Camp 5/22

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Cumpi vai Campi

Sisällys

Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan tervehdys 5 Sisusta, intohimosta ja luovuudesta: Éin by Sara 6-11 Sometutka 12-13 Kolumni 14

Terveisiä opettajilta 15 Elinikäiset aineettomat lahjat 16 Worst Person in The World 18-19

xxx xxx xxx

Kun sanon, että kuuntele Stormzya: This is What I Mean 20-21 Rajalla 22-27

Kuratoi joulusi musiikin avulla 28-29 DJ-settejä suoraan berliiniläisestä kylpyhuoneesta 30-31

xxx

Euroviisut: kulttuurien juhlaa vai populaarimusiikin festivaali? 32-33 Pitääkö kaikkien sijoittaa? 34-35 Joulu on jo ovella 36-37

xxx

Pääkirjoitus

vuoristorata

Vuoden aikana ehtii tapahtua hurjan paljon. Syyskokouksessa päätoimittajan pestiä hakiessa ajatukseni olivat hyvin levällään ja ajattelu ylipäätään utopistista. Lupailin pienissä adrenaliinihuuruissa muistaakseni tehdä meemejä, mutta kuten arvata saattaa, niitä ei nähty lehtien sivuilla tai Instagramin puolella kertaakaan. Ehkä hyvä niin. Astuessani näihin päätoimittajan saappaisiin ajattelin, että minun täytyy mukautua ja sopia johonkin valmiiksi tehtyyn muottiin. Nämä muotin ääriviivat kuitenkin raastavat ihoa niistä kohdista, jotka eivät sen muotojen sisälle sovi. Olen löytänyt oman tapani tehdä ja toimia. Olen saanut tukea ja apua. Olen oppinut, mokannut ja oppinut lisää.

Alkuvuodesta selvisi, että kesällä minua odottavat toimittajan työtehtävät Vaasassa. Kesällä sain syksyksi unelmieni työharjoittelupaikan Helsingistä. Näillä on varmasti oma roolinsa myös päätoimittajan pestiin liittyneessä oppimisprosessissa. Campiin liittyvät tehtävät tuntuivat usein kuormittavilta, sillä tein samantyylisiä asioita jo pitkin päivää. Oma jaksaminen ja sen huomioiminen jäivät kuitenkin toiseksi, sillä minulla oli jatkuvasti hoidettavia asioita pöydällä, enkä pystynyt luopumaan yhdestäkään. Koin kaiken

pakolliseksi, mitä ne toisaalta myös olivat. Koulun, ainejärjestötoiminnan ja työn yhdistäminen eivät ole suositeltava yhdistelmä, mutta sain syksystä paljon irti. En voi silti suositella omia toimintatapojani, sillä olisin varmasti suoriutunut yksittäisistä tehtävistä paremmin, jos en olisi jatkuvasti niin loppu. Samalla sekin stressaa, kun tietää, että pystyisi parempaan.

Olen loputtoman kiitollinen kaikesta siitä avusta, mitä olen tänä vuonna päätoimittajana saanut. Alku oli pitkälti hakemista ja havahduin joulukuussa siihen, kuinka paljon lehti on vuoden aikana muuttunut. Ajattelin hetken, että on itsekästä kirjoittaa, että olen ylpeä itsestäni. Mutta totta helvetissä olen. Ylpeä sekä itsestäni että kaikista, jotka olivat tänä vuonna jossain määrin osa Campia. No niin. Sainhan sen sanottua. Haluaisin kehua vain muita, mutta tässä voi kai taputtaa itseäkin selkään. Hyvä me.

Olen lukenut kaikki tänä vuonna julkaistut tekstit. Ihmiset ovat antaneet ja jakaneet itsestään paljon myös henkilökohtaisia asioita. Se, että toinen päästää lukijat lähelleen on mielestäni hyvin arvokasta. Toivon, että Camp on jatkossakin CoMedialaisille alusta, jossa he uskaltavat ja haluavat päästää oman äänensä kuuluviin ja antaa itsensä näkyä. Lehti ei olisi mitään ilman kirjoittajiaan ja yksittäinen lehti on aina myös toimituksensa näköinen. Ei tätä yksin tehdä, eikä onneksi ole tarkoituskaan. Kiitos kaikki.

Päätoimittajuuden loppuminen tuntuu haikealta, mutta siirrän pestin iloisena eteenpäin. Vuosi on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa epätoivosta ilon pirskahduksiin ja onnistumisen hetkiin. Lopuksi on ihana huomata, kuinka kehitystä on tapahtunut ja kuinka sitä tapahtuu myös jatkossa. Itse ainakin välillä sokeudun omalle toiminnalle, enkä näe sitä kaikkea hyvää. Ensi vuoteen lempeämmällä mielellä.

Päätoimittaja

Venla Rouhiainen

tervehdys

LUOKKAHYPYN KYNNYKSELLÄ

Elämääni on suurimmaksi osaksi aina varjostanut yksi asia: raha. Se suuri tabu, josta pelkäämme puhua. Usein palkasta jutellaan jopa yliopistossa saatesanoin kysymyksellä “Jos saan kysyä, paljonko sun palkka on? Ei oo pakko vastata jos et halua!” Itselleni raha on aina merkinnyt onnistumista. Sen tienaaminen kertoo siitä, että pystyin saavuttamaan jotain, mitä en uskonut saavuttavani.

Kasvoin pienituloisuusrajan alapuolella elävässä perheessä yksinhuoltajaäitini kanssa. Miten tämä kaikki näkyy yliopistossa? TAT Nuorten tulevaisuusraportissa 2022 todettiin, että perhetausta vaikuttaa siihen, hakeutuuko nuori korkeakoulutuksen pariin. Jos lapsi tulee työttömien perheestä, ovat todennäköisyydet entistäkin huonommat. Suurimman osan yliopisto-opiskelijoista vanhemmat ovat siis ylioppilaita ja korkeakoulututkinnon suorittaneita ja töissäkäyviä.

Kun aloitin opintoni tunsin suurta epävarmuutta taustastani. Yliopiston ensimmäistä vuotta varjostaa pitkälti tutustumisriitti, jonka aikana pyrimme löytämään yhtäläisyyksiä toisistamme. Käymme keskusteluja siitä, mitä vanhempamme tekevät työkseen. Juttelemme joululahjoista ja toiveista. Harrastuksista, joita meillä oli lapsena. Usein rahasta puhuminen onkin mukana subtekstissä ja vaikka siitä puhumista vältellään, rahan tunnistaa silti puheesta nopeasti. Nämä keskustelut ovat erityisen vaikeita niille, jotka eivät näitä omanneet. Köyhyyttä varjostaa epävarmuus ja tarve kuulua joukkoon, vaikka ei kuuluisi. Törmäsin Instagramissa jokin aika sitten mie -

lenkiintoiseen ajatukseen. Monelle opiskelijalle köyhyys on väliaikaista. Omalle “huono-osaisuudelle” voidaan lähinnä naureskella, sillä perheeltä saa aina tarpeen tullen tukea vaikean paikan tullen. Keskiluokkaisen perheen kasvatti voi hetken elää pientuloisuuden rajan alapuolella, mutta kavuta äkkiä tikkaita pitkin takaisin keskiluokkaiseen elämään opintojen päätyttyä.

Tajusin jokin aika sitten olevani luokkahypyn kynnyksellä. Minulla on varaa asioihin, joihin minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Tämänhetkinen kehitykseni esimerkiksi koulutuksen saralla viittaa siihen, että luokkahyppy keskiluokkaiseen elämään on lähellä. Ajatus tästä pelottaa. Omien etuoikeuksien tunnistaminen on tärkeää, myös silloin kun ne muuttuvat elämän myötä. Oli kyse sitten ihonväristä, kotimaasta, mutta myös siitä, että on saanut lapsena harrastaa. Jo pelkästään korkeakoulupaikan omaaminen on itsessään etuoikeus, joka suodaan loppupeleissä harvalle.

Sara Güven

Puheenjohtaja

ÉinbySara

TEKSTI JA TAITTO JENNI TIAINEN KUVAT SARA HAAPAKOSKI & ALEKSANTERI PYRHÖNEN

Kipinä muotia kohtaan syttyi jo nuorena. Sara Haapakoski opetteli ompelemaan mummunsa avulla ja loi ystävänsä kanssa 12-vuotiaana muotilehden nimeltä Éin Style. Lehteä ei tyttöjen äitien kiellosta saanut jakaa naapurustolle, mutta ystävykset tekivät viisi numeroa itselleen. Vuosien mittaan palo muotimaailmaa kohtaan kasvoi sitkeästi, ja vuonna 2020 Haapakoski perusti oman muotibrändin, jonka nimeksi valikoitui lapsuudesta tuttu Éin.

