Asennetta 3 2014 by Jokke

-päihdek Asennet ta

SARA FORSBERG ”Kielinaisen” maailmanvalloitus Unelmien perässä

asvatusk am

aisu panjan julk 14 3 / 20

Fobioita ja viiltelyä Redrama näkee nyt selvemmin

Delfiininkouluttajaksi

Supernainen KAIJA KOO Kurjuutta ja kauneutta

Kap Verdellä

HIV-positiivisuus

toi myös positiivisia asioita elämään

Taivas ja Helvetti -hanke:

– Yrittäjiltä yrittämisestä nuorille iloisemmin, 1 kipeämmin ja avoimemmin kuin koskaan

Sisällys 3 / 14

redrama - näkee nyt selvemmin s.25

Sara Forsberg Hollywoodissa s.15

Tässä numerossa: = kannessa

Pääkirjoitus

KAMPANJAN kuulumisia

HIV?OMG? EVVK?

HIv? OMG? EVVK? s.8

ASENNETTA3/14 10. vuosikerta ISSN 1795-9705 TILAAJAPALVELU Puh 045 139 8902 info@asennetta.fi

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

sara forsberg -halpahallista Hollywoodiin Tanssii delfiinien kanssa Anna toteutti lapsuuden unelmansa kaija koo supernainen nauraa paljon redrama näkee nyt selvemmin yrittäjyyden puolesta Taivas ja helvetti-kirja lukiolaisille

TAITTO Pippuriina / Hanna Välitalo TOIMITUS Asennetta-lehti Lehdokintie 9 40520 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

LEVIKKI 15 000 kpl TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Ewa Noth Tuija Mäkinen Meri-Tuuli Haunia Jussi Riihimäki

Kaija koo - supernainen nauraa paljon s.22 ELÄINTEN OIKEUKSIEN PUOLESTA Kap Verdellä s.32

kap verde Eläintensuojelun puolesta Saarelta kajahtaa Asennetta Green Dream Festival nuoren kolumni Fobioita ja viiltelyä

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

virven kolumni Ulkopuolinen äitipuoli

Sarjis Jere Sammalisto

ristikko

tukijamme

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi KANNESSA: Kaija Koo KANNEN KUVA Warner Music Finland

NETISSÄ www.asennetta.fi

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, jonka tuotoilla rahoitetaan Asennetta-päihdekasvatuskampanjan kouluilla toteuttamaa maksutonta päihdekasvatusta. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Elämän ehkä tärkeimpiä oivalluksia lienee ymmärtää haastaa itsensä olemaan itselleen rehellinen.

Supernaisia ja yksi selvästi näkevä mies Syksyn numeromme pursuilee poikkeuksellista superenergiaa. Elämän suorittamista on paheksuttu jo pitkään, mutta harva kuitenkaan on tehnyt muuta kuin ahdistunut lisää tiedostaessaan tämän tuloskeskeisen yhteiskuntamme ongelmat. Supervieraamme ovat kaikki oivaltaneet jotakin oleellista unelmien ja arjen tasapainosta. Redrama eli Lasse Mellberg tietää millaista on elää paineen alla ”sitten kun” -elämää. Nyt hän on löytänyt tasapainon ja kertoo haastattelussaan (s.25), miten on oppinut nauttimaan keskeneräisistä jutuista. Keskeneräisyyden sietämättömyyden sietäminen, siinäpä viisautta ja haastetta. Sillä ei elämästä vain tule koskaan valmista, vaikka kuinka juoksisimme ja ruoskisimme itseämme. Vaikka saisimme kaikki valokuvat teetettyä koneelta paperikuviksi, niin niitä tulee aina otettua lisää. Omakotitalon remontti ei ole koskaan valmis, vaan joku ränni ehtii varmasti irrota ennen juhlia. Keskeneräiset jututkin voivat olla tyydyttäviä. Sitä asennetta pystyy treenaamaan, sanoo Redrama. Tarvitsemme unelmia jostakin muusta kuin jatkuvien suoritteidemme suoltamisesta. Yhteiskunnassamme unelmointi tuntuu kuitenkin välillä olevan kuin kirosana – synonyymi haihattelulle ja ajan tuhlaamiselle. ”Käytä aikasi kirkkaasti”, sanoo kansikuvatyttömme Kaija Koo. Hän muistuttaa (s.22) miten tärkeää terve itsekkyys on, ja miten muita ei tulisi miellyttää liikaa. Elämän ehkä tärkeimpiä oivalluksia lienee ymmärtää haastaa itsensä olemaan itselleen rehellinen. Oppia kuuntelemaan, mitä minä itse haluan, eikä mitä muut minusta haluavat. Kaija sen opettaa. Meidän kaikkien lähipiiristä löytyy yleensä ainakin yksi lannistaja, joka ”järjen äänen” nimissä lyttää kaikki yhtään vakimarketin vaihtoa villimmät unelmat. Näistä unelmiensieppaajista varoiteltiin myös Anna Käkelää, 36, joka päätti lähteä toteuttamaan monen mielestä liian erikoista lapsuudenhaavettaan. Hän säästi rahaa, laittoi asuntonsa vuokralle, irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan ja lähti Meksikoon kouluttamaan delfiinejä (s.18). Anna ei halunnut kuulua niihin oravanpyörässä juoksijoihin, jotka liian myöhään havahtuvat siihen, että todellinen elämä jäikin kiireessä elämässä. Hän oli unelmilleen ja sisäiselle lapselleen tämän reissun velkaa. Unelmat kannattavat, toteutuvat ne sitten tai eivät. Sillä ainakaan ne eivät toteudu, ellemme uskalla olla itsellemme rehellisiä. Saatuaan tietää olevansa hiv-positiivinen, Sannan elämästä loppui kiire ja turhista valitus. Hän sanoo että diagnoosin saaminen on vaikuttanut hänen unelmiin vain siten, että nykyään hän uskaltaa tavoitella niitä herkemmin. Sanna on virukselle kiitollinen siitä, miten se laittoi arvot oikeille kohdilleen (s.8). Sanna on yksi positiivisimmista koskaan tapaamistani ihmisistä. Positiivinen positiivinen. Supernainen. Puhumattakaan koulukiusatusta kaupankassalla työskennelleestä Pietarsaarelaisesta Sara Forsbergista joka solmi maailmanlaajuisen levytyssopimuksen seurauksena YouTube –videoistaan, joilla hän sujuvasanaisesti matki eri kielien aksentteja huvikseen. Elämä voi muuttua hetkessä. Asennetta-lehden tilaamisella olet mahdollistamassa meidän unelmaamme liikkuvasta valtakunnallisesta päihdekasvatuksesta. Unelmoimme päihdekulttuurin asenneilmastonmuutoksesta toteuttamalla eettistä, laadukasta ja humaania päihdekasvatusta kouluilla ilmaiseksi. Vuosi 2014 on lehtemme 10. ilmestymisvuosi, ja näin ollen tärkeä juhlavuotemme. Meille Te tukijamme olette elinehto – työmme ja siinä onnistuminen ovat Teidän varassanne. Työmme voi jatkua vain niin pitkään kuin Te uskotte siihen ja pidätte sitä tärkeänä. Kiitos korvaamattomasta tuestanne kaikki mahtavat tilaajamme! Supervoimia syksyyn! Dream big!

Mirkka Torikka

mirkka@asennetta.fi

kampanjan kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatuskampanja starttaa syksyyn

ttä Selittelemä

selvinpäin!

Tänä keväänä Asennetta-kampanja vastasi koulujen kasvaviin tarpeisiin jalkauttamalla päihdeohjaajat luokkiin. Näin saatiin kohderyhmää kasvatetuksi ja kulkemista keveämmäksi – laadusta tinkimättä. Muutos on otettu kouluilla kiitollisena vastaan, vaikkakin on ollut haikeaa luopua rakkaasta bussista.

sennetta-päihdekasvatuskampanja on yksityinen ja sitoutumaton yhteiskunnallinen yritys, joka toteuttaa ehkäisevää päihdetyötä kouluilla ilmaiseksi, omavaraisen rahoituksen turvin. Tavoitteena on jakaa luotettavaa ja uskottavaa tietoa päihdeasioista, herättää keskustelua ja saada nuoret ottamaan kantaa. Parhaat oivallukset, oppimiskokemukset ja kyseenalaistukset syntyvät oman toiminnan ja oman ajattelun kautta. Kymmenisen vuotta kenttätyötämme toteutettiin Asennettapäihdekasvatusbussilla, mutta bussin menojen kasvaessa suureksi kulueräksi, emme halunneet enää käyttää tukijoidemme rahoja sen ylläpitoon. Kampanjassa puhaltavat siis uudet tuulet kun päihdeohjaajamme jalkautuvat luokkiin. Näin ollen pystymme tavoittamaan koulupäivien aikana enemmän oppilaita, yhä kuitenkin säilyttäen intensiivisen tunnelman ja työotteen. Bussin tilat ovat olleet tiiviin kotoisat, mutta valitettavan pienet. Tämän vuoksi koulut ovat joutuneet puolittamaan luokkia ja tämä aikatauluhaaste on koettu melko työlääksi. Nyt jatkossa luokkia ei tarvitse enää puolitella. Muutos on otettu kouluilla hyvin vastaan. Koulun ulkopuoliselle päihdekasvatukselle on edelleen kova kysyntä ja se koetaan tärkeäksi. Kuluva vuosi on varattu täyteen ja seuraavat vapaat aikamme ovat keväällä 2015.

Ehkäisevää päihdetyötä on tutkittu paljon, ja sille on asetettu Suomessa selkeitä laatukriteereitä. Tärkeimpiä piirteitä ovat luotettavan ja uskottavan tiedon lisäksi vuorovaikutuksellisuus ja nuoren oman ajattelun herättely. Parhaat oivallukset, oppimiskokemukset ja kyseenalaistukset syntyvät oman toiminnan ja oman ajattelun kautta. Näemme nuoret aktiivisina tiedon tuottajina, jotka päihteiden käyttämisen sijaan jakavat kokemuksiaan ja näkemyksiään omassa elämässään. 2010-luvun päihdekasvatus on parhaimmillaan eettistä, ja se puhuu käyttäjien humaanin kohtelun puolesta sekä huolehtii siitä, ettei heitä leimata. Eettinen ehkäisevä päihdetyö on myös rehellistä ja uskottavaa. Se ei voi jättää huomiotta sitä faktaa, etteivät huumeet ole vain yksi möykky. Eettinen päihdekasvatus ei myöskään pelottele. Psykedeelien käyttäjät eivät kuvittele kovinkaan usein olevansa appelsiineja, jotka vaativat ihonsa kuorimista. Harvoin hypätään katolta siinä uskossa, että siivet kantavat. Epäuskottavat tarinat vievät pohjan koko ehkäisevältä työltä. Päihteistä annetun tiedon on oltava tosiasioihin perustuvaa sekä tasapuolisesti ja asiallisesti esitettyä – sen tulee kunnioittaa vastaanottajan älyä ja itsemääräämisoikeutta, eikä sen tule manipuloida.

kampanjan kuulumisia

Vinoutunut kulttuurimme katsoo nuorten alkoholinkäyttöä läpi sormien. Alkoholinkäyttö mielletään normaaliksi osaksi nuoruutta. Eettinen ehkäisevä päihdetyö ei voi näin tehdä, jos tavoitteena on oikea kulttuurinmuutos. Alkoholin merkittävä asema yhteiskunnassa ja varsinkin nuorten ajanvietossa tulisi kyseenalaistaa voimakkaammin, jotta huumeidenkäytön kyseenalaistaminen ei näyttäisi nuorista tekopyhältä. Eettinen päihdekasvatus ansaitsee yhteiskunnallisen luottamuksen kuvaamalla toimintansa lähtökohdat avoimesti. Asennetta-Kampanja Oy on saanut Suomalaisen Työn Liitolta oikeuden käyttää Yhteiskunnallinen yritys -merkkiä osoituksena yhteiskunnallisesti tärkeästä, arvositoutuneesta ja kestävän kehityksen mukaisesta liiketoiminnasta, josta ei nosteta osinkoja osakkeenomistajille vaan jonka tuotot ohjataan kouluille ilmaiseen päihdekasvatukseen. Valtakunnallinen, peruskouluille kohdistettu Asennetta-päihdekasvatus tavoittaa noin 12 000 nuorta vuodessa. Toiminta rahoitetaan pääsääntöisesti kampanjan oman Asennetta-lehden ja muiden tavaramerkkisuojattujen Asennetta-tuotteiden myynnillä.

on teidän varassanne. Kiitos siis kaikille Teille, jotka näinä tiukkoinakin aikoina haluatte satsata nuoriimme ja heidän tulevaisuuteensa.

Asennetta-lehti Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, jonka myynnillä rahoitetaan kampanjan kenttätyötä. Päihdeasioiden lisäksi lehdessä käsitellään monipuolisesti muitakin teemoja ja ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Asennetta-lehti uskaltaa nostaa kissan pöydälle aroistakin asioista, ja ammattitaitoinen toimitustiimimme tuottaa laatuartikkeleita nuorille ja heidän vanhemmilleen. Asennetta on siis koko perheen lehti, josta takuulla jokainen löytää jotakin mielenkiintoista luettavaa! Tilaamalla Asennettalehteä varmistat, että päihdekasvatusvierailut ovat kouluille ilmaisia jatkossakin. Myynti työllistää yli kahdeksankymmentä työntekijää, joista suurin osa on nuoria. Näin teemme yhteiskunnallista hyvää myös tukemalla nuorten työllistymistä.

Se oli hyvä tyyppi Päihdekasvatuksessamme kumotaan yleisimpiä päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. On tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itseluottamusta ja uskoa siihen, että oman eriävänkin mielipiteen uskaltaa ilmaista. Emme luennoi päihteiden lääketieteellistä koostumuksista, emmekä muutenkaan ”saarnaa”, vaan tunneillamme jutellaan rennosti nuorten omien kysymysten ja ajatusten pohjalta. Tuloksellinen päihdekasvatus lähtee pienistä asioista. On tärkeämpää, että nuorille jää mieleen edes yksi ymmärretty asia kuin valtava tietotulvakaaos. Vuosien jälkeen nuoret eivät todennäköisesti muista heille kerrottuja nippelitietoja, mutta he ehkä muistavat sen, että heille päihteidenvastaisesti puhunut kaveri oli hyvä tyyppi. Jo se voi riittää oikeiden valintojen tekemiseen. Tavoitteenamme on herättää nuorissa kriittistä ajattelua ja laajempaa ymmärrystä huumetalouden koko ketjusta. Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumekaupan kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille. Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä. Päihteistä informoijan paras asenne onkin, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Ehdoton ehdottomuus synnyttää usein vastarintaa jo ihan periaatteesta. Nuori on helposti eri mieltä, vaikkei se hänen todellinen kantansa olisikaan. Neutraali asenne antaa siis myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille. Taantuma saa ihmiset tinkimään ”turhasta”. Valitettavasti usein karsintalistalle ensimmäisinä päätyvät hyväntekeväisyyskohteet, joihin ei ole pakko satsata. Meille Te Tukijamme olette kuitenkin elinehto. Me emme voi valita, koska koko työmme

Lehden toimitus ja kouluvierailujen aikataulut: Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi Vastaava päihdeohjaaja: Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p. 045 126 8166 Tilaajapalvelu, päihdeluennot ja muut asiat: p. 045 139 8902 info@asennetta.fi Rekrytointi ja työnhakuinfo: p. 045 126 8167 Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 HELSINKI www.asennetta.fi

kampanjan kuulumisia

Asennetta-päihdekasvatuskampanjan aikataulua Elokuu 19.-22.8 NASTOLA, Kukkasen ja Männistön koulu 26.-27.8 SIPOO, Sipoonjoen koulu 28.8 VANTAA, Kanniston koulu Syyskuu 2.-3.9 TURENKI, Turengin yhteiskoulu 9.-10.9 MERIJÄRVI, Koivupuhdon koulu 15.-17.9 KARKKILA, Karkkilan yhteiskoulu 18.9 VIHTI, Otalammen koulu 22.-23.9 JÄÄLI, Laivakankaan koulu Lokakuu 6.10 KAAVI, Kaavin Kirkonkylän alakoulu 7.-9.10 JUANKOSKI, Juankosken koulu 14.-15.10 MUSTASAARI, Mustasaaren keskuskoulu 21.10 ESPOO, Pohjois-Tapiolan koulu 22.-23.10 HELSINKI, Aleksis Kiven peruskoulu

Marraskuu 4.11 PAIMIO, Paimion yhteisnäiskoulu 11.11 TERVO, Tervon yhtenäiskoulu Joulukuu 2.-3.12 REISJÄRVI, Niemenkartalon koulu 9.-10.12 EURAJOKI, Eurajoen yhteiskoulu

Vapaita aikoja voi tiedustella keväälle 2015 mirkka@asennetta.fi p.045-1268158 Sovittuja vierailuja koskevat asiat: Päihdeohjaaja ja kenttävastaava Petri Tyynelä pete@asennetta.fi p.045-1268166

Löydät meidät myös Facebookista ja Instagramista! Käy tykkäämässä ja voit voittaa upeita palkintoja viikottain!

Töihin!?

Tarvitsetko pätevää päihdeluennoitsijaa? Järjestämme vanhempainiltoja sekä koulutuksia esimerkiksi nuorisoalan opiskelijoille ja opettajille. Koulutuksissa voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavia aiheita: päihteet, väkivalta, nuoren rikosprosessit, lastensuojelu, nuoren sijoitus laitokseen ammattilaisen näkökulmasta tai nuorisokulttuuri. Koulutukset räätälöidään tapauskohtaisesti vastaamaan tilaajan tarpeita.

Tule tekemään tärkeää myyntityötä yhteiskunnalliseen yritykseen Helsingin Kamppiin. Tarjoamme TES:n takuutuntipalkan ja myyntiin perustuvan provision. Työ sopii hienosti opiskelijoille, koska työajat ovat helposti sovittavissa. Voit itse räätälöidä sinulle sopivan työviikon menojesi mukaan. Myymme ja markkinoimme tuotteitamme oman ehkäisevän päihdetyömme hyväksi. Tule kokeilemaan mukavaa myyntityötä, jolla on oikeasti merkitystä! Aikaisempaa kokemusta et tarvitse – oma koulutustiimimme ohjaa ja tukee sinua.

