SYKSYN ENSIMMÄINEN ESKARIPÄIVÄ
AAPO puristaa äidin kättä ja astuu lasiovesta eteiseen. Esikoulu on aulan oikealla puolella. Jokaiselle on merkitty käytävään oma naulakkopaikka. Aapon vatsassa lentelee jännitysperhosia, vaikka hän näkee monta päiväkodista tuttua lasta. Aapo etsii repusta sisätossut ja nostaa Edin omaan lokeroonsa. Hän kuiskaa pingviinille, ettei ole kauaa poissa. Sitten Aapo vilkuttaa äidille ja seuraa opettajaa ja muita eskarilaisia huoneeseen, jonka ovi kolahtaa pian kiinni. Kun kaikki vanhemmat ovat lähteneet työpäiviinsä, aulasta tulee autio ja tyhjä. Lasten puhe ja laulu kaikuvat seinän läpi. Ilmassa leijuu ruuan tuoksu. Edi räpsyttää silmiään. Se laskee mielessään vielä tuhanteenviiteensataanbiljoonaan tai ainakin viiteen ennen kuin ojentaa siipensä ja venyttelee. Edi kurkistaa oikealle. Pitkän käytävän varrella on monta ovea ja erilaisia kylttejä. Aurinko välkehtii sisään kattoikkunasta ja maalaa ruutuja lattiaan. Edi pysähtyy äkkiä paikalleen, sillä kiireiset askeleet kaikuvat kulman takaa. Iloisen näköinen aikuinen kipittää aulan poikki. Edi odottaa, että ihminen on mennyt ohi ja katsoo sitten uteliaana ympärilleen, mutta aulassa ei tapahdu mitään. Edi huokaa. Tästä tulee pitkä päivä.
– Psssst.
Edi hätkähtää ja höristää korviaan. Se on varma, että kuuli jotakin.
– Täällä alhaalla!
Lattialla vilkuttaa hauskannäköinen siivekäs dinosaurus.
– Minä olen Dino Saurunen mutta ystävien kesken Dino.
– Minä olen Edi, Edi kertoo. Dinosauruksen edessä on likainen lenkkari.
– Tämä on Ksenian kenkä, mutta se lensi vauhdissa väärään paikkaan.
Edi kapuaa varovasti alas naulakosta ja auttaa Dinoa kuljettamaan lenkkarin paikalleen. Dino höpöttää koko ajan siitä, mitä kaikkea aikoo tehdä eskarissa. Se tietää, että aulassa on muitakin pehmoja. Dino osoittaa yhtä hyllyä kohti ja nyökkää. Edi ei ollut aikaisemmin huomannut pörröistä turkkia viereisessä lokerossa, mutta nyt kerä liikahtaa. Eläimellä on isot silmät ja pitkät suippokorvat. Se vilkaisee Ediä ja Dinoa kyllästyneesti ja kääntää heille selkänsä. – Mikä se on? Edi kuiskaa. Dino arvelee, että kyseessä on kissa, jolla on pupun korvat, tai pupu, joka näyttää kissalta. Hahmon häntä viuhuu kiukkuisesti, kun se ilmoittaa: – Minä olen kissa ja minun nimeni Söpö.
Söpö ei haluaisi olla eskarissa. Sitä ärsyttää, koska se joutui heräämään kesken kauneusuniensa, se ei ehtinyt syödä aamiaista eikä se halua tutustua keneenkään.
Edi ja Dino tutkivat käytävää ja naulakoita. Niissä roikkuu vain vähän vaatteita, sillä syksy on vasta alussa. Löytötavarakorista pilkottaa eskariin keväällä unohtunut kaulahuivi ja likaiset sukat. Edi vilkuilee Söpöä tämän tästä, mutta kissa jatkaa mököttämistä. Lopulta Edi kerää rohkeutensa, marssii lokeron luo ja kysyy, haluaisiko Söpö tulla leikkimään.
– Sinä saat päättää, mitä ollaan, Edi ehdottaa.
