Staapinen

JENNA JÄÄSKELÄINEN

KATARIINA KORKEE

VERA LAARI

LUMI INDRELITE

TYTTI MIKKONEN

TATU HEISKANEN

ADA SIIKALUOMA

MIIKA-SAMUEL ROSTEDT

KRISTA RANNIKKO

AKSELI LAIHO

V

uosi 2025 on lähtenyt jo vauhdikkaasti käyntiin ja niin on myös oma kopovuoteni. On ollut outoa hypätä tapahtumien maailmasta hallintotieteiden tutkinto-ohjelman ja tiedekunnan henkilökunnan tapaamisiin. Tämän vuoden isoimpina asioina puhututtavat etenkin valintakoeuudistus ja yhden opiskelupaikan säännöksen valmistelu. Valintakoeuudistus ei välttämättä koske suurinta osaa opiskelijoista, mutta mikäli on halukkuutta vaihtaa alaa ja pääsykoe on ainoa mahdollisuus päästä uudelle alalle, on tärkeää ottaa selvää uudistuksesta.

Mikäli yhden opiskelupaikan säännös tulee hyväksytyksi, tulevaisuudessa ei enää pysty opiskelemaan kahta eri tutkintoa yliopistossa samanaikaisesti.

Vuoden alussa TREYn kopojen ryhmissä on herättänyt paljon keskustelua kurssipalautteet. Samaa keskustelua on käyty myös tutkinto-ohjelmien sisällä ja tiedekunnissa. Muistuttaisinkin siis kaikkia laittamaan kurssipalautetta. On kyseessä sitten positiivinen tai negatiivinen palaute, kaikkea palautetta tarvitaan.

Mikäli palautteita ei tule tarpeeksi, kurssin vastuuopettaja ei saa niitä itselleen nähtäväksi. Tämän takia huonoksi koetut kurssijärjestelyt eivät muutu yhtään, sillä palautetta ei ole tullut tarpeeksi ja oletuksena on, että kaikki on hyvin.

Lisäksi toivoisin, että mikäli kursseilla on jotain ongelmia, laittakaa siitä viestiä esimerkiksi minulle! En valitettavasti pysty olemaan perillä jokaisen kurssin toteutuksista ja opetuksesta, jos ongelmia ei kerrota eteenpäin! Viestiä voi laittaa niin Telegramissa, sähköpostilla tai Staabin palautelomakkeella.

Staabin kopo ei myöskään ole ainoa, jolle viestiä voi laittaa. Jokaisella opintosuuntajärjestöllä on kopo, joka osaa ja pystyy viemään asioita eteenpäin. Opintosuuntajärjestöjen kopoilla on myös omakohtaista kokemusta opintosuuntien kursseista ja kurssijärjestelyistä, joten heistä saattaa olla enemmän apua kuin minusta.

Minut löytää Staabin toimistolta, yliopistolta ja tapahtumista, mikäli haluaa jutella asioista! Kuuntelen mielelläni teidän ajatuksia opinnoista ja mistä tahansa.

Veera Saukkonen Staabi Ry:n koulutuspoliittinen vastaava

U

usi vuosi on lähtenyt Staabissa käyntiin vauhdilla. Puheenjohtajan vuoden alku on ollut kiireistä, mutta myös palkitsevaa. Toinen hallitusvuosi tuo tullessaan paljon tuttua, mutta myös paljon uutta opeteltavaa. Oman pestin lisäksi myös Staabissa moni asia on vuoden vaihtuessa muuttunut, mutta toisaalta moni asia on myös pysynyt ennallaan.

Staabin toimisto muutti pitkään kestäneen odotuksen jälkeen Päätalolle loppuvuodesta 2024. Toisaalta voitaisiin puhua palaamisesta, sillä vaikka me staabilaiset viihdyimmekin Pinni A:ssa lähemmäs kolme vuosikymmentä, on toimisto myös ennen tätä sijainnut Päätalon puolella. Pinni A:sta kerkesi siellä vietettyjen vuosikymmenten aikana muodostua rakkaaksi opiskelutilaksi monelle staabilaiselle, itsekin tulin istuneeksi Pinni Cafen penkeillä monen monta tuntia omaa kandidaatin tutkielmaani kirjoittaessa.

Pinni A:n jääminen historiaan jättääkin jäljen monen meistä arkeen ja muistoihin, pakottaen etsimään uusia opiskelusoppeja vanhojen vakiintuneiden opiskelutilojen tilalle.

Vaikka Pinni A:n poistuminen tuntuukin haikealta on Päätalolle paluussa myös omat hyvät puolensa, kuten matkan toimistolta Alakuppilaan lyhentyminen kolmesta minuutista yhteen minuuttiin, YO-ravintolan sijaitseminen vain kahden kerroksen

hissimatkan päässä sekä tietenkin itse uusi, lähes neljäkymmentäneliöinen toimistotila.

Staabin uutta toimistotilaa voi häpeilemättä kutsua tämän kampuksen ainejärjestötilojen mersuksi säkkituoleineen, opiskelunurkkineen ja pelikonsoleineen. Uutta toimistotilaa ehdittiinkin odottelemaan jo useamman vuosikurssisukupolven ajan, sillä vanha toimisto kerkesi käymään auttamattoman pieneksi. Onkin ollut ilahduttavaa nähdä miten niin fuksit kuin vanhemmatkin vuosikurssit ovat ottaneet uuden toimistotilan haltuunsa ja löytäneet siitä uuden turvallisen saarekkeeen luentosalien keskeltä. Kahviakin on mennyt jo näin alkuvuoden 2025 puolella ennätyksellisen suuria määriä, joka toisaalta puolestaan kertoo toimiston käyttöasteen kasvusta.

Toisaalta juuri sitähän varten toimisto on olemassa — tarjoamassa tilaa hengähtää opiskelukiireiden keskellä, napata kupin kahvia, vaihtaa kuulumisia tuttujen kasvojen kanssa tai vaikka ajaa muutama kierros Mario Karttia ennen esseiden pariin palaamista. Vielä näin tämän kirjoitelman päätteeksi ja saatesanoina kevään kiireiden, tenttien ja kurssien deadlinejen keskelle haluaisinkin muistuttaaa kaikkia myös pitämään taukoa, oli se sitten hengailua Staabin toimistolla, tapahtumissa käymistä tai vaikka päiväunien nukkumista, omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista on tärkeä muistaa pitää kiinni.

Magdalena Honkasalo Staabi Ry:n puheenjohtaja

Jäsenistön kynästä Oranssi maanvaiva

N

äen oranssin mainoksen sähköpostissa, verkkoselaimessa, sosiaalisen median alustoilla ja piru vie jopa darts-tikkapelin tuloslaskentasovelluksessa. Se ei jätä minua rauhaan, eikä ilmeisesti ketään muutakaan, joka puhelinta käyttää.

Oranssi maanvaiva on kiinalaisen verkkohalpakauppa Temun mainos. ”Ostele kuin miljardööri” -iskulauseella varustettu yritys on tullut ryminällä Suomen ja koko Euroopan markkinoille.

Ryminästä voidaan todellakin puhua, sillä Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja kertoo Temun nousseen vuoden 2024 alussa kuukausittaisilta vierailumääriltään suomalaisten eniten käyttämäksi ulkomaiseksi markkinapaikaksi.

Kiinalaisia halpatuotteita loputtomasti tuottavat verkkojätit ovat järisyttäneet koko verkkokaupan toimintalogiikkaa. Näiden yritysten markkinanvaltauskeinoja ovat esimerkiksi halvat hinnat, ilmaiset toimitukset sekä oma suosikkini (inhokkini) eli tehokas some-markkinointi. Ne luovat tarpeita, joita meillä ei oikeasti edes ole, ja siinä on yrityksillä aikamoinen voittajan paletti.

Aivan eri asia on sitten se, onko tuon roinan tuottaminen ja ostaminen kestävää yhtään millään mittarilla. Noista mittareista eniten värähtänee ympäristölle aiheutuva kuormitus, mistä kertoo jo pelkästään se, että Temu ja toinen kiinalaiskauppajätti Shein lennättävät 88:n Boeing 777 -lentokoneellisen verran rahtia joka päivä. Kaikki tuo tavaramäärä ei voi mennä käyttöön, ja iso osa myymättömistä tavaroista tuhotaan surutta seuraavien tieltä.

EERO-PEKKA HAUTAMÄKI

Myös pikahalpatuotteiden turvallisuus ja tuotannon etiikka ovat saaneet paljon sapiskaa.

Ekonomisti Kurjenoja sanoo ultrapikaverkkokaupan ohjaavan yritysten ekosysteemejä tuottamaan jatkuvasti uusia tuotteita, joiden ei ole tarkoituskaan kestää pitkään. Moni ostaja sen varmaan tietääkin, mutta koska hinta on olematon ja vaiva pieni, tulee tilaus silti helposti luuriin näppäiltyä.

