SALPAUSSELKÄ
Kallioperä
Mikrokliinigraniitti
Kiillegneissi Kvartsi-maasälpägneissi
Selvitysalueen pinnanmuotojen sekä maaperän synty
Selvitysalueen lävitse lounaasta koilliseen kulkeva salpausselkä sekä pohjoisesta etelään kulkeva harjumuodostelma ovat jääkauden loppupuolella muodostuneita mannerjään vetäytymisen yhteydessä syntyneitä maamuotoja, joihin on kasautunut raekooltaan isokokoisempaa maa-ainesta reunamaiseen muotoon. Salpausselkä on syntynyt jäämassan reunan pysähtyessään paikoilleen 10 950- 11 200 vuotta sitten. (Junnila, Olavi: Hyvinkään seudun historia, 1988) Harjumuodostelma on myös syntynyt mannerjään vetäytyessä, mutta puolestaan jäämassan sisällä kulkeneen sulavesivirran aikaansaaman maamassan kasaantumisen seurauksena. Karttaa (s.6) tarkastelemalla huomaa salpausselän sekä harjun kohdalla olevan karkeampaa ja raekooltaan isokokoisempaa maa-ainesta (sora ja hiekkamoreeni) kun taas puolestaan tasaisemmilla alueilla on raekooltaan pienempää maa-ainesta kuten hietaa ja savea. Raekooltaan isommat maalajit ovat kasautuneet jäämassan reunoille tai niiden sisälle suntyneisiin sulavesivirtoihin. (Salpausselkä ja harju) kun taas puolestaan raekooltaan pienemmät maalajit ovat mahtuneet kulkemaan jäämassan alla, ja jääneet paikkoihin joihin isommat raekoot eivät mahtuneet. Kun katsoo topografiakarttaa (s.4-5) huomaa sen, että maalajit sijoittuvat niiden raekoon mukaan suhteessa maaston pinnankorkeuteen. Korkeammilla alueilla (vaaleat) on raekooltaan isokokoisempaa maalajia ja puolestaan matalemmilla (tummat) pienikokoista maalajia.
Maaperä ja geologia
Selvitysalueen kallioperä, kuten muunkin Hyvinkään ja Etelä-Suomen on tertiäärikaudelta eli noin 1 900 - 1 800 milj. vuotta vanhan vuorijonon juurta. Se on nuorempaa kuin esimerkiksi pohjois-suomessa oleva kallioperä ja kuuluu esimerkiksi samalle kaudelle kuin Alpit. (Junnila, Olavi. 1988, s.23) Kallioperä selvitysalueella on syväkivilajeja; mikrokliinigraniittia ja eteläpuolella kiillegneissiä. Selvitysalueen vallitsevin maalaji on hiesua, hienoa hietaa ja muuta raekooltaan pienikokoista maa-ainesta. Eteläpuolella on turvetta ja Vantaanjoen kohdalla liejua. Harju ja salapusselkä ovat raekooltaan isompaa hiekkamoreenia ja soraa. Maaperästä pystyy päättelemään, että se on harjun ja salapausselän, sekä kalliomaiden alueita luukuunottamatta hyvin kosteaa. Mikä puolestaan näyttäytyy sen luonnossa. Sara- ja rahakaturpeen kohdilla on suo, pohjoispuolella on lehtometsä. Myöskin esimerkiksi alueen vallitsevin maalaji hiesu on hyvin routivaa ja voi aiheuttaa esimerkiksi ongelmia rakennuskannassa.
