Pääkirjoitus Riina Lagerblom Digestan päätoimittaja
Etäopetus uuvuttaa ja tuo toisaalta vapauden tunnetta Jo reilun vuoden kestänyt etäopetus on tarjonnut meille korkeakouluopiskelijoille niin haasteita kuin myös uusia mahdollisuuksia. Suurin osa on varmasti lukenut sosiaalisesta mediasta korkeakouluopiskelijoiden uupumiseen liittyviä kannanottoja, kun yksi toisensa jälkeen jakoi kokemuksiaan joko anonyymisti tai nimellään. Lisäksi Helsingin yliopisto teetti korkeakouluopiskelijoille kyselyn, josta selvisi, että jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista opiskelijoista tuntee olevansa joko täysin uupunut tai vaarassa uupua. “...Tuntuu et ei vaan jaksa, ei oo motivaatiota tai mitään intoa opiskella ilman opiskelukavereita tai lähiopetusta. Aika yksin tässä kyl ollaan.” - Anonyymi Yllä oleva lainaus on poimittu anonyymista keskustelusovellus Jodelista, jossa opiskelijat ovat jakaneet erilaisia tuntemuksiaan koronapandemiasta johtuvista rajoituksista. Yliopistossa opinnot vaativat suurta työmäärää, ja kun tähän lisätään epävarmuuden ja yksinäisyyden tunteet, on ymmärrettävää, että reippaimmankin Duracell-tyypin patterit ovat vähissä. Olin 18-vuotias, kun hyppäsin tuntemattomaan ja aloitin yliopisto-opinnot lähes 900 kilometrin päässä perheestäni pohjoisessa kaupungissa, josta en tuntenut ainuttakaan ihmistä. Olisi ollut houkuttelevaa jäädä kotikaupunkiini suorittamaan opintoja tuttuihin piireihin, mutta toisaalta olisin jäänyt uusia kokemuksia ja ystäviä vaille. Normaalia yliopistoelämää kesti kuitenkin vain vähän reilu puoli vuotta, kunnes pandemia iski myös Suomeen. Ensimmäinen puoli vuotta oli henkisesti raskas jo pelkästään uuden arjen opettelun ja tuhatsivuisten tenttikirjojen tuottaman ahdistuksen takia. Voin vain kuvitella, mitä tuntemuksia tämän vuoden fuksit ovat käyneet läpi, kun yhtälöstä on täytynyt siirtää taka-alalle yhteisöllisyys ja haaveissa pyörineet tapahtumat.
4
Vaikka sainkin kokea normaalin fuksisyksyn, on oikea “opiskelijaelämä” jäänyt kokematta. Toisaalta etäopinnot ovat mahdollistaneet omassa kotikaupungissani asumisen ja olen voinut suorittaa opintoja nopeallakin tahdilla. “Mulle tää etäopiskelu on sopinut paremmin kuin hyvin. Oon päässyt keskittymään töihin ja aikatauluttamaan opiskelut vapaammin siihen rinnalle. Saan asua mun kotikaupungissa ilman stressiä jatkuvasta matkustelusta.” - Anonyymi Kolikolla on siis kääntöpuolensa, kuten yllä olevasta Jodelista poimitusta sitaatista ilmenee. Muutama viikko sitten Artiklan Jodel-kanavan viestiketjussa käytiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, että osalle opiskelijoista koronarajoitukset ovat tuoneet helpotusta opintoihin ja arkeen. Lisäksi Akava Worksin kysely osoittaa, että jopa kaksi kolmesta kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijasta toivoo, että korkeakoulun järjestämään opetukseen olisi mahdollista osallistua etäyhteyden välityksellä myös koronarajoitusten poistuttua. Vallitseva tilanne on mahdollistanut asumisen käytännössä missa vain ja opintojen aikatauluttaminen on ollut helpompaa. Kaksi esiin nostamaani hyvinkin erilaista kokemusta etäopinnoista osoittavat, että toisille etäopiskelu sopii, toisille taas ei ollenkaan. Tämä vuosi on näyttänyt sen, että lähiopetusta ei tule unohtaa. Toisaalta opinnot on mahdollista suorittaa myös verkon välityksellä. Ehkä vielä jonakin päivänä yliopistossa on käytössä jonkinlainen hybridimalli, joka mahdollistaa jokaiselle opintojen suorittamisen parhaaksi näkemällään tavalla. Olemme kaikki erilaisia oppijoita, elämäntilanteemme eroavat suuresti ja haluamme opiskeluajaltamme eri asioita. Riina