– Minä voin kertoa vitsin, esittää temppuja tai paukutella! Dino hihkaisee.
Söpö tuijottaa seinää, mutta sen korvat liikkuvat.
Edi yrittää muistaa, mikä auttaa Aapoa, kun tällä on paha mieli. Edi kiipeää naulakon päälle ja kysyy: – Tuleeko sinulle parempi olo, jos minä silitän? – Ehkä, Söpö vastaa.
Edi ojentaa siipensä ja paijaa Söpön pehmeää turkkia hellästi. Ensin ei tapahdu mitään, mutta sitten alkaa kuulua surinaa, kuin moottori käynnistyisi. Edi säikähtää, että se teki jotain väärää.
– Kehrääminen tarkoittaa, että Söpö tykkää, Dino selittää.
Dino paljastaa, että se pitää siitä, jos sitä kutittaa siiven alta. Edille taas tulee hyvä mieli hullunkurisista leikeistä ja rusinoista. Edi keplottelee itsensä taas lattialle, mutta liukastuu ja kupsahtaa pehmeästi pepulleen. Söpö tirskahtaa, joten Edi kaatuu uudestaan. Söpö alkaa nauraa ja Dino höröttää, kun Edi ottaa vauhtia ja syöksyy vatsallaan kohti auringon läikkää.
– Tulkaa tekin! se hihkaisee.
Dinon kynnet raapivat lattiaa, kun se surffaa eteenpäin. Söpö taiteilee tassuillaan perässä ja luistelee kuin jäällä. Pehmoeläimillä on niin hauskaa, että ne unohtavat olla varuillaan, sillä yhtäkkiä huoneen ovi aukeaa. Lasten äänet purskahtavat käytävään ja lähestyvät nopeasti. Dino lehauttaa siipensä auki ja lentää paikalleen. Söpö loikkii ketterästi hyllyn päälle, mutta Edi ei ehdi paeta vaan jähmettyy patsaaksi. Opettaja kävelee pingviinin luokse.
– Kenen lelu on unohtunut lattialle?
– Minun, Aapo sanoo.
Hän nostaa Edin syliinsä ja tuijottaa sitä tarkkaan. Pingviini näyttää aivan tavalliselta lelulta, mutta se vinkkaa Aapolle silmää.

Kysymykset tarinasta
Voitte käsitellä tarinan juonta seuraavien kysymysten avulla:
Miltä ensimmäinen eskaripäivä Aaposta tuntuu?
Aapoa jännittää, ja Aapon vatsassa lentelee jännitysperhosia, vaikka hän näkee monta päiväkodista tuttua lasta.
Mitä Edi kuulee alapuoleltaan?
Lattialla vilkuttaa hauskannäköinen siivekäs dinosaurus Dino Saurunen. Dino huutelee Edille ja esittelee itsensä.
Miksi Söpöä ärsyttää?
Söpö ei haluaisi olla eskarissa. Sitä ärsyttää, koska se joutui heräämään kesken kauneusuniensa, se ei ehtinyt syödä aamiaista, eikä se halua tutustua keneenkään.
Mitä Edi tekee ennen kuin silittää Söpöä?
Edi pyytää Söpöltä lupaa koskettamiseen:
– Tuleeko sinulle parempi olo, jos minä silitän?
Kysymykset tunteista
Tarinaan liittyviä tunteita voidaan käsitellä seuraavien kysymysten avulla:
Milloin sinun vatsassasi on lennellyt jännitysperhosia?
Miten jännitys tuntuu sinun kehossasi?
Lapset saavat vapaasti kertoa, milloin ja millaiset asiat heitä ovat jännittäneet. Miltä silloin tuntui? Voidaan myös jutella siitä, miltä tuntui ensimmäisenä eskaripäivänä.
Mistä sinulle tulee hyvä mieli?
Lapset saavat kertoa asioita, joista heille tulee hyvä mieli. Voidaan myös kierrellä kyselemässä toinen toisilta, mistä asioista he pitävät. Jos lapset eivät vielä tunne toisiaan, voidaan samalla harjoitella itsensä esittelemistä.
