Opiskelija-asuminen

Opiskelupaikan varmistuttua alkoi asunnonhaku. Olin kuullut, että Vaasassa toimii Vaasan opiskelija-asuntosäätiö VOAS, joten lähetin heille hakemuksen. Päätin kokeilla soluasumista, sillä veljelläni oli siitä hyviä kokemuksia. Soluasuminen on halpaa, ja parhaimmillaan siitä voi syntyä uusia ystävyyssuhteita. Pahimmillaan se on sotkuja yhteisissä tiloissa, pyykkien kuivattamista suihkussa, keittiön omimista ja jatkuvaa melua vieraista. Minulle soluasuminen ei sopinut juuri sen sosiaalisuuden vuoksi. En pitänyt siitä, että kodissani oli jatkuvasti minulle tuntemattomia ihmisiä. Olin valmis joustamaan yhteisten tilojen jakamisesta, ja yhteisistä siivoussäännöistä sopiminen onnistui myös. Toisella kämppiksistäni ei käynyt ikinä vieraita, mutta toisella niitä tuntui olevan joka päivä. Sekin on siis tuurista kiinni. Sain kerran myös pelastaa kämppikseni ja hänen kaverinsa sulakkeen palolta. He olivat molemmat vaihto-opiskelijoita ja heistä oli ihmeellistä, että Suomessa sulakkeen saa vaihtaa itse.

Toinen asuntoni oli opiskelijayksiö viereisestä kerrostalosta. Molemmat asuntoni sijaitsivat Ahventiellä. Opiskelija-asuntojen etuna ja haittana ovat naapurit, joista suurin osa on opiskelijoita. Toisaalta on kiva, kun niin moni uusista yliopistotutuista asuu samalla kadulla; matkoja on helppo tehdä yhdessä niin kampukselle kuin tapahtumiin. Toisaalta opiskelijat pitävät paljon bileitä eikä melutasosta oikein tunnuta aina välittävän. Asuntojen pinnat olivat vanhat, mutta suhteellisen siistit. Tahrat muovimatossa eivät minua haitanneet. Pistorasian tai hanan mennessä rikki vikailmoitus oli helppo tehdä ja korjaus tuli sovitusti. Polkupyöräni varastettiin pihalta telineestä, mutta pyörä kuuluu onneksi kotivakuutuksen piiriin. Kaikesta huolimatta pidin yksiöstäni ja viihdyin siinä aina siihen asti, kunnes muutin yhteen silloisen seurustelukumppanini kanssa.

”Pahimmillaan opiskelija-asuminen on sotkuja yhteisissä tiloissa, pyykkien kuivattamista suihkussa, keittiön omimista ja jatkuvaa melua vieraista.”

Ensimmäinen yhteinen asuntomme sijaitsi myös Palosaarella, lähellä yliopistoa. Kampuksen läheisyys oli meille tärkeää, sillä halusin jaksaa kävellä luennoille. Uudessa taloyhtiössä huomasin, kuinka rauhattomia opiskelijat naapureina olivatkaan olleet. Aloin itsekin kiinnittämään erityistä huomiota hiljaisuusaikoihin. Asuntomme oli kallis sijainnin ja oman saunan vuoksi. Koronan alkaessa sijainnista ei ollut enää järkevää maksaa. Niinpä muutimme Isolahteen. Siellä asuntojen vuokrahinnat ovat edullisempia ja naapureina on lapsiperheitä. Käytin kulkemiseen bussia silloin harvoin, kun kampuksella sai pandemian aikana käydä. Puolisoni tosin pyöräili, ja tunnen muitakin opiskelijoita, jotka tekivät samoin. Matka kampukselle on vain puoli kilometriä pidempi kuin Olympiasta, josta monet matkaavat kampukselle pyörällä. Kampuslinjan bussi on toki myös vaihtoehto.

Opiskelija-asuminen ja kodissaan viihtyminen ovat siis paljon kiinni siitä, mitä asumiselta haluaa. Kannustan kokeilemaan soluasumista. Vaikka se ei ollut minun juttuni, olen iloinen, että kokeilin sitä. Onhan se kuitenkin opiskelija-ajalle uniikki juttu.

Vaasassa on paljon erilaisia alueita, joten jos yksi ei nappaa, niin anna tilaisuus toiselle. Ahventiellä kampus on lähellä, mutta kauppoihin on matkaa. Olympiassa kampukselle on pidempi matka, mutta ruokaostokset on helppo tehdä halvemmassa marketissa. Keskustassa asuessa ei ikinä tarvitse pohtia, miten jaksaa bileillan päätteeksi kotiin. Jos haluaa halvan asunnon ja naapurien juhlimisesta ei ole haittaa, opiskelija-asunto voi olla hyvä vaihtoehto. Jos taas kaipaat rauhaa ja olet itsekin hiljainen naapuri, yksityisillä markkinoilla on paljon erilaisia vuokrakohteita. Ensimmäinen vuokrakoti on helppo hakea VOAS:ilta, varsinkin, jos tulet toiselta paikkakunnalta. Kun vuoden päästä Vaasa on jo tutumpi, voit katsella asuntotarjontaa laajemmin. Tunnet eri alueiden erot ja tiedät ehkä jo paremmin, mitä juuri sinä kodilta kaipaat.