Éin myy vastuullisesti tuotettua, uniikkia ja käsintehtyä muotia. Jokainen tuote tehdään tilauksesta ja asiakkailla on mahdollisuus esittää toiveita.

”Ihmiset ilmaisevat itseään vaatteiden ja tyylin avulla, joten se, että voi olla mukana siinä ja luoda jollekin jotain sellaista, jolla hän voi ilmaista itseään, on todella upeaa”, Haapakoski kertoo.

Taustatyö vastuullisen brändin perustamisesta vei oman aikansa. Haapakoski kertoo noin vuoden ajan etsineensä tietoa erilaisista materiaaleista ja seuranneensa muita pieniä yrityksiä. Ompelu- ja suunnittelutaitojaan hän oli päässyt hiomaan Helsinki Design Schoolissa. Sitten alkoi ensimmäisten myytävien tuotteiden suunnittelu, ompelu ja kuvaaminen.

”Ensimmäiset vaatteet olivat melko yksinkertaisia. Tein yhden kappaleen jokaista ja niihin kaavat useampaan kokoon sillä ajatuksella, että jos näitä tilataan, pystyn tekemään ne uudestaan”, Haapakoski kertoo.

Ennen muotialalle siirtymistä Haapakoski toimi pääasiallisesti sosiaalisen median vaikuttajana. Alanvaihto vaati nuorelta naiselta rohkeutta ja luottamusta itseensä. Vaikka tausta vaikuttajana toi resursseja oman yrityksen luomiseen, toi se myös paineita.

”Tuntui, että mussa oli jo jonkin verran katseita ja ihmisillä oli ennakkoluuloja”, Haapakoski sanoo.

Nykyään paineet ovat kuitenkin helpottaneet ja hän kykenee suhtautumaan omaan tekemiseen rennommin.

Unelmana Haapakoskella on tuoda suomalaista muotia maailmankartalle. Éinin hän haluaisi kasvavan uniikiksi brändiksi, jolla on tunnistettava tyyli. Myös erilaiset projektit ja verkostoituminen muotimaailman toimijoiden kanssa kiinnostavat. Massatuotanto sen sijaan ei houkuttele, sillä Haapakoski haluaa jokaisen vaatteen olevan spesiaali. Tällä hetkellä hän tekee lähes kaikki myytävät vaatteet itse. Tarkoituksena olisi kuitenkin ajan myötä ulkoistaa tuotantoa yhä enemmän. Tällöin Haapakoski voisi keskittyä luovaan puoleen ja samalla tarjota mahdollisuuksia muille muotialasta kiinnostuneille ihmisille. Ulkoistaminen palvelisi myös asiakkaita, sillä se lyhentäisi esimerkiksi toimitusaikoja.

Vaikka luova työ voi välillä olla riskialtista, Haapakoski toivoo, että yhä useampi uskaltaisi kokeilla luovan harrastuksen muuttamista uraksi. Monen suomalaisen päähän on pinttynyt kuva siitä, mitä elämässä kuuluu tehdä. Haapakoski haluaakin taistella sitä vastaan, että oma luovuus hylätään tuon mielikuvan takia. Polkuja menestykseen on yhtä paljon kuin niiden kulkijoita, eikä sen saavuttamiseen vaadita aina tiettyä koulutusta tai statusta yrityksessä. Vaikka omasta luovasta puolesta ei tekisikään itselleen pääasiallista tulonlähdettä, voi toiminimen perustamisen tai pelkän harrastamisen kautta säilyttää luovan osan itsestään.

Haapakoski on saanut paljon vertaistukea muilta pienten brändien omistajilta. Hänen mielestään on mielenkiintoista kuulla muiden tarinoita ja kokemuksia, sekä tukea toinen toistaan. Kun yhteyden on luonut yrityksen polun ollessa vasta alussa, on inspiroivaa nähdä, kuinka yritys kasvaa.

Alkuun Haapakoski pelkäsi pienyrittäjyyden olevan todella kilpailullista. Se on ollut sitäkin, mutta hän ei koe, että ihmisten luovuutta voisi vertailla keskenään. Muiden menestys ei ole itseltä pois, vaan toisten onnistumisista voi olla aidosti iloinen.

”Kun on kaksi aivan täysin erilaista vaatetta, miten niitä voisi vertailla keskenään? Jonkun mielestä toinen on hienompi, jonkun mielestä toinen. On mahdotonta luoda jotain, mistä kaikki tykkäävät”, Haapakoski kertoo.

Éinin designeja on nähty muun muassa Charli ja Dixie D’Amelion päällä, sekä tuoreimpana Euphoria-sarjasta tunnetun Maude Apatown Instagram-julkaisussa. Brändiä perustaessaan Haapakoski ei osannut edes haaveilla, että jonain päivänä maailmankuulut julkkikset käyttäisivät hänen luomuksiaan. Hän on ollut yllättynyt, mutta hyvin kiitollinen designejaan kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta.

”Kun on huomannut, että vaatteet ovat päätyneet jonkun kuuluisan henkilön päälle, ovat ne olleet kunnon dream come true -hetkiä” Haapakoski sanoo.

Välillä tuote käy vain sovituksessa eikä koskaan päädy julkkiksen vaatevarastoon. Haapakoski kuitenkin korostaa, että jo pelkkä mahdollisuus työskennellä stailaajien kanssa on upeaa.

Stailaajilla on uskomaton valta toteuttaa unelmia. He voivat nostaa Éinin kaltaisen pienen brändin suuren yleisön tietoisuuteen. Tunnettujen brändijättien käyttämisen sijaan he näkevät vaivaa löytääkseen sosiaalisesta mediasta pienyrityksiä ja luovat heidän tuotteillaan asiakkailleen uniikkeja tyylejä. Haapakosken mukaan isojen julkkisten stailaajien kanssa työskentely on ollut erittäin positiivinen kokemus. Stailaajat osaavat suhtautua siihen, että töitä tehdään yhden naisen yrityksen kanssa, ei kansainvälisen muotitalon.

”On ollut ihanaa huomata, kuinka he ovat arvostaneet pienen tekijän käsityötä”, Haapakoski sanoo.

Vastuullisuus on aina ollut Éinin ydinarvoja, ja Haapakoski haluaisi nähdä muotimaailman muuttuvan kestävämpään suuntaan. Hän tekee tarkan taustatyön hankkiessaan materiaaleja tuotteisiinsa, jotta ne olisivat aidosti vastuullisesti tuotettuja. Käytössä on myös paljon ylijäämäkankaita sekä kirpputorilöytöjä uudelleen käytettynä. YK:n mukaan muotiteollisuus tuottaa arviolta 8–10 % maapallon hiilidioksidipäästöistä ja pikamuotia kulutetaan vuosi vuodelta enemmän. Haapakoski ei kuitenkaan näe, että ihmisten syyllistämisestä olisi apua. Tärkeämpää olisi lisätä tietoisuutta pikamuodin epäeettisyydestä.

”Mun on vaikea uskoa, että jos ihmiset todella tietäisivät, mitä jättipikamuotiketjut tekevät, he eivät enää ostaisi niiden vaatteita hyvällä omallatunnolla .”

Monet pikamuotiketjut, kuten Shein ja Aliexpress myös varastavat pienten suunnittelijoiden designeja. Jotkut ketjut ovat jopa varastaneet kokonaisia mallistoja. Haapakosken mukaan surullisinta on se, kun pienen brändin design on varastettu ja ihmiset tietoisesti neuvovat muita ostamaan tuotteen halvemmalla muualta kuin itse suunnittelijalta. Suurin osa asiakkaista ei kuitenkaan tiedä vaatteiden mallien olevan jonkin toisen suunnittelijan käsialaa ja ostavat vaatteen sieltä, mistä ensimmäisenä sen löytävät. Myös Éinin designeja on varastettu. Haapakoski ei kuitenkaan enää aktiivisesti seuraa varastettuja designejaan, koska kaikkien niiden jäljittäminen on lähes mahdotonta.

