Page 1

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Ayrshire-lehti

n:o 2 2004

• Viivu - Vettenrannan 150-tonnari – sivu 5 • Ayrshire International – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä – sivu 6 • Ellyn matkassa – sivu 14 • Kurhilan Neuman ET esittelyssä – sivu 30 • Kesän näyttelyt – sivu 37 1


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

TUTUSTU UUTEEN MAITURISARJAAN!

Maituri-sarja on nyt entistä kattavampi! Tuotteita on uudistettu vastaamaan entistäkin paremmin nykylehmien tarpeita. Myös tutut ja turvalliset Maiturit löytyvät valikoimasta, osa uusien nimien alta. Maitureilla ja Rehuraision ruokintaohjelmalla ruokinnan tärkkelys-, NDF- ja valkuaispitoisuus saadaan aina kohdalleen, jolloin karja voi paremmin ja tuottaa enemmän. Kysy ilmaista ruokintasuositusta lähimmältä rehuraisiolaiselta. Hän auttaa sinua löytämään mahdollisimman taloudellisen ja tuottavan ruokintaratkaisun.

Uudet Maituri-täysrehut ja -valkuaisrehut Maituri-erikoistäysrehut Amino-Maiturit

Palvelunumero 0800 304 342 www.rehuraisio.com

2

TEHOKKAAT REHUT, TERVEET ELÄIMET.


Pääkirjoitus

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Laineita ankkalammikossa helppoja poikimisia periyttävänä risteytysrotuna vaarassa, joten ei-toivottujen tuontisonnien käyttöä vastustetaan lähes propagandan keinoin. Joku sentään arveli pienikokoisilla SRB lehmillä olevan osuutta ongelmiin: pieniä lehmiä yritetään isommiksi isoilla sonneilla, jolloin riskit pitäisi olla myös karjanomistajan tiedossa. Onneksi en ole ruotsalainen SRB kasvattaja. Minua ärsyttäisi nähdä amerikkalaislehtien mainokset, joissa kookas, korkea, lypsytyyppinen ja hyväutareinen holsteinristeytys mainostaa SRB sonnia. Puhdasta SRB lehmää ei näihin mainoksiin päästetä: matalampi, lihakas ja syväutareinen lehmä karkottaisi pian amerikkalaiset ostajat. Mutta mikä voisi olla porkkana? USA:n holsteinpopulaation geenipankkina toimiminen ei motivoi niitä kasvattajia, jotka haluaisivat itsekin nykyistä parempirakenteisia ja helppohoitoisia lehmiä. Jalostuspiirien ankkalammikossa käy nyt liplatus, ja kuten kaikki aikanaan, tämäkin vientihuuma rantautuu pian Suomeen. Toivottavasti suomalainen ayrshireväki näkee jo naapureitaan pidemmälle: ayrshireä jalostetaan ennen kaikkea tarpeisiimme ja jos lopputulos kelpaa muillekin, aina parempi. Mirja Koljonen

Kuva: Merja Holma

Ruotsinsuomalainen väestönosa käyttää omasta yhteisöstään joskus leikillistä nimitystä ankkalammikko. Tähän yhteisöön kuulumattomana voisi kuvitella sillä viitattavan pienehköön piiriin, jossa vesi ei oikein vaihdu ja jossa pienikin aallokko heiluttaa kaikkia uiskentelijoita. Ankkalammikko tulee mieleen, kun seuraa tätä pohjoismaisia jalostuspiirejä nyt innostavaa risteytyskeskustelua. Ruotsalaiset norjalaisten ohella tepastelevat ja ihan ansiosta markkinointimenestyksensä huipulla: USA on jo ohi Suomen SRB sperman tärkein vientimarkkina. Hyvät ensimmäisen polven risteytystulokset Kalifornian jättikokoisissa holsteinkarjoissa lupaavat kaupalle jatkoa. Risteytyselinvoima korjaa tehokkaasti monia suurtuotannon ongelmia vähän niin kuin sioillakin, meillä ja muualla. Risteytyssperman myynti taas herättää monia kysymyksiä. Kukaan ei epäile kaupan kannattavuutta: vientitulot tuovat jalostukseen kaivattua rahavirtaa tilanteessa, jossa maidontuottaja on yhä enemmän kannattavuusongelmien puristuksessa. Mutta kuten SRB:n vuosikokouksessa todettiin: rotu on yhä vaikeammassa kilpailutilanteessa kotimaassaan ja nämä markkinat olisi pystyttävä pitämään, jotta vientiinkin syntyisi myytävää. Ruotsin jalostusjohdon on käytettävä keppiä tai porkkanaa saadakseen karjanomistajat pysymään linjassa. Tähän asti keppi näyttää olleen vallalla, sillä ruotsalaiset kasvattajat ovat kuin vientikampanjan panttivankeja. Viimeisin viesti tästä on tiedotus alan lehdistössä kanadalaissonni Pardnerin ja varsinkin sen muutaman pojan periyttämistä poikimavaikeuksista. Nyt on SRB:n maine

3


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Sisällysluettelo • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Kuva: Merja Holma

• • • •

4

• • •

Pääkirjoitus – Laineita ankkalammikossa – Mirja Koljonen ........ Sisällysluettelo ........................................................................ Vettenrannan Viivu 150.000 kg maitoa – Olavi Ahonkivi ........... Ayrshire International – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä – Kanadan matka keväällä 2004 – Laura Laiholahti ........................ Tuomarimatkalla Ruotsissa – Laura Laiholahti ............................. Yves Charpentierin Suomen vierailu – Laura Laiholahti ...................................................................... Suomalaisia Ayrshire-alkioita Englantiin – Sari Alhainen ............... Ayrshire Finland 2003 valokuvakilpailun luokkavoittajat ............... Ellyn matkassa – Mikko Ranta................................................... Tuontihiehot esittelyssä – Sari Alhainen ..................................... ETT – Pelisäännöt alkioiden, sperman ja eläinten tuontien yhteydessä ............................................................................. Ajatuksia jalostuksesta – Allan McKell, Kellcrest Ayrshires............ Ytyssä on ytyä – Merja Kallio .................................................... Ayrshirekasvattajien jäsenkarjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +12, arvostelu 2004/03 ........................ aAa-Analyysi kertoo millä tavoin sonnit ovat erilaisia – Sari Alhainen.......................................................................... Ilokki; Riihelän neljäs satatonnari – Mirja Koljonen ..................... Ammumatka Ruotsiin – Jari Heikkonen ...................................... Kasvattajanimirekisteri ............................................................. Kurhilan Neuman ET AAA 41276 – Sari Alhainen...................... Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä ............... Perheuutinen .......................................................................... Ayrshire vuosinäyttely Oripäässä 3.7.2004 – Sanna Tiilikainen ja Seija Viitanen.............................................. Tyylikäs-näyttelykesän avaus Ruukissa 5.6.2004 – Mirja Koljonen ........................................................................ Hyvinkään Lypsykarjanäyttely Yllätys 2004 – Jari Heikkonen ......... Muurikki-lypsykarjanäyttely 29.7.2004 – Salla Rautio ................. Mustiala Handler 2004 – Laura Laiholahti ................................. Satakunta 2004 -lypsykarjanäyttely Kokemäellä – Laura Laiholahti ...................................................................... Junior Handler ja Showmanship 2004 ....................................... Tarvikemyyntihinnasto ............................................................. Peukaloinen – Ann-Louise Wiklund ...........................................

