Chemigate, the Bridge 1 / 2024 FI

“What is the use of a house if you haven’t got a tolerable planet to put it on?”

- Henry David Thoreau

Chemigaten sidosryhmälehti 2024

Kamera löytää veneen ylhäältä oikealta. Kahdeksanpyttyiset MerCruiserit pakottavat sikarinmallisen Wellcraftin neljänkymmenen solmun pintaliitoon yli aallokon. Nopea zoomi paljastaa, että ruorissa seisoo blondi mies pikkutakissa, hihat käärittyinä ja takatukka kuosissa. Hänen yhtä lailla tyylikkäästi pukeutunut Sancho Panzansa seisoo vieressä tuima ilme kasvoillaan Jan Hammerin puskiessa elektronista poppia ääniraidalle bassoviisarit punaisella. Laiturilla heitä odottaa geneerinen latino pahis. Olkoon hänen nimensä vaikka Javier Escobar. Javier istuu lentotukialuksen kokoisessa Mersussa. Hänellä on timantteja sormissa, Armanin pikkutakki olkapäillä ja Patek Philippe ranteessa. Hänen ammattinsa on kokaiinin jalostaminen ja myyminen. Nyt minulla on teidän huomionne. Jos suonette, niin lähden kelaamaan siimaa sisään.

Havahduin joskus 80-luvun lopussa kolmosta töllöttäessäni siihen, että juuri Javier oli se, jolla on blingiä. Itse tuottajat eli kokapensaiden viljelijät eivät olleet Armanista ikinä kuulleetkaan. Tuotteen loppukäyttäjä ei myöskään juuri välitä ketjun kompleksisuudesta. Häntä kiinnostaa valkoisen jauheen hinta ja teho. Vaikka emme Chemigatessa ole sen enempää Mejidinin kartelli kuin sopimusviljelijämme kokan viljelijöitä, niin tavallaan samat lainalaisuudet pätevät. Mammona ei kumuloidu tuotantoketjun alkupäähän. Bioteknologian nousua ja sen luomia mahdollisuuksia emme ole pystyneet viestittämään koko ketjulle. Päätimme tässä sidosryhmälehtemme numerossa yrittää tehdä asialle jotain.

Vähän kuten supersuositussa TV-sarjassa, Yellowstonessa, romantisoidaan karjan kasvatusta pitkillä otoksilla karjapaimenista, jotka siirtävät roolistaan autuaan tietämättömiä lehmiä paikasta paikkaan, myös monet meistä omissa mielissämme näemme viljelijän ylpeänä mutta jurona hahmona, joka on kuin Täällä pohjan­

tähden alla -romaanin sivuilta repäisty. Kun pistätte tämän lehden sivuun, toivon, että olette sisäistäneet, ettei näin todellakaan ole. Menestyvä talonpoika on jo kauan sitten omaksunut yrittäjän roolin ja ajattelutavan. Hänen kädessään istuu yhtä luonnollisesti PC:n hiiri kuin kuokka. Hänen päässään pyörii yhtä lailla yrityksen tase kuin glyfosaatti resistenssi maailmassa, jossa viljely on enemmän tiedettä kuin taidetta

Meillä kaikilla on toki vielä työtä tehtävänä, niin tuottajalla, tehtailijalla kuin asiakkaalla. Maailma ympärillämme palaa ja meidän odotetaan tekevän asialle jotain. Aikaa ei ole ruhtinaallisesti päättää, mitkä ovat ne toimivat keinot. Tunnen maltillista kunnioitusta niitä julkkiksia ja poliitikkoja kohtaan, jotka uskalsivat nostaa vaikeita asioita, kuten ilmaston lämpenemisen, valokeilaan (olettaen ettei kyseinen henkilö ole lentänyt yksityiskoneella toiselle puolelle maapalloa tätä tekemään), mutta paljon, paljon enemmän kunnioitan niitä lukemattomia puurtajia, jotka kylmän kliinisesti tutkivat dataa ja tämän perusteella ehdottavat, mitä meidän kannattaa tehdä, ja niitä visionäärejä, jotka uskaltavat kaivaa kuvetta, kun polku eteenpäin on viitoitettu.

Tässä lehdessä näette joitakin toimenpiteitä jatkon suhteen. Ehdotetut toimenpiteet eivät välttämättä ole helppoja sulattaa eivätkä halpoja toimeenpanna. Mutta yksi asia ei ole muuttunut, vaikka teknologia ja toimintatavat ovatkin kehittyneet: helpoksi ei maanviljelyä voi vieläkään väittää. Näin ollen on myös tärkkelysperunasta, ohrasta ja vehnästä versovan bioteknologian ketjun hallinnoiminen äärimmäisen haastavaa. Chemigate ottaa haasteen vastaan. Me kannamme vastuumme huomisen puolesta. Odotamme yhteistyökumppaneiltamme samaa.

Tom Schauman Päätoimittaja ja Chemigate­konsernin toimitusjohtaja

Berner 140 vuotta –

KAHDET JUHLAT

Berner järjesti kahdet juhlat 140-vuotisen taipaleensa kunniaksi. Tuntui suurelta kunnialta olla yksi niistä, jotka Hannes Berner sekä Antti Korpiniemi kutsuivat kumpiinkin juhliin. Ensimmäisenä iltana Suvilahden Kattilahalliin oli kutsuttu kon-

sernin kaikkein tärkeimmät asiakkaat ja yhteistyökumppanit. Meidän isäntien saapuessa paikalle oli ilmassa selvää hermostuneisuuden tunnetta. Järjestelyistä vastaavan Saana Suomen kädet saivat pulssini laskeutumaan, kun hän tottuneesti kiinnitti valkoisen kukan takinliepeeseeni. Olen

vakuuttunut, ettei hän huomannut, mikä rauhoittava vaikutus hänellä oli meihin.

Sidosryhmien edustajien saapuessa oli hienoa nähdä, mikä vaikutus sekä paikalla että pukuloistolla oli myös heihin. Kun sitten juhlaseminaarin puhujat

Teksti: Tom Schauman

vuoron perään astelivat estradille ja pitivät puheenvuoronsa, oli jo selvää, että ilta voitiin nähdä voittona kotitiimille. Ja mitä loistavia puheita Carl Bildt, Elina Hiltunen ja Maija-Riitta Ollila pitivätkin. Ilta jatkui hyvän ruuan (voidaan oikeutetusti väittää, että Suomen parhaan ruuan, olihan sen loihtinut Suomen kokkimaajoukkue) ja esiintymisten parissa. Illan tavoite oli tehdä selväksi, että Berner on valmis ottamaan roolia kehittyvän Suomen huomisen puolustajana. Viesti meni varmasti perille.

Toinen juhlailta olikin hengeltään erilainen. Se oli inklusiivisempi, maanläheisempi, no, paremman sanan puutteessa, rempseämpi. Juhlat oli suunnattu Bernerin työntekijöille. Kutsut saapuivat kaikille henkilökohtaisesti, ja Chemigate vastasi vakuuttavasti. Kaksi kolmannesta Chemigaten väestä pakkautui juniin, autoihin ja busseihin suunnatakseen pääkaupungin yöhön. Ilta oli kertakaikkisen upea. Bernerin historia tuli kaikille tutuksi ammattilaisesiintyjien ja lahjakkaiden amatöörien vetäessä showta. Puna nousi poskille, ja paatuneimmatkin seinäruusumököttä-

jät huomasivat jazzijalan hakevan rytmiä viimeistään Kaija Koon ottaessa Kattilahallia haltuunsa. Vaikutuksen teki myös

Bernerin perheen väsymätön risteily juhlakansan keskuudessa käsiä puristellen ja sanoja vaihdellen.

Uusia legendoja kirjattiin entisten joukkoon myöhään yöhön, mutta olen luvannut odottaa ainakin kymmenen vuotta, ennen kuin niistä kaikista kerron.

Antti Korpiniemi.

Kalle, Maisa, Tom (ylh. vas.) ja Annaleena (alh. oik.) juhlatunnelmissa.

1900-luvun taite – agentuurikauppa

Ensimmäiset vehnäjauhotoimitukset Amerikasta synnyttävät agentuurikaupan. Suolan, rukiin, ohran ja kalatuotteiden ohella Berner tuo maahan harvinaisempia herkkuja kuten marsipaania, lakritsia, rusinoita ja kahvia.

taite

1930 –kasvinsuojeluaineet

Maatalouden kehittyessä tuontia laajennetaan mm. lannoitteisiin. Berner tarjoaa 1930-luvulla suomalaisille ensimmäisenä kasvinsuojeluaineita.

1950 – uuden kasvun aikaa

Kulutustottumukset muuttuvat ja autokuume kasvaa suomalaisten keskuudessa. Vuonna 1952 perustetaan Herttoniemen tehdas, aloitetaan kosmetiikan maahantuonti ja kehitetään XZ-hiustenhoitoöljy.

1960-1970 –autonhoitotuotteet, sairaalalaitteet ja sport

Oman tuotekehityksen tuloksena markkinoille lanseerataan Korrek-autonhoitotuotteet.Toimintaa laajennetaan sairaalalaitteiden ja -tarvikkeiden kauppaan. Sport-, trukki- ja elintarvikeosastot perustetaan.

1883 – tarina alkaa

Berner Oy:n tarina alkoi, kun norjalainen Sören Berner saapui 1880-luvulla

Helsinkiin tutkimaan 40 000 asukkaan kaupungin markkinoita. Sören päätti aloittaa liiketoiminnan Suomessa tuomalla silliä suoraan pyyntipaikalta Norjan Stavangerista Helsinkiin.

1940 – sotavuodet

Sotavuosien säännöstelyn vaikutukset näkyivät Suomessa pitkään. Berner vastasi kasvavaan kysyntään tuomalla mm. perunajauhoja, maissitärkkelystä, glyseriiniä ja lihasäilykkeitä. 1940-Iuvulla Berner alkaa jakaa voitto-osuutta koko henkilöstölle ja kehittää henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimista työterveyslääkärin palveluilla ja hammashoidolla.

1980-1990 – ensimmäiset yrityskaupat ja etabloituminen Baltiaan

Berner juhlii sadatta toimintavuottaan 1983. 1990-luvulla Alkolta Berner ostaa teknokemian (esim. Lasol) toiminnot ja Sareko Agro Oy:n liiketoiminnan oston myötä Berner kasvaa maan johtavaksi kasviensuojelutaloksi. lnstrumentariumilta ostetaan Bergenheim Yhtiöt Ab. Tuotevalikoima laajenee lnfalastentarvikesarjalla, jonka nimi vaihdetaan Ainuksi. Viroon perustetaan tytäryhtiö Berner Eesti Ou.

2010 alku –tuotanto laajenee

Tuotevalikoima laajene Omron-veren painekuume- askel- ja kehonkoostumusmittareilla Normomedical Oy:n oston myötä. Liettualaisen kosmetiikka-alan yrityksen UAB Kruzas Nordic Cosmetics Distributionin osto. Kaupan myötä Berneristä tulee yksi Baltian maiden johtavista kosmetiikan maahantuojista ja jakelijoista. H2- ja H3-tuotantolaitokset valmistuvat Heinävedelle 2013.

