Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotukilistalla olevat Enostonen teokset
Teokset Runot Riikka P. Pulkkinen (käänt.); Athiná Róssoglu (toim.): Aurinkokello 5 Virpi Alanen: Kunnes luut iloiset 7 Satu Lepistö: Vieraslaji 9 Proosa Mika Kivelä: Marilynin kiehkura 11 Karl Ristikivi; Jouko Vanhanen (käänt.): Sielujen yö 13 Leena Sainio: Leenu, ”Liinu” ja ”Tiinu” 15 Pulmu Kailamo; Taru Kumara-Moisio: Tenho 17 TaoLin: Perhonen ja hyvä ihminen 19 Nuoret aikuiset Harri István Mäki: Sekunti ilman sinua 21 Kuvakirjat Katri Tapola; Sayed Mohammad Munir; (kuv.): Päivänvarjotyttö 23 Riina Katajavuori; Hannamari Ruohonen (kuv.): Kielo ja Kaito-kissa 25 Seija Helander; Anne Stolt (kuv.): Raakku Raakile 27
Kun 2000-luvun alun talouskriisin kurittamassa Kreikassa illuusioita aletaan koetella, herkästi reagoiva runous vangitsee aikakauden tunnelman. Säästökuurin koettelemassa, kaikessa jälkeen jäävässä yhteiskunnassa runous kukoistaa vastauksena moraaliseen ja poliittiseen hätätilaan.
Aurinkokello pyrkii kartoittamaan niiden ihmisten kokemuksia, jotka kirjoittavat runoutta vanhan ja uuden ajan rajalla. Moniulotteisen runouden monet eri suuntaukset pyrkivät vangitsemaan saman historiallisen nykyhetken. Antologian runoilijoita yhdistää kreikkalainen kulttuuri, pyrkimys löytää runoudesta suunta sekä oma, selvästi erottuva ja tunnustettu paikka yhteiskunnassa – runous on vapauden henkäys kotimaassa, josta täytyy koko ajan neuvotella. Eri-ikäiset ja eri taustoista lähtöisin olevat runoilijat toimivat aurinkokellon osoittimina ja luovat varjon, josta kreikkalaista nykyisyyttä voi lukea.
Tekijät: Pulkkinen, Riikka P. / kääntäjä; Róssoglu, Athiná / toimittaja; Róssoglu, Athiná / esipuheen kirjoittaja; Pulkkinen, Riikka P. / toimittaja; Ainalís, Zísis / kirjoittaja; Alisánoglu, Jórgos / kirjoittaja; Amanatídis, Vasílis / kirjoittaja; Dúkas, Jánnis / kirjoittaja; Erinákis, Níkos / kirjoittaja; Evandinós, Nikólas / kirjoittaja; Fitopúlu, Pelajía / kirjoittaja; Glyniadáki, Krystálli / kirjoittaja; Iliopúlu, Katerína / kirjoittaja; Jannísi, Fívi / kirjoittaja; Karaháliu, Ránia / kirjoittaja; Korrivándi, Konstandína / kirjoittaja; Kulúri, María / kirjoittaja; Líllis, Jórgos / kirjoittaja; Máinas, Aléksios / kirjoittaja; Márvin, Pavlína / kirjoittaja; Papajeorjíu, Fánis / kirjoittaja; Papaharálambos, Konstandínos / kirjoittaja; Polenákis, Stamátis / kirjoittaja; Prevedurákis, Jórgos / kirjoittaja; Rakópulos, Thodorís / kirjoittaja; Safiropoulou, Lenia / kirjoittaja; Sióziu, Danái / kirjoittaja; Stíggas, Jánnis / kirjoittaja; Topáli, María / kirjoittaja; Tsalapátis, Thomás / kirjoittaja; Zisáki, Katerína / kirjoittaja.
151 sivua, pehmeäkantinen, liimattu
ISBN 978-952-399-032-6
“Kreikkalainen nykyrunous on yhteiskunnallista, moniäänistä, eloisaa ja railakasta. Näin voi todeta, kun lukee Riikka P. Pulkkisen ja Athina Róssoglun toimittamaa Aurinkokello-antologiaa, joka esittelee 32 kreikkalaisen kirjoittajan nykyrunoutta. Useimmat heistä ovat syntyneet 1980-luvulla, joten näkökulma on 2000-luvun elämässä, vaikka aikaisempien vaikeiden vuosikymmenten ääntenpainot runoissa kuuluvatkin. Runoudella on Kreikassa kansan äänenä erityisen vahvat perusteet, ja tätä traditiota nuoret runoilijat jatkavat oivallisella tavalla.”
