72 tunnin varautuminen on viisautta .................................. 46
Henkilökuva: Heikki Pettersson 47
Runo ja valssi Käläviän murteella 49
Kälviän ilmoitukset ..................... 50
LESTIJÄRVI
Muistoja lapsuudesta 51
Urpilasta Itäniemeen, lapsena 1950-luvulla ................... 52
Lestijärven ilmoitukset 54
Tietoisku: Varautuminen kotona 54
LOHTAJA
Löydettiinhän sitä ruskaa 55
Ajomiehet kulkee yhä 56
Henkilökuva: Urpo Haasala ........ 58
Lohtajan ilmoitukset ................... 60
Seniorikaffeilla ansiomerkkejä 61
PERHO
Hauta Perhossa 100 vuotta ......... 62
Perhon ilmoitukset 64
PIETARSAARI
Yli sukupolvien ............................ 67
Pietarsaaren ilmoitukset 68
SIEVI
Monipuolista toimintaa .............. 70
Sievin kunta edelläkävijä maahanmuuttajien kotouttamisessa 72 Sievin ilmoitukset 73
TOHOLAMPI
Jouluaatto Kannaksella 75
Henkilökuva: Antti Peltokangas 76
Toholammin ilmoitukset ............ 77
Ikäsyrjintäpäivän paneeli ........... 79
ULLAVA
Kiivuperunoita ja muita perinneruokia .............................. 80
Käsityöpiiri "Kökkä" 81
Minä, kiertävä perhehoitaja 81
Ullavan ilmoitukset ..................... 82
VETELI
Unohtamisen sietämätön keveys ja hyvän elämän ohjeet .................... 83
Tekoäly - ystävä vai haaste? ......... 84
Nuorisoseuran toimintaa
Vetelin Veikkolassa 85
Tukena Jokekodin Äijäkerho ........... 87
Vetelin ilmoitukset ...................... 87
Kirkon remontin aikaan
Tervehdys Kannuksen seurakunnasta. Saamme tänä vuonna valmistautua joulun viettoon erityisellä tavalla. Kannuksen seurakunnassa on tänä ja tulevana vuonna rakentamisen aika: olemme peruskorjanneet vuonna 1817 rakennetun kirkkomme niin, että se palvelee myös tulevia sukupolvia. Kirkko otetaan taas käyttöön piispanmessussa 1. adventtina.
Mielessämme on psalmin 78 sanat:
Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Ps. 78: 2–4
Kirkon peruskorjaus on tämän ja menneiden sukupolvien kädenojennus tuleville, siksi peruskorjauksessa on otettu huomioon eri käyttäjäryhmät ja mahdollisuudet, kuitenkin pitäen mielessä erityisesti kirkon henkisen perinteen säilyttäminen eli se miksi kirkkoja on rakennettu ja mitä ne ovat vaikuttaneet. Peruskorjaus on sekä aineellisen että aineettoman kulttuuriperinteen säilyttämistä, mutta ei museoimista.
Kirkon aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan kirkon henkistä ja hengellistä perinnettä, esimerkiksi jumalanpalveluskäytäntöjä, kirkollista tapakulttuuria ja kirkkomusiikkia. Aineellinen perinne taas kuvaa itse rakennusta.
Kirkko on yhteiskunnassamme kansaa yhdistävä tekijä, ja paikallisesti kirkko on edelleen keskellä kylää. Haluamme muistaa sitä arvokasta työtä, jota edelliset sukupolvet
ovat tehneet rakentaessaan kirkkoa keskelle kylää. Kirkon merkitys näkyy edelleen kyläkuvassa ja arvopohjassa. Haluamme varjella myös tätä perintöä.
Hengellisessä mielessä kirkko on paikka, jonne ihminen voi tulla kaikenikäisenä ja kaikenkuntoisena, omin avuin tai autettuna kuulemaan ikiaikaista sanomaa pelastavasta ja armollisesta Jumalasta. Haluamme peruskorjauksessa vahvistaa kirkossa tapahtuvan kohtaamisen mahdollisuutta Jumalan ja ihmisen välillä, sekä ihmisten välillä, niin että sana ristiinnaulitusta Vapahtajasta saisi rohkaista elämään Jumalan armosta ja toteuttamaan Hänen tahtoansa myös arjen jumalanpalveluksessa, lähimmäisenä.
Kirkko elää sanomastaan. Se vie ajatuksemme ensimmäiseen jouluun, Betlehemin seimen äärelle. Nuori perhe, Joosef ja Maria, olivat
matkalla, kun tuli synnyttämisen aika. Jumalan poika syntyi ihmiseksi köyhissä olosuhteissa. Yksinkertaiset olosuhteet ja maailman vihan uhka, joka Herodeksen toiminnassa heijastui pieneen lapseen ja vanhempiin, ei kuitenkaan murtanut sitä luottamusta, josta Marian omat sanat muistuttavat. Enkeli kertoi, ettei hänen tarvinnut pelätä. Maria vastasi enkelin viestiin: Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. Luuk. 1:38
Siunattua joulun aikaa!
SAKARI TYPPÖ Kirkkoherra Kannuksen seurakunta
Juhlavuosi täynnä kiitollisuuden aiheita
Eläkeliiton 50-vuotisjuhla Kaustisella, historiikin synty ja oman elämän merkkihetket tekevät vuodesta 2025 unohtumattoman
Monet Eläkeliiton piirit ja yhdistykset saavuttivat merkittävän virstanpylvään: 50 yhteistä toimintavuotta.
Omaa juhlaamme vietimme yhdessä maanantaina 7.7.2025 Kaustisella. Aloitimme kansanlaulukirkolla Kaustisen kirkossa. Tämän jälkeen siirrymme juhlaruokailuun festivaaliravintolaan. Pääjuhla Kansantaiteenkeskuksessa kokosi meidät yhteen juhlapuheiden, huomionosoitusten sekä monipuolisen musiikin ja kulttuuriohjelman äärelle. Esiintyjiä ja esityksiä oli eri puolilta maakuntaamme.
Esitän kiitokseni 50-vuotisjuhlan suunnitteluun ja toteutukseen eri kokoonpanoissa kokoontuneelle 50-vuotisjuhlatoimikunnalle. Sopivasti valmistui myös yhteinen 50-vuotisjuhlakirjamme.
AHKEROINTI JOHTI JUHLIIN
Onnistunut lopputulos vaatii onnistumista myös valmistelutöissä. Historiikkikirjan kirjoittaminen tuntui aluksi joidenkin mielestä mahdottomalta tehtävältä. Monista yrityksistä huolimatta rahoitusta ei saatu mistään. Vastaus oli: nykyään tuemme urheilua tai annamme stipendejä nuorisolle. Ei ollut varaa ulkopuoliseen kirjoittajaan.
Ajattelin, että oma panokseni tältä kymmenvuotiskaudelta on jo tallella piirin kattavissa arkistoissa. Sieltä tiedot joka tapauksessa kaivellaan. Sieltähän ne sitten kaivelinkin. Erityskiitos kuuluu Terttu Hanhikos-
kelle. Hän valitsi asiat, mitkä otettiin mukaan entisistä historiikeista. Jokainen yhdistys antoi myös omannäköisensä panoksen kirjan onnistumiseksi.
Nyt 50-vuotijuhlavuosi on takana päin ja arki on koittanut. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu 10 vuoden kuluttua! Miten silloin eläkeliittolaiset viettävät 60-vuotisjuhliaan?
ELÄMÄ VIE ETEENPÄIN
– PÄÄLLIMMÄISENÄ KIITOLLISUUS
Myös perheellämme oli monta juhlimisen paikkaa. Oikeastaan juhlia alkoi ilmaantua jo viime vuoden puolella, kun aviomieheni Veijo Hukari sai valmiiksi tohtorinväitöskirjansa. Väittelytilaisuus oli 12.12.2024 Vaasan yliopistolla ja lämminhenkinen karonkka sen jälkeen Kokkolassa läheisten ja ystävien kesken. Tähän aiheeseen liittyi myös juhlava publiikki Vaasassa valokuvauksineen tohtorihattu päässä 12.6.2025. Ylpeä tohtorinnakin pääsi kuvaan mukaan.
Vuoden mittaan on ollut monia muitakin merkittäviä hetkiä. Itse juhlin tasavuosia (matkoilla), lapsilla ja lastenlapsilla oli tutkintoihin valmistumisia ja mukavia työtehtävien muutoksia.
Sokerina pohjalla tyttärentytön hääjuhla Kuopiossa. Sulhanen otti hänet vastaan hevosen selästä kesäteatterin lavalla, jossa myös vihkiminen tapahtui. Se oli kuin satua, mutta totta.
TAINA ALANKO Toiminnanjohtaja
Kohtaamisia, juhlia ja katse tulevaan
Kun aloitin piirin puheenjohtajana, en osannut arvata, kuinka paljon uusia kokemuksia vuosi toisi tullessaan. Yhdistysten vuosikokouksissa ja tilaisuuksissa eri puolilla aluetta olen saanut tavata monia, joiden sitoutumiset kertovat siitä, kuinka tärkeää yhteinen toiminta on. Näissä kohtaamisissa on vahvistunut tunne, että järjestötyömme ydin on kuuntelu, välittäminen ja yhdessä tekeminen.
Heinäkuussa vietimme piirin ja seitsemän yhdistyksen 50-vuotisjuhlaa. Se oli hetki, jolloin pysähdyimme katsomaan taaksepäin puolen vuosisadan matkaa ja kiitoksella muistelemaan niitä ihmisiä, joiden työ, innostus ja sitkeys ovat rakentaneet sen perustan, jonka varassa toimimme.
Juhlien lisäksi olemme järjestäneet useita piirin yhteisiä koulutuksia, matkoja, kilpailuja ja virkistystapahtumia, jotka ovat vahvistaneet yhteishenkeä. Näissä kohtaamisissa on ollut aistittavissa sama henki, joka on kantanut yhdistyksiämme vuosikymmenet, halu pitää huolta toisistamme ja löytää iloa yhdessä tekemisestä.
Samalla kun olemme juhlineet mennyttä on pakko katsoa myös tulevaan, on rehellistä todeta, ettei tie ole helppo. Kiristyvä taloustilanne ja leikkaukset herättävät huolta siitä, miten ikäihmisten palvelut ja toimeentulo turvataan tulevina vuosina. Eläkeläisten arkeen vaikuttavat paitsi eläketulojen riittävyys, myös palvelujen saavutettavuus ja asumisen kustannukset.
Meidän on pidettävä ääntä siitä, että ikäihmisten ääni kuuluu päätöksenteossa. Tarvitsemme kuntien ja valtion tasolla ratkaisuja, jotka eivät kaventaisi arjen turvaa, vaan mahdollistaisivat hyvän ja arvokkaan elämän jokaiselle, myös silloin, kun yhteiskunnan talous on tiukoilla.
Mennyt vuosi on antanut luottamusta siihen, että meillä on voimaa kohdata nämä haasteet yhdessä. Toimintamme perusta on aina ollut yhteisöllisyys ja välittäminen ja uskon, että niiden varassa voimme rakentaa hyvää tulevaisuutta myös tiukkoina aikoina.
Lopuksi haluan esittää lämpimän kiitokseni kuluneesta vuodesta kaikille jäsenille, toiminnanjohtaja Taina Alangolle sekä hallitukselle vierelläni kulkemisesta.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
ANNIKKI KLEMOLA, puheenjohtaja, Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri
Lehdessä olevien qr-koodien kautta löydät lisätietoa jutun aiheesta vaikkapa videon tai nettisivun muodossa. Avaa koodi näin: Kohdista älypuhelimen tai tabletin kamera koodiin ja napauta ruutuun ilmestyvä nettiosoite auki. Mikäli koodin alla on linkkirivi kuten tässä, voit vaihtoehtoisesti naputella sen tietokoneesi selaimeen.
Kymmenen vuotta on pitkä aika, mutta se kuluu nopeasti. Edellistä eli EL Keski-Pohjanmaan piirin 40-vuotiskirjaa ”Yhdessä - enemmän elämältä” kootessani ajattelin, että seuraavan kirjoittaminen on kaukana ja jo muiden tehtävä. Kun toiminnanjohtaja Taina Alanko sitten pyysi minua mukaansa uuden historiikin toimituskuntaan, yllätyin: Joko se nyt meni, kymmenen vuotta? Nöyrin mielin ryhdyin kertaamaan mennyttä, kun piirin 50-vuotisjuhlakirjaan ”Yhdessäsinua varten -” päätehtäväkseni tuli kiteyttää edellisten historiikkien anti alustukseksi viimeisen vuosikymmenen toimintakertomukselle. Sen toiminnanjohtaja puolestaan lupasi urakoida. Historiikin sisällön päätimme rakentaa saman sisällysluettelon mukaiseen muottiin kuin edellisessäkin. Onnellisena palasin uskomattoman yhteishengen, innostuksen ja ahkeran toiminnan maailmaan. Kuinka paljon ja kuinka mukavia muistoja edellisen kirjan tekemisestä palasikaan mieleeni!
Aikoinaan neljäkymmenvuotiskirjaa varten kokosin piirin historiaa ”manuaalisesti” pöytäkirjoista, vuosikertomuksista, joululehdistä ja muista lähteistä. Yhdistyssivut syntyivät niin, että kävin haastattelemassa jokaisen neljäntoista yhdistyksen johtohenkilöitä ja yhdessä heidän kanssaan suunnittelimme sivut. Digiaika toki teki jo tuloaan vauhdilla.
Tarkastellessa näitä piirin kahta viimeisintä historiikkia voi todeta, että aika on muuttunut kymmenessä vuodessa hurjasti. Tekniikan kehitys näkyy selvästi. Mielestäni 40-vuotisjuhlakirja vaikuttaa ja näyttääkin nyt enemmän tarinankertojan kokoamalta historialta – ja
sitähän se onkin! Kun taas 50-vuo tishistoriikki puolestaan on täyt tä ”digiä” - tietoa, toimintaa ja yk sityiskohtaisempia faktoja qr-koo deineen ja nettiosoitteineen. Kirja on tätä päivää, sitä, mihin kehitys on kehittynyt. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tietojen käsittely on tosiaan mennyt valtavasti eteenpäin. His toriikin kirjoittaminen, ja lukemi nenkin, on teknisesti aivan toi senlaista. Piirin 50-vuotiskirjan kokoamisessa toiminnanjoh taja Taina Alanko teki mit taamattoman työn. Eikä ainoastaan julkaisun kokoamisessa, vaan myös siinä, että hän on vuosien varrella di gitaalisesti tallentanut pii rin, ja osaksi yhdistystenkin, historiaa, toimintaa sekä tapah tumia ja lukemattoman määrän va lokuvia ja videoita. Näistä kaikis ta pääsemme nyt nauttimaan uut ta kirjaa lukiessamme. Eikä pelkäs tään lukiessamme, vaan esimerkiksi qr-koodien avulla avautuvien vide oiden kautta me voimme palata eri lailla menneiden tapahtumien nostalgiaan.
Samalla tavalla kuin edellisessä historiikissakin kukin piirin neljästätoista yhdistyksestä sai omat sivunsa kertoakseen historiastaan sekä toiminnastaan viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Sähköpostit kulkivatkin tiuhaan edestakaisin. Yhdistysten sivut todistavat ansiokkaasti toiminnan innovatiivisuudesta, aktiivisuudesta ja monipuolisuudesta. Kuinka paljon yhdessä tekemistä ja kuinka monenlaista lahjakkuutta on Eläkeliiton KeskiPohjanmaan piirissä ja sen yhdistyksissä! Eläköön erilaisten vahvuuksien kirjo!
Kiitos luottamuksesta ja saumattomasta yhteistyöstä, päätoimittaja Taina, piiri ja yhdistykset! Ja omalta osaltani kiitokset kaikille kirjan tekemiseen osallistuneille kirjoituksistanne! Toivotan yhdistysten jäsenille hyviä muisteluhetkiä kirjan parissa ja uusille eläkeläisille antoisaa tutustumista Eläkeliiton toimintaan!
Halataan kun tavataan!
TERTTU HANHIKOSKI
www.vetelinseurakunta.fi
vetelin.seurakunta@evl.fi puh. 050 445 5200
Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piirin jäsenyhdistykset esittävät kiitokset jäsenille, ystäville ja tukijoille vuoden 2025 toiminnasta ja toivottavat
Hyvää Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta 2026
Eläkeliiton
Halsuan yhdistys
Eläkeliiton
Kaustisen yhdistys
Eläkeliiton
Lestijärven yhdistys
Eläkeliiton
Pietarsaaren yhdistys
Eläkeliiton
Ullavan yhdistys
Eläkeliiton Himangan yhdistys
Eläkeliiton Kannuksen yhdistys
Eläkeliiton
Kokkolan yhdistys
Eläkeliiton
Lohtajan yhdistys
Eläkeliiton Sievin yhdistys
Eläkeliiton
Kälviän yhdistys
Eläkeliiton
Perhon yhdistys
Eläkeliiton Toholammin yhdistys
Eläkeliiton
Vetelin yhdistys
Kiitollinen mieli upeiden
juhlien jälkeen
Sydämelliset kiitokset kaikille, jotka mahdollistivat upeat ja lämminhenkiset 50-vuotisjuhlamme 7.7.2025 Kaustisella!
Eläkeliiton Halsuan, Kaustisen, Kälviän, Lestijärven, Lohtajan, Perhon ja Toholammin yhdistykset sekä Keski-Pohjanmaan piiri järjestivät yhteisen 50-vuotisjuhlan Kaustisen kansanmusiikkijuhlien avajaispäivänä 7.7.2025.
PÄIVÄN OHJELMA JA TUNNELMIA
Aamu alkoi vaikuttavalla kansanlaulukirkolla, jonka vetivät Eija Seppä sekä Vuokko ja Sampo Korva. Kirkon tunnelma oli lämmin ja yhteislaulu soi voimalla.
Esilaulajien mukana jokainen uskalsi laulaa täysillä.
Katso Lasse Penttilän taltioima video kansanlaulukirkosta:
Juhlalounas nautittiin festivaaliravintolassa, minkä jälkeen siirryttiin Kansantaiteenkeskukseen. Ovella juhlavieraat toivottivat tervetulleiksi entiset piirin puheenjohtajat Juhani Forslund ja Pirjo Palosaari-Penttilä. Aulan tunnelmaa kohottivat talkoopelimannit, jotka soittivat vieraille sisääntulomusiikkia.
Juhlan kohokohta: Pääjuhla Kaustinen-salissa Pääjuhla käynnistyi vaikuttavalla lippukulkueella, jossa kaustislaiset pelimannit soittivat perinteisen Tulomarssin Mukana oli kaikkien yhdistysten ja piirin liput.
• Suomen lippua kantoi Ossi Penttilä, airuinaan Helena Tilus ja Anneli Järvenoja
• Piirin lippua kantoi Mikko Hänninen, airuinaan Marketta Similä ja Eila Löytynoja
Yhdistysten liput saapuivat näyttävästi käännetyssä aakkosjärjestyksessä: (Lippukantajat ja airueet mainittu järjestyksessä yhdistysten mukaan.)
• Veteli: Antero Anttila, Riitta Anttila & Maija Hohenthal
• Ullava: Paavo Videnoja, Arja Videnoja & Sisko Hautamäki
• Toholampi: Erkki Järvenoja, Arja Ranta-Ylitalo & Eija Laakso
• Sievi: Mikko Nivala, Ulla Iso-Kääntä & Malla Poutanen
Juhlassa jaettiin arvokkaita ansiomerkkejä ansioituneille jäsenille. Kultaisen ansiomerkin saivat kaustislaiset Kimmo Anttila, Eero Myllymäki, Veikko Myllymäki ja Marianne Virkkala sekä Heikki Sinko Lohtajalta ja Mauri Holma Kannuksesta. Hopeinen merkki myönnettiin kaustislaisille Tellervo Pakkalalle, Vuokko Paasilalle ja Uolevi Paasilalle sekä Alli Palorannalle Lestijärveltä. Estyneinä olivat hopeisten merkkien saajat Annikki Kuntsi ja Aila Salmén Lohtajalta. Ansiomerkit luovuttivat Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen, liittohallituksen jäsen Pirjo Palosaari-Penttilä, piirin puheenjohtaja Annikki Klemola ja toiminnanjohtaja Taina Alanko. Sydämelliset onnittelut kaikille merkkien saajille!
Tilaisuudessa kuultiin myös juhlapuheita ja musiikkia. Kunnanjohtaja Minna Ni kander ja piirin puheenjohtaja Annik ki Klemola esittivät tervehdyssanat, minkä jälkeen Eläkeliiton Kaustisen yhdistyksen kuoro esitti kaustislaisten pelimannien säestyksellä laulut Ruohonkorren lailla, Kansansoittajan kehtolaulu ja Kaustisen laulu. Kuoroa johti Hannu Ilmolahti.
Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Iko nen toi tilaisuuteen Eläkeliiton viralli sen tervehdyksen. Annikki Klemola ja Taina Alanko ojensivat Ikoselle Eläkeliiton KeskiPohjanmaan piirin 50-vuotisjuhlakirjan muistoksi juhlan merkityksellisyydestä.
Värikäs juhla yhdisti yhdistykset ja kulttuuriperinteen
Hellen Hietalahti Halsuan yhdistyk sestä ilahdutti yleisöä hauskalla mur repakinallaan, ja Kälviän yhdistyksen lämminhenkinen valssitervehdys toi juhlaan tanssillista tunnelmaa. Lestijärveltä saatiin kaunis lauluter
Kälviäläisten valssitervehdys
Eläkeliiton pj. Raimo Ikonen vastaanotti 50-vuotisjuhlakirjan Taina Alangolta ja Annikki Klemolalta.
vehdys, kun Sirpa Parkkila esitti Jukka Kuoppamäen säveltämän ja sanoittaman kappaleen Minä katson tätä maata.
Yleisö sai myös nostalgisen runohetken, kun Anne Nuolioja ja Maija Kortetmaa esiintyivät variksen asuissa lausuen Lauri Pohjanpään runon Syksy, joka toi monelle mieleen lapsuusmuistoja.
Ajomiehet esitti juhlassa Nocturnen.
Lohtajalta saapunut musiikkiryhmä Ajoesitti koskettavasti Eino Leinon Nocturnen. Juhlan päätti Pirjo Palosaari-Penttilän vaikuttavat päätössanat. Yhteisesti laulettu maakuntalaulu kruunasi tilaisuuden, ja yhdistysten liput saateltiin juhlallisesti odottamaan seuraavaa kohtaamista.
Lopuksi juhlaväki pääsi herkuttelemaan täytekakkukahveilla yhdessäolon merkeissä.
TAINA ALANKO
Osa ansiomerkkien saajista yhteiskuvassa.
Eläkepiirin Itä-Suomen matka 28.7.–1.8.2025
Iloisesti Itä-Suomen kierroksella
Maanantaina 28.7. lähdimme tutustumaan Itä-Suomeen. Dahlin turistibussi lähti Kokkolasta aamuvarhaisella ajaen Kannuksen kautta ja Aki Korven taksi kokosi väkeä Vetelistä, Ullavasta, Toholammilta ja Lestijärveltä.
Mahduimme hyvin yhteen linjaautoon Sievissä ja niin matka jatkui Matka-Vesan Vesa Hirsikankaan ollessa ratin takana.
Paula Ahola, matkavastaavana, esitteli matkan varrella olevia paikkoja. Joimme aamukahvit Iisalmessa Runnin kylpylässä. Pekka Mäkinen avasi meille Runnin kulttuuria ja historiaa ja saimme maistaa Runnin kuuluisaa lähdevettä. Kierros Runnin kylpyläalueella oli mielenkiintoinen.
Meille oli varattu lounas Bomban taloon. Bomban talo on nähtävyys ja sen arkkitehtuuri kertoo alueen historiasta. Talo on kopio vuonna
Runnin kylpylässä Iisalmessa maistelimme terveellistä lähdevettä, joka sisältää paljon mineraaleja.
1855 Jegor Bombin rakennuttamasta talosta, joka sijaitsi Suojärvellä. Nykyinen talo on hiukan suurempi kuin esikuvansa. Monipuolisen lounaan jälkeen matka jatkui kohti Kolia. Ajoimme Puu-Juuan kautta ja läpi Nunnanlahden Kivikylän. Kun saavuimme Kolille, vastassa oli upea, uusi hotelli Koli Kylä. Illalla nousimme kiskohissillä Kolin huipulle. Jos halusi nähdä Suomen kansallismaiseman ihan Ukko-Kolin huipulta, oli noustava kävellen vielä muutamat portaat. Kyllä kannatti nousta, sillä maisema on aivan uskomattoman kaunis. Ensimmäinen matkapäivä oli pitkä ja melko rankka varmaan johtuen runsaasta ohjelmasisällöstä ja kuumuudesta, mutta hyvin kaikki jaksoivat.
Tiistaina runsaan aamupalan jälkeen päätimme tutustua hotellin lähellä olevaan Kolin Veistospuistoon. Muutamat meistä lähti kävellen kohti Veistospuistoa, mutta matka olikin yllättävän pitkä ja aikataulu tiukka, joten palasimme takaisin. Esitimme Vesalle hartaan pyynnön, jospa hän veisi meidät seuraavana aamuna bussilla Veistospuistoon. Hän lupasi harkita asiaa.
Sitten lähdimmekin linja-autolla Kolille ja nousimme kiskohissillä ylös. Meille tarjottiin mahdollisuutta tulla alas maisemahissillä. Maisemahissi on kahdenistuttava ja korkeuseroa lähtö- ja päätepisteellä on 212 m. Hissi tulee rauhallisesti alas ja matka kestää n. 8 min. Monet nauttivat erikoisesta matkaelämyksestä ja mitään ei tarvinnut jännittää tai pelätä. Niin hyvin meitä opastettiin ja autettiin. Vesa tuli alhaalta bussilla hakemaan meitä ja niin lähdettiin Kolin satamaan. M/S Marival II olikin jo odottamassa meitä risteilijöitä. Laiva oli aikaisemmin risteillyt Puolassa 30 vuotta ja tullut Suomeen 1995, jolloin se sisustettiin nykyiseen asuunsa. Sää oli mitä upein ja Pielisen laineet liplattivat Kolin henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa. Kun saavuimme Vuonislahteen, Vesa jo odotti meitä ja matka jatkui.
Päivän kohokohta oli opastettu vierailu Paaterissa Eva Ryynäsen ateljeessa, kodissa ja kirkossa.
Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (1915–2001) syntyi Vieremäellä ja jo pienenä tyttönä häntä kiehtoi puu
Ukko-Kolin huipulta alas tuolihissillä Pielisen rantaan, josta yli laivalla Vuonislahteen.
ja mitä se sisälleen kätkee. Eva tapasi Paavon sota-aikana 1943 ja seuraavan vuoden heinäkuussa vietettiin häitä. Nuoripari asettui Paavon kotitilalle Vuonisjärvelle ja elanto saatiin maanviljelyksestä ja karjasta. Eva oli käynyt nuorena naisena Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun (Ateneum) ja yhä enenevässä määrin Eva veisti aina, kun muilta töiltään ehti. Kun Evan taide tuli suuren yleisön tietoisuuteen, tilan navetta muutettiin ateljeeksi ja Paavo-puoliso auttoi suurien puiden siirroissa ja esitöissä. Eva valmisti Paaterissa yli 500 teosta ja luonto oli ehtymätön inspiraation lähde. Kaikki kaunis tuli esiin, kun Eva veisti ja käsitteli puuta. Vuonna 1992 pihapiiriin valmistunut Paaterin kirkko on Evan suurin työ. Kirkon rakensivat paikalliset rakentamisen ammattilaiset Evan suunnitelmien mukaan. Kirkossa on uskomattoman kaunis lattia, hienosti veistetyt penkit ja puhutteleva alttari, joka on suuren kuusen juurakko. Lähellä sijaitsee myös kahvilarakennus, jonka Eva itse suunnitteli ja Lieksan kaupunki rakennutti. Kaikkein pysähdyttävin oli mielestäni Evan ja Paavon yhteinen hauta, joka on pihalla suuren kuusen alla. He kuolivat muutaman kuukauden välein ja heidän tuhkauurnansa ovat kätketyt kauniille paikalle. Eva oli suunnitellut yhteisen hautapaaden, jossa on enkelin kasvot ja siivet enkeli saa kuusen kaartuvista alaoksista.
Paaterissa meitä opasti nuori, reipas nainen Elli. Tiistain lounaan söimme Herranniemessä. Kokoonnuimme kartanon portaille yhteiskuvaan ja kuvasta näkee, että jälleen on ollut lämmin päivä. Palasimme hotellille ja ilta oli vapaa. Moni varmaan lepäili ja kertasi mielessään päivän hienoa antia.
Tietenkin Vesa vei keskiviikkoaamuna linja-autolla meidät halukkaat aamiaisen jälkeen Kolin Veistospuistoon. Yleisölle Veistospuisto on avattu keväällä 2019. Puiston yhteyteen kuuluu puutarha, jonka on perustanut Ilmari Martikainen 1971. Ilmari Martikaisen poika, Lasse Martikainen, rakensi Kolin Veistospuistoon pysyvän taidenäyttelyn. Lasse Martikainen on itseoppinut taiteilija ja lisäksi hän on menestynyt useana vuonna Juuan kansainvälisissä ja SM-tason kivenveistokisoissa. Puiston teokset on valmistettu hyvin monenlaisista materiaaleista. Pronssi, vuolukivi, pulverimaalattu rauta, vaahtomuovi, kierrätysalumiini, betoni ja teräs ovat patsaiden materiaalia. Kukkivat perennat ja luonnon kasvit antavat kauniit kehykset patsaille ja keskellä puistoa sijaitsevalle upealle suihkulähteelle. Puistosta voi poiketa kuusimetsän kätkemälle polulle. Polun varteen on sijoitettu yli 70 pientä metalliveistosta. Teosten tekijät ovat pääosin tuntemattomia ja kooltaan ne ovat niin pieniä, että polulla on kuljettava rauhallisesti ja silmät tarkkana. Tunti veistospuistossa kului nopeasti ja paikka oli todella näkemisenarvoinen. Jätimme Kolin taaksemme ja suuntasimme kohti Joensuuta. Linja-auto kierteli pitkin kaupungin katuja ja Paula esitteli Joensuuta monipuolisesti. Saimme tutustua kaupunkiin myös kävellen. Monet suuntasivat askeleensa kohti toria tai Taitokorttelia. Päivä oli taas uskomattoman kuuma, joten moni etsi varjoisaa paikkaa, jossa saattoi syödä vaikka jäätelön ja juoda raikasta, kylmää juomaa. Auton mittarissa oli parhaimmillaan tai pahimmillaan +33 astetta. Ruokailu Kiteen Pajarinhovissa sujui väljissä tiloissa. Saavuimme takaisin Imatran kylpylään hyvissä ajoin. Kun olimme asettuneet huoneisiimme, ehti vielä hyvin käydä kylpylän puolella virkistävissä poreissa tai iltauinnilla Saimaassa.
