Akateeminen maailma itsessään voi olla alussavinkin tuntematon. Tieteen tekemisen kieli kuulostaa heprealta ja argumentaatiotaidot tuntuvat olevan vielä hakusessa, etenkin jos oma ympäristö on aiemmin ollut varsin ei-akateeminen. Meitä kaikkia tietysti yhdisti jo ennestään palava rakkaus hyvään hallintoon ja eri johtamisen osaamisvaatimuksiin, mutta välillä luennoilla ja keskusteluissa pyörivät teemat voivat mennä ensikuulemalta yli hilseen.
Pakottava tarve osata kaikki jo ennen kuin aiheita on ehditty käsitelläkään, saa vähintään jokaisen paatuneen kympin oppilaan turhautumaan. Siksi itseään täytyy aika ajoin muistuttaa siitä, että nyt ei olla enää Kansasissa vaan eteen on avautunut tuntematon, jonka oppii tuntemaan pikkuhiljaa.
Täytyy myös muistaa, että professorit ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta eivät mitään ylijumalia. Omat kysymykset voivat alussa tuntua liian tyhmiltä esitettäväksi. Luennot eivät kuitenkaan ole mikään oman ennakkotietämyksen esittelytilaisuus, vaan oppimistilanne, jonka tarkoitus on vastata kysymyksiin ja toivottavasti herättää uusia. Itsensä tyhmäksi tunteminen kuuluu prosessiin ja on itse asiassa olennainen osa sitä. (Dunning-Kruger-efektiin hieman viitatakseni: mitä vähemmän tiedät, sitä enemmän luulet tietäväsi. Sama toimii päinvastoin: vasta tie-
don määrän kasvaessa alkaa käsittää, kuinka rajallinen oma ymmärrys eri asioista onkaan.)
Läheskään kaikilla asiat eivät mene aina ihan putkeen. Osalle fuksivuoden alkuun liittyy koko ”aikuisen elämän” alku, ja monta suurta elämänmuutosta kerralla saa kenet tahansa hieman sekaisin. Joka tuutista tuleva viestintä voi hajottaa: Telegramin 14 eri ryhmää vaatii huomiota, Moodlessa tulee vastuuopettajalta viestiä, intraakin pitäisi muistaa seurata ja sähköpostiin pamahtaa vielä lisäinfoa. Pakollisia menoja ja tapahtumia on hengästyttävällä tahdilla ja illalla sänkyyn kaatuessa ei ehdi edes potea koti-ikävää, kun uupumus vie unten maille.
Tämän kombon kanssa voi yrittää selvitä jonkin aikaa, kunnes ymmärtää ottaa kalenterin kauniiseen käteen ja laittaa asiat muunkin kuin oman hataran muistin varaan (ja tärkeysjärjestykseen). Hyppyä esimerkiksi lukiosta yliopistoon ei voi vähätellä.
Apua on onneksi tarjolla: yliopistolta löytyy opintoneuvojaa ja opintopsykologia, ja kurssien vetäjiltä voi pyytää neuvoa. Tuutorit ja akateemisesti vanhemmat opiskelijat voivat myös syvällä kokemuksen rintaäänellä kertoa, kannattiko esimerkiksi se yksi kurssi vääntää kasaan viimeisen 24 tunnin aikana vai olisiko tiedon omaksumista helpottanut pidempi jaksottaminen. (Kannatti eikä kaduta yhtään.)
Opettajat pyytävät kurssipalautetta erittäin hanakasti ja sen antamiseen kannustetaan. Voi olla vaikea hahmottaa, mikä tekee kurssista hyvän tai huonon, jos vertailukohtaa vastaavaan oppimistapaan ei vielä ole. Koska johdatuskurssit on suunnattu fukseille, siitä näkökulmasta annettu palaute hyödyttää joka tapauksessa. Palautetta kannattaa pyytää myös itseään varten. Oman osaamisen tunnistaminen on kehittyvä taito, joten jos esseetentti menee ihan penkin alle, voi olla ihan hyvä kysyä ennen uusintaa, missä löytyisi parannettavaa.