HIV? OMG? EVVK? Hiv ja aids leimattiin armotta homomiesten ja narkomaanien taudiksi Helsingissä kesällä 1983 löydetyn ensimmäisen tartunnan ja sen myötä käynnistyneen paniikin seurauksena. Väärät mielikuvat vaikuttavat hiv-positiivisten kohteluun valitettavasti edelleen, vaikka tieto on lisääntynyt ja tutkimus ja hoito ovat kehittyneet 30 vuodessa huimasti. Mirkka Torikka / Kuvitus Hanna Välitalo

nsimmäinen aids-tapaus Suomessa löydettiin Helsingissä kesällä 1983. Sen jälkeen hi-virus on todettu maassamme 3200 ihmisellä. Vuosittain todetaan keskimäärin 200 uutta tartuntaa. Hoito ja tutkimus ovat kehittyneet huimasti, eikä tartunta todellakaan ole enää tappotuomio. Tällä hetkellä Suomessa elää jo joukko hiv-positiivisia vanhuksia. Elinvuosia karttuu, kun virus osataan pitää kurissa. Suomessa on arviolta jopa tuhat hiv-tartunnastaan tietämätöntä. Hiv tarttuu suurimmaksi osaksi ihmisiltä, jotka eivät ole tietoisia omasta tartunnastaan. Vaikka yhdeksän kymmenestä hiv-tartunnasta saadaan seksin välityksellä, 70 prosenttia suomalaisista uskoo, että yleisin tartuntatapa Suomessa on

suonensisäisten huumeiden käyttö. Totuus on, että puolet suomalaisten hiv-tartunnoista saadaan ulkomailla tapahtuvan suojaamattoman seksin seurauksena. Monissa suomalaisten suosimissa matkakohteissa hiv-tilanne on huomattavasti vakavampi kuin Suomessa, mikä lisää hivin tartuntariskiä matkoilla. Suhteessa eniten ulkomaantartuntoja on miesten heteroseksitapauksissa. Näistä kaksi kolmesta liittyy matkailuun tai ulkomailla oleskeluun. Eniten näitä tartuntoja saatiin Thaimaasta, Venäjältä ja Virosta. Näissä maissa hiv on noin kymmenen kertaa yleisempi kuin Suomessa. Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa hiv-tartunnan riski on myös suuri. Tällä alueella jopa joka kolmannella aikuisella on hiv-tartunta. Harhaluulot ja stereotypiat ”narkkareiden ja homomiesten taudista” vaikuttavat hiv-positiivisten kohteluun yhä, vaikka

”Kukapa meistä ei olisi harrastanut turvaamatonta seksiä? Kaikki lapset syntyy turvattomasta seksistä. Ihmiset nyt vain ottavat riskejä.”

tieto on lisääntynyt ja tutkimus ja hoito ovat kehittyneet huimasti. Huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteet ja niiden haittojen vähentämisen politiikka ovat muodostuneet merkittäväksi osaksi hivin leviämisen ehkäisyä. Valistajat ovat myös onneksi ymmärtäneet, ettei ”tappavalla tuliaisella” pelottelu saa aikaan muuta kuin haitallisia stereotypioita. Hiv-positiivinen tulee kyllä kuolemaan hivin kanssa muttei enää hiviin. Virus ei ole enää tappotuomio, ja väärät mielikuvat sen ympäriltä on tärkeää purkaa.

Sosiaalisesti omatunnoton Hiv-positiivisia syyllistetään helposti, vaikka viruksella ei ole sosiaalista omaatuntoa. Se ei valitse ”uhrejaan” seksuaalisen suuntautumisen tai minkään elämäntapavalinnan perusteella. Hiv ei myöskään ole itseaiheutettu sairaus yhtään sen enempää kuin esimerkiksi keuhkosyöpä tai suojaamattomasta seksistä saatu klamydiakaan. Siinä missä syövän voi saada ilman tupakointiakin, voi lapsi saada hivin äidin veren välityksellä, siis täysin omista valinnoistaan riippumatta. Kyse on myös tietoisesta riskinotosta. Otamme riskejä monissa muissakin asioissa, muun muassa päihteiden kanssa. Rohkeaa elämää riskeineen helposti ihannoidaan, mutta jos venäläisen ruletin luoti osuukin kohdalle, ymmärrys loppuu nopeasti. Harmittomaksi ajatellusta huumeiden huvikäytöstä ongelmakäyttäjäksi päätynyt leimataan säälittäväksi narkkariksi. Uhkapeleillä rikastunutta kadehditaan, mutta onnen kääntyessä hän onkin hetkessä surullinen peliriippuvainen. Värikästä seksielämää harrastanut naistenmies on cool James Bond –

paitsi jos hänellä todetaan hiv, jolloin hän on hetkessä likainen ja syyllinen syntinen. ”Kukapa meistä ei olisi harrastanut joskus turvaamatonta seksiä? Kaikki lapset syntyy turvattomasta seksistä. Ihmiset nyt vain ottavat riskejä”, toteaa omilla kasvoillaan esiintyvä hiv-positiivinen Jukka Positiiviset ry:n nettisivujen videoklipissä. Jukan on vaikea ymmärtää, miksi syyllistetään vain niitä, joilla on näissä elämän isoissa arpajaisissa huono tuuri. Hivin riskiä ei mielletä omalle kohdalle, ja sen vuoksi testiinkään ei hakeuduta. Testeissä käyminen olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, koska hivin hoito on tehokkaimmillaan silloin, kun se aloitetaan mahdollisimman aikaisin. Varhain diagnostisoitu hiv myös antaa mahdollisuuden vähentää riskikäyttäytymistä ja ehkäisee samalla viruksen mahdollista tarttumista muihin ihmisiin. Kun hiv-positiivinen syö lääkkeitä, ne voivat pitää viruksen nukkumassa koko loppuiän. Oikeanlaisen ja täsmällisen hoidon avulla useimmat Suomessa asuvat hiv-positiiviset voivat elää pidemmän, terveemmän ja aktiivisemman elämän kuin he eläisivät hiv-positiivisuudestaan tietämättöminä tai syystä tai toisesta hoitoon hakeutumattomina. ”Hiv-positiivinen, joka tietää tartunnastaan ja on hoidoissa, on varmaan turvallisempi seksikumppani kuin semmoinen, joka ei tiedä omasta statuksestaan”, Jukka sanoo Positiiviset ry:n nettisivuilla. Hiv-testiin kannattaa hakeutua, kun mahdollisesta tartuntatilanteesta on kulunut yhdestä kolmeen kuukautta. Testin tulos on täysin varma kolmen kuukauden kuluttua tartunnasta. Nykyisin hivin ja muiden seksiteitse tarttuvien tautien testaukseen pyritään suhtautumaan niin, että testissä käynti on aivan normaalia itsestään huolehtimista. Hiville altistunut henkilö voi saada myös niin kutsutun estolääkityksen, toiselta nimeltään jälkiehkäisylääkityksen. Sitä harkitaan silloin, kun henkilö on ollut seksikontaktissa tiettävästi hiv-positiivisen kanssa ja kondomi on rikkoutunut. Lääkitys tulee aloittaa noin 48 tunnin sisällä hiville altistumisesta. Lääkityksen aloittamisesta päättää infektiolääkäri tapauskohtaisesti.

Sanna, status HIV + Äitiysneuvolan rutiinitarkistuksesta tuli Sannalle, 40, kaikkea muuta kuin rutiinia, kun hänen verestään löytyi hi-viruksen vasta-aineita vuonna 2006. Tieto lamautti Sannan lisäksi pienen paikkakunnan terveydenhoitajan, joka myös oli juuri saanut testituloksen tietoonsa. ”En muista ensimmäisiä ajatuksiani. Aika sumussa meni se hetki”, Sanna muistelee. Esikoistaan odottava Sanna oli sairastellut omituisesti pitkään ilman mitään diagnoosia. Vaikka hän on itse ammatiltaan sairaanhoitaja, ei hiv-infektion mahdollisuus ollut edes juolahtanut hänen mieleensä. Yhtäkkiä palaset loksahtivat kohdilleen. ”Mulla oli kaikki arvot jo niin huonot, etten olisi varmaan elänyt enää montaakaan vuotta”, Sanna toteaa kylmän faktan niin rauhallisesti, että selkäpiitä hieman karmii. ”Olin oppikirjaesimerkki kaikkien tyypillisten hiv-ensioireiden kanssa. Minulla oli pitkittynyt kurkkukipu ja vyöruusu, olin laihtunut rajusti, ja imusolmukkeeni olivat valtavan turvonneet.” 9

”Olisihan se pitänyt tietää, että mies saattaa tuoda tuliaisiksi Thaimaasta jotain muutakin kuin t-paidan.” – Sanna, status HIV +

”Onneksi en ollut ehtinyt levittää tautia eteenpäin. En edes silloiseen mieheeni, lapseni isään, jonka kanssa olimme kuitenkin yrittäneet lasta jonkin aikaa.” Sanna erosi lapsensa isästä muutaman vuoden päästä, mutta hän kokee, ettei tartunnalla ollut asiaan mitään vaikutusta. ”Kasvoimme erillemme aivan muista syistä.”

”Emme hoida teidän kaltaisianne”

Useissa puuduttavissa tutkimuksissa ei silti kukaan osannut epäillä hiv-infektiota mahdolliseksi. Terveydenhoidon ammattilaisillakin on parantamista tietämyksessä – muun muassa siinä, ettei hiv-tartunta näy päällepäin. ”Kun on kiltin näköinen heterotyttö, ei nähdä mitään syytä tehdä hiv-vasta-ainetestiä.” Nyt testi tosiaan tehtiin rutiinitoimenpiteenä muiden testien seassa, raskauden vuoksi. Ja onneksi tehtiin, sillä alkusokki vaihtui helpotukseksi melko nopeasti. ”Helpotti saada syy oudoille oireille. Kun tiedettiin, mikä minua vaivasi, tautia voitiin alkaa hoitaa. Ihan ensimmäisenä aloitettiin estolääkitys syntymättömän lapsen suojaamiseksi.” Estolääkitys toimii lähes sataprosenttisesti, kunhan lääkkeet otetaan säännöllisesti päivittäin koko loppuraskauden ajan. Lääkkeet eivät aiheuttaneet hänelle mitään sivuvaikutuksia, päinvastoin: olo koheni, ja raskausaika sujui hyvin. Sannan vauva sai estolääkettä syntymänsä jälkeen kuuden viikon ajan. Hiv-testejä tehtiin säännöllisesti 1,5 vuoden ikään asti, jolloin saatiin lopullinen varmistus, että lapsi oli terve. Ainoa rajoitus oli, ettei Sanna voinut imettää lastaan. Suomessa on syntynyt hiv-positiivisille äideille lähes 200 lasta, jotka eivät ole saaneet tartuntaa raskauden aikana, kun estolääkitys on ehditty aloittaa ajoissa. Ilmeisesti myös istukka suojelee sikiötä raskauden viime hetkille asti. ”Olin saanut tartunnan mitä ilmeisimmin vuosituhannen alussa entiseltä miesystävältäni, joka harrasti Thaimaan matkailua. Olisihan se pitänyt tietää, että mies saattaa tuoda tuliaisiksi jotain muutakin kuin t-paidan.”

Sanna teki rohkean päätöksen kertoa tartunnastaan avoimesti lähipiirilleen ja työkavereilleen. Hänen kohdallaan se kannatti. Yhden ystävän reaktio uutiseen on jäänyt erityisesti Sannan mieleen. ”Huh, mä pelkäsin, että sulla on joku syöpä”, ystävä totesi sairaudesta kuultuaan. Valitettavan monen kohdalla tilanne on eri. Tällaisessa tilanteessa punnitaan ystävyyden lisäksi ihmisten tietämys ja asenteet. Sannalle kävi hyvin, eikä hän ole joutunut kohtaamaan tuomitsemista. Kaikki ovat pysyneet hänen rinnallaan, tukeneet ja ymmärtäneet. ”Mua on kyllä kohdeltu poikkeuksellisen hyvin. Nykyisessä työpaikassanikin kaikki tietävät sairaudestani, enkä koe sen vaikuttaneen millään tavalla negatiivisesti. Päinvastoin, sairaus on monesti vain auttanut herättämään luottamusta niissä päihdepalvelupuolen asiakkaissa, jotka kuuluvat riskiryhmään.” Sannalle käänsi selkänsä ainoastaan yksityinen hammaslääkäri, joka tartunnasta kuultuaan kieltäytyi hoitamasta asiakastaan. ”Olin käynyt kyseisellä hammaslääkäriasemalla vuosia. Saatuani tiedon tartunnasta pidin tärkeänä mainita asiasta, jo ihan oman itsenikin takia. Olihan immuniteettini heikentynyt, ja olin monille pöpöille altis.” ”Hammaslääkärini totesi tylysti, etteivät he hoida meidän kaltaisiamme.” ”Järkytyin niin, etten saanut siinä tilanteessa sanaa suustani. Sitten jälkeenpäin se pisti vihaksi.” Tapahtuneen jälkeen Sanna otti yhteyttä Positiiviset ry:hyn, jonka toiminnassa hän on nykyään aktiivisesti mukana.

Positiiviset positiiviset Positiiviset ry on Suomen ainoa hiv-tartunnan saaneiden ja heidän läheistensä vertaistuki- ja edunvalvontajärjestö. Sitä vetävät tartunnan saaneet itse. Yhdistyksen tavoitteena on parantaa hiv-positiivisten ja heidän läheistensä elämisen laatua ja pyrkiä muokkaamaan yhteiskunnassa vallitsevia asenteita suotuisammiksi. Yhdistys otti asiakseen antaa palautetta ja otti yhteyttä Sannan hoitamisesta kieltäytyneeseen hammaslääkäriin tiedottaakseen, ettei hiv-tartunta ole mahdollinen hammaslää-

kärikäynnillä edes teoriassa. Terveydenhuollossa riskitilanne on mahdollinen lähinnä neulatapaturmassa, eikä hiv ole koskaan tarttunut sellaisesta Suomessa. Hiv-tukikeskuksen ja Positiiviset ry:n väki kuulee silti jatkuvasti tarinoita siitä, miten hiv-positiivisia kohdellaan epäasiallisesti. Vaikka Suomessa on tiedetty hivistä jo 30 vuotta, on ihmisten hiv-tietous edelleen huonoa. Terveydenhuollossa koetaan jonkin verran epäasiallista kohtelua – osa hoitajista tai lääkäreistä voi ylisuojautua, vaikka realistista tartuntariskiä ei olisikaan. Esimerkiksi juuri yksityiset hammaslääkärit kieltäytyvät toisinaan ottamasta hiv-positiivista asiakkaakseen. Positiiviset ry tarjoaa tartunnan saaneelle aina automaattisesti tukihenkilöä. Vertaistuki voi kuitenkin myös ahdistaa, eikä Sannakaan heti halunnut hänelle tarjottua tukihenkilöä avukseen. Tämän aika tuli vasta myöhemmin. ”Jälkeenpäin se on harmittanut, sillä tukihenkilöni on aivan mahtava tyyppi. En vain ollut valmis vastaanottamaan vertaistukea heti.” Nykyään Sanna toimii itse tukihenkilönä tartunnan saaneille ja vetää paikallista vertaistukiryhmää, jossa käy kymmenisen hiv-positiivista. Kohdennetut ryhmät tarjoavat vertaistukeen perustuvia tapaamisia eri elämäntilanteissa. Ryhmissä voi jakaa kokemuksia, tunteita ja selviytymiskeinoja toisten hivtartunnan saaneiden ja heidän läheistensä kanssa. Vertaisryhmien lisäksi ryhmät järjestävät toiminnallisempia tapahtumia ja toimintoja.

Elämää hivin kanssa Hivin kanssa voi elää hyvin normaalia elämää. Tartunta ei ole Sannalla enää päivittäin mielessä. ”Ei hiv näy arjessakaan oikein mitenkään, paitsi että otan kaksi lääkettä säännöllisesti joka ilta. Ei ole mitään, mitä en voi tehdä, paitsi imettää ja luovuttaa verta. Harmillisia menetyksiä, mutta niiden kanssa voin kuitenkin elää. Monet eivät tee niitä muutenkaan, vaikka he voisivatkin”, Sanna sanoo. Kun tämän tiedostaa, tuntuu käsittämättömältä, millaista tappajaruton leimaa hiv yhä kantaa. ”Alkuvaiheessa kaikki hivistä saatava tieto oli hyvin synkkää ja negatiivista. Tämä on vaikuttanut syvään juurtuneisiin asenteisiin, jotka yhä tänäkin päivänä valitettavasti leimaavat tämän sairauden narkomaanien ja homojen sairaudeksi, joka

tappaa armotta ja nopeasti”, Sanna harmittelee. ”Lääkkeet pysäyttävät taudin etenemisen, auttajasolujen määrä kasvaa, eikä virusta löydy enää verestä. Käyn seuloissa neljän kuukauden välein. Itselläni virusta ei löydy tällä hetkellä lainkaan verestäni lääkkeiden ansiosta, joten käytännössä en voi tällä hetkellä edes tartuttaa virusta eteenpäin.” Lääkkeet ovat Suomessa ilmaisia, joten elämänmittainen lääkitys ei tarkoita täällä taloudellista katastrofia. ”Meillä on harvinaisen hyvin tässä asiat”, Sanna toteaa. Hänen omatkin asiansa ovat varsin kohdillaan. Hän on kutsumusammatissaan ja käytännössä täysin terve, parisuhde kukoistaa, ja onni on haastatteluhetkelläkin käsin kosketeltavaa. Välillä unohdan, mitä olin kysymässä, kun jään tuijottamaan toisiaan kuin huumaantuneina tuijottavaa paria. Sitten päädymme kaikki vain nauramaan. Voin tunnustaa, että olin varautunut hyvin toisenlaiseen kohtaamiseen tähän haastatteluun tullessani. Sannan nykyinen miesystävä on hänen vanha tuttunsa, jonka Facebookin ihmeellinen maailma palautti hänen elämäänsä uudelleen muutama vuosi sitten. ”Kyllä hiv oli hyvin ensimmäisiä juttuja, joista tutustuessa puhuttiin. Sanna kertoi siitä avoimesti heti. Jotenkin minulla oli sellainen olo, että aavistin asian. Sannan erinäiset facebookpostaukset olivat olleet sen suuntaisia, että asia oli hänelle hyvin henkilökohtainen, joten tieto ei tullut minulle täysin sokkina”, miesystävä kertoo. ”Ajattelin, että haluan kertoa asiasta rehellisesti heti, ennen kuin ihastun liikaa”, Sanna muistelee. 11

”Hiv-positiivinen, joka tietää tartunnastaan ja on hoidoissa, on varmaan turvallisempi seksikumppani kuin semmoinen, joka ei tiedä omasta statuksestaan.” – Jukka, status HIV +

”Jos toinen olisi tartuntaa pelästynyt, mieluummin sitten heti kuin tuskaisen salailun jälkeen.” Perääntyminen tai pelästyminen eivät kuitenkaan olleet vaihtoehto. ”Ainoa huoleni oli, miten osaisin tukea Sannaa oikein”, miesystävä muistelee. Sanna puhuu sairaudestaan hyvin rauhallisesti. Hän ei voisi näyttää olevan enempää sinut asian kanssa. Sanna sanoo olevansa hivistä tavallaan kiitollinenkin. Se on laittanut asioita pakosta tärkeysjärjestykseen. Hivin myötä on oppinut ajattelemaan elämästä hyvin eri tavalla. On uskallettava elää rohkeasti. Lastensa takia Sanna ei kuitenkaan halua esiintyä tässä jutussa oikealla nimellään. ”Koulumaailma on niin julma tänä päivänä, että heidän mahdollisen leimautumisensa ja kiusaamisensa takia tähän ratkaisuun olen päätynyt”, Sanna toteaa. ”Poikani tietää, että otan lääkkeet joka ilta ja että jos en ottaisi lääkkeitä, en voisi hyvin. Syyn haluan kertoa vasta, kun hänellä on ymmärrystä hieman enemmän.” Asia on niin kuin Jukka Positiiviset ry:n nettisivuilla sanoo: Jos ihmiset tietäisivät hivistä enemmän ja jos siitä uutisoitaisiin neutraalisti asiallista faktaa, hiv-positiivisilla olisi helpompi olla. Myös hiv-negatiivisilla olisi helpompi olla. Tällöin kun ei olisi turhaa pelkoa siitä, että hiv tarttuu vessanistuimesta tai suutelemalla. ”Nuorempi polvi tulee toivottavasti muuttamaan asenteita”, Sanna ja hänen miehensä yhdessä pohtivat. Toivotaan. Siksi tämäkin juttu tehtiin. 12

