Page 1

2/2011

Ayrshire-lehti

1


Ayrshire-lehti

2/2011

ta Automatisoitu ruokin utta parantaa kannattavu n

Ruoki riittävästi ja oikei

Ruokinta on lypsyn ohella yksi navetan suurimmista ja raskaimmista työvaiheista. Automatisoinnilla saat kolminkertaisen hyödyn. • Oma työmenekkisi pienenee. Suuret rehumassat voidaan jakaa helposti ja kevyesti. • Lehmien ruokahalu paranee. Erityisesti karkearehujen hyväksikäyttö paranee tihennetyllä ruokinnalla. Ruokintakustannukset pienenevät ja lehmä syö enemmän karkearehua. • Riittävästi kussakin tuotosvaiheessa. Tuotos ja tiinehtyminen paranee, maidontuotannon kannattavuus nousee. Erillis- ja seosrehuruokintaan Laaja DeLaval ruokintalaitevalikoima vastaa kaikenkokoisten maitotilojen tarpeisiin. Valikoimamme käsittää kiinteät ja ajettavat seosrehuvaunut, karkearehuvaunut ja mattoruokkija-järjestelmän, väkirehusiilot, -asemat ja vaunut sekä vasikanjuottolaitteet. Kun tähän lisätään vielä Feedtech® biologiset rehunsäilöntäaineet ja ruokinnan lisäaineet, voitaneen sanoa että olemme maidontuottajan johtava yhteistyökumppani myös ruokinnassa. Tutustu DeLaval ruokintalaitteisiin Internetissä, osoitteessa www.delaval.fi

2


2/2011 2/2010

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Aika vaikuttaa!

Syysmasennuksen voi saada jatkuvista vesisateista tai sitten jostain ihan muusta. Esimerkiksi lukemalla ayrshirerodun käyttölistaa tai ammattilehtiä, joissa karjanomistajat kertovat karjansa keskipoikimakerran olevan alle 2,2 eivätkä näe siinä mitään erikoista saatikka sitten ongelmaa, vaikka kyse ei ole laajennusvaiheessa olevasta karjasta. Ayrshiren tulevaisuudesta taistellaan jälleen kerran ja Ayrshirekasvattajat ovat nytkin valmiina taistoon. Faban vaalit ovat käynnissä ja lista ehdokkaista, joilla on halu saada asioihin muutos, on ympäri Suomen. Edustajisto on jokaisen karjanomistajien kanava Suomen virallisen jalostusjärjestön hallintaan. Tyytymättömyyttä Faban palveluihin on purettu kirjoituksin ja keskusteluin vuosikausia. Nyt on se toiminnan paikka, eikä tätä saa hukata. Kirjoituksissa meidät ayrshirerodun ja karjansa kehittämiseen panostavat yritetään teilata milloin fanaatikkoina, milloin näyttelyharrastajina. Päämääränä meillä rodun tulevaisuuteen uskovilla on vain ja ainoastaan suomalaisen ayrshiren kestävyyden ja taloudellisuuden parantaminen eli ihan samat syyt kuin Faballa oli liittyä Viking Geneticsiin. Mitä Viking Genetics on nyt sitten meille tuonut? Tanskalaiset sonnit, joita ayrshireinä markkinoidaan. Kantakirjan, johon ennen hyväksyttiin vain ayrshiret ja SRB:t, mutta johon nyt voidaan ottaa mikä tahansa sonni, joka vain alkuhärästä sattuu polveutumaan. Altalle ja Semexille paljon uusia asiakkaita. Geneettinen edistyminen on tätä nykyä supernopeaa. Siemenannokset kannattaa käyttää heti kun ne pyttyynsä saa tai jo mielellään ennen kuin ne sinne ehtivät tai sitten vaihtaa uusiin. Vasikatkin kannattaa saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa lehmästä ulos, jotta niiden geenit eivät vain ehdi vanhentua 9 tiineyskuukauden aikana. Kannattaisi ehkä saada hiehot poikimaan jo vuoden iässä, jotta niiden synnyttämät vasikat eivät edustaisi eilispäivän genetiikka.

Kuva Saija Räikkönen

Sillähän ei ole mitään väliä, että jos keskipoikimakerta on tuo yllä mainittu, emävalintaa ei voida tehdä ja tältä osin kaikki mahdollisuudet geneettiseen edistymiseen emälinjassa menetetään. Kun kaikki karjan lehmät joudutaan siementämään lehmävasikan toivossa, edistyminen karjassa on pelkkien sonnien varassa. Ja kun on sattumaa miltä lehmältä niitä lehmävasikoita saadaan, karjan indeksit kyllä pikkuhiljaa paranevat, jos käytössä on tämän päivän genetiikka. Mutta niistä karjanomistajan mielestä parhaista ja juuri hänen karjassaan toimivista lehmistä ei ehkä koskaan saada jälkeläisiä eikä seuraava lehmäsukupolvi olekaan sen parempi kuin edellinen. Risteytys ei ole jalostamista, mutta se on ihan hyväksyttävä keino, jos karjanomistaja sitä haluaa karjassaan käyttää. Suomessa on kuitenkin varmasti paljon karjanomistajia, joita sonnit, niiden suvut ja indeksit eivät kiinnosta, mutta ayrshirelistan sonneja käyttäessään he uskovat myös ayrshirea saavansa. Ja seminologithan markkinoivat niitä sonneja, joita heidän pyttyynsä on Tanskasta annettu. Nykyinen ayrshirelista sonnien kantakirjauksineen on karjanomistajien pettämistä. Tästä kaikesta huolimatta me emme kuitenkaan masennu, vaan jatkamme taistoa. Ayrshire on Suomen olosuhteisiin sopivin ja kaikkein taloudellisin rotu. Sen kehittäminen on ollut pitkäjänteistä eikä saavutettuja tuloksia nyt pidä pilata huippunopean geneettisen edistymisen tai geneettisten linkkien saamiseksi. Tämä rotu ei tarvitse kehittyäkseen apua huonommilta roduilta! Me uskomme ayrshireen ja haluamme suomalaisesta ayrhirestä vielä paremman. Mutta uskoa ayrshirerotuun löytyy onneksi myös muualta. Sain pari viikkoa sitten yllättävän puhelinsoiton. Hollantilainen maidontuottaja otti minuun yhteyttä ja kertoi rakentavansa verhoseinänavettaa ja odottavansa innoissaan maitokiintiöiden poistumista. Ja arvatkaapa millä hän aikoi tuon navettansa täyttää? No ayrshirelehmillä tietysti! Nyt kaikki äänestämään, jotta saadaan asioihin muutos! Minna Kotila

3


Ayrshire-lehti

2/2011

Kuva: Pirjo Nousiainen

Sisällysluettelo

4

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Pääkirjoitus – Minna Kotila................................................................ Sisällysluettelo................................................................................. HH Embroy:n opintomatka Skotlantiin 19.–23.3.2011 – Helena Pesonen............................................................................... Kevätmatkalla Kanadassa – Minna Kotila. ............................................ Suomalaisomisteiset lehmät menestyivät Quebec Show’ssa!................... Ayrshire Picnic – Heli Gröhn ja Minna Rajakangas................................ HARESFOOT DISPERSAL SALE – huutokauppa, josta puhutaan vielä vuosia – Mirja Koljonen............................................................ World Ayrshire Conference 22.4.–10.5.2012 Etelä-Afrikassa............... Vaalimietteitä – Heli Teiskonlahti........................................................ Kevätkokous – Minna Kotila. ............................................................. Marja ja Pekka Mönkkönen, Tuulenkujan Ayrshire – Anu Ahlholm. ........ The Lehmä – Hjärterum Rosetti ET – Nina Nieminen............................ Takaako kantakirjaus puhdasrotuisuuden? – Salla Rautio....................... Maunun tilalla kuljetaan omia polkuja ayrshirelehmien kanssa – Salla Rautio................................................. ASMO Ullimullin suku – BUCKARBY DORA 1030432 AAA – Lea Järvinen.................................................................................... Ayrshire 150-tonnari – Ketteräkinttuiset Este ja Lila yhteensä 316 900 kg maitoa – Merja Kallio........................................ Ayrshiren vuosinäyttely Ayrshire Winter Show 2012............................. Ayrshire 100-tonnari – Lammilaisia satatonnareita – Lea Järvinen.......... Näyttelyhössötystä... – Salla Rautio................................................... VASIKKATEEMA Ayrshirekasvattajien kummivasikka Helixin vuosi – Laura Laiholahti. ....... Vasikka kasvaa paremmin kaverin kanssa............................................. Mitä navetan täynnä pitäminen maksaa eli 5 myyttiä uudistuskustannuksista...................................................................... Ummessaolokauden pituus ja sen vaikutus vasikkaan............................ Näin meillä, mites teillä? – Erilaisia ratkaisuja vasikoiden hoitoon........... Kevään ja kesän 2011 luokituskierrokset – Minna Kotila. ...................... Sonnikohtaiset AF CLASS -luokitustulokset paremmuusjärjestyksessä 2004 - kierros 1/2011................................. Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä........................ JUNNUT Junnuilua Marttilassa – Anne Lehtinen ............................................... The name of the game – European Young Breeders School 2011 – Kirsi Teiskonlahti.............................................................................. AYRSHIRE FINLAND 2011 -valokuvakilpailukutsu............................... Farmarin Hiehoagility........................................................................ Kesän 2011 näyttelytuloksia.............................................................. Yhdistyksen ilmoitussivut................................................................... Syyskokousilmoitus ja hallituksen yhteystiedot

n:o 2 2011

3 4 5 8 13 14 16 18 20 21 22 24 29 30 32 36 38 40 42 44 46 46 47 47 50 51 53

Ayrshire-lehti n:o 2/2011 Yhdestoista vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Minna Kotila (päätoimittaja) Mirja Koljonen Seija Viitanen (ilmoitukset) Saija Räikkönen (toimitussiht.) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2012: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Seija Viitanen seija.viitanen@aina.net puh. 050 596 9552 Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Englanninkieliset käännökset: Minna Kotila Kansikuva: Kuva: Pirjo Nousiainen

58 59 64 66 68 72

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry


2/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

HH Embroy:n opintomatka Skotlantiin 19.–23.3.2011 Maaliskuisena lauantaiiltapäivänä kokoontui iloinen joukko Skotlantiin lähtijöitä Hannu Huitin johdolla Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lento kulki Amsterdamin kautta Glasgow’hun, jossa pikkubussi odotti meitä ja matkasimme Ayrin kaupunkiin Skotlannin länsirannikolle. Ilta oli jo vaihtumassa yöksi, kun majoituimme Ramada Ayr-hotelliin. Aamulla hyppäsimme pieneen linja-autoon hotellin edessä ja aloitimme päivän Brownhill–holsteintilalta. Oppaamme John Cochrane odotteli meitä uuden, kaksi vuotta vanhan, navetan edessä. Tilaa esitteli aivan ihastuttava nuori isäntä, hän pyöritti tilaa yhdessä isänsä kanssa. Pidin isännän murretta hieman vaikeaselkoisena, mutta myöhemmin tajusin hänen puhuneen varsin ymmärrettävää englantia joihinkin muihin tapaamiimme skotlantilaisiin verrattuna. Navetasta löytyi 200 holsteinlehmää ja yksi jersey sekä nuortakarjaa lukuisa joukko. Navetta oli valoisa ja tilava, kaikki eläimet ja lypsyasema olivat samojen seinien sisällä muista näkemistämme navetoista poiketen. Lehmillä ja isommilla hiehoilla oli parsipedit, vasikoilla ja nuoremmilla hiehoilla oli lokoisat oltavat pehkupohjalla. Nuori isäntä oli hyvin innostunut lehmistä ja muisti kaikkien lehmien suvut ja luokituspisteet ulkoa. Seuraava tila oli myös holsteintila, Strandhead. Lehmiä oli 140, seassa myös muutama punainen holstein. Tilan tyttä-

Toisinaan pienistä ideoista syntyy paljon hauskaa. Syksyllä 2010 oli HH Embryon toimilupakurssi Paimiossa, siellä kehittyi ajatus lähteä katsomaan ayrshirelehmiä niiden syntysijoille Skotlantiin, jonne olin jo kauan haaveillut matkaavani. Marjo Sutinen innostui myös ajatuksesta, hän on ollut Skotlannissa harjoittelemassa shetlanninponeja kasvattavilla tiloilla. Mikko Ranta lupasi kerätä lisää porukkaa ja järjestää matkan. ret ovat aktiivisia Junior Handler -kilpailijoita ja he esittelivät meille eläimiä ammattimaisin ottein. Esiteltävät eläimet oli valmisteltu hyvin ja tarjolla ollut kuuma kahvi lämmitti mukavasti koleassa aamusäässä.

Tilalla on lypsykarjan pidon lisäksi myös rakennustoimintaa, betoniautoja muutama kappale ja rakennusurakointia. Ruokailimme idyllisessä Failford Inn-maalaisravintolassa, joka sijaitsi joen rannalla.

Paikka oli vierailun arvoinen; hyvää ruokaa ja brittiläistä maalaistunnelmaa. Ruokailun jälkeen oli vuorossa ensimmäinen ayrshiretila, Brocklehill. He olivat jalostaneet kuuluisan Brocklehill Equerry -ayrshiresonnin. Tällä hetkellä tosin tilalta oli vaikea löytää puhdasta ayrshirelehmää, isäntä oli lahjakkaasti sotkenut punaista holsteinia sekaan. Navetta ja talo oli rakennettu aivan kiinni toisiinsa, rakennukset olivat vanhoja, ahtaita ja sokkeloisia. Navetan vessaa etsiessä saattoi vierailija tupsahtaa likaisine kenkineen keittiöön emännän kauhuksi. Muutamia asiallisen näköi-

Muir Ursula 40 VG88 (R. Blackthorn- A.K. Trident). Kuva: Helena Pesonen

5


Ayrshire-lehti

2/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä siä lehmiä näimme, suurin osa oli 75 % tai 50 % ayrshireä, kanadalaisia ayrhiresonneja oli käytetty brittiayrshireiden lisäksi. Lehmiä ei ollut otettu mihinkään valmiiksi esittelyä varten, oli hieman vaikea arvata mitä eläintä kohti isäntä huitoi kertomisen lomassa. Huomiota herätti liki jokaisen lehmän huonot jalat. Navetan olosuhteilla (kuluneet ritilät¸ ahtaat parret ja likaiset käytävät) oli varmaankin osuutensa asiaan ja lisäksi isäntä kertoi sorkanvälin ajotulehduksen olevan iso ongelma heillä. Tämän kuultuani päätin saman tien heittää matkakenkäni hotellin roskikseen... Säilörehun syöttäminen oli ratkaistu mielenkiintoisella tavalla, ruokintapöytää ei lainkaan. Laakasiilot oli rakennettu navetan sivuseiniksi, rehurintaman eteen oli laitettu rautapuomit ”ruokintaesteeksi” ja siitä saivat lehmät murkinoida. Rehuhygienia taisi olla tuntematon käsite. Muirin tilan ei alun perin pitänyt kuulua ohjelmaan, mutta peruutuksen vuoksi John oli järjestänyt vierailun ja isäntäväki otti meidät ystävällisesti vastaan juuri ennen iltalypsyä. Lehmät lypsettiin vielä toistaiseksi vanhalla lypsyasemalla,

löbaarissa. Navetassa mielle esiteltiin Syke World Sybil EX93, joka oli 75% ayrshire, emänisä oli red holstein. Sybilin kaksi sisarta Blackaddar BB Kellogista olivat mukavan näköisiä myös, harmi etteivät olleet puhtaita ayrshirejä. Willy kertoi huuhtelevansa hiehot mahdollisesti Jelyca Obliquella. Tarjoilut olivat huippuluokkaa, viiniä ja naposteltavaa nautimme runsain mitoin. Huhut kertoivat alkiokauppojakin tehdyn...

Purolan Orkon tytär Knowen tilalla. Kuva: Helena Pesonen

makuuhalli oli aivan uusi. Tällä tilalla näimme mielestäni reissun upeimman lehmän, Blackthornin viisivuotiaan tyttären Muir Ursula 40 VG88. Valitettavasti tila ei tee alkiohuuhteluja ollenkaan, ostajia tuon lehmän alkioille olisi ollut reissun osallistujissa. Lehmän emä Muir Ursula 38 (isä Trident) oli luokitettu EX93, se oli 75% ayrshire. Näimme myös Ursula 40:n sisaren Muir Ursula 43 VG87 Modemista. Tilan nuori emäntä oli myös

HH Embryo organised a trip to Scotland in March. The main thing was to see Ayrshire cows in their home country but there were also a couple of Holstein farms and Shetland pony stud farms and of course shopping in the program. At the Brocklehill farm cows were mainly 75 % or 50 % Ayrshires. This farm is the home farm of the bull Brocklehill Equerry. At the Muir herd we saw a cow called Muir Ursula 40 VG88, sired by Blackthorn. Her dam Muir Ursula 38 (Trident) was EX93 and 75 % Ayrshire. Unfortunately they don’t do any embryo flushing. We would have been very interested in Ursula’s embryos. We also saw her sister Muir Ursula 43 VG87 by Modem. At Syke farm owned by Willy and Jo Templeton we saw among other cows Syke World Sybil EX93

6

esittelemässä karjaa, harvinaista, briteissä karjatouhu on melko konservatiivista ja miehet hoitavat yleensä karjapuolen naisten hoitaessa huushollin. Illan viimeinen paikka oli monille suomalaisille tuttu Willy ja Jo Templetonin Cathrine House showbarn; pikkuinen navetta oli täynnä upeita lehmiä ja hiehoja. Tilan eläimet olivat pääasiassa alkiohuuhtelua varten, maidosta tehtiin pienimuotoisesti maatilajäätelöä ja se myytiin tilan jääte-

Seuraavana aamuna aloitimme kierroksen Willyn ja Johnin opastamana Knowen tilalta, omistajat G & G Templeton. Heillä on 240 ayrshirelehmää, osa puhtaita ja osassa oli 25-50 % punaista holsteinia. Keskituotos pyörii 8000 kg:n tietämillä. Parhaimmat eläimet esiteltiin karjapihalla, mukana yllätyksekseni kolme Purolan Orkon tytärtä. Yhden ensimmäisiä Orkon britanniassa syntyneitä tyttäriä Templetonit olivat myyneet mukavasta summasta, John Cochrane kertoi. Sievännäköisiä ja keskikokoisia olivat orkkolaiset, eivät poikenneet mitenkään karjan muista eläimistä. McCormick Nelsonin tyttäriä oli lukuisia. Nelsonin vahvuuksia ovat Joh-

(75 % Ayrshire) and her two sisters by BB Kellogg. At Knowe herd owned by G and G Templeton they have 240 cows, pure Ayrshire and some have 25-50 % red holstein. There were also three Orkko daughters. There were also many daughters by McCormick Nelson and Yellow Briar Journeyman. The best cow of the herd was Changue Melanie 165 by Tryst. At the Ladyyard farm there were 145 cows, half of them Holsteins, many crossbreds and a couple of pure Ayrshires. The last farm was Pocknave, home of the Carnell Ayrshires. Cows were mainly crossbreds there. We heard that dairy farmers in Scotland are again back using pure bred Ayrshire bulls, and we are very happy about that!


2/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä nin mukaan syvä runko sekä maitotuotos, tyttäret olivat melko vahvarakenteisia. Myös pari kivan näköistä Yellow Briar Journeymanin tytärtä oli esillä. Tilan paras Changue Trystin tytär Changue Melanie 165 oli juuri poikimakarsinassa odottamassa toista poikimista ja esiteltiin päitsistä talutettuna meille. Vasikkakarsinassa oli erikoisen värinen täplikäs ja tanakka vasikka, se paljastui Belgian sinisen ja ayrshiren risteytykseksi. Belgian sininen on kuulemma suosittu liharisteytysrotu Britanniassa, vasikat ovat siroluisia ja syntyvät helposti kasvaen kuitenkin tolkuttoman hyvin. Aamupäivän toinen tila oli Ladyyard, joka on yksi kuuluisimmista näyttelyyn osallistuvista karjoista läntisessä Skotlannissa. Eläimet olivat hyvin valmisteltuja ja vieraille jaettavat esitteet olivat matkan parhaat. Tilalla oli muutamia puhtaita ayrshirejä, runsaasti red holstein-risteytyksiä ja yli puolet 145-päisestä karjasta oli puhtaita holsteineja. Mukavan näköisiä lehmiä, ei mitään häikäisevän upeita muttei rupsukoitakaan. Huomiota keräsi kenties eniten lypsyaseman kokoomatilaan rakennetut 4 vasikoiden ryhmäkarsinaa, mielenkiintoinen tapa hyödyntää olemassa olevia tiloja. Cathrine Housessa nauttimamme lounaan jälkeen vuorossa oli viimeinen tila, Pocknave. Tila on maailman kuulun Carnell-ayrshiren kotikarja ja tilalta on viety paljon eläimiä Kanadaan 1960-luvulla. Snowdrop on heidän kuuluisin lehmäperheensä. Isännän skotlannin murre oli jotain aivan mahdotonta, ymmärsin noin joka neljännen sanan. Sen kuitenkin sain selville, että keskituotos on 8000 kg. Lehmiä on 110 ja heiltä tulee paljon nuorsonneja keinosiemennysohjelmaan. Suurin osa lehmistä

Changue Melanie (i: Changue Tryst). Kuva: Helena Pesonen

oli taas yllättäen red holsteinayrshireristeytyksiä. Eläimiä ei ollut valmisteltu mitenkään ja isännän vaikeasta murteesta johtuen oli melkoisen vaikeaa ymmärtää, mistä lehmästä nyt puhuttiin. Onneksi tilan esite hieman valaisi asiaa. Karjassa on käytetty runsaasti heidän omakasvattamaa red holsteinayrshiresonnia Carnell Bright Crownia. Erään musta-valkean Talentin tyttären isäntä esitteli iloisesti ayrshirenä, kaipa lehmän emä sitten sellainen oli ollut. Muutama mukavan näköinen ensikko tallusteli navetassa vastaan, mutta minulle ei selvinnyt mistä isistä eläimet olivat. Isännän hokeman ”pure ayrshire” ymmärsin, mutta lehmän rotupuhtaus lienee liukuva käsite Skotlannissa. Yöksi matkasimme Glasgow’hun. Matkan viimeiset kaksi päivää käytimme vierailuilla Transy- ja Waulkmill- shetlanninponisiittoloihin sekä tietysti shoppailuun Glasgow`ssa. Kilttikangasta ja tykötarpeita tuli ostettua matkalaukut pullolleen. Matkailu avartaa, niin tälläkin kertaa. Tapa risteyttää red holsteinia ja ayrshireä on vähin-

täänkin mielenkiintoinen, varsinkin kun ensimmäisen polven risteytykset saavat näyttelyissä osallistua ayrshire-luokkaan. Tilatasolla, kun tarvitaan vain hyvärakenteisia lehmiä tuotta-

maan mahdollisimman paljon maitoa, ymmärrän näiden kahden rodun risteyttämisen. Mutta sitä en ymmärrä, miksi tällaisia risteytyksiä otetaan keinosiemennyssonneiksi. Tosin rotuprosentit ilmoitettiin keinosiemennyssonnien mainoksissa rehellisesti isolla, toisin kuin täällä kotimaassa, jossa ei kaikkien punaisena myytävien keinosiemennyssonnien suvusta löydy mitään tietoa roduista puhumattakaan. Onneksi muoti on risteyttämisen suhteen hiljalleen muuttumassa Skotlannissa, kasvattajat haluavat käyttää entistä enemmän puhtaita ayrshiresonneja, kertoi John Cochrane. Toivoa sopii, että ayrshireä vaalittaisiin puhtaana rotuna myös sen syntysijoilla. Helena Pesonen

Sybil ja Helena Pesonen. Kuva: Helena Pesonen

7


Ayrshire-lehti

2/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Kevätmatkalla Kanadassa Perinteiselle kevätmatkalle Kanadan Spring Show’hun osallistui tänäkin vuonna sekä ”veteraaneja” että ensi kertaa tällä reissulla mukana olevia. Allekirjoittanut lukeutui jälkimmäisiin samoin kuin Juha Rinkinen, jonka kanssa meidät oli uusina hallituksen jäseninä lähetetty ”pätevöitymismatkalle”. Juha pääsi lisäksi vastaamaan matkanjohtajan tehtävistä. Tällä kertaa säästyttiin maanjäristysten aiheuttamilta tuhkapilviltä, lentäjien lakoilta ja kaikilta muiltakin pieniltä ja isoilta katastrofeilta. Reissussa oli tällä kertaa Suomesta 11 henkilöä. Suomalaisten lisäksi matkaseurueeseen kuuluivat Robin Barr Skotlannista, Peter Berresford ja Hannah Slack Englannista sekä suomalaisille jo tutut kanadalaiset Wayne Bertrand, George ja Norman Boswall. Rattia käänteli tälläkin reissulla Yves Charpentier.

Sonniasemalla

Lentokentältä meidät kuljetettiin St-Hyacintheen, jossa pääsimme ensimmäisenä tutustumaan CIAQ:n sonniasemaan. Siellä meille esiteltiin muun muassa nuorsonnit Lessard Leader (Poker x Calimero) ja De La Plaine Prime (Reality x Modem) sekä Jelyca Oblique. Tämän jälkeen pääsimme hotellille ja illalla oli mahdollisuus päästä jo Yvesin kyydissä tutustumaan näyttelyeläimiin. Käytimme tuon mahdollisuuden Lasse Vanhasen ja Pasin kanssa muiden suomalaisten jäädessä hotellille lepäilemään. Ensimmäisenä täytyi tietysti katsoa läpi huutokauppaeläimet ja sen jälkeen kaikki muut näyttelyhallin eläimet. Samalla tuli tavattua monta tuttua kasvattajaa. Odotukset eläinten tason suhteen olivat jo ennen matkaa olleet kovat ja jo ensimmäinen silmäys näyttelyhalliin kertoi, ettei turhaan. Ayrshire-eläimiä

11-vuotias Blackaddar Olympic Model.

8

olisi vain toivonut ja odottanut olevan näyttelyssä enemmän. Ayrshireja oli ilmoitettu näyttelyyn 133 kappaletta yhteensä 38 karjasta. Ayrshire-eläinten lisäksi Spring Show’ssa oli myös jerseytä ja pieni määrä brown swiss -eläimiä.

Elite Sale -huutokauppa

Seuraavana aamuna vierailimme Lagacen tilalla, joka sijaitsi hyvin lähellä hotellia ja näyttelyaluetta. Tilalla oli ihan hyvät lehmät, muttei yhtään todella hienoa yksilöä, joka olisi erityisesti jäänyt mieleen. Karjan parhaat eläimet olivat totta kai näyttelyssä. Tilavierailun jälkeen menimme koko päiväksi näyttelyyn, jossa oli ohjelmassa huutokauppa ja sitä ennen pientä tarjoilua ja huutokaupan jälkeen päivällinen. Huutokaupan kallein eläin oli Mapleburn Atlantis, Mableburn Femme Fatalen tytär Calimerosta. Se myytiin 13500 Kanadan dollarista Albertaan. Toiseksi kallein eläin, Faucher Loto Opan Remingtonilainen tytär, (ostaja sai valita joko Remingtonin, Obliquen tai Realityn tyttären) Faucher R Omega, tuli Hannu Huitin, Eija Kodiksen ja kanadalaisen Ferme A. Larouchen tilan sekä allekirjoittaneen omistukseen hintaan 10500 CAD. Marilie BB Polkien tyttäriä Realitystä myytiin kaksi, ensimmäinen (Des Chamois Palexpo) tuli Laura Laiholahden ja Laura Mikkolan omistukseen (7900 CAD) ja toisen huusivat Norman ja George Boswall hintaan 6400 dollaria. Suomalaisten omistukseen tuli vielä Des Prairies Prisca 2 ET, Des

Prairies Patsyn tytär Realitystä. Sen ostivat Laura Mikkola (Lehtirannan tila), Lasse Vanhanen, Juha Rinkinen ja Laura Laiholahti hintaan 4800 dollaria. Bavaroise Calimero Ivy, suomalaisomisteisen Lombard Dale Wilton Icingin tytär, lähti rajan taakse Amerikkaan hintaan 5900 dollaria. Myytyjen eläinten keskihinnaksi muodostui 4344 dollaria. Suomalaiset eivät ole oikeutettuja huutamaan huutokaupassa vaan heillä pitää olla kanadalainen huutaja huutamassa puolestaan. Huutokaupan loppupuolella, kun suomalaiset olivat jo ostoksensa tehneet, myytiinkin sitten hyviä eläimiä pilkkahintaan. Esimerkiksi Homerun Remington Electra, Terrace Bank Ecstasyn (VG-88) tytär, joka oli tiineenä Calimerosta, myytiin 1500 dollarilla ja Rosayre Lucky’s Susie GP-83, kaksi kertaa poikinut lehmä, myytiin 2100 dollarilla.

International Dairy Showcase

Varsinainen näyttelypäivä oli seuraava päivä. Katsomo oli melkoisen tyhjä, huutokauppapäivänä näyttelyalueella oli ollut paljon enemmän yleisöä. Suurin osa huutokauppaeläimistä oli kuljetettu yön aikana pois eivätkä ne sitten osallistuneetkaan varsinaiseen näyttelyyn. Huutokaupan kallein eläin, Mapleburn Atlantis osallistui näyttelyyn ja oli toisiksi nuorimpien hiehojen luokassa kolmas. Cedarvale Charlestonin tyttäret olivat hienoja ja pärjäsivät näyttelyssä hyvin ja saivat myös luokkavoittoja. Blackaddar B B Kelloggin tyttäriä oli näyttelyssä toisiksi


2/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä nuorimpien hiehojen luokasta aina vanhimpaan lehmäluokkaan asti ja nekin menestyivät hyvin (esim. Junior Champion oli Rosayre BB Flip) ja kyseisen sonnin poikineet tyttäret myös tuottivat hyvin, huolimatta siitä, että edustavat eilispäivän tai pikemmin jo toissapäivän genetiikkaa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki; Brian F. Mitchell oli nimittäin tuonut näyttelyyn Silver Cedar Miragen, Oak Ridge Flashy Kelloggin (joka on siis BB Kelloggin isänisä ja syntynyt vuonna 1961) tyttären; enpä olisi uskonut sellaista enää näkeväni! Kuulin että Brianilla saattaa olla sonnia edelleen typpipytyssään. Tuomari, amerikkalainen Steve MacDonald valitsi näyttelyn Grand Championiksi Calimerolaisen Des Prairies Patsyn. Kaikki eivät olleet tuomarin ar vosteluihin tyytyväisiä ja varsinkin se herätti joissakin katsojissa närää, että ensikko valittiin näyttelyn Grand Championiksi. No, kaikki kasvattajat tuskin koskaan ovat tuomarin linjauksiin täysin tyytyväisiä, mutta ehkä Championin tittelin olisi ansainnut joku vanhempi lehmä, esimerkiksi 5-vuotiaiden luokkavoittaja Sabliere Wilton Astre (kunniamaininta) tai kakkonen Mapleburn Flirtatious tai vanhimman lehmäluokan voittaja Jonholm

Vanhimpien lehmien luokka. Etualalla näyttelyn varachampion Jonholm Kellogg’s Fiona.

Kellogg’s Fiona (vara Champion). Eipä sillä, etteikö VG88 luokitettu Patsy olisi hieno lehmä! Vanhimman lehmäluokan kakkonen oli Blackaddar Olympic Model, jonka olin nähnyt jo Madisonissa kaksi ja puoli vuotta aiemmin. Hienolta Model näytti silloinkin, mutta 11-vuotias rouva oli siitä vain komistunut. Tammikuussa Olympic Model oli luokitettu jälleen kerran Excellentiksi, tällä kertaa pistein 96, paras 305 päivän tuotos sillä yli 10 000

kg ja maitoa kasassa kuudelta laktaatiolta lähes 70 000 kg. Kolmanneksi vanhimpien lehmien luokassa sijoittui 1999 syntynyt Rosayre BB Babs EX-91, jolla maitoa kasassa jo lähes 90 000 kiloa, hieno lehmä sekin. Näyttelyn jälkeen pääsimme kaikki osallistumaan Championin juhlintaan Des Prairiesin tilan osastolla, jossa François Beaudry perheineen tarjoili juomia. Illalla näyttelyn jälkipuinnit jatkuivat vielä hotellin baarissa. Tuomarikin oli vaihtanut puvun verkkareihin ja näin tämä herrasmiesfarmari, joka omien sanojensa mukaan ei ole lypsänyt lehmiä enää vuosikymmeniin, istui paremmin meidän tavallisten paskanlapioijien joukkoon.

Matkalla opittua

Lehmiä Du Petit Boisin uudessa, valoisassa navetassa.

Seuraavat kolme päivää oli varattu tilavierailuille. Linjaautossa istuessa oli hyvää aikaa tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa sekä vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Lisäksi saimme tiloilla Kati Flinkmanin, Elina Kavan-

derin ja Laura Mikkolan kanssa Wayneltä opastusta lehmien rakenteen arvioinnissa ja iltaisin pääsimme kaikki Waynen jalostuskouluun. Wayne neuvoi meitä käyttämään linjasiitosta siten, että eläimen sukutauluun tulisi mahdollisimman moneen kertaan Blackaddar BB Kellogg tai lähinnä sen emänemä Blackaddar Milkmaid. Parhaat suomalaiset ayrshiresukumme hän neuvoi pitämään suomalaisina ja käyttämään niihin suomalaisia Selwood Betty’s Commanderista polveutuvia sonneja ja niiden jälkeläisiä. Mielellään näin myös tekisimme, mutta mistäpä tällaisia sonneja saisi ostaa? Kati kysyi matkan jälkeen Empun, Etron, Eepan ja Eskilin annoksia, muttei niitä enää saa, vastattiin. Ainoat tästä suvusta saatavilla olevat sonnit ovat siis Purolan Orkon pojat, joiden kaikkien suvuissa taitaa olla reilusti SRB-verta. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että annoksia kyllä löytyy muun muassa Niemen Utusta, mutta niitä ei vain haluta karjanomistajille myydä

9


Ayrshire-lehti

2/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Des Prairiesin isäntäväki navettansa edustalla kera Ayrshire-lehden.

mistään hinnasta! Norman puolestaan keskittyi enemmänkin ihmissuhdeneuvontaan kuin jalostusneuvontaan.