Topografia, maisemarakenne ja ilmasto
Maiseman topografiset erot muodostavat selänteitä, vaihettumisvyöhykkeitä ja laaksoja. Ne ovat kuvattuna kartalla (s.8-9). Kaunisnummen harju sekä salpausselkä nousevat korkeammiksi selänteiksi ja vaihdettumisvyöhkkeiksi, niiden väliinjäävät puolestaan matalemmat laaksoalueet. Laaksot ovat viljeltyjä, sillä niitä on helpompi viljellä kuin vaikeamaastoisia selänteitä. Asuminen puolestaan yleensä sijoittuu vaihettumisvyöhykkeille. Selvitysalueen korkein kohta sijaitsee harjulla (114m mpy) ja matalin kohta Vantaanjoella (77m mmpy). Periaatelaikkauksissa (s.4-5) on esitetty alueen topografia pohjois-etelä sekä länsi-itä suunnassa. Maankäytöllisesti asutus sijoittuu pääosin vaihettumisvyöhykkeille selänteiden juurelle ja puolestaan laaksoalueet ovat yleisemmin viljelyskäytössä. Selänne-Laakso -tarkastelu kertoo myöskin alueen pienilmastosta. Selänteiden ja laaksojen avulla pystytään selvittämään vesien virtaussuunnat, ilmastosta puolestaan niin sanotut kylmät ja kuumat vyöhykkeet. Viilentyvä ilma laskee selänteitä alaspäin ja kerääntyy matalimpiin kohtiin, jolloin korkeammat alueet pysyvät muuta ympäristöä lämpimämpänä. Kaunisnummen harjun ja salpausselän välinen laakso sekä harjun idänpuoleinen laakso ovat kylmiä vyöhykkeitä. Valumavedet virtaavat Vantaanjokeen. Alueella on kaksi lähdettä Vantaanjoen lähellä, sen varrella.
Vaihettumisvyöhyke
Maisemarakenne - Selänteet ja Laaksot
ovat useiden vomakkaiden maisematekijöiden risteämis- tai kohtaamispaikkoja. Kartan vasemmalla yläkulmassa olevalla Tervamäen pohjoispuolen alueella on jääkautisten reunamuodostumien selänteiden reunamainen seinämä, jonka lävitse virtaa luoteesta itään Vantaanjoki. Selänteet puolestaan laskeutuvat molemmin puolin avariksi laaksomaisiksi alueiksi. Maiseman solmukohdat ovat olleet ihmisille historiallisesti elintärkeitä paikkoja, ja niihin on usein syntynyt asutusta jo esihistoriallisena aikana. Topografisesti ympäröivästä alueesta korkeammilta paikolta näkee mahdollisen uhan jo kaukaa. Puolestaan joki tarjoaa elinkeinoa ja ravintoa. Laaksomaiset ja joenläheiset sekä siitä johtuvat ravinteikkaat laaksot toimivat hyvin viljelymaana. Alue on kahden selänteen sekä niiden lävitse kulkevan Vantaanjoen molemminpuolin asutettu. Alueen lävitse kulkee myös rautatie. Maiseman solmukohdissa on usein jokin merkittävä rakennus, kuten kirkko tai kartano. Paikalla onkin ollut Krissin kartano, minkä alueella toimii nykyisin maatalousoppilaitos.
Maamerkit
alueella oleva pohjois-itä suuntainen harju ja sen korkein kohta toimii paikallisena maamerkkinä. Se erottuu alueella topografisesti muusta eroavana selänteenä. Harjun huippu näkyy maisemassa metsän latvojen kohoamisena. Se erottuu alueella hyvin kaukaaltakin katsottaessa.
Selvitysalueeseen nähden luoteessa olevat teollisuusrakennukset ja logistiikkakeskus erottuvat sitä taustoittavasta metsästä selkeästi. Vaikka rakennukset eivät ole erityisen korkeita, niin ne näkyvät silti avarien peltolaaksojen ansiosta. Ne eivät myöskään ole erityisen esteettisiä, mutta kiinnittävät katsojan huomion siitä riippumatta niiden maisemasijainnillisen luonteensa takia. Maamerkeillä on usein myös suuri symbolinen merkitys ja arvostus maisemassa, kuten esimerkiksi kirkkojen torneilla. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Muita maamerkkejä alueella ovat; idässä Vantaanjoen ylittävä silta, sekä lännessä Maatalousoppilaitos ja Uusikartano.