n:o 2 2004

3 4 5 6 7

Ayrshire-lehti n:o 2/2004 Neljäs vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

9 10 12 14 18

Toimituskunta: Mirja Koljonen (päätoimittaja) Laura Laiholahti Olavi Ahonkivi Sari Alhainen (toimitussihteeri)

21 22 23

Ilmestymis- ja aineistopäivät: N:o aineisto ilmestyy 1 25.2. 23.3. 2 30.8. 22.9.

24

Ilmoitusmyynti: Yhteyshenkilö Sari Alhainen sari.alhainen@pp.inet.fi Puh. 040 550 7643

25 26 27 28 30 31 34 37 40 42 44 46 47 50 51 54

Sivunvalmistus: Tmi SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh./fax: 06-231 4334 e-mail: set-print@co.inet.fi Paino: Oy Botnia Offset Ab, Närpiö Kannen kuva: Hjärterum Trident Nelly Senior Champion, Ayrshire Vuosinäyttely 2004 Isä: Ardrossan EV Kates Trident Emä: Nelly Emänisä: Bonnie Brae Heligo Omistaja: Mirja ja Aaro Koljonen, Jyri ja Tiia Tanner, Teuva

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Vettenrannan Viivu 150.000 kg maitoa Viivun isä Kinkkalan Raide ei koskaan päässyt valioon asti. Vettenrannan tila on aina ollut edelläkävijöiden joukossa niin eläinten tuotoksessa kuin rakenteessakin. Myös näyttelyistä on tullut menestystä: Mm. Karjatila 2000 Junior Champion Lemmikki oli Vettenrannasta Tila on sukutila, joka on nyt siirtynyt kokonaan Katja ja Marko Vettenrannalle Markon enolta Ilpolta. Tilalla on tällä hetkellä peltoa 80 hehtaaria ja metsää 60 hehtaaria. Isäntäväen lisäksi tilalla on yksi vakituinen työntekijä sekä vanhaisäntä Ilpo ja hänen äitinsä.

Kuva: Tiina Tahvonen

Sainpa tässä yhtenä harmaana sadepäivänä erittäin iloisen puhelinsoiton. Markohan se sieltä soitteli ja kertoi, että Viivulle tulee syyskuun 20. päivä 150.000 kg maitoa täyteen. Sehän on jo sellainen saavutus että siihen ei olekaan suomessa monta lehmää päässyt. Niinpä ajelin haastattelemaan tilan isäntäväkeä. Vettenrannan tila sijaitsee Pohjois-Satakunnassa Siikaisten kunnassa. Viivun emä Tuffeli Sormulan Optimista siemennettiin Kinkkalan Raiteella samoihin aikoihin kun Katja ja Marko tulivat tilan osakkaiksi Markon enon Ilpon kanssa. Niinpä Viivu on seurannut koko ikänsä nuorenparin elämää tilalla ja nähnyt lasten Petran ja Patrikin kasvavan sekä tilan laajenevan 50 lypsävään, kokonaispääluvun ollessa jo 125 kpl, keskituotos n. 9200. Viivu on poikinut 14 kertaa: 4 tytärtä ja 10 poikaa. Pojista yksi, Vettenrannan Lapstic, on ollut kotona tilasonnina. Siitä on jäljellä vieläkin tytär V.Nereidi, joka on lypsänyt jo yli 40 000 maitokiloa. Tyttäristä Ylva poiki 9 kertaa ja lypsi 79473kg ja Hilu sekä Josefiina yli 60 000 maitokiloa. Viivu on siis jättänyt tilalle paljon hyvää sukua vaikka hänen jalostusarvonsa on aina ollut -20 kummallakin puolella, nyt 14:ntoista poikimisen jälkeen ollen -19.Viivu on jälleen kantavana 15. kerran. Ei uskoisi kun muoria katselee: Hän liikkuu kylmäpihatossa nuorempien joukossa kuin kuningatar, minkäänlaista iän tuomaa rasitusta ei huomaa. Viivu on elänyt koko ikänsä vapaana kylmäpihatossa. Lieneekö siinä syy hyvään kuntoon, vai tilanväen hyvässä hoidossa, jonka näkee tyytyväisissä hyvärakenteisissa eläimissä, jotka elävät rauhallista tyytyväistä elämää ja palkitsevat isäntäväen hyvällä tuotoksella ja pitkällä iällä.

Tila on siinä mielessä nykyaikana erikoislaatuinen että monta sukupolvea asuu saman katon alla täydessä sovussa auttaen toinen toisiaan. Nykypäivänä se on todella hatunnoston arvoista, ja mahdollista hyvin harvassa paikassa. Missä olisi Viivulle parempi paikka viettää vanhuuden päiviään kuin tässä hyvien ihmisten hellässä hoidossa. Toivokaamme hänelle vielä monta armorikasta vuotta. Olavi Ahonkivi

5


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

AYRSHIRE INTERNATIONAL

– kansainvälistä kasvattajayhteistyötä KANADAN MATKA KEVÄÄLLÄ 2004 naud Semexiltä. Ehdimme vierailupäivien aikana nähdä uskomattoman määrän toinen toistaan upeampia lehmiä, jotka tosin kaikki majailivat hyvinkin vanhoissa ja varustelemattomissa navetoissa. Silmiinpistävintä oli lehmien tyypin tasaisuus. Lehmärivit olivat joka nave-

tajia”, kuten joskus kuulee epäiltävän. Tilavierailujen lisäksi vierailimme sonniasemalla ja Semexillä, jossa saimme kattavan annoksen numerotietoa Kanadan karjataloudesta sekä läpileikkauksen jalostusjärjestelmästä. Liekö hyvin valmisteltu puheenvuoro vai miksi