2010 loppu – uuteen pääkonttoriin

Bernerin uudet modernit toimitilat valmistuvat Herttoniemeen 2017. Berner ostaa Yliopiston Apteekki -konserniin kuuluneen, laboratoriolaitteiden myyntiin ja maahantuontiin erikoistuneen Ordior Oy:n liiketoiminnan Suomessa ja Virossa. Berner ostaa magnesiumkemikaalien valmistajan Catrock Oy:n ja sen Kokemäellä toimivan tytäryhtiön liiketoiminnat. Uusi tytäryhtiö Berner Chemicals tulee kehittämään magnesiumtuotteiden tuotantoa edelleen Kokemäellä.

Vuonna 2023 Bernerin 140-juhlavuosi.

2010 loppu

2020 alku

2021

2000 – yrityskauppoja, tehdas Heinävedelle

Berner ostaa tunnettuja brändejä, kuten Nokian Jalkineet, LV- herkän ihon tuotteet, Herbina-hygieniasarian, Rajamäen etikkaliiketoiminnan sekä Grow How -liiketoiminnan, jonka nimi muutetaan myöhemmin GreenCareksi.

2020 alku – koronaa ja kasvua

Berner valmistaa Heinävedellä koronapandemian johdosta keväällä 2020 kymmenkertaisen määrän desinfiointituotteita. Kasvua 10 yrityskaupalla.

Vuonna 2021 Chemigate tulee osaksi Berneriä. Chemigate ostaa äänienemmistön Finnamylkonsernista vuonna 2022.

erää myöhemmin

Teksti: Annaleena Stenman

Kertoisimme mielellämme pitkän ja vaiherikkaan version Lapuan märkämodifiointierän numero 10 000 valmistuksesta, mutta valitettavasti erän kutkuttavat yksityiskohdat eivät ole jääneet operaattori Jani Alaselle kristallinkirkkaina mieleen. Oli aivan tavallinen tiistai-ilta syyskuussa 2023. Työnjohto oli kirjannut ajo-ohjelmaan, että tuotteen Classic 145 valmistus olisi aloitettava. Alanen avasi uuden ajopäiväkirjan ja huomasi samalla, että juokseva eränumero oli tasan 10 000. Hän tuumasi itsekseen, että on sitä jo monta satsia tehty tällä järjestelmällä. Ei dramatiikkaa, ei ilon kyyneleitä eikä kukaan taputtanut selkään. Pullakahvit sentään nautittiin etapin kunniaksi.

1990-luvun alussa muutti tekemistä helposti dokumentoitavaan suuntaan. Ajopäiväkirjat ja tekijät ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta eriä on valmistunut hurja määrä: arviolta 35 000 kpl!

Ensimmäinen erä , joka työkaluun on kirjattu, on tehty 1.3.2010 eränumerolla 6. Tuolloin operaattori Hannu Alho valmisti alusta loppuun tuotteen Raisamyl 01151. Juokseva numerointi alkoi numerosta 6, koska ensimmäiset 5 erää olivat ”Modifaattorin” kehittäjän Esko Hagrenin demoeriä, jotka hän sittemmin poisti työkalusta.

Jos vielä kauemmas muistellaan, erä numero 6 ei suinkaan ole ensimmäinen märkämodifiointierä yrityksen historiassa. Ihan ensimmäinen märkämodifiointi on tehty Lapualla jo vuonna 1980. Alkuun valmistukset välivaiheineen kirjattiin ruutupaperille, mutta varsinkin ABB-automaatiojärjestelmän käyttöönotto

Märkämodifiointi on Chemigatelle edelleen merkittävä tapa käsitellä tärkkelystä, sillä reaktorikohtainen nestemäinen panos antaa tasalaatuisen lopputuloksen ja toimitusvarmuutta. Alasen mukaan märkämodifioinnissa on tärkeintä pyrkiä välttämään tuotteiden sekoittuminen ja kemikaalien annosteleminen vääriin paikkoihin. Alasella itsellään on tapana tuplavarmistaa, että annostelureitin venttiilit ovat kääntyneet, ennen kuin laittaa pumppauksen päälle. Tämän hän on joutunut opettelemaan kantapään kautta:

”Olin 1990-luvulla ensimmäisiä kertoja yksin operoimassa. Reaktorin 15 pH-kierrossa oli ongelma ja se piti ajaa käsin alas. Hetken päästä silloinen työnjohtaja Seppo Sievi-Korte tuli rauhallisesti valvomoon kysymään, onko minulla kaikki hyvin. Märkämodifioinnin alakerta kuulemma ’vähän’ lainehti, eli lattia oli 15 cm:n paksuisen tärkkelyslietekerroksen peitossa. Kokeneempi operaattori auttoi selvittämään ongelman, joka johtui epähuomiossa auki jääneestä venttiilistä. En silloin tiennyt, että reaktorilla 1 ja 15 on yhteinen venttiili, koska se suljettiin ohjelmassa eri sivulta.”

AEROPONINEN VILJELY

– mitä ihmettä se on?

Multaa tai kuokkaa ei ole näköpiirissä. Il massa leijuva vaalea juurikasvusto herättää mielenkiintoa ja ihmetystä. Kasvustossa näkyy myös täydellisen puhtaita ja pulleita perunoita, joiden pinta on ulkonäöltään silkkisen sileä. Näin voisin kuvata ensi katsomalta aero ponista viljelyä. Aeroponista menetelmää on kehitetty lähinnä tutkimus tarkoituksiin pitkin 1900-lukua, ja jopa Nasa on rahoittanut tutkimuksia avaruusmatkailua varten.

Aeroponista kasvatusta harjoitetaan suuremmassa mittakaavassa Suomen Sie menperunakeskuksella Tyrnävällä. SPK:n verkkosivuillaan kerrotaan seuraavasti: ”SPK on kehittänyt siemenperunan tuotantoon uuden aeroponisen menetel män. Mukuloiden määrän kasvia kohti se nostaa jopa kymmenkertaiseksi aikaisem paan verrattuna. Aeroponisen menetelmän ydin on, että perunan juuret kasvavat pimeässä, suljetussa kammiossa ilmassa roikkuen. Turvetta tai muuta kasvualustaa ei käytetä. Juurille sumutetaan tarkoin määritellyin väliajoin ravintoliuosta, jonka koostumus räätälöidään muun muassa lajikkeen ja kasvuvaiheen mukaan. Peru nan varsi puolestaan on valossa kammion yläpuolella. Menetelmä vaatii oman lait teistonsa, joka mahdollistaa ravintoliuoksen sumutuksen tarkan säätelyn ja automa tisoinnin sekä muun muassa valaistuksen muuntelun. Uuden menetelmän ansiosta uudet, lupaavat perunalajikkeet saadaan nopeammin Suomen markkinoille kotimaisista siemenkannoista ja riippuvuus ulkomaisista kantasiemenistä vähenee.”

Osa kuluttajista on saattanut törmätä myös hydroponiseen eli vesiviljelyyn. Pelkästään verkosta hakemalla vesiviljelystä löytyy mittava määrä tietoa. Kotiviljelyynkin tarjotaan siis monenlaisia vaihtoehtoja, että kasveja ei tarvitsisi kuokkia maahan asti. Mitä kaikkea nämä menetelmät voivatkaan tarjota tulevaisuudessa?

Suomen Siemenperunakeskus

Yhtiömuodoltaan SPK oli ensimmäiset parikymmentä vuotta valtion laitos ja toimi Maatalouden tutkimuskeskuksen yhteydessä. Vuoden 1996 alussa SPK:sta tuli liiketoimintaa harjoittava itsenäinen valtion laitos. Nykyiseen muotoonsa osakeyhtiöksi SPK muuttui vuonna 2002. Suurin osakas on sopimusviljelijöiden perustama yhtiö H.G. Vilper Oy 51 prosentilla. Valtion osuus on 22 %, suomalaisen perunateollisuuden 17 % ja MTK:n 10 %.

Lähteet:

https://www.spk.fi/fi/aeroponinen­tuotanto/

https://www.spk.fi/fi/yritys/

Teksti: Tuire Luomala

Starch Europe

avaa tietä alan valoisaan tulevaisuuteen

Vaikka tärkkelystä on käytetty monipuolisesti aina antiikin ajoista lähtien, eivät sen lukuisat edut ole aina maallikolle tuttuja. Niitä valaisee Starch Europe, joka ajaa tärkkelysalan asiaa EU:ssa – eli ottaa viestikapulan Plinius vanhemmalta ja toimittaa sen perille parlamentin saleihin.

Teksti: Jenga

Starch Europen toimitusjohtaja Jamie Fortescue päätyi tärkkelysalalle oman kiertotiensä kautta. Tämä diplomaattiperheen kasvatti aloitti työuransa makeisyhtiö Marsin sekä työnvälityspalvelujen lobbarina ponnahtaen lopulta Spirits Europen pääjohtajaksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 2012, hänelle tarjottiin Starch Europen toimitusjohtajan paikkaa.

Fortescuen mukaan hänen työnsä on paljolti järjestön 30 jäsenyrityksen näkemysten yhteensovittamista ja välittämistä EU:n komissiolle, parlamentille sekä jäsenvaltioille. Hän kertoi the Bridgelle tärkkelyksen puolesta puhumisesta, Starch Europen tuoreimmista kestävyystoimista sekä alan tulevaisuudennäkymistä.

Tärkkelyksen sanansaattajana Euroopan vallan linnakkeissa

Puhuessamme Fortescue oli juuri palannut Starch Europe Conference 2023 -tapahtumasta. Vuosittaisen tilaisuuden teemana olivat tällä kertaa kasviperäiset proteiinit sekä EU:n komission edellisen, vuonna 2018 tehdyn proteiinilinjauksen päivittäminen.

”Meidän tavoitteemme oli kirkastaa kuulijoille prosessointivaiheen merkitystä ja sitä, että kasviperäisiä proteiineja saadaan soijapapujen ja palkokasvien lisäksi myös jäsenyritystemme jalostamista viljelykasveista. Pyrimme estämään vuoden 2018 virheiden toistumisen. Toivoakseni onnistuimme siinä, mutta katsotaan, mitä vuoden 2024 strategia tuo tullessaan.”

Starch Europe operoi vuosittain useiden vastaavien kysymysten parissa – puolustaen tärkkelysmyönteisiä toimia, jotka liitty-

vät innovaatioihin, maaseutuun ja kestävyyskysymyksiin, kuten kasvipohjaiseen ruokaan ja biopohjaiseen kiertotalouteen. Nyt edessä on kuitenkin vaalivuosi 2024, joten suuri osa työstä kohdistuu EU-parlamentin tulevien meppien valistamiseen.