- Risto Kormilainen, Kaltio
5 Aurinkokello -
Nykykreikkalaisia runoja
Athiná Róssoglu
Virpi Alanen: Kunnes luut iloiset
Kun todellisuus on synkkä ja sotaisat tapahtumat absurdeja, tarvitaan iloa, väriä ja leikkisyyttä. Virpi Alasen Kunnes luut iloiset on elämänmyönteinen runoteos, joka tuntee myös maailman vakavammat sävyt. Kirja sopii luettavaksi kaikille feminiinisille ajattelijoille, kimalaisten ystäville, tulen ja meren ja mullan äärellä viihtyville. Sen kieli on nopealiikkeistä ja rauhoittavaa yhtä aikaa.
Virpi Alanen on Helsingissä asuva runoilija. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kaksi aforismikokoelmaa ja kaksi runoteosta
65 sivua, pehmeäkantinen, liimattu
ISBN 978-952-738-991-1
“Kokoelman aiheina vilahtelevat tai toistuvat elämän tärkeys, pyhyys. Muita tärkeitä elementtejä runoissa ovat tuli, sähkö, vuodenajat, meri, tanssi ja liike, kirjoittaminen ja aistikokemukset. Yhteiskunta saa lempeää kritiikkiä, ja välillä uussanat ilostuttavat.”
- Lukihäirikkö -blogi
7
Satu Lepistö: Vieraslaji
Solut leviävät kehoni maanosiin tietoisina siitä, mitä olen juuri kuullut ja mitä ytimessä on juuri tapahtunut vieraslaji on levinnyt luontaiselta alueeltaan uudelle ihmisen mukana tahattomasti tai tarkoituksella yli meren, mantereen tai vuoriston kysyt mitä tarkoitan, kun sanon ihmisen mukana, ihminen on vieraslaji.
Satu Lepistön kolmas runokokoelma Vieraslaji pohtii paikasta toiseen kulkeutuvia lajeja, ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Se on sukupuuttokertomus, runoelma tuhoutuvasta maailmasta, jossa on yhä toivoa.
88 sivua, pehmeäkantinen, liimattu
ISBN 978-952-399-024-1
“Satu Lepistön Vieraslaji-runokokoelmaa (Enostone 2022) voisi luonnehtia epämukavaksi lukukokemukseksi, ja tämä tarkoittaa pelkästään hyvää. Kokoelman runot käsittelevät erilaisia vieraslajeja, ja kirjan eri osuudet on otsikoitu lajien latinankielisin nimin: pienen selvittelyn jälkeen taksonomian takaa paljastuvat espanjansiruetanan, kurtturuusun, tulipoltteen kummat ja väkevät maailmat.”
“Kirjaa voisi luonnehtia uusmaterialistiseksi, sillä sen runossa materia kehkeytyy, sotkeentuu, tunkeutuu ja häiritsee, ja luonto ja kulttuuri muovaavat toisiaan, eivät ole toisistaan erillään. Kieli on osa tätä materiaa. Runoissa on jotakin hellittämätöntä, ne näyttävät ristiriitaista maailmaa, jossa ruumis ei ole suojattu. Runot vievät paikkoihin, joissa sitkaat ja vaivihkaa leviävät vieraslajit muuttavat väistämättä ihmisen suhdetta itseensä.”
“Tulen pohtineeksi, josko luontokatoa kuvaava runous onnistuisi parhaimmillaan juuri tällaisin keinoin: etäännyttää ja lähennyttää, hallita tempo, antaa epämukaville alueille nimi. Ristiriita ja maailmassa asuva kumma on siten helpompi ymmärtää, hetken.”
9
- toi.milka, Runografi
Mika Kivelä: Marilynin kiehkura
Mika Kivelän kolmas romaani Marilynin kiehkura marssittaa estradille hengästyttävän ryhmän niin ikonisia kuin tuntemattomampiakin hahmoja eikä juonenkäänteissäkään säästellä.