Allekirjoittanut ja yhdistyksen taloudenhoitaja Petri Pöysä olivat tällä kertaa ne onnelliset, jotka Suomesta lähetettiin maailmalle. Raskaasta lentomatkasta huolimatta saavuimme hyvävoimaisina ja innokkaina Montrealiin, jossa meitä oli vastassa Linda Ness Kanadan Ayrshireyhdistyksestä. Meidät majoitettiin vierailumme ajaksi St. Hyacinthiin, n. 65 km päähän Montrealista ja sieltä käsin teimme kaikki tilavierailut. Seuraavat päivät reissasimme pitkin ja poikin Quebeckin osavaltiota, jossa valtaosa Kanadan ayrshireeläimistä asustelee. Matkaseuranamme oli kaksi herraa Etelä-Afrikasta, kulkupelinämme tila-auto ja pääasiallisena oppaana ja rohkeana kuskina Marcel Chori-

tassa aivan erilaisia kuin Suomessa, suuria kokoeroja ei ollut, ei myöskään kotimaassa nähtävissä olevaa valtavaa hajontaa utaremalleissa ja jaloissa. Suomalaisille tunnetuimmat vierailutilat olivat varmaankin Kellcrest, Bonnie Brae, Kildare ja Des Prairies. Kaikista näistä navetoista löytyi myös korkeatuottoisia lehmiä eivätkä nimekkäät tilat suinkaan ole pelkkiä “näyttelyeläinjalos-

jäi kuulijalle mieleen, että Suomessa olisi paljonkin opittavaa kanadalaisilta, niin sonninostopolitiikassa kuin sonninemävalinnassakin.

kuva: Laura Laiholahti

Huhtikuussa tarjoutui jälleen, kuten kahdesti aikaisemminkin, kahdelle ayrshirekasvattajien hallituksen jäsenelle mahdollisuus päästä Kanadaan tutustumaan sikäläiseen karja-ainekseen sekä kevään suureen näyttelyyn St. Hyacinthissa.

6

Huutokauppa kansainväliseen malliin Kaksi viimeistä matkapäivää oli varattu näyttelytapahtumalle. Jo näyttelyä edeltävänä päivänä

pääsimme näyttelyhalliin seuraamaan huippueläinten huutokauppaa. Sille, joka ei ole koskaan ennen vastaavaa huutokauppaa nähnyt, oli tapahtuma melkoinen kokemus. Viimeisen päälle valmistellut eläimet talutettiin yksi kerrallaan pieneen esittelykehään. Pöydän takana istuivat meklari ja eläinten “kehuja”, joka tässä huutokaupassa oli Suomessakin tuomarina ollut Neil Kittle. Huutokauppayleisön joukossa kierteli useita avustajia, jotka vastaanottivat huudot. Ja sen jälkeen kun myynti käynnistyi, alkoikin sellainen meno, ettei vastaavaa ole Suomessa nähty. Eläintä kehuttiin, meklari toisti viimeisiä huutoja sellaista vauhtia, ettei puheesta saanut mitään selvää. Suurimman shown pitivät kuitenkin ehkä avustajat, jotka kiljahtivat ja hyppivät ilmaan aina napattuaan joltain huudon. Yhtäkkiä tuli aivan hiljaista, eläin oli myyty ja se talutettiin pois. Vaatinee englannin jatkokurssin ennen kuin huutokaupan menosta turisti saa täydellisen selvyyden. Huutokauppapäivä päät-


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä tyi kansainvälisille vieraille tarkoitettuun iltatilaisuuteen, jossa tapasimme Okraan tuomariksi lupautuneen Yves Charpentierin ja keskustelimme hänen tulevasta Suomen vierailustaan.

Näyttely oli elämys Kevätnäyttely, Spring Show, oli ehkä se matkamme odotetuin kohde. Eläinhallissa kaikki eläimet olivat karjojen omilla osastoilla, joissa oli paljon kaikenlaista rekvisiittaa, lepotuoleja, olutta, mainoksia, koristeita, upeita eläintauluja jne. Karjojen eläinaineksesta sai tälläkin tavalla melko hyvän käsityksen, koska kaikki eläi-

met olivat vierekkäin. Joka osastolla oli lisäksi oma klippauspaikka ja paljon tilaa tarvikkeille. Tässäkin hyvä vihje omiin näyttelyihimme. Ensimmäisenä näyttelyareenalle talutettiin pienimmät hiehot, joita oli uskomattomat kolmisenkymmentä kappaletta. Jo tässä vaiheessa tuli mieleen, että tuomarin tehtävä on koko lailla vaativa, varsinkin kun ensi näkemältä ei eroja vasikoiden välillä juuri ollut. Tämän jälkeen luokat vaihtuivat yksi toisensa perään ja samaan tahtiin silmiemme eteen käveli toinen toistaan kauniimpia ayrshire-eläimiä. Näyttelyn jälkeen järjes-

tetty loppukilpailu, jossa valittiin championit, oli jo visuaalisesti todella näyttävä. Koristelut, valaistus, viimeistellyt ja ennen kaikkea taidolla esitetyt eläimet loivat puitteet, jotka varmasti tekevät championin tittelistä tavoittelemisen arvoisen. Ja niinhän siinä kävi, kuten jo monesti aikaisemminkin, että koko näyttelyn Grand Champion oli Des Prairies Tou Tou, aivan uskomaton lehmäyksilö, jonka näyttävyyden tajuaa täysin vasta kun sen näkee omin silmin. Lisättäköön tähän vielä, että pääsimme taputtelemaan Tou Touta sen kotikarsinassa ja saimme tämän lisäksi

vielä kuvauttaa itsemme sen kanssa.