Hän haluaa kuitenkin luottaa siihen, että ihmiset heräävät arvioimaan omaa kulutuskäyttäytymistään. Second hand -vaatteiden suosio on noussut ja pikamuodin epäeettisyydestä käydään julkista keskustelua. Tulevaisuuteen voi siis suhtautua varovaisen toiveikkaasti.

NRO1....

KESÄN_FESTARIT_

Yhteisöllisyys, tunnelma ja taiteellinen sisältö tekevät festivaaleista monen lempitapahtuman kesäisin. Nyt festareiden sosiaalisen median kanavat ovat aktivoituneet ja ensimmäiset artistijulkaisut ovat täällä. Upeiden kotimaisten artistien lisäksi Suomeen saapuu suuria kansainvälisiä tähtiä. Suuressa nosteessa oleva ruotsalainen rock-yhtye Ghost nähdään Provinssissa . Suomen suurimpiin festivaaleihin kuuluva Ruisrock on kiinnittänyt hiphop-kulttuuria uudistaneen rap-artisti Lil Nas X:n sekä elektronisen musiikin jätin Skrillexin ohjelmistoonsa. Juhlapyhien aikana markkinoijat hyödyntävät erilaisia Early Bird -lippuja, alennuksia ja diilejä, jotka voivat olla hyviä mahdollisuuksia musa- ja festivaaliaddikteille napata liput hieman edullisemmin itselle tai lahjaksi.

NRO2.. _UMK

UMK:ssa eli Uuden Musiikin Kilpailussa valitaan Suomen seuraava euroviisuedustaja. Tätä musiikin juhlaa vietetään 25. helmikuuta ja lähetystä voi seurata joko Turun Logomosta tai suoraan kotisohvalta. UMK:n Instagram-tilillä on julkaistu jo ensimmäiset artistivihjeet ja kurkistukset kulissien taakse. Vuoden 2023 kilpailijat julkistetaan 11. tammikuuta ja 12.–20.1. aikana julkaistaan kilpailukappaleet. Tänä vuonna Uuden Musiikin Kilpailun virallinen musiikkitoimittaja on Katri Norrlin ja juontajana toimii Sunrise Avenuesta tuttu Samu Haber. On siis korkea aika alkaa suunnittelemaan hyvän porukan kanssa kisakatsomoa ja UMK-bingoa.

NOSTALGIA_

Nostalgia ja retro ovat hiipineet takaisin kaikkien elämään. Tällä hetkellä Y2K-muotia löytyy joka paikasta ja kirppareilta etsitään kuumeisesti ihania retrolöytöjä. Samalla, kun nautimme ihanan nostalgisista muotilöydöistä, olisi hyvä myös muistaa, että vanhoihin tyyleihin liittyvä heroin chic ja laihuuden ihannointi ovat asioita, joita emme halua tuoda takaisin mistään hinnasta. Nostalgiaa löytyy myös paljon kuluttamastamme mediasta ja popkulttuurista. Uutiset uudesta Prinsessapäiväkirjat -elokuvasta lämmittivät varmasti monen sydäntä. Kuinka upeaa olisi nähdä Anne Hathaway ja Julie Andrews yhdessä samassa elokuvassa jälleen? Lisäksi suuren yleisön ovat valloittaneet pitkät ja yksityiskohtaiset sukellukset 2010-luvun teinisarjoihin ja -elokuviin. Muun muassa Mike’s Mic teki YouTubessa suositun sarjan, jossa hän kävi läpi Pretty Little Liars -sarjan käsittämättömät käänteet ja käsitteli Gleen hulluuksia. Huhujen mukaan myös Gossip Girl -sarja olisi tekeillä…

VOIKOESIINTYMISJÄNNITYKSESTÄ

P Ä

?NOOREÄTSÄ

Ihailen ihmisiä, jotka loistavat lavalla. Ihmisiä, jotka pysyvät sanavalmiina ja rauhallisina satojen tai vain muutamien katsojien edessä. Esiintymispelko on asia, joka on vaivannut minua monessa tilanteessa. Esimerkiksi Zoomissa esitelty ryhmätyö on tuntunut maailman kamalimmalta asialta, vaikka tiedän tarkalleen mitä aion sanoa. Pelkkä ajatus puheen pitämisestä saa sydämeni hakkaamaan kovemmin ja tunnen pulssin korvissa asti. Miksi valokeilassa on niin jännittävää? Kuinka paljon sisua vaatii päästä esiintymisjännityksestä eroon, jos siitä edes voi päästä?

Viimeisin tilanne, jossa puhuin ihmisten edessä, oli CoMedian syyskokous. Olin jo pitkään tiennyt hakevani hallitukseen. Tiesin

sen vaativan sekä ihmisten eteen menemistä että itsensä edustamista mahdollisimman järkevästi. Olin jo ennen kokousta yrittänyt selittää itselleni, ettei tuttujen ihmisten edessä ole mitään syytä jännittää. Ajatus kuitenkin katosi jonnekin kauas jännityksen kasvaessa kattoon asti. Jälkikäteen en muista tilanteesta melkein mitään: mitä sanoin tai mihin kysymyksiin vastasin. Vaikka silloinkin tuntui, ettei tästä selviä, kummasti vaan selvisi. Yritin pitää mielessäni vain sen, kuinka paljon katuisin, jos en uskaltaisi toteuttaa tavoitteitani.

Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tuo aina uusia asioita. Omasta kokemuksesta olen oppinut, että haluan testata omia

rajojani mahdollisimman useasti, koska siitä voi seurata jotain ennennäkemättömän hienoa. Pieni masokisti sisälläni jatkaa esiintymistä sisältäviin tilaisuuksiin osallistumista. Haluan uskoa, että joka kerran jälkeen jännitys vähenee, vaikka todellisuus on tähän mennessä eronnut kyseisestä ajatusmallista. Jännittäviä asioita on kuitenkin hyvä tehdä välillä. Niistä selviytymisen jälkeen tunne omasta kyvykkyydestä on entistä vahvempi.

Lohduttavan ihanaa on muistaa se, ettei kaikessa tarvitse olla paras. Näen esiintymisen omana kehityskohteena, jota voin kehittää vuosien varrella. Ja vaikken kehittyisi, olkoon se sitten ikuinen haasteeni.

TEKSTI JA KUVA EMMI LIUSKI TAITTO VEERA NISKANEN

Christmas greetings from the human-computer interaction teams (VME4CHI)

Despite the current global climate, this has been an exceptional year for our teams (TEVI-people in Communication Studies and Information Systems, Digital Economy and at VME). We are grateful for the funding of our project BUGGED by the Academy of Finland, and are extremely appreciative of all the time and effort leant to us for the amazing number of events we have held at the VME Interaction Design Environment. We would like to wish Everyone inside and outside the University of Vaasa an extremely Merry Christmas and even better 2023. Peace to the world – let’s work together!

Yliopisto-opettaja Suvi Isohella kirjoitti myös terveisensä kuluneelta vuodelta:

Kulunutta vuotta 2022 voisi luonnehtia monin tummasävytteisin sanoin, kun vuoden alun toiveikkuus vaihtui helmikuun lopussa epäuskoon, epätietoisuuteen, suruun ja pelkoon siitä, mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu. Nyt kun vuosi alkaa olla lopuillaan ja katse on jo tulevassa, on kenties mielekkäämpää pohtia niitä positiivisia asioita, joita kulunut vuosi on tuonut tullessaan. Nostan tässä kolme keskeistä ja positiivista asiaa, jotka tämä vuosi on itselleni opettanut, mutta kukin voi miettiä omalla kohdallaan, millaisia asioita omalle listalleen nostaisi.

Vuosi 2022 on lisännyt kiitollisuutta. Kiitollisuutta rauhasta, turvallisuudesta, vapaudesta, kauniista ja ihmeellisestä luonnosta, puhtaasta ilmasta ja vedestä, terveydestä, läheisistä, ystävistä, työyhteisöstä... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkästi. Vuoden 2022 kuluessa olen lausunut mielessäni kiitos lukemattomia kertoja päivässä, ja tulen tekemään niin jatkossakin, sillä kaikesta huolimatta kiitollisuuteen löytyy aina aihetta.

Vuosi 2022 on opettanut hetkessä elämistä. Tämän vuoden aikana olen entistä selvemmin tiedostanut sen, että meillä on vain tämä hetki. Mennyt on mennyttä, tulevaisuudesta emme tiedä, joten kallisarvoista energiaa ei kannata tuhlata käymällä toistuvasti mie -

lessään läpi menneisyydessä tapahtuneita asioita ja tilanteita tai miettimällä - pahimmassa tapauksessa murehtimalla - sitä, mitä on tulossa.