Vuonna 1996 Revittyjä sivuja -kokoelmalla debytoinut Kivelä tunnetaan suorasanaisena kirjoittajana, jonka teksteissä Turku, Rock'n'roll ja ruumiinosat tislaantuvat nautittavaksi yhdistelmäksi. Kivelä voitti Image-lehden ja Books on Demand Finlandin järjestämän Indie Book Awards 2015 -kilpailun teoksellaan Räkäkännirakkautta (MKK, 2015).
218 sivua, kovakantinen, sidottu.
ISBN 978-952-399-018-0
“Teos on omaperäinen, hulvaton ja viihdyttävä. Tästä huolimatta kyse ei todellakaan ole pelkästä huumorikirjasta, vaan siitä löytää kantaaottavia yhteiskunnallisia teemoja kapitalismista poliittisen valtapelin muodostamaan kansan polarisaatioon.”
“Jokainen meistä on nähnyt unia, joissa tapahtuu jotain täysin käsittämätöntä ja ennalta-arvaamatonta. Unia, joissa tuntemamme ihmiset käyttäytyvät yllätyksellisesti ja kummallisesti. ”Marilynin kiehkura” on kuin tällainen uni. Kirjaa lukiessa odottaa mitä yllättävää seuraavaksi tapahtuu, eikä lukemista malta lopettaa. Hyvällä tuotannolla teoksesta saisi mitä mainioimman elokuvan.”
”Marilynin kiehkura” on oivaltava ja hersyvä lukukokemus kaikille hyvän viihteen, seikkailun ja outojen unien ystäville.”
11
- Pete Alander, Metalliluola
Kuva Kalevi Mäki
Karl Ristikivi & Jouko Vanhanen (käänt.)
Sielujen yö
Uudenvuoden yö Tukholmassa 1950-luvun alussa - Sielujen yö. Yksinäinen pakolainen harhautuu pimeältä kadulta valokeilan ja musiikin houkuttamana tuntemattomaan juhlataloon, jossa hänet kuitenkin
tunnetaan...
Karl Ristikivin romaania Sielujen yö pidetään virolaisen modernismin merkkiteoksena. Kriitikot ovat äänestäneet sen kolmen parhaan virolaisromaanin joukkoon kautta aikojen. Silti kyseessä on teos, jonka vain harvat ovat lukeneet. Tämä pakolaisuudessa kirjoitettu kirja pysyi Virossa kiellettynä melkein neuvostoajan loppuun. Pakolaisuuden ongelma ei ole maailmasta poistunut, ei Suomestakaan. ”Esimerkiksi sinä juhannusaattoiltana Helsingissä, ennen sotaa ja muita onnettomuuksia, missä ensimmäistä kertaa sain tietää, että on rikos olla ulkomaalainen”, toteaa asemastaan teoksen nimetön päähenkilö. Elämän kafkamaisuus on edelleen todellisuutta!
Teoksen ja sen kirjoittajan taustaa ja sijoittumista kirjallisuuden kenttään valottaa jälkisanoissaan kirjailija ja kirjallisuudentutkija Rein Raud. Sielujen yön on suomentanut Jouko Vanhanen. Karl Ristikivi (1912-1977) oli virolainen kirjailija, joka pakeni vuonna 1943 sotaa ja miehitystä ensin Suomeen ja pian sen jälkeen Ruotsiin, jossa hän asui loppuelämänsä. Ristikiven laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, runoutta ja lastenkirjoja. Ristikiven tuotannosta on suomennettu varhaiset romaanit Yrttitarha (1945) ja Oikeamielisen miehen talo (1953) sekä runokokoelma Ihmisen matka (1998).
312 sivua, kovakantinen, sidottu
ISBN 978-952-399-006-7
“Ristikivi havainnoi osuvasti maanpakolaisen roolia ja romaania voikin hieman raottaa tekijyyden kautta. Suomen kautta Ruotsiin vuonna
1943 paenneen maisterin maailma oli lopullisesti hajonnut, kuten filosofi, kielentutkija ja kirjailija Rein Raud kirjoittaa teoksen mainiossa jälkisanoissa. [...]
Teoksen eksistentialistinen pohjavire on niin lohduton, että kuluvan päivän kulttuuria pohtivat aiheromaanit tuntuvat väistämättä pinnallisilta Sielujen yön rinnalla. Sielujen yö ei ole allegoria, vaan satu, eräänlainen rinnakkaismaailma, joka on yhtä totta kuin kaikki muukin.”