Kellcrest Tia.

10

Myös brittien kanssa tuli käytyä mielenkiintoisia keskusteluja. Robin viljelee yhdessä vaimonsa Ionan ja veljensä

Jimmyn ja tämän vaimon Margaretin kanssa tilaa, jossa on 130 lypsylehmää. Heidän ayrshirensa tunnetaan nimellä Calderglen Ayrshires. Robin on käyttänyt karjassaan punaista holsteinia niin kuin hänen kotimaassaan on ollut ikävänä muotina, mutta on nyt palaamassa takaisin puhtaisiin ayrshiresonneihin. Robin näytti minulle näyttelykuvia eläimistään, joista vanhimmassa hän oli ihan pikkupoika eli kuva oli otettu lähes 40 vuotta sitten. Yhdessä kuvassa oli lehmä, joka oli voittanut ummessaolevien luokan eli tällainenkin luokka on skotlantilaisten näyttelyissä! Robinin Calderglen Silverbell 7 VG87 oli Champion tämänvuotisessa Royal Highland näyttelyssä. Peterin tilan nimi on Heydale, ja myös heidän tilaltaan osallistutaan aktiivisesti näyttelyihin. Peter on myös toiminut näyttelytuomarina. Hänellä on navetassaan muun muassa ehkä maailman korkeimman luokituksen omaava Connin tytär. Peter osti Haresfootin huutokaupasta yhdessä uusiseelantilaisten Vince ja Sheri Steinerin (tilan nimi Brookview) kanssa Haresfoot Remington Ellan, jota hän kehtasi kehua paremman näköiseksi kuin suomalaisomistukseen tullut Haresfoot Maple Bella. Hannah on Peterin tytärpuoli ja työskentelee Clippaholics-nimisessä yrityksessä ammattiklipperinä. Työtä tehdään urakkahommana ja kiirein aika on näyttelysesongin ollessa kuumimmillaan ja myös tilahuutokaupat tuntuivat kaikki olevan yleensä aina samoihin aikoihin keväällä. Kiireavuksi muutoin kaksi naista työllistävään yritykseen palkataan aina tarpeen mukaan lisää tyttöjä. Yrityksen periaate on toimia naisporukalla, kun muutoin ammattiklippaus taitaa olla maailmalla melko miehinen ala.

Tilavierailuja

Ensimmäinen vierailutila näyttelyn jälkeisenä päivänä oli Du Petit Bois. Tilalla oli hieno, uusi marraskuussa käyttöönotettu parsinavetta, joka oli yhdistetty vanhan navetan jatkoksi. Täällä ihastuin heti Blackaddar Perfectaan EX91-3E. Perfecta on viisi kertaa poikinut BB Kelloggin tytär, jonka paras tuotosvuosi tähän mennessä on 12 064 - 4,3 – 3,5. Perfectan tytär Du Petit Bois Ideostar Polly piti olla huutokaupassa, mutta jäikin kotiin, koska ei ollutkaan tiine Nexus Dreamerista. Mielestäni Polly olisi ollut huutokaupan kiinnostavin eläin ja samaa sanoivat Boswallit, joiden jalostustyön tulosta Perfecta on sekä emä- että isälinjaltaan. Varasin Perfectan huuhtelusta Burdetella 9 alkiota, koska Suomesta tuli viestiä muiltakin kiinnostuneilta. Huuhtelu tehtiin kun olimme vielä Kanadassa ja alkiota tulikin sitten 11 ja päätin että ostamme ne sitten kaikki kolmen tilan kimpassa. Tilalta seuraavalle ajaessamme Wayne kyseli kaikkien suosikkilehmää ja Perfectan lisäksi ääniä saivat ainakin Kildare Bentley Jackie, VG-87 luokitettu juuri kolmannen kerran poikinut lehmä, joka oli lypsänyt toisella laktaatiolla yli 11 000 kiloa maitoa, ja vajaan parin vuoden ikäinen Du Petit Bois Remington Lila, joka oli Peterin suosikki. Seuraava tila olikin Champion Patsyn kotitila, Des Prairies. Patsyn lisäksi tilalta mieleen jäivät Duo Star Saletri EX90-3E ja sen hieno Pokerilainen vasikka ja muut hienot hiehot. Myös Prudamin perheen lehmät olivat hienoja ja niitä oli paljon. Des Prairies Prudam itse ei ollut enää karjassa. Tilalla oli myös Potterin täyssisko. Georgen suosikki tällä tilalla oli Sylvestin tytär, jolla oli jostain syystä häntä


2/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Kellcrest Happy Spirit. Kuvaushetkellä jo yli 130 000 kilon elinikäistuotoksen lypsänyt 17-vuotias lehmä.

katkaistu tai katkennut. Kanadassa ei onneksi tullut vastaan muita katkottuja häntiä niin kuin rajan toisella puolen. Englantilaisten suosikki puolestaan oli Ambushin tytär, jonka myös Norman olisi halunnut nähdä näyttelyssä, mutta François sanoi, ettei hänellä ollut aikaa kouluttaa sitä ja kertoi myös hiehon olevan aika kovapäinen. Tällä tilalla nähtiin myös yksi repsahtanut Dilligent. Tilojen taso sen kuin vain parani. Kellcrestissä ei nähty ainoatakaan huonoa eläintä, toki meille ei kaikkia näytetty. Osa lehmistä oli pihatossa ja meille esiteltiin vain parsissa olevat lehmät. Lehmät oli puunattu viimeisen päälle ja parret olivat takakäytäviä huomattavasti korkeammalla, mikä

sai lehmät näyttämään entistä suuremmilta. Kevin McKellin mielestä hänen paras lehmänsä on Kellcrest Tia EX91, Kellcrest Happyn tytär Connista. Toinen 305 pv Tialla oli yli 11200 kiloa ja meneillään olevalla kolmannella lypsykaudella se oli parantanut tuotostaan edelleen huomattavasti. Happy oli poistunut karjasta lähes 65 000 kiloa lypsäneenä, mutta sen emä, legendaarinen Kellcrest Happy Spirit oli vaikuttava näky omassa karsinassaan. Elinikäistuotosta sillä oli kasassa yli 130 000 kiloa ja ikää yli 17 vuotta! Happy Spirit oli vierailuhetkellä jälleen tiine ja sen paras 305 tuotos oli yli 13500 kiloa. Aika sanattomaksi tällaiset lehmät suomalaiset saivat…

Kanadan epäilemättä kovimmat ayrshirejalostajat George L. Boswall (oikealla) ja Robert E. Ness Terrace Bankin navetassa.

Terrace Bankin tilalla näimme sonnit George, Everest, Outback, Stamina ja Titan. Sherlock ei ollut kotitilalla, koska oli töissä eli spermaa luovuttamassa. Oli hienoa nähdä Olympic Model kotonaan sekä sen emä Blackaddar Kelly’s Model, joka on siis Blackaddar BB Kelloggin täyssisko, ja vanhat rouvat Blackaddar Gretchen EX-91 (Georgen emä), Blackaddar Sharon 2 EX-90 (Sherlockin emä) ja Blackaddar Storm VG-88 (Staminan emä). Yksi Larry Nessin suosikkilehmistä oli Kellcrest Laurie EX90-5E, tätä lehmää hän kehui tasaiseksi puurtajaksi, kasassa oli yli 80 000 kiloa maitoa. Tilalla oli myös Blackaddar Folly -niminen lehmä, jonka Norman on aikoinaan tuonut alkiona Etelä-Afrikasta. Pääsimme navettavierailujen (eläimet olivat kahdessa eri navetassa eri puolella jokea) jälkeen vielä illalliselle Robert E. Nessin ja Tyra Tolhurstin kotiin. Tarjoilu oli todella mahtavaa ja koolla oli koko perhe, joka on tullut tutuksi Ayrshiren maailmankonferensseista. Kolme sukupolvea Nessejä oli valmistanut meille ruokaa ja huolehti tarjoilusta. Myös muilla tiloilla oltiin vieraanvaraisia ja tarjoilut navetoissa olivat hyviä, mutta

tämä ilta oli kyllä yliveto. Ruokailun lomassa keskustelimme näyttelystä ja kysyessäni eläinten määrästä näyttelyssä sain vastaukseksi, että aikaisempina vuosina ja varsinkin näyttelyn alkuaikoina eläimiä oli huomattavasti enemmän. Maidontuottajilla ei ole enää aikaa näyttelyharrastukselle, mikä on hyvinkin ymmärrettävää. Lisäksi minulle kerrottiin, että jotkut kasvattajat ovat pettyneet Semexin sonniostoihin ja siihen että sonneissa on niin paljon SRB-verta. Tämän takia on jopa vaihdettu rotua.

Lisää upeita lehmiä

Seuraavana päivänä tilavierailut jatkuivat. Lashburnin tilalla on useita EX-luokitettuja lehmiä. Erityisesti mieleen jäivät Lashburn Bella EX-92 siskoineen, lähes 100-tonnari Lashburn Diamond EX-91-7E ja tyttärensä Lashburn Ruby EX92-2E sekä näyttelyssäkin nähty Kildare Kellybuck Jolly EX-92 ja tämän Juristilainen emä Kildare Patsy-B-Justy EX-90-3E. Tilalla on monia suomalaisomistuksessa olevia lehmiä, kuten Faucher Medalist Mona EX-94, joka oli myös näyttelyssä. Chris ja Valerie McCaig kertoivat käyttävänsä paljon Burdettea, koska pitivät Pokerilaisia liian hentoisina.

Blackaddar B B Kelloggin täyssisko ja Blackaddar Olympic Modelin emä.

11


Ayrshire-lehti

2/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Lashburn Diamond EX-91-7E, elinikäistuotos lähes 100 000 kiloa.

Myös Oblique ja Reality olivat käytössä. Sekstattua siementä ei käytetä, koska lehmävasikoita syntyy kuitenkin reilusti yli oman uudistustarpeen. Marbraen tilalla näimme yhden poikineen Realityn ja Nexus Dreamerin tyttären. Tilan eläimet eivät tehneet mitään suurta vaikutusta edellisten tilojen jälkeen, vaikka lehmät toki hienoja olivatkin. Tilalla oli lypsyssä myös useita toimivan näköisiä Visserdale Etron jälkeläisiä. Illan päätteeksi ajoimme vielä Mapleburniin, jossa lehmät olivat uskomattomia. Ei harmittanut että olen osakkaana sekä Mapleburn Lorealin (joka näytti kotinavetassaan vielä upeammalta kuin näyttelyssä) että Jonholm Francinen tyttäreen. Myös Lorealin emä Mapleburn Lista VG-86 oli karjassa yli 60 000 kiloa lypsäneenä. Tällä tilalla pääsimme myös nauttimaan upeasta tarjoilusta sisätiloihin. Matka hotellille oli melko pitkä ja sinne ajoimme illan jo pimetessä. Jaksoimme kuitenkin vielä kokoontua melkein koko porukalla Juhan ja Lassen huoneeseen viettämään tiivistun-

12

nelmaista kansainvälistä iltaa.

Viimeiset tilat

Margotin tilalla lehmät eivät olleet niin korkeita kuin muilla tiloilla. Tämä oli myös ainoa tila, jolla lehmiä kerrottiin laidunnettavan. Isäntä ei aio enää koskaan käyttää Peterslundia eikä sen poikia, koska jo EX-luokitetun Peterslundilaisen lehmän utare oli tullut alas. Kyseisen lehmän emä Margot Championne EX-3E oli edelleen karjassa 7 kertaa poikineena utare täysin kuosissaan. Tällä tilalla tuotostaso oli melko vaatimaton, mutta selitys siihen oli ehkä ruokinnan tehottomuus. Kuivaa heinää jakoi seuraavanlainen automaatti: vanha isäntä kera ruohonleikkurin ja peräkärryn, josta nuori isäntä talikoi evästä kanttipaalista lehmille eteen. De La Plainen parhaat eläimet olivat ensikko Forever Schoon Ping VG88, joka oli vierailun aikaan ummessa sekä De La Plaine Rhytm Romi EX-90 ja De La Plaine Wilton Pixou EX-90. Tälläkin tilalla, kuten lähes kaikilla muilla

vierailutiloillakin, oli varsin vaikuttava kokoelma näyttelypalkintoja. Du Petit Pontin parhaimmat eläimet olivat Lessard BBK Pasta EX95 ja tyttärentyttärensä Du Petit Pont Tradition Pastell, joka oli käyntihetkellä VG87, mutta luokitettiin kesäkuisen neljännen poikimisen jälkeen EX92. Pastell on Nexus Dreamerin emä ja 50-tonnari. Pastellin

emä Brunolainen Maska ei ollut enää karjassa. Karjassa oli myös hieno Nexus Dreamerin tytär. Yhdessä parressa oli tilan omaan käyttöön lihaksi kasvatettava todennäköisesti jotain liharotua oleva sonni ja George Boswall mietti onkohan siinä myös SRB:tä, kun oli niin ruskea. En osannut sanoa, mutta siitä olimme samaa mieltä, että lautasella SRB on parhaimmillaan. Viimeinen ja yksi parhaista vierailutiloista oli Faucher. Larra-perhe oli vaikuttava ja tietysti Faucher Loto Opa, joka oli kyllä vierailuhetkellä ummessa, mutta sen valtava koko teki vaikutuksen. Tilalla oli kymmeniä Opa x Remington –vasikoita ja eläimet olivat tällä tilalla kaikkein puhtaimmat nuorkarjaa myöden. Illalla menimme syömään ja juhlimaan Georgen 91-vuotispäivää. Myös Chris Studer liittyi seuraamme ja ilmoille heitettiinkin ajatus, että Semex tarjoaisi meille ruuat. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja se sapetti Waynea ja Normania sen verran, että he tarjosivat kaikille ulkomaanvieraille ruuan. Viimeinen ilta jatkui myöhään keskusteluilla hotellin baarissa.

Neljä kertaa poikinut ja yli 70 000 kiloa lypsänyt näyttelylehmä Mapleburn Loreal EX93-2E omassa parressaan. Lorealin paras 305 päivän tuotos on yli 16 500 kg.


2/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Kannatti lähteä

Kanadalaiset lehmät olivat kaiken kaikkiaan upeita, ja vaikka keskipoikimakertaa en tullut yhdeltäkään tilalta tiedustelleeksi, varmaa on, ettei se alkanut millään tilalla kakkosella! Kannatti siis matkustaa näinkin kauas, vaikka meillä pienten lasten äideillä koti-ikävä oli välillä kova. Tiloilla oli tavallista että lypsävissä oli useita viime vuosituhannella syntyneitä lehmiä ja että suurimman osan karjasta muodostivat 4-8 kertaa poikineet. Ja 100-tonnarit eivät näyttäneet siltä miltä ne Suomessa näyttävät... Tuotostaso oli joillakin tiloilla vaatimaton, mutta ruokinta perustui kuivaan heinään ja monilla tiloilla ruokintapöydät ammottivat tyhjyyttään. Ja todella hyvärakenteiset lehmät olivat lähes poikkeuksetta lypsäneet hyvin. Lehmien ja varsinkaan nuor-

Jonholm Francinen utare, josta oli kuvaushetkeen mennessä lypsetty jo yli 91 000 kiloa maitoa.

karjan olot navetoissa eivät aina olleet kehuttavat ja parret olivat monilla tiloilla aivan liian pieniä isoille lehmille. Hoitajien olojakaan ei voi kehua, sillä kaikilla tiloilla, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, oli käytössä lypsylehmille vanhat parsinavetat eikä yhdelläkään tilalla ollut lypsykiskoja. Kaikki vähäiset

koneet, mitä tiloilla oli, olivat vanhoja ja lypsykoneetkin sellaiselta aikakaudelta ettei vastaavia Suomessa enää löydä mistään. Koneisiin ja seiniin ei siis Quebecin alueelle kannata matkustaa tutustumaan. Toivotaan että tulevaisuudessa kanadalaiset ammattitoverimme ottavat ruokinnassa ja eläinten

olosuhteissa mallia Suomesta, samalla tavoin kuin me olemme ottaneet mallia eläinaineksen kehittämisessä heiltä! Viimeisenä päivänä tutustuimme vielä Quebecin vanhaan kaupunkiin ja sen jälkeen hyvästelimme Waynen, Georgen ja Normanin. Wayne ja Norman lupasivat tulla pian Suomeen ja George sanoi hymyillen tulevansa kymmenen vuoden sisällä. Vanhan herran kunto on kuitenkin sen verran huonontunut, ettemme taida enää miestä Suomessa nähdä. Semex Finlandin Sari Alhainen, Eevastiina Heikkinen ja Miia Ikonen olivat vielä viimeisenäkin päivänä tilavierailuilla, mutta Miia liittyi seuraamme taas kotimatkan ajaksi. Omaan navettaan palaaminen ja lehmien näkeminen reissun jälkeen oli varsin karu paluu arkeen. Teksti ja kuvat Minna Kotila

Suomalaisomisteiset lehmät menestyivät Quebec Show’ssa!

Anu ja Jari Ahlholmin ja kanadalaisten yhteisomistuksessa oleva Lombard Dale Wilton Icing EX-95 voitti Ayrshire Champion-tittelin Expo Quebec Show´ssa! Näyttelyn Reserve Champion oli Faucher Loto Clarissa ja Honorable Mention View Village BB Cerise.

5-vuotiaiden luokan voitti Royalcroft BBK Pamela EX-91 jonka omistavat Sari Änkö, Tuovi Mäki ja Kimmo Kuorikoski yhdessä kahden kanadalaistilan kanssa.

13


Ayrshire-lehti

2/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Ayrshire Picnic Anivarhain 21. heinäkuuta alkoi matkamme Kanadaan. Kuudelta aamulla starttasi ensimmäinen lento Kuopiosta kohti Helsinkiä. Sieltä matka jatkui Amsterdamin kautta Montrealiin, jonne saavuimme 19:15 paikallista aikaa. Saapumispäivämme oli ollut Montrealissa historiallisen lämmin, päivälämpötila oli lähennellyt +43 astetta. Ja lämpöä riitti vielä illallakin, lentokoneen näyttö kertoi lämpötilaksi laskeutumishetkellä +38, minkä me oletimme johtuvan lämpötila-anturin virheestä, mutta totuus valkeni hyvin nopeasti kävellessämme terminaalista ulos. Kävimme nopeasti vaihtamassa kevyempää vaatetusta yllemme ja palasimme terminaaliin odottamaan toisia kutsuttuja vieraita Skotlannista. Kun koko ryhmä oli saapunut paikalle, Yves vei meidät hotellille Valleyfieldiin. Ensimmäinen päivä oli helteinen. Ohjelmassamme oli

kolme tilavierailua, Cronus and Selwood Ayrshires, Mapleburn Farm sekä St Clement Farm. Ensimmäisellä tilalla huomiomme kiinnittyi lehmärivissä seisovaan 9-vuotiaaseen Obliquen emään, De La Cavee Sylv Supra ET:hen, jonka nuori isäntä oli ostanut karjanpidon lopettaneelta tilalta. Mapleburnissa ihastusta aiheutti yli 20 lypsyssä olevaa Remingtonin tytärtä. Ja kuten yleensä, emännän tarjoama päivällinen oli vertaansa vailla. St Clementissä oli korkeatuottoinen karja uudehkossa parsinavetassa ja tilan nuorempi polvi on alkanut jalostamaan karjaa ja harrastamaan näyttelytoimintaa. Tilavierailuiden jälkeen menimme Lashburnin tilalle, jossa järjestettiin 2011 Annual Picnic. Huutokaupattaville eläimille oli tehty upeat parret talon hiehonavettaan ja koko talon oma karja oli trimmattu viimeisen päälle vieraita varten. Talon takapihalle viritelty suuri

Tunnelmia huutokauppateltasta hieman ennen h-hetkeä.

14

teltta, jossa oli myös esittelykoroke huutokaupattavien eläinten esittelyä varten. Illan ohjelmassa oli vapaata seurustelua, pientä purtavaa grillistä sekä eläimiin tutustumista. Toinen(kin) päivä oli helteinen. Vietimme koko päivän Lashburnin tilalla. Ohjelma alkoi vuosittaisella picnicillä, jossa oli tarjolla pientä purtavaa ja hedelmiä. Paikalle oli kokoontunut runsaasti lähialueen (n. 500km) karjankasvattajia ja –jalostajia sekä heidän yhteistyökumppaneitaan. Päivän ohjelmaan kuului myös eläinten rakennearvostelu”kilpailu”, johon myös Team Finland osallistui menestyksekkäästi. Kisan luonteeseen kuului, että kaikki ulkomaalaiset kutsuvieraat kertoivat koko picnicväelle eläinten arvostelun perusteet. Luojan kiitos, saimme esittää omat kommenttimme suomeksi, sillä talon isäntä Alexin mukaan meidän suomenkielisestä puheestamme ja skotlannin

miehien murteesta ymmärtää kuulemma yhtä vähän… Ilma tapahtumapaikalla oli todella kuuma. Huutokauppateltta oli kuin sauna, sillä aurinko paistoi täydeltä taivaalta eikä tuullut yhtään. Paikalliset ihmiset eivät juurikaan välittäneet tukalasta ilmasta, mutta me olimme lähes jo helteen uuvuttamia. Viimein iltapäivällä alkoi huutokauppa. Huutokaupassa oli myytävänä 15 toinen toistaan upeampaa eläintä, vasikoista lypsäviin lehmiin. Eläimet tuotiin yksi kerrallaan esittelykehään, ja paikallinen persoona, meklarina toiminut moottoriturpa, aloitti tärykalvoja koettelevan juonnon. Täytyy sanoa, että huutokauppa oli elämys ja aivan toista, mihin koti-Suomessa on tottunut. Yleisö oli myös täysillä mukana tunnelmassa ja nautitut oluet eivät ainakaan latistaneet tunnelmaa. Huutokaupan kalleimmaksi eläimeksi nousi Dingmac BBK Elegance, jonka kauppahinta oli 7600$. Myytävänä oli myös mm. Nexus Dreamerin tytär Forever Schoon Hope 2, joka on tuttu Dreamerin esitteestä. Hope vaihtoi omistajaa 5100$ hinnalla. Kaikkien myytävien eläinten keskihinnaksi tuli 4100$, mikä oli heidän mielestään alhainen. Huutokaupan päätyttyä oli illallinen. Illallisen keskipisteenä oli tarjoilupöydälle kannettu kokonainen paistettu sika, joka ei meille suomalaisille saanut vettä herahtamaan kielelle. Ohjelma jatkui tilavierailiuilla Howick-Huntingdonin Ayrshireclubin alueella. Vierailukohteinamme olivat Fairview, Kellcrest, Marbrae, sekä Terrace Bank. Tämän päivän aikana


2/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä saimme nähdä monta korkeatasoista ja samalla –tuottoista karjaa, joista varsinkin Kellcrest jäi kauttaaltaan korkeatasoisena mieleen. Kunnioitusta herätti erityiseti vanharouva Happy Spirit, joka vietteli ummessaolokauttaan tilavassa olkipohjaisessa yksiössään. Maanantaina jatkuivat tilavierailut ja lämpötila oli edelleen helteinen. Aamun avasi mielenkiintoinen vierailu Des Prairies –tilalle. Myös meille tuntematon DuPetit Bois –tilan uusi navetta herätti ihastusta ja karjasta löytyi muutamia helmiä, joista Realityläinen hieho sai aikaan tekemään ex tempore –huuhtelusopimuksen. Demersin tila oli kanadalaisen mittapuun mukaan ”tavis”karja, mutta täytynee myöntää, että heidän tavallinenkin tasonsa on meille katsomisen arvoinen. Tiistain avausvierailu oli todella huikeaa katsottavaa. De La Plainen eläimet olivat kuin näyttelystä. Primeä juuri pönttöön tilanneena, silmä pysähtyi sen emän, Forever Schoon Ping:in kohdalle. Modemilainen lehmä oli juuri poikinut ja näytti todella vakuuttavalta. Seuraavat tilat olivat DuMurier ja Coch Rond, joiden jälkeen pääsimme ihailemaan Faucherin jalostustyön tuloksia. Kirkkaimpana tähtenä Loto Opa kävi heittämässä esittelykierroksen navetan käytävällä hyvin vakuuttavin askelin. Kuin olisi ennenkin ollut esiteltävänä… Torstaipäivä jatkui tilavierailuilla. Vierailimme Marilien uudessa verhoseinänavetassa, jossa oli käytössä kanadalaisittain harvinaisempi aperuokinta. Bavaroisen tilalla saimme taas ihastella korkeatuottoisia ex-lehmiä, joista Lombardale Wilton Icing oli menestyksekkäin ja tutuin suomalaisille. Terveiset ja onnittelut Ahlholmin perheelle! Viimeisenä vierailukohteena oli Kildare

Forever Schoon Hope2 (i. Nexus Dreamer), huutokauppahinta 5100 CAD.

ja Hauptré, jotka molemmat olivat Kildaren omistuksessa. Hautprén tilaa hoitaa Jerome Poulin Simard, ja hän hoiti noin 30 lehmää pihattonavetassa viiden kilometrin päässä kotitilastaan. Kildaressa kävimme läpi kaikki eläimet, matkustimme isännän lava-auton lavalla

ohi korjuukypsien maissipeltojen katsomassa timmikuntoisia ummessaolevia satatonnareita, joissa ikä ei todellakaan näy. Navetassa puolet karjasta oli ayrshireä, ja sukutauluissa vilahteli monta suomalaisillekkin tuttua nimeä. Viimeinen matkapäivä oli

hieman edellisistä poikkeava. Vierailimme St. Hyacinthissä sijaitsevalla CIAQ:n sonniasemalla. Esittelytilan viereisissä karsinoissa olivat holsteinsonnit Crackholm Fever ja Buckeye, joista varsinkin Buckeye näytti ikäisekseen todella hyväkuntoiselta. Seuraava tutustumispaikkamme oli Boviteqin alkionsiirtokeskus, jossa kymmenet runsastuottoiset ex-lehmät tuottivat alkioita. Lehmiä ei lypsetty lainkaan, niistä huuhdeltiin vain alkioita. Viimeisin, mutta myös mielenkiintoisin oli käynti St Hyacinthen eläinsairaalassa. Siellä oli erikoistuttu hevosiin ja nautoihin ja näille eläimille oli täydellinen sairaalatason hoitovarustus sekä ympärivuorokautinen päivystys eläinten vastaanottoa varten. Vierailupäivämme pienin potilas oli 2 kk ennen aikojaan syntynyt alkiolehmävasikka, jonka jalka oli synnytyksessä murtunut. Tyypillinen klinikan potilas on erinäisistä mahavaivoista kärsivä eläin tai tapaturman uhri. Huomioitavaa oli, että pääosa sairaalan asukkaista oli holsteineläimiä, johtuen ehkä holsteineläinten suuremmasta osuudesta Kanadan karjapo-

Kellcrestin komeaa lehmärivistöä.

15


Ayrshire-lehti

2/2011

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Myytävien eläinten “parret”.

pulaatiossa. Ja sitten me luulimme lähtevämme kotiin. Mutta istuimmekin seuraavat 7 tuntia Montrealin lentokentällä.

Lentomme Amsterdamiin oli konevian takia viisi tuntia myöhässä, josta tietenkin seurasi se tosiasia, että myöhästyimme kaikilta jatkolennoiltamme.

Uusien lippujen oston ja useiden tuntien odottelun jälkeen saavuimme vihdoin Kuopioon, lähes seitsemän tuntia alkuperäistä aikaa myöhemmin.

Mutta, reissu oli sen arvoinen. Päällimmäisenä mieleen jäi karjojen tasaisuus ja se että lehmän ei tarvitse rämpsähtää poikimakertojen lisääntyessä vaan se pystyy vuodesta toiseen lypsämään hyviä tuotoksia rakenteen kestäessä. On ihailtavaa, että jopa kahdeksan kertaa poikinutta lehmää ei erota lehmärivistä, jossa on myös nuoria lehmiä. Viimeisimmän luokituskäynnin jälkeen näyttää pahasti siltä, että olemme vielä hyvin alkutekijöissään jalostuksen edistymisen suhteen omissa karjoissamme, mutta meillä on suunta vahvasti selvillä ja erilaisia työkaluja sen toteuttamiseksi. Heli Gröhn ja Minna Rajakangas

HARESFOOT DISPERSAL SALE – huutokauppa, josta puhutaan vielä vuosia Karjamaailmassa on monia paikkoja, karjoja ja tapahtumia, joihin tekisi mieli tutustua ja vain osa niistä tulee lopulta nähtyä. Mutta joskus tulee hetkiä, jolloin vain ajattelee, että ”tuonne mennään” - oli järkeä tai ei. Viime tammikuussa kysyin Farmari-näyttelyn puolesta Duncan Hunteria ayrshiretuomariksi. Mr. Hunter on suomalaisille tuttu nimi eri yhteyksistä ayrshiren ympärillä, viimeksi Junior Handler -tuomarina ensimmäisessä Winter Show´ssa 2010. Haresfootin ayrshirekarja on yksi Britannian

16

tunnetuimpia. Siksi olin aluksi surullinen ja tyrmistynyt, kun Duncan vastasi, että karja myydään maaliskuun lopussa, mutta että hän tulee mielellään tuomaroimaan. Nyt hänellä on myös aikaa vierailla suomalaisissa ayrshirekarjoissa, toisin kuin vuotta aiemmin, jolloin Suomen vierailu tehtiin melkeinpä lypsyjen välissä. Hetkessä ajatus oli jo syntynyt - Englantiin lähdetään vaikka yksin, sillä tämä huutokauppa ja nämä eläimet on nähtävä. Paljoa ei tarvinnut seuraa kysellä, Anu ja Jari innostuivat heti ja Aarokin

suostui tälle omatoimimatkalle mukaan. Britannian ayrshireyhdistyksen toiminnanjohtaja John Cochrane toivotti meidät tervetulleeksi ja lupasi vielä tulla kentälle vastaan.

Huutokauppaa englantilaiseen tyyliin

Englanti on huippu. Kaikki mikä jonkun muun mielestä on Englannissa vanhanaikaista, epäkäytännöllistä ja nuhjuista on minusta vain kodikasta, tyylikästä tai korkeintaan huvittavaa.

Kuten ruoka. Ruokakulttuuri on englantilaisilta jäänyt jotenkin väliin ja niinpä brittifarmarit ovat poikkeuksetta hoikkaa väkeä, sillä sitä ruokaa ei tee mieli syödä liikaa. Mutta huutokauppa siellä osataan. Eläimet kuljetetaan huutokauppakeskuksiin, joissa on kaikki tarvittava. Ei huoli siistiä omia nurkkia tai miettiä paikoitusta tai yleisölle puffettia ja eläimet voidaan valmistella ja esitellä niin että kaupanteko on mahdollisimman tehokasta. Haresfootin karja oli tuotu paikalle edellisenä päivänä ja nyt se lepäsi pestynä


2/2011

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä ja klipattuna tilavissa yksittäiskarsinoissa odottamassa huutokaupan alkua. Suomalaisten läsnäolo aiheutti hämmennystä, ei oikein tiedetty olimmeko paikalla turisteina vai ostajina. Mutta tutummat kasvattajat tulivat oitis juttusille ja tunnelma tuntui tiivistyvän hetki hetkeltä. Ostoa harkitsevan on ennen huutokaupan alkua ilmoittauduttava, joten laskutustiedot ovat meklarilla valmiina kun kauppoja tehdään. Ja englantilainen traditio tämäkin: eläinhuutokaupoissa käytetään edelleen jo parisataa vuotta sitten hylättyä rahayksikköä nimeltään guinea. Sen arvo on 1,05 £ ja tuo 0,05 punnan ero on samalla meklarin välityspalkkio. Eli ostaja maksaa huutonsa vanhassa valuutassa ja myyjälle tilitetään rahat puntina.

Jotain tuli suomalaisomistukseenkin

Myynnissä oli koko karja, yhteensä 128 eläintä. Haresfoot on käyttänyt ayrshirejalostuksessa myös punaista holsteinia, mutta me olimme kiinnostuneet puhtaista tai ainakin pääosin ayrshireverta omaavista linjoista. Kolme perhettä oli tähtäimessä: Ella, Bella ja Pamela. Perheet ovat tuttuja myös sonniluetteloista sillä esimerkiksi Elegant, Brazen ja Panache ovat näiden huippulehmien poikia. Hyvistä perheistä oli myynnissä useampia edustajia, sekä lehmiä, hiehoja että alkioita. Tähtitriolla oli myös jokaisella yksi Remington-hieho myynnissä. Ne käytiin heti katsastamassa. Enigma Pamela on upea ”ladylike” lehmä joka myytiin huippuhintaan, 7800 gns, Rosehillin karjaan kanadalais-brittiläiseen yhteisomistukseen. Sen tyylikästä Remington-hiehoa yritimme huutaa, mutta luovutimme, kun puolivuotiaan pikkuhiehon

hinta oli jo 8800 gns ja hieho jäi Englantiin. Silloin päätettiin että Bellan Remingtonhieho sentään ostetaan ja lisää osakkaita eli rahaa ryhdyttiin soittamaan Suomesta. Haresfoot Ellan hieho oli myynnissä ensin, mutta se oli meidän silmiimme liian tuhdissa kunnossa ja annoimme periksi hyvissä ajoin, niin että kauppa meni uusseelantilaisille hintaan 7300 gns. Kun Maple Bella tuli kehään, yleisö aavisti, mitä oli tulossa ja syntyi täydellinen hiljaisuus. Upea ja korkea mutta vahva nuori hieho oli nyt kehässä ja huudot lähtivät vauhdilla nousuun. Ja kun nuija kopsahti kaupan merkiksi, yleisö puhkesi ensimmäistä kertaa myös aplodeihin: kaikki tiesivät, että huutokaupan kallein eläin oli nyt myyty. Haresfoot Maple Bella jäi lopulta synnyinkotiinsa Haresfootiin, mutta suomalaisomistukseen, hintaan 9000 gns. Näiden kolmen perheen vetovoima tuli nähtyä, sillä hiehon emä Bella 6th myytiin kanadalaisille hintaan 5500 gns ja toinen tytär Ristourn´sta jäi englantilaisille, sekin 4200 gns.