Pärjäämme varmasti aika pitkälle suomalaisten kauppojen ihan tarpeeksi kiitettävällä ”rommavalikoimalla”. Iso osa siitäkin on peräisin Kiinasta, mutta ainakaan et sitä ostaessasi myy tietojasi – halvalla – Temulle, jota on syytetty tietojen luvattomasta urkkimisesta ja toimintansa kannalta turhien tietojen keräämisestä. Ja ehkä kauppaan matkustaessa ehdit tulla toisiin ajatuksiin ja jättää koko ostoksen tekemättä. Siinä on kestävyysteko lompakolle.

Julkaistu alunperin Ilmajoki-lehdessä 17.7.2024.

Teksti: Katarina Korkee -

H

allintotieteilijäpäiville matkustaminen avasi tämän junamatkustajan silmiä uudella tapaa. R-junan varrella maisemat ovat keskivertoa tylsemmät. Sen sijaan maisemat Tampereelta Vaasaan olivat sykähdyttäviä — suorastaan koskettavia — ainakin siinä mielentilassa, johon päätyy, kun kuuntelee Kalevauvan Tampere-biisiä kaikkina fuksisyksyn vapaina ja yksinäisinä hetkinä. Hallintotieteilijäpäiville matkustaminen avasi tämän junamatkustajan silmiä uudella tapaa. R-junan varrella maisemat ovat keskivertoa tylsemmät.

Sen sijaan maisemat Tampereelta Vaasaan olivat sykähdyttäviä — suorastaan koskettavia — ainakin siinä mielentilassa, johon päätyy, kun kuuntelee Kalevauvan Tampere-biisiä kaikkina fuksisyksyn vapaina ja yksinäisinä hetkinä.

-

Kiireisen ja tapahtumantäyteisen ensimmäisen viikon sunnuntai-ilta, jolloin tiskasin kattoa hipovan tiskivuoren.

Hyvin — siis hyvin hiljaiset kotimatkat kaikkien sosiaalisten tilanteiden jälkeen fuksiviikoilla.

Kaikki hetket, jolloin välttelin Karhukirjan avaamista.

Rakkaudentäyteiset junamatkat TampereJärvenpää välillä kuuluisan R-junan penkeillä.)

Tamperelaiseksi kastettu

F

uksisyksy ei ollut pelkästään opiskelijan tai staabin identiteetin omaksumista. Tänne kuvankauniiseen järvien halaamaan kaupunkiin muutettuani koin tamperelaisuuden virranneen aarrearkkuun, jota myös identiteetiksi kutsutaan.

Kun ensimmäistä kertaa tässä klooriveden luvatussa kaupungissa erehdyin juomaan vettä elokuisina hellepäivinä, vesi kirjaimellisesti virtasi minuun. Kastoi minut tahtomattani tamperelaiseksi.

Se sammutti janoni, ja uimahallin lattioiden lailla myös jokainen soluni oli desinfioitu. Sanoakseni tämän selkeästi: Tampereen vesi tosiaan puhdistaa. Sen klooriannoksen jälkeen olen viimeistäänkin muuttunut tamperelaiseksi.

Enkä tosiaan ole ollut ainoa tämän mielipiteeni kanssa. Junamatkoilla on usein viihdyttävää salakuunnella Saattaa yllättää, mutta niitäkin hetkiä tosiaan muiden matkustajien keskusteluja. Koska eräänä synkkänä oli. Muutamie luetellakseni: sunnuntai-iltana en koti-ikävän takia kokenut mitään intoa

Tampereelle menoa kohtaan, en kuunnellut Kalevauvaa. Sen sijaan satuin kuulemaan keskustelun, joka vahvisti epäilykseni Tampereen kloorivedestä.

Minulla ei siis ole erikoisgeeniä, joka maistaa vedessä kloorin.

Terveisin, avuton fuksi

S

ään ollessa karmea minä ja sadat muut turvauduimme sinä sunnuntai-iltana kolmostien sijaan valtion rautatiehen. Hyppäsin täyteen R-junaan Järvenpään asemalta vain todetakseni, ettei kahdessa peräkkäisessä vaunussa löydy tilaa istua. Seisoin muutaman pysäkin, jolloin sain vapautuneen paikan itselleni.

Kädessäni oli puhelin, jonka toisessa päässä hieman säälivän oloinen mutta avulias isoveli.

Poskillani muutama turhautunut kyynel. Sylissäni läppäri, jossa kaiken pahan alku — Sisu— oli auki.

Sivuhuomiona: en ole enää tätä mieltä. Todennäköisesti jokainen fuksi sen ensimmäisiä kertoja avatessaan oli. Kyllä sillä monia hyviä asioita voi tehdä.

Esimerkiksi keskeyttää kur--Rakkaudentäyteinen R-juna

E

rään jouluelokuvan kertojan äänen sanoin: jos etsit, minulla on kutina, että rakkautta on itse asiassa kaikkialla ympärillämme.

Jokainen R-junan ahkera käyttäjä voi sanoa vertaiselleen noin. Jopa konduktööri voisi lausua nuo kauniit sanat kuulutuksissaan. Ajoittain matkat taittuvat väsyneenä rankan opiskeluviikon jälkeen, jolloin parasta on vetäistä pipo silmille ja sormet ristissä toivoa saavansa ikkunapaikan. Siinä on makoisaa nuokkua ja kuolata oman takin kaulukseen.

Kanssamatkustajat harvoin arvostavat tätä elettä.

Sitäkin vähemmän arvostan rakkautta, jota sain todistaa r-junassa viime syksynä. Taktisesti valitsin torstain matkustuspäiväkseni. R-juna saapui ja epäonnekseni se oli vanhaa sorttia. Sain ikkunapaikan, kaivoin läppärini repusta ja avasin kuivaakin kuivemman julkisoikeuden luennon.

Muutaman pysäkin jälkeen junaan astui pariskunta. Sivusilmällä vilkuilin mihin he päätyvät istumaan. Ohi, huh. Kunnes pariskunta teki täyskäännöksen ja päätyi vaiheilujen jälkeen viereeni.

Kaikki hyvin! Viereeni istui asiallinen nuori pari.

Heti alkajaisiksi huomasin parin olevan hyvin rakastunut. Katse parin välillä oli palava ja tuntui, ettei kumpikaan saanut silmiään toisistaan irti.

Hetken päästä alkoi kiihkeä halailu. Sitten kiihkeät suudelmat. Kaulailu.

Siis mitä — tekeekö ne fritsuja toisilleen?

Muutaman sekunnin ajan tuntui, kuin olisin palannut yläasteen välitunnille vastarakastuneiden teiniparien keskelle. Säästääkseni teidät lukijat jätän kuvailut tähän.

Tampere on paratiisi

K

estoonsa ja koettelemukseensa nähden R-junalla matkaaminen on edullinen tapa kokea kulttuurimatka. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava lähijunamatka tuo tullessaan. Kenties oksentavan kanssamatkustajan, sijoituksiaan pohtivan boomarin, maanläheisen staabin — tai kenties nämä kaksi jälkimmäistä toisiinsa salaa rakastuneina.

On sanomattakin selvää, että tamperelaisuus on tullut ainakin viideksi vuodeksi pysyäkseen. Myös maalaisuus on merkittävä osa minua.

Viikonloppuisin olo on kuin keski-ikäisellä tietotyöläisellä, joka lähtee retriitille metsän keskelle rauhoittumaan. Erona tosin se, että tämän retriitin hinta opiskelijalta on vain 13,90€.

Mutta huomaamattani olen pian omaksumassa uutta palaa identiteettiin: R- junamatkustajaa.

Laitan kuulokkeet korvilleni kävellessäni valonsäteiden maalaamaa Hämeensiltaa pitkin ja painan Kalevauvan Tampere-laulun tyytyväisenä päälle.

Huokaisen rauhallisesti ja hymyilen, koska tänään on maanantai ja seuraavaan R-junamatkaan olisi vielä ainakin viisi Tampere-päivää.

Rakkaudella, nykyinen maanantain rakastaja Kalevauvan ahkera kuuntelija Pendolinosta ja IC:stä haaveileva Ikuinen fuksi

K

un vihreä voitti pohjavärinä, alkoi vasta todellinen stressi – minkä sävyinen vihreä olisi oikea? Toimistolla käyneet tietävät, ettei toimiston valaistus ole järin imarteleva ja tämä vaikeutti entisestään sävyvalinnan tekemistä. Seinän pitäisi näyttää hyvältä loisteputkien valossa, mutta myös varjossa.