”Vaikka parlamentin kokoonpano hieman muuttuu, eivät pitkän aikavälin teemamme katoa minnekään. Työskentelemme jatkossakin tuttuun tapaan torjunta-aineiden ja mykotoksiinitasojen parissa keskittyen samalla vahvasti erilaisiin kauppasopimuksiin. Näinä haastavina aikoina puheenaiheeksi nousevat usein myös alan valtiontuet.”

Parlamentin uudistuessa on vielä epäselvää, missä määrin sen poliittiset näkemykset ovat linjassa Starch Europen tavoitteiden kanssa. Järjestö ei silti aio työssään jarrutella vaan pitää ympäristö- ja biotalouskysymykset jatkossakin asialistansa kärjessä.

Kunnianhimoiset kestävyystavoitteet vaativat yhteistyötä ja uutta teknologiaa

Tärkkelysteollisuus toimi aikanaan edelläkävijänä hiilijalanjälkensä säännöllisten elinkaariarviointien (LCA, Life Cycle Assessments) julkistamisessa. Heti alkuun oli ratkaisevan tärkeää saada kaikki jäsenyritykset asiassa metodologisesti samoille linjoille. Fortescuen mukaan tavoitteena oli yhdenmukaistaa alan käytäntöjä ja ehkäistä puheita viherpesusta.

”Huomasimme ehkä muita aiemmin, että hiilijalanjäljen ottaminen kilpailutekijäksi on riskialtista, jos jokainen yritys tarkastelee sitä eri metodeilla. Totesimme yksimielisinä tarvitsevamme

sen laskentaan yhteisen, ulkopuolisten tahojen kehittämän menetelmän, jolla saamme aikaan myös alakohtaisen lukeman.”

Mitä ikinä vuoden 2024 vaaleissa tapahtuukin, tekee järjestö EU:n kanssa tiivistä yhteistyötä Green Deal -ohjelmassa, jonka kunnianhimoiset poliittiset aloitteet tähtäävät kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämiseen ja nettonollapäästöjen saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä. Edistääkseen näitä tavoitteita Starch Europe päivitti elinkaariarviointinsa ja julkaisi oman hiilineutraaliuden tiekarttansa vuonna 2022.

”Yksi Green Dealin päätavoitteista on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, joten laadimme tiekartan, jossa sitoudumme vähentämään omia CO 2-päästöjämme 25 % vuosina 2019–2030. Tarkoituksemme on päivittää toimialamme

LCA-tutkimus viiden tai kuuden vuoden välein. Näin viestitämme, että olemme edistyneet asiassa, mutta samalla haastamme itsemme pyrkimään yhä parempaan.”

Tämän vuoden elinkaariarviointi osoitti CO2-päästöjen vähentyneen 19 % vuosina 2009–2019. Seuraavan tiukan vähennystavoitteen saavuttamista aiotaan tukea säännöllisellä seurannalla, puolivälin edistymisraportilla ja riippumattomalla LCA-tutkimuksella vuonna 2031.

Genomitekniikoihin ei investoida merkittävästi ennen varmuutta siitä, missä määrin EU ne sallii. Fortescuen mukaan EU:n komission ehdotus asiasta etenee hyvää vauhtia, mutta jos valmista ei tule EU-vaaleihin mennessä, voi asia juuttua järjestelmään ja uuden parlamentin arvioitavaksi.

Jos näin käy, on kaikki taas avoinna.

Tärkkelyksen seuraavat askeleet Euroopassa?

Tärkkelyksen tulevaisuutta pohtiessaan Fortescue myöntää, että viime vuosina on riittänyt haasteita aina globaalista pandemiasta geopoliittiseen levottomuuteen ja energiakustannusten nousuun. Hän korostaa silti tärkkelyksen monipuolisuuden ja välttämättömyyden antavan syytä optimismiin.

”Kasvihuonekaasupäästöjen osalta voimme hallita vain sitä, mitä omissa laitoksissamme tapahtuu. Olemme kuitenkin sitoutuneet tekemään tiivistä yhteistyötä myös toimittajiemme kanssa, sillä 75 % ympäristöjalanjäljestämme syntyy jo ennen kuin viljaraaka-aineet saapuvat tehtaisiimme.”

Maatalouden päästöjen vähentäminen edellyttääkin lähivuosina tiivistä viljelijäyhteistyötä uusien tekniikoiden ja teknologioiden parissa – esimerkkinä uudistava maatalous, jolla parannetaan maaperän laatua ja hiilensidontaa.

”Suuret elintarvikeasiakkaat pyrkivät sinnikkäästi siihen, että heidän toimitusketjunsa pohjautuu uudistavaan maatalouteen. Näiden muutosten myötä tuotanto on viiden-kuuden vuoden kuluttua tehokkaampaa ja halvempaa, mutta sen etukäteiskustannukset ovat korkeammat. Meidän on yhdessä viljelijöiden kanssa ratkaistava, kuinka tämä heille korvataan.”

Toista keskeistä kehittyvää teknologiaa edustavat uudet genomitekniikat (NGT), joilla voidaan levittää viljelykasveihin geneettisiä parannuksia entistä nopeammin ja tarkemmin. Näin viljan geneettistä rakennetta voidaan muuttaa juuri halutulla tavalla esimerkiksi kestämään paremmin tiettyjä ilmasto-olosuhteita tai taudinaiheuttajia.

”Olennaista on, että viljelijät saavat käyttöönsä tarvitsemansa vihreän siirtymän vaatimat teknologiat. Ja siksi uusista genomitekniikoista on yhä tärkeämpää keskustella. Esimerkiksi perunan osalta jäsenemme kertovat, että CRISPR-Cas-tekniikan avulla he voisivat vähentää torjunta-aineiden tarvetta jopa 75 %. Tämäntyyppinen teknologia on juuri sitä, mitä viljelijä tarvitsee saavuttaakseen asetetut tavoitteet.”

Jotta asiat etenevät tärkkelysteollisuuden toivomaan suuntaan, tarvitaan Starch Europelta neuvottelupöydissä vakaata otetta.

”Uskon ihmisten tarvitsevan tärkkelystä yhä enemmän etenkin elintarvikkeiden ulkopuolisissa sovelluksissa – uusiutuvana raaka-aineena se on monissa tuotteissa erinomainen vaihtoehto fossiilisille raaka-aineille. Ruoka- ja proteiinipuolella pidän siirtymistä kasvipohjaisempaan ruokavalioon merkittävänä mahdollisuutena alalle. Olemme viime vuosina nähneet, kuinka tärkeitä olemme monille toimitusketjuille, ja uskon tämän kehityksen jatkuvan.”

Entä mies itse – miltä loikka väkevistä alkoholijuomista tärkkelykseen tuntuu nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin?

”No, toisinaan oli paljon helpompaa edustaa väkeviä alkoholijuomia – ihmiset sentään ymmärtävät, mitä viski ja konjakki ovat! Mutta tärkkelys on myös hieno ala. On aina kiehtovaa kuulla ja seurata, kuinka jäsenemme sopeutuvat yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Se tekee tästä työstä mielenkiintoista.”

Malja sille, Jamie.

EUROOPAN

TÄRKKELYSTEOLLISUUS

EU:n viljelijöitä: 60 000

Tuotantolaitoksia: 71

Työpaikkoja: 16 000

Raaka-aineita: 25 000 000 tonnia

Tärkkelyksiä ja johdannaisia: 11 000 000 tonnia

Proteiineja ja kuituja: 5 000 000 tonnia

STARCH EUROPE

Henkilöstöä: 6

Jäseniä: 30, liitännäisjäsenet: 6

Budjetti: 1 500 000 €

Jamie Fortescue

Kansalaisuus: brittiläis-belgialainen

Titteli: toimitusjohtaja, Starch Europe

Koulutus: Eton College & University of East Anglia

Jamie Fortescue

Koskenkorvalla edistetään uudistavaa viljelyä ja kumppanuutta

MAnora on tärkkelysten toimittajana Chemigaten luottokumppani. Yhtiö panostaa vahvasti uudistavaan viljelyyn, jolla turvataan raaka-aineiden saannin lisäksi koko toiminnan vastuullisuutta ja ympäristön hyvinvointia.

oni tuntee Anoran Pohjoismaiden johtavana viinien ja väkevien alkoholijuomien bränditalona. Ja ellei tunne, herättää viimeistään Koskenkorva-nimi tuttua värinää ainakin suomalaisten mielen ja kielen päällä. Yhtiön liiketoiminnan ketju ulottuu juomaetanolista ja teknisistä etanoleista pellolle saakka eli rehuraaka-aineiden ja ohratärkkelysten tuotantoon, ja viimeksi mainitut kulkevat Chemigaten kautta edelleen paperi- ja kartonkiteollisuuteen.

Anoran kansainvälisen toiminnan ydin sijaitsee juuri mainitulla Ilmajoen Koskenkorvalla. ”Koskenkorvan tehdas on timantti, jonka ympärille Anora rakentuu”, kiteyttää hankintapäällikkö Kari Kiltilä. Hän saapui taloon vuonna 2007 tuliaisinaan jo 19 vuoden verran rehuteollisuuden viljanhankinnan kokemusta ja osaamista.

”Koskenkorvan tehdas ja sen raaka-aineiden tehokas hyödyntäminen ovat myös hiilineutraaliusstrategiamme ytimessä”,

lisää Anoralla viisi vuotta työskennellyt myyntijohtaja Jukka Sala, joka vastaa myös yhteistyöstä Chemigaten suuntaan.

Peltojen kasvukunto kaipaa korjausliikettä

Anoralle arvokkaita kumppaneita ovat myös sopimusviljelijät, joiden työn suurimmat akuutit haasteet liittyvät sääoloihin ja maan kasvukuntoon. Ilmastonmuutoksen edetessä viljelyn vitsauksina ovat kuivat alkukesät, jo kesäkuussa alkavat hellejaksot ja toisaalta korjuuaikojen kosteus.

Kiltilä mainitsee ongelmien taustaksi myös 1980-luvun maatalouspolitiikan. Kun kotieläin- ja maidontuotantoa siirrettiin tuolloin pohjoisemmas, suuntauduttiin Etelä-Suomessa pääosin leipä- ja rehuviljan tuotantoon. Tämän seurauksena viljelykierto yksipuolistui ja karjalannan sekä muun orgaanisen aineksen määrä maassa väheni, jolloin peltojen multavuus,

kasvukunto ja satomäärät alkoivat laskea.

”Esimerkiksi ohran keskisadon kehitys on vuoden 2010 jälkeen pysähtynyt. Vaikka kasvinjalostuksella on kehitetty parempia lajikkeita, ei niiden satopotentiaali ole realisoitunut”, toteaa Kiltilä.