Paluu arkeen Kaikki päättyy aikanaan ja tuli eteen se päivä, jolloin oli aika hyvästellä kanadalaiset isäntämme ja palata Suomeen. Ensimmäinen kurkistus kotinavetan ovelta todisti oikeaksi sen ajatuksen, joka oli jo matkamme aikana alkanut itää - olemme valovuoden päässä kanadalaisesta hyvärakenteisesta ayrshirestä. Mutta toisaalta, täytyyhän olla jokin tavoite, johon tähdätä! Laura Laiholahti

TUOMARIMATKALLA RUOTSISSA samalla toimi neljän tähden hotellina luonnonkauniilla ranta-alueella. Puistomaisemaan antoivat oman lisänsä laaja golfkenttä ja ikivanhat kauniit puut. Tämän hienompaa ympäristöä vastaavalle

tapahtumalle ei voi kuvitella. Heti perille saavuttuamme jouduimme muutamaan otteeseen vastaamaan kysymykseen “oletteko Fabasta?”. Kun selvisi, että olemme Ayrshirekasvattajien edustajia,

kuva: Laura Laiholahti

Ruotsin SRB-yhdistys esitti alkukesästä kutsun yhdistyksemme puheenjohtajalle, Mirja Koljoselle, tulla tuomariksi SVEAKON 2004 -näyttelyyn Rockelstadiin. Pieni suomalaisdelegaatio suuntasi autonsa nokan kohti meren vastarantaa ja lähti sekä näyttelyvieraiksi että kuunteluoppilaiksi näyttelyn yhteydessä järjestettävään SRB-kokoukseen. Mirja Koljonen, varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi sekä jälleen allekirjoittanut muodostivat tämän pienen suomalaisdelegaation, joka lähti kiinnostuneena tutustumaan SRB-rodun ajankohtaisiin asioihin. Sekä kokous, majoittuminen että oheistapahtumat olivat n. 20 km päässä näyttelyalueelta Solbackan urheiluopistolla, joka

Mirja Koljonen arvostelee ensikkoluokkaa SVEAKON2004näyttelyssä.

ihmeteltiin miksei Suomesta ole muita osallistujia, vaikka kutsukin oli lähetetty. Olimme siis tapahtuman ainoat suomalaiset ja ehkä juuri siksi saimme kokea ylenpalttista vieraanvaraisuutta ja tunsimme olevamme toivottuja vieraita. Näyttelypaikkana oli yksityinen tila, jonka päärakennus oli meidän silmissämme lähinnä linnaa muistuttava. Piharakennusten välinen iso piha oli asvaltoitu ja tyhjät laakasiilot niin suuria, että kaikille näyttelyeläimille oli siellä omat paikat katon alla. Itse näyttelykehä oli hiekkapohjainen ratsastuskenttä. Ensimmäisessä luokassa tuomari pääsikin heti tosi toimiin, sillä ensikoita oli peräti 17 kappaletta. Hiehoja ei näyttelyssä ollutkaan. 7


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

A-Rehu jatkaa Suurusrehun ja Polarfarmin perinteitä

UUSI VAHVA LENKKI TUOTTAJAN TULOSKETJUUN

8

Valitse viisaasti – valitse turvalliset ja monipuoliset Tähkä-rehut ja A-Rehun komponentit • Tähkä 108 • Maitotähkä • Energiatähkä • Tähkä 125 • Energiatähkä 130 • Tähkä 140 • Tähkä kivennäisrehut

• Startti juomarehut • Mullitähkä A-Rehun komponentit • Rypsirehut • Tähkä Ohrarehu • Leikkeet ja leseet • Rehuvilja • Litistetty vilja

REHUKAUPPA ALKAA NYT A:LLA Kysy tarjous syksyn rehuista!

Seinäjoki puh. (06) 416 8311, (06) 416 8269, (06) 416 8160 Kuopio puh. (017) 580 1931 Rovaniemi puh. (016) 318 160, Jokioinen puh. (03) 4186 7305


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Ensikkokehän voittajaksi valikoitui yhdistelmää Laurilan Ipollo - Trident oleva lehmä, joka myöhemmin palkittiin myös parhaasta utareesta. Kaksi kertaa poikineista tuli ensimmäiseksi lehmä, jonka suku oli Stöpafors - Backgård. Kolme kertaa poikineet voitti 207 Hjälma, joka on suvultaan Womtorp - Torpane. Tästä lehmästä tuli myös SRB Champion. Vanhempien lehmien luokassa oli vain

yksi osallistuja, Mats Erikssonin 327 Vibeke, suvultaan T Bruno - Fyn Höjbru. Meidän sivusta seuranneiden mielestä Mirja selvisi tehtävästään hienosti ja onnistui ketterästi väistelemään myös kehässä poukkoilleet lehmät - näyttelyssä oli nimittäin useita ensikertalaisia, niin esittäjiä kuin eläimiäkin. Näyttelypäivän iltana vietettiin Solbackassa grillijuhlaa, johon osallistui arviolta

toista sataa karjankasvattajaa. Illan kuluessa tutustuimme Tanskan punaisen rodun yhdistyksen varapuheenjohtajaan, jonka kanssa aloimme suunnitella yhteistyötä myös tanskalaisten kanssa. Seuraavana päivänä järjestetyssä kokouksessa ehdimme olla koko aamupäivän ja saimme kuulla mikä tällä hetkellä on ajankohtaista SRB-rintamalla. Matkan jälkeen kotiin

palasi erittäin tyytyväinen joukko ja totesimme taas kerran kuinka hyödyllistä on nähdä näyttelyitä, eläimiä ja karjaihmisiä myös muista maista. Suomalainen karjanjalostus peilautuu aivan eri valossa kun sitä katsoo välillä muualta käsin. Laura Laiholahti

YVES CHARPENTIERIN SUOMEN VIERAILU käytäisiin tarkemmin läpi lehmien luokittelua. Yves Charpentier toimii Kanadassa värillisten rotujen ammattiluokittajana, joita koko maassa on vain kolme. Lehmien luokituksia tulee siis vuositasolla huikeita määriä ja siksi ammattitaito

kuva: Laura Laiholahti

Kesäkuun 29. päivänä odottelimme Helsingin lentokentällä kanadalaista näyttelytuomaria, Yves Charpentieria, jonka oli määrä tulla tuomariksi Okranäyttelyyn. Tuomaroinnin ohelle oli suunniteltu useamman päivän tilavierailukierrosta, jolloin samalla

Yves Charpentier keskittyy arvosteluun Ayrshire Vuosinäyttelyssä OKRAssa.