Pitkän pähkäilyn jälkeen uskoimme löytäneemme oikean sävyn: Tikkurilan L377 näytti pirun hyvältä K-raudassa. Tuotuamme maalipurkin toimistolle iski kuitenkin epävarmuus. Maali olikin purkissa todella vaalea ja kirkkaan vihreä. Hetken ajan tuntui, että olimme tehneet hirveän virheen. Muistin lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin yleisimmät maalausvirheet. Ensimmäiseksi virheeksi olikin listattu maalisävyn valitseminen myymälässä: malttamaton maalari valitsee maalisävyn myymälässä ja kiirehtii urakan pariin eikä lopputuotos olekaan mieluinen.

Paniikki alkoi hiipiä mieleen, ja ensimmäinen ajatuksemme oli soittaa K-Rautaan. Kysyimme epätoivoisina, voisiko maalia vielä sävyttää. Myyjä kertoi, että tämä olisi mahdollista. Paniikin laannuttua päätimme kuitenkin luottaa valintaamme.

Ja se oli juuri oikea päätös. Kun maali kuivui ja seinä sai viimeisen maalikerroksen, avautui edessämme upea vihreä, joka näytti täydelliseltä. Se ei ollut liian kirkas, ei liian vaalea, vaan juuri sopivan sävyinen - Staabin vihreä. Tummempi vaihtoehto, jonka melkein erehdyimme valitsemaan, olisi ollut liian synkkä ja raskas.

Teksti ja raportin kuvat: Ada Siikaluoma

TERVE

TULOA T SUMPI OIMISTOON LLE! <3

S

euraavaksi oli vuorossa Staabin tunnuksen ikuistaminen seinälle: ylväs laakeriseppeleen ympäröimä toscanalaistyylinen kolmipylväinen temppeli, jonka pylväikön päällä on yksinkertainen päätykolmio. Ja kun tunnus oli maalattu, kokonaisuus oli valmis.

Kaiken kaikkiaan tämä maalausprojekti on ollut todellinen onnistuminen. Lopputulos puhuu puolestaan. Maalaaminen oli paitsi mukavaa ja terapeuttista, myös hyvin palkitsevaa, vaikka opiskelut ja tentit jäivätkin hetkeksi vähemmälle huomiolle. Tärkeintä on kuitenkin se, että toimisto on nyt kotoisampi ja huokuu entistä enemmän Staabihenkeä.

Teksti: Milla Uramo Kuvat: Helmi Heikkilä

V

aikka harva kuuleekaan vaihto-opinnoista palanneelta muuta kuin ylistystä kokemuksestaan, vaihtoprosessin aloittamista saattaa jarruttaa ennakkoluulot. Kiireisten opintojen pyöriessä on helpompi siirtää tehtävälistalta vaihtoon liittyvien selvitysten aloittaminen kuin pakolliset kurssien deadlinet. Iiris ja Helmi kertovat, että vaikka Thaimaaseen lähtöön liittyikin pientä paperibyrokratiaa, Bangkokin puolella käytännön järjestelyt sujuivat yllättävän sutjakasti. ”Thaimaan hintataso on niin paljon Suomea halvempaa, että asumiseen pystyi panostamaan.” Helmi kertoo. Opiskelija-asunnossa asuminen olisi ollut noin 100 - 200e per henkilö, mutta tytöt päätyivät vuokraamaan vaihdon ajaksi AirBnB -asunnon yhdessä.

Asunto maksoi tytöiltä vuokran, veden ja sähkön kanssa yhteensä 630e, joka jaettiin puoliksi. Taloyhtiöllä oli oma kuntosali ja pihalla uima-allas. ”Varsinkin alkusyksystä kuumuuden vuoksi asunnon ilmastointi oli itsessään hyvä syy vuokra-asuntoon”.

Sutjakkaalla asioiden järjestymisellä Bangkokissa tytöt antavat esimerkiksi, että heidän alunperin vuokraaman asunnon omistaja peruutti vuokrasopimuksen vain pari päivää ennen tyttöjen lähtöä Suomesta. Iiris nauraa, että pientä kylmää hikeä tilanteessa nousi. ”Onneksi Bangkokissa on paljon vuokra-asuntoja saatavilla, joten uuden vuokrasopimuksen saaminen kävi nopeasti”. Matka Rangsit Universityyn sai alkaa.

R

angsit Universityssä on noin 30 000 opiskelijaa , eli yliopisto on iso. Iiris ja Helmi opiskelivat kansainvälisellä kampuksella. ”Tutustuttiin vaihto-oppilaisiin Yhdysvalloista, Kiinasta, muualta Euroopasta... Oli tosi kansainvälistä niin ei pelottanut puhua englantia. Niin, ja vaikka paikalliset yliopiston ulkopuolella eivät puhu niin hyvin englantia, he ovat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. ” Iiris kertoo. ”Mutta smalltalkkaamiseen kannattaa varautua henkisesti...” porilainen Helmi jatkaa kauhuissaan.

Molemmat opiskelivat vaihto-opinnoikseen kansainvälistä kauppaa. Helmi suoritti 20 opintopistettä, Iiris 25. Yksi suurimmmista eduista tytöillä oli opinnoissaan se, että opintokalenterit pystyi suunnitella todella itsenäisesti. ”Koska se oli mahdollista, tehtiin yhdessä lukujärjestykset niin, että kaikki kouluun liittyvä suoritet tiin kahtena päivänä viikossa opiskellen aamusta iltaan. Loput viisi päivää oli sitten lomaa ja oli mahdollista reissata.” Helmi kertoo.

Ja tytöt muuten reissasi. ”Käytiin ainakin Balillla, Singaporessa, Malesiassa, Hanoissa.... Ja Thaimaata kierrettiin myös muutama eri kaupunki”.

Kertoo paljon, että tytöt selaavat kamerarullaansa miettien unohtuiko joku paikka sanoa.

Molemmat tytöistä ovat ystäviäni, minkä vuoksi kysyn heiltä eikö kummallakaan mennyt hermo toisiinsa äänekkäinä höpöttelijöinä. Iiris ja Helmi katsovat toisiaan ja nauravat. He itsekin ihmettelvät, miten yksiössä eläessä kinaa ei oikeastaan kertaakaan syntynyt, vaikka molemmille oma tila on tärkeää. ”Sitä oli niin innoissaan aina tulevasta reissusta että oli tosi helppo olla keskenään. Kotona Bangkokissa oli sitten jo niin väsy ettei toista edes muistanut”, Iiris sanoo. ”Ja me nukuttiin yhdessä paljon päikkäreitä!” Helmi jatkaa nauraen.

Myös ylipisto järjesti vaihto-opiskelijoille erilaisia luokkaretkiä, joista kaikkiin sai osallistua maksamalla lukukausikohtainen 100e aktiivimaksu. Yliopiston järjestämillä reissuilla pääsi tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja retkillä käytiin esimerkiksi temppeleissä ja museoissa.

Tytöillä jäi mieleen vierailu riisipellolla tutustuen paikalliseen maanviljelyyn.

O

piskelijavaihto on ainutlaatuinen mahdollisuus elää lukukausi täysin erilaista elämää keräten unohtumattomia kokemuksia. Kuten Iiris ja Helmi tekivät, vaihtokokemuksen voi hyödyntää ajatuksena pitkästä ja rentouttavasta lomasta.

Varsinkin Aasiaan lähtiessä edullinen hintataso mahdollistaa tapahtumarikkaan arjen.

Molemmat tytöt kertovat kokemuksen myös opettaneen arvostamaan omaa arkea ja Suomea uudella tavalla. Joskus kauas lähteminen auttaa näkemään lähelle. Thaimaan aurinko ja smoothiebowlit olivat myös plussaa.

Iiris Eronen ja Helmi Heikkilä suosittelevat Bangkokia myös mulle staabeille.

Työnhaun ikuinen ongelma Opiskelu oppimisen vuoksi on ihan mukavaa hommaa. Lopulta tutkinnon olisi kuitenkin jossain määrin tarkoitus valmistaa työelämään.

Eikä siinä, Sokoksen kassallakin on ihan kivaa, mutta jossain vaiheessa sisällä saattaa alkaa kyteä palava halu päästä pääministeriksi.

Jostain urakka on siis aloitettava. Jokainen joutuu kohtaamaan saman suuren kysymyksen: kuinka ihmeessä saisin jalkani sen kuuluisan oven väliin? Mistä se ovi voisi edes löytyä? Jos isin firmasta ei työpaikkaa heru, nämä kysymykset saattavat nousta mieleen aina vain useammin.