Torstaina runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan Imatraan. Kylpylän pihalta bussiin nousi paikallinen opas, joka kertoi Imatrasta hyvin elävästi. Oli mielenkiintoista kuulla tietoja Imatran historiasta ja tästä päivästä. Kuinka hienosti hän avasikaan sitä, miten Saimaan vedet olivat aikoinaan juosseet Pohjanmaan jokia pitkin Pohjanlahteen ja kuinka noin 6000 vuotta sitten Saimaa olikin puhkaissut reitin Laatokalle. Maan kohoamisen vuoksi Saimaan vedet muuttivat kulkusuuntaa. Me tunnemme tuon uoman nimeltä Vuoksi. Imatraa kierrettäessä tajusi Venäjän rajan läheisyyden ja kuinka rajan sulkeminen oli suuresti muuttanut alueen ihmisten elämää ja toimeentuloa. Suuria kauppaliikkeitä oli suljettu ja monet olivat menettäneet työpaikkansa.
Torstain ruokapaikka oli Lemillä. Lounaalla söimme Lemin särää. Lemin särä on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä ja se on Suomen vanhin ruoka. Sitä on syöty jo noin tuhat vuotta sitten. Ruoan raaka-aineet ovat karitsanpaisti, peruna ja suola ja ruoan valmistus kestää vähintään 9 tuntia. Ruoan nimi tulee säröilevästä, koivuisesta paistoastiasta, joka on veistetty kokonaisesta koivupölkystä. Ruokaa sai syödä niin paljon kuin jaksoi, mutta meidän joukosta ei löytynyt ennätyksen haltijalle haastajaa. Paluumatkalla poikkesimme Lappeenrannassa ja ajoimme läpi Linnoituksen, joka on yksi kaupunginosista. Lappeenrannan linnoitus
lumosi meidät kaikki. Illalla ehdimme hyvin vielä kylpylän virkistävään vesimaailmaan.
Matkamme viimeinen päivä perjantai valkeni yhtä lämpimänä kuin aikaisemmatkin päivät. Kun olimme nauttineet aamiaisen, Vesa siirsi matkalaukut linja-auton ruumaan ja lähdimme kohti Puumalan satamaa. Nousimme satamassa näköalahissiin, joka nosti meidät ylös korkeuksiin. Hissistä pystyi siirtymään komealle sillalle, joka oli korvannut lossin. Puumala on asukasluvultaan pieni kunta, mutta kesäaikaan väkiluku moninkertaistuu, koska mökkiläisiä on niin paljon.
on arvokas kokonaisuus, joka kertoo niin meidän suomalaisten kuin ruotsalaisten ja venäläisten yhteisestä kulttuuriperinnöstä. Alueella asuu nykyään yli tuhat ihmistä ja paikkaan kannattaa tutustua paremmin tulevilla matkoilla. Vaikka taivas oli pelottavan tumma, näin vain yhden salaman iskun Venäjän puolella. Onneksi Imatralla oli satanut sillä aikaa, kun olimme poissa, sillä sadetta siellä oli kaivattu kovasti.
Alkuillasta näimme Imatrankosken kuohut. Koskinäytöksen kesto oli n. 16 minuuttia ja kosken kuohuja säesti Sibeliuksen säveltämä musiikki. Liikenteeltä suljetulle sillalle olikin kokoontunut paljon kaikenikäisiä ihmisiä ja kosken valtava voima
Kotimatkalla poikkesimme Juvalla juomaan teetä TeaHouse of Wehmais -herraskartanon vanhaan tallirakennukseen. Samassa rakennuksessa oli myynnissä yli sata eri teelaatua, joten jokainen varmasti löysi mieluisensa. Toki kahviakin oli tarjolla. Skonssileivos kuului olennaisesti teehetkeen.
Paljon ehdimme nähdä kaunista kotimaatamme viidessä päivässä. Sain tämän matkan syntymäpäivälahjaksi läheisiltäni ja ystäviltä. Eipä muistorikkaampaa lahjaa olisi voinutkaan toivoa.
Rahkosessa 10.8.2025 ELISA SIIRILÄ Eläkeliiton Ullavan yhdistys
Lemillä söimme Suomen vanhinta ruokaa, Lemin särää.
Puumala kuljetettiin tukkeja vesistöreittiä pitkin.
Vapaaehtoistyön vuosi
Eläkeliiton Halsuan yhdistys on kuluneen vuoden aikana toteuttanut yhteistyössä seurakunnan ja SPR:n kanssa kuukausittain kaikille avoimia kahvitilaisuuksia. Myös Kannelman Ystävien kanssa on ollut kuukausittain tapahtumia Palvelukeskus Kannelman ja kehitysvammayksikkö Pihlajatuvan asukkaille.
Vierailut palvelutaloissa ovat tapahtuneet musiikin ja yhdessä tekemisen merkeissä. Yhdessä on musavisailtu, pidetty levyraatia ja karaoketansseja, hemmoteltu naistenpäivänä, maalattu pääsiäismunia, herkuteltu grillimakkaroilla ja vierailtu yhteislaulutilaisuudessa.
Tulevan vuoden haasteena tulee olemaan vapaaehtoistyön tunnettuuden lisääminen ja uusien vapaaehtoisten saaminen mukaan toimintaan sekä vapaaehtoistoiminnan laajentaminen koskemaan mm. tilapäistä asiointi- ja sijaisapua omaishoitajille.
MIRJA KUPARI
Pääsiäiskoristeiden tehtailua
Yhteislaulua Halsua-viikolla
Makkaranpaistoa
Hemmottelua naistenpäivänä
iloisia ilmeitä karaoketansseissa
Suomen hevoskyntökisojen yksikkökilpailun mestaruuksia
Jarmo Korkeaniemellä ja suomenhevosori Hotlerilla on kolme sekä yksi toinen sija. Kuvat: Teemu Paukamainen
Jarmo Korkeaniemi –
monien harrastuksien mies
On kesäinen heinäkuun päivä Halsua-viikolla. Suomenhevosori Hotlerin vetämät vaunut keinuvat unettavasti, kun kuljemme Halsua-viikon kunniaksi pitkin kirkonkylän raittia. Ohjaksissa on monitaituri Jarmo Korkeaniemi. Mikään ei tunnu häiritsevän hevosen tasaista käyntiä: ei koirien haukunta, ei ohitse ajavat puurekat.
Jarmo kertoo verkkaiseen tapaansa nyt jo kuusi vuotta kestäneestä yhteisestä taipaleestaan Hotlerin kanssa. Kaksikko on voittanut Suomen hevoskyntökisojen yksikkökilpailun mestaruuden kolmesti ja tullut kerran toiselle sijalle.
Kysyn, miten Jarmo on valmentanut Hotleria kisoihin. Päivittäin, kesät talvet hän käy Hotlerin kanssa noin 20 kilometrin lenkin, talvella metsätöissä ja kesällä metsä-
autoteillä.
Säännöllinen treenaus on tuottanut tulosta. Pokaalikaappiin on kertynyt useita palkintoja: hevoskyntömestaruuksien lisäksi menestystä on tullut työmestaruuskisoista kahden hopean ja yhden neljännen sijan verran. Kilpailuun pukeudutaan perinteitä kunnioittaen.
Ennen hevoshommiin ryhtymistä Jarmo teki 20 vuotta komennustöitä hitsaajana. Sinä aikana Jarmo ehti asua viitisen vuotta Ruotsissa vaimonsa Raijan kanssa. Siellä työmatkat olivat pitkiä, kun hän kulki Etelä-Ruotsista Oxelösundista aina Kiirunan Svappa-vaaraan saakka hitsauskomennuksilla. Työn alla olivat esim. pannuhuoneen rungot paperitehtaille.
Laman alettua työ vaihtui, kun Halsualla oli tarve nuohoojalle. Hän
kävi tarvittavan koulutuksen ja kulki vuosia Halsuan ja lähikuntien nuohoojana.
Hotlerin kanssa kisaaminen ei suinkaan ole Jarmon ainoa harrastus. Avantouinti alkoi Jarmon sanojen mukaan siitä, että ”kaikkea hullutusta on pitänyt kokeilla”. Hän lähti mukaan, mutta ei edes ajatellut, että voisi joskus kilpaillakin lajissa. Hän kävi uimassa talvella Kokkolan Palmassa, ja paikallinen avantouintiseura Kuutit pyysi häntä mukaan kisaamaan. Kuuttien kanssa Jarmo on voittanut suomenmestaruuskisoissa yhden hopean ja kaksi pronssia sekä kultaa Pohjoismaiden mestaruuskisassa Ruotsissa. Ryhmä on osallistunut myös maailmanmestaruuskisoihin 2020 ennen covid-sulkua Tallinnassa sekä Bledissä, Sloveniassa. Tänä vuonna hän on edustanut Halsuan Toivoa.
Avantouintia harrastavat myös
kilpauimarit, joten Jarmo arvelee, ettei kisoista tule tänä vuonna mitalia - se jää nähtäväksi. Juttelemme hetken avantouinnin tuomista terveysvaikutuksista ja tulemme siihen tulokseen, että se parantaa verenkiertoa ja vastustuskykyä ja tekee hyvää myös mielialalle. Hyytävä vesi poistaa murheet – ainakin hetkeksi.
Karaokeinnostus alkoi puolestaan muutama vuosi sitten, ja Jarmo onkin nyt jo vakituinen laulaja Halsuan eläkeyhdistyksen torstaisissa karaokeilloissa. Lauleskeltua on tullut aiemminkin pitkillä komentoreissuilla radion mukana, mutta julkisia esiintymisiä mies on karttanut. Iän tuoman rohkeuden myötä myös karaokeharrastus on lähtenyt nousuun, vaikka kilpailuihin Jarmo ei ole vielä osallistunut. “Ja kun yksin laulaa, ei tarvitse yrittää pysyä toisen mukana”.
Matkamme kulkee Halsuan kirkkopihan kautta. Kuorikosken kirkonrakentajasuvun suunnittelema ja rakentama kirkko kuuluu Museoviraston mukaan valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Tunnelma on rauhallinen, kun jatkamme eteenpäin kirkkoharjua pitkin.
Näyttämöllekin Jarmo on ehtinyt Halsuan Ylikylässä kymmenen vuotta toimineen kansalaisopiston näytelmäpiirin kautta. Porukka oli hyvä, ja näytelmiä ja katsojia riitti. Tämä on kaikenikäisille sopiva harrastus, jota Jarmo peräänkuuluttaa Halsualla. Kykyjä on varmasti riittämiin, koska 1960- ja 1970-luvuilla Halsuan nuorisoseura oli aktiivinen ja esitti näytelmiä. Kerhotilatkin olisivat valmiina, kun Nuorisoseuran-
talolle etsitään käyttöä. Idyllinen ajelu päättyy Kotikuluman pihalle, jossa Hotleria odottaa heinäannos ja vesiämpäri ja Jarmoa maukas lounas. Jos mies nyt ehtii käydä syömässä, sillä uusia ajelutettavia on jo paikalla. Kiitän Jarmoa ja Hotleria mieleen painuvasta ajelusta ja uskaltaudun jopa silittämään Hotlerin turpaa – minä hevospelkoinen!
OUTI OOSI-OVERTON
Rohkeasti kohti uutta!
Ikä ei ole este uuden harrastuksen aloittamiselle tai uuden lajin kokeilulle.
Tapio Hotakainen, 100, aloitti tänä vuonna Boccian pelaamisen. Kuva: Enni Hautakoski Ja kokeilipa Tapio myös suppailua. Kuva: Mikko Parkkonen
Pauli Kniivilä näyttää miten golfpallo lentää. Kuva: Maili Ruuska
Jarmo Korkeaniemi ajelutti Hotlerin kanssa jutun kirjoittajaa Halsua-viikolla. Kuva: Annukka Pulkkinen
Tonkkumin voittaja Maija Paattakainen sai 3 osumaa. Kuva: Maili Ruuska
Aapo Heikkilä, 87, on laulanut pari vuotta karaokea. Kuva: Outi Oosi-Overton
Frisbeegolfia Sinikka Junno ja Öie
Lannajärv. Kuva: Maili Ruuska
Jaakko Kujala kokeili ensimmäistä kertaa jousiammuntaa. Kuva: Maili Ruuska
• LPG-laitehoidot • Lymfaterapia
• Kasvohoidot • Jalkahoidot
• Hieronta ja jäsenkorjaus
• Intialainen päähieronta
Kirveenheittoa maalitauluun Matti Hautakoski. Kuva: Maili Ruuska
Hyvin sujuu valssi Laimi Kerolalta. Kuva: Maili Ruuska
MONIPUOLISTA KAUPPAA!
HALSUAN KUNTA
• ESLA-potkukelkat, jalakset
• Langat, tekstiilit, vahakankaat
• Mullat, ruukut, kausikukat
• Muovi- ja taloustavarat
• Lahjat, kortit, lelut, pelit
• Postipalvelut...
• ja paljon muuta...
Tervetuloa ostoksille myymälään ja nettikauppaan!
Perhontie 11, 69510 HALSUA
Puh. (06) 8636 055
KIMMO ALANKO Puh. 040 7411 780
Harri Simola
Satu Wirkkala
Keijo
TAKSI
PETRI HOTAKAINEN
* invataksi
*henkilötaksi (myös paarit)
Puh. Petri 0400 269 048
Ritva 040 8239 862
Benjamin 044 235 3715
KULJETUS HOTAKAINEN OY
Perhontie 55, 69510 Halsua
HALSUA
• Kalliomurskeet CE-merkinnällä • Maanrakennustyöt • Hiekat ja mullat • Erikoiskuljetukset • EKL-Ohjaus • Turve- ja hakekuljetukset • Poltto- ja kuiviketurpeet • Traktoriurakointi jussi.hotakainen@gmail.com jani.hotakainen@gmail.com p. 040 759 5915 p. 040 848 5915
Känsäkoski puh. 040 564 1635
0400 564 964 veli-matti.hotakainen@halsua.fi
KALUSTE- JA
- HUONEISTOREMONTIT - JULKISIVU- JA KATTOTYÖT
Palvelemme: ma-pe 8-21, la 8-18, su 12-18
69510 HALSUA, puh. 06 863 6043
HIETALAHTI JA POJAT OY
Hietalahdentie 46, 69510 HALSUA Puh. 06-860 5000 Fax 06-860 5050 www.hietalahtijapojat.fi H & P
Elämänpolkua ja mietteitä 90-vuotiaiden taipaleelta Himangalta
Aira Pöyhtäri
Aira on syntyperäinen himankalainen, joka on ylittänyt jo yhdeksänkymmenen virstanpylvään ja elelee yksin omassa asunnossaan. Airalla ja hänen miehellään Tomilla oli turkistarha, jossa molemmat työskentelivät. Kun Aira täytti viisikymmentä, hän lähti opiskelemaan turkiskurssille Seinäjoelle. Se antoi pätevyyden ruveta ompelemaan turkiksista turkkeja, hattuja, kauluksia ja mitä vain. Myös nahkatyöt onnistuvat. Töitä on riittänyt, ja vielä on ainakin yksi lakki tekeillä.
Aira on ollut pienestä asti kiinnostunut käsitöistä, ja esim. kirpputorilla käydessään hän ihastelee hyvin tehtyjä käsitöitä, onpa niiden materiaali mitä tahansa. Hankalinta tämänhetkisessä elämänvaiheessa hänen mielestään on se, että pitää opetella olemaan laiskana, vaikka on koko elämänsä tottunut tekemään työtä. Hänen mielestään yksi pitkän iän salaisuuksista on ”työtä ja ruokaa.” Uuden opettelu ja oppiminen erilaisissa käsitöissä on ollut aina kiinnostavaa. Kangaspuilla on syntynyt mm. mattoja, poppanoita ja verhoja. Harrastuksena käsiöiden teko on mitä monipuolisin. Nuorempana hän hiihtikin, ja nykyään vielä pyöräilee.
Puoliso Tomi kuoli nelisen vuotta sitten. Heillä oli pitkä yhteinen taival, lähes 70 vuotta. Heillä on kaksi lasta, kolme lastenlasta ja seitsemän lastenlastenlasta, jotka käyvät tervehtimässä tuon tuostakin. Lastenlasten kanssa on mukava touhuta, ja usein he käyvät yhdessä kävelyllä läheisellä jokirannalla. On tärkeää lähteä kotoa ulos tapaamaan muita ihmisiä, sillä yksinäisyys ei lähde sillä, että jää kotiin miettimään ja istumaan. Jos jää kotiin, on suuri vaara, ettei sieltä osaa mihinkään lähteäkään.
Elämä on muuttunut paljon vuosien kuluessa. Välillä hirvittää nykyinen vanhustenhoito, kun vanhoja ja sairaita kuskataan ympäri maakuntaa, kun ei enää välttämättä
löydy läheltä mitään paikkaa, johon mennä. Vanhainkodit tai vuodeosastot ovat paikkoja, joissa helposti potilas tai vierailija eksyy, koska käytävät ovat toistensa kaltaisia ja samannäköisiä. Toisaalta tulevaa on turha murehtia, ja lähtö tulee kaikille ajallaan. Aira haluaakin elämää vuosiin, eikä vuosia elämään. Entisaikaan oli aivan luonnollista mennä naapuriin pistäytymään tai vaikka lainaamaan
sokeria tai jotain muuta mikä oli sattunut loppumaan, kylällä kun ei ollut kauppaa eikä joka pikku asian takia kirkonkylälle lähdetty. Kyläreissuja ei sovittu etukäteen, ja aina oli sopiva aika mennä naapuriin. Olisipa vieläkin!
Eläkeliitossa Aira on toiminut pitkään. Hän oli sihteerinäkin kuusi vuotta ja ehti nähdä kolmen eri puheenjohtajan vaihtuvan. Eläkeliiton toiminta oli aikaisemmin erilaista kuin nykyään, esim. valtakunnallisiin kilpailuihin
osallistuttiin paljon enemmän. Eläkeliiton tapahtumissa Aira näkee tärkeimpänä sen, että yksinäiset ihmiset tapaavat toisiaan ja saavat vaihtaa kuulumisia. Muu ohjelma ei ole niin merkittävää. Ja yksinäisiä on paljon. Tapaamisissa saa vertaistukea ja niistä lähtee usein hyvillä mielin kotiin ja odottaa ilolla jo seuraavaa tapahtumaa.
KAISU ALA-PÖNTIÖ / Kuva: PÄIVI KIVELÄ
Matti Mäkelä ja Eeva Heikkilä
Sisarukset Eeva Heikkilä ja Matti Mäkelä ovat syntyperäisiä himankalaisia. Matilla on jo 90 vuotta täynnä, ja Eevallakin se täyttyy vuoden loppuun mennessä. Hyväntuuliset sisarukset puhelevat elämänsä käänteistä ja miettivät vähän nykyistäkin.
Matti oli vähän aikaa metsurina Ruotsissa, mutta on tehnyt elämäntyönsä kuitenkin maanviljelijänä. Alkuaikoina viljeltiin karjanhoidon ohella myös juureksia. Kun karjanhoito lopetettiin, aloitettiin perunanviljely. Koko Hillilän kylällä perunanviljelyllä onkin tärkeä rooli. Perunanviljelyssä niin kuin monessa muussakin asiassa on tapahtunut valtava kehitys vuosien aikana.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen ollessaan alle kuusikymppinen Matti ei jäänyt suinkaan kiikkutuoliin istumaan. Hän perusti osakeyhtiö Mäkelän Peruna Oy:n. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, ja koko kylän yhteistyö siinä on ollut merkittävä. Peruna on siitä hyvä tuote, että kaikki syövät sitä miltei päivittäin. Perunaa pitää myös markkinoida, ja markkinointiyhtiön perustaminen helpotti huomattavasti toimintaa. Kun laatu on hyvää, pysytään myös markkinoilla.
Yhteisten asioiden hoito luontui Matilta helposti, olihan hän kuntapolitiikassakin peräti kaksikymmentä vuotta. Luottamusta siis oli.
Matin vaimo Liisa menehtyi vakavaan sairauteen edellisenä vuonna. Yhteistä elämää heille oli kertynyt 62 vuotta. Heillä on kaksi poikaa ja viisi lastenlasta.
Eeva kävi assistenttikurssin Kannuksessa ja sai sen jälkeen tarkkailukarjakon paikan. Sen lisäksi Eeva on toiminut kodinhoitajana ja myös tarhaajana yhdessä miehensä Reinon kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä. Eeva ja Reino ehtivät olla naimisissa 43 vuotta ennen Reinon kuolemaa. Eeva on tunnettu iloisuudestaan ja energisyydestään. Hän arvelee luonteensa olevan äidin peruja, sillä äiti oli savolainen. Äiti tuli karjakoksi Himangalle ja löysi miehen! Raumankarin markkinoilla Eeva on ollut vuosikymmenet vakiomyyjä. Kauniit kudonnaiset, lapaset, sukat, matot ja poppanat ovat vaihtaneet siellä omistajaa. Eeva tekee monenlaisia käsitöitä aina niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja mukavalta. Lapanen tai sukka päivässä on pikkujuttu!
Eevalla on joka toinen päivä pyöräilypäivä, koska lii-
kunta on tärkeää. Eeva marjastaa paljon, ja Matinkin yksi harrastuksista on marjastus. Matti myös liikkuu, pyöräilee ja seuraa urheilua. Molemmille osallistuminen Eläkeliiton tilaisuuksiin on tärkeää. Siellä on mahdollisuus tavata muitakin ja viettää aikaa tuttujen seurassa.
Matin ja Eevan lapsuudessa perheen isä sokeutui, ja häntä täytyi taluttaa joka paikkaan. Esim. nuorinta poikaansa hän ei nähnyt lainkaan. Sisarusten lapsuudenkoti ei ollut kovin rikas ja siksi joulutkin olivat melko köyhiä. Kaikki joululahjat olivat kotitekoisia. Eeva muistaa, että yhtenä jouluna joulupukilla oli vain paperista tehty pussi päässä. Matti muistelee saaneensa sukset joululahjaksi, mutta niille kävi köpelösti: ne menivät poikki. Kun hän vei niitä korjattavaksi suksen tekijälle, tämä oli hyvin ystävällinen
Matti toteaa, että kun jää yksin, on lähdettävä muiden ihmisten seuraan. Jos jää kotiin pitkäksi aikaa, sieltä onkin vaikea lähteä enää mihinkään. Hänen mottonaan on myös: Ei harha-askelia! Kun ikää on näin paljon, on edettävä varovasti, ettei horjahda ja kaadu. Nykyaika on molempien mielestä liian kiireistä. Ennen oli paljon enemmän aikaa pitää huolta toisista ja olla yhdessä. Naapuriapu oli aivan korvaamatonta, kaikki auttoivat toisiaan. Eeva myös sanoo, että yhteisöllisyys oli ennen itsestään selvä asia, mutta nyt pitää melkein kalenteri kädessä sopia tapaamisista.
Sisarukset osallistuvat myös seurakunnan toimintaan, ja jumalanpalveluksissa käydään usein. Onhan kaikki lopulta Luojan kädessä.
ALA-PÖNTIÖ / Kuvat: PÄIVI KIVELÄ
Himangan sähköistyminen 1900–1939
Thomas Alva Edison ja Nicola Tesla riitaantuivat pahan kerran, kun edellinen kannatti tasavirtaa ja jälkimmäinen vaihtovirtaa. Sähköistymistä se ei kuitenkaan estänyt. Tampere oli Suomessa kärjessä 1880-luvulla ja Keski-Pohjanmaa seurasi perässä, vaikka investoinnin kalleus, pääomien puute ja halpa venäläinen petroli jarruttivat kehitystä. Miten sähköistyminen eteni Himangalla?
Salvesenin tulipalossa tuhoutuneen höyrysahan tilalle Sautinkarille valmistui keväällä 1900 uusi ehompi laitos. Konehuoneen vasemmalle puolen etelästä päin katsoen laitettiin ”sähkökone.” Sitä käytettiin toisella höyrypannulla ja toisella pyöritettiin varsinaista ”masiinaa.” Sähköllä valaistiin sisältä sahan huoneet ja ulkona ympäristö neljällä kaarilampulla. Sähkövalo ei tullut edullisemmaksi, mutta parempi valaistus paransi työn laatua. Samoin vältettiin öljylamppujen katku ja kuumuus.
SAHA- JA MYLLYOSAKEYHTIÖ: PIONEERI JA JARRU
Vuonna 1911 Raumankoskeen perustettiin Saha- ja Myllyosakeyhtiö. Tuotanto siellä alkoi seuraavan vuoden helmikuussa. Vuonna 1914 keksittiin laitokseen asentaa vielä sähkögeneraattori. Sähkövaloa se tuotti ensi kerran syyskuun 24. päivän illalla. Päälinjoja vedettiin kuusi kilometriä kirkonkylälle, Kannuskylälle ja Lahdensuuhun. Laajemmalle alueelle virta ei olisi riittänytkään. Loppiaisen jälkeen 1916 nuoriseurantalolla järjestettiin protestikokous Herman Eskelin johdolla. Pöytäkir-
Seuraava kokous pidettiin pian Lopotissa J. Laakson paikalla, jonka työväenyhdistys oli vuokrannut. Koolla oli nyt vähemmän väkeä. Mylly-yhtiö oli torjunut kaikki vaatimukset todeten toimitusehtojen, laadun ja hinnan olevan Himangalla parempia kuin naapurikunnissa. ”Vääristelyä!” parahti kapinakokous, ja lupasi tehdä uudet sukset. Molemmat muistavat, kuinka naapurit auttoivat usein heitä. Lasten piti olla työn touhuissa mukana niin pian kuin kynnelle kykenivät, ja voimien ja iän karttuessa työt lisääntyivät. Eeva muistaa meijerireissut äidin kanssa, oli mukavaa kun sai olla mukana. Äiti vei hänet myös metsään. Työnteko on jättänyt jälkensä; kumpikaan ei vietä aikaa istuskellen nykyäänkään, vaan aina löytyy sopivaa tekemistä.
jan piti Matti Keto. Myllyosakeyhtiö oli etukäteen ilmoittamatta lopettanut sähkön jakelun yöllä klo 23.00–5.00 välillä. Väellä oli yhtiölle monia vaatimuksia. Niitä viemään valittiin toimikunta, johon kuuluivat Matti Hillilä, Johan Seppä, Herman Eskeli ja Herman Borén (Merento).
KAISU
mutta myönsi sentään hinnan olevan halvempi kuin Kannuksessa, missä ei käytetty ”ilmaista” vesivoimaa.
Työläiset katsoivat yhtiön havittelevan myllyyn lisää asiakkaita panttaamalla sähköä jauhatukseen. Sen vuoksi sähkönostajat kärsisivät. Yhtiö vastasi yörajoituksen johtuneen vähäisestä veden määrästä. Paikalla ei ollut enää kuin pari maanviljelijää. Herman Eskelin yllytys erota asiakkuudesta ei toteutunut, sillä kilpailevaa sähkölaitosta ollut. Lopuksi kapinalliset syyttivät mylly-yhtiön johtajaa, joka oli tähän aikaan K.J. Hongell. Merkittäviä johtohenkilöitä olivat myös Sakari Ainali ja poliisi Abraham Jokela.
HUKAN-, NISKAN- VAI KORPELANKOSKI?
Vuonna 1918 tapahtui paljon. Ensin 13. tammikuuta Pöntiön kylän miehiä kokoontui ”tuvan täydeltä”. Vilkkaan keskustelun jälkeen päätettiin yksimielisesti saada kylään sähkövalo syksyyn mennessä. Hukan talon myllyyn laitettaisiin ”turpiini ja tynamo.” Siellä veden arveltiin riittävän talvellakin. Vielä hankittaisiin kylälle sähköllä toimiva puimakone, mutta kohta syttyi sisällissota ja hanke kuivui kokoon.
Helmikuussa 1918 alkoi voimalaitoksen suunnittelu Niskankoskeen. Kokoukset pidettiin Hillilän koululla. Toimialue olisi ollut Mutkalammilta Lohtajan kirkolle. Himangalta
mukaan olisivat tulleet Ainali, Hillilä ja Tomujoki. Talven aikana hankkeeseen liittyi jo 447 osakasta, jotka varasivat käyttöönsä keskimäärin 4,25 lamppua. Hekkalaan niitä olisi otettu 15!
Osuuskunnan säännöt laati lohtajalainen opettaja Juho Leppälä. Himangalta keskeisimmin mukana olivat Efferi Kinaret ja Johannes Hekkala. Alkupääomasta 45 % kertyi Lohtajalta, kolmannes Kannuksesta ja Himangalta vain viidennes. Kosken omistusta selvitettiin asianajotoimiston avulla. Epäselvyyksiä siinä riitti.
Yhteyksissä oltiin Hankkijaan sähköosastoon ja Pellervo-seuraan. Viljo Raittilan tutkimusten pohjalta DI Sampo Kyander laati lopullisen selvityksen helmikuussa 1919. Niskankosken luonnollinen putouskorkeus oli 3,8 metriä, mutta sitä voisi kohottaa 6,2 metriin yläsuvantoa nostamalla ja perkaamalla alla ollut Saarikoski. Vähävetisinä aikoina voimala tuottaisi 180 hevosvoimaa, mutta keväällä ja syksyllä jopa 480 hevosvoimaa. Tämä edellytti kahta turbiinia.
Voimalan paras paikka olisi vasemmalla puolen, minkä vuoksi tie olisi linjattava uudelleen. Uittorännin kautta laitoksen ohittaisi 5 000 tukkia tunnissa. Kalastukselle ei nähty arvoa, mutta Kyander vaati asetuksen mukaiset kalaportaat rakennettaviksi. Sinänsä hanke arvioitiin kannattavaksi, mutta asiantuntijat pitivät parempana Korpelankoskea. Silti
vielä maaliskuussa 1919 Himangan kunta valtuutti Johannes Hekkalan, Juho Tiluksen ja Ensti Saarenpään ostamaan Niskankosken. He eivät saaneet selvyyttä rantojen omistajista ja lopettivat työnsä huhtikuussa. Yllättäen kerättyjen etumaksujen palautus alkoi vasta 1939. Korpelaa tutkittiin toukokuusta 1918 alkaen. Ilmeni, että sinne saataisiin putouskorkeutta 11 metriä. Aluksi epäilevä Lohtajakin liittyi Korpelan Voimaan, koska sieltä virta riittäisi varmemmin. Himangalla valtuustossa hilliläläiset kannattivat voimakkaasti Korpelan Voimaan yhtymistä ja kirkonkylällä vastustettiin. ”Myllypuulaakin” virta saisi riittää Himangan kunnalle.