sekä asiaan perehtyneisyys on korkealla tasolla. Kanadassa Yves toimii kaikkien lypsyrotujen yhteisen luokitusyrityksen palveluksessa. Tässä organisaatiossa on edustaja jokaisesta rotuyhdistyksestä ja se myös valvoo luokittajien ammattitaitoa. Kun tämän kaiken tiesimme jo etukäteen, odotimme mielenkiinnolla hänen kommenttejaan suomalaisista lehmistä. Kun vieraamme oli saatu onnistuneesti kotiutettua Suomen maankamaralle, annoimme hänen levätä ensi alkuun ja lähdimme liikkeelle vasta seuraavana aamuna. Ensimmäinen vierailukohde oli Viikin tutkimuskarja. Valitettavasti suomalainen kesäsää näytti karmeimmat puolensa ja lehmien tutkailu laitumella tapahtui väkisinkin suunniteltua nopeammin, sillä vettä tuli taivaan täydeltä ja mereltä

kävi kolea tuuli. Jalostusagronomi Seppo Niskanen tuli noutamaan Yvesin Viikistä ja he aloittivat matkan kohti Ylä-Savoa Haka-päivään, jossa oli ohjelmassa luokitusdemonstraatio. Yleisö piti näkemästään, sillä Yvesin ammattitaito oli jokaisen silmin havaittavissa ja esitys todella mielenkiintoinen. Okra-näyttelyn jälkeen tilavierailut jatkuivat Etelä-Pohjanmaalta alkaen Satakunnan kautta aivan eteläiseen Suomeen. Yksi päivä käytettiin Mutkaton Maito -hankkeen tilaisuudessa Huitin tilalla, jossa Yves luokitteli virallisesti 12 eläintä. Paikalla oli kolmisenkymmentä henkeä, myös joitakin jalostuskonsulentteja. Jälleen kerran luokitusar vosteluihin oli helppo yhtyä, sillä niin yksiselitteisesti Yves pystyi perustelemaan arvostelunsa ja jopa kädellä näyttämään 9


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä mikä kohta eläimessä oli vaikuttanut arvioon. Muilla vierailutiloilla oli isäntäväen kannalta ehkäpä mielenkiintoisinta se, kun Yves sai tehtäväkseen poimia karjan kaksi parasta eläintä, luokitella ne ja antaa tarvittaessa niille siemennyssuositukset. Tähänkin asiaan hän paneutui huolella ja halusi tietää myös eläinten tuotos- ja pitoisuustiedot. Kaiken kaikkiaan saimme nyt ensimmäistä kertaa nähdä todellisen ammatti-

luokittajan työssään. Yleisesti ottaen luokituspisteet verrattuna suomalaisiin mallikasarvosteluihin heittivät paljon, ja mikä karjanomistajan kannalta ikävintä, mallikaspisteet heittelivät epäjohdonmukaisesti suuntaan jos toiseen, lähinnä ne kyllä olivat yläkanttiin. Suurimmat erot olivat kymmeniä pisteitä. Tällaiset heitot rakenteen arviossa johtivat myös toiseen ikävään huomioon: kuinka luotettavia ovat samalla tavalla

tehdyt raksu-ar vostelut, jotka ovat mukana indeksilaskennassa? Eläinaineksen markkinoinnissa luotettavat rakennearvostelut ja luokitukset ovat kaiken perusta, esimerkiksi alkioiden markkinointia ulkomaille ei saada kunnolla käyntiin ennen kuin alkioiden emistä on esittää ulkomailla uskottavaa tietoa.

ayrshire-eläimiä. Tämän tapainen yhteistyö ei ole Kanadassa mitään uutta, joten asian järjestelyt ovat edenneet nopeasti. Näillä näkymin Yves on tulossa lokakuun puolivälin jälkeen ja kaikki halukkaat voivat varata luokittelijan Olavi Ahonkiveltä sähköpostitse olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Vierailun tuloksena odottelemme nyt Yves Charpentieria uudestaan Suomeen luokittelemaan jäsentemme

Laura Laiholahti

SUOMALAISIA AYRSHIRE-ALKIOITA ENGLANTIIN edelleen erinomaisessa kunnossa. Hasseli oli nuorena sonninemä, mutta ei valitettavasti tehnyt yhtään sonnivasikkaa. Hasselin paras 305-pv tuotos on 11059 kg r-% 4,3 , v-% 3,64. Se on erittäin raamikas, hyväjalkainen ja ryhdikäs lehmä. Hasselin backgårdilainen tytär Kurhilan Nasta on poikinut 4 kertaa. Se on myös erittäin korkea lehmä,

Kuva Merja Kallio

Viime syksyn Välkky-Karjatila –näyttelyn tuomarina toiminut Mr David Sayce tutustui useisiin Ayrshiretiloihin Suomen vierailunsa aikana. Merja Kallion omistamalla Kurhilan tilalla David ihastui erityisesti kestävään ja tuottoisaan Hasselin lehmäperheeseen, Kurhilan Hasseli, isä Ylätalon Ritari, emänisä Reijulan Lonni, on poikinut jo 9 kertaa, ja on

Kurhilan Rasta ET (Kangassalon Kelli - Backgård). 10

jolla on erinomainen utareen takakiinnitys. Nastan paras 305 pv on 11038 kg, r% 3,62 ja v% 3,53. Nasta on sonninemä ja siitä on myyty keinosiemennykseen poika, jonka isä on Wandringeye. Nastasta huuhdottiin alkioita Kellillä, ja huuhtelusta syntyi Rasta –hieho, jota David oli kiinnostunut huuhteluttamaan Englantiin, kunhan hieho tulisi siemennysikään.

vät mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Alkioiden viennin ja huolinnan englantilaiset ostivat Sisämaan jalostukselta. Suomalainen eläinaines näyttää kiinnostavan ostajia myös ulkomailla, kunhan he pääsevät näkemään vahvoja, hyvärakenteisia lehmäperheitä, jotka ovat osoittaneet kestävänsä korkean tuotannon tuoman rasituksen.

Heti Uuden-Seelannin konferenssimatkan ensimmäisenä päivänä David Sayce tuli kysymään Merjalta Rastan kuulumisia, ja neuvoteltuaan vielä muiden englantilaisedustajien kanssa, halusi ostaa koko huuhtelun, sonnina Mc Cornick Nelson. Rastasta saatiin kolme hyvää ykkösalkiota, jotka on toimitettu ostajalle Englantiin. Alkiot maksettiin suoraan Merjan tilille, jolloin molemmat osapuolet pääsi-

Paljon onnea Kallion Merjalle upeasta vientikaupasta! Sari Alhainen


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

11


AYRSHIRE FINLAND 2003 VALOKUVAKILPAILUN LUOKKAVOITTAJAT

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Ayrshire Finland 2003 –valokuvakisan luokkavoittajat ratkesivat eläimen sijoituksista lasketun kokonaispistemäärän perusteella. Junior ja Senior championia vastaajat äänestivät erikseen ja siten tässä kilpailussa Senior Champion ei omassa luokassaan sijoittunut kärkeen.