S

ain kaksi haastateltavaa kertomaan omista kokemuksistaan työnhaun parissa. He jakoivat myös omia tähänastisia urapolkujaan. Eevi Seppänen jakoi mietteitään työnhausta ja työelämästä. Hänellä on takanaan työ Kelan etuuskäsittelijänä, ja paikka onkin monelle staabille tuttu: suuri määrä opiskelijoita työllistyy kesäisin sinne erilaisiin tehtäviin. Riikka Hämäläinen taas löysi aikanaan tiensä toiseen staabien valtaamaan virastoon: hän teki ensimmäisen oman alan kesäpätkänsä Verohallinnolla ja jatkoi siellä useamman vuoden. Monelle fuksille (= minulle) ja useammankin vuoden opiskelleelle on noussut mieleen sama kysymys: millaisia temppuja joutuu tekemään, että työpaikan saa napattua? Pommitin haastateltavia kysymyspatterilla ja sain ilokseni kuulla kokemuksia ja vinkkejä.

Teksti: Tytti Mikkonen

Hei Vergi Fantti Olemme käyneet tehtävään tulleet 13 248 hakemusta läpi.

Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Myös Vergi ymmärtää staabien turhautumisen Suomen vaikeaan työmarkkinatilanteeseen

ta hyvin olisi voinut hakea jo aikaisemminkin”, hän sanoo.

Hän on hakenut samaan paikkaan uudelleen (ja huhut kertovat, että paikka on nyt myös napattu!). Eevi kertoi pitäneensä työstä ja palaavansa mieluusti. Tulevissa urahaaveissa hänellä olisi esimerkiksi harkkapaikka ministeriössä, mutta suunnitelmat ovat vielä vähän auki. Valintoja ohjaavat omat mielenkiinnonkohteet.

T

öitä hakiessa tulee vastaan pohdinta omasta urasta ja sen suunnasta. Tulevaisuuden haaveet voivat olla selkeät, mutta niiden tavoittaminen tuntuu olevan kaukana. Ensimmäiset työpaikat eivät välttämättä ole lopulMilloin on oikea aika lähteä työnhakuun? lisia unelmaduuneja, mutta ne alkavat muodostaa tulevaa polkua. Riikka kertoo, kuinka vero-oikeus ei häntä lopulta nsimmäisen oman alan työpaikan etsimisen ajankohta niin paljon kiinnostanutkaan, mutta työ Verohallinnolla vaihtelee. Toiset kokevat fuksivuoden jälkeen jo paloa ohjasi omien mielenkiinnonkohteiden pariin ja auttoi vakokemaan uutta, toiset antavat asialle enemmän aikaa. litsemaan julkisoikeuden opintosuunnan. Pestistä nousi Riikka haki ja pääsi yhden vuoden opintojen jälkeen töihin halu tehdä samankaltaisia töitä muuallakin. Hän mainitVerohallinnolle. ”Tiedän useita staabilaisia, jotka eivät ole see myös esimerkiksi Oikeusrekisterikeskuksella tehdyn saaneet ensimmäisten opintovuosien aikana omana alan korkeakouluharjoittelun antaneen suuntaa jatkoa varten. työkokemusta. Tämä on varmastikin myös paljon yleisempää kuin heti fuksivuoden jälkeen työllistyminen”, hän Kun uran seuraava askel tuntuisi olevan edessä, voi rimakertoo. Totaalipaniikkiin ei siis ole syytä, jos töitä ei heti kauhu iskeä. Pitäisikö hakea samantyyppisiä tehtäviä kuin opintojen alussa tunnu löytyvän. aiemmin vai yrittää jo jotain uutta? Varsinkin ensimmäisen oman alan paikan hakemisessa tämä pohdinta voi satEevi oli ensimmäisessä oman alan työpaikassaan 3. vuo- tua eteen. Takana voi olla kokemusta aloilta, joita tuntuu den jälkeen. ”Kandiksi valmistuminen toi varmuutta, mut- olevan vaikea käyttää hyödyksi työnhaussa.

E

P

ohdintaan liittyy myös taloudellinen aspekti ja elämän realiteetit sanelevat reunaehdot. Kun työpaikan saaminen on rahatilanteen vuoksi elintärkeää, voi joutua pelaamaan haussa varman päälle ja kohdistamaan sitä paikkoihin, joista työn saaminen olisi todennäköisempää. (Todennäköistä työn saaminen ei tällä hetkellä ole kuitenkaan juuri mistään.) Toki oman alan ja muiden töiden hakeminen eivät sulje toisiaan pois. Tämä pohdinta voi kuitenkin sattua eteen, jos käykin niin onnekkaasti, että vanha työpaikka olisi tarjolla, mutta odottaakin yhä vastausta toisaalta. Jokainen suhtautuu riskin ottamiseen eri tavalla. Eevi tunnistaa pohdinnan vanhan ja mahdollisen uuden paikan välillä. ”Varsinkin silloin, Eevi Seppänen jos vanha työpaikka ei ole ihan omaa alaa tai haluaa kokeilla uutta, riskin ottaminen voi mietityttää”, hän sanoo. teen vaikeutumisen. Hänkin on saanut sen kuvan, että Hänen mukaansa työnhakuun on kuitenkin tullut tiettyä meidän alamme ja ylipäätään korkeakoulutettujen tilanitsevarmuutta, kun takana on jo yksi oman alan ne on hankalampi kuin aiemmin. työpaikka.

Kilpailun koveneminen näyttäytyy ikävänä monen opinHuono työllisyystilanne ja sen aiheuttama vitutus tojen alussa olevan kannalta: oman alan työkokemusta olisi hyvä saada, mutta kilpailussa on vastassa jumalaton yömarkkinat ovat muutoksessa ja yleinen työllisyys- määrä ihmisiä, joilla on jo paljon enemmän opiskeluja tilanne on heikentynyt. Se lisää epävarmuutta ja te- tehtynä, enemmän työkokemusta, enemmän asiaosaakee kilpailusta kovempaa. Tämänhetkisestä tilanteesta mista, enemmän jumalille tehtyjä rituaaleja suoritettuvoi välittyä hieman ristiriitainen kuva: yhtäällä profes- na… Tilanne voi tuntua niin sanotusti toivottomalta. sorit ja orientaation vetäjät toistavat, että opiskelijoita on vaikea saada valmistumaan, kun he ovat jo maiste- Kuinka sen työpaikan sitten käytännössä saa? rivaiheessa töissä. Toisaalta kuuluu viesti vaikeasta työllisyystilanteesta ja olemattomista työpaikoista. Työuran akeminen itsessään syö valtavasti aikaa. Se voi olla alussa oleviin tämä voi kohdistua vahvemmin. Riikka useamman kuukauden kestävä stressaava jakso, mainitsee, kuinka hänen opintojensa alkuvaiheessa ti- joka kummittelee takaraivossa jatkuvasti. Asiaa ei auta lanne oli parempi ja oli helpompaa päästä oman alan se, että välillä (useimmiten) rekryprosessit ovat hitaita. töihin Verohallinnolle, kun rekryttävien työntekijöiden Yhteydenpito hakijoihin voi olla mitä tahansa hyvästä tiemäärä oli useita satoja. Myös Eevi on huomannut tilan- dotuksesta täyteen radiohiljaisuuteen.

T

H

K

un kevät lähestyy ja useista hakemuksista huolimatta mistään ei oikein saa vastausta tai varmistusta prosessin etenemisestä, stressi voi kasvaa sietämättömäksi. Lisäksi osaan paikoista työnhakuprosessi kesätöihin voi alkaa joka vuosi alusta, eikä aiempien kesien työntekijöillä ole suoraa oikopolkua takaisin samaan työhön. Tässä on suuri ero joihinkin organisaatioihin: jatkoa edellisen kesän työpaikalle voi olla mahdollista saada helpoimmillaan niin, että soittaa paikan päälle. Toki paikasta saatu kokemus on huomattava etu, mutta vaikka hakija pyrkisi täsmälleen samaan konttoriin, paikka ei ole aina suoraan taattu.

Riikka Hämäläinen

Miten työpaikan voi sitten löytää? Kuntarekry on kahlattu läpi moneen kertaan ja Duunitorin logo kummittelee jo unissakin. Myös oma työkokemus (tai sen puute) mietityttää. Eevi keskittyi Valtiolle.fi:n, Kuntarekryn ja Kelan hakuihin. ”On sellainen fiilsi, että ekaa oman alan työpaikkaa hakiessa

ei voi olla nirso. Tuntuu, että pitäisi hakea joka ikiseen paikkaan”, hän sanoo. Hakemuksia tuli lähetettyä siis paljon. Varsinkin, kun hakee ensimmäistä oman alan työpaikaa, voi olla todella vaikeaa löytää omasta kokemuksesta niitä asioita, jotka olisivat haussa hyödyksi. Eevi kertoo tehneensä useamman vuoden kaupan alan töitä.

Siitä saatu asiakaspalvelukokemus on auttanut. Muutenkin omasta kokemuksesta voi löytyä yllättäviäkin asioita, joista voi olla hyötyä. ”Taidot voi muotoilla työpaikkaan sopiviksi”, hän sanoo.