HILLILÄN JA TOMUJOEN SÄHKÖOSUUSKUNTA
Vuoden 1921 ja 1922 vaihteessa Hilillässä kävi kova kuhina. Puhuttiin muuntajista, isolaattoreista, korkeasta jännitteestä ja muista oudoista sanoista. Sähköpylväitä kaadettiin ja pystytettiin kuumeisella kiireellä jo joulun välipäivinä. Koululla valittiin yhdessä tomujokisten kanssa neuvottelijat. Kun Korpelan Voima oli innokas sopimukseen, perustettiin Hillilän ja Tomujoen sähköosuuskunta. Tammikuun alussa 1922 sen säännöt käytiin läpi ”eduskunnasta opitulla jarrutuskeskustelulla.” Lopuksi todettiin, että valo saadaan ensin ja sitten laitetaan monet maataloutta edistävät koneet hyrräämään. Maaherra hyväksyi osuuskunnan säännöt helmikuussa.
Osuuskunnan isännöitsijäksi valittiin Efferi Kinaret. Hallituksen puheenjohtajana toimi Johannes Hekkala kuolemaansa asti. Muut ensimmäisen hallituksen jäsenet olivat Paavo Jokivartio, Ensti Kinaret, Eemeli Ojatalo, Sanfrid Hilli ja Tomujoelta Jaakko Tapio.
Muuntajia pystytettiin aluksi kaksi: Saarenpäässä Pentinmikon talon lähellä ja Märsylän talon tienoolle toinen. Muuntaja nousi myös Martti Rahkosen talon lähistölle Liiuksen mäelle. Sieltä meni suora linja Luhtion taloihin. Puimakone pyöri vain Vuotilan talon kohdalla Saaren törmällä, koska Tomujoen kylällä johdot olivat ohuemmat. Lietsolle virta ei riittänyt.
Jakeluverkon puutteellinen suojaus
Kartta suunnitellusta voimalasta Niskankoskeen.
ja ehkä käytetyt rautajohdotkin olivat ukkosella vaarallisia. Salamat hajottivat mittaritauluja ja jopa sähköpylväitä. Matti Korven 18-vuotias Jenni-tytär kuoli 1925 salaman iskusta, koska istui sähköjohtojen kohdalla. Ukkosta paettiinkin turvaan mm. elosuojaan.
Ei Korpelan virtakaan aina riittänyt. Veden vähyys yllätti yhtiön 1924–1925 ja kulutusta piti rajoittaa. Hankala oli myös vuosi 1939. Kun puimakoneet alkoivat ryskätä, valot himmenivät ja alijännite aiheutti vaaraa. Pahempi tilanne oli kuitenkin mylly-yhtiön asiakkailla. Terttu Tuliniemi muisteli kovilla pakkasilla lampun valaiseen saman verran kuin raaka punainen lihanpala olisi riippunut katossa. Tietenkin virta riitti maatalouskoneille kehnosti.
YRITYS HIMANGAN SÄHKÖOSUUSKUNNAKSI
Lokakuussa 1936 Himangan kir-
konkylältä otettiin yhteyttä Korpelan Voimaan, joka kiirehti antamaan myönteisen vastauksen. Meijerillä alkanut prosessi jatkui kunnantalolla, jossa perustettiin Himangan sähköosuuskunta helmikuun lopulla 1937. Valitun hallituksen Juho Sepän, Akseli Siipolan, Väinö Merennon, Otto Tuliniemen ja Sulo Tiluksen piti neuvotella lopullinen sopimus.
Osuuskuntaan liittyi nopeasti 40 taloutta. Jäsenmaksu oli 25 markkaa jokaiselta ”valopisteeltä”. Hankkijan kanssa neuvoteltiin linjojen ja muiden laitteiden hankinnasta. Niiden hinnaksi arvioitiin 120 000 markkaa. Äänestyksen jälkeen kuntakin päätti sitoutua hankkeeseen ja ottaa sähkö omiin rakennuksiinsa osuuskunnalta, kun se alkaa toimia.
Saha- ja Myllyosakeyhtiön onnistui kuitenkin torpata Himangan sähköosuuskunta, sillä ”puulaaki” tilasi uuden dynamon Raumankosken laitokseen. Sen väitettiin ole-
van neljä kertaa suurempi kuin entinen. Laite saapui Himangalle marraskuussa 1937 ja sen asentaminen käynnistyi kuun lopulla. Pohjanpään kylien osalta en löytynyt tietoa sähköistyspyrkimyksistä.
Eniten sähköä käytettiin valaistukseen. Korpelan Voimallakin maataloussähkön osuus myynnistä oli vain kymmenen prosenttia. Sähkön käytössä oltiin visuja. Korpelan Voiman sähkö valaisuun maksoi 1920-luvulla 17 kertaa enemmän kuin nykyään! Sähkösilitysraudasta perittiin voimavirran hinta, ellei hankkinut sille omaa mittaria.
Vuonna 1930 eräs Hillilän nuori mies kirjoitti mielitietylleen, että ”meissä on samanlaista sähköä.” Aviopari heistä tulikin, mutta muutoin sähkötilanne Himangalla muuttui radikaalisti vasta 1950-luvun alussa.
Boccian juuret ovat muinaisessa Kreikassa, missä pelaajat heittivät suuria kiviä kiviseen maalitauluun. Samankaltaiseen lajiin liittyviä esineitä ja maalauksia ajalta 5200 eKr. on löydetty myös Egyptin hautojen kaivauksissa. Nykymuotoiseksi peliksi boccian kehittivät italialaiset 1500-luvulla. Sana Boccia tarkoittaa suomeksi kuulaa ja laji nykymuodossaan esiteltiin maailmalle ensimmäisen kerran New Yorkin Paralympialaisissa vuonna 1984.
Kisapäivän aamuna heräsin kummalliseen uneen, joka jäi mieleeni. Liitelin revontulten valaiseman bocciakentän yllä vapaana ja kevyenä... kuin olisin lentänyt. Peli oli käynnissä, pallot liukuivat haluamilleni paikoille ajatuksen voimasta ja tunsin olevani voittamaton. Peli jäi kuitenkin pahasti kesken ja paluu maan pinnalle oli tyly. Eturauhanen alkoi vaivata, eikä se antanut armonaikaa katsoa pelin lopputulosta. Paluu arkeen oli edessä, sillä minun täytyi olla kisapaikalla kello kahdeksan kolmekymmentä.
Meillä Kannuksen Eläkeliiton yhdistyksessä bocciaharrastus alkoi viime vuoden syksyllä, kun joku sitä johtokunnalle kokouksessa esitti. Muitta mutkitta pantiin toimeksi ja varattiin KitinVaparista tunnin salivuoro joka toiselle viikolle. Ensimmäiset kokeilut tehtiin KitinVaparista lainatuilla palloilla, mutta omat pallot tilattiin välittömästi, ja myyjä kertoi näiden pallojen olevan viralliset kilpailupallot. Sellaiset sitten tilattiin ja niillä aloitettiin harjoittelu. Peli sai heti huomattavan suosion ja kovasti kyllä yritettiin, mutta huonosti osuttiin. Pallot kiersivät ja kaarsivat, eivätkä hevin pysähtyneet haluttuun osoitteeseen, paisi joskus sattumalta sitten, kun pallo oli mielivaltaiset kiemuransa tehnyt. Päätettiin kuitenkin
Piirin mestaruuskilpailuissa vierähti koko päivä. Kuvassa veteliläiset erottuvat hyvin mansikkapipot päässään.
lähettää joukkue omien pallojemme kera piirin mestaruuskisoihin, hankkimaan pelikokemusta. Taisivat kokeneemmat pelurit siellä Lohtajalla nauraa meidän palloillemme. Eivät he ääneen nauraneet, mutta jotenkin sen vaan vaistosi. Oli tullut ostettua "leikkipallot" joilla ei oikean pelin kanssa ollut mitään tekemistä. Kun totuus selvisi, niin viralliset kilpailupallot tilattiin Portugalista ja opettelu oikeilla palloilla alkoi muutama viikko ennen tulevia kisoja. Huhu uudesta harrastukses-
tamme oli kiirinyt Tainan korviin, ja niin meille myönnettiin Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piirin mestaruuskilpailut.
Huolella aprikoitiin, että riittääkö tietotaitomme näin vaativaan tehtävään, mutta melko nopeasti epäilykset hälvenivät, kun kuultiin, että asiantuntevaa apua on saatavilla.
KitinVaparissa on sali, johon mahtuu kuusi rataa. Asiantuntemusta rajojen teippaukseen löytyi Teuvolta, joka on tehtävään koulutuksen saanut.
Säännöt parhaiten osaava ja tietokoneohjelmat hallitseva, niin ikään koulutettu asiantuntija löytyi Vetelistä. Joukkueita kisaan ilmoittautui 7 naisten ja 9 yleiseen sarjaan. Kovasti se kaikkia harmitti, kun yhden ennakkosuosikin, Kaustisen joukkueet oli väärinkäsityksen seurauksena jääneet ilmoittamatta ja jälki-ilmoittautuneita ei sääntöjen puitteissa voinut mukaan hyväksyä.
Pahoittelun saattamana turhan matkan tehneet joukkueet joutuivat palaamaan kotiin tyhjin toimin.
Vaikka peli oli jännittävä ja tilanteet vaihtelivat, hyväntuulisuus näkyi ja kuului kaikkialla. Voitoista iloittiin ja tappiot nieltiin tyynesti. Kovien pelipitäjien joukkueista Veteli ja Sievi olivat lähettäneet yleiseen sarjaan kaksi joukkuetta kumpikin. Huomi-
ota herätti se, että kummankin pitäjän joukkueista kakkosjoukkueet olivat ykköstä parempia. Oliko se yllätys, vai oliko kyse pelitaktiikasta?
Puoliajan ruokailu oli järjestetty KitinVaparin takapihalla sijaitsevaan Hoivakunnakseen ja maistuvan lounaan sai sopuhintaan. Yläkerran kahvion taisi runsas kävijämäärä hieman yllättää, kun monet tuotteet loppuivat kesken. Myös arpojen myynti oli sijoitettu yläkertaan, pois pelaajia häiritsemästä ja hyvän tilin reippaat myyjämme tekivätkin, josta kiitos myös arpojen ostajille.
Kilpailun kuuluttaja hehkutti Kannuksen joukkueita innokkaasti, asiantuntemuksella ja asiantuntemuksen vierestä, mutta haitanneeko tuo, kun tiedämme tutun kuuluttajan viiston huumorintajun, niin se siitä.
Niukasta, vain yhden talven kes-
täneestä harjoittelusta huolimatta Kannuksen joukkueet pärjäsivät yllättävän hyvin ja erävoittoja tuli, jopa parhaista joukkueista. Pelien päätyttyä kentän teippausten poistaminen sujui porukalla sukkelasti ja kun teipit oli poistettu, kaikki voivat lähteä kotimatkalle iloisin mielin.
Varmasti tällainen onnistuminen, jonka joukkueemme pelissä saivat, lisäsi innostusta ja luottamusta mahdollisuuksiin menestyä tulevissa kisoissa vieläkin paremmin. Pankaapa merkille, sillä kirjoittajalla on sellainen kutina, että ensi vuonna tulemme peliin kokeneempana ja enemmän harjoitelleena. Mahdollisesti silloin on joitakin menestystavoitteitakin asetettu. Ehkäpä yleiseenkin sarjaan osallistumme kahdella joukkueella.
JOUNI JOKI-TOKOLA
Penkin ja pöydän välissä
Isä ei varo yhtään. Potkii paremmalla jalallaan niin lujaa kuin mahdollista, eikä ajattele miten tässä käy, jos potkukelkan jalas osuu kiveen. Minä siinä kärsisin. Lentäisin kaarena tienposkeen ja isä huomaisi kyytiläisensä kadonneen vasta kun pysähtyisi sytyttämään piippunsa uudelleen.
Mutta minä pidän varani. Kierrän jalat tiukasti kelkan ympäri. Puristan kaksin käsin istuimen reunaa ja annan kroppaani nytkyä potkujen tahtiin. Pian meillä on isän kanssa yhteinen rytmi.
Jalat ovat aivan tökkönä, kun isä nostaa kelkan tädin talon porraspieleen. Töpöttelen portaat ylös ja siinä onkin tekemistä, kun koppurajalkojen lisäksi kulkua haittaa ympärilleni sidottu äidin iso huivi. Kiire kuitenkin on, sillä tädin eteinen on pitkä ja pimeä ja isä saattaisi unohtaa minut sinne.
Paitsi ettei unohda. Kun isä astuu kynnyksen yli tuvan puolelle, sen käytös muuttuu. Aivan kun se huomaisi minut ensimmäistä kertaa. Se nostaa penkille ja alkaa kuoria vaatteista samalla kun juttelee tädille ja sen miehelle. Pyyhkäisee vielä nenäliinallaan räätkin nenän alta ennen kuin siirtyy puuhellan viereen tupakoimaan. Siinä minä istun penkillä, valtaistuimellani. Niin pienenä ja suloisena, ettei tässä talossa ole
pitkään aikaan nähty. Äiti ei minua olisi jättänyt yksikseni, vaan napannut syliinsä kiikkutuoliin. Siinäkin on puolensa, mutta nyt olen isän matkassa ja silloin pätee isän säännöt, joista tärkein on se, ettei saa olla vaivaksi. Sopii minulle, sillä minä saan ajan kyllä kulumaan istumalla hiljaa ja katselemalla ympärilleni. Olen hiljainen istuva tarkkailija.
Täti kävi hakemassa naulakosta vanttuuni ja nosti ne kamarin kakluunin pellille lämpenemään. Varmaan täti muistaa kutoneensa ne minulle joululahjaksi, molempien sisällä oli mandariinikin. Niissä on ihanan pitkät ja tiukat varret. Kamarista täti kävelee tiskipöydälle, ottaa kaapista kuppeja, lautasia ja juomalasin. Pöydän kattaukseen tulee stoppi, kun täti unohtuu juttelemaan isän ja sen miehensä kanssa jostain sahuri-Jukasta. Täti osoittaa lusikkakädellään navetan suuntaan. Varmaan Jukka asuu siellä päin.
Navetasta tulee mieleen tädin kanat. Kesällä me käytiin niitä porukalla katsomassa. Äiti, täti, sisko ja minä. Miehet jäivät sisälle istumaan, mutta isän olisi kyllä kannattanut tulla mukaan, kun se sitten illalla sanoi äidille, että taitaa tädin kanojen pito olla aivan leikkimistä. Mutta ei niiden kanssa pysty leikkimään! Lampaiden kanssa voi leikkiä, Lapsuusmuistoja
muttei kanojen, kun niillä oli häkkikin ympärillä.
Nyt täällä tuoksuu kahvi. Joisin minäkin mielelläni kahvia, mutta lasista päätellen saan viinimarjamehua. Mehun kanssa ensin pullaviipale ja sitten keksi. Ehkä toinenkin, jos vain uskallan ottaa. Nyt alkoi jännittää pöytään meno. Onko isällä tapana mennä heti pöytään, kun täti sanoo, vai jäädäänkö odottamaan toista kehotusta? En millään jaksa muistaa. Minun on tarkkailtava tarkasti mitä keittiöpuolipäässä tapahtuu.
Tädin mies ei ole puhunut minulle ikinä sanaakaan. Se on kasvoiltaan kapea ja muutenkin hirveän laiha. Sen sil mät ovat sammuneen näköi set. Jospa se ei siksi jaksa in nostua mistään uudesta niin kuin minusta. Jospa sitä rasittaa katsoa minun tuikkivia silmiä ja kiharoita hiuksia. Ja terveitä jalkoja. Tädin mies ei ilman keppiä ota askeltakaan. Nytkin, kun se istuu isän vieressä, se puristaa toisella kädellä kävelykeppiään. Ihan kuin Jeesus siinä taulussa, joka on meillä kotona seinällä. Tädillä on melkein samanlainen taulu. Se on tuolla toisessa kamarissa, minne en nyt näe. Kun olin aivan pieni, siinä ka marissa makasi tädin miehen äiti. Se oli vieläkin laihempi kuin tädin mies. Se olisi halunnut silittää minun päätä, mutta en halunnut mennä sängyn lähelle, eikä äiti pakottanut. Niin terävää nenää en ollut ennen nähnyt. Muistan aina nenän ja sen taulun, jonka taivas on maalattu ruman siniseksi. Meillä se on iltaruskon punainen. Taulua on mukava katsella, kun odottaa illalla unen tulemista.
Naisväkeen, joka laittaa ruuan, siivoaa huoneet, lämmittää saunan, haravoi pellonpientareet, lypsää lehmät. Ilman meitä naisia talon työt jäisivät tekemättä. Ei meillä ole aikaa istua ja ihmetellä. Kipuan sukkelasti penkille enkä vilkaisekaan isää. Tätikin malttaa istua pöytään. Käskee lisäämään sokeria, jos mehu tuntuu väkevältä ja työntää pullalautasta lähemmäksi. Täti kyselee äidistä ja muista kotiin jääneistä sillä lailla, että voin vastata sanomalla joo tai ei. Välillä nyökkään oikein kovasti ja katson tätiä silmiin. Vaikka lasissa on mehua jäljellä, kaataa täti jo lisää. Otan toisenkin keksin.
- On se, että vielä tuon tytön saitte, täti sanoo isälle, jolle nyt näyttää pöydän tarjottavat maistuvan.
Isä kehtaa olla menemättä pöytään, vaikka täti on jo kahdesti käskenyt. Minä pudotin itseni lattialle ensimmäisellä kerralla ja nyt seison tässä penkin edessä, kun en muutakaan voi. Isä ja tädin mies istuvat puhumattomina puuhellan lämmössä, täti seisoo kahvipannu kädessä kattolampun valossa. On hiljaista, vain hella, kamarin kakluuni ja tuvan seinäkello pitävät ääntä. Alkaa harmittaa koko kylään lähtö, mutta sitten täti sanoo: - Anne tulee nyt ainakin ottamaan mehua.
Ja minä tulen. Kävelen räsymattojen raidoittaman lattian poikki kohti valtavaa pirttipöytää, kohti tätiä, joka kuuluu tämän talon naisväkeen niin kuin minä kuulun meidän talon naisväkeen.
Niin kuin aina syömisen ja juomisen jälkeen minulle tulee väsy. En jaksaisi enää tarkkailla ja istua hiljaa. Tekisi mieli panna pitkäkseen penkille, mutta niin ei voi kyläilyreissulla tehdä. Tädin lasiovinen kirjakaappi on television vieressä ja saisin varmasti mennä nytkin tutkimaan kirjoja. Aikuisten kirjojen joukossa on niiden pojan kirjoja. Ne on vanhoja, niissä on vähän kuvia ja kirjoituskin sellaista, että siitä on vaikeata saada selvää, vaikka osaisinkin lukea. Yhteen kirjaan tädin poika oli harjoitellut nimensä kirjoittamista. Moneen kohtaan on piirretty kirjaimet J, O, R, M, A eli Jorma. Kävin niitä viime kesän vierailulla näyttämässä äidille ja äitiäkin ne sotkut nauratti. Se oli kauan sitten ja äkkiä minulle tulee hirveä ikävä kotiin. Äitiä, omia kirjoja, omaa sänkyä - Vielähän nämä hyvin mahtuu, täti sanoo ja työntää vantusta käteeni. Isä seisoo jo ovella, mutta ei ollenkaan kiireisen oloisena. Tädin mieskin on tullut istumaan lähelle penkkiä missä minua puetaan lähtökuntoon. Se on poiminut kenkäni naulakon alta ja ojentaa niitä tädille. Minä luulen, että taisin nukahtaa hetkiseksi – suussani on samanlainen maku kuin usein aamulla, ja silmiäkin kutittaa. Annan niiden touhuta ympärilläni, pidän vain leukaani ylhäällä, ihan kuin naapurin Hupi-koira silloin, kun me lapset oikein porukalla sitä silitetään.
EEVA VIHANTA
Kuva: Tiina Fors / ChatGPT
Rauhallista
Joulua!
- Arkipäivän ylellisyyttä 40 vuotta -
KANNUKSEN KAUKOLÄMPÖ OY
Puh. 06 874 3800 www.kannuksenkaukolampo.fi
Parturi-Kampaamo • Kauneushoitola
www.hiusateljekannus.fi 044 243 0023
Hyvää Joulua!
T: Jalkatuvan Minna
Joulurauhaa ja hyvää uutta vuotta!
KANNUSTALO
Kannuksen
Hammaslääkäripiste Oy
Asematie 4 A 4
69100 Kannus
06 873 578
040 5808 140
Pertti Honkela hammaslääkäri hammaslaakaripiste.fi
Rakennusja peltityö
Kellosalo Oy
Tukkitie 4, Kannus • 0400 158 314
Rakennusja peltityö Kellosalo Oy
Kattoremontit / tarvikkeet
Kattoturvatuotteet
Sadevesijärjestelmät
Piipunpellitykset
Ulkovuoriremontit
Kevytrakennukset mm. ulkosaunat, pihavarastot jne.
Kattoremontit / tarvikkeet
Kattoturvatuotteet
Sadevesijärjestelmät
Piipunpellitykset
Ulkovuoriremontit
Kevytrakennukset mm. ulkosaunat, pihavarastot jne.
Sähkötyöt yksityisille ja yrityksille Sähkötarvikemyynti
Aurinkosähköjärjestelmät Lämpöpumput
www.sahkoliikekannus.fi
Tunnelmallista joulua ja valoisaa uutta vuotta
p. 044 5754 523 info@hoivakunnas.fi hoivakunnas.fi
Meijän Puoti Oy
Puh. 044 3297 919 m-puoti@outlook.com
• kalastustarvikkeet • koiratarvikkeet
• korut ja lahjatavarat
• vapaa-ajan vaatteet, ym.
Kaustinen
Sokkomatkalla 5.6.2025
Matkakertomus
”Vettä tuli ko aisaa", kun kaksi bussilastia kaarsi aamuyhdeksältä Urheilutalon pihasta kohti tuntematonta. Aina yhtä jännittävää – ja aina arvuutellaan suuntaa ja kohteita.
Nyt lähdettiin VT 63:a Evijärveä päin. Mutta ohi ajettiin. No, varmaan Kortesjärvellä pysähdytään, koska Mikko Valo, primus motor, oli sanonut, ettei ole pitkää matkaa ensimmäiselle kahvitauolle. Mutta ei, ei Kortesjärvelläkään stopattu. Ja kun tultiin Kauhavalle, yhtäkkiä käännyttiinkin Kokko-
laa kohti, mitä ihmettä!? Samassa kuitenkin oltiin entisen Ilmasotakoulun - nyk. LSK Business park ja Lentohotelli - pihassa ja väki vaelsi sisään, jossa odotti luvatut kahvit ja auditorio.
Saimme huiman värikkään, omakohtaisen ja asiantuntevan läpileikkauksen Ilmasotakoulun historiasta ”kentän kersan" Olli Niemisen kertomana.
Matka jatkui, aurinkokin tuli esiin ja aika moni arvasi, että ruokailu taitaa tapahtua Härmän kuntokeskuksessa. Ei tällaista joukkoa mikään pikku kahvila kykenekään ruokkimaan.
Lounaan jälkeen talon myyntipäällikkö esitteli kuntokeskuksen toiminnot ja tekipä vielä semmoisen ”Don Vito Corleonen tarjouksen”, josta on vaikea kieltäytyä; arvelen, että perästä kuuluu.
Täysin vatsoin jatkettiin matkaa kohti kasitietä, jolta aika pian käännyttiinkin kohti Uusikaarlepyytä. Kauniin pienen kaupungin läpi ajettuamme puiden välistä näkyi kaunis valkoinen, vanha talo piharakennuksineen: Kuddnäs, satusetä Zacharias Topeliuksen lapsuudenkoti.
Neljän oppaan johdolla jakauduimme ryhmiin ja kiersimme tutustumassa huolella vaalitun talon ja pihapiirin ihmeitä aina keittiön sokeritopasta piharakennuksen ruumisvaunuihin.
Palattiin hetkeksi kasitielle, mutta Klemetsgårdarna kohdalla kurvattiinkin oikealle, vanhalle rannikkotielle. Nyt ei tainnut enää kukaan muu kuin bussikuskit ja matkan suunnittelijat tietää, mihin oltiin menossa! Kapeaa, mutkaista kylätietä ja kauniita asutuksia. Tuomet kukkivat ja kaikkialla ryöppysi alkukesän vihreys!
Tie päättyi Maksamaalla vaikuttavan, kaksikerroksisen punaisen kartanon eteen. Vastassa oli herraskaisesti sinisiin pukeutunut, hattupäinen isäntä, joka toivotti meidät tervetulleeksi Tottesundin herrgårdeniin, aikoinaan
erään Järnefeltin perheen kesäpaikkaan. Siellä oli kesäkuussa 1892 vihitty muuan Jean Sibelius talon tyttären, Aino Järnefeltin kanssa.
Salainen haaveeni on aina ollut istua hetki wanhan ajan sisäkköjen passattavana ja kas, mitä tapahtuikaan, kun kapusimme yläkerran modernimmasta infotilaisuudesta alas takaisin menneeseen maailmaan: salissa oli kaksi mustapukuista palvelijatarta tärkätyissä, pitkissä valkeissa essuissa ja hilkoissa! Oi wau! Saimme porsliinikupeista kahvit ja suklaiset Sibelius-leivokset pöytiin tarjoiltuna. Hätinä maltoin olla sanomatta, että ’Hildur sitten kattaa saliin. Ja herroille punssia!’
Mutta tuokin pieni hetki satua oli jätettävä taakse ja ajettiin vielä viimeiseen kohteeseen. Autoradiosta raikasi täysillä Bara bada bastu, kun kaarsimme Vöyrin keskustaan ja bussit pysähtyivät Suomen vanhimman puukirkon pihaan.
Kirkon esittelyn jälkeen lauloimme Suvivirren. Yhteisenä kiitoksena niin loistavasti onnistuneelle sokkomatkalle kuin sen järjestäjille, sekä myös sille, että Varjelus oli jälleen ollut mukana matkalla ja näin iso ja iäkäs joukko oli selvinnyt haavereitta liki 12 tunnista tien päällä pitkin Pohjanmaata!
Teksti: KIEPSA GRETA-LIS TIMONEN Kuvat: LASSE PENTTILÄ JA TELLERVO PAKKALA
Sokkomatkalaiset tutustumassa Suomen vanhimpaan puukirkkoon Vöyrillä.
Yhteistyössä on voimaa!
Eläkeyhdistyksen KP-Vaarit on eläkeläisvaarien, 18 miehen, talkooporukka, joka harrastaa urheiluseuran, kunnan ja kunnan yhtiöiden ”tilauksesta” monenlaista kunnostusta ja rakentelua. Tarkoituksemme, hauskanpidon lisäksi, on jakaa erilaista osaamista yleishyödylliseen käyttöön.
Ryhmässämme on monipuolista osaamista: rakentelua, nikkarointia, korjaamista jne. ja tietenkin käytössämme on omat tutut huippuhyvät käsityökalut. Ryhmään kuuluu kaksi entistä poliisimiestä, joten järjestyksenpitokin on hallinnassa.
Huumori ja hauskanpito on alusta pitäen ollut mukana. Ryhmä sai nimen ensimmäisellä talkootyömaalla vuonna 2020 kuntorapputalkoissa. Huomasimme, että isät ja äidit, jotka toivat kentälle harjoituksiin nuoria jalkapalloilijoita, olivat omien lapsiemme ikäisiä, ja harjoituksiin tuodut KP-V:n toivot lastenlapsiemme ikäisiä, joten me olemme KP-V:n vaareja.
Saimme urheiluseuralta ja Keski-Pohjanmaan Liikunnalta tunnustusta ja vähän myös rahaa, jonka päätimme käyttää KP-Vaarit-lakin hankintaan. Numeroitu lak-
ki luovutetaan kunniakkain seremonioin uusille jäsenille käyttöohjeen kera.
Kuluvan vuoden aikana olemme sopineet kunnan ja kunnan yhtiön kanssa ehkä suurimmasta haasteesta olla mukana Kaustisen kansantaiteenkeskuksen kiinteistönhuoltotehtävissä. Tavoitteena on talon kunnon ylläpito ja viihtyvyyden parantaminen.
Kesäaikana on ehostettu tuloaulaa ja näyttelysalin pintaremonttia, pieniä korjaustöitä tehdään. Ravintola Fiulin vaativat rimaseinämät on myös korjattu ja koko joukollamme olemme tehneet keväällä myös pihan siivoustalkoita. Parhaillaan on käynnissä lämpiön pintaremontti.
Näillä toimilla saamme yhdistyksellemme vastikkeeksi korvauksettoman käyttöoikeuden talon tiloihin. Tästä olemme tyytyväisiä.
Kaustisen Kansantaiteenkeskus on valtakunnallisestikin ainutlaatuinen työskentely- ja toimintaympäristö kulttuuriharrastuksille.
Teksti: AULIS KAUNISTO ja TELLERVO PAKKALA
Vanha joululaulu
Kansakoulun opettaja Eemil Anttola (1907–1946) opetti tämän joululaulun joka vuosi oppilailleen. Hän nimitti sitä amerikkalaiseksi joululauluksi. Kahden ensimmäisen säkeistön sanat muisti Eemilin tytär Katri Ojala (1913–1988) ja poika Pentti Anttola (1923–2013) muisti laulun sävelen, sovitti ja kirjoitti nuotit vuonna 1983. Vanhan joululaulun ja siihen liittyvän tekstin seuraavalla
Keski-Pohjanmaan Urheilugaalassa 31.1.2025 palkittiin edellisen vuoden liikuntatekoja ja -toimijoita. Kategoriassa KUNTIEN VUODEN
LIIKUTTAJAT Kokkolasta vuoden 2024 liikuttajana palkittiin Eläkeliiton Kokkolan yhdistys. Tunnustus myönnettiin yhdistykselle sen aktiivisesta, monipuolisesta ja määrätietoisesta liikuntatyöstä.
LIIKUNTAVASTAAVA TYÖN MOOTTORINA
Yhdistyksen saaman pokaalin ja arvostetun tunnustuksen taustalla on ennen kaikkea liikuntavastaava Riitta-Liisa Kankkonen, joka tiiminsä kanssa on jo vuosien ajan määrätietoisesti ja sitkeästi toiminut tienraivaajana eläkeikäisten liikuntaharrastusmahdollisuuksien saamiseksi ja monipuolistamiseksi kaupungissamme. Hänen johdollaan Kokkolan yhdistykseen on kymmenessä vuodessa rakentunut laaja valikoima eri liikuntamuotoja ja -lajeja.
LAAJA TARJONTA YMPÄRI VUODEN
Viikoittain kokoontuu seitsemän ohjattua kuntosaliryhmää, lujuutta
luustoon, musiikkiliikunta ja matalan kynnyksen jumpparyhmät sekä uutuutena jooga ja tuolijumppa. Lisäksi toiminnassa ovat boccia-, keilailu- ja kaksi vesijumpparyhmää.