- Ville Hytönen, Helsingin sanomat
13
Leena Sainio: Leenu, “Liinu” ja “Tiinu”
Miltä tuntuu elää liian suurten rintojen kanssa? Miltä tuntuu, kun oopperaohjaaja simputtaa ryntäiden takia? Kun tuntee itsensä enemmän valaaksi kuin naiseksi? Kun seksi uuvahtaa häpeän takia? Kun läheiset eivät ymmärrä tai viittaavat kintaalla? Ovatko liianisorintaiset syrjäytetty kansanosa? Näihin kysymyksiin vastaa ratkiriemukas pienoisromaani Leenu, ”Liinu” ja ”Tiinu”.
Liian isot rinnat hallitsevat oopperalaulaja Leenu Laxin elämää ikävästi. Lähipiiri suhtautuu ristiriitaisesti Leenun rintaongelmaan ja päätökseen tehdä asialle jotain.
Leenu alkaa kirjoittaa blogia, jossa hän kuvaa estotta rintojensa tuottamia vaivoja ja vastuksia. Hän kokee, että liianisorintaiset ovat aina kärsineet myös yhteiskunnallisesta syrjinnästä. Leenu päätyy ratkaisuun pienennyttää rintansa, koska hän haluaa loppuelämäänsä laatua. ”Haluan olla nainen enkä ryhävalas.”
Leenu, ”Liinu” ja ”Tiinu” ei jätä kiveäkään kääntämättä – liian isojen rintojen fyysiset ja psyykkiset haitat tarjoillaan lukijalle hersyvän huumorin keinoin, kokemusasiantuntijan syvällä rintaäänellä.
”Katsos, nämä ovat sellaisia sirojen tyttöjen lauluja. Kun on noin paljon tuossa edessä, vaikuttaa liian kokeneelta. Semmoinen ei käy tähän viisuun. Tämä on romantiikkaa, ei kabareeta.”
Leena Sainio on helsinkiläinen musiikkipedagogi ja kirjailija, jonka tyyliä leimaa viiltävä huumori vakavimmissakin elämän ilmiöissä. Häneltä on aiemmin ilmestynyt runokokoelma Särmää serenadissa (Pesä, 2019) ja riemastuttava lastenrunokokoelma Rapuooppera (Enostone, 2021). Leena Sainion tuotantoa on julkaistu useissa antologioissa ja kirjallisuuslehdissä. Hän on myös aktiivinen lavarunouden harrastaja.
168 sivua, kovakantinen, sidottu
ISBN 978-952-7389-80-5
“Pienoisromaanissa kuvitteellinen päähenkilö Leenu Lax kirjoittaa blogia. Hänen mielestään liian suuret tissit ovat kuin betoniporsaat elämän polulla.
Blogilla on kommentoijia, jotka tarkastelevat asiaa eri puolilta, mukaan lukien seksiä vonkaava mies joka ihailee suuria tissejä: ”Tttuupppa tänne nii laitetaha pommia pikkase toisee paikkaa. T. Jykke”.
Sitten on niitä, jotka ymmärtävät ongelman: ”Olen äärimmäisen onnellinen kun jaat tänne tätä tietoa, jota kukaan muu ei ymmärrä. Nimim. Ihailijasi”.
Ja aina on niitäkin, joilta ymmärrystä ei heru: ”Miksi kirjoitat tällaisista asioista?”
- Anneli Tuominen-Halomo, Länsiväylä
15
Kata on päättänyt saada miehensä takaisin. Tarvitaan vain elämänmuutos, sellaisiahan nelikymppisenä kuuluukin tehdä. Hän jättäisi nukkavierun paikallislehden toimituksen ja singahtaisi uuteen ammattiin. Silloin mies muistaisi, miksi oli aikoinaan rakastunut häneen.
Unohtaisi Helyn, vaikka tämä oli nuorempi ja kiinnostunut ihan kaikesta, vegaaniruoastakin.
Kriisi palauttaa Katan mieleen toisen alun kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. Eletään
1990-luvun loppua, nokialaiset piipittävät tekstiviestejä, Tulliklubilla jyrisee suomimetalli. Nuori Kata tutustuu omalaatuiseen kaveriporukkaan, joka elää puoliksi netissä, puoliksi oikeassa maailmassa. Varhainen sosiaalinen media vetää Katankin taikapiiriinsä, jossa totinen maalaistyttö voi olla mitä vain. Tai niin Kata luulee.