Riikka kertoo panostavansa hakemuksiin paljon. ”Räätälöin hakemukset aina koskemaan juuri kyseistä hakemaani paikkaa”, hän kertoo. Hakemuksessa hän korostaa sitä, mitä lisäarvoa toisi kyseiselle organisaatiolle tai hakemaansa tehtävään. (toim. huom. Toisin kuin tiimihauissa, näitä hakemuksia ei siis välttämättä kannata väsätä kännissä pikkujouluiltana.)

Riikka mainitsee myös palautteen pyytämisen. Kun antaa muiden käydä läpi omia hakemuksia tai kysyy rekryäjältä palautetta jälkikäteen, voi saada uutta näkökulmaa Eevi pääaine on kunta- ja aluejohtaminen ja hän on jatkoa varten. Hakemuksissa kannattaa tuoda esiin myös opiskellut sivuaineina muun muassa julkisoikeutta ja muu kuin työkokemus: Riikka kertoo pitävänsä esimerpolitiikan tutkimusta. ”Jos kokee saaneensa yksittäisiltä kiksi ainejärjestöaktiivisuutta hyvänä asiana työnhaussa. kursseilta konkreettista osaamista tai laajempia teemoja, jotka kokee relevanteiksi, niitä voi nostaa hakiessa esille”, ”Työnhakuväylistä parhaimmaksi olen itse kokenut rehellisen suorakontaktoinnin”, Riikka kertoo. Hän on saahän mainitsee. nut sitä käyttämällä sekä harjoittelupaikan että tämänhetkisen työpaikkansa. Useat organisaatiot eivät edes aiken kilpailun keskellä itsensä markkinoiminen voi käytä julkista hakua, jolloin tämä voi olla ainut tapa nalisäksi tuntua vieraalta. Itsevarmuus ja omiin taitoi- pata paikka. ”Kiinnostaviin yksiköihin voi kannattaa siis hin luottaminen ovat kuitenkin tärkeitä taitoja. ”Fake it rohkeasti laittaa avoimia hakemuksia. Se voi auttaa erottill you make it” on moneen kertaan kuultu rimpsu, mut- tumaan massasta tai muistumaan myöhemmin mieleen, ta siihen pitäisi vain osata luottaa – kyllä sitä osaamista jos organisaatio avaakin julkisen haun”, Riikka summaa.

K

jo löytyy. ”Ilman rohkeuttani myydä oma osaamiseni en olisi saanut näitä työpaikkoja”, Riikka kertoo. ”Luotan Toiveena olisi saada joskus paikka Tampereelta, mutta täsomaan osaamiseeni ja annan sen myös näkyä hakemuksä työllisyystilanteessa hän kokee hyötyjen ylittävän haitat. sessa.”

Yksi vastaantuleva työelämän realiteetti on paikkojen ”On lohdullista tietää, että lähes kaikki rajallisuuden lisäksi sijainti. Töitä hakiessa joutuu kovan ympärillä painivat samojen kysymysten, pohdinnan eteen: onko valmis lähtemään kotipaikkahaasteiden ja stressinaiheiden kanssa.” kunnaltaan esimerkiksi kesäksi tai jopa pidemmäksi aikaa? Vastakkain ovat uran edistäminen ja taloudellinen tilanne sekä muun elämän yhteensovittaminen näiden Kuinka selvitä epätoivon alhosta? kanssa. Eevi kertoo joutuneensa pohtimaan tätä, sillä Tampereella paikkoja on tarjolla vähemmän kuin esioskus kaikista ponnisteluista huolimatta paikkaa ei löymerkiksi pääkaupunkiseudulla. Hän on kohdistanut hady. Tämä aiheuttaa harmia niin uran edistymisen kuin kua Tampereelle, mikä rajoittaa mahdollisuuksia. toimeentulon puolesta. Vertaistukea löytyy onneksi läheltä. On lohdullista tietää, että lähes kaikki ympärillä paiRiikan nykyinen työpaikka sijaitsee Vantaalla. ”Hakiesnivat samojen kysymysten, haasteiden ja stressinaiheiden sani työpaikkoja olen joutunut joustamaan halusta työskanssa. Kukaan muu ei ymmärrä omaa ahdinkoa yhtä hykennellä Tampereella. Olenkin toistaiseksi ollut töissä vin kuin hän, joka tarpoo siinä samassa loppumattomassa kaikkialla muualla kuin Tampereella: Lahdessa, Häsuossa. Tsemppihalit eivät paljoa pankkitiliä lämmitä, meenlinnassa ja nyt Vantaalla”, hän kertoo. Riikka tekee mutta silti kaikille voimia työnhakuun, ette ole yksin :) kokoaikaisena töitä Vantaalle ja matkustaa sinne töihin noin kaksi kertaa viikossa. Hän joutui pohtimaan työn (Allekirjoittanut jatkaa ensi kesän taas kaupan kassalla vastaanottamista opintojen ja matkustamisen rankkuuylitsevuotavan kiitollisena. Katsotaan niitä oman alan den kannalta, mutta päätti ottaa riskin. töitä sitten myöhemmin.)

J

STAABI TEKSTAA

JÖSSES!!!

E L L A S N A K ITUKSELTA

TOIM Oispa mulla oma staabussy - Kari

Jos on Viran haltija, niin onks silloin niinkuin byrokraattiversio Legolaksesta?

- Hallintotietelijä Keski-Maasta

Toimiston Väyrys muki porskuttaa vielä ilman korvaa #OLKAAKUINPAAVO - kahvin_nautiskelija

rip pinni a2089 -en enää opiskele Cafe Juvenes Alakuppilan mozzarellapaninit bängää, suurinta herkkua -paninilover67 Vergifantti on aivan liian nuori ollakseen mukana alkoholillisissa tapahtumissa!

-huolestunutmummo98 Ootteko huomannu et luennoilla Karppi ei ikinä juo sitä takeaway kahviaan xd - kajokotka mitä *** tarkoittaa peisetti?

- ennen nuorisoa ymmärsi

Haluaisin pyytää lempistaabia treffeille - haaveilija

Opetelkaa käyttää lippukauppaa pus -liputon

Alussa oli laukku, Luokka ja Pinni A.

Pinni A:n muistolle P

inni A tuo varmasti monelle meistä Staabissa lämpimän haikeita muistoja ja tuntemuksia mieleen. Allekirjoittanut on kuluttanut aikaansa niin toimistolla, kuin myös Pinnin käytävillä laahustaen, ja sydämeni suorastaan huutaa rakkaan entisen kotisiipemme perään, vaikka olenkin saanut totutella uuden toimistomme lämpöiseen tunnelmaan ja puolet suurempaan pinta-alaan.

En ole kuitenkaan ainoa, jolla on lämpimiä muistoja rakkaasta entisestä kotisiivestämme. Tämä on siis sinulle Pinni A. Lepää rauhassa makea prinssi.

Muistan vielä, kun fuksisyksynä kaikki oli minulle jännittävää sekä uutta. Tällöin minussakin oli vielä jonkin asteista nuoruuden ja motivaation säihkettä, jonka olen kadottanut jo aikapäiviä sitten, todennäköisesti wappuna Hervantaan.

Vaikka asiat muuttuvat akateemisen ikääntymiseni myötä, tietyt asiat pysyivät aina tuttuina ja turvallisina. Yksi näistä oli aina niin rakas Staabin toimisto Pinni A:n ala-aulan kupeessa.

Heti alusta asti kohtaloni oli sinetöity toimiston sohvan ja kahvireservin vakiokuluttajana. Toimistosta tuli minulle ajan myötä paikka, jossa on naurettu monet naurut, itketty itkut ja kirottu milloin työnhaun kankeutta, milloin kurssitöiden etenemistä. Aluetieteilijä minussa uskaltaa jopa väittää, että Staabin toimisto ilmentää minulle jotakin erityistä paikkatunnetta. Kaikki hyvä kuitenkin päättyy aikanaan, ja niin myös rakkaan muutaman neliön koppimme tarina tuli päätökseensä. Kuitenkin olen optimistinen tulevasta, ja aionkin kunnioittaen vanhaa, rakasta toimistoamme rötväämällä yhä ahkerammin uusissa tiloissamme. Päätän tämän muistokirjoitukseni siteeraamalla ruotsalaisen musiikkiteollisuuden lahjaa maailmalle.

Breaking up is never easy, I know, but I have to go Knowing me, knowing you, it’s the best I can do Vera Laari

J

ättimäisten pensselien vartioimien ovien takaa avautui maailma, josta alkoi monen hallintotieteilijän akateeminen taival. Fuksina opimme kampuskierroksella, että juuri täältä löytyy se tärkein turvapaikka –paikka, johon saattoi paeta Päätalon, Linnan ja Pinni B:n hälinää. Tämä taival kätki sisälleen luentosaleja, opintopaikkoja ja henkilökunnan huoneita. Tämä kaikki tapahtui vaksien valvovien silmien ja partojen alla.

