By 72 Betonin laadunvarmistus osa 2

BETONIN LAADUNVARMISTUS Osa 2 - Ohje talonrakennuksen betonirakennevalujen työmaalaadunvalvonnan toteutukselle 2024

72

VÄLINEET BETONIN LAADUNVALVONTAAN

TUOREEN BETONIN TESTAUKSEEN

KOVETTUNEEN BETONIN TESTAUKSEEN

BETONIN LAADUNVARMISTUS

Osa 2 - Ohje talonrakennuksen betonirakennevalujen työmaalaadunvalvonnan toteutukselle 2024

72

Julkaisija: Suomen Betoniyhdistys ry

PL 381 (Eteläranta 10) 00131 Helsinki

Puh. 09 12991

www.betoniyhdistys.fi

Kustantaja: BY-Koulutus Oy

PL 381 (Eteläranta 10) 00131 Helsinki

Puh. 09 12991

www.betoniyhdistys.fi

Kansi: Maritta Koivisto

Ulkoasu ja taitto: Antero Airos

Copyright: Suomen Betoniyhdistys ry

ISBN 978-952-7314-46-3 (e-kirja)

ISSN 0358-5239

Tekniset ohjeet

Suomen Betoniyhdistys ry (by) on riippumaton, betonin oikeaa käyttöä edistävä teknistieteellinen yhdistys. Yhdistyksen jäsenkunta edustaa laajasti betonirakentamisen eri osapuolia. Yhdistys järjestää jäsentilaisuuksia, julkaisee teknisiä ohjeita, toteaa betonialan henkilöpätevyyksiä, järjestää koulutusta, käynnistää ja ohjaa kehitysprojekteja sekä konsultoi viranomaisia. Betoniyhdistys kerää teknisiä ohjeita valmisteleviin työryhmiin kaikki asiasta kiinnostuneet tahot, joiden on päästävä yhteisymmärrykseen ohjeiden sisällöstä. Ohjeet on tarkoitettu päteville henkilöille, jotka pystyvät ymmärtämään ohjeisiin liittyvät rajoitukset sekä ottamaan vastuun ohjeiden soveltamisesta käytännön rakennuskohteissa. Vaikka valmistelutyöhön on osallistunut maamme paras tekninen asiantuntemus, ei Betoniyhdistys eivätkä sen jäsenet tai valmistelutyöhön osallistuneet henkilöt ota vastuuta tässä julkaisussa annetuista ohjeista.

ALKUSANAT

Työmaalaadunvalvontaa valmisbetonille on tehty Suomessa useita vuosikymmeniä ajankohdan mukaan eri aktiivisuudella. Viime vuosina sitä on tehty paljon ja sen toteutuksessa on havaittu joitain ongelmia: joissain työselityksissä työmaalaadunvalvonta on esitetty hyvin ylimalkaisesti, jolloin rakennusprojektin aikana joudutaan tekemään tulkintoja muun muassa laatumittausten vaatimustasoista. Betonistandardit SFS-EN 206 Betoni. Määrittely, ominaisuudet, valmistus ja vaatimustenmukaisuus, SFS 7022 Betoni. Standardin SFS-EN 206 käyttö Suomessa ja SFS-EN 13670 Betonirakenteiden toteuttaminen sekä SFS 5975 Betonirakenteiden toteutus Standardin SFS-EN 13670 käyttö Suomessa antavat talonrakennukselle melko selkeät ohjeet, joskin niissäkin näytteenottotiheys ja koekappalemäärät on jätetty auki.

Merkittävin ero työmaalaadunvalvonnassa verrattuna valmisbetonitehtaan laadunvalvontaan on testausolosuhteissa sekä kolmannen osapuolen valvonnan puuttuminen. Työmaan usein tehdasta huonommat laatumittausolosuhteet heikentävät laatumittausten tasoa, mikä aiheuttaa osapuolten välille ristiriitoja. Tämä ohje esittää, kuinka työmaalaadunvalvonta tulee toteuttaa, ja selventää standardien vaatimuksia työmaatestauksille.

by 72 Betonin laadunvarmistus – osa 2 Ohje talonrakennuksen betonirakennevalujen työmaalaadunvalvonnan toteutukselle -julkaisun on laatinut työryhmä, jonka puheenjohtajana ja pääkirjoittajana toimi Vesa Anttila sekä jäseninä Aki Kemppainen, Jussi Laamanen, Ari Mantila, Ville Ruotsalainen, Mika Tulimaa, Mika Vehviläinen sekä Jussi Vuotari.

Helsingissä helmikuussa 2024

SUOMEN BETONIYHDISTYS RY

Markku Leivo Mirva Vuori Puheenjohtaja

Toimitusjohtaja

BY 72 BETONIN LAADUNVARMISTUS – OSA 2

J ohdanto

Eurooppalaisessa standardeissa talonrakennusbetonin laadunvarmistus lähtee sekä valmisbetonitehtaalla tehtävästä laatutestauksesta että työmaalla tehtävästä laatutestauksesta. EN-standardit muodostavat standardikokonaisuuden, jonka avulla valmisbetonin riittävä laatutaso hallitaan valmistusketjun eri vaiheissa. Pääosa testauksesta tehdään valmisbetonitehtaalla, jossa betoninäytteet otetaan tehdasalueella ja käytössä on laadukas tarkastettu betonilaboratorio. Valmisbetonitehtaan toiminnan, raaka-aineet ja laatutulokset tarkastaa kolmas osapuoli vähintään kahdesti vuodessa, joten sertifioitu valmisbetoni on säännöllisesti valvottua, mistä osoituksena tehtaalla on varmennustodistus.

Työmaalla tehtävän työmaalaadunvalvonnan tarkoitus on varmistaa, että toimitettu betoni ei muutu kuljetusmatkan aikana ja täyttää tilauksen vaatimukset. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista tehdä työmaalla yhtä kattavaa testausta kuin valmisbetonitehtaalla, vaan kevyemmällä testauksella varmistetaan toimitetun betonin laatu valitulla testaustiheydellä. Kevyempi testaus on perusteltua myös sen takia, että betonin ominaisuuksista lähinnä ilmamäärä voi kasvaa kuljetuksen aikana ja vaikuttaa betonin lujuustasoon, mutta muut betonin ominaisuudet pysyvät lähes samana. Erityistapauksessa voidaan betonista ottaa merkittävästi useammin näytteitä ja testata sitä, mutta tällöin on syytä miettiä erityisen tarkasti näytteenoton tavoitteita.

Käytäntö on osoittautunut, että työmaalaadunvalvonnan ongelmat liittyvät olosuhteiden hallintaan ja laboratoriotilojen puutteeseen, minkä vuoksi tulosten luotettavuudesta on käyty ajoittain keskustelua. Kun testaukset tehdään eurooppalaisten standardien (EN) mukaisesti, laatumittausten toteuttaminen edellyttää oikeaa betonin näytteenottoa, suojattua mittaustilaa, koekappaleiden jälkihoitoa hallitussa lämpötilassa sekä riittävän pätevää laboranttia. Käytännössä työmaalla tulee olla vähintään laboratoriokontti suojatun mittaustilan varmistamiseen, mutta näin on harvoin. Jos työmaalla tehdään vain muutama lujuuskappale, termostaatilla hallittu koekappalelaatikko voi myös riittää. Viime aikoina työmaamittauksiin on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota ja erityisesti betonin valmistajat ovat alkaneet vaatia standardien mukaisia mittausolosuhteita. Pääasia on, että mittaustulokset ovat luotettavia. Tässä ohjeessa käydään läpi työmaalaadunvalvontaa siten kuin se pitää tehdä.

1.1 SOVELTAMISALA

Tämä ohje on tehty käytettäväksi lähinnä SFS-EN 206:n mukaisessa talonrakennuksessa. Talonrakennustyömailla toimitaan eurooppalaisen normituksen pohjalta, joten EN-standardien mukainen näytteenoton tiheys ja vaatimustaso on luonnollista. Eurooppalaisissa normeissa vaatimustasot on asetettu tilastomatemaattisin arvioinnein, joten normien käyttö ja vaatimusten toteutuminen antaa työmaalle riittävän varmuuden tavoitellusta laatutasosta. SFS-EN 206:n ja sen kansallisen liitteen SFS 7022:n sisältö on pohjana myös by 65 Betoninormeissa, jossa on lisäksi standardeja selventävää tekstiä. Kaikkia dokumentteja (SFS-EN 206, SFS 7022 ja by 65) voidaan siis yhtä hyvin käyttää työmaalla, vaikka alkuperäinen sisältö tulee standardeista.

Ohjeen suoraa soveltamisaluetta eivät ole infrabetonikohteet, koska niiden ohjeistuksen perusta on kotimaisissa InfraRYL-ohjeissa. Siksi ne eivät suoraan liity eurooppalaiseen standardointiin, vaikka muun maassa EN-testausstandardit ovat niissä käytössä. Myös näytteenottotiheys poikkeaa merkittävästi eurooppalaisista ohjeista.

Tämä julkaisu on ohjetasoinen, mutta kun se kirjataan suunnitteluasiakirjoissa noudatettavaksi, se muuttuu hankkeessa velvoittavaksi. Ohjeen tavoitteena on esittää hyvän rakennustavan mukaisesti oikeat toimintatavat työmaalaadunvalvonnassa siten, että saadut tulokset ovat edustavia ja normien mukaisina ristiriidattomia.

BY 72 BETONIN LAADUNVARMISTUS – OSA

YL ei S tä t Y ömaa L aadunva Lvonna S ta

Valmisbetonia käytetään Suomessa pääosin joko talonrakennukseen tai infrarakentamiseen. Näillä molemmilla on omat ohjeistuksensa, joiden mukaan määräytyvät myös työmaalaadunvalvonnan toteutus ja vaatimustasot. Talonrakennuksessa lähtökohtana toteutukselle ovat SFS-EN 206 ja siihen liittyvät EN-standardit. Kyseiset standardit ovat kokonaisuus, jossa on laskettu tilastomatemaattisesti betonin vaatimusten toteutuminen tavoitellulla todennäköisyydellä, kunhan standardeja noudatetaan. Ne ovat siis kokonaisuus, jota ei tulisi kevyesti muuttaa, koska riittävä varmuus laadulle saadaan, kun noudatetaan eurooppalaista betonistandardia SFS-EN 206, EN-testausstandardeja sekä SFS-EN 206:n kansallista soveltamisstandardia SFS 7022.

Infrarakenteiden ohjeistus tulee puolestaan InfraRYL-dokumentista, jonka perustana on suomalaisista siltarakenteista kokeellisesti tutkimalla kerätty tieto vuosien varrella. Materiaalien ja vaatimusten muuttuessa InfraRYL-ohjeistusta on päivitetty. Merkittävä ero talonrakennukseen on muun muassa laatumittausten määrissä, velvoitteessa käyttää lieriökoekappaleita ja P-luvun käytössä suola-pakkaskestävyyden määrittelyssä. Käytännössä infrarakenteisiin liittyy usein merkittävä suola-pakkasrasitus, joka on harvemmin mukana talonrakennuspuolella. InfraRYLiä noudatettaessa urakoitsija osoittaa tilaajalle betonirakenteen kelpoisuuden arvostelueräkohtaisesti (esim. rakenneosakohtaisesti). Tähän sisältyy esimerkiksi kelpoisuuden osoittaminen betonin puristuslujuuden suhteen, mihin tarvitaan kattavia kohdekohtaisia mittauksia. Lisäksi infrabetonien valmistukseen liittyy Väyläviraston ohje Infrabetonien valmistus, jossa on hyvin tarkasti kerrottu infrabetonien materiaalit, ennakkokokeet, vaatimukset, kohdekohtaiset kokeet sekä tehdasvalmistuksen laatumittaukset. Infra- ja talonrakennusbetonien ohjeistuksen perusta on siis erilainen ja myös testausmäärät poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Betonia voidaan valmistaa SFS-EN 206:n mukaan joko ominaisuuksien mukaisena tai koostumuksen mukaisena betonina. Koostumuksen mukaiselle betonille tilaaja antaa tarkan reseptin. Betonitehdas valmistaa tilaajalle kuormat tavoitellen reseptissä annettuja kilomääriä. Tilaaja vastaa kovettuneen betonin ominaisuuksista. Suomessa koostumuksen mukaisen betonin käyttö ei ole sallittua kantavissa rakenteissa. Ominaisuuksien mukaisessa betonissa tilaaja tilaa betonin halutuilla ominaisuuksilla. Tilattujen ominaisuuksien tulee toteutua myös työmaalle toimitetussa betonissa, vaikka itse betonirakenteen ominaisuuksiin vaikuttaa myös urakoijan tiivistystyö. Betonin toimittaja on kuitenkin vapaa tekemään betonisuhteitukset normien rajoituksilla siten, että tilatut ominaisuudet saavutetaan. Ominaisuuksien – erityisesti lujuustasojen – toteutumista valvotaan sekä betonitehtaalla että tarvittaessa työmaalla ottamalla näytteitä toimitetusta betonista ja testaamalla niiden tavoitellut ominaisuudet.