Uutta kohti puskiessaan Kata työntää piinaavat nuoruusmuistot syrjään. Mutta mihin saakka unelma valkoisesta takista kantaa, jos menneisyydestä ei ole oppinut mitään?
Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision romaani Tenho kertoo vetovoimista, kateudesta ja etsimisestä. Siitä, miten musiikki tuntuu aina kuuluvan jostain kauempaa.
230 sivua, kovakantinen, sidottu.
ISBN 978-952-7389-84-3
“Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision Tenho (Enostone, 2023) on harvinaisella tavalla toteutettu, kahden henkilön yhdessä kirjoittama proosateos. On lähes vaikea uskoa, ettei kirjoittaja ole yksi, sillä tarinalla, joka hyppii 1990-luvun lopun ja vuoden 2016 väliä, tuntuu olevan oma sielullinen pohja. Selitys on oltava se, että kirjoittajat ovat eläytyneet toistensa teksteihin ja jotenkin sopineet jakavansa työn tasan.”
“Proosateoksena Tenho on parivaljakolta melkoinen saavutus.”
- Erkki Kiviniemi, Kulttuuritoimitus
17
Pulmu Kailamo & Taru Kumara-Moisio: Tenho
kuva Henry Söderlund
TaoLin: Perhonen ja hyvä ihminen
Kun elämän palikat vaihtavat paikkaa, kipukohdat näyttäytyvät uudessa valossa.
Perhonen ja hyvä ihminen on tarina Seposta, Juliasta ja A Baosta, kahden kulttuurin ihmisistä, jotka joutuvat kohtaamaan niin itsensä kuin toisensa. Ja kun henkilökohtaiset näköalat laajentuvat, selviää, kykeneekö läntinen ja itäinen todellisuus vuoropuheluun.
Kaikki tämä yhdistyy Juliassa, joka kohtasi Suomessa Perhosen, Kiinasta adoptuidun tytön. Mutta miten Perhoselle lopulta kävi?
Perhonen ja hyvä ihminen on kiinalaissyntyisen kirjailijan TaoLinin kolmas romaani. Häneltä on julkaistu myös novellikokoelma ja kaksi runokokoelmaa ja hän on suomentanut Laotsen kirjoituksia. TaoLinin esikoisromaani Suomen taivaan alla oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2008.
232 sivua, kovakantinen, sidottu
ISBN 978-952-738-978-2
“TaoLin kuvaa todella kauniisti pieniä hetkiä ja luontoa.”
“Kaiken kaikkiaan pidän romaanin levollisesta tunnelmasta. Pidän myös siitä, miten pakottomasti kulttuurit kohtaavat: eroja ei alleviivata tarpeettomasti vaan ne ovat osa tavallista elämää.”
- Jonna Riikonen, Kirjakaapin kummitus -blogi
“Romaanissa on vahva filosofinen pohjavire, joka sai minut lukijana pohtimaan ihmisyyttä ja elämää. Vaikka kirjassa käsitellään vaikeitakin asioita, tunnelma on kuitenkin suurimmaksi osaksi varsin levollinen, joten lukukokemus on miellyttävä. Pidin aivan erityisesti myös siitä, että kulttuurien välisiä eroja lähestytään tässä teoksessa ennen kaikkea arkisina asioina. En ole koskaan oikein muutenkaan ymmärtänyt, mitä mieltä erilaisuuksien korostamisessa on, ainakaan siten, että toinen on toista parempi.”
- Satu Järvinen, Kirjat kertovat -blogi
19
kuva Jorma Hyvönen
Harri István Mäki: Sekunti ilman sinua
Hengitän helpotusta: Sarlotta on elossa.
Hengitän kauhua: Sarlotta ei välitä minusta.
Hengitän totuutta: Sarlotta on aina rakastanut minua vähemmän.
Eikä hän anna minun rakastaa enemmän.
Sarlotta 20: Mathias ei ole vastannut mitään moniin ihaniin viesteihini. Mathias ei ole vastannut mitään moniin vihaisiin viesteihini. En koskaan lapsena uskaltanut elää vihaa. En koskaan edes teininä uskaltanut vihata, vaan häpesin kiukkuisuuttani. Minusta tuntuu, että Mathias pelkää, kun olen vihainen. Miksi hän ei ymmärrä, että se on tärkeää minulle?