Elävyyttä maaperään luonnon omilla prosesseilla

Apua sääolojen ja maaperän ongelmiin tarjoaa regeneratiivinen eli uudistava viljely. Se tarkoittaa maan kasvukunnon parantamista elvyttämällä maaperän ja vesien ekosysteemiä sekä tehostamalla ravinteiden kierrätystä. Satojen parantamisen lisäksi menetelmä edistää luonnon monimuotoisuutta, vesiensuojelua sekä peltomaiden hiilensidontaa. Näin se palvelee viljelijöiden ja teollisuuden lisäksi ympäristöä ja ilmastoa.

Uudistavan viljelyn periaatteisiin kuuluvat mm. viljelykiertojen monipuolis -

Teksti: Jenga

taminen, ympärivuotisen kasvipeitteisyyden lisääminen, maan muokkauksen minimointi sekä tilannetajuinen laidunnus.

”Avainasioita ovat ojitusten kuntoon laittaminen sekä orgaanisen aineen ja ravinteiden määrän lisääminen. Ihanteellista on, jos käytettävänä on karjan lantaa. Lisäksi maata muokataan vähemmän ja pellolla pyritään pitämään kasvustoa mahdollisimman pitkään, vaikka läpi koko vuoden”, kertoo Kiltilä.

Anora edellyttää sopimustuotannossaan aitoa viljelykiertoa: ”Ohraa kylvettäessä tai sen jälkeen lisätään kasvustoon aluskasviksi jokin kerääjäkasvi. Näin se jää ohran puinnin jälkeen kasvamaan ja tuottaa peltoon vihreää massaa kasvukauden loppuun saakka.”

Sopimusviljelijät ymmärtävät maaperän tarpeet

Anora kouluttaa sopimusviljelijöitään määrätietoisesti uudistavaan viljelyyn kasvat-

taakseen REGE-ohran osuutta tuotannossaan. Toimintamalli otettiin kunnolla esille vuonna 2020 Seinäjoella pidetyssä viljelijöiden tilaisuudessa.

”Julkisuudessa puhuttiin tuolloin paljon metsistä ja hiilinieluista. Niinpä myös uudistava viljely liitettiin paljolti vain hiileen. minkä viljelijät kokivat negatiivisena. Me päätimme lähestyä asiaa heidän näkökulmastaan eli maan kasvukunnon kehittämisestä. Sen kautta viesti otettiin vastaan paremmin”, sanoo Kiltilä. Viljelijöiden motivaatiota lisää sekin, että monet menetelmää kokeilleet ovat todenneet sen tulosten näkyvän parhaimmillaan jo 2–4 vuodessa.

Anora on tutkinut uudistavaa viljelyä myös Itämeren suojelusäätiö Baltic Sea Action Groupin vetämässä Carbon Action -projektissa. Sen ohessa kirkastui tuoteidea, jonka tuloksena keväällä 2021 lanseerattiin maailman ensimmäinen regeneratiivisesti viljellystä ohrasta valmistettu vodka: Koskenkorva Climate Action.

”Itämeren tilaa ja peltojen multavuutta voi siis parantaa juomalla regeneratiivista

Koskenkorvaa”, lohkaisee Sala.

”Kyllä. Se on ilmastoteko”, nauraa Kiltilä.

Tavoitteena vastuullinen kestävyysketju

Uudistavan viljelyn askelmerkit näkyvät myös Anoran vastuullisuustiekartassa, jossa se nivoutuu luontevasti yhtiön ympäristötavoitteisiin. Niihin kuuluu esimerkiksi Koskenkorvan tehtaan laskennallinen hiilineutraalius vuoteen 2026 mennessä. Tähtäimessä on myös, että vuonna 2030 mennessä koko oma tuotanto on hiilineutraalia ilman päästöhyvityksiä ja yhtiön viljapohjaisista väkevistä alkoholijuomista 30 % perustuu regeneratiivisesti viljeltyyn ohraan.

Toimintaa ohjaa siis kestävyysajattelu, jota myös Chemigate sekä paperi- ja kartonkiteollisuus ovat viestinnässään viljelleet. Samalla Anora haluaa varmistaa, että Koskenkorvan tehtaalla riittää ympäristön muuttuessakin hyvälaatuista raaka-ainetta.

”Tähän liittyvät uudistavan viljelyn tuotteistaminen ja sen etujen esiintuonti myös tärkkelyspuolella. Me tuotamme kotimaista tärkkelystä vastuullisesti ja ympäristöä arvostaen arvoketjuun, joka jatkuu myös Chemigatessa kestävällä pohjalla. Seuraavaksi olisi saatava loppukäyttäjätkin valmistamaan omia tuotteitaan siten, että ympäristöajattelu ulottuu ketjun loppuun saakka”, sanoo Sala.

Vaikka kestävyysketjussa riittää vielä tekemistä, on sen alkupää Anoralla hyvissä käsissä. Koskenkorvan tehtaan sijainnin ja kokonaishyötysuhteen sekä tehokkaan logistiikan ja kuljetusten ansiosta se voittaa jo nyt ympäristöarvoiltaan vaikkapa Keski-Euroopan maakaasua polttavat tehtaat. Uudistavalla viljelyllä ollaan ottamassa seuraavaa steppiä, joka kasvattaa etumatkaa entisestään.

Reilua ja regeneratiivista yhteistyötä

Kun herroja pyytää kuvailemaan Chemigatea kumppanina, syttyy molempien huulille leveä hymy. Se saa seuraavat kehut kuulostamaan aidoilta ja vilpittömiltä.

”On ollut hienoa todeta heidän organisaationsa toimivuus sekä etenkin myyntitiimin motivoituneisuus, asiakaslähtöisyys ja asiantuntemus. Tämä tuo meidänkin tuotteillemme lisäarvoa. Modifioinnin lisäksi Chemigaten portfolio ulottuu myös natiivitärkkelyksen käyttöön, joten he voivat palvella asiakkaita laajemmin kaikilla tärkkelyspohjaisilla tuotteilla”, kertoo Sala.

”Chemigate on meille tärkeä ja hyvä kumppani. Nykyisin se on samalla osa laajaa ja pitkäaikaista Berner-yhteistyötä, johon liittyvät muun muassa maatalous-

kemikaalit ja kasvinsuojeluaineet. Yhdessä voimme kehittää koko viljaketjua ottaen huomioon myös hiilijalanjäljen pienentämisen”, vahvistaa Kiltilä.

”Koko ketjun yhteinen hallinta on myös asiakkaiden etu. Tunnemme toisemme hyvin ja teemme tiiviisti avointa yhteistyötä, mikä tuo nopeaa joustavuutta esimerkiksi asiakaspalautteiden käsittelyyn, mahdollisten muutosten tekoon ja laadunvarmistukseen”, jatkaa Sala.

Lopuksi myyntijohtaja muistuttaa, että tiiviin kumppanuuden mahdollistaa ja kruunaa myös fyysinen läheisyys: ”Olemme Koskenkorva–Lapua-akselilla huutoetäisyydellä toisistamme!”

Myyntijohtaja Jukka Sala ja hankintapäällikkö Kari Kiltilä.

Urheilun Saralla

Olen Sara Killinen, lapualaislähtöinen moukarinheittäjä. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu arjessani varsin mainiosti, sillä asun Virginian Blacksburgissa, Yhdysvalloissa, ja olen osa NCAA-systeemiä. Toki kesäisin tulen takaisin Suomeen kisaamaan, mutta muut vuodenajat käytänkin toisella puolen valtamerta.

Virginia Tech tarjoaa opiskelijoilleen varsin arvostetun tutkinnon, mutta myös urheilumaailmassa VT on hyvinkin tunnettu. Vaikka meillä täällä kirkkaasti eniten panostetaan amerikkalaiseen jalkapalloon (sieltä koulu saa eniten tuottoa) ja koripalloon, on meillä useita olympiaurheilijoita muista lajeista. Heistä yleisurheiluväelle tutuimpia lienevät pikajuoksijanaiset Queen Harrison ja Kristi Castlin, jotka olen myös itse henkilökohtaisesti tavannut heidän ollessaan vierailemassa. Arkipäivät kampuksella ovat yleensä täynnä tehtäviä, ja kerronkin seuraavassa otteen eräästä syksyisestä tiistaista.

Saran päivä

Päiväni alkaa siinä puoli kahdeksan korvilla. En ole ihan hirveän aamuihminen, joten herääminen tähän aikaan on oikeastaan aivan luksusta. Laitan treenikamat ylleni ja suuntaan kohti yliopiston kampusbussia, jonka reitti sattuu menemään juuri asuntoni vierestä. Asun kahden yleisurheilijan, tsekkiläisen Barbora Malikovan ja venäläisen Victoria Gorlovan, kanssa kampuksen ulkopuolella, mutta kampuksellakin asuminen on mahdollista (tosin se on tyyriimpää). Bussi vie minut kampuksen urheilumekkaan, Cassell Coliseumiin, jossa urheilijoille tarjotaan aamupalaa Nutrition Oasis -nimisessä paikassa.

Päivittäin auki olevalla Oasiksella jokainen urheilija saa päivittäin viisi pistettä käyttääkseen. Yksi tuote “maksaa” yhden pisteen. Voisin käyttää viisi pistettäni siis missä päivän hetkessä tahansa,

Teksti: Sara Killinen

mutta valitsen käyttää ne aamupalalla, sillä Casselin toinen ruokailupaikka, SAPC (Student-Athlete Performance Center) on urheilijoille auki maanantaista torstaihin lounaalla ja päivällisellä. Oasiksella yleensä otan bagelin, kananmunan ja raejuustoa. Kaksi ylimääräistä pistettä käytän ehkä johonkin, jonka voi helposti ottaa mukaan. Kahvia valitettavasti Oasiksella ei tarjota, joten sen yleensä keitän kotona ennen ovesta ulos astumista.

Casselissa on myös urheilijoiden pukuhuoneet, jonne vien tai haen tavaraa ennen aamutreeniä. Harjoitus itsessään tapahtuu Rector Field Housessa, joka on Virginia Techin yleisurheiluhalli. Valmentajani Andrew Dubs yrittää löytää parhaat mahdolliset harjoitusryhmät perustuen jokaisen heittäjän luentojen ajankohtiin, mikä ei meidän kahdeksan heittäjän tiimissä mikään ihan mahdoton tehtävä ole.

Aamusta treenataan

Onnekseni kaikki omat luentoni ovat iltapäivällä tai illalla, joten pääsen treenaamaan heti aamusta virkeänä, jolloin myös kaksi kiekonheittäjää, Essence Henderson ja Vlad Pucko treenaavat. Olen ollut todella tyytyväinen meidän porukkaan, sillä meillä jokaisella tavoitteet yltävät myös NCAA-systeemin ulkopuolelle, ja se tuo kyllä erittäin suotuisaa draivia meidän päivittäiseen tekemiseen.