Murheita voivat aiheuttaa uudet sosiaaliset piirit, ja fuksiviikoille ja -vuoteen latautuukin suuria odotuksia. Elämme ekstroverttien maailmassa, joten ujona tai hiljaisempana pärjääminen voi tuntua vaikealta etenkin täysin uudessa ympäristössä. Yhteisen tekemisen äärellä ihmiset tulevat kuitenkin tutuksi niin omasta tuutorryhmästä kuin sen ulkopuolelta ja aina muita ainejärjestöjä myöten. Fuksiviikkojen tapahtumat ja vujujen fuksitiimi saavat muun muassa siksi vahvat suositukset viime vuoden fukseilta.
Opintojen aloittaminen ei siis ole aina pelkästään mitä upeinta tapahtumien, uusien sydä-
nystävien ja tarkoituksensa löytämisen ilotulitusta. Asiat eivät kuitenkaan ole usein yhdestä hetkestä tai tapahtumasta kiinni, joten sisuksia kalvavalle krooniselle fomolle voi yrittää sanoa heipat ja tehdä asioita oman jaksamisensa rajoissa. Fuksivuonna voi olla välillä vähän hukassa ja suru puserossa. En kuitenkaan halua manata tulevasta vuodesta kellekään pelkkää ripulissa rämpimistä, vaan toivoa näiden kolmen lausahduksen voimin paljon hyviä hetkiä tulevaan vuoteen!
”Van se luottaa” (kainuulainen tapa ilmaista, että jokin on ihan tarpeeksi hyvä.)
”Älä huoli siitä” (staabilainen tapa ilmaista, että asialla ei nyt niin kauheasti tarvitse vaivata päätään.)
”Jos ei jaksa niin koittakaa vaan jaksaa” (lempääläinen tapa ilmaista, että semmosta se on.)
Staabit harkassa
Hallintotieteiden tarjoamat laajat työmahdollisuudet voivat tuntua samaan aikaan sekä helpottavilta että pelottavilta. Muistan itse fuksina miettineeni, millainen työ minua todella odottaa, muuta kuin se usein mainittu virkamiesura. On lohdullista tietää, ettei tämä tutkinto sulje ovia, vaan pikemminkin avaa niitä moniin eri suuntiin: julkiselle ja yksityiselle sektorille, jär-
VIKKE MIKKILÄ
TUKHOLMAN PUOLUSTUSASIA-
MIEHEN TOIMISTO
KORKEAKOULUHARJOITTELIJA
jestöihin, kuin myös kansainvälisiin tehtäviin. Samaan aikaan se voi kuitenkin myös ahdistaa. Kun vaihtoehtoja on paljon, selkeän suunnan hahmottaminen voi tuntua vaikealta. Lähdinkin haastattelemaan neljää staabia, jotka kertovat omista työ- ja harjoittelukokemuksistaan Tampereen kaupungilla, Maahanmuuttovirastossa ja Tukholman puolustusasiamiehen toimistossa.
1Kunta- ja aluejohtamisen opiskelija, kuudennen opiskeluvuoteni alussa. Puolustusasiamies on Puolustusvoimien "upseeridiplomaatti", joka edustaa Suomea sotilaallisissa ja puolustuspoliittisissa kysymyksissä. Toimistot sijaitsevat Suomen suurlähetystöjen yhteydessä, joten työni sijoittui Tukholman-suurlähetystöön.
2"Missasin
rexcuilla paluulaivaan ja päätin jäädä Tukholmaan" voisi olla kiehtovampi alku harkkasaagalle, mutta todellisuudessa tieni puolustusasiamiehen toimistolle alkoi JobTeaserin kautta. Kiinnostukseni tehtävää kohtaan herätti mahdollisuudesta työskennellä kansainvälisessä toimintaympäristössä sekä tehtävän ajankohtaisuus, sillä kansainvälinen politiikka valitettavasti painottuu juuri turvallisuus- ja puolustusasioihin. Lähetettyäni CV:n ja hakemuskirjeen minut kutsuttiin haastatteluun, ja onnistuin saamaan paikan.