Miltä tuntuu, kun joku pyytää mukaan leikkiin?
Saduttaminen
Alla on tunnetaitotarinaan liittyen kysymyksiä, jotka tukevat saduttamista. Lasten kertomat tarinat ja sadut voidaan tallentaa äänittämällä tai kirjoittamalla tarinat muistiin. Tarinat tulee tallentaa lasten puheesta sanatarkasti. Tarinat kirjoitetaan puhtaaksi ja tulostetaan vihkoksi, jonka jokainen lapsi voi saada mukaansa esiopetusvuoden päätteeksi. Vihko voidaan kuvittaa lasten kanssa. Lasten kertomia satuja luetaan lapsille ääneen.
• Saako Aapo uusia ystäviä eskarista? Miten Aapo tutustuu uusiin ystäviin? Kertokaa tarina Aaposta ja uusista ystävistä.
• Söpö ja Dino Saurunen tunsivat jo toisensa. Miten he ovat tutustuneet? Ketkä ovat Söpön ja Dinon omistajia? Kertokaa tarina Söpön ja Dinon ystävystymisestä.
Esityksiä tarinasta
TARVIKKEET
kartonkia, piirustusvälineet, keppejä, sakset, teippiä
Luettuanne tunnetaitotarinan, tehkää yhdessä pieniä esityksiä. Niitä voidaan esittää pienissä ryhmissä. Pohtikaa yhdessä, mitä tilanteessa tapahtuu, ja miten se ratkaistaan. Tunnetaitotarinoissa esiintyvistä pehmoista ja henkilöistä voidaan aluksi askarrella keppinuket.
• Esittäkää tilannetta, jossa uusi lapsi tulee ryhmään eikä uskalla pyytää päästä leikkiin mukaan. Mitä voisi tapahtua? Miten kaverit voisivat auttaa?
Eteisessä tapahtuu kummia
TARVIKKEET erilaisia esineitä temppurataa varten
Eteiseen tai käytävälle rakennetaan temppurata. Rata voidaan
Lapset saavat kertoa omia kokemuksiaan. Voidaan miettiä, kuinka pyydetään toista leikkiin, ja harjoitella sitä. Mietitään, miksi on tärkeää ottaa toiset mukaan leikkiin.
koota niistä materiaaleista, joita eskarista löytyy, ja jotka parhaiten sopivat tilaan. Opettaja lähettää lapsia reitille puolen minuutin välein.
ESIMERKKI
• Asetellaan maahan vanteita Lapset hyppivät vanteiden sisään.
• Asetellaan maahan pitkä köysi. Lapset kävelevät köyttä pitkin.
• Laitetaan maahan esineitä, joiden välistä lapset pujottelevat.
• Sijoitetaan pöytä siten, että lapset voivat kontata sen alta.
• Tehdään este, jonka yli lapset hyppäävät.
• Asetetaan maahan patja, jonka päällä voidaan tehdä kuperkeikka tai kieriä.
VARIOI
Jos radan rakentamiseen ei ole sopivia välineitä, voidaan eteisessä tehdä Dino Saurusen kävelyretki. Tarkoituksena on liikkua tilassa eri tavoin, esimerkiksi kävellen varpailla ja kantapäillä, eteenpäin ja taaksepäin sekä edeten rapu- ja karhunkävelyllä.
Ksenian kenkä
Asetutaan piiriin isoon tilaan. Yksi lapsista on piirin keskellä. Keskellä oleva lapsi sanoo ryhmän lasten nimiä sekä vaatteita ja asusteita satunnaisessa järjestyksessä. Lapsi voi sanoa esimerkiksi ”Millan hattu” tai ”Akun verkkarit”. Piirissä olevat lapset pitävät toisiaan kädestä kiinni. Lapset kävelevät siten, että piiri pyörii myötäpäivään. Kun keskellä oleva lapsi sanoo ”Ksenian kenkä”, piirin lapset irrottavat toisistaan ja lähtevät juoksemaan karkuun. Keskellä oleva lapsi lähtee ottamaan muita kiinni. Ensimmäisenä kiinni jääneestä lapsesta tulee uusi keskellä olija.