Käytännössä valmisbetonin laatua voidaan siis arvioida kahdesti. SFS-EN 206 kertoo liitteessä B, kuinka työmaalla arvioidaan ominaisuudet niin sanotulla tunnistustestauksella

Suomessa liitteen B tunnistustestaus ja sen toteutus tunnetaan huonosti ja ylipäätään työmaamittauksiin kiinnitetään liian vähän huomiota. Ajoittain työmaan laatuvaatimusten kirjaaminen suunnitelmiin on ollut epäselvää tai ylimitoitettua, mistä on

aiheutunut tarvetta jälkitulkintoihin. SFS-EN 206:n pääajatus on, että työmaatestausta tehdään sen selvittämiseksi, kuuluuko toimitettu ja tutkittu betonierä tilattuun betoniluokkaan ja -perheeseen eli arvosteluryhmään. Tarkoituksena ei ole, että työmaalla toteutetaan normaalisti tehdaslaadunvalvontaa sitä vastaavalla mittaustaajuudella.

2.1 TYÖMAALAADUNVALVONNAN HAASTEET

Ylipäätään työmaamittauksissa haasteeksi tulee standardien mukaisten olosuhteiden järjestäminen. Jo pelkästään betoninäytteiden ottaminen työmaalla laadukkaasti ja kuljetus valupaikalta laatumittauspaikalle voi olla ongelmallista. Työmaalla on myös harvoin säältä suojattuja mittausolosuhteita tai standardin mukaisia säilytysolosuhteita lujuuskoekappaleille. Tällöin esimerkiksi viileissä olosuhteissa ei voida taata lujuuskoekappaleille standardin mukaista jälkihoito-olosuhdetta. Tämä johtaa siihen, että saatuja mittaustuloksia ei voida pitää standardin mukaisina ja niiden käyttö laadunarvostelussa voi johtaa ristiriitoihin. Haasteellisia ovat myös laatumittausten tekijöiden pätevyysvaatimusten asettaminen ja riittävän kokemuksen arviointi laadukkaalle toiminnalle. Työmaaladunvalvonnan toteutuksessa on siis ollut puutteita ja epäselvyyksiä, joita tällä ohjeella poistetaan. Tavoitteena on antaa ohjeessa oikeat toimintamallit, joilla työmaalaadunvalvonta voidaan toteuttaa riittävällä tasolla ja standardien mukaisella varmuudella siten, että eri osapuolet voivat hyväksyä saadut laatutulokset.

Koska InfraRYL asettaa omat tarkat ohjeistukset työmaalaadunvalvonnalle ja sen ohjeiden perusta on eri kuin talonrakennuksessa, tämä ohje keskittyy pääosin talonrakennukseen ja SFS-EN 206:n ohjeiden tulkintaan.

BY

BETONIN LAADUNVARMISTUS – OSA

ta L on R a K ennu KS en ( s F s - en

206: n mukainen )

t Y ömaa L aadunva Lvonta

Kohteessa vaadittava työmaanlaadunvalvonta tulee esittää rakennesuunnittelijan laatimassa betonirakenteiden työselostuksessa, jossa on otettu huomioon myös tilaajan ja viranomaisten vaatimukset. Päätoteuttaja huomioi laatimassaan koko kohteen betonityöselostuksessa betonirakenteiden työselostuksessa esitetyt asiat työmaanlaadunvalvonnasta. Lisäksi laadunvalvontatoimenpiteet tulee esittää valukohteen betonointisuunnitelmassa.

Betonirakenteiden työselostuksessa tulee vähintään mainita, otetaanko kohteessa lujuusnäytteitä vai ei ottaen huomioon tämän ohjeen taulukko 1:n ohjeistus. Jos hankkeessa otetaan lujuusnäytteitä tai tehdään tunnistustestausta, tulee betonirakenteiden työselostuksessa esittää vähintään testattavat valukohteet ja niistä betoninäytteiden ottotiheys. Betoninäytteen lujuustuloksen tulee koostua vähintään kahden koekappaleen lujuustuloksen keskiarvosta, jotta saadaan valukohteelle edustava keskiarvotulos. Muut vaatimukset määräytyvät betoninormien rasitusluokkavaatimuksista. Betonirakenteiden työselostukseen tulee määrittää, kuka ottaa, säilyttää ja testaa näytteet. Lähtökohtaisesti valmisbetonin toimittaja tekee nämä tehtävät. Jos tästä halutaan poiketa, tulee poikkeamat esittää betonirakenteiden työselostuksessa.

Isoilla ja pitkäkestoisilla työmailla laatumittaustuloksia saadaan paljon. Jos etenkin samoja betonilaatuja käytetään paljon, betonin valmistuksen laatutaso vakiintuu. Mikäli lujuustulokset ja tuoreen betonin laatumittaukset – ilmamäärä, notkeus, tiheys – antavat riittävää ja tasaista tulostasoa pitkään, voidaan harkita testausvälin kasvattamista alkuvaihetta pidemmäksi. Asia voidaan käydä läpi työmaakokouksissa, missä suunnittelija ja tilaaja voivat hyväksyä aiempien tulosten perusteella testausvälin kasvattamisen urakoitsijan pyynnöstä.

3.1 TYÖMAALAADUNVALVONNAN SUUNNITTELU

Lähtökohtaisesti työmaalaadunvalvonta tehdään SFS-EN 206:n mukaisesti. Silti standardin liitteen B ohjeistus tarvitsee tarkennettua määrittelyä ainakin näytteenottoon ja arvostelueriin liittyen. Työmaan näytteenottosuunnitelma tulee tehdä huolellisesti etukäteen siten, että saavutetaan kohteen laadunvalvonnalle asetetut tavoitteet ja varmuustaso. Päävastuu tästä on kohteen suunnittelijalla, joka kirjaa kohteen laatuvaatimukset kuten lujuus- ja rasitusluokan sekä suunnittelukäyttöiän työselitykseen. Näistä saadaan standardien SFS-EN 206 ja SFS 7022 taulukkoarvoista laatumittausten vaatimustasot. Suunnitelmassa on hyvä määrittää tarkasti, mitä, millä ja kuinka usein mitataan, sekä asetettu vaatimustaso. Samoin voidaan esittää, miten edetään, jos laatutulokset eivät ole vaatimusten mukaisia.

Merkittävimpiä vaatimuksia työmaalla ovat lujuustasot, ilmamäärät ja etenkin itsestään tiivistyvän betonin painuma-leviämäarvot. Yleensä kaikki laatumittaukset työmaalla tehdään noudattaen EN-testausstandardeja, koska perusmittauksille

Talonrakennuksen ( s F s - en 206:n mukainen) T yömaalaadunvalvon Ta

EN-standardimittaukset ovat pakollisia. Poikkeuksellisten laatutestausten teosta työmaalla, kuten huokosjaoista ja laattakokeista, tulee aina keskustella erikseen osapuolten kesken. Näitä laatumittauksia ei ole tarkoitettu työmaabetonin laatumittauksiin, joten niiden soveltaminen vaatii harkintaa. Liitteissä 3 ja 4 on esimerkkejä betonin näytteenottosuunnitelmasta.

Lähtökohtaisesti suunnittelija määrittää, paljonko lujuuskoekappaleita otetaan valetuista rakenteista siten, että tilaajan vaatimukset saavutetaan. Normaalisti koekappaleiden näytteenottotiheys ja määrä liittyvät rakenteen seuraamusluokkaan eli CC-luokitukseen ja suunnittelija kirjaa ne betonityöselostukseen. Työmaan lujuuskoekappalemäärän on hyvä olla kohtuullinen työn vaatimuksiin nähden, jotta tarvittaessa voidaan selvittää, kuuluuko kyseinen betonilaatu tilattuun populaatioon. On tärkeää, että urakoitsija ja betonin laatumittauksista vastaava taho tietävät myös etukäteen, paljonko näytteitä otetaan, jotta niihin voidaan varautua riittävällä kalustolla ja mittaajamäärällä.

Usein kohteista pyydetään betonitarjouksia, jotka sisältävät työmaalaadunvalvonnan kustannukset, vaikkei vielä edes tiedetä kohteen laatuvaatimuksia. Kohteet tulee kuitenkin suunnitella riittävällä aikataululla siten, että tiedetään tarkasti etukäteen, mitä vaatimuksia betonille asetetaan ja mitä mittauksia työmaalla tullaan tekemään. Muuten betonin työmaalaadunvalvontaa ei voida tarjota oikealla tasolla siten, että laatumittaukset saadaan tehtyä hallitusti normien mukaan. Työmaalaadunvalvonnan toteutus tulee hinnoitella ja tarjota erikseen vasta sitten, kun kaikki työmaan laatumittaukset ja mahdolliset ennakkokokeet ovat tiedossa. Laadunvalvontasuunnitelma tulee tehdä hyvissä ajoin riittävän kattavana työselostukseen.

Kun tehdään työmaan laadunvalvontasuunnitelmaa, on hyvä myös ajatella kokonaisuutta. Mikäli rakennuskohde kestää pitkään ja samoja betonilaatuja toimitetaan yli vuosi, on järkevää vähentää näytteenottoa alun jälkeen, koska laaja näytteenotto aiheuttaa kustannuksia, vaikka käytetty betonilaatu on työmaalla jo hyvin tunnettu aiemmista testauksista. Pieniä, vähämerkityksellisiä valuja (esim. CC1) ei kannata testata työmaalla ollenkaan.

Työmaan urakoitsijalla on velvollisuus teettää työmaamittaukset esitetyn kohteen työselostuksen mukaisesti. Urakoitsija voi silloin valita, teettääkö laatumittaukset laatumittauspalveluja myyvällä toimijalla vai ostaako ne betonin toimittajalta. Lähtökohtaisesti betonin toimittaja tekee tunnistustestauksen mukaisen betonin näytteenoton ja lujuustestauksen standardien mukaisesti. Tilaaja tai urakoitsija voi halutessaan vaatia tunnistustestauksen näytteenottoa ja lujuustestausta myös virallisen laboratorion tehtäväksi.

Lähes kaikilla betonin toimittajilla on oma työmaamittaushenkilöstö, jolla on riittävä osaaminen ja standardien mukainen kalusto työmaamittauksiin. Erityisen tärkeää valinnassa voi olla henkilöstön pätevyys ja riittävyys sekä mittauslaitteiden ja laboratoriotilojen toimivuus laajoissa työmaakohteissa. Mikäli työmaamittaukset tekee betonin toimittajan edustaja, betonitehtaan valmistuksen ohjaus on usein helpompaa saaduilla laatutuloksilla kuin jos mittauksia tekisi joku tehtaan ulkopuolinen henkilö. Tämä johtuu siitä, että betonin toimittajan laborantti tuntee hyvin mitattavan betonin ominaisuudet ja tehtaan henkilökunnan. Samoin vastuurajat voivat tällöin olla selkeämpiä ja helpompia hallita käytännössä. Mikäli urakoitsija tilaa laatumittaukset ulkopuo-

liselta laatumittauksia tekevältä taholta, on hyvä täyttää tilauslomake, jossa on kaikki tiedot mittauksiin liittyen kuten laatumittausten tavoitearvot, toimenpiteet poikkeavien tulosten kohdalla sekä henkilöiden yhteystiedot. Tällöin mittaukset tekevä kolmas osapuoli tietää, mitkä ovat hyväksyttävän laatutuloksen raja-arvot ja mitä tehdään, jos tulokset eivät täytä vaatimuksia.

Aina kun laatumittauksia tehdään työmaalla, on hyvä arvioida, onko mittaukset mahdollista tehdä mittauspaikalla standardien mukaisesti. Mikäli on epäilys, että mittausolosuhde tai mittauksen standardin mukainen toteutuminen on epäselvää, tulee esimerkiksi ottaa valokuvia asiasta sekä dokumentoida epäilyä herättävä toimi ja käydä asia yhdessä osapuolten kanssa läpi. Suorista puutteista tulee ilmoittaa heti työmaalla laatumittauksista vastaavalle henkilölle. Näin vältytään myöhemmältä asioiden selvittelyltä. Hyvä on myös miettiä kuormavälien merkitystä näytteenotolle. Mikäli kuormia tulee tiheästi, ei työmaalaborantti välttämättä ehdi tehdä mittauksia kuormien väliaikana. Näin on erityisesti, jos betoninäytteen siirtelymatkat ovat työmaalla pitkiä. Näytteenottosuunnitelmassa tulee huomioida riittävä laboranttien määrä suhteessa betonitoimitusten nopeuteen. Näytteenottosuunnitelmassa tulee siis huomioida betonitoimitusten nopeus, tehtävät laatumittaukset ja niihin menevä aika sekä laboranttien riittävä määrä.

Olosuhdekoekappaleiksi sanotaan työmaalla säilytettäviä koekappaleita, joilla pyritään arvioimaan itse rakenteen kypsyyden ja lujuuden kasvua ajan suhteen. Olosuhdekoekappaleilla voidaan esimerkiksi arvioida, onko rakenne jo saavuttanut jännityslujuuden. Tätä varten valmistetut koekappaleet asetetaan heti teon jälkeen rakenteen olosuhteeseen kuten esimerkiksi routamatolla suojatun rakenteen viereen tai päälle routamaton alle. Käytännössä olosuhdekoekappaleita ei usein saada aivan samaan olosuhteeseen kuin missä itse rakenne on. Tämä johtuu jo siitä, että kovettuvan rakenteen sisällä lämpötilat ovat korkeammat kuin ulkopuolella. Siksi olosuhdekoekappaleen lämpötila sekä siten kypsyys ja lujuus jäävät alemmaksi kuin itse rakenteessa. Olosuhdekoekappaleilla lujuus on aina varmalla puolella eli heikompi kuin varsinaisella rakenteella. Jotta olosuhdekoekappale vastaisi kovettuvan rakenteen lujuutta, tulee koekappale pitää tarkalleen samassa lämpötilassa kuin missä itse rakenne on käyttäen ulkopuolista lämmitystä. Tämä on hyvä ymmärtää olosuhdekoekappaleiden käyttöä suunniteltaessa. Samoin on hyvä ymmärtää se, etteivät tulokset kuvaa rakennetta tarkasti. Usein olosuhdekoekappaleet voidaan korvata betonin lämmön- ja lujuudenkehityksen laskentaohjelmasta saatavilla lujuuskäyrillä.