HIV-TESTIIN Hiv-tukikeskuksessa voit mennä hiv-pikatestiin nimettömänä. Testi on maksuton. Hiv-pikatestejä tehdään Hiv-tukikeskuksen toimipisteissä Helsingissä, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Testiin pääsee varaamalla ajan Hiv-tukikeskuksen neuvontanumerosta 0207 465 705. Numerossa päivystetään maanantaista perjantaihin klo 10.00–15.30. Käytössä on hiv-vasta-ainetesti, joka valmistuu 15 minuutin kuluttua näytteenotosta. Testi tehdään sormenpäästä otettavasta verinäytteestä. Pikatesti on yhtä luotettava kuin laboratoriossa otettava suoniverinäyte. HELSINKI: Unioninkatu 45 K. Testaus pääsääntöisesti tiistaisin ja torstaisin ajanvarauksella numerosta 0207 465 705 ma–pe klo 10–15.30. CHECKPOINT 2.0 -testipäivät ilman ajanvarausta homo- ja bimiehille joka torstai klo 14–18. Anonyymi ja maksuton hiv-pikatestaus Helsingissä homo- ja bimiehille sekä muille miehille, joilla on seksiä miesten kanssa. Luotettavan testituloksen saa 60 sekunnissa. Testauksen yhteydessä käytävälle keskustelulle on kuitenkin hyvä varata aikaa noin 15 minuuttia. Walk in -testaus maahanmuuttajille Hiv-tukikeskus järjestää maahanmuuttajataustaisille henkilöille suunnattuja walk in -testauspäiviä viisi kertaa vuodessa. Testaus on anonyymia ja maksutonta. Testiin voi tulla ilman ajanvarausta klo 14–18. Testipäivät ma 11.8.2014 klo 14–18 ma 20.10.2014 klo 14–18 ma 1.12.2014 klo 14–18 OULU: Isokatu 45 A 14 Testaus pääsääntöisesti keskiviikkoisin ajanvarauksella. Kaikille avoin testipäivä ilman ajanvarausta to 28.8.2014 klo 12–17. TAMPERE: Aleksanterinkatu 29 A 29 Testaus pääsääntöisesti yhtenä päivänä viikossa ajanvarauksella. TURKU: Yliopistonkatu 24 A 14 Testaus pääsääntöisesti yhtenä päivänä viikossa ajanvarauksella. Hiv-testejä tekevät myös * terveyskeskukset * Suomen Punaisen Ristin Pluspisteet Kuopiossa, Jyväskylässä, Joensuussa ja Seinäjoella * yksityiset lääkäriasemat (testi on asiakkaalle maksullinen) ja* huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteet (voi käydä ilmaiseksi ja anonyymisti tekemässä testin). Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Lisätietoja: www.hivtukikeskus.fi ja www.positiiviset.fi

MITEN HIV EI TARTU Hiv ei tartu päivittäisessä kanssakäymisessä. Hiv-tartunnan saanut henkilö ei aiheuta tartuntariskiä ympäristölleen, vaan hän voi toimia yhteiskunnassa lähes kaikissa toiminnoissa täysin normaalisti. Hiv ei siis tartu esimerkiksi: • ruuan, juoman tai ruokailuvälineiden välityksellä • pyyheliinoista tai lakanoista • saunan lauteilta, uimahallista tai WC-istuimesta • hyttysten tai muiden eläinten välityksellä • syljen, kyynelten, hien, virtsan, ulosteen tai oksennuksen välityksellä • suutelemalla, halaamalla tai koskettamalla • sosiaalisissa kontakteissa • turvaseksissä tai • terveen ihon läpi.

Suomessa on arviolta jopa tuhat hiv-tartunnastaan tietämätöntä.

MITEN HIV VOI TARTTUA • emätin- tai anaaliyhdynnässä ilman kondomia • suuseksissä ilman kondomia • yhteisistä huumeidenkäyttövälineistä • hiv-positiiviselta äidiltä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana (Suomessa riski on pieni suojalääkityksen ansiosta) ja • veren- tai elinsiirron yhteydessä (Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta hiv-infektiota vuoden 1985 jälkeen).

HIV (Human Immunodeficiency Virus) Hiv eli ihmisen immuunikatovirus on elimistön puolustusjärjestelmää tuhoava virus, joka aiheuttaa ihmiselle pysyvän infektion. Hi-virus kykenee muuntautumaan perimältään isäntäsolunsa kaltaiseksi, ja siksi sitä on vaikea tuhota lääkkeillä. Virus tunkeutuu T-auttajavalkosoluihin eli lymfosyytteihin ja tuhoaa niitä. Ilman lääkehoitoa hiv-tartunnan saaneella elimistön oma puolustuskyky heikkenee vähitellen, ja hän altistuu monille erilaisille sairauksille. Hoitamattomana hiv-tartunta johtaa aidsiin. Hiv-tartunnan saanut voi olla vuosia oireeton.

AIDS (Acquired Immunodeficiency Syndrome) Aids on hiv-infektion vaihe, jossa immuunijärjestelmä on heikentynyt selvästi ja elimistön vastustuskyky tauteja kohtaan on alentunut. Hiv ja aids eivät ole sama asia, eikä kaikilla hiv-positiivisilla ole aidsia. Aids-diagnoosi tehdään vasta siinä vaiheessa, kun elimistön puolustuskyvyn heikennettyä henkilö sairastuu johonkin hivin oheistautiin. Aids-kuolemat ovat vähentyneet huomattavasti tehokkaan hiv-hoidon seurauksena. Hi-virus aiheuttaa pysyvän, ihmisen puolustusjärjestelmää tuhoavan infektion. Hiviä esiintyy kaikkialla maailmassa. Hi-virus löydettiin 1980-luvulla, jonka jälkeen tartunnan saaneiden hoito ja hoidon ennusteet ovat kehittyneet valtavasti. Hoidon kehittymisestä huolimatta virusta ei saada poistettua elimistöstä tartunnan jälkeen, ja kroonisen virustartunnan hoito vaatii säännöllistä lääketieteellistä seurantaa ja pysyvän lääkityksen. Hivin varhainen toteaminen on tärkeää hoidon onnistumiseksi. Hivin ennaltaehkäisyssä korostuvat seksuaaliterveystietojen ja -taitojen lisääminen väestössä ja helppo kondomien ja neulojen saatavuus sekä vastuullinen seksuaalikäyttäytyminen.

SARA FORSBERG - halpahallista Kaliforniaan

Sara Maria Forsberg, 20, tuli tunnetuksi videobloginsa maailmanlaajuisen hurjan suosion myötä. Videoblogissaan nuori nainen puhui siansaksaa ja demonstroi, miltä eri kielet kuulostavat vierasmaalaisen korvin. Nyt videoblogia on katsottu yli 20 miljoonaa kertaa ja katselukertoja tulee jatkuvasti lisää. Kyseisen videon myötä Saralle avautuivat ovet viihdemaailmaan. Nuorta pietarsaarelaista naista haviteltiin kaikkialle. Nainen teki managerinsa kanssa selkeän linjauksen ja asioihin suhtauduttiin maltilla, joskin innolla. Sara haluaa satsata tällä hetkellä täysillä musiikkiin. Se on naisen tärkeyslistalla numero yksi. Teksti ja kuvat Susanna Suhonen

llekirjoittanut tapasi Saran Santa Monicassa Yhdysvalloissa, jossa tämä häkellyttävän kaunis ja äärimmäisen mukava nuori nainen on asunut huhtikuun lopusta lähtien. Hänellä on plakkarissa kahden vuoden sopimus YouTube-pohjaisen mediakanavan sisällön tuottajana ja esiintyjänä. Työkseen hän tekee

muun muassa mainoskampanjoita eri brändien, kuten Garnier, Fiat ja Evian, sosiaalisen median kanaviin. Mutta koska naisen suurin motivaatio on musiikki, on Saralla jo tiedossa suuren luokan musiikkiproggis. Kaiken onnistuessa Saran ensimmäinen sinkku tulee ulos tammikuussa. Enempää nainen ei uskalla vielä asiasta paljastaa. 15

Minua kiusattiin sen vuoksi, että olin lyhyt, lihava ja hevari, nyt yli 180-senttimetriä pitkä, tumma ja upea ilmestys toteaa. Häntä huvittaa suuresti se, että nyt nämä kiusaajat haluaisivat kaveerata hänen kanssaan, mutta armoa ei tältä räväkältä naiselta tule.

Minä olen vain pikkukaupungin tyttö. Kaikki voi toivottavasti uskoa kuinka kiitollinen olen kaikesta tästä ja kuinka epätodellinen olo minulla on. Tämä on ollut jotain aivan satumaista!”

– Onhan tämä aivan uskomatonta, eikä tätä kyllä oikein vieläkään käsitä, Sara toteaa ja kertoo, että vauhti on ollut todella kova, mutta hän on viihtynyt Yhdysvalloissa hyvin ja kaikki työtehtävät ovat olleet mahtavia. – Minulla ei ole tämän koko jutun suhteen epäilyksiä ja tiedän mitä haluan tehdä, määrätietoinen nainen toteaa. Nuori nainen viljelee sanoja kuten asenne, usko, luottamus itseensä ja muihin sekä motivaatio. Eikä hänen seurassaan jää epäilyksen varaa sille, etteikö noita asioita naiselta löytyisi, sillä motivaatiota ja luottoa tuntuu riittävän roppakaupalla. Amerikassa päätäväisyydellä ja kovalla työmoraalilla onkin suuri merkitys. Koska kuhina Saran ympärillä käy koko ajan

kuumana, on naisen huolehdittava myös omasta hyvinvoinnistaan. – Täytyy osata ottaa omaa aikaa ja muistaa, ettei kaikesta mielenkiintoisesta tohinasta huolimatta tee liikaa töitä. Pitää ajatella itseään. Mulle oma aika tarkoittaa muun muassa sitä, että menen juoksemaan vaikka rannalle tai teen jotain tyttöjuttuja. Käyn manikyyrissä tai pedikyyrissä hemmottelemassa itseäni, Sara sanoo. Nainen on hankkinut juuri itselleen myös pienen koiran pennun Valon, joka pitää hänelle seuraa uudessa kotimaassaan uusien ystävien lisäksi. – Mä olen ihan rakastunut häneen, Sara sanoo lempeästi pienestä karvakaveristaan.

Kaunotar kaukana kotoa Kun suomalaiset nuoret muuttavat kotoaan, muuttavat he usein opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle Suomen rajojen sisällä. Saralle tuo muutos tarkoitti muuttoa toiselle puolen maailmaa Kaliforniaan. – Tämä on minun ensimmäinen kertani asua yksin, mutta en ole ihminen, joka potisi koti-ikävää. Ehkä se johtuu siitä, että olin jo valmis lähtemään kotoa. Tulevaisuuteni oli kaikin puolin auki ja olin epävarma sen suhteen, mitä tulisin tekemään “isona”. Harva parikymppinen Suomessa enää edes asuu isän ja äidin luona, Sara sanoo ja vilauttaa veikeän ilmeen kasvoilleen. Sara on muutenkin vekkulimaisen hauska tyyppi ja välillä juttujen seasta tulee tekstiä, joka saa rantarosvonkin kalpenemaan, mutta hyvällä tapaa – saramaisesti. Hänen luonnollisen vetovoimansa vuoksi hän on saanut jo muutaman kuukauden Amerikassa oleskelunsa aikana uusia ystäviä ja hän on hurmannut levy-yhtiöiden isot kihot musikaalisuutensa lisäksi myös omalla karismallaan. Santa Monican kaduilla Sara sai miehiltä kehuvia huuteluita ja katseita peräänsä.

Satumainen sattuma Kelataanpa asioita vielä hieman taaksepäin, mistä tämä kaikki oikein kumpuaa? Halpahallin kassalla työskentelevä nuori nainen loi eräänä päivänä Youtube-tilin. Hän halusi antaa tilille nimen, joka jäisi ehkä mieleenkin. Oma nimi tuntui tylsältä, joten nimeen tuli saada hieman särmää ja seksikkyyttä. Pocahontas on Saran suosikki Disney-prinsessoista, mutta se pelkästään olisi liian tavallinen. Syntyi Smoukahontas. Eräänä talvisena iltana Sara alias Smoukahontas latasi Youtube-tililleen videon, jossa hän imitoi eri maiden kieliä pilke silmäkulmassa. Kun Sara seuraavan kerran vieraili tilillään, oli hän ällikällä lyöty. Videota oli katsottu satoja tuhansia kertoja ja katselukertoja vain tulvi lisää. Samalla Saran eno Johannes Ylinen, joka on nykyisin yhdessä Jere Hietalan kanssa Saran manageri, otti yhteyttä Saraan ja sanoi, että nyt alkaa tapahtua. Sara ei ensi alkuun ottanut enonsa sanoja aivan vakavasti, vaan suomalaiselle tyypilliseen tapaan asennoitui hieman skeptisesti ja varauksella asiaan. – Kyllä Sara sitten lämpeni ja alkoi uskoa, kun puhelimet alkoivat soida, Johannes sanoo naurahtean. Saran vanhemmat kannustivat tytärtään kokeilemaan siipiään. Saran äiti kehotti ottamaan kaiken irti tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. – Isä oli alkuun hieman maltillisempi ja sanoi, että nooh, Sara nauraa iloisesti. Yhdessä manageriensa kanssa Sara kävi tapaamassa kaikki suomalaiset suuret levy-yhtiöt, kävi Ruotsissa studiossa ja tapasi myös Yhdysvalloissa suurten levy-yhtiöiden edustajat. – Ja kun minä olen vain pikkukaupungin tyttö ja ihan mitäänsanomaton. Kaikki voi toivottavasti uskoa kuinka kiitollinen olen kaikesta tästä ja kuinka epätodellinen olo minulla on, Sara sanoo täydestä sydämestään. Sara kertoo olleensa niin fiiliksissä, että on hyppinyt managerinsa kanssa seinille huutaen ”ei voi olla totta! Näin on käynyt usein, kun isoja juttuja on tapahtunut. Molemmista huokuu edelleen ääretön innostus siitä, mitä suurta he juuri nyt saavat aikaan. – Tämä on ollut jotain aivan satumaista, molemmat ihmettelevät edelleen. Viimeisin iso juttu oli huhtikuussa, kun nimi laitettiin huikeaan levytyssopimukseen maailman suurimpaan levyyhtiön Universal Music Groupiin kuuluvan Capitol Recordsin päämajassa Los Angelesissa. Tämä tapahtui huhtikuussa, mutta siitä ei kuitenkaan saanut puhua ennen kuin heinäkuussa.

Saran ensimmäisen sinkun on tarkoitus tulla ulos tammikuussa. Yhteistyötä hän tekee muun muassa huipputuottaja Rodney Jerkinsin kanssa, joka on aikaisemmin tehnyt musiikkia tehnyt musiikkia monelle maailmantähdelle, muun muassa Lady Gagalle jaKaty Perrylle. Tämä on ihan huima juttu, jonka eteen on tehty lukematon tuntimäärä töitä, sanoo Ylinen äärimmäisen ylpeänä suojatistaan ja myös omasta panostuksestaan. Sopimus on aivan omaa luokkaansa, sillä koskaan aiemmin ei suomalainen artisti ole tehnyt näin merkittävää levytyssopimusta. Se että nuori suomalainen artisti kiinnitetään merkittävälle amerikkalaiselle levymerkille, on täysin poikkeuksellista, kommentoi Universal Musicin Suomen markkinointijohtajaKimmo Valtanen tiedotteessa.

Sisuuntunut Sara Suosion myötä Sara on myös kokenut sen, etteivät kaikki hänen ympärillään ole iloisia hänen puolestaan, vaan kateus on nostanut ikävää päätään. Hän kuitenkin toteaa, ettei aio missään vaiheessa pyydellä keneltäkään anteeksi ja olla niin sanottuna lapasena liikkeellä. – Aion yrittää nyt täysillä, Sara toteaa vahvasti. Saralla on kokemusta ikävistä ihmisistä – tai “niistä paskapäistä”, joiksi hän kyseisiä ihmisiä tituleeraa – aiemmistakin elämänvaiheista. Sara on ollut koulukiusattu koko yläasteen ajan ja hänen äänestään kuuluu edelleen se katkeruus, jota hän kiusaajia kohtaan tuntee. – Minua kiusattiin sen vuoksi, että olin lyhyt, lihava ja hevari, nyt yli 180-senttimetriä pitkä, tumma ja upea ilmestys toteaa. Häntä huvittaa suuresti se, että nyt nämä kiusaajat haluaisivat kaveerata hänen kanssaan, mutta armoa ei tältä räväkältä naiselta tule. Päinvastoin, hänen suurin haaveensa, suurempi kuin millään ulkomaisella stagella esiintyminen, olisi Suomessa vedetty iso keikka. – Haluaisin näyttää kiusaajille ja epäilijöille, että minä onnistuin kaikesta heiltä saamastaan paskasta huolimatta, hän sanoo ja katsoo tiukasti eteenpäin. Kiusaajille hänellä ei ole mitään sanottavaa, jos he ovat niin tyhmiä, etteivät tajua mitä he toisille ihmisille kiusaamisella tekevät. Kiusatuille hän tahtoo sanoa, että he ymmärtäisivät oman arvokkuutensa, puolustaisivat itseään ja uskaltaisivat olla omia itsejään. – Minullakin oli huono itsetunto kaiken kiusaamisen vuoksi ja olin sellainen nöyristelevä paskahousu, ymmärrän siis mistä on kyse. Mutta silti, ei pidä tähdätä liian alas elämässään, vaan yrittää. Joskus sitä voi onnistuakin. – Minulla kävi todellinen tuuri tämän kaiken suhteen ja olen siitä nöyrästi kiitollinen. Mielestäni elämässä tulee muutenkin kiittää välillä, Sara sanoo vakavoituneena. Sara on saanut jo paljon, ja sen vuoksi hän haluaisi jakaa myös muille hyvää. – Haluaisin tehdä hyväntekeväisyyttä ja olla sellainen motivoiva motivoija kiusatuille sekä tehdä työtä koulukiusaamisen karsimisen eteen. Sara haluaa harkita mihin lähtee mukaan, eikä esimerkiksi halua esiintyä alkoholimainoksissa. – Mä olen sitä paitsi maltillinen viini-ihminen, enkä edes tykkää bilettää baareissa. En bilettänyt Suomessa, ja Yhdysvalloissa mulla ei olisi edes ikää. Amerikoissa kun alkoholia saa ostaa 21-vuotiaana. Huumeitakaan en ole kokeillut koskaan, enkä kyllä aio ryhtyä miksikään uudeksi Miley Cyrus -hahmoksi, Sara sanoo ja paljastaa taas säteilevän ja veikeän hymynsä. Sara a.k.a Smoukahontas (Official). Entertainer. Goof-around-er. Youtuber. http://www.saraforsbergofficial.com http://www.youtube.com/user/SmoukahontasOfficial

