Sirius 2/2023

Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Haluatko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu ja kehittämistoimintaa? Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa? Vai oletko käynyt opinto- tai työmatkalla muualla, josta voisit raportoida? Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Sanna Isopahkala

sanna.isopahkala@ tuni.fi

Avustava toimittaja:

Olli-Pekka Salo

olli-pekka.salo@ norssi.jyu.fi

Julkaisija: eNorssi-verkosto

Taitto: Elisa Serave

elisa.serave@gmail.com

eNorssi-verkoston

projektikoordinaattori

Sampo Forsström

sampo.forsstrom@uef.fi

eNorssi-verkoston

puheenjohtaja

Vesa Valkila

vesa.valkila@utu.fi

Toimittaja

Sanna Isopahkala

sanna.isopahkala@tuni.fi

eNorssi-verkoston

projektikoordinaattori

Pasi Kurttila

pasi.kurttila@oulu.fi

Toimittajalta

Kevään hento vaaleanvihreys on jo täällä ja kesäloma lähestyy. Monilla meistä työt jatkuu pitkälle kesäkuun puolelle joko pääsykokeiden tai kesäpäivien myötä. Sitten kun on aika hitaiden aamukahvien, kannattaa vielä palata Siriuksen pariin. Tässä numerossa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedenkuntapäällikkö Anu Warinowski pohtii opettajankoulutuksen nykytilaa ja tulevaisuutta.

Joensuulainen työpari Sinikka ja Susanna kuvailevat, miten opettajan ja tutkijan yhteistyö on toiminut vuosien ajan. Mukana on monia mieltä kohottavia juttuja siitä, miten merkittävää työtä opettajankoulutuksen kentällä tehdään. Vaikka takana on haastavia vuosia koko yhteiskunnan tasolla, pidetään toivosta kiinni kaksin käsin kuten ykkösjutun otsikko kehottaa. Ja onhan edessä suvi suloinen.

Hyvää kesää ja kiitos tästä lukuvuodesta Siriuksen lukijoille ja tekijöille,

Sanna Isopahkala

Tampereen yliopiston normaalikoulu

eNorssin viestintäryhmän jäsen ja Siriuksen toimittaja

06 Pidetään toivosta kiinni kaksin käsin

22 Kuvaterveisiä eNorssi-seminaarista

32 Valtakunnallinen kysely harjoittelukoulujen opetusharjoittelua ohjaaville opettajille

34 Opas opetusharjoittelua ohjaaville opettajille

39 Jokaisella on oikeus oppia ja osallistua

43 Koulunkäynninohjaajat mukaan harjoittelun kehittämiseen

53 Norssinopen päivä 56 Kulttuurin kuultokuva

64 Kirjapiiri lisää työhyvinvointia, avartaa ajattelua ja antaa mahdollisuuden tutustua kollegoihin

70 Projekteista hankemaratoniin

Pidetään toivosta kiinni

kaksin käsin

Teksti: Sanna Isopahkala

Kuvat: Anu Warinovskin kotialbumi

“Muistan kerran, kun eräs huoltaja sanoi minulle lapsen ollessa siinä vieressä, että hän ei enää tiedä mitä tämän lapsen kanssa voisi tehdä. Se oli ymmärrettävä ajatus siinä epätoivoisessa hetkessä. Silti ajattelin, että pahinta mitä aikuinen voi tehdä, on viedä lapselta toivo.”

Opettajan tärkein tehtävä on tuoda toivoa. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Milloin tahansa jokin sysipimeä hetki voi saada pienen valonkipinän, ja sitten siellä täysin synkäksi luulemassa tunnelissa onkin valoa.

Tiedän kyllä, että opettajana ei aina tiedä mitä tehdä. Silloin tärkeintä on kääntyä yhteisön puoleen. Moniammatillisesta yhteistyöstä voi löytyä jokin polku, idea tai käytäntö. Toivoa on aina, pohtii Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tiedekuntapäällikkö Anu Warinovski.

Vaikka viime vuosina on painittu osittain toivottomilta tuntuvien kriisien kanssa, Anu Warinovski haluaa vaalia toivoa sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä.

Ympäristökriisin, pandemian ja sodankin keskellä me tehdään tärkeää tulevaisuustyötä. Itse asiassa norssien opettajat tekevät tuplasti tärkeää tulevaisuustyötä. Tulevien opettajien kautta teidän työllä on vaikutus 100 vuoden päähän.

Ajatus pysäyttää. Se mitä teen tänään, voi kantaa hedelmää 100 vuoden päästäkin. Warinovski on asian laskenut ja on siitä vakuuttunut.

Tämä on sellasta tulevaisuustyötä, että mikään ei ole tärkeämpää. Samalla voidaan kyllä myös sanoa, että mikään ei ole vaikeampaa kuin kouluttaa opettajia tulevaisuutta varten, hän pohtii valoisasti hymyillen.

Nykyään Turun yliopistossa vaikuttava Anu Warinovski on kotoisin Itä-Suomesta. Synnyin Sulkavalla ja kävin koulut Varkaudessa.

Vuonna -87 ylioppilaaksi kirjoittanut Warinovski oli aina ajatellut haluavansa luokanopettajaksi, mutta ylioppilaskirjoitusten jälkeen päätyi ”kehnosti valmistautuen” hakemaan teologiseen ajatuksena lukion aineenopettajan tehtävät.

Välivuoden jälkeen palasin alkuperäiseen ajatukseen luokanopettajan työstä.

Luokanopettajaksi olisi voinut opiskella tuohon aikaan myös Savonlinnassa ja Joensuussa, mutta nuori Anu halusi nähdä, millainen Suomi on Turusta käsin.

Ajatus pysäyttää.

Se

mitä teen tänään, voi kantaa hedelmää 100 vuoden päästäkin.“

Valmistuttuaan Warinovski teki töitä luokanopettajana lähes 15 vuoden ajan.

Jo tuolloin olin mukana aika monissa kehitysprojekteissa. Olin pienessä koulussa töissä, mutta osallistuimme kaikenlaisiin Opetushallituksen kehittämishankkeisiin.

Jossain taustalla oli kytenyt koko ajan ajatus väitöskirjasta.

Tykkäsin tehdä gradua. Siitä syntyi ajatus jatkaa tutkimusta. Pääsin tohtorikoulutettavaksi palkkapaikalle ja aloitin 2007 työkseni tekemään väikkäriä.

Väitöskirjatutkijan hommista matka jatkui opettajankoulutuslaitokselle yliopisto-opettajaksi. Kun vuonna 2017 Turun yliopistoon tuli auki tiedekuntapäällikön kehittämistehtävä, Warinovski haki sitä ja tuli valituksi.

Olen identiteetiltäni vahvasti opettaja, opettajankouluttaja ja tutkija. Nyt viime vuosina siihen sekaan on tullut vähän hallintoihmistäkin, hän nauraa.

Nykyinen työ haastaa kyllä tutkijan identiteettiä, sillä aikaa siihen ei juuri ole.

Olen ollut joissakin artikkeleissa mukana, mutta en ykköskirjoittajana. Tämä sopii minulle, koska haluan kyllä pysyä mukana tutkimusmaailmassa jotta tiedän, mitä meidän tiedekuntalaiset tekee työkseen.

Viime vuosina Warinovskin nimi on tullut tutuksi OVET-hankkeen ja opettajan osaamisen mallin kautta.

OVET-hankkeessa meillä oli kolme alahanketta, ja päätavoite oli opettajankoulutuksen soveltuvuuskokeen kehittäminen. Halusimme selvittää, mitä orastavaa osaamista tulevalla opettajalla pitää olla valintakokeessa. Siitä syntyi Moniulotteinen opettajan osaamisen malli (MAP-malli), joka lyhyesti sanottuna kuvailee, millaista osaamista opettajalla tulisi olla.

MAP-mallia käytetään nyt soveltuvuuskokeen lisäksi ainakin muutamissa yliopistoissa opettajankoulutuksen opetussuunnitelmien pohjana.

Myös Opettajankoulutusfoorumi on tuonut sitä ilahduttavan paljon esille.

Moniulotteisen opettajan osaamisen mallin ainutlaatuisuus on siinä, että se on seitsemän yliopiston yhdessä tekemä malli.

Se on tutkimusperustainen, ei täydellinen mutta riittävän hyvä, kuvailee OVET-hankkeen johtaja.

Malli rakennettiin aikana ennen koronaa. Silloin tutkijat kävivät paljon keskustelua eri käsitteistä ja myös hyvinvoinnista ja päätyivät siihen, että hyvinvoinnin on oltava yksi osa opettajan osaamista.

Siitä tuli nimeltä ammatillinen hyvinvointi, joka tarkoittaa ensinnäkin sitä, miten opettaja jaksaa ammatissaan mutta toisaalta myös pystyy tukemaan oppilaiden hyvinvointia.

Nyt hyvinvointi puhuttaa enemmän kuin koskaan ennen. Suoraan sanottuna me oltiin tosi tyytyväisiä, että se on siellä mallissa.

Viime vuosien kriisit ovat nostaneet stressitasoja kaikilla eikä lähitulevaisuus välttämättä ole kovin paljon kevyempi.

Hyvinvointiosaaminen on nimenomaan osaamista. Eli vaikka ihmisellä olisi haasteita sen kanssa, asiaa voi opetella ja siinä voi kehittyä, Warinovski pohtii.

Tarvitaan keinoja ja rajoja, miten hyvinvointia voidaan lisätä.

