POIKKEUKSELLINEN FUKSIVUOSI

Poikkeuksellinen

FUKSIVUOSI

Artistien ensimmäiseen vuoteen kuuluvat perinteisesti uudet opiskelukaverit ja massatapahtumat, mutta tämän vuoden fuksit ovat aloittaneet opintonsa suurilta osin kotona Teams-luentojen parissa.

Artiklan kolme fuksia Juho, Sylvia ja Elise kertovat, mitä fiiliksiä ensimmäinen opintovuosi on herättänyt.

Juho Lepistö

Olen Juho, Limingasta lähtöisin oleva 25-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija. Muutin lukion jälkeen ensin Helsinkiin suorittamaan klassisen pianon solistisia opintoja Sibelius-Akatemiaan, mutta päätin hakeutua myös oikikseen kiinnostuttuani monipuolisemmasta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Seuraan vapaa-ajalla ajankohtaisia asioita ja politiikkaa, mitä kautta kiinnostus myös oikeustieteisiin heräsi.

Odotin fuksivuodelta mielenkiintoisten opintojen lisäksi uusiin ihmisiin tutustumista, uuteen opiskelukaupunkiin muuttamista ja erilaisia opiskelijatapahtumia. Odotin myös Lapin luonnon tarjoamia mahdollisuuksia, sillä tykkään viettää vapaa-aikaa luonnossa liikkuen. Alkusyksystä moni toiveista toteutuikin, kun pääsin muuttamaan Rovaniemelle, kiertämään fuksihärdellin hauskoja tapahtumia ja tekemään ensimmäisen vaellusreissun Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Myös opinnot lähtivät pienen alkukankeuden jälkeen mukavasti käyntiin. Ilo jäi kuitenkin valitettavan lyhyeen, kun koronatilanteen pahentuminen peruutti monet tapahtumat ja edessä oli jälleen siirtyminen etäarkeen sekä omalla kohdallani myös muutto kevätlukukaudeksi takaisin Helsinkiin.

Etäopiskelu ja odotettujen opiskelijatapahtumien peruuntuminen ovat olleet itselleni isoja pettymyksiä, mutta ymmärrän, että vaihtoehdot ovat vallitsevassa tilanteessa vähissä. Etäopiskelu on myös tuntunut itselleni välillä haastavalta lähiopiskelun tuomien rutiinien puutteen ja sosiaalisten kontaktien vähäisyyden vuoksi. Toisaalta tilanne on mahdollistanut aiempaa vapaamman opiskelupäivien suunnittelun ja aikatauluttamisen, mistä olenkin pyrkinyt ottamaan kaiken hyödyn irti.

Haastavasta maailmantilanteesta huolimatta fuksivuodesta on jäänyt mieleen monia hyviä muistoja. Fuksihärdellin tapahtumat varaslähtöbileistä fuksiaisiin ja monet mielenkiintoiset luennot lukuvuoden varrelta nousevat itselläni ensimmäisestä opiskeluvuodesta mieleen. Kaikkein mieleenpainuvin hetki fuksivuodelta taitaa kuitenkin olla se, kun astuin ensimmäistä kertaa uuden opinahjoni ovista sisään. Pääsykoekevät oli ollut täynnä epävarmuutta ja stressiä, eikä hakuprosessia helpottanut kesällä valintakokeen tulosten julkistamisen jälkeen havaittu pistelaskuvirhe. Seisoessani ensimmäistä kertaa yliopiston pääaulassa, uskalsin viimein huokaista helpotuksesta. Yhdestä isosta unelmastani – opiskelupaikasta oikiksessa – oli tosiaan tullut totta.

Sylvia Laulaja

Olen Sylvia, 22-vuotias ensimmäisen vuoden oikkari kotoisin Helsingistä. Saavuin Rovaniemelle viime syksynä fuksihärdellin alkaessa, enkä malttanut odottaa, että pääsisin vihdoin aloittamaan kauan odotetun fuksivuoteni oikiksessa. Odottavaan fiilikseen sisältyi myös jännitys uudesta opiskelukaupungista ja elämäntilanteesta.

Osallistuin fuksihärdellissä suurimpaan osaan tapahtumista ja jokainen niistä oli hauskempi, mitä osasin edes kuvitella. Heti varaslähtöbileissä oloni oli tervetullut ja pääsin tutustumaan ihaniin ihmisiin. Tapahtumien ohella myös uusi opiskelukaupunkini tuli tutuksi. Rovaniemi ylittikin odotukseni sen kauniin luonnon ja sympaattisen tunnelman kautta.

Alkusyksystä saimme jonkinlaisen ensikosketuksen yliopistossa opiskeluun normaalioloissa, mutta tästä kuitenkin siirryttiin pian etäopiskeluun. Koronarajoitukset ja sen tuomat vaikutukset ovat olleet suuret ja samalla antaneet näkökulmaa siihen, miten tärkeää on löytää ihmisiä ympärilleen. Ajatus siitä, mitä kaikkea fuksivuodelta on jäänyt kokematta, kirpaisee. Monia tapahtumia on kuitenkin saatu järjestettyä etäyhteyksin, kuten sitsejä ja erilaisia webinaareja, millä on ollut suuri merkitys. Yhteisöllisyys ja se, että kokee kuuluvansa joukkoon, on mahdollistettu meille, josta olen kiitollinen. Erityisen vaikeaa on ollut rytmittää opiskelua ja hahmottaa sitä, onko tehnyt päivän aikana tarpeeksi, kun kaikki on entistä enemmän oman tekemisen varassa. Etäluentojen seuraaminen on kuitenkin järjestetty hyvin. Suorittamani kurssit avoimessa yliopistossa ennen sisäänpääsyäni kouluun ovat olleet suuri hyöty opiskeluni kannalta ja laajoja tenttialueitakin on ollut helpompi lähestyä. Moodletentit ovat olleet haastavia, ja on täytynyt osata mukautua niiden tuomaan lisävaikeuteen tenteissä. Meiltä on edellytetty asioiden soveltamista ja tiedonhakua normaalia enemmän, minkä olen toisaalta kokenut myös hyödylliseksi.