Talonrakennuksen ( s F s - en 206:n mukainen) T yömaalaadunvalvon Ta

3.2 TUNNISTUSTESTAUKSEN KÄYTTÖ (SFS-EN 206 LIITE B)

Tunnistustestaus on esitetty eurooppalaisen betonistandardin SFS-EN 206 liitteessä B. Se on osa SFS-EN 206:n mukaista betonin vaatimustenmukaisuuden kokonaisuutta, jolla varmistetaan, että EN-standardien mukaan valmistettu betoni täyttää asetetun varmuustason. Liitteen B asettamia vaatimustasoja ei ole perusteltua lähteä muuttamaan.

Tunnistustestaus asettaa vaatimustasot toleransseineen betonin

• lujuudelle

• notkeudelle

• ilmamäärälle

• lämpötilalle

• kuitumäärälle.

3.2.1 Lujuustaso

Betonin ominaisuuksista tärkein ja useimmin testattu on lujuustaso. SFS-EN 206 lähtee siitä, että betonin lujuustestaus tehdään lähtökohtaisesti tehtaalla standardien mukaisesti. Työmaalla otetaan tarvittaessa halutuin välein näytteitä, joilla pyritään varmistamaan, että toimitettu betoni kuluu kyseiseen populaatioon eli toimitettu betonilaatu on oikea. Standardin liite B antaa kuitenkin melko väljät ohjeet siitä, miten betoninäytteitä kannattaa ottaa, joten asiaa on selkeytetty kappaleessa 3.3. myöhemmin tässä dokumentissa. Ajatuksena ei ole ottaa näytteitä jokaisesta kuormasta vaan ajoittain siten, että varmistetaan toimitettujen betonikuormien tilauksen mukaisuus kohteessa. Näytteenottosuunnitelmassa on parasta arvioida kohteen tai valun merkittävyys ja sen mukaisesti näytteenoton tarpeellinen laajuus. Mikäli näytteitä otetaan paljon, on myös mietittävä, kuinka se toteutetaan käytännössä. Ei ole järkevää ottaa paljon näytteitä, jos sille ei ole varmistettu hallittuja olosuhteita, kuten laboratoriokontteja koekappaleiden säilytykselle. Mikäli työmaalla tehdään laajaa näytteenottoa (CC2, CC3), tulee työmaalle nimetä myös vastuuhenkilö, joka varmistaa, että olosuhteet mittauksille ja koekappaleille ovat standardien vaatimusten mukaiset.

On suositeltavaa nimetä vastuuhenkilö myös kohteissa, joissa työmaalla otetaan vähän näytteitä (CC1). Vastuuhenkilö voi olla työmaan organisaatiosta riippuen työmaan laatuvastaava tai betonityönjohtaja. Pääasia on, että vastuu työmaamittauksien toteutuksen normien mukaisuudesta on selvästi osoitettu. Etenkin laajassa näytteenotossa on perusteltua tarkastaa laatumittausten hallinta ja olosuhde hankkeen alussa, keskellä ja lopussa, jotta testausolosuhteita voidaan tarvittaessa korjata ja arvioida tarkastushetkeen mennessä saatujen tulosten kelpoisuutta.

3.2.2 Koekappale- ja lujuustyyppi

Suomessa on perinteisesti käytetty pelkästään kuutiolujuuksia, minkä hyvänä puolena on ollut lujuusmäärityksen yksiselitteisyys. EN-standardien ja SFS 7022:n mukaan lujuus voidaan ilmoittaa joko lieriö- tai kuutiolujuutena riippuen koekappaletyypistä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että lieriö- ja kuutiokoekappaleilla saadut lujuuden tulostasot eroavat hieman toisistaan samallakin betonilaadulla. Lieriö- ja kuutio-

lujuuksien lujuussuhde periytyy vuosikymmenten taakse EN-standardointiin, eikä muuntosuhteita voi kansallisesti muuttaa. Jotta betonin vaatimustenmukaisuus sekä tehtaalla että työmaalla on samaa tasoa, tulee työmaalla käyttää samaa koekappale- ja lujuustyyppiä kuin tehtaalla. Jos siis tehtaalla käytetään lieriöillä tehtyä lieriölujuutta, tulee työmaalla käyttää myös lieriöillä tehtyä lieriölujuutta. Jos taas tehdas käyttää kuutioilla tehtyä kuutiolujuutta, tulee myös työmaalla käyttää kuutioilla tehtyä kuutiolujuutta. Koekappaletyyppi voidaan sopia osapuolten kesken työmaan aloituspalaverissa.

3.3 NÄYTTEENOTTOTIHEYS (SFS-EN 206 LIITE B)

Tärkeimpiä kysymyksiä työmaalla on tehtävän näytteenoton laajuus etenkin lujuuden määrityksissä. SFS-EN 206 ei anna selkeää ohjeistusta näytteenottomääristä vaan jättää sen tulkinnan varaan.

3.3.1 Lujuus

Valmisbetonitehtaalla tarkastetussa valmistuksessa lujuuden näytteenottoväli on 400 m3 betoniperheittäin eli arvosteluryhmittäin. On perusteltua ajatella, että työmaalla näytteenottovälin ei tulisi olla ainakaan suurempi kuin tehtaalla ja näytteenotolla tulee lähinnä varmistaa ajoittain, että toimitettu betonierä on tilauksen mukainen. SFS-EN 206 ehdottaa, että lujuusnäyte voidaan ottaa työmaalla esimerkiksi

• epäiltäessä yksittäisen annoksen tai kuorman laatua

• rakennuksen jokaisesta kerroksesta tai kerroksen palkin/laatan tai pilarien/seinien tai muiden rakenteiden vastaaviin osiin toimitetusta betonista

• työmaalle viikon sisällä toimitetusta betonista, jonka tilavuus on korkeintaan 400 m3

Talonrakennustyömaiden ja InfraRYLin alaisten infratyömaiden välillä on selvä ero näytteenoton vaatimuksissa, mikä on syytä huomata. InfraRYLlissä lujuuden näytteenotto tehdään työmaalla enintään 600 m3:n arvosteluerin betonilaaduittain ja arvosteluerässä on 6 lujuustulosta. InfraRYLlissä kyse ei ole vaatimuksenmukaisuustarkastelusta ja arviointi koskee vain toimitettua ja tutkittavaa betonierää. Näytteenottomäärät ovat siis InfraRYLin mukaan noin nelinkertaiset SFS-EN 206:n tehdasvalmistukseen verrattuna, eli käytännössä toimitettu betoni arvostellaan työmaalla uudelleen.

Talonrakennustyömailla (SFS-EN 206) näytteenotto tulee jakaa betonivalun seuraamusluokan mukaan eri luokkiin, jolloin saadaan haluttu varmuustaso eri rakenteille. Pienissä ja vähämerkityksellisissä valuissa ei koekappaleita kannata ottaa työmaalla lainkaan. Erityisen vaativissa kohteissa näytteenotto voi olla tehdastasoa ja tavallisessa rakentamisessa vastaavasti kevyempää. Suositeltava taajuus lujuuden näytteenotolle on esitetty esimerkkiarvoina taulukossa 1.

Talonrakennuksen ( s F s - en 206:n mukainen) T yömaalaadunvalvon Ta

Taulukko 1. Suositeltava ohjeellinen lujuuden vähimmäisnäytteenottotiheys työmaalla.

Suunnitteludokumenttien seuraamusluokka

CC3 Suuret seuraamukset ihmishenkien menetysten tai hyvin suurten taloudellisten, sosiaalisten tai ympäristövahinkojen takia

a) näytteenoton suositeltava kuutiomääräväli 1)

b) näytteenotto rakenneosittain 3)

Arvosteluerän maksimiaikaväli

Laboratoriokontti työmaalla

Termostaatilla varustettu koekappalelaatikko

Näytteenotolla vastuuhenkilö työmaalla

Seurataan koekappaleiden säilytystilan lämpötilaa loggerilla

arvosteluerässä 300 m3:n välein 2)

Tarvittaessa soveltuvin rakenneosavälein kuitenkin siten, ettei 300 m3:n väli ylity.

2 kk

CC2

Keskisuuret seuraamukset ihmishenkien menetysten tai merkittävien taloudellisten, sosiaalisten tai ympäristövahinkojen takia

CC1

Vähäiset seuraamukset ihmishenkien menetysten tai pienten tai merkityksettömien taloudellisten, sosiaalisten tai ympäristövahinkojen takia

arvosteluerässä 600 m3:n välein -

Tarvittaessa soveltuvin rakenneosavälein kuitenkin siten, ettei 600 m3:n väli ylity.

-

2 kk -

kyllä kyllä -

Työmaalla oltava laboratoriokontti. Käytetään, jos työmaalla ei ole laboratoriokonttia.

kyllä

kyllä kyllä kyllä

kyllä kyllä kyllä

Muuta näytteenotto tarvittaessa 1 tai 2 kertaa

Näytteenottovälit a) ja b) ovat keskenään valinnaisia tapoja.

1) Betoninäyte otetaan heti valun alussa ja uudelleen kuutiovälin täyttyessä.

2) Seuraamusluokassa CC3 otetaan vähintään kaksi lujuustulosta (eli betoninäytettä) arvosteluerää kohti.

3) Voidaan käyttää esimerkiksi hyvin vaativille rakenteille tai tilanteessa, jossa näytteenotto on helpompi ilmoittaa rakenneosittain.

BY

BETONIN LAADUNVARMISTUS

Arvosteluerää koskevat seuraavat periaatteet:

• Arvosteluerän lujuusluokka on aina sama.

• Arvosteluerän aikajakso on enintään 2 kuukautta.

• Arvosteluerässä tuloksia on 1…6 kappaletta näytteenottotiheyden ja valumäärän mukaan.

• Uusi arvosteluerä alkaa, kun tuloksia on 6 tai 2 kuukauden jakso ylittyy arvosteluerässä

• Ohjetta voidaan soveltaa tarpeen mukaan maanvaraisiin lattioihin ja lattiabetoneihin.

Työmaan kaikista eri betonilaaduista ei systemaattisesti tule ottaa näytteitä, vaan näytteitä otetaan silloin, kun niillä varmistetaan tärkeän rakenteen tai rakenneosan toimivuus. Esimerkkinä ovat kriittiset kantavat rakenteet ja jännitetyt rakenteet.

Työmaalla arvosteluerän betonit ovat samaa lujuusluokkaa ja samaa betonilaatua. Tilanteen mukaan arvosteluerän betonit voivat olla myös samaa tehtaan betoniperhettä ja lujuusluokkaa, kuten esimerkiksi normaaleja rakennebetoneja samalla sideaineella. Samassa kerroksessa olevat yhdenmukaiset rakenneosat voivat olla samaa arvosteluerää. Arvosteluerän betonit voidaan sopia tarkemmin työmaan aloituskokouksessa.

Näytteenotto voidaan aloittaa arvosteluerän ensimmäisistä kuormista ja jatkaa sitä, kun seuraamusluokan kuutiomääräraja (tai rakenneosaväli) saavutetaan. Yhdestä betoninäytteestä tehdään aina vähintään kaksi koekappaletta, joiden keskiarvo on näytteen lujuustulos (ks. SFS-EN 206 liite B). Koekappaleita voidaan tehdä tätä enemmänkin yhdestä näytteestä, jos näin sovitaan näytteenottosuunnitelmassa.

Jokaisessa lujuuden näytteenotossa otetaan siis vähintään kaksi koekappaletta, joiden testaustulosten keskiarvo on kyseisen betoninäytteen lopputulos lujuudelle. Mikäli lujuustuloksen koekappaleiden tulosten erotus keskiarvosta on yli 15 %, hylätään kyseiset koekappaletulokset, jos ei ole erityistä syytä hylätä vain yhtä koekappaletulosta. Tavoitteena on saada edustavia lujuustuloksia, joista voidaan laskea pois epäonnistuneet koekappaleet tai epäonnistunut näytteenotto. Julkaisussa by 65 Betoninormit 2021 on liitteessä 5 laskentaesimerkki tunnistustestauksen tulosten käsittelystä.

Betoninäyte Koekappale Koekappaleen testitulos

Betoninäytteen lujuustulos

Talonrakennuksen ( s F s - en 206:n mukainen) T yömaalaadunvalvon Ta

(40,0 + 42,0)/2 = 41,0 MPa

Kuva 1. Tunnistustestauksen termistö.

Näytteenottosuunnitelmassa tulee sopia myös arvosteluerien koko. Yksi lujuustulos voi olla oma arvostelueränsä, tai arvosteluerässä on enimmillään 6 tulosta. Arvosteluerä voi olla esimerkiksi rajattu ison holvivalun kuutiokokoon tai sitten tietyn rakenteen (tai tiettyjen rakenteiden) tulosten arvosteluerä. Liitteissä 3 ja 4 on esimerkkejä näytteenottosuunnitelmasta.

3.3.2 Tuoreen betonin ominaisuuksien mittaus

Ilmamäärä

Yleensä ilmamäärää mitataan tehtaalla, mutta ilmamäärää voidaan myös seurata työmaalla sovituin mittausvälein. Mittausvälit tulee kirjata laatusuunnitelmaan, ja vaatimustasona käytetään standardia SFS 702.

