1 minute read
Puheenjohtajan tervehdys
uutta kohti
Kun aloitin opintoni Vaasassa olin samaan aikaan pelokas ja innoissani. Mitä kaikkea seuraavan viiden vuoden aikana tulisikaan tapahtumaan?
Advertisement
Kaikki ovet ja mahdollisuudet olivat tällöin auki. Muistan, kuinka istuin muuttoautossa ja tuijotin ikkunasta ensin Kauppapuistikon maisemia, sitten Kirkkopuistikkoa ja tulevaa yliopistoani sekä lopulta ensimmäisen Vaasan kotini julkisivua Palosaarella. Kaupungissa, jossa en ollut koskaan aiemmin edes käynyt ja josta hädin tuskin tiesin mitään.
Muutaman viikon päästä tiesin jo vaasalaisten tarpeesta lisätä yli-liite kaikkeen ja ettei Pohjanmaalla puhuta tuttavallisesti Cittarista, vaan jostain syystä Citarista.
Uusi alku on ihmeellinen ja jännittävä, mutta antoisa. Se on portti uusiin mahdollisuuksiin ja kaikkeen siltä väliltä. Oma elämäni on tehnyt täyden käännöksen sen jälkeen, kun tuona aurinkoisena elokuun iltapäivänä nousin muuttoautosta ulos silloin tuoreen avopuolisoni kanssa ja avasimme oven ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Vaikka kaikki ei olekaan ollut sitä mitä olisin toivonut, on Vaasa mahdollistanut minulle, ja monille muille, todella paljon.
Rakkautta, onnistumisia, epäonnistumisia, vihaa, surua, uusia tuulia ja alkuja. Niin monia asioita, joita en kolme vuotta sitten uskonut kokevani kenties koskaan tai jotka silloin tuntuivat liian kaukaisilta.
Itselleni yksi tärkeä syy kaikkeen on ollut Camp, joka on opettanut paljon itsestäni ja kouluttanut minua kirjoittajana sekä kriittisenä ajattelijana. Toinen, kenties ehkä tärkein, syy on ollut CoMedia. Rakas ainejärjestö, joka on kulkenut mukana ensimmäisestä päivästäni asti. Ainejärjestö, joka on mahdollistanut itseni kehittämisen niin jäsenenä kuin hallituslaisena – nyt myös puheenjohtajana.
Siksi haluankin koko tämän vuoden CoMedian hallituksen (tuttavallisemmin callitus) puolesta toivottaa niin jokaisen fuksin kuin myös vanhemman opiskelijan tervetulleeksi Vaasaan.
Itse olen aina nähnyt juuri syksyn käännekohtana elämässä. Tällöin kaikki muuttuu ja jokainen ovi on auki. Ilma tuoksuu kylmältä, mutta odottavalta. Mikään ei ole varmaa, kun ruskan ensimmäiset merkit alkavat näkyä puissa ja aurinko lämmittää iholla. Luvassa on paljon haasteita, mutta kenties jokainen meistä voi sanoa muutaman vuoden päästä kaupungin ja yhteisömme tarjonneen meille juuri sen, mitä silloin tarvitsimme eniten.