Kyllä tässä on ihan selkeä muutos opiskelijoilla ja myös henkilökunnalla. Monet kamppailevat jaksamisen kanssa.

OVET-hankkeessa on tarkasteltu myös luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmia suhteessa opettajan osaamisen malliin.

Siellä on paljon mallin kannalta tuttua, mutta ei niinkään hyvinvointiin liittyviä sisältöjä. Aihe on varmasti sellainen, josta opetusharjoitteluissa kyllä ohjaavan opettajan kanssa puhutaan.

Warinowski näkee, että MAP-mallin hyödyntäminen opetussuunnitelmatyössä vahvistaisi mm. hyvinvointiosaamista opettajankoulutuksessa.

Eihän niin tärkeä asia voi enää olla vain yksittäisen ohjaavan opettajan muistilistalla.

Samalla hän muistuttaa, että opettajan osaamisen malli on osa jatkumoa. Kaikki ei tule valmiiksi opettajankoulutuksen aikana vaan sieltä tulee perusteita, joita syvennetään työelämässä.

Lähitulevaisuudessa opettajankoulutusta haastaa jatkuva oppiminen. Siihen Warinovskilla on muun muassa seuraava idea.

Entä jos opettajaksi opiskelevilla olisi työelämään siirtymisen jälkeen jokin Back to Norssi - koulutus, joka kokoaisi työelämässä toimivia opettajia Norssille ja he voisivat yhdessä ohjaavien opettajiensa kanssa jakaa ajankohtaisia asioita.

Tällaisen koulutuksen myötä myös norssien opettajat saisivat tuoreita terveisiä kentältä.

MAP-verkkokurssin videoinnit 2022

Riitta-Leena Metsäpelto, JY

Kun puhumme opettajankoulutusta koskevasta kehittämistyöstä, Warinovski ottaa esille Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tavoitteen kasvattaa norssien roolia.

Meillä on yhtenä kehittämistyön kohteena lisätä tiedekunnan tutkijoiden ja Norssin opettajien yhteistyötä. Siitä on hyötyä suuntaan jos toiseenkin.

Opettajankouluttajat, jotka pitää esimerkiksi yleisen kasvatustieteen luentoja ja kursseja, pysyvät tiiviin yhteistyön kautta kärryillä siitä, mitä koulun arki on. Warinovski mainitsee Tutkoke-työn (tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyö) merkityksen.

Olisi tärkeää saada norssien opettajat osaksi tutkimusryhmiä. Usein opettajankoulutusta kritisoidaan teorian ja käytännön kuilusta.

Warinovski pohtii, että vuoropuhelu on ajoittain ollutkin vähäisempää.

Mutta sitä yhteistyötä se vaatii, jotta olemme paremmin tietoisia siitä, mitä toisessa talossa tehdään.

Samalla hän myöntää, että arjen haasteet etenkin aikataulullisesti luovat esteitä. Myös työsuhdekuviot, erilaiset työehtosopimukset ja muu byrokratia rakentaa niitä lisää.

Silti mitään ei kannata pitää epätoivoisena yrityksenä, sillä yhteistyöllä on merkitystä vaikka se olisi pientäkin.

Entä jos opettajaksi opiskelevilla olisi työelämään siirtymisen jälkeen jokin Back to Norssi - koulutus, joka kokoaisi työelämässä toimivia opettajia Norssille ja he voisivat yhdessä ohjaavien opettajiensa kanssa jakaa ajankohtaisia asioita?”

Vaikka olisi jokin tapahtuma tai kohtaaminen kaksi kertaa vuodessa, niin sillä on merkitystä. Ja sillä, että ihmiset tuntee toisensa. Sieltä voi löytyä yksi tai kaksi henkilöä joiden kautta se yhteistyö voi lähteä eteenpäin. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa hyvä esimerkki tällaisista tapahtumista ovat pari kertaa vuodessa järjestettävät EduSpring ja EduFall, joista toinen on tutkimuspainotteinen ja toinen kehittämiseen sekä taito- ja taideaineisiin painottuva tapahtuma.

Yhteistyöstä ja kohtaamisesta kaikki lähtee. Warinovski tuntee hyvin eNorssi-verkoston toimintaa ja kiittelee sitä.

Nimenomaan eNorssi-verkosto on ollut kansallisesti supertärkeä uranuurtaja. Sitä me ollaan OVET-hankkeessakin ihaillen katsottu ja pyritty samaan.

Nyt erilaisia verkostoja opettajankoulutusmaailmassa alkaa olla. On Oopettajankoulutusfoorumi, eTed-, FinTED- ja KOPTUKE-verkostot.

Silti norssiväki on ollut se, joka on ollut kansallisesti tosi aktiivinen toimija jo pitkään. Jossain vaiheessa pohdinkin tiedekunnan näkökulmasta sitä, että norsseilla oli enemmän kansallisen tason yhteistyötä kuin tiedekunnilla.

Opettajankoulutuksen tietovaranto (FinTED) -hankejatkaa OVET-hankkeen työtä.

Keräämme siinä kasvuaineistoa. Haluamme tutkia, minkälaista opiskelijaporukkaa meille tulee sisälle ja miten osaaminen kehittyy opettajankoulutuksen aikana. FinTEDin tausta on ajatuksessa, että pitäisi koota opettajankoulutuksen tutkimusaineistot yhteen. Opettajankoulutuksessa kerätään nyt yliopistoyhteistyönä määrällistä tutkimusaineistoa laajasti.

Aineistoa syntyy kahdeksasta yliopistosta kunnon mittareilla. Kun opettajankoulutuksen tietovaranto otetaan käyttöön, voidaan luottaa suomalaisen opettajankoulutuksen kehittämistyön olevan tutkimusperustaista.

FinTEDin myötä meille syntyy dataa, joka kertoo millaista osaamista opettajankoulutusta antavissa yliopistoissa syntyy.

Tässäkin Warinovski nostaa esiin yhteistyön.

Tavoitteena on buustata kansallista yhteistyötä. Ajatus on myös vahvasti ottaa norssit mukaan, kun pääsemme kunnolla käyntiin elosyyskuussa.

Hankkeella on rahoitus vuoden 25 loppuun.

Linkki FinTED-sivustolle:

https://sites.utu.fi/finted/finted/

Tänä keväänä Warinovskin arkeen mahtuu omien sanojensa mukaan “vielä kaikenlaista kiinnostavaa.” Siihen sisältyy FinTED-hankkeen rekrytointeja, viikon matka Saksaan ja ennen juhannusta alkava kesäloma.

Tein sellaisen valinnan, että laitoin hyvinvoinnin ykköseksi ja vaihdoin lomarahoja lomaksi. Ajattelin, että on viisautta ottaa kunnon pitkä loma. Sitten elokuussa on kiva palata virkeänä töihin, tiedekuntapäällikkö pohtii hymyillen.

Ratkaisu oli tänä vuonna myös käytännön kannalta mahdollinen, koska monet tulevista toiminnoista käynnistyvät elokuussa toden teolla.

Kaksi työajatuksista irrottavaa tavoitettakin Warinovskilla on.

Mökkiremontti Savonlinnassa saaressa pitää saada valmiiksi. Toinen on se, että epätoivoisesti yritän opetella golfia ja aion panostaa siihen kunnolla ensi kesänä, hän nauraa.

Kuvaterveisiä eNorssi-seminaarista

Kevään eNorssi-seminaaria vietettiin Rovaniemellä teemalla “Mitäpä sie?

Tehemmä yhessä ja Tehemmä pois”.

Seminaarin monipuolisessa ohjelmassa kuultiin alustuksia pehmeästä arktisesta turvallisuudesta digitalisaatioon ja työryhmätyöskentelyä. Perinteinen Tutkoke-symposium oli keskiviikkona.

eNorssi-verkoston työryhmien kuulumisia kuluneelta lukuvuodelta ja seminaarin sisällöstä enemmän voi lukea osoitteessa: https://enorssi.fi/enorssi-seminaari-rovaniemella-2023/

Valtakunnallinen kysely harjoittelukoulujen opetusharjoittelua ohjaaville opettajille

Teksti: Heidi Mouhu ja Pasi Kurttila

Harjoittelukouluverkosto aloittaa vuosittaiset valtakunnalliset kyselyt harjoittelukoulujen opetusharjoittelua ohjaaville opettajille. Ohjaajakyselyjen tavoitteina on saada tietoa kuinka ohjaavat opettajat ovat kokeneet antamansa ohjauksen tukevan opetusharjoittelijoiden ammatillista kehittymistä, tukea ohjattujen opetusharjoittelujen ja ohjauksen laadun kehittämistä sekä tuottaa tutkimusaineistoa ohjauksen tutkimiseen. Ohjaajakyselyyn vastaaminen toimii ohjaavalle opettajalle itsearviointina ja reflektoinnin välineenä.