Duncan Hunter ja Haresfoot Bella 6th EX95 6E. Kuva: Jari Ahlholm

Loppu voi olla uuden alku

Tapahtuma ylitti kaikkien odotukset, myös meidän. Arvasin, että koko ayrshiremaailma on tavalla tai toisella paikalla tuossa huutokaupassa. Mutta se, että lähtökohtaisesti surullinen asia kuten hienon karjan lopettaminen, saa aikaan noin hienon tapahtuman, jossa luodaan paljon uutta rodun tulevaisuutta ajatellen ja ympäri maailman, oli minulle iloinen yllätys. Miten se viisaus menikään: carpe diem – tartu hetkeen, ja moni asia voi toteutua. Kiitos suomalaisten syndikaatille eli Ahlholm, Kodis, Kotila ja Kumpula sekä ystäville Englannissa! Mirja Koljonen

Haresfoot Maple Bella uusien omistajiensa ja Hunterin perheen ympäröimänä. Kuva: Jari Ahlholm

Tyypillistä englantilaista karjaväkeä. Kuva: Jari Ahlhom

17


Ayrshire-lehti

2/2011

World Ayrshire Conference 22.4.–10.5.2012 Etelä-Afrikassa Kongressiohjelma muodostuu kolmesta eri osiosta, joista matkalle lähtijä voi valita matkan keston (paluupäivän). Matkan lopullinen hinta riippuu USA:n dollarin kurssista sekä lentojen hinnoista varauspäivänä.

Lähtöpäivä Osion kesto Paluu Matkan Suomesta Etelä-Afrikassa Suomeen hinta

Osa 1 21.4.2012

22.4.–3.5.2012

5.5.2012

n. 3600 €

Osa 2 21.4.2012

4.-6.5.2012

8.5.2012

n. 4300 €

Osa 3 21.4.2012

7.-10.5.2012

11.5.2012 n. 5400 €

Matkaohjelma: Osa 1 Näiden päivien aikana ohjelmaan sisältyy useita tilavierailuja isoihin karjoihin sekä näyttely Elite Cattle Sale -huutokaupan kera. Ohjelmaan kuluu lukuisia nähtävyyksiä ja tapahtumia, kuten käynti Pilansbergin kansallispuistossa, Howick Falls putoukset, EteläAfrikan juusto festivaalit sekä viinikierros. Osion aikana on myös mahdollisuus vapaa-ajan viettoon golfin tai vuorilla kävelyn parissa. Osion päättää kaksipäiväinen seminaari. Seminaarien välissä on

tutustuminen Kapkaupungin edustalla sijaitsevaan Robben Island vankilasaareen, jonka tunnetuin poliittinen vanki on ollut Nelson Mandela. Toisen seminaaripäivän päätteeksi ohjelmassa on alkiohuutokauppa. Osa 2 Osio alkaa rannan tuntumassa kulkevaa näköalareittiä matkustaessa. Tähän osioon sisältyy useita tilavierailuja. Osion päättää paikallinen perinneillallinen ”spit braai”. Osa 3 Lennetään Etelä-Afrikan naapurivaltioon Botswanaan, jossa yövytään kaksi yötä Chobe Safari hotellissa. Ohjelmassa mahdollisuus tutustua safariin sekä risteillä Chobe-joella. Safarilta siirrytään Zimbabween autolla, jossa käynti kuuluisilla Victorian putouksilla. Paluu Johannesburgiin. Englanninkielisen matkaohjelman löydät kotisivuilta www. ayrshire-finland.com Ajankohtaista -osiosta. Tiedustelut ja sitovat ilmoittautumiset 19.10.2011 mennessä Vilma Pohjolalle vilma.pohjola@gmail.com tai 050-3248061. Matkaohjelman hinnasta on maksettava 25 % varausmaksuna 25.10.2011 mennessä Etelä-Afrikkaan. Huom.! Tätä maksua ei palauteta!

Aktiivinen, utelias, hyvin liikkuva ja tuottoisa ayrshire on oikea valinta robotille!

Oikea valinta robotille AKTIIVINEN AYRSHIRE oppineet pitämään ayrshiren “Olemme aktiivisuudesta ja uteliaisuudesta, ne liikkuvat robottipihatossa hyvin. Monet oppivat kerrasta robotilla käymisen. Ayrshiret myös poikivat erittäin helposti, vahtimista ja auttamista on todella vähän. Ja ainakaan tällä hetkellä ne hidaslypsyiset lehmät eivät ole väriltään punaisia...

Inkeri ja Jyrki Ahola, Pälkäne.

Kuva Tiina Tahvonen

18


2/2011

Ayrshire-lehti

*Nexus

DREAMER

46075 Rek: AYCANM103734662

Calimero x Tradition x Bruno

EBV 11*AUG

LPI +1866

Des Coteaux Dreamer Janine

TUOTOS Karjoja 42 Tyttäriä 47 Lypsykausia 47 Arvosteluvarm. 74%

TUOTOS kg % Maito +800 kg Rasva +27 kg - 0.06 Valkuainen +24 kg -0.04

KÄYTTÖOMINAISUUDET Kestävyys 103 Lypsynopeus Soluluku 3.10 Luonne Pitkämaitoisuus 97 Syntymäindeksi Tytärhedelmällisyys 103 Poikimaindeksi

Karjoja: 32 96 108 90 97

laaka

Utarekudos

13

lihaksikas

Keskiside

10

heikko

vahva

7

huono

hyvä

7C

kaukana

7

huono

hyvä

Takakiinnityksen leveys

10

kapea

leveä

Takavedinten sijainti

8C

kaukana

Vedinten pituus

3L

lyhyet

pitkät

Sorkkakulma

4

huono

hyvä

Sorkan kanta

4

matala

korkea

Luustolaatu

10

pyöreät

litteät

Kinnerkulma

2C

suora

kiverä

Takajalkojen asento

3

huono

hyvä

Takajalat takaa

6

pihtiset

suorat

Takakorkeus

4

matala

korkea

Etukorkeus

7

matala

korkea

Rinnan leveys

4

kapea

leveä

Rungon syvyys

5

huono

syvä

Lypsytyyppisyys

hyvä

Etukiinnitys Etuvedinten sijainti Takakiinnityksen korkeus

14

Utarerakenne

13

Jalkarakenne Lypsytyyppi

RAKENNEOMINAISUUDET GP tai parempi %: 73 Utaremuoto 3S syvä

elastinen

lähellä

lähellä

13

huono

Lanneselän vahvuus

5

heikko

vahva

Lantiokulma

0

nouseva

laskeva

Lantion optimaalisuus

1

huono

Lantion leveys

8

kapea

Tyttäriä: 33

Rakenne

Lantio

EBV 11*AUG

Arv.varmuus: 69%

8 12 9 -3

0

3

6

9

12

15

Toimiva rakenne tuo hyvinvointia lehmälle ja hoitajalle !

®

hyvä leveä -15

-10

-5

0

5

10

15

FINLAND Semex Finland Oy | Viikatetie 3, 91900 Liminka | puh. 040 550 7643 www.semex.fi | sähköposti sari.alhainen@semex.fi

19


Ayrshire-lehti

2/2011

AJANKOHTAISTA

Vaalimietteitä Kirjoittaessani tätä Faban edustajiston vaalien ehdokasasettelu on juuri päättynyt, eikä vielä tiedetä paljonko ehdokkaita on ja monellako listalla. Tällä kertaa vaaleissa kuuluu olevan uudenlaista säpinää. Perinteisesti ehdokasaset-

telun ovat hoitaneet karjakerhot joko yksin tai yhdessä naapurikerhojen kanssa. Tällä kertaa myös rotuyhdistykset, Ayrshirekasvattajat ja Holstein Klubi, ovat keränneet omat listansa. Rotuyhdistysten listat tuovat aivan uuden asetelman

Ayrshirekasvattajien ehdokaslista Ahlholm Ahonkivi Bröanda Gröhn Hakamaa Hakkarainen Heikkinen Huitti Hänninen Ikkeläjärvi Jormanainen Keinänen Koljonen Kotila Kuitunen Kumpula Kuorikoski Kärkkäinen Laiholahti Laitinen Lyytinen Markkanen Mertanen Mäki-Arvela Nousiainen Pennala Pietikäinen Pirinen Pohjola Poikelispää Rajakangas Rinkinen Rintala Räikkönen Rönkkö Taivalmäki Teiskonlahti Tikka Uotila Uusitalo Vanhala Venetjoki Viitanen Vähäsöyrinki

20

Anu Olavi Mats Heli Heli Heini Heli Hannu Mirja Katariina Anne Henna Mirja Minna Juha Eliisa Kimmo Arja Laura Jari Janne Anni Juha Marko Pirjo Outi Tiina Jarkko Vilma Markku Minna Juha Sanna Saija Nina Susanna Kirsi Mari Katri Jenni Pirjo Pekka Seija Tapio

Kärsämäki Pori Kronoby Iisalmi Kauhajoki Kivijärvi Asikkala Loppi Vesanto Ikkeläjärvi Tohmajärvi Tuusniemi Teuva Toholampi Joutsa Nivala Kaustinen Kiuruvesi Marttila Hankasalmi Vieremä Suonenjoki Kontiolahti Uusikaupunki Orivesi Töysä Haapajärvi Iitti Mynämäki Ylöjärvi Vieremä Ruovesi Seinäjoki Jämsä Sonkajärvi Ikaalinen Ylöjärvi Kiuruvesi Kangasala Haapavesi Sippola Kokkola Lammi Nivala

vaaleihin. Aiemmin ehdokaslistat ovat olleet hyvin paikallisia siitä huolimatta, että lypsykarjavaalipiiri käsittää koko Suomen eikä vaalialuejakoa ole, mutta nyt rotuyhdistysten listoilla on ehdokkaita koko Suomen alueelta. Lypsykarja-vaalipiirin jäsen voi siis äänestää ketä hyvänsä lypsykarjavaalipiirin listoilla olevaa riippumatta kummankaan asuinpaikasta.

Oikea tapa vaikuttaa

Ayrshirekasvattajien oman listan kerääminen on kummunnut huolesta ayrshire-rodun nykytilasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Oman listan asettaminen on oikea tapa pyrkiä vaikuttamaan. Puskista huutelemalla ei ole mahdollista saada haluttuja muutoksia aikaan vaan on mentävä sinne, missä asioista päätetään. On sanottu, että edustajiston jäsenen pitäisi olla ennen kaikkea talousihminen. Edustajiston kokouksissaan päättämät asiat koskevat hyvin pitkälti taloutta, mutta pelkästään talousasioiden hallinnalla ei edustajistossa pärjää. Tarvitaan myös jalostusasioiden perinpohjainen tunteminen. Säännöissä osuuskunnan tavoitteista sanotaan: Osuuskunnan tavoitteena ei ole tuottaa voittoa vaan tuoda jäsenilleen hyötyä parantamalla eläinten jalostettavia ominaisuuksia, edistämällä valtakunnallista jalostustyötä ja keinosiemennystoimintaa sekä kehittämällä alkionsiirtoja ja muita jalostusta kehittäviä tekniikoita. (Faba osk:n säännöt 2 §)

Tuleeko jytky?

Rotuyhdistysten listat ovat saattaneet aiheuttaa karjakerhoissa harmistumistakin.

Tähän asti on voitu luottaa paikallisen listan ehdokkaiden vetovoimaan ja samalla laskeskella läpimenomahdollisuuksia ehdokaslistojen kesken vertailemalla jäsenkarjojen lukumääriä. Valtakunnallinen lista vaikuttaa vahvalta, sillä siinä on samalle listalle kerätty jalostuksen osaajia eri puolelta Suomea. Mutta muuttuuko äänestyskäyttäytyminen ehdokasasettelun muutoksen mukana? Äänestysaktiivisuus on ollut aiemmin hyvin matala. Miten nyt? Onko huoli ayrshiren kohtalosta vain muutamien jalostusintoilijoiden juttu vai laajemman ayrshirekasvattajajoukon huoli? Äänestäjä on arvaamaton, kirjoittaa Matti Wiberg Tiedelehdessä (1/2003). Hänen mukaansa äänestäminen on yksinkertaista, mutta vaaleihin liittyy paljon myyttisiä, rituaalisia ja psykologisia elementtejä, joita ei tunneta. Hän toteaa, että on hyväkin asia, ettei tunneta, sillä silloin tietoa ei voida käyttää strategisiin tarkoituksiin tai manipulointiin. Silloin vaalien tulos ei enää olisikaan äänestäjien tahdonilmaus vaan manipuloinnin tulos. Mielenkiintoiset vaalit on tulossa. Saako Ayrshirekasvattajien lista jytkyn vai mennäänkö vanhaan malliin? Sen ratkaisevat äänestäjät.

Vaikuta! Äänestä!

Yksi asia on kuitenkin varma. Näissä vaaleissa kaikkien äänillä on merkitystä kaikille. Faban jäsenen vaikuttamismahdollisuus on äänestää vaaleissa. Postiäänestys alkaa 31.10.2011 ja päättyy 11.11.2011 klo 15.00. Vaalin tulos julkaistaan Faban kotisivuilla 14.11.2011. Heli Teiskonlahti


2/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien kevätkokous

Kevätkokous Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja kasvattajapäivä pidettiin tänä vuonna Nivalassa. Kevätkokouksen alkajaisiksi Anne Dufva-Lyytinen ja Janne Lyytinen palkittiin Lila-lehmästään 150-tonnaripalkinnolla. Kokouksen jälkeen päivä jatkui Katse vasikkaan -seminaarilla, johon oli saatu luennoitsijoiksi Rehuraision Merja Holma sekä rautaisen ammattitaidon omaava paikallinen eläinlääkäri Jouko Tölli. Paikalla oli satakunta kuulijaa ja keskustelu oli vilkasta. Seminaarin jälkeen vierailimme Marja ja Pekka Mönkkösen tilalla tutustumassa tilan karjaan ja nauttimaan piharakennuksessa runsaista tarjoiluista. Ilta jatkui saunan ja Ayrshire-karaoken merkeissä. Seuraavana päivänä tutustuimme Anu ja Jari Ahlholmin Korkiakosken Ayrshire -karjaan. Anu totesi, että oli kiva saada meidät kaikki vastavierailulle, koska hän on päässyt itse vierailemaan aika monen karjassa. Korkiakosken eläimet saivat monet meistä kateudesta vihreiksi, eritoten se pitkä rivi hienoja Remingtonilaisia ensikoita navetan ulko-ovelta katsoen vasemmalla puolella… Myös

Kevätkokousyleisöä

Lombard Dale Wilton Icingin tyttäriä löytyi karjasta useita. Vierailijoiden kesken arvottiin Icingin tyttären Eveningin Riggins-alkio ja arpaonni suosi Anne Dufva-Lyytistä. Eli alkio pääsee varmasti hyvään kotiin. Tämän kaiken lisäksi saimme vielä nauttia maukkaasta keitosta ja kakkukahveista Ahlholmin perheen kodissa, kiitos koko perheelle vieraanvaraisuudesta!

Remingtonilaisia ensikoita Korkiakosken tilalla. Näitä lypsäessä ei tarvitse kyykistellä.

During Finnish Ayrshire Breeders spring meeting two very good Ayrshire herds were visited; first the herd of Marja and Pekka Mönkkönen and on the second day Korkiakosken Ayrshire owned by Jari and Anu Ahlholm. Before the herd visits was a Calf-seminar which gathered over one hundred people to hear vet Merja Holma from feed company Rehuraisio and the local vet Jouko Tölli and to discuss lively about calves. Even more people were present at the farm visits.

Teksti ja kuvat Minna Kotila

Korkiakosken Hector Evening

21


Ayrshire-lehti

2/2011

Ayrshirekasvattajien kevätkokous

Marja ja Pekka Mönkkönen, Tuulenkujan Ayrshire Nivala, huhtikuu, kaunis kevätpäivä. Mönkkösen maatilalla elää miellyttävä isäntäpari kahden lapsensa kanssa. Täällä sitä asutaan isojen navetoiden puristuksessa, muutamalla neliökilometrillä löytyy liki tuhat lehmää, jutustelee Pekka, insinööri ja agrologi. Pekka tuli mäkisten ja vetisten maiden maasta, Vehmersalmelta, Nivalan aakeisiin ja laakeisiin maisemiin, mutta sosiaalisena ja sopeutuvana yksilönä kotiutui hyvin suoratukkaisten nivalalaisten maailmaan. Marjalle, jolla on tekstiilialan artenomin koulutus ja maatalouden perustutkinto, kotitilan jatkaminen oli luonnollinen vaihtoehto. Heillä on puhdas, lähes neljäkymmentä lehmää käsittävä ayrshirekarja , jonka tuotos on ollut kymppitonnin kieppeillä ja jos allekirjoittaneelta kysytään myös karjan rakenne on keskimääräistä kotimaista ainesta parempi.

Visio

Marjan tekstiilialan koulutus on sisältänyt paljon tuote-

Marja ja Pekka Mönkkönen. Kuva Minna Kotila

suunnittelua ja tuotekehitytystä. Tuotteen täytyy olla kestävä, käytännöllinen ja esteettinen. Ehkäpä tämän taustan vuoksi jalostus on Marjalle tuotesuunnittelua. Jalostuksessa ollaan tekemisissä pitkälle samojen asioiden kanssa, kun ei ajattele aivan kirjaimellisesti. Tarkoitus on päästä kertakäyttölehmistä kestäviin klassikoihin, ja sen vuoksi jalostuksen suuntaa on hieman muutettu. Ensi kosketukset uuteen ainekseen

Yesterday AF-GP80 (P.Orkko). Ensimmäinen tuotos 10563 kiloa. Tästä lehmästä Marjalla on kovat odotukset, nyt tiine Bendigistä. Kuva Jari Ahlholm

22

vaikuttavat hyviltä. Eläinten nuorekkuus, suoraselkäisyys ja tasapainoisuus miellyttävät. Hieman pienempi maitotuotoskaan ei hirvitä, jos tuote kestää pidempään. Seuraavassa suora lainaus Marjan ajattelutavasta: ” Kun suunnittelen lehmälle sopivaa parituskumppania, ajattelen sonnin rakenneindeksit visuaalisena mielikuvana, suunnitteilla olevan jälkeläisen

ajattelen keskiarvona emästään ja isästään. Monesti myös tarkistan, miltä osin siemennettävä lehmä näyttää isänsä indekseiltä. Jos ei löydy yhtäläisyyksiä, etsin syytä kauempaa isän isästä ja muistelen mielikuvia emän emästä, siinä näkömuisti on tärkeä. Kaikki lehmät pitäisi ehdottomasti valokuvata, kuvat olisivat tärkeä tuki muistin lisäksi. Mietin myös onko suvussa jokin vahvasti periytyvä ominaisuus. Lyhyellä kokemuksella kanadalaisten sonnien jälkeläiset vastaavat paremmin indeksien luomaa mielikuvaa. Sopivan sonnin valinta lehmälle on ehkä parasta tässä hommassa. Ehkä sen vuoksi meillä ei ole alkionsiirtoja tehty. Miksi ostaisin valmiiksi suunnitellun tuotteen? Tämä ei ole nopein tapa edetä, mutta käsityöläiselle sopiva. Valmis tuote onnistuessaan palkitsee. Esteettisyyden kaipuu ajaa jalostamaan. Se on varmasti pohjimmiltaan se liikkeelle paneva voima, myönnettävä on. Navettaan on saatava jotain kaunista kaiken paskan

Yöperho AF-GP81 (Satulin Uloke). Ensimmäisen kauden tuotos 9195 kiloa, tiine Ristournista. Kuva Jari Ahlholm


2/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien kevätkokous

Epeli AF-G72 (Potter), utarepisteet 75. Herunut 27,3 kg, tiine Georgesta. Kuva Jari Ahlholm

keskelle. Kuulostaa turhamaiselta, mutta lehmän kauneuden kanssa käsi kädessä kulkee helppo käytettävyys, joka vaikuttaa jokapäiväisen lypsytyön sujuvuuteen ja käteen jääviin euroihin. Erityisesti kiinnitän huomiota vedinten sijaintiin, muotoon ja lypsettävyyteen, joilla on ainakin kalanruoto lypsyasemalla suora yhteys utareterveyteen. Hyvän tuotteen tunnistaa siitä, ettei siihen joka päivä työn lomassa kohdistu negatiivisia arviointeja. Hyvä tuote palvelee huomaamattomasti käyttötarkoitustaan. Artenomin koulutus sisälsi paljon elävän mallin piirtämis-

tä. Siinä kehittyivät silmänmitta ja näkömuisti. Jos karjasilmän kehittämisestä alettaisiin järjestää kursseja, yhtenä osaalueena pitäisi ehdottomasti olla lehmän piirtäminen. Piirrettäisiin erityyppisiä lehmiä ottaen mallia suoraan elävästä lehmästä. Kun keskittyy piirtämään jotain kohdetta, oli se mikä tahansa, on pakko miettiä, mitkä ovat sen mittasuhteet ja mitä se pitää sisällään. Tästä ei nyt tarvitse ajatella, että pitäisi osata jotenkin erityisesti piirtää. Kyse on ainoastaan siitä, että aivot ymmärtäisivät mitä silmät näkevät. Silmillä pitäisi oppia mittaamaan lehmän

Marja and Pekka Mönkkönen have a herd of 40 Ayrshire cows in Nivala where they live at Marja’s homefarm. Pekka is from Northern Savonia, from Vehmersalmi near Kuopio. Landscape there is quite different than in Nivala where fields are flat and open. Marja and Pekka have two children and they live in the neighbourhood where there are almost thousand dairy cows in the area of just a couple of square kilometres. Average production of their herd is about 10 000 kilos and the conformation of their cows is also good. Pekka is an engineer and agrologist. Marja has basic education in agriculture but she has also educated herself in textile business. That education included a lot of industrial design and product development. Maybe that is why also cattle breeding is like product development to her. The product has to be long-lasting, functional and aesthetic. She likes that the younger cows and heifers in their barn are more youthful, they have straighter top lines and they are more balanced. When Marja starts to think about the appropriate bull for a cow, she thinks the conformation indexes as a visual image and also visualises the calf as an average of her parents. She also checks if the cow looks the same as indexes of her sire tells or not. If not, she looks back to the grandsire and the dam of the

Ysadora AF-G77 (R. Orava). Tiine Hammerista. Tällä oravalaisella oli kiva utare, jolle kuitenkin reilusti yli 11000 kilon tuotos oli liikaa eikä se enää näytä yhtä hyvältä. Kunpa ensikot eivät lypsäisi sellaisia lukemia, joita utare ei kestä! Kuva Jari Ahlholm

mittasuhteita ja muotoja. Tästä mennään vielä astetta vaikeammalle tasolle sitten kun ollaan omassa navetassa ja katsotaan omia lehmiä – aivojen pitäisi myös hyväksyä mitä silmät näkevät.” Mitäpä sanotte, asioita siis voi tarkastella monella tavalla. Mutta niin kuin aina, vasta historia kertoo, miten asioissa on onnistuttu, mutta koska mielestäni Mönkkösten karjan taso on nyt jo hyvällä mallilla, heidän tulevaisuutensa näyttää erittäin hyvältä.

Suurkiitokset tälle lempeälle ja hyväsydämiselle isäntäparille, että saimme tutustua teidän ayrshirekarjaan, tiedän että ison vierailuporukan vastaanottaminen ei ole todellakaan helppoa, ei fyysisesti eikä henkisesti. Kiitos! Ja lopuksi isännän kommentti: ”vaikka navetassa käytetään ulkolaista siementä, onneksi sisällä tuvassa on vielä kotimainen kelvannut.” Anu Ahlholm

cow. She thinks that every cow should be photographed to help to remember what kind of cow she was. Marja also pays attention to if there is some feature in the cow family which is strongly inherited. She thinks that progeny of the Canadian bulls look more like their indexes predict. Marja’s opinion is that finding the most appropriate bull for a cow is maybe the best thing in this occupation. She doesn’t like to buy embryos. “Why should I buy a completed product, when I want to desing my own?” Marja says. She knows that this is not the fastest way but the suitable way to an artisan. To Marja the most important traits are teat placement, udder depth and milking speed. She thinks it would be very useful to us all to learn to draw a cow. You should sketch different kind of cows and that way help your brains to understand what your eyes see. You should learn to measure the proportions and shapes of a cow. And the more challenging of this is when you go to your own barn and start to look at you own cows – then you brains should accept what your eye see! We all want to say many thanks to Marja and Pekka and the family that they let us visit their Ayrshire herd during our spring meeting!

23


Ayrshire-lehti

2/2011

The LEHMÄ Hjärterum Rosetti ET

Rosetti kerran poikineena. Kuva Elly Geverink

Rosetin omistavat siis Laura ja Jouko Laiholahti, jotka ostivat Rosetin vuosikkaana hiehona Merja Kalliolta. Rosetin tarina alkaa ajasta, jolloin kanadalaissukuinen eläinaines teki vasta tuloaan Suomeen. Laura oli käymässä Merjan luona ja näki laitumella alkiosiskokset Rosetin ja Roseleen, joihin oitis iski silmänsä, sillä ne olivat aivan erinäköisiä kuin muut hiehot. Laura kysyi Merjalta, suostuisiko hän myymään toisen niistä, ja Lauran hämmästykseksi kauppoja päästiin hieromaan. Merja halusi pitää itse Roseleen, joten Laura ja Jouko saivat ostaa Rosetin. Rosetti ja Roselee olivat saa-

24

neet alkunsa alkioista, jotka Merja oli ostanut Hjärterumin tilan omistavalta ruotsalaiselta Urban Svenssonilta. Samasta alkioyhdistelmästä syntyi myös Hjärterum Rojal ET Tiina ja Hannu Toikalle. Kun Rosetti saapui Joukolaan, erottui se ulkonäöltään vielä selvemmin edukseen ”tavallisten” lehmien joukossa korkeutensa, raamikkuutensa ja tyylikkyytensä vuoksi. Se edusti aivan erilaista lehmätyyppiä kuin mihin Suomessa oli totuttu. Rosetista tuli heti koko perheen lemmikki myös ”täyden kympin” luonteensa vuoksi. Tunnettu ruotsalainen karjanjalostaja Jan Gowenius on joskus sanonut,

että hyvä tapa pitää mielenkiintoa yllä jalostuksessa on ostaa karjaan joka vuosi yksi kovatasoinen jalostuseläin. Janne näki Rosetin jo hiehona ja piti sitä tällaisena ostoksena. Rosetilla on kansainvälinen sukutaulu. Emä Hjärterum Hjärta 228 EX-92 on huipputuottoinen ja -rakenteinen näyttelyvoittaja, jonka parhaan vuoden tuotos oli 17035-4,43,3. Emänisä on kanadalainen Lagace Marathon ET ja emänemä Luukkaanmäen Miklauslainen Hjärta 46. Isänä Rosetilla on Forever Schoon MM Cornelius; isänisä Blackaddar Isle Milkman. CDN:n tilastojen mukaan Cornelius jättää

Vaikka tässä jutussa tullaan esittelemään kaikin puolin erinomainen lehmä ja sen perhe, siitä ei tullut omistajilleen ”The Lehmä” siksi, että se on todella hyvärakenteinen, eikä siksi, että se on mainio lypsäjä, eikä siksikään, että sillä on niin ihana luonne. Juju piilee siinä, että se on aloittanut Lauran sanojen mukaan Joukolan tilalla kokonaan uuden aikakauden, ”hyvien lehmien aikakauden”. Rosetti on elävä esimerkki siitä, miten hyvän eläimen ostaminen on sysäys yksittäisen tilan karjanjalostukselle; siitä saa käytännön mallin millaisia eläimiä tavoittelee jalostuksella. Rosetti on myös antanut valtavasti uutta intoa ja iloa työhön. kestäviä tyttäriä ja peräti 42 % tyttäristä poikii 4 kertaa rodun keskiarvon ollessa 34 %. Näitä hyvin säilyneitä tyttäriä Laura on myös nähnyt Kanadanreissuilla. Ne tunnistaa usein mustanruskeista laikuista ja todella tummasta päästä.


2/2011

Ayrshire-lehti

The LEHMÄ Rosetti – lehmä jossa yhdistyy erittäin hyvä rakenne, tuotos ja luonne

Kun kanukkien käyttö oli Suomessa uutta, varoiteltiin, että ne eivät lypsä ”mitään”. Rosetti on todistanut päinvastaista lypsämällä heti ensimmäisen tuotosvuoden lukemiksi 10301-3,90-3,22 ja ylittämällä sen jälkeen yhtä vuotta lukuun ottamatta aina kymppitonnin rajan. Rosetin 305:n päivän tuotos viideltä vuodelta on keskimäärin 10667-3,79-3,27 ja nyt Rosetti onkin jo 50-tonnari! Luokitustuloksillaan Rosetti on osoittanut, mitä merkitsee käytännössä se että lehmä kehittyy ja paranee vanhetessaan. Se luokitettiin ensikkona GP84, toisen kerran poikineena VG-85 ja kolmannen kerran poikineena VG-86. Osa-aluepisteet lantio 90, utare 86, jalat 81 ja lypsytyyppisyys 91 kertovat, että Rosetin parhaat puolet löytyvät erinomaisista runko-ominaisuuksista ja oikeasta tyypistä ja särmikkyydestä. Jopa kovat karjamiehet Norman Boswall ja Wayne Bertrand Rosetin nähtyään antautuivat ihailemaan sen eturungon leveyttä ja vahvuutta ja sitä, että rungossa ei ole kainaloiden jälkeen yhtään kapenemaa. Tätä rakenneominaisuutta molemmat miehet arvostavat. Luonteeltaan ”Rouva Rosetti” on aina ollut hyvin kiltti ja rauhallinen, vanhemmiten suorastaan flegmaattinen. Suuri koko vielä korostaa verkkaisuuden vaikutelmaa. Tyyneydestä on ollut etua monissa tilanteissa; esimerkiksi silloin kun Rosetti ”melkein-putosi” lypsymonttuun; se ei joutunut paniikkiin eikä alkanut hulluna räpiköidä, vaan odotti, että Laura ja Lilli saivat viriteltyä pelastusköydet sen takajalkaan

ja takapäähän, ja ponnisti sitten avustettuna itsensä reippaasti pois pinteestä. Klippauksesta Rosetti on aina pitänyt, paitsi etujalat ovat hänen herkkä kohtansa. Niiden klippauksesta Rosetti huomauttaa kohteliaasti heilauttelemalla takajalkojaan klipperiä kohti, vihaiselta potkimiselta se ei koskaan ole vaikuttanut. Kipuun Rosetti sen sijaan suhtautuu dramaattisesti, koko elämä on piloilla, jos jostain vähän kolottaa, ja silloin hän heittää kaiken ihan läskiksi, josta on hyvä esimerkki tuo edellä mainittu vähältä piti -tilanne lypsymontussa. Silloin syyksi selvisi toisessa takasorkassa ollut kipeä kohta, jonka osuessa sopivasti maahan, Rosetti meni aivan jalattomaksi. Sorkkahoidon jälkeen kivun poistuttua rouva marssi toimeliaasti karsinaansa eikä jalka sen koommin ole vaivannut. Näyttelydebyyttinsä Rosetti teki vuoden 2004 Okrassa, jossa tuomarina oli Yves Charpentier. (Sivujuonteena on pakko todeta, että tuosta Yvesin ensimmäisestä Suomenvierailusta alkoi muutamien mutkien kautta Ayrshirekasvattajien luokitustoiminta.) Tämän jutun kirjoittaja esitti Rosetin kehässä ja muistaa ikuisesti ne tunnelmat; upea eläin, joka ei suostu liikkumaan senttiäkään ilman voimakasta työntöapua, pelko siitä että kehäesiintyminen vaikuttaa sijoitukseen, ja sitten luokkavoitto hirveässä kaatosateessa! Rosetti sai kehuja erityisesti hyvästä eturungosta, kyljistä ja lantiosta sekä lypsytyyppisyydestä ja tasapainoisesta rakenteesta. Satakunta 2004-näyttelyn vanhimpien hiehojen luokassa Rosetti sijoittui toiseksi. Kesällä 2005 ensikkona Rosetti sijoittui kolmanneksi Ammujaisissa ja nappasi luokkavoiton ja varachampionin tittelin Välkyssä Tampereella. Seuraavana vuonna mahtava menestys

Joukolan Albertta. Kuva Laura Laiholahti

Joukolan Yosetti. Kuva Frank Robinson.

Joukolan Hertta. Kuva Laura Laiholahti

jatkui Seinäjoen Farmarissa luokkavoitolla kaksi kertaa poikineiden lehmien luokassa. Vuoden 2007 Ammujaisissa

Rosetti voitti kolme kertaa poikineiden lehmien luokan ja sai myös Suomen Ayrshirekasvattajien palkinnon.