Tämän mystisen rakennuksen käytäville kätkeytyi myös pieni huone, joka lounasaikaan täyttyi riemukkaista ja kahvia kaipaavista staabeista. Sieltä löytyivät upeimmat merkit haalareihin, parhaat tenttivinkit ja hauskimmat virkamiesvitsit. Huoneen läheisestä Café Pinnistä tuli muuta kuin kahvila. Se oli opiskelutila mutta ennen kaikkea kohtaamispaikka. VK:t muistavat sen vieläkin ennen kaikkea pizzapäivistä.

Korkeuksissa sijaitsevan Yläfemman nurkissa opiskeltiin, palautettiin kandeja, kärsittiin tenttejä mutta myös puhuttiin ja naurettiin, vaikka Iltakoulun hallitus kokouksillaan karkelot peruivatkin.

Nyt käytävät ovat hiljaisia. Enää ei kuulu opiskelijoiden puheensorinaa, ei askelten kaikuja Paavo Koli-salista, ei Exam-tenttien kiirettä, ei tuttujen professorien ääntä. Pinni A on ollut monelle akateemisen polun turvasatama, mutta nyt tämä taival on tullut päätökseensä.

On tullut aika levätä rauhassa.

Vikke Mikkilä

Kerran sinut kohtasin, Linnan takaa loistit.

Annoit mulle kotipaikan, pesän, kahvin, lepopaikan.

Miika-Samuel Rostedt Liian nopeasti pois lähdet, kai yössä loistaa monet tähdet.

Vaan enää silloin en sisään pääse vain muistos sydämeeni jääden.

Pinni A:ta llämmöllä muistaen Miika-Samuel Rostedt Vera Laari Vikke Mikkilä

STAABIN HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT 2025 HALLITUS

Magdalena Honkasalo, Puheenjohtaja - 23, Askolasta - 4. vk , Julkisoikeus - Innostun järjestöjutuista ja vadelman makuisesta mad crocista - Odotan vuodelta: kivoja opiskelijatapahtumia, kahvihetkiä toimistolla ja härkispaninin paluuta Alakuppilan valikoimaan

Emma Jaakola, Talous- ja tietosuojavastaava - 24, Tampereelta - 4.vk, Hallintotiede - Innostun, kun mietitään että mihin mennään hallituksen kokouksen jälkeen syömään Odotan vuodelta:: laskujen maksamista, uusia kamuja ja tapahtumia <3

Petra Varjus, Tapahtumavastaava - 20, Janakkalasta (Tervakoski!!!!)

- 2.vk, Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Innostun… One Directionin biiseistä, AINA. Directioneri 4evä!!

- Odotan vuodelta: Staabin tapahtumia,,, tietty!! ja uutta lonkeromakua…

Mikko Sainio, tapahtumavastaava - 22, Kangasalta - 3.vk, Kunta- ja aluejohtaminen - Innostun Waltarin historiallisista romaaneista Mitä odotan vuodelta: Papas Arrugadas - perunoiden paluuta ja etenkin wappusillistä

Veera Saukkonen, koulutuspoliittinen vastaava ja varapuheenjohtaja - 27, Nurmosta - 4vk, Kunta- ja aluejohtaminen Innostun uusien energiajuomien testaamisesta Mitä odotan vuodelta 2025: Sitä, että toimistolla saataisiin äänieristeet kiinni kattoon

Sallamari Roti, Tuutor- ja yhdenvertaisuusvastaava - 20, Tuusulasta - 2.vk, Julkisoikeus Innostun, kun sitseillä on popcornia Odotan vuodelta: tuutorsitsejä, fuksiviikkoja ja poikkitieteellisten tapahtumien järjestämistä

Oskar Mannelin, Viestintävastaava - 22, Joensuusta - 2. vk. Kunta- ja aluejohtaminen - Innostun kun saan kuulla Fazerin levyjen olevan Lidlissä alennuksessa - Odotan vuodelta: ikimuistoisia hetkiä, uusia ystäviä sekä kunta- ja aluevaaleja

Tomi Pirinen, yrityssuhdeja työelämävastaava - 22, Salosta - 3.vk, Julkinen talousjohtaminen - Innostun kaikesta extempore tekemisestä etenkin jos se sisältää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

- Odotan vuodelta: lisää unohtumattomia kokemuksia

TOIMIHENKILÖT

Vilma Puisto, Projektivastaava - 21, Ruokolahdesta - 3.vk, Ympäristöpolitiikka ja aluetiede -Innostun kun luennolla ei ole läsnäolopakka -Odotan vuodelta: Uusiin ihmisiin tutustumista

Anni Kalmari, Tukitoimihenkilö - 24, Tuusulasta - 4. vk, Julkisoikeus - Innostun herkästi vähän kaikesta.. mutta sanotaan nyt että musiikista ja keikoista, treeni- ja crossfitjutuista, koirista jaja kivoista ihmisistä <3 - Odotan vuodelta: tapahtumia ja kivoja uusia kohtaamisia :)

Arttu Hiltunen, liikunta-, vapaa-aika ja kerhovastaava - 26, Pirkkalasta - 4.vk. Kunta- ja aluejohtaminen -Innostun, kun toimistolla nimeltä mainitsematon Tomi ehdottaa Passioniin menemistä -Odotan vuodelta: sekoilua ja uusia kokemuksia

Victoria Patshijew, Kolmiovastaava - 22, VANTAALTA - 3.vk, Julkinen talousjohtaminen -Innostun siitä kun Taylor julkaisee joskus ehkä reputation taylor’s versionin -Odotan vuodelta:Reputation (Taylor’s version)

Selma Murtonen, Tukitoimihenkilö - 21, Turusta - 3. vk, Julkisoikeus - Innostun kahvista, suklaasta, perustuslaista Odotan vuodelta: Työpaikkaa :’) ja pitkää wappua!

Kaisla Kainulainen, Vuosijuhlavastaava - 24, Kuopiosta - 2.vk, Kunta- ja aluejohtaminen - Innostun asioista nopeasti, mutta lyhyen aikaa! Mutta rugbystä ja lautapeleistä pysyvästi :) - Odotan vuodelta: Kaikkea mitä menossa oleva vaihto tuo tullessaan!

Ja Vujuja <3

Aki, Rokkonen, Vapaa-aikatoimihenkilö - 23, Joensuusta - 2.vk, Kunta- ja aluejohtaminen - Innostun ihmisten luovuudesta – mitä luovempaa, sitä enemmän olen innoissani!

- Odotan vuodelta: Tietenkin suurta suosiota Staabin vapaa-aikatapahtumille!

Nella Hendrell, Valokuvaustoimihenkilö - 19, Hyvinkäältä - 1.vk, ei vielä opintosuuntaa - Innostun heittäytymisestä ja tanssiringeistä Kolmioilla Odotan vuodelta: Paljon uusia kavereita ja ihania kohtaamisia!

Taika Kostet, Kolmiotoimihenkilö - 21, Helsingistä -2.vk, ympäristöpolitiikka ja aluetiede Innostun geometriasta, etenkin kolmioista Mitä odotan vuodelta: upeiden kolmioteemojen toteuttamista

Verneri Elomaa, liikuntatoimihenkilö - 22, Porvoosta - 2.vk, Julkisoikeus Innostun varrasleivästä aamuisin Odotan vuodelta: Antoisia hetkiä liikunnan ja opiskelijatapahtumien parissa

Aliisa Sorvari, Grafiikkatoimihenkilö - 20, Joensuusta - 2.vk, Julkinen talousjohtaminen Innostun random faktoista jotka liittyy mereneläviin, tulkaa kertoo niitä mulle Odotan vuodelta: että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin (ja niitä mereneläviin liittyviä faktoja pliis)

Pihla Tolppanen, Tapahtumatoimihenkilö - 21, Vantaa -1.vk, ei opintosuuntaa vielä - Innostun hyvästä toridiilistä -Odotan vuodelta: mahtavia kokemuksia ja ihania ihmisiä!

Ella Lavaste, U-Excutoimihenkilö - 30, Vantaalta - 4.vk, Kunta- ja aluejohtaminen️ - Innostun tapahtumien järjestämisestä ja skumppapohjaisista drinkeistä - Odotan vuodelta: uexcua (tietenkin), wappua sekä vujuja!