Edelliseen liittyen vuosi 2022 on opettanut hyväksymistä eli hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Elämässä asiat menevät harvoin juuri siten kuin toivoisimme. On helpompaa muuttaa omaa suhtautumistaan kuin asiantiloja, tapahtumia tai muita ihmisiä. Elämä on kuitenkin sitä, mitä meille tapahtuu, ei sitä, mitä ajattelemme sen olevan.

Haluaisin toivottaa kaikille Camp-lehden lukijoille valoisaa uutta vuotta 2023. Ollaan kiitollisia ja tehdään hyviä tekoja.

Lähetin muutamille opettajille sähköpostikyselyn, jossa kyselin vuoden kuulumisia. Sain vastauksen Rebekah Rousilta ja Suvi Isohellalta, jotka molemmat halusivat lähettää terveisensä Campin lukijoille.

Tässä apulaisprofessori Rebekah Rousin jouluterveiset:

KOONTI ELINA KULMALA TAITTO VEERA NISKANEN

Paras saamani lahja on vienyt minut Suomen Kansallisoopperan pehmeille penkeille ja poikinut yli vuosikymmenen kestäneen perinteen. Mummoni on tavannut viedä minut lapsesta saakka lähes joka talvi katsomaan klassisen Pähkinänsärkijä-baletin. Ennen näytöstä olemme illallistaneet yhteisessä lempiravintolassamme talvisen Helsingin keskustassa ennen Kansallisoopperalle matkaamista ja esirippujen aukeamista. Baletin taitavat tanssijat, vaikuttava musiikki sekä kauniit puvut vangitsivat katseeni herkeämättä lavalle koko näytöksen ajaksi jo lapsena. Väliaikatarjoilun aikana söimme herkulliset leivokset, katselimme ulos Töölönlahdelle ja keskustelimme taianomaisista suosikkitansseistamme. Mummon kanssa vietetty yhteinen aika henkeäsalpaavan kauniin baletin äärellä on jokavuotinen lahja täynnä mittaamattoman arvokkaita muistoja, joita vaalin lämmöllä läpi elämäni.

Lahjan perimmäinen tarkoitus on viestiä saajalle, että hänestä välitetään. Onnistunut lahja on saajansa näköinen ja korostaa hänessä arvostettuja positiivisia puolia, kuten mielenkiinnon kohteita tai tärkeitä arvoja. Onnistuessaan se symboloi lahjan osapuolten välistä kunnioitusta ja kiitollisuutta. Lahja täytyy osata valita miellyttääkseen juuri saajaansa. Jotkut pitävät tarkoin harkituista, kauniissa kääreissä annetuista paketeista, kun taas osa

ilahtuu yksinkertaisemmista lahjois ta ja muistamisista. Lahjat, jotka ovat saaneet minut tuntemaan ääretöntä kiitollisuutta lahjan antajasta ja tämän roolista omassa elämässäni ovat olleet aineettomia.

Nykyisen kulutuskulttuurin pohjalta johtuvien globaalien ongelmien vuoksi eettinen konsumerismi on korostanut aineettomien lahjojen merkitystä. Läheistä muistaminen yhteisellä illallisella tai konserttilipuilla on erinomainen tapa viettää yhteistä aikaa ja luoda mieleenpainuvia muistoja. Aineettomat lahjat ovatkin arvokkaita nimenomaan siksi, että niiden kautta tehdyt muistot syventävät ihmissuhteita entisestään ja ovat ikuisia. Myös eettinen lahja, kuten lahjoitus saajalle tärkeälle hyväntekeväisyyskohteelle, on sydäntä lämmittävä tapa ilahduttaa saajaansa sekä jakaa pyyteetöntä hyvää mieltä eteenpäin sitä tarvitseville.

Aineettomissa lahjoissa korostuu luovuus ja ihmistuntemus. Lahjat, joita ei voi ravistaa kädessä ovat paitsi henkilökohtaisempia myös ympäristöystävällisempiä. Mieleenpainuvan kokemuksen voi valita ilahduttamaan saajaansa arjen harmauden keskellä ja luomaan iänikuisia muistoja niin yksin kuin yhdessäkin. Erityisesti jaettuihin muistoihin voi synkälläkin hetkellä aina palata ja näin lahjasta poikinut ilo elää kantajassaan loppuun saakka.

OLIVIA NUMMI KUVITUS JA TAITTO VEERA NISKANEN

YOUR L OCAL JEANS S TORE

CoMedian jäsenyyden todistamalla saat -15% kaikista tuotteista Vaasan Carlings -myymälässä. Carlings Vaasan löydät Espen -kauppakeskuksesta.

Hyvä viestinnän opiskelija,

Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa

• Pressikortin

• Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja-, tapaturma- ja oikeusturvavakuutuksen

• Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme

• Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme

• Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea

• Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/ yhteystiedot.

Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

WWW.CARLINGS.COM

Feel Like A Spectator In My Own Life.”

Emmekö me kaikki tunne joskus näin? Kuin seuraisimme omaa elämäämme sivusta ilman minkäänlaista kontrollia. Unohdamme, mitä haluamme ja annamme asioiden vain tapahtua. Ehkä siksi, että se tuntuu oikealta tai siksi, että emme vain kykene antaa itsestämme enempää.

Näihin tuulahduksiin vuoden 2021 norjalainen Joachim Trierin elokuva Worst Person in the World vei minut tänä syksynä. Tunteiden vuoristorata, joka yllätti yllättämistään. Kävin katsomassa elokuvan teatterissa ilman minkäänlaisia odotuksia. Elokuva koostuu 12:sta luvusta, sekä epilogista ja prologista. Elokuvan epilogi vetää nopeasti elämässään hiukan hukassa olevan parikymppisen mukaansa. Se aloittaa tarinan kertomalla melkein 30-vuotiaasta Juliesta, joka vaihtaa uraansa toistumiseen. Ensin kirurgista psykologiin ja lopulta valokuvaajaan. Tätä polkua värittävät ero ja satunnaiset säädöt. Lopulta löytyy se, jonka luokse jäädä. Siitä tarina alkaa. Tarina tuntuu nostalgiselta ja tuoreelta samaan aikaan. Monella tapaa siinä on paljon samaa kuin Damien

Chazellen vuoden 2016 La La Landissa, joka kertoo myös tarinaa itsensä etsiskelystä ja aikuisuuden kasvukivuista. Toisaalta se kyseenalaistaa länsimaisen yhteiskuntamme perusoletukset elämänkaaresta kertoen tarinaa keskiluokkaisten ihmisten arjesta.

En ole aiemmin itkenyt elokuvan vuoksi vielä seuraavana päivänä sen näkemisestä. Tunnekuohu, jonka se minulle aiheutti, oli jotain uudenlaista. Tuntui, kuin vihdoinkin joku ymmärtäisi minua ja kuulisi sen, mitä en osaa sanoittaa päässäni. Minulle elokuva kertoo valinnoista, joita teemme elämämme kulun aikana. Emme aina tiedä, ovatko ne oikeita siinä hetkessä, jossa ne teemme. Silti ne on joskus tehtävä. Vaikkakin elokuvan nimi viittaa sanoihin, joita elokuvan yksi hahmoista käyttää ollessaan pettämisen partaalla, kuvastavat ne minusta hienosti myös itsekkyyttä, jota koemme tekemistämme valinnoista. Näin sanoihin viitataan myös elokuvan epologissa. Joskus se, että teemme valintoja jotka miellyttävät ainoastaan meitä, saavat meidät tuntemaan, kuin olisimme maailman huonoin ihminen. Näin kuitenkin harvoin on. Tämä ajatus tuntuu minusta lohdulliselta.

