OPISKELIJAASUMINEN Opiskelupaikan varmistuttua alkoi asunnonhaku. Olin kuullut, että Vaasassa toimii Vaasan opiskelija-asuntosäätiö VOAS, joten lähetin heille hakemuksen. Päätin kokeilla soluasumista, sillä veljelläni oli siitä hyviä kokemuksia. Soluasuminen on halpaa, ja parhaimmillaan siitä voi syntyä uusia ystävyyssuhteita. Pahimmillaan se on sotkuja yhteisissä tiloissa, pyykkien kuivattamista suihkussa, keittiön omimista ja jatkuvaa melua vieraista. Minulle soluasuminen ei sopinut juuri sen sosiaalisuuden vuoksi. En pitänyt siitä, että kodissani oli jatkuvasti minulle tuntemattomia ihmisiä. Olin valmis joustamaan yhteisten tilojen jakamisesta, ja yhteisistä siivoussäännöistä sopiminen onnistui myös. Toisella kämppiksistäni ei käynyt ikinä vieraita, mutta toisella niitä tuntui olevan joka päivä. Sekin on siis tuurista kiinni. Sain kerran myös pelastaa kämppikseni ja hänen kaverinsa sulakkeen palolta. He olivat molemmat vaihto-opiskelijoita ja heistä oli ihmeellistä, että Suomessa sulakkeen saa vaihtaa itse. Toinen asuntoni oli opiskelijayksiö viereisestä kerrostalosta. Molemmat asuntoni sijaitsivat Ahventiellä. Opiskelija-asuntojen etuna ja haittana ovat naapurit, joista suurin osa on opiskelijoita. Toisaalta on kiva, kun niin moni uusista yliopistotutuista asuu samalla kadulla; matkoja on helppo tehdä yhdessä niin kampukselle kuin tapahtumiin. Toisaalta opiskelijat pitävät paljon bileitä eikä melutasosta oikein tunnuta aina välittävän. Asuntojen pinnat olivat vanhat, mutta suhteellisen siistit. Tahrat muovimatossa eivät minua haitanneet. Pistorasian tai hanan mennessä rikki vikailmoitus oli helppo tehdä ja korjaus tuli sovitusti. Polkupyöräni varastettiin pihalta telineestä, mutta pyörä kuuluu onneksi kotivakuutuksen piiriin. Kaikesta huolimatta pidin yksiöstäni ja viihdyin siinä aina siihen asti, kunnes muutin yhteen silloisen seurustelukumppanini kanssa.
7