Maiseman solmukohdat
Merkittävät näkymälinjat.; Kaunisnummelta Hyvinkäänkylälle ja Hyvinkäänkylältä tarkastelualueelle avautuu laakeat ja avoimet peltolaaksot, Vantaanjoki sekä esteettinen maaseutumiljöö pientaloineen, hevosineen ja harjuineen. Samoin tarkastelualueen länsipuolella olevat laakeat peltoalueet, mitkä rajautuvat taustalla metsäiseen salpausselkään. Tervamäentieltä erkanevalta Lammenkorventieltä maisemassa erottuu Uudenkartanon vanhat rakennukset, mutta ne ovat muuten metsän peitossa, katseelta suojattuina. Kauninummen harjulta avautuu itään ja toisinpäin laaja näkökenttä avohakkuualuiden ja topogra sen eron ansiosta.
Maisemakuva
Miljöötyypitys -menetelmällä pyritään visuaalisesti esittämään tarkastelualueen maisemakuva. Mijööllä tarkoitetaan ympäristöä ihmisen näkökulmasta; millaisena maisema näyttäytyy, sen vallitseva ilmapiiri, olemus ja aikaansaamat tuntemukset. Tälle tarkastelumentelmälle olennaista on maisemakuvan avoimeisuuden sekä sulkeutuneisuuden luokittelu. Avoimissa maisemissa näkymälinjat yltävät kauas ja maisema on avara. Puoliavoimet maisemat ovat avoimempia kuin suljetut, mutta niissä on jotain maisemakuvaa hieman sulkevaa tekijää, kuten esimerkiksi matalia rakennuksia, tai harvarivisiä puita.
Selvitysalueen maisemassa avoimia alueita ovat harjun vasemalle puolelle avautuvalle laaksolle sijoittuvat avoimet peltoalueet sekä pohjoispuolella Vantaanjoen varrella ja sen molemmin puolin oleva maatalousympäristö avoimine peltoineen. Peltomiljöössä näkymälinjat kantavat kauas ja maisemakuva, sen miljöö on hyvin maatalousvaltaista. Selvitysalueella maamerkkinä toimivan Kaunisnummen harjun merkitys korostuu näillä avoimilla peltolaaksoilla, sillä sen erottaa horisontista jo hyvin kaukaakin.
Kaunisnummen harjun alue selvitysalueen keskellä on sulkeutunutta mäntypainotteista sekametsää, mutta maisemallinen kuva harjulta on varsin avoin tai puoliavoin, sillä topografialtaan ympäröivää aluetta korkemmalla selänteellä metsä on paikoin entistä hakkuualuetta ja harvennettua sekä puustoltaan keski-ikäistä ja ei niin tiheää. Mikä tarkoittaa sitä, että näkymät avautuvat kauas harjun molemmin puolin. Varsinkin harjun itäisellä puolella maisema on varsin avara laajan ja puoliavoimen hakkuualueen johdosta. Hakkuualuiden maisemakuva on sen puuston iästä riippuen avointa tai puoliavointa.
Selvitysalueen metsien maisemakuvat ovat pääosin talousmetsäistä sulkeutunutta tuoreen kankaan mustikkatyypin seka- tai havupuupainotteista metsämiljöötä. Metsät ovat puustoltaan keski-ikäisiä tai nuoria. Tästä poikkeavia alueita ovat entisen Hyvinkääjärven sulkeutunut lehtipuinen tuoreen tai kostean lehdon saniastyypin monipuolinen lehtometsä. Puusto on lajistoltaan monipuolista (mm. harmaaleppä, hieskoivu, paju ja tuomi). Alue on suhteellisen harvinaista lehtometsää ja se on myöskin merkitty paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi. (Hyvinkään arvokkaat luontokohteet 1988). Selvitysalueen eteläpuolella oleva Hirvisuo on mäntyistä isovarpuräme -tyypin suota. Se on myös merkitty paikallisesti merkittäväksi kohteeksi. Hirvisuo on myös METSO-aluetta, eli metsien monimuotoisuusohjelman mukaisesti merkittävää luontoa.