“I

, The Worst Person in The World

TEKSTI SARA GÜVEN KUVA OSLO PICTURES TAITTO VENLA ROUHIAINEN

Kun sanon, että kuuntele Stormzya,

This Is What I Mean. TEKSTI JA TAITTO VEERA NISKANEN KUVAT UNIVERSAL MUSIC

1. Stormzy yhdistelee musiikissaan sulavasti eri genrejä. Tyylilajit liikkuvat perinteisen rapin ja r’n’b:n välimaastoista aina gospeliin asti. Ensimmäinen albumi Gang Signs & Prayer (2017) koostuu pitkälti aggressiivisesta, UK garagesta pohjautuvasta grimesta. Kirkkomusiikin ja soulin vaikutteet kuuluvat esimerkiksi Blinded By Your Grace, Pt. 2 -kappaleella. Toisella albumilla Heavy Is the Head kuultava Own It (feat. Ed Sheeran & Burna Boy) leikittelee puolestaan afrobeat-rytmeillä. Ei siis mikään pelkkä Pop Boy!*

2. Tämä Etelä-Lontoon ylpeys on tunnettu visuaalisista esityksistään. Vuonna 2018 ja 2020 nähdyt ja kuullut esiintymiset BRITs-palkintogaalassa ovat painuneet varmasti monen kuuntelijan mieleen. Vuonna 2019 Stormzy esiintyi Glastonbury-festivaalien pääesintyjänä tanssijoiden, videoteosten ja liekkien ympäröimänä. Puhumattakaan itse Banksyn luomasta esiintymisasusta – luotiliivistä, joka on myös toisen albumin kansikuvan keskiössä. Artistin live-esiintymiset ovat usein energisiä. Olen päässyt itse todistamaan pariin otteeseen tätä jo viraalihitiksikin muodostunutta stormzy-high-knees -ilmiötä muutaman metrin päästä. En hevillä unohda, sen voin sanoa.

3. Pyrkimys näyttävään visuaalisuuteen näkyy myös Stormzyn musiikkivideoissa. Video Vossi Bop -kappaleelle on artistin suosituin yli 144 miljoonalla näyttökerralla. Video on kuvattu one take -henkisesti ympäri Lontoon merkittävimpiä paikkoja. Jopa Westminster Bridge on tyhjennetty Big Michaelin tieltä! Syyskuun lopussa julkaistu Mel Made Me Do It -kappale sai seurakseen 11 minuuttia kestävän musiikkivideon. Video sisältää niin paljon cameo-rooleja, että jo noin puolessa välissä tipahtaa laskuista. Stormzyn rinnalla nähdään muun muassa Usain Bolt, Louis Theroux ja Dave

4. Stormzy on tehnyt uransa aikana monipuolisesti yhteistyötä eri artistien kanssa. Kolmella albumilla on kuultu artisteja aina Headie Onesta ja Yebasta Kehlaniin ja Lily Alleniin. Storzmya itseään on kuultu myös esimerkiksi Daven, Ed Sheeranin ja Burna Boyn albumeilla. Vuonna 2016 artisti esiintyi ruotsalaisen Cherrien Aldrig Igen (må sådär) -singlellä.

5. Stormzy a.k.a Big Michael a.k.a Wicked Skengman a.k.a Stiff Chocolate a.k.a The Problem julkaisi juuri uuden albumin This Is What I Mean. Suosittelen kuuntelemaan.

Ja kun sanon, että kuuntele Stormzya –This Is What I Mean.

*Osana Stormzyn toista studioalbumia julkaistu kappale Pop Boy (feat. Aitch) vitsailee valtavirtamusiikin leimalla. Kappaleen nimi parodioi Netflix-sarjaa Top Boy, jonka näyttelijäkaartissa on nähty nimekkäitä rap-artisteja.

RAJALLA

RAJALLA

Sen jälkeen, kun Elina Mäkinen meni 3-vuotiaana uimakouluun, uiminen ei ole oikeastaan koskaan loppunut. Kymmenen vuotta sitten loppunut kilpauintiharrastus oli pitkään mukana Mäkisen elämässä. Sen jälkeen hän hakeutui uimaan avovesiin, jonka jälkeen hän siirtyi talvi- ja jääuinnin puolelle. Jälkimmäisissä hän on kansainvälisestikin menestynyt aina arvokisoja myöten. Avovesiuinnin puolella Mäkinen viestijoukkueineen on ollut uimassa esimerkiksi edestakaisen matkan Irlannin ja Skotlannin välillä sekä Mansaarilta Irlantiin ja takaisin. Viimeisin heinäkuulle sijoittunut rutistus, jonka päämääränä oli uida viestijoukkueena Helsingistä Tallinnaan ja takaisin, jouduttiin keskeyttämään puolessa välissä matkaa ryhmää kohdanneiden haasteiden vuoksi.

RAJALLA

RAJALLA

Mäkinen on ensimmäinen suomalainen, joka on uinut jäämailin eli 1609 metrin matkan alle viisiasteisessa vedessä. International Ice Swimming Associationin (IISA) mukaan jäämailin on uinut sittemmin vain yksi suomalainen Mäkisen lisäksi. Kansainvälisestikin tästä äärimmäisestä koetuksesta on selviytynyt vain 474 ihmistä. Toistamiseen Mäkinen ui jäämailin toukokuussa Huippuvuorilla, jossa oman lisähaasteensa toivat arktiset olosuhteet. Veden lämpötilan ollessa lähellä nollaa on jo 0,1 lämpöasteen erolla merkittävä vaikutus lämmönhukan määrään ja nopeuteen. IISA:n tilastojen mukaan vastaavissa erityisen äärimmäisissä olosuhteissa jäämailin on uinut Mäkisen lisäksi vain 134 muuta jääuimaria. Arktisilla alueilla yli kilometrin suoritukseen on pystynyt yhteensä vain 24 jääuimaria.

RAJALLA RAJALLA

Lähtökohtana vesi

Monelle vesi on elementtinä vieras ja alkukantaisista lähtökohdista johtuen jopa uhkaava. Mäkinen kuitenkin kertoo veden tuntuneen aina luonnolliselta elementiltä, jossa on ollut helppo liikkua. Jääuinnin lisäksi muutkin harrastukset, kuten uppopallo, kitesurfing ja vapaalasku liittyvät veteen sen eri muodoissa. Kylmempiin vesiin siirtyminen on tuntunut luontevalta talvenlapseksi itseään kutsuvalle ja joulukuussa syntymäpäiviään viettävälle Mäkiselle. Kylmyyttä hän kokee sietävänsä myös sopivien ominaisuuksiensa vuoksi; kipukynnys on korkea ja luonteen puolesta eteenpäin ovat auttaneet pitkäjänteisyys ja luonteenlujuus.

TEKSTI LIINU PELTOMÄKI KUVAT LAURI DANSKA, ALEX VOYER, RUSSELL WILFRED EVENT IMAGES OY & TANELI KANTANEN TAITTO VEERA NISKANEN

Harjoittelua itseään kuunnellen

Suurelle yleisölle Mäkinen on tuttu ennen kaikkea TikTokista, jossa talviuintiin painottuvaa sisältöä ihailee yli 1,6 miljoona seuraajaa. Videoilla pääsee näkemään pääosin Mäkisen talviuintiin liittämää fiilistelyä, tanssimista ja hauskanpitoa. Tunnelma on pääosin kevyt ja maisemat ovat upeat. Jääuinnin harjoittelu vaatii kuitenkin paljon sellaista, mikä ei sosiaalisen median yleisölle välttämättä aukea. Jääuinnin edellytyksenä on ensinnäkin hyvä yleinen terveydentila, sillä esimerkiksi sydän on lajissa kovilla. Harjoittelun pohjan Mäkinen kertoo olevan hyvässä peruskunnossa, jota hän pitää yllä säännöllisellä, monipuolisella liikunnalla niin uiden kuin muitakin lajeja harrastaen. Kilpauintiajoilta tutut tiukat kausisuunnitelmat ovat jääneet ja tilalle on tullut itsensä kuunteleminen. Myös palautumisesta huolehtiminen on tärkeä osa harjoittelua. Siinä missä yleisesti tiedossa on harjoitteluun liittyvän palautumisen merkitys, korostuu jääuinnissa myös kylmyydestä palautuminen, joka voi Mäkisen mukaan äärimmillään olla jopa vaikeampaa kuin hetkellinen kylmäaltistus. Keho reagoi kylmyyteen päivästä riippuen eri tavoilla esimerkiksi nälän ja väsymyksen vuoksi. Ilmiöt kuten kylmäshokki, lihasvärinä, sormien puutuminen ja suoranainen kipu ovat esimerkkejä reaktioista, joita kylmä vesi saa aikaan. Juuri tarvittavan kylmäaltistuksen näkökulmasta Suomessa onkin hyvät olosuhteet harjoitteluun.