25


Ayrshire-lehti

2/2011

The LEHMÄ Rosetin lehmäperhe kasvaa sekä tyttärien että poikien kautta

Rosettia yritettiin huuhdella hiehona, mutta tuloksena oli vain poikimisen viivästyminen. Rosetin ensimmäinen poikiminen kaksi- ja puolivuotiaana tuotti sonnivasikan. Toisesta ja kolmannesta poikimisesta saatiin hartaasti toivotut lehmävasikat Joukolan Viennetta ja Joukolan Yosetti. Kolmannen poikimisen jälkeen Rosettia huuhdeltiin pari kertaa, mutta molemmista huuhteluista tuli vain kaksi alkiota, joista lopulta syntyi vain yksi sonnivasikka, Joukolan Amor. Huuhtelun riskit konkretisoituivat, kun Rosetti kehitti kunnon rakkulat eikä meinannut millään tiinehtyä huuhteluiden jälkeen ja poikiminen siirtyi usealla kuukaudella. Neljäs, viides ja kuudes vasikka ovat olleet sonneja. Lauran mielestä lehmä osoittaa todellisen arvonsa vasta hyvien tyttäriensä kautta. Rosetti on tässäkin suhteessa lunastanut siihen kohdistuneet odotukset; se on vahva periyttäjä. Jälkeläisistä ehdottomasti paras on calimerolainen Joukolan Viennetta, josta Laura on todennut heti sen synnyttyä

kotisivuillaan, että vasikka on hieno! Vasikkana Viennetta hankki näyttelykokemusta Lillin junnuvasikkana, mutta luokkiin se ei osallistunut hiehona eikä myöskään ensikkona, koska oli Lauran mielestä liian pieni. Kesällä 2009 Laura päätti pitkästä matkasta huolimatta viedä Viennetan Tyylikäs-näyttelyyn, jossa se räjäytti potin voittamalla sekä luokkansa että näyttelyn grand champion- tittelin! Samana kesänä Viennetta valittiin Ammujaisten varachampioniksi. Seuraavana vuonna kolme kertaa poikineena Viennetta voitti Välkky-näyttelyssä luokkansa ja kruunattiin näyttelyn senior championiksi ja pokkasi lisäksi kakkossijan Mikkelin Farmarissa. Viennetta on emänsä tavoin todella hyväluonteinen lehmä, josta kertoo esimerkiksi se, että Lilli on 12-vuotiaana esittänyt sen näyttelyssä kaksi kertaa poikineiden lehmien luokassa. Viennetta on luokitettu kolmannen poikimisen jälkeen EX90 ja parhaan lypsykauden (2.) tuotos on 9644-3,70-3,44. Tässäpä lehmä, joka on kehittynyt iän myötä! Viennetalla on tytär Joukolan Albertta , jonka isänä on tilasonni Kellcrest He-Man ET (Jerry-Happy

Spirit-BBB Kellogg). Albertta on erittäin mieluisa ensikko, jonka ensimmäinen 305 päivän tuotos on 8058-4,29-3,50 ja luokitustulos GP-82. Neljäskin sukupolvi Rosetin lehmäperhettä on jo kasvamassa Albertan ideostarilaisen tyttären Joukolan Hertan muodossa. Rosetin toinen tytär, hectorilainen Joukolan Yosetti on seurannut emänsä jälkiä menestymällä hiehoaikanaan näyttelyissä loistavasti. Kesältä 2008 on luokkavoitot sekä Farmarista että Yllätyksestä. Jälkimmäisessä näyttelyssä Laura teki historiaa esittämällä Yosetin itse ja hieho valittiin myös junior championiksi. Lehmänä Yosetti ei ole ollut näyttelyssä aavistuksen raskaan luuston laadun vuoksi, mutta on todella mieluisa lehmä upean runkonsa ja luonteensa vuoksi. Luokituspisteet GP-82 kertovat, ettei kokonaisrakenteessakaan ole moittimista. Yosetin ensimmäinen poikiminen oli todella vaikea kohtuun kuolleen lehmävasikan takia ja alun vaikeudet rokottivat tuotostakin. Vaikka toinen kausi jäi poikimisen aikaistumisen vuoksi hieman vajaaksi (289pv), näytti Yosetti lypsäjän lahjansa heruttelemalla tuotosluvuiksi

Joukolan Viennetta ja Lilli Laiholahti Välkky2010-näyttelyssä. Kuva Laura Laiholahti.

26

9927-3,96-3,31. Yosetilla on biologinen tytär Joukolan Hetsetti Ideostarista ja alkiotytär Joukolan Hyasintti ET Remingtonista. Jälkimmäisen Yves rankkasi talvella yhdeksi Joukolan parhaan näköisistä hiehoista. Rosetin pojista kolme on luonut uraa tilasonneina. Vanhin niistä, McCormick Nelsonilainen Joukolan Usco on ollut käytössä kolmella tilalla. Katri Piilolalla on Uscosta karjassaan kahdeksan tytärtä, joita hän kuvailee korkeiksi, syvärunkoisiksi, raamikkaiksi ja äärettömän rauhallisiksi ja hyväluontoisiksi lehmiksi, jotka erottuvat joukosta. Maitotuotos ja pitkämaitoisuus saisivat olla hieman paremmat. Tuula Vanhalakka sai niin ikään kahdeksan tytärtä; sonnivasikoita oli enemmän ja osa niistä menetettiin poikimavaikeuksien takia. Tuula toivoisi uscolaisille selvästi enemmän maitoa ja vahvemmat keskisiteet. Mahtavan kiltin luonteensa vuoksi Usco säilyi hengissä pitkään ja vaikutti vielä Maitorannan tilalla. Marjo Sutinen kertoo, että heillä on Uscosta 16 tytärtä, joissa näkyy se parempi tyyppi, jota hän lähti tavoittelemaankin. Kaksi ensimmäistä on poikinut ja luokitettu GP-81 ja G-76 ja ne lypsävät saman verran kuin tilan muutkin ensikot. Joukolan Amor syntyi alkiosta Heli ja Antti Teiskonlahden karjaan, mutta on ollut Laiholahtien omistuksessa ja tehnyt keikkatöitä Seija ja Hannu Viitasen ja Virva ja Kari Vesasen karjassa. Viitasella on Pokerilaisesta Amorista neljä tytärtä, joihin he toivovat Rosetin ja Corneliuksen jättäneen leimansa. Yves piti tytärryhmää tasaisena ja hyvännäköisenä nähdessään ne noin puolivuotiaina. Myös Virvalla on neljä Amorilaista ja hän kehuu vasikoitaan korkeajalkaisiksi ja hyväluonteisiksi.


2/2011

Ayrshire-lehti

The LEHMÄ Rosetin ura ja tarina jatkuu

Tällä hetkellä Rosetille ja sen perheelle kuuluu hyvää. Rosetti itse on juuri selvinnyt kuudennesta poikimisestaan ja odottelee syksyn mittaan lapsenlapsia sekä Viennetalta että Yosetilta. Näin hyvästä lehmästä toivoisi tietenkin kasvavan suuremmankin perheen, mutta Rosetin huonot huuhtelutulokset ovat olleet jarruna. Onneksi muutamia lupaavia hiehoja on suvussa kuitenkin kasvamassa ja seksattua siementä saatavilla ihan eri tavalla kuin vielä pari vuotta sitten. Laura ja Jouko ovat kiitollisia Kallion Merjalle siitä, että tämä myi Rosetin heille. Paljon olisi jäänyt kokematta ilman Rosettia! On helppo yhtyä kanadalaisten karjanjalostajien mielipiteeseen siitä, että ne tilat, jotka kykenevät myös myymään hyvää eläinainesta

Hjärterum Rosetti ET is a great cow in every respect, but she isn’t “The Cow” for her owners Laura and Jouko Laiholahti because of her very good conformation or because of her good production or neither because of her sweet temperament. The thing is that she started a new era at Joukola herd, an era of good cows, like Laura says. Rosetti is a living example of that how buying a one good cow can give a push to breeding on a farm. She has also given a lot of passion and joy to work in Joukola farm. Rosetti was born in Merja Kallio’s Kurhila herd in Taipalsaari. Laura was visiting Merja and saw embryo sisters Hjärterum Rosetti ET and Hjärterum Roselee ET at the pasture. Back then there wasn’t much Canadian genetics in

Rosetti juuri kuudennen kerran poikineena. Kuva Laura Laiholahti.

eteenpäin, ovat todellisia jalostuskarjoja. Omana kommenttinani voin todeta, että ne, joille

lehmät ovat työn lisäksi huvi ja harrastus, ovat todellisia lehmäihmisiä ja he ovat ”The

Lehmänsä” ansainneet!

Finland and Laura noticed that these two looked very different than other heifers with Finnish background. She wanted to buy other one and Merja wanted to keep Roselee but agreed to sell Rosetti to Joukola. Merja had bought these sisters as an embryo from Urban Svensson from Sweden. From the same combination was also Hjärterum Royal ET born in Tiina and Hannu Toikka’s herd. When Rosetti came to Joukola herd she was something different than the “regular” cows there; she was higher and had more width, depth and style. Rosetti represented totally different style of a cow than we had used to here in Finland. Immediately she also was the favourite of the whole Laiholahti family, also because of her magnificent temperament.

Hjärterum Rosetti has very international pedigree. Her dam is Hjärterum Hjärta 228 EX-92, Swedish show winner with high production. Best year production for Hjärta 228 was 17 035 kilos with 4,4 % fat and 3,3 % protein. Hjärta’s sire was Lagace Marathon and dam sire Finnish bull Luukkaanmäen Miklaus. Rosetti’s sire is Forever Schoon MM Cornelius. Also Rosetti has very good production. Her first lactation was 10301 kilos with 3,90 and 3,22 and on average she has milked in five lactations: 10667 -3,79-3,27. Rosetti was AF-classified on first lactation GP-84, VG-85 on second lactation and VG-86 on third. Her score is 90 for Rump, 86 for Mammary System, 81 for Feet and Legs and 91 for Dairy Strength. So her best qualities are perfect rump, right

style and dairy strength. Also Wayne Bertrand and Norman Boswall were impressed with Rosetti’s front body. It’s very deep and strong, which is a quality that both of these men appraises. Rosetti has always been very calm and nice, now on her older days almost phlegmatic. Rosetti was first time in the show ring in 2004 at Okra show where Yves Charpentier was judging. Nina Nieminen was leading and she members that day forever; magnificent animal which didn’t want to move one inch without pushing and the fear of that this will affect Rosetti’s placement in the class - but finally she was a winner in the torrential rain! In summer 2005 Rosetti was first lactation cow and third in her class at Ammujaiset show and a class winner and reser-

Nina Nieminen

27


Ayrshire-lehti

2/2011

The LEHMÄ ve champion at Välkky show in Tampere. Next year she was a class winner in second lactation cow class in Farmari. In 2007 she was a winner of third lactation cow class at Ammujaiset show. Rosetti has had always very poor flushing records. As a heifer she didn’t give any embryos. Her first calf was a bull but luckily second and third calving gave heifer calves; Joukolan Viennetta and Joukolan Yosetti. Rosetti was flushed again after third calving but she gave only two embryos and the result was only one bull calf, Joukolan Amor. Also her fourth, fifth and sixth calf have been bulls. Laura thinks that a cow shows her true value only through her daughters. Also in this respect Rosetti has fulfilled the expectations; she is a strong brood cow. Joukolan Viennetta by Calimero is definitely her best daughter.

Viennetta was Lilli’s junior handler calf and in summer 2009 she was a grand champion at Tyylikäs Show. And in 2010 Viennetta was again senior champion in Välkky and in second place in Farmari. Viennetta has also a very good temperament. She was a first cow which Lilli lead in the show ring and Lilli was only 12 years then. Viennetta was classified after third calving EX-90 and her best lactatation so far has been second lactation; 9644 – 3,70 – 3,44. Viennetta has a daughter Joukolan Albertta by herd bull Kellcrest HeMan ET (Jerry-Happy SpiritBBB Kellogg). Albertta has milked 8058-4,29-3,50 on first lactation and is classified AF-GP82. Albertta has also a daughter, Joukolan Hertta by Ideostar. Rosetti’s other daughter Joukolan Yosetti did very in the show ring as a heifer

but she has a little bit heavy bone and that’s why she hasn’t been in the shows as a cow. But she has a magnificent body and very good temperament and her classification is GP82. She has two daughters; Joukolan Hetsetti by Ideostar and Joukolan Hyasintti ET by Remington. Yves thought that Hyasintti is one of the best looking heifers at Joukola. Three sons of Rosetti have been used as a herd bull. The oldest one, Joukolan Usco by McCormick Nelson has worked on three farms. Katri Piilola has eight daughters by Usco and she says they are high and deep and all have perfect temperament. But they could milk better and have little better lactation persistency. Also Tuula Vanhalakka has eight daughters by Usco, she would like them to have

more milk and better central ligaments. Marjo Sutinen has 16 daughters by Usco at Maitoranta farm. She says that those all have the type she was looking for. Two of them are in milk and they are classified GP-81 and G-76 and have same amount of milk than all the other heifers in milk at their barn. Joukolan Amor ET was at the herd of Heli and Antti Teiskonlahti but she has worked in the farms of Seija and Hannu Viitanen and Virva ja Kari Vesanen. Both of them have four heifers by Amor and they have good type and good temperament. At the moment Rosetti has just calved sixth time and there is grandchildren coming from Viennetta and Yosetti. Laura and Jouko are very grateful to Merja that she was willing to sell Rosetti to them!

Tehokasta kasvua.

Messu em Miia N äntänä uutila

15 v. ilmaiseksi Sarka-messut • Seinäjoki Areena 3.–4.2.2012 Lisätietoa: www.sarkamessut.fi • 10/5 € Alle vanhempien seurassa.

28


2/2011

Ayrshire-lehti

Takaako kantakirjaus puhdasrotuisuuden? Viime aikoina kantakirjaus on herättänyt vilkasta keskustelua ayrshireväen keskuudessa, eikä suotta. Kantakirjaa on totuttu pitämään takeena eläimen puhdasrotuisuudesta ja valioluokkaa myös jonkinlaisena laatumeriittinä. Lisäksi kantakirjauksen on mainostettu olevan yksi jalostuksen työkalu. Nyt hämmennystä aiheuttavat käyttölistalta löytyvät sekarotuiset sonnit ja niiden melko erikoinen kantakirjaus. Muistissa ovat myös puheet, joiden mukaan tanskalaisia sonneja, jotka eivät täytä Suomen rotupuhtausvaatimuksia, ei tuoda Suomeen. Kantakirjauksessa eläimen isä määrittelee eläimen rodun ja käytössä on perusluokan (ja toki valio, 50-tonnari-, 100-tonnari- ja 150-tonnariluokkien) lisäksi lisäjakso, johon voi kirjata eriasteisia risteytyseläimiä tai eläimiä, joiden sukua ei tunneta tarpeeksi pitkälle. Perusluokkaan voidaan kirjata eläimiä, joiden isät ovat puhdasrotuisia neljässä polvessa. Perusluokan tunnus on A, lisäjaksossa on luokat B1, B2 ja B3. Näistä B1-luokkaan merkitään ensimmäisen polven risteytykset (ayrshirea 50 %), joiden isä on ayrshirekantakirjassa ja eläimet, joiden isä on ayrshirekantakirjassa, mutta joiden emänisää ei tiedetä. B2-luokka on sitten toisen polven (ayrshirea 75 %) ja B3-luokka kolmannen polven (ayrshirea 87,5 %) risteytyksille. Faban nettisivuilta löytyvän ayrshirerodun kantakirjaohjesäännön mukaan ”Kantakirjan lisäjaksoon voidaan merkitä lehmiä, hiehoja ja lehmävasikoita.” Yllättävää kyllä, käyttölistalta löytyy neljä lisäjaksoon

merkittyä sonnia, joista kaksi on B2-luokassa (B2 46149 VR Erling ja B2BB 45581 R David) ja kaksi B3-luokassa (B3BB 45901 R Haslev ja B3 46150 VR Alfa Väla April). Toisaalta Euroopan yhteisöjen komission päätös 2007/371/ EY kohdassa 7 antaa jalostusjärjestöille lisää liikkumavaraa sallimalla myös urospuolisten eläinten merkitsemisen kantakirjan lisäjaksoon. Samassa kohdassa kuitenkin todetaan, että lisäjaksoon merkittyjen urosten geenit saisivat siirtyä kantakirjan pääjaksoon vain niiden naaraspuolisten jälkeläisten kautta. Eikö tämä tarkoita sitä, että käyttölistan sonnien isinä ei missään tapauksessa voisi olla B-luokkiin kirjattuja sonneja? Tällä hetkellä käyttölistalla olevista sonneista kahdella, sonneilla B2BB 45581 R David ja B3 46150 VR Alfa Väla

April, on ayrshirekantakirjan lisäjaksoon merkitty isä. Davidin isä FYN Aks on luokassa B1, minkä ei oikeastaan edes pitäisi olla mahdollista, sillä FYN Aksin isä on punainen holstein Momentum, ja Aprilin isä Alfa on luokassa B2, mikä myöskin on hämmentävää, sillä Alfassa ei ole pisaraakaan ayrshireeikä edes srb-verta; Alfassa on 46,9 % brown swissiä, 6,2 % holsteinia ja 46,9 % tanskan punaista rotua. Sonnin B3BB 45901 R Haslev isä puolestaan on kyllä ayrshirekantakirjan pääjaksossa, mutta emä onkin eri rotua, joten oikeastaan R Haslev on ensimmäisen polven risteytys… Tästä kaikesta huolimatta Faban sivuilla, kantakirjauksen esittelyssä, mainitaan eläinten kantakirjaamisen hyödyistä ensimmäisenä näin: ” Kun eläimesi on kantakirjassa, sen polveutuminen on tarkastettu ja voit olla varma sen

puhdasrotuisuudesta.” Jalostuksessa on tärkeää tuntea paritettavien eläinten taustat ja tietää, minkälaisia ominaisuuksia vanhemmat ja isovanhemmat periyttävät. Netti on näppärä apuväline tiedon etsimiseen. Joidenkin sonnien kohdalla vaan esimerkiksi kantakirjatun emänisän klikkaaminen ei suinkaan vie emänisän arvosteluun ja sukutietoihin vaan sonnihaun hakusivulle. Entisaikojen kantakirjatodistukset olivat arvokkaita papereita ja ne nostivat eläinten arvoa. Nykyään, jos kantakirjaus toimii näin, kantakirjatodistuksille on vaikea antaa arvoa, kun kerran kantakirjauksen perimmäinen tarkoitus, polveutumisen tarkastus ja rotupuhtauden vaaliminen, on jo romutettu. Salla Rautio

Kuva Pirjo Nousiainen

29


Ayrshire-lehti

2/2011

Maunun tilalla kuljetaan omia polkuja

ayrshirelehmien kanssa Maunun tilan pihatto ja kyljessä maitohuone. Kuva: Johanna Hiltunen

Parresta pihattoon

Maunun tila on Markon kotitila. Sukupolvenvaihdos on tehty 1.1.1990 ja Johanna lopetti maatalouslomittajan työt ja jäi tilalle keväällä 1991. Markon ottaessa isännyyden vuodelta 1974 olevassa parsinavetassa oli 18 lypsypaikkaa ja muutama parsi hiehoille. Navettaa laajennettiin vuonna 1995 niin, että lehmäpaikkojen määrä nousi 28:aan ja nuorkarjalle tuli lisää tilaa. Muutaman vuoden ajan sonnitkin kasvatettiin itse teuraaksi, mutta sitten sonnit saivat tehdä tilaa hiehoille, kun hiehojen paikkoja muutettiin lypsypaikoiksi. Lypsäviä lehmiä mahtui sen jälkeen navettaan 34. 2000-luvun alkupuolella ruvettiin suunnittelemaan uutta navettaa, joka olisi pihatto. Vuonna 2005 saatiin ympäristölupa 120 lehmälle 160 päälle nuorkarjaa. Naapurien vastustuksen johdosta navetta 30

Maunun tila sijaitsee Uudessakaupungissa, vanhan Kalannin kunnan alueella. Tilaa isännöivät Marko Mäki-Arvela ja Johanna Hiltunen. Perheeseen kuuluvat myös lapset Matias, 18, joka opiskelee sähköasentajaksi, Matilda, 16, joka aloitti maaseutuyrittäjän opinnot sekä peruskoululaiset Wilhelmiina, 13, ja 9-vuotiaat kaksoset Amanda ja Antti. Tilalla on yhden robotin navetta ja isäntäväki uskoo, että parasta tulosta tehdään ayrshirerodulla. valmistui vasta 2009 ja se on kooltaan puolet siitä, mihin ympäristölupa antaisi mahdollisuuden. Olemassa kuitenkin on laajennusoptio leveyssuuntaan. Uudessa navetassa lypsyn hoitaa Lelyn robotti ja lehmiä on tällä hetkellä 73. Niistä yksi on suomenkarjaa, kaikki muut ayrshireja. Uudessa navetassa on umpilehmien tilat, poikimakarsinat ja pikkuvasikoiden tilavat ryhmäkarsinat. Juottovasikoita lukuun ottamatta

nuorkarja asuu vanhassa parsinavetassa.

Omia suuntaviivoja

Marko ja Johanna haluavat pitää karjansa jatkossakin ayrshirekarjana, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Johanna ihailee erityisesti ayrshiren maidon pitoisuuksia. Kuiva-aineestahan meijerikin maksaa ja muutamalla valkuaiskymmenyksellä kompensoi melkoisen määrän maitokiloja.

Tilalla ei ole tavoitteena mahdollisimman korkea keskituotos vaan mahdollisimman suuri ”viivan alle” jäävä summa. Vuonna 2010 63,4 lehmän keskituotos oli 8774 - 4,31 - 3,58. Lehmistä puolet oli ensikoita, joten tuotoksen voi odottaa nousevan, kunhan karja vakiintuu ja lehmien keskipoikimakerta kasvaa. Toinen strategia, jolla pyritään mahdollisimman hyvään katteeseen, on luomuviljely ja omavarainen rehustus. Pellot on siirretty luomuun tänä vuonna, joten siirtymäkausi on menossa. Viljelyksessä on tällä hetkellä 90 hehtaaria ja se käytetään kokonaan karjan rehuntuotantoon. Navetan rakennuksen yhteydessä tilalla kokeiltiin sinimailasta ja viime vuoden Viron-matkalla Markoon tekivät vaikutuksen virolaiset tilat, jotka ostavat lehmien rehuista vain kivennäiset. Kun pellot siirretään luo-


2/2011

muun ja lähes koko nurmialalle laitetaan nurmen joukkoon palkokasveja (pääasiassa sinimailasta ja valkoapilaa, mutta myös puna-apilaa), lannoitelaskujen lisäksi jäävät pois valkuaisrehulaskut. Viljelykierrossa pari vuotta ilman palkokasveja järjestyy viljelemällä viljaa. Viime syksynä oli ensimmäisen kerran kokeiluluontoisesti syötössä sinimailasta parin kuukauden ajan. Kahden sinimailaspaalin kanssa syötettiin aina yksi tavallinen nurmisäilörehupaali. Koko kokeilun ajan maidon rasvaprosentti nousi näyte toisensa jälkeen ollen lopulta lähes 5. Marko on ollut myös järjestämässä koulutustilaisuuksia omavaraisesta valkuaisen tuotannosta eli innostus asiaan on kova. Vuodesta 2005 asti Maunun tilalla on ollut oma typpisäiliö ja toimilupa siementämiseen. Jalostuksessa lehmiin haetaan hyvien pitoisuuksien lisäksi hyvää rakennetta, mikä tekee eläimistä helppohoitoisia ja kestäviä. Karjassa on paljon jälkeläisiä useammissa sukupolvissa lehmistä Juuli (i: Järvelän Urveli), Vaapukka (i: Sakrintalon Lätsä), Pricilla (i: Ristitien Johde) ja Pampula (i: Isoanttilan Navigaattori). Erityisesti 89470 kilon elinikäistuotoksen lypsäneen Vaapukan tyttärestä Aidasta on paljon jälkeläisiä. Aidan omaksi elinikäistuotokseksi kertyi 85531

Ayrshire-lehti

Maunun tilan hiehoja kesälaitumilla. Kuva: Johanna Hiltunen

kg. Toinenkin Vaapukan tytär, Kettulan Revon tytär Ebba, oli merkittävä lehmä: se tuli 100-tonnariksi vuonna 2005. Siinäpä mallia nuoremmille… Johanna ei uskalla nimetä suosikkilehmiä, sillä niille tuntuu usein tapahtuvan yllättäen jotakin ikävää, mutta tällä hetkellä Purolan Orkon ja Kildare Jupiterin tyttäret ovat erityisen mieluisia. Onnea ja pitkää ikää niille ja kaikille muillekin Maunun tilalla! Salla Rautio

Pikkuvasikoilla on ryhmäkarsinoissaan lokoisat oltavat. Kuva: Johanna Hiltunen

Ape maistuu ayrshirelehmille. Kuva: Johanna Hiltunen

31


Ayrshire-lehti

2/2011

ASMO Ullimullin suku

BUCKARBY DORA 1030432 AAA tettu. Toinen poikiminen tuotti lehmän Asmo Nora 1194453 AAA. Doran elinikäistuotokseksi jäi 35050 maitokiloa pitoisuuksin 5,1-3,7 ja paras vuosi oli 11469-5,3-3,4.

Doran huuhtelut ydinkarjassa

ASMO Ullimulli. Kuva: Tiina Tahvonen

Asmo ydinkarjan perustaminen yhteistyössä ruotsalaisten kanssa merkitsi sitä, että ruotsalaiset karjanomistajat voivat myös myydä huippuhiehojaan ydinkarjaan Jokioisille. Ensim-

mäisten ruotsalaisten joukossa saapui myös Buckarby Dora (i. Torpane – Hyllela), joka tuli yhdessä seitsemän muun ruotsalaishiehon kanssa Suomeen 1.6.1998. Dora oli tuolloin

ASMO Ullimullin tytär Ynnä. Kuva: Tiina Tahvonen

32

tiineenä suomalaissonnista Pirkkulan Eepa. Elämänsä aikana Dora poiki vain kolme kertaa. Kaksi sonnivasikkaa, joista ensimmäinen Buckarby Mora ja toista sonnivasikkaa ei enää os-

Dora huuhdeltiin ydinkarjassa vasta kaksi kertaa poikineena ja huuhtelut tuottivat neljätoista siirtokelpoista alkiota ja uudella omistajalla tehdyssä huuhtelussa saatiin yhdeksän alkiota. Huuhteluissa käytettiin sonneja, Gäddnäs Eskil, Kuusijoen Etroni, Korkeakummun Ivar, Laurilan Ipollo, Ristitien Johde ja Forever Schoon Cornelius ET. Ensimmäinen huuhtelu Eskilillä tuotti vain yhden alkion, tästä saatiin tiineys ja tuloksena lehmä Asmo Orakkel ET 501204864 AAA. Ristitien Johteen yhdistelmästä syntyi Asmo Bigmaker ja Asmo Pisara ET 1206030 AAA, molemmat syntyivät Kautian tilalla Viitasaarella. Pisarasta myytiin keinosiemennykselle Kautian

Buckarby Dora. Kuva: Tiina Tahvonen


2/2011

Ayrshire-lehti

ASMO Ullimullin suku

Buckarby Doran jälkeläisiä kolmannessa polvessa, etualalla Kurhilan Iira, taaempana Kurhilan Idora. Kuva: Lea Järvinen

ASMO Orakkel ET. Kuva: Oy Karjatie Ab

Tippa (i. Peterslund). Huuhtelu K. Ivarilla tuotti alkioita, mutta vain yhden tiineyden, josta syntyi Asmo Pirhakka ET, josta ei sitten suku jatkunut.

sesti, ensimmäinen 305 päivää 9029-4,0-3,1 ja paras kausi oli 14274-3,4-3,1 ja elinikäistuotos 57535-4,2-3,5. Hyvät tuotanto-ominaisuudet se periytti mm. tyttäriinsä Ryssä ET 1230376 A (H. Kingi) ja Ruska ET 1229744 A (R. Johde). Ryssä ET syntyi Kaupin Tilayhtymällä Petäjävedellä, mistä se ostettiin Ydinkarjaan ja myytiin myöhemmin syntymätilalle takaisin. Elinikäistuotosta kertyi 53931-4,0-3,5, ja paras oli 12720-3,8-3,3. Kaupin tilalle siitä jäi kolme tytärtä, jotka jatkavat emänsä jälkiä lypsyssä. Vanhin, Yeltsin (K Lens) on nyt kolme kertaa poikinut, paras tähän mennessä 10444-4,33,7 ja keskimmäinen Aruski (P.Osandur) 8659-4,5-3,7 ja nuorimmainen Eremitaasi (L. Skiitta ET) poikii syksyllä ensimmäisen kerran. Ruska ET 1229744 AAA (R. Johde) syntyi Maitotila Pasianssilla Halsualla. Myös Ruska ET lypsi itsensä 50-tonnariksi. Elinikäistuotokseksi tuli 530594,6-3,7 ja paras 11926-4,23,5. Ruska ET on huuhdeltu kahdesti ja keinosiemennys on ostanut pojat Rintalan Tuhari ET AAA 43780 B (V.Muksu) ja Rintalan Urku ET A 44224 B (K.Okke ). Tällä hetkellä nuorsonnilistoilla on jaossa VR Rintalan Facet Facta ET A 45875 D, jonka emä Aamurusko 1304220 A (L. Modem)

Tytär Asmo Nora 1194453 AAA ja jälkeläiset

Haralan Etron jälkeläinen jatkoi niukkaa alkiolinjaa, hiehohuuhtelun tuloksena oli yksi siirtokelpoinen alkio, josta tuli tiineys ja syntyi Asmo Pohatta ET. Noran oma poikiminen Ristitien Johteesta tuotti hienon lehmän joka on painunut usean ydinkarjassa vierailleen mieleen. Lehmä joka tunnetaan nimellä Asmo Pova 1216926 AAA. Povan hiehohuuhtelut tuottivat vain kolme alkiota, mutta seuraavat huuhtelut 35 siirtokelpoista alkiota. Huuhtelusonnit olivat Kantolan Okke, Pärepuusaaren Osandur, Rinteen Onnenpoju, Niemelän Ooppium ja Heikkilän OmppuLimu. Keinosiemennys osti sonnit Asmo Ylikiva ET (H. Omppu-Limu) ja Asmo Vilja ET (R. Onnenpoju). UuteenSeelantiin ostettiin yhdeksän P. Osandur-yhdistelmää ja Italiaan löytyi loput viisi alkiota, jotka olivat jäljellä, kun italialaiset kävivät ydinkarjassa ja näkivät Povasta valokuvan. Italiaan lähti H. Omppu-Limua neljä ja P. Osanduria yksi. Povan toinen poikiminen tuotti Ty-

risevän Miqurin AAA 40893 C kanssa Asmo Universumin 1255567 AAA. Universum on poikinut nyt kolme kertaa ja tuottanut tähän mennessä 38096 maitokiloa. Paras tuotos 11328-4,2-3,4. Se siirtyi Satulin tilalle huuhdeltavaksi kaksi kertaa poikineena ja jäikin tilalle. Sen ensimmäinen vasikka oli Asmo Yopa 1285598 A (i. A.Peace ET). Yopa loukkasi jalkansa hiehona ja jouduttiin lopettamaan. Toinen vasikka oli sonni, Asmo Amorphis (Viikin Record). Satulin tilalla on kasvamassa Halley (i. R Facet) sekä Suontaassa Asmo Haltija ET (i. S. Turandot). Nuorsonnilistalla on tällä hetkellä VR Asmo Turandot Taro ET.

Tytär Asmo Orakkel ET 50-1204864 AAA ja jälkeläiset

Orakkel ET:n isä on Gäddnäs Eskil ja tästä huuhtelusta ei tullut muuta kuin yksi siirtokelpoinen alkio, mutta joskus sekin riittää, että tulee erinomainen yksilö. Huuhteluissa Orakkelilla olivat sonneina Heikkilän Kingi, Ristitien Johde, Vanhatalon Muksu, Suontaan Nocturno, Lindero, S.W Conn ja Calimero. Suvustaan poiketen Orakkelista tuli kaikkiaan 51 siirtokelpoista alkiota. Orakkel ET lypsi heti ensikkokaudesta lähtien erinomai-

on myös Ruska ET:n tytär. Aamurusko on aloittanut lypsynsä erinomaisesti, ensimmäinen 305 pv on 8801-4,4-3,3. Aamuruskon kotona olevien tyttärien isät ovat R.Facet, Linne ja Asmo Sale ET ja siitä odotellaan genomitestin tuloksia. Orakkel ET:n ”oma vasikka” Sokkeli 1236854 AAA (H. Kuopus) ehti poikia kuusi kertaa, mutta ei ollut niin maitoinen lehmä kuin mitä olisi odottanut. Sen tyttärentyttäret Asmo Ertta ja Asmo Erkkeri (S. Tuima) ovat Suontaassa, mutta tulevat myyntiin jossain vaiheessa. Orakkel ET:n huuhtelu Linderolla, tuotti tämän hetken huippusonnin, Asmo Ullimulli ET:n. Ullimulli on pitänyt arvostelunsa, joka on kauttaaltaan hyvä joka alueella. Se on vakuuttanut ostajat pohjoismaissa; Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Sen annokset ovat olleet kysyttyä vientitavaraa ympäri maailmaa, niitä on viety ainakin seuraaviin maihin: USA, Etelä- Afrikka, Australia, Iso-Britannia, Latvia ja Venäjä. Ullimullin täyssisko Asmo Ulla ET 1262031 AAA tuotti hiehohuuhtelussa hyvän määrän alkioita ja ainakin yksi sonnipoika on ostettu keinosiemennykselle, Asmo Ylex ET (P. Priha), joka odottelee vielä arvostelua. Lisäksi Ullan oma vasikka Asmo Ylla (A. Peace ET) on samassa jamassa. 33


Ayrshire-lehti

2/2011

ASMO Ullimullin suku

ASMO Pova. Kuva: Saku

Orakkelin muutto Ruovedelle

Huuhtelujen jälkeen ydinkarjasta myytiin lehmiä aina tarpeen tullen. Näin saatiin tilaa nuoremmille ja moni voi ostaa kasvattamansa eläimen kotitilalle takaisin. Orakkelin osti kolmen emännän kimppa Tampereen yläpuolelta; Tarja Saarinen, Erika Särkijärvi ja Tuija Suominen. Sijoituspaikaksi tuli Ruovedellä Harjulan tila. Koska Orakkel ET tuli tyhjänä, sitä huuhdeltiin alkajaisiksi. Alkiotulos oli viisi alkiota, joista sitten syntyi yksi sonnivasikka, Harjulan Visio ET (M. Calimero). Orakkel oli mieluinen lehmä, mutta tiinehtyminen tuotti ongelmia. Kun se saatiin tiineeksi, tuloksena olivat sonnikaksoset. Sen jälkeen tiineydet eivät pysyneet

ASMO Universum. Kuva: Oy Karjatie Ab

loppuun asti eivätkä huuhtelutkaan tuottaneet tulosta. Tarja Saarinen osti myös Asmo Ulla ET:n alkioita, joista sai yhden lehmävasikan, Asmo Ylli ET:n (P.Priha). Yllin ensimmäinen 305 pv 9978-4,2-3,4. Ylli on jättänyt karjaan kaksi lehmävasikkaa, Harjulan Helmi (Potter) ja Harjulan Illi (Normandin).