3Keskeisin työtehtäväni oli Ruotsin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvä raportointi. Tämä piti sisällään tiedonhakua, mediaseurantaa, seminaareihin osallistumista sekä yhteydenpitoa eri sidosryhmiin. Lisäksi tuotin taustamateriaalia ja avustin toimiston arjen käytännön tehtävissä. Työpäivät painottuivat toimistotyöhön suurlähetystöllä, mutta vaihtelua toivat eri puolilla Tukholmaa järjestetyt kokoukset, seminaarit ja tilaisuudet. Suurlähetystön tiloissa järjestettiin myös paljon Puolustusvoimien ja Ulkominis-
teriön tapahtumia, joiden kautta pääsin näkemään diplomatian arkea konkreettisesti ja osallistumaan tapahtumajärjestelyihin.
4Vaikka
virkamiesruotsin kurssia usein suoritetaan vähän pelonsekaisin tuntein ja rimaa hipoen, tässä harkassa siitä oli todellakin hyötyä. Omasta suorittamisesta oli ehtinyt kulua jo jonkin verran aikaa, mutta se antoi hyvän pohjan ruotsin ammattimaiselle kielenkäytölle, sillä kurssilla opetetut alakohtaiset sanat tulivat nopeasti osaksi omaa
1. Pääaine ja vuosikurssi?
2. Miten päädyit tähän työpaikkaan?
3. Mitä työtehtäviisi kuuluu? Kertoisitko tyypillisestä työpäivästäsi?
4. Miten opiskelut ja käydyt kurssit ovat tukeneet töitä? Vastaavasti, oletko huomannut jotain, jota opinnoissa ei olla juuri käsitelty, mutta olisi hyödyllistä työelämässä?
5. Mikä on parasta työssäsi?
6. Mikä on vaikeinta tai jotain, joka yllätti kun aloitit?
7. Mitä neuvoja antaisit opiskelijalle, joka hakee meidän alan töitä ensimmäistä kertaa?
8. Vapaa sana!
työarkea. Myös valtiollista päätöksentekoa ja kansainvälistä politiikkaa käsittelevät kurssit tukivat tehtävässä toimimista, sillä ne antoivat ymmärrystä siitä toimintaympäristöstä, jossa puolustusasiamiehen toimisto toimii.
Toisaalta toimiston arjessa korostuivat sellaiset taidot, joita harvemmin opetetaan luentosaleissa: viestinnän muodollisuus ja diplomaattinen sävy, tilannetaju sekä sujuva tapahtumien koordinointi. Käytännön diplomatian arki opetti paljon sellaista, mitä en olisi
5Parasta työssäni oli vastuun määrä ja mahdollisuus hyödyntää omaa asiantuntijuutta. Sain toimia raportointitehtävissä itsenäisesti, mikä antoi tilaa tuoda esiin omia vahvuuksiani kirjoittamisessa ja tiedon jäsentämisessä. Työpäivien kirjo oli monipuolinen, ja mukaan mahtui ainutlaatuisia tilanteita, jotka jäivät mieleen: heti harjoittelun alussa pääsin tapaamaan KAJ:n, joka oli kutsuttu saunomaan suurlähetystölle Euroviisuhuuman aikana. Lisäksi päädyin tapaamaan MM95-kultajoukkueen ja paketoimaan edustuslahjoja
7Akateemisen osaamisen ja motivaation korostaminen työnhaussa avaa hyvät mahdollisuudet ensimmäisen oman alan työhön. Itse uskon, että henkilökohtaisesti räätälöidyn motivaation esille tuominen oli ratkaisevaa oman harjoittelupaikkani saamisessa. Kannattaa myös hyödyntää omia verkostoja, sillä niiden kautta voi löytyä piilotyöpaikkoja. Ei kuitenkaan kan-
Ruotsin kuninkaallisille, joka ei lukeudu monen jokapäiväisiin työtehtäviin. Myös työyhteisöstä muodostui tärkeä osa kokemusta. Suurlähetystössä toimi lisäkseni neljä muuta harjoittelijaa, ja yhteinen elämäntilanne lähensi meitä nopeasti. Saimme toisistamme myös kavereita työn ulkopuolella.