Ulkoliikunta puolestaan tarjoaa patikointiretkiä, kesäisin puistojumppaa Länsipuistossa, pyöräilyretkiä maanantaisin sekä sauvakävelyä kerran viikossa Roskarukalla. Erilaiset liikunnalliset ulkoilutapahtumat kokoavat syksyisin ja keväisin jäseniä yhteen virkistäytymään ja nauttimaan yhdessäolosta.
Vuonna 2024 sisäliikuntaan kertyi tuhansia osallistumiskertoja ja ulkoliikuntaan lähes viisisataa –luvut kertovat liikunnan merki tyksestä yhdistyksen toiminnassa. Mutta miten tämä kehitys on ollut mahdollista?
VERTAISVETURIT VOIMANA
Toiminnan laajuuden mahdollistaa se, että vuosien varrella yli kaksikymmentä yh distyksen jäsentä on kouluttautunut vertaisveturiksi, minkä ansiosta yhdistykseen on
Puistojumppaa kesäisessä Länsipuistossa.
saatu monille erilaisille liikuntaryhmille ja -lajeille vetäjiä omasta joukosta. Vertaisveturikoulutusta ovat järjestäneet toisaalta Eläkeliitto ja toisaalta myös Kokkolan kaupungin liikuntatoimi. Riitta-Liisa on ollut se innoittaja, joka on saanut jäseniä tarttumaan koulutusmahdollisuuksiin.
YHTEISTYÖLLÄ ILOA MYÖS MUILLE
Liikunnan iloa jaetaan myös yhdistyksen ulkopuolelle. Yhteistyössä kaupungin ja mm. seurakunnan kanssa järjestetään esimerkiksi kaikille avoimia jumppia. Vapaaehtoistoimintana jäseniämme käy palvelutaloissa vetämässä tuolijumppaa, tanssittamassa asukkaita ja järjestämässä ulkoliikuntapäiviä. Liikunta ja yhdessäolo tuovat elämäniloa ja vireyttä kaikille!
MAIJA RUKAJÄRVI-SAARELA
Lisää kuvia seuraavalla sivulla.
Vertaisveturit Kisakatsomossa Teams-koulutuksessa ja virkistymässä.
matkalla liikuttamaan ikäihmisiä.
Eläkeliiton Kokkolan yhdistys liikuttaa 2024
• 7 kuntosaliryhmää viikoittain
• Jooga ja tuolijumppa uusina
• Boccia-, keilailu- ja kaksi vesijumpparyhmää
• Retkiä ja ulkoliikuntaa: patikointia, puistojumppaa, pyöräilyä ja sauvakävelyä
• Yli 20 vertaisveturia omasta jäsenistöstä
• Tuhansia osallistumiskertoja vuoden aikana
Pirjon vetämä tuolijumppa on uusimpia tulokkaita lajivalikoimassa.
Talvipolulla reippailemassa eväät repussa.
Riitta-Liisa
Piirin aluekoulutuspäivä Elbassa, Iloa luonnosta.
Luontoa aistimassa
Kokkolan yhdistyksen patikkaretki Kruunupyyn Alaveteliin
Juhannuksen alusviikolla Kokkolan yhdistys järjesti patikkaretken Kruunupyyn Alavetelissä. Luontopolkua oli tarjolla reilut yhdeksän kilometriä. Luontopolun lähtö- ja päättöpaikka sijaitsee Grusbackantiellä. Rohkeita kuntonsa tuntevia liikkujia lähtöpaikalle ilmestyi 19.
Kun matkaan päästiin, taival oli pääosin metsäpolkua, josta puiden juuret ja kivien selät paljastuivat erimuotoisina. Jalan nousulle sai sopivasti haastetta, kun joukko vaelsi jonossa kapeaa polkua. Susanna ja Pirjo olivat ’’koekävelleet’’ reitin jo ennakkoon ja osasivat pitää niin etu- kuin takajoukoissakin kaikki mukana. Matkan varrella on poikkipolkuja ja metsäteiden ylityksiä ja niitä hyväksi käyttäen on mahdollisuus reitin pituutta myös lyhentää. Näin pari matkaajaa käyttikin tämän oikaisumahdollisuuden hyväkseen.
EU:n tuella rakennettu reitti ja muu infra oli tehty viimeisen päälle opasteiden ja taukopaikkojen suhteen. Ensimmäisellä laavu-/tulipaikalla tavattiin myös paikallinen ryhmä eläkeläisiä. Heiltä saatiin lisää paikallistuntemusta ja rupateltiin niitä näitä. Toinen pidempi tauko pidettiin taipaleen loppuosalla lämmittäen tulilla kuka minkäkinlaisia omia eväitä ja nauttien aurinkoisesta kesän säästä. Kiirettähän meillä ei ollut. Poistuessa hiillos sammutettiin paikalla olevalla sammutuskalustolla. Taukopaikoilla oleviin vieraskirjoihin, totta kai, jokainen kirjasi merkintänsä. Reitti oli vaihteleva nousuineen ja laskuineen. Mukaan mahtui talousmetsää, vanhempaa metsää, vesakkoa, aukkohakkuualuetta, pätkä pitkospuita ja näkymä laajasta viljelysalueestakin. Viisi tuntia siinä meni, mutta kannatti.
LEO KARHULAHTI
Kaarlelan kotiseutumuseo ja Anders Chydenius
Museon syntytarinaa ja Anders Chydeniuksen muistohuone
Tapasimme Ulla Rasmus Storen heinäkuun 2. päivänä Kaarlelan kotiseutumuseolla. Ulla on ollut yhdistyksen aktiivina 35 vuotta. Hän kertoo, että museo täyttää tänä vuonna 90 vuotta ja juhlat pidetään 10.8.2025.
Museon pihapiiristä löytyy erilaisia rakennuksia. Kotiseutuyhdistys aloitti v.1935 kivirakennuksessa, jossa nyt on Lotta-museo ja Kaarlela-huone. Pikku hiljaa museoon kerättiin tavaraa kyliltä. Monet ihmiset olivat innokkaita ja mukana perustamassa yhdistystä, mm. Sokojalta opettaja Sveins kävi taloissa, myöskin eri kylissä ja keräsi tavaroita. Sitten tuli ajatus, että tälle alueelle voisi perustaa museoalueen ja mietittiin mistäpäin kuntaa näitä rakennuksia saataisiin. Tämä rakennus löytyi lopulta Alikorpilahdesta vanhasta asuinpaikasta ja on rakennettu 1850-luvulla. Pariskunta Birger Huhta ja hänen vaimonsa järjestivät tämän talon tänne, se on ollut Birgerin kotitalo, joka oli myyty myöhemmin eteenpäin Roikon perheelle. Kunta on lunastanut talon yhdistykselle.
Piharakennuksista osa on tullut lahjoituksina ja osan kunta on ostanut. Porttiluhti mm. on Kaustisen Mikon talosta, Virkkalasta. Kaustislaisia varmaan harmittaa, että se tuli tänne, mutta ehkä se ei olisi pystyssä, jos se olisi jäänyt sinne. Kaarlelan Lions Club osti sen ja lahjoitti myöhemmin sen museolle.
Karstaverstas on lahjoitus Linnusperästä. Rakennus on ollut Indolan suvun omistuksessa. Ernst Indola lahjoitti sen ja rakennus siirrettiin kokonaisena museoalueelle 90-luvulla.
Ulla kertoo, että karstat olivat olleet tärkeät vientituotteet. Reellä talvella vietiin karstoja, hanskoja ja nahkoja Venäjälle ja palatessa vastineeksi tuotiin mm. kak-
luuneja ja mausteita.
Riihi on tullut Räbbin suvulta lahjoituksena kotiseutuyhdistykselle, Birger Räbbin kautta. Hän oli sihteerinä pitkään kotiseutuyhdistyksellä.
Tuulimylly on ostettu Luodosta, Vesterbystä. Osa museon rakennuksista on kaupungin omistuksessa ja osa yhdistyksen ja maaperä on seurakunnan ja kaupunki on vuokrannut sen seurakunnalta ja me olemme kaupungin vuokralaisena. Museotalo on myös kaupungin omistuksessa.
Rakennusten kunnostukset tapahtuvat talkootöillä,
Ulla Rasmus Store (keskellä) kertoi Kaarlelan kotiseutumuseosta ja sen synnystä Riitta Anttilalle (vas.) ja Leena Warghille.
Kaarlelan kotiseutumuseo. Toisen kuvan porttiluhti on Kaustisen Mikon talosta Virkkalasta.
kaupungin omistuksessa olevat rakennukset hoitaa kaupunki.
Museoalueella oleva valkoinen kivirakennus on kirkkoherra, taloustieteilijä ja valtiopäivämies Anders Chydeniuksen rakennuttama v. 1775.
Anders Chydeniuksen muistohuoneessa säilytetään hänellä olleita esineitä, mm. hänen raamattua.
Huoneessa olevat freskot on maalannut Annie Krokforss vuonna 1939. Kotiseutuyhdistyksen on tilaamat freskot esittävät Anders Chydeniuksen elämäntyötä. Esimerkiksi tervatynnyrit kuvaavat sitä, kun Chydenius hankki vuonna 1765 Kokkolalle tapulioikeudet ja tervaa saatiin sen jälkeen lastata Kokkolasta.
Muistohuoneessa oleva pronssinen rintaveistos on Walter Runebergin käsialaa. Ulla Rasmus Store kertoo, että veistoksessa Anders Chydeniuksen takin ylimmät napit ovat auki, tämä kuvastaa hänen avarakatseisuutta. Tämän päivän museon tehtävä on kertoa historiasta, Anders Chydeniuksen vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan ja myös tietoa ihmisten elämästä entisaikaan.
Annie Krokforssin maalamat freskot vuodelta 1939 esittävät Anders Chydeniuksen elämäntyötä.
LEENA WARGH ja RIITTA ANTTILA / Kuvat: RIITTA ANTTILA Ulla Rasmus Store ja Anders Chydeniuksen rintakuvaveistos.
Anders Chydeniuksen raamattu
Rauhallista joulua!
atsillahuaauluojR äävyattuuattouv!6202h
O isouvtulloneniallim,niavyyttääpania.nuuluoj akianuluoouttädiem.neethynäätediPemmesiotässeleimJ ässemädy–emmilonettisällehäliat.anakuaks
Joulun aika on täynnä jännitystä ja iloa. Taas yksi vuosi päättyy ja on aika käydä rohkeasti uuteen. Kokkola – meillä on laajempi horisontti.
Kokkolan kaupunki toivottaa kaikille
Eläkeliiton jäsenille rauhallista joulun aikaa ja menestystä alkavalle vuodelle 2026.
Kenneth 0400 594 600 Sakari 0400 560 804 Toni 040 732 8890
72 tunnin varautuminen on viisautta
Tammikuun lopulla erään lauantaipäivän olimme, Eija Koittola ja minä, päättäneet viettää Kokkolan Maanpuolustajien ja Marttojen järjestämällä kurssilla, jonka aiheena oli 72 tunnin varautuminen kotona. Kurssin aihe oli ventovieras, mutta sitäkin innokkaammin lähdimme mukaan. Ajatuksena oli sitten siirtää saamiamme oppeja Kälviän Eläkeliiton jäsenille. 72 tunnin varautumisohjeilla py-
ritään siihen, että kodeissa ihmiset selviävät itsenäisesti esimerkiksi pitkittyneestä sähkökatkosta kolme vuorokautta. Ohjeita on ollut laatimassa Huoltovarmuuskeskus ja Suomen Pelastussalan Keskusjärjestö.
ÄÄRILUONNONILMIÖT LISÄÄVÄT
VARAUTUMISEN TARVETTA
Sähkökatkoksen voivat aiheuttaa ääriluonnonilmiöt kuten voimakas lu-
misade, tulvat, myrskyt ja myös tekniset viat. Unohtaa ei voi myöskään yhteiskunnan joutumista terrori-iskun kohteeksi. Miten tällainen häiriötilanne voi vaikuttaa kotona? Ruuan valmistus vaikeutuu, jääkaappi ja pakastin sulavat, wc ei vedä, hanasta ei tule vettä, verkkoyhteydet ovat poikki, valot ei pala, lämmitys ei toimi, julkinen liikenne pysähtyy, kaupat sulkevat ovensa, autoa ei voi tankata, lääkkeiden saanti hankaloituu, maksukortit eivät toimi. Huh, huh. Kamalia vaikutuksia. Mutta onneksi hyvä varautumien auttaa.
KOTIVARA, MITÄ SE SITTEN ON?
Kotona tulisi olla tällaisten tilanteiden varalta kotivara. No mitä se kotivara on? Puhdasta vettä, pullovettä, helposti valmistettavia ruokia, lemmikkien ruokaa, lääkkeitä, paristoilla toimiva radio, taskulamppuja ja paristoja, retkikeitin ja tulitikkuja, käteistä rahaa, hygieniatarvikkeita, ensiaputarvikkeita, käsisammutin ja sammutuspeite, vessapaperia ja ilmastointiteippiä.
Vesi on elämän eliksiiri. Ihminen tarvitsee päivittäin noin 2 litraa juomavettä ja lisäksi vettä kuluu ruoanlaittoon ja hygieniaan, yhteensä 1–2 ämpärillistä per henkilö vuorokaudessa. Kaupan pullovesi on hyvää mutta myös kannelliset kanisterit ovat hyödyllisiä, ja niillä voi tarvittaessa noutaa vettä vedenjakelupisteistä. Vessaa voi lyhyen katkon aikana käyttää, mutta pitkittynyt sähkökatkos lopettaa myös vessan käytön. Meillä maalla on onneksi tullut uu-
ija Koittola ja Katariina Hakkarainen-Jylhä varautumisoppaineen.
delleen muotiin vanhat kunnon ulkovessat, jotka ovat tällöin hyvään tarpeeseen.
Ruokaakin kuluu kolmessa vuorokaudessa melkoinen määrä. Jääja pakastekaapin sisällöt kannattaa hyödyntää ensimmäisenä. Kotona
tulisi olla säilykkeitä, perunoita, muroja, makaroneja, hiutaleita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, huoneenlämmössä säilyvää maitoa, välipalapatukoita, keksejä, näkkileipää jne. Kotivaraksi juuri sellaisia ruokatarvikkeita kuin mikä on itselle mieluisaa syötävää.
Aivan ähkyksi asti saimme tosi hyödyllistä tietoa. Ja kun seuraava kahvittelupäivämme koitti, jaoimme innosta puhkuen saamiamme oppeja. Kerroimme myös, että kannattaisi ladata puhelimeen 112 Suomi-sovellus. Tästä on mm. se etu, että tämän kautta soitettavat hätäpuhelut kertovat soittajan sijainnin- Se voi joskus olla ratkaisevaa.
HÄTÄRADIO SAI VÄEN INNOSTUMAAN
Meillä oli myös esiteltävänä hätäradio. Tämä radio on oivallinen kaveri retkeiltäessä ja hätätilanteissa. Radion pystyi lataamaan aurinkovoimalla tai kammesta veivaamalla. Radio toimii myös varavirtalähtee-
nä, sillä voi ladata puhelimen nopeasti. FM-radiotaajuuksien vastaanottaminen on helppoa ja SOS-hälytys lisää turvallisuutta. Radiosta löytyy myös sisäänrakennettu taskulamppu. Näppärä vekotin. Joku sanoikin, että tuollainen täytyy ostaa jokaiselle lapsenlapselle lahjaksi. Hieno idea. Auta myös naapuria eikä lemmikkejäkään saa unohtaa
Yritimme myös painottaa, että jos itsellä on kaikki varautumistoimenpiteet tehty kannattaa myös muistaa naapuria. Hänellä ehkä ei ole aavistustakaan kotivarasta tai muustakaan varautumisesta. Myös lemmikit pitää muistaa ruoka- ja vesimääriä laskettaessa. Annoimme myös kotiläksyjä. Varautumisopas piti lukea kannesta kanteen ja säilyttää sitä vastaisien varalle, kuin aarretta. Toivottavasti näitä oppeja ei koskaan tarvita, mutta varautuminen on viisautta.
Lapinmies kaipaa Kälviällä lunta
Petterssonin Heikki on aito lapinmies, syntynyt Nellimissä 86 vuotta sitten. Nellim on Inarin länsipuolinen kylä Inarijärven rannalla. Nellimistä on Venäjän rajalle vain kymmenisen kilometriä. Se, miten Heikki päätyi Kälviälle, on pitkä juttu.
Petterssonin suku on tullut Ruotsista 1800-luvun vaihteessa, siitä sukunimi. Heikin perheeseen kuului Sodankylässä syntyneet äiti ja isä sekä kahdeksan lasta. Kolme tyttöä, jotka jo kaikki ovat kuolleet, sekä viisi poikaa, joista Heikki on vanhin. Petterssonin perhe ei elänyt porotaloudesta vaan ihan lehmikarjan pidosta, äiti hoiteli karjan, isä työskenteli Osuuskaupan varastomiehenä.
Nellim oli tuohon aikaan vilkas kylä. Tie Rovaniemeltä Petsamoon kulki kylän läpi ja Petsamosta tuotiin ja vietiin tavaraa suuria määriä. Kun Inarijärven rannalla asustettiin, Petterssoneille harrastettiin myös kalas-
tusta ja kalat toimitettiin Rovaniemen ja Ivalon asukkaiden tarpei siin.
KIHARAINEN TYÖURA
Heikki Pettersson aloitti oman työuransa voimalaitostyömailla Paatsjoella ja Venäjän, silloisen Neuvostoliiton, puolella Tuulomassa. Sallaan Heikki muutti vuonna 1964 ensin automiehen hanslankariksi ja myöhemmin
huoltamotöihin.
Kun Sallaan rakennettiin, matkailukeskusta, Heikki työskenteli talkkarina ja hissinhoitajana. Näissä hommissa hän tapasi tulevan puolisonsa Kertun, joka myös työskenteli matkailualalla. Kerttu oli Ylivieskan tyttöjä. Hääkellot heille soivat 1966 ja vanhin tytär Maarit syntyi 1967 Sallassa (toinen tytär Ulla syntyi
Teksti ja kuvat: KATARIINA HAKKARAINEN-JYLHÄ
Aurinkoenergialla ladattava hätäradio herätti suurta kiinnostusta.
Henkilökuva
Kälviällä 1974). Kuten niin monet muutkin perheet, Heikki ja Kerttu muuttivat Ruotsiin Tukholmaan, paremman elämän toivossa. Heikille löytyi paperitehtaasta työpaikka ja myöhemmin rakennussiivousliikkeestä ja viimein kovametallifirmasta. Kerttu hoiti kotia ja teki sisarensa kanssa siivoustöitä. Asunnot olivat tuolloin kiven alla ja tarjolla oli vain todella suuria ja kalliita omakotitaloja. Kerttu muuttikin Maaritin kanssa kotiin Ylivieskaan jouluksi 1970 ja Heikki tuli vapuksi perässä. Ruotsin keikka oli ohi.
Työpaikkojen etsintä Suomesta alkoi ja pian löytyikin Kälviältä KeskiPohjanmaan opistolta talonmiehen paikka. Koulun johtaja haastatellessaan Heikkiä kysyikin, että mitä työtä hän ei osaa. Johon Heikki oli sanonut, että isä sanoi aina, että toiset tekee, mitä osaa, sinä teet mitä haluat. Keski-Pohjanmaan opistolla työuraa kesti 15 vuotta, jonka jälkeen oli Vesiosuuskunnalla kahden vuoden jakso. Kun kunta palkkasi kiertäviksi kiinteistönhoitajiksi miehiä, Heikki haki ja pääsi. Kymmenen työvuoden jälkeen selkä sanoi työsopimuksensa irti ja Heikki jäi ensin sairaseläkkeelle ja myöhemmin eläkkeelle. Hän oli tuolloin 60-vuotias.
HEIKILLÄ RIITTÄÄ HARRASTUKSIA
Heikki sanoo, ettei häntä paljon kotona näkynyt, kun harrastukset veivät kaiken ajan. Ja totta tosiaan harrastuksia löytyy. Kälviän VPK, Kälviän SPR:n osasto olivat sydämenasiana pitkään. Sitten tuli teatteri-innostus Huvin Vuox ryhmän myötä, Honkalan Helenan innostamana. Heikki oli jo lapsena innostunut teatterista. Kertoi, että ripille pääsykin viivästyi, kun olivat opintokerhon esiintymismatkalla Raahessa ja Helsingissä. – Pääsin ripille kaksi viikkoa myöhemmin kuin muut ja konfirmaatio oli Inarissa asti, Heikki kertoo hymy huulilla.
Kälviälle tultaessa paikka löytyi paikallisessa metsästysseurassa ja hirvenmetsästykseen oli aina päästävä, vaikka olisi kuinka työt rasittaneet. Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajanakin Heikki ehti jossain vaiheessa olla.
Myös laulu sujuu. Vaikka kurkku tapaturman jäljiltä kipeytyy nopeas-
Kun karaokeen päästään, on Heikin ohjelmassa aina laulu Inarijärvelle.
ti ja vie äänen. Silti karaokessa laulu tai pari menee mukavasti. Eläkeliiton toiminnassakin Heikki on vieläkin mukana.
MÖKKEILYÄ RAKKAASSA LAPISSA
Heikin rakas puoliso menehtyi vuonna 2021. Siispä hän asustelee somassa omakotitalossaan Kälviällä yksin. Vierailee mökillään Nellimissä noin kolme kertaa vuodessa ja viettää siellä pitkiäkin aikoja. Heikin syntymäkoti on myyty mutta tukikohtana on mökki, joka aikoinaan jäi Heikin isälle. Heikki on sitä korjaillut ja rakentanut mieleisekseen. Hänen silmänsä syttyvät, kun hän kertoo Inarijärven rannan Onnelasta. – Siellä on rauhallista ja mahtavat kala-apajat ihan vieressä. Inarin siika on parasta ja myös taimen on herkkua. Kesällä ne muodostavatkin pääosan ruuasta ja riittääpä niitä talveksikin, hän sanoo.
Kun kysyn mitä hän eniten Lapista kaipaa, tulee vastaus nopeasti. – Lunta, puhdasta, paksua Lapin lunta. Monia sairauksia läpikäyneenä, en ihmettele vastausta, kun kysyn mikä juuri nyt on mielenpäällä. - Mielenpäällä on tämä käsi, kun huomenna menen lääkäriin. Josko he vihdoin löytäisivät apua jäykkyyteen ja kipuun, kun yritän koukistaa sormia, sanoo Heikki sitkeää sorttia oleva Lapin mies.
Teksti ja kuvat: KATARIINA HAKKARAINEN-JYLHÄ
Heikin Onnela on mökki Inarijärven rannalla Nellimissä.
Käläviän murteella
Rekikyyti
En nyt ihan vissisti muista mikä vuosi se oli, kuuskymmentäluvun alakua kumminki, ko Joulun aikhaan oli palijo lunta ja hyvät rekikelit. Pruukathin siinä aattona käyä hautuumaalla sytyttämäsä kynttilöitä. Pitkhään aikhaan ei oltu käyty hevoskyytillä, mutta sillon isä sano että, menhän ja lähti aisottahan tammaa.
Mää sain istua isän vieresä penkillä ja välillä olla ohojisaki. Siloihin oli laitettu kello ja se kilikatti komiasti ko tamma meni reipasta hölökkää. Kirkonkylällä sitte isä otti ihte ohojat ko reki pakkas vähä lenkäähän. Ettei tulis mitään vahinkua. Soli kumminki jo sitä aikaa, että kirkkopihasa ei enää ollu hevospuomeja. Ajethin vain siihen kiviaitaa kohti hevonen ja laitethin lumipenkan päälle heiniä syötäväks. Isä sano tammalle, että ojota siinä senaikaa ko käyhän sytyttämäsä kynttilät. Äiti oli kyllä sitä mieltä, että takuulla saahan kävellä kotia, ei se hevonen malta ojottaa niin kauaa. Meijän sukuhauta on sielä aivan perällä vanahalla puolella. Siinä menee ison aikaa ko sinne kävelee ja takasi. Mutta niin vain oli tamma ojottamasa ko tulthin takasi. Sevverran silloli kotia kiiru, että pikkusen piti truusuttaa, että kaikki kerkes kyytille. Muaki jo väsytti, niin menin perälle istuhun. Siinoli takapuolen alla olokia ja hirvennahka. Vällyt oli lamphaan nahkaa, semmosta pitkäkarvasta, joka tuppas kutkuttahan naamaa. Niin vain kävi ko vällyisä oli lämmin ja hyvä kyyti, että nukahin. Minen muista kotimatkasta yhtään mitään. Onneks kotona heräsin enennkö joulupukki tuli.
Porkon
Ilmarin valssi
Valssin alkuperäinen säveltäjä on tuntematon. Porkon Ilmari oppi sävelmän vapaussotareissullaan. Sanoitus syntyi sattuman oikusta, kun Kälviällä innostuttiin murteesta ja iltamiin haluttiin jotakin uuttakin ohjelmaa. Ja kun hullua yllyttää, niin saattaa jotakin syntyä.
Yhteinen vakstuuki
Soli Ruohtalolla ko tanssithin. Tahtia pikkusen tapailin, nättiä flikkaa kahtelin siinä ko valssia alotelthin.
Voi että se fölijäs keviästi.
Hiipheillääs piti olla ettei menny tollonkoppia ko mieli teki friiuullekki.
Soli pieni ko pisinkitti ja sukkela säkene, keltasta kretonkia kläninki.
Silloli siniset silimät ja keltanen tukka ja kretliini rihima palamikosa.
Molin aivan höpäkäsä, syjämmestäki otti ja silimät siinä nyrijähti.
Funtsasin tohtisko tormata heti laattian yli uuelle tahille pokkaahan.
"Oispa yhteinen vakstuuki omasa köökisä Ehtookaffilla oltas kakluunin kupheella."
Nyt ei kärsis hilijastua
Vahtasin viimistä valssia ko oli niin kauhia hinku friiuulle pääsyä ehejottaa.
Aivan pöhölönä tolijotin ja ojotin laakia saanko rukkaset sen silijän tien
Mutta kylykhen se vain kyhynäs supisi että joo tuu vain.
Nyt on yhteinen vakstuuki omasa köökisä Ehtookaffilla olhan kakluunin kupheella.
Hierontaa ja jäsenkorjausta käläviäläisellä otteella Haravatien Hieronta p. 040 2211 983 www.haravatienhieronta.fi
Hyvää Joulua ja kiitos kuluneesta vuodesta VELJEKSET HILLI OY puh. 050 348 8951
KÄLVIÄN KUNTOUTUSASEMA Oy Fysikaalinen hoitolaitos Fysioterapia, lymfaterapia, hieronta, akupunktio, lääkinnälliset tukisukat, veteraanikuntoutus ja lääkinnällinen kuntoutus. Myös kotikäynnit! Meille voit tulla lähetteellä tai ilman.
Kesäniementie 1, 68300 Kälviä P. 06-835 0533 www.kalviankuntoutusasema.fi
Puh. 050 432 5734
KÄLVIÄN TILITOIMISTO KY
Kälviäntie 24 B, Virastotalo 1. krs, 68300 Kälviä Kaikki tilitoimistopalvelut 35 v. kokemuksella Puh. (06) 8350 510 e-mail: kalviantilitoimisto@anvianet.fi
4. Minkälaista oppia sait elämään lapsuuden kodissasi?
RAILI PASANEN, YLI-LESTI
1. Sai nukkua äidin vieressä. Naapurin lasten kanssa leikittiin kauppaleikkiä ym. Naapurit kävi usein kylässä ja autettiin toisiamme. Sai hyvää täytekakkua.
2. Ukkonen ja käärmeet
3. Rauhallinen, kiva asuinpaikka niemessä, järvi ympärillä. Paljon hirsirakennuksia pihapiirissä. Oli pitkä koulumatka Itäniemestä, jouduimme majoittumaan kuudeksi päiväksi koulun asuntolaan, vain sunnuntaisin sai olla kotona, oli kova koti-ikävä.
4. Ilman lupaa ei saanut mennä uimaan, oltiin kovin vihaisia, jos meni. Sunnuntaita ja juhlapäiviä kunnioitettiin, kuunneltiin radiosta aamu- ja iltahartaudet ja rukoiltiin iltarukoukset, niinä päivinä tehtiin vain pakolliset työt, levättiin.
LIISA PEKKARINEN, YLI-LESTI
1. Sai olla heinäpellolla kahvia juomassa. Sukua oli koolla kesäisin. Navetassa oli hyvä tuoksu, kun keitettiin muuripadassa perunoita sioille. Seurasin äidin käsinlypsyä ja sain aina lämmintä maitoa ja pullapalan. Sain olla pikkutyttönä tätien luona yötä ja pääsin siellä veneellä saareen.
2. Ukkonen säikäytti minut niin pahasti, etten osannut edes sanoa mikä minulla on, joten minut vietiin lääkäriin. Pihalle päästettiin irti iso hevonen, joka juoksi ohi kovalla vauhdilla, siskokin kaatui.
3. Luonnonhelma, isot puut pihalla; kuuset ja haavat, joiden oksilla pystyi istumaan. Aitassa oli mukava nukkua kesäisin. Purosta haettiin savusaunalle vesi. Tienvarressa oli iso kivi, jolla oli mukava kiipeillä.
4. Pitää olla rehellinen. Opetettiin tekemään töitä. Opetettiin vieraanvaraiseksi kaikkia kulkijoita kohtaan.
Gallupin kokosi
PIRJO ISOSAARI
Urpilasta Itäniemeen
Lapsena 1950-luvulla
Lestille muutto tuli keväällä 1955. Muistan sen, koska olin koulussa ja minun piti yksistään jäädä meidän perheestä Kinnulan mummun ja papan luo siksi aikaa kun koulu loppui. Kinnulassa puhutaan, oikein väännetään murretta ja sen takia ensimmäinen koulupäivä Yli-Lestin vanhalla koululla on jääny mieleen. Puhuin Kinnulan murretta ja koululaiset keräänty mun ympärille ja kyselivät, mistä tuut kun puhut niin kummasti? En muista, mitä selitin, kai sanoin, että oon Kinnulasta. Sitte minua hävetti hirviästi ja aattelin, että minä en kehtaa puhua ko minusta ne muut puhu niin hienosti. Mua melekeen itketti ko menin kotia ja sanoin äitille, että en halua mennä ennää kouluun, jos en opi puhumaan niin hienosti ko miten ne siellä puhuu. Heti ku opin tuon kielen niin en puhu yhtään sannaa Kinnullan murretta.
Ko vanhemmat muutti, kyllä mä itkin, joka ilta ikävöin. Äiti oli ollut miniänä Kinnulassa. sitte vanhemmat osti Itäniemen tilan Lestiltä. Siellä oli hirveästi rakennuksia: riihi, aittoja, navetta, talli, sauna, aivan erilainen ympäristö kuin Kinnulas-
sa. Lestijärvi kiersi koko niemen, kalamiehiä pysty seuraamaan, missä he liikkuivat veneillään.