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Särkänniemen delfinaariossa pieni tyttö tunsi niin vahvaa yhteyttä delfiineihin, että liikuttui kyyneliin saakka. Sama pieni tyttö kirjoitti kouluaikoina kaverikirjoihin unelma-ammatikseen delfiininkouluttajan. Mutta sitten elämä tuli vastaan ja tytön piti alkaa leikkiä aikuista. Kunnes 35-vuotiaana unelmien kutsuhuuto oli niin kova, ettei hän enää pystynyt vastustamaan sitä. Oli aika lähteä toteuttamaan lapsuudenhaave Meksikoon asti. Anna Käkelä Kuvat: ABC Animal Training Academy

apsena meillä oli traditio käydä Särkänniemen delfinaariossa. Muistan pikkutyttönä tunteneeni aina ihmeellistä yhteyttä näihin upeisiin eläimiin, ja välillä liikutuin jopa kyyneliin asti nähdessäni delfiineitä. En tiedä mistä se johtui. (Ehkä olen ollut delfiini entisessä elämässäni!?) Muistan kuinka minua harmitti, ettei delfiineihin päässyt juurikaan tutustumaan. Delfinaarioiden pointti ei saisi olla se, että delfiinit ovat sirkuseläiminä, vaan katsojalle pitäisi tarjota mahdollisuus päästä tutustumaan eläimeen oikeasti. Päätin vakaasti, että minusta tulisi isona delfiininkouluttaja, mutta eihän siinä tietenkään niin käynyt. Lapsuudenhaave ei kuitenkaan koskaan täysin poistunut takaraivosta. Toisiaan toistavina työpäivinä, joita jaksoin vain pakosta elannon vuoksi, aloin miettiä mitä järkeä kaikessa oli? Elämä on liian lyhyt unelmien siirtämiseen tuonnemmaksi. Minulle iski positiivinen, liikkeellepaneva pelko siitä, etten ole ollut rehellinen itselleni enkä unelmilleni. Elämän ehkä tärkeimpiä oivalluksia lienee haaste olla rehellinen itselleen. Ihmiset niin helposti vain suorittavat ja tekevät töitä, että unohtavat mitä todella haluavat. Vastapainona nyky-yhteiskunnan oravanpyörälle tarvitaan sitten aika rankkoja juttuja, että pystytään nollaamaan ja toistamaan sama päivästä toiseen. Sitten jossain kohtaa harmitellaan, kun elämä jäi elämättä. En halunnut kuulua niihin ihmisiin. Etsin paikkaa, missä voisin päästä työskentelemään delfiinien kanssa. Googlasin ja googlasin. Euroopan delfinaarioihin tuntui olevan mahdotonta päästä töihin ilman kokemusta. Paikat olivat harvassa ja pääsyvaatimuksina oli kokemus eläinten kanssa työskentelystä, meribiologin paperit ja huipputason uimataito. Delfinaariot saati työpaikat olivat siis harvassa. (Harva tietää, että esimerkiksi Särkänniemen delfinaario on Pohjoismaiden ainoa. Jos sieltä avautuu työpaikka, niin hakijoita tulee olemaan ympäri Eurooppaa.) Aloin jo lannistua, kunnes tajusin, että vaihtoehtona voisi olla työn sijaan myös ”pelkkä” harrastus, ja myöhemmin ehkä ammattikin, kunhan pääsisin opiskelemaan alaa. Sitten löytyi Meksikossa sijaitseva ABC Animal Training -keskus, missä voi opiskella delfiininkouluttajaksi. Siellä järjestettiin ainutlaatuisissa olosuhteissa delfiininkoulutuksen perus- ja jatkokursse-

ja (noin 1700 dollaria yhteensä). Tein ratkaisun uskaltaa ja sanoin itseni irti vakituisesta työpaikastani. Iso satsaus muiden matkakulujen lisäksi, etenkin kun olin juuri jäänyt työttömäksi. Mutta mikään Suomessa mahdollisesti tienattu raha ei olisi hyvittänyt minulle tätä kokemusta.

Ihmisen ja delfiinin maaginen yhteys Kun lopulta saavuin hotellilleni Meksikossa, olin äimänä siitä miten kaunista ja siistiä kaikkialla oli. Tunsin olevani kuin keskellä jotakin satua! Kurssille osallistujat saivat tuntuvan alennuksen koulutuskeskuksen lähellä sijaitsevasta hotellista. (Inhimillinen hinta sisälsi koko alueen täydet ruoka- ja juomapalvelut.) Delfiinien altaat olivat niin valtavia, että liikuimme kanooteilla paikasta toiseen, delfiinien uidessa vieressä. Kurssilla oli kymmenkunta oppilasta. Se oli hyvin intensiivistä ja laadukasta opetusta, jossa todella pyrittiin synnyttämään yksilöllinen luottamus eläimeen, eikä vain rutiininomaisesti opetettu teettämään temppuja liukuhihnalta. Temppusanaa ei siellä itse asiassa edes käytetty, vaan puhuttiin delfiinien luonnollisten käytösmallien (behaviors) vahvistamisesta. Delfiinit ovat luonnostaan leikkisiä, ja ihmisen opettamat ”temput” ovat niille ominaisia. Delfiinit kuuluvat maailman älykkäimpiin nisäkkäisiin. Ne tykkäävät, että niitä pidetään aktiivisina. Sen näki, että myös delfiinit olivat uteliaita ja aidosti kiinnostuneita meistä ihmisistä. Ne halusivat kommunikoida meidän kanssamme siinä missä me niiden. Mutta jos jollakin delfiinillä oli huono päivä, tai sitä väsytti, se sai uida pois, eikä sitä pakotettu osallistumaan. Vaikka delfiinit rakastavat ihmisiä, tulee muistaa, että ne ovat kuitenkin villieläimiä, joita tulee varoa ellei molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta ole. Delfinaariot jakavat mielipiteitä. Monet dokumentit ovat tuoneet esiin aika hirveän näkökulman siitä, miten eläimiä pidetään vankeudessa. Mutta se mitä näin Meksikossa, oli hyvin toisenlainen totuus. Delfiinit olivat luonnollisessa elinympäristössä meressä rajatussa alueella. Ne saivat itse päättää, milloin halusivat osallistua ohjelmaan. Delfinaariossa yleisö myös pääsi kommunikoimaan delfiinien kanssa, eivätkä eläimet olleet siellä vain ”temppujen” vuoksi. Koin uskomattomia tunnevyöryjä kohtaamisissa delfiinien kanssa ja koin olevani todella onnellinen. Fiilis oppia kommu19

nikoimaan delfiinien kanssa oli huikea. Onnistunut ohjaus ja temppu tuottivat valtavaa mielihyvää ja kerran jopa ilopissan housuun! Myös pussatessani delfiinien kanssa koin jotakin jopa spirituaalista. Myös ihmiset olivat huikeita. Niissä, jotka haluavat olla tekemisissä delfiinien kanssa, on jotenkin jo valmiina sellainen sisäänrakennettu positiivisuus. Mutta pelkkää leikkiä ja flow-tiloja kurssi ei kuitenkaan ollut. Päivät olivat pitkiä ja täynnä kokonaisvaltaista eläimistä huolehtimista altaiden siivouksineen ja kala-aterioiden perkauksineen. Jos delfiinien kanssa olemiseen jokin glamour sitten liittyykin, tulee muistaa myös se työläs arki, joka nämä tähtihetket mahdollistaa.

Don´t listen to dreamcatchers! Kurssiin kuului opetusta sekä teoriassa että käytännössä delfiinien ruokavaliosta, käyttäytymisestä ja terveydestä, mutta myös unelmista. Mieleeni jäi erityisesti opettajan sanat: ”Don´t listen to dreamcatchers!” Älkää kuunnelko unelmiensieppajia. Nuo sanat lohduttivat, kannustivat ja inspiroivat. Kyllä, minulla oli kokemusta unelmiensieppaajista. Uskon, että kaikilla meillä on. Kertoessani ihmisille aikomuksestani lähteä Meksikoon opiskelemaan delfiininkouluttajaksi, kohtasin paljon lannistajia, niitä ”järki-ihmisiä”, joiden mielestä olin täysin hakoteillä elämässäni. Jouduin perustelemaan useasti, mitä järkeä tässä olisi. Eikö 35-vuotiaan kannattaisi nyt vain pitää vakityöpaikasta ja säännöllisistä tuloista kiinni? Ei tässä varmaan ollutkaan mitään järkeä siinä merkityksessä, missä se tuloskeskeisessä yhteiskunnassamme ymmärretään. Mutta en lähtenytkään etsimään eläkevirkaa, vaan toteutta-

maan lapsuudenunelmaa ja olemaan kerrankin itselleni rehellinen. En tarkoita kannustaa mitenkään yhteiskuntakielteisyyteen ja sosiaaliturvalla elämiseen. Tietenkään tyhmä ei pidä olla. Vastuuta esimerkiksi elannostaan ei tule siirtää kenellekään toiselle, tai olla muutenkaan liian itsekäs. Minulla oli sellainen positiivinen pelko vanhenemisesta, ja se minut sai liikkeelle. On eri tapoja toteuttaa unelmiaan. Tee suunnitelmia, säästä rahaa, uskalla uskoa unelmiisi. Toki minun oli vielä tavallaan helppo lähteä, kun ei ole lapsia eikä parisuhdetta. Nämä toimivat ymmärrettävinä rajoitteina monille. Mutta vaikka perhe olisikin, niin haluan silti ajatella, että meillä kaikilla tulisi aina olla yksilönoikeus omien unelmien toteuttamiseen. Lapsena me uskallamme unelmoida. Se on meille luontaista, kunnes aikuisuus tukahduttaa sen. Alamme suorittaa elämää ja liian helposti luovumme haaveistamme. Jos unelmien toteutus onkin kirosana tässä yhteiskunnassamme, niin sisäisen lapsen kuunteleminen ei voi olla koskaan väärin. Päätös uskaltaa ei todellakaan ole kaduttanut. Kokemukseni vain vahvisti sitä, että tulee uskaltaa enemmän. Yhtenä haaveenani on vielä vapaaehtoistyö pulaan joutuneiden delfiinien pelastamiseksi. Mutta sitä ennen seuraava uskallus on lähteä syksyllä Costa Ricaan vapaaehtoiseksi orpokotiin. Viimeisenä päivänä kun itkin altaassa, delfiiniystäväni Jupiter ui ympärilläni ja katsoi huolestuneena, mitä tapahtui. Ja se mitä tapahtui, oli yksi lapsuudenunelma. Dream big, Anna Lisätietoja: http://www.abcanimaltraining.com/home

Neljän tunnin työviikko

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisten kalojen hienoa laatua. “Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen. “Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä. “Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen. “Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin”, sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin. “Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?” Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.” Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen. Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille, vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Mexico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.” Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?” “10–20 vuotta, korkeintaan 25”, vastasi amerikkalainen. “Mutta entä sitten, señor?” Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.” “Miljoonia, señor?” Mitä sitten?” “Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…” Eteläamerikkalainen kansantarina. Tämä versio ja suomennos Timothy Ferrissin kirjasta ”4 tunnin työviikko”.

Kaunis ja kiehtova

El채m채 on lyhyt ja kaunis, ja se aika kannattaa viett채채 kirkkaasti. 22

KaijaKoo – supernainen nauraa paljon Anna Käkelä, Kuvat Warner Music Finland

1980-luvun alussa 17-vuotias Kaija Irmeli Kokkola hankki elantonsa mikrofoni kädessä. Elettiin aikaa jolloin musiikkia kuunneltiin vinyylilevyiltä ja c-kaseteilta, eikä iTunesista tai somesta ollut vielä tietoakaan. Kaija lauloi taustoja Frederikille, Kirkalle ja Hectorille, samalla kun äänitti Steel City -bändinsä ensimmäisiä kappaleita. Myös moninaiset työt erilaisissa musiikki- ja viihdeohjelmissa työllistivät häntä. Bändihommat veivät kuitenkin lopulta mukanaan.

aijan ensimmäinen sooloalbumi Kun savukkeet on loppuneet julkaistiin vuonna 1986, ja tämän levyn myötä Kaijan jalka jäi vahvasti musiikkimaailman ovien väliin. Jatkoa seurasi vuonna 1993 ilmestyneen ja legendaarisen Tuulten viemää -albumin myötä. Seuraavana vuonna tämä kiehtova tulkitsija palkittiin Emma-gaalassa vuoden naisartistina. Kaija oli tullut jäädäkseen. Tässä vaiheessa albumia on myyty 175 000 kappaletta. Kaijasta on kiistattomasti tullut Suomen musiikkimaailman tunteiden tulkki ja tarinoiden kertoja. Menestystarina alkoi ison kysymyksen esittämisestä kappaleessa Kuka keksi rakkauden. Tämä klassikoksi muodostunut laulu on soinut radiossa ja se on esitetty keikoilla lukemattomia kertoja. Tänään, yli 20 vuotta myöhemmin, Kaijan kappaleita kuunnellaan ja lauletaan sukupolveen tai sukupuoleen katsomatta, ja ne saavat kosketuksen sydämen sointuihin ja saloihin. Kasvu 17-vuotiaasta tytöstä aikuiseksi naiseksi musiikkimaailman pyörteissä on epäilemättä ollut haastavaa ja ajoittain pelottavaa. Mitä 51-vuotias Kaija sanoisi 17-vuotiaalle itselleen, jos siihen olisi mahdollisuus? – Sanoisin, että luota itseesi enemmän. Huolehdi itsestäsi niin kuin hoitaisit kauneinta kukkaa. Elämä on lyhyt ja jokainen

hetki tärkeä, joten älä miellytä muita liikaa, vaan huolehdi itsestäsi niin pystyt olemaan tärkeämpi myös muille. Sanoisin myös, että olet ainutkertainen ja kaunis ihminen. Muista se. Kaijan menestys jatkui. Levyt myivät kultaa, platinaa ja tuplaplatinaa. Kaija ja hänen silloinen aviomiehensä Markku Impiö tehtailivat koskettavia hittejä toisensa perään. Markku sanoitti ja sävelsi, Kaija esitti ja tulkitsi. Keikkatahti kiihtyi. Kiireinen artisti pyöritti uransa lisäksi myös kotia ja huolehti pienestä pojastaan. Uudella albumilla Kuka sen opettaa löytyy kappale Sydän vähän kallellaan, jonka Kaija on omistanut pojalleen. Millainen äiti on kiireinen ja keikkaileva artisti? – Haluaisin joskus kysyä sitä pojaltani. Parhaimman kiitoksen hän antoi minulle teininä, kun hän sanoi minun olleen aina tarvittaessa paikalla. Se on jo paljon. On hyvä arvioida itseään ihan rehellisesti, niin voi tehdä korjauksia. Olen ollut niin hyvä äiti kuin olen pystynyt. Aina on parantamisen varaa. Herää kysymys, miten on mahdollista pyörittää samaan aikaan niin montaa osa-aluetta elämässään. Antaa kasvonsa suurille hiteille, medialle ja ihmisille, ja silti samanaikaisesti muistaa oma yksityisyys ja äitinä sekä puolisona oleminen. Varsinainen supernainen? Samanniminen kappale löytyy uudelta albumilta. Millainen nainen se oikein on? 23

Olen kohtuukäyttäjä. Harvoin menee överiksi. Elämä on niin kivaa, etten halua sumentaa sitä alkoholilla.

– Supernainen on paljon nähnyt, paljon kokenut ja siitä paljon oppinut. Hän haluaa elää täyttä elämää, kuunnella itseään ja tehdä rohkeita valintoja. Hän ei juokse liikaa muiden mielipiteiden perässä. Hän osaa arvostaa ystävyyttä ja seisoo vierellä, jos läheisellä on murheita. Hän ei koskaan sano surevalle ystävälleen ”minä en olisi koskaan ottanut tuollaista vastaan”, koska lyötyä ei lyödä. Hän on tosi ystävä ja nauraa paljon! Kaija osaakin nauraa paljon. Räiskyvä artisti on tunnettu energisestä tyylistään keikkalavalla: huutoa, naurua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sellainen on Kaija. Vuorovaikutus yleisön kanssa on maagista, käsinkosketeltavaa. Ihmiset yleisössä liikuttuvat kyyneliin kuullessaan sen oman kappaleen, joka on juuri kuin omasta elämästä kirjoitettu. Keikat ovat täynnä aistillisia kokemuksia, joista jää terapeuttinen fiilis niin kuulijalle kuin itse artistillekin. Tällainen tunnelataus on joka ilta kun kiertue on käynnissä. Kuinka sitä jaksaa tien päällä? – Kesän festarit ovat huippukokemuksia, jotka jaksaa vetää vaikka sateessa, koska yleisön energia ja innotus on niin supervaltavaa. Vastaanotto on niin hienoa, että en edes huomaa kiertueväsymystä. Olen kyllä tarkka ruokailuistani ja unenmäärästä, ne ovat tärkeimmät asiat kiertueella. Keikkojen yhteydessä näet varmasti myös juhlakansaa laidasta laitaan. Mikä on oma suhtautumisesi alkoholiin? – Olen kohtuukäyttäjä. Harvoin menee överiksi. Elämä on niin kivaa, etten halua sumentaa sitä alkoholilla. En pidä kännikaloista. Jos baarissa tulee humalainen mies juttelemaan niin lähetän hänet kyllä äkkiä pois. ”Kun on alhaalla käynyt niin huipulla tuulen tuntee, se saa sydämeen sen, yksinäisyyden, palaamaan”. Uudelta albumilta löytyy koskettava kappale Surulapsi. Mitä voisit kertoa tästä kappaleesta? Millainen tarina kappaleen takana on? – Kappaleen tekstin on tehnyt minulle entisen PMMP:n Paula Vesala. Siinä on paljon omaa elämäänikin. Siksi kai se laulukin saatiin purkkiin lähes kerralla. Luulin laulavani demoa, mutta lauluni olikin niin koskettavaa, että se jätettiin lopulliseen versioon. Se kai kertoo siitä, miten henkilökohtaisesti olin sisällä tekstissä. Henkilökohtaiset tekstit ovat Kaijan yksi vahvuus. Hänen kappaleisiin on helppo rakastua ja samastua.

Teit vuosia Markku Impiön kanssa musiikkia, mutta nyt uudella levylläsi on joukko nuoria lahjakkaita musiikintekijöitä. Miten olet löytänyt heidät, tai miten he löysivät sinut? – Apuna minulla on ollut musiikkialan huippu, Asko Kallonen. Hän raivasi tien tekijöiden luokse. Siitä eteenpäin ratkaisi kemiat. Oli mahtavaa huomata, että musiikki on ikärajaton. Välillämme ei ollut mitään kuilua, vaikka ikäero nuorten lahjakkuuksien kanssa oli suuri. Musiikilliset ajatukset olivat aivan samalla aaltopituudella. Tahdonvoimaa, kemiaa ja ihmisiä samalla aaltopituudella. Sinua tituleerataan usein yhdeksi Suomen menestyneimmäksi naisartistiksi. Mitä menestys merkitsee sinulle? – Menestys merkitsee minulle työtä. On aika uskomatonta, että olen elättänyt itseni taiteilijana jo vuodesta ’93. Kaiken lisäksi saan tehdä rakastamaani kutsumustyötä. En olisi ikinä uskonut nuorena aloittelevana muusikkona, että myöhemmin esiinnyn tuhansille ja tuhansille ihmisille. Tämä on unelma, joka kävi toteen. Vuonna 2012 ihmisten kotikatsomoihin tunkeutuu huippusuosituksi tuleva Vain Elämää. Kaijan lisäksi ensimmäisen tuotantokauden artisteja ovat Neumann, Cheek, Jari Sillanpään, Erinin, Jonne Aaron ja Katri Helenan. Ohjelmaformaatissa artistit tulkitsevat toistensa kappaleita uudelleen sovitettuina. Ohjelma toi sukupolvet lähemmäksi toisiaan ja muistutti, miten Kaija Koo on edelleen yhtä suosittu ellei suositumpi kuin 90-luvulla. Uudistuneena, kauniina, riettaana ja onnellisena. Jos saisit sovittaa uudelleen minkä tahansa kappaleen, mikä se olisi? – Aluksi mielessäni oli Dingon Nahkatakkinen tyttö. Se oli jotenkin mun biisi. Jostain syystä sitten kuitenkin tartuin kitaraan ja vedin Mennään hiljaa markkinoille -kappaleen. Jäin miettimään minkälainenhan versio olisi ollut minun versioni Nahkatakkisesta tytöstä. Liikaa Kaija ei kuitenkaan jää mennyttä miettimään. – Elämä on lyhyt ja kaunis, ja se aika kannattaa viettää kirkkaasti. Jokainen minuutti on tärkeä. Käytä aikasi hyvin ja usko, että aina on valoa tunnelin päässä.