Ja Dora muutti Taipalsaarelle

Kun 2001 kevättalvella järjestettiin huutokauppa Ydinkarjassa, lähti Merja Kallio Taipalsaarelta katsomaan lehmiä ja tapaamaan tuttuja karjaihmisiä. ”Heräteostos, aivan toista lehmää ajattelin ja ostinkin. Doralle ei ollut enää navetassa tilaakaan, mutta soitin Suutarin Minnalle kotipuoleen, heidän navetasta

Kurhilan Rora ET, kuvattu viisi kertaa poikineena (B. Dora x Cornelius). Kuva: Elly Geverink

34

löytyi tilaa ja niin Dora muutti kimppaostona Taipalsaarelle”, kertoi Merja lyhykäisyydessään sen päivän tapahtumista. Dora oli ostettaessa tiineenä sonnista Pardner. Sonnivasikkaa ei enää ostettu jalostukseen. Sen jälkeen Doralle tehtiin huuhtelu sonnilla F S Cornelius ET. Tuloksena oli yhdeksän siirtokelpoista alkiota. Ja miksi huuhdeltiin Corneliuksella? Ainoa asia oli se, että piti saada korkeutta lisää. Tämän jälkeen Dora ei enää poikinut. Kurhilaan jäi huuhtelusta Kurhilan Rora ET 12323394 A, se ehti poikia seitsemän kertaa ja elinikäistuotosta kertyi 583014,4-3,3. Rorasta jäi neljä lehmästä Kurhilaan. Vanhin, K. Ura 1260759 A (McCormic Nelson ET) on poikinut nyt kolme kertaa ja toinen 305 pv

12377-3,8-3,2 ja tehnyt yhden lehmävasikan Kurhilan Iira (A-P Ideostar ET). Ura omaa myös näyttelymenestystä. Se on esiintynyt edukseen jo hieholuokissa, sekä myöhemmin myös lehmäsarjoissa. Seuraava tytär Kurhilan Voralinde 1287269 A (Lindero) on ehtinyt poikia myös kolme kertaa ja toinen 305 pv 10030-3,73,4. Myös K. Voralindella on yksi lehmävasikka, Kurhilan Ham Idora (Du Petit Lac Hammer ET). Nuorimmaiset Roran tyttäret, Kurhilan Hec Eldora (Don-Sher Hector) ja Kurhilan Mod Honora (Lagace Modem) odottavat vielä tulevaisuutta. Jäämme odottamaan mitä tulevaisuus tuo. Syntyykö, vai onko jo syntynyt, uusia Ullimulleja Doran sukuun? Lea Järvinen

Kurhilan Ura ensikkona (K. Rora ET x Nelson). Kuva: Elly Geverink


2/2011

Ayrshire-lehti

35


Ayrshire-lehti

2/2011

Ayrshire 150-TONNARI Ketteräkinttuiset Este ja Lila yhteensä 316 900 kg maitoa Viime syksynä Ayrshirelehdessä 2 / 2010 oli kerrottu 150-tonnari Esteestä. Silloin jo ennakoitiin myös toista 150-tonnaria samalle Rantalan tilalle Vieremälle. Anne Dufva-Lyytisen ja Janne Lyytisen karjassa myös Esteen tyttären tytär Lila on todellakin jo ylittänyt tuon 150-tonnia maitoa. Esteellä on kasassa 155 856 kg ja Lilalla 161 130 kg ja lisää tulee, molemmat ovat karjassa edelleenkin. Yhteensä niiden tuotos on komeat 316 986 kg (25.9.11 mennessä). Tällaiseen tulokseen

meiltä tavallisilta satatonnarilypsäjiltä tarvitaan kolme lehmää. Valtakunnallisen keskimääräisen elinikäistuotoksen mukaan tarvitaan 18 lehmää, kun Annen ja Jannen karjassa se täyttyy kahdella lehmällä!

Rautarouvalehmäperhe

Este (K.Vihtori-L.Miklaus) on 14 kertaa poikinut, 19,5-vuotias ”mummo” kuten Janne sitä nimittää. Se on erittäin hyvässä kunnossa, jaloissakaan ei ole mitään

Kuvassa Lila vas. ja Este oik. laitumella

36

Anne Dufva-Lyytinen and Janne Lyytinen have two exceptional cows in their herd. Both Este and her granddaughter Lila have milked over 150 000 kilos. Together these two cows have milked 316 900 kilos so far. Este is already almost 20 years old and she has calved 14 times. Este isn’t in milk production anymore, she has retired. But she is still in very good shape. Lila is still going strong also and continuing her milk production. Now, after her 10th calving, she has milked 50 kilos per day over 7 months already! vikaa. Este on jo päästetty ”eläkkeelle” maidon tuotannosta ja sille haetaan virallista lehmän eläkepäätöstä. -Kyllä siinä varmaan päätöksen tekijät

hieraisevat moneen kertaan silmiään, kun hakijana on vain muutaman kuukauden vaille 20 vuotias lehmä. Alaikäraja kun on 10 vuotta, niin Esteellä


2/2011

Ayrshire-lehti

ikää on tuplasti. Lila (V.AikaN.Urbaani) on 14-vuotias ja se on Esteen tyttären Jessen (N.Urbaani) tytär, samaa lehmäperhettä. Jessekin lypsi yli 63 000 kg. Lila on poikinut 10 kertaa. Sen paras 305 pv tuotos on 16 204 kg, jonka se lypsi 9. tuotosvuonna. Nyt 10. poikimisen jälkeenkin se on pitänyt maitomäärän yli 50 kg päivässä jo 7 kuukauden ajan! Lila oli sonninemä 2001– 2005, mutta valitettavasti se ei saanut yhtään sonnivasikkaa. Tällaisista lehmäperheistä olevista lehmistä niitä sonneja nimenomaan pitäisi ottaa.

Lilan jälkeläisiä

Suku jatkuu karjassa vahvasti, jälkeläisiä on kertynyt jo 15. Lilan tytär Pella (L.Ipollo) ehti lypsää yli 72 000 kg, mutta jouduttiin poistamaan naulan takia. Sen tyttäriä ovat Venla (Peterslund), Ällä (Mischief) ja Hilla (Yes Sir). Yosefinalla (P.Osandur) on tytär Nemosta. Rantalan Edwina ET (Potter) on syntynyt alkiosta ja sillä on tytär Ingrid (Ideostar).

Anne ja Janne vastaanottamassa Lilan 150-tonnari palkintoa yhdistyksen kevätkokouksessa.

Sini (Peterslund) on juuri poikinut 6.:nnen kerran, eikä ole koskaan tarvinnut eläinlääkäriä. Paras 305 pv on 10 500 kg ja valkuaispitoisuus korkea 3,64. Myös Nella H.Etrosta ja Uni Sperringestä, sekä Haka Facetista, ovat Lilan tyttäriä. Lila on ollut erittäin helppohoitoinen lehmä karjassa,

kuten Estekin. Se on aina erittäin kova syömään, mikä on kiistattoman hyvä ominaisuus kestävälle lehmälle. Kohta Esteellä on 20 vuotta täynnä, eikä Lilan 14 vuottakaan näy yhtään missään. Niiden meno on niin kovaa, että näitä lehmärouvia oli lähes mahdoton saada samaan kuvaan! Kestävät lehmät

kunniaan, tässä esimerkkiä monelle karjankasvattajalle. Hiilijalanjälkikin on näillä huomattavasti parempi kuin nopeasti poistuvilla lehmillä! Tästä karjasta tullaan varmasti kuulemaan jatkossakin. Onnea Annelle, Jannelle sekä karjalle! Merja Kallio

ARO-TANNER - RAKENTEEN PUOLESTA -

AYRSHIRE WINTER SHOW 2011 Kaksoisvoitto Mature Cows / Varttuneet Lehmät -luokassa

Anne Dufva-Lyytinen and Janne Lyytinen have two exceptional cows in their herd. Both Este and her granddaughter Lila have milked over 150 000 kilos. Together these two cows have milked 316 900 kilos so far. Este is already almost 20 years old and she has calved 14 times. Este isn’t in milk production anymore, she has retired. But she is still in very good shape. Lila is still going strong also and continuing her milk production. Now, after her 10th calving, she has milked 50 kilos per day over 7 months already!

Myytävänä taloudellisia ja hyväsukuisia hiehoja ja siitossonneja Tia ja Jyri Tanner Nevankuja 115 64720 Perälä p. 040-591 3033 sähköposti: jyri.tanner@hereford.fi

A RO - TA N N E R

37


Ayrshire-lehti

38

2/2011


2/2011

Ayrshire-lehti

39


Ayrshire-lehti

2/2011

Ayrshire 100-TONNARI Lammilaisia satatonnareita Rokkilan Myrtti 100-1217393 AAA

Annamari ja Tuomo Torttilan Myrtti on Rokkilan tilan toinen satatonnari. Ensimmäinen oli 2001 vuodelta Vikkeli (isä Myllyrannan Sori). Molemmat ovat samaa lehmäperhettä, jonka osuus Rokkilan karjassa on erittäin suuri. Myrtillä on koossa 26.8.2011 mennessä 106949-5284-4,9-37003,5, poikimisia on yhdeksän ja sen toivotaan olevan jälleen tiine, tällä kertaa Jelyca Obliquesta. Polveutuminen Myrtillä on Pirkkulan Eemil - Ojaniemen Vakio - Kukkolan Malmi. Myrtti on itse poikinut viisi lehmävasikkaa, joista nuorin viime vuotinen Hermanska (Asmo Tosikko Et). Aikaisemmilla on ollut epäonnea yllin kyllin ja ne on jouduttu poistamaan hyvinkin nuorena. Mieluisana lehmänä Myrttiä päätettiin huuhdella

Rokkilan Myrtti 100-1217393 AAA

seksatulla siemenellä lehmävasikoiden toivossa. Ensimmäisestä huuhtelusta saatiin R. Elämänlanka Et (Asmo Sale Et), joka on nyt poikimassa

syksyllä, ja seuraava huuhtelu tuotti myös yhden lehmäsen R. Hyacinth Et (Potter). Myrtin elämään on mahtunut kriittisiäkin tilanteita juoksutusmahan

kanssa, mutta utareterveys on ollut ”rautaa”. Koskaan ei ole ollut tulehduksia ja vain kuusi kertaa soluluku on ollut yli satatuhatta, ja näytteitä on otettu joka kuukausi vuodesta 2003. Lahden Farmarissa 2008 Myrtti esiintyi Rokkilan toisen kestävän lehmän Maitikan (L. Apotti) kanssa kestävien lehmien osastolla.

Marttilan Omena 100-1217369 AAA

Marttilan Omena 100-1217369 AAA

40

Marjut ja Ville Marttilan Omenan kokonaistuotos on 121159 maitokiloa, viime vuoden lopussa se oli 1074134647-4,3-3676-3,4. Satatuhatta meni rikki seitsemännen poikimisen jälkeen ja paras 305pv toistaiseksi on 14896667-4,5-497-3,3. Omenan nyt kahdeksasta poikimisesta vain kolme on ollut lehmästä. Vanhin tytär Ufo (V. Muksu) seuraa emänsä jälkiä erittäin


2/2011

Ayrshire-lehti

runsastuottoisena lehmänä. Omenan jälkeläinen Marttilan Estrella (Potter) on vasta poikimassa ja viime vuotinen vasikka on Marttilan Hunaja (Ristourn). Nyt Omenan odotetaan olevan tiine Obliquesta. Sen oma suku on Stensjö - Vaaralan Aika Niittyrannan Ludvig. Runsaista tuotoksista huolimatta Omenan tiinehtyminen on melko hyvä. Ja vaikka se on hiukan matala ja utarekin on matalalla, vetimien sijainti on hyvä ja lypsy onnistuu. Joten jäämme odottelemaan mitä tuleman pitää!

Seppälän Lykky 100-1188258 A

Ulla ja Seppo Riihimäen Lykky on Seppälän tilan viides satatonnari. Polveutuminen on Lähteenmaan Apotti - Iskolan Sivari - Isopuolin Alleri. Lykyn suvussa kestävyys on tuttua. Emä Imikkä ehti lypsää 78619 maitokiloa ja emänemä Nuppu oli tilan ensimmäinen satatonnari. Imikän ensimmäinen vasikka Kullero (Saaren Ugri)

Seppälän Lykky 100-1188258 A

lypsi myös itsensä satatonnariksi. Lykky on tähän mennessä poikinut kaksitoista kertaa ja lehmävasikoita on tullut seitsemän. Vanhin Orvokki (K. Airo) sai kokoon 62600 maitokiloa. Kolme tytärtä on myyty eloon, Suklaa (Botans), Vuokko (K. Togo) ja Esikko (A. Vesa). Tikki (Jaalan Rihma) on kotona

ja viisi kertaa poikineena, ja nuorimmat Hehku (H. Akana) ja Ihme (R Facet ) ovat ainakin toistaiseksi vielä kotona. Lykky on jälleen siemennetty Obliquella ja on tiine. Lykyn tämän hetkinen kokonaistuotos on 4.9.2011 mennessä 115209-4647-4,0-3659-3,2 ja on ollut keskimäärin 11160-

440-3,9-349-3,1. Mitä yhteistä näillä Lammin kestävillä lehmillä on? Niillä on hyvä utareterveys, hyvät jalat, niiden omistajilla on ammattitaitoa ja ne kaikki on siemennetty Jelyca Obliquella. Sekä jokaisella on oma tarinansa. Koosteen teki ja kuvasi eläköitynyt Lea Järvinen

41


Ayrshire-lehti

2/2011

Näyttelyhössötystä... Aina välillä kuulee puhuttavan kalliista harrastuksista. Minullakin on yksi: karjanäyttelyt. Eläinpaikkamaksut, kuljetukset ja vakuutukset, eläinten terveyspaperit ja salmonellanäytteet, ”näyttelymeikit” ja esittelyriimut, oma yöpyminen… Kuluja tulee ja on parempi olla edes laskematta hintaa omalle työlle ja ajalle, joka menee eläinten valmistelussa ja kouluttamisessa. Onko näyttelyissä käyminen sitten sen arvoista? On. Korvaavatko hyvistä sijoituksista saatavat huikeat palkinnot kustannuksia? Yleensä eivät. Aina ei kärkisijojenkaan palkintoja voi kuvailla sanalla huikea ja monesti kotiin tuomisina on vain ”kiva-kun-kävit”ruusuke (Tästä ei nyt pidä vetää äkkinäistä johtopäätöstä, että en arvostaisi osallistumisruusukkeita; arvostan ja nekin päätyvät seinälle.) ja näyttelykokemusta. Saattaa vaikuttaa siltä kuin tässä olisi ristiriita, mutta ei siinä ole. Näyttelyharrastuksessa on monia hyviä puolia. Se voi monelle junnulle olla väylä tutustua eläimiin ja karjatalouteen yleensä ja jopa innostaa lähtemään alalle. Myös niille, joille ala on jo tuttu, näyttelyt

42

voivat antaa paljon. Itsekin olen junnukursseilla opettanut, että eläinten käyttäminen näyttelyissä on mainosta omalle karjalle, että näyttelyissä voi tutustua ja ystävystyä samanhenkisten ihmisten kanssa, että oma karjasilmä kehittyy näyttelyeläimiä vertaillessa ja tuomarin perusteluja kuunnellessa

ja niin edelleen. Hetkinen, montakos eläintä tai alkiota olenkaan myynyt? Suunnilleen nolla. Uusia ystäviä? Huipputyyppejähän näyttelyissä kyllä tapaa, mutta suurin osa on ollut tuttuja jo muutenkin. Karjasilmä? Varmasti olen kehittynyt eläinten arvioinnissa, mutta oma kiinnostus, luoki-

tusten seuraaminen ja asiaan perehtyminen muuten ovat ehkä vaikuttaneet enemmän kuin näyttelyt. Mikä minua ja muita näyttelyharrastajia sitten vetää kehiin vuodesta toiseen? Mikä mystinen taika saa tinkimään omasta hyvinvoinnista (eli syödään vähän jotakin ja nukutaan


2/2011

vähän jossakin, JOS satutaan ehtimään) siksi, että rakkaalla mansikilla olisi kehässä varmasti puhdas häntätupsu, suora selkälinja ja optimaalisesti täytetty utare? Avainsanat ovat tunnelma ja yhteishenki. Jo eläinten koulutusvaiheessa tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden harrastajien kanssa luovat esimerkiksi Facebook-päivitykset tyyliin: ”Näyttelystarani jo MELKEIN osaavat käyttäytyä”. Eläimen peseminen ja klippaaminen ja muu valmistelu jatkavat hengen nostatusta (”Jes, olen klipannut jo yhden! Enää viisi jäljellä…”) ja samojen työvaiheiden toistuessa näyttelypaikalla ne tiivistävät tunnelman kihelmöiväksi jännitykseksi h-hetken lähestyessä. On myös hienoa yhä uudelleen huomata, miten näyttelyissä saa tarvittaessa apua, kannustetaan muita ja jopa jaetaan ystävällisiä vinkkejä, miten eläimen voisi saada näyttämään vielä paremmalta. Toisinaan vihjeet koskevat esittäjääkin (”Salla, sulla on paskaa naamassa…”). Muiden harrastajien lisäksi näyttelytohinassa tulee tutustuttua myös mukaan pakattuihin eläimiin ihan toisella tavalla kuin kotioloissa. Paljon paapotut ja puunatut näyttelyeläimet ovat ihan toisenlaisia käsiteltäviä joka tilanteessa kuin ne kollegansa, jotka eivät ole päässeet tutustumaan suureen maailmaan kotitilan ulkopuolella (omatoimisia tutustumisretkiä ei nyt tässä yhteydessä lasketa). Parhaimmillaan eläimen ja ihmisen välille muodostuu suhde, jossa osapuolet luottavat toisiinsa jopa hämmentävän paljon. En minäkään nyt ihan joka lehmän viereen nukahtaisi ja kai suurin osa eläimistä sentään nousee ylös, kun niiden korvakarvoja rupeaa klippaamaan… Erityi-

Ayrshire-lehti

sesti suurelle yleisölle avoimissa tapahtumissa, joissa on paikalla myös kaupunkilaisia, eläinten erityisen hyvä kohtelu ja niiden luottavaisuus ja rauhallisuus ovat hyvää mainosta maidontuotannolle. Tietysti joskus voi väsyttää vastata vielä sen seitsemännentoistakin kerran kysymyksiin eläinten rodusta tai siitä, miten paljon ne lypsävät, mutta tärkeää pr:ää sekin on. Sitä paitsi, kun huudahdukseen ”Voi, miten pieni lehmä! (hieho – toim. huom.) Onpa se söpö! Saako sitä silittää?!” vastaa myöntävästi, voi helposti tarjota pienelle cityihmiselle unohtumattoman elämyksen. Tuli muuten parsirivin päässä ollut pikkuhieho Farmarissa hyvin silitetyksi… Näyttelyt ovat myös mainiota vaihtelua arkeen. Onhan se tietysti vähän absurdia, että muutaman, hassun eläimen ruokkimiseen, juottoon, lypsyyn ja puhtaanapitoon saa käytettyä koko päivän, mutta se ei kerro tehottomuudesta vaan tarkkuudesta ja on osa näyttelykuviota. Kuvaan kuuluvat myös mm. kummalliset lypsyajat, talutustreenit illan jo pimetessä ja jossain vaiheessa myös se, että tuntuu olevan koko ajan kiire. Haluaisin lisätä asiaan kuuluvien juttujen listaan myös ”navettakahvion”. Voin seuraavallakin kerralla tarjota kahvimaidot, jos olen reissussa lehmän kanssa. Tavataan Talvinäyttelyssä! Salla Rautio

43


Ayrshire-lehti

2/2011

Vasikkateema

Ayrshirekasvattajien kummivasikka Helixin vuosi

Mapleburn Calimero Helix ET virallisessa potretissa. Kuva Elly Geverink

Mapleburn Calimero Helix ET on Ayrshirekasvattajien oma kummivasikka. Helixin tarina sai alkunsa Talvinäyttelyn Sale of Stars -huutokaupasta, josta sen osti omakseen viisi karjanomistajaa jännittävän huutokilpailun päätteeksi. Helix on saanut huutokaupan jälkeen viettää leppoisan lapsuuskesän Marttilassa ison hieholauman jäsenenä ja kasvaa samalla kohti tulevia haasteita. Helix ei vielä syntyessään lokakuussa 2010 tiennyt, että sille oli varattuna aivan erityinen tehtävä. Sen suuremmin miettimättä tulevaa se vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet syntymätilallaan Kurhilassa Merja Kallion hyvässä hoidossa. Helmikuussa tuli emännältä kehotus kavuta eläinkuljetusautoon ja niin Helix aloitti pitkän 44

matkan kohti Seinäjokea ja siellä järjestettävää Ayrshiren Talvinäyttelyä ja Sale of Stars -huutokauppaa. Helixin pieni ja pörröinen, mutta hyvin jalopiirteinen, pää oli hieman pyörällä pitkästä matkasta. Mutta ei hätää, matkajännitys karisi nopeasti, kun se huomasi itselleen varatun muhkealla olkikasalla pehmustetun karsinan. Siellä kelpasi levätä matkan rasitukset ja samalla tarkkailla ympäröivää hulinaa, jota totisesti riittikin jokaiselle päivälle.

Huutokaupan kallein eläin

Ayrshirekasvattajien vuotuinen Sale of Stars -huutokauppa on tullut tunnetuksi korkeatasoisesta eläinaineksesta, jota siellä on kaupan.

Tämän vuoden helmikuussa pidetyn huutokaupan kiistatta kiinnostavin myytävä eläin oli 4 kuukauden ikäinen, kanadalaisesta alkiosta syntynyt lehmävasikka, Mapleburn Calimero Helix ET, jonka tiedettiin olevan todella upean ja huipputuotoksisen lehmän jälkeläinen. Vasikan ympärillä riitti katsojia ennen huutokauppaa ja tulevaa myyntihintaa arvuuteltiin. Huutokauppaeläinten valmistelusta huolehti joukko nuoria, jotka samalla saivat englantilaiselta Colin Davidsonilta opetusta eläinten valmistelussa. Helix sai itseoikeutetusti toimia klippausdemonstraation mallieläimenä ja tästä tehtävästä se suoriutui todella kylmähermoisesti kuin olisi syntynyt esiintymään. Huutokauppapäivänä tun-

nelma tiheni sitä mukaa kuin Helixin myyntivuoro läheni. Etukäteen oli suunniteltu, että yritämme ostaa Helixin kolmen tilan yhteiseksi ja huutaja oli jo sovittuna. Vihdoin Helix asteli kehään Yves Charpentierin esittämänä. Hinta alkoi nousta, lopulta oli enää kaksi huutajaa, jotka vuoron perään korottivat tarjoustaan, kunnes tuli hiljaista, viimeinen tarjous oli annettu ja meklarin nuija kopahti: myyty hintaan 4600 €! Nuijankopautuksen jälkeen alkoi kuhina – kuka sai eläimen? Pienen ajan kuluttua selvisi, että nuo kaksi sinnikästä huutajaa olivat loppumetreillä todenneet, että kannattaako tässä keskenään kilpailla, ostetaan eläin kimppaan. Ja näin Helixin omistajiksi tuli kolmen tilan sijasta viisi; Hannu Huitti, Laura Laiholahti, Eija Kodis, Marjo Jaakkola ja Minna Kotila. Erinomainen osoitus siitä mitä karjanomistajien yhteistyöllä parhaimmillaan voi saavuttaa! Yhteisellä päätöksellä sovittiin, että Helix lähtee kasvamaan Marttilaan Joukolan tilalle ja ”syndikaatti” myös esitti toivomuksen, että Helixiä alettaisiin kouluttaa tulevia näyttelyitä silmällä pitäen. Pian huutokaupan jälkeen tuli Ayrshirekasvattajilta pyyntö saada Helix yhdistyksen kummivasikaksi, koska se olisi vasikka, jonka edesottamukset kiinnostaisivat vielä huutokaupan jälkeenkin. Tähän pyyntöön Helix omistajineen suostui ilomielin.

Uudessa kodissa

Automatka Talvinäyttelystä uuteen kotiin Marttilaan sujui jo rutiinilla ja heti perille saavuttuaan Helix asettui taloksi


2/2011

Ayrshire-lehti

Vasikkateema kuin olisi ikänsä asunut Joukolan tilalla. Emme voineet kuin ihailla tuon nuoren eläimen hyvää käytöstä ja luottamusta ihmiseen. Mitään toimenpidettä ei ollut, mistä se olisi hermostunut. Karsinan siivous, harjaus, talutus, klippaus, kaikki kävi. Kevättalven aikana Helix jatkoi kasvamistaan ja jo yhdellä silmäyksellä oli helppo nähdä, että se oli selvästi ikätovereitaan korkeampi. Talutusharjoituksia tehtiin viikoittain silmälläpitäen toukokuussa järjestettävää Muurikki-näyttelyä, jossa oli tarkoitus tehdä ensiesiintyminen.

Näyttelyissä ja valokuvamallina

Helix on alusta asti ollut erittäin helppo talutettava ja yhteistyöhaluinen olipa homman nimi mikä tahansa. Oli siis itsestään selvää, että Helixillä osallistutaan näyttelyluokkien lisäksi myös junnukisoihin. Tähän mennessä Helixillä on takana kaksi näyttelyreissua, Otavan koulutilalla järjestetty Muurikki toukokuussa sekä Porin Farmari-näyttely kesä-heinäkuun taitteessa. Muurikissa tehty debyytti ei juuri paremmin olisi voinut sujua, sillä kotiin tuomisina oli luokkavoitot sekä Lillin ja Helixin junnukilpailusta että näyttelyluokasta. Farmarissa

takana ja pyysi Lilliä makaavan Helixin viereen poseeraamaan. Koko tämän ajan Helix tonki väkirehua ruohon seasta ja makasi täysin levollisena ruohikolla. Kun Elly oli ottanut tämän ex-tempore-kuvansa, Helix nousi pyydettäessä säyseästi jalkeille ja lähti taluttajansa kanssa kohti navettaa. Huh, mikä tilanne, mutta koska se päättyi onnellisesti, uskalsimme myöhemmin jopa hieman nauraa tuolle tapahtumalle sekä hiehon ahneudelle.

Helix ja Lilli Laiholahti Muurikki-näyttelyssä. Kuva Laura Laiholahti

Helix ei aivan samaan yltänyt, mutta sijoittui silti isossa 20 hiehon luokassa hienosti viidenneksi. Junnukisoissa sen sijaan Lilli ja Helix voittivat jälleen luokkansa. Elokuun alussa hollantilainen valokuvaaja Elly Geverink tuli Suomeen kuvaamaan ja tottahan myös Helix piti hänellä kuvauttaa. Helixin valokuvaaminen onnistui mainiosti, mutta poistuessaan kuvauspaikalta Helix säikäytti koko talkooporukan. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti ja erikoisesti; Helix laskeutui kuvauslavalta, huomasi maassa keon väkirehua ja kurotti sitä samalla

kun sen jalat jatkoivat kävelyä, riimusta taluttava henkilö koetti saada eläimen pään maasta ylös, mutta hieho ei tullutkaan perässä vaan se kaatui niskat kaksin kerroin maahan. Aika pysähtyi muutamaksi sekunniksi ja jokainen ehti mielessään ajatella, että se oli hiehon menoa se. Kunnes huomasimme, että eläin syö koko ajan maassa olevaa rehua, vaikka sen pää on kääntynyt ruumiin alle! Nopeasti saimme Helixin kieräytettyä normaaliin makuuasentoon ja samassa Elly, joka oli huomannut saaneensa mahdollisuuden erikoisen kuvan ottamiseen, oli kameran

Helix laiduntaa laumatovereidensa kanssa Joukolan tilalla. Kuva Laura Laiholahti

Tulevaisuudensuunnitelmia

Noiden kahden näyttelyn lisäksi Helixin aika on kulunut kesälomaa viettäen laitumella, jossa se on saanut kasvaa rauhassa. Ja kyllä se onkin kasvanut! Pienestä vasikastamme on kuin varkain kehittynyt korkeajalkainen vuosikas hieho, joka tällä hetkellä on samankokoinen ellei jopa kookkaampi kuin pari kuukautta vanhemmat kanssasisarensa. Jo nyt voi nähdä, että tästä hiehosta tulee aikanaan korkea ja tyypiltään tyylikäs lehmä. Helix on nyt varttunut siihen ikään, että sen omistajajoukon on pian aika istahtaa pohtimaan, millä sonnilla Helixiä ryhdytään huuhtelemaan. Onhan toki tärkeää, että hänen kullanarvoista perimäänsä saadaan lisättyä jo siksikin, että jokainen omistajista saisi itselleen edes yhden pikku-Helixin. Nähtäväksi jää tuleeko tämä yhteisomistus ”vaatimaan” lisäksi reissun Kanadaan tervehtimään Helixin äitiä, Mapleburn Lorealia. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin matkata hyvällä porukalla sukuloimaan! Mutta sitä ennen tulemme Helixin kanssa ensi helmikuussa Talvinäyttelyyn morjenstamaan tuttuja. Siispä tapaamisiin Seinäjoella, muistattehan tulla tervehtimään Helixiä! Laura Laiholahti 45


Ayrshire-lehti

2/2011

Vasikkateema

Vasikka kasvaa paremmin kaverin kanssa Pienten vasikoiden kasvua seurattiin alle viikon iästä vieroitukseen Ohion yliopiston kokeessa. Vasikat jaettiin ryhmiin kasvatettavaksi joko yksilökarsinoissa ja igluissa tai pareittain yhdistämällä kaksi iglua yhteisellä etutarhalla. Myös juottomenetelmää verrattiin ryhmittäin joko pullolla tai sangolla juotettaviin. Vettä ja startti väkirehua oli vapaasti tarjolla. Vasikat punnittiin viikoittain ja vieroitettiin kuudesta yhdeksään viikon iässä. Kasvatus pareittain lisäsi jonkin verran vasikoiden kuiva-aineen syöntiä verrattuna yksin oleviin ja pullojuotto paransi samoin vähän kasvua verrattuna sankojuottoon. Hoard’s Dairyman 10.4.2011, suom. Mirja Koljonen

Mitä navetan täynnä pitäminen maksaa eli 5 myyttiä uudistuskustannuksista Uudistus on rehukustannuksen ja työmenekin jälkeen suurimpia muuttuvia kustannuksia maidontuotannossa. Poistuvan lehmän tilalle hankittu tai kasvatettu hieho voi maksaa hyvin erilaisia hintoja. Uudistuskustannus on laajempi käsite ja tarkoittaa sitä kustannusta, joka syntyy kun karjan lehmämäärä pidetään vakiona. Näihin kustannuksiin vaikuttavat tekijät ja tulos voi olla toinen kuin äkkiseltään uskoisi. Seuraavat ennakkokäsitykset ovat meille tuttuja, mutta pitävätkö ne aina paikkansa?

1. Suuri poisto% tarkoittaa korkeita uudistuskuluja.

Hyvin usein totta, mutta ei välttämättä. Karjassa voi olla korkeat poistot, mutta toisaalta korkea tuotos, hyvä terveystilanne ja alhainen kuolleisuus. Tällöin poistot tapahtuvat hyväkuntoisina teuraina, joista saadaan kelvolliset tulot ja suuri maitomäärä ”laimentaa” uudistuskuluja.

2. Alhainen tuotos ei ole kannattava.

Itse asiassa alhainen tuotos voi olla kannattava, jos se yhdistyy alhaisiin tuotantokustannuksiin. Myös uudistuskulut ovat alhaisia, jos kuolleisuus on vähäistä, poisto% on alhainen ja teurasarvo on hyvä. 46

3. Maidontuottaja myy vain maitoa.

Tosiasiassa tilat myyvät myös paljon lihaa. Hyvä teurasarvo kompensoi uudistuskustannuksia, kun teuraaksi myydään hyväkuntoisia eläimiä laktaation lopulla eikä hoikkia vastapoikineita tai jopa laihtuneita ontuvia lehmiä. Lehmien kuolleisuus, lopetukset ja huonot teurastulot nostavat vastaavasti uudistuskustannuksia.

4. Alhaiset poistot laskevat uudistuskuluja.

Eivät aina. Vähätuottoisien lehmien pitäminen ja niiden uudistuksen siirtäminen liian pitkälle niin, että myös teurasarvo laskee, ei vaikuta suotuisasti uudistuskustannuksiin.