6Suurin haasteeni liittyi ruotsin kieleen. Vaikka olen aina pitänyt ruotsin opiskelusta, käytännön kielitaito joutui heti koetukselle. Lähes kaikki lähdeaineistot, tapahtumat ja viestintä hoidettiin ruotsiksi, vaikka työyhtei-
nata stressata liikaa, jos oman alan työt eivät heti aukene. Itse sain ensimmäiset oman alan työkokemukseni vasta kandipaperien jälkeen, eikä sekään ollut itsestäänselvyys kovan kilpailun vuoksi. Kannattaa siis olla sinnikäs.
8Voin
lämpimästi suositella hakemaan töihin Suomen edustustoihin, sillä suurlähetystössä työskentely on ai-
LEO NARINEN
MAAHANMUUTTOVIRASTO APULAISTARKASTAJA
1,2Kunta- ja aluejohtamisen opiskelija, tuleva viidennen vuoden opiskelija.Aikanaan fuksina törmäsin valtiolle.fi:ssä työpaikkailmoitukseen Maahanmuuttoviraston asiakirjahallinnossa. Ensimmäisenä opiskeluvuoden jälkeen en päässyt, mutta hain ensi vuonna uudestaan ja tulin valituksi. Tuolloin kiinnostuin maahanmuutosta kokonaisuutena entisestään. Työskentelin kyseisessä tehtävässä kaksi kesää, ja kirjoitin itse asiassa kandinkin maahanmuutto-
4Opinnot ovat kehittänyt kykyä hahmottaa keskeiset asiat, mikä on ollut työtehtävieni kannalta erittäin hyödyllistä. Omien kokemuksieni perusteella kursseilla oppii harvoin yksittäisiä töiden kannalta hyödyllisiä asioita. Sen sijaan opinnot ovat tarjonneet mahdollisuuden kohdistaa uteliaisuutta ja löytää kiinnostuksen kohteita asioista, joissa ei ajatellut niitä aikaisemmin olevan.
5Parhainta on ollut uuden oppiminen hakijoiden lähtömaista! Työssä on oppinut yllättävän paljon hyvin etäisistäkin kulttuureista ja yhteiskunnista. Erityisesti arkisten asioiden oppiminen on ollut kiinnostavaa.
6Kokonaisuuksien uskottavuuden harkinta. Uusia ja erilaisia tilanteita tulee vastaan usein, minkä vuoksi arviointia siitä onko kokonaisuudet uskottavia vai tuleeko asiaa selvitellä lisää tai
sön päivittäinen kieli oli pääosin suomi. Välillä tuurasin myös lähetystön puhelinvaihdetta, mikä toi lisähaasteita: riikinruotsin aksentin ymmärtäminen ja neuvonta konsulipalveluista vieraalla kielellä vaativat opettelua. Ruotsiksi puhumisessa olikin tärkeintä vain uskaltaa, sillä se auttoi nopeasti kehittämään omaa kielitaitoa. Harjoittelun jälkeen olen yllättynyt siitä, kuinka paljon puheen tuottaminen on sujuvoitunut ja miten poliittisenkin sanaston ymmärtäminen on vahvistunut käytännön tilanteiden kautta.
nutlaatuinen kokemus. Työpäivät ovat monipuolisia ja ympäristö todella kansainvälinen. Samalla pääsee tutustumaan paikalliseen yhteiskuntaan ihan eri tavalla kuin turistina. Suomikuplan ulkopuolella saimme lisäksi kavereita muiden maiden suurlähetystöistä, erityisesti pohjoismaisista harkkareista.
teemaisesta aiheesta. Tämän jälkeen halusin työskennellä lähempänä maahanmuuton substanssia, ja hain nykyiseen työpaikkaani.