Jeremiah Allred, KV-tuutortoimihenkilö - 22, ylpeästi Riihimäeltä - 2.vk, Hallintotiede - Innostun kun ABBA soi kolmioilla - Odotan tältä vuodelta: Tuutorsitsejä! Ja päästä suunnittelemaan ja pitämään ohjelmaa kv-tuutoreiden ja vaihtarien kanssa

Ella Huhtinen, Kansainvälisyystoimihenkilö - 21, Helsingistä - 3.vk, Hallintotiede Innostun Yorkshire teestä ja kansainvälisestä oikeudesta Odotan vuodelta: töitä :´)

Miika-Samuel Rostedt, Alumnitoimihenkilö - 27, Porista - 4.vk, Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Innostun henkilöstä joka lukee Staapista. Kyllä juuri sinusta, joka luet tätä. Lähetkö treffeille?

- Odotan vuodelta: Pesiskeittoa

Thieja Suopajärvi, Viestintätoimihenkilö - 21, Vantaalta - 2.vk. Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Innostun jokapäivä aamukahvista ja aina kun näen hodari koiran tai minkä vaan koiran - Odotan vuodelta: matkustelua, vappua ja uusia ihania muistoja

Emmi Vilén, Projektitoimihenkilö - 21, Nokialta - 2.vk, Julkisoikeus - Innostun yleensä kaikesta, jatkuvasti (ainakin hetkeksi) - Odotan vuodelta: spontaaneja ja ihania kohtaamisia! Ja toki uusia projekteja <3

Ada Siikaluoma, Tilavastaava - 24, Rovaniemeltä - 4.vk, Hallintotiede - Innostun uusista ravintoloista ja päiväviineistä - Odotan vuodelta: Yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa (ja wappua)

Krista Rannikko, Työelämätoimihenkilö - 21, Seinäjoelta / Nurmosta - 3.vk, Ympäristöpolitiikka ja aluetiede <3 Innostun, kun Juhla Mokka on alessa Odotan vuodelta: Valmista kandia

Milla Uramo, Päätoimittaja - 24, Rovaniemeltä - 3.vk, Kunta- ja aluejohtaminen - Innostun kaikesta ja nopeasti unohtaen yhtä nopeasti edellisen innostuksen Odotan tältä vuodelta: Että saan tän lehden ulos joskus

Olli Ruotsalainen, Aikuisopiskelijatoimihenkilö - 43, Espoosta -5vk, Julkinen talousjohtaminen -Innostun uudesta oluesta -Odotan vuodelta: hyvää menoa ja enemmän tapahtumia

STAAPISEN H Oinas 21.3. - 19.4.

Sinulla on vauhti päällä, joten muista myös rauhoittua! Sinkoillessasi paikasta toiseen saatat kadottaa fokuksesi hetkeksi. Älä anna prioriteettiesi kadota vauhdin hurmassa. Saatat myös huomata löytäväsi jonkin jo unohtuneen asian uudelleen.

Härkä 20.4. - 20.5.

Ahkeruutesi ja sinnikkyytesi palkitaan parillisena päivänä. Tarkkaile sähköpostiasi, sillä joskus palkinnot saapuvat mystisestä exam-noreply@csc.fi -osoitteesta. Tai lempiruokanasi Minervassa...

Kaksoset 21.5. - 20.6.

Talvipäivien auringonpaiste saa kevään siintämään jo mielessäsi. Varo, ettet keskity liikaa edessä olevaan. Muista myös tämä hetki tai ehkä jopa pysähdy pohdiskelemaan mennyttä (varsinkin, jos oppimispäiväkirjan dedis lähenee uhkaavasti…)

Rapu 21.6. - 22.7.

Kadottamasi asia palautuu sinulle tulevina viikkoina. Se saattaa liittyä keskittymiskykyysi tai sitten kenties johonkin vähemmän tärkeään asiaan. Oletko unohtanut jotain matkan varrelle?

Leijona 23.7. – 22.8.

Olet liekeissä! Arkesi on vauhdikasta eikä pippaloita puutu. Oletkin kuin oman elämäsi sirkustirehtööri. Jännittävä meno vaatii seurakseen harkitsevaisuutta. Muista siis pitää järki mukana menossa, niin asiat sujuvat.

Neitsyt 23.8. - 22.9.

Takana voi olla hieman raskaampi ajanjakso, ja energiasi eivät ole tasapainossa. Muista ottaa aikaa palautumiseen ja lepoon. Tähdet lupailevat tasaisempaa tulevaisuutta, ja kärsivällisyytesi palkitaan jonkin asian suhteen.

Kristallipalloa tulkitsemassa Katariina Korkee ja Tytti Mikkonen

HOROSKOOPIT Vaaka 23.9,- 22..10.

Uusi periodi tuo mukanaan vihaamiasi ryhmätöitä, mutta tällä kertaa ne saattavat tuoda elämääsi jotain uutta ja hyvää. Ole avoin ryhmäsi ihmisille, sillä joku heistä saattaa olla uusi rakastajasi. Tai uusi ystävä?

Skorpioni 23.10. - 21.11.

Pitkän ja synkän kaamoksen jälkeen valo palaa arkeesi yllättävän ihmisen muodossa. Ehkä tapaat uuden ihmisen tai vanhan, mutta aurinkoisemman tutun peilistä.

Jousimies 22.1. - 21.12.

Tasapaino on avainasemassa elämässäsi. Pidä huolta, että rauhan tasapaino vallitsee sosiaalisen elämäsi ja opintojesi välillä. Ilman lepoa kukaan ei jaksa.

Vesimies 20.1. - 18.2.

Tähdet kertovat, että 21.3. klo 01:18 sinulle tapahtuu jotain mystistä.

Muista olla hereillä ja varastoida tähtien tuomaa energiaa. Jos joskus löydät viiden euron setelin maasta, niin tämä on se päivä.

Kauris 22.12. - 19.1.

Sinulla on hartioillasi paljon kannettavaa juuri nyt. Kevennä taakkaa ja muista pyytää apua, kun sitä tarvitset. Kevät tuo mukanaan myös yllätyksiä: voit huomata uuden asian herättävän kiinnostuksesi ennenäkemättömällä tavalla.

Kalat 19.2. - 20.3.

Lukuisten pettymysten jälkeen saat vihdoin tärkeän puhelun lähiviikkoina. Onko se kesätyöpuhelu vai voimaa antava terveisten vaihto läheiseltä? Kannattaa ottaa älä häiritse - tila pois päältä.

Live, Love, Hallintotieteilijäpäivät Olipahan taas Hallintotieteilijäpäivät - ja omalla kohdallani neljännet sellaiset. Ensimmäisille Hallintotieteilijäpäivilleni osallistuin keväällä 2022 Vaasassa. Koronakurjimuksen vuoksi Hallintotieteilijäpäivien vietto Vaasassa oli siirtynyt liki 1,5 vuodella. Jo tuolloin kauan odotettu tapahtuma lunasti odotukset. uonna 2023 hallintotieteilijät kokoontuivat kotikaupunkiini Rovaniemelle, ja viime vuonna sain olla järjestämässä Hallintotieteilijäpäiviä Tampereella suunnittelutiimin puheenjohtajana. Tänä vuonna olikin mukava palata osallistujan rooliin ja nauttia tapahtumasta ilman järjestäjävastuita.

Ensimmäinen ilta

H

allintotieteilijäpäivät lähtivät käyntiin varsin vauhdikkaasti, kun jakauduimme viiteen bussiin Vaasan kaupungintalon edustalla. Tarkoituksena oli ilmeisesti jakaa väkeä busseihin niin, että jokainen ainejärjestö olisi mahdollisimman tasaisesti edustettuna. Tämä oli luonnollisesti kaaottista: 250 henkilön ohjeistaminen itsessään on vaikeaa, saati sitten se, että kaikki kuuntelevat ja sisäistävät annetut ohjeistukset. Vaikka kaupungintalolla oli pientä kaaoksen tuntua, porukka saatiin nopeasti busseihin ja matkaan. Ainakin omassa bussissani tunnelma oli rento ja iloinen, vaikka maisemia ei illan pimeydessä juuri ehtinyt ihailla – käsittääkseni ylitimme ainakin Suomen pisimmän sillan, Raippaluodon sillan.

Luonnollisesti bussissa järjestettiin bussikilpailu. Pitäähän sitä nyt aina tietää ketkä ovat parhaita - oli kyse sitten sitsipöydästä tai HTP-bussista. Suurena seltzer- ja siiderinautiskelijana en ollut tässä bussikilpailussa vahvimmillani.

Bussikilpailun nimi oli case by case. Hallintotieteilijänä odotin jotain tapasesimerkkien ratkomista, mutta kyseessä olikin kaljakeissien kumoaminen. Jokaisen bussin tehtävänä oli tyhjentää kaksi konttia olutta eli yhteensä 48 oluttölkkiä. Yritin kantaa korteni kekoon, mutta lopputuloksena oli vain närästys. Bussiemäntämme ilmoittivat, että bussimme olisi jopa voittanut kyseisen kilpailun.