Tasapainoilua ajan kanssa

Siinä missä kilpauintiaikoina Mäkinen taisteli sadasosasekunteja vastaan, on jääuinnissa kyse itseään vastaan kilpailemisesta. Sillä kuinka nopeasti vaikkapa jäämailin saa lopulta uitua on väliä oikeastaan vain siitä näkökulmasta, kuinka kauan kylmää vettä ylipäätään sietää ja milloin hypotermian aiheuttama toimintakyvyn lasku käy liian suureksi tai jopa vaaralliseksi. Uintia pyritään olosuhteet huomioiden hiomaan mahdollisimman taloudelliseksi, niin että se vie mahdollisimman vähän energiaa, mutta maali saavutetaan kuitenkin järkevässä ajassa hypotermian asettamat realiteetit huomioiden. Mäkinen kuvaa tätä vauhdin säätelyä osuvasti tasapainoiluksi.

Strategista ja henkistä tukea tiedosta

Jääuintia aloittaessaan Mäkisen silloinen uintivalmentaja sisällytti harjoitusohjelmaan myös lajia tukevia harjoitteita. Kilpauinnin lopetettuaan hän on hyödyntänyt valmennusapua vain yksittäisissä tilanteissa. Lajista on vielä verrattain vähän tietoa ja keskeiseen rooliin nousevat Mäkisen omat, muista lajin harrastajista koostuvat verkostot. Omiin ja muiden kokemuksiin perustuvan tiedon lisäksi Mäkinen on kokenut erityisen hyödylliseksi myös tutkitun tiedon. Hän kertoo saaneensa siitä paitsi käytännön hyötyä myös henkistä tukea. Turvallisuuden tunne syntyy, kun tietää tekevänsä asioita oikein.

Mäkisen valmistautumista viimeisimmälle jäämailille seurattiin Ylen kylmyyttä käsittelevässä tieteisdokumentissa. Osana tätä hän pääsi esimerkiksi mittauttamaan ruskean rasvan määrän elimistössään Turun Yliopistollisessa sairaalassa ja tekemään 45 minuutin hypotermiatestin Oulun työterveyslaitoksella. Hypotermiatestissä selvisi, että Mäkisen ruumiinlämpö putoaa radikaalisti vasta kolmenkymmenen kolmeasteisessa vedessä vietetyn minuutin jälkeen. Testi päädyttiin lopettamaan 45 minuutin kohdalla ydinlämpötilan laskiessa alle 35 asteeseen. Jälkijäähtymisen myötä kehon lämpötila jatkaa kuitenkin laskuaan vielä kylmäaltistuksen päätyttyäkin. Vaikka arktisissa olosuhteissa vesi on vielä merkittävästi kylmempää, antoi hypotermiatesti suuntaviivoja myös jäämailille valmistautumiseen – etenkin, kun tiedossa oli, että mailin uiminen tulisi kestämään noin puolituntia.

Omat rajat

Vaikka Mäkinen vie suorituksissaan sekä kehon että mielen äärirajoille, turhia ja vaarallisia riskejä hän ei halua ottaa. Vaativimmissa suorituksissa ovat mukana esimerkiksi pintapelastajat ja lääkintähenkilökunta. Mäkinen kertoo progressiivisesti totuttautuneensa jääuintiin. Mielen sisäinen työskentely on tapahtunut omia rajoja ymmärtämällä: itseään ei tule verrata muihin tai muita lajia harrastavien suorituksiin. Kilpailuhenkiseksi tunnustautuva Mäkinen kertoo, että jääuinnissa ei ole sijaa liialliselle nokittelulle. Keskeistä on ollut sen oivaltaminen, että lajia harrastaa lopulta itseään varten. Äärimmäisen suorituksen taustalla on ollut ajatus siitä, ettei itseään ole pakottanut sellaiseen, mistä ei tietäisi selviytyvänsä. Tämä tietoisuus yhdessä sen tiedon kanssa, mitä elimistölle kylmässä vedessä tarkalleen tapahtuu ja mihin asti sitä voi turvallisesti kestää, on auttanut Mäkistä haastamaan omia henkilökohtaisia rajojaan.

Elämyksellisyys edellä

Vuoden 2022 toukokuussa Mäkinen ui jäämailin huippuvuorten Longyearbyenissä -0,77 asteisessa vedessä aikaan 31 minuuttia 47 sekuntia. Huippuvuorten poikkeuksellinen miinusasteinen vesi selittyy paitsi pohjoisella sijainnilla myös veden

suolapitoisuudella. Itse uinti sujui Mäkisen mukaan hyvin, mutta kun palautumisen aika koitti vedestä noustessa, muisti katkesi. Kaikki elimistön kapasiteetti meni peruselintoimintojen, kuten hengityksen, ylläpitämiseen. Palautumiskokemusta Mäkinen kuvaa rajuksi, mutta kertoo sen tapahtuneen turvallisissa puitteissa.

Nyt puolisen vuotta viimeisimmän jäämailin jälkeen Mäkinen kertoo, että hänen kohdallaan metrit on nyt mitattu. Jatkossa jääuintiharrastuksessa tulee korostumaan ennen kaikkea elämyksellinen puoli. Haaveissa on esimerkiksi päästä uimaan paikkoihin, joissa muut eivät ole vielä uineet tai sukeltamaan vaikkapa jäävuorien alle. Tähän asti karttuneesta jääuintikokemuksesta tulee olemaan hyötyä myös näiden uudenlaisten haasteiden parissa, sillä tavalliseksi harrastelijauimariksi Mäkistä voi tuskin jatkossakaan kuvailla.

Lähteet: Elina Mäkisen haastattelu sekä sometilit (TikTok ja Instagram: elinamae) sekä International Ice Swimming Association.

Ylen tieteisdokumentti KYLMÄ seuraa Mäkisen valmistautumista Polar Ice Mile -koetukseen. Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa 19.12. ja TV1:ltä 22.12.

Mikäli omaa kylmänsietokykyä haluaa tämän artikkelin jäljiltä lähteä testaamaan, onnistuu se Vaasassa parhaiten Hietasaaressa, jossa sijaitsee Vaasan Pingviinien ylläpitämä talviuintipaikka. Vierailu on mahdollista kertamaksulla (8,09e) maanantaista lauantaihin klo 10–18.

Musiikki on monelle kantava voima. Se voi tarjota selviytymiskeinon vaikeisiin tilanteisiin, lievittää ahdistusta ja kohottaa mielialaa. Riemukkaiden ja iloisten kappaleiden julkaisutahti kuitenkin hidastuu merkittävästi vuoden lähestyessä loppua. Moni kaipaisi juuri näinä pimeinä aikoina piristystä, mutta ajankohta nostaa kaikkien haikeiden kappaleiden melankoliatasot huippuunsa.

On selvää, että juhlapyhät eivät ole helpointa aikaa kaikille, sillä kotona ei välttämättä odota iloinen ydinperhe ja suuri herkkupöytä. Toisille jouluun liittyy paljon surua, ikävää tai pelkoa. Joulusta on voinut kadota lapsena koettu taika ja riemu ja jäljelle on jäänyt vain väkinäinen hymy. Surumieliset joululaulut ovatkin suomalaisille erityisen tuttuja. Tämä maailman onnellisin kansa on vuodesta toiseen laulanut yksinäisistä mummoista ja pienistä varpusista, jotka ovatkin kuolleita sisaruksia. Suomalainen joulumusiikki ei siis välttämättä pelasta juhlapyhiä, jos niihin liittyy jo valmiiksi vähemmän lämpimiä tunteita. Olisiko siis mahdollista kuratoida musiikin avulla joulu itsensä näköiseksi? Ei ole sääntökirjaa sille, milloin joulumusiikkia saa virallisesti alkaa soittamaan. Tyyli on täysin vapaa. Yhdelle joulun bängerit ja iloinen joulupop voivat kuulua asiaan heti halloweenin väistyttyä. Toinen saattaa olla klassikoiden ystävä. Kolmas voi haluta viettää jouluaan arvokkaasti ja hartaasti kuunnellen suomalaisia klassikoita niiden surumielisyydestä huolimatta. Jos joulun sulosoinnut tuovat mukanaan enemmän surua, niin on myös täysin hyväksyttävää olla kuuntelematta niitä. Mariah Careystä inspiroituneet karaokevedot kosteissa pikkujouluissa ovat upeita ja perinne itsessään.