Rakennetut alueet selvitysalueella ovat puoliavoimia, sillä niiden rakennuskanta koostuu pientaloista sekä matalista maatalous- ja teollisuusrakennuksista. Rakennuskanta on niin matalaa (yksikerroksista) ja väljää, että ne eivät ole suljettuja maisemia. Ne ovat kuitenkin sen verran sulkeutuneita, että maisema ei myöskään ole täysin avoin. Rakennetut alueet selvitysalueella myös rajautuvat usein osittain metsään, tai muuten sulkeutuneisiin alueisiin. Selvitysalueella on maatalousmiljöistä perinnemaisemaa sen pohjoispuolella, Vantaanjoen varrella sekä luoteessa. Paikallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä on Uudenkartanon alueella. Kaunisnummen pientaloalueella maisema on avoin Hyvinkään keskustan suuntaan. Rakennetut alueet Harjun kohdalla ovat pääosin teollisuuskäyttöistä puoliavointa ja matalakerroksista.
tuore kangas mustikkatyypin kuusimetsä
tuore kangas koivuvaltainen sekametsä
Harjun puoliavoin maisema. Se on osittain sulkeutunut, mutta sieltä näkee kauas.
Lehtipuinen tuore lehtometsä
Tuore/kostea lehto
tuore kangas mustikkatyypin sekametsä
Maiseman historia, kuinka ihminen on muokannut maisemaa.
Selvitysalueen historia lyhyesti.
Selvitysalue on pitkälti ollut historiallisen Hyvinkään keskuksen, Hyvinkäänkylän ulkopuolelle rajautunutta erämaata. Selvitysalueella ei ole juurikan asuttu, eikä sitä ole viljelty ennen 1700-lukua. Hyvinkäänkylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1495. Åvikin kylä on samoilta ajoilta. Åvikin kylällä on myöskin rikas kulttuurihistoriallinen tarina, kuten Suomen ensimmäinen kuurojenkoti. Åvikista tervamäkeenpäin sijaitsi Krissin kartano, josta tuli myöhemmin maatalousoppilaitos. Selvitysalueen lähialueella on pitkät maatalous- ja viljelyperinteet. Selvitysalueen pohjoispuolella, Vantaanjoen varrella on ollut asutusta, sekä elinkeinonharjoittamista jo esihistorialliselta ajalta. Selvitysalueen länsipuolelta kulkeva Helsinki-Hämeenlinnan maantie on puolestaan manittu asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1583. (O. Junnila, 1988) Alueen vanhimmat asuinalueet sijoittuvat maantien varrelle, kuten Uusikartano. Vanha maantie on yhä havaittavissa maisemassa, samoin nykyinen tie kulkee osittain samaa reittiä.
Selvitysalueen ensimmäiset asukkaat ovat todennäköisesti asuttuneet paikalle vasta 1700-luvulla. Hyvinkäänkylän isojakokartassa (1780) esitetään selvitysalueella muutamia peltopalstoja, sekä laajempia niitä reunustavia niittyalueita. Isoin peltoalue on osoitettu Uusikartano -nimiselle tilalle. Kyseisen kartanon vanhimmat säilyneet rakennukset ovat peräisin 1850-luvulta. Selvitysalueella on ollut yksi torppari, Kaunisnummella.
Elinkeino ja nimistö, miten ihminen on muokannut maisemaa?
Hyvinkäällä tuotettiin tervaa 1600-luvulta alkaen. (O. Junnila, 1988) Selvitysalueen lounaassa oleva Tervamäki on todennäköisesti saanut nimensä tästä. Tervan valmistamiseen on tarvittu runsaasti mäntyä tai kuusta. Tämä saattaa osittain selittää sen, että miksi alueen vanhoissa kartoissa on todella runsaasti niittyjä. Runsaat niityt saattavat myös selittyä esimerkiksi kaskeamisella, tai sitten ne voivat toisaalta myös olla luonnonmukaisiakin. Niityt ovat olleet tarpeellisia, esimerkiksi karjan laiduntamiselle.
