Masennus 360 °

Masentuneen ihmisen aivokemian on vuosikaudet ajateltu olevan vinksallaan. Uusi heinäkuun lopulla julkaistu tutkimuskatsaus todistaa kuitenkin toista.

MASENNUS ei todennäköisesti johdukaan aivojen kemiallisesta epätasapainosta. Erityisesti serotoniinilla on uskottu olevan yhteyttä masennukseen jo 1950-luvulta saakka. Tutkimuskatsauksen mukaan näin ei kuitenkaan ole.

Masennuksen eli depression Käypä hoito -suosituksessa lääkehoitoa suositellaan kaikissa neljässä masennuksen vakavuusasteessa. Suomessa markkinoilta löytyy 22 eri masennuslääkettä, joista kuusi kuuluu SSRI-ryhmään eli serotoniinin takaisinoton estäjiin.

Jo pitkään on ajateltu, etteivät masennuslääkkeet aiheuta riippuvuutta, mutta lähivuosina riippuvuutta tai myös lopetusoireiksi kutsuttua ilmiötä masennuslääkkeiden lopettamisen yhteydessä on tunnistettu paremmin.

Pitkän uran tehneen psykologi Aku Kopakkalan mukaan Iso-Britanniassa toteutetussa tutkimuksessa todettiin, että puolet SSRI-lääkkeiden käyttäjistä tulevat riippuvaiseksi, 25 %:lla vieroitusoireet ovat ankaria ja niistä on lähes mahdotonta irtaantua. Tutkimuksen julkaiseminen johti Iso-Britanniassa siihen, että maan parlamentti perusti selvitysryhmän, jonka lopputuloksena hoito uudelleenarvioitiin.

Aihe on herättänyt ulkomailla suurta huomiota, toisin kuin Suomessa. Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta artikkelin, mutta mahdollisesta lääkkeiden aiheuttamasta riippuvuudesta ei mainittu jutussa sanaakaan. Masennuslääkkeiden toimivuutta kuitenkin korostettiin, vaikka yhteys serotoniinin ja masennuksen väliltä puuttuukin.

Useissa muissakin Suomen suurissa medioissa on julkaistu esimerkiksi mielipidekirjoituksia, joissa todetaan masennuslääkkeiden olevan tehokkaita. Asiantuntijoiden kirjoittamia vastineita on julkaistu kuitenkin rajatusti. Kopakkala kertoo hänen ystäviensä kirjoittaneen useita vastineita aiheesta, mutta niitä ei ole julkaistu.

Syy lopetusoireiden tietovajeessa on osittain ollut myös tiedottamisessa ja ohjeistamisessa, jota on nyt tehty enemmän Erkki Isometsän mukaan MTV:n uutisklipissä vuodelta 2020.

Kopakkalan mukaan Suomessa olisi valtavasti kysyntää masennuslääkkeiden aiheuttaman riippuvuuden hoidolle. Hänen yrityksensä tarjoaa yhtenä ainoana toimijana Suomessa apua masennuslääkkeiden lopettamiseen tai niiden aiheuttamasta riippuvuudesta eroon pääsemiseen. Toiminta on kuitenkin vielä hakemassa muotojaan.

“Noin 100 000 masennuslääkkeitä syövää henkilöä haluaisi lopettaa niiden käytön, mutta kukaan ei heitä Suomessa tue.” Näin ryhmästä tulee marginalisoitu. Silti lääkkeet ovat yleisimpien masennushoitomuotojen joukossa ja niitä määrätään usein masennuksen toteamisen yhteydessä.

Mahdollisesta riippuvuudesta tai lopetusoireista tiedon oli saanut MTV:n mukaan yksi yli 85 vastaajasta, kun lääkehoitoa oltiin aloittamassa Facebookin SSRI-lääkkeiden vieroitukseen liittyvän ryhmän kyselyssä.

Isometsä toteaa MTV:n jutussa, että hänen mielestään hoidollisesti oikea aika puhua lääkkeen mahdollisista lopetusoireista on, kun suunnitellaan hoidon lopettamista. Potilaat eivät siis välttämättä saa tietoa mahdollisesta riippuvuudesta ennen kuin ovat syöneet yleensä yli puoli vuotta masennuslääkettä.

Masennuslääkkeiden tehon on todettu lähivuosina olleen oletettua alhaisempi. Lääketeollisuus vaikuttaa tutkimustietoon jättämällä julkaisematta osan tutkimuksista.

Ylen mukaan vain noin kolmasosa lääketeollisuuden tekemistä tutkimuksista julkaistaan ja tutkimushenkilöitä voidaan valita.

Julkaistuista tutkimuksista on myöhemmin tehty uusia meta-analyyseja, jotka ovat todenneet vasteen alhaisemmaksi. Masennuksen realistisia tutkimustuloksia vääristää myös se, että tutkimustulokset perustuvat suurimmassa osassa tutkimuksia koehenkilön omaan kokemukseen haastattelussa.

Kädettömät lääkärit

Masennusta voidaan mitata konkreettisesti vain harvoilla menetelmillä, joita on löydetty lähivuosina enemmän.