Joululaulut voivat toimia myös monien lämpimien muistojen taustamusiikkina. Jouluaattona katsottu Lumiukko ja Walking in the Air -kappale ovat klassikkojen klassikkoja ja kuuluvat monien perheiden jouluperinteisiin. Joku voisi väittää, että Mauri Kunnaksen tarina Joulupukki ja noitarumpu on suomalainen kansallisaarre ja animaation soundtrack on virheetön. Omiin joulumuistoihini kuuluvat yläasteella joulujuhlassa esitetty Tonttuparaati ja siihen kuulunut kiusallinen koreografia sekä hieman koskettavampi esitys, jossa lauloimme Happy Xmas (War Is Over). Äitini itkee yhä kuullessaan jälkimmäisen, ja hänellä on tapana joka joulu soittaa Vesa-Matti Loirin joulualbumia. Myös kauneimmat joululaulut kuuluvat perheessäni asiaan. Tapoja nauttia joulusta ja sen musiikista on siis yhtä monta kuin joulun juhlijaakin. Kuratoi siis musiikilla juuri sellainen joulu, kuin itse haluat.

Rauhalliseen ja seesteiseen jouluun: Sam Smith – River & Have Yourself a Merry Little Christmas Antti Tuiskun koko joulukatalogi Johanna Kurkela – Avaruus

Klassikkojen ystäville:

Mariah Carey – All I Want for Christmas Is You Wham! – Last Christmas

Brenda Lee – Rockin’ Around The Christmas Tree

Hauskaan ja hilpeään jouluun: J. Karjalainen – Joulupukin töissä

José Feliciano – Feliz Navidad Justin Bieber & Busta Rhymes – Drummer Boy

TEKSTI OONA MYLLER KUVITUS VENLA ROUHIAINEN

DJ-SETTEJÄ SUORAAN

Selailin yhtenä iltana tylsistyneenä Instagramia löytääkseni uusia tilejä seurantaan tunnettujen vaikuttajien ja somejulkkisten yhteistyö- ja asiavideoiden ohelle. Instagramin syövereissä törmäsin DJ-harrastuksesta kiinnostuneena tiliin, jonka jokaisella videolla näkyi eri soittajia jokseenkin erikoisessa ympäristössä. Laitteisto, levysoittimet ja muut tarvittavat mikserit olikin sijoitettu kylpyhuoneeseen! Onko maailmalla oikeasti olemassa DJ-keikkoja, jotka soitetaan klubin sijaan vessassa?

Kyseessä on vuoden alussa perustettu Instagram-tili nimeltä @bathroomdjgreatesthits, jota ylläpitää puolalainen DJ-artisti Monster. Tilillä hän julkaisee klippejä eri DJ-artistien tekemistä seteistä berliiniläisen Hör Radion ylläpitämässä, kylpyhuonetta muistuttavassa studiossa. Keikat ovat tavallisia livestreamin kautta seurattavia DJ-keikkoja, joiden miljöö sattuu olemaan vain hiukan erilainen. Monster ei kuitenkaan keskity vain jakamaan parhaita paloja keikoista, vaan idea on täysin omalaatuinen ja satiirinen. Hän nimittäin synkronoi tilillä julkaistujen videoiden päälle tarkasti valitun kliseisen hitin vuosikymmeniä ja genrejä vaihdellen. Tarkoituksena on, että jokainen

setistä irrotettu klippi saa oman biisinsä niin, että se istuisi videoon kuin nenä päähän.

Tilistä on tullut yksi lempiasioistani Instagramissa, ja aina uuden videon ilmestyessä käyn katsomassa sen heti. Rakastan tilin yleisilmettä ja sitä, kuinka se on saatu näyttämään jonkin klubin tai baarin viralliselta Instagram tililtä; ensimmäisenä ei tulisi mieleen satiirinen meemitili. Jokainen video on tarkkaan harkittu, jotta se on saatu näyttämään mahdollisimman aidolta. Tili yhdistää hyvin mielenkiintoisen ja hyvän tilin kriteerit: Visuaalinen ilme, sisältö sekä yleisön ja kohderyhmän monipuolinen huomioonottaminen. Se, että tili tuo esille erimaalaisia ja erilaisista genreistä kiinnostuneita artisteja, joista jokainen on uskollinen omalle tyylilleen, tekee minusta uskollisen seuraajan. Olen innostunut uusista tyyleistä niin pukeutumisen kuin musiikin saralla sekä saanut inspiraatiota oman DJ-harrastuksen aloittamiseen. Bathroom DJ Greatest Hits -tili tuo siis kaikkien aikojen guilty pleasure biisit suoraan berliiniläisestä kylpyhuoneesta luoden omaperäisen ja aivan uudenlaisen maailman DJ-kulttuurin ja siitä kiinnostuneiden ympärille.

DJ-settejä sisältävä meemitili, joka hämmentää satiirisella ja kliseisellä lähestymistavallaan. Millainen on Instagramissa trendaava @bathroomdjgreatesthits?

TEKSTI AINO ROUHIAINEN KUVITUS JA TAITTO VEERA NISKANEN

Euroviisut: kulttuurien juhlaa vai populaarimusiikin festivaali?

Euroviisut ovat kautta aikojen toimineet valtioille alustana tuoda esiin omaa kulttuuriaan musiikin ja show-elementtien avulla. Eurooppalaisille tämä on tuttu ilmiö, mutta muualla maailmassa Euroviisut ovat useasti nostattaneet kulmakarvoja. Mitä laulukilpailulle käy, kun kaikki saavat osallistua kilpailun lopputulokseen?

Euroviisujen fanit saivat hämmästyä, kun Euroopan yleisradiounioni EBU ilmoitti viime marraskuussa, kuinka kilpailun äänestykseen on tulossa radikaaleja muutoksia vuoden 2023 kilpailua ajatellen. Laulukilpailun semifinaaleissa on vuodesta 2004 asti ollut käytössä äänestystapa, jossa puhelinäänet ja tuomaristoäänet menevät tasan; tulevaisuudessa semifinaaleissa äänestävät vain katsojat eli ainoastaan puhelinäänillä on merkitystä. Finaalin äänestys säilyy samankaltaisena tuomariston osalta, mutta suurimpana muutoksena on se, että nyt kuka tahansa mistä päin maailmaa hyvänsä saa äänestää netissä suosikkiaan. Euroviisukansassa tämä on herättänyt ristiriitaisia tunteita, sillä vaikka musiikki kuuluukin kaikille, ovat Euroviisut silti eurooppalaisten kulttuurien juhlaa.

TEKSTI RONJA JUOLA KUVAT UNIVERSAL MUSIC & SONY MUSIC KUVITUS JA TAITTO VEERA NISKANEN

Eurovision going global?

Euroviisujen historiassa on nähty paljon muutoksia ja mielenkiintoisia käänteitä, jotka ovat vieneet kilpailua kansainvälisempään suuntaan. Euroviisuissa on 70-luvulta lähtien nähty valtioita, jotka eivät maantieteellisesti ole Euroopan rajojen sisällä, mutta ovat Euroopan yleisradiounionin jäsenmaita. Esimerkiksi Israel ja Azerbaidžan ovat jopa onnistuneet voittamaan laulukilpailun 2010-luvulla. Viimeisin shokki koettiin, kun vuonna 2015 Euroviisujen suuri fani Australia otettiin kilpailuun mukaan. Alkujärkytyksen hälvettyä Australiasta on tullut kiinteä osa viisuja, sillä he tuntuvat ymmärtävän kilpailun kulttuuria ja ydinajatusta. Euroviisujen formaattia on myös levitetty muualle maailmaan, sillä alkuvuodesta 2022 alkoi Yhdysvaltojen oma laulukilpailu American Song Contest. Vastaava kilpailu oli myös tarkoitus järjestää Aasiassa ennen pandemiaa, mutta kilpailu peruttiin.

Euroviisujen suosio on noussut kansainvälisesti myös sosiaalisessa mediassa. TikTokissa kansainvälisiksi trendeiksi ovat nousseet ainakin vuoden 2019 Duncan Laurencen kappale Arcade, 2021 Go_A yhtyeen kappale SHUM sekä 2022 Rosa Linnin kappale Snap 2021 voiton myötä Italian Måneskin nousi suureen suosioon ja useakin yhtyeen kappale lähti trendaamaan sosiaalisessa mediassa. Euroviisujen historiasta löytyy toki muitakin menestystarinoita aina ABBAsta Céline Dioniin, mutta sosiaalisen median voimaa viime vuosien menestyksessä ei voi kiistää.