Tänä syksynä meillä on ollut vain yksi harjoitus päivässä, joka venyy kyllä koko aamun mittaiseksi. Harjoituksen jälkeen käyn yleensä vielä moikkaamassa meidän “trainereita”, jotka ovat ikään kuin fysioterapeutti-huoltajia meidän sadan hengen yleisurheilutiimille. He saattavat antaa lyhyen hieronnan, tai saatamme tehdä heidän kanssaan omia fyssariliikkeitämme, jotka he ovat meille laatineet. Lihashuolto toimiii täällä hiukan eri tavalla kuin Suomessa, sillä trainerit ovat töissä koko ajan. Toisaalta joukkueessa on suurin piirtein sata urheilijaa, joten urheilijoilla on myös vastuu hoitaa omat liikkeensä säännöllisesti.

Treenin ja lihashuollon jälkeen jälkeen käyn Casselin pukuhuoneessa laittautumassa ihmisen näköiseksi ja suuntaan yläkerran SAPC:hin lounaalle. Kampuksella on tietysti lukuisia ruokapaikkoja, jonne opiskelijat voivat kokoontua syömään, mutta SAPC on kirkkaasti oma lempparini, sillä siellä tarjotaan paljon terveellisempää ja tuoreempaa ruokaa ja, se on myös meille urheilijoille ilmaista. Lounasaika on mukava, sillä muiden urheilijoiden kanssa voi sosialisoitua yli lajirajojen. Moni käyttää ajan myös opiskeluun, mitä itsekin yritän tehdä, jollei kavereitani satu olemaan syömässä samaan aikaan.

Opiskelua ja harrastuksiakin

Lounaalta kävelen toiselle puolelle kampusta luentotiloihin. Opiskelen pääaineenani PR:ää ja sivuaineenani organisaatiojohtamista. Etenkin tuo sivuaineeni tuntuu erittäin kiehtovalta, ja olen siitä kyllä nauttinut paljon. Koulunkäynti itsessään ei mielestäni kovin vaativaa ole, mutta työlästä kyllä. Aluksi tietysti myös kielen kanssa oli paljon tekemistä, sillä englanti ei koskaan ollut helppoa minulle koulussa. Nykyään, kolme vuotta myöhemmin, kieli ei juurikaan tuota ongelmia, mikä on kyllä erittäin toivottua.

Blacksburg, Virginia

Luentojen jälkeen suuntaan takaisin toiselle puolelle kampusta päivälliselle SAPC:hen, jossa pääsee taas parantamaan maailmaa joukkuelaisten kanssa. Syönnin jälkeen joskus käyn vielä alakerrassa saunassa (se on muuten kuivasauna eli ei juuri mistään kotoisin, mutta on edes jotain…) ja jääkylvyssä, mutta yleensä jätän nämä viikonlopulle. Tästä pääsenkin takaisin kotiin, jossa vielä hiukan opiskelen ja painun vähin äänin nukkumaan.

Tänä kyseisenä päivänä ei juurikaan ollut mitään ylimääräisiä kissanristiäisiä, mutta koska kampuksella on valtava määrä klubeja ja harrastusmahdollisuuksia, myös minä liityin vuosi sitten PRISM-markkinointitoimistoon, joka on täysin opiskelijoiden ylläpitämä ja muutaman professorin valvoma. Lisäksi olen myös osana SAAC:ia (Student-Athlete Advisory Committee), jonka avulla urheilijoiden ääni saadaan kuuluviin. Nämä ylimääräiset tehtävät toki lisäävät tekemistä, mutta pidän niitä enemmänkin harrastuksina.

Vaikka arki täällä on varsin nopeatempoista ja kiire on enemmän kuin kaveri päivittäin, en valita ollenkaan. Toki tällainen arki on haastavaa, etenkin kun tentit lähenevät ja kaiken maailman projektit kasaantuvat, mutta täällä Virginia Techissä puitteet ovat niin mainiosti kohdillaan, että tässähän ei muu auta kuin nauttia jokaisesta hetkestä.

• Sara Killinen, lapualainen moukarinheittäjä

• Ennätys 71.02 m

• Opiskelee Virginia Techissä PRja organisaatiojohtamista

Meidän visiomme:

Olemme markkinamme VASTUULLISIN ja LUOTETTAVIN toimija ja HALUTUIN kumppani biopohjaisissa tuotteissa.

Viljelijäyhteistyö / Viljelyn kehittäminen

4,2/5,0 osaamisella erottuminen (työvirekysely)

570 000 TONNIA

– kierrätettyjen sivuvirtojen määrä konsernin maatalouden ja teollisuuden liiketoiminta-alueilla

Yli

90 % raaka-aineista uusiutuvaa

linjaa tehdasta, 4

10

Osaamisen ja uusien sovellusten kehittäminen paperi- ja kartonkiteollisuudessa

Polysakkaridikehitys

-tavoitteisiin

tuotekohtaisesti vuodesta 2009, 2024 lähtien tuotekohtaiset

100%

henkilöstöstä suorittanut eettisen toimintaohje- sekä vastuullisuuskoulutuksen

YHTEISÖN VOIMA on kannatteleva pilari

Peruna on Chemigatelle tärkeä raaka-aine. Vuosia on puhuttu viljatärkin tulosta, mutta silti on perunatärkille aina ottajansa löytynyt. Kotimaisen perunatärkkelyksen arvoa nostaa nykyään paitsi sen puhtaus ja

lujuuspotentiaali myös viljelyn läpinäkyvyys ja sitä kautta vastuullisuus sekä matala hiilijalanjälki. Mutta miltä näyttää perunanviljely ja sen tulevaisuus viljelijän näkökulmasta? Tätä kyselimme Lapuan Perunan sopimusviljelijöiltä Heikki Takalalta ja Antti Lammilta.

Teksti: Tuire Luomala

Lammin tila sijaitsee Ylistarossa, Untamalassa. 1960-luvulta alkaen tilalla on viljelty tärkkelysperunaa, ja viljelyä jatkaa Antti Lammi, josta sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2008 tuli tilan isäntä.

Lammi on valmistunut vuonna 2006 agrologiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Lopputyön aihe oli ”Tärkkelysperunan tuotannon kehittäminen kotitilalla”

Lammi kertookin perunan olevan mielenkiintoinen kasvatettava. ”Peruna on haastava kasvi, mutta todella palkitseva, kun vain löytää oikean ja sopivan kasvatustavan. Oikotietä hyviin satoihin ei ole, ja itselläni on halu kehittyä viljelijänä sekä kehittää viljelyä testaamalla esimerkiksi uusia lajikkeita ja niiden soveltuvuutta omille pelloille. Myös viljelykiertoon on yritetty panostaa ja kiinnittää huomiota tärkkelysperunan viljelyn jatkuvuuden turvaamiseksi.” Suurena riskinä perunan tuotannossa ovat vaikeat sääolosuhteet. Syksyllä 2023 perunaa jäi Lamminkin ti-

lalla sateiden takia nostamatta. ”Henkisesti syksy oli todella raskas, kun vettä satoi 10–15 milliä lähes joka päivä. Mielessä on ollut myös muiden viljelijöiden kohtalot, kun perunaa jäi suuria aloja peltoon märkyyden takia. Tuotantopanoksien määrät sekä hinnat ovat korkealla, ja jos perunaa ei saada nostettua, tilanne on äärimmäisen vaikea.”

Tänä syksynä viimeiset nostettavissa olevat perunat Lammin tilalla saatiin maasta pois juuri ennen pakkasten tuloa. ”Loppujen lopuksi tilan tulos oli onneksi kohtalainen”, isäntä tuumaa.

Yhteisön voima on kannatteleva pilari viljelijöiden keskuudessa. ”Kanssaviljelijät täällä Untamalassa ja lähialueella ovat suuri voimavara, josta saamme myös vertaistukea.”

Lammi kokeekin, että yhteistyöstä on paljon hyötyä. Uusia näkökulmia avautuu, ja nostoihin saadaan apuja tarpeen niin vaatiessa. Myös kevään lajittelu- ja peittaustoimia tehdään yhteistyössä.

Antti Lammi katsoo tulevaisuuteen.

Mitä muutoksia tulevaisuus tuo

Tulevaisuus mietityttää hieman Lammin isäntää – myös siltä osin, mitä muutoksia ja säädöksiä viljelyyn saatetaan jatkossa asettaa. ”Niihin voi sisältyä sellaisia riskejä, joihin voi olla vaikea sopeutua, kuten esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikan ja kasvinsuojeluainesäädösten muutokset. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa perunan parissa, mutta tietenkin niin, että se on taloudellisesti kannattavaa ja järkevää. Viljelijän saaman hinnan täytyy olla sellainen, että työlleen saa palkan, ja viljelyä pystyy myös kehittämään”, Lammi lisää.

Kesällä vapaa-aikaa ei juurikaan tilalla tunneta, mutta kun aikaa hieman liikenee, Lammi seuraa mielellään pesäpalloa katsomossa. Talvisin seurannassa on hiihtourheilu ja myös paikan päällä Rukalla on maailman cupin avauksia seurattu useampaankin otteeseen.

Ehkä vapaa-aikaa saattaa jatkossa Lammin isännällekin tulla, kun 10-vuotias siskonpoika Jussi auttelee jo kovin innokkaasti viljelyshommissa. ”Siskonpojasta on valtavasti apuja, hän muistaa paremmin kuin minä, mitä missäkin kasvaa tai on edellisvuonna kasvanut”, Lammi sanoo nauraen.

Lammin isäntä lähettää lopuksi terveiset välitettäviksi muille viljelijöille: ”Vaikeasta viime syksystä huolimatta katseet pitää kääntää tulevaisuuteen ja toivoa, että säät suosivat tulevana kasvukautena: aurinkoa, lämpöä ja sateita – sopivassa suhteessa kutakin.”

Perunannostoa kaasu pohjassa

Lappajärveläinen tärkkelysperunan viljelijä Heikki Takala on saanut kipinän perunan viljelyyn isältään Rauno Takalalta, joka

Perunanviljelijä Heikki Takala.

Tractor pullingistakin voi olla hyötyä perunanviljelyssä. aloitti viljelyn tilalla 1987. Nuoresta poikasesta pitäen Takala on seurannut isänsä jalanjäljissä perunan kasvatusta ja näin saanut arvokasta oppia pelloista ja sen antimista. Heikki Takala siirtyi tilan isännäksi vuonna 2009.

Perunan viljelyn ohessa Takala pyörittää myös koneurakointia. Taskussa ovat lisäksi puuseppä CNC-koneistajan paperit, mutta niitä töitä ei ole päiväkään tehty, vaan perunan viljely on vienyt miehen mennessään.

”Mielenkiinto perunaan on säilynyt, vaikka sateinen syksy oli erityisen haastava”, Takala aloittaa. Katse on kuitenkin jo edessäpäin eikä murehtimiseen haaskata turhaa aikaa.

Takala jatkaa innokkaana, kuinka osaltaan haluaa kehittää perunanviljelyä: ”Kehitystä on tehty paljon laadun parantamiseksi, ja olemme tehostaneet myös perunan nostamista. Kehitystyö jatkuu edelleen ja positiivista on, että tehtaan kanssa saadaan tässä tehdä yhteistyötä perunan laadusta tinkimättä.”