Kopakkalan mukaan asetyylikarnitiinilla on löydetty yhteyksiä masennukseen. Sitä voidaan mitata veren plasmasta ja näin se toimii biomarkkerina. Hänen mukaansa myös suolistobakteereista voidaan erottaa, kuka on masentunut. Tulehdusnäkökulma onkin Kopakkalan mukaan yhä keskeisempi nykyään.

“Kaikki, mikä vähentää matala-as teista tulehdusta, toimii myös masennuslääkkeenä. Muun muassa aspiriini on tehokkaampaa masennuslääkettä kuin SSRI-lääkkeet. Se vähentää tulehdusta ja toimii kaikissa psykiatrisissa pulmissa.”

Miksei sitten masennusta hoideta muilla kuin monia haittavaikutuksia ja riippuvuutta aiheuttavien masennuslääkkeiden avulla? Kopakkalan mielestä tähän voisi liittyä lääkäreiden jämähtänyt arvomaailma sekä ajattelutapa. “Lääkäri on tavallaan kädetön, kun potilas tulee vastaanotolle. Pakko antaa lääke, koska potilas tulee nimenomaan hakemaan reseptiä. Kyseessä on sosiaalinen kysymys.”

“Asiakkaan ja työntekijän suhteen pitäisi muistuttaa masennuksen hoidossa enemmänkin personaltrainerin ja asiakkaan suhdetta.” Näin pitkällä aikavälillä säästyisi myös resursseja.

”Harvoissa ammateissa tutkitaan mitä ne tutkijat nyt huutelee”

Aika vastaanotolla on aina rajallinen, 15-20 minuuttia ei millään riitä potilaan kokonaisvaltaiseen kuuntelemiseen.

On arvioitu, että perusterveydenhuollon lääkärit tunnistavat kliinisen masennuksen noin 25-40 % tapauksissa yhden käynnin yhteydessä. Jos hoitokontakti jatkuu samalla lääkärillwä ja vastaanottokäynnit ovat riittävän pitkiä eli vähintään yli 15 minuutin mittaisia, masennuksen tunnistaminen tehostuu.

Suurin osa ajoista on kuitenkin 15-20 minuuttia. Käypä hoidon mukaan arvio on, että 10% perusterveydenhuollon potilaista on masentuneita, mutta vain osa hakee siihen apua. Mitä käy sille 75-60 % potilaista, jotka luovuttavat avun saamisen suhteen ensimmäisen hoitokäynnin jälkeen tai saavat väärän diagnoosin?

Vaikka masennus tai ahdistus diagnosoitaisiinkin, usein pitkäaikaispotilaille luvassa on Kopakkalan mukaan niin sanottu “peruspaketti”, joka sisältää SSRI-lääkityksen, Ketipinorin mm. univaikeuksiin sekä bentsoja rauhoittamaan. Tämä kuitenkin perustuu Kopakkalan sanoin “hihaan” ja kokeiluun.

“Jossain vaiheessa potilas huomaa tämän ja järkyttyy.” Yleinen harha saattaakin Kopakkalan mukaan olla se, että lääkärit seuraisivat uusinta tutkimusta. Osaamista ei uudisteta aktiivisesti.

“Harvoissa ammateissa tutkitaan, mitä ne tutkijat nyt huutelee. Näitä muoti-ideoita on helppo seurata.” Kopakkalan sanoin samalla kun ihminen määrää lääkkeitä, hän sitoutuu ja perustelee päätöstä potilaan lisäksi myös itsellensä. Kun tämä on toistettu tuhansia kertoja, ajatus siitä, että olisi tehnyt virheen, tuntuu kauhealta.

Vaikka muidenkin hoitokeinojen tehokkuus olisi tiedossa, voi niiden määrääminen lääkkeiden sijaan olla haastavaa. Kopakkala kertoo tietävänsä 10-12 parempaa keinoa masennuksen hoitoon kuin SSRI-lääkkeet, esimerkiksi asetyylikarnitiinin.

Liikunta lääkkeenä

Myös liikunnan on tutkitusti todettu olevan tehokas hoito masennukseen, ilman haittavaikutuksia. Liikunnan määrääminen hoitokeinoksi jo valmiiksi huonon toimintakyvyn omaavalle potilaalle voi olla lääkärille sosiaalisesti haastava tehtävä.

“Lääkäreitä hävettää. Ajatellaan, ettei ole lääkärin asia puuttua liikkumiseen, se kuuluu fysioterapeutille. Lääkärithän määräävät lääkkeitä ja joku voisi loukkaantua.”

Jos ihmisellä on ollut kärsimystä ja siltä katoavat tunteet ja tunto – kokeeko hän sen helpotuksena vai ei?”

Itse diagnoosi ja lääkityksen aloitus Kopakkalan mukaan helposti implikoi potilaaseen käsityksen, että itsessä on vika. “Ajatellaan että, jos sä käytät mieleen vaikuttavia lääkkeitä niin se muuttaa sua ihmisenä. Sä et enää voi nojata itseesi, koska se on sinä tai toi lääke mikä saa aikaan tämän. Sä et koskaan tiedä, mitä olisit ilman lääkkeitä.”