Redrama Jussi Riihimäki / Kuvat Sony Music

edraman eli Lasse Mellbergin uusi albumi Reflection on järjestyksessään hänen neljäs virallinen pitkäsoittonsa. Ensimmäisiä sinkkuja olivat Kickstart ja Clouds. Kovasta radiosoitosta huolimatta biisit hämmensivät monia, eritoten niitä diggareita, jotka olivat seuranneet Redraman vuosikymmenen mittaista uraa – soundimaailma ja mies olivat muuttuneet. Reflectionin on tuottanut suurelta osin yhdysvaltalainen kultasormi MGI (Henri Lanz), jonka jalometallisesta kosketuksesta ovat nauttineet muun muassa Akon, 50 Cent, Justin Bieber ja Sean Kingston. Kotimaisista MGI:n kanssa yhteistyötä tehneistä artisteista voidaan mainita vaikkapa Elastinen, Cheek ja Anna Abreu. Nimilista on pitkä. Redraman uutukainen on verrattomasti popimpi, genrerajoja ylittävämpi ja soundillisesti isompi kuin aiemmat kolme albu-

mia Everyday Soundtrack (2003), Street Music (2005) ja The Getaway (2009), ja myös hän itse kuulostaa erilaiselta. Poissa ovat takavuosien yrmeys ja tylyys, ja tilalle on tullut hyvin henkilökohtainen, mutta positiivinen fiilis. Mediassa uusi ääni on liitetty artistin raitistumiseen. Redrama kertoi kuulumisistaan kesällä Helsingin Cafe Lasipalatsissa. Mies oli täynnä energiaa heti aamusta. Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, sillä ensimmäinen twiittaus häneltä oli lähtenyt jo aamuseiskalta. Reflection-levyn tekeminen oli melkoinen projekti, teit biisejä kauan ja paljon. Oliko sinulla jotain johtoajatusta albumia varten? Se muodostui vasta lähempänä, kun tajusin, että tästähän tulee levy. Sitten aloin karsia aiheita, ettei toistoa tulisi liian paljon. 25

Uskon, että lopettaessa päihteidenkäytön lähtee fyysisiä, psyykkisiä, henkisiä ja hengellisiä solmuja aukeamaan, tulee helpottunut olo ja näkee paljon uutta.”

merkitystä, kun kaikki kuuntelevat vain biisejä. Ennemmin albumin voi nähdä kokoelmana parhaita biisejä, joita sain tehtyä.

Tämä tarkoitti hyvienkin biisien jättämistä pois. Kun käy itsensä kanssa läpi henkilökohtaisia teemoja ja kirjoittaa niistä, tulee pakostakin toistoa. Punainen lanka ilmestyi, kun aloin miettiä kappaleiden järjestystä. Vaikka eihän sillä ole enää nykyään

Näen asian juuri päinvastoin: projektit ovat olleet niitä hetkiä, jolloin on voinut laskea harteita vähän alas ja tehdä vain pienen osuuden, eikä vastata kaikesta. Ryhmässä ei tarvitse kantaa yötä päivää omaa neuroottista meininkiä, että mitä jos tämä ei olekaan hyvä ja voinko mä tehdä näin. Ja haastatteluissakin voi istua välillä turpa kiinni, kun Karri ”Paleface” Miettinen ja Tommy Lindgren eivät ole niitä hiljaisimpia kavereita. Projektit ovat olleet lomia omasta työstä, jota olen tehnyt pari vuosikymmentä. Tietysti on vuosia, jolloin en ole tehnyt mitään, mutta aloittamispäivästä – siitä kun päätin olla Redrama – on yli 20 vuotta. Siihen on hyvä saada välillä vähän etäisyyttä. Tämän levyn biisit syntyivät vähitellen.

Lähivuosiisi on mahtunut paljon työskentelyä esimerkiksi sellaisissa kollektiiveissa kuin G G Caravan ja Julkinen Sana. Oliko rentouttavaa tehdä vaihteeksi duunia ja musiikkia yksin?

Ryhmiesi meininki ja lyriikat ovat aika vahvasti poliittisia, mutta oma materiaalisi ei. Onko se tietoinen valinta ja linja sooloprojekteille? Minusta tuntuu, että politiikkaa oli omassakin materiaalissa enemmän ennen, mutta nyt olen selkeyttänyt linjaa. Haluan, että oma arvomaailmani ja sen kriittinen pohdinta tulee vahvasti esiin. Mietin itseäni, arvojani ja meidän yhteisöä kutsumatta niitä kuitenkaan poliittisilla nimillä. Puhun hyväksymisen ja avartumisen näkökulmasta, että osaisin avata silmiäni enemmän. Aina voi avata silmiä enemmän. Rakennan biiseihin arkisia tilanteita ja tarinoita, joiden sisällä sitten pohdin näitä teemoja. Minä, sinä ja minun perhe, eikä niinkään koko maailma ja sen ongelmat. Tämä käsittelytapa tuntui hyvältä. Olisi tullut vähän päälle liimattu vaikutelma, jos olisin yhtäkkiä puhunutkin jostain Ukrainan tilanteesta. Kaikki eivät ole pitäneet uuden albumin popista soundista. Olitko varautunut tähän vai tuliko se täytenä yllätyksenä? Yllätyksenä tuli se, kuinka moni on suhtautunut levyyn myönteisesti. Tiedostin kyllä riskin. Tyyli ja soundi, joista olen tullut, on hyvin erilainen. Mietin miten tässä käy ja olenko vienyt kaiken liian pitkälle. Biisit ovat kuitenkin syntyneet fiiliksestä, joka minulla on ollut ja jonka olen halunnut välittää muille. Positiivista palautetta on tullut yllättäviltä tahoilta ja muusikoiden suunnasta, ja sävellyksiä on kehuttu hienoiksi. Nyt huomasin fiilisteleväni vanhaa Phil Collinsia ja Totoa, ja samaan aikaan mieleeni tuli MTV:n aikaisia Peter Gabriel -muistoja. Niin

upeita melodioita ja sointuvaihdoksia, että se on samanaikaisesti sekä hienoa että kornia. Henri on hyvä tuottaja ja hän saa kiksit juuri tuollaisesta. Välillä on lupa leikitellä. Miten Uuden Musiikin Kilpailussa tuomarointi on avartanut sinua musiikin tekemisen ja eri musiikkityylien suhteen? Se on vääntänyt vielä enemmän auki omaa katsetta ja olen oppinut tykkäämään erilaisista asioista. Täytyy kuitenkin sanoa, että tuomarointi on minulle muuten hyvin vieras asia, vaikka ohjelma onkin ollut hieno kokemus. UMK:n ansiosta olen katsonut uusin silmin perusasioita ihan oman esiintymisenikin suhteen. Bändin kanssa otamme joka keikalta audiot ja videot, joita sitten käymme läpi kohta kohdalta. Sitä en ole ennen tehnyt. Aiemmin treenasin vain biisejä ja tulevaa vetoa dj:n kanssa, mutta nyt harjoittelu on muuttunut systemaattisemmaksi. Olet kertonut, että tätä levyä tehdessäsi keskityit vähemmän itseesi, ja sen seurauksena kaikki alkoikin kulkea paremmin. Mistä oli kysymys? Pyrin katselemaan kaikkea vähän kuin ulkopuolelta ja eri kulmista, myös niissä hyvin henkilökohtaisia fiiliksiä käsittelevissä biiseissä. Ei siis niin, että tässä on nyt minä-biisi, joka kertoo näistä minun vaikeista asioista, vaan yritän ammentaa muista ihmisistä, ystävistä ja tarinoista. Ensimmäinen kokemus tästä oli Kickstart. Inboxiin tuli paljon viestejä koulukiusatuilta, joita sanoitukset olivat koskettaneet. Ei minua ole koulukiusattu enkä kirjoittanut suoraan siitä, vaan pahasta olosta ja ahdistuksesta. Keikoilla huomasin, että eturivissä on tyyppejä, jotka laulavat räpitkin eivätkä vain kertsejä. Siitä tuli tunne, että on juttuja, joita hekin haluavat sanoa ääneen. Clouds-biisi kertoo nimenomaan omasta alkoholimista, ahdistuksesta ja peloista, joita minä koin. Oli kuitenkin kiinnostavampaa pukea se tuollaisen tarinan muotoon, jossa kaikki tapahtuu perheessä ja vaikuttaa lapseen. Se on vähän kuin kehtolaulu, jota äiti laulaa lapselle. Lopetit juomisen noin neljä vuotta sitten ja monet työkaverisi ovat raittiita. Tuntuu kuin vallalla olisi muutenkin jonkinlainen juomattomuus- ja päihteettömyyskulttuurin nousu. Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Jos ihminen lopettaa päihteiden käytön, niin silloin joku osa hänestä voi huonosti. Harva lopettaa terveydellisistä syistä kuin seinään silloin, kun on polttanut vain kerran kuukaudessa. Kyllä silloin on tullut vedettyä vähän useammin. Itse uskon, että lopettaessa lähtee fyysisiä, psyykkisiä, henkisiä ja hengellisiä solmuja aukeamaan, tulee helpottunut olo ja näkee paljon uutta. Meidän yhteiskunta pyörii kuitenkin pitkälle niin, että ihminen tekee työt ja palkitsee sen jälkeen itsensä. Mä näen sen ihan terveenä, jos se on hallinnassa. Mutta itselläni se meni niin pitkälle, että kierre oli jatkuva, ja kun välillä olin selvänä, niin ahdisti niin paljon ettei sitä kestänyt. Nyt olen joutunut miettimään uusia tapoja balansoida rauhaa ja nautintoja, saada paineet pois ja pää tyhjäksi. Elämä ei voi olla alituista suorittamista. Siihen minulla menivät ensim-

mäiset vuodet: en pitänyt vapaata ja väänsin itseni työllä aika loppuun. Nyt tasapaino on löytymässä. Aiemmin oli aina paineen tunne, että nämä ja nämä hommat pitää saada tehdyksi, ja sitten saan palkinnon. Keskeneräisistä jutuista ja tekemisestä nauttiminen voi olla aluksi vaikeaa, mutta sitä asennetta pystyy treenaamaan. Nykyään osaan hyvinkin hajanaisina päivinä keskittyä ihan toisella tavalla. Musiikin tekeminen on muuttunut hyvällä tavalla arkisemmaksi. Reflectionilla ei kuulu sellaista tylyyttä ja yrmeyttä, jota oli aiemmilla levyilläsi. Taito ja flow ovat kuitenkin tallella, mutta ylimielisyys on vaihtunut energiaan ja positiivisuuteen. Toivonkin sen kuuluvan. Haluan, että levy olisi kaikista synkistä teemoista huolimatta positiivinen ja toivoa antava. Vaikka välillä vähän kurassa ryömitäänkin, niin tarkoitus ei ole jäädä siihen, vaan näyttää, että on mahdollista päästä pois. Olet kertonut oivaltaneesi, ettei kaikkia asioita elämässä voi hallita järjellä. Miten tällainen oivallus tuli ja miten olet oppinut elämään sen kanssa? Se tuli raitistumisen myötä. Ennen minulla oli vahva minä-asenne kaikessa: minä hoidan, minä menen tästä läpi, minä opin, minä kannan tämän ja selviän tästä itse. Minulla on aina ollut tosi hieno tuki perheeltä ja ystäviltä, joten tuo asenne on ihan itse luotu, ei ympäristön vika. Kun tulin lopulta määrättyyn pisteeseen henkisen pahoinvoinnin ja alkoholismin kanssa, niin tajusin, etten voi järjellä, selkärangalla, piiloutumalla tai millään keinoilla voittaa tätä taistelua yksin. Alkoholi voittaa, en minä. Minun oli pakko luovuttaa henkisellä tasolla ja myöntää tosiasia: tästä battlesta ei KovisLasse selviä. Tuntuu ehkä dramaattiselta, että joku puhuisi näin pullolle. Sen kautta avautui kuitenkin tunne siitä, että ehkä tässä on mukana joitain sellaisia asioita, joita minä en näe. Kun olen puhunut uskosta, tarkoitan juuri tätä. Se on lopulta noinkin ei-kirkollinen ja ei-uskonnollinen asia. Joku toinen voi puhua meditaatiosta, rukoilusta, universumin voimasta, tuurista tai vaikka kohtalosta. Luovuttaminen ei tarkoita tekosyytä olla tekemättä asioita. Teen kaiken voitavani itseni ja läheisteni ”Tajusin, etten voi järjellä, puolesta, mutselkärangalla, piiloutumalla ta luovutan niiden asioiden tai millään keinoilla voittaa edessä, joita tätä taistelua yksin. Alkohoen voi kontrolli voittaa, en minä. Minun oli loida. Niiden pakko luovuttaa henkisellä pitää antaa vain olla, se on tasolla ja myöntää tosiasia: pitkä projekti. tästä battlesta ei Kovis-Lasse Iso osa uskoaselviä.” ni on ollut sen tajuaminen, että on asioita, joihin pystyy vaikuttamaan ja joista pitää silloin kantaa vastuu. Jokainen sana ja teko johtaa johonkin suuntaan. 27

Yrittämisen

puolesta Taivas+Helvetti -hanke kannustaa nuoria miettimään yrittäjyyttä esimerkkien avulla. Se saattaa olla juuri sitä, mitä Suomi nyt niin kipeästi kaipaa. Jussi Riihimäki / Kuvat Mika Mäkeläinen

iimeisimmät nuorisobarometrit ovat paljastaneet, ettei työ ole enää nuoremman polven tärkeyslistan kärjessä. Perhe ja kaverit ovat, samoin kuin vapaaaika. Työnantajien koetaan sitoutuvan huonosti työntekijöihin ja vuokratyöfirmat kuolettavat toiveet pysyvämmästä pestistä. 1990-luvun alussa syntynyt on saanut enemmän tai vähemmän kouriintuntuvasti kokea jo kaksi lamaa, joista jälkimmäisen mainingeissa heilutaan edelleen. Ahkeriltakin vanhemmilta on voinut mennä työpaikka alta. Epävarmuus ja pelko tulevaisuudesta voi saada nuoren – paradoksaalista kyllä – satsaamaan siihen vähemmän. Perhe ja läheiset on edelleenkin syytä pitää ykköspaikalla. Voisiko tulevaisuutta kohti kuitenkin lähteä pelot ylittävällä rohkeudella ja teoilla, jotka siirtävät valtaa enemmän omiin käsiin? 29

“Ilman toista ei ole toisen menestystä.”

Tästä Taivas+Helvetti -hankkeessa on kysymys: kannustaa nuoria miettimään yrittämisen ja yrittäjyyden mahdollisuutta omassa elämässä. Ja parhaitenhan tämä käy esimerkkien avulla. Taivas+Helvetti Vol. 1 -kirja julkaistiin noin vuosi sitten. Siitä vastasivat palkittu talousjournalisti ja yrittäjä Terho Puustinen sekä johtamisen ja yrittämisen häkellyttävän monipuolinen asiantuntija Mika Mäkeläinen. Kirja on kokoelma yrittäjien tarinoita, sekä onnellisia että rehellisen kipeitä. Projektin nettisivuilla Mäkeläinen on sitä mieltä, että nuorten yrittäjyyttä tai syrjäytymisvaaraa koskevista puheista ja raporteista tulisi siirtyä konkreettisiin tekoihin. Tämä onnistuu hänen näkemyksensä mukaan parhaiten vertaistuen ja opettamisen sekä esimerkkien avulla, koska niillä on inspiroiva vaikutus.

Ja niin kuin elämässä aina, matkaan kuuluu kuoppia. ”Kun unelmat kaatuvat ja pitää keksiä uusia lähtöjä”, on jokaisen panos tärkeä. Tarinoissa on voimaa. Ne auttavat ymmärtämään, ettei kukaan ole maailmassa – eikä yritysmaailmassakaan – yksin. Kirja sain niin hyvän vastaanoton, että tekijät päättivät tehdä ilmiöstä pysyvän. Niinpä tänä vuonna 5. syyskuuta julkaistaan uusi kirja, Taivas+Helvetti Vol. 2, joka tulee Mäkeläisen mukaan olemaan edeltäjäänsä monipuolisempi kokonaisuus. Mäkeläisen mukaan tänä vuonna on tarkoitus jakaa 14 000 kirjaa lukionsa päättäville nuorille. Jokaista ostettua kirjaa kohti lahjoitetaan yksi, joten haaste elää niin kauan kuin kirjoja tilataan. Tavoite on lahjoittaa yhteensä 60 000 teosta.

Ensimmäinen kirja sai nuoret keskustelemaan ja jakamaan tarinoita sosiaalisessa mediassa. Mäkeläisen mukaan nuoret eivät ainoastaan ottaneet kirjaa vastaan, vaan osallistuivat. Vantaan Vaskivuoren lukion oppilaiden lukukokemuksista on koottu lyhyt video YouTubeen. Siitä käy hyvin esille, että monet nuoret, jotka olivat aiemmin ajatelleet opiskella itselleen fiksun ja turvallisen ammatin, haluavatkin nyt kokeilla siipiään yrittäjinä. Monet taiteilijat ovat kokeneet samankaltaisen paineen. Olisi helpompaa opiskella kuvaamataidon tai äidinkielen opettajaksi kuin heittäytyä kuvataitelijaksi tai kirjailijaksi. Näin olisi jäänyt moni kulttuurimme suuruus syntymättä. Harvalla on taloudelliset edellytykset harjoittaa kykyjään kaikessa rauhas-

sa, kunnes luominen muuttuu elannoksi. Vielä harvemmalla on minkäänlaista taetta siitä, että näin kannattaisi tehdä. Kyseessä on aina hyppy tuntemattomaan. Yrittäjyyden kanssa on kyse samanlaisesta hyppäämisestä ja luomisesta – riskialttiista aikeesta tehdä näkymättömästä näkyvää. Prosessi pitää sisällään luomisen helvetillisen tuskan, mutta onnistuessaan taivaallisen voipaisuuden tunteen, jota on hankala sanojen avulla edes tavoittaa.