Viime syksy toi todellisen haasteen nostolle, kun sateita tuli ennätysmäärä. Raskaalla nostokoneella perunat piti saada ylös lainehtivasta pellosta.

”Suurimpana haasteena perunan viljelyssä ovat säät ja se, tulevatko tällaiset ääriolosuhteet lisääntymään. Riskienhallinnalla yritetään välttää pahimmat skenaariot. Kukaan ei halua sitä, että tuotantopanokset valuvat hukkaan.”

Perunan kasvattamisen ohessa nuori isäntä harrastaa tractor pullingia eli traktorivetoa. Takala ei ole ihan mikä tahansa noviisi tässä hommassa, vaan ilmenee, että SM-mitaleita, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, löytyy palkintokaapista. Pisin kisamatka on ollut Tanskassa, jossa Euroopan parhaimmisto kalisutti sapeleitaan. Tässäkin sijoitus oli kymmenen parhaan joukossa.

Auttamatta haastattelijan mieleen nousee kysymys, että nouseeko perunat Takalan tilalla vikkelämmin, kun isäntä istuu traktorin rattiin?

”Ilman muuta harrastuksesta on jonkinlaista hyötyä myös perunan viljelyssä, mutta taitaa se oppi kuitenkin kallistua tuonne korjauspuolelle enemmän kuin vauhtiin”, Takala vastaa hymyillen.

Ulla Kommeri on Viljelijän Bernerin markkinointipäällikkö. Koulutukseltaan hän on markkinoinnin ja kotieläinten ravitsemustieteen agronomi, MMM. Hän on piinkova ammattilainen, joka tekee työtä, jolla on merkitystä, ja joka uskoo edustamaansa yritykseen. Minulla oli mahdollisuus keskustella asikkalalaisen maatilan kasvatin kanssa Viljelijän Berneristä ja suomalaisesta maataloudesta yleensä. Keskustelu rönsyili juuri sopivasti siihen malliin, että tuli vaikeuksia pysyä artikkelille varatun merkkimäärän rajoissa.

Berner on ollut mukana maatalousliiketoiminnassa jo 90 vuotta. Nykyisin organisaatio tunnetaan nimellä Viljelijän Berner, ja se työllistää noin 70 kasvintuotannon asiantuntijaa ja maatalouden ammattilaista. Toimipisteitä Viljelijän Bernerillä on ympäri maata. Kuten monissa muissakin yhtiöissä on yrityksen struktuuri perinteisesti rakennettu tuoteryhmien ympärille, joita ovat viljakauppa, kasvinsuojelu, puutarhakauppa, lannoitteet ja siemenet.

Strategisena linjauksena on toimia lähellä viljelijää. Tämän voi jo todeta nimestä. Nimi on Viljelijän Berner eikä Maatalouden Berner.

”Olemme työskennelleet parhaan sadon puolesta jo yli 90 vuotta ja meidän on lunastettava lupauksemme joka satokausi.”

Lupaus lunastetaan mm. fasilitoimalla kasvilajikohtaisia kehitysryhmiä, joissa alan asiantuntijat yhdessä rohkeiden ja kehityksestä kiinnostuneiden viljelijöiden kanssa pyrkivät kartoittamaan toimintamalleja ja ottamaan niistä käyttöön parhaita. Tämä vaa-

tii myös maanviljelijän vuosikellon, hankintaketjujen ja palvelutarpeen ymmärtämistä. ”Pitkälti työ on yhdessä oivaltamista.” Ihan kahta kättä heilutellen näihin talkoihin ei lähdetä. Viljelijän Berner pitää kasvituotannon kehittämisen asiantuntijuutta yhtenä ylivoimatekijänään.

Viljelijän Bernerin asiantuntijoiden tekemää tilakohtaista työtä voidaan kutsua pitkäjänteiseksi ongelmanratkaisuksi, jossa myös nopea reagointikyky on vahvuus. Esimerkkeinä ratkaistavista asioista ovat muun muassa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat haasteet viljelyssä, kuten tuholaiset, taudit sekä resistentit tai jopa uudet rikkakasvit sään äärioloista puhumattakaan. Kaikkiin näihin pyritään löytämään aina viljelyn kannattavuutta parantavat ratkaisut.

Pienryhmissä tai yhteistyössä isompien tutkimuslaitosten kanssa tehdystä työstä syntyy joskus isompia projekteja. Yksi tärkeimmistä juuri nyt on projekti Helmi, josta voi tästäkin lehdestä lukea. Erilaiset projektit lisäävät erityisesti keskinäistä tiedonvaihtoa viljelijöiden ja muiden asiantuntijoiden välillä –

tarvittaessa hyödynnetään myös kolmansia osapuolia maatalouden ulkopuolelta, esimerkiksi teknisten ongelmien ratkaisussa. Näissä projekteissa investoitu pääomakin kasvaa.

Bernerin slogan on Huomisen Puolustaja, ja juuri Viljelijän Bernerin toiminnassa sitoutuminen tekoihin nähdään. Ulla vakavoituu sanoessaan, että hän henkilökohtaisesti uskoo, että maataloudesta löytyy mahdollisuuksia ratkaista maailmaa vaivaavia suurempia ongelmia, kuten ilmaston lämpeneminen. ”Käyttäähän Chemigatekin maatalouden tuotteita raaka-aineinaan fossiilisten sijasta.” Toiminnan ytimessä on myös Ve-

PALVELUA

SUJUVAA VILJA- JA ÖLJYKASVIKAUPPAA

Meillä on ainutlaatuisen kokonaisvaltainen asiantuntemus viljakaupasta Suomessa ja maailmanmarkkinoilla. Olemme aidosti viljelijän tukena läpi koko viljaketjun ja tarjoamme sopivia vaihtoehtoja aina riskienhallinnasta siemeniin ja viljanostoon.

KASVINSUOJELUN VAHVAA

ASIANTUNTEMUSTA

Meillä on poikkeuksellisen vahvaa osaamista eri viljelykasvien kasvinsuojelussa. Luotettuna asiantuntijana tarjoamme kannattavia ratkaisuja suomalaisen viljelijän uniikkeihin tarpeisiin.

AMMATTITAITOISTA PALVELUA

PUUTARHAVILJELYYN

Laajan valikoimamme ja vankan asiantuntemuksemme turvin olemme puutarhaviljelijän tukena viljelyn suunnittelussa ja kasvukauden kaikissa valinnoissa: tarjoamme ratkaisuja, joilla onnistut.

KILPAILUKYKYISIÄ RATKAISUJA

KOTIELÄINTILOILLE

Tarjoamme kilpailukykyisiä, erityisesti kotieläintilojen tarpeisiin soveltuvia vaihtoehtoja rehukomponenteista lannoitteisiin. Edistämme myös rehuksi sopivien kasvien viljelyä Suomessa – esimerkkeinä maissi ja ruisvehnä.

MONIPUOLISTA SIEMEN- JA

LANNOITEKAUPPAA

Laadukkaiden siemenlajikkeiden ja monipuolisten lannoiteratkaisujen asiantuntijana tarjoamme viljelijöille kannattavia vaihtoehtoja.

näjän hyökkäyssodan ajankohtaiseksi tekemä asia, nimittäin huoltovarmuus.

”Pyrimme siihen, että saatavilla on puhdasta suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa.”

”Saan tehdä tosi merkityksellistä työtä.” Näihin sanoihin Ulla Kommeri, yksi Huomisen Puolustajista, päättää haastattelun.

KATTAVASTI ERI KATEGORIOISSA

Buustia tuotantoon:

UUSI TEHDAS NOUSEE KOKEMÄELLE RAKETIN LAILLA

Me olemme selvästi tehneet jotain oikein. Kerroimme viime numerossamme menestyksekkäästi startanneesta Lapuan glukaanin modifiointitehtaasta, jolle olemme nyt saamassa jatkoa. Finnamylin tehtaalla Kokemäellä kuopaistiin ensimmäisen kerran maata uuden projektin merkiksi tammikuussa 2024. Yhteistyökumppanina hankkeessa toimii tälläkin kertaa International Flavors and Fragrances eli IFF.

Entsymaattinen polymerointiteknologia muuttaa maailmaa

Glukaaneista on tullut parissa vuodessa merkittäviä kaupallisia sopimusvalmistustuotteita Chemigatelle. Lapualla ja Kokemäellä valmistettavat glukaanit kasvattavat tehtaiden käyttöasteita ja avaavat uusia käyttökohteita paperi- ja kartonkiteollisuuden rinnalle. Toimitusjohtaja Tom Schauman painottaakin monipuolisen raaka-ainevalikoiman tärkeyttä.

”Olemme saaneet tärkkelyksen rinnalle uudeksi tukijalaksi luonnon raaka-aineen, joka on vähemmän riippuvainen säästä. Pitkällä tähtäimellä monipuolinen tuoteportfolio vakauttaa toimintaa”, Schauman kertoo.

IFF on kehittänyt entsymaattista polymeeriteknologiaa (Designed Enzymatic Polymerization, DEB) ja kyseisistä biomateriaaleista koostuvaa tuoteportfoliota yli 15 vuotta. Ensimmäinen ainutlaatuista teknologiaa koskeva patentti myönnettiin vuonna 2006 (USA:n patentti nro 7000000). Yrityksen erikoisalaa on suunnitella ja optimoida entsyymejä, joiden avulla voidaan tuottaa näitä erittäin puhtaita, tasalaatuisia ja ympäristöystävällisiä polysakkaridituotteita. IFF:n liiketoimintajohtaja Christian Lengesin mielestä haasteena on edelleen saada uusien biopohjaisten polymeerien toiminnallisuus yhtä hyväksi tai paremmaksi kuin fossiilisilla yhdisteillä, joita niillä pyritään korvaamaan. ”Glukaanien ehdottomana etuna on niiden suunniteltu biohajoavuus ja samaan aikaan säilyvä tuotteen toiminnallisuus useissa eri sovelluksissa, mitä ei ole useimmilla synteettisillä polymeereillä. Luonnonmateriaaleista esimerkiksi selluloosa tai tärkkelys vaativat tyypillisesti korkeamman funktionalisoinnin (esimerkiksi kationisoinnin), jotta ne toimisivat samoin kuin fossiiliset polymeerit. Uuden glukaaniperheen materiaaleilla taas maltillinen funktionalisointi (erityisesti kationisointi) johtaa materiaalin toivottuun käyttäytymiseen”, Lenges toteaa.

Teksti: Annaleena Stenman

Kokemäellä valmistettava entsymaattinen polymeeri käyttää lähtöaineenaan nestemäistä ruokosokeria, joka polymeroidaan entsyymien avulla ja vielä puhdistetaan ja kuivataan jauheeksi. Tähän mennessä IFF on hoitanut entsyymiprosessin ja kehityksen omalla pilot-tehtaallaan, mutta tällä kertaa luottamus Finnamylin tekemiseen on poikkeuksellisen vahvaa, ja mahdollisuus uuden tuotteen tuotannon kasvattamiseen on jo tunnistettu. Glukaania on näillä näkymin tarkoitus valmistaa Kokemäellä noin neljän kuukauden ajanjaksolla vuodessa. Finnamylillä on kuitenkin jo varauduttu kasvattamaan kapasiteettia lisäinvestoinneilla.