VARIOI
Vaatteiden ja asusteiden sijaan leikkiä voidaan soveltaa myös minkä tahansa muun sanastoteeman harjoitteluun.







↑ Oppilaan tehtävävihkon keskiaukeama.
Kirjallisuusvinkit
• Emilia Erfving: Kasa 2020.
• Emilia Erfving: Lumikasa 2024.
• Maaret Kallio, Susanna Ruuhilahti & Julia Savtchenko: Murkens ja hirmuinen syysmyrsky. 2022.
• Sari Kanala & Hannu Ahonen: Elämää pihapiirissä. 2022.
• Sinikka Piippo & Anu-Riikka Lampinen: Metsän lumo – Lasten oma kirja puista, luonnosta ja vuodenajoista. 2023.
• Julia Wiberg & Cecilia Heikkilä, suomentanut Helena Haavisto: Iloinen metsäretki – Puuhaa lähiluonnossa ympäri vuoden. 2024.



OPETUKSEN TAVOITTEET
Vuodenajat ja kuukaudet -osiossa tutkitaan vuodenaikojen vaihtelua sekä vuodenaikoihin liittyviä ilmiöitä ja sanastoa.
Taidevinkit
Luistelija talven jäällä
TARVIKKEET
vesiväripaperia, vesivärit, siveltimiä, sakset, kelmua, liimaa, maalarinteippiä, tabletti tai puhelin kuvan ottamista varten
1. Kiinnitetään paperi maalarinteipillä reunoista alustaan.
2. Laveerataan koko paperin alueelle sinisen sävyjä. Väriä ja vettä tulee olla runsaasti.
3. Laitetaan laveerauksen päälle kelmua. Kelmua voi rypistellä, mutta kelmun täytyy peittää koko paperi. Rypistelyn avulla maalaukseen saadaan kauniita kuvioita. Kelmu jätetään maalauksen päälle kuivumisen ajaksi.
4. Otetaan lapsista kuvat luistelemassa.
Tulostetaan kuvat ja leikataan hahmot irti taustasta. Vaihtoehtoisesti oma kuva voidaan piirtää erilliselle paperille, josta se leikataan irti.
5. Kun laveeraus on täysin kuivunut, kelmu poistetaan ja oma kuva liimataan maalauksen päälle.
Kevään hyönteisiä sormenjäljistä
TARVIKKEET piirustuspaperia, väripaperia vihreän eri sävyissä, pullovärejä, vahaliidut, liimaa
1. Tutkitaan erilaisten hyönteisten kuvia. Millaisia värejä hyönteisissä on? Kuinka monta jalkaa hyönteisillä on? Onko hyönteisillä siivet?
2. Revitään vihreitä papereita suikaleiksi ja liimataan suikaleet piirustuspaperin alareunaan ruohikoksi.
3. Painetaan pulloväreillä erivärisiä sormenjälkiä paperille. Annetaan värin kuivua kokonaan.
4. Kun sormenjäljet ovat kuivuneet, piirretään vahaliiduilla hyönteisille silmät, jalat ja siivet. Halutessaan paperiin voi piirtää myös ympäristön, jossa hyönteiset ovat.
Värikkäitä kesäkukkia
TARVIKKEET piirustuspaperia, erivärisiä kreppipapereita, suihkepullo, musta tussi
1. Revitään erivärisistä kreppipapereista suikaleita. Lapsi voi valita, millaisia värejä hän haluaa käyttää.
2. Asetellaan suikaleet sikin sokin piirustuspaperin päälle.
3. Suihkutetaan suihkepullosta runsaasti vettä kreppipaperisilpun päälle. Annetaan veden kuivua kokonaan ennen kreppipapereiden poistamista. Kreppipapereista imeytyy väriä piirustuspaperiin.