Tähän asti harjoittelukouluverkosto on kerännyt vuosittain kaikkien harjoittelukoulujen opetusharjoittelijoilta palautetta ohjatuista harjoitteluista. Tavoitteena on ollut saada tietoa siitä, kuinka opettajaopiskelijat ovat kokeneet ohjatun harjoittelun ja siihen liittyvän ohjauksen tukeneen heidän ammatillista kehittymistään. Palautteen pohjalta ohjattuja harjoitteluja ja niiden ohjausta on kehitetty sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Keväästä 2023 alkaen myös harjoittelukoulujen opetusharjoittelua ohjaavilta opettajilta aletaan kerätä

vuosittain lukuvuoden päätteeksi arviota menneen lukuvuoden aikana annetusta ohjauksesta. Ohjaaville opettajille suunnatussa kyselyssä kysymysten

aiheet ovat samat kuin harjoittelijoille suunnatussa valtakunnallisessa harjoittelun palautekyselyssä, mutta muutettuna koskemaan ohjaavan opettajan

kokemusta antamastaan ohjauksesta. Näin samasta asiasta saadaan tietoa sekä ohjaavilta opettajilta että

opetusharjoittelijoilta ja ohjaajakyselyn tuloksia voidaan verrata opetusharjoittelijoilta kerättävään valtakunnallisen ohjatun opetusharjoittelun palautteeseen. Esimerkiksi, kun opetusharjoittelijoilta kysytään heidän kokemustaan samastaan ohjauksesta 17:ssä eri vastinparissa, ohjaaville opettajille suunnatussa kyselyssä kysytään ohjaavien opettajien kokemusta antamastaan ohjauksesta samoissa 17 vastinparissa.

Kuten valtakunnallisen ohjatun opetusharjoittelun tuloksia, myös valtakunnallisen ohjaajakyselyn tuloksia voidaan tarkastella valtakunnallisesti, koulukohtaisesti sekä näitä vertaillen. Ohjattuun harjoitteluun liittyvän ohjauksen laadun jatkuva kehittäminen on tärkeää, sillä opetusharjoittelujen ohjaus on harjoittelukoulujen ydintä.

Valtakunnallisen ohjaajakyselyn vastaukset menevät myös suoraan tutkimusaineistoksi Finnish Teacher Education Database (FinTED) tietoarkistoon, jossa ne ovat laajasti tutkijoiden käytettävissä.

Opas opetusharjoittelua ohjaaville opettajille

Teksti: Heidi Mouhu ja Pasi Kurttila

— Ammatillisen identiteetin kehittyminen on pitkä prosessi ja jokainen ohjaussuhde opintojen edetessä on osa tätä kokonaisuutta, korostaa Anne Ervast.

Yliopistojen harjoittelukoulut, Norssit, sekä niiden noin 800 ohjattua opetusharjoittelua ohjaavaa opettajaa ovat opettajankoulutuksen ytimessä, sillä Norsseissa toteutuvat ohjatut opetusharjoittelut mahdollistavat opettajaksi opiskeleville opettajan työn harjoittelemisen oikeassa koulussa. Ohjatuissa opetusharjoitteluissa harjoittelijat pääsevät käymään teorian ja käytännön vuoropuhelua, yhdistämään oppimisen, opettamisen ja kasvatuksen teoriat käytäntöön ja sanoittamaan opettajan arjen käytäntöjä teoreettisilla käsitteillä.

Omasta käyttöteoriasta tietoiseksi tuleminen ja sen rakentaminen on yksi keskeisiä tutkivan ja pedagogisesti ajattelevan opettajan piirteistä, kirjoittaa Kaisa Marjamaa. Harjoittelukoulujen ohjaavat opettajat ovat omalta osaltaan mukana kouluttamassa osaavia opettajia, joilla on hyvät perusvalmiudet opettajan työhön — kyky toimia autonomisesti koulutus- ja kasvatuskulttuuria sekä omaa toimintaansa kriittisesti analysoivina ja uudistavina asiantuntijoina. Ohjatut opetusharjoittelut ovat myös tärkeä osa opettajaksi opiskelevan ammatillisen identiteetin ja opettajan käyttöteorian rakentumisprosessia.

Harjoittelukoulujen uudet ohjaavat opettajat aloittavat harjoittelujen ohjaamisen usein lyhyen perehdytyksen jälkeen ilman edeltävää koulutusta harjoittelun ohjaamiseen. Ensimmäisen harjoittelukouluvuoden aikana järjestetään kaikille uusille ohjaaville opettajille ohjaajakoulutus oman ohjaajuuden työstämiseksi ja erilaisten ohjaustaitojen sekä -menetelmien oppimiseksi.

Uudessa työnkuvassa on kuitenkin paljon haltuun otettavaa, ja vaikka harjoittelu on uusille ohjaaville opettajille jossain määrin tuttua — ovathan he itse olleet aikanaan harjoittelijoita, moni asia yllättää. eNorssin ohjatun harjoittelun ja ohjaajakoulutuksen työryhmä on ahertanut kuluneena lukuvuonna ja tuottanut ohjaustyötä tukemaan oppaan, joka on suunnattu ensisijaisesti uusille ohjaaville opettajille, mutta josta hyötyy myös jo pitempään ohjaavana opettajana työskennelleet.

Erityisesti ohjaajan halu kehittyä ja oppia uutta vaikuttavat siihen millainen ohjausprosessista muodostuu ja millaisia mahdollisuuksia ohjausprosessille ohjauksessa annetaan, kirjoittaa Outi Tiainen.

Luvuissa 1–3 käsitellään lyhyesti ohjattuja opetusharjoitteluja osana opettajankoulutusta, harjoittelukoulujen yhteistyöverkosto eNorssia ja harjoittelukoulun, opettajankoulutuslaitoksen ja ainelaitosten tekemää kolmikantayhteistyötä. Luvussa 4 tarkastellaan ohjaavan opettajan työnkuvaa kokonaisuutena sekä ammatillista identiteettiä ja sen neuvottelua.

Ohjaavan opettajan on määriteltävä itselleen, mitä on harjoittelukoulun ohjaajuus sekä millainen ohjaava opettaja hän itse on, kirjoittaa Heidi Mouhu.

Luvussa 5 syvennytään ohjatun opetusharjoittelun ohjaukseen, sen arvoperustaan, tarkoitukseen, tavoitteisiin ja periaatteisiin. Luvussa tuodaan myös esille dialogisuuden ja reflektiivisyyden merkityksellisyyttä ohjauksessa sekä tutustutaan vahvuusperustaiseen ohjaukseen.

Päävastuu hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamisesta on ohjaajalla, ja hänellä täytyy olla tähän tarvittavat ohjaukselliset tiedot ja taidot, mainitsee Pasi Kurttila.

Luku 6 avaa ohjatun harjoittelun etenemistä ohjaavan opettajan näkökulmasta. Luvussa nostetaan esiin myös harjoittelijan kannalta merkityksellisiä ohjauksessa huomioitavia aihealueita, kuten ohjaavan opettajan tuen merkitys sekä kannustavan ja kehittävän ohjauskeskustelun tärkeys ja harjoittelijan käyttöteorian muodostamisen tukeminen.

Uusi ymmärrys syntyy vasta, kun omaan itseen voi suhtautua lempeästi ja sietää epämukavia tuntemuksia, näkee Pipsa Sassila.

Luku 7 tarjoaa käytännöllisiä ideoita ja välineitä ohjauksen tueksi sekä oman ohjauksen kehittämiseksi. Luvussa annetaan konkreettisia vinkkejä jakso- ja tuntisuunnitelman tekemisen ohjaamiseen, kerrotaan ohjauskeskustelussa hyödynnettävistä reflektointiin ohjaavista kysymyskorteista, esitellään yhdenlainen ohjatun observoinnin malli, korostetaan harjoittelijoiden omien tavoitteiden keskeisyyttä ohjauksessa, ohjeistetaan pedagogisen tuen polku, esitellään vuorovaikutuksellisia menetelmiä ja pohditaan erilaisia muotoja toteuttaa ohjausta.

Pedagogisen tuen ohjaaminen kuuluu kaikille, muistuttaa eNorssin kehittyvän pedagogisen tuen työryhmä.

Luvussa 8 tarkastellaan melko laajasti opiskeluhuollon eri osa-alueiden huomioimista ohjatussa harjoittelussa. Ohjatuissa opetusharjoitteluissa voi olla

haasteellista päästä harjoittelemaan opiskeluhuollon toteutumista käytännössä, sillä usein kyse on hyvin henkilökohtaisista ja sensitiivisistä asioista. Harjoittelijoita tulee kuitenkin perehdyttää koulun opiskeluhuoltoon ja erityisesti jokaisen opettajan vastuuseen opiskeluhuollon toteutumiseksi.

Luvussa 9 pohditaan hyvinvointiosaamista ohjatussa harjoittelussa ohjaavan opettajan näkökulmasta. Hyvinvointiosaaminen on taitoa huolehtia sekä omasta että muiden hyvinvoinnista.

Ohjaavan opettajan hyvinvointi — tai pahoinvointi heijastuu tai vähintäänkin näkyy myös oppilaille ja opiskelijoille sekä harjoittelijoille, muistuttaa Heidi Mouhu. Toivomme, että opas vahvistaa tutkimusperusteista ohjausta ja siitä on konkreettista hyötyä kaikille ohjaaville opettajille.

Linkki julkaisun sähköiseen versioon https://enorssi.

fi/julkaisut/ohjaajan-opas-23/mobile/index.html

Jokaisella on oikeus oppia ja osallistua

Sari Jokinen

Erityisasiantuntija

OAJ

KM, erityisluokanopettaja

Viime aikoina on mediassa käyty värikästä keskustelua inkluusiosta. Inkluusiosta puhuttaessa on syytä muistaa, että Suomi on sitoutunut edistämään inklusiivista koulujärjestelmää, jossa oppimisen ja osallistumisen esteisiin puututaan. Tällöin jokaisella on oikeus tarvitsemaansa tukeen ja mahdollisuus opiskella täyteen potentiaaliinsa. Emme siis voi irtisanoutua inkluusiosta vaan meidän on tehtävä kaikkemme, jotta inkluusio voi toteutua.