Luokka 1: kuva A, Alhaisten Ruletti ET(M.Volage x Heligo), Sari ja Risto Alhainen (kuva: Sakari Äijö)

Luokka 4: kuva C, Meikki(V.Aika x O.Vakio), Aki ja Marjo Jaakkola (kuva: Elly Geverink)

Luokka 2: kuva C, Joukolan Risella(Nelson ET x Hyllela), Laura ja Jouko Laiholahti, JUNIOR CHAMPION (kuva: Elly Geverink)

Luokka 5: kuva C, Ylihaaviston Elisabeth(H.Nitro), Anna-Liisa Ylihaavisto (kuva: Sakari Äijö)

Luokka 3: kuva C, Alhaisten Optio (Heligo x H.Tentti), Sari ja Risto Alhainen (kuva: Sakari Äijö)

SENIOR CHAMPION: Marie Sue ET(Brendan x BBB Kellogg), Hannu Huitti ja Mikko Ranta (kuva: Tiina Tahvonen)

Vastaajien kesken arvotun tuotepalkinnon voitti Salla Rautio. Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille kisaan kuvia lähettäneille sekä vastaajille! 12


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

13


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

ELLYN MATKASSA Ensimmäinen meili Hollannista oli täyttä hebreaa….

kolan Marjon nauru loppui lyhyeen Ellyn karjahduksen jälkeen.

menee pieleen mutta Elly on oppinut “yrtti” sanan herb tarkoittavan oikeasti sanaa karja eli herd. Saippua on soppa mutta saunan ja varsinkin Aulikan savusaunan naiset oppivat nopeasti. Tuntui mielettömältä Ellyn ja Alicen nopea Suomen oppiminen, moi moi ja paskaämpäri tarttuivat ensiksi.

Kuva: Tiina Tahvonen

tarvittavat kamppeet. Tiina pelkäsi ruohonleikkurin saavan laitakammon vaan hyvin tuo meidän laitakammoinen Kerran kesänäyttelyssä leikkuri selvisi kuvauspaiTanskassa saimme inspiksen Kielillä puhumisen kan teosta. Olkun kanssa pyytää Keld Cristenseniä tu- taito on kuvatessa tosin rustasimme leikkurilla tustuttamaan meidät SDM:n tärkeä.. ruohosilppua pihan peiKansainvälinen meininki hovikuvaaja Elly Geverintoiksi säilörehunurmesta kiin. Tiirailtiin upeita kuvia kohtasi koko kuvausporukan kuin silppurilla ikään. Kun suoraselkäisistä lehmistä ja ja nopeasti kommunikoimpeittää pienen tien ruoholpäätettiin otattaa meidän me englanniksi, tanskaksi, la ja poistaa aitalangat ja lehmistä samanlaisia. Taka- ruotsiksi, suomeksi ja ties siivoaa taustalta koirankoajatuksena oli saada suopin tietää avustajan malaiselle kuvaajalle kovan arjen. Silloin Tiina Tahvoselle ja panimme stopin kun hänen assistentti Tero Elly pyysi märkään Mustoselle lisäoppia peltoon muutaman ja tietoa huippukukuorman soraa ja vaajalta. teräslevyn sekä ruoAsiat ja tulot hosilpun päälle. KuSuomeen sovittiin vasta tuli superhiesähköpostissa ja soitno vaikka maestro tamalla Hollantiin. tyytyikin kiukkusten Saimme hyvissä ajoin ja väsyneiden avuslistan kummallisista tajien vaatimuktarvikkeista ja vaatisesta seuraavaan muksista. Halpoja paikkaan. Kun Eeva vehnäjauhoja ja nipmarssitettiin meipusiteitä sekä jo tutdän paraatikuistille tuja jalkakorokkeita Kuvaaja Ellylle tuli kiire kameran taakse, hyvä kuva voi olla sekunneista ja kuvattiin ihana sekä muita välineitä. kiinni... kuva kuistilehmästä Niinpä hommattiin ei kukaan uskaltanut väittää pirtua ja tärpättiä ja ope- millä muulla kielellä tahansa Kauneutta Ellylle vastaan ja epäillä ettei teltiin kielillä tarvikkeiden tämän persoonallisen kuvaa- purkista ja selkää kuisti kestäisi. Viime talvena nimiä. Lista saatiin kasaan ja jan kanssa. Se näinä kahte- suoraksi… Alkua aina hankalaa olimme Tiinan kanssa Holniin Elly ja Alice tulivat en- na vuotena on opittu että lannissa Ellyn mukana sonsimmäiselle kesäkiertueelle hollantilaisessa kirosanassa mutta lopussa selkälinja nikuvaamista seuraamassa. viime vuonna. Auto täynnä on paljon koota ja veetä! suoristuu. Ensimmäinen Tiina piti häntää ja minä matkalaukkuja saavuttiin Ujoimmat ryhmäläiset tar- vuosi juostiin tavaroiden ja toimin äänimiehenä. SonnisToikalle ja siitä se sitten vitsivat tulkkia mutta jo tänä järjestelyiden perässä mutta vuonna oli tulkki tarpeeton. seuraavana vuonna jo osa- ta videoitiin kävelyä maanvilalkoi… jelijöiden tupailtoja varten. Pappa Toikka sai kovat Käskyt left, little shit, shut simme varata matkaan jopa Hollannin keinosiemennys ohjeet Ellyltä ja muisti hil- up ja kraftfoder tuntuvat jo ruohonleikkurin. Laitettiin Jeepin perään markkinoi pontevasti omia jaisuuden kuvaustilanteessa kuuluvan kuvaus kieleen. sonneja kotimaahan. hyvin nopeasti, myös Jaak- Joskus sanojen merkitys hevoskärry ja siihen kaikki

14


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

tapana yöpyä taloissa ja tutustua siten paremmin talon elämään kuin mitä hotellissa pystyisi.

Kuva: Laura Laiholahti

Nuoret mukaan ensi kesäksi…

Sagaa valmistellaan kuvaukseen.