Puolestaan selvitysalueen lävitse pohjois-etelä suunnassa kulkevan harjun länsipuolella oleva Kaunisnummi on todennäköisesti saannut nimensä sen tarjoamasta kauniista ja avarasta maaseutumiljööstä. Nykyinen pientaloalue sijaitsee aluetta aiemmin asuttaneen ja viljelleen torpparin tiluksilla.
Määnkäyttö on muuttonut vuosien ja vuosisatojen varrella hyvin vähän. Asutetut alueet, viljelysalueet sekä tiet ovat suurinpiirtein samoilla kohdilla kuin mihin ne ovat alunperin pystytetty.
Laakeat ja avarat peltolaaksot selvitysalueella, Vantaanjoen toiselta puolen kuvattuna
Uusikartano
Kaunisnummi
Hyvinkäänkylä
Åvik
Tervamäki
Hyvinkäänkylän eteläinen seutu oli vielä 1700-luvulla pääosin erämaata. Kartassa esitettään Isojakokartan (1780) mukaiset peltoja niittymaat.
Harvat rakennukset ja rakennetut alueet sijoittuivat Hämeenlinna-Helsinki valtatien varrelle. Åvik oli isoin kyläkeskittymä. Alueen läpi ei kulje tietä.
Selvitysalue on vielä pääosin asuttamatonta erämaata. Maisema on hyvin sulkeutunut.
Peltojen ja niittyjen osuus kasvoi huomattavasti. Muutoksen taustalla on ollut isojako, sekä Hyvinkään väestönkasvu ja uusien viljelysmaiden tarve.
Tiestössä isoin muutos on ollut Hämeenlinna-Helsinki rautatie. Uusikartanon tiluksilta on kulkenut tie Kaunisnummen torpalle.
Uusien pelojen ja niittyjen raivausten seurauksena maisema on muuttunut paljon avoimemmaksi.
Uusikartano
Uusikartano
Laskevat purot
Hyvinkääjärvi kuivattiin peltomaaksi 1930-luvulla. Niittyjen määrä on vähentynyt huomattavasti, puolestaan peltojen kokonaismäärä on kasvanut.
Hämeenlinna-Helsinki tien linjaus on muuttunut hieman, mutta noudattaa edelleen suurinpiirtein samaa linjausta. Asutus on kasvanut tien varrella uusin asuinaluein. Kaunisnummen asuinalue kasvoi 50-luvulla.
Maisema on muuttunut pääosin avoimeksi maaseutumiljööksi. Metsät ovat pääosin talousmetsää Hirvisuon aluetta lukuunottamatta.
Peltojen pinta-ala on hieman vähentynyt rakentamisen tieltä. Uudistakentaminen on sijoittunut peltojen paikoille, kuten vasemman alareunan Kallionoppon alueen teollisuusrakennukset. Tämä kertoo myöskin elinkeinorakenteen ja maankäytön tarpeiden muutoksesta. Niityt puolestaan ovat kadonneet lähes kokonaan.
Uudisrakentaminen on ollut pääosin teollisuusrakennuksia. Myöskin olemassa olevat asuinalueet ovat hieman kasvaneet. Tervamäentien varrella, Harjun kohdalla oleva alue on rakentunut 70- ja 80-luvulla.
Uusi moottoritie valmistui 1992.
Maiseman kokonaiskuva on muuttunut ihmisen toiminnan seurauksena avoimemmaksi. Teiden, asuinaluiden ja peltoaluiden sijainnit noudattavat aika vahvasti vanhoja linjauksia.
1:35 000
Hirvisuon vanhoista ilmakuvista on havaittavissa hidasta metsittymistä. Hirvisuo kasvaa vähitellen umpeen. Alueen vahoissa kartoissa Hirvisuon alueesta on käytetty niittyä/ vesiperäistä niittymaata tarkoittavaa karttamerkkiä. Suo onkin osittain taannoin ojitettu, mikä johtaa sen kuivumiseen ja vähitellen umpeen kasvamiseen.