Inkluusio ei tarkoita opiskelua suurissa ja rauhattomissa ryhmissä ilman riittävää tukea. Inkluusio ei tarkoita myöskään erityisluokkien lakkauttamista. Inkluusio tarkoittaa jokaisen oppijan huomioimista yksilönä opetusjärjestelyjä ja tukea suunniteltaessa. Yhtä lailla inkluusio tarkoittaa kaikkien osallisuuden mahdollistamista koko koulun arkea ja yhteisiä toimintaperiaatteita toteutettaessa. Tämä vaatii yhteistyötä ja tahtoa sekä riittävää määrää opettajia, erityisopettajia ja avustajia.

Jotta mahdollisimman monen oppilaan on mahdollista opiskella omassa lähikoulussaan ja yleisopetuksen ryhmässä, tarvitsemme erityisopettajamitoituksen ja sitovat enimmäisryhmäkoot. Kun tukea tarvitsevien oppilaiden määrä ryhmässä kasvaa, myös tukea antavien erityispedagogisen koulutuksen saaneiden aikuisten määrän pitää lisääntyä. Opettajilla pitää olla aikaa aidosti kohdata oppilaansa. Hyvällä oppilastuntemuksella mahdollistetaan oppilaiden yksilöllinen huomioiminen ja toimiva eriyttäminen.

Kaikille yleisopetuksen luokat eivät enimmäisryhmäkoosta huolimatta tarjoa riittävän yksilöllistä ja vahvaa tukea. Tarvitsemme jatkossakin myös erityyppisiä pienryhmiä. Jollekin voi riittää isommassa ryhmässä erityisopettajan samanaikaisopetus yksittäisessä oppiaineessa. Toinen taas tarvitsee kaikissa oppiai-

neissa pienessä ryhmässä annettua erityisopetusta takaamaan oppimisen ja antamaan mahdollisuuden rauhoittua ja keskittyä sekä opiskeluun että vuorovaikutustaitojen harjoitteluun.

Perusopetuksen laadun ja jokaisen oppijan oikeaaikaisen ja riittävän tuen varmistaminen ei toteudu itsestään. Tarvitsemme täsmällisempää ja selkeämpää lainsäädäntöä, jotta jokaisen oppilaan oikeus tarvitsemaansa tukeen toteutuisi asuinpaikasta ja koulusta riippumatta. Tällä voisimme osaltaan vaikuttaa siihen, että kääntäisimme sekä oppimistulokset että kouluviihtyvyyden ja työhyvinvoinnin nousuun.

Koulutus ja erityisesti oppimisen ja koulunkäynnin tuki ovat sellaisia kohteita, joissa varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy tuovat koko yhteiskunnan mittakaavassa merkittäviä säästöjä. Jo yhden oppilaan syrjäytyminen koulupolulta ja työelämästä tuo miljoonakustannukset yhteiskunnalle. Jokainen tukea tarvitseva oppilas ei ole syrjäytymisvaarassa, mutta erityisen huolestuneita meidän on syytä olla kokonaan kouluakäymättömistä oppilaista. Jo ennen koronapandemiaa näitä kouluakäymättömiä oppilaita oli muutama tuhat. Todennäköisesti määrä on vain lisääntynyt. Jokainen heistä olisi tärkeä saada takaisin opinpolulle.

Toimiva perusopetus on koko yhteiskunnan kivijalka. Vahvistetaan tätä kivijalkaa ja pidetään jokainen oppija yksilöllisesti huomioiden mukana. Välitetään lapsista ja nuorista ja näytetään se heille pitämällä huolta jokaisen oppimisen ja osallistumisen mahdollisuuksista!

Oletko opetusalan tutkija, politiikan kentällä tai muuten koulutukseen vaikuttaja?

Kirjoita Siriukseen kolumni! Voit käsitellä tekstissä tärkeäksi näkemääsi teemaa, kunhan se koskee opetusta, koulutusta tai opettajankoulutusta. Myös kasvatus on meitä kiinnostava aihealue. Tekstin merkkimäärä mieluiten alle 3000 - mutta tulemme toimeen vaikka ylittäisit sen hieman. Lähetä tekstisi osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Koulunkäynninohjaajat mukaan harjoittelun kehittämiseen

Kyselyn tekijät ja teksti:

Ilona Sammalkorpi, Turun normaalikoulu

Guillermo Esparcia, Oulun normaalikoulu

Henna Tyni, Rantakylän normaalikoulu

Heidi Laahanen, Jyväskylän normaalikoulu

Henna Kiimalainen, Jyväskylän normaalikoulu

Keväällä 2021 perustetussa eNorssin koulunkäynninohjaajien teemaryhmässä kiinnostuttiin selvittämään, miten yhteistyö koulunkäynninohjaajan työparina on huomioitu opetusharjoittelussa. Kyselytulokset kartoittavat nykytilannetta ja antavat eväitä harjoittelun kehittämiseen.

Koulunkäynninohjaajat miettivät ensimmäisissä tapaamisissaan uuden teemaryhmän tavoitteita ja osuutta eNorssin verkostotoiminnassa. Yleisesti kiinnostavana pidettiin selvityksen tekemistä siitä, miten yhteistyö koulunkäynninohjaajan työparina on huomioitu opetusharjoittelijoiden koulutuksessa ja ohjauksessa eri harjoittelukouluissa. Selvitys toteutettiin syksyllä 2022 kahtena kyselynä, joista toiseen vastasi 36 koulunkäynninohjaajaa ja toiseen 9 harjoittelukoordinaattoria ja 11 rehtoria. Vastauksia tuli kaikista norsseista Vasa övningskolania lukuun ottamatta (kyselyn kielenä valitettavasti vain suomi). Esittelemme tässä artikkelissa kyselyn tuloksia. Toivomme, että ne herättävät ajatuksia ja yhteistyötä norssien kesken harjoittelun kehittämiseksi. Kiitos kaikille arvokkaista vastauksista.

Selvityksen lähtökohtana oli ajatus, että koulunkäynninohjaajat ovat pedagogisen tuen ammattiryhmä, jonka merkitys tulevaisuudessa vain kasvaa inkluusion ja lisääntyvien oppimisen ja mielenterveyden ongelmien myötä. Opettajien, oppilaiden ja koulunkäynninohjaajien välistä yhteistyötä tehdään luokissa päivittäin. Moniammatillisesta yhteistyöstä harjoittelun aikana saadut tiedot ja kokemus varmistavat tuen resurssien tehokkaan käytön ja auttavat tulevia opettajia jaksamaan työssään paremmin. Kyselyn avulla kartoitettiin nykytilannetta ja näkemyksiä opettaja-koulunkäynninohjaaja-yhteistyön merkityksestä osana koulutusta. Siinä kerättiin kokemuksia hyvistä käytänteistä ja kehittämisideoita.

Jyväskylän norssissa on meneillään 2.-luokkalaisten savityötunti. Muovailun sujumisesta huolehtivat luokan lehtori Minna Suikkari, lo-harjoittelija Anniina ja koulunkäynninohjaaja Heidi Laahanen.

Kuva: Sanna Pakarinen

Ohjaajien näkemyksiä: tutustuminen ja yhteinen keskustelu auttavat kaikkia

Suurin osa kyselyyn vastanneista koulunkäynninohjaajista toimii alakoulussa. Luokanopettaja- ja aineenopettajaharjoittelut ovat erilaisia, ja tämä näkyy ohjaajien vastauksissa. Näihin eroihin on syytä perehtyä tarkemmin, kun harjoittelua kehitetään jatkossa. Kokemuksissa on kuitenkin paljon yhteistä.

Vastausten perusteella opetusharjoittelu näkyy koulunkäynninohjaajien työssä melko vähän. Useimmissa kouluissa ohjaajat saavat etukäteen tiedon siitä, mitkä tunnit ovat harjoittelijan pitämiä, toisinaan myös tuntisuunnitelman. Edeltävä keskustelu työtehtävistä tunnilla tai yhteissuunnittelu ovat harvinaista. Tiedon saannin koetaan olevan satunnaista. Siinä korostuu ohjaajan tai harjoittelijan oma aktiivisuus. Yleisesti koetaan, että harjoittelijat ottavat harvoin huomioon koulunkäynninohjaajan resurssin omalla tunnillaan; he eivät ymmärrä yhteistyön mahdollisuuksia mm. eriyttämisen, toiminnanohjauksen ja työrauhan ylläpitämisen tukena. Muutamien vastanneiden työssä opetusharjoittelu ei näy mitenkään. Toisaalta joissakin kouluissa yhteistyö alkaa heti harjoittelujakson alussa. Ohjaajat voivat osallistua tuntisuunnitelman tekoon ja olla mukana joissakin ohjauskeskusteluissa.

että opetusharjoittelijat saisivat kokemusta koulunkäynninohjaajan kanssa työskentelemisestä. Monikaan ei oikein tiedä mitä koulunkäynninohjaaja tekee, eikä välttämättä ymmärrä kuinka hedelmällistä ja oppilasta palvelevaa yhteistyötä koulunkäynninohjaajan kanssa voisi tehdä.”