Notkeus

Notkeutta mitataan pääosin lujuuskoekappaleiden valmistuksen tai ilmamäärän mittauksen yhteydessä. Etenkin itsestään tiivistyvän betonin notkeustasoa voidaan seurata työmaalla muutoinkin. Mittaustiheydet kirjataan laatusuunnitelmaan ja vaatimustaso saadaan SFS-EN 206:n taulukosta 21.

Kuitumäärän mittaus

Lujuuden ja tuoreen betonin vaatimusten lisäksi voidaan työmaalla arvioida betonimassan homogeenisuutta ja kuitumäärää. Kuitumääriä mitataan työmaalla silloin, jos kuidut sekoitetaan betoniautoon eikä niitä annostella betonimyllyyn tarkastetussa paikallaan toimivassa betonitehtaassa. Itse testaus tehdään molemmissa tapauksissa standardin EN 14721 Test method for metallic fibre concrete. Measuring the fibre content in fresh and hardened concrete mukaisesti ja näytteitä otetaan kolme kuormaa kohden. Vaatimustasot on kirjattu SFS-EN 206:n liitteessä B.

Tiheys

Erityisesti vaativilla työmailla voi olla järkevää määrittää myös tuoreen betonin tiheys. Tämä edellyttää laadunvalvontakoppia ja vaakaa, jolla voidaan mitata määrätyn tilavuuden betonin paino. Erityisesti korkeita lujuusluokkia tavoiteltaessa tuoreen betonin tiheyden seuranta auttaa osaltaan varmentamaan betonin oikeaa ilmamäärää ja tiheyttä.

Lämpötila

Betonimassan lämpötila on syytä mitata työmaalla koekappaleita tehtäessä sekä mitattaessa ilmamäärää ja notkeutta, koska lämpötila voi vaikuttaa myös muihin betonin ominaisuuksiin. Etenkin jos betoni on myyty kuumabetonina, tulee lämpötilan mittauksella varmistaa, että tilattu ominaisuus saavutetaan työmaalla, koska lämpötila vaikuttaa betonimassan sitoutumiseen ja lujuudenkehitykseen. Usein myös betonirakenteiden lujuudenkehitystä ja rakenteiden kovettumislämpöjä koskevat työmaan laatusuunnitelmat liittyvät betonimassan lämpötilan hallintaan työmaalla. Etenkin massiivirakenteissa betonimassan lähtölämpötila vaikuttaa kovettuvan rakenteen lämmöntuottoon ja maksimilämpötilojen nousu yli sovittujen rajojen voi aiheuttaa sekä lujuuskatoa että mahdollisia säilyvyysongelmia. Hoikissa rakenteissa taas lujuuden-

kehitys riippuu pitkälti betonin lähtölämpötilasta ja vaikuttaa siten jälkihoitoajan ja muotinpurkulujuuksien saavuttamiseen. Normaalisti riittää, että lämpötila mitataan vuosittain asteen tarkkuudella kalibroidulla mittarilla.

3.4 HENKILÖPÄTEVYYDET

Kuten kaikissa betonitehtaalla tehtävissä laatumittauksissa edellytetään laboranttikurssin tasoista pätevyyttä, tulee pätevien laboranttien tehdä myös työmaamittaukset. Tähän pätevöittävä kurssi on ainakin Betoniyhdistyksen järjestämä Betonilaborantti ja -mylläri -kurssi. Yleensä on hankalaa asettaa yksiselitteisiä pätevyysmääräyksiä, joten muukin kurssi voidaan hyväksyä, jos sen antama osaamistaso on vastaava kuin Betoniyhdistyksen kurssin. Vastaavuuden osoitus on kuitenkin hankalaa, joten suositeltavaa on hankkia pätevyys sellaisella kurssilla, jonka tavoitteena on saavuttaa riittävä pätevyys betonin työmaamittauksille.

On selvää, että laatumittauksien tekijän tulee tuntea etenkin mitattavaa ominaisuutta määrittävän EN-mittausstandardin sisältö, jotta hän voi toteuttaa mittauksen oikein. Samoin hänellä tulee olla kokemusta kyseisten mittausten teossa, jotta hän ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat tulosten hajontaan ja tuntee mittaukseen vaikuttavat virhetekijät.

3.5 MITTAUS- JA MUOTTIKALUSTO (SFS-EN 12390-1 JA -2)

Suunniteltaessa työmaan laadunvalvontamittauksia on hyvä muistaa, että käytettävä kalusto vaikuttaa mittaustuloksiin ja kaluston hallinta sekä puhtaanapito on oleellista standardin mukaisille tuloksille. Kaiken käytettävän mittauskaluston tulee olla EN-testausstandardien mukaista, ja kalustoa tulee huoltaa ja puhdistaa siten, että mittauskalusto toimii virheettömästi. Ylipäätään mittaukset tulee tehdä sellaisissa olosuhteissa, etteivät sää tai mittausalusta vaikuta häiritsevästi mittaustuloksiin. Laatumittaukset suositellaankin tehtävän työmaalla sisätiloissa esimerkiksi laboratoriokontissa vakaalla alustalla. Joka tapauksessa mittausolosuhteen on oltava EN-standardin mukainen.

Työmaalla tulee käyttää lujuuskappaleita varten samaa muottityyppiä, kuin valmisbetonitoimittaja käyttää tehtaalla. Parhaiten työmaalla kestävät teräslieriö, jonka halkaisija x korkeus on 150x300 mm, ja särmältään 150 mm:n teräskuutiomuotit. Muovimuottien käyttö ei ole suositeltavaa, koska ne kuluvat rajussa työmaaympäristössä. Betonia tulee myös normaalisti tiivistää muovimuottiin tehokkaammin kuin teräsmuottiin. Lisäksi muovimuottien kulmien ja pintojen kuluminen on suurempaa kuin teräsmuoteilla, joten ongelmia tulee enemmän ajan suhteen standardin toleranssien kanssa. Oikean lujuuden saamiseksi betonikoekappaleiden tulee olla aina sivuiltaan suoria ja tasaisia sekä standardin toleranssien mukaisia (SFS-EN 12390-1).

Talonrakennuksen ( s F s - en 206:n mukainen) T yömaalaadunvalvon Ta

3.6 BETONINÄYTTEIDEN OTTO (SFS-EN 12350-1)

Betoninäyte tulee ottaa aina lähellä laatumittaus- ja koekappaleiden tekopaikkaa. Mikäli betoninäytettä kannetaan ämpärillä satoja metrejä koekappaleen tekopaikalle, ei näytettä voida pitää edustavana. Näytteenottosuunnitelmassa tulisi työmaalta aina varata laadunvalvontakontille keskeinen sijainti, jossa koekappaleiden teko on optimaalista ja työturvallisuus otettu huomioon. Koekappaleen tekopaikan tulee olla lähellä valupaikkaa, jotta betoninäytettä ei tarvitse kuljettaa kaukaa. Lisäksi työmaalla on oltava turvalliset kulkutiet betonin näytteenottopaikan ja laboratoriotilan välillä.

Betoninäytteenoton tarkoitus on saada koko kuormaa kuvaava betoninäyte, jonka tulos edustaa keskimäärin kuorman laatua. Siksi on tärkeää ottaa näyte kuorman keskiosasta. Näytettä ei tule ottaa kuorman ensimmäisistä tai viimeisistä kymmenistä litroista. Näytteenottoa varten betoniauto ohjataan näytteenottopaikalle, jossa betonikuormaa sekoitetaan huolellisesti ainakin kaksi minuuttia, jotta kuorma sekoittuu tasalaatuiseksi. Ennen näytteenottoa tarkastetaan kuormakirjasta, että kyseinen betonikuorma on oikea, sekä arvioidaan betonin laatua silmämääräisesti. Betonin vastaanoton hyväksyntä varmennetaan urakoitsijan puolelta kuormakirjan allekirjoituksella.

Kun kuormakirjasta on varmistettu oikea betonilaatu ja betonikuormaa on sekoitettu auton säiliössä keskiteholla vähintään kaksi minuuttia, puretaan kuormaa esimerkiksi sata litraa ennen näytteenottoa. Kun silmämääräisesti nähdään, että betoni on purussa tasalaatuista, otetaan noin 40 litran kokoinen näyte betoniauton rännistä kottikärryyn. Kottikärry ajetaan betoniautolta varovasti mittauspaikalle laboratoriokontin viereen. Jos kottikärryn käyttö ei ole mahdollista, voidaan betonia ottaa useampi ämpärillinen. Etenkin notkeilla betoneilla yksi ämpärinäyte ei ole aina edustava koekappaleen tekoa varten.

Aina ennen mittauksia ja koekappaleen tekoa betonia sekoitetaan kottikärryssä huolellisesti kauhalla edestakaisin. Tavoitteena on sekoittaa betoni mahdollisimman homogeeniseksi kauhalla ja poistaa mahdollinen kuljetuksessa tullut erottuminen. Tämän jälkeen laatumittaukset tehdään EN-standardien mukaisesti. Joskus työmaalla halutaan ottaa näyte pumpun päästä huokostettuja betoneja käytettäessä. Pumpun päästä näytteenotto on kuitenkin hankalaa ja edellyttää erikoisjärjestelyjä, jotta näytteenotto onnistuu oikein ja on turvallista. Käytännössä tulee tällöin rakentaa näytteenottajalle turvallinen kulkuväylä sekä nostoapua, jotta betoninäyte saadaan mittauspaikalle yli muottireunojen. Etenkin teräsverkkojen päällä kävely on turvallisuusriski ja voi johtaa kaatumisiin.

Normaalisti betonin pumppaus vähentää vain vähän tai ei ollenkaan betonin ilmamäärää. Vaikutus ei ole siis normaalisti merkittävä. Ylipäätään pumppauksen vaikutuksen ilmamäärään voi varmistaa satunnaisilla työmaatesteillä. Betonivalmistajilla on yleensä tieto betonilaatujen ilmamäärän muutoksesta pumppauksessa.

3.7 KOEKAPPALEIDEN VALMISTUS JA SÄILYTYS (SFS-EN 12390-2)

Koekappaleiden teko edellyttää aina huolellista etukäteissuunnitelmaa, jotta voidaan varmistaa betonilaadun luotettava työmaatestaus. Betonityösuunnitelmaan kirjoitetaan, käytetäänkö työmaalla lieriö- vai kuutiomuotteja ja onko muottimateriaalina teräs vai muovi. Alussa varataan laadunvalvontakonttiin riittävä määrä sovittuja kalibroituja muotteja sekä niihin sopivia teräskauluksia. Työmaan muottien voimassa oleva kalibrointi EN-standardin mukaisesti tulee aina varmistaa alussa muottien kalibrointidokumenteista. Ennen käyttöä tarkastetaan muottien kunto ja tarvittaessa kiristetään ruuvit sekä pyyhitään liika muottiöljy pois pinnoilta. Muotit asetetaan työpöydälle, jossa ne voidaan täyttää vakaalla alustalla.

Koekappaleen tekoa varten tarkastetaan tiivistyslaitteiden kunto, koska etenkin betonin lujuus riippuu lineaarisesti betonin tiheydestä. Pitkään käytetyllä tiivistyskalustolla on taipumus muuttua tehottomammaksi käyttöajan suhteen. Etenkin lieriömuoteille, joiden halkaisija x korkeus on 150x300 mm, tärysauva on sopiva tiivistyslaite, mutta myös tärypöytä toimii, kunhan betoni tiivistetään lieriöön useammassa kerroksessa. Lieriöt on syytä täyttää 2…3 kerroksessa tiivistäen riittävästi kutakin kerrosta, koska ne ovat korkeita muotteja. Kuutioilla tiivistys voidaan tehdä kahdessa kerroksessa tärypöydällä tai tärysauvalla tiivistäen poikkileikkausta kerroksittain useassa pisteessä. Parhaiten betonin oikean tiivistystehon suhteessa notkeusluokkaan oppii kokemuksella. Itsestään tiivistyvää betonia ei tule tiivistää ollenkaan, vaan kauluksella varustettu muotti täytetään tasalaatuisella betonimassalla tasaisesti muottiin kaataen.

Koekappaleen tekoa on selvitetty standardissa SFS-EN 12350-2 Kovettuneen betonin testaus. Osa 2: Koekappaleiden valmistus ja säilytys lujuustestejä varten, mutta tässä esitetään siihen tarkennuksia. Ennen koekappaleen tekoa koko betoninäyte sekoitetaan huolellisesti kottikärryssä kauhalla. Tämän jälkeen teräsmuotit täytetään yhdessä tai useammassa kerroksessa huolellisesti tiivistäen. Betonin oikeaa tiivistysaikaa on vaikea määritellä tarkasti, mutta tavoitteena on saada pois sekoituksessa ja siirroissa tulleet tiivistyshuokoset. Parhaiten sitä voi havainnoida seuraamalla ilmakuplien poistumista. Erityisesti lieriöillä tulee varoa liiallista tiivistystä erottumisen takia. Mikäli on kyse notkeusluokkien S4 tai S5 betonista tai itsestään tiivistyvästä betonista, betonimuotin yläosan jatkeena on aina hyvä käyttää kaulusta ja täyttää betonipinta muotissa kukkuralle. Tämän jälkeen siirretään muotti työpöydälle, jossa se voi olla rauhassa ja suojassa tärinältä. Etenkin notkeat massat hierretään yläpinnaltaan 1…4 tunnin päästä, kun betoni on hieman sitoutunut. Mikäli koekappaleiden päät hierretään heti, etenkin notkeiden massojen koekappaleiden päät jäävät heikoiksi, kun yläpintaan nousee vielä hieman vettä. Lopuksi kaikkien muottien päät suojataan hierron jälkeen muovilla tai muulla suojalla, joka estää kosteuden haihtumisen pois betonista. Tämän jälkeen koekappaleet jätetään kovettumaan rauhassa +20 °C:n lämpötilaan suojatussa tilassa. Tuoreiden (alle 24 tuntia vanhojen) koekappaleiden siirtely tilasta toiseen on ehdottomasti kielletty.