Katukuvan v채rit haetaan lipun lis채ksi taivaasta, maasta ja merest채

Eläinten puolesta - hyväntekeväisyyttä kontrastien

Kap Verdellä Kissa yski ja röhisi, ja sen suusta valui kuolaa. Se oli menettänyt näkönsä ja törmäili holtittomasti päin seiniä – oli ilmiselvää että se oli myrkytetty. Minea Hara / Kuvat Anttoni Seväkivi

Lapset suhtautuvat eläimiin lempeämmin kuin aikuiset. Asennekasvatus on hidasta, mutta seuraavat sukupolvet ovat kehittyvien saarten toivo.

atu-Mia Seväkivi oli juuri tullut lastensa kanssa syömästä hotellin ravintolasta, kun kissa törmäsi hänen jalkoihinsa. ”Soitin samantien eläinsuojeluyhdistykseen, jossa puhelimeen vastasi aiemmin tapaamamme Nicky”, Satu-Mia kertoo nyt jyväskyläläisessä kahvilassa, kuukausi matkansa jälkeen. “Hotellin kokki antoi sokeutuneelle kissalle ison kulhon maitoa ja kertoi menettävänsä työnsä, jos pomo saisi tietää hänen auttaneen kissaa. Pian Nicky kaartoi hotellin pihaan mukanaan ensiaputarvikkeita.” Satu-Mia jatkaa: “Kun kissa oli nesteytetty ihon alle ruiskutetulla suolavedellä, se näytti ilmapallolta. Laitoimme sen pahvilaatikkoon nukkumaan ja laatikon veimme hotellihuoneemme vessaan. Jäimme toivomaan parasta. Ei ollut mitään takuita, että se selviytyisi yön yli, mutta emme keksineet muutakaan.” Tyylikkäällä hotellialueella Satu-Miaa kohdannut näky on arkipäivää Kap Verdellä. Kissojen ja koirien myrkyttäminen on suurten hotellikompleksien henkilökunnan tapa päästä eroon eläimistä, jotka koetaan turisteja vaivaavaksi riesaksi. Koska elämä on yksinkertaista ja saarelaisten olot vaatimattomat, eläinten hyvinvoinnista välittämiseen eivät raha ja mielenkiinto riitä. Sen sijaan eläinten oikeuksista ovat alkaneet nyt kiinnostua saarten lukuisat turistit sekä ulkomaalaiset vapaaehtoistyöntekijät, joiden kautta moni kissa ja koira saa toisen mahdollisuuden elämään ja uuden kodin Euroopasta.

Ei hötkyillä, kaikki järjestyy Kap Verde eli ’vihreä niemi’ sijaitsee Atlantin valtamerellä Senegalin edustalla ja koostuu kymmenestä suuresta ja viidestä pienemmästä saaresta. Portugalilaisten asuttama ja orjakaupan keskuksena pitkään toiminut Kap Verde itsenäistyi Portugalin merentakaisesta provinssista tasavallaksi vuonna 1975. Tänä päivänä verrattain länsimaalaiset lait säätelevät sekä tasa-arvoa että ihmisoikeuksia. Naiset käyvät töissä ja pyörittävät perheitä, ja monet sukulaiset lähtevät ansiotyöhön vehreämmille maille. Ulkomailla asuvien kapverdeläisten kotiin lähettämät rahat tuottavatkin yli 20 % maan bruttokansantuotteesta. Kap Verdellä on edistyksellisesti ilmainen, vaikkakin alkeellinen terveydenhuolto. Myös peruskoulu on maksuton. Koska saaret kärsivät kuivuudesta, pienellä Kap Verdellä ei ole juuri minkäänlaista vientitaloutta. Siksi tulot saadaan pitkälti turismista. Saaret jakautuvat kahteen osaan. Atlantin puoleisilla saarilla ongelmana ovat rikollisuus, prostituutio ja lapsityövoima, ja epäkohdat tiivistyvät isoissa kaupungeissa. Pieni Sal on taas osa uudempia, toiseen puoleen kuuluvia saaria, jolla turismi kukkii ja jonka asukkaiden mentaliteetti on palvelualtista ja rehellistä. Saarille hakeutuvat kaupustelijat ja varkaat ovatkin pitkälti Senegalista, ja hyväsydämiset paikalliset ovat hyvin tarkkoja omasta maineestaan ja siitä, ettei heitä sekoiteta ulkomaisiin huijareihin. Salilla on kuitenkin haasteensa. Väestö on nuorta, ja vain 10 % saaren 20 000 asukkaasta on yli 40-vuotiaita. Kulttuuri on juhlahumuista, ja onkin yleisesti hyväksyttyä, että festoissa nautitaan runsaasti alkoholipitoisia virvokkeita tai astetta laittomampaa tavaraa. Sokeriruo’osta valmistettu grog tai liljankukista ja banaanista kotipoltettu viina saa rannalla notkuvien

poikaporukoiden silmät kiilumaan. Myös marihuana on yleistynyt, vaikka laki sen tiukasti kieltää. Rangaistukset huumausainerikoksista ovat Kap Verdellä kovia. Erilaiset festivaalit tukevat kuitenkin saarelaisten yhteenkuuluvuutta ja ovat tärkeitä yhteisöllisiä tekijöitä jokapäiväisen elämän jaksamisessa. Paikallisten arkivaatteissa ja erityisesti juhlapuvuissa toistuvat uskollisesti Kap Verden lipun värit: keltainen, sininen, valkoinen ja punainen. Koska pitkän orjuuden aikana asukkailta kiellettiin oma kulttuuri, musiikki ja tanssit, nyt perinteinen funana-tanssi- ja musiikkityyli sekä voimakkaat orjatanssit kertovat kulttuurista, jota ei voitu tukahduttaa. Karulla saarella on hyödynnettävä niitä luonnonvaroja, jotka ovat käytettävissä. Ihmisten lämpöä, optimismia ja sinistä aavaa merta riittää loputtomiin. ”Salilaiset joutuvat suhteuttamaan, mikä on stressin arvoista ja mikä ei. Joka aamu mietitään, mitä tänään syödään. Siinä on tarpeeksi murhetta yhdelle päivälle. Energia keskitetään perheeseen ja mieli pidetään positiivisena”, Satu-Mia kertoo. Kun räplättävänä ei ole nettiä eikä kännykkää, myös vierailijan ajantaju katoaa. ”Kap Verdellä ei ole suorittamista. Kapverdeläinen ei myöskään tyrkytä eikä kii-

käy ilmi mitä ongelmia pinnan alta löytyy”, Satu-Mia kertoo. Hyvin pian selvisi myös, miten suuri kontrasti aamubuffettia ahmivan turistin ja sitä tarjoilevan työntekijän välillä on. Nuoret tarjoilijatytöt tuijottivat valtavia ruokakasoja, joita turistit söivät ja jättivät tähteinä jälkeensä. Kun turisti syö kallista tuontiruokaa, paikalliset syövät riisiä, maniokkia ja kalaa. ”Tottakai teki pahaa nähdä, miten paikalliset tekevät älyttömästi töitä ja saavat siitä minimaalisen korvauksen. Työntekijät näkevät uusilla hotellialueilla turistien arjen hohdon samalla kun heitä kuljetellaan ja siirrellään kuin nappuloita isoilla linja-autoilla töihin ja takaisin”, Satu-Mia pohtii. Hän koki alusta asti ymmärrystä ja rakkautta rentoja ja sydämellisiä kapverdeläisiä kohtaan.

“Eläimet ovat osa katuja, osa elämää” Rakkautta tunsi myös helsinkiläinen Hanna, joka vuonna 2012 palasi takaisin Salin saarelle kaipaamansa Kekkosen luokse. Kekkonen oli pieni kissanpentu, jonka Hanna oli löytänyt pimeältä kujalta vuotta aiemmin. Pikkukissa sai tuolloin väliaikaisen kodin Hannan hotellihuoneeseesta, mutta mitä sille tapahtuisi kun Hanna palaisi pian Suomeen? Hanna googlasi vimmatusti ja koitti metsästää Suomessa asuvien ystäviensä avulla paikallisia eläinsuojeluihmisiä. Lopulta hän löysi italialaiset sisarukset Nicky ja Patty Salvinin. Hanna palasi Helsinkiin, ja Kekkonen jäi asumaan Nickyn luokse. Kun Kekkonen ja Hanna tapasivat vihdoin uudelleen, päätös oli jo ehtinyt muhia. Hanna halusi tehdä

rehdi. ’No stress’ on saaren motto, ja sitä huudellaan hymyillen kaduilla aamusta iltaan asti.”

Maa, joka menee iholle ja sydämeen Salin saarelle ensi kertaa astuessa Satu-Mian kasvoihin iski merituuli ja kovat kontrastit. Vaikka turisti on matkailusta elävällä Salilla toivottu näky, Satu-Miaa ahdisti joka kerta kun hänen piti palata takaisin hotellialueelle – siellä ei voinut auttaa ketään eikä elää saaren tavalla. Hän halusi nähdä oikeaa elämää. Eläinrakas jyväskyläläinen oli tullut Kap Verdelle tutustumaan sen eläinsuojelutoimintaan ja humanitääriseen työhön, mutta paikallisten pakeille olikin yllättävän vaikeaa päästä. Kävi ilmi, että asukkaat olivat sekä ylpeitä että pelokkaita kertomaan asioistaan muille. ”Vaikka omaa itsenäisyyttä ja identiteettiä juhlitaan, paikalliset kutistuvat turistien edessä. Lisäksi moni pelkää, että lapset viedään pois tai perhe hajotetaan, jos 35

kuuluvan väistämättä maan luonteeseen. “Mitä Kap Verde olisi ilman niitä? Eläimet ovat osa katuja, osa elämää.” Toiminta on asenneviidakossa kuitenkin haastavaa. “Paikalliset eivät ymmärrä, mitä eläinsuojelu on. Vaikka tasaarvo on lailla suojattu, eläinsuojelulakia ei Kap Verdellä ole ollenkaan”, Satu-Mia sanoo. Hanna, Nicky ja paikalliset vapaaehtoiset pyörittävät aktiivisesti yhdistyksen toimintaa, ja

Kap Verden kissojen ja koirien eteen enemmän, ja yhdisti voimansa saarella ja pitkään eläinten kanssa työskennelleiden Nickyn ja Pattyn kanssa. Syntyi Save Cats and Dogs of Cap Verde, Suomesta käsin koordinoitu eläinsuojeluyhdistys. Hanna ja kumppanit ovat tähän mennessä järjestäneet Salin saarella jo kahdeksan onnistunutta kampanjaa, joissa asukkaat ovat voineet sterilisoida lemmikkinsä – tai kadulta tuomansa eläimen – ilmaiseksi. Kaikille sterilisoitaville kissoille ja koirille annetaan klinikoilla myös rokotukset ja loishoidot. Karvaiset pikkupotilaat leikataan saksalaisen eläinsuojelujärjestön Tierärztepoolin avulla paikallisten viranomaisten ystävällisesti järjestämissä tiloissa, ja sana seuraavasta kampanjasta kiirii pitkin kyliä. Vuoden 2014 alussa järjestetyssä kampanjassa sterilisoitiin eläinlääkäritiimin toimesta jopa 850 kissaa ja koiraa. Rokotusten ja leikkausten lisäksi eläinsuojeluyhdistyksen väki ottaa kiinni kulkukissoja ja –koiria ja hoitaa ja adoptoi niitä eteenpäin muun muassa Saksaan, Englantiin ja Hollantiin. Facebookin ja verkkosivujen avulla sana avuntarpeesta ja adoptioeläimistä kiirii, ja monet turistit tietävät jo saarelle saapuessaan toiminnasta ja tahtovat auttaa. Paikallisten koteihin eläimiä ei juurikaan sijoiteta – Salin saarella on vain yksi perhe, joka on sitoutunut ottamaan sisäkissan kotieläimeksi. Vaikka monet katukoirat ja kulkukissat kantavat sairauksia ja jäävät autojen alle, Satu-Mia toteaa niiden

katueläinten sterilisoinnin lisäksi tärkeä tavoite onkin eläinsuojelulain lobbaaminen. Paikoitellen eläinsuojelu on otettu jo nyt hyvin vastaan, etenkin lasten ja nuorten keskuudessa. Muutos on kuitenkin hyvin hidasta.

Sorminukkeja ja suhteellisuudentajua slummissa Kapverdeläisellä letkeällä meiningillä on varjopuolensa myös sosiaalisissa rakenteissa. Miesten motivaatio tehdä töitä on huono, sillä perusturva on pieni ja riittää juuri ja juuri elämiseen. Kunnianhimoa ei juurikaan ole. “Kun pärjätään, se riittää. Ihmiset eivät kaipaa sen enempää”, Satu-Mia toteaa ja kertoo, miten katukuvassa miehet istuskelevat aidoilla

ja pyörivät toimettomina kaduilla. Suuria hotellikomplekseja rakennetaan pitkälti ulkomaisella työvoimalla. Paikalliset eivät rakennuksilla työllisty – osin omasta tahdostaan. “Kapverdeläiset haluavat kyllä vaurastua, mutta tasapainottelevat perinteiden ja tapojen sekä toisaalta uuden kulttuurinsa kanssa. Elämä on kaduilla, ja se varallisuus mitä perheellä löytyy, näytetään autolla tai moottoripyörällä, joka saattaa olla parkkeerattuna hökkelin eteen”, Satu-Mia sanoo ja toteaa samaan hengenvetoon, että vaikka huoleton asenne kiehtoo, aikuisten ihmisten välinpitämättömyys myös järkytti ja turhautti. “Favelaksessa kaiken suhteellisuus kirkastui. Kuka minä olen sanomaan, miten elämää täytyy priorisoida tai että paikallisten tulisi huolehtia paremmin lemmikkieläimistään? Kun lapset ja porsaat elävät samassa huoneessa, sellaista ei voida vaatia.” Perheessä, jonka luona Satu-Mia slummissa vieraili, asui lasten ja vanhempien lisäksi myös kaksi sikaa, pari koiraa ja hamsteri. “Kun saavuimme talolle, isä oli poikkeuksellisesti kotona hoitamassa lapsia. Perheen pieni poika leikki porsaiden seassa ja pojan valtava napatyrä oli likainen ja hoitamaton. Perheen pörrötukkainen tyttö oli kakalla talon nurkalla, aivan ulko-oven vieressä. ‘En tiedä milloin lapsia on viimeksi pesty’, isä sanoi. Lapset olivat huonommassa kunnossa kuin siat”, Satu-Mia muistelee ja toteaa, että vaikka eläimiä voidaankin auttaa, todellisen avun tarpeessa ovat ihmiset ja erityisesti slummien lapset. Pieneen apuun oltiin onneksi varauduttu. Tiimarin konkurssi oli osunut hyvään saumaan, ja Satu-Mialla oli mu-

kanaan valtava määrä ystävien lahjoittamia leluja ja koulutarvikkeita. Slummien lapset olivat tohkeissaan ja pian paikalle kerääntyivät myös uteliaat äidit. Vaikka lapset käyvät koulussa, tarvikkeet maksavat ja siksi houkutus laittaa lapset töihin on suuri. Jotkut lapset myös kerjäävät. “Suosituin tavara oli ylivoimaisesti penaalit, joista lapset olivat ihan tohkeissaan! Kyniä ja vihkoja pikkukoululaisilla on, mutta lelut ovat luksusta”, Satu-Mia selittää. “Siskoni virkkaamat sorminuket olivat kuumaa kamaa. Tytöt ja pojat kävelivät sormet pystyssä nauraen pitkin slummia, kun lähdimme takaisin kaupunkiin.”

Pettymys kaupungissa Seuraavaksi suunnitelmana oli tutustua paikalliseen lastenkotiin, jonka Satu-Mia oli etukäteen netin kautta löytänyt. Tiedossa oli kuitenkin yllätys. Hyvin pian kävi ilmi, että kyseessä oli pikemminkin suhteellisen vakavarainen iltapäiväkerho kuin vaatimaton lastenkoti. Kaupunkilaislapset kävivät syömässä kahdessa vuorossa sillä aikaa kun isä tai äiti olivat töissä, ja muuna aikana lapset leikkivät ja heille opetettiin hampaiden harjausta tai hiusten kampaamista. SatuMiaa ahdisti. “Olin juuri päivää aiemmin nähnyt slummin olot ja köyhyydessä elävät lapset, ja täällä muutaman kilometrin päässä ruoantähteitä heitettiin hyvinvoivien lasten jäljiltä surutta roskiin. Vaikka oli hienoa, että lähellä asuvat vanhemmat voivat ilmoittaa lapsensa kerhoon, slummeissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Tuli kiukku”, Satu-Mia kertoo ja tuohtuu entisestään, kun muistelee mitä seuraavaksi kävi ilmi. Lukuisat ulkomaalaiset tuovat ”lastenkotiin” kassikaupalla tavaraa, sillä paikka on osa turistikierrosta ja netissä sen toiminnasta saa aivan eri kuvan. Jos turistit eivät jaksa kantaa paikan päälle koulutarvikkeita, annetaan rahaa. Paikallisten mukaan lahjoitukset menevät kuitenkin osittain johtajan ja henkilökunnan taskuun. ”Lastenkodin” ihmisiin ei saanut mitään kontaktia. Ruotsalaiset ja norjalaiset antoivat turistikierroksilla satoja euroja, vaikka toiminnan ylläpi-

toon tarvitaan vain vuokran ja ruoan peittävät kulut. Kaikki tarvikkeet saadaan lahjoituksina”, Satu-Mia sanoo. “Tajusin, että apu menee vain pienelle piirille. Slummissa on ihan oma elämänsä, eikä sen huolet kantaudu kaupunkiin.”

Myrkkyä ja vasta-aineita asenteille Salin saaren kukkiva turismi hakee vielä muotoaan. Kauniit rannat ja upea meri houkuttelevat paikalle auringonpalvojia. Tyypillisen turistin missio on löhötä kertyneet lomaviikkonsa vastarakennetulla hotellialueella ilman mielenharmia tai häiriöitä. Hotelleissa kytee kuitenkin mainekriisi, josta Satu-Mia on huolissaan. “Hotellit tekevät kaikkensa päästäkseen eroon alueelle eksyneistä eläimistä, jotka kaikki eivät suinkaan ole sairaita – myrkkyä laitetaan ruokaan ja levitetään salaa hotellialueelle. Paikalliset kokevat eläimet riesaksi. Turistit taas

heltyvät, haluavat silittää ja ottaa ne syliin. Hotellien henkilökunta on huomannut tämän ja silittelee kissoja turistien nähden, mutta kun silmä välttää, katin niskat saattavat mennä nurin”, Satu-Mia kertoo. RIU on saaren ainoa hotelli, joka on tehnyt sopimuksen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa ja sitoutunut olemaan myrkyttämättä kissoja ja koiria alueellaan. Jos sairas kissa tai koira eksyy hotellille, eläinlääkäritiimiin otetaan yhteyttä. “Paikalliset eivät vielä täysin näe eläinten positiivista voimaa ja mahdollisuuksia maineensa kohotukselle. Länsimaalaiset eivät palaa, jos näkevät jatkuvasti eläimiin kohdistuvaa julmuutta”, Satu-Mia toteaa ja luottaa, että menestyksekkäästi aloitettua suojelutyötä jatketaan saarella vielä pitkään. Jutun alussa mainitulla kissalla oli ollut takanaan tuskallinen yö hotellihuoneessa. Se oli viettänyt yönsä ammeessa ja naukunut aamuyön tunneille asti. Aamun sarastaessa Satu-Mia raotti varovasti kylpyhuoneen ovea. “Kissa tuijotti minua skarppina suoraan silmiin. Kun nostin katseeni, näin että se oli kakannut koko vessan lattiasta kattoon. Vastaan leuhahti härskiintyneen maidon ja myrkkykakan kombo. Tavaraa oli joka puolella, seiniä ja ovia myöten. Laitoin oven nopeasti kiinni ja herätin lapseni, ja aloimme itkemään ja nauramaan hysteerisesti ääneen. Räkätimme vedet silmissä helpotuksesta ja järkytyksestä. Kukaan meistä ei pystynyt palaamaan huoneeseen ennen iltakuutta, koska haju oli niin pöyristyttävä.” Seuraavana päivänä kissa käveli muina katteina allasalueella vastaan, ja pelastajansa nähdessään se mulkaisi Satu-Miaa katkerasti. Se oli koko matkan paras muisto. Yhdistyksen kotisivut: www.savecatsdogscapeverde.org. Löydät yhdistyksen myös Facebookista.