Bussikierroksella oli neljä pysähdystä. Pysähdyksillä tutustuimme paikallisiin kuppiloihin, pelailimme kaljamölkkyä muistuttavaa peliä ja ikuistimme hallintotieteilijät Vaasa-kyltin edessä.

Bussikierroksen aikana pysähdyimme neljästi: tutustuimme paikallisiin baareihin, pelailimme kaljamölkkyä muistuttavaa peliä ja ikuistimme hallintotieteilijät Vaasa-kyltin edessä. Yllättävän pitkä, noin neljän tunnin kierros ei tuntunut painavan edes rovaniemeläisiä kollegoita, jotka olivat matkustaneet tuntitolkulla Lapista länsirannikolle. Bussikierrokselta jatkoimme iltaa Torstissa, jossa karaokejono lämmitti mieltä: vaikka baari täyttyi nopeasti niin ainakin alkuun karaokejonossa ujosteltiin.

Omaa toivekappalettaan pääsi laulamaan hyvinkin nopeasti. Karaoke hown jälkeen pääsimme tutustumaan vaasalaiseen ruokakulttuuriin paikallisessa ravintolassa, kun salaattibaarissa tarjoiltiin tillimakaroonia.

Asiaohjelma

Sitsit

M

A

itä sitä turhia valehtelemaan: en osallistunut asiaohjelmaan. Tänäkään vuonna. Syynä ei ollut aamun olotilat, vaan se, että olimme ystäväni Emman kanssa sopineet jo hotellia varatessamme, että vietämme perjantain rentoutuen Tropiclandiassa. Seurasin kuitenkin asiaohjelman menoja ja meininkejä somesta ja kyselin mielipiteitä asiaohjelmaan osallistuneilta. Asiaohjelmaa kuvailtiin hyvin tyhjentävästi laadukkaaksi. Asiaohjelman houkuttevuu teen oli panostettu aiempaa enemmän - ja hyvä niin, koska asiaohjelma aloitettiin monipuolisella brunssilla. Myös brunssilla kuultiin moipuolisesti puheenvuoroja eri tahoilta, kuten YKAlta ja Suomen Luonnonsuojeluliitolta. Alumnipanelissa puolestaan kuultiin erilaisista urapoluista. Alumnipaneelissa ei teknisesti ollut yhtään staabilaista, koska Juupajoen kunnanjohtaja Riku Siren korosti identifioituvansa hallaksi, ei staabilaiseksi.

Erityisesti kehuja keräsi asiaohjelman pääpuhuja hallarialumni Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma. Mäki-Lohiluoma on Kelan johtoryhmän jäsen ja hänen alaisuudessaan toimivat asiakkaan lähipalvelut ja valtakunnalliset asiakkuuspalvelut sekä tietopalvelut. Hän toimii myös pääjohtajan sijaisena tarvittaessa. Kari-Pekan puhetta kuvattiin inspiroivaksi ja toivoa antavaksi. Kari-Pekka korosti puheessaan inhimillisyyttä ja sitä, kuinka tärkeää on olla mukava toisille.

siaohjelmasta siirryttiin sitten itse asiaan: pääilta on monelle Hallintotieteilijäpäivien kohokohta. Pääiltaa vietettiin sitsien merkeissä kahdessa lokaatiossa: Palosaaren järjestötalolla ja kulttuuritalo Fannyssa. Minulla oli suuri kunnia ja vastuu toimia toastmasterina yhdessä Hallinnoijien edellisvuoden varapuheenjohtajan Leon ja Remburssin tämän vuoden puheenjohtajan Jonin kanssa.

Suurkiitos toastkavereille! Kulttuuritalo Fannyssa puolestaan toasteina olivat Elina Staabista, Miika Hallinnoijilta ja Samuel Remburssilta.

Sovimme sitsipaikalla Leon ja Jonin kanssa, että koska sitseillä ei ollut teemaa niin voisimme sopia oman teeman. Teemamme oli low effort, vaikka askartelimme upeat tiimipaidat, joissa luki I <3 HTP. Totesimme jo ennen sitsien alkua, että tämä sitsikansa osaa varmasti itse viihdyttää itseään ja keksiä ohjelmaa. Palosaaren järjestötalon sitseillä meininki oli katossa heti ensimäisistä laulunsäkeistä alkaen. Illan tunnelma oli niin energinen ja riehakas - ehkä jopa ajoittain kaoottinen - joten koimme, että ei ollut mitään syytä katkaista fiilistä turhilla keskeytyksillä. Niinpä päätimme suosiolla jättää pois ennakkoon suunniteltuja ohjelmanumeroita ja antaa sitsikansan nauttia illasta vapaammin. Sitsikulttuureissa ei ollut mielestäni perustavanlaatuisia eroja Vaasan, Rovaniemen ja Tampereen välillä.

K

oska oma kokemukseni sitseistä rajoittuu vain Palosaaren hullutteluihin, kyselin lisätietoja Fannyn menosta toastina toimineelta Elina Reimsiltä. Elina kertoi jääneensä kaipaamaan jallua ja Oodia sitoutumattomuudelle, mutta vaasalainen sitsikulttuuri ei muutoin ollut järkytys. Itse jäin kaipaamaan näiden lisäksi vettä: sitäkään ei tarjoiltu näillä sitseillä. Pienistä puutteista huolimatta ilta oli kuitenkin yksi hauskimmista. Fannyn sitseiltä riitti hauskoja tarinoita, mutta yksi nousi muiden yli. Eräälle sitsaajalle annettiin rangaistukseksi tuoda toastmastereille jotain ulkoa. Päättäväinen sitsaaja otti tehtävän vakavasti, kävi Wanhassa Mestarissa yksillä, otti taksin keskustaan ja palasi Gambinapullo kainalossaan. Gambinapullon hankinta perustui siihen, että “juo minulle”-pelissä toastit olivat ilmaisseet suurta pettymystä siihen, ettei kenelläkään ole tuota punaista herkkujuomaa. Tästä voisi moni ottaa oppia: panosta aina rangaistusten suorittamiseen!

kaan nimetylle nallekarhulle antoisaa ja tapahtumarikasta vuotta Vaasassa ja odotamme kovin, että hän saapuu Tampereelle ensi vuoden alussa. Siliksestä ei ole juurikaan kerrottavaa, koska omalta osaltani sillis päättyi lyhyeen. Lähdin aikaisemmalla junalla kohti kotia – ehkä hieman liian suurin odotuksin siitä, että olo paranisi matkalla. Ekan illan bussiajelulla ja pysähdyksillä olin kaiken lisäksi onnistunut vilustuttamaan itseni, joten alkava nielutulehdus teki silliksestä ja matkustamisesta varsin tuskallisen.

… ja ensi vuonna uusiksi?

V

aikka loppuvuodesta vannoin, että vuoden 2025 Hallintotieteilijäpäivät jäisivät osaltani viimeisiksi, on myönnettävä, että ensi vuonna on vielä kerran pakko lähteä mukaan – ihan oikeasti viimeistä kertaa. En lähde tapahtumaan ainoastaan perinteiden ja tuttuuden vuoksi, vaan myös siksi, että se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kokea yhteisöllisyyden ja ilon hetkiä uusien vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaisikin, niin Hallintotieteilijäpäivillä parasta ovat muut hallintotieteilijät. Tapahtuma kokoaa yhteen eri kaupunkien opiskelijat, jaettu identiteetti hallintotieteiden opiskelijana luo erinomaisen pohjan uusiin ihmisiin tutustumiselle. Keskustellessani Elinan kanssa Fannyn sitseistä hänkin korosti, että tapahtumaan kannattaa osallistua avoimin mielin. Mukaan voi lähteä yksinkin, sillä tunnelma on vastaanottava ja yhteisöllinen - uusia ystäviä löytyy helposti.

TEKSTI: ADA SIIKALUOMA KUVAT: SANTERI TIAINEN

Sillis

V

äsynyt, mutta onnellinen HTP-kansa kokoontui vielä kerran yhteen silliksellä. Sillis sujui perinteiseen tyyliin: toiset jaksoivat vielä juhlia, kun taas osa keskittyi lähinnä horisontaaliseen palautumiseen vesilasin äärellä.

Krapulaiset katseet ja epätoivoiset yritykset syödä jotain kuvaavat aamupäivän tunnelmaa paremmin kuin tuhat sanaa. Itsellenikään ruoka ei maistunut, mutta tarjoilla ollut lokakuussa 2024 vanhentunut Prime -nesteytysjuoma oli ihan ok, vaikka haju olikin epäilyttävä. Sillikselle osallistui myös valloittavan suloinen ja lempeä Staabin, Remburssin ja Hallinnoijien yhteinen maskotti Max Bearber, joka siirtyi vaasalaisten hoivaan. Toivotamme Max Weberin mu-

Osallistu ä tästä linkist viimeistään 13.3 klo 12!