3Nykyisinä
työtehtävänäni on Euroopan unionin ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden ensimmäisten oleskelulupien käsittely ja myönteisten päätöksien tekeminen. Käsittely on monipuolista ja vaihtelee hakemuksittain paljon. Käsittelyssä eniten korostuu hakijan toimeentulon ja opintojen hyväksyttävyyden selvittäminen, mutta uudenlaisia tapauksia tulee vastaan jatkuvasti.
siirtää asian käsittely eteenpäin joutuu harjoittamaan jatkuvasti.
7Omaa osaamista kannattaa pohtia kunnolla. Todennäköisesti opinnoista on tarttunut paljon enemmän käteen, kuin itse luuleekaan. Etenkin jos opintoja on tehnyt monipuolisesti ja laaja-alaisesti. Vapaata sivuaineoikeutta ja laajaa opintotarjontaa kannattaa hyöndyntää!
EMMA JAAKOLA TAMPEREEN KAUPUNGIN TYÖLLISYYS
JA KASVUPALVELUT, ASIAKASVASTAAVA
1Pääaineena
hallin-
totiede, tuleva viidennen vuoden opiskelija.
2Olin kesällä 2024 korkeakouluharjoittelijana Pirkanmaan TE-palveluilla, nyt uudistuksen myötä palvelut siirtyivät kunnille. Otin yhteyttä jo alkuvuodesta vanhaan esihenkilööni ja kyselin mahdollisuutta tulla takaisin ja keväällä minulle tarjottiinkin viran sijaisuutta.
3Työtehtävät pitää sisällään hyvin monipuolista asiantuntijatyötä. Melkein joka päivä asiakkaita tavataan joko kasvotusten tai puhelimitse jolloin pyritään edistämään asiakkaan työllistymistä erilaisin keinoin. Tämän lisäksi työhön kuuluu paljon työttömyysturvaan liittyviä tehtäviä, kuten selvityspyyntöjen tekoa, lausuntojen antamista sekä erilaisten ohjeiden ja lakien tulkitsemista.
4Yleisellä
tasolla hallintotieteiden opinnoista on ollut paljon hyötyä etenkin julkisen organisaation rakenteiden ja toiminnan tuntemisen kannalta. Työssä on paljon lakien tulkitsemista, ja tässä on ollut ehdottomasti hyötyä kaikista oikeuden kursseista mitä on tullut opintojen aikana käytyä. Työssä myös tulkitaan erilaisia työsuhteeseen liittyviä asiakirjoja yllättävän paljon, eli työ- ja virkamiesoikeuden kurssi on ollut ehdottomasti hyödyksi tässä! Ylipäätään yliopistossa jatkuvasti kehittyvät tiedonhakutaidot ovat eduksi, koska työssä tehdään jatkuvaa ongelmanratkaisua ja tiedonhakua.
6Näissä hommissa kohdataan päivittäin eri lähtökohdista ja elämäntilanteista tulevia ihmisiä, ja tämä on välillä haastavaa, sillä täytyy pyrkiä asettumaan asiakkaan asemaan ja pohtimaan juuri hänen tilanteeseensa sopivaa ratkaisua. Toisaalta myös erilaisten kielteisten päätösten tekeminen voi luonnollisesti tuntua ikävältä.
7Vinkkejä löytyisi tältä työkkärin tädiltä paljonkin, mut-
5Parasta on ehdottomasti työnkuvan monipuolisuus! Työssä tosiaan on paljon ongelmanratkaisua ja erilaisia tilanteita joita täytyy selvittää, joten tylsää ei tule ja koko ajan pääsee oppimaan uutta. Parasta on tietysti
ta ehkä tärkeimpänä se, että ei kannata luovuttaa vaikka paikka ei heti nappaisi. ”Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun” -viesti ottaa aina päähän mutta varmasti jossain kohtaa se ensimmäinen oman alan työ löytyy! Itsekin pari hermoromahdusta työnhaun takia saaneena olen todennut, että asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Käytännön vinkkinä voisi sanoa, että avoimet hakemukset voivat eh-
dottomasti tuottaa myös tulosta! Kannattaa myös aina kohdentaa hakemus juuri työpaikkailmoitukseen ja etenkin kirjottaa kuvaukset työkokemusten sisällöistä CV:seen auki. Ja esimerkiksi kesätöitä etsiessä kannattaa muistaa se että kaikki työkokemus on hyvää kokemusta, vaikka se ei juuri täydellinen oman alan työ olisikaan!