Erikoinen perhejärjestely Kap Verdellä tyypillinen pariskunnan yhdessä asumisen muoto on avoliitto, união de facto, joka muuttuu laillisesti avioliitoksi kun yhdessä on asuttu kolme vuotta. Naimisiin mennään melko vanhoina, ja vanhempien luona asutaan taloudellisista syistä usein pitkään. Sekä miehillä että naisilla voi olla lapsia useista eri suhteista. Monilla naisilla on lapsilleen myös ’pai de visita’ eli vieraileva isä. Tällaisessa järjestelyssä nainen on usein hyvin nuori ja asuu vanhempiensa luona tai yksin lastensa kanssa, ja isä tulee viettämään aikaa äidin ja lasten kanssa vain iltaisin. Vieraileva isä systeemi on yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyä. Jotkut pitävät tapaa prostituutiona, mutta se on hyvin tavallinen ja sosiaalisesti arvostettu elämäntapa. Vaikka mies asuu itse jo avoliitossa, hänellä voi olla useitakin vierailupaikkoja. Joskus vieraileva isä voi olla huomattavasti vanhempi kuin nainen. Suoranaisesti moniavioisuutta – monessa suhteessa elämistä yhtäaikaa saman katon alla – ei saarilla kuitenkaan esiinny. Lähde: capeverde.com

Tino ottaa kantaa maailman menoon lehdessämme kolumnin muodossa.

Tino ja hänen tyttöystävänsä Emmi, joka on myös muuttanut asumaan saarelle.

Green Dream Festival

uurin osa sinisten meriemme pinta-alasta ei ole enää vettä, vaan muovia. Järjetön ilmaston lämpeneminen ei ole mikään mielipideasia tai uskon kysymys. Ei siis epäilystäkään, olemmeko menneet jossain vaiheessa pahasti pieleen. Ja tämä kaikki tapahtui nopeasti, hetki sitten. Jos maapallon iän lyhentäisi yhteen vuoteen, ilmestyisimme me vasta viimeisellä tunnilla polttamaan savanneja. Viimeisen vajaan puolen minuutin aikana on koko historiamme kirjoitettu – ja aivan viimeisen sekunnin aikana me olemme tuhonneet kaiken teollisen vallankumouksen myötä. Olemme vauhdikas pieni bakteeri, joka aiheuttaa äidilleen kovan kuumeen ja tulee aiheuttamaan vielä hirveämmän, jopa kuolettavan, ydinvoiman avulla. Kaikesta muusta Gaia on selvinnyt, mutta ydinvoimasta se ei taida selvitä. Tätä mieltä ovat monet parhaimmista tiedemiehistämme, kuten esimerkiksi Stephen Hawking ja Michio Kaku. He ovat varoitelleet meitä jo vuosikymmeniä, mutta turhaan. Ironista, että heitä kuunnellaan kyllä muuten paljon, mutta ei näissä tärkeimmissä asioissa. Saavutetusta elintasosta ei perinteinen aivopesty länkkäri ole valmis luopumaan sitten millään. Ei, vaikka se tarkoittaisi koko lajimme ja maailmamme loppua. Cityapina ei usein suostu edes kuuntelemaan, se on erikoinen piirre. Viimeisen minuutin aikana olemme ehtineet toistamaan megalomaanisen ahneutemme ja lyhytnäköisyytemme uudestaan ja uudestaan hyvin tuhoisin seurauksin. Historia toistaa itseään. Onneksi on nähtävissä ja tunnettavissa myös erilaisten tuulien puhallus, onneksi on vielä vähän tilaa positiivisuudelle. On nimittäin niitä yksilöitä ja kansoja, jotka ovat alkaneet kontrolloida kulutusta ja avata silmiä luontoa säästäville vaihtoehdoille. Saksa taiteilee kovasti irtautuakseen ydinvoimasta ja Bolivia on viemässä asiaa vielä pidemmälle. Jotkut keksijät miettivät kuumeisesti, miten ratkaista energiapula ekologisesti ja mitä tehdä kaikelle sille muoville, johon maailmamme uhkaa hukkua. Maailman tilannetta pohdiskellessani päätin järjestää niin ympäristöystävällisen kulttuuriviikon kuin mahdollista. Tapahtuma-

Kuva: Andre Steegman

Saarelta kajahtaa As e n n et ta!

Tino Korpimäki on kertonut aiemmin lehdestämme elämästään Azoreihin kuuluvalla Floresin saarella, jonne muutti Jyväskylän Pupuhuhdasta pakoon yhteiskuntamme moninaisia epäkohtia. Tänä päivänä hän elää saarellaan lähes omavaraisessa luontaistaloudessa ilman lämmintä vettä, sähköä, vessaa, palkkatyötä, puhelinta, sosiaaliturvaa, tilinumeroa, kalenteria ja kelloa. Tino ei käy töissä. Hän on kieltäytynyt myös kaikista työttömyys- ja sosiaaliturvista.

paikkana on tämä kyläpahanen täällä, apuna ystävät ympäri maapalloa. Miksipä ei. Koitan saada jaettua vähän tietoa ja ymmärrystä näille eristyksissä eläville saarelaisille, joiden tiedostavuus ei vielä ole ihan toivotulla tasolla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei autonakkuja heitetä metsiin tai mereen. Saaren puhtaus ja luonnonmukainen potentiaali pitää säilyttää, eikä sitä saa haudata sementtiin tai muuten tuhota jahtaamalla merkityksetöntä kultaa. Onneksi olemme saaneet saarelle toimivan kierrätyskeskuksen, jonka kanssa teenkin kovasti yhteistyötä. Yritän saada ihmiset ymmärtämään sen arvon näinkin pienelle saarelle. Eihän tällä vielä maailmaa ydinvoimalta pelasteta, mutta jostain on aloitettava, yleensä pienestä. Itse aloitin jo ajat sitten luopumalla länsimaisesta elintasosta ja mukavuuksista, ja nyt kasvatan tietoisuutta vähän lisää. Green Dream Festival tuli nimenä mieleen miltei automaattisesti. Ja jo ensimmäisellä tapahtuman tiimoilta tehdyllä soitolla tunsin jutun ottavan lämmintä tuulta siipien alle ja nousevan lentoon ihmisten innostuksesta. Kiertäessäni maita ja mantuja vuosikausia tutustuin monenlaisiin epeleihin ja taitajiin. Ja vaikka ihmiset vähän ihmettelivät minun elämääni ja valintojani, he tekivät sen arvostuksella. Nyt he vastaavat suden kutsuun. En halua tehdä rahaa festarilla, vaan niin kuin sanoin, avartaa ihmisten tietoisuutta ja ymmärrystä heidän päivittäisten valintojen kohdalla. Nopea ja helpoimmalta näyttävä tie on yleensä vaarallinen. Parasta on antaa kulttuurien sulautua rauhassa toisiinsa, näin niiden edustajat voivat näyttää mitä kaikkea hienoa osaavatkaan. Tämä kaikki voi tapahtua hauskanpidon muodossa värikkäässä seurassa ja kauniissa paikassa. Voi vain kuvitella, kuinka upeita ideoita tapahtuma poikii tulevaisuutta varten! Kirjailijat, muusikot, taiteilijat, DJ:t ja fighterit, tutut ja tuntemattomat, ovat kirjoitelleet minulle ja kysyneet, saavatko tulla mukaan. Ja tottakai minä otan jokaisen avosylin vastaan. Kaikki tulevat omilla kustannuksilla ja tietävät, etten minä omista juuri mitään, enkä ole tekemässä rahaa – koko homma tulee tapahtumaan lahjoituksilla. Edessäni on massiivinen urakka ruokkia kaikki taiteilijat ja muut vapaaehtoistyöntekijät kokonaisen viikon ajan. Sen menin kuitenkin lupaamaan. Mietinkin, kuinka älyttömät määrät tulee mene-

mään mustapippuria, oliiviöljyä, voita, jauhoja ja muita perustarpeita, kun syötettävinä on yli 50 suuta vähintään kaksi kertaa päivässä. Se tulee olemaan suurin kokkihaasteeni ikinä. Projekti on hurjassa vauhdissa jo nyt kesäkuussa maanviljelyn muodossa. Joka aamu pitää antaa vettä kasveille kukonlaulun aikaan ja panna lisää ruokaa kasvamaan. Myös rikkaruohot pitää muistaa kitkeä. Olemme saaneet kasvamaan jo puolisen tuhatta maissia, tuhansia perunan taimia, satakunta tomaattia, kurkkuja, punajuuria, kyssäkaaleja sekä monenlaisia yrttejä. Ja lisää on tulossa! Uskon ruuan riittävän, kun sukeltajaystävät tulevat vielä kalastamaan. Pidämme kalastus- ja metsästyskilpailut juhlaviikon aikana ja syömme saaliit. Kyläläiset ovat auttaneet innoissaan kaikissa askareissa. He ovat innoissaan, koska saarella ei yleensä tapahdu juuri mitään, mutta nyt tapahtuu. Olen pyytänyt saarelaisia tulemaan ja tekemään kunnon kirpputorin, jonne he pukeutuisivat entisaikojen tyyliin keskiaikaismarkkinoiden tyyliin. Kirppiksellä he voisivat myydä originaaleja tuotteita, kuten hilloja ja juustoja. Portugalilainen näyttelijäkuuluisuus tulee juontamaan festivaalit koko viikon ajaksi. Portsarit toivon saavani Suomesta. He ovat ainoat, joihin voi todella luottaa tosipaikan tullen. Tosin epäilen kyllä, ettei täällä tule tapahtumaan mitään ikävää tuon viikon aikana. Minulla on jo vähän sellainen maine, että poliisikin kiertää kaukaa ja vain hymyilee, vaikka kyllä he ovat minut kerran rautoihin laittaneet. Mutta se onkin toinen juttu. Unelmoin myös telttasaunasta. Olisi hienoa päästä saunaan pitkästä aikaa ja opettaa ihmisille pohjalaisia puhdistus- ja rentoutumisperinteitä. Perinteisen puukon- ja kirveenheittokisan haluan järjestää myös, ne ovat minulle niin kovin rakkaat harrastukset. Muita ovat saappaanheitto ja ehkä jopa lämärikisat, jos joku onnistuu raahaamaan tänne jääkiekkomailan ja kiekon. Ja tietenkin pitää painia, boxata ja ottaa pari vaparimatsia, kun se tuntuu olevan ihmisille niin mieleen – katsella gladiaattoreita, kunhan vain tarpeeksi ja turvallisen kaukaa. Mitenkähän olisi vielä se legendaarinen akankanto?

Nyt juhlakansa kuulolle! Aloitan ensimmäiset ympäristöystävälliset festivaalit täällä Floresin saarella, läntisessä Faja Granden kylässä. Tapahtuma-aika on syyskuun toinen viikko (8.–14.), ja spesiaalit täydenkuun bileet pidetään 9. päivä. Hetki on täällä mitä parhain: puutarhat ja Atlantti ovat täynnä ekologisia herkkuja ja sää sekä meri ovat lämpimät! Öisestä bailaamisesta pitävät huolen korkeatasoiset drinkkimestarit, DJ:t ja bändit ympäri maailmaa! Enkeliääninen Dana Arkansasista on jo lupautunut tulemaan, samoin kuin monet muusikkoystäväni Suomesta ja Saksasta. Päivisin tarjolla on jammailuhetkien lisäksi musiikki- ja tanssitunteja, kokkauksen opetusta, käsityöpajoja, hierontaa, uimista, sukellusta, vaellusta, joogaa, jonglöörausta, itsepuolustuslajeja, capoeiraa, pallopelejä ja paljon muuta. Tämä kaikki Atlantin puhtaassa ja raikkaassa ilmassa kauniiden vesiputousten keskellä. Juhlaviikko on monikulttuurinen, monipuolinen, erilainen ja ympäristöä kunnioittava – ja meillä tulee olemaan massiivisen HAUSKAA! Kaikenlaiset hyvät ideat juhlien suunnittelua, toteutusta ja sponsorointia varten ovat enemmän kuin tervetulleita. Jos olet muusikko tai sinulla on muita viileitä taitoja, ole hyvä ja jaa ne kanssamme, niin saamme juhlat todella rokkaamaan. Se tulee olemaan LEGEN... maltahan... DAARISTA! Olen aloittanut tekemään muun muassa bambulusikoita, jotta roskien määrä olisi mahdollisimman pieni. Ajatukseni ei ole tehdä festivaaleilla rahaa – vain sen verran, että ruuat, juomat ja artistien laskut pystyy maksamaan. Päätarkoitukseni on saada jotain tapahtumaan ja antaa ihmisille ajateltavaa luonnonmukaisista vaihtoehdoista ja valinnoista, joita on yllättävän helppo tehdä.

Uusi kolumnistimme 18-vuotias naisenalku kirjoittaa meille anonyymisti suljetulta psykiatriselta osasltolta halutessaan jakaa kokemuksiaan, ja haaveenaan mahdollisesti tarjota vertaistukea muille vastaavien ongelmien kanssa kamppaileville nuorille. Palautetta hänelle voi lähettää osoitteeseen Merciless12345@gmail.com

Jatko-osa 2/3

Fobioita ja viiltelyä Itkin peiton alla ja pidätin hengitystäni, aina välillä juoksin aukinaiselle ikkunalle haukkaamaan happea. Viiltelyni paheni, mukaan tulivat psykoottiset oireet ja minulla todettiin lopulta psykoosi. Monesti löysin itseni lepositeistä ja saatoin olla sidottuna yli 12 tuntia kerrallaan.

elvisin seiskaluokan kesän, aloitin kasiluokan. Kuvasin koulua päiväkirjassa vankilaksi, mutta raahauduin sinne joka päivä. Kesäloman surumielisyys vaikutti myös kaverisuhteisiin, olin etääntynyt kavereistani ja huomasin olevani aivan yksin. Välitunneilla istuin yksin tehden koulutehtäviä, ryhmätöihin en koskaan saanut paria. Olin masentunut, mieli oli jatkuvasti maassa. Vanhemmat olivat huolissaan yksinäisyydestäni, tunsin olevani surkimus ja itkin itseni iltaisin uneen. Kasiluokan keväällä olleessa terveystarkastuksessa vastasin mielialakyselyyn rehellisesti ja minut ohjattiin koulupsykologille. Samoihin aikoihin alkoi tajuton pakko-oireinen bakteeri- ja oksennuspelko, joka rajoitti elämääni: kädet piti pestä moneen kertaan tulikuumalla vedellä ja saippualla. Ovenkahvat avasin kyynärpäällä. Koulussa jokaisen tunnin jälkeen ryntäsin pesemään käsiä, aina vain kuumemmalla ja kuumemmalla vedellä. Lopulta olin tottunut kuumimpaankin lämpötilaan ja käänsin hanan aina ääriasentoon kun pesin kädet. Kaupassa käyminen oli vaikeaa. Vaatteiden hengareihin en voinut koskea, saatikka sitten sovittaa vaatteita, ne olivat minusta likaisia. Ja kun perheeseen puhkesi oksennustauti, luulin kuolevani. Sain paniikkikohtauksia, desinfioin jatkuvasti käsiä ja huonekaluja ja lukittauduin huoneeseeni. Muistan erään tällaisen illan. Itkin peiton alla ja pidätin hengitystäni, aina välillä juoksin aukinaiselle ikkunalle haukkaamaan happea. Lopetin kasiluokan hieman muita aikaisemmin ulkomaanmatkamme takia. Vihasin koko matkaa, olisin halunnut käydä koulun loppuun asti. Viimeisenä koulupäivänä ahdistus oli sanoinkuvaamattoman suurta, ajattelin että matkam42

me jälkeen päätän päiväni. Itkin koko viimeisen koulupäiväni. Matkalla kuitenkin tapahtui ihmeitä, tapasin erään uuden tuttavuuden joka sai minut taas pitämään elämästä kiinni. Ysiluokka sujui paremmin. Sain uusia kavereita rinnakkaisluokilta, koulu sujui ja perusasiat olivat kunnossa. Aloitin psykologin käynnit jossa käsittelimme ujouttani ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Aloin vähitellen rohkaistua. Olin helpottunut ja toiveikas, tuntui että olin saanut uuden suunnan elämälleni. Peruskoulun suoritin 9,4 keskiarvolla ja sain stipendin reaaliaineista. Kun ysiluokka loppui, siirryin samalla myös koulupsykologilta liikkuvan työryhmän hoidettavaksi, missä käsiteltiin pakko-oireista käyttäytymistäni. Pääsin haluamaani lukioon, mutta taso siellä oli todella korkea. Se loi paineita onnistua joka aineessa. Päivät olivat pitkiä ja paloin loppuun jo ensimmäisessä jaksossa. Kuvioihin tuli viiltely, jolla pyrin helpottamaan ahdistustani. Jäin välittömästi koukkuun. Huomasin viilteleväni yhä useammin fyysisen kivun lievittäessä henkistä tuskaani edes hetkellisesti. Pienet pintanaarmut muuttuivat syvemmiksi, mutta pysyivät silti toistaiseksi sellaisina ettei niitä tarvinnut tikata. Aloin myös suunnitella taas itsemurhaa, tällä kertaa aikomuksenani todella toteuttaa sen. Nyt kun ajattelen niin uskon itsetuhoisuuteni olleen lääkkeitten sivuvaikutus, sillä tuolloin oli juuri aloitettu lääke bakteerifobiaani ja ahdistus-oireisiin. Kesälomalla viiltelin lähes päivittäin. Olin todella pahasti koukussa ja se oli ainoa ahdistuksenhallintakeinoni. Käteni näyttivät järkyttäviltä, viiltoja viillon perään. Vanhempanikin huomasivat viiltelyni, mutta purkivat huoltaan hädissään huutamalla ja se tuntui inhottavalta. Tällä kertaa perinteinen ulkomaanmatkamme toi kuitenkin piristystä elämään. Kun koulut taas alkoivat, mielessä pyörivät vain itsetuhoajatukset, kunnes en halunnut pitää niitä enää vain ajatuksina. Ei mennyt kauaakaan kun otin ensimmäisen yliannos-

tukseni. Jouduin välittömästi nuorisopsykiatrian osastolle. Viiltelyni paheni, mukaan tulivat psykoottiset oireet ja minulla todettiin lopulta psykoosi. Paha olo ja viiltely menivät aina yli, monesti löysin itseni lepositeistä ja saatoin olla sidottuna yli 12 tuntia kerrallaan. Itsemurha-ajatuksia oli päivittäin. Kävin kuitenkin osastolta käsin koulua ja sain tanssittua vanhatkin. Olin puoli vuotta osastolla, jonka jälkeen pääsin kotiin. Olin osastolla nähnyt langanlaihoja tyttöjä jotka piilottivat ruokaa paperimyttyihin ja liikkuivat salaa aina kun hoitajan silmä vältti. Aloin itsekin tarkkailla kehoani ja painoani. Olin aina ollut hoikka ja urheilullinen. Harrastin jo ennestään todella paljon liikuntaa, mutta vähitellen urheilusta tuli pakkomielle ja aloin tarkkailla syömistäni. Skippasin koulussa ruokia ja liikuin jatkuvasti. Tein sääntöjä itselleni. Painoindeksi näytti 16, merkittävästi alipainoista. Aloin oksennella tahallisesti salassa, vaikka ennen bakteerikammoni vuoksi ajatus oksentamisesta oli kauhistuttanut minua. Etäännyin viimeisestäkin kaverista. Lopulta olin taas loppuunpalanut. Vihasin jokaista aamua, sillä se tiesi vain liikuntaa ja vähäistä syömistä. Kaikki päättyi taas uuteen lääkkeittenottoon. Jouduin taas osastolle. Kun pääsin kotilomalle, päässä vinksahti taas ja otin uuden annoksen lääkkeitä. Sairaalahoitoni pitkittyi vaikka aluksi puhuttiin parin viikon kriisijaksosta. Pääsin lopulta osastolta juuri ennen kesää. Pystyin taas liikkumaan maltilla, mutta uudeksi oireeksi tuli ahmiminen ja huomasin ahmivani jatkuvasti niin suuria määriä että meinasin oksentaa jokaisen ahmimiskerran jälkeen. Lihoin kymmenen kiloa, sekä ahmimisen, että erään lihottavan lääkkeen takia. Valoa elämään toi taas ulkomaanmatka kolmatta kertaa samaan paikkaan. Koko kesäloman ajan kuitenkin suunnittelin uutta lääkkeidenenottoa. Toteutin sen loman jälkeen. Jouduin loppukesäksi osastolle. Pääsin kotiin kuitenkin juuri ja juuri 18-vuotis syntymäpäivikseni. Minulle järjestettiin yllätyssynttärit ja yllätyin todellakin positiivisesti kun kaikki sukulaiseni ilmestyivät luokseni. Ajattelin ongelmieni olevan historiaa, halusin tosissaan parantua. Syksyllä aloitin taas koulun ja aluksi se sujui hyvin. Huomasin kuitenkin että kokeita alkoi vähitellen kertyä rästiin ja kolmekin kurssia tuntui raskailta. Viiltely paheni siihen pisteeseen että haavoja jouduttiin käymään tikkaamassa todella usein. Päivystyksessä ravattiin joka viikko. Ei mennyt kauaakaan kun jouduin lopettamaan koulun. Olin ylirasittunut ja viimeinen päivä koulussa päättyi viiltelyepisodiin josta mentiinkin suoraan tikkauttamaan haavaa. Oli lähellä etten osunut tuntohermoon. Päivystyksessä sairaanhoitajat olivat lähes varmoja etten liikuta enää koskaan kättäni, sillä olin viiltänyt lähes luuhun asti, mutta jostakin kumman syystä käteni hermot ovat yhä kunnossa. Olin todella masentunut ja alakuloinen. Viimeisimmän tikkauksen jälkeen en kuitenkaan enää ollut viillellyt aikoihin ja päätin jatkaa eteenpäin vaikka tuntui vaikealta. Tutustuin samoihin aikoihin erään meidän koululaisen pojan kanssa, jonka suostuttelemana aloitin hänen kanssaan uuden harrastuksen. Se toi vähän iloa elämään.