5. Karjan hyvä terveys ja alhaiset poistot ovat sidoksissa toisiinsa.

Eivät välttämättä. Alhaiset uudistuskulut syntyvät kun terveessä karjassa sen omistajat ja hoitajat osaavat tehdä hyviä ja taloudellisia päätöksiä tuijottamatta poistoprosenttia. Hoard’s Dairyman 25.8.2011 Lyh.ja suom.Mirja Koljonen


2/2011

Ayrshire-lehti

Vasikkateema

Ummessaolokauden pituus ja sen vaikutus vasikkaan USA:ssa käytiin läpi 14 vuoden tarkkailuaineisto, josta selvitettiin ummessaolokauden pituus ja sen yhteys poikimisvaikeuksiin ja vasikkakuolleisuuteen. Kun tarkasteluun otettiin vain poikimavaikeudet, niin tulokseksi saatiin, että mitä lyhyempi ummessaolo, sitä helpompi poikiminen. Poikimavaikeudet eivät kuitenkaan enää lisääntyneet, kun ummessaolo venyi yli 66 vrk pituiseksi. Jos tarkasteltiin vasikkakuolleistuutta alle 48 h syntymästä, niin optimi ummessaolo oli välillä 51 ja 65 vrk. Erittäin lyhyt alle 35 vrk tai hyvin pitkä ummessaolo, yli 71 vrk, nostivat kuolleisuutta. Osasta aineistoa tutkittiin

myös syntyneiden hiehovasikoiden selviäminen ensimmäiseen poikimiseen. Umpikauden vaikutus ulottui sinnekin, sillä 3 % vähemmän hiehoja selvisi poikimiseen, jos ummessaolo oli alle 30 vrk ja vähennys oli noin 1,5 %, kun emän ummessaolo oli normaalia pidempi, eli kolmesta neljään kuukautta. Vasikkakuolleisuuden kannalta, syntymästä ensimmäiseen poikimiseen asti, suotuisin ummessaoloaika on se kaikkein yleisin, eli kaksi kuukautta plus miinus 5 päivää. Hoard’s Dairyman 10.8.2011 suom. Mirja Koljonen

Näin meillä, mites teillä?

Erilaisia ratkaisuja vasikoiden hoitoon Pyysimme muutamia kasvattajia kertomaan kuinka heidän tilallaan on vasikoiden alkuhoito ratkaistu. Tämä on aihe, joka herättää usein keskustelua ja tuntuu, että se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimikaan naapurissa. Ja yhtälailla meillä jokaisella on tavoitteena hyvinvoiva vasikka, josta kasvaa aikanaan tuottava lehmä!

Kysymykset:

1. Minkälainen on vasikoiden alkuhoito heti syntymän jälkeen? 2. Minkälaiset ovat tilanne vasikkatilat? 3. Miten juotto on toteutettu? 4. Millainen on vasikoiden ruokinta? 5. Ajatuksianne vasikanhoidosta, hyviä ja huonoja puolia?

Juha Kuitunen

Tilalla on 90-luvun alussa rakennettu 2-rivinen pihatto, robottilypsy, lehmiä noin 50. 1. Emän annetaan nuolla vasikka kuivaksi, 0,5-2 tuntia poikimisen jälkeen emä lypsetään ja vasikka siirretään yksilökarsinaan ja juotetaan ensimmäisen kerran. Vierihoitoa ei harrasteta, sillä poikimakarsinat eivät ole olosuhteiltaan pienille vasikoille hyviä. 2. Alle 3-4 viikkoa vanhat vasikat pidetään yksilökarsinoissa, koko 1,9 m2. Karsinoiden ritilät on peitetty vanhoilla parsimatoilla. Kuivikkeena olkea. Talvella voidaan käyttää säteilylämmitintä. Navetan lämpötila talvella 3-6 astetta. Vanhemmille juotettaville ollaan parhaillaan remontoimas-

sa kahta ryhmäkarsinaa, joissa osittain ritiläpohja. Toiseen karsinaan tulee makuualue olkipohjalla, toiseen Promat-

parsipedillä. 3. Vasikat juotetaan tuttiämpäreistä kahdesti päivässä. Yleensä n. kahden viikon iässä

Kuva: Saija Räikkönen.

47


Ayrshire-lehti

2/2011

Vasikkateema maidosta siirrytään Starttiin, juomaa 8-12 l/pv vasikan juontihaluista riippuen. Samoihin aikoihin vasikoille aletaan antamaan mysliä ja lypsävien apetta. Ryhmäkarsinoissa olevat vasikat ovat tähän asti juoneet joko rivissä olevista ämpäreistä, tai isommasta astiasta hapanjuottotuteista. Juomaa ei hapateta. Jatkossa saatetaan hankkia juottoautomaatti. 4. Nykyiset yksilökarsinat ovat hankalia, tyhjennys on tehtävä käsin. Ryhmäkarsinoissa on eri-ikäisten vasikoiden tasapuolinen juotto vaikeaa. Vasikat ovat samassa ilmatilassa lehmien kanssa. Jos tilaa olisi, niin kaikki juottoikäiset kasvatettaisiin yksilökarsinoissa. Irrotettavilla väliseinillä karsinoita pystyisi yhdistämään ja isommat vasikat voisivat olla pareittain tai pienissä ryhmissä. Karsinoiden koneellinen tyhjennys olisi myös ehdoton.

Jukka-Pekka Köngäs

Tilalla on parsinavetta ja 20 lypsävää. 1. Juotan vasikan ihan heti syntymän jälkeen, eli silloin kun emä vielä nuolee sitä. Minusta silloin vasikka on ihmeen helppo juottaa. 2. Vasikan ensimmäinen majapaikka on yksilökarsina, noin 190 cm x 120 cm (tunnustan, että hätätilanteessa tässä on ollut kaksikin vasikkaa). Karsinan pohjalla on puuritilä ja kuivikkeena olkea. Vastasyntynyt on alussa aina yksin, mutta karsinoissa on ”seurusteluaukot”. Viimeistään kahden kuukauden iässä vasikka muuttaa ryhmäkarsinaan, usein jo aiemmin. Ryhmäkarsinassa on vinolattia ja kuivikkeena käytetään kutteria. 3. Vasikat juotetaan tuttipullolla tai tuttiämpärillä. Juotto tapahtuu neljä kertaa päivässä, 1,5 - 2 litraa mai-

toa kerralla, riippuen vasikan koosta. Samalla ne saa totutella säilörehuun ja väkirehuun. 4. Juotto neljä kertaa päivässä tuttipullolla on kohtalaisen työlästä, riippuu tietenkin vasikoiden määrästä. Hoitaminen on kuitenkin palkitsevaa, on mukava nähdä hyvinvoiva vasikka.

Minna Rajakangas

Tilalla on robottipihatto, lehmiä reilu 150. 1. Lehmät poikivat pehkupohjaisissa poikimakarsinoissa. Vasikat saavat olla emänsä kanssa muutamasta tunnista vajaaseen vuorokauteen. Riippuu ajankohdasta milloin poikii. Vasikat juovat itse ensimmäiset juustomaidot emistään, tai emä lypsetään ja maito juotetaan tuttipullolla vasikalle. 2. Vasikat menevät ensimmäiseksi vauvalaan, jossa on kuivikepohjaiset yksilökarsinat.

Siellä ne saavat maitoa tuttipullosta kaksi kertaa päivässä ja lisäksi vasikkamysliä. Maitomäärä riippuu juojan koosta. 3. Noin kuukauden iässä vasikat siirtyvät ryhmäkarsinaan, jossa on vapaasti saatavilla mullinherkkua ja lehmien apetta, maitojuotto jatkuu samana, eli kaksi kertaa päivässä tuttipullosta. Minä juotan ne itse ja teen sen siksi, koska se on minusta kivaa. Tästä johtuen ei ole automaattijuottoa. Olen juottanut vasikat jo kolmen vuoden ajan kahdesti päivässä ja vasikat ovat edelleen hengissä ja hyvännäköisiä.

Kuvassa Faucher Poker Opalin emä, Faucher Loto Opa.

Tulossa huuhteluun lokakuussa 2011

Huuhdellaan kevättalvella 2012 Faucher Poker Opal ET

Des Prairies Princess ET

(Des Prairies Prudam EX91-3E-CAN x Poker) huuhtelusonnina sex Burdette! Princess on jo nuorella iällä näyttänyt kyntensä näyttelykehissä: Välkky 2010 luokkansa 2., Farmari 2010 luokkansa 2., Muurikki 2010 luokkansa 5., AWS 2011 luokkansa 2., Muurikki 2011 luokkansa 1. ja Junior Champion! 48

(Faucher Loto Opa EX95-CAN x Poker) huuhtelusonni vielä avoin.

Tervetuloa tutustumaan!

PÄIVÖLÄN TILA Jani Kivilahti puh. 045-2732340 - Saija Räikkönen puh. 040-7314232


0911_Finland.qxd:Layout 1

2/2011

9/23/11

7:53 AM

Page 1

Ayrshire-lehti

by, EX 92 arms Wilton Lib 2007 Dam: Covey-F Jr. 2 Year Old08 an ric me l-A Al Old 20 Reser ve an Jr. 3 Year ric me l-A Al HM

Libby’s Lochinvar

Spring-Vale Burdette Apple 1st Fall Calf at 2009 All American Dairy Show

Ronn-Ayr Burdette Ginny, VG 87

Grace Valley Burdettes Wilma 5th

Bar-Vue Burt Sara

Ski-Pal Burdette Hannah

Ronn-Ayr Burdette Gentle

Dam

Product of the U.S.A.

49


Ayrshire-lehti

2/2011

Kevään ja kesän 2011 luokituskierrokset

Rasilan Cal Pirpana menestyi hienosti Ayrshire Winter Show’ssa ja se luokitettiin näyttelyn jälkeen AF-VG86. Pirpanan omistavat Seija ja Hannu Viitanen Lammilta.

Kuluvan vuoden ensimmäinen luokituskierros starttasi heti Ayrshire Winter Show’n jälkeen tai oikeastaan jo ennen näyttelyä. Helmikuun kierroksella luokitettiin 428 lehmää ja 6 sonnia 50 tilalla. Ihan hyvä määrä, mutta monelta oli ehkä jäänyt huomaamatta, että tänä vuonna oli vain 2 luokituskierrosta ja siksi seuraava eli syyskuun kierros täyttyikin nopeasti. Todennäköisesti luokitettavien eläinten määrä tulee tänäkin vuonna, kuten myös viime vuonna, olemaan yli 1000, vaikka luokituskierroksia oli vain kaksi. Koska mukaan tulee koko ajan myös uusia tiloja, ensi vuonna todennäköisesti tarvitaan jälleen 3 luokituskierrosta, jotta kaikki halukkaat varmasti saavat luokituskäynnin. Lisäksi suurin osa

tiloista haluaa luokituksen vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Kierroksen tulokset

Tällä kierroksella ei luokitettua yhtään excellenttiä ja VG-tuloksia oli suunnilleen sama määrä kuin syksyn kierroksella, nyt 9 kpl ja 2,1 %. Good Plus -tuloksia oli sen sijaan ennätysmäärä, 127 kpl ja 29,67 %. Lähes joka tilalla saatiin vähintään yksi GP-tulos. Ilahduttavan moni luokitti kaikki karjansa ensikot. Yli 75 pisteen tuloksia oli tällä kierroksella 67,52 prosenttia.

In February 428 cows and 6 bulls were AF-classified in 50 farms. There wasn’t any Excellents but 8 VG and 127 GP-results. Lindero is still leader of the bull chart but Mapleburn Remington came to list as a new bull and went right away to second place! Best Finnish bull in the chart is Kildare Uliver ET, a Conn son, with 35 % of daughters classified GP or higher. tyttärien osuuden noustessa 30 prosentista 35 prosenttiin. Myös Purolan Orkko parantelee asemiaan Vaaralan Ajan, Ristitien Johteen ja tilasonni Hjärterum Rardnerin takana, ohittaen Oravan, OmppuLimun ja Kellin. Orkolla on nyt 151 luokitettua tytärtä. Kaikki yli 75 pistettä saaneet lehmät, sonnitilastot ja muuta tietoa luokituksesta hinnastoineen löydät kotisivuilta kohdasta: Luokitus. Toivotamme uudet tilat tervetulleeksi käyttämään AF-luokitusta! Minna Kotila

Remington heti sonnilistan kakkoseksi

Mapleburn Remingtonin tyttäriä tuli helmikuun kierrok-

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain kevään ja kesän 2011 kierroksilla: KPL % Excellent 90-97 - Very Good 85-89 9 2,1 Good Plus 80-84 127 29,67 Good 75-79 153 35,75 Good 70-74 74 17,29 Fair 60-69 65 15,19 Yhteensä 428 100 %

50

sella ja sitä ennen luokitetuksi 18, joten Remington pääsi nyt sonnilistalle ja sijoittuu siellä toiseksi! Remingtonin tyttäristä 56 % on luokitettu Good Plus tai paremmin. Lindero säilytti vielä ykkössijansa 61 prosentilla, mutta kuinkahan mahtaa käydä syyskuun luokituskierroksen jälkeen, kun Remingtonin tyttäriä luokitetaan yhä enemmän? Remingtonin ja Linderon tyttärillä ei ole yhtään Fair-luokitusta, kun Linderon ainokainen Fair-luokitettu tytär nosti luokitustaan. Muita tällaisia sonneja ovat uudet listalle päässeet sonnit Normandin ja Cacylite, vaikka ne eivät aivan tilaston kärkisijoille ylläkään. Dilligent pitää hallussaan sonnitilaston kolmossijaa. Toinen uusi korkealle sijoittuva tulokas sonnilistalla on Orraryd, jonka tyttäret ovat myös saaneet hyviä luokitustuloksia ja sonnin sijoitus on 9. Muita uusia sonneja listalla ovat siis Normandin (sijoitus 25.), Cacylite (44.) ja viimeiseksi sonniksi listalla päätyvä Piuha (76.). Suomalaisista sonneista Kildare Uliver parantaa edelleen sijoituksiaan GP luokitettujen

AT Vinssi oli toinen helmikuun kierroksella korkeimman luokituksen (AFVG86) saaneista lehmistä. AT Vinssin omistavat Tia ja Jyri Tanner Teuvalta.


2/2011

Ayrshire-lehti

SONNIKOHTAISET AF CLASS-LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 - kierros 1/2011 Listattuna ovat kaikki ne sonnit, joilla on vähintään 15 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä.

SONNIN NIMI YHT.

GP tai parempi

90-97 EX

85-89 VG

80-84 GP

75-79 G

70-74 G

69 tai alle F

Lindero 18 Mapleburn Remington ET (BBB Kellogg) 18 Visserdale Dilligent 29 Don-Sher Hector 88 Covey-Farms Romeo 42 Kildare Jerry ET 144 Blackaddar Karamilk 24 Woodland View Pardner 140 Orraryd 17 Ardrossan EV Kates Trident 45 Margot Calimero 133 Shady Walnut Conn 226 Covey-Palmyra O. Ripken ET 21 Des Chamois Poker (Pardner) 66 Birghdale Copper 127 Kildare Uliver ET (Conn) 23 Forever Schoon Mm Cornelius ET 35 Kellcrest Ice Man ET 96 Bonnie Brae Heligo 58 Forever Schoon Special K 39 Des Chamois Pat Laro ET 38 Trident’s Lot 34 Lagacé Modem 93 Roi Galant 22 Duo-Star Normandin (T Bruno) 19 Mardel Volage ET 34 Vaaralan Aika 15 Hjärterum Rardner ET (Pardner) 16 Ristitien Johde 56 Purolan Orkko (Eskil) 151 K Lens 29 Heikkilän Omppu-Limu (Sköle) 18 Kangassalon Kelli 150 Ruokoniemen Orava (Sköle) 32 Tyrisevän Miqur 134 B Jurist 80 Peterslund 182 Metsäpellon Ino 15 Kildare Oliver ET (Trident) 15 Kantolan Okke (Stensjö) 15 Suontaan Jehta 60 Pärepuusaaren Osandur (Ipollo) 43 Lars Larsgåd 42 La Sapiniere Cacylite 17 Korkeakummun Ivar 41 Rauhaniemen Ike 20 Larch Grove Mischief 54

61% 56% 52% 48% 45% 42% 42% 41% 41% 40% 39% 38% 38% 36% 35% 35% 34% 33% 31% 31% 29% 29% 27% 27% 26% 21% 20% 19% 18% 17% 17% 17% 16% 16% 15% 15% 13% 13% 13% 13% 12% 12% 12% 12% 10% 10% 9%

0 0 0 0 0 1 0 0 0 1 1 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

0 0 2 0 3 11 0 8 0 2 6 15 2 0 5 1 2 6 4 1 0 0 0 0 0 0 0 0 1 2 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 1

11 10 13 42 16 48 10 49 7 15 45 71 6 24 39 7 9 26 14 11 11 10 25 6 5 7 3 3 9 24 5 3 24 5 19 12 23 2 2 2 7 5 5 2 3 2 4

3 7 8 30 10 41 8 34 4 17 50 71 3 31 49 9 11 38 19 10 11 12 45 3 13 10 2 2 15 54 4 3 34 10 17 24 49 8 5 3 16 9 6 13 11 6 28

4 1 4 9 6 28 3 28 4 4 20 47 4 10 21 5 9 17 12 13 10 5 21 7 1 10 1 5 10 50 12 7 35 9 60 25 55 1 3 5 15 14 14 2 10 4 17

0 0 2 7 7 15 3 21 2 6 11 22 6 1 13 1 3 9 9 4 6 7 2 6 0 7 9 6 21 21 8 5 57 8 37 19 55 4 5 5 22 15 17 0 16 8 4 51


Ayrshire-lehti

Asmo Ohitus (Charlot) Botans Kurhilan Neuman ET Gäddnäs Eskil Vehkalan Kullero Wandringeye Krejstad Lammin Life Rinteen Onnenpoju (Ivar) Pulkkalan Priha (Ivar) Sperringe Saukon Joachim Valkaman Laiva Alhaisten Lööperi Pulkkalan Näky Laurilan Ipollo Lusi-Kottilan Luiro Niemelän Ooppium (Ipollo) Vanhatalon Muksu Heikkilän Kingi Hirvivainion Kuopus Lammin Jiffe Haralan Etro Suontaan Nocturno Asmo Nyyrikki ET Koirasalmen Kari Peltosaaren Melli Koiraharjun Lenkki Hyötylän Piuha (Flaka)

2/2011

23 25 30 15 31 16 16 82 20 19 19 55 51 50 23 35 47 45 42 37 30 26 25 23 22 21 19 18 17

9% 8% 7% 7% 6% 6% 6% 5% 5% 5% 5% 4% 4% 4% 4% 3% 2% 2% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

2 2 2 1 2 1 1 4 1 1 1 2 1 2 1 1 1 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

4 4 8 6 6 7 4 20 4 6 1 12 19 7 7 5 4 12 6 3 2 4 4 1 2 1 3 3 4

5 8 9 4 4 3 6 14 10 6 12 14 9 13 7 12 15 13 12 9 12 4 4 10 10 10 7 3 7

12 11 11 4 19 5 5 44 5 6 5 27 21 28 8 17 27 19 24 25 16 18 17 12 10 10 9 12 6

Hyvissä karjoissa on sekä tuotosta että rakennetta ja nyt Ayrshirekasvattajat etsivät niitä kaikkein parhaita! Suomen Ayrshirekasvattajat r y julistaa kilpailun, jossa etsitään karjaa, jossa on suurin osuus All Stars –ayrshirelehmiä suhteessa karjan koko lehmämäärään. Mukaan lasketaan vuoden aikana karjassa elossa olleet All Stars –lehmät ja lehmämäärä katsotaan Ammun 12 kk:n tuotoslistauksesta marras- tai joulukuulta. All Stars –vaatimukset ovat siis vähintään AF GP-80 luokituspisteet ja vähintään 9500 kg maitoa parhaana 305 päivän tuotoksena. Kilpailuun osallistutaan ilmoittamalla karjan All Stars –lehmien määrä

52

ja karjan koko lehmämäärä. Osallistuneista viiden parhaan karjan tulee lähettää All Stars –lehmiensä lehmäkortit kilpailun valvojille tuotostietojen tarkastamista varten. Tiedot ovat luottamuksellisia ja tulos julkaistaan All Stars –lehmien prosenttiosuutena. Karjakokoa tai tuotostietoja ei ilmoiteta tuloksissa. Kilpailun voittajat julkaistaan ja palkitaan Sarka-näyttelyssä helmikuussa 2012. Ilmoittautumiset viimeistään 15.1.2012 osoitteeseen salla.rautio@gmail.com Kuva Vilma Pohjola


Lehmä

Lila Este Muusa Lootus Justiina Luppa S.Luksus Meirami K.Neilikka Omena Mansikka Mandi Lykky P.Ilona Nappi Loiske Manteli Maikki Myrtti Mainio Oppi Lulla Linda K.Maituri Netty K.Oliivia L.Nätti Maikki R.Ofelia H.Pikatsu Opri Oase Paras Narciss Pellava Manteli R.Opri O.Ohvi H.Berit

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39

10.09.97 26.04.92 15.08.98 20.10.97 04.10.95 02.11.97 11.12.97 22.02.98 20.02.99 10.07.00 07.07.98 13.02.98 03.10.97 10.02.94 16.09.99 25.02.97 16.01.98 02.08.98 26.11.98 28.05.98 05.11.00 29.11.97 12.07.97 22.11.98 17.12.99 30.04.00 25.01.99 02.08.98 02.01.00 20.01.01 05.11.00 01.12.00 13.02.01 22.11.99 12.09.01 23.09.98 22.12.00 01.05.00 18.02.01

synt.aika

10 14 10 8 13 11 10 8 10 8 9 9 12 12 8 11 10 10 9 11 8 10 10 9 10 6 10 9 8 7 6 8 9 9 6 11 8 9 9

V.Aika K.Vihtori K.Etroni V.Jäntti U.Uisti V.Aika L.Apotti L.Apotti H.Esko Stensjö V.Aika A.Jänis-ET L.Apotti M.Ulaus A.Kieppi M.Iskelmä S.Yökkö A.Jäävi-ET P.Eemil V.Aika Flaka V.Adolf I.Ysikymppi P.Eepa K.Loimu Backgård M.Epo A.Jäävi-ET H.Etro Charlot Flaka L.Ipollo Sköle V.Emppu T.Bruno K.Jomo K.Ivar H.Etro R.Johde

poik. isä

emänisä

Jesse N.Urbaani Viiri L.Miklaus Joiku U.Uisti Jupiter N.Verneri Ensi H.Yynä Ippa Hyllela Jalo N.Verneri Iisoppi K.Malmi Kaneli T.Tasu Matara V.Aika Kanerva A-V.Vara Juuli N.Verneri Imikkä 50-tn I.Sivari Dixie A.Parkki Justiina - Juhla M.Ulaus Jilla M.Uklaus Kirjo M.Ääri Kielo O.Vakio Herttu K.Asa Menestys P.Eepa Aamu P.Virta Ilopilleri U.Uisti K.Jasmiina100tn R.Etykki Myrtti V.Akilles K.Justiina Ingvasta Kuva V.Vankka Kirjo M.Ääri Kilu M.Uklaus H.Neilikka V.Aika Menestys Myrtti Insel M.Ulaus Jespöti K.Hirmu Linnea T.Ylkä Nuppu P.Eepa Kaneli M.Vesseli Lelu J.Ysikymppi Markka R.Jooseppi Kamomilla N.Verneri

emä Este Raiku Virsu Venus Ynnä - Ylväs Yrtti Iisoppi Aro Heuna Heinä Nuppu 100tn Yes - - Anis Esikko Iisoppi Ami Impi Tipu Uni K.Elmiina ET Yrtti K.Ärrä 100tn Esikko Hilu Kamomilla Ilona Edelweiss Hikka Ithaka - - Heluna Hippo Isabella

emänemä 161 130 kg 155.856 kg 153 447 kg 152 458 kg 148 747kg 143 781 kg 132 418 kg 127 511kg 125 612 kg 121 159 kg 118 432 kg 115 361 kg 115 209 kg 113 354 kg 109 460 kg 109 110 kg 108 186 kg 107 010 kg 106.949 kg 104 064 kg 104 007 kg 103 889 kg 102 865 kg 102 822 kg 102 518 kg 99 585 kg 99 289 kg 98 082kg 96 598 kg 96 154 kg 94 882 kg 94 654 kg 94 349 kg 94 290kg 92 856 kg 92 658 kg 90 876 kg 90 846 kg 90 812 kg

25.09.11 25.09.11 14.09.11 16.09.11 11.03.11 05.09.11 23.09.11 31.08.11 31.08.11 08.09.11 20.09.11 31.08.11 04.09.11 25.08.10 14.09.10 26.04.11 01.09.10 15.09.11 26.08.11 25.08.11 18.08.11 30.08.11 10.08.10 24.08.11 23.08.11 24.08.11 10.09.10 12.09.10 30.08.11 30.08.11 24.09.10 14.09.11 29.08.11 14.09.11 14.09.11 12.09.11 30.08.11 01.09.11 31.08.11

elinikäistuotos Janne ja Anne Lyytinen Vieremä Janne ja Anne Lyytinen Vieremä Jukka-Pekka Köngäs Tervola Simo Heikkinen Juankoski Leena ja Timo Pekonen Pieksämäki Andreas Johansson Väståboland Tatu ja Katja Weman Lapinlahti Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Marjut ja Ville Marttila Lammi Heli ja Antti Teiskonlahti Ylöjärvi Erkki ja Markku Matinolli Tyrnävä Ulla ja Seppo Riihimäki H:linna J. Paakkonen ja Päivi Eronen Somero Elisa ja Martti Kumpula Nivala Merja Kallio Taipalsaari Sari Vestman ja T. Halonen Joensuu Ritva ja Lauri Jääskelä Alavieska Annamari ja Tuomo Torttila H:linna Heli Heikkinen ja Timo Kiuru Jukka-Pekka Köngäs Tervola J. Luoma ja V. Kangasniemi Kauhava Kallio & Kantonen mty T:saari Merja Kallio Taipalsaari Katariina ja V.Ikkeläjärvi Kauhajoki Merja Kallio Taipalsaari Katri ja Kyösti Anttila Jalasjärvi Ritva ja Lauri Jääskelä Alavieska Seija ja Hannu Viitanen Lammi Hannu Huitti ja Mikko Ranta Loppi Jukka-Pekka Köngäs Tammenpää mty Angelniemi Tatu ja Katja Weman Lapnlahti Tammenpää mty Angelniemi Jukka-Pekka Köngäs Tervola Pasi ja Tanja Ahoniemi Ullava Seija ja Hannu Viitanen Lammi Jari ja Anniina Laitinen Hankasalmi Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen

omistaja

2/2011 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

53


Peppi 15.04.01 Raita 29.12.02 S.Omena 12.09.00 Noppa 07.09.99 L.Rupla 03.07.02 Rusotar 26.07.02 Pumpuli 01.02.01 Otra 15.03.00 Pieta 19.09.01 Opu 24.09.00 Okariina 10.09.00 Rokoko 22.12.02 Oliivia 13.07.00 Nasta 23.08.99 Oikukas 29.02.00 H.Rädisa 08.10.02 K.Nougat 21.06.99 Nappi 27.09.99 Orpa 13.06.00 Onki 15.10.00 T.Onnenpotku 27.09.00 K.Pisto 06.10.01 Pilkku 02.08.01 Pirpana 24.12.01 Peikko 23.03.01 Missi 14.12.98 Oma 02.10.00 Okariina 10.09.00 Metku 10.12.98 Seine 04.02.03 Rusokki 05.07.02 Ovela 03.01.10 Pilvi 17.02.01 H.Rigmor 19.08.02 Melli 04.06.98 Paiste 10.02.01 Piste 01.08.01 Onnetar 01.08.00 Rubin 07.10.02

40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78

synt.aika

Lehmä

54

6 6 8 9 5 6 8 9 7 7 8 6 8 9 10 7 9 8 7 9 6 7 8 7 7 11 7 7 9 5 7 7 7 7 10 6 7 8 6

emä

R.Johde Nappi H.Kuopus Oodi T.Munkki S.Luksus100tn H.Etro Lelu K.Kelli L.Osuma Nystrand Kaste K.Mix Mamselli 50-tn H.Etro Miiru M.Nimetön Nuttu A.Muisto Mepu K.Ivar Malviina V.Kullero Okarina H.Etro Lounatuuli H.Etro Etevä K.Airo Ihme S.Joakim Melissa Trident Eliitti H.Etro Levis Stensjö Maikki Flaka Milli 50-tn L.Ipollo Leidi T.Bruno K.Nelly T.Bruno Näyttö P.Hanuri Jasmiini R.Johde Mappi E.Jori Kielo K.Ivar Juttu K.Ivar Malviina K.Kaivos Jekku K.Nelson ET Ober S.Joakim Lissu J.Leira Lymy G.Eskil Kello S.Joakim Myrna Ekeberg Jutta K.Ivar Ilta M.Ino Malli R.Irwin Säde B.Jurist Kristall 100-tn

poik. isä

emänemä

H.Esko Jutta R.Lusi Limu L.Apotti Jalo M.Yllä Hyrrä P.Heiluri - R.Ira Esikko N.Verneri Uraali 50-tn V-E.Jalo ET - P.Luppa - V.Akilles Kaarna P.Eepa - A.Muffi Maraca Torpane Helinä K.Vispa Tähkä T.Atro - A.Einiö ET Jära O.Vakio Yrtti K.Repo L.Apotti Ärinä Backgård Intia 100tn N.Voltti Enne V.Akilles K.Lellikki V.Akilles Voltti M.Tunnus Rentukka I.Äkeä S.Uuttera Tuija N.Verneri Apila P.Eepa K.Rokki Ekkuli K.Mutka ET Jenisei S.Ugri Jenna I.Ysikymppi - N.Voltti Hula K.Etroni Ippa L.Hupi - K.Rokki Aamu P.Jet Juova A.Einiö ET Suvi O.Vakoi Electra

emänisä 90 309 kg 90 082 kg 89 798 kg 89 152 kg 89 005 kg 88 955 kg 88 901 kg 88 626 kg 88 396 kg 88 377kg 87 765 kg 87 348 kg 87.011kg 86 947 kg 86 359 kg 85 827 kg 85 765kg 85 588 kg 85 097 kg 84 695 kg 84 192 kg 84.474 kg 84.458 kg 83 654 kg 83 430 kg 83 111 kg 82 907 kg 82 881 kg 82 758 kg 82 411 kg 82 099 klg 82 068 kg 81 808 kg 80 986 kg 80 642 kg 80 378 kg 80 209 kg 80.452 kg 79 823 kg

29.08.10 31.08.11 23.09.11 31.08.11 13.09.11 01.09.11 04.09.11 24.08.11 07.09.11 30.08.11 10.09.11 14.09.11 16.08.11 03.02.11 20.09.11 08.06.11 17.03.11 16.09.10 31.08.10 04.09.11 30.08.11 13.09.11 26.08.11 31.08.11 16.08.10 30.06.11 17.08.10 22.08.10 01.09.10 14.09.11 12.09.11 07.09.11 30.08.11 05.09.11 28.08.10 24.05.11 28.08.11 29.08.11 14.09.11

elinikäistuotos Annamari ja Tuomo Torttila H:linna Rauhamaa Mty Kärkölä Katja jaTatu Weman Lapinlahti Rauhamaa Mty Kärkölä Pekka Suutari Ristiina Nina ja Mikko Rönkkö Sonkajärvi Ulla ja Seppo Riihimäki H:linna Merja Kallio Taipalsaari Esa ja Anna Vähäsöyrinki Reisjärvi J.Luoma ja V.Kangasnieni Kauhava Nina Nieminen Marttila Tammenpää mty Angelniemi Satu ja Jouko Mustalahti Sastamala Leena ja Timo Pekonen Pieksämäki Tarja ja Pekka Saarinen Ruovesi Andreas Johansson Väståboland Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Mirja ja Matti Hänninen Vesanto Sami ja Leena Helkamäki Lavia Ulla ja Seppo Riihimäki H:linna Susanna ja Asko Taivalmäki Ikaalinen Laura ja Jouko Laiholahti Marttila Annamari ja Tuomo Torttila H:linna Reiska Järvenkylä Virolahti Laura ja Jouko Laiholahti Marttila Kati ja Matti Lakso Satu ja Jussi Auhtola Pihtipudas Nina ja Jukka Nieminen Salo Seija ja Hannu Viitanen Lammi Anna-Maija ja T.Pohjola Mynämäki Jukka ja Katri Kinnunen Rääkkylä Sari ja Ari Änkö Ikaalinen Susanna ja Asko Taivalmäki Ikaalinen Andreas Johansson Väståboland Heidi ja Perttu Laukkanen H:vesi Riikka ja Mika Peltola Mäntsälä Riikka ja Mika Peltola Mäntsälä Sankari-Viitala Mty Pöytyä Tammenpää mty Angelniemi

omistaja

Ayrshire-lehti 2/2011

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


synt.aika

17.07.01 07.04.00 19.10.01 19.03.02 08.08.98 31.05.00 21.03.03 25.10.97 31.08.02 02.06.00 09.12.99 22.11.02 01.03.00 07.05.01 11.08.02 18.02.01 13.07.01 23.12.02 18.08.02 08.12.01 09.08.01 23.11.01 22.02.02 15.07.03 15.04.01 01.10.03 17.12.00 04.07.01 21.12.01 13.03.03 03.01.11 17.04.01 14.11.01 13.05.03 25.07.01 31.10.99 05.08.02 16.09.03 04.09.02