Osa valmistettavasta glukaanista viedään Lapualle, jossa sitä jatkojalostetaan edelleen Kemiran kehittämiin sovelluksiin. Loput glukaanista hyödynnetään muissa IFF:n applikaatioissa sellaisenaan tai kemiallisesti muokattuna. Mahdollisia sovelluskohteita ovat esimerkiksi vedenkäsittely, pesuaineet, henkilökohtaisen hygienian tuotteet sekä käyttö tekstiiliteollisuudessa.

Nopeus ratkaisee

Teknologiajohtaja Aki Laine ja Lenges korostavat vuodesta 2017 jatkunutta hyvää yhteistyötä, joka on luonut syvää luottamusta ja ymmärrystä osapuolten välille. Lenges nostaa eduksi myös sen, että IFF:llä on vahvat juuret Suomessa. Siten amerikkalaisyhtiö saa tärkeää ymmärrystä paikallisesta kulttuurista ja toimintatavoista, jotta yhteistyö eri yritysten tiimien välillä on saumatonta. Uusi hanke ei siis vaatinut kummallekaan osapuolelle hyppyä tuntemattomaan.

Aiempien projektien myötä luodun vakiintuneen kumppanuuden pohjalta lähdettiin arvioimaan, voisiko glukaanin valmistusprosessin yhdistää Finnamylin olemassa olevaan laitekantaan. Hyvin pian havaittiin, että verrattain alhainen investointi voitaisiin kotiuttaa hyödyntämällä Kokemäen laitteistoja. Laitteet olivat yllättävänkin sopivia, mistä saatiin lisää tuulta purjeisiin, ja niin uusi hanke, ”Booster”, oli vireillä jo maaliskuussa 2023.

Kantorakettia tai tehosterokotetta tarkoittavan projektin nimen takana on Schauman, joka halusi sen kuvastavan

hankkeen tiivistä aikataulua. Kokemäellä on tarkoitus ottaa käyttöön entsymaattinen polymerisaatioprosessi ja valmistaa veteen liukenematonta glukaania vielä tämän vuoden aikana. Booster on esimerkki kaupallistamisen kiihdytysprojektista, jossa kohdennetun investoinnin avulla teknologia saatetaan nopeasti markkinoille mahdollistamaan kysyntää uudelle tuoteperheelle. Jotta markkinaa voidaan vahvistaa ja kasvattaa uusia materiaaleja varten, täytyy tuote testata laajasti riittävän isoilla määrillä. Isommat määrät taas vaativat isomman tehtaan markkinan kasvattamiseksi kuin mihin tyypillisillä pilot-mittakaavan laitteistoilla päästäisiin.

"Eteenpäin mennään avoimin ja odottavin mielin."

Projektia Finnamylin puolelta vetävä tuotantopäällikkö Maria Lindholm kertoo hankkeen olleen hektinen ja jännittäväkin, mutta taustalla on kuitenkin kannustava ja positiivinen vire.

”Lyhyeen aikaan on mahtunut paljon tapahtumia ja haasteita. Viikkoon pitää sovittaa toisinaan 20 tuntia pelkkää projektipalaveria, ja siihen päälle pitäisi löytää aikaa purkaa palavereista tullut To Do -lista. Kyllä siinä muut työt hieman väistyvät Boosterin tieltä. Aikataulussa pysy-

tään, jos jokainen huolehtii päivistään ja takarajoistaan”, Lindholm pohtii.

Pottutehtaasta biojalostamoksi

Finnamylin toimitusjohtaja Kalle Kainun mielestä glukaanin valmistus tukee Kokemäen ydinliiketoimintaa erinomaisesti. Tulevaisuudessa tehdasta voidaankin luonnehtia usean eri tuotteen ”biojalostamoksi”, jossa tuotteita valmistuu ympäri vuoden. Prosessi-insinööri Artturi Törrönen on jo palkattu elokuussa 2023 projektia silmällä pitäen, ja jatkossa vakituista prosessihenkilökuntaa tarvitaan enemmän.

Investointivaihe pitää Kokemäen työntekijät kiireisenä. Lindholm ajaa ryhmää eteenpäin ja muun muassa valvoo alkavia asennuksia Törrösen kanssa. Laatupäällikkö Niina Aarnisalo ja laboratoriovastaava Heidi Poutanen tekevät työtä laatujärjestelmän työohjeiden sekä laadunvalvonnan uusien analyysimenetelmien eteen. Nopeasti tapahtuvat muutokset ja uudet toimintatavat pitäisi vielä iskostaa työntekijöihin muun tekemisen ohessa. Kainulla onkin tärkeä rooli muutosjohtamisessa ja henkilöstönsä tsemppaamisessa eikä pelkästään laskujen maksajana.

”Muutos herättää aina monenlaisia tuntemuksia. Projektista ollaan kuitenkin kiinnostuneita ja eteenpäin mennään avoimin ja odottavin mielin. Kaikki varmasti tiedostavat sen, että tämä projekti tuo meille turvaa tulevaisuuteen”, Lindholm kiteyttää.

Tuotantopäällikkö Maria Lindholm tarkistaa, kuinka rakennustyömaa on käynnistynyt.

HELMENKALASTAJAT – Yhteistyötä yli rajojen

HELMENKALASTAJAT – Yhteistyötä yli rajojen

Niin kuin monet hyvät ideat myös Helmi-projekti sai alkunsa ”saunan lauteilla” – siis ihmisten välisistä rennoista kohtaamisista ja spontaaneista keskusteluista ilman sen suurempia suunnitelmia tai tavoitteita.

Teksti: Maisa Kantola

Toki ajatus mahdollisuuksista tehostaa viljelyä oli kytenyt mielissä jo jonkin aikaa ennen Finnamyl-kauppaa, mutta vaikutusmahdollisuudet tähän eivät olleet täysin konkretisoituneet, ennen kuin Chemigate osti Finnamylin osake-enemmistön. Sopimusviljelijäportaan mukaantulo järjesti kortit uudelleen. Saunan rennoissa löylyissä alkoi hahmottua ajatus siitä, mitä kaikkea integroitujen tuotantoketjujen parempi hyödyntäminen voisikaan tarjota. Sekaisesta viiden kortin kädestä muodostui Berner-konsernissa värisuora – pelkästään Suomen mittakaavassa erittäin poikkeuksellinen ketju, joka kattaa paitsi tuotantopanokset ja sadon myös Finnamylin ja Chemigaten kautta sadon lopullisen jatkojalostuksen sekä myynnin.

Pääasiallisina puuhamiehinä projektissa ovat Viljelijän Bernerin liiketoimintajohtaja Kalle Erkkola, kehityspäällikkö Mika Hyövelä, Finnamylin toimitusjohtaja Kalle Kainu sekä viljelypäällikkö Kimmo Pusa. Niitä 28:a viljelijätilaa unohtamatta, jotka projektin ensimmäisessä vaiheessa ovat aktiivisesti mukaan lähteneet. Sillä ilman heitä ei mitään projektia edes olisi.

Win-win-win-win

Kun heti haastattelun alkuun kyselin projektin höydyistä eri osapuolilta, tuli kummaltakin Kallelta saman tien vastaus: win-winwin-win. Ok, mutta miksi ihmeessä neljä kertaa win?

Selvää on, että tiiviimpi viljelijäyhteistyö lisää Viljelijän Bernerin ymmärrystä tuottajien tarpeista ja auttaa näin paremmin kehittämään ja kohdentamaan palvelua viljelijäasiakkaille. Finnamyl taas ”elää perunasta”, jolloin riittävän perunasadon ja tärkkelyspitoisuuden varmistaminen on sen liiketoiminnan jatkuvuuden elinehto. Viljelijälle tehokkaamman toimintamallin löytäminen mahdollistaa lannoitteiden ja torjunta-aineiden optimaalisen käytön sekä paremman hehtaarisadon, joka onnistuessaan sataa siis suoraan laariin kannattavuuden parantumisena. Myös Chemigatelle ja sen asiakkaille projekti tuo kilpailuetua. Paperi- ja kartonkiteollisuudelle vastuullisesti tuotettu laadukas, kotimainen raaka-aine ja matalat CO2-päästöt ovat vuosi vuodelta yhä tärkeämpiä.

Millaisista luvuista tässä sitten on kyse? ”Jo nyt tulokset ovat lupaavia. Näen hyvinkin mahdollisena jopa 20 %:n keskimääräisen satotason nousun tärkkelyksen määräksi laskettuna”, maalailee Kalle Erkkola.

Wau! Luku on paljon suurempi kuin odotin. Mutta tätä tarvitaan, sillä viljelypinta-alat eivät ole viime vuosina juuri kasvaneet, päinvastoin. Myös satotasoissa ja tärkkelyspitoisuuksissa on suurta huojuntaa.

Toki kaikilla pelloilla ei ole samanlaiset edellytykset, eikä säitä pystytä edelleenkään säätämään, mutta paljon on

HELMIPROJEKTI

Finnamylin sopimusviljelijät

silti asioita, joita ei ole vielä riittävästi tutkittu tai hyödynnetty. Peruna-alan tutkimusta on toki tehty paljon, mutta toiminnan vaikutuksia tai seurauksia ei välttämättä ole tilatasolla mitattu kunnolla. Esimerkiksi typpilannoituksen määrää ja ajoitusta säätämällä voidaan saada positiivisia satovaikutuksia ja toisaalta pienentää lopputuotteen hiilijalanjälkeä. On myös havaittu, että tietoisuus siitä, millainen tärkkelysperunasato on tulossa, selviää yleensä vasta nostotilanteessa. Tiedon lisääminen ja tietoisuuden parantaminen ovatkin avainasemassa sekä viljelyn että tärkkelyksen jalostusprosessin suunnittelussa. Keinoina tässä ovat muun muassa kesken kasvukauden tehtävät koenostot, maa-analyysit, kasvien lehdistä tehdyt ravinnemittaukset sekä mittausteknologian, kuten sääasemien, hyödyntäminen olosuhteiden ja satotasojen korrelaatioiden löytämiseksi.

Oleellista on myös tärkkelysperunasektorin yhteisöllisyys ja sen kehittäminen, avainsanoina yhteistyö, luottamus ja avoin ja aktiivinen tiedonvaihto. Projektiryhmän seurantapalavereja pidetään parin viikon välein, mutta jatkossa ajatuksena on myös järjestää lisää eri toimijoiden välisiä keskusteluja ja koulutuksia sekä koota pienempiä viljelijäryhmiä, joissa tiedon ja kokemusten vaihto on tehokkaampaa.