Koekappaleet tulee siis valmistaa tilassa, jossa ne myös säilytetään, tai tilan välittömässä läheisyydessä. Koekappaleiden tulee antaa kovettua ainakin 1…2 vuorokautta ennen kuin muotit puretaan pois. Muottia purettaessa tulee seurata koekappaleen

mahdollisia lohkeamisia ja siirtää purkua, mikäli koekappale on vielä liian pehmeä. Koekappaleet tulee purun jälkeen varastoida vesialtaaseen (+20 °C) ja siirtää enintään kolmen vuorokauden jälkeen varsinaiseen laboratorioon, jotta koekappale kestää siirron.

Tärkeimpiä asioita työmaakoekappaleiden teossa on saada työmaalle koekappaleiden säilytykselle standardien mukainen tila (SFS-EN 12390-2). Koekappaleiden säilytystilan tulee olla vain laadunvalvontaa varten, eikä se saa olla esimerkiksi sosiaalitila tai työmaavarasto. Tärkeitä asioita ovat säilytystilan stabiilius (ei tärinää), oikea lämpötila (+20 °C) sekä suoja ulkoisia iskuja ja tuulta vastaan. Etenkin työmailla, joilla otetaan paljon näytteitä, tulee olla oma laboratoriokontti tai vastaava, jotta vaativa näytteenotto voidaan toteuttaa ohjeiden ja standardien mukaisesti. Laboratoriokonttiin tulee asentaa lämpötilaa seuraava loggeri, joka taltioi tilan olosuhteet, jotta tilan toimivuus voidaan varmistaa myös jälkikäteen. Kevyemmässä näytteenotossa voidaan harkita, voidaanko käyttää koekappalelaatikkoja, joihin mahtuu 4…6 koekappaletta. Koekappalelaatikot tulee varustaa termostaatilla hallitulla lämmityssysteemillä, jotta viileänä kautena koekappaleet voivat kovettua lämpimässä. Koekappalelaatikoissakin on hyvä olla lämpötilan seuranta loggereilla. On hyvä muistaa, että jos koekappaleiden olosuhde ei ole EN-standardin mukainen, kyseiset lujuustulokset ovat standardin vastaisia ja siten kelvottomia vaatimustenmukaisuuden arviointiin.

Työmaakoekappaleiden säilytyksen vastuuhenkilö ja valvonta tulee määrittää laatusuunnitelmassa kaikilla työmailla, joilla otetaan näytteitä. Suositeltavaa on, että ainakin työmaan alussa, keskivaiheella ja lopussa tarkastetaan koekappaleiden valmistuksen ja säilytyksen standardien mukaisuus. Tarvittaessa olosuhteita voi todentaa esimerkiksi valokuvaamalla. Mikäli havaitaan puutteita, tulee niistä ilmoittaa heti vastuuhenkilöille ja puutteet tulee poistaa heti. Jos koekappaleiden säilytystiloissa on puutteita, ei koekappaleilla voida arvioida rakenteiden kelpoisuutta standardien edellyttämällä tavalla.

3.8 BETONIN TIIVISTÄMINEN

Betonin tiivistäminen koekappalemuotteihin tai ilmamäärämittarin säiliöön on laborantin tärkeimpiä tehtäviä työmaamittauksissa. Lähtökohtaisesti ei voida antaa mitään määrättyä sekuntimäärää, kuinka pitkään betonia tulee tiivistää. On selvää, että jäykkää betonia (S2, S3) pitää tiivistää kauemmin ja notkeaa betonia (S4, S5) vähemmän. On tärkeää, että tiivistyksessä laborantti havainnoi betonipintaa ja ajoittaa tiivistysajan parhaalla tavalla siten, ettei tiivistyshuokosia enää nouse juurikaan pintaan. Betonin erottumista tulee kuitenkin samalla tarkkailla, koska mitään selkeää taitekohtaa näille ilmiöille ei ole.

Laborantin tulee myös tuntea oma tiivistyskalustonsa ja varmistua ajoittain käytetyn kaluston tiivistyksen tehosta vertailutestein verrattuna uuteen kalustoon. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi tiivistämällä saman betoninäytteen massaa muotteihin käyttämällä samaa tiivistysaikaa molemmilla tiivistyslaitteilla (käytetty ja uusi) ja vertaamalla saatuja koekappaleiden tiheyksiä. Normaalissa työmaalaadunvalvonnassa käytettävä vibra on halkaisijaltaan 2,8”…3,5”, ja sen teho on 600…800 W. Kierroksia on vastaavasti 4400…5600 rpm. Vertailuin on todettu, että virtalaitteeseen kytketty

vibra on akkuvibraa tehokkaampi, jolloin akkuvibran tiivistysaikojen tulee olla pidempiä ja tiivistykseen kiinnittää enemmän huomiota. Mikäli kyseessä on itsestään tiivistyvä betoni, ei betonia saa tiivistää tärylaitteilla.

3.9 RAKENTEESSA OLEVAN BETONIN LUJUUDEN SELVITYS TARVITTAESSA

Mikäli työmaalla tehtävät lujuuskoekappaleet eivät täytä SFS-EN 206 liitteen B vaatimuksia, voidaan betonirakenteen lujuustasoa arvioida kimmovasaralla tai porakoekappaleilla. Molempiin testauksiin vaaditaan voimassa oleva akkreditointi. Kyseisten menetelmien käytöstä on kerrottu tarkemmin standardissa SFS-EN 13791 Betonin puristuslujuuden arviointi rakenteista ja rakenneosista sekä sen kanssa yhdessä käytettävässä kansallisessa soveltamisstandardissa SFS 7508 Standardin SFS-EN 13791 käyttö Suomessa

Talonrakennuksen ( s F s - en 206:n mukainen) T yömaalaadunvalvon Ta

t Y ömaa L aadunva Lvonnan

mittau KS et ( s F s - en 206 lii T e B, Taulukko 21)

Työmaalaadunvalvonnan työnaikainen yhteydenpito ja raportointi sovitaan aloituspalaverissa, jotta tiedonkulku toimitusten aikana on sujuvaa ja saatuihin tuloksiin voidaan tarvittaessa reagoida. Tärkeää on erityisesti varmistaa, että vastuuhenkilöt on nimetty, laatumittausten raja-arvot ovat tiedossa ja saatuihin poikkeamiin reagoidaan. Aloituspalaverissa sovitaan säännölliset kokoukset, joissa käydään läpi työmaan ja työmaan laadunvalvontaan liittyviä asioita.

4.1 NOTKEUSMITTAUS JA VAATIMUSTASOT (SFS-EN 12350-2 JA -5 JA -8)

Notkeudenmittaus suoritetaan joko painuman SFS-EN 12350-2, leviämän SFS-EN 12350-5 tai painuma-leviämän SFS-EN 12350-8 standardien mukaisesti. Yleisesti notkeus mitataan koekappaleen valmistuksen ja ilmamäärän mittauksen yhteydessä. Mittauspaikan tulee olla mielellään säältä suojattu sisätila kuten laadunvalvontaan erikseen tarkoitettu laboratoriokontti. Mittaukseen käytettävän kaluston tulee olla laadukas. Painuma- ja leviämäkartioiden tulee olla puhtaat sisäpinnoiltaan ja kevyesti kostutettu, jotta massa liikkuu sujuvasti eikä tartu kartioon. Samoin mittausalustan tulee olla tasainen, puhdas ja kevyesti kostutettu, jotta betoni liikkuu sillä sujuvasti. Mittauksessa ei tule käyttää kuluneita vaneripintoja eikä pakkasella metallilevyä.

Aloitettaessa mittausalusta asetetaan tasaiselle pohjalle, joka on vakaa, jottei mittaustulos muutu alustan heiluessa. Mittaus suoritetaan standardin mukaisesti ja aina samalla tavalla. Mittaus on vaatimustenmukainen, jos saatu tulos on EN 206:n mukainen (taulukko 21):

• Painuman alaraja on -20 mm ja yläraja +20 mm määritellyn luokan raja-arvosta.

• Leviämän alaraja on -20 mm ja yläraja +20 mm määritellyn luokan raja-arvosta.

Painuma-leviämällä poikkeamia notkeusluokan tavoitearvoista ei sallita.

Uusittaessa mittaus tulee mittauskalusto pestä ja pinnat pyyhkiä kosteaksi uudelleen. Mittaustulos ilmoitetaan aina sekä tehtaalle että vastaavalle työmaamestarille. Mikäli tulos ei täytä tilatun notkeusluokan vaatimustasoa, työmaamestari voi päättää, hylätäänkö kuorma vai käytetäänkö se. Betonin valmistajan mukaisilla ohjeilla esimerkiksi jäykkää kuormaa voidaan lisänotkistaa työmaalla. Työmaan ei tule vaatia työn helpottamiseksi notkeampaa betonia kuin on tilattu. Tarvittaessa tilauksen notkeusluokkaa tulee muuttaa, jos halutaan käyttää notkeampaa betonia. On tärkeää, että työmaalaborantti ilmoittaa työmaatuloksen myös tehtaalle, jotta tehdas voi säätää tuotantoaan.

Itsetiivistyvän betonin notkeus mitataan standardin SFS-EN 12350-8 mukaisesti. Otettua betoninäytettä ei saa kartiossa tiivistää sauvalla.

BETONIN LAADUNVARMISTUS

4.2 ILMAMÄÄRÄMITTAUS JA VAATIMUSTASOT (SFS-EN 12350-7)

Ilmamäärän mittaus tehdään standardin SFS-EN 12350-7 mukaisesti. Vaatimustasot on esitetty kansallisessa soveltamisstandardissa SFS 7022. Kun huokostettua betonia toimitetaan työmaalle, tulee massa aina homogenisoida sekoittamalla kuormaa kaksi minuuttia. Mikäli työmaalla kuormat seisovat jostain syystä paikallaan eikä niitä voida purkaa heti, ei kuormia saa kuitenkaan pyörittää jatkuvasti koko odotusaikaa. Jos kuormat seisovat viiveiden takia työmaalla, voi kuormaa sekoittaa 10 minuutin välein lyhyen hetken massan homogeenisena pitämiseksi. Pitkää jatkuvaa sekoitusta ei saa tehdä, koska polykarboksylaattinotkistimet voivat nostaa massan ilmamäärää merkittävästi hyvin pitkillä sekoitusajoilla.

Ilmamäärämittarin betoniastia tulee täyttää normaalisti huokostetulla betonilla 2…3 kerroksessa ja tiivistää siten, että tiivistyksessä tiivistyshuokoset tulevat pois ja tiivistys on oikealla teholla. Liian tehokas tiivistys voi nostaa myös ilmahuokoset pois massasta ja liian heikko jättää tiivistyshuokoset jäykkään betoniin. Ilmamäärämittarin betoniastiaan tiivistettyä betonia ja yläpintaan nousevaa kuohaa ei saa pyyhkiä pois reunoja myöten, koska silloin betonin koostumus muuttuu eikä saatu tulos vastaa valettavaa betonierää.

Vaatimustaso talonrakennuspuolen betoneille on esitetty toleransseilla tavoiteilmamäärään verrattuna. Betonitehtaan tavoiteilmamäärän tulee olla tiedossa, ennen kuin laadunvalvonta aloitetaan. Sallitut tulokset ovat seuraavat:

• minimiarvo = tavoiteilmamäärä -1 prosenttiyksikköä

• maksimiarvo = tavoiteilmamäärä +2,5 prosenttiyksikköä.

Mittaustulos ilmoitetaan aina sekä tehtaalle että vastaavalle työmaamestarille. Mikäli tulos ei täytä tilatun betonilaadun minimi-ilmamäärätasoa, kuorman ilmamäärä tulee tarkistaa uusintamittauksella. Mikäli kuorman ilmamäärä on suurempi kuin 2,5 prosenttiyksikköä mutta alle 5 prosenttiyksikköä yli tavoiteilmamäärän ja kuorma on valettu, tulee tehdä kaksi koekappaletta, joilla arvioidaan korkean ilmamäärän vaikutus lujuuteen. On tärkeää, että työmaalaborantti ilmoittaa saadun ilmamäärätuloksen aina tehtaalle, jotta tehdas voi säätää tuotantoaan.

4.3 LÄMPÖTILAN MITTAUS JA VAATIMUSTASOT

Lämpötila mitataan lujuuskoekappaleen valmistuksen ja ilmamäärän mittauksen yhteydessä. Normaalisti betonin lämpötilatavoite on +15…+25 °C. Mikäli asiakkaalle myydään joko viileää betonia tai kuumabetonia, on lämpötilan toleranssi normaalisti ±5 °C, mikäli muuta ei ole tilauksen yhteydessä sovittu. Työmaalla saatu tulos tulee aina ilmoittaa valumestarille ja tehtaalle, jotta tuloksen avulla voidaan tehdä tarvittaessa säätöjä.

