M a i r e t t a Te ä s s i e l k y s ä s pitkis
aria Jotunin Kultaisessa vasikassa sain tehdä ensimmäisen oikean teatteriroolini Niilo Kuukan ohjauksessa kultaisella 60-luvulla. Hieman hopeaisempia ja pienempiä rooleja oli ollut erilaisissa produktioissa, kuten nykyisin sanotaan. Intoa oli huomattavasti taitoa enemmän. Jo omalla ensimmäisellä Voionmaan legendaarisella näyttämökurssilla pääsin Kurt Nuotion ryhmään, jolloin syntyivät perusajatukseni teatterin merkityksestä itselleni. Toisella kurssilla olin syönyt näyttelijäevääni ja menin reippaana poikana opettajienhuoneeseen asiani ilmoittamaan ja kuin ohimennen kysyin, miten voisi ryhtyä ohjaajaksi? Ohjaamalla poika, ohjaamalla, oli lyhyt, waltarimainen vastaus. Käteen lyötiin Shakespearen Richard III, kainaloon näyttelijä ja näytettiin monologi, joka tälle näyttelijälle piti ohjata. Sain unohtaa kultaiset ja hopeoidut tiet. Siitä alkoivat risuiset teatteripolut. 1965 ohjasin täyspäiväisenä TNL:n keikkaohjaajana jo ikonisella Ykspihlajan Työväen Näyttämöllä näihin päiviin asti jatkuvan urani näytelmällä Onnen päivät. Sitten Turun Teräksen-, Turengin-, Forssa Työväen Näyttämön ja mm Uudenkaupungin teatterin kautta monivuotiseen Rauhaniemen kauteen, jonka Kunniaritariksi tulin lyödyksi 2004. Sitä ennen olin perustamassa nykymuotoista Forssan Teatteria ja ohjasin sen ensimmäiseksi näytelmäksi A. Kiven Kihlauksen ja kokoamani runo- ja laulukollaasin 1980. 1987 Lauri Uusi-Hakimon Patruunan perintö, myös kantaesityksenä pyörönäyttämölle IlpoTuomarilan Juna 1992 ja itselleni erittäin tärkeänä ja mieleisenä Anne Kinoksen tähdittämän Väinö Lahden monologinäytelmän Helen S, mukana pianisti Minttu Siitonen 2006. Muistot ovat kultaisia ja tulevaisuuden suunnitelmat vasikkamaisia. Edessä ovat taas onnen päivät.
bulevardi 1/2017
www.bulevardi.fi
Olen hiljattain saanut kirjoittaa näytelmän Axel ja Emiliet ja ohjattavakseni siinä näyttelemään Anne Kinoksen, Tarja Söyringin ja Osmo Jaakkolan. Viulistiksi saan toivottavasti Josefiinan, valoihin varmasti Kimmo Ketolan ja puvustukseen Sari Hoon. Ensi-illaksi on määrätty 14.10.2017. Odotukseni ovat korkealla. Paineita en tunnusta. Prosessi on ollut pitkä ja se jatkuu. Teatteriesityksen valmistuminen on prosessi vailla verta. Ainoa veri on sydänveri ja sitä valuu paljon ja syvältä, jopa hikeä enemmän. Nestetasapaino palautuu ilon kyynelillä viimeistään ensi-illassa.
6
Olemme pitkähköllä harjoituskaudella etsineet näytelmäämme uusia näkökulmia Axel Wilhelm Wahrenin uskomattomaan elämään hänen läheisempien ihmisten kautta. Meillä on käytettävissämme paljon historiallista tietoa, mutta jokaisella ihmisellä on ollut oma historiansa. Luonnollisesti A.W. Wahrenista on paljon kirjattua aikalaistietoa myös persoonana, vaimosta ja sisaresta vähemmän, mutta näistä tosiasioista olemme rakentaneet fiktion mahdollisimman monin faktoin mm kirjeisiin pohjautuen, joiden kautta olemme luoneet henkilöihimme uskottavuutta, mutta toisaalta arvaamattomuutta ja inhimillisyyttä jopa arkisuutta. Jos jotain on pysynyt historialta salassa, me emme salaa mitään. Olemmehan laittaneet peliin eli näytelmäämme itsemme ja toisemme tosissamme, muttemme tosikkomaisesti. Pertti Munck