Hirvisuon eteläpuolella on havaittavissa ojitettuja kohtia. Suo on paikoin hyvin rämeikkömäinen, tiheä ja umpeen kasvanut. Alue on ollut vanhoista karttamerkinnöistä ja ilmakuvista päätellen aiemmin paljon avoimempi.
Selvitysalueen metsät ovat talousmetsää. Avohakkuualeita sekä entisiä sellaisia on paljon. Metsien ikä ei ole kovin vanhaa. Luonnontilaista metsää ei juuri ole, lukuunottamatta Hirvisuota. Lähes koko selvitysalue on vanhojen karttojen ja ilmakuvien perusteella ollut avoimena jossain vaiheessa.
Entisen Hyvinkääjärven alue. Peltomaaksi kuivattu järvi on viljelystoiminnan loputtua muovautunut niittymäiseksi ja vähäpuiseksi, pajujen sekä kaislojen ja kortteiden peittämäksi. Kuvaushetkellä (8.11.) niitty oli tulvinut, sillä syksyn ensilumet olivat juuri sulaneet.
Maisemavauriot
Selvitysalueen maisemavauriot ja -häiriöt liittyvät pääosin teollisuustoimintaan. Maisemavaurioilla tarkoitetaan ihmisen aikaansaamaa maisemakuvan (s.12) heikentymistä tai sen vaurioitumista. Maisemavauriot, samoin kuin maisemakuva pohjautuvat vahvasti ihmisen näkökulmaan koetusta maisemasta. Maisemavauriot ovat maiseman häiriöitä, jotka vaikuttavat koettuun maisemaan negatiivisesti. Esimerkiksi Kallionopon teollisuusalue näyttäytyy ristiriitaisena ja pistävänä peltomiljöössä. Valtateiden alueet paitsi rikkovat maisemaa, niin ne myös aiheuttavat meluhaittoja. Maisemahäiriöt voivat myös liittyä hajuihin tai päästöihin. Toinen merkittävä teollisuustoimintaan liittyvä maisemavaurio on harjun alueella oleva entinen soranottoalue. Maisemavaurioita ja -häiriöitä voidaan korjata esimerkiksi maisemoinnin avulla jos se nähdään tarpeelliseksi. Entisillä soranottoaluilla se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi maastonmuokkauksella ja uusilla istutuksilla. Sora-alueiden yleissuunnitelmassa (1983) Kaunisnummen soranottopaikasta kerrotaan seuraavasti: ”Kaltevan paikallistie voidaan oikaista Sikatalouskoeaseman luona olevan kuopan maisemoinnin yhteydessä. Kuoppaan voidaan sijoittaa ylijäämämaita, jos ne eivät vaaranna pohjaveden laatua.” Kolmas alueella esiintyvä maisemavaurio on hakkuualueet. Selvitysalue on kauttaaltaan talousmetsää, joten hakkuualueita tai entisiä sellaisia on lähdes kaikki metsäalueet. Hakkuualueet sinänsä, eivät ole yhtä pysyviä maisemahäiriöitä kuin esimerkiksi soranottokuoppa, sillä ne kasvavat takaisin. Myöskin Hirvisuon ojituksen sekä Hyvinkääjärven kuivauksen voisi ajatella olevan maisemavaurioita.
Kaunisnummen harjun soranottoalue Kallionopon teollisuusalue
Lähdeluettelo
Tekstilähteet
Junnila, Olavi. (1988). Hyvinkään seudun historia.
Kuoppala, Anna. (1985) Hyvinkään keskustaajaman maiseman yleissuunnitelma
Hyvinkään kaupunki. (1983) Sora-alueiden yleissuunnitelma
Karttalähteet
MML. Peruskarttatiedot ja korkeuskäyrät
Oili. Karttapalvelu.
Vanhat kartat, haettu ”vanhatkartat.fi” sivustolta. 25.11.
Kuvalähteet
Tekijän, Noel Apell (otettu 8.11.)
Vantaanjoen ylittävä silta selvitysalueella koillisessa.
Vantaanjoki Kaunisnummen harjun pohjoispuolella.