”Minusta on erittäin tärkeää,

Koulunkäynninohjaajat pitävät erittäin tärkeänä, että harjoittelijat saisivat tietoa koulunkäynninohjaajan työnkuvasta ja yhteistyökokemusta. Opettaja-koulunkäynninohjaa-yhteistyö nähdään tiimityönä. Moniammatilliseen yhteistyöhön vaadittavia tietoja ja taitoja on vastanneiden mielestä pystyttävä harjoittelemaan jo opintojen aikana. Näin varmistettaisiin tuen resurssien osaava käyttö myös työelämään siirryttäessä.

”Koulunkäynninohjaaja ja ope ovat tiivis työpari jotka tekevät työtä yhdessä oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin sujumisen eteen. Ilman sujuvaa ja tiivistä yhteistyötä ei tiimityöskentely suju ja oppilaiden etu kärsii.”

Esimerkkeinä hyvistä käytännöistä on mm. alakoulun puolella aamuisin käytävä keskustelu päivän suunnitelmasta ja yhteinen tuntisuunnittelu. Yhteisten keskustelujen koetaan lisäävän työn sujuvuutta ja varmistavan oppilaiden tuen toteutumisen. Tunnit, joiden

Lo-harjoittelija Jannina Moukka ja koulunkäynninohjaaja Benita Wirth ratkovat 3.-luokkalaisten kanssa matematiikan tehtäviä Turun norssissa.

Kuva: Päivi Kosonen

ohjelmasta koulunkäynninohjaajalla ei ole tietoa, ovat työläitä työnjaon jäädessä epäselväksi. Vastauksissa muistutetaan, että ohjaajilla on paljon oppilaisiin ja tuntikäytäntöihin liittyvää tietoa, josta olisi hyötyä harjoittelijoille. Tutustumista pidetään tärkeänä.

”Usein harjoittelijoiden pitämällä tunnilla täytyy vain mennä ns. virran mukana, eikä yleensä tietoa tulevista oppitunneista tule, ellen itse kysy ja selvittele asiaa”

Kehittämisideoissa ehdotettiin tutustumista ja keskustelua harjoittelun alusta lähtien. Koulunkäynninohjaaja voisi osallistua joidenkin tuntien suunnitteluun ja ohjauskeskusteluun. Yhteistyö koulunkäynninohjaajan kanssa olisi hyvä kirjata tuntisuunnitelmaan. Tietoa koulunkäynninohjaajan työnkuvasta ja yhteistyömuodoista voisi lisätä ohjaajien pitämien luentojen tai työpajojen avulla.

Ohjaaja on opettajan työpari – kokemusta yhteistyöstä tarvitaan

Rehtoreille ja harjoittelukoordinaattoreille tehdystä kyselystä saadut vastaukset vahvistavat koulunkäynninohjaajien näkemystä yhteistyötaitojen merkityksestä. Ohjaajia pidetään olennaisena osana koulun henkilöstöä ja yhteistyötahona, joka mahdollistaa oppilaan pedagogisen tuen järjestämisen. Opetusharjoittelijoiden tulisi saada tietoa ja kokemusta opettaja-ohjaaja-yhteistyöstä. Useimmissa norsseissa aihe tulee esiin moniammatillista yhteistyötä koskevissa tai vastaavissa yleisissä opinnoissa usein opintojen loppuvaiheessa. Käytännön harjoittelussa vastuu

koulunkäynninohjaajan työnkuvasta kertomisesta jää

Koulunkäynninohjaaja Riikka Kuhmonen ja harjoittelija Sinianne Kinnunen käyvät yhdessä läpi päivän ohjelmaa Joensuun Rantakylän norssissa.

Kuva: Sara Kekkonen

harjoittelua ohjaavalle opettajalle. Myös koulunkäynninohjaajien vastauksissa näkyy ohjaavan opettajan merkitys yhteistyön muodostumisessa.

Hyvänä käytäntönä pidettiin esimerkiksi sitä, opettaja ottaa koulunkäynninohjaajan mukanaolon huomioon harjoittelijan lukujärjestyksessä, esittelee heidät toisilleen ja kannustaa harjoittelijaa kirjaamaan koulunkäynninohjaajan tehtävät tuntisuunnitelmaan. Tällä hetkellä tilanne vaihtelee kouluittain. Hyviin käytäntöihin kuuluu ohjaavan opettajan antama mallinnus eri yhteistyön tavoista. Vastauksissa nousi esiin, että myöskään opettajilla ei aina ole riittävää kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä.

”Yhteistyö eri toimijoiden välillä on tärkeää tehdä näkyväksi harjoittelussa. Olennaista on käytettävien resurssien tarkastelu ja harjaantuminen sen jakamisen suunnittelussa oppijoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Yhteisopettajuus ylipäätään harjoittelussa luo edellytyksiä yhteistyöstä muiden toimijoiden kanssa.”

Kehittämisehdotuksina oli tiedon lisääminen koulunkäynninohjaajien kanssa tehtävästä työstä ja työnkuvasta yleisillä luennoilla ja työpajoissa. Koulussa

tapahtuvaan harjoitteluun voisi sijoittaa seurantatehtäviä. Hyvänä nähtiin myös, että koulunkäynninohjaajat voisivat tilanteen salliessa olla mukana

tuntien suunnittelussa ja ohjauskeskusteluissa.

Opettajan ja koulunkäynninohjaajan yhteistyön voisi myös kirjata opetusharjoittelun tavoitteisiin tai ohjauksen teemaksi.

Useissa vastauksissa ongelmaksi nostettiin se, että harjoittelusta puuttuvat ”aidot yhteistyön paikat”, eikä kokemusta voida taata tasavertaisesti kaikille. Ratkaisuksi ehdotettiin mm. suurryhmäohjausta muissa opintokokonaisuuksissa, joissa myös koulunkäynninohjaajat olisivat mukana. Koulukäynninohjaajia toivottiin mukaan kehittämistyöhön.

Norssit edelläkävijöitä moniammatillisten taitojen juurruttamisessa

Koulunkäynninohjaajien asemassa ja työnkuvassa on tapahtunut vuosien aikana huomattavaa kehitystä. Ohjaajat ovat silti edelleen ammattikunta, jonka kokonaispotentaali jää usein hyödyntämättä.1 Koulunkäynninohjaajien aseman kehittyminen olisi tärkeä huomioida harjoittelun käytänteissä ja koulutuksen sisällöissä.

”Inkluusio on tätä päivää ja koko ajan enemmän ja enemmän luokissa on erilaisia tuentarpeita. Koulunkäynnin ohjaajat ovat lisääntyneet kouluissa ja opetusharjoittelijoille olisi hyvä tietää, miten ohjaaja toimii luokassa sekä miten ohjaajan työtä, tuntemusta ja ammattitaitoa pystyy hyödyntämään luokkatilanteissa.”

Opetusharjoittelijoiden koulutuksen tulisi vastata koulujen arjen tarpeita, joihin moniammatilliset työskentelytaidot kuuluvat olennaisena osana. Näemme, että harjoittelukouluilla on asian eteenpäin viemisessä keskeinen rooli. eNorssin koulunkäynninohjaajien teemaryhmä on ottanut haasteen vastaan ja on mielellään mukana kehittämistyössä.

Kyselyn vastaukset ovat saatavissa kokonaisuudessaan teemaryhmän koordinaattori Ilona Sammalkorvelta ilmasa@utu.fi

Lähteet: Sirkko, R. (2022) Koulunkäynninohjaajien asema ja työnkuva inkluusioon pyrkivässä koulussa. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2022, Vol. 32, No. 2 © Niilo Mäki -säätiö. Koulunkäynninohjaajien asema ja työnkuva inkluusioon pyrkivässä koulussa – Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti –NMI Bulletin

eNorssin koulunkäynninohjaajien teemaryhmä

Keväällä 2021 alkunsa saanut eNorssin koulunkäynninohjaajien teemaryhmä on pieni, aktiivinen ryhmä ala- ja yläkoulun ohjaajia eri puolilta Suomea. Idullaan olevan verkostomme etäkokouksissa on ollut osallistujia Oulun, Joensuun, Turun, Rovaniemen ja Jyväskylän norsseista. Toiveena on saada mukaan koulunkäynninohjaajia kaikista yksiköistä. Tällä hetkellä ryhmää koordinoi Turun norssin koulunkäynninohjaaja Ilona Sammalkorpi.

Teemaryhmän tavoitteena on hyvien käytäntöjen jakaminen, ratkaisujen löytäminen mahdollisiin pulmiin, koulunkäynninohjaajien työn yhdessä kehittäminen. Etätapaamiset ovat saaneet huomaamaan verkostoitumisen antoisuuden; koulunkäynninohjaajien taustat ja työnkuvat voivat olla keskenään hyvin erilaisia ja käytännöt pedagogisen tuen järjestämisessä vaihtelevat kouluittain.

Ryhmän tapaamiset pidetään etäyhteyksin. Käytössä on myös oma Teams-alusta aineistojen jakamista varten. Jos haluat mukaan toimintaan, ole yhteydessä

Ilona Sammalkorpeen, ilmasa@utu.fi.