Ko tulin Itäniemeen, oli kesä ja kuuma päivä, olin siskon kans tuvassa. Isä ja äiti oli kauempana töissä. nähtiin, että yks mies tuli pihalle, pisti pyörän tuvan seinustalle. Me mentiin pöydän taa, ei uskallettu puhua mittään, Se mieskään ei puhunu mittään, istu vaan tuvan penkillä. Sitte ku oli jonkun aikaa istunu, sano vain, että minä se oon käyny tässä talossa ennenki. Sillon meitä vasta alko pelottaa. Taas pitkä hiljaisuus, sitte se kysy meiltä, että missä teijän isä ja äiti on. Me sanottiin, ettei me tiiä. Taas oli pitkä hiljaisuus. Sitte se sano meille. minäpä taijan käyä tuola rannassa vähän uimassa. Ja se otti reppunsa ja lähti käveleen. Käveli sieltä tuvan takaa ja meni polulle ja suoraan rantaan, missä mekin käytiin uimassa. Sitte meitä vasta pelotti, että miten se voi tietää kaikki, uimapaikankin. Mitä jos se tullee takasin, mitä me sitte tehhään? Idea oli meillä sitte valmiina, että pannaan ulko-ovi säppiin, ettei se pääse sissään. Tehtiin niin ja vahittiin ikkunasta koska se tullee. Ja tulihan se, eikä päässy sisälle, otti pyöränsä ja lähti ajamaan poispäin. Isä ja äiti kun tuli tuville, me ruvettiin kertoon, että täällä on käyny ihmeellinen mies, se ei puhunu paljo, harvakseltaan kyseli, kyllä me pelättiin. Ei sitä tarvi pelätä, tämä on ollu sen koti joskus, se tietysti haluaa käyvä täälä. Ihan rauhassa olisitte voinu olla. Se oli Itäniemen Erkki, Itäsepän poika. Urpilan kansa-
Lapsuusmuistoja murteella
Tuula kuusivuotiaana lähdössä koulutielle.
koulussa minun luokalla oli yks tyttö. Kun sanoin, etää en tuu ens syksynä ennää tänne, että muuta Lestille, se rupes sannoon, että tiejätkö sinä, että ko Lestille muuttaa, niin muuttuu pää punaseks ja tullee vielä täitä päähän. Minä kauhulla, en vielä ymmärtäny siinä vaiheessa edes, mikä se Lesti ees on. Se rallatteli oikein: Lestiläisiä, punapaäisiä, täisiä! Kotona kysyin, että muuttuuko sielä pää punaseks niin että tullee täitä päähän? Höpsis, höpsis, sano äiti, ei piä kaikkia uskoa, se on vain iliman kiusannu sua.
Se oli ainainen ongelma, ko kevät tuli, meillä piti aina olla kumisaappaat jalassa ja kylällä Yli-Lestillä tytöillä oli jo nappaskengät. Mummu sano, että matalat kengät on nappaskengät. Me tingattiin äitiltä, että
Kotirannan kiviltä löytyi hyviä onkipaikkoja.
kaikilla on nappaskengät jalassa niin me jouvutaan meneen kouluun ku misaappailla. Äiti sano, että kuulkaa han tytöt, meillä on niin huono tie Itäniemestä maantielle, niillä nap paskengillä ei voi kävellä, jalat on ai van märkänä sitte. No me tingattiin aikamme ja äiti suostu sillä ehdol la, että kävelette Itäniemen tien ku misaappaat jalassa ja vaihdatte tien varren maitomökissä matalat kengät, muuten ette selviä kuivin ja jaloin ja tuutte kipiäks. No me luvattiin, että joo, kyllä se käy. Me sen verra lähet tiin kumisaappailla, ettei kotia ennää näkyny, me pantiin nappaskengät ja lakaan ja kannettiin saappaita. Tien varressa me hoksattiin, että jalat on aivan märät. Pohittiin,että mitähän äiti nyt sannoo ko mennään kotia. Piti olla märät kengät koko päivän jalassa koulussa, mutta oltiinpa saa tu nappaskengät jalkaan!
Urpilan koulu ei oikein koululta tuntunutkaan, kun oli pienet ryhmät ja mummu opettajana. Yli-Lestillä Tuula aloitti 3. luokan vanhassa kou lussa, joka oli Lehtosenjoen rannas sa. Kaikki oli outoa: isot luokkahuo neet, joissa oli pönttöuunit ja luokka täynnä kakaroita. Pian piti muuttaa uuteen kouluun joen toiselle puollel le. Koulumatkaa kotoa maantielle oli kaksi kilometriä, sinne pimiään pi ti lähteä oli pakkasta tai ei, satoi tai paistoi. Talvella tietysti hiihdettiin.Syksyllä kun oli pimiää, ootin, että si limät tottuu pimiään, tien kohaalla ei ollut puita, tuossa on taivaalla auk ko, seurasin sitä, ei minua pelottanu. Maantieltä Brandtin Enstin Pobeda keräsi perukan lapset taksiin: Kolme istui sylikkäin, että kaikki mahtuivat autoon. Poikia piti varoa, olivat usein varanneet nuppineuloja matkaan ja nipistelivät.
Kesät oli ihania, saatiin uija va paasti niin kauan ko haluttiin.Yks kesä meillä oli uintikilipailu, pantiin tuvan seinälle lappuun nimet ja ai nako oli käyty uimassa, pantiin vii va.Kerran veli oli vain kastellu tuk kansa, huijas, siitä nousi hirveä poru. Kotona minua on kasvatettu re hellisyyteen, siitä oon tosi kiitollinen. Ko oppii rehellisyyteen, niin on hyvä ellää. Vanhemmat teki kovaa työtä, isä varsinkin ja sen sana oli laki.
Lapsuudenkoti Itäniemessä on vielä paikoillaan.
leko pääsette isoon taloon emännäks, siellä on ruokaa joka päivä, mutta ko lähette köyhän miehen matkaan, -
tiin, ettei me oteta sellaista miestä, jolla on lehmiä. Navettaan ei mennä missään nimessä. Mummu sano, että hän pistää tänne korvan taa muistiin,-
hemmin isompia töitä. Muutenkinvettaan ei tyttöjen tarvinnu mennä. – Äiti sano, ettei hän halua pakottaa, -
kuisiks ja saatte sellaiset miehet, joilla on maatalo, mites sitte, menee sormi suuhun, ko että ossaa mittään. Kuu-
Maailma opettikin monia asioita,Lapsuuttaan muisteli
TUULA AHOLA (o.s. Turpeinen) Muistot kokosi PIRJO LINDHOLM
Tervetuloa nauttimaan Lylyn Pisaran liikunta- ja ravintolapalveluista!
• uimahalli, kuntosali ja liikuntasali
• kotiruokalounasta ja grilliruokaa kahvilaravintolasta
• Finn Springin juomat tehtaanmyymälästä
• kokoustilat varattavissa
Lylyntie 30, 69410 SYKÄRÄINEN www.lylynpisara.fi p. 044 562 3170
• Paristolla toimiva radio ja taskulamppu sekä paristoja
• Varavirtalähde esim. kännykän lataamiseen
• Retkikeitin ja tulitikut
• Käteistä rahaa
• Välttämättömät lääkkeet
• Joditabletteja
• Hygieniatarvikkeet
• Ensiaputarvikkeet
• Käsisammutin/peite
• Muovipusseja ja WC-paperia
• Kasvomaskeja ja käsidesiä
Löydettiinhän sitä ruskaa
Ruskamatkaa tällekin syksylle toivottiin ja sehän saatiin, kun tutustuttiin
Iso-Syötteen uljaisiin maisemiin ja uuteen kylpylähotelliin. Ruskaakin löydettiin, vaikka pakkanen ei ollut vielä omia merkkejään jättänyt.
Syyskuun loppupuolella ei vielä ruskan värejä näkynyt meidän korkeuksillamme, joten mentiinpä etsintämatkalle
Iso-Syötteelle. Edellisvuoden ruskamatka Rukalla oli vielä hyvin muistissa ja koska siellä viihdyttiin, mietittiin jo silloin, tehtäisiinkö tästäkin perinne.
Matkavastaavamme Pirjo oli tie-
tenkin jo ottanut asioista selvää ja varannut huoneet Syötteen huipulla olevasta uudesta Iso uljas Iso-Syöte hotellista ja tietenkin varannut meidän luottokuljettajamme Arin, joka turvallisesti meitä kuljettaa ja hyvinvoinnistamme matkan aikana huolehtii. Syyskuisena perjantaina lähdettiin aamusta matkaan ja iltapäivällä jo kapusimme linja-autolla ser-
Matkakertomus
pentiinitietä pitkin syötteen huipulle. Vastassamme oli upea uusi kylpylähotelli ja uljaat aurinkoiset maisemat. Heti ensimmäisenä iltana käytiin tutustumassa huipun reitteihin ja saatiin matkaväsymys poistettua ja sopiva nälkä kurnimaan vatsaan odottaessamme meille varattua ruokailua. Ruokailu ryhmälle oli varattu verhoilla erotettuun omaan tilaan.
Ryhmämme lähdössä yhteislenkille aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Iltaohjelmaa varten emme olleet huomanneet varata omaa tilaa, joten yleisessä oleskelutilassa iltaa viettäessämme ajattelimme lauleskella yhteislauluja. Sehän ei sitten hotellin henkilökunnan mielestä ollutkaan sopivaa, etteivät muut vieraat häiriinny. Mutta meillähän hätä keinot keksii: Koska Irenellä oli laulunsanojakin varattuna niin keksimmepä uuden laululajin; yhteislauluja kuiskaten ja käsileikein tehostaen. Hyvin meni ja hauskaa oli.
Lauantaina aamuvirkuimmat olivat jo lenkkeilleet aurinkoisessa aamussa ennen runsasta aamupalaa.
Ajomiehet
Aamupäivällä lenkkeilyä jatkettiin ensin pienemmissä porukoissa kukin kuntonsa mukaan ja ennen puoltapäivää lähdettiin sitten yhteislenkille koko porukalla. Aurinko paistoi ja ruskaakin löydettiin, kun välillä oikein maastoutuen sitä etsittiin. Lenkki päätettiin hotellin pihalla olevalla kodalla matkalle varatuista retkieväistä nauttien. Yhteiset evästauot iloisine juttuineen ovat usein niitä päivän kohokohtia.
Lenkin jälkeen tietysti jumpattiin jäsenet vetreiksi ja tuulisen päivän jatkeena oli saunominen ja kylpyläkäynti sekä pienen lepohetken jälkeen rentoutuneena jälleen maitta-
van ruuan ääreen.
Edellisen illan takaiskusta viisastuneina olimme varanneet illaksi oman kabinetin. Heikillä oli tietokone ja karaokekappaleita siinä mukana. Ei muuta, kun laulut käyntiin ja tietysti myös tanssittiin. Kabinetin kokolattiamatto ei ollut paras mahdollinen luistoltaan, joten kenkiä alkoi löytyä vähän joka nurkasta ja jatkettiin tanssia sukkasillaan. Tosin sattui niinkin, että tanssija pyöritti pariltaan sukat jalasta ja niitä sitten etsittiin lattialta, taito sekin. Iloista laulun ja tanssin hyörinää jatkettiin, kunnes todettiin olevan iltanokosten aika. Sunnuntain aurinkoisena aamuna vielä nautittiin maisemista, lenkkeiltiin ja seurattiin Syötteellä olevien pyöräilijöiden ja meidän mielestämme liian haastavien pyöräreittien kulkuja. Puoliltapäivin iloinen seurue pakkautui jälleen Arin ohjaamana linja-autoon ja kotimatka alkoi. Matkan tiimellyksessä hiukan epäselväksi jäi Pirjon ja Irenen kissanhännän vedon voittaja tällä erää. Ei kai auta muu, kun odottaa jälleen uutta retkeä reippaassa, iloisessa ja yhteen hiileen puhaltavassa matkaseurassa.
Kuvat ja teksti: LEENA SINKO
kulkee yhä
Ajomiehet ovat olleet tuttu näky jo vuosien ajan erilaisissa tapahtumissa, musisoimassa palvelutaloissa, seurakunnan tilaisuuksissa ja nykyään myös eläkeliiton Lohtajan yhdistyksen tilaisuuksissa. Mistä ryhmä lähti liikkeelle ja miten tähän on tultu?
Vuosikymmeniä sitten kun nykyiset eläkeläiset olivat nuoria ruuhkavuosia eläviä lapsiperheiden vanhempia yksi henkireikä heille, oli Marinkaisissa tanhuryhmä, joka aikoinaan esitti myös Lohtajalaista purppuria. Tanhuja harjoiteltiin Marinkaisten nuorisoseuralla ja harjoituksissa mukana kulki tietysti myös lapset, eihän hoitopaikkoja ollut tarjolla. Kerran viikossa olleet harjoitukset antoivat sopivasti liikuntaa ja muu-
ta yhteisöllistä toimintaa perheille. Vanhemmat harjoittelivat siihen aikaan pääsääntöisesti c-kasetti musiikin tahtiin. Ohjaajan sanaa joskus uskottiin ja joskus esitettiin kipakampiakin kommentteja vastaan. Lapset tottuivat leikkimään yhdessä ja pitämään huolta kavereistaan. Vierailtiin esiintymässä muillakin paikkakunnilla ja myös ulkomailla kuten Ruotsi, Viro, Saksa ja Itävalta. Porukka hitsautui pikkuhiljaa yhteen elinikäisiksi ystäviksi. Ja voi sanoa laulun sanoja mukaillen että ”meillä kaikilla
oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana…”
Mitäs sitten tapahtuikaan, kun porukka pikkuhiljaa vanheni, lapset kasvoivat ja muuttivat kotoa, Iän karttuessa alkoi tulla kolotuksia tai muita vaivoja. Usein naurettiin porukalla, että nitrot ja astmapiiput on tarvittaessa yhteisiä ja toisiamme tuettiin. Pikkuhiljaa tanssiminen laantui, mutta yhteys ryhmään ei. Elettiin aikaa n. 25 vuotta sitten, jolloin talvisodan syttymisestä oli kulunut 60 vuotta ja Heikki Sinko sai yhdessä
Lenkin jälkeen venyttelyt, että mieli ja jäsenet pysyvät vetreinä.
Tanhuryhmä esiintymisasuissaan joskus 90-luvulla. Ajomiesten ryhmä 2000-luvun alussa sotaesityslavasteissa.
Matti Turpeisen kanssa ajatuksen, että tehdään musiikkiesitys sota-ajasta. Voi sitä vastustuksen määrää, että minä en ainakaan laula enkä ota rooleja mutta Heikki piti päänsä ja kaivoi esille vanhoja sota-ajan lauluja, jotka jo nuoremmilta oli unohtuneet, ja niiden ympärille kasattiin musiikkiesitys; Muistoja sieltä jostain. Esitys piti sisällään sotalauluja rintamalta ja kotiseudulta, vanhojen sota-ajan kirjeiden lukemista ja muistelemista sekä myös kotirintaman naisten askareita. Esiintyjille myös hankit-
tiin sota-ajan asut ja muuta rekvisiittaa esimerkiksi nuotio kahvipannuineen, vartiomiehen asut kypärineen ja aseineen, korsulavasteet ym. Esitystä esitettiin pitkin Keskipohjanmaata ja vastaanotto oli hyvä erityisesti vanhemmilla ikäpolvilla. Esitys myös taltioitiin CD-levylle musiikkiversiona sekä myös pitempänä versiona missä oli myös vuorosanoja mukana. Näitä vuorosanojahan ei ole koskaan kirjattu mihinkään ylös vaan ne saattoivat välillä reippaastikin muuttua esityksestä toiseen, kun
porukassa oli taitavia sanan käyttäjiä mukana. Asia pysyi kuitenkin aina samana ja juoni kulki eteenpäin. Koskaan ei esitystä seuratessa voinut varmuudella sanoa mitä vuorosanoja seuraavaksi kuullaan.
Tietysti näiden esitysten yhteydessä ryhmälle tarvittiin nimi, joksi muodostui musiikkiryhmä Ajomiehet. Tässä vaiheessa oli ryhmälle saatu jo vakiintuneita soittajia mukaan, joista mainittakoon mm. haitarin soittaja Valto Tuohioja Kannuksesta, joka vuosikausia oli musiikin kantava voima. Muita soittajia ennen tämän hetken kokoonpanoa on mukana ollut mm. Antti Kinaret, Pekka Kluukeri, Reijo Hietala, Heikki Perander, Eeva-Liisa Kujala, Marianne Cygnell ja Lauri Iso-Oja.
Vuosien myötä kokonaisen ryhmän esitykset harvenivat mutta ryhmän ystävyys ei. Miesten lauluryhmä jäi voimiinsa ja jatkoi sotalaulujen esityksiä erityisesti itsenäisyyspäivien aikaan ja erilaisissa veteraanitapaamisissa, sekä vanhusten palvelukeskuksissa. Nämä alkuperäiset ryhmän laulajat Heikin lisäksi olivat Kalevi Kippo, Vilho Ojala ja Kari Haasala.
Säestäjät ryhmässä ovat jo muutamaan kertaan vaihtuneet ja laulajat vähentyneet puoleen eli Heikki ja Kari laulavat, joskin musikaalisista säestäjistä saadaan myös lisää lauluvoimaa esityksiin. Tällä hetkellä ryhmään kuuluvat Heikin ja Karin lisäksi Jorma Leppäkari haitari, Unto Laaksonen rummut sekä Jari Björklind basso.
Laulutkin ovat laajentuneet myös
hengellisiin lauluihin sekä kevyempään musiikkiin ja tanssimusiikkiin, mutta kantavana voimana on säilynyt vanhat sota-ajan laulut. Ajomiehet on ollut tuttu näky mm. seurakunnan tilaisuuksissa, toreilla ja tansseissa. Heillä on ollut tähän asti oma vankka kannattajakuntansa, joka musiikkia on eri tilaisuuksiin toivonut.
Nyt Heikin ollessa Eläkeliiton Lohtajan yhdistyksen toiminnassa mukana niin luontevana jatkumona on ollut heidän esiintymisensä yhdistyksen tilaisuuksissa, kuten mm. joka syksyinen Elorieha Meripaviljongilla, pikkujoulut, ym. yhdistyksen tilaisuudet ja retket.
Harjoituksia he jatkavat vaihtelevaan tahtiin Heikin kotona aina riippuen siitä mitä tilaisuuksia on tulossa ja onko uusia lauluja löytynyt ohjelmistoon. Vahvistusta ryhmään otettaisiin mielellään myös mukaan.
Hieno asia että vanhojen sota-ajan laulujen myötä on jo 25 vuoden ajan saatu siirrettyä jotakin ajateltavaa myös nuoremmille. Kuinka asiat ovat muuttuneet ja mitä vanhempi polvi on elämässään joutunut kokemaan. Veteraanin iltahuudon sanoin ”Ker-
Nykyinen Ajomiesten kokoonpano Lohtajan kirkossa.
tokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa”.
Kuinka paljon iloa tämä musiikkiryhmä on saanutkaan sekä itselleen että yleisölleen musiikista ja esityksistä sekä yhdessäolosta ja yhteisistä kokemuksista. Yhteisöllisyys alkaa
nykyään olla katoavaa kansanperinnettä mutta musiikin myötä sitäkin voidaan kasvattaa.
Teksti: LEENA SINKO Kuvat: Heikki ja Leena Singon kotialbumista
Puuhamies ja ilopilleri Urpo
Urpo Erik Matias Haasala Lohtajan Karhista. Urpo on suomalainen versio latinalaisesta nimestä Urbanus, joka merkitsee ”kaupunkilainen”, ”hienosti sivistynyt”. Näiden ominaisuuksien lisäksi ahkeralla Urpolla on aina iloinen mieli ja kyky huomioida ja auttaa muita. Monessa mukana oleva taitava puuhamies.
Urpo syntyi Lohtajan Karhissa 1958 maanviljelijä ja am mattikalastaja perheeseen. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi kolme veljeä ja sisko, jotka kaikki osallistuivat maatilan töihin ja isän mukana merellä kalastukseen. Isänsä Urpo menetti jo lapsena,12-vuotiaana. Edelleen eläkeläisenä ajoittain tunnen yhä kaipuuta isän luo ja hänen antamiensa elämän tärkeiden opetusten äärelle, kertoo Urpo. Olen kuitenkin onnekas, sillä olen perinyt isältäni jotain aivan erityistä,
Henkilökuva
kädentaidot. Sydäntäni lähellä on kaikenlaiset käsityöt ja puutyöt. Tämän kädentaitajan harrastuksen satoa ovat perhe, ja ystävät saaneet nauttia erilaisten kalusteiden ja tarve-esineiden muodossa. Lapsille ja lastenlapsille on rakentunut taitavissa käsissä mm. lastenkalusteita ja keinuhevosia. Verstaana toimii kodin yhteydessä oleva autotalli.
Mielekästä on myös puutarhanhoito sekä luonnossa liikkuminen, marjastus, kalastus ja metsästys.
Nämä harrastukset pitävät mielen
Urpo peri kädentaidot isältään, kuvissa lastenkalusteita ja tarve-esineitä kotiin.
virkeänä ja kehon liikkeessä. Sosiaalisista kontakteista ja ihmisten kohtaamisista huolen pitää Eläkeliiton Lohtajan yhdistyksen toiminnassa puuhamiehenä ja hallituksen jäsenenä toimiminen ja aktiivinen osallistuminen kaikkeen yhdistyksen toimintaan.
Meren rannalla syntyneenä on kalastus kuulunut myös aina hänen harrastuksiinsa. Veljiensä kanssa he kalastivat vuosikymmeniä rysällä ja verkoilla, ja auringon nousujen seuraaminen merellä kahvia nauttien on hänen sanojensa mukaan niitä parhaita aamuja. Myöhemmin kalastuksessa mukana on ollut myös omia lapsia ja lastenlapsia.
Elämäni rakkaus Merja löytyi nuoruusvuosina Kannuksesta. Elämässä tärkeintä on ehdottomasti oma rakas perhe; vaimo, kolme tytärtä perheineen ja yhteensä neljä lastenlasta. He tuovat päiviini valtavasti iloa ja merkitystä, kertoo Urpo. Perhe on aina etusijalla ja lapsilleen ja lastenlapsilleen hän on opettanut luonnossa liikkumisen ja siitä nauttimisen.
Työuraansa Urpo teki Kannuksessa, jonne muutti asumaan 1983, 25 v Poutulla ja myöhemmin puuseppäkoulutuksen jälkeen Eskopuulla 15 vuotta.
Tulevaisuudessa haaveilen salaa lottovoitosta, joka toisi mukanaan uusia mahdollisuuk sia ja ehkä hieman lisää aikaa nauttia kaikes ta siitä, mikä elämässä on hyvää. Lottovoiton lisäksi unelmoin myös hyvästä terveydestä ja siitä, että voisin jatkossakin jatkaa kaikkea tätä monipuolista harrastustoimintaa mahdollisimman pitkään ja siirtää tai tojani seuraaville suku polville.
Töitä ja harrastuksia Urpo on aina tehnyt ahkerasti ja aina iloisella mielellä. Siellä missä Urpo on mukana asiat tapahtuvat, kaikilla on hyvä olla ja mieli virkistyy.
Metsästysharrastusta isältä tyttärelle.
Teksti: URPO HAASALA ja JAANA HAASALA
Kuvat: Urpon kotialbumista
Nuoret kalastajat ja kunnon saaliit.
Erätaitoja nuoremmille.
PALVELEVA KYLÄKAUPPA
LOHTAJAN
LOHTAJAN
LOHTAJAN
TILITOIMISTO
TILITOIMISTO
TILITOIMISTO
LOHTAJAN TILITOIMISTO
puh. 050 4721 268 ja 050 4720 908 e-mail: info@lohtajantilitoimisto.fi
puh. 050 4721 268 ja 050 4720 908 e-mail: info@lohtajantilitoimisto.fi
puh. 050 4721 268 ja 050 4720 908 e-mail: info@lohtajantilitoimisto.fi
puh. 050 4721 268 ja 050 4720 908 e-mail: info@lohtajantilitoimisto.fi
LOHTAJAN METSÄSTYSSEURA ry
LOHTAJAN METSÄSTYSSEURA ry
LOHTAJAN METSÄSTYSSEURA ry
LOHTAJAN METSÄSTYSSEURA ry
68230 Lohtaja www.lohtajanmetsästysseura.fi
68230 Lohtaja www.lohtajanmetsästysseura.fi
68230 Lohtaja www.lohtajanmetsästysseura.fi
68230 Lohtaja www.lohtajanmetsästysseura.fi
• kaivinkonetyöt • maatalouden korjausja huoltotyöt • koneenkuljettajapalvelu
POOKIN MAJA
POOKIN
• kattojen pesut ja pinnoitukset
• henkilöautojen rengastyöt Laitetaan hommat jiiriin!
Syksyllä Vetelissä tutustuttiin entisen emäntäkoulun tiloissa olevaan Vetelin taidekartanon näyttelyihin ja pihapiirissä olevaan Ingmannin sohvaan. Ingman oli Vetelin tunnettu kappalainen 1800-luvulla ja syntyjään Lohtajalta. Ingmannin sohva oli hänen mietiskelypaikkansa.
Lisäksi Lohtajalla on järjestetty kuukausittain yhteinen kahvitilaisuus Lohtajatalolla ja siellä on ollut mukana eri vierailijoita mm. vapaaehtoistyöstä, diakoniatyöstä, ajovarmojen esittelijä ikäihmisten ajokortin uudistamisesta, ajoterveydestä ja ajokuntoisuudesta sekä Voice of Finland
liisin työstä. Tehtiin teatteriretki Merisärkän kesäteatteriin Hetki lyö Kirka -musikaaliin, bocciaa pelailtiin Mainingissa sekä osallistuttiin Soiten järjestämään eSeniori vertaistukikoulutuksiin ja -toimintaan.
Sokkomatkalaiset Leivon leipomon pihalla.
Syyskuun
seniorikaffeilla jaettiin ansiomerkkejä
Kuvassa hopeisen ansiomerkin saajat Annikki Kuntsi ja Aila Salmén sekä merkkien ja kunniakirjojen jakajat sihteeri Irene Turpeinen, varapuheenjohtaja Pirjo Tuikka sekä puheenjohtaja Heikki Sinko. Heikki vastaanotti hänelle myönnetyn kultaisen ansiomerkin jo heinäkuussa 50-vuotisjuhlassa Kaustisella.
Peruna Oy
teemu.tanska@opticar.fi
Lohtaja 020 743 8160 Hinauspalvelu 020 743 8172
ja myynti:
ja myynti:
Lohtajan Joulu 2023
t. Lohtajan
Joulu 2023
LEENA SINKO, Lohtaja
Hauta Perhossa 100 vuotta
Lauantaina 2.8. vietettiin Perhossa kotiseutujuhlaa metsän siimeksessä. Juhlavieraita oli kokoontunut Penningintien varteen aamulla 11:n maissa. Polulle patsaan luokse käveli kolmisenkymmentä vierasta lämpimässä kesäsäässä. Yleensä Hauta Perhon polun varrella on runsaasti itikoita, mutta tänä vuonna niistä ei ollut haittaa.
Juhlassa haluttiin kunnioittaa menneiden sukupolvien työtä ja Runebergin runon muistoksi sata vuotta sitten 12.7.1925 pystytettyä kivipaatta. Patsaan ovat pystyttäneet paikalliset suojeluskunnan aktiivit sekä Jängän, Hietaniemen että kirkonkylän ja Möttösen kyliltä.
Patsaalla kuultiin Jorma Koivuniemen puhe ja paikan esittely sekä seurakuntapastori Raimo Kytölän puhe. Perhon laulumiehet lauloivat ja
yhdessä veisattiin myös Runebergin virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan”. Kukkalaitteen laskivat Perhon kotiseutuyhdistys, Perhon seurakunta ja Perhon kunta. Kaukaisimmat vieraat paikalla olivat Ruotsin Köpingistä. Lyhyt muistohetki päätettiin Maamme-lauluun.
Patsaalla käynnin jälkeen siirryttiin jatkamaan juhlaa läheisen yrityksen Perhon Eräelämysten pihapiiriin, jossa kenttäruokailun hoitivat Perhon reserviläiset. Rieskat, kotikalja ja Haanen ukon lihakeitto saivat juhlaväen kiitokset. Juhlan avaukseksi Jorma Koivuniemi luki saman opettaja Eino Nousiaisen kirjoittaman juhlarunon kuin sata vuotta sitten. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Outi Leväniemi muisteli omaa ensi käyntiään Hauta Perhossa ja kertoi mm. aiemmin pidetyistä kotiseu-
tujuhlista muistomerkin maastossa vielä 1950-luvulla. Tuolloin juhlaan oli tultu veneilläkin Mustanmaan taloista tai kävellen Jängältä rantapolkua pitkin. Nykyään patsaalle pääsee vain kilometrin mittaista polkua pitkin Halsualle johtavalta tieltä. Polku on minivaelluskohde vaikkapa niille, jotka eivät pidä pitkistä reiteistä. Patsas on pystytetty maisemaan, jota Runeberg kuvailee runossaan Hauta Perhossa. Paikalta on löydetty luita ja on arveltu tapahtumien sijoittuvan isonvihan tai pikkuvihan kasakkataisteluihin tuolla alueella.
Haanen henkeä ylläpidetään Perhossa edelleen. Runebergin perinne näkyy esimerkiksi kirkonkylän asutusalueiden paikannimissä. Vaikka Haanen Ukon perheen ei voida todistaa asuneen täällä koskaan, paikan nimet Haanentie, Haanenlehdon
hautausmaa, Ukonkuja, Jaakonkuja, Eeronkuja, Aatunkuja, Tuomaankuja ja Kustaantie muistuttavat paikallisia asukkaita runon henkilöhahmoista vielä nykypäivänäkin.
Juhlassa pastori Raimo Kytölä puhui saman puheen kuin sata vuotta sitten seurakunnan kirkkoherra A.F. Raunio oli pitänyt patsaan julkistamisjuhlassa. Perhon laulumiehet esittivät Helvi Humalajoen sanoittaman ja Jorma Sillanpään säveltämän Perhon kotiseutulaulun.
Juhlan kohokohta oli Leevi Louhulan kitaran säestyksellä esittämä Hauta Perhon -kappale, jonka sanoitus, sävellys ja sovitus oli tehty yhteistyössä Matti ja Leevi Louhulan sekä Leevin tädin Jaana Elorannan (o.s. Torppa) kanssa noin vuoden produktiona.
Väkeä juhlassa oli satakunta hen-
Runo on alun perin julkaistu KeskiPohjanmaan Vartio -lehdessä 8/1925. Lehti on Keski-Pohjanmaan suojelus-
Juhlaruno
keä, paljon vähemmän verrattuna sadan vuoden takaiseen tuhannen hengen yleisöön.
Sivun lopussa Eino Nousiaisen juhlaruno ja uuden nykylaulun sanat sata vuotta myöhemmin. Tervemenoa käymään patsaalla
perholaiset ja naapurikuntien retkeilijät sekä toimittajat!