1Ympäristöpolitiikan ja aluetieteen pääaineopiskelija, tuleva neljännen vuoden opiskelija.
2Hain alunperin harjoittelupaikkaa Tampereen kaupungin projektitoimistosta kuntarekryn kautta. Sain kuitenkin tämän haun kautta vinkin, että strategiatiimi kaipaisi myös harjoittelijaa ja soitin tiimin päällikölle.
3Päätehtäväni oli keväällä rakentaa kysely niin kuntalaisille kuin henkilökunnalle osana strategian valmistelua. Analysoin kyselyillä kerätyt vastaukset ja muodostin niistä raportin yhdessä muun tiimin kanssa. Raportin lisäksi tein aineistosta esitysmateriaaleja eri tilaisuuksiin. Pari kertaa pääsin myös itse esittelemään aineistoa. Strategian valmistelun ohella avustin YK:n kestävän kehityksen vapaaehtoisen paikallisraportin teossa kokoamalla ajankohtaistietoa siitä, miten Tampere on edistynyt eri kestä-
5Parasta oli tehdä hommia niiden asioiden parissa jotka aidosti kiinnostaa sekä päästä seuraamaan politiikan ja viranhaltijoiden yhteistyön kiemuroita. Mielenkiintoista oli lisäksi päästä seuraamaan läheltä kestävän kehityksen työtä ja kaupungin jatkuvaa kehittymistä. Työn vaihtelevuus piti mielenkiinnon yllä jokaisen päivän ollessa erilainen. Lisäksi oli huippua että töitä tehtiin paljon yhdessä tiimin, muiden yksiköiden sekä verkostojen kanssa.
6Haastavinta oli uusien ihmisten määrä. Erityisesti aluksi työpajoissa en juuri tuntenut ketään ja vaati rohkeutta keskustella uusille ihmisille sekä osallistua
vyyden osa-alueilla. Tyypillistä työpäivää ei sinänsä ollut, sillä strategiavuosi on osaltaan poikkeuksellinen ja sitä värittää esimerkiksi uuden pormestarin valinta. Keväällä strategian valmistelussa oli käynnissä kuntalaisten ja henkilöstön osallistaminen, jonka myötä työpäivät koostuivat toisinaan työpajoista, seminaareista ja erilaisista kokouksista. Kesällä kerättyjen syötteiden pohjalta tiimi alkoi valmistella ensimmäisiä strategia luonnoksia. Mukaan mahtui myös tavallisia työpäiviä, jotka sisälsivät deskityötä ja teams-kokouksia.
4Yllätyin
siitä miten moni kurssi lopulta tuki töiden tekoa. Erityisesti praktilla opittu ja strategisen johtamisen kurssi osoittautuivat hyödyllisiksi. Toisaalta hyötyä oli siitäkin, että on tottunut kursseilla kirjoittamaan esseitä, analysoimaan tekstejä ja ottamaan haltuun suuria kokonaisuuksia.Omissa opinnoissani
yhteiseen keskusteluun. Lisäksi Tampereen kaupunkiorganisaatio on suuri ja saman nimisiä ihmisiä on talossa runsaasti. Toisinaan oli vaikea pysyä perässä kenestä puhumme. Yllätyin siitä miten paljon töitä tehdään eri ihmisten kanssa niin muiden kaupungin työntekijöiden, verkostojen ja kaupunkilaisten kanssa. Yllätyin myös toisaalta siitä miten vapaasti sain itse aikatauluttaa päiväni.