Norssinopen päivä

Norssinopen päivä -juttusarja kertoo normaalikoulun lehtoreiden työpäivästä. Kuten tiedämme, työpäivään mahtuu usein sekä opetusta, ohjausta, palavereita ja monenlaista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä. Norssin opettaja: haluatko kirjoittaa Norssinopen päivä -jutun Siriukseen? Lähetä teksti ja kuvia ehdolle osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Mia Jantunen

Tampereen yliopiston normaalikoulu Suomenkielen ja kirjallisuuden lehtori

Kello on 8.25, ja luokkaan valuu väsyneen näköisiä seitsemäsluokkalaisia. Kirjoitamme mediaelämäkertoja, ja hiljaisen luokkatilan täyttää näppäimistön kevyt kalke. Nuoret työskentelevät tunnollisesti ja kunnollisesti. Aamutunneissa parasta on rauha. Hyppytunnilla alan selvitellä dilemmaa, jonka olen ristinyt tulisijagateksi. Olen luokanohjaaja 9.luokalle, ja suunnittelemme luokkaretkeä Helsinkiin. Luokkaretkirahoja on kerätty muun muassa Wiinikan Wappu -tapahtumassa, jonne oppilaat vuokrasivat partiolta tulisijan letun paistoa varten. Vuokran maksun koittaessa alkoivat kuitenkin kipunat lennellä: osa ei halunnut maksaa vuokraa luokan satojen eurojen kassasta vaan alkoi kerätä jokaiselta luokan oppilaalta kolmen euron kolehtia. Tämähän ei tietenkään sopinut kaikille – ei varsinkaan minulle, sillä peruskoulu on maksuton. Tuli roihuaa siis tässä kohtaa aika holtittomasti.

Ennen kello kymmentä huomaan sähköpostistani, että työkaverini pyytää minua sijaistamaan valvontansa. Tottahan toki sankaritar Mia säntää apuun muistamatta paremmin, että kaksi oppilasta tulee pitämään minulle ja muutamalle ystävälleen välitunnin aikana mielipidepuheenvuoronsa! Onneksi toinen työkaverini tulee hätiin ja hoitaa valvonnan loppuun. Näin pääsen tsemppaamaan nuoria, jotka eivät kykene koko luokan edessä esiintymään. Ja mikä parasta: molemmat saavat itsearvioinnin mukaan positiivisen kokemuksen esiintymisestä pienryhmässä.

Yhdentoista aikoihin rehtori tulee juttelemaan kanssani investointirahasuunnitteluryhmäasioista. On mahtavaa päästä suunnittelemaan, miltä tulevaisuuden luokkatila voisi näyttää! Huomenna on suunnitteluryhmän palaveri oman oppituntini päällä. Laitan opetusharjoittelijalleni viestin, kiinnostaako tulla sijaiseksi. Hän ei ole onneksi kriisiytynyt kevään harjoittelusta, vaan tulee mielellään.

Ruokailun jälkeen jatkan taas yhteen valvontaan, jonka jälkeen opiskelemme kahdeksasluokkalaisten

kanssa, miten englanti vaikuttaa suomen kieleen. Oppilaat innostuvat, kun kirjaamme taululle sanoja, joissa englannin vaikutus näkyy ja pyydän keksimään niille suomennoksia, jotka saavat olla myös uudissanoja. Oppilaiden into ja ilo antavat voimia iltapäivään.

Yhdeksäsluokkalaiset alkavat suunnitella romaanianalyysejaan. Olen tehnyt kaksi erillistä ohjetta: toinen ohje on yksityiskohtainen ja toinen tiivistetty ja selkokielinen. Luokalla on oppilaita, joilla on lukiongelmia, on suomea toisena kielenä opiskelevia ja oppimisen haasteita, ja ohje täytyy osalle avata myös suullisesti muutamaan kertaan. Hommiin ryhdytään, vaikka joillakin edessä siintää pitkä ja sorakivinen tie.

Päivän tunnit ovat ohi klo 13.15. Olen töissä klo 16.30 saakka. Teen tuntisuunnitelmia, arvioin mielipidepuheenvuoroja ja podcasteja, päätän pareja romaanianalyysien vertaispalautteen antoon ja teen ohjeet huomisesta tunnista opetusharjoittelijalle. Nautin sateen ropinasta ikkunaruutua vasten. Päivä on ollut hyvin tyypillinen Norssiopen päivä: yllättäviä tilanteita, päällebuukkauksia, työn iloa ja mukavia kohtaamisia, auttamista, paikasta toiseen sinkoilua, puurtamista ja onnistumista.

Lähden kotiin hymyssä suin.

Kulttuurin kuultokuva

Kaksinpuhelu yksin

© Matti Itkonen 2023

Motto

”Historia on henkinen muoto, jossa kulttuuri tekee itselleen tilityksen menneisyydestään.”

Johan Huizinga, Historian olemus, 1941/1967

Alkulause

Pamfletti vai pefletti, sanasuoja vai saunasuoja? Nykylukijat luultavasti sekoittavat sanat toisiinsa. Kyllä nyt tavoitteena on kuitenkin pamfletti eli kiistakirja tai kiistakirjoitus. Päämääränä voi siis olla sanakopu tai kielitora. Tai saattaahan olla niinkin, että tällä sanankäytöllä pyritään epäkopuun, sopukopuun tai antitoraan.

Ehkä kilpalaulannan tuoksinassa maailma jakautuu kahtia, polarisoituu: ohrasuurimoihin ja mannapienimöihin sekä matemaattisiin suureisiin ja sanallisiin pieneisiin. Siksi on syytä luopua kaikista polarisaatiosuodattimista. Värikuvien asemesta tavoitellaan mustavalkokuvia. Sellainenhan on ajan henki tätä nykyä.

I Ammattisivistys Itkos-Masa, rapihminen: Professioräppi

Ehkä loppu ravintoloitsijalta täppi, koska tehtiin tämä professioräppi.

Pinta-asiakkaiden pyydystys onkin päivän ammattisivistys.

Eppu Normaali

olkoon toimintasi päämaali.

Muista siis mottosi lennokas:

”Tyytyväinen asiakas on ravintolan kuningas.”

Räpäten eksistoi ihminen. Syöden, juoden ja tanssien ravintolassa eksistoi ihminen.

Kun soi tää professioräppi, aukenee jokainen olemissäppi.

Aivan uuteen olotilaan

pääsee ihminen haltioitumaan.

Kun on maksiimisi terävöitynyt ja missioksesi kiteytynyt, hiljenee viimeinenkin hyväkäs, tuo kilpailijas ylinenäkäs, koska julistaa jokainen asiakas, tuo kuluttajana niin muotitiedokas:

”Koti kapakasta

luopukaa himasta.

Viihtykää ravintolassa, joka on huipputolassa.

Silloin olette in, kun omistatte VIP-kortin.”

Räpäten eksistoi ihminen.

Syöden, juoden ja tanssien

ravintolassa eksistoi ihminen.

Kun soi tää professioräppi,

aukenee jokainen olemissäppi.

Aivan uuteen olotilaan

pääsee ihminen haltioitumaan.

Matti Tapani, aikaihminen:

Rap, rapina, mikä ihmeen rapina, tupenrapinatko? Onkohan tekstissä olevinaan jotakin kalevalaisuutta?

Suohonlaulannan jäljittelyä kenties? Itkos-Masa pitää itseään ilmeisesti suurenakin sanoittajana. Ei hän muuten toimittajille ärhentelisi. Tai voihan ärinä olla näiden rapihmisten luonteenpiirrekin. Mene ja tiedä.

Tuossa Professioräpissä kuvataan todellisuutta, jossa toisella ihmisellä on pelkkä välinearvo. Nykyäänhän kaikkea sanoitetaan. Mitään ei oikeastaan enää sanallisteta. Eli monia mahtuu sepitteitä maailmaan.

Kai kodin tulisi jotenkin erota ravintolasta. Ja mitä mieltä on saada joku ”koukutetuksi” johonkin? Sisältyykö ammattisivistykseen taito addiktoida ihmisiä?

Ravintolariippuvuus, onpa siinä kummallinen keksintö. Me syvähenkiset aikaihmiset olemme olemassa pohdiskellen ja maailmaa ihmetellen. Kovin olisi rasittavaa ekskstoida räpäten, syöden, juoden ja tanssien. Ja vielä ravintolassa. Kenelle tuo sepustus on oikein tehty: puhelaulun ihailijoilleko? Jos vastaus on myönteinen, on syytä todeta, että pinnallistapa on nykynuoriso.

Me aikaihmiset muistamme ohuen nykyisyyden lisäksi myös menneisyyden. Vasta sellainen nykyhetken tuntemus mahdollistaa aikalaissivistyksen ja ihmisammattisivistyksen. Ehkä juuri siksi arvostamme huoliteltua ja virheetöntä suomen kieltä sekä kaunista laulumusiikkia.

VIP-korttia emme tarvitse. Olemmehan hyvin tärkeitä henkilöitä ilman moisia erityisihmiskorttejakin. Pystymme myös haltioitumaan luonnon kauneudesta – puhelaulutta. Mutta mehän kuulummekin intelligentsijaan, oman aikakautemme syvälliseen sivistyneistöön.

II Kansallistunne

Itkos-Masa, rapihminen:

Koivu ja tähti

Kun onnibussi kulkuun lähti,

taakse jäivät koivu ja tähti.

Koko Suomi siinä säikähti, kuin yhdestä suusta se älähti:

”Jos kotini on linnani, on kaipuu ainut sijani ja kierto ikimajani.”

Sitten kaikki kirkastui, ajatus huima mieleen ui.

Ikävä ja Topelius, siihen vielä nostalgius ja liikeidean kirkas kristallius.

Suuntaa matka menneeseen, palaa päivään eiliseen.

Retroräppi tämä on:

jos olet joskus onneton, niin tunne rytmi poljennon.