Yksi rakkaus. Kaksi nuorta, kaksi tapaa elää rakkautta. Sekunti ilman sinua on Harri István Mäen seitsemäskymmenes toinen kirja. Mäen laajaan tuotantoon kuuluu lasten- ja nuortenromaaneja, romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia ja TV-käsikirjoituksia.
218 sivua, kovakantinen, sidottu
ISBN 978-952-7389-89-8
”Parhaimmillaan Mäki kirjoittaa väkevästi ja elämyksellisesti ja tavoittaa upeita, jopa makaabereja mielenmaisemia ja tunnelmia.”
- Päivi Heikkilä-Halttunen, Lastenkirjahylly-blogi.
“Mäki on kirjoittanut tärkeän kirjan. Itselleni se kolahti mielen perimmäisiin sopukoihin.
Voe voe niitä nuoruuden aikoja ja sitä hulluutta. Ja kun se pahuksen rakkauden hulluus on vielä ikuista.
Excellent + täräytän tästä sumeilematta”
- Jouko Varonen, Sarv:n jäsen, Joukon taidekirjablogi
21
“Päivänvarjotytön tarinan voi lukea sekä suomen että farsin kielellä. Katri Tapolan kerronnan inspiraationa ovat afganistanilaisen Munirin akvarellit, joissa kabulilainen tyttö joutuu elämään taisteluiden keskellä. Tässä kirjassa sotaa näytetään suoraan, kuitenkin turvallisesti ikkunan läpi.”
“Päivänvarjotyttö välittää sotaan tottuneen lapsen tasapainon ja toivon. Koti on hänen turvansa, koska siellä on perhe. Munirin akvarellikuvitustuo mieleen vanhat aapisemme, mutta ei ole mielekästä arvioida niitä länsimaisen kuvitustaiteen mittapuulla. Tärkeämpää on kokea niissä kuvattu luonnon avaruuden ja kodin sulkeutuneisuuden kontrasti. Värimaailma on heleydessään upea.”
- Maria Ihonen, Lastenkirjainstituutti
22
Katri Tapola & Mohammad Sayed Munir: Päivänvarjotyttö
Päivänvarjotyttö on pienen tytön silmin nähty kertomus talvesta, josta tulee pitkä.
"Sitä mukaa kun talvi etenee, ruoka vähenee. Tuntuu, että rakkaus vain kasvaa vaikka ruoka vähenee. Minä osaan olla onnellinen ja surullinen yhtä aikaa."
Sota päättyy kevään koittoon ja aurinkoon, joka nousee lumivuorten takaa. Kaikkialla ihmiset iloitsevat ja toivovat rauhaa.
Päivänvarjotyttö on kaksikielinen (suomi/dari) kuvakirja kaikille, jotka uskovat uuteen päivään ja aurinkoon.
Sen on suomeksi kirjoittanut Katri Tapola Sayed Mohammad Munirin Päivänvarjotyttö-akvarellin innoittamana.
Kuvitus ja darinkielinen käännös on Sayed Mohammad Munirin.
Taiteellisesti korkeatasoinen kaksikielinen kuvakirja sopii sekä lapsille että aikuisille. Päivänvarjotyttö on yleisinhimillinen ja humaani kirja rauhan mahdollisuudesta ja se antaa lohtua ja turvaa kaikille. Teoksessa korostuvat elämän kauneus, toivo ja usko uuteen sekä kauniit kulttuuriset yksityiskohdat niin kuvan kuin kalligrafiankin keinoin.
Katri Tapola (s. 1961 Ilmajoki) on julkaissut nelisenkymmentä teosta niin aikuisille kuin lapsillekin. Tuotantoon kuuluu romaaneja, lyhytproosaa, lastenromaaneja sekä kuvakirjoja useiden kuvittajien kanssa. Päivänvarjotyttö on hänen 20. kuvakirjayhteistyönsä. Tapola tekee monenlaista kirjallisuuslähtöistä sanataidetyötä ja uskoo monikielisen kuvakirjataiteen merkityksiin. Kaksikielinen Siinä sinä olet- kuvakirja valittiin Suomesta IBBY Honour Listille 2022 ”for its quality of writing.”