Lehmä

79 A.Pälvis 80 Oliivi 81 Puolukkapeti 82 AT Riemu 83 Myrsky 84 Omo 85 Syreeni 86 Lelu 87 H.Ragni 88 Onnikki 89 Neito 90 Rakas 91 Oikku 92 Pälvikki 93 Ruusu 94 H.Bertta 95 Parisienne 96 M.Raita 97 Ralli 98 P.Rimula 99 Pella 100 R.Beliissa 101 AT Ripsa 102 U-S Sherry 103 K.Paprika 104 Sumu 105 Åsa 106 Pusu 107 Pipari 108 A.Shirley 109 Sirkka 110 Bertta 111 Palava 112 AT Seastar 113 Pella 114 Nöpö 115 V.Rosmariini 116 Serafiina 117 Rusina

6 9 8 5 10 7 5 10 7 7 8 8 6 7 8 7 6 7 7 7 6 5 5 7 6 6 8 5 6 6 8 7 6 8 9 7 5 7

emä

R.Johde Grekinna Billy Jutta Cornelius Lakkalepo S.Joakim Juhla Y.Arkadi Ilma Stensjö Mansikki B.Jurist Myrtti Torpane Ilta K.Kelli Ova V.Maka Leikki H.Löysä Ilo K.Kelli Nutukas N.Laager Milla L.Ipollo Nyyrikki K.Kelli Orvokki R.Johde Kamomilla L.Ipollo Manta R.Oja Onneli Heligo Malli S.Jeht Lyyra L.Ipollo Lila B B Heligo R.Iissa K.Kelli AT Nipsu K.Jerry Orvokki W V Pardner K.Neilikka Botans Oona K.Iekki Missi R.Johde Jippo R.Johde Maituri W V Pardner A.Nuttu M.Volage Neitonen K.Ivar Lissu R.Johde Laava K.Kelli AT Meritähti - Kaura S.Aste Ira K.Oiste V.Muskotti S.Joakim Pettuliina K.Kari Ottara

poik. isä Backgård S.Uuttera Västigård M.Ulaus H.Sopuli N.Verneri Backgård K.Arska Stensjö K.Huvitus S.Adonis L.Billy S.Junne K.Härkä K.Ivar N.Verneri T.Bruno H.Lecuna T.Bruno R.Jetsu V.Aika J.Urveli P.Etuveto V.Iikuna H.Esko A.Maski P.Eepa K.Empire N.Verneri P.Ööri K.Härkä O.Vakio J.Urveli V.Aika H.Ikaros V.Aika P.Eepa L.Ipollo K.Huvitus

emänisä - Hukkahepo AT Aliina Usva Helkama Hunaja Alku Lova Ihana - - Impi Lystikki Kesti Isabella - Kupari Intelli Jyvä Jesse - AT Hipsu - - Lilli - Asteri Iiris A.Eerika Kikka Hassu Alppi AT Emo Isabella Ura - - Lotta

emänemä 79 769 kg 79 610 kg 79 540 kg 78 945 kg 78 840 kg 78 809 kg 77 835 kg 77 719 kg 77 655 kg 77133 kg 76 813 kg 76 307 kg 75 599 kg 74 774 kg 74 361 kg 73 883 kg 73 275 kg 73.097 kg 73.030 kg 72 530 kg 72 267 kg 72 119 kg 72 115 kg 72 044 kg 71 801 kg 71 710 kg 71 577 kg 71 481 kg 71 450 kg 71 422 kg 71 166 kg 71.672 kg 70 840 kg 70 687 kg 70 646 kg 70 574 kg 70 433 kg 70 012 kg 70.655 kg

30.08.11 14.09.10 20.08.11 25.08.11 15.09.11 31.08.10 08.09.11 29.08.10 05.09.11 07.09.10 20.09.10 24.09.10 10.09.10 03.09.10 15.09.11 31.08.11 22.08.10 03.09.11 16.08.11 05.09.11 23.08.10 30.09.11 25.08.11 13.09.11 30.09.11 01.09.11 23.11.10 05.09.11 30.08.11 31.08.11 14.09.11 31.08.11 12.01.11 25.08.11 30.08.11 31.08.10 10.09.11 14.09.11 29.08.11

elinikäistuotos Salla Rautio Lammi Mirja ja Aaro Koljonen Teuva Esko ja Vuokko Kulju Tornio Tia ja Jyri Tanner Teuva Rauni ja Jarmo Pakkala Kouvola Sami ja Leena Helkamäki Lavia Marjut ja Ville Marttila Lammi Jani Välilä ja Jaana Järvinen Köyliö Andreas Johansson Väståboland Miia ja Juha Luoma-Tokoi Kannus Anu ja Jari Ahlholm Kärsämäki Jukka-Pekka Köngäs Katri ja Kyösti Anttila Jalasjärvi Pirjo Ojala Huittinen Rauni ja Jarmo Pakkala Kouvola Terhi ja Raimo Kuortti Ikaalinen Anu ja Lasse Tiikkainen Vieremä Höynälä-Mäkitalo Mty Eura Mty Tikka Kiuruvesi Pauliina Pakkasmaa Nummi-Pusula Janne ja Anne Lyytinen Vieremä Olavi Ahonkivi Pori Tia ja Jyri Tanner Teuva Pekka Suutari Ristiina Olavi Ahonkivi Pori Nina ja Mikko Rönkkö Sonkajärvi Pauliina Pakkasmaa Nummi-Pusula Mty Finnilä Haapajärvi Susanna ja Asko Taivalmäki Ikaalinen Erkki ja Markku Matinolli Tyrnävä Anna-Maija ja T.Pohjola Mynämäki Reiska Järvenkylä Virolahti Riikka ja Mika Peltola Mäntsälä Tia ja Jyri Tanner Teuva J. Luoma ja V. Kangasniemi Kauhava Sami ja Leena Helkamäki Lavia Nina Nieminen Marttila Jukka-Pekka Köngäs Tervola Sankari-Viitala Mty Pöytyä

omistaja

2/2011 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

55


Ayrshire-lehti

2/2011

Hyvät lehmät tulee hyvistä lehmistä! Ylihaaviston Sorja AF G 78.

40% karjan lehmistä luokitettu AF GP 80 tai enemmän! Rannan Ultima AF VG86: IAS 2008 2. palkinto 2v lehmät.

Rannan Ayrshire Mirja ja Aaro Koljonen Teuva • +358 400 861 988 • luoranta@tiltu.teuva.fi

Rannan Sonja1: AF VG85, Ayrshire Reserve Champion, Farmari 2011

JOUKOLAN AYRSHIRE Joukolan Risella-AF-GP81 (Kellcrest Nelson ET - Hyllela)

Keskituotos vuonna 2010 (72 lehmää): 9966 – 4,11 – 3,49. Karjassa 4 EX, 6 VG, 35 GP Risellan tytär, Farmari 2011 Ayrshire Champion Joukolan Vohveli-AF-EX90-2E (Rounion Danesco)

Laura ja Jouko Laiholahti • gsm +358 44 552 4493 laura.laiholahti@marttila.fi • www.joukolanayrshire.com 56

Vohvelin tytär Joukolan Herkku (Kellcrest Lucas ET)


2/2011

Ayrshire-lehti

Rounion Ayrshire Saga EX902E

Karjassa tällä hetkellä 1EX 10 VG 23 GP Rounion Ripken Saga Sabelle VG 86

Olavi Ahonkivi, gsm +358 40 503 8475 Kellahdenkylätie 88 A, 28100 Pori

Rounion Romeo Saga Walencia GP 83

Hudari.fi on kolmen karja-ammattilaisen ryhmä, joka suunnittelee, organisoi ja toteuttaa eläinaineksen markkinointia toimeksiantoina. Jos harkitset koko karjan tai osan eläimistä myyntiä huutokaupalla ja haluat, että huutokauppa toteutetaan ammattitaidolla, niin ota meihin yhteyttä! Mirja Koljonen, 0400 - 861 988 mirja.koljonen@hudari.fi Olavi Ahonkivi, 040 - 503 8475 olavi.ahonkivi@hudari.fi Laura Laiholahti, 044 - 552 4493 laura.laiholahti@hudari.fi

www.hudari.fi 57


Ayrshire-lehti

2/2011

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Junnuilua Marttilassa Varsinais-Suomen karjakerho järjesti heinäkuun puolivälissä, suotuisissa säissä, kolmipäiväisen showmanship-leirin Joukolan tilalla Marttilassa. Leirin aikana saimme opetusta muun muassa eläimen pesusta ja klippauksesta, hiehojen ja lypsylehmien tuomaroinnista, sekä tietysti eläimen esittämisestä kehässä. Opettajina toimivat vasta parikymppiset Brittany Cruise ja Terri-Lynn Waterston Kanadasta. Tiistaiaamuna, kun me kaikki 19 leiriläistä (myös kaksi englantilaista) olimme saapuneet paikalle, alkoi tutustuminen ja kaikki saivat heti alkajaisiksi vetää arpalapuista oman harjoituseläimensä. Kun nämä oli hoidettu, ei enää käytettykään aikaa kuhnailuun vaan haalarit päälle, saappaat

jalkaan ja kaikki navettaan etsimään omaa karvakorvaansa! Ensimmäisen päivän aikana vesi loiskui ja räiskyi kun suoritimme pareittain eläinten ensimmäiset muodonmuutokset, pesun numero yksi, ja oljet lentelivät kun rakensimme hiehoille pedit leirin ajaksi. Pedit rakensimme kasaamalla pieniä kerroksia olkea ja kutteria päällekkäin, ja tamppaamalla nämä tiiviiksi. Jos iskit talikon petiin, ja se pysyi pystyssä, onnistuit! Kuuntelimme myös teoriaa klippauksesta ja eläimen esittämisestä kehässä, jonka jälkeen kumpaakin toteutettiin jo käytännössä. Kaiken tämän touhuilun välissä muistimme tietysti nauttia maukkaasta ruoasta ja toistemme seurasta, jälkimmäisestä nautittiin vielä illalla hommien ja eläinten

Showmanship-taitaja Eveliina Kumpula kehässä.

58

iltahuollon jälkeenkin roppakaupalla! Toisena päivänä aloitimme hommat aamutuimaan, ensimmäiseksi talutusharjoituksilla kukin oman eläimensä kanssa. Keskiviikon ohjelmaan kuului eläinten tuomarointi, josta meillä oli iltapäivällä myös koe. Pisteitä jaettiin tuomareiden järjestyksen kanssa yhteensopivista ensikkolehmien sijoituksista, sekä omankin järjestyksen pätevistä perusteluista, muista käyttää komparatiiveja, parempi, syvempi.. Päivän aikana meidän piti myös saada eläimiemme toiset muodonmuutokset, eli klippaukset päätökseen, ja selkälinjat hahmoteltua. Selkälinjoja varten föönasimme ensin hiehojen selkäkarvat pystyyn, tämän jälkeen sitten muotoillaan klip-

perin ja saksien avulla niin, että selkä näyttää sivulta katsottuna suoralta, ja takaa katsottuna kolmion kärjeltä, haetaan siis lypsytyyppisyyttä. Iltapäivällä harjoittelimme perusteellisemmin kehässä toimimista, kuten rivien muodostamista ja tässä paikkojen vaihtoa. Illalla meillä oli myös pienimuotoinen teoriakoe leirillä tähän asti opetetuista asioista, ja sitten taas istuttiin yhdessä hauskaa iltaa. Leirimme huipentui torstaina auringon porottaessa showmanship-kilpailuihin. Kun viimeiset talutusharjoitukset ja selkälinjojen viimeistelyt olivat käsillä, alkoi havaittavissa olla jännitystä, niin meissä leiriläisissä, kuin järjestäjissäkin. Suikat päähän ja kehään, sillä siitä selvittiin. Junnuluokat tuomaroi toinen opettajamme Terri-Lynn

Antti Vanhatalo, Eveliina Kumpula ja Juulia Ahlholm näyttivät englantilaisille, miten Suomessa onnitellaan Championia.


2/2011

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT Waterston. Champion-kehässä voiton vei englantilainen Beth Mellish ja vara champion oli Iiris Nissilä. Lopuksi palkittiin jokaisesta osa-alueesta parhaita tekijöitä, ja me kaikki saimme tuomareiden kirjoittamat, siis englanninkieliset, arvostelut pisteineen sekä sanallisine arvioineen. Tuomaroinnista palkittiin Eveliina Kumpula ja Beth Mellish, teoriakokeesta Richard Drake ja Maiju Pajula, pesusta Anna Lehtinen, klippauksesta Karoliina Nieminen, sekä kunniamaininnalla Juulia Ahlholm, selkälinjasta Kaarina Jyrkinen, kehätyöskentelystä Beth Mellish ja positiivisesta asenteesta ja toiminnasta Heikki Vanhatalo. Kaikkien osa-alueiden yhteenlasketuissa pisteissä, eli showmanship taitaja-tittelin 3 parasta olivat 1. Eveliina Kumpula, 2. Beth Mellish ja 3. Juulia Ahlholm.

Vara Champion Iiris Nissilä, Champion Beth Mellish sekä opettajat Brittanny Cruise ja Terri-Lynn Waterston

Kaiken kaikkiaan tämä leiri oli mielestäni erittäin onnistunut, ja hauska kokemus. Iso kiitos

järjestäjille, opettajille, kaikille leiriläisille, kilpailupäivän katsojille sekä kaikille touhussa

mukana olleille! Anna Lehtinen

The name of the game – European Young Breeders School 2011 Pitäessäni kesäkuun alkupuolella junior handler -kurssia Pirkanmaalla kerroin ohimennen Belgiassa järjestettävästä European Young Breeders Schoolista. Leiriläisistä kaksi innokasta tyttöä tahtoi lähteä Belgian kurssille. Innokkuus tarttui myös minuun ja pian alkoikin joukkueen kasaaminen kurssia varten. Kokoon saatiin upea, nuori tiimi, johon kuuluivat: Antti Vanhatalo, Markus Koljonen, Eeva Linnainmaa, Anna Lehtinen, Juulia Ahlholm, Kirsi Teiskonlahti ja Diana Selkälä. Ensimmäistä kertaa näimme koko seitsemän hengen joukkueemme kanssa heinäkuun lopussa Mirja ja Aaro Koljosen tilalla Teuvalla.

Tarkoituksena oli käydä läpi tavarat, joita otettaisiin mukaan, suunnitella standi valmiiksi ja katsoa vähän tuomarointiasioita sekä lehmäsanastoa. Teuvalla menossa mukana oli myös Vanhatalon Sari, joka innostui tapaamisestamme siinä määrin, että saimme kuin saimmekin joukkueenjohtajan mukaan Belgiaan, todellisen superkoutsin!

”Nyt hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan..”

Kurssi alkoi keskiviikkona 31.8, mutta me lähdimme matkaan jo tiistaina iltapäivästä. Lentokentällä ihastelimme

jo ensimmäisen kerran Dianan tekemää upeaa lehmämaalausta ja tuskastelimme painavien matkalaukkujen kanssa. Muutaman tiimiläisen laukku painoi melkein kymmenen kiloa enemmän kuin painorajoitukset sallivat, mutta onneksi saimme tasattua painoa keskenämme siten, ettemme joutuneet maksamaan ylimääräistä lentokentällä. Lento sujui leppoisasti ja kuskimmekin löysimme Belgian päässä nopeasti. Tavarat eivät vaan meinanneet autoon mahtua, vaikka isolla autolla oltiinkin liikenteessä. Ennen isäntäperheisiin siirtymistä meidät vietiin syömään läheiseen pizzeriaan, jossa saimme odotella ruokia

todella kauan. Isäntäperheitä alkoi saapua pikkuhiljaa paikalle ja selvisi, että meille oli jo ennalta määrätty perheet, joissa seuraavan viikon tulisimme asumaan. Kaikki muut joukkueestamme saivat jonkun suomalaisen kaveriksi isäntäperheeseen, paitsi Diana, joka asui samassa perheessä erään englantilaisen tytön kanssa.

Niin makaa kun petaa

Keskiviikkona saavuimme näyttelypaikalle heti aamusta. Saimme kansiot ja ruokailupassit. Tiedotustilaisuuden aikana myös eläimet olivat saapuneet. Yksi eläimistämme oli tosin väärä ja jouduimme etsis59


Ayrshire-lehti

2/2011

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Suomen joukkue vasemmalta Anna, Eeva, Kirsi, Antti, Juulia, Diana ja Markus. Kuva: Sari Vanhatalo

kelemään oikean tilalle. Kun olimme syöneet lounaan, aloitimme eläinten pesun ja pedin tekemisen. Hiki virtasi teltassa petiä tampatessa ja olki pöllysi. Myös leirin opettajat naureskelivat pölystä mustuneelle naamalleni standimme ohi kävellessään: ”She’s black!”. Neljän tunnin tamppaamisen jälkeen peti alkoi viimein olla valmis ja ehdimme vähän siistimään mustia naamojamme. Seitsemästä hiehosta yksi jäi pesemättä, sillä pesupaikan paineet olivat todella surkeat siellä, missä meidän tiimimme joutui pesemään, ja eläimet olivat kuitenkin melko likaisia. Tämä ei tuntunut olevan iso ongelma, sillä muillakin joukkueilla jäi eläimiä pesemättä. Illalla opeteltiin vielä eläinten ruokintaa ja juottamista. Kun eläimet oli saatu hoidettua, lähdimme viettämään vapaata iltaa isäntäperheidemme kanssa, jotka tarjosivat myös illallisen. Minua ja Juuliaa lykästi oikein todella isäntäperheemme kanssa. Meille tarjoiltiin aivan uskomaton ateria: alkupalat, 60

-keitto, pääruoka viineineen, jälkiruuaksi kotitekoista jäätelöä ja tarjosipa isäntä vielä yömyssytkin. Perheemme osasi myös todella hyvin englantia, joten oli mukavaa tutustua heihin vähän paremmin pari tuntia kestäneellä illallisella. Kaikilla tiimiläisillämme ei kuitenkaan käynyt ihan yhtä hyvä tuuri isäntäperheiden kanssa. Esimerkiksi poikien majoituspaikan isäntäväki ei puhunut ollenkaan englantia, joten kommunikointi oli välillä hieman haasteellista.

Alkulämmittelyä ja teoriaa

Torstaina olimme jo ennen kuutta näyttelypaikalla. Kaikki eläimet täytyi ensiksi ruokkia, juottaa ja pestä. Pesun aikana piti saada myös peti kuntoon. Tällä kertaa homma sujui jo vähän ripeämmin kuin edellisenä päivänä, sillä saimme vallattua pesupaikalla paremman paikan ja olimme päättäneet jokaiselle oman tehtävän: osa kuljetti jatkuvasti eläimiä pesulle ja

parteen, osa teki petiä ja loput pesivät. Kaikki sujui todella mutkattomasti ja aloimme jo vähän muistuttaa jotain tiimin tapaista. Aamupalan jälkeen meille oli reilun tunnin mittainen teoria klippauksesta. Klippauksen opettaja Michael Halliwell oli todellinen nero ja veikkaan, että jokainen meistä oppi jotain uutta klippauksesta ja selkälinjan tekemisestä. Heti klippauksen jälkeen meille opetettiin talutustekniikkaa ja kehäkäyttäytymistä. Lyhyen teorian jälkeen osa tiimistä aloitti klippauksen ja osa meni treenaamaan omia eläimiään ulos. Meidän joukkueen eläimet olivat uskomattoman kilttejä. Toki osa niistä vastusti klippausta viimeiseen asti ja osa meinasi aluksi rynniä päälle taluttaessa, mutta lopulta kaikista seitsemästä tuli suhteellisen hyvin käyttäytyviä hiehoja. Puolenpäivän aikaan työt keskeytyivät ruokatauolla. Ruuan jälkeen kävimme tuomaroinnin teoriatunnilla, jonka päätteeksi pidettiin kirjallinen koe luokituksesta. Teoriatunnin jälkeen

lähdimme busseilla tilavierailulle. Tilalla tuomaroimme yhteensä viisi luokkaa lehmiä, jokaisessa luokassa oli kuusi lehmää, ja yhden hieholuokan, jossa oli kahdeksan eläintä. Jokaisen luokan kohdalla oli 10-15 minuuttia aikaa laittaa eläimet järjestykseen ja keksiä perustelut. Itselläni aika meinasi joka kerta loppua kesken, sillä yhtä luokkaa katsoi kerralla muutama tiimi, joten välillä täytyi käyttää varovaisesti kyynärpäätä, jotta pääsi katsomaan sitä eläintä, mitä tahtoi. Haastavuutta tehtävään toi myös se, että jokaisen tiimiläisen piti kertoa vuorollaan englanniksi oma järjestys ja perustelut sille, miksi laittoi eläimet juuri tähän järjestykseen. Lopuksi perehdyimme vielä lyhyesti utareen täyttämiseen näyttelyssä. Tilavierailun jälkeen syötimme ja juotimme jälleen kerran hiehot ja aloimme valmistautua illan teoriaopetukseen, joka kesti reilut kaksi tuntia. Teoriatunneilla kävimme läpi näyttelyn kannalta rutiiniasioita, kuten mitä pitää ottaa mukaan. Kaikki


2/2011

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT luennointi ei kuitenkaan ollut pelkästään näyttelyyn liittyvää, vaan meille pidettiin luento myös sorkkasairauksista, jota oli kuitenkin hieman vaikeaa seurata, sillä luennoitsija ei puhunut kovin hyvää englantia ja sanasto ei ollut erityisen tuttua. Päivä oli melkoisen uuvuttava ja lähdimme ihan mielellämme jo kymmenen aikaan takaisin perheisiin nukkumaan.

Viimeiset koitokset ennen kisapäiviä

Perjantaina saavuimme näyttelypaikalle jo viiden aikaan aamulla. Aamurutiini oli sama: syöttö, juotto, pesu ja pedin kunnostaminen. Homma toimi todella hyvin ja aloimme työskennellä jo hyvin yhteen tiiminä. Työn touhussa kävimme vuorotellen aamupalalla, jonka jälkeen oli taas kerran vuorossa teoriaa ja harjoittelua. Teoriaa saimme kuulla ensimmäisenä markkinoinnista, josta oli myös kirjallinen koe. Heti markkinoinnin tunnin jälkeen syvennyimme opettajien johdolla lisää talutukseen ja kehäkäyttäytymiseen. Omat opettajamme, englantilainen Michael Halliwell ja espanjalainen Jaume Serrabassa opettivat jalka-asennot rivissä aivan eri tavoin kuin hei-

Dianan maalaus ja valmistuneet nimitaulut. Kuva: Kirsi Teiskonlahti

dän kanadalaiset kollegansa. Niinpä sovimme joukkueen kesken, että noudattaisimme kanadalaisten opettajien ohjeita, sillä tuomari oli tulossa Kanadasta. Lounaan jälkeen opettajat näyttivät vielä vähän tarkemmin selkälinjan tekoa, jonka jälkeen meillä oli kuusi tuntia aikaa saada klippaukset valmiiksi, harjoitella eläinten kanssa sekä ruokkia ja juottaa ne. Tässä välissä kasasimme myös standimme valmiiksi, sillä lauantaiaamuna siihen ei enää olisi aikaa. Seitsemältä meille tarjottiin taas ruokaa, jonka jälkeen kaikkien muiden paitsi yövahtien, Dianan ja Antin, piti siirtyä isäntäperheisiin.

Jännityksestä vara Championin juhlintaan

Ensimmäisenä kisapäivänä, lauantaina, koko joukkueemme saapui näyttelypaikalle jo puoli viisi, jotta eläimet saataisiin nopeasti valmiiksi. Diana oli aloittanut pesun jo yöllä, mikä nopeutti meidän työtämme huomattavasti. Selkälinjat olivat melko nopeasti kuivat ja pääsimme viimeistelemään eläimemme kehäkuntoon. Aamupalalle ei ollut aikaa, vaan Sari kävi hakemassa ruokailuteltasta kaikille leivät. Junnukehät alkoivat jo kahdeksalta aamulla, mikä tuntui hieman

Pedin tamppausta ensimmäisenä päivänä. Vasemmalta Juulia, Antti, Kirsi. Kuva: Sari Vanhatalo

oudolta, kun on tottunut Suomessa vähän myöhäisempään alkamisajankohtaan. Meidät oli jaettu luokkiin taluttajan iän perusteella, kuten Suomessakin. Joukkueestamme ensimmäisenä tulessa oli Antti, joka otti suvereenisti luokkavoiton. Eeva oli luokassaan hienosti neljäs, vaikka hänen eläimensä oli melko arka, eikä halunnut oikein tehdä yhteistyötä. Palkintopallille ylsi myös Juulia. Hän sijoittui toiseksi tiukassa luokassa. Muut tiimiläisemme olivat omissa luokissaan puolivälin paikkeilla. Iltapäivällä jännitys nousi. Antti ja Juulia olivat molemmat Championkehässä. Koko joukkueemme oli jännittämässä, kuinka suomalaisille huippuesittelijöillemme käy. Itse istuin Annan vieressä katsomossa. Meillä oli melko kovat odotukset varsinkin Antin suhteen, sillä Antilla oli todella hyvä kontakti eläimeensä. Ympärillämme istuneet ihmiset alkoivat jo puhista, kun minä ja Anna höpötimme jatkuvasti. Kun Antin eläin seisoi huonosti tai Juulian eläin sikaili, saattoi ilmoille päästä muutama suomalainen voimasana. Vastaavasti, kun tuomarin katsoessa Antilla ja Juulialla meni hyvin, aloimme hihkua ilosta ja jossain vaiheessa kehänkin puolelle kantautui laulun säveliä: ”Nyt poika saunoo, se kylpee, se laulaa ja huutaa..” Kun tuomari sitten eläinten vaihdon ja pitkän kierrätyksen jälkeen valitsi Antin kuuden parhaan joukkoon ja lopulta vara Championiksi riemu todellakin repesi katsomossa. Jokaisella meistä oli hymy korvissa, osalla jopa onnenkyyneleitä silmissä. Siinä hetkessä muut todellakin näkivät, millainen tiimihenki meidän joukkueellemme oli muodostunut. Champion-kehän jälkeen jokaisen joukkueen standista ja itse joukkueesta otettiin valokuvat. Meillä ainakin oli juuri oikea fiilis hymyillä noissa kuvissa. Kauaa emme 61


Ayrshire-lehti

2/2011

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT kuitenkaan ehtineet juhlia, sillä neljältä piti olla jo tuomaroimassa kuuden hiehon luokkaa. Jokaisen piti laittaa eläimet paremmuusjärjestykseen ja kirjoittaa perustelut lomakkeeseen. Aikaa oli tälläkin kertaa omasta mielestäni jopa liian vähän, 15 minuuttia. Järjestyksen ehti kyllä miettiä hyvin tuossa ajassa ja perustelutkin, mutta niiden kirjoittamiseen kului yllättävän paljon aikaa. Kun paperit oli kerätty pois, muutama kurssilaisista kävi laittamassa eläimet omaan järjestykseensä ja antamassa perustelut, jonka jälkeen tuomari laittoi eläimet ”oikeaan järjestykseen” ja antoi perustelut. Illalla oli vuorossa ruokamatka Euroopan ympäri. Jokaisen joukkueen oli pitänyt varata 20 henkilölle jotain coctail-syötävää, joka olisi jotenkin perinteistä ruokaa omalle maalle. Tämä osio ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään varsinaiseen kisaan. Joillain joukkueilla oli aivan mielettömät tarjoilut ruokineen ja juomineen. Ilta venyi aika pitkälle, ennen kuin oli mahdollista lähteä takaisin perheisiin. Tosin me yövahdit jäimme kiltisti näyttelypaikalle vahtimaan eläimiä.

Viimeisen päivän koitokset ja lopputunnelmat

Kurssin viimeisenä päivänä, sunnuntaina, meidän joukkueemme saapui paikalle taas puoli viideltä valmistelemaan eläimiä. Edellisenä päivänä opettajat olivat kiertäneet kertomassa, että jos eläin nyt sijoittuu luokassa viiden parhaan joukkoon, on luvassa 20 lisäpistettä. Meidän eläimistä kuitenkin vain Antin punainen holstein pärjäsi luokassaan sijoittuen kolmanneksi. Kaikkien muiden eläimet olivat jossain häntäpäässä. Sunnuntaina meille tapahtui myös pieni onnettomuus, jota aloimme kutsua Niagaran putoukseksi. Koska koko viikon oli ollut to62

Eeva, Anna ja eläinten ensimmäinen pesukerta näyttelypaikalla. Kuva: Sari Vanhatalo

della kuuma, olimme avanneet vähän telttaseinää. Standimme sijaitsi vielä aivan teltan toisessa päässä, mikä mahdollisti teltan osittaisen purkamisen. Kun Markus oli hiehonsa kanssa vielä kehässä, alkoi suorastaan jäätävä kaatosade. Siinä hetkessä kukaan meistä ei tajunnut, että kuinka paljon vettä tulee myös teltan sisälle. Kun sitten lopulta pistimme telttaseinän takaisin paikalleen, lainehti meillä koko klippauspaikka ja standin edusta. Ja klippauspaikka oli luonnollisesti juuri siivottu ja viimeistelty. Ei auttanut muu kuin tarttua haravoihin ja lapioihin ja lapioida vesi ja märkä puru pois. Saimme myös lahjoituksena joiltain joukkueilta avattuja purupaaleja, joten vahinko saatiin nopeasti korjattua. Onneksi. Puolenpäivän aikaan teimme vielä lehmien tuomaroinnin. Taas kehään asteli kuusi eläintä, jotka piti laittaa järjestykseen ja kirjoittaa perustelut tutussa 15 minuutissa. Tuomarointien jälkeen useat alkoivat jo purkaa omia standejaan, mutta me halusimme säilyttää standin sellaisenaan loppuun saakka. Pian opettajat tulivat kuitenkin kertomaan meillekin, että he tarvitsevat takaisin tarvikkeet, jotka kaikki joukkeet olivat kurssin alussa saaneet. Niinpä alkoi tarvikkeiden ankara pesu ja palautus. Puoli neljä alkoi

joukkueiden ja kurssilaisten palkitseminen. Osalla joukkuelaisistamme olivat todella kovat odotukset joukkuekisan suhteen, sillä koko viikko oli mennyt niin putkeen ja meistä oli tullut hyvin yhtenäinen tiimi. Olimme myös pitkin viikkoa kuulleet sattumalta tuomareilta kehuja standistamme ja joukkueestamme. Niinpä pettymys oli karvas, kun joukkuekisassa voiton sijaan jäimmekin pronssille. Kokonaistuloksissa 20 parhaan joukkoon ylsivät Juulia (20.) ja Antti (11.). Kaikilla joukkueemme jäsenillä meni kilpailu kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin. Juulia oli pisteen päässä markkinoinnin kokeen parhaista pisteistä. Minulla puolestaan puuttui tuomaroinnin tehtä-

vissä 0,75 pistettä täydestä pistepotista. Paraatin jälkeen kävimme jälleen samassa pizzeriassa syömässä kuin ensimmäisenäkin päivänä. Perheemme tulivat hakemaan meidät taas pizzeriasta ja kuskasivat vielä luokseen nukkumaan viimeiseksi yöksi. Maanantaina lensimme Suomeen. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Aivan kuten Sari oli edellisenä päivänä sanonutkin: ”Huomenna kolmossija ei tunnu enää tappiolta.” Haluan vielä erityisesti kiittää mahtavaa koutsiamme Saria, joka joutui juoksemaan koko viikon ympäri Batticea hankkimassa meille lisätarvikkeita standia varten. Eräänä aamuna Sarin herätyssoitto oli jotakuinkin tällainen: ”Huomenta! Me kuultiin, kun tuomarit puhu, että meidän standipöytä näyttää ihan sohvalta tai sängyltä. Voisitko mennä rautakauppaan ostamaan vaneria?” Ja kyllähän sitä vaneria myös saatiin. Siis suuri kiitos Sarille koko joukkueemme puolesta! Oli myös mahtavaa huomata, miten kasvoimme yhdeksi yhtenäiseksi joukkueeksi viikon aikana. Yhdessä iloittiin ja petyttiin. Jokaisesta joukkueemme jäsenestä tuli minulle kurssin aikana todella rakkaita, koutsia unohtamatta! Ehdottomasti upea reissu. Kiitos! Kirsi Teiskonlahti

Kiinnostuitko? Junnuvastava Kirsi Teiskonlahti alkaa jatkossa koota Suomen joukkueen Belgian kurssille ja auttaa leiriin liittyvissä asioissa. Kurssi järjestetään yleensä joka vuosi elo-syyskuun vaihteessa. Joukkueeseen olisi hyvä saada mukaan sekä tyttöjä että poikia. Kurssilaisten tulee olla iältään 13–25 vuotta. Kurssille osallistujien ei tarvitse vielä osata kaikkea, kunhan osaa toimia joukkueessa, on innostunut ja ymmärtää kohtalaisesti englantia, niin on valmis lähtemään Belgiaan! Lisätiedot ja ilmoittautumiset 31.5. mennessä: kirsi.teiskonlahti@gmail.com tai 040-774626


2/2011

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

European Young Breeders School 2011 Antti Vanhatalo, Markus Koljonen, Eeva Linnainmaa, Anna Lehtinen, Juulia Ahlholm, Kirsi Teiskonlahti and Diana Selkälä were team Finland in the European Young Breeders School 2011 in Belgium. In the end of July the team met at Mirja and Aaro Koljonen’s farm in Teuva. Then they decided what things they would need in the competition, what kind of stand they would built and they also practiced a little bit judging and cow vocabulary in English. Also their team leader Sari Vanhatalo was present at Teuva. The course in Belgium started 31st of August. The Finnish team flow to Belgium already one day before. Young Breeders stayed in the houses of host families the whole time. Everyone had Finnish teammate staying with them except Diana who was in the same family with a girl from England. In the second day work started right after a short info. They started to wash animals and to do the bedding pack for them. It was a very sweaty job! After four hours the bedding was finished, six heifers were shining (there was still one which they didn’t have time to wash). In the evening they practiced the feeding and watering the show animals. After that they had some time off with their host families and they went to dinner. On Thursday the day started already before six o’clock in the morning. First they fed, watered and washed all the animals. And in the same time they fixed the bedding pack up. Now they

already started to work well as a team. After breakfast they had a lecture about clipping. Everyone thought that Michael Halliwell was a very good teacher. After that they practiced leading of show animals and how to work at the show ring. After that they started to clip and lead their own animals. After luch they had a lecture about judging and then examination about classification. Then they went to farm visit were they could practise judging. There was five classes of cows, six animals in each, and one heifer class with eight animals. They had 10-15 minutes time to do the placing and give reasons to their

placing. After that they were shortly introduced how udder should be filled at the show. Friday was the day before the competition. They started earlier and practised everything they had learned and learned some more, for example about top lines and marketing. Saturday was the first competition day and the junior handler classes started already at eight o’clock. First one in the ring from team Finland was Antti and he won the class! Eeva was fourth and Juulia was second in her class. Everyone else placed about halfway in their classes. Afternoon was very exciting for Team Finland, because both Antti and Juulia

were in the champion ring. Finally Antti was the reserve champion. The competition continued on Sunday and at the afternoon it was time for price giving. Team Finland took excellently the third place in team competition and Juulia was 20th and Antti 11th in the individual competition.