Marginaaliset kulttuurit esiin

Erityisesti 2000-luvulla oman valtion kulttuurin ja etnisyyden esiin tuominen on

ollut laulukilpailussa selkeä ilmiö. Esiin on noussut marginaalisia kulttuureja ja kieliä, kulttuurille ominaisia soittimia sekä mystiikkaa, pukeutumista ja symboliikkaa. Lavalla on nähty niin synkkiä suomalaisia hevihirviöitä kuin puolalaisia kansallispukuun pukeutuneita naisia kirnuamassa voita. Ei siis todellakaan mitään sellaista, mitä länsimaisesti dominoitu musiikkikenttä on tottunut näkemään ja kuulemaan. On toki totta, että radiosoittoa ovat saaneet vain sellaiset kappaleet, jotka sopivat länsimaiseen muottiin, kuten Loreenin Euphoria. Tämä ei ole kuitenkaan syy, miksi Euroviisut on suosittu formaatti fanien keskuudessa, sillä tapahtuma tuo vuosittain eurooppalaiset yhteen nauttimaan toistensa kulttuureista ja musiikista.

Erityisesti fanien keskuudessa huolta on aiheuttanut yhdysvaltalaisten mahdollisuus osallistua kilpailun äänestykseen. Esimerkiksi Youtubessa suosittu konsepti on reagoida jonkun tietyn vuoden artisteihin ja kappaleisiin. Usein videoissa toistuu tiettyjä sanoja: outo, hämmentävä tai nolo. Amerikkalaiselle katsojalle Euroviisuja onkin kenties hankalaa selittää; kilpailulla on Euroopassa yli 60 vuoden historia. Eurooppalaisia kulttuureja on myös vaikeaa ymmärtää, sillä ensin pitäisi ymmärtää, että Eurooppa ei ole valtio. Se on maanosa, jonka sisällä on hyvin kulttuurillisesti rikkaita valtioita, jotka voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Ja mikä tärkeintä, Euroopassa puhutaan yli 200 alkuperäiskieltä.

On mielenkiintoista nähdä, miten kilpailun luonne muuttuu uuden äänestyssäännön myötä. Tulemmeko näkemään kilpailun voittajina jatkossa vain populaarimusiikin edustajia vai saavatko eurooppalaiset kulttuurit uudenlaista arvostusta. Sitä saamme odottaa jännityksellä ainakin toukokuuhun 2023 asti.

PITÄÄKÖKAIKKIEN SIJOITTAA?

TEKSTI ELLI ERKKILÄ KUVITUS JA TAITTO VEERA NISKANEN Lähde: Nordnet

Sijoittamisella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan toimintaa, jossa ihminen laittaa rahaa sijoituskohteeseen, kuten rahastoon tai osakkeeseen, tarkoituksenaan tehdä sillä voittoa. Sijoittaminen on samalla myös rahan säästämistä, jota voi tehdä esimerkiksi kuukausittain. Jokaisen ihmisen on suositeltavaa säästää osa tuloistaan. Säästäminen kannattaa esimerkiksi suurempia hankintoja, kuten asuntoa tai lomamatkaa varten. Se tuo myös turvaa yllättävien menojen tai elämänmuutosten varalle. Eikö tavalliselle säästötilille säästäminen sitten riitä?

Säästää voi myös tavalliselle pankin säästötilille, mutta inflaation takia säästöt menettävät arvoa vuosi vuodelta. Jo pienellä vaivalla pystyy tavallisen säästötilin sijaan sijoittamaan esimerkiksi rahastoihin.

Historiaa tarkastellessa voi huomata, että rahastot tuottavat paremmin voittoa kuin mitä inflaatio rahoille tekee tavallisella säästötilillä. Monilta pankeilta ja muilta sijoitusalustoilta löytyy satoja rahastoja, joihin pystyy sijoittamaan halutessaan vain esimerkiksi 15 euroa kuukaudessa. Viidellätoista eurolla kuussa ei kovin suuria voittoja pysty tavoittelemaan, mutta sekin on aina parempi kuin ei mitään. Rahatilanteen parantuessa esimerkiksi kesätöiden aikaan voi sijoitussummaa lisätä. Entä jos kuukaudessa ei jää tarpeeksi ylimääräistä rahaa sijoittamiseen?

Omia kulutustottumuksiaan seuraamalla yleensä huomaa, että johonkin osa-alueeseen saattaa käyttää turhaan liikaa rahaa. Tällaisen turhan rahankäytön sijaan pieniä summia voisi käyttää järke -

vämmin. Jo pienen määrän sijoittaminen on hyödyllistä myös sen takia, ettei sijoituksia tule niin helposti nostettua esimerkiksi rahastoista käyttötilille. Jos on tapana laittaa rahaa sivuun säästötilille, josta sen saa helposti nostettua pois, tulee se myös yleensä nopeasti tehtyä.

Sijoittamisessa on yleensä perussääntönä, ettei kannata sijoittaa rahoja, joita ei ole missään tapauksessa varaa menettää. Sijoittamisessa on aina riski, ettei kaikki mene odotusten mukaan. Jokaisen ihmisen ei kuitenkaan tarvitse sijoittaa, jos ei halua. Sijoittaminen on hyvä tapa säästää rahaa ja se voi olla myös kiinnostava harrastus. Vaikka sijoittamisesta on tullut lähivuosina trendi ja monet suosittelevat sitä, ei kaikkien kuitenkaan tarvitse siitä kiinnostua.

VINKIT SIJOITTAMISEN ALOITTAMISEEN

Ajankäyttö

Kannattaa miettiä aluksi paljonko haluaa sijoittaa kuukaudessa ja kuinka paljon haluaa käyttää aikaa sijoittamiseen. Jos haluaa panostaa ja käyttää aikaa enemmänkin, voivat osakkeet olla tuottavampi sijoituskohde kuin rahastot. Osakkeisiin sijoittaessa tarvitsee enemmän tietoa sijoituskohteista ja osakesijoittamisesta. Markkinoiden muutoksia kannattaa myös osakkeisiin sijoittaessa seurata enemmän. Rahastoihin sijoittaessa markkinoiden ja yhtiöiden tapahtumia ei välttämättä tarvitse seurata kovin aktiivisesti, jos ei halua.

Tavoitteet Kannattaa miettiä aluksi omat tavoitteet sijoittamisen suhteen. Esi-

merkiksi haluaako sijoittaa pitkällä aikavälillä vai haluaako tehdä nopeita sijoituksia. Sijoituskohteen valintakin riippuu siitä, minkälaiset tavoitteet ovat. Yleisesti ottaen pidemmän aikavälin sijoittamisessa vakavaraisiin ja vähäriskisiin yhtiöihin sekä rahastoihin sijoittaminen on järkevää. Pitkän aikavälin sijoituksissa riski ei myöskään välttämättä ole yhtä suuri kuin lyhyen aikavälin sijoituksissa. Lyhyen aikavälin sijoituksissa tuotto on yleensä suurempi. Sijoituskohteet ja hajauttaminen

Sijoittaa voi moniin eri kohteisiin, joista yleisimpiä ovat rahastot ja osakkeet. Sijoitusalustoilta ja pankeista löytyy monia rahastoja. Esimerkiksi Nordnetistä löytyy useita rahastoja, joissa kuluja ei ole ollenkaan tai todella vähän. Jos laittaa joka kuukausi 50 euroa rahastoon, jossa on 7 prosentin tuotto-odotus, viiden vuoden päästä se olisi noin

3692 euroa. Jos laittaa joka kuukausi 50 euroa tavalliselle säästötilille, se olisi viiden vuoden päästä noin 3000 euroa. Inflaation vaikutuksen takia sen arvo voi olla jopa vähemmän. Rahaston tuotto-odotus voidaan laskea esimerkiksi viimeisen 15 vuoden ajalta, joten se voi tulevaisuudessa tietenkin aina muuttua. Rahastot ovat kuitenkin yleensä luotettavia pitkän aikavälin sijoituskohteita.

Sijoittaessa tulee aina hajauttaa eri sijoituskohteisiin. Hajauttamisella tarkoitetaan sijoittamista esimerkiksi ajallisesti tai maantieteellisesti eri kohteisiin. Näin voi pienentää sijoitusten riskejä. Pankkien ja sijoitusalustojen sivuilta löytyy paljon tietoa eri sijoituskohteista. Esimerkiksi sijoitusalusta Nordnetin nettisivuilta löytyy ilmainen Nordnet-koulu, josta löytyy aloittelijalle paljon hyödyllistä tietoa eri sijoitusmuodoista ja sijoituksesta yleensä.