Hauta Perhossa on osa Genius Logi -reittiä, joka tunnetaan myös Tuohi-Antin maantien nimellä.
”Miss’ on hauta, kohta sata vuotta Perhon salomailla pensastunut Unhoksissa ilman ansiottaan?
Miss’ on hauta? Älä kysy, vieras! Kussa kavetessaan lampi lenkoo Mäntynummen notkoon, siin’ on paikka.
Koivut siinä latvoineen jo heiluu, Missä niiden juurten alla kerran Hauta peitettiin, ei kenkään tiedä.”
kuntapiirinpiiriesikunnan julkaisema. Siinä on dokumentoitu sata vuotta sitten pidetyn julkistamistilaisuuden puheet ja
E. Nousiainen kirjoitti runon Hauta Perhossa -patsaan paljastusjuhlaan
Sä juhliva joukko, jok´ kummulla tällä nyt muinaista muistoa vietät, luot aatokset kauvaksi aikojen taa,
- Mitä sieltä sä muistat ja tiedät, ne tiedot jo tarujen haamussa kulkee, kun kohtalon yöhyt jo syliinsä sulkee tahtovi vuossatais-sankarimaineen ja ryöstää kansalta muistojen aiheen.
Et tietäne enää lausua varmaan, ken ikuista untansa nukkuu tuon patsahan juressa mullassa maan, se tieto kun unhoon jo hukkuu.
- Se kätkeekö ”Pilven-Veikkoa” suurta?
Vai lepääkö mullassa ”Haanein” juurta?
- Mutt yhtä ja samaa he tahtoivat huoltaa ja syntymäseutuaan kaatuen puoltaa.
Ei puoluepyyn nöistä tiedetty silloin. Yks´ pyrkimys kaikkien rintoja täytti. Ei epäilty taistohon lähteä, milloin vaan ryöstöjä tuhoomiskeinoija käytti
Kaikk´innolla kävivät taistelemaan he puolesta kallihin syntymämaan.
Se arvokast´ oli, sen tiedämme, heille.
Se olkoon myös kunniatehtävä meille!
Maa urhojen kehto ja isäimme hauta on puolesta heilunut kalpojen rauta, on jäisillä kentilläs vuotanut hurme.
Mutt´ kauvanon painanut orjuuden murhe sun lapsias kovilla kohtalon teillä.
Nyt vihdoin jo kansojen vapaus on meillä.
Me vapauden saimme, mutt´ velvoitus meille on osoittaa kunniamuistoa heille, ketkä aikoja ennen, kun vapaus alkoi sen puolesta henkensä uhriksi antoi. - Se lie ollut pientä tai oli suurta Mutt´ sankartekojen se oli juurta!
He uskoen luottivat oikeuden voittoon. Sen puolesta kulkivat taistojen koittoon. Ja kalleimman, mitä voi antaa, he antoi, ja siksi se vapauden kansalle antoi, vaikkapa kauankin kesti sen jälkeen ennenkun varttui vapaus tälleen. Mutt´ kansalle, jolle on vapaus suotu, on velvoitustehtävät kallihit luotu. Se velvoitus kutsuvi toimimaan kaikk´edestä armahan syntymämaan! Kun tahdomme itsemme maallemme voittaa, niin taivainen siunauskin Suomelle koittaa.
juhlan vaiheet. Muutama lainaus lehdestä:
”Heinäkuun 12. päivä oli perholaisille huomattava ja mieleenpainuva. Silloin paljastettiin sikäläisen suojeluskunnan pystyttämä monumenttaalinen kivipaasi Haanein taistelu- ja kaatumapaikalle Jängän järven rantaniemekkeellä tuhatkuntaisen juhlayleisön läsnä ollessa klo 5 ip.”
”Patsas on yli 2 m korkea, valmistettu harmaasta graniitista. Sen keskellä olevassa soikeassa pronssilevyssä, jonka Veljekset Friis O.Y. on lahjoittanut, on seuraavat velvoittavat sanat: ” Haanein henki sua velvoittaa synnyinmaallesi uhrautumaan.”
”Konttoristi S. Myllymäen lausuttua J.L. Runebergin runon Hauta Perhossa lauloi paikkakunnan sekakuoro opettaja Nousiaisen johdolla.” Kirkonkylän nuorisoseuran seppeleen laski nti Tyyne Sahipakka. Nauhoissa sanat: ”Kasvakoot muistot tantereilla Perhon vaan, jot´ uljaiden urhojen veri kostuttaa? Ja eikö Haanetkin aikoinaan voineet miehuutt´osoittaa?”
Leevi Louhula lauloi juhlassa.
Avoinna: Ma-Pe 9-17 • La sulj. tai sop. muk. Soita ja kysy lisää!
Ravialue ja huoltoalueet kunnostettu. PERHON RAVIRATA OY
Kela-ajot myös Raahen ja Tampereen keskusten kautta.
Kela-ajot myös Raahen ja Tampereen keskusten kautta.
Tervetuloa Tuohimaalle!
PERHON APTEEKKI
Ravialue ja huoltoalueet kunnostettu. PERHON RAVIRATA OY
Ravialue ja huoltoalueet kunnostettu. PERHON RAVIRATA OY
Avoinna: ma-pe 9-17, la 9-13 Puh. 045 8523 679
PERHON APTEEKKI
hyväänTervetuloahoitoon ja aktiiviseen kuntoutukseen!
Koneurakointi ja kuljetus J. Isomöttönen Oy
J. Isomöttönen Oy
69980 Möttönen • Puh. 0400 796 999
69980 Möttönen • Puh. 0400 796 999 Koneurakointi ja kuljetus
69980 Möttönen • Puh. 0400 796 999 Koneurakointi ja kuljetus J. Isomöttönen Oy
Parturi-Kampaamo Roosa
Koulutettu hieroja LEENA AROKKI
Koulutettu hieroja LEENA AROKKI
Soile Pannula
Puh. 040-531 6442 Jyväskyläntie 4, Perho
Jylhäntie 80, Möttönen
Jylhäntie 80, Möttönen
Parturi-Kampaamo
Perhon energiaosuuskunta
Parturi-Kampaamo Roosa
Roosa
Soile Pannula
Soile Pannula
Puh. 040-531 6442
Avoinna: ma-pe 9-17, la 10-14
Avoinna: ma-pe 9-17, la 10-14
PERHON FYSIOTERAPIA OY
PERHON FYSIOTERAPIA OY
jotka ovat menneet, vaan hetket jotka muistetaan.”
”Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket jotka muistetaan.”
Jyväskyläntie 4 H 3, 69950 Perho www.perhonfysioterapia.fi | p. 0400 865 389 hyväänTervetuloahoitoon ja aktiiviseen kuntoutukseen!
Jyväskyläntie 4 H 3, 69950 Perho www.perhonfysioterapia.fi | p. 0400 865 389
• Fysioterapiaa yli 30 vuoden ajan
• Fysioterapiaa yli 30 vuoden ajan
Hautamuistokivet Perhosta suoraan valmistajalta edullisesti.
• Kelan suorakorvaus lääkärin määräämästä hoidosta
• Kelan suorakorvaus lääkärin määräämästä hoidosta
HAUTAMUISTOKIVET PERHOSTA suoraan valmistajalta edullisesti. Mallisto esillä, tule tutustumaan tai tilaa esite! Kaiverrukset ja lisätekstit hautakiviin paikan päällä. Myös kotikäynnit.
• Tutkimukset ja hoidot myös ilman lähetettä
• Tutkimukset ja hoidot myös ilman lähetettä
• Lahjakortit, hieronnat
• Lahjakortit, hieronnat
HAUTAMUISTOKIVET PERHOSTA suoraan valmistajalta edullisesti!
HAUTAMUISTOKIVET PERHOSTA suoraan valmistajalta edullisesti!
Mallisto esillä, tule tutustumaan tai tilaa esite! Kaiverrukset ja lisätekstit hautakiviin paikan päällä. Myös kotikäynnit.
Hautakivimallisto esillä, tule tutustumaan tai tilaa esite!
Hautakivimallisto esillä, tule tutustumaan tai tilaa esite!
Yhtenä päivänä aloin miettiä sanoja ja sanojen merkitystä. Niinpä tuli mieleen sana: ylisukupolvinen. Sitähän käytetään aika usein nykyään, vaikka voisi ajatella, että ketäpä se kiinnostaa kiireisenä ja yksilökeskeisenä aikana. Samalla tuli mieleen muutakin.
Ylisukupolvisuutta käytetään varsinkin silloin, kun kuvataan vanhoja aikoja, asioiden historiallista kehitystä tai ihmisten ja organisaatioiden tapoja ja käytäntöjä. En ole kuullut kenenkään puhuvan tulevaisuudesta ylisukupolvisena. Mutta jälkikäteen voi nähdä ylisukupolvisuuden muuttuvan tai jopa katoavan.
Jokainen meistä voi miettiä minne saakka oma muistimme tai tietomme ulottuu taaksepäin, ja onko siinä ylisukupolvisuutta. Kahdeksankymppisenä muistan äitini puhuneen lapsuudestaan, äidistään ja isoäidistään. Siis mistä ajasta silloin hän puhui? Alle kouluikäisenä hän kävi nunnien opetuksessa, kun sai teetä ja rinkeleitä. Nunnat toteuttivat venäläistämistä 1910-luvun alussa. Hänen isoäitinsä oli syntynyt joskus 1850-luvun lopulla. Eli minä olen saanut tietoja eri asioista yli 150 vuoden takaa! Mutta en tietysti osaa eritellä mikä on ollut ylisukupolvista. Itse voit kokeilla samaa muistelua, minne pääset? Vanhemmilta perityt tavat, jopa kävelytyyli tai joku asento tai sanat, voivat olla ylisukupolvisia.
Tuntuu siltä, että ystävien ja tuttavien satunnaiset tapaamiset ovat vähentyneet niin maalla kuin kaupungeissa. Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että yhteisöllisyydestä on siirrytty yksilökeskeisyyteen eikä ol-
la enää kiinnostuneita, miten muilla menee. Seurauksena kehityksestä on yksinäistyminen. Onko sopiva keskustelukumppani ja kuulija löydettävistä tekoälystä ja robotista?
Käytetty kieli muuttuu valtavasti. Puheessa on muotinsa, niin nuorilla kuin vanhemmilla. Tämän huomaa helposti omassa ympäristössä, koulujen pihoilla, työpaikoilla,
televisiossa ja radiossa. Kielessä vanha ja uusi sekoittuvat helposti, jopa sanojen merkitykset. Eli kieli ei kokonaisuudessaan ole ylisukupolvista. Tästä minulla on hyvä esimerkki: vaimon kaukaiset sukulaiset, jotka olivat syntyneet USA:ssa 1900-luvun alkupuolella suomalaisista vanhemmista, tulivat meille vierailulle 70-luvun alussa. Meistä tuntui, että he osaavat kieltä yllättävän hyvin. Sitten he lähettivät kortin paluustaan viimeisestä kohteesta Pajalasta: ”meillä on piletit tookiin Stokholmiin ja varattu pirtti pootiin Helsinkiin”. Eli suomen kieli oli pysähtynyt 1900-luvun alkuun, kun kukaan ei ollut opettanut uusia termejä!
Asioiden tutkiminen ja tutkimusten toteuttaminen kokevat yleisesti vastusta, kuten me kaikki tiedämme omasta kokemuksesta. Olipa sitten isoja tai pieniä asioita.
Tilastot ja tilastojen tulkinta antaa meille tietoja tapahtuneesta, mutta ei sinällään tietoa varmasta tulevaisuudesta. Menneistä trendeistä voidaan arvella jossain määrin tulevaisuutta. Mutta ennusteisiin ei uskota tai sitten ennustajat eivät ole uskottavia? Tästä on hyviä esimerkkejä. Nyt puhu-
taan lasten vähäisestä määrästä ajatellen tulevaisuuden eläkkeitä, työvoimaa, maanpuolustusta ym. Matti Vanhanen puhui jo vuosia sitten tästä ongelmasta, mutta silloin asiaa vähäteltiin ja ilkuttiin. Meni vuosia ja Antti Rinne otti esille saman asian. Hänelle kävi samoin. Näitä kahta herraa aikaisemmin jo 1980-luvulla kansliapäällikkö Jaakko Numminen puhui asiasta sekä miesten ja naisten lisääntymisiästä. Hänen ajatuksensa naurettiin maan rakoon. Nyt yhteiskunta on tämän ongelman edessä, mutta sille ei ole vuosikymmeniin mitään tehtävissä.
Vuonna 1987 professori Leo Jakobson hahmotteli juhlaesitelmässään ja kirjassaan tietoyhteiskunnan kaupunkirakennetta ja totesi, että suuret kaupunkialueet ovat jo kehittyneet verkostojen muodostamaan suuntaan ilman yhtä ehdotonta citykeskusta. Suomen kaupunkiliiton julkaisussa Suomen kaupungistuminen vuodelta 1992 hän kehitteli edelleen tätä näkemystään. Jakobsson oli näkijä, tutkija ja suunnittelija USA:ssa ja monissa muissa maissa. Mutta kunnissa ja kaupungeissa ei tartuttu hänen ajatuksiinsa vaan luotettiin kaiken menevän eteenpäin kuten ennen-
PIETARSAAREN KEILAHALLI
Puh. 050 524 6634
Raatihuoneenkatu 11 Pietarsaari
Puh. 06 7899000 www.forstaapoteket.fi
kin. Jos lukee hänen kirjansa nyt 35 vuoden jälkeen, niin voi todeta hänen olleen oikeassa. Samaan tulokseen on tullut myös nykyään kaupunki- ja väestötutkija Timo Aro.
Ylisukupolvisuutta voi mietiskellä monella tavalla. Yleensä me tiedämme jälkikäteen mitkä tekijät ovat vaikuttaneet, että lopputulokset ovat sellaiset kuin ovat. Ylisukupolvisuuden vaatiminen tulevia vuosia tai vuosisatoja ajatellen on melkein ratkaisujen löytämistä ”hihasta tai lakista vetäen”. Me emme tiedä varmasti huomista ja tuntemattomia muuttujia ympärillämme.
Me ikäihmiset voimme kertoa ylisukupolvisesti monista asioista nuoremmille! Liian moni nuori ei tiedä vanhempiensa aikaisemmasta elämästä juuri mitään! Vanhoista asioista puhuminen saattaa tuntua, meistä ja nuorista, turhalta, mutta uskon sen lisäävän ymmärrystä monista vaikeistakin asioista.
Toivotan kuitenkin kaikille ylisukupolvista rauhallista joulua ja kohtuullista uutta vuotta!
PENTTI SILVENNOINEN, Pietarsaari Kuva: Tiina Fors / ChatGPT
Toimintamme Sievin yhdistyksessä on monipuolista. Kerran kuukaudessa järjestämme päiväkahvitilaisuuksia, Tilaisuudessa on joku esittelemässä tai kertomassa toiminnastaan.
Bocciaa pelataan pari kertaa viikossa ja samoin terveysjumppa kerran viikossa.
Kunnan järjestämä kuntosali kerran viikossa on suosittu, kävijöitä yli 100 henkilöä, viisi ryhmää.
Järjestämme erilaisia ulkoiluta
pahtumia. Osallistujia on ollut runsaasti. Kilpaillaan, paistetaan makkaraa ja lättyjä sekä muuta mukavaa yhdessäoloa.
Karaokekerho kokoontuu kesää lukuun ottamatta kerran viikossa.
Osallistumme Sieviviikon kotiseutuillan järjestelyihin paistamalla lättyjä. Sen mahdollistaa hankkimamme lättypannu sekä muut tarvikkeet RieskaLeaderin avustuksella.
Vapaaehtoistoimintaa harrastetaan kynkkäringin ja perhemiitin (käydään lukemassa satuja lapsille)
Ulkoilupäivä 12.3.2025 Louetjärven rannalla Tuottajien mökillä. Makkaranpaistoa, pilkkimistä ja mölkyn pelaamista sekä seurustelua aurinkoisessa kevätsäässä.
merkeissä. Osa toimii seurakunnan kirppiksellä viikoittain.
Kesän kohokohta on sokkomatka, joka kerää bussin täyteen väkeä.
Osallistumme aktiivisesti kunnan järjestämiin ikäihmisille suunnattuihin tapahtumiin, samoin Keski-Pohjanmaan piirin järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin.
Järjestämme joka vuosi myös puurojuhlan ja jouluruokailun.
Päiväkahvitilaisuus 5.5.2025 Lusiinassa. Lääkäri Jani Nivala ja sairaanhoitaja Laura Korkeakangas esittelivät lääkäriasema NilaC:n toimintaa. Väkeä oli tupa täynnä.
Ulkoilupäivä Maasydänjärvellä 27.8.2025. Aluksi kokoonnuttiin Urjanlinnan saliin aivojumpan merkeissä. Tonkkumin, mölkyn ja hevosenkengän heiton välillä lätyt maistuivat. Päivän päätteeksi halukkailla oli mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen. Sokkomatkalla 16.6.2025, kuva Järvelänjärven rannalta.
Sievin kunta edelläkävijä maahanmuuttajien
Kotouttaminen on maahanmuuttajien sopeuttamista elämään ja toimimaan uuden kotimaansa yhteiskunnassa. Se sisältää aktiivisia toimia, kuten suomen kielen opetusta ja aktiivisia työllistämistoimia. Kotouttamisen tarkoituksena on luoda maahanmuuttajille mahdollisimman nopeasti itsenäisen ja tasavertaisen kansalaisuuden vaatimat valmiudet.
Sievissä on ollut maahanmuuttajia jo kauan; Virosta, Venäjältä, Unkarista, Thaimaasta ja muistakin maista. Pääsin henkilökohtaisesti tutustumaan Sieviin tulleisiin maahanmuuttajiin syksyllä 2020, kun aloitin suomen kielen opettamisen Ylivieskan seudun kansalaisopiston Sievin pisteessä seitsemälle thaimaalaiselle metsurille.
Ensimmäisen vuoden kokemus oli niin mielenkiintoinen, että nyt esim. talvikautena 2025–2026, opetan jo neljää eri kurssia, joista kaksi on Sievissä ja kaksi Ylivieskassa. Maailmankuva on avartunut ja yllätyksenä on tullut kuinka paljon näissäkin kunnissa on maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa erilaisissa työtehtävissä.
Kursseilla on metsureita, jalkinetyöntekijöitä, insinöörejä, puhtaanapidon ammattilaisia, lomittajia ja monia muita ammattiryhmiä. Opetus on käytännönläheistä, koska heidän pitää pystyä kommunikoimaan aivan tavallisessa arjessa. Sievissä on oma hanke ”Kotona Sievissä” ja toinen alueellinen ”Hyvinvointia maahanmuuttajaperheille”.
Työnhakija-asiakkaiden osalta työllisyyspalvelut vastaavat osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arvioinnista. Muiden kuin työnhakijoiden osalta Sievin kunnan kotoutumiskoordinaattori tekee osaamisen ja palvelutarpeen arvioinnin.
Sievissä kotoutumiskoordinaattori tarjoaa kunnan maahanmuuttajille oleskeluluvan tyypistä riippumatta ohjaus- ja neuvontapalveluita. Käytössä on myös kaikki kunnan tarjoamat palvelut; varhaiskasvatus ja peruskoulutus, kirjasto- ja kulttuuripalvelut, liikunta- ja nuorisopalvelut, elinkeinopalvelut, kunnan asuntotoimistopalvelut sekä työllistämispalvelut.
Sievissä tehdään yhteistyötä myös seurakunnan, Sievin Sisun (urheiluseura), Marttojen (Sievin Sievät Martat) ja kyläyhdistysten kanssa. Martat ovat mm. opettaneet virkkaamaan, neulomaan, leipomaan pullaa, paistamaan pannukakkua, kahvikakkuja ja munkkeja.
Suurin osa Sieviin saapuneista maahanmuuttajista käy töissä. Holsti Forest on suurin työllistäjä. Heille tuli v. 2013 kolme metsätyöntekijää Thaimaasta. Nyt tänä kesänä thaimaalaisia on jo 210 ja nepalilaisia 23. He raivaavat vesakkoja, istuttavat puuntaimia, raivaavat teiden varsia, keräävät käpyjä, auttavat säilörehun teossa ja talvella poistavat lunta rakennusten katoilta. Toiminta alkoi Sievissä, mutta nyt töitä tehdään Lapista Etelä-Suomeen saakka ja myös Pohjois-Ruotsissa.
Metsureista 10 osaa jo suomea. Englantia hyvin osaavia on 30 ja kaikki puhuvat hieman englantia. Holsti Forestilla on oma thaimaalainen autonasentaja ja hän puhuu hyvin
kotouttamisessa
Maahanmuuttajat valmistavat itse paljon ruokaa. Suomen kielen opetuksen viimeiset tunnit päättyivät nyyttikesteihin.
englantia. Aikaisemmin metsurin töihin tulleista osa on siirtynyt jalkinetyöntekijöiksi Sievin Jalkineelle. Samoin thaimaalaisten metsureiden puolisoja on tullut töihin Sievin Jalkineelle. Kesälomalla osa tekee töitä mansikkatilalla.
Thaimaalaiset ovat tosi ahkeria. Päivätyön lisäksi he keräävät myyntiin kymmeniä tuhansia kiloja metsämarjoja ja sieniä vapaa-aikoina ja kesälomalla. Olen itsekin ostanut kantarelleja ja mustikoita. Tuotteet ovat olleet täysin puhdistettuja ja ne tuodaan tuoreena suoraan kotiin.
Sievissä maahanmuuttajat on otettu hyvin vastaan. Sen ymmärtää hyvin, koska heistä lähes kaikki käyvät eri yrityksissä töissä. Välillä on vaikea ymmärtää miksi paikallisia on työttöminä. Sen lisäksi sekä metsätöissä että Sievin Jalkineen työntekijöinä maahanmuuttajat ansaitsevat hyvin. Ihmetystä täällä aiheuttaa myös se tosiasia, että päivätyön jälkeen ja lomalla esim. thaimaalaiset jaksavat vielä kerätä ahkerasti marjoja.
”Kotona Sievissä” hankkeessa työskentelevä Daria Volkova kertoi, että Sievissä on 216 vakituisesti asuvaa maahanmuuttajaa, joista 83 on thaimaalaisia, 16 venäläisiä ja muita kansallisuuksia pieniä ryhminä eri maista. Thaimaalaiset ja nepalilaiset metsurit työskentelevät täällä sen vuoden ajasta, kun ei ole lunta.
Teksti ja kuva: PAULA AHOLA
Thaimaalaisia suomen kielen opiskelijoita, jotka ovat töissä Sievin Jalkineella.
Yli puolet elämästäni Toholammilla asuneena uskallan kertoa isästäni, vaikka hän olikin eteläpohojalaanen eikä Keski-Pohjanmaalta. Näitten maakuntien ihmisluonteiden ja puheitten pohjalta on monia käsityksiä – vääriä enimmäkseen, mutta se olisi jo toinen juttu.
Tauno-isäni syntyi vuonna 1916 3-lapsisen perheen nuorimpana ja kuoli v 2016. Vanhempi veli koulutetaan, nuorempi jatkaa maatilaa ja tyttären vie joku omakseen, näin arvelen isovanhempieni suunnitelleen. Näin myös kävi, mutta lisäksi saatiin Mannerheimilta kirje, kuten tuhannet suomalaiset perheet:
”Velvollisuutenani on ilmoittaa, että Reino Johannes Männistö on kaatunut taistelussa isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mikä meille on pyhää ja kallista. Valitan syvää suruanne. Lohduttakoon teitä tietoisuus, että olette antaneet Suomelle kalleimman uhrin. Vahvistakoon teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala. Mannerheim”
Isän kuoltua yllättäen kesken 100vuotisjuhlien valmistelun, hänen papereittensa joukosta löysin mm. kirjoituksen, jossa hän muisteli ensimmäistä jouluaan poissa kotoa. Kirjoituksesta päätellen häneltä pyydettiin jossain vaiheessa muistelua joulusta. En tiedä, mihin lehteen ja tuliko siitä valmista, mutta vihkoonsa hän oli kirjoittanut lyijykynällä. Näin siinä luki:
”Minullakin on sadan menneen joulun joukossa yksi jouluaatto, joka on lähtemättömästi jäänyt muistooni, eikä varmaan sieltä unohdu niin kauan kuin sydämeni lyö. Se on yksi päivä niistä sadasta viidestä Talvisodan päivästä, joita näinä päivinä muistellaan. Palvelin tykistössä, asemapaikkani
oli patterin tuliasemassa. Jouluaatonaattona kuultiin, että patteri siirtyy huomenna, edessä on pitkähkö marssi. Tämä oli ensimmäinen siirto sen jälkeen, kun joulukuun alussa (1939) asetuttiin asemiin.
Aattoaamulla jaettiin uudet puhtaat lumipuvut kaikille, lunta oli maastossakin tarpeeksi. Hyvin sopivat valkoiset värit yhteen päivällä, mutta illan tullen kuu nousi ’vartiovuorolleen’ ja teki meistä pitkät varjot hangelle. Ne olivat kuin kuva hangelle, meistä, horjuvasta marssirivistöstä, lentokoneesta tähystävälle. Sitäkin liikennettä Kannaksella oli. Suuntamme ja polkumme näkyivät kartalla, mutta saimme liikkua vapaana.
Marssimme jatkui ja ilta lähestyi, koti on mielessä – on jouluaatto. Seurasin rannekellostani, kunnes se näytti 19. Se tapasi olla joulupukin tuloaika kotona. Se vapaana oleva ajatus oli, kun nyt saisi avata kodin oven ja toivottaa joulurauhaa, on niin siisti, sopiva asukin yllä.”
Isälläni oli tapana puhua hiukan arvoituksellisesti. Hän käytti usein omia kiertoilmauksia ja kielikuvia. Kuulijalle jäi vastuu tulkinnasta asian oikeaan ymmärtämiseen.
Tuossa hänen juttunsa viimeisessä lauseessa on kaksi merkittävää sanaa: joulurauhaa ja sopiva. Nuoren miehen ensimmäinen joulu poissa kotoa, kaukana Karjalan kannaksella. Juuri syksyllä hän oli päässyt 11 kk:n varusmiespalvelusta, muutamia
Historian havinaa
Isäni Tauno Männistö etummaisena menossa E-P:n sotaveteraanien viimeiseen 10-vuotisjuhlaan Seinäjoella.
viikkoja kotona ja sitten tositoimiin torjumaan ylivoimaisen vihollisen hyökkäystä.
Koti, joulu ja rakkaat ihmiset mielessä kuljettiin tuntemattomia reittejä kohti epävarmaa tulevaisuutta. Sana, joulurauha, sai aivan uuden sisällön. Se oli nyt sodan vastakohta, sodan, jonka lopputulosta tuskin uskallettiin arvailla. Jokaisena päivänä elettiin kuoleman kanssa rinnakkain. Millainen oli se sopiva asu? Se oli puhtaan valkoinen, tahraton. Tuon sanan uskon isän mielessä tarkoittaneen sitä puhdasta, tahratonta joululahjaa, jonka ihmiskunta sai Betlehemin seimeen syntyneessä joulun lapsessa. Yöllä kuutamon valossa kulkiessaan miesten ajatukset olivat varmaan siellä kodin lämpimien seinien sisäpuolella. Nyt oli kuitenkin heidän tehtävänä olla kotiväen suojana vihollista torjumassa kaukana kotoa. Sen he tekivät meidänkin puolestamme – kiitos heille!
VELI MÄNNISTÖ
Monen toimen mies
Antti Peltokangas
Henkilökuva
On heinäkuun ensimmäinen päivä, ajelen autolla Toholammilla Sykäräistä kohti. Tarkoituksena on tehdä pieni haastattelu Antti Peltokankaasta hänen kotonaan Tanhualassa, lapsuudenkodissaan, kahvittelun merkeissä. Saavun perille ja siellä Antti jo kotitalonsa pihalla odottaakin. Istuttiin juttelemaan Antin elämästä aurinkoiselle terassille. Pihalla on kasvimaa, mansikoita ym. kasvamassa. Omenapuita on useampia, satoa tulee niistäkin runsaasti syksyyn mennessä. Terassilla kasvavat komeat pelargoniat, jotka talvehtivat talon yläkerrassa. Melkoinen kukkien kasvattaja ja puutarhuri näyttää Antti olevan. Sitten mennään Antin henkilökuvaan.
Antti on syntynyt v. 1936 perheeseen, jossa lapsia oli kaiken kaikkiaan 13; 9 tytärtä ja 4 poikaa. Antti on nyt 89-vuotias hyväkuntoinen mies. Antti on käynyt nuorena kansakoulun jälkeen Kansanopiston. Ja jo 18-vuotiaana hän lähti Ruotsiin Gävleen neljän kaverin kanssa talven ajaksi raivaamaan ja hakkaamaan tuulenkaatoja. Nuoruuden rohkeudella ja uteliaisuudella sitä uskaltaa.
Vuonna 1955 löytyi Salme-puoliso vain 6 km:n päästä kotoa. Armeija tuli suoritettua Kuopiossa v. 1956. Sen jälkeen Antti vaimonsa kanssa muutti Kokkolaan ja työpaikka löytyi silloisen TVL:n auton apumiehenä. Kokkolassa asuessa lapsia syntyi kaksi, Teijo ja Tuija. Salmen työ oli firmassa, jossa pakattiin kananmunia.
Vuonna 1960 perhe palasi takaisin Toholammille ja he ostivat Päiväniemen maatilan. Maatilan lisäksi Antille löytyi työpaikka Korpelan Voiman linjamiehenä. Iso suru kohtasi Peltokankaan perhettä Salme-äidin menehdyttyä v. 1963 lasten ollessa vielä hyvin pieniä.
Elämän kuuluu jatkua ja niinpä Antti tapasi uudenvuoden tansseissa Eilan. Hän oli kotoisin Reisjärveltä. Vuonna 1965 oli uuden avioliiton aika. Lapsia syntyikin lisää neljä tytärtä, Riitta-Liisa, Marika, Marjukka ja Anna.
Työt Ruotsissa kiinnostivat edelleen ja niinpä koko perhe lähti uudelleen Etelä-Ruotsiin Olofströmiin v. 1968. Antti meni töihin Volvon tehtaille. Volvon tehtailla oli töissä
monet muutkin Ruotsiin töihin lähteneet lamppilaiset.
Tuli aika, jolloin Antti perheineen tuli takaisin Toholammin Sykäräisiin. Se tapahtui v. 1970 ja silloin he ostivat perikunnalta Tanhualan tilan. Tilalla piti rakentaa uutta ja peruskorjata paljon rakennuksia. Maata täytyi ostaa lisää. Työntäyteinen aloitus maanviljelijän työhön. Työ maanviljelijänä Tanhualassa jatkui eläköitymiseen saakka. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin v. 1994, jonka jälkeen tilan hoitoa jatkoi perheen poika Teijo Peltokangas puolisonsa Eilan kanssa.