Vaikka on se hurma sanaton, et enää ole koditon, vaan kanssas löytää onni asunnon.

Ensin onnibussin katsastus, sitten rutka rahastus.

Ja kun asiakas koukkuuntuu, pauloihisi antautuu, kassakone raksuttaa, mammonaa vallan versoo maa.

Silloin aivan tyhjästä, kas, syntyy matkatoimisto Zacharias, hengittää jälleen kansallisuus, taas leiskuu rinnassa roima romanttisuus, tuo ehkä nuorelle polvelle aatteena uus.

Yllä tutun koivikon, johtotähti kirkas on.

Käy matka halki mantujen, lähetessä armaiden lapsuuskontujen.

Paluulippu povella, olet jo kotiovella.

Suuntaa matka menneeseen, palaa päivään eiliseen.

Retroräppi tämä on: jos olet joskus onneton, niin tunne rytmi poljennon.

Vaikka on se hurma sanaton, et enää ole koditon, vaan kanssas löytää onni asunnon.

Matti Tapani, aikaihminen:

Nostalgiassa on voimaa: ihmiselle lienee ominaista ikävöidä entisyyteen. Siitä syystä on sydämetöntä kaupallistaa kaihomieli. Tosin varsin tehokastakin se on.

Miten hyvin oikein Sakari Topelius ja kaupallisuus sopivat yhteen? Onko kyse näkemyksellisyydestä vai röyhkeydestä? Voidaanko tai kannattaako kansallisromantiikka asettaa kaupan? Lieneekö Itkos-Masa osannut tällaisia kysymyksiä itselleen lainkaan esittää? Eikö hän pyri amerikkalaistamaan suomalaisen kansallistunteen? Ainakin hän tekee populaarikulttuuria korkeakulttuurin nimissä.

Kotiin tai kotiseutuun vetoaminen herättää aina väkeviä tunteita. Ehkä sillä asialla ei pitäisi ihmisiä rahastaa. Ei kenenkään koti-ikävästä tulisi yrittää rahallisesti hyötyä.

Itkos-Masa ja Matti Tapani taitavat olla erilaisen maailmanajan kasvatteja. Heille samat asiat eivät ole armaita. Tuttu tanhua ja vento mantu, ne merkitsevät kotikontuisuutta ja maailmanturkuisuutta. Vaikka muualla on hyvä olla, kotona on silti aina kaikkein paras olla. Kyse ei ole puhtaasta arvottamisesta vaan pikemminkin silkasta tosiosta. Eikä tässä olla polarisoimassa todellisuutta.

Tai kukaties jonkinlainen maailmankuvan tietoisesti kärjistetty rakentaminen liittyy sekä rapmusiikkiin että kiistakirjoitukseen. Silloin olemisen ääripäät on tarkoituksellisesti loitonnettu toisistaan. Iskevyys on oiva tehokeino. Toki se vaatii vastaanottajaltakin kultivoituneisuutta: hänen on kyettävä havaitsemaan ja ymmärtämään piileviä tarkoitusperiä. Muuten tulkinta jää liian pinnalliseksi.

Kaltaiseni aikaihmiset alkavat tuntea olevansa vailla olemiskotia. Johtotähden tuike on jo himmentynyt. Siksi on aika ajoin palattava menneeseen. Sieltä löytää onni aikaihmisen kanssa aina asunnon.

Loppulause

Kulttuurin kuultokuva on valmis: nykyisyys on raja, jonka takaa kuultaa entisyys. Olemiskuvastin on läpinäkyvä. Sieltä jostakin, etäisyyksistä, kajastavat eilispäivä ja eksistenssikodin lämpö. Maailma on haljennut kahteen osaan: Itkos-Masan moderniuden valtakuntaan ja Matti Tapanin menneeseen maailmaan. Siitä syntyy sisäinen ristiriita, kontemplatiivis-kulttuurinen tilinteko – kaksinpuhelu yksin, monologisesti dialoginen kiistakirjoitus.

Kirjallisuus

Huizinga, J. 1941/1967. Historian olemus. Esseitä ja tutkielmia. Suomentanut K. Kaila. Helsinki: WSOY.

Itkonen, M. 2021. Matkamies maailman turuilla. Yhden ajanjakson tilinpäätös. M. Itkonen, S. Inkinen ja V. A. Heikkinen, Otteita ajasta. Murroskauden esseet. Haaga-Helian julkaisut 10/2021. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 9–105.

Itkonen, M. 2023. Vaeltaja tekee Varkauden. Esseistinen aikamatkamosaiikki. M. Itkonen, S. Inkinen ja V. A. Heikkinen, Ajan ja paikan mosaiikkeja. Esseitä aikalaisille ja kotimaan matkaajille. Haaga-Helia julkaisut 5/2023. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 11–131.

Kirjapiiri lisää työhyvinvointia, avartaa ajattelua ja antaa mahdollisuuden tutustua kollegoihin

Teksti ja kuvat: Johanna Asplund

Pöytään nostellaan viinirypäleitä, keksejä ja höyryäviä kahvikuppeja – sekä tietenkin kirjoja. Tällä kertaa luettavana on ollut Elina Rouhiaisen teos Tuntematon taivas (Tammi 2022). On aika hengähtää hetki ja kokoontua rennon ja paineettoman rupattelun äärelle, josta aina lähtee kotimatkalle virkeämpiä opettajia kuin sinne on tullut.

Tampereen normaalikoulun kirjapiiri kokoontuu kuukausittain lukukokemuksia jakamaan. Idea syntyi alun perin työhyvinvointiryhmässä ja toiminta polkaistiin käyntiin helmikuussa 2021. Siitä lähtien on kuukausittain istahdettu kiireisimmänkin arjen keskellä ja paitsi pohdittu lukukokemuksia, myös ehditty rauhassa hengähtää hetki ja irrottautua opetus- ja ohjaustyöstä. Kirjapiirissä on mukana niin alakoulun, yläkoulun kuin lukionkin opettajia eri oppiaineryhmistä.

Hienoa tässä toiminnassa on se, että tutustuu paremmin sellaisiinkin kollegoihin, joihin ei muuten arjessa juurikaan törmää, toteaa äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Anu Eerola.

Tietenkin myös monipuoliset kirjat ja lukeminen ovat tärkeitä, toteaa Pauliina Palosaari, englannin ja ranskan kielen lehtori. – Tosi monipuolisesti erilaisia kirjoja olemme lukeneet!

Täällä tulee tartuttua myös sellaisiin kirjoihin, joiden ääreen ei muuten hoksaisi hakeutua, jatkaa käsityön opettaja Paula Talviala.

Kokemusten ja näkemysten jakaminen avartaa ajattelua

Tampereen norssin kirjapiirissä on luettu jo yhteensä yli kaksikymmentä kirjaa. Valikoimaan on pyritty löytämään mahdollisimman monipuolisesti eri kirjallisuuden lajeja, ajankohtaisista palkituista romaaneista dekkareihin, runokirjoista sarjakuvaromaaneihin ja elämäkerrallisiin tietoteoksiin.

– On ollut hienoa huomata myös se, miten eri tavalla eri ihmiset kokevat luetut tekstit, pohtii äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Annu Viheriälehto.

– Täällä on tosiaan tullut luettua kirjoja, joihin ei ehkä ikinä muuten tarttuisi, toteaa biologian, maantieteen ja terveystiedon lehtori Minna van Nunen. – Tulisiko muuten puhuttua näin monipuolisesti kollegojen kanssa eri näkemyksistä?

Ammatillisesi ajateltuna kirjallisuus on väylä ottaa myös eri ikäisten oppilaiden kanssa puheeksi erilaisia asioita tai näkemyksiä. Tämänkertainen kirja, Tuntematon taivas, on nuortenkirja, josta kirjapiiriläiset toteavat yhdessä, että taas kannatti lukea. Nuortenkirjalle tyypillinen toiveikkuus - sodankin keskellä - tekee hyvää myös aikuisen ajattelumaailmalle.

Lukuvinkkejä ja yhteisiä elämyksiä

Valitun kuukausittain vaihtuvan lukupiirikirjan lisäksi Tampereen norssin kirjapiirissä jaetaan lukuvinkkejä. Myös yhteinen Whatsapp-ryhmä toimii hyvänä alustana ideoiden pallottelulle ja lukusuosituksille. Osa kirjapiiriläisistä lukee kirjat perinteisinä painettuina kirjoina, osa e-kirjoina, osa kuuntelee äänikirjasovelluksesta. Kirjapiiriin voi osallistua, vaikka ei olisi ehtinyt kirjaa vielä lukea. Kiinnostus lukemista kohtaa riittää.

– On aina kiinnostavaa kuulla, millaisia ajatuksia luettu kirja on muissa lukijoissa herättänyt, kiteyttää alakoulun rehtori Kirsi-Liisa Koskinen-Sinisalo, joka tällä kertaa ehtii vain piipahtaa lukupiirissä ennen muita kiireitä.

Lukukokemukset herättävät piiriläisissä mukavia oheismuistoja, kuten yhteiset herkutteluhetket ja -retket. Rentouttava keskusteluhetki ei tietenkään olisi täydellinen ilman tarjoiluja. Lukupiiriin tuodaan nyyttikestiperiaatteella herkkuja, joita välillä mietitään huumorin sävytteisesti kirjan teeman mukaan.