4.4 LUJUUDEN MITTAUS JA VAATIMUSTASO (SFS-EN 12390-3)

Lujuuskappaleet tehdään SFS-EN 12390-1 ja -2 standardien mukaisesti ja testataan SFS-EN 12390-3 standardin mukaisesti. Lujuustestaukset voidaan tehdä joko akkreditoidussa betonilaboratoriossa tai betonin valmistajan laboratoriossa, jos sen puristin on kalibroitu ja valmistajalla on puristimelle itsetestausoikeus. Normaalisti testauspaikka kirjataan työselitykseen tai sovitaan erikseen aloituskokouksessa. Vaatimustasot löytyvät standardin SFS-EN 206 liitteestä B. Betoninäytteitä otetaan laatusuunnitelman tiheydellä, ja arvosteluerässä on suunnitelmasta riippuen 1…6 betoninäytettä. Betoninäytteen tulos koostuu siitä tehdystä vähintään kahden koekappaleen tuloksen keskiarvosta. Koekappaleita tehtäessä tulee varmistaa, että betoni on homogeeniseksi sekoitettua, ja täyttää muotit 2 tai 3 kerroksessa tiivistäen kerroksia riittävästi, jotta tiivistyshuokoset saadaan pois. Tiivistysaika riippuu tärysauvan ja tärypöydän tehokkuudesta sekä betonin jäykkyydestä. Etenkin lieriöitä tiivistäessä tulee varoa kivien erottumista pohjaan.

Tehtäessä koekappaleita itsetiivistyvästä betonista kaadetaan valuva massa muottiin eikä tärytystä käytetä. Lopuksi muottia voidaan kevyesti kopauttaa lattiaa vasten, jolloin itsetiivistyvä betonimassa tasaantuu hyvin muottiin. Mikäli koekappaleita tehdään notkeista betoneista S4 ja itsetiivistyvästä betonista, on hyvä käyttää muottireunalla täyttövaiheessa kaulusta, jolla saadaan kasattua betonikukkura lieriön yläpinnan päälle. Vasta 1…4 tunnin päästä kaulus otetaan pois ja hierretään yläpinta. Näin varmistetaan, että myös koekappaleen yläosassa on kiviä eikä vain sementtipastaa.

Koekappaleiden teon jälkeen betonikappaleet asetetaan rauhalliselle vaakasuoralle alustalle, missä niitä ei häiritä. On tärkeää, että koekappaleet eivät tärise tuoreena, jotta sitoutuminen tapahtuu normaalisti. Koekappaletilan tulee olla säältä suojattu tuuleton sisätila, jossa lämpötila on +20 ± 5 °C seuraavina vuorokausina. Olosuhdetta tulee mitata dataloggereilla, jotta se on dokumentoitu. Kun koekappaleet ovat kovettuneet riittävästi 1…3 vuorokautta, ne puretaan muoteista, kun purku ei aiheuta enää lohkeamia. Mikäli koekappaleet siirretään työmaalta toiseen laboratorioon, tulee ne siirrossa suojata kolhuilta ja kuivumiselta. Kolhuja voidaan välttää esimerkiksi kiinteällä telineellä, johon koekappaleet voidaan asentaa paikalleen siten, etteivät ne liiku. Myös koekappaleen kääriminen esimerkiksi eristepeitteeseen estää siirtovaiheen kolhuja. Suositeltava siirtoikä normaalisti kovettuvalla betonilla on 2…3 vuorokautta.

Purun jälkeen koekappaleet asetetaan vesialtaaseen tai kosteushuoneeseen testausikään asti. Vesialtaan säilytyslämpötila on +20 °C, jota tulee seurata dataloggereilla.

Jokaisen yksittäisen lujuuden testaustuloksen työmaalla tulee olla vähintään kyseisen betonin nimellislujuus (fck) - 4 MPa. Jos testaustuloksia on 2…4 kappaletta, yksittäisen testaustuloksen lisäksi vaatimus testaustulosten keskiarvolle on fck+ 1 (MPa). Jos testaustuloksia on 4…6 kappaletta, yksittäisen testaustuloksen vaatimuksen lisäksi vaatimus testaustulosten keskiarvolle on fck + 2 (MPa). Arvosteluerässä on enintään 6 kappaletta tuloksia. Arvosteluerän koko voidaan sopia työmaan laadunvalvontasuunnitelmassa erikseen.

4.5 KUITUMÄÄRIEN MITTAUS JA VAATIMUSTASO (SFS-EN 206, LIITE B)

Mikäli betoniautoon lisätään kuitua työmaalla, on suositeltavaa ajoittain varmistaa, että lisätty kuitu saadaan sekoitettua homogeenisesti betoniin. Teräskuitumäärä ja betonimassan homogeenisuus testataan standardin EN 14721 mukaisesti, jolloin näytteitä otetaan 3 kuormaa kohden. Luokan II polymeerikuitumäärän ja betonimassan homogeenisuuden testausmenettelyn (lukuun ottamatta näytteenottoa) on oltava standardin EN 14488-7 mukainen. Luokan Ia ja Ib polymeerikuitujen testausmenetelmien on oltava betonin käyttöpaikalla voimassa olevien sääntöjen mukaisia. Kaikissa tapauksissa otetaan kuormaa purettaessa kolme kuormakohtaista näytettä ensimmäisestä, keskimmäisestä ja viimeisestä kolmanneksesta. Betonin katsotaan olevan vaatimustenmukaista, jos se täyttää SFS-EN 206 liitteen B taulukon B.2 molemmat ehdot: jokaisen näytteen kuitumäärän tulee olla suurempi tai yhtä suuri kuin 0,80 × määritetty vähimmäisarvo, ja lisäksi kuorman kolmen näytteen keskiarvon tulee olla suurempi tai yhtä suuri kuin 0,85 × määritetty kuitumäärän vähimmäisarvo.

L aadunva Lvontatu

L o S ten a R viointi

Saatuja työmaanlaadunvalvonnan tuloksia tulee arvioida sekä yksittäisinä että ryhmänä. Aina ennen laatumittausta on hyvä tietää, mikä on sallitun tuloksen minimi- ja maksimiarvo, sekä niille sallittu poikkeama. Näin voidaan välittää tieto poikkeavasta tuloksesta heti tehtaalle ja valumestarille. Lopuksi tulee vielä katsoa kaikkia dokumentoituja tuloksia ryhmänä ja arvioida niiden kelpoisuutta. Joillekin ominaisuuksille sallitaan pieni määrä poikkeamia, jolloin muutama pieni tulosalitus voi olla hyväksyttävää.

Osa mitattavista laatuominaisuuksista voi olla sellaisia, että betonityönjohtaja voi arvioida niiden merkitystä ja silti hyväksyä lievän tulospoikkeaman. Nämä päätökset tulee dokumentoida laatutuloksiin. Poikkeamat voivat koskea lähinnä notkeutta ja lämpötilaa, koska niitä koskevat lievät poikkeamat eivät välttämättä vaikuta valun lopputulokseen. Mikäli työmaalla saadut laatumittaustulokset osoittavat tavoitteista poikkeavaa laatua, tulee saatuja tuloksia aina ensisijaisesti verrata SFS-EN 206:n liite B:n ja SFS 7022:n vaatimuksiin. Mikäli saadaan tavoitteista poikkeavia laatutuloksia, on hyvä selvittää heti tarkemmin, missä vaiheessa ja miksi tulokset ovat muuttuneet poikkeaviksi.

5.1 LUJUUS

Mahdollisia syitä poikkeaviin lujuustuloksiin voi olla useita, eikä työmaakoekappaleilla saatu lujuus tarkoita aina itse betonirakenteen vaatimusten vastaisuutta. On mahdollista, että epäilyttävät lujuustulokset liittyvät tehtyihin koekappaleisiin eikä itse betoniin, joten kannattaa käydä läpi koko koekappaleisiin liittyvä ketju. Mikäli työmaakappaleet eivät anna riittävää lujuustasoa, voi syynä olla esimerkiksi

• betonin tavoiteltua heikompi lujuustaso (esim. v/s-suhde suunniteltua suurempi)

• väärin otetut betoninäytteet (esim. kivinen näyte kuorman alkuosasta)

• ilmamäärän nousu työmaakuljetuksessa (esim. jatkuva auton säiliön sekoitus työmaalla ennen valua)

• väärin valmistetut koekappaleet (esim. erottuneet koekappaleet)

• väärin säilytetyt koekappaleet (esim. olosuhteen lämpötila +10 °C)

• koekappaleiden siirrossa tapahtuneet vahingot (esim. kolhut ja liian aikainen siirto)

• eri lujuustyypin käyttö (kuutio- <> lieriölujuus)

• puutteet, virheet tai poikkeamat itse testauksessa (esim. huono hionta, poikkeava murtokuvio, pinnoitteiden käyttö korkealujuusbetonissa).

Poikkeavia laatutuloksia saataessa onkin hyvä tarkistaa dokumenteista eri vaiheiden työsuoritukset ja havaitut poikkeamat. Muistakin vaiheista voi löytyä puutteita. Mikäli EN-standardien vastaisia puutteita löytyy koekappaleiden käsittelyssä, tulee tuloksia arvioida suhteessa standardin vaatimuksiin. Ylipäätään vastuu työmaan laatutestauksista ja koekappaleista on urakoitsijalla. Mikäli itse rakenteen testausta vaaditaan lujuustulosten epäilyttävän laadun takia, tulee perehtyä standardiin SFS-EN 13791 (kappale 9) sekä sen kansalliseen soveltamisstandardiin SFS 7508 sekä Betoniyhdistyksen ohjeisiin. On hyvä muistaa, että standardien SFS-EN 13791 ja SFS 7508 mukainen rakenteen testaus ei ole standardin SFS-EN 206:n mukaista valmisbetonin laadunvalvontaa vaan itse betonirakenteen laadunvalvontaa.

Y hteenveto

Työmaalla tehtävä laadunvalvonta edellyttää huolellista suunnittelua ja tarkkoja määrittelyjä, jotta laatumittauksilla saavutetaan haluttu tieto työmaalle toimitetusta betonista. Betonin laatu- ja näytteenottosuunnitelmat vaatimuksineen tulee kirjata mahdollisimman aikaisin tarkasti suunnitteluasiakirjoihin, jotta työmaa ja betonin toimittaja voivat varautua laatumäärityksiin hyvissä ajoin.

Testaus työmaalla tulee tehdä SFS-EN 206:n mukaisesti käyttäen EN-testausstandardeja, koska niiden vaatimustenmukaisuus on tilastollisesti analysoitu riittäväksi ja testausstandardit arvioitu toimiviksi toistettavuuskokein. Lisäksi ne täyttävät rakennusvalvontaviranomaisten vaatimukset. Tarvittaessa voidaan kirjata poikkeaviakin näytteenottosuunnitelmia ja vaatimustasoja, mutta tällöin tulee arvioida tarkkaan vaatimusten toimivuus ja ilmoittaa poikkeavista vaatimustasoista tekijöille riittävän ajoissa etukäteen.

Tämän ohjeen tarkoitus on selventää täsmällisen työmaalaadunvalvonnan merkitystä ja korostaa sen huolellista suunnittelua ja tekemistä. Ohjeen periaatteita noudattamalla voidaan välttää ristiriitoja työmaan laadunvalvontatulosten arvioinnissa sekä saada tarkkaa ja oikeaa tietoa työmaalta.

L iite 1 MÄÄRITELMÄT

Betoniperhe

Ryhmä valmisbetonitehtaan betonilaatuja, jotka on valmistettu samoista raaka-aineista ja joissa betonilaatujen toimivuus ja laatuvaatimukset ovat yhdenmukaisia. Betoniperhe arvostellaan betonitehtaalla yhtenä ryhmänä lujuuden vaatimuksenmukaisuuskriteerejä vastaan.

Arvosteluerä lujuudelle

Työmaalle toimitettu betonierä, joka arvostellaan lujuusvaatimukselle yhtenä kokonaisuutena. Arvosteluerä voi olla joko yksi tai useampi samaa lujuusluokkaa oleva betonilaatu, jotka on toimitettu työmaalle tiettyihin betonirakenteisiin. Toimitetusta arvosteluerän betonimäärästä otetut betoninäytteet arvioidaan yhtenä kokonaisuutena tunnistetestauksen lujuusvaatimuksia vastaan.

Arvosteluerän näytteenottotiheys

Arvosteluerän betonin näytteenottoväli lujuudelle on seuraamusluokan mukainen kuutioväli (m3) tai rakenneosaväli (esim. joka kolmas pilari).

Arvosteluerän lujuustulosten määrä

Arvosteluerän jaksossa on lujuustuloksia vähintään yksi tai enintään kuusi kappaletta. Kuuden lujuustuloksen jälkeen alkaa uusi arviointijakso.

Arvosteluerän alku ja päättyminen

Arvosteluerän arviointijakson päättyminen määritetään joko lujuustulosten määrällä tai aikaväleillä. Uusi arvosteluerä alkaa aina kuuden lujuustuloksen jälkeen. Uusi arvosteluerä alkaa myös, kun kaksi kuukautta on kulunut ko. arvosteluerän alkamisesta. Päättynyt jakso arvioidaan kertyneellä lujuustulosten määrällä (1…6 kpl).

Betonin näytteenottoväli

Näytteenottoväli on betonitilavuuden määrä (m3), jolla tietyn arvosteluerän työmaalle toimitetuista betoneista otetaan betoninäytteet lujuustuloksia varten.