Etäopiskelu on tuonut mukanaan vapauden päättää missä opiskelee, ja oman aikataulun suunnittelu on ollut vapaampaa. Etäopiskelun myötä olenkin viettänyt fuksivuoteni pääosin etelässä, mutta samalla kaipuu opiskelukaupunkiini on kasvanut. Uusien rutiinien luominen on ollut välttämätöntä, jotta motivaatio pysyy yllä. Esimerkiksi opiskelu ja vapaa-aika on täytynyt erottaa toisistaan entistä selkeämmin, jotta molempiin voi keskittyä ajallaan ja täydellä teholla.

Fuksivuosi ei ole toteutunut täysin ideaalissa muodossaan, mutta se on kuitenkin toteutettu olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin mahdollista. Fuksihärdellin tapahtumat olivat ennennäkemättömän tärkeitä ottaen huomioon, kuinka moni tapahtuma on jouduttu siirtämään tai perumaan koronarajoitusten vuoksi. Fuksivuosi on sisältänyt monta ikimuistoista hetkeä, mutta paras muistoni on se tunne, kun pääsin Rovaniemellä tapaamaan muutkin opiskelijat. Silloin havahduin siihen, mitä olen todella saavuttanut pitkän pääsykoeurakan jälkeen. Odotan pääseväni pian taas kokemaan lisää ikimuistoisia hetkiä kanssaopiskelijoideni kanssa. Se on tärkeämpää, kuin aiemmin osasi kuvitellakaan.

Ajatus siitä, mitä kaikkea fuksivuodelta on jäänyt kokematta, kirpaisee

Elise Kemppainen

Ensimmäinen vuoteni yliopistossa on pian ohi ja voin rehellisesti todeta, ettei se ollut sellainen mitä alun perin odotin. Tämän vuoden olisi pitänyt olla merkki itsenäistymisestä, johon sisältyisi tasapainoisessa suhteessa opiskelua, uusia ystäviä ja opiskelijaelämää. Kaikkien näiden odotusten sijasta tämä kulunut vuosi on ollut minulle eräänlainen selviytymistarina täynnä stressin, turhautumisen ja uupumuksen tunteita. Samalla vuoteen on mahtunut monia upeita asioita, jotka ovat kokonaisuudessa tehneet tästä vuodesta muistamisen arvoisen.

Syksyn ensimmäisten opiskeluviikkojen jälkeen siirryttiin kokoaikaiseen etäopetukseen, kiitos Koronan. Alussa etäily sujuikin hyvin. Tarkoittihan se esimerkiksi sitä, että olin vapaa milloin tahansa matkustamaan kotikaupunkiini Helsinkiin. Nyt, lukuvuoden tullessa tiensä päähän, olen kuitenkin huomannut, kuinka kyllästynyt olen etäopiskeluun, vaikka siinä tietty joustavuus onkin. Päivät menevät tuijottaessa tietokoneen ruutua ja tuntuu, että en yksinkertaisesti jaksa sitä enää. Tällä hetkellä suurin unelmani olisi päästä luennolle juuri luentosaliin, jonkun elävän ihmisen, opiskelukaverini viereen.

Olen varma, että tässä vallitsevassa koronatilanteessa päättäjät pyrkivät tekemään parhaansa. Sanat ”koittakaa jaksaa” eivät kuitenkaan enää lohduta. En koskaan olisi osannut odottaa, että tulisin olemaan ensimmäisen yliopistovuoteni jälkeen näin uupunut. Jatkuva etäopiskelu ja muut poikkeukselliset järjestelyt ovat laskeneet motivaatiotani viikko toisensa jälkeen. Tuntuu, että on ollut mahdotonta saada päivän aikana tehtyä se, mitä voisi kutsua sanoilla ”bare minimun”. Etätapahtumat eivät jaksa enää innostaa, ja niihin osallistuminen on tuntunut turhauttavalta. Vaikka motivaation puute ja väsymys ovat painaneet päälle, luovuttamien ei koskaan ole ollut minulle vaihtoehto. Olinhan päässyt unelmieni opiskelupaikkaan opiskelemaan juuri sitä alaa, josta jo alaluokilla olin haaveillut.

Vuoteen on mahtunut myös paljon positiivisia asioita. Opintoni ovat edenneet suunnitelmien mukaisesti ja ajallaan. Tämä ei olisi onnistunut ilman lukusuunnitelmaa ja päättäväisyyttäni pysyä siinä. On ollut todella upea kokemus osallistua järjestötoimintaan ELSA Rovaniemen markkinointidirektorina, ja sitä kautta oppia uutta. Olen saanut kunnian ystävystyä aivan uskomattoman upeiden ihmisten kanssa. Nämä uudet ystävät ovat olleet pelastus, eikä vuodestani olisi tullut mitään ilman heitä. Kiitos kuuluukin heille. Onneksi syksyn fuksihärdelli ehdittiin kokea, jossa näitä uusia ystävyyssuhteita ehti syntyä, vaikka normaalia fuksivuotta eri tapahtumineen ei meillä ole ollutkaan. Rovaniemellä asuminen on toki ollut myös ihan mahtavaa, ja olen ehdottoman iloinen siitä, että opiskelen oikeustieteitä juuri Lapin yliopistossa.

Kulunut vuosi on ollut minulle eräänlainen selviytymistarina