Kopakkalan sanoin on selvää, etteivät masennuslääkkeet korjaa mitään vikaa. Ne muodostavat uuden psykofyysisen tilan ihmiselle. Masennuslääkkeiden selkein vaikutus on tunto- ja aistiherkkyyden muutokset, Kopakkala kuvailee. “Jos ihmisellä on ollut kärsimystä ja siltä katoavat tunteet ja tunto – kokeeko hän sen helpotuksena vai ei? Kokeeko hän parantuneensa, koska kärsimys ei enää itketä?”

Usein valheellinen tulkinta onkin, että tunteiden turtuminen tulkitaan masennuksen helpottamisena. Erkki Isometsä toteaa Ylen artikkelissa, että lääkehoito auttaa masentunutta pääsemään lamaannuksen tilasta ja näin auttaa ratkaisemaan itse omia ongelmia.

Kopakkalakin korostaa potilaan hallinnan tunnetta ja sen huomioimista hoitoprosessissa. “Parantumisen voi hoitaa lopulta vain itse, mutta kaverin tai asiantuntijan apu voi olla hirveän hyödyllistä. Mutta se on kohta, jossa kannattaa tarkastella koko elämää, omaa olemista ja ajattelutapoja. Se on monitasoinen ilmiö, johon ei ole yhtä ratkaisua.”

Potilaalle pitäisikin siis antaa enemmän varaa valita. Itse hän antaa potilailleen 55 sivuisen vinkkilistan tutkimuslähteineen, jonka kautta potilas voi tutustua aiheeseen ja valita asiantuntijan kanssa yhdessä toimivimmat ratkaisut.

Ennen tätä hän kuitenkin haluaa aina keskustella potilaan kanssa ja nähdä esimerkiksi läheisiä. Hän käy kaikki elämän osa-alueet potilaan kanssa läpi. Esimerkiksi ruokavalion muuttamisella kolmen kuukauden aikana useimmat ihmiset saadaan paranemaan paremmin kuin masennuslääkkeillä, Kopakkala toteaa.

“Pitää katsoa, mistä on oikeasti kysymys. Usein turvattomuudes-

ta, turvattomuudesta tai turvattomuudesta.”

Depression Käypä hoito -suosituksessa todetaan myös, että hoidossa tutkitaan potilaan elämäntilannetta, erityisesti mahdollisia laukaisseita ja sitä ylläpitäviä kuormittavia tekijöitä. Se ohjeistaa tukemaan potilasta ja hänen selviytymiskeinojaan.

Jääkin siis tulkinnanvaraiseksi, onko tämä kaikki mahdollista muutamilla lyhyillä lääkärikäynneillä? Jos ensisijaisena hoitosuunnitelmana on lääkitys, keskitytäänkö käynneillä lääkkeen vasteen arviointiin vai edellä mainittuihin seikkoihin?

Kaikki Käypä hoito -suositukset ovat lääkäriseura Duodecimin vastuulla. Heidän nettisivuillaan todetaan seuraavasti rahoituksesta: “Säätiö on kasvanut yksityishenkilöiden ja elinkeinoelämän tekemien lahjoitusten avulla - - “. Muuta tietoa rahoittajista tai lahjoituksista ei löytynyt nettisivuilta helposti.

Kopakkalan mukaan Duodecim valitsee, kuka tekee suosituksia

“Kyse ei ole resurssien vähäisyydestä, kyse on siitä että resursseja on aivan liikaa.

ja usein valikoituneet henkilöt ovat samoja, perinteisesti lääkemielisiä henkilöitä, jotka ovat tehneet yhteistyötä lääkeyritysten kanssa koko uransa.

“Toki niihin valitaan myös ne, ketkä siihen eniten haluavat. Lääketeollisuus vaikuttaa siihen, ketä valitaan tekemään. Lääketeollisuus rahoittaa myös osittain Duodecimiä.”

Rahoitus ei kuitenkaan ole Kopakkalan mielestä keskeisin seikka. Keskeisintä on hänen mielestään se, että psykiatrien arvovalta perustuu lääkkeisiin. Tällä hetkellä psykiatriassa on Kopakkalan mukaan liikaa resursseja ja niitä pitäisi jopa vähentää. “Kyse ei ole resurssien vähäisyydestä, kyse on siitä että resursseja on aivan liikaa. Ajatellaan, että resursseilla voidaan tehdä jotain hienoa, mutta näin ei ole. Ne vain vähentävät oman hallinnan tunnetta.”

“Medikalisoiva suhtautuminen ahdistukseen ja masennukseen, sairauskäsitteineen ja diagnosointeineen on väkivaltaista itsensä lokerointia. Ollaan vahvasti totuttu siihen, nähdään se itsestäänselvänä. Meillä on taipumus itse stigmatisoida itsemme masennuksen ja ahdistuksen suhteen.”