7Hae rohkeasti avoimella hakemuksella, erityisesti jos haet harjoitteluun. Usein tunnetuissa harkkapaikoissa ei käynnistetä erikseen hakua, vaan harjoittelija löytyy muita reittejä. Esimerkiksi juuri avoimen haun, muiden
AAVA LUOMA TAMPEREEN KAUPUNKI, HALLINNON HARJOITTELIJA
tilastotiede on jäänyt pienelle roolille ja sen paremmasta hallinnasta olisi ollut tehtävissä hyötyä. Tosin töiden ohessa oli mahdollista käydä verkkokursseja, joiden avulla excelin käyttöä oli mahdollista viilata. Monet asiat kuitenkin oppi itse töissä, enkä koe että jonkin kurssin käyminen olisi ollut välttämätöntä jotta työtehtävissä olisi
rekryjen tai verkostojen kautta. Listaa kaikki vähänkin relevantti osaaminen yllättävilläkin asioilla voi erottua muista. Soita myös rohkeasti sinua kiinnostavan yksikön päällikölle, sillä sähköpostit hukkuvat herkästi muiden sähköpostien sekaan.
8Olin tosi tyytyväinen että sain harjoittelun tähän kohtaan opintoja, sillä se selkeytti itselle että olen oikealla alalla. Toisinaan opinnoissa on tullut klassinen käsienheiluttelu-olo, josta varmasti moni kärsii. Harkka konkretisoi ettei kaikki opiskeltu ole ollut turhaa. Tätä kautta sain myös paremmin vihjettä siitä mihin haluan tarkemmin perehtyä maisteriopinnoissa.
Ensimmäisenä päivänä Tuni-ukko loi fuksin.
Kyseisenä kauniina elokuisena päivänä oli fuksin määrä tavata tuleva tutorryhmänsä. Blockfesteistä täysin rinnoin nautittuaan fuksi asteli ovesta sisään ja kävi hieman huojuvin käsin tilaamassa itselleen virvokkeen. Viranhaltijamaisen vihreähaalarisen kolmikon ja lauman muita yhtä huojuvia fuksitovereita löydettyään sekä hieman heihin tutustuttuaan ensimmäinen kontakti tulevaan opiskelijayhteisöön oli saatu. Siitä siirryttiinkin Messarille, rakkaan ainejärjestömme vakiovenuelle, jossa miljoona ihmistä esitteli itsensä (ja heistä noin kolmen nimet jäivät muistiin).
Kolmantena päivänä tutorit loivat kersun. Fuksit päästettiin ensimmäistä kertaa luontoon selviytymään omin (ja Google Mapsin) avuin. Tällä seikkailulla tutuiksi tulivat niin oman tutorryhmän ulkopuoliset fuksit kuin tutorit. Tutoreiden kämpissä käydessä alkoi väistämättä miettiä, paljonko opintotuki vaihtelee eri ihmisten välillä, sillä asuntojen skaala vaihteli Ikean näyttelyhuoneista itäeurooppalaiseen vankilaan. Toisaalta rustiikkisuus tuo tunnelmaa.
Viidentenä päivänä tapparit loivat loput-
toman boolisangon sekä tuttarit. Siellä fuksit pääsivätkin ensimmäistä kertaa tutustumaan muihin staabeihin ja nautiskelemaan aiemmin (ja myös myöhemmin) mainitusta boolista sekä kauniista kesäpäivästä. Kyseisen kauneuden inspiroimina akateemisesti vanhemmat toverit tutustuttivat fuksit k(g)okoustekniikan saloihin. Kokousmaratonin päätyttyä matka jatkui Tampereen parhaisiin opiskelijabileisiin (ei maksettu mainos), eli kolmioille.
Kuudentena päivänä fuksit lepäsivät.
Syyskuun puolella fuksien eteen osui yksi opiskelijakulttuurin kulmakivistä ja ensimmäinen kosketus autoritääriseen hallintoon. Kyseessä olivat tietenkin sitsit ja toastien rautainen ote. Niiden aiheuttamasta shokista selvittiin viimeistään Tunipalon kajahtaessa kurkusta ulos ja muutaman kuparin sujahataessa sieltä alas. Katossa oleva tunnelma sai tietysti myös holitonta siideriä nauttivat hurmokseen.