Betonin lujuustulos

Betonin lujuustulos koostuu kahdesta tai useammasta koekappaleesta, jotka on otettu samasta betoninäytteestä. Yleensä betoninäytteen lujuustulos on kahden koekappaleen lujuuksien keskiarvo.

Betonin testaustulos

Mikä tahansa betonin laadunmittauksen tulos otetusta betoninäytteestä. Testaustulos voi koostua yhdestä tai useamman testaustuloksen keskiarvosta.

L iite 2 ESIMERKKEJÄ ONGELMATAPAUKSISTA TYÖMAAMITTAUKSISSA

• Lujuuskoekappaleet tehdään perjantaina ja jätetään työmaalle ulos pressun alle yli viikonlopun ajaksi kesäkuumalla. EN-standardin jälkihoitovaatimukset (+20 ± 5 °C) eivät toteudu. Seurauksena on, että koekappaleet kuivuvat eikä lujuus kehity normaalisti.

Ongelma ratkaistaan hankkimalla työmaalle laadunvalvontakoppi, jossa voidaan hallita olosuhdetta (ilman lämpötila ja kosteus) riittävän hyvin. Kopissa tulee olla jatkuva lämpötilaseuranta. Vaihtoehtoisesti voidaan harkita koekappaleiden tekoa tehtaalla, jos työmaalle ei saada standardin mukaisia olosuhteita.

• Koekappaleet tehdään loppusyksyllä ja jätetään ulos työmaakopin viereen yöksi, ja lämpötila laskee alle 0 °C:n. EN-standardin jälkihoitovaatimukset (+20 ± 5 °C) eivät toteudu. Seurauksena on, että koekappaleet jäätyvät osin eikä lujuus kehity normaalisti.

Ongelma voidaan ratkaista hankkimalla työmaalle laadunvalvontakoppi tai termostaatilla varustettu koekappalelaatikko, jolla normiolosuhteet (riittävä lämpötila ja suojaus) saavutetaan.

• Betonin notkeus mitataan teräslevyllä ulkona alle 0 °C:n lämpötilassa. Betoni jäätyy osin kiinni teräslevyyn painumakokeessa, eikä hyhmäinen betoni painu normaalisti. Betonin notkeustaso jää arvailujen varaan.

Ongelma ratkaistaan hankkimalla työmaalle laadunvalvontakoppi, jossa notkeus voidaan mitata lämpimässä olosuhteessa. Vanerisen mittausalustan käyttö auttaa jossain määrin, muttei estä betonia jähmettymästä kylmästä, jolloin tulos vääristyy.

• Betoninäyte otetaan työmaalla ennen betoniauton säiliön sekoitusta kahdeksan litran ämpäriin heti purun alussa. Lopputuloksena saadaan kuljetuksessa erottunut betoninäyte, joka ei vastaa koko kuorman laatua. Seurauksena saadaan virheellisiä laatutuloksia sekä notkeuden, ilmamäärän että lujuuden suhteen.

Ongelma voidaan ratkaista sekoittamalla betonia ensin kaksi minuuttia autossa ja purkamalla sen jälkeen betonia joitakin kymmeniä litroja ulos säiliöstä ennen näytteenottoa. Tämän jälkeen otetaan auton massan purkuvirrasta riittävän suuri tasainen betoninäyte mittauksia varten.

• Työmaalla tehdään betonikoekappaleita, jotka tiivistetään näytteenottopaikalla ja jätetään paikalleen ulos odottamaan jatkotoimia. Tunnin päästä koekappaleita siirretään tekopaikalta muotteineen käsin kantamalla työmaan sosiaalitilakonttiin. Kuljetettaessa osin jäykistyneet betonikoekappaleet saavat iskuja ovista ja kaiteista. Lopputulemana betonin sitoutuminen häiriintyy ja syntyneet mikrohalkeamat heikentävät betonin lujuustasoa pysyvästi.

Ongelma ratkaistaan laadunvalvontakopilla, joka sijoitetaan työmaalla keskeiseen paikkaan. Betoniauto ajetaan kopin viereen betoninäytteenantoa varten, jolloin mittauspaikan lähellä voidaan ottaa tasainen betoninäyte kottikärryyn (40 l). Tämä riittävän tasainen betoninäyte ajetaan sisälle laadunvalvontakoppiin, jossa tehdään betonikoekappaleet tasaiselle säilytysalustalle. Nostoja ja siirtelyjä ei tarvita, vaan kappaleet saavat sitoutua rauhassa.

• Betonista S4 otetaan työmaalla betoninäyte, ja massan painuma on lähellä ylärajaa 210 mm. Työmaalaborantti tiivistää massan lieriömuottiin hyvin tehokkaasti vibraten. Lopputulemana karkea kiviaines painuu pohjaan ja pintaan jää lähes kivetön sementtipasta. Lujuustestauksessa lieriön pintaosa leikkautuu irti nopeasti ja koekappale murtuu virheellisesti. Betoni ei saavuta sitä lujuustasoa, jonka se olisi saavuttanut homogeenisena betonikoekappaleena kevyemmällä tiivistyksellä. Ongelma ratkaistaan ottamalla autosta tasainen betoninäyte kahden minuutin autosekoituksen jälkeen. Mitataan massan painuma ja havainnoidaan korkea notkeus ennen koekappaleen tekoa. Koska massa todetaan hyvin notkeaksi, laborantti täyttää muotin kahdessa kerroksessa ja mitoittaa tiivistyksen kokemuksellaan hyvin kevyeksi varoen erottumista. Muotin yläosaa täyttäessä laborantti lisää teräskauluksen muotin yläreunalle ja täyttää muotin kukkuralle jättäen koekappaleen seisomaan muutamaksi tunniksi kauluksen kanssa. Havaitessaan kahden tunnin päästä massan alkaneen jäykistyä riittävästi laborantti poistaa kauluksen ja tasaa huolellisesti hiertäen pinnan muotin yläreunan tasolle.

• Betoniauton saavuttua työmaalle mitataan ilmamääräksi tavoitteen mukainen 5 %. Työmaalla valu kuitenkin hidastuu ja betoniauto joutuu odottamaan kuorman purkua puolituntia. Odottaessaan auto pyörittää kuormaa puolituntia keskinopeudella, ja sekoituksen myötä betoniin sekoittuu koko ajan ilmaa. Jatkuvan sekoituksen myötä betonin ilmamäärä nousee lopulta puolentunnin päästä 3 prosenttiyksikköä alkuperäisestä tasosta aina 8 %:iin. Kuorma tulee hylätä, koska sen lujuustaso on laskenut.

Ongelma ratkaistaan, kun valunopeus ja kuormien toimitus mitoitetaan huolellisesti työmaan toiminnan mukaan, jolloin odotusaikoja ei tule. Jos kuitenkin autot joutuvat odottamaan työmaalla ennen massan purkua, niillä tulee olla ohjeistus, jonka mukaan kuormaa pyöritetään kevyesti ajoittain, mutta ei koko ajan. Esimerkiksi kuormaa voidaan hetken aikaa sekoittaa 10 minuutin välein, jotta massa pysyy homogeenisena mutta ilmamäärä ei kasva lisää. Nykyisillä not-

kistimilla (polykarboksylaatit) ilmamäärä voi kasvaa pitkällä jatkuvalla sekoituksella. Pitkän lisäsekoituksen jälkeen massan ilmamäärä tulee mitata työmaalla uudelleen. Mikäli kuorman ilmamäärä ylittää tavoiteilmamäärän enemmän kuin 2,5 prosenttiyksikköä, kuorma tulee lähtökohtaisesti hylätä, mikäli ei voida erikseen osoittaa kuorman soveltuvuutta. Tavoiteilmamäärän ylitys > 5 prosenttiyksikköä johtaa aina kyseisen betoniannoksen hylkäämiseen.

• Betonin ilmamäärä mitattiin tehtaalla ja saatiin tulokseksi 5,2 %, joka oli tavoitteen mukainen. Työmaalla laborantti mittasi ilmamääräksi 4,3 %, jolloin ilmamäärä alitti vaatimuksen. Tehtaan ja työmaan laboranttien käydessä läpi asiaa kävi ilmi, että työmaalla vibraus oli huomattavasti pidempi ja tehokkaampi kuin tehtaalla, mikä selitti ilmamäärän alemman tason.

Ongelma ratkaistaan, kun tehtaan ja työmaan laborantit käyvät yhdessä läpi ilmamittauksen tekoa ja mittaukseen sopivaa tiivistystä ennen valua. Betonivalun alkaessa molemmat laborantit vielä testaavat yhdessä sovitun mittaustavan siten, että tulostaso on molemmilla samaa tasoa. Tämä tarvitaan, koska standardit jättävät tiivistystehon koetta tekevän laborantin päätettäväksi.

• Koekappalemuotit eivät ole EN-standardin mukaisia vaan esimerkiksi tehty vanerista. Muotteihin valetut koekappaleet eivät tällöin tiivisty hyvin muotteihin, ja koekappaleiden sivumitat sekä kohtisuoruudet ovat standardin vastaisia. Tällöin saadut lujuudet jäävät koekappaleilla selvästi betonin optimilujuustasosta.

Ongelma ratkaistaan noudattamalla normeja ja käyttämällä standardin SFS-EN 12390-1:n mukaisia muotteja, joilla saadut koekappaleet ovat aina mittatarkkoja.

L iite 3 ESIMERKKI RAKENNEOSAKOHTAISESTA NÄYTTEENOTTOSUUNNITELMASTA

Näytteenottosuunnitelma työmaalla (osa laatusuunnitelmaa)

Näytteenottosuunnitelmalla varmistetaan, että valettu betonirakenne täyttää suunnitellut laatuvaatimukset Laatuvaatimusten t oteutumisen osoittamiseksi tehdään riittävä näytteenotto seuraamusluokan mukaan työmaalle toimitetusta betonista, joka arvostellaan standardin SFS-EN206 liitteen B ja SFS7022 mukaisesti.

Rakennuskohde As Oy Esimerkki Työnumero 12345

Työmaa Kerrostalo 1 Osoite

Suunnittelutiedot valettavasta rakenneosasta (alla esimerkkilista rakenneosista)

a. anturat Kirjaa rakenneosa (rakenteen tunnus/rakenteen nimi)

b sokkelit m pilarit Seuraamusluokka CC3

c. seinät Valun kokonaiskuutiomäärä (m³) 85

d. holvilaatta Rakenneosien määrä (kpl) 15 e pilarit ja palkit Rasitusluokat XC3;4 Käyttöikä 100 v suolarasitetut Betonilaatu P-luku lujuus lk notkeus lk max rae

f. laatta , portaat rakennebetoni - C35/45 S4 16 g sokkeli vaatimustaso betonin laatutuloksille SFS-EN 206 liite B, SFS 7022 h seinä muu vaatimustaso:

Laatumittausten teko ja koekappaleiden näytteenottosuunnitelma

I Tuoreen betonin mittaukset

Ilmamäärämittaukset -

Notkeusmittaukset painuma lujuuskappaleiden teon yhteydessä painuma-leviämä -

Lämpötila lujuuskappaleiden teon yhteydessä Muu koe (selvitys)

II Lujuuskoekappaleet

Lujuustyyppi lieriölujuus (X) X kuutiolujuus (X) Näytteenottotiheys koekappalemäärä tulosta/betoninäytettä kohde (kpl) 2 luokka CC3 näyteväli m³ 17 valun koko m³ 85 Kuutioiden mukaan lujuustuloksia valun kuutiomäärästä - kplm³ väli

Rakenteen mukaan lujuustuloksia rakenneosaa kohti joka kolmas pilari lujuustuloksia rakenteista yhteensä 5 kpl

Arvosteluerä erän kuutiokoko (m³) - CC3 <1800 m³, CC2 <3600 m³ rakenneosa (pilari/laatta…) - kerroksen rakenneosat tulosten määrä (kpl) 5 arvosteluerän max 6 kpl

Työmaa täyttää

Työmaan laatumittausten vastaava Timo Teräs Koekappaleiden säilytys Laboratoriokontti työmaalla X tarvitaan luokissa CC1 ja CC2 Koekappalelaatikko työmaalla vain luokassa CC2 ja CC3 Lämpötilan seuranta kontissa X Muu laatumittaus Muu tieto Arvosteluerässä rakenneosan pilarit Kovettumislämpöjen hallinta loggerilla rakenteessa (X) ei loggerimittauksia

Allekirjoitus Timo Teräs päiväys 26.6.2023 paikka Helsinki

BETONIN LAADUNVARMISTUS

L iite 4 ESIMERKKI KUUTIOMÄÄRÄISESTÄ NÄYTTEENOTTOSUUNNITELMASSA

Näytteenottosuunnitelma työmaalla

Näytteenottosuunnitelmalla varmistetaan, että valettu betonirakenne täyttää suunnitellut laatuvaatimukset Laatuvaatimusten toteutumisen osoittamiseksi tehdään riittävä näytteenotto seuraamusluokan mukaan työmaalle toimitetusta betonista, joka arvostellaan standardin SFS-EN206 liitteen B ja SFS7022 mukaisesti