Liikunta on ollut tärkeä ja rakas harrastus Antin koko perheelle. Puoliso Eilan kanssa harrastettiin liikuntaa monipuolisesti. Usein tehtiin Lap-
piin mm. hiihto- ja vaellusreissuja. Tanssimassa käytiin myös usein. Antin nuoruudessa tanssimatkoja kuljettiin myös pyörällä mm. juhannustansseihin. Sykäräisen Nuorisoseuran toiminta oli myös kiinnostuksen kohde, ja harrastajateatterin näytelmissä Antti on ollut mukana. Näytelmiä esitettiin myös kiertäen Keski-Pohjanmaalla Nuorisoseurantaloilla niitä esittämässä.
Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piirin liikuntavastaavana toimi aikanaan Liisa Peltoniemi, lähtöisin Toholammilta. Hänen kanssaan tehtiin retkiä liikuntakursseille Mikkelin lähellä sijaitsevalle Haukivuorelle. Mm. Liikunnanohjaajien virikepäivät v. 2003, jossa aiheena oli ikääntyvien liikunnanohjaus.
Sauvakävely oli aikanaan uusi ja paljon porukoita mukaan saanut liikkumismuoto. Antti vaimonsa kanssa ohjasi sauvakävelijöitä oikeaan sauvakävelytapaan.
Piirin liikuntapäivän ollessa Hirvikoskella, Antti osallistui päivän ohjelman järjestämiseen. Muutoinkin Eläkeliiton Toholammin yhdistyksen tilaisuuksiin on ollut mieluisaa osallistua, nokipannukahvit ja makkaranpaistoa laavupaikoilla, päiväkahvitilaisuudet talvikautena. Toholammin yhdistyksen liikunnanvetäjänä on Antti toiminut myös. Aikanaan hankittiin Kallisen majaToholammin yhdistyksen käyttöön. Siellä oli paljon yhdistyksen toimintaa kesien aikana. Talkoohommina tehtiin kaikenlaista kunnostusta.
Ulkomaanmatkoja elämän aikana on tullut tehtyä useampia. Ne ovat suuntautuneet siskon luo Kanadaan
ja veljen luo Yhdysvaltoihin, Floridaan Ford Laurendaleen, Italiaan, Espanjaan ja risteilyille Ahvenanmaalle.
Nykyisin Eläkeliiton Toholammin yhdistyksen toiminta kiinnostaa edelleen. Talvikauden kahvitilaisuuksiin ja laavuilla tapahtuviin kahvi- ja makkaranpaistotilaisuuksiin on mukava osallistua. Kun järjestetään matkoja tai reissuja erilaisiin tapahtumiin, on edelleen mielenkiintoa lähteä mukaan. Etenkin, jos ne kohdentuvat paikkoihin, joissa on jotain uutta katsottavaa!
Aikanaan rakennettiin talkoilla Lestijärven rantaan Kutuniemen lomanviettopaikka MTK Lestijärven ja Toholammin tuottajayhdistysten kanssa. Sen rakennusprojektia hoitivat Aimo Virkkala Lestijärveltä ja
Antti Peltokangas Toholammilta. Suurin osa työstä tehtiin talkoilla. Aktiivisuutta on riittänyt myös yhteiskunnan asioiden hoitamiseen, muutamia niistä mainiten: Keskustapuolueen Toholammin paikallisosaston toiminta, Toholammin kunnanvaltuuston jäsenyys, Hankkijan alueellinen toiminta, MTK:n hallinnossa puheenjohtajana Toholammilla, Juustokunnan hallituksessa ja Osuuskunta Maitokolmion hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Yksi Antin mieluisimmista harrastuksista ovat jenkkiautot. Niitä on elämän aikana ollut useita. Nyt on olemassa Avoauto Mustang (vm 1998) ja Ford Taunus (vm 2001)
Suuri suru kohtasi Antti Peltokankaan perhettä uudelleen viime syksynä. Eila-puoliso nukkui pois mar-
raskuun lopulla Lestijärven palvelukeskuksessa, jossa hän oli asumassa ja hoidettavana v. 2019 tapahtuneen sairaskohtauksen jälkeen.
Nyt yksin asuessaan Antti hoitaa kotiaan ja puutarhaansa erityisen huolellisesti. Liikunnalla on suuri merkitys jokaiseen päivään. Liikunta pitää yllä hyvää terveyttä ja mielen virkeänä. Haastattelupäivän aamuna hän oli käynyt ajamassa pyörällä (toki sähköpyörällä) jo 50 km:n lenkin. Ja suunnitelmissa oli iltasella tehdä vielä toinen lenkki. Perheen kanssa yhteisiä tapaamisia on usein. Erilaisiin tapahtumiin Antti osallistuu aktiivisesti. Kotihommissa ja pihatöissä kuluu aikaa mukavasti. Elämä on edelleen rikasta ja monipuolista.
Ikäsyrjintäpäivän paneeli toi esiin karuja faktoja ikääntyneiden asemasta
Sykäräinen
Puh. 0400 264 329
Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri järjesti Ikäsyrjintäpäivän Toholammin kunnantalolla
YK:n kansainvälisenä ikääntyneiden päivänä 1.10.2025. Tapahtuman teemana oli ikäsyrjinnän tunnistaminen ja siihen puuttuminen.
Eläkeliitto muistutti kampanjassaan: "Tunnista ikäsyrjintä – toimi sen poistamiseksi."
Tilastot kertovat karua kieltä:
• Koettu ikäsyrjintä on kaksinkertaistunut 30 vuoden aikana.
• 82 % yli 60-vuotiaista kokee nuoruuden ihannoinnin ongelmaksi.
• 59 % kokee, että ikääntyneitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina.
PANEELI SYVENSI KESKUSTELUA IKÄSYRJINNÄSTÄ
Tapahtuma alkoi tulokahveilla, minkä jälkeen siirryttiin kulttuurisaliin. Eläkeliiton Toholammin yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Järvenoja toivotti vieraat tervetulleiksi, ja piirin vaikuttajavastaava Marjatta Tjäru johdatteli kuulijat aiheen ytimeen.
Nykytekniikka mahdollisti osallistumisen Eläkeliiton järjestämään valtakunnalliseen webinaaripaneeliin, jos-
sa keskustelijoina olivat:
• Esa Jämsen, geriatrian professori, Helsingin yliopisto
• Olli Kangas, dosentti, Turun yliopisto
• Teppo Kröger, yhteiskuntapolitiikan professori, Jyväskylän yliopisto
• Henna Nikumaa, vanhuusoik. tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto
• Sari Tervonen, toiminnanjohtaja, Omaishoitajaliitto ry
• Irene Vuorisalo, vanhusasiamies, Eläkeliitto ry
Keskustelua johti toimittaja Sanna Ukkola. Webinaarissa käsiteltiin ikäsyrjintää monista näkökulmista: terveydenhuollon, työelämän, hoivan ja oikeuksien kannalta.
Paikallinen keskustelu täydensi kokemusta. Webinaarin jälkeen
Maija Kortetmaa (kuvassa) Toholammin yhdistyksestä veti vilkkaan keskustelutilaisuuden, jossa osallistujat pääsivät jakamaan omia kokemuksiaan ja näkemyksiään ikäsyrjinnästä.
Katso tallenne webinaarista:
Kiivuperunoita ja muita perinneruokia
Seurakuntakodilla järjestetyillä kaksipäiväisillä perinneruokapäivillä maisteltiin ja muisteltiin ruokia, jotka lapsuudessa olivat tavallista arkiruokaa. Hirviperunat ja ruispuolukkavaahto olivat ensimmäisen päivän ruokina. Toisen päivän menu sisälsi kiivuperunat, mutin ja marjakiisselin. Pitäjäkohtaiset ruokalajit ovat tunnettuja, kuten meidän kiivuperunat ja Sievin mutti. Tänä päivänä rajat ovat laajentuneet ja uusien emäntien myötä vallanneet uusia alueita. Monet ruoista olivat vaatimattomia, mutta niihin liittyy lämpimiä muistoja, pitkistä iltapäivistä ja tuoksuista, jotka levisivät keittiöstä ulos asti. Jokaisella emännällä oli omat tapansa valmistaa perinneruokia, ja reseptit siirtyivät sukupolvelta toiselle usein suullisesti. Nykyisin näitä makuja etsitään uudestaan, ja vanhoja ohjeita kaivetaan esiin kellastuneilta reseptilapuilta. Ruoan valmistus pohjautui siihen mitä kotoa kulloinkin löytyi. Hattua saa nostaa emännille, jotka tämän päivän mittapuun mukaan valmistivat ateriat lähes tyhjästä. Perinneruokapäivien tunnelma oli lämmin ja nostalginen. Pöydissä jaettiin tarinoita siitä, kuinka kiivuperunat olivat aikoinaan kuuluneet arkipäivän ruokapöytään ja miten muttia valmistettiin nurkkatakassa tantarinkoukussa riippuvalla mustalla rautapadalla.
Moni osallistuja toi mukanaan omia muistojaan lapsuuskodin ruokatuoksuista ja kylän yhteisistä talkoohetkistä, joihin liittyivät tärkeänä osana yhteiset ruokahetket. Oli-
Hirvikeitto maistui Anneli ja Veikko Pihlajasalolle.
pa puintipäivän päätteeksi tarjolla jopa ”lintuperunat”.
Päivän aikana keskusteltiin myös siitä, kuinka tärkeää on vaalia paikallista ruokaperinnettä ja siirtää reseptit uudelle sukupolvelle. Monet päättivätkin ottaa vanhat reseptit käyttöön ja valmistaa niitä kotonaan –näin perinneruokien tarina jatkuu sukupolvelta toiselle.
Entisajan tyyliin
Koska ruoasta oli kyse niin keittiöön tarvittiin henkilökuntaa kai-
ken tämän toteuttamiseen.
Seurakunnassa emäntänä pitkään palvellut, nyt jo eläkepäivistä nauttiva Heli Järvelä oli toteuttamassa tapahtumaa, ties monennettako kertaa, iloisten apulaisten avustamana. Perinneruokapäivä sai jälleen koko pitäjän väen liikkeelle ja osallistujia oli laajemmaltakin. Päivien tuotto käytettiin Yhteisvastuutilin kartuttamiseen.
Sihteeri ARJA VIDENOJA
Käsityöpiiri ”Kökkä”
Perinteitä vaalien
Useimmilla meistä on vielä muistissa aika, jolloin naapurin emäntä saattoi pistäytyä päiväsydännä juttusille ja ottaa pussista käsityön esiin. Miehet olivat ulkotöissä, joten emännät olivat kotosalla kotiaskareita ja lapsia hoitaen. Tuohon aikaan ei naapuriin pistäytymisestä tarvinnut etukäteen sen kummemmin ilmoittaa.
Hanhisalon kylä on tiivis kyläyhteisö, joten naapuriin ei ole kenelläkään pitkä matka. Samassa elämän vaiheessa, eläkeikään ehtineitä on useita. Käsityöharrastus on kylällä pitkä perinne, joka on jatkunut sukupolvelta toiselle. Taitavia kutojia, joiden kangaspuissa syntyvät niin pellavaliinat kuin räsymatotkin, löytyy useita.
Tämän päivän trendi, eli puikoilla neulominen on valloittanut myös tämän piirin osallistujat. Suurin osa valmistuvista neuleista menee lahjaksi lapsille ja lastenlap-
sille. Kukapa ei ilostuisi mummun tekemistä kuviosukista tai villapaidasta.
Kuten arvata saattaa naisporukan ollessa kyseessä, niin puheen sorinaa riittää. Puhuminen ja puikkojen pyöritys kun käyvät yhtä aikaa. Ajankohtaiset asiat käydään samalla läpi ja parannetaan maailmaa, niin kuin sanonta kuuluu. Koolle kutsuminen on vastuussa olevan emännän tehtävä, hän myös järjestää pientä purtavaa kahvipöytään. Isommat tarjoilut säästetään joulun alla vietettävään pikkujouluun. Kokoonnumme noin kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa talvi aikaan. Kevät tuo tullessaan toisenlaiset askartelut, joten kokoontumiset jäävät tauolle. Käymme vielä yhdessä syömässä jossakin lähialueen lounaspaikassa ja jäämme kesätauolle. Syksyllä jatketaan…
Minä, kiertävä perhehoitaja
Eläkkeelle jääminen ei tarkoittanut minulle pysähtymistä, vaan uutta elämänvaihetta. Valmentauduin perhehoitajaksi ja tällä hetkellä toimin hyvinvointialueella kiertävänä perhehoitajana. Tässä tehtävässä saan auttaa arjessa heitä, jotka tarvitsevat tukea.
Kiertävänä perhehoitajana työskentelen hoidettavien omissa kodeissa. Se tarkoittaa, että olen mu-
kana toisen ihmisen elämässä hänen omissa tutuissa ympyröissään. Työni on olla läsnä, tukea arjen askareissa, kuunnella, keskustella, olla turvallinen aikuinen ja antaa rytmiä päivään. Jokainen kohtaaminen on yksilöllinen, jokainen ihminen ainutlaatuinen.
Tehtäväni on toimia sijaisena omaishoitajan vapaapäivien aikana. Omaishoitajalla on oikeus vähintään
kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, oikeus, joka on turvattava käytännössä, ei vain paperilla. Kiertävät perhehoitajat tekevät sen mahdolliseksi: tulemme kotiin, kannamme vastuun, jotta omaishoitaja voi hengähtää, levätä ja huolehtia myös itsestään.
Tämä työ tuo mukanaan paljon vastuuta, mutta myös ilon hetkiä, luottamusta ja kiitollisuutta. Kiertävänä
MAIRE KAURANEN ja SISKO HAUTAMÄKI
Sukkia syntyy kuin itsestään.
Hymy on herkässä kevätkauden päättyessä.
Puheenjohtajan vaihdos
Puheenjohtajan vaihdos
PYhteinen hetki liikettä ja läsnäoloa, asiakas Mauri Kola ja perhehoitaja Annikki Klemola vahvistavat voimia arjen askeliin, samalla omaishoitaja Viola Kola palaa kotiin huolehdittuaan asioista. Arjen tuki syntyy yhteistyöstä ja luottamuksesta.
Puheenjohtajan vaihdos
PPitkään yhdistykseemme kuulunut ja eri tehtävissä palvellut Maarit Asp luovutti puheenjohtajan nuijan varapuheenjohtaja Voitto Klemolalle paikkakunnalta muuton vuoksi. Monet tuntevat Maaritin paremmin nimellä Grönholm. Uusi sukunimi tuli uuden aviopuolison myötä. Eläkeliiton lehdessä olleen kirjeenvaihtoilmoituksen välityksellä he löysivät toisensa, Maarit ja Reijo. Maarit toimi hallituksen jäsenenä sekä sihteerinä täydet kuusi vuotta. Pienen hengähdystauon jälkeen hän aloitti yhdistyksemme puheenjohtajana vuoden
perhehoitajana voin käyttää elämänkokemustani arvokkaalla tavalla, Toivon, että kiertävä perhehoito tunnettaisiin laajemmin. Se on osa inhimillistä hoivan tulevaisuutta, ratkaisu, joka tukee omaishoitajien jaksamista ja mahdollistaa hoidon kotona. Jokaisella omaishoitajalla tulisi olla tieto ja pääsy tähän tukeen.
alusta. Sekä Maarit että uusi puoliso ovat molemmat kasvaneet eteläisessä Suomessa, jonne molemmilla on ystävyys- ja sukulaisuussuhteita. Niinpä muutto Salon seudulle tuli todeksi kevään aikana.
itkään yhdistykseemme kuulunut ja eri tehtävissä palvellut Maarit Asp luovutti puheenjohtajan nuijan varapuheenjohtaja Voitto Klemolalle paikkakunnalta muuton vuoksi. Monet tuntevat Maaritin paremmin nimellä Grönholm. Uusi sukunimi tuli uuden aviopuolison myötä. Eläkeliiton lehdessä olleen kirjeenvaihtoilmoituksen välityksellä he löysivät toisensa, Maarit ja Reijo. Maarit toimi hallituksen jäsenenä sekä sihteerinä täydet kuusi vuotta. Pienen hengähdystauon jälkeen hän aloitti yhdistyksemme puheenjohtajana vuoden
itkään yhdistykseemme kuulunut ja eri tehtävissä palvellut Maarit Asp luovutti puheenjohtajan nuijan varapuheenjohtaja Voitto Klemolalle paikkakunnalta muuton vuoksi. Monet tuntevat Maaritin paremmin nimellä Grönholm. Uusi sukunimi tuli uuden aviopuolison myötä. Eläkeliiton lehdessä olleen kirjeenvaihtoilmoituksen välityksellä he löysivät toisensa, Maarit ja Reijo. Maarit toimi hallituksen jäsenenä sekä sihteerinä täydet kuusi vuotta. Pienen hengähdystauon jälkeen hän aloitti yhdistyksemme puheenjohtajana vuoden
alusta. Sekä Maarit että uusi puoliso ovat molemmat kasvaneet eteläisessä Suomessa, jonne molemmilla on ystävyys- ja sukulaisuussuhteita. Niinpä muutto Salon seudulle tuli todeksi kevään aikana.
Eläkepäivilläkin voi vielä olla paljon annettavaa ja paljon saatavaa, kun sydän on mukana.
Haikein mielin luovuimme heistä. Pienimuotoinen läksiäistapahtuma pidettiin toukokuussa Lukkarin ruokalassa. Kukkakimpun lisäksi Maarit sai muistoksi Ullavassa vietetyistä yhteisistä vuosista Siskon kahvipusseista punoman kassin.
alusta. Sekä Maarit että uusi puoliso ovat molemmat kasvaneet eteläisessä Suomessa, jonne molemmilla on ystävyys- ja sukulaisuussuhteita. Niinpä muutto Salon seudulle tuli todeksi kevään aikana. Haikein mielin luovuimme heistä. Pienimuotoinen läksiäistapahtuma pidettiin toukokuussa Lukkarin ruokalassa. Kukkakimpun lisäksi Maarit sai muistoksi Ullavassa vietetyistä yhteisistä vuosista Siskon kahvipusseista punoman kassin.
Teksti ja kuva:
Haikein mielin luovuimme heistä. Pienimuotoinen läksiäistapahtuma pidettiin toukokuussa Lukkarin ruokalassa. Kukkakimpun lisäksi Maarit sai muistoksi Ullavassa vietetyistä yhteisistä vuosista Siskon kahvipusseista punoman kassin.
Teksti ja kuva:
ANNIKKI KLEMOLA
ja kuva: ARJA VIDENOJA Maarit ja Reijo Aspin läksiäiset.
Kickalan Terapiatalli
Kickalan Terapiatalli
Kickalan Terapiatalli
Kickalan Terapiatalli
Vionojantie 18, Ullava
Kälviäntie 24 B, Kälviä
toivottaa asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen
toivottaa asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen
toivottaa asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen
Iloista Joulua ja hyvää
Uutta Vuotta 2026!
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2024
Hyvää Joulua ja Onnellista
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2024
Uutta Vuotta 2024
Tervetuloa uudet ja vanhat asiakkaat!
Sukupiirongit kuntoon
Hienopuuseppä
Anne Salo, Ullava p. 050 343 3408 www.annesalo.kuvat.fi
PTR-Kuljetus Oy
Oy
Te määräätte suunnan, toteutan
Ullavan M-Market ja kahvio
Te määräätte suunnan, minä toteutan bussimatkanne
Te määräätte suunnan, minä toteutan bussimatkanne
MATKA-VESA Ky
MATKA-VESA Ky
Vesa Hirsikangas
Ullavan M-Market ja kahvio
Ullavan M-Market ja kahvio
L ukkari
L ukkari
MATKA-VESA Ky Vesa Hirsikangas P. 050 2017 info@matka-vesa.fi
Oy Te määräätte suunnan, minä toteutan bussimatkanne
MATKA-VESA Ky Vesa Hirsikangas P. 050 2017 info@matka-vesa.fi
Rauhallista Joulun aikaa ja Liikunnallista Uutta Vuotta!
Rauhallista Joulun aikaa ja Liikunnallista Uutta Vuotta!
Rauhallista Joulun aikaa ja Liikunnallista Uutta Vuotta!
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Hermoratahieroja
Sivulantie 12, 68390 Rahkonen puh. 044 301 2244
Sivulantie 12, 68390 Rahkonen puh. 044 301 2244
Sivulantie 12, 68390 Rahkonen puh. 044 301 2244
KUMIKEISARIN TIEDOTE:
JA
HENKILÖ- JA PAKETTIAUTOJEN RENGASMYYNTI
JA ASENNUS
Soita ja kysy lisää 0400
Soita ja kysy lisää 0400 264 641 / Ari Kortetmaa
Hautauskuljetus Töyräskoski
Hanna Maija Videnoja puh. 044 957 2047
Ullavantie 676, 68370 Ullava
& M Korpi 0500 362 085
0500 362 085
Kuljetus Siirilä Oy
Kuljetus Siirilä Oy
Kuljetus Siirilä Oy
Puh. 050-3516198
Anssi 0400 261 731
Anssi 0400 261 731
Anssi 0400 261 731
Eila ja Jari Töyräskoski
Rehuauto 0400 262 338
Rehuauto 0400 262 338
Rehuauto 0400 262 338
Rauhallista Joulun aikaa ja Liikunnallista Uutta Vuotta!
Ullava, puh. 06-889
Teksti
ARJA VIDENOJA Maarit ja Reijo Aspin läksiäiset.
ARJA VIDENOJA Maarit ja Reijo Aspin läksiäiset.
Unohtamisen sietämäton keveys ja hyvän elämän ohjeet
”
Unohtaminen on ihmeellistä”, nämä kuolemattomat sanat lausui Erkki-rehtori meille oppilaille, kun tenttasi biologian läksyä ja luokka oli kuin muissa sfääreissä. Oisko ollu nuoruusiän dementiaa meillä nuorilla oppilailla, vaiko pikku poikotti Erkki-sedän kiusaksi. Eikä tolokun vastauksia ope saanut – ei!
Jostain syystä edellä oleva juttu on jäänyt mieleeni nuoruusvuosilta, mikä todistaa, etten ole vielä herra Alzheimerin kaveri. Yli 7-kymppiset kun alkavat huomata haasteita muistamisessa. Muisti sakkaa ja tiukkoja paikkoja syntyy, ensimmäisen oire on nimimuisti. Tulee tuttu vuosien takaa vastaan ja tervehtii iloisesti. Voi kauhistus, mikä tuon tutun nimi olikaan: Pekka, Kalle, Jussi, Liisa, Irmeli, Vilma tai mikä se olikaan. Sitten jutellaan iloisesti ja muistellaan menneitä, lähinnä vanhoja kolttosia mitä tuli tehtyä kouluaikana. Kun ystävä on poistunut, mieleen hiipii kauhu, miten tuo toinen muistaa noin vanhoja asioita ja noin paljon, enkä minä muista paljoa mitään.
Aamuisin, kun kämmin rappuja alakertaan vessaan ja satun vilkaisemaan peiliin, sieltä minua katsoo vanha tätini. Mihinkähän on joutunut se nuori siloposkinen tyttönen, peili näyttää vanhaa rusinaa. Mihin ne vuosikymmenet ovat kadonneet, menneet niin nopeasti. Minusta on tullut VANHA!
Hellapoliisin hommissa usein käy siten, että jokin esine tarvitaan, lähden sitä hakemaan ja jo matkalla unohdin, mitäs minun pitikään hakea. Ei kun takaisin lähtöpisteeseen, ja niin muisti palailee pätkittäin. Nämä ovat niitä arkielämän ihmeellisyyksiä.
Oma lukunsa on kännykkä ja tietokone. Liian paljonliian nuorena! Tämä sanonta on ihan höpöpuhetta. Nykyään se on muuttunut sanonnaksi; liian paljon - liian vanhana! Minulla on viha-rakkaussuhde tietokoneeseen ja kännykkään. Huokailen, huokailemasta päästyäni, oon syntynyt 50 vuotta liian aikaisin. Miten muka tietokoneen käytön hallinta helpottaa ihmislapsen elämää, kysyn vain? Sen rakkineen opetteleminen on kovin haastavaa. Mutta, mutta, pakko myöskin todeta sitä riemua, kun osaan ja oivallan. Perheessäni olen huomannut erään asian, roolit ovat vaihtuneet. Jälkikasvu tarkistaa tämän tästä vanhempiensa puhelimet ja tietokoneet ja siivoaa sotkut. Hyvä niin!
Muisti ja sen ihanat koukerot: Kävin oikein kassomasa, mitä tietokirja sanoo ikääntyvän muistista:
• Aktivoi aivojasi läpi elämän!
• Ikääntymisen vaikutukset muistin toimintaan vaikuttavat työ- ja tapahtumamuistin alueella.
• Tapahtumamuisti alkaa heiketä jo nuoresta aikuisuudesta alkaen, mutta ajallisesti ja määrällisesti rajallinen työmuisti hidastuu ikääntymisen vaikutuksesta paljon myöhemmin.
Aivoja tulisi aktivoida ja pitää virkeänä ikävaiheista ja muuttuvista elämäntilanteista huolimatta.
Tässä teille rakkaat lukijat viiden sormen ohjeet:
1.Terveellinen ruoka
2. Säännöllinen liikkuminen ja liikunnan harrastaminen
Ei kun toteuttamaan ja pohtimaan onko omalla kohdalla asiat kunnossa vai pitäisikö parantaa tapojaan.
Nyt kun ollaan saatu hyvät neuvot, alamme keksiä ihania tekosyitä kiertää moisia ohjeita.
Kaurapuuroa, kiitos ei, siitä olen syönyt itseni irti. No, entäs liikunta, voi kun kolottaa sieltä ja täältä, oon niin vanhakin.
Aivojumppa, mitä se on! Osaan kertotaulun etuperin ja takaperin, vieläkö pitäis muuta!
Sosiaalinen aktiivisuus, istuin eilen pihakaivonkannella naapurin Vilman kanssa ja kerroin kaikki mehevimmät
juorut, joita olen kuullut, sekä kuulin uusia, siinä sitä aivojumppaa tarvitaan.
Sydän ja verisuonet, miten muka niihin voin vaikuttaa? Elämäni pituus on määrätty ylhäältä, leveyteeni voin vaikuttaa niillä herkuilla, joista uneksin.
Meillä Suomen ikinuorilla ovat asiat kaiken kaikkiaan hyvin, on elämisen perusasiat turvattu.
Meitä ikinuoria on joka lähtöön. Toisella lasi on puoliksi täysi ja toisella puoliksi tyhjä. Tämä lause kuvaa omaa asennettamme elämään ja asioihin ja siihen, miten pidämme itsestämme huolta. Huumori on elämän suola, sitä viljelkäämme. Jos osaamme katsoa elämää rakkauden silmälasien läpi, elämä on keveämpää, niin ja jokaisesta päivästä voimme lähettää kiitoksen yläkertaan.
Suloiseksi lopuksi viiden pisteen vihje: Kaivakaa muistilokeroistanne lapsuutenne runot ja sadut ja miettikää niitä! Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa!
Iloisin terveisin PIRKKO VIKMAN, runojen ja satujen ystävä Piirros: Tiina Fors / ChatGPT
Tekoäly – ystävä vai haaste?
Tekoäly on yhä enenevässä roolissa nyky-yhteiskunnassa. Digiloikan myötä tekoälyn hyödyt ja haasteet ovat tulleet osaksi meidän arkipäiväämme. Meidän senioreidenkin on hyvä tietää, missä kaikessa tekoälyä voidaan hyödyntää, miten itse voisimme hyödyntää tekoälyä ja miten osaamme varautua tekoälyn tuomiin uhkiin.
Järjestimme luennon tekoälyn historiasta ja nykypäivästä. Toukokuun lopussa kerääntyi 28 tekoälystä kiinnostunutta kuulijaa FM Insinööri (YAMK) Janne Torpan luentoa kuuntelemaan. Luennon aiheita olivat mm. Mitä tekoäly tarkoittaa? Miten tekoäly vaikuttaa elämäämme? Mitä hyötyä ja haasteita tekoäly tuo mukanaan?
Tekoäly ei ole enää vain tietokoneohjelmoijien salaperäinen työkalu – se on jo osa meidän kaikkien arkea lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Tekoäly auttaa esimerkiksi lääkärin vastaanotolla, verkkokaupoissa ja julkisissa palveluissa kuten Kela, Verohallinto, pankit jne.
Tekoälytyyppejä on erilaisia, ei vain GenAI/ChatGPT. Tekoälyn esim. ChatGPT:n voi ladata itselle vaikka
juhlapuheen laatimista varten. Tekoälyä voi hyödyntää sekä hyvässä että pahassa. Tekoälyn avulla tuotetut huijaukset sähköpostissa voivat olla hyvin vakuuttavia. Jos sähköpostiin tulee viestejä, joissa vaaditaan nopeaa reagointia, kannattaa viedä hiiri lähettäjän osoitteen päälle. Siitä selviää, onko lähet-
täjä varmasti pankki tai joku muu julkinen taho. Pankkitunnuksia ei pidä antaa netissä tai puhelimessa kenellekään. Mobiilivarmennetta kannattaa käyttää vahvaan tunnistautumiseen muissa kuin pankkipalveluissa. Muistetaan myös päivittää laitteet tietoturvan takia.
SARI TORPPA
Janne Torpan tekoälyluentoa oli seuraamassa iso joukko kiinnostuneita.
Nuorisoseuran toimintaa Vetelin
Veikkolassa
Veikkola, tuo jykevä nuorisoseurantalo seisoo uljaana Kapsinkankaalla Torpantien varrella. Samassa pihapiirissä on myös Vetelin kotiseutumuseo luhtiaittoineen. Kirkonkylän nuorisoseuralla on pitkät perinteet. Ensimmäinen nuorisoseurantalo, vanha Veikkola, rakennettiin 1905. Heti pian huomattiin talon käyvän liian pieneksi ja päätettiin rakentaa lisäsiipi, johon saatiin sijoitettua juhlasali ja kunnon näyttämö. Laajennus valmistui 1909, ja samana vuonna Jussinpäivänä (27.12.) vietet tiin uudistetun talon vihkiäisiä.
MONIPUOLISTA TOIMINTAA
Uusi juhlasali ja näyttämö mahdollistivat seuralle monipuolisen toiminnan. Naisille ja miehille perustettiin voimisteluseura – naisille Kataja ja miehille Vetelin Yritys. Koska tuohon aikaan tanssia saattoi olla hetken aikaa vasta muun ohjelman jälkeen, päätettiin alkaa järjestää iltamia. Aluksi ohjelmat koostuivat runojen lausumisesta ja pienistä yksinnäytöksistä, mutta pikkuhiljaa alettiin ottaa ohjelmistoon myös vaativampia näytelmiä. Näytelmäinnostus oli kova. Monien vuosikymmenien ajan Vetelin kirkonkylän nuorisoseura tulikin tunnetuksi juuri näytelmäseurana. Niistä ajoista mukavana muistona ovat lukuisat valokuvat Veikkolan ravintolasalin seinällä.