Joulun jälkeen päätimme lähteä kaveripojan kanssa eräisiin bileisiin. Nämä bileet muuttivat hetkeksi elämäni. Tapasin siellä erään tytön ja elämä loisti taas jonkun aikaa. Sain hänen kauttaan uusia kavereita. Meitä kaikkia yhdisti joku mielenterveysongelma ja suurimmaksi osaksi puhuimme ongelmistamme. Vähitellen kuitenkin muiden ongelmista alkoi tulla itsellenikin ongelmia. Aloin miettiä seurustelenko sittenkään oikean ihmisen kanssa ja päädyimmekin eroon myöhemmin. Yläasteaikaiset vainoharhaisuudet palasivat taas elämääni. Ajattelin aina kaupungilla kulkiessani että ihmiset tuijottavat minua tai kavereitani ja kuiskivat meistä pahaa. Hoin itselleni ”eivät ne meitä katso”, mutta silti huomasin että tällaiset tilanteet päättyivät aina tappeluun. Huusin ihmisille ja haastoin riitaa. Se oli kamalaa. En vain voinut hillitä itseäni. Keksin uuden tavan satuttaa itseäni, poltin ihoa. Aluksi ne olivat pieniä palovammoja, mutta lopulta nekin syvenivät ja jäljet pahenivat. Polttojälkien kipu oli jotain uskomatonta, en ehkä koskaan ole tuntenut niin suurta kipua. Haava-alue mäti ja oli kosketusarka, kun liikutin kättä, tunsin siinä suurta painetta ja jomotusta, kuumekin nousi. Luulin että kuolen verenmyrkytykseen, oireet täsmäsivät siihen. Itkin kivusta. Oli aivan kun joku olisi pyöritellyt veistä haavoissani. Seuraavana päivänä oli pakko mennä päivystykseen, josta sainkin antibioottikuurin. Säikähdin tätä sen verran, että lopetin koko touhun, vaikka olinkin siihen pahasti koukussa. Itsemurha pyöri jatkuvasti mielessä. Vihjailin läheisille ja terapeuteille itsemurhasta, mutta en kertonut kenellekään että aikoisin toteuttaa sen oikeasti. Puhuin jatkuvasti kavereille hautajaisistani, mutta kukaan ei huolestunut. Eräänä iltana tunsin hyvin vahvoja itsetuhoajatuksia, ja päätin että viikon päästä se tapahtuu. Heräsin seuraavana aamuna ja tunsin edelleen vahvaa halua satuttaa itseäni. Tein suunnitelmiini muutoksia ja päätin, että tapan itseni jo tänään. Ei sitä osaa sanoin kuvailla millainen se fiilis oli. Sen vain tiesi että tänään oli se viimeinen päivä. Pitkä itsemurhakirjeeni jäi keskeneräisenä koneelle, huone jäi siivoamatta ja läheiset hyvästelemättä. Otin tappavan määrän lääkkeitä, menetin tajuni kaupungilla ja heräsin seuraavana aamuna keskussairaalasta ilman minkäänlaista mielikuvaa edellisen päivän tapahtumista. Olo oli järkyttävä. Silmät eivät meinanneet pysyä auki, oksetti ja pyörrytti ja muisti katkeili. Lääkäri kertoi maksassani olevan yhä parasetamolia, joka ei ollutkaan hajonnut ja maksa-arvot olivat vakavasti koholla. Luulin kuolevani. Kun sitä oikeasti on hengenvaarassa, tajuaa vasta kuinka paljon elämää kunnioittaakin. Kaduin tekoani, itkin ja olin neuvoton. Minulle annettiin vielä kolmas annos lääkehiiltä ja sen kerrottiin auttavan. Seuraavana päivänä verikokeissa todettiin kaikkien arvojen olevan ok. Selvisin ihmeen kaupalla ja jouduin pakkohoitoon aikuispsykiatrian osastolle. ”Ennin” tarina jatkuu seuraavassa numerossa

Kolumnisti Virve Karjalainen on kauhavalainen 25-vuotias vapaustaistelija ja 5-vuotiaan Dylan-pojan äiti. virve.karjalainen@hotmail.com

Ulkopuolinen äitipuoli?

inä olen elänyt uusperheessä nyt 9 kuukautta. Poikani sanoo miestäni isäksi ja mies kohtelee lastani kuin omaansa, mutta minun ja mieheni lasten suhde onkin mutkikkaampi, sillä minä en ole näiden lasten äiti vaan äitipuoli. Lasten saduissa äitipuoli on usein kuvattu ilkeänä ja pahansuopana hahmona. Olen miettinyt, pitävätkö lapset minua ilkeänä silloin, kun minä kiellän jonkun asian, joka on ehkä saanut tehdä silloin, kun isä ja äiti olivat vielä yhdessä? Yritän kohdella mieheni lapsia samalla tavoin kuin omaa lastani, ettei kukaan lapsista tuntisi jäävänsä perheemme ulkopuolelle tai, ettei kukaan tuntisi olevansa vähemmän tärkeä kuin toinen. Äitipuolena on kuitenkin vaikeaa välillä suhtautua siihen, että todellisuudessa, vaikka minä kohtelen mieheni lapsia ominani, he eivät ole minun omiani. Minulla lapsista vastuu silloin, kun he ovat meillä, mutta minulla ei ole oikeuksia heihin tai heidän asioihinsa ja siksi minusta välillä tuntuu, että olen hyvinkin monessa asiassa ulkopuolinen. Minä saan hoitaa lapsia, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, leikkiä, kylvettää ja nukuttaa. Mutta minä en saa puuttua lasten kasvatukseen, arkirytmiin tai esimerkiksi lasten aikatauluihin vaan minä sopeudun siihen, mitä mieheni ja lasten äiti sopivat keskenään. Toisinaan minulle teettää kuitenkin vaikeuksia sopeutua siihen, että jollakin toisella jossakin muualla on valta määritellä minun perheeni aikatauluja ja tekemisiä, mikä usein johtaa siihen, että minä puran turhautumistani mieheeni, mikä ei ole oikein. Minulle on kuitenkin tärkeää, että minä ja mieheni luomme yhdessä omat sääntömme ja tapamme tässä suhteessa. En tahdo, että meistä kumpikaan raahaa vanhoista suhteista opittuja kaavoja tai tapoja uuteen suhteeseen tai perheeseen. Minun mielestäni on lastenkin kannalta parempi, että vanhan ja uuden perheen välille tehdään selkeä ero. Silloin lapset ymmärtävät sen tosiasian, ettei paluuta entiseen ole. Uusperheestä puhuttaessa pohditaan usein sitä, miten lapset sopeutuvat uusperheeseen, puolivanhempaan ja mahdollisiin sisar- ja velipuoliin? On tärkeää, että jokaisella lapsella on uusperheessä

oma paikkansa ja uusperheen vanhempien täytyy olla tasapuolisia kaikkia lapsia kohtaan. Olen kuitenkin itse pohtinut sitä, että myös uusperheen vanhempien tunteita tulisi kuunnella ja ymmärtää tuomitsematta. Lapsille ei ole välttämättä helppoa hyväksyä vanhemman uutta puolisoa tai uusia lapsia perheessä, mutta ei uusperheessä eläminen ole puolivanhemmallekaan aina helppoa. Uusperheessä eläminen herättää myös vanhemmissa kysymyksiä ja hämmennystä. Monet puolivanhemmat pohtivat esimerkiksi, että saako toisen lapseen kiintyä tai saako puolivanhemmalla olla negatiivisia ajatuksia puolison lapsista? Tai saako toisen lasta komentaa, kuten omaansa vai onko se väärin? Etsin vastauksia kysymyksiini ja tunteisiini, joita uusperheeni minussa herättää. Mielestäni tärkein neuvo, jonka internetistä löysin oli, että uusvanhemman ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ajatuksistaan tai tunteistaan, vaikka ne olisivat negatiivisiakin. Uusperhe vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea avoimuutta puolisoiden kesken. Uusperheen, kuten ydinperheenkin tärkein suhde on parisuhde, sillä ilman parisuhdetta ei ole perhettä. Siksi on tärkeää, että vanhemmat puhuvat asioista avoimesti ja kuuntelevat toisiaan. Silloin kummankaan puolisoista ei tarvitse yksin kantaa vaikeita asioita vaan ongelmiin voidaan löytää yhdessä ratkaisu, joka helpottaa niin vanhempien kuin lastenkin elämistä ja sopeutumista uusperheeseen. Meidän uusperheessämme alku oli suurimmaksi osaksi pelkkää kaaosta ja toisinaan tuntui, että me emme koskaan hitsaudu yhdeksi ehjäksi kokonaisuudeksi. Mutta tänään, kun minä kirjoitan tätä kolumnia keittiönpöydän ääressä, niin kuulen kuinka lapset leikkivät sovussa, mies katselee televisiota ja minä tiedän, että meillä on kaikki hyvin. Huonoja päiviä ja vaikeita tilanteita on vielä paljon edessä, mutta katsoessani miestäni minä tiedän, että kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Ja eräänä päivänä me istumme vanhuksina pihakeinussa vierekkäin käsi kädessä ja toteamme yhteen ääneen: ”Me teimme sen”.

o k k i t s Ri

Kontiolahden kunta Vesihuoltolaitos

Koti- ja yrityssiivoukset Lattian vahaukset, ikkunan pesut ja muuttosiivoukset ammattitaidolla.

Silta-Valmennus Puh. 044-5476748 www.sopulinsiivous.fi sopulinsiivous@gmail.com

LFS Lovisa Forwarding & Stevedoring www.nordlfs.com

Alukvik Oy

Oy Prevex Ab Jakobstadsvägen 31 NYKARLEBY

LähiTapiola Pohjanmaa Kauppapuistikko 19-21 VAASA

Diners Club Finland

Autokoulu E. Nygård Oy Mannerheimintie 36 HELSINKI

Böckerman Peter Fma

Kesälahden Konesavotta Oy

Blue & White Clean Ky Iivisniemenkatu 2 ESPOO

Asennetta 2/14 ristikon ratkaisu

Kampissa hyvien liikenneyhteyksien päässä. Koulutamme itse tehtävään, aikaisempaa kokemusta et tarvitse! Myymme Asennetta-Kampanja Oy:ssa omia Asennetta tuotteitamme valtakunnallisesti ilmaiseksi lapsille ja nuorille kouluilla tekemämme ehkäisevän päihdekasvatuksen hyväksi. Sopii erityisen hyvin opiskelijalle koska saat itse sopia työvuorosi. Arkisin työaika on klo 17.00-21.00. Palkkaus on alan parhaimpia, takuu tuntipalkka/Provisio+ bonukset mahdollisuus myös saada työmatkalippuetu. Toivomme että pystyt tekemään vähintään kolme vuoroa viikossa ja tarjoamme mahdollisuuden myös viikonlopputöihin. Meille on erityisen tärkeää että ihmiset viihtyvät ja sinä olet tärkeä meille! Tule kokeilemaan työtä jolla on merkitystä!

Add-In Oy Alarm Control Alco Oy Aleniuksen Puutarha Ammattiliitto Pro Ananas Second Hand Shop Antenni- ja Sähköhuolto Okkonen Arkkitehtuuritoimisto Epy-ARK Artlevy Oy Arto Järvinen Ky Asianajotoimisto Katri Mäntylä Ky Asianajotoimisto Veikko Pyyny Ky Aurakorro Autiotalot LKV Oy Autokoulu Huhtala Oy Bang & Bonsomer Group Oy Caves Oy Diretto Oy Eatech Oy Elbus Oy Eläinlääkäri Mikael Nylund EP:n Kehärakenne Oy ES-Projektit Oy Ferag Suomi Oy Finbenz Oy Hakaniemen Metalli Oy Hammaslaboratorio Hammastaiturit Oy Hanskitrans Oy Helsingin Psykoterapiainstituutti Oy Helsingin Taksiautoilijat ry Hitsaus ja Asennus LuomaSET Oy Horisont Enterprises Ltd Oy Huiskula Oy Huoltamo I. Juurakko Ky Hyvinkään Lämpövoima Oy Ikaworker Oy Insinööripalvelu Kosonen Oy IVT Lämpöpumput Janakkalan kunta Tekninen toimi Jita Oy Johnson Metall Oy Ab Jokilaaksojen Työterveys Oy K-supermarket Korso K. Hartwall Oy Ab Kamunen Ky Katakari Oy Keiteleen Osuuspankki Kiinteistöhuolto Robert Wallenstjerna KMS Konsult Kokkolan Autoilijat Oy Koneistamo Hemi Motors Ky Koneurakointi Järri Oy Kouvolan VPK Kronoby Elverk Kuljetus Haavisto Oy Kuljetusliike J ja R Laatikainen Ky 50

Kuljetusliike Kosunen Esko Ky Kuopion Autokauppa Oy Kymenlaakson Taxi Oy Lady Line Järvenpää Lahden Graafinen Oy Lemettinen Juha Tmi Liedon Osuuspankki Limingan seurakunta Lohjan Ikkunahuolto Tmi Lotta Svärd Säätiö M&A Juvani Ky Maateho Oy Marian Hoitava Hieronta Marikoo Merasa Oy Merikarvian VPK Metsä-Jurina Oy Metsäkoneurakointi J. ja M. Takanen Metsätyö Oy Mikkelin Palvelukoti Oy Mipro Oy Munkkiniemen Remonttiapu Oy Mäntsälän Jätevesipalvelu MW Power Oy Nakkilan Sihuma Oy NMC Finland Oy Nurmijärven musiikkiopisto Oulu-Suorajakelu Oy Oulun TP Asennus ja Huolto Oy Oy C.E. Lindgren Ab Palosaaren Metalli Oy Perussuomalaiset Perämoottorihuollot Hassel Oy Picnic Finland Oy Pienkoti Tähti Oy PlusTerveys Oy Putkiwuorio Oy Puutbois Rakennus- ja Metsäpalvelut Petäjäjärvi Oy Ramin LVI ja Rauta Oy Rastal Mainoslasit Rauman kaupunki Red Point RemaTipTop OY Renewa Oy Sairaala Eira Oy Salo-Hill Oy SET Petrochemicals Oy Siperia Systems Sisters & Company Oy Solgraf Sonkajärven seurakunta Nuorisotyö Suomi Shipping Services Oy Ltd Sähköasennus Boij ja Norrgård Ky Taksi Kirsi Lamberg

Tarvassaneeraus Oy TEAM Teollisuusuusalojen ammattiliitto Ry Teboil Oy Ab Technopolis Oyj Tenergia Oy Tenni ja Tenni Oy Tesoman Apteekki Tiimi Hämäläinen-Männikkö Oy Tilipalvelu Arnomark Oy Tilipalvelu Marja-Leena Tilitoimisto Reijo Lehtimäki Tilitoimisto Reijo Mäki Oy Tmi Janne Sipiläinen TN-Quickly Oy Transsinkko Oy Turun Sammutinhuolto Oy Verhoiluliike Charmi-Kaluste Ky Verso Finland Oy Vihertaso Oy Vyöhyketerapia Oili Säilä Tmi Väärnin Pappila Oy Wika Finland Oy Yhtymä-Tahlo Oy Yritystoiminnan Ratkaisijat Oy

Kirjoita OMG!palstalle! Mitä mielenkiintoista, hauskaa, surullista, kummallista tai hämmentävää olet kokenut? Mikä mättää tai mitä mahtavaa olet saatu aikaan? Kirjoita siitä OMG!-palstalle! Vastaanotetaan kaikki mielenkiintoiset ja asiapitoiset kirjoitukset. Huumorista tai terävyydestä ei sakoteta, mutta asiatonta hölynpölyä ei julkaista. Tekstin olisi hyvä olla suunnilleen A-4 pitkä, lyhyesti virsi kaunis. Tekstit voi lähettää otsikolla OMG!-palsta osoitteeseen info(at)asennetta.fi. Jos tekstiin liittyy jokin kuva niin voit liittää sen myös sähköpostin mukaan. Kunnioita tekijänoikeuksia tekstissä/ kuvissa ja merkitse tarvittaessa myös lähteet. OMG!-palstan juttuja lukijat pääsevät kommentoimaan ja kaikki asialliset kommentit julkaistaan. Jutut julkaistaan kirjoittajan etunimellä tai halutessaan ”taiteilijanimellä”.

Tilaaja / lahjatilauksessa myös maksaja: _____ ____ Nimi: _____ _____ _____ _____ _____ _____ _____ ____ Lähiosoite: _____ _____ _____ _____ _____ _____ _ Postinro ja -toimipaikka:___ _____ _____ _____ Puhelin:__ _____ _____ _____ _____ _____

ASIA KASPAL AUT US 631438

Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 0010 0 HEL SINK I

_____ _____

Lahjatilauksen saaja: Nimi: _____ _____ _____ _____ _____ _____

_____ ___

Lähiosoite: _____ _____ _____ _____ _____

_____ ___

_____ __ Postinro ja -toimipaikka: _____ _____ _____ _____ ____ Puhelin:__ _____ _____ _____ _____ _____