4. Kun työ on kokonaan kuivunut, poistetaan kuivat kreppipaperit.
5. Piirretään työhön mustalla tussilla kukkia. Kukkia voi piirtää esimerkiksi kreppipaperin muodostamien kuvioiden ja värien mukaan.
Syksyinen väriloisto
TARVIKKEET
vesiväripaperia, vahaliidut, vesivärit, siveltimiä, maalarinteippiä, kokonaisia sitruunoita
1. Keskustellaan syksyn merkeistä ja ruskan väreistä.
2. Kiinnitetään paperi maalarinteipillä reunoista alustaan.
3. Piirretään vahaliidulla paperille puita. Puiden oksiin ei piirretä lehtiä.
4. Ennen maalaamista pohditaan yhdessä, mitä värejä sekoittamalla saadaan aikaiseksi syksyn sävyjä. Maalataan paperille vesiväreillä syksyn sävyjä. Väriä ja vettä tulee olla runsaasti.
5. Opettaja leikkaa sitruunat puoliksi. Värin ollessa vielä märkää puristetaan sitruunoista mehua maalausten päälle. Mehussa oleva happo tekee vesiväriin kauniita kuvioita.
6. Annetaan työn kuivua.
Kummipuu
Valitaan lähiympäristöstä lehtipuu ryhmän kummipuuksi. Otetaan puusta kuvia eri vuodenaikoina. Vaihtoehtoisesti puusta voidaan piirtää kuvat. Puuta on tarkoitus tarkkailla ja havainnoida eri vuodenaikoina. Lasten kanssa selvitetään esimerkiksi, miten puun väritys muuttuu vuoden mittaan, ja onko puu joidenkin eläinten, kuten oravan tai lintujen, pesäpuu. Jos eskarissa toimii useampia ryhmiä, jokainen ryhmä voi merkitä oman kummipuunsa laittamalla sen ympäri narun. Naru kiinnitetään hellästi ja poistetaan keväällä. Naruun voidaan laittaa roikkumaan esimerkiksi ryhmäläisten nimillä varustetut puupalikat.
Säähavainnot
Säähavaintoja kannattaa tehdä säännöllisesti aamupiirien yhteydessä. Tarkoituksena on havainnoida, miltä ulkona näyttää. Sataako? Paistaako aurinko? Vai onko taivaalla kenties pilviä? Mietitään myös, miltä säätila tuntuu. Keskustellaan säästä pareittain. Parit voivat kertoa ja kuvailla huomioitaan muulle ryhmälle. Parit vaihdetaan joka päivä. Opettajan digitaalisesta materiaalista löytyvä päivän-
avaus täytetään lasten havaintojen perusteella.
Sääpäiväkirja
TARVIKKEET
Sääpäiväkirja-moniste (s. 150), värikyniä
Säätilaa voidaan tarkastella myös Sääpäiväkirja-monisteen avulla. Monisteelta väritetään kuva, joka vastaa päivän säätä. Ryhmä voi täyttää yhteistä monistetta tai jokainen lapsi omaansa.
Säähavainnot tilkkutäkkinä
TARVIKKEET erivärisiä väripapereita, kartonkia, sakset, liimaa
Säätilan havainnointi voidaan toteuttaa ryhmän yhteisenä askarteluna. Aluksi sovitaan värit, jotka kuvaavat erilaisia säätiloja. Esimerkki:
• sininen = vesisade
• violetti = lumisade
• oranssi = auringonpaiste
• keltainen = puolipilvinen
• valkoinen = pilvinen
• harmaa = sumu
• musta = tuulinen
Leikataan väripapereista samankokoisia neliöitä. Aamupiirin yhteydessä mietitään, millainen sää ulkona on, ja liimataan isolle taustakartongille päivän säätä vastaava värineliö. Säätiloista muodostuu vähitellen värikäs ”tilkkutäkki”.