Selkälinjan karvasilpun teko täytti porukan vähät lepohetket ja opimme kuinka käsitellään klippereita ja huolletaan tarvikkeita. Nyt oppi on ollut hyväksi ja olemme mieltäneet terien mahdollisuudet ja hyvien välineiden tärkeyden lopputuloksen kannalta. Huonolla klipperillä ei kuvaus hommissa tee mitään. Selkälinjan teon oppiminen oli Tiinalle super juttu ja nyt kuvissä näkyy jo kansainvälinen leima. Olemme samoin kuin Elly oppineet ettei lihavalle ammulle voi tehdä huippuselkää ja ilman kirurgin veistä ei voi piilottaa huonoja jalkoja sekä jos tissi on maassa sitä ei voi kohottaa busupilla. Voidaan vain korostaa eläimen hyviä ominaisuuksia ja tuoda ne riittävästi esille. Huippukuvaajalle kuuluu kaikki oikeus kieltäytyä huo-

non lehmän kuvaamisesta ja antaa palautetta, joskin se joskus kirveltää! Jos kuvataan satatonnaria tai lemmikkilehmää ei ehostus ole tarpeen, usein vanha lehmä on ilman meikkiä kaunein.

Kesäretkellä nautittiin vieraanvaraisuudesta…

senä naapurina toimi tuuraajana. Vanhatalon jälkikasvu hyöri ympärillä ja Hollannin naiset ihmettelivät kun lapset eivät oikein ole samaa näköä Olkun kanssa vaan onneksi Jarkko pelasti tilanteen saapumalla navetasta. Aamulla herättiin usein kuvaajien jo ollessa pesemässä lehmiä. Ellyllä on

teksti ja kuvat Mikko Ranta

Tänä kesänä älysimme ottaa lomittajan koko ajaksi ja saimme nauttia kesän yhdestä harvasta kauniista viikosta. Vanhatalossa oli Sari järjestänyt yöpymisemme kunniaksi juhlaillallisen. Saavuimme illalla ja Jarkko, talon isäntä oli navetassa mutta Olkku ystävälli- Kuvausavustajat Mikko ja Olavi työn touhussa. Kuva: Laura Laiholahti

Klipperi sulkeiset…

Sama tiimi auttaa ja nopeuttaa kuvaajan työtä vaan viikon reissun rasitus muodostuu kyllä liian suureksi. Tanskassa nuoret handlerit ovat Ellyn apuna ja oppivat valokuvauksen salat. Toivomme ensi kesän kuvaustiimiin avustajiksi reippaita nuoria karjaihmisiä. Jokaiselle on kuvaustiimissä töitä omien kykyjensä mukaan. On hienoa saada tunnustusta olevansa Suomen paras äänimies tai paskavahti! Vähitellen oppimalla jodlaamaan ja kirkumaan korvia ja ilmettä lehmälle voi päästä jopa Euroopan tason äänimieheksi tai sitten pysyy aina little shittinä! Kaikki reippaasti kuvauttamaan lehmiä sillä kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa!

15


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

16


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Valitse suomalaiselle suomalainen

PARASTA TARJOLLA

Asmo Nyyrikin tytär Ritu

ASMO NYYRIKKI

• uusi sonninisä • huippurakenne • loistava utareterveys

FABA keinosiemennysosuuskunnat 17


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Tuontihiehot esittelyssä Viime toukokuussa tehdyllä Ruotsinmatkalla tehtiin kaupat yhdeksästä ayrshire-hiehosta. Matkakertomus on luettavissa toisaalla täällä lehdessä, tässä esittelemme hiehot tarkemmin. Kaikki hiehot ostettiin Leif Larssonin omistamalta Lundenin tilalta. Peräti 5 hiehoa yhdeksästä kuuluu samaan Tomettan lehmäperheeseen. Leif osti Niemis Tomettanimisen vasikan Niemen kartanosta vuonna -87. Vasikan nimi tosin oli karjakirjassa Tomaatti. Tomettan suku on siitä mielenkiintoinen, että se pohjautuu sukusiitokseen: Lehmän isä oli Niemen Utu, joka on Selwood Betty’s Commanderin poika, ja sen emänisä oli Jussilan Erit, joka on yhdistelmästä Ellerton Double Merit- Selwood Betty’s Commander. Tomettan emänemänemällä Niemis Anettalla 50-604430 AAA, on Mäkimattilan Inssi sekä isänä että emänisänä. Samasta lehmäperheestä polveutuu kuuluisa sonninemä Niemis Summa, jonka pojista kolme nousi

955 Lunden Cornelius Orre

valiosonneiksi: Niemen Ynnä, N.Advokaatti ja N.Esso. Tämä lehmäperhe polveutuu satatonnari Kaunottaren kautta suoraan vuoden -23 skottituonnista South Craig Kitty 50-4844 AAA. Toinen mielenkiintoinen lehmäperhe, josta tuotiin hieho, on myös kotoisin Niemen kartanosta. Utulainen Niemis Orre oli ensimmäinen eläin, jonka Leif Niemestä osti. Orre lypsi 130-tonnariksi, ja sen lehmäperhe on myyntien ja poikien kautta levinnyt laajalti. Orre polveutuu myös suoraan vuoden -23 skottituonneista, lehmästä nimeltä South Craig Snow Wreath 2nd. Suurin osa tuontihiehoista pohjautuu siis alun perin suomalaiseen, skottituonneista lähtöisin olevaan eläinainekseen, sitä on vain Ruotsin puolella jalostettu entistä paremmaksi. Nämä huippusukuiset eläimet tuovat varmasti kaivattua lisää suomalaiseen eläinainekseen.

keissa, mutta kun mielenkiintoinen hieho osui kohdalle, se tarttui mukaan. Orre huuhdellaan syyskuussa Special K:lla.

synt.13.06.2003 Isä: Forever Schoon MS Cornelius Emä: .885 Orre Emänisä: Royalcroft Brendan Emänemä. 832 Orre Eei:Ardrossan EV Kates Trident Omistaja: Kuorikosken mty, Kaustinen

957 Lunden Jerry Tometta

Cornelius Orren emän keskituotos kolmelta vuodelta on 10213 kg ja luokituspisteet utare 87, jalat 84, runko 80, yht. 84. Emänemän 1. tuotosvuosi oli 9568-4,4-3,4. Kuorikosken Kimmo ei lähtenyt reissuun vakavissa ostoai-

Isä: Kildare Jerry ET Emä 854 Tometta Emänisä: Pirkkulan Eepa Emänemä:786 Tometta Eei:Lagace Marathon Omistaja: Raila ja Pertti Pukaralammi, Honkajoki 957 Lunden Jerry Tomettan emän paras vuosi on 15 210 – 3,8 – 3,1 ja keskituotos 12 136-4,1-3,3, luokitus utare 91, jalat 92, runko 91, yht. 91. Emänemä 786 Tomettan keskituotos viideltä vuodelta on 9075-4,4-3,1 ja luokitus utare 89, jalat 84 , runko 82 ja yht. 85.