Syksyllä 2022 lukupiirissä luettiin Anneli Kannon palkittu menestysteos Rottien pyhimys (Gummerus, 2021). Kirja kertoo Hattulan Pyhän ristin kirkon kirkkomaalareista. Norssin kirjapiiri sai itse kirjailija Anneli Kannon oppaakseen ja teki kirjan luettuaan onnistuneen vierailun Hattulan Pyhän ristin kirkkoon. Kirjailija kertoi kirjan syntyprosessista ja kirkon opas Vilppu Vuori herätti kirjan tarinan henkiin.

Matalan kynnyksen työhyvinvointia

Kiireisen arjen keskellä lukeminen tarjoaa tervetullut vaihtelua ja ajatusten tuulettamista. Kirjapiiriin mahtuu niin aktiivisesti lukemista aina harrastaneita lukuahmatteja kuin niitä, jotka haluavat lisätä lukemista

omaan arkeensa. Kuin yhdestä syystä kirjapiiriläiset toteavat, että kynnys piiriin saapumiselle on alkujännityksen jälkeen madaltunut. Hyväksyvässä ilmapiirissä kaikkien näkemykset tulevat kuulluiksi. Välillä keskustelua on käyty strukturoitujenkin kysymysten avulla, mutta yleisimmin kirjallisuuspohdinta polveilee, jopa rönsyilee aivan vapaasti. Naurunremakan säestämänä todetaan yhdessä:

Rima on jopa yllättävänkin matalalla!

Tampereen norssin kirjapiirissä luetut kirjat:

12.4.2023 Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas

15.3.2023 Ragnar Jonasson: Pimeys

15.2.2023 Iida Rauma: Hävitys

18.1.2023 Eeva Kilpi: Animalia ja Johanna Sinisalo: Enkelten verta

16.11.2022 Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa

12.10.2022 Anna Kortelainen: Hyvä Sara!

19.9.2022 Anneli Kanto: Rottien pyhimys

17.8.2022 Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet

17.5.2022 Susan Abulhawa: Rakkaudetonta maailmaa vastaan

19.4.2022 Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita

punjabilaisille leskille

30.3.2022 Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan

23.2.2022 Kate Quinn: Ruusukoodi

19.1.2022 Ge Fei: Näkymättömyysviitta

15.12.2021 Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula

10.11.2021 Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

14.10.2021 Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus

15.9.2021 Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

18.8.2021 Ernest Hemingway: Kilimanjaron lumet

ja Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

26.5.2021 Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja

14.4.2021 Anni Kytömäki: Margarita

17.3.2021 Joel Haahtela: Hengittämisen taito

17.2.2021 Delia Owens: Suon villi laulu

Projekteista hankemaratoniin

Teksti:

Sinikka Räty-Záborszky, lehtori, KT, Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulu Tulliportin koulu Susanna Pöntinen, yliopistonlehtori, FT, Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto

Lähdimme matkaan Opetushallituksen tukemaan hankemaratoniin pienempien projektien innoittamana.

Yhteisen juoksun lähtölaukaus tapahtui vuoden 2014 keväällä, jolloin me molemmat eli Sinikka ja Susanna, halusimme seurata ja tutkia 3. luokkalaisten oppilaiden geometrian opiskelua ja oppimista autenttisissa ympäristöissä. Projektimme “Geometriaa oppilaskeskeisesti - ongelmakeskeisesti uudessa oppimisympäristössä” toteutettiin osittain koulun tukema TutKoKe:n puitteissa. Saimme myös matematiikan asiantuntijan Lasse Erosen joukkoomme vahvistuksesi sekä hänen opettajaopiskelijoitaan.

Loppuhuipennus tapahtui metsässä geometriasuunnistuksen parissa upean aurinkoisessa toukokuun säässä. Oppilaat loivat puiden siimeksessä jopa geometriaräpin tuokiossa. Tämän projektin aikana tuli

opetettua koko alakoulun geometrian keskeiset sisällöt - toistamiseen.

Geometriayhteistyö jälkeen yhteistyö jatkui syksyllä 2015 tutkivan oppimisen projektin suunnittelulla. Keväällä 2016 toteutettiin Sinikan luokassa avoin tutkimusprojekti “Avaruutta kaikkialla! Vuosiluokan 5 oppilaat ympäröivän maailman ja oman oppimisen tutkijoina”. Oppilaiden puhetta nauhoitettiin GoPro -kameroilla runsaasti ja näistä saatiin hyvää tutkimusainestoa. Tämä vahvisti yhteistyötämme sekä sen tärkeyttä, jossa kahden yksikön tieto ja taito yhdistyvät luontevasti.

Viimeistään tässä vaiheessa vahvistui ajatus, että olimme löytäneet toisistamme loistavan ja toisiamme tukevan sekä täydentävän työparin. Sinikka toteuttaa luokassa suunnitellut käytännössä, ja Susanna tukee vahvasti teoreettisesti.

Tästä käynnistyi tavoitteellinen sekä OPH:n tukema hanketyöskentely, joka on sisältänyt kolme eri hankekautta. Ensimmäinen toteutui syksystä 2017 jouluun 2018 nimellä “Ilmiömäiset agentit – tieto- ja viestintäteknologian ankkurointia ilmiöpohjaiseen oppimiseen alkuopetuksessa”. Hankkeessa oli tavoitteena löytää uusia tapoja eheyttää opetusta ja oppimista tarkastelemalla ilmiötä, ”mitä kasvuun tarvitaan”. Hankkeessa suunniteltiin ja toteutettiin tutkimusperustaisia pedagogisia käytänteitä yhteistyössä oppilaiden kanssa.

Hanke toteutettiin alkukasvatuksessa vuosiluokilla 1–2 ympäristötiedon, kuvataiteen ja suomen kielen ja kirjallisuuden oppiainerajoja hälventäen.

GoPro -kamera tallensi paljon oppilaiden puhetta

Toinen hankkeemme “Digitaalinen dialogi kodin ja koulun välillä - huoltajat kumppaneina kehittämisen foorumissa” kulki ensimmäisen kanssa hieman limittäin, joten olimme melko työllistettyjä. Tässä hankkeessa keskityimme ja laajensimme näkökulmaamme, jotta saisimme arviointia läpinäkyvämmäksi koteihin huoltajille. Tämä hankekausi oli syksystä 2018 jouluun 2019. Joukkoomme vahvistuksena mukaan tuli Susannan kollega, Sini Kontkanen, yliopistonlehtori, FT. Hankkeen tavoitteena oli edistää ja tiivistää kodin ja koulun välistä yhteistyötä kehittämällä uudenlaisia toimintatapoja oppimista tukevan arviointikulttuurin luomiseksi digitaalisia

ympäristöjä hyödyntäen. Painopisteenä oli edistää huoltajien tietoisuutta ja osallisuutta kouluarvioinnissa sekä tukea oppilaiden itsearviointitaitoja.

Viimeinen tämän luokan kanssa toteutettu hankkeemme oli “Digimatka omaan oppimiseen – matkakumppaneina vertaiset, opettajat ja huoltajat”. Hankkeen tavoitteena oli kehittää pedagoginen toimintamalli, jolla tuetaan ja tehdään läpinäkyväksi eri ikäisten oppijoiden kasvua ja kehitystä joustaviksi, monipuolisiksi ja vastuullisiksi digioppijoiksi. Hanke toteutettiin laajassa yhteistyössä opettajien, oppilaiden, opettajaopiskelijoiden ja huoltajien kanssa.

Toiminnassa korostui pitkäjänteisyys, osallistava ja tutkiva ote, kun oppilaat itsenäisesti ja yhdessä opiskelivat eri oppiaineiden sisältöjä digitaalisia välineitä ja ohjelmistoja soveltaen sekä hyödynsivät digitaalista tietoa oppimisprosessinsa tunnistamisessa, analysoinnissa ja kehittämisessä. Vuosiluokilla 1–2 keskityttiin koululaiseksi kasvamiseen ja digitaalisten perustaitojen oppimiseen. Vuosiluokilla 4–5 painopisteenä oli tunnistaa ja kehittää oppimaan oppimisen taitoja.

Hanke oli tärkeä jatkumo aikaisemmille kehittämishankkeille, joista saatuja parhaita käytäntöjä, käytännön esimerkkejä, kokemuksia ja tutkimustietoa hyödynnytetään toimintamallin kehittämisessä ja levittämisessä avoimeksi verkkoon.

Tämä viimeinen hanke alkoi syksyllä 2019 juuri ennen koronavuotta. Korona sekoitti hiukan suunnitelmaamme ja toi mukanaan lisäkuvioita, mutta onneksemme

Opetushallitus myönsi toteuttamiselle lisäaikaa. Tässä hankkeessa toimintaamme liittyi Rantakylän normaalikoulusta Mira Kummunmäki, lehtori, KM, LTO, ja hänen Papusten-ryhmänsä 1.luokkalaisten kera.

Sinikan luokan oppilaat ovat olleet aktiivisesti mukana kaikissa Opetushallituksen tukemissa hankkeissa. Vuosien aikana on kertynyt upea valokuva-aineisto sekä samalla tutkimustietoutta ja ennen kaikkea oppimista molemmin puolin. Toivottavasti oppilaat ovat tämän kestävyysmatkan aikana saaneet hyvän elämän eväiksi tietoja ja taitoja, jotka kantavat tulevaisuuteen pidemmällekin matkalle.

Isän kanssa arvioinnin maailmassa kotisohvalla

Susanna haastattelemassa oppilaita

Orientoivan harjoittelun opettajaopiskelijat mukana ja tukena arvioinnissa