Ne, jotka selvisivät fuksiviikoilta, pääsivät viettämään approsyksyä. Se jos jokin oli poikkitieteellisyyden juhlaa: approilla onkin mahdollisuus eskaloitua ties millaiseen mayhemiin ja seikkailuun täysin uusien tuttavuuksien mukana.
Mitä saa, kun yhdistää railakkaan opiskelijakulttuurin ja arvokaan gaalatilaisuuden? No tietenkin Staabin Vuosijuhlat! Fuksit pääsivät ilmaisemaan sisäistä tarjoilijaansa sekä järjestämään ensimmäistä kertaa opiskelijatapahtumaa. Onneksi pian fuksit itsekin pääsivät illallistamaan ykköset yllä melkein yhtä arvokkaaseen tilaisuuteen (laivan buffettiin), sillä oli Rexcun aika! Laivan käytävällä seikkaillessa tuli vastaan kaikkea käytäväsitseistä pelkästään banaanipukuun pukeutuneisiin kauppatieteilijöihin.
Päivien lyhentyessä ja kylmetessä syyslukukauden grandé finale saapui lopulta pimeänä joulukuisena iltana. Puhumme tietenkin Staabin pikkujouluista, joissa aktiivifuksit sekä muut tunnustusta ansainneet staabit saivat ruusunsa ja koko kansa pääsi nauttimaan paljun ja saunan lämmöstä.
Vuoden puoleen väliin päästyämme on hyvä hetki tuoda esille muitakin opiskeluelämän hyviä puolia. Ensimmäisenä voitaisiin puhua (joidenkin mukaan) pääbisneksestä eli itse opiskelusta. Etäluentojen helppous saattaa viehättää liikakin, mutta paikan päällä kannattaa kuitenkin käydä. Samalla voi nauttia halvasta lounaasta kavereiden kanssa ja tietysti useammankin kupin kuumaa jokaisen staabin toisessa kodissa eli rakkaalla toimistollamme. Tämä upottavien sohvien ja mukaansatempaavien keskustelujen tyyssija toimiikin jokaisen kampuksella vietetyn päivän pelastuksena.
Alkuvuodesta fuksit pääsivät nauttimaan poikkikaupungillisista suurtapahtumista muun muassa Hallintotieteilijäpäivillä ja MM-Kyykässä. Tänä vuonna oli Hallareiden eli Vaasan hallintotietelijöiden vuoro
järjestää HTP, missä saatiin mahdollisuus verkoistoitua kanssahallintotietelijöiden kanssa. Verkostoitumiseen auttaa myös toisen päivän asiaohjelmaan osallistuminen, vaikka olo saattaisi ensimmäisen illan jäljiltä olla hieman hatara. HTP:llä fuksit saivat myös ensimmäistä kertaa tutustua silliksen iloihin. ’
MM-Kyykässä Hervannan kampus oli täynnä suuren urheilujuhlan tuntua, kun opiskelijat ympäri Suomen kokoontuivat kilpailemaan arvostettuun turnaukseen sekä nauttimaan tunnelmasta. Tällaisissa suurtapahtumissa käydessä herää tahtomattaankin arvostus järjestäjiä kohtaan, sillä työtunteja ja kofeiinia on melkeinpä jokaisen tapahtuman taustalla enemmän kuin moni osaa arvatakaan. Kuitenkin joka vuosi vanhimmat konkarit eläköityvät ja käsi vallan kahvassa vaihtuu, kun fuksit ottavat roolia erinäisissä opiskelijajärjestöissä. Niissä touhutessa saattaa törmätä samanhenkiseen porukkaan muista ainejärjestöistä, johon ei muuten olisi tutustunut. Allekirjoittaneet kehottavatkin jokaista vähänkin innokasta härväämään kaikenlaisessa mahdollisessa, mitä nenän eteen sattuu.
Sitten oli Wappu...
Pelkästään siitä kertominen vaatisi artikkelin tai kaksi, joten jätetään se tältä erää. Toivomme sydämemme pohjasta, että teidän fuksivuotenne tulee olemaan yhtä antoisa ja riemun täyttämä kuin meidänkin. Tervetuloa Staabiin!