UUSI NUORISOSEURANTALO
Sotavuodet verottivat myös seuratoimintaa. Hiljaiselon jälkeen saatiin kuitenkin uutta virtaa ja heti pian alettiinkin suunnitella talon remonttia tai uuden talon rakentamista. Seura päätti rohkeasti aloittaa uuden nuorisoseurantalon rakentamisen, vaikka kaikesta oli sotavuosien jälkeen pulaa. Perustettiin rakentamistoimikunta, joka tarttui tomerasti toimeen. Rakentaminen toteutettiin pitkälti talkooperiaatteella. Rakennuspuita kerättiin talollisilta, ja jopa meijerinkin metsästä saatiin rakennuspuita. Piikkilankaa kerättiin, jolla sitten saatiin vaihdettua nauloja. Päätös uuden talon rakentamisesta oli tehty talvella 1946, ja jo saman vuoden marraskuussa vietettiin uuden talon vihkiäisjuhlaa – näytelmän kera tietenkin.
UUSIA PERINTEITÄ
Uuden talon rakentamisen jälkeen seuran perinteeksi muodostuivat Jussinpäiväiltamat, jonka ohjelmaan kuului näytelmä ja lopuksi tanssia. Seura on myös monella eri vuosikymmenellä järjestänyt perinteiset veteliläiset kruunuhäät. Muistan itsekin hämärästi, oletettavasti viimeiset 1982 järjestetyt kruunuhäät, joissa vihittiin oikeasti veteliläinen hääpari. 1960ja 1970-luvulla Veikkola tunnettiin laajasti Keski-Pohjanmaalla hyvänä tanssipaikkana. Linja-autot kyyditsivät
tanssiväkeä ympäri maakuntaa, ja tien varret olivat täynnä tanssikansan autoja. Jouduttiinpa alakerran ravintolasaliin laittamaan muutama terästolppakin vahvistamaan yläkerran salin lattiaa, kun ihmisiä oli tanssimassa niin paljon, että pelättiin juhlasalin lattian pettävän. Veikkolassa esiintyivät varmastikin kaikki noiden vuosikymmenien kuuluisuudet, myös oman pitäjän kuuluisa kaksikko Jouko ja Kosti.
Luulenpa, että myös moni myöhemmin solmittu avioliitto on saanut alkusysäyksensä Veikkolassa. Tanssien pito hiipui 80-luvulle tultaessa, mutta vielä joitakin iltamia järjestettiin. Seuran näytelmäpiiri esitti ainakin vielä vuonna 1987 Tukkijoella-näytelmän, jota käytiin esittämässä Kalajoella saakka.
Muuta toimintaa 70- ja 80-luvulla olivat tanssikurssit, kansalaisopiston kutomapiirit ja kunnan järjestämät nuortenillat, joihin itsekin osallistuin. 90-luvulla toiminta taas hiipui ja vietettiin hiljaiseloa. Toki nuorisoseuran taloa vuokrattiin juhlakäyttöön, ja tuohon aikaan talo olikin suosittu häiden pitopaikka.
TALON KUNNOSTUS
Talon kunnosta on aina koitettu huolehtia erilaisin remontein, mutta rakentamisen jälkeen suurin ponnistus oli 2010-luvulla, kun talo uudistettiin ja entisöitiin nykyiseen kuntoonsa. Silloiset toiminnassa mukana olleet ak-
tiiviset jäsenet tekivät suuren työn. Talo uudistettiin sekä sisältä että päältä. Yläkertaan rakennettiin uusi ajanmukainen keittiö, joka mahdollistaa isojenkin juhlien järjestämisen.
TOIMINTAA NYKYÄÄN
Tänä päivänä seuran toiminta muodostuu erilaisten tilaisuuksien järjestämisestä, mm. useamman kerran on järjestetty Naisten ilta. Lisäksi kuluvana vuonna järjestettiin Renkaita ja rokkia -tapahtuma, joka kokosi kaikki autoista kiinnostuneet päivällä paikalle. Iltaa jatkettiin Telaketju-bändin voimin. 5.8. pidettiin kansallispuvun tuuletuspäivä ja elokuun lopussa Antti Ahopelto orkestereineen soitti tansseissa.
Seura on saanut pitkästä aikaa myös oman näytelmäpiirin, kun Teatteri Revontulet siirtyi nuorisoseuran alaisuuteen muutama vuosi sitten. He harjoittelevat talvikaudella Veikkolassa näytelmiä, joita on esitetty kolmena edeltävänä keväänä Veikkolassa hyvällä menestyksellä. Toivomme, että myös jatkossa Vetelin kirkonkylän nuorisoseura tunnetaan jälleen myös näytelmäseurana.
Nuorisoseura pyrkii tekemään yhteistyötä myös muiden yhdistysten kanssa. Veikkolassa onkin järjestetty tapahtumia mm. Vetelin musiikinystävien, Vetelin Erän ja Vetelin mieskuoron toimesta. On ollut mukava huomata, kuinka monet ovat löytäneet Veikkolan hyvänä juhlien
pitopaikkana. Häiden lisäksi Veikkolassa on juhlittu syntymäpäiviä, rippijuhlia, lakkiaisia, pikkujouluja, luokkakokouksia ja onpa pidetty muistotilaisuuskin. Seura yrittää olla omalta osaltaan mukana mahdollistamassa näitä ainutkertaisia juhlia.
MIKSI KUULUN NUORISOSEURAAN
Olen ainakin kolmannen polven nuorisoseuralainen. Vähän myöhäisherännäinen, mutta joka tapauksessa. Oma edesmennyt isäni oli todella aktiivinen nuorisoseuralainen vuosikymmenten ajan. Hän kuului näytelmäporukkaan ja oli monen muun ohella järjestämässä niitä kuuluisia tansseja. Veikkola tuli itselle tutuksi jo lapsena, kun kotitalo on aivan vieressä Klaavun kankaalla. Veikkolaan pyörähdettiin lapsena tämän tästä, aina silloin, kun ovet olivat auki.
Nykyään nuorisoseuralaisuus on minulle osallistumista talkootyönä, aktiivina ja ideoivana muiden samoin ajattelevien kanssa. Tervetuloa toimintaan mukaan!
MIIA TUNKKARI, varapj. Vetelin kirkonkylän Nuorisoseura ry
Lähde: Anna-Leena Alaspää: Kankhalta kankhalle
ILMASTOINTI- JA PELTIALAN ERIKOISOSAAMISTA JO VUODESTA 1964
Vetelissä sijaitsee Tukena Jokekoti -asumispalveluyksikkö, joka on kehitysvammaisten koti. Koska yksikön työntekijät ovat lähinnä naispuolisia, haluttiin miespuolisille asukkaille viriketoimintaa ja niin syntyi Tukena Jokekodin Äijäkerho. Kerho sai alkunsa keväällä 2024 ja kokoontuu noin kerran kuukaudessa keskustelemaan kahvikupposen äärellä asukkaiden kanssa. Kokoontumispäivä on ollut odotettu ja toimintaa jatketaan taas syksyllä.
Eläkeläisistä ryhmässä mukana ovat olleet Reijo, Antero, Paavo ja Jukka.
Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2026!
Hyvää Joulua!
Finniläntie 152, 69820 Räyrinki p. 040 845 7028 VETELIN ASUSTE JA
• Valmisvaatteet • Kankaat puh. 040 7714 179
Koulutie 77, 67700 VETELI
K.Leivon Leipomo Oy 69820 Räyrinki • Puh. 020 7282 8470 www.leivon.fi p. 040 835 6573
69700 Veteli, puh. 050-400 3302 vetua@vetua.fi
Hyvää Joulua ja Onnellista
Uutta Vuotta 2026!
• TUULILASIEN VAIHDOT/ KORJAUKSET
• AUTOHUOLLOT
www.timma.fi/ sarinkauneusnurkkaus 040 4155 468
W-Sähkö Oy SÄHKÖASENNUSTYÖT
Puh. 044 264 9030
Kukka ja tähti
Koulutie 84, puh. 06 8621 384 Meiltä laadukkaat ja yksilölliset
Tämän vuoden ulkomaanmatkamme suuntautui Pohjois-Ruotsin ja -Norjan upeisiin maisemiin. Matkareitti kulki Pello–Pajala–Vittanki–Kiiruna-linjaa Norjaan ja paluumatkalla pysähdyimme Levillä.
Kiirunassa pääsimme seuraamaan poikkeuksellista tapahtumaa: kaupungin keskustan siirtoa. Rautamalmiesiintymä vanhan keskustan alla pakottaa siirtämään koko alueen – kustannuksiltaan noin miljardi euroa, maksumiehenä kaivosyhtiö LKAB. Uusi keskusta on jo osin valmis: siellä ovat kaupungintalo, kirjasto ja hotellit. Kävimme seuraamassa vaikuttavaa tapahtumaa, kun 670 tonnin painoinen, vuonna 1912 rakennettu kirkko siirrettiin ehjänä viiden kilometrin päähän. Tapahtuma keräsi paljon lehdistöä ja turisteja.
LUONTOA JA KULTTUURIA LOFOOTEILLA
Abiskossa saimme seuraamme suomalaisen Norjassa asuvan oppaan, joka jakoi asiantuntevaa tietoa paikallisesta elämästä. Norjalaiset ovat vahvasti luontokansaa – viikonloput vietetään vaatimattomilla, sähköttömillä kesämökeillä tuntureilla. Mökkikyliin ei kulje teitä, vaan matka taittuu kävellen pysäköintialueilta.
Svolvaer, Lofoottien suurin kaupunki, hurmasi meidät jylhillä vuorilla ja perinteikkäillä taloillaan. Vierailimme lasinpuhaltamossa, ravintoloissa ja näimme kuuluisat kuivatut kapakalat. Kalastus on alueella elinehto, ja opas jakoi meille monipuolista tietoa kalankäsittelystä sekä kapakalareseptejä. Lofooteilla myös ruokatarjonta oli runsasta – kalaa, lampaanlihaa, perunoita, vihanneksia ja puolukkasurvosta riitti pöydissä.
TROMSSASSA – KALASATAMIA JA VANHUSTENHOITOA
Matka jatkui Tromssaan, jossa opas johdatti meidät kävelykierrokselle kalanjalostustehtaille ja vanhaan kalastussatamaan. Hän valotti meille myös Norjan yhteiskunnan rakenteita: vanhustenhoito on järjestetty mallikkaasti. Kodinhoitajat ovat kiinteä osa palveluketjua, joka etenee vaiheittain aina sairaalahoitoon asti. Vanhukset voivat asua mahdollisimman pitkään kodinomaisessa ympäristössä.
Myös koulutus poikkeaa suomalaisesta: teoriaa on vähemmän, mutta painopiste on luonnossa liikkumisen ja selviytymistaitojen opettelussa.
MAASEUTU JA MAAHANMUUTTO
Norjassa halutaan pitää koko maa asuttuna. Maataloutta tuetaan enemmän kuin Suomessa, ja elintarvikkei-
Kapakaloista tehty kattokruunu
den hinnat neuvotellaan valtion ja tuottajajärjestöjen välillä. Viljely painottuu rehu- ja juurikasveihin, maidontuotantoon ja lihakarjaan.
Norjan työvoimapulaa paikkaavat maahanmuuttajat, jotka saavat kielikoulutusta ja työhön ohjausta. Norjan vauraus, mm. valtava öljyrahasto (lähes 2000 miljardia), mahdollistaa kattavat sosiaalipalvelut.
Tämä kohde on saanut EU:n maaseuturahoitusta
PALUUMATKA LEVILLE
Kotimatkalla kuljimme Tromssasta Kilpisjärven kautta. Tie oli hyvässä kunnossa, samoin Suomen länsirajaa myötäilevä reitti. Viimeinen yö vietettiin Levillä, jossa näkyi uusi rakennusbuumi ja säilölunta rinteillä.
YHTEENVETO
Matka oli monipuolinen, informatiivinen ja maisemiltaan henkeäsalpaava. Kiirunan ainutlaatuinen kaupunkisiirto, Lofoottien kalakulttuuri ja Tromssan yhteiskuntamallit avasivat meille näkymiä pohjoismaiseen elämään, jota ei voi suoraan verrata Suomen arkeen – erityisesti Norjan öljyvarojen ansiosta.
Teksti ja kuvat: PAULA AHOLA, piirin matkavastaava
Tiedotus seuraavalle levelille -koulutushanke
Koulutus on avoin kaikille asukkaille Pirityisten alueella. Otathan naapurisikin mukaan ja siirrytte molemmat seuraavalle levelille!
Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry toteuttaa koulutushankkeen alueensa ikäihmisten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi, kärkenä tiedotuskoulutus nykyaikaisia ja enenevässä määrin vaadittavia digialustoja käyttäen. Uutuutena tekoälyn mahdollisuuksiin tutustuminen. Koulutus toteutetaan ostopalveluina alan asiantuntijoilta.
Tavoitteena on tehostaa ja monipuolistaa tiedottamista ja lisätä siihen liittyvää osaamista siten, että viestitään oikeissa ja niissä kanavissa, joita kohderyhmään kuuluvat käyttävät.
Kouluttajina toimivat: Outi Airola, Yxpila Media Oy, Seppo Lamminen, digiasiantuntija, kouluttaja, Jari Ojala, KROMEfi-koulutuspalvelut ja Jorma Ronkainen, toimitusjohtaja, On Lähde Oy
HYVIÄ KOKEMUKSIA TÄHÄNASTISISTA KOULUTUKSISTA
Hanke pääsi jo hyvälle alulle kevään mittaan ja koulutuksia jatkettiin syksyllä 2025.
Ajankohdat ja paikat ilmoitetaan piirin kotisivuilla. Tiedotetta täydennetään hankkeen edetessä.
Suomalaisuus on kasvanut ajan saatossa heimoista ja maakunnista. Varsinaisesti maakuntaidentiteetti muotoutui 1800-luvun kansallisen heräämisen myötä. Erityisesti Zacharias Topeliuksen Maamme kirjan kuvaukset eri heimojen piirteistä ja tavoista vahvisti nykypäivään kestäneen mielikuvan. Maakuntien erilaisuuden voi vahvemmin kokea erityisesti kulttuurin rikkaudessa eri maakunnissa. Eläkeliittokin on rakentunut aallon lailla maakunnittain. Maakunnallisuus ja paikallisuus ovat olleet liiton voimavara, onhan toimintamme erityisen vahvasti lähitoimintaa ikäihmisten hyväksi. Kulttuuritoiminta on ollut liittomme toiminnassa yksi eläkeläisten hyvinvoinnin kulmakivistä. Nyt se on nostettu enemmän esille liiton toiminnassa. Kulttuuri ei ole pelkästään tai-
detta, musiikkia tai kirjallisuutta vaan myös tapa, jolla ihmiset elävät, jakavat kokemuksia ja toimivat yhdessä, mikä jättää jäljen.
Parasta on, kun tekeminen tai kokeminen tapahtuvat yhdessä. Esim. taide-elämys koetaan usein yhdessä ventovieraiden kanssa, mistä syntyy ryhmärajat ylittävä luottamuksen ja läsnäolon tunne. Ihminen tarvitsee kanssaihmisyyden tunnetta hyvinvoinnin tueksi.
Kansainvälisessä seminaarissa käsiteltiin Euroopan kansojen onnellisuutta. Suomen onnellisuuden lähteistä puhuttaessa nousi esiin laajan yhdistystoiminnan merkitys, lähes jokainen kuuluu johonkin järjestöön. Myös ehdotettiin talkookulttuuria tansseineen, kesäteattereita ja laajaa kuorolaulantaa. ”Suomalaiset harjoittelevat talvet ja esiintyvät kesät toinen toisillenne.” No, varmaankin totta toinen puoli. Suomessa kuoroharrastus ja talkoot kuvastavat parhaiten väestön sosiaalista pääomaa ja lisäävät sosiaalisen läsnäolon tunnetta. Laulunopettajanikin kannusti minua laulamaan luokan kuorossa lohduttamalla ”kannattaa olla mukana sosiaalisen läsnäolon tunteen vuoksi, vaikkei lauluääntä olisikaan”.
Vapaaehtoistyö perustuu keskinäiseen luottamukseen, antamisen ja saamisen iloon. Joten ei ole ihme, että tutkimukset osoittavat sen olevan yksi vahvimmista terveyttä edistävistä ja
Terveisiä Eläkeliitosta
hauskoista eläkeläisten harrastuksista. Se näkyy myös eläkeikää lähestyvistä ihmisistä. Hyvin moni aikoo eläkkeellä osallistua jonkinlaiseen vapaaehtoistyöhön. Siinä on jotain, se vetoaa ihmisyyteen.
Aivotutkimus on viime vuosikymmeninä syventynyt erilaisen kulttuurin vaikutukseen ihmisen hyvinvointiin. Taide aiheuttaa sekä taidetta itse tekevälle kuin siitä nauttivalle hyvin samanlaisia aivojen neuroniverkon aktivoitumisia. Sama vaikutus syntyy myös arkisten miellyttävien kulttuuriharrastusten kuten yhteisen kortinpeluun, ruuanlaiton, kutomisen tai autojen rassailun kautta.
Kulttuurin merkitys on viety mm Kanadassa ja Englannissa niin pitkälle, että kulttuurisetelit ja kulttuurilähetteet on otettu yhdeksi keinoksi perusterveydenhuoltoon lievempien pahoinvointien ja sairauksien hoitoon mukaan. Suomessakin muutamat kunnat kuten Turku ja Tampere ovat kokeilleet kulttuuriseteleitä hyvin tuloksin. Uudessa sotessa sen soisi olevan yhtenä keinona mukana.
Kieli, murteet ja elämäntavat eri maakunnissa rikastuttavat yhdessäoloamme. Kannattaa vierailla naapuripiirissä tai maakunnassa, tehdä vaikka tikusta asiaa kokoontumiselle ja yhteisille tapaamisille. Jokainen tapaaminen on hyödyllinen. Kulttuuri kukkii myös naapurissa.
Eläkeläisten oikeudet yhteiskunnassa eivät
ole itsestäänselvyys
Eläkeliiton sääntöjen toisessa pykälässä määritellään liiton toiminnan tarkoitus. Liiton toiminnan tarkoituksena on eläkeläisten ja eläketurvaa tarvitsevien etujen ja oikeuksien edistäminen. Onkin hyvä muistaa, että eläkeläisillä on nimenomaan oikeuksia, jotka takaavat heille yhdenvertaisen aseman suhteessa muihin väestöryhmiin. Kyse ei ole mistään itsekkäistä eduista.
Tämä vaikuttamistyö, oikeuksien valvonta – mitä nimitystä halutaan-
kaan käyttää – on siis kuulunut Eläkeliiton sääntömääräisiin tehtäviin sen historian alusta lähtien. Itse asiassa koko liiton perustaminen kiteytyy tähän vaikuttamistehtävään. Jo liiton ensimmäisenä toimintavuonna liiton tärkeäksi tehtäväksi nousi pyrkimys vahvistaa eläkeläisten tietoisuutta ikääntyvien arvosta ja oikeuksista yhteiskunnassa.
Viimeiset vuodet ovat olleet järjestöllemme ja eläkeläisille yleensä poikkeuksellista aikaa. Pandemia lamautti
RAIMO IKONEN puheenjohtaja, Eläkeliitto ry
järjestötoiminnan ja nosti yhteiskunnalliseen keskusteluun väestön terveyden ja hengen suojelun. Eläkeläiset vetäytyivät pääministerin kehotuksesta ”karanteen kaltaisiin olosuhteisiin”. Muutaman kuukauden kuluessa tuli selväksi, että sosiaalinen eristäytyminen ei välttämättä edistä ikääntyneiden kansalaisten terveyttä vaan se voi olla myös riskitekijä. Kun liitto alkoi ensimmäisen koronakevään aikana saada tietoja jäsenkunnan psyykkisen toimintakyvyn heikentymisestä ja yksinäisyydestä, oli ryhdyttävä nopeisiin toimenpiteisiin - vaikuttamistoimintaa tämäkin. Liitto julkaisi mediatiedotteen otsikolla ”eläkeläisiä ei saa suojella hengiltä”. Tästä ulostulustamme alkoikin ennenäkemätön julkinen keskustelu, joka lisäsi päättäjiemme ymmärrystä eristämisen negatiivisista terveysvaikutuksista. Pian näitä hyvää
tarkoittavia eristämistoimia ja -ohjeita alettiinkin lievientää. Jälkeenpäin on helppo todeta, että onnistuimme vaikuttamistehtävässämme tässä kohtaa hyvin. Tunnistimme eläkeläisten hyvinvointia uhkaavan tekijän, saatoimme sen yleiseen tietoon ja saimme toivotun muutoksen aikaan.
Kun pandemia hellitti, kiinnittyi huomio Suomi-neidon taloushaasteisiin. Taloustalkoissa maan hallitus on nopealla aikataululla leikannut julkisia menoja, jonka seurauksena myös eläkeläisten toimeentulo on heikentynyt. Eläkeläisten verotus on monissa tuloluokissa entistä kireämpää samansuuruisiin palkkatuloihin verrattuna. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on nostettu ja lääkkeiden arvonlisäverokantaa kiristetty. Tässä vain muutamia esimerkkejä poliittisista päätöksistä, jotka näkyvät eläkeläisten
Aivojumppaa – krypto
KRYPTO
kukkarossa ikävällä tavalla.
Eläkeläisten oikeudet eivät ole itsestään selvyys. Niistä on pidettävä huolta ja mikäpä olisi parempi taho tätä tehtävää hoitamaan kuin Eläkeläisten oma järjestö. Myös alueellisella tasolla liiton jäsenpiirit joutuvat pohtimaan suhdettaan sääntöihin kirjattuun vaikuttamistehtäväänsä. Hyvinvointialueiden kiristynyt talous ja siitä johtuva palvelupisteiden karsinta herättää huolta eläkeläisissä ympäri maata. Piireillä onkin nyt tuhannen taalan paikka jäsenkuntansa sote-palveluihin liittyvien ongelmien kartoittamisessa. Näiden ongelmien saattaminen päättäväisesti päätöksentekijöiden tietoaan vaatii aikaa, suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä. Viime ajat, kun ovat osoittaneet, että eläkeläisten oikeudet yhteiskunnassa eivät ole itsestäänselvyys.
Yhdistyskehittäjät Anneli Järvenoja ja Helena Tilus kävivät hakemassa eväitä tulevia piirin ideapäiviä varten Eläkeliiton syysseminaarista, joka pidettiin Lehmirannassa 23.–25.9.2025.
Joulu 2024 nyt netissä
Tehtävien ratkaisut
KRYPTO ratkaisu SANAHAKU ratkaisu
Kun toiminnanjohtaja uteli, mitä seminaarissa oli käsitelty, hän sai napakan ja ytimekkään vastauksen: ”Vastaanottava ja saavutettava Eläkeliitto.”
Kuulostaa mielenkiintoiselta – ja onkin!
Hyvät neuvot ovat kullanarvoisia, kun mietimme, miten pidämme kaikki mukana ja innostamme myös uusia jäseniä mukaan toimintaan.
Ehkäpä avain siihen löytyy tutuista aineksista:
Ilo, oivallukset ja merkitykselliset kohtaamiset – aivan kuten tähänkin asti.
Odotamme innolla uutta ideakokouskierrosta – ideoita ei ainakaan puutu!
Julkaisija: Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry Halkokarintie 4, 67300 Kokkola p. 050 3421 203 keski-pohjanmaa@elakeliitto.fi elakeliitto.fi/keski-pohjanmaa
Päätoimittaja: Taina Alanko yhteistyössä yhdistysten nimeämien joululehtivastaavien kanssa
• sähköpostilla tai Eljas-jäsenrekisterin kautta viestillä piirihallituksen jäsenille, yhdistysten puheenjohtajille ja sihteereille sekä sovituille muille vastuuhenkilöille
• yhdistyspalstalla Keskipohjanmaassa ja nettiversiossa: https://www.tapahtumienkeskipohjanmaa.fi/fi-FI
• EL-Sanomissa (5 kertaa/vuosi)
• tarvittaessa kirjeitse
• virallisista kevät- ja syyskokouksista lisäksi lehtiilmoituksella Keskipohjanmaassa ja EL-Sanomissa
Älypuhelimella pääset kotisivuillemme ja FB:iin kohdistamalla kameran QR-koodiin ja napauttamalla ruutuun ilmestyvän nettiosoitteen auki.
Piirihallitus kiittää
kaikkia tämän lehden sisällön tuottamiseen osallistuneita henkilöitä, ilmoittajia ja yhteistyökumppaneita ahkeruudesta ja tuesta.
Kuvassa seisomassa vasemmalta Erkki Järvenoja Toholammilta, Mikko Känsälä Kokkolasta, Mikko Hänninen Perhosta, Tellervo Pakkala Kaustiselta, Katariina Hakkarainen-Jylhä Kälviältä, Sari Torppa Vetelistä, Eila Löytynoja Sievistä, Riitta
Laasonen Kannuksesta, Marketta Similä Lestijärveltä ja Ritva Hotakainen Halsualta. Istumassa vasemmalta varapuheenjohtaja Heikki Sinko Lohtajalta, puheenjohtaja Annikki Klemola Ullavasta, toiminnanjohtaja Taina Alanko Kokkolasta ja Teuvo Iso-Oja Himangalta.
Facebookiin:
Kotisivuille:
Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry:n piirihallituksen kokous, Ullava 8.9.2025
Ikäihmisten ennaltaehkäisevän hyvinvointityön puolesta KeskiPohjanmaan hyvinvointialueella
Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri on syvästi huolissaan ikäihmisten ennaltaehkäisevän, hyvinvointia ja terveyttä tukevan työn alasajosta Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Nimenomaan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen tulisi panostaa enemmän – ei vähemmän.
Yli 65-vuotiaiden määrä alueellamme kasvaa jatkuvasti, ja mitä pidempään heidän toimintakykyään, terveyttään ja hyvinvointiaan voidaan tukea, sitä parempi sekä yksilön että koko hyvinvointialueen kannalta – myös taloudellisesti.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on olennainen osa kestävää ja vaikuttavaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Niin kutsuttu Hyte-työ (hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen) tukee ikäihmisten toimintakykyä, mielenterveyttä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Kun ennaltaehkäisevät palvelut kuten liikuntaryhmät, ravitsemusneuvonta, kotikäynnit ja yhteisölliset aktiviteetit vähenevät, seurauksena on usein lisääntynyt sairastavuus, yksinäisyys ja palvelutarpeen kasvu – ja sitä kautta suuremmat kustannukset erikoissairaanhoidossa, ympärivuorokautisessa hoidossa ja kotihoidossa.
HUOLI IKÄKAUSITARKASTUKSISTA
Olemme saaneet lukuisia yhteydenottoja jäseniltämme liittyen ikäihmisten palveluiden supistuksiin –erityisesti 70- ja 75-vuotiaiden terveystarkastusten kutsujärjestelmän lopettamiseen.
Terveystarkastuskutsut ovat olleet keskeinen osa ennaltaehkäisevää työtä. Niiden avulla on voitu havaita ajoissa mm. sairauksia, toimintaky-
vyn heikkenemistä ja sosiaalista haavoittuvuutta – ja ohjata henkilö oikea-aikaisesti tarpeellisten palveluiden piiriin.
Kutsujärjestelmän lakkauttaminen siirtää vastuun täysin yksilölle, joka ei välttämättä osaa, ymmärrä tai uskalla hakeutua tarkastukseen omaaloitteisesti. Tämä johtaa helposti siihen, että ongelmat tunnistetaan vasta kriisivaiheessa – jolloin hoito on usein myöhäistä ja kustannuksiltaan korkeampaa.
Vakavat seuraukset voivat olla:
• Terveyserojen kasvu: Heikommassa asemassa olevat jäävät helpommin ilman palveluita.
• Sairastuvuuden lisääntyminen: Hoitamattomat sairaudet ja mielenterveysongelmat pahenevat.
• Kustannusten kasvu: Korjaava hoito on aina ennaltaehkäisyä kalliimpaa.
• Palvelujärjestelmän kuormittuminen: Lisääntynyt tarve kiireellisille ja raskaille palveluille.
Ikäkausitarkastukset eivät ole pelkkä rutiinitoimenpide – ne ovat kohtaamisen paikka, jossa ikäihminen voi tulla kuulluksi, arvioiduksi ja tuetuksi. Ne ovat myös ainoa keino tavoittaa monia, jotka eivät muuten hakeudu palvelujen piiriin.
HUOLI HYVINVOINTIALUEEN
RAHOITUKSESTA JA MITTAREISTA
Olemme mediasta kuulleet, että hyvinvointikertoimen merkitys rahoituksessa on korostumassa, ja että esimerkiksi lonkkamurtumien ehkäisy vaikuttaa rahoitusperusteisiin. Kes-
ki-Pohjanmaa on aiemmin ollut tällä mittarilla Suomen parhaimmistoa, mutta viimeisimmän tiedon mukaan alueen tuloskerroin on heikentynyt huolestuttavasti. Tämä voi vaikuttaa suoraan alueen saamaan rahoitukseen – ja toisaalta kertoo siitä, että ennaltaehkäisevän työn laiminlyönti voi jo nyt näkyä negatiivisesti.
RATKAISUJA JA TOIMENPITEITÄ
Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri kannustaa alueen kaikkia toimijoita yhteistyöhön, jotta voimme saavuttaa inhimillisesti ja taloudellisesti kestävän lopputuloksen. Ennaltaehkäisevän työn resurssien turvaaminen ei ole vain järkevää – se on linjassa kansallisten strategioiden ja hyvinvointialueiden omien tavoitteiden kanssa.
Vanhusneuvostoille tulee taata todelliset mahdollisuudet vaikuttaa hyvinvointialueen suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan asioissa, jotka koskettavat ikääntynyttä väestöä. Näin varmistamme, että ikäihmisten ääni kuuluu ja heidän tarpeensa huomioidaan.
LOPUKSI
Aluehallituksella on nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ikäihmisten palvelut kehittyvät: halutaanko painottaa vain korjaavaa hoitoa vai myös ennakoivaa, osallistavaa hyvinvointityötä? Toivomme vahvaa sitoutumista jälkimmäiseen.
ELÄKELIITON
KESKI-POHJANMAAN PIIRI RY PIIRIHALLITUS
Kannanotto
Tarjoamme luotettavaa ja paikallista isännöintiä.
Asiakkaanamme teillä on käytössänne sähköinen
OmaRetta-palvelukanava, jolla seuraatte taloyhtiönne taloutta ja tapahtumia helposti.
Asiakkaanamme teillä on käytössänne sähköinen
OmaRetta-palvelukanava, jolla seuraatte taloyhtiönne taloutta ja tapahtumia helposti.
Tule juttelemaan tai pyydä tarjous elisa.rannila@retta.fi
Tule juttelemaan tai pyydä tarjous elisa.rannila@retta.fi