Tuotekohtaiset CO2-luvut

Mutta palataanpa vielä tuohon CO2:een, miten se tähän liittyy? ”Scope 3”, vastaisi asiaan vihkiytynyt. Eli siis mitä?

Ilmastovaikutusten arvioinnissa oleellista on ymmärtää paitsi nykytila myös se, mistä tuotekohtaiset CO2-luvut tulevat ja miten niihin voitaisiin vaikuttaa. Chemigatessa tähän asiaan on viime vuosina paneuduttu ihan tosissaan, ja tänä vuonna tuotekohtaiset LCA-laskelmat (life cycle assessment) alkavat olla valmiita. Ne kertovat muun muassa sen, että noin 80–90 % modifioitujen tärkkelystuotteiden ilmastovaikutuksista tulee viljelystä. Kemikaalien, energian ja logistiikan osuus jää siis suhteellisesti melko pieneksi. Sekä satotason nousu että optimoitu lannoitus ja kasvinsuojeluaineiden tarpeenmukainen käyttö satavat pitkällä aikajänteellä suoraan myös meidän ”laariimme”, sillä juuri näihin niin sanottuihin Scope 3 -päästöihin meidän täytyy pystyä vaikuttamaan. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että tuottaa erittäin suurta mielihyvää, kun voi rehdisti seisoa myymiensä tuotteiden takana ja tarjota asiakkaillensa oikeasti tutkittua tietoa eikä vain tilastollisia keskiarvoja. Ja, sokerina pohjalla, lupauksia vieläkin paremmasta huomisesta.

Viljelijän Berner

Finnamyl Oy (Chemigaten tytäryhtiö)

BERNERKONSERNI

Chemigate Oy

Paperi ja kartonkiteollisuus (Chemigaten asiakkaat)

Viime kesä oli ensimmäinen pilot-jakso, josta saatuja tuloksia tullaan viemään käytäntöön jo heti tulevalla kasvukaudella. Vuoden 2023 erittäin heikoista sadoista huolimatta innostusta on silti ilmassa. ”Yhteistyö on sujunut todella hyvin”, toteaa projektia vetävä Mika Hyövelä, ja Kalle Kainu on ehdottomasti samaa mieltä. ”Meillä on tavoitteena luoda vuoden 2025 loppuun mennessä hyvät, selkeät ja toimivat viljelymallit ja käytännöt. Ja tietysti tarjoamme näitä malleja kaikkien viljelijöiden käyttöön.

Classic 145

Kuka tietää, ehkäpä se mahdollistaa jatkossa myös uusien sopimusviljelijöiden mukaantulon.”

Eikä homma tietysti tähän lopu. Tässäkin pätee Kaizen eli jatkuva parantaminen. Tiivistettynä Helmi-projekti tarjoaa siis lisäarvoa koko ketjuun, voisi jopa sanoa, että loppujen lopuksi aina kuluttajia myöten. Tähän loppuun sopisivatkin hyvin fraasit: ”Yhdessä olemme enemmän” tai ”kohti parempaa huomista”. Mutta joka tapauksessa: ”Hyvä me!”

Märkäkationisoitu, perunapohjainen massatärkkelys

Mistä Helmi-projektissa on kyse? Tärkkelysperunan viljelyn tehostamiseen ja ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävä, useita eri tahoja yhdistävä yhteistyöprojektin pilot-vaihe. Osapuolina lannoitteiden ja kasvisuojelun asiantuntija Viljelijän Berner, natiivitärkkelystä valmistava Finnamyl sekä tärkkelysperunan sopimustuottajat. IT-yhteistyökumppanina toimii Mtech Digital Solutions, jonka viljelyyn suunniteltua Minun maatilani -toiminnanohjausjärjestelmää hyödynnetään tiedonkeruussa ja analysoinnissa.

Kasvatatko itse jotain syötäväksi. Mitä?

Koonnut: Tuire Luomala

Jos et kasvata, mitä haluaisit kasvattaa?

Perunaa, sipulia, herneitä, kurkkua ja mansikoita tuli kasvatettua ja testissä on vielä maa-artisokkaa, joka jäi talven yli maahan muhimaan…maistellaan sitä sitten ensi vuonna vasta. Ja naapurin hevosille heinää!

Nimim. Puuha-Pete

En kasvata enkä ole koskaan kasvattanut mitään syötävää. Poikkeuksena on yhtenä kesänä ostamani mansikka-amppeli Oma mansikkamaa tai marjapensaat kiinnostaisivat kovasti. Ehkä joskus.

Nimim. Kaupunkilainen

Kasvatan. Vili osoitti auttamishalua ja lannoitti lavaa. Poistin tosin lannoitteet ennen siementen kylvöä. Kurkun siemeniä siihen kylvin, ja niitä siitä tulikin, vaikka aika huonosti, koska oli niin märkä loppukesä.

Nimim. Turnipsi

Meillä on kasvatettu sipulia, salaattia, ruohosipulia, omenoita, mansikoita ja kirsikoita. Lisäksi on muutama viinimarjapuska.

Nimim. Lapionvarsi

Kasvatan syötäväksi itselleni mm. salaatteja ja yrttejä. Näistä viljelyksistäni on kiinnostunut myös kuvan kaveri, joka on löytänyt sopivan varjoisan paikan ruoka-apajan läheisyydestä. Toisinaan kasvatan myös perunaa. Mutta kesän ehdottomin suosikkiviljeltäväni on mansikka. Satokaudella on ihana aamuisin hipsaista takapihalle ja poimia aamupalamarjat tuoreena pöytään.

Nimim. Lavakauluspuutarhuri

Kasvatettiin omalla kotipihalla viime kesänä ensimmäisen kerran perunoita Lisäksi kasvatetaan kasvulaatikoissa salaatteja, yrttejä, ruohosipulia, porkkanoita ja herneitä. Kiva olisi vielä laajentaa kasvatettavien valikoimaa.

Nimim. Kotipuutarhuri

Kyllä, viime kesänä kasvulaatikosta löytyi kirsikkatomaatteja, herneitä, porkkanaa, mietoa chiliä (Anaheim), paprikaa, kesäkurpitsaa, rucolaa ja salaattia sekä yrttejä (mm. minttu, oregano, persilja, basilika, kamomilla, laventeli).

Nimim. Gardenator

Pellon reunassa tapaa olla pieni kasvimaa, jossa on ollut mm. tietenkin perunaa, porkkanaa, herneitä ja kesäkurpitsaa.

Viime vuonna taisi käydä niin, että heinäkuussa muistin, ettei muistettu kylvää / istuttaa mitään

Nimim. Kasvatan, jos muistan

Ma ku pa lat

Juhlatunnelmissa

Chemigaten väellä oli ilo juhlia Bernerin 140-vuotista taivalta. Lue lisää sivulta 4.

Tulta päin!

Turvallisuus lähtee meistä jokaisesta! Joskus on kuitenkin hyvä varautua siihenkin, että tietää miten pitää toimia, jos vahinko tapahtuu. Mietoisten myyntikonttorin porukka kertasi alkuvuodesta alkusammutustaitoja, ensin teoriassa ja sitten käytännössä.

Tulevia johtajia ja huippututkijoita

Chemigaten sydämen asia on kannustaa ja tukea opiskelua. Muistetaan, että tämän lukuvuoden vapaan lemmen ja edullisen oluen perässä häröilevä fuksi on tulevaisuuden segmentinjohtaja, huippututkija tai oman alansa Elon Musk. Tässä kuvasatoa opiskelijoilta ilahduttamaan lukijoita.

Merkkipaaluja 2024

Syntymäpäivät

50 vuotta

Vuorijärvi Katja 15.1.2024

Koski Toni 15.2.2024

Haatainen Pasi 19.3.2024

Laine Aki 30.5.2024

• Rannikko Mika 6.7.2024

60 vuotta

Siltala Katariina 20.2.2024

Vainionpää Harri 27.3.2024

Niemelä Anssi 24.8.2024

Palvelusvuodet

Alho Jaana, 30 vuotta

Porvari Simo, 35 vuotta

Komulainen Markku, 40 vuotta

Laine Jari, 45 vuotta

Vastuullisuus Oikeesti!

Vuonna 2022 EU:n 27 jäsenmaata allokoivat yli 40miljardia euroa käytettäväksi vihreään siirtymään. Lisäksi arviolta 27 % eurooppalaisten yritysten investointibudjeteista vuonna 2023 oli suunnattu kestävään kehitykseen. Nämä rahamäärät ovat järkyttäviä. Kuitenkaan ei aina ole selvää, mitä ajetaan takaa ja mitä vastuullisuus oikeasti on. Kun yrität selvittää sitä itsellesi tai muille, huomaat eksyneesi eksoottisten lyhenteiden sokkeloon, joka on miinoitettu pseudotieteellä ja viherpesulla.

Välttääksemme tämän päätimme Chemigatessa selvittää itsellemme, mitä Vastullisuus Oikeesti [sic.] on. Tammikuussa saimme viimeisen asiaa koskevan koulutuksen suoritettua. Koulutuksen tavoitteena oli, että kaikki Chemigaten rajapinnoissa työskentelevät tietäisivät, mitä vastuullisuus meille tarkoittaa ja mitä sen eteen teemme nyt ja tulevaisuudessa. Tärkeää koulutuksessa oli myös lisätä henkilöstön ymmärrystä oman työnsä vastuullisuusvaikutuksista. Osallistujat pääsivät myös kisaamaan toisiaan vastaan. Parhaiten menestyneet tiimit palkittiin vastuullisella suklaalla.

Huhtikuussa Pulp&Beyond-messuilla olemme valmiit jakamaan tiedon myös sinun kanssasi. Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä. Tule käymään, astu laivaan.

Chemigate Podcast

The Social Shepherd sivusto ilmoittaa, että erilaisia podcasteja olisi maailmalla peräti 4,25 miljoonaa kappaletta. Jos käytetään hakutoiminnoista tuttuja ”filttereitä”, niin väitän, ettei suomenkielisiä podcasteja metsäteollisuudesta, tärkkelyksestä, johtamisesta sekä välillä moukarinheitosta löydy montaakaan. Chemigaten podcasttiimi myöntää, että aluksi kuulijakunta muodostui pitkälti perheestä (kiitos, äiti) ja ystävistä (pikaisen tsekkauksen jälkeen ilmeni, että hekin useimmiten juksasivat), mutta nyt kuulijakuntamme on jo tiimin geenipoolia laajempi.

Jos sinua kiinnostavat meikkivinkit, osakkeilla vaurastuminen tai true crime, niin kuuntele jotain muuta. Muussa tapauksessa kuuntele Chemigate Podcastia, jossa Maisa ja Tom kuulostavat (loistavaan jälkituotantoon ja oikeasti älykkäisiin vierailijoihin nojaten) hämmentävän fiksuilta. Löytyy lähes jokaiselta alustalta.

Kuva: Koivuniemi / Mikko Huttunen

Ahoy, tervetuloa osastollemme B48.