Kuva Jari Ahlholm

63


Ayrshire-lehti

2/2011

AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILU Kutsumme kaikki vuoden 2011 aikana otetut potrettikuvat valokuvakilpailuun. Tuomarina toimii Yves Charpentier. Tulokset julkaistaan Ayrshire- lehdessä keväällä 2012. Voittaneet kuvat palkitaan Ayrshirekasvattajat ry:n 30 euron lahjakortilla. Sekä hiehot että lehmät jaotellaan luokkiin iän perusteella. Hiehot: 3–5 kk 6–8 kk 9–11 kk 12-14 kk 15–17 kk yli 18 kk

Säännöt:

Lehmät: 2 –vuotiaat 3 –vuotiaat 4 –vuotiaat 5 –vuotiaat yli 6 -vuotiaat

- Kuva on otettu vuoden 2011 aikana. - Kuva on ns. potrettikuva eli eläin on kylki kuvaajaan päin, pää kohotettuna.

64

- Eläimestä ilmoitetaan omistaja-, kasvattaja- ja polveutumistiedot (isä, emä, emänisä) sekä eläimen ikä kuvaushetkellä täysinä kuukausina tai vuosina. Kuvan lähettäjä vastaa eläimen iän oikeellisuudesta. (Eläin syntynyt 1.2.2011, kuva otettu 31.7.2011. Eläimen ikä 5 kk. Jos kuva otettu 1.8.2011, eläimen ikä 6 kk) - Kuvista ei makseta julkaisupalkkiota, mutta Ayrshire-lehti ei myöskään käytä kuvia muuhun tarkoitukseen ilman omistajan suostumusta. - Kuvat toimitetaan sähköisessä muodossa. Kuvan leveys on oltava vähintään 1050 pikseliä. - Kuvat on toimitettava viimeistään 31.1.2012. Tämän jälkeen toimitetut kuvat eivät osallistu kilpailuun. Lisätiedot ja kuvien lähetysosoite: Heli Teiskonlahti 040 593 8738, tlahti@kolumbus.fi Kuvien perille tulosta lähetetään vastausviesti vuorokauden kuluessa. Jos vastausta ei kuulu, soita ja kysy ovatko kuvat tulleet perille.


2/2011

Ayrshire-lehti

65


Ayrshire-lehti

2/2011

Farmarin Hiehoagility Ayrshirekasvattajat järjestivät hiehoagilityn kutsukilpailuna lypsykarjanäyttelyn yhteistyökumppaneille. Yritykset saivat ohjeet tuunata edustajansa kuuman iltapäivän mukaisesti ja lopputuloksena oli todellista aikuisviihdettä, jota seurasi monisatapäinen yleisö vauvasta vaariin.

itta Punkari.

toi Pellonpajan Ri

ta an Pohjanmaan kaut Hieholle juotavaa a Kuva Minna Kotil

Suomenkarjakasv at selle esteelle. Ku tajien edustaja Marjut Lumme kiih va Minna Kotila dyttää ensimmäi-

Tasaisen varmaa työskentelyä, Faban Mari Mukka. Kuva Minna Kotila Kaikki irti vesiesteestä, Semexin Sari Alhainen. Kuva Minna Kotila

atinolli. Kuva

n klubin Markku M

ei n suoritus ja Holst Teknisesti virheetö Minna Kotila

66

Mikä flow! Riimus

sa tuomari Dunca

n Hunter. Kuva M

inna Kotila


2/2011

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattaja Kimmo Kuorikoski oli odotetusti suvereeni, joka osaalueella. Kuva Minna Kotila

tävä Anu Juontokeikkoja vekommentit ottaa kilpailijoiden vuorossa ennen suoritusta: n M ik ko A lt a/ H H Em br yo Kotila Ranta. Kuva Minna

Agrimarketin edustajan tyyli oli erikoismaininnan arvoinen, Tapani Suonperä. Kuva Jari Ahlholm. Kimmon kokona is tyyli ansaitsee toise valtainen teen. Kuva Minna nkin näytKotila

Kisan voittaja on ratkennut: Valion Petri Uusitalo ja saksihyppy. Kuva Jari Ahlholm

kkon en Se m ex in Ti uk an ki sa n ka tuuletusta. Kuva Sari Alhainen ja Jari Ahlholm

Raision edustaja Thomas Ginström vetää ja kehäavustajamme Ellu vähän vaan työtää hiehoa vesiesteelle. Kuva Minna Kotila

Iloinen yllättäjä ja nen: Pellonpajan kisan kolmoRi Kuva Jari Ahlholm itta Punkari.

Sokerina pohjalla koko hoito toiseen potenssiin, eli Mr Supersexy: Judge D.Hunter. Kuva Jari Ahlholm.

Tekstit Mirja Koljonen 67


Ayrshire-lehti

2/2011

KESÄN 2011 NÄYTTELYTULOKSIA MUURIKKI 21.5.2011 Otavan koulutilalla Mikkelissä Tuomari Leif Larsson, Ruotsi Ayrshirevasikat 2-6 kk

1. Hannolan Hill-Star (Ideostar x Trident), om. Sallinen Ismo ja Tiina 2. Rosayre Heart ET (Poker x Kellogg), om. Keinänen Kari ja Alli 3. SaRan Iris (Riggins x Galant), om. Rautio Salla 4. Kartanon Huomen (M.Ytyke x M.Valtias), om. Koivikon kartano 5. Rantalan Iiris (Ideostar x Peterslund), om. Laukkanen Sami 6. Vauhkon Helle (Sylvest x P.Orkko), om. Kankaanranta Toni ja Räikkönen Eija 7. Savinnan Irina (Riggins x Nelson), om. Savikko Sanna 8. Könnön Iines (Facet x K.Suikka), om. Karjalainen Esa ja Helena 9. Ineska (Linne x V.Record), om. Karppanen Kari 10. Ihku, om. Otavan koulutila

Ayrshirehiehot 7-12 kk

1. Mapleburn Cal Helix ET (Calimero x Remington), om. Laiholahti,Huitti,Ra nta,Kodis,Jaakkola,Kotila 2. SaRan Helmililja (Poker x Journeyman), om. Rautio Salla 3. Marilie M.Hermione ET (Poker x Bruno), om. Laiholahti Jouko ja Laura

Ayrshire-ensikot

1. Kurhilan Rem Anis (Remington x Nolan), om. Merja Kallio 2. Savinnan ja Uusi-Suon Alppiruusu (Poker x Iceman), om. Savikko Sanna 3. HH AdaMarie (Hector x Pardner), om. Huitti, Ranta, Sundell 4. Savinnan ja Uusi-Suon Enkelinsiipi (Calimero x Iceman), om. Savikko Sanna 5. SaRan Asteri (Journeyman x Galant), om. Rautio Salla

Ayrshirelehmät 2 tai useamman kerran poikineet

1. HH Täällä (Medalist x V.Emppu), om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko 2. Mapleburn Yvella (Kellogg x Cornelius), om. Merja Kallio 3. Ronde Conn Catherine ET (Conn x Romeo), om. Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija 4. Kaunotar (K.Unijukka x A.Ärhäkkä), om. Kontinen Seija ja Aarno 5. Uusi-Suon Vanessa (Nelson x Heligo), om. Savikko Sanna 6. Alhaisten Soilikki (Galant x Billy), om. Rautio Salla

Junior Champion

Des Prairies Princess ET, om. Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija

Vara Junior Champion

Mableburn Cal Helix ET, om. Laiholahti, Huitti, Ranta, Kodis, Jaakkola, Kotila

Senior Champion

HH Täällä, om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko

Vara Senior Champion

Mapleburn Yvella, om. Kallio Merja

Muurikki Champion

HH Täällä, om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko

Ayrshirekasvattajien palkinto Kaunotar, om. Kontinen Seija ja Aarno

FARMARI 1.7.2011 Porissa Tuomari Duncan Hunter, Englanti Luokka 1. Ayrshire hiehot 8-12 kk

Muurikissa Ayrshirekasvattajien palkinnolla palkittiin 100-tonnari Kaunotar, om. Kontinen Seija ja Aarno. Kuva: Lea Järvinen 4. Forever Schoon Helmi-Edith ET (Calimero x BK Price), om. Laiholahti Jouko ja Laura 5. Mapleburn CalHilary ET (Calimer x Remington), om. Kallio Merja 6. Kildare Heather ET (Poker x Wilton), om. Vanhanen Martti ja Sirpa MTY 7. Vanhalan Hehkee (Facet x P.Orkko), om. Nissilä Kari 8. Vauhkon Helinä (Yes Sir x Mischief), om. Kankaanranta Toni ja Räikkönen Eija 9. Vauhkon Helmi (Ideostar x Calimero), om. Kankaanranta Toni ja Räikkönen Eija 10. Sulkaman Huurre (Facet x Modem), om. Rummukainen Jukka ja Kaija 11. Kartanon Haave (V.Record x Normandin), om. Koivikon kartano

1.Hilla ET (Poker x B.B Garth) Uusitalo Tero ja Jenni 2. Faucher Loto Hope ET (Poker x Loto) Kumpula Eliisa ja Martti 3. Korkiakosken Remi Hollie (Remington x Copper) Ahlholm Jari ja Anu 4. SaRan Helmililja (Poker x Journeyman) Rautio Salla 5. Mapleburn Calimero Helix ET (Calimero x Remington) Laiholahti, Huitti,Jaakkola, Kodis ja Kotila 6. Kildare Hello-Vicky ET (Jerry x Wilton) Nousiainen Pirjo 7. Forever Shoon Helmi-Edith ET (Calimero x BK Price) Laiholahti Jouko ja Laura 8. Margot Hallayö ET (Kellogg x Lorenzo) Nousiainen Pirjo

Ayrshirehiehot yli 12 kk

1. DesPrairies Princess ET (Poker x Brendan), om. Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija 2. Kurhilan Sher Ellen (Sherlock x Cornelius), om. Merja Kallio 3. Kurhilan Pot Empiire (Potter x Colangor), om. Merja Kallio 4. Joukolan Heissan (Nemo x K.Darude), om. Jouko ja Laura Laiholahti 5. Savinnan Enya (V.Valtsu x Nelson), om. Savikko Sanna 6. HH HaaveMarie ET (Remington x K. He-Man), om. Vanhanen Martti ja Sirpa MTY 7. Esikko (N.Selleri x M.Ooboy), om. Karppanen Kari

68

Kuva Jari Ahlholm


2/2011

Ayrshire-lehti

KESÄN 2011 NÄYTTELYTULOKSIA

Kuva Jari Ahlholm

Kuva Jari Ahlholm

9. Riitmaan Huomen (Ideostar x P.Orkko) Kavander Mika ja Elina 10. Marilie M.Hermione ET (Poker x Bruno) Laiholahti Jouko ja Laura sekä Kujala Jouko 11. Rounion Saga Habelle (Yeltsin x Ripken) Ahonkivi Olavi 12. Mapleburn Herbina ET(Calimero x Remington) Kavander Mika ja Elina 13. T.Y. Himmi (YesSir x Romeo) Taivalmäki Asko ja Susanna 14. Vauhkon Helle (Sylvest x P.Orkko) Kankaanranta Toni ja Räikkönen Eija 15. Vanhalan Hehkee (Facet x P.Orkko) Nissilä Kari 16. Helle (Facet x N.Ooppium) Lumme Marjut 17. Des Chamois Hokkuspokkus ET (Hector x Kellogg) Änkö Sari 18. Vauhkon Helmi (Ideostar x Calimero) Kankaanranta Toni ja Räikkönen Eija 19. Koivumäen Hawanna Haka (Hallebo x A.Peace) Rissanen Juha 20. Hynix (Ideostar x K.Unix) Mikkelä Teemu

Luokka 3. Ayrshire hiehot yli 18 kk

Luokka 2. Ayrshire hiehot 13-17 kk

1. Margot Harriet Et (Kellogg x Lorenzo) Nousiainen Pirjo 2. Aro-Tannerin Hömbu (Nemo x Conn) Tanner Jyri 3. Rounion YesSir Meirami (YesSir x Romeo) Ahonkivi Olavi 4. Järventaustan Tryst Lyly (Tryst x Jerry) Nousiainen Pirjo 5. Tikan Hienohelma (M.Luc x Poker) Tikan Maatila Oy 6. Majaniemen Hopeasara (Nemo x Laro) Teiskonlahti Antti ja Heli 7. Riitmaan Hymy (Nemo x H. Omppu-Limu) Kavander Mika ja Elina 8. Änkön Herttuatar (Copper x Lindero) Änkö Sari 9. Hämmästys (Ideostar x Conn) Mikkelä Teemu

1. Rannan Ris Vienna (Ristourn x Conn) Koljonen Aaro ja Mirja 2. Kuusiniemen Remi Eveline (Remington x Tradition) Kumpula Eliisa ja Martti 3. Majaniemen Elisabeth (Ideostar x Conn) Teiskonlahti Antti ja Heli 4. Faucher Opa Poker Eviitta ET (Poker x Loto) Ahonkivi Olavi 5. Savinnan Enya (V.Valtsu x Nelson) Sanna Savikko 6. Rannan Ehtoo (Ideostar x Professor) Koljonen Aaro ja Mirja 7. Rounion Ehtoorusko (Potter x Copper) Ahonkivi Olavi 8. Änkön Elviira (Jerome x Cornelius) Änkö Sari 9. Taivalmäen Erikissa (Ideostar x Calimero) Taivalmäki Asko ja Susanna 10. Evolus (Ristourn x R.Onnenpoju) Tiiri Juha 11. Elly (Potter x N.Ooppium) Arpiainen Leena 12. Mapleburn P.P.Elegia ET (Charleston x Kellogg) Kavander Mika ja Elina 13. Kurhilan Pot Empiire (Potter x Colargol) Kallio Merja

Luokka 4. Ayrshire ensikot

1. Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi (Calimero x Iceman) Sanna Savikko 2. Aro-Tannerin Engine (Potter x Pardner) Tanner Jyri 3. Korkiakosken Hector Evening ET (Hector x Wilton) Ahlholm Jari ja Anu 4. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu (Poker x Iceman) Sanna Savikko 5. Ronde Remi Anette (Remington x Romeo) Kumpula Eliisa ja Martti 6. Bonnie Brae Remi Ellie ET (Remington x BK Price) Ahlholm Jari ja Anu 7. Majaniemen Ekstaasi (Potter x Copper) Teiskonlahti Antti ja Heli 8. Ronde Remington Aniette ET (Remington x Romeo) Ahonkivi Olavi

Kuva Jari Ahlholm

69


Ayrshire-lehti

2/2011

KESÄN 2011 NÄYTTELYTULOKSIA Ayrshire Champion

Joukolan Vohveli, Laiholahti Jouko ja Laura

Ayrshire Reserve

Rannan Sonja 1, Koljonen Aaro ja Mirja

Kunniamaininta

Hilla ET, Uusitalo Tero ja Jenni

Ayrshirekasvattajien palkinto

Joukolan Vohveli, Laiholahti Jouko ja Laura

KAUNIKI 2011 14.8.2011 Pellossa Tuomari Anita Hyvönen, Faba Kuva Jari Ahlholm 9. Taivalmäen Eloveena (Poker) Taivalmäki Asko ja Susanna 10. Kurhilan Remington Anis (Remington x Nolan) Kallio Merja 11. Ranta-Seppälän Ehtoo (Potter x N.Ooppium) Kotila Minna ja Pasi

Luokka 5. Ayrshire 2 kertaa poikineet

1. Rannan Sonja 1 (Hector x Pardner) Koljonen Aaro ja Mirja 2. Kurhilan Ympyrä (Colargol x H.Kuopus) Kallio Merja 3. Korkiakosken Poker Adelain ET (Poker x Iceman) Ahlholm Jari ja Anu 4. Uusi-Suon Adeliina (Romeo x Trident) Kallio Merja 5. Rannan Apu (Poker x Copper) Koljonen Aaro ja Mirja 6. Mapleburn Yvella ET (Kellogg x Cornelius) Kallio Merja 7. Pukaralammin Yanita (K.Dupont x Galant) Tikan Maatila Oy

Luokka 2. Ayrshire hiehot

1. Ehtoisa 1313822 A, (Sherlock x Asmo Tona) om. OSAO/Muhos 2. Hämy 1314551 A, (Käpylän Ali x Alakedon Vainu) om. Tolppi Reijo ja Marja-Riitta 3. Haamu 1301633 A, (Ideostar x O.Rumba) om. Ammattiopisto Lappia 4. Imu 1314552 A, (Rankomäen Avanto x Asmo Uuttu) om. Tolppi Reijo ja Marja-Riitta

Luokka 3. Ayrshire lehmät

1. Ylpeä 1271353 A, (Mischief x K. Ivar) om. Ammattiopisto Lappia 2. Amore 1311090 A, (Mischief x Heligo) om. Lahdenperä Teuvo ja Tuula 3. Anoppi 1287725 A, (Normandin x P.Oturi) om. Ammattiopisto Lappia

Ayrshire Champion

Ylpeä 1271353 A, om. Ammattiopisto Lappia

Luokka 6. Ayrshire 3 kertaa poikineet

1. St-Martin Yesterday ET (Dilligent x Heligo) Laiholahti Jouko ja Laura sekä Huitti Hannu ja Mikko Ranta 2. Rounion Verona (K.Darude x Laro) Kumpula Eliisa ja Martti 3. Rounion Yrtti (Romeo x Pardner) Ahonkivi Olavi 4. Kurvilan Unelma (P.Orkko x Jerry) (Höynälä - Mäkitalo Mty 5. Visserdale Sheila (Calimero x Cornelius) Koljonen Aaro ja Mirja 6. Uusi-Suon Vanessa (Nelson x Heligo) Sanna Savikko

Luokka 7. Ayrshire 4 kertaa tai useammin poikineet 1. Joukolan Vohveli (R.Danesco x K.Nelson) Laiholahti Jouko ja Laura 2. Lagace Iceman Model ET (Iceman x Trident) Tanner Jyri 3. Alhaisten Soilikki (Galant x Billy) Rautio Salla

Junnu-Yllätys 6.8.2011 Saaren opetusmaatilalla Mäntsälässä Tuomari Elina Ahola Luokka 1 2002 ja jälkeen syntyneet 1. Leevi Weckström 2. Roosa Kemppainen 3. Miia Karppanen 4. Emmi Kavenius

Luokka 2 1999-2001 syntyneet 1. Aamos Taivalmäki 2. Elsa Kavenius 3. Salla Vakkilainen 4. Aake Karppanen

Luokka 3 1998 syntyneet 1. Iiris Nissilä 2. Karoliina Nieminen 3. Minttu Pajula 4. Siiri-Sofia Lumme 5. Jolanda Topra 6. Sini Ylönen 7. Pinja Isosaari

Luokka 4 1996-1997 syntyneet

Kaunikin lehmäluokan voittaja ja Ayrshirerodun Champion Ylpeä. Kuva: Lea Järvinen

70

1. Valtteri Änkö 2. Lilli Laiholahti 3. Maiju Pajula

4. Oona Taivalmäki 5. Kristiina Kuortti 6. Amanda Tiiri

Luokka 5 1993-1995 syntyneet 1. Meri Nissilä 2. Outi Virtanen 3. Janina Suokas

Junior Handler Champion Iiris Nissilä

Showmanship (aikuiset) 1. Salla Rautio 2. Sanna Savikko 3. Sari Änkö 4. Kirsi Teiskonlahti 5. Hannu Toikka 6. Anniina Korkeamäki 7. Marianna Ryyppö 8. Marjut Vakkilainen


2/2011

Ayrshire-lehti

KESÄN 2011 NÄYTTELYTULOKSIA Mustiala Handler 27.8.2011 Tammelassa tuomari Salla Rautio

3. Kristiina Kuortti & Kuortin Inkeri ET 4. Oona Taivalmäki & Wiethegen Eleonor Red ET 5. Maiju Pajula & Savinnan Enya 6. Emilia Kourimo & Insukka

Luokka 1 2002-2006 syntyneet

Luokka 5 1993-1995 syntyneet

1. Roosa Kemppainen & Lohenojan Inkeri 2. Leevi Weckström & Lohenojan Ingles 3. Emmi Kavenius & Ojaniityn Iina 4. Karri Nissilä & Isadora

1. Outi Virtanen & Wiethegen Eleonor Red ET 2. Meri Nissilä & Vanhalan MickeyHeatBreaker 3. Anna Lehtinen & Hyacinth 4. Eeva Linnainmaaa & Hokadi

Luokka 2 2000-2001 syntyneet

Showmanship

1. Aamos Taivalmäki & Savinnan Inkalilja 2. Josefiina Kavander & Riitmaan Ingrid 3. Marja Kaleva & Imbi 4. Elsa Kavenius & Vakkamäen Hellä 5. Salla Vakkilainen & Lohenojan Ismeralda 6. Roope Kemppainen & Lohenojan Ingles

1. Sari Änkö & Änkön Haltiatar 2. Sanna Savikko & Savinnan Enya

Junior Handler Champion Iiris Nissilä

Luokka 3 1998 syntyneet

Junnu-Yllätyksen Vara Champion Valtteri Änkö. Kuva: Kirsi Teiskonlahti

1. Iiris Nissilä & Vanhalan Haniliini 2. Justiina Kavander & Riitmaan Inkivääri 3. Karoliina Nieminen & Ninan Ilopilleri 4. Siiri-Sofia Lumme & Pakasen Estella 5. Minttu Pajula & Savinnan Inkalilja 6. Sini Ylönen & Scientific Honey Coco ET

Luokka 4 1996-1997 syntyneet

1. Helmiina Kavander & Riitmaan Heather 2. Valtteri Änkö & Änkön Haltiatar

71


Ayrshire-lehti

2/2011

Yhdistyksen ilmoituksia Tapahtumakalenteri 2011-2012 31.10.–11.11.2011 Faban vaalit 4.-13.11.2011

Royal Agricultural Winter Fair, Toronto, Kanada

14.–19.11.2011

Ayrshirekasvattajien matka Skotlantiin ja Pohjois-Irlantiin

23.11.2011

Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n Syyskokous Lammilla

3.-4.2.2012 6.2.2012

Ayrshire Talvinäyttely, Seinäjoki Vuoden 2012 ensimmäinen luokituskierros käynnistyy

22.4.–10.5.2012

Ayrshire-maailmankongressi Etelä-Afrikassa

Kestävät lehmät Lähetä kestävien lehmien tiedot Merja Kalliolle 15.09.2012 mennessä osoitteella merja.kallio@elisanet.fi. Kestävien lehmien tuotosraja on 70 000 kg. Lehmän nimen lisäksi ilmoita syntymäaika, poikimakerta, isä, emä, emänisä, elinikäistuotos ja mihin mennessä se on saavutettu sekä omistaja ja paikkakunta. Lehmän nimen perään voi halutessaan ilmoittaa AF-luokitus tuloksen, jos sellainen on olemassa. Tule vilkkaaseen karja-aiheiseen keskusteluun

AYRSHIRE-FOORUMILLE

Foorumi on valtakunnan nopein karjaväen tiedotuskanava! Nuorille on oma JUNNUFOORUMI AYRSHIRE GLOBALilla on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kansainvälisesti. Ayrshire-foorumiin pääset yhdistyksen kotisivuilta www.ayrshire-finland.com

Ayrshirekasvattajien satatonnarimerkit Yhdistys myöntää jäsenilleen ansiomerkin jokaisesta ayrshiresatatonnarista. Nouda omasi Ayrshirekavattajien tapahtumista tai yhdistyksen osastolta kesän näyttelyissä. 72

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja voi halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio, Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com Kasvattajanimen rekisteröinti: 1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykselle. 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo olevaa kasvattajanimeä. 3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se, joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen. Kasvattajanimen käyttö: 1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan. Kasvattajanimirekisteri on yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa: www. ayrshire-finland.com > Palaute/Liity/Tilaa > Kasvattajanimirekisteriin ilmoitetut tilat

Tuomarointi- ja Showmanshipoppaat 5e / kpl Tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net Postimaksu lisätään tilauksiin.


2/2011

Ayrshire-lehti

Yhdistyksen ilmoituksia

Tarvikemyyntihinnasto sis alv 23 %

Orvus 40 € Clear Magic 18 € Topline Power 16 € White Touch Up 18 € Selkälinjaharja 12 € Final Mist 18 € Kuivaaja 70 € Mitta 45 e Ayrshire-lehtikansio 12 € Kortit 4 kpl sarja 2€ Pinssi 1€ Tarrat 1e Showmanship ja tuomarointiopas 5 € / kpl Kauluspaita 25 €

Huppari aikuiset 30 € lapset 25 € T-paita 20 e Pikee-paita lasten 20 e Tissipipo 20 € Huivi 10 e Laukku 20 € Tarvikkeita voi ostaa yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net. Postimaksu lisätään tilauksiin.

Vuoden 2012 ensimmäinen

luokituskierros

on helmikuussa, heti Ayrshiren Talvinäyttelyn jälkeen 5.2.2012 alkaen. Varaathan luokituksen 15.12.2011 mennessä, jotta varmasti saat luokituskäynnin! Tiedustelut ja varaukset Minna Kotilalle, ranta-seppala@suomi24.fi. Lisätietoja myös kotisivuilla www.ayrshire-finland.com/luokitukset.

www.ayrshire-finland.com Ayrshirekasvattajien kunniakirjat Yhdistys myöntää hakemuksesta jäsenten omistamille ayrshirelehmille 50-, 75- ja 100-tonnarikunniakirjoja. Kunniakirjaa varten tulee toimittaa lehmän viimeisin lehmäkortti sekä haluttaessa valokuva, joka voidaan liittää kunniakirjaan. Lisätietoriville voidaan laittaa maininta tyttäristä, ks-sonneista tai näyttelymenestyksestä. Kunniakirjan hinta 5 € sis. alv. Hakemukset toimitetaan Vilma Pohjolalle vilma.pohjola@gmail.com tai osoitteella Katavaistentie 37, 23140 HIETAMÄKI.

AF-NEUVONTAKÄYNTI Yhä useampi karjanomistaja haluaa ryhtyä kehittämään karjaansa kokonaisvaltaisesti. Yhdistys haluaa olla tässä tukena. Erittäin hyvää palautetta saanut asiantuntijan neuvontakäynti on jatkossakin jäsentemme tilattavissa! Yves Charpentierin asiantuntemusta voi käyttää tänä vuonna kolme kertaa, luokituskierrosten yhteydessä. Neuvontakäynti lähtee karjanomistajan tarpeista ja se voi sisältää mm. • karjan rakenteen arvioinnin • nuoren karjan arvioinnin • siemennyssuositukset • näyttely- ja showmanship-eläinten valintaa • myytävien eläinten valintaa • eläinten koulutukseen liittyviä neuvoja sekä käytännön opastusta • karjan kehittämisen suunnittelua. Luokitukset ja siemennyssuositukset tehdään vain ayrshireeläimille, kaikki muu neuvontakäyntiin liittyvä koko karjalle rodusta riippumatta. Neuvonta- tai luokituskäynti 1-2 kertaa vuodessa antaa jatkuvuutta karjan kehittämiseen ja pitää siemennyssuositukset ajan tasalla.

OTA KAIKKI HYÖTY IRTI NEUVONTAPALVELUSTA ! Varaukset: Minna Kotila 040-5489373 tai ranta-seppala@suomi24.fi.

ALL STARS -lehmien lista

Ayrshirekasvattajat julkaisee jäsentensä All Stars -laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshire-lehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään luokitustuloksen AF-GP80 saaneet lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 9500 kg maitoa. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. Lehmistä ilmoitetaan luokitustulos, nimi, isä, paras 305 pv:n tuotos (maitokilot ja pitoisuudet), miltä kaudelta paras tuotos on sekä lehmän omistaja. All Stars-lehmien tiedot toimitetaan 28.2.2012 mennessä Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh 050 525 6109.

AYRSHIRE MARKETISTA löydät ayrshire-eläinten sekä karjatalouteen liittyvien tuotteiden myynti- ja ostoilmoitukset. Myös työsuoritusilmoitukset. Ayrshire Market on jäsenten maksuton ilmoituskanava. 73


Ayrshire-lehti

2/2011

Majaniemen Ayrshire Heli ja Antti Teiskonlahti • Kyrönlahdentie 923, 39340 Karhe puh. 040-593 8738 • www.teiskonlahti.net

74


2/2011

Ayrshire-lehti

Lypsä 700 kiloa enemmän! ProAgrian keräämien ProRehustus-ruokinnanseurantatietojen perusteella Suomen Rehun puolitiivisteillä lypsettiin jopa 704 EKM kg/vuosi/lehmä parempi maitotuotos kuin muilla ruokintatavoilla. Suomen Rehun puolitiivisteillä maitotuottoa jäi rehukustannuksen jälkeen 193 € /vuosi/ lehmä enemmän kuin muilla ruokintatavoilla. Luotettavat rehut tuovat tuottoa ja tulosta. Tutustu tuloksiin osoitteessa www.suomenrehu.fi.

Valitse karjallesi sopivin Suomen Rehun matalatärkkelyksinen puolitiiviste.

Maito-Krono 26 Top UUTUUS! Lypsyenergiaa haastavienkin kotoisten rehujen kanssa.

Krono 135 Top Tasapainoinen ja monipuolinen puolitiiviste.

Krono 140 Top Korkeatuottoisten karjojen tehokas puolitiiviste.

www.agrimarket.fi, www.suomenrehu.fi

75


Ayrshire-lehti

2/2011

Suomen Ayrshirekasvattajat ry

SYYSKOKOUS järjestetään 23.11.2011 klo 12 Lammilla Lammin Biologisella asemalla, osoite Pääjärventie 320, 16900 Lammi Ohjelma:

Keskiviikko 23.11 Klo 12 Lounas ja kokouspaketin lunastaminen. Klo 13 Seminaari, tuotanto-ja markkinakatsaus toimitusjohtaja Reijo Kiskola, Arla Ingman. Klo 14 Kahvi. Klo 14.30 Syyskokous, jossa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Klo 16.30 Tilavierailu kohteena Rasilan Ayrshire, linja-autokuljetus tilalle ja takaisin. Klo 19 Sauna. Klo 21 Päivällinen. Iltaa tahdittaa DJ Hakkis. Torstai 24.11 Klo 9-10 Aamiainen. Klo 10.30 Tilavierailu kohteena lypsykarjatila Viehko Oy, osoite Jahkolantie 41, 16900 Lammi.

Kokouspaketin hinta 85 €, sisältäen kaiken edellä mainitun sekä yöpymisen kahden hengen huoneissa. Alle 18-vuotiaat 40 € Pelkkä kokouspäivä 20 € / hlö, sisältäen lounaan, kahvin, seminaarin ja tilavierailun kuljetuksineen. Ilmoittautumiset 14.11.2011 mennessä Juha Rinkiselle juha.rinkinen@moisio.eu tai puh. 040-5176465

Tervetuloa! Hallitus

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Nimi, tehtävä Mirja Koljonen puheenjohtaja

Osoite Koljosentie 21, 64700 PELTOLA

Sähköposti luoranta@tiltu.teuva.fi

Puhelin 0400-861988

Eliisa Kumpula varapuheenjohtaja

Pihlajatie 30, 85500 NIVALA

eliisa.kumpula@luukku.com

050-3731807

Vilma Pohjola sihteeri

Katavaistentie 37, 2430 HIETAMÄKI

vilma.pohjola@gmail.com

050-3248061

Kimmo Kuorikoski

Kuorikoskentie 70, 69600 KAUSTINEN

kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

040-5251697

Juha Rinkinen

Linnanperäntie 161, 34450 JÄMINKIPOHJA

juha.rinkinen@moisio.eu

040-5176465

Minna Kotila

Kirkkojärventie 75, 69300 TOHOLAMPI

ranta-seppala@suomi24.fi

040-5489373

Saija Räikkönen

Sahilantie 4, 35820 MÄNTTÄ

saija.raikkonen@suomi24.fi

040-7314232

Seija Viitanen kotisivut

Rasilankuja 20, 16900 LAMMI

seija.viitanen@aina.net

050-5969552

Anu Ahlholm

Kaketinperäntie 143, 86710 KÄRSÄMÄKI

jari.ahlholm@luukku.com

050-5946001

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Ritva Laakso, Kirkkojärventie 35, 69300 Toholampi, puh. 0400-542170, ritva.laakso@toholampi.fi

76

Ayrshire-lehti 2/2011  

Ayrshire-lehti 2/2011  

Advertisement