Kuva Tiina Tahvonen

958 Lunden Ice Man Strimma

Lunden Cornelius Orre. 18

Isä: Kellcrest Ice Man Emä: 553 Strimma Emänisä: Royalcroft Brendan Emänemä: 467 Strimma Eei: Huhtakankaan Valtti Omistaja Raila ja Pertti Pukaralammi Strimman emän 1. 345 päivää on 9662-4,4-3,5 ja luokitus: utare 86, jalat 83 ja runko 85, yht. 85.


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Raila halusi satsata uuteen eläinainekseen, koska hän on joutunut poistamaan useita kotimaisien sonnien tyttäriä rakenteen repsahtamisen takia. “Halusin ostaa nimenomaan rakenne-eläimiä karjaamme, uutta verta, josta voin jalostaa ja parantaa ayrshirelehmiemme rakenteellista tasoa. Ja kun kerran olimme menossa Ruotsin huippukarjaan tutustumaan ,missä on käytetty runsaasti kanadalaisia rakennesonneja ,niin tilaisuus oli nyt oivallinen”, hän kertoo. Raila oli papereiden perusteella kiinnostunut 958 Lunden Jerry Tometasta, koska sen suvusta löytyi useampi polvi kanadalaissonneja, ja emänisänä oli kotimainen Eepa. Hän haeskeli oikeaa korvanumeroa laitumelta, mutta sitä ei millään löytynyt hieholaumasta. Vettäkin alkoi sataa ja Raila ajatteli jo luovuttaa kun huomasi, että korvanumerolla 958 oleva valkoinen nätti hieho kulki hänen perässään. Tarkempi tarkastelu johti kauppoihin. Kotiin päästyään Raila sai Lundenista tiedon, että siellä olikin käynyt vahinko: Korvanumero 958 ei ollutkaan Tometta vaan 4 päivää aikaisemmin syntynyt Strimma. Leif oli laittanut näiden korvamerkit väärinpäin! Nyt oli kyse siitä kumman Raila valitsee, paperien perusteella Tometan vai näkemänsä hiehon perusteella Strimman? Kaupat tehtiin aluksi Tometasta, mutta Railaa jäi kuitenkin kaivelemaan hieho, joka oikeastaan oli laitumella perässä kulkiessaan valinnut hänet, ja johon hän itse oli ihastunut. Pertti huomasi kuinka Raila asiaa pureskeli ja sanoi, että ota nyt yhteyttä Leifiin ja osta se toinenkin hieho, jos kuormaan vielä mahtuu. Niin tehtiin kaupat myös Strimmasta. Kataran karanteenissa Raila sitten näki molemmat tytöt, ja oli näkemäänsä erittäin tyytyväinen, ja erityisesti siitä ,että osti vielä Strimmankin! Molemmat hiehot on tarkoitus huuhdella loppusyksyn aikana.

947 Lunden Jerry Lisa synt: 20.02.2003 Isä: Kildare Jerry ET Emä: 861 Lisa Emänisä: Covey-Farms Trident Ryan Eei: Vasta Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila Lisan emä on lypsänyt hyvin tasaisia kymppitonnin tuotoksia, kolmen vuoden keskituotos on 10 448 -4,7 -3,3 . Luokituksessa 861 Lisa on saanut utareesta 82, jaloista 88 ja rungosta 87, yht. 85 pistettä. Emänemän 764 Lisan keskituotos neljältä vuodelta on 7331-4,3-3,5 ja luokitus 79-82-81, yht. 80. Lisa osallistui satakunta 2004 näyttelyn ja sijoittui erittäin kovatasoisessa luokassa toiseksi. Lisa huuhdellaan syyskuussa Shady Walnut Connilla.

Kuva Tiina Tahvonen

Emänemän keskituotos kolmelta vuodelta on 104803,9-3,3, ja luokitus: utare 86, jalat 83, runko 85, yht. 85

Lunden Jerry Tometta.

949 Lunden Jerry Tometta Isä: Kildare Jerry ET Emä: 850 Tometta Emänisä:Ardrossan EV Kates Trident Eei: Lagace Marathon Omistaja: Olavi Ahonkivi, Pori

Kuva Tiina Tahvonen

850 Tomettan paras tuotos (326 pv) on 11171- 513 – 4,6 – 367 – 3,3 , ja luokituksessa se on saanut rungosta 85, jaloista 83 ja utareesta 90, yht. 86. Emänemä 786 Tomettan 5 vuoden keskituotos on 9075 -399-4,4 -282 -3,1, ja luokitus 89-84-82- yht. 85.

Lunden Jerry Lisa.

Olavi oli päättänyt Ruotsiin lähtiessään, ettei osta eläintä joka ei todella kolahda, vaikka suvultaan mielenkiintoisia eläimiä olikin myynnissä. Olavi pääsi viimeiselle laitumelle asti kiinnostumatta, mutta kun hän näki 949 Tomettan, hän ihastui hiehon tasapainoisuuteen sekä siihen, että emällä oli sekä rakennetta, maitoa että pitoisuuksia. Tometta vastasi Olavin unelmien hiehoa, ja kaupat syntyivät muutamassa minuutissa. Olavi ei ole kauppojaan katunut, ja on joka 19


Ayrshire-lehti n:o 2/2004 päivä hiehoa katsellessaan entistä tyytyväisempi. 949 Tometta voitti luokkansa Satakunta 2004- näyttelyssä, ja se huuhdellaan syyskuussa Special K:lla.

962 Lunden Ice Man Tometta Synt: 09.09.2003 Isä:Kellcrest Ice Man ET Emä: 898 Tometta Emänisä: Embryo-Star Stone Eei: Bonnie Brae Heligo Omistaja: Silja Sundell ja Pekka Suutari, Ristiina

Cornelian emän ensimmäisen 277 päivän tuotos on 9848-423-4,3-330-3,4 ja luokituspisteet 82. Cornelian suku on hiukan erilainen kuin muilla tuontihiehoilla, mikä tekee sen mielenkiintoiseksi. Toivolan karjaan on aiemminkin tuotu eläinainesta Ruotsista, ja hyvät kokemukset ovat