Sayed Mohammad Munir (s.1993 Kabul) on opiskellut kalligrafiaa ja valmistunut Kabulin Maimange Art Schoolista. Afganistanissa Munir on sekä opettanut kalligrafiaa, osallistunut lukuisiin näyttelyihin että toiminut kalligrafistina kahdessa runokirjassa. Suomessa Munirilla on muun työn ja opiskelun ohella ollut kaksi näyttelyä. Päivänvarjotyttö on hänen ensimmäinen kuvakirjansa.
32 sivua, kovakantinen, sidottu, värikuvitus. ISBN 978-952-7389-92-8
23
“Kielo-kirjojen lumo on niiden tavassa kertoa vähällä paljon. Kaikessa tavanomaisuudessaan Kielon ja kissan päivä on läheisyyden ja yhdessä tekemisen, kohtaamisen juhlaa. Lapsen ja eläimen yhteys on hellyyttävä.”
- Kirjamatoja, Instagram
24
Riina Katajavuori & Hannamari Ruohonen: Kielo ja Kaito-kissa
Matti-eno ja Kaito-kissa asuvat Kielon naapurissa. Matti on ollut sairaana ja on nyt toipilas. Tulisiko Kielo avuksi? Kielo saapuu leikittämään Kaito-kissaa. Heillä on hauskaa yhdessä! Päivän aikana Kielo oppii monta uutta sanaa.
32 sivua, kovakakantinen, sidottu, värikuvitus. 978-952-399-004-3
“Runouttakin kirjoittaneen Katajavuoren lause on tiivis, jopa riisuttu. Silti kielessä on tila leikille. Esimerkiksi Matti-eno on ollut potilas ja toipilas – muttei kuitenkaan sotilas. Kaiton piilopaikaksi löytyy lapikas ja päivän päätteekksi Kielon kainalossa kehrää kissakas. Kukapa ei Kielolle kehräisi!”
“Ruohonen tuo kuvituksellaan Kielon ja Kaiton maailmaan lämmön ja liikkeen. Kynnet teroitetaan, tassut nuollaan – ja kovin monessa kohdin toisilleen tärkeät ovat lähekkäin. Mikään kiiltokuvakuvitus ei kuitenkaan ole kyseessä: Ruohosen kuvissa sukat saavat olla makkaralla ja kissankikkareet köllötellä vihreän muovipussukan pohjalla. Aivan kuten arkikuvastoon kuuluukin.
Etenkin kuvituksen osalta Kielo ja Kaito-kissa kurottaa jonnekin Maikki Harjanteen Minttujen suuntaan, sillä samaa kodikasta hyväntuulisuutta vailla turhia tilpehöörejä luo Ruohosenkin värejä pelkäämätön kuvakerronta.”
- Kirjamatoja, Instagram
25
Seija Helander & Anne Stolt: Raakku Raakile
Pieni Raakku Raakile, vain noin satavuotias jokihelmisimpukan poikanen, asuu Konnevedellä jokihelmisimpukoiden kuntoutuskodissa. Sillä on ikävä Åminneforsissa asuvaa mummiaan, mutta ei jalkoja tai siipiä, joiden avulla pääsisi tätä tapaamaan. Onneksi
Raakulla on ystävänään muuan varis ja tämä taas tuntee pojan, Kuutin, joka pystyy ehkä auttamaan.
Raakku Raakile on itsenäinen jatko-osa vuonna 2019 ilmestyneelle Hilppa Hömötiainen -kuvakirjalle.
Raakku Raakile sopii sekä iltasatukirjaksi että itselukeville. Teos on kirjailija Seija Helanderin ja kuvittaja Anne Stoltin kuudes yhteinen kirja. Avaa kirja ja anna virran viedä!
40 sivua, kovakantinen, sidottu, värikuvitus
ISBN 978-952-399-008-1
“Kuvitus on sävyiltään maata, vettä ja ruohoa, utuista ja luontoa tutkivaa. Tekstille kiitos hauskoista yksityiskohdista, kuten Kuutin äidin työstä lakritsitehtaalla ja keskittymisestä kuuntelemaan MeNaiset-radiokanavaa.
Aihe on tarkkarajainen, mutta vetoaa varmasti luontotietoudesta kiinnostuneisiin lapsiin. Jokainen voi olla oman elämänsä Kuutti ja pyrkiä luomaan parempaa huomista niille, jotka tekevät tästä maapallostamme moninaisen ja kestävän.”
- Salla Wahlman, Aarrekirjasto
27