Rakennuskohde As Oy Esimerkki Työnumero 12345

Työmaa Kerrostalo 1 Osoite

Suunnittelut iedot valettavasta rakenneosasta (alla esimerkkilista rakenneosista) i anturat Kirjaa rakenneosa (rakenteen tunnus/rakenteen nimi) j. sokkelit t holvilaatta Seuraamusluokka CC2 k. seinät Valun kokonaiskuutiomäärä (m³) 1200 l holvilaatta Rakenneosien määrä (kpl)m pilarit ja palkit Rasitusluokat XC1 Käyttöikä 100 v suolarasitetut Betonilaatu P-luku lujuus lk notkeus lk max rae n. laatta , portaat rakennebetoni - C30/37 S3 16 o sokkeli vaatimustaso betonin laatutuloksille SFS-EN206 liite B, SFS7022 p seinä muu vaatimustaso:

Laatumittausten teko ja koekappaleiden näytteenottosuunnitelma

I Tuoreen betonin mittaukset

IlmamäärämittauksetNotkeusmittaukset painuma lujuuskappaleiden teon yhteydessä painuma-leviämä -

Lämpötila lujuuskappaleiden teon yhteydessä Muu koe (selvitys)

II Lujuuskoekappaleet

Lujuustyyppi lieriölujuus (X) X kuutiolujuus (X) Näytteenottotiheys koekappalemäärä tulosta/betoninäytettä kohde (kpl) 2 luokka CC2 koekappale väli m³ 600 valun koko m³Kuutioiden mukaan lujuustuloksia valun kuutiomäärästä

3 kpl 0 / 600 / 1200 m³ väli

Rakenteen mukaan lujuustuloksia rakenneosaa kohtilujuustuloksia rakenteista yhteensä - kpl

Arvosteluerä erän kuutiokoko (m³) 1200 CC3 <1800 m³, CC2 <3600 m³ rakenneosa (pilari/laatta ) - kerroksen rakenneosat tulosten määrä (kpl) 3 arvosteluerän max 6 kpl

Työmaa täyttää

Työmaan laatumittausten vastaava Timo Teräs aika ja päiväys 26 6 2023 Helsinki Koekappaleiden säilytys Laboratoriokontti työmaalla X tarvitaan luokissa CC1 ja CC2 Koekappalelaatikko työmaalla vain luokassa CC2 ja CC3 Lämpötilan seuranta kontissa X

Muu laatumittaus

Muu tieto

Kovettumislämpöjen hallinta loggerilla rakenteessa (X) X, ydin, reuna ja ulkolämpötila

Allekirjoitus Timo Teräs päiväys 26.6.2023 paikka Helsinki

L iite 5 TYHJÄ NÄYTTEENOTTOSUUNNITELMALOMAKE

Näytteenottosuunnitelma työmaalla (osa laatusuunnitelmaa)

Näytteenottosuunnitelmalla varmistetaan, että valettu betonirakenne täyttää suunnitellut laatuvaatimukset Laatuvaatimusten t oteutumisen osoittamiseksi tehdään riittävä näytteenotto seuraamusluokan mukaan työmaalle toimitetusta betonista, joka arvostellaan standardin SFS-EN206 liitteen B ja SFS7022 mukaisesti.

Rakennuskohde

Työnumero

Työmaa Osoite

Suunnittelutiedot valettavasta rakenneosasta (alla esimerkkilista rakenneosista)

q anturat Kirjaa rakenneosa (rakenteen tunnus/rakenteen nimi)

r. sokkelit m

Seuraamusluokka s. seinät Valun kokonaiskuutiomäärä (m³) t. holvilaatta Rakenneosien määrä (kpl) u pilarit ja palkit Rasitusluokat Käyttöikä suolarasitetut Betonilaatu P-luku lujuus lk notkeus lk max rae v. laatta , portaat w sokkeli vaatimustaso betonin laatutuloksille x seinä muu vaatimustaso:

Laatumittausten teko ja koekappaleiden näytteenottosuunnitelma

I Tuoreen betonin mittaukset

Ilmamäärämittaukset

Notkeusmittaukset painuma painuma-leviämä

Lämpötila Muu koe (selvitys)

II Lujuuskoekappaleet

Lujuustyyppi lieriölujuus (X) kuutiolujuus (X)

Näytteenottotiheys koekappalemäärä tulosta/betoninäytettä kohde (kpl) luokka koekappale väli m³ valun koko m³

Kuutioiden mukaan lujuustuloksia valun kuutiomäärästä kpl m³ väli

Rakenteen mukaan lujuustuloksia rakenneosaa kohti lujuustuloksia rakenteista yhteensä kpl

Arvosteluerä erän kuutiokoko (m³) CC3 <1800 m³, CC2 <3600 m³ rakenneosa (pilari/laatta…) kerroksen rakenneosat tulosten määrä (kpl) arvosteluerän max 6 kpl

Työmaa täyttää Työmaan laatumittausten vastaava Koekappaleiden säilytys Laboratoriokontti työmaalla tarvitaan luokissa CC1 ja CC2 Koekappalelaatikko työmaalla vain luokassa CC2 ja CC3

Lämpötilan seuranta kontissa

Muu laatumittaus

Muu tieto

Kovettumislämpöjen hallinta loggerilla rakenteessa (X)

Allekirjoitus päiväys paikka

BETONIN LAADUNVARMISTUS

L iite 6 TYÖMAABETONILABORANTIN HENKILÖPÄTEVYYDEN MÄÄRITTÄMINEN

L6.1 Yleistä

Jotta työmaamittaukset betonivalutyömaalla suoritetaan oikein, tulee mittaajilla olla riittävät henkilöpätevyydet. Hyvä pätevyys työmaamittauksiin koostuu sekä alan perustiedoista että käytännön työkokemuksesta. Työmaakohtaisesti tulee aina varmistaa, että laatumittauksia tekevillä työmaabetonilaboranteilla on riittävä osaaminen. Työmaan laatumittauksista vastaava mestari varmistaa tämän tarkastamalla työmaamittaajien pätevyydet ja dokumentoimalla ne laatutietoihin. Työmaamittaajat pätevyyksineen voidaan myös käsitellä ja dokumentoida työmaan betonitöiden aloituskokouksessa. Kaikista laatumittausdokumenteista tulee löytyä työmaamittaajien nimet sekä mittaukset tekevä yhtiö, jotta laatumittauksia tehneiden pätevyys voidaan myöhemminkin varmistaa.

L6.2 Työmaalaborantin tiedollinen pätevyys

Työmaalaborantilta vaadittavat perustiedot on lueteltu alla. Mittaajan tulee hallita mittauksiin liittyvä yleistieto kuten esimerkiksi EN-testausstandardien sisältö. Jotta työmaalaborantin osaaminen voidaan tarkastaa, tulee luotettavalta taholta olla todistus työmaalaborantin riittävistä tiedoista ja pätevyydestä. Luotettava taho voi olla esimerkiksi Betoniyhdistys ja työmaamittauksen tiedollisen pätevyyden antama kurssi kuten Betonilaborantti- ja mylläri -kurssi. Muukin kurssi tai perehdytys voi antaa työmaamittauksia tekevälle riittävän yleistiedon, kunhan kurssi tai perehdytys kattaa riittävästi betonin laatuominaisuuksien mittaamista. Järjestävän tahon tulee antaa työmaalaborantille todistus riittävästä osaamisesta paperisena tai sähköisenä dokumenttina. Työmaalaborantin osaamisalue voidaan dokumentissa myös yksilöidä. Työmaan laatuvastaava tarkastaa ennen työmaamittausten tekoa työmaalaborantin tietojen ja todistusten riittävyyden (pätevyyden) työmaalla tehtäviin testauksiin.

Alla on lueteltu työmaamittauksissa tarvittava yleistieto, johon työmaalaborantin tulee olla perehtynyt:

Yleistä

• by 72 Betonin laadunvarmistus – osa 2 Ohje talonrakennuksen betonirakennevalujen työmaalaadunvalvonnan toteutukselle

Tuoreen betonin mittaukset

• eurooppalaiset testausstandardit SFS-EN 12350-1/-2/-5/-6/-7/-8

• erikoismittauksissa (IT betonit) eurooppalaiset testausstandardit SFS-EN 123509/-10/-11/-12

• betonistandardi SFS-EN 206 koskien tuoreen betonin määritelmiä

• standardin SFS-EN 206 kansallinen soveltamisstandardi SFS 7022

• by 65 Betoninormit koskien tuoretta betonia.

Kovettunut betoni

• eurooppalaiset testausstandardit EN 12390-1/-2/-3

• betonistandardi SFS-EN 206 koskien kovettuneen betonin määritelmiä

• standardin SFS-EN 206 kansallinen soveltamisstandardi SFS 7022

• by 65 Betoninormit koskien kovettunutta betonia.

Tarvittaessa työmaalaborantti voi tehdä vain muutamia mittauksia ja keskittyä niihin, jolloin häneltä vaadittava tieto voi koskea vain näitä mittauksia. Erikoislaatumittauksia varten työmaalaborantti voi täydentää tai päivittää osaamistaan ennen näitä mittauksia.

L6.3 Työmaalaborantin kokemusperäinen pätevyys

Työmaamittausten tekeminen edellyttää myös käytännön kokemusta, jotta laborantti ymmärtää mittaustulosten hajontaan vaikuttavat olosuhde- ja mittauslaitekohtaiset tekijät. Laatumittausten tekeminen luotettavasti yksin vaatii aina käytännön harjoittelua. Alla on esitetty työmaalaborantin kokemuspohjaiset vaatimukset, jotka tarvitaan tiedollisen pohjan lisäksi.

Yleistä

• Laborantin tulee olla tehnyt betonitehtaalla tai betonilaboratoriossa vähintään yhden kuukauden ajan työmaalla tehtäviä perusmittauksia, kuten notkeus, ilmamäärä, lämpötila ja lujuus. Tämän yhden kuukauden työjakson aikana laborantilla tulee olla kokenut ja pätevä laborantti opastajanaan.

• Kokenut laborantti voi myös olla työmaalla kokemattoman (aloittelevan) laborantin tukena yhden kuukauden ajan, jolloin kokematon laborantti katsotaan kuukauden päästä kokemuksen pohjalta päteväksi.

• Käytännön perehdytyksen antaneen henkilön tulee kirjoittaa todistus ohjauksessaan olleelle työmaalaborantille riittävästä käytännön kokemuksesta.

L6.4 Työmaalaborantin pätevyyden toteaminen

Työmaalaborantin tulee todentaa pätevyytensä työmaan betonitöiden laatuvastaavalle dokumenttien – todistus koulutuksesta ja kokemuksesta – perusteella. Työmaalaborantin tulee päivittää osaamistaan vähintään viiden vuoden välein esimerkiksi päivityskursseilla.

Mikäli laborantti on käynyt Betoniyhdistyksen Betonilaborantti- ja mylläri -kurssin, hän on pätevä työmaamittauksiin, kunhan kokemusta laboratoriomittauksista on vähintään yksi kuukausi.

L6.5 Muuta

Isoissa projekteissa, joissa sekä betonin valmistajan että virallisen laboratorion työmaalaborantit tekevät samoja laatumittauksia, voi olla hyödyllistä yhdessä sopia laatumittausten koulutuksesta, tekotavasta ja yhteistyöstä molempien tahojen kesken, jotta mittaustulokset ovat samaa tasoa.

L iite 7 ESIMERKKITODISTUS TYÖMAABETONILABORANTIN PÄTEVYYDESTÄ

Osa A. Betoniteknologinen pätevyys

Kyllä Ei

• BY 72 BETONIN LAADUNVARMISTUS – osa 2 Ohje talonrakennuksen betonirakennevalujen

työmaalaadunvalvonnan toteutukselle läpikäyty X

• EN-testausstandardit:

o SFS-EN 12350-1/2/5/6/7/8 läpikäyty X

o SFS-EN 12350-9/10/11/12 (IT-betoni) läpikäyty X

• Muut standardit ja normit

o SFS-EN 206 (tuore betoni) läpikäyty X

o SFS 7022 (kansallinen soveltamisstandardi) läpikäyty X

o BY65 (tuore betoni) läpikäyty X

• Betonilaborantti - ja mylläri kurssi (BY)

• Muut kurssit o läpikäyty

o _ läpikäyty

• Muu standardi tai tietolähde o _ läpikäyty

o läpikäyty

Osa B. Työmaakokemus Kyllä Ei

•

Laatumittauksia betonilaboratoriossa

o pätevän tehdaslaborantin perehdytys 1 kk läpikäyty X

•

Laatumittauksia työmaalla

o pätevän työmaalaborantin perehdytys 1 kk läpikäyty

• Aiemmat työmaat, joilla ko mittauksia on tehty o lista työmaista (max 5 kpl) läpikäyty X 1.

Päteväksi koulutetun työmaalaborantin nimi:

Päiväys ja paikka: 3 10 2023, Espoo

Todistaa: Pekka Pölli allekirjoitus:

Suomen Betoniyhdistys ry (BY) on riippumaton betonin oikeaa käyttöä edistävä teknistieteellinen asiantuntijayhdistys, jonka jäsenkunta edustaa laajasti betonirakentamisen eri osapuolia. Jäseninä on niin rakennesuunnittelijoita, arkkitehtejä, tutkijoita, urakoitsijoita kuin betonin, betonituotteiden sekä niiden osa-aineiden valmistajia. Yhdistys julkaisee teknisiä ohjeita, järjestää alan koulutusta ja jäsentilaisuuksia, osallistuu betonialan pätevyysjärjestelmän ylläpitoon ja kehittämiseen sekä toimii alan tutkimus- ja kehitystoiminnan tukena.

Suomen Betoniyhdistys ry

PL 381 (Eteläranta 10) 00131 Helsinki

Puh. 09 12991 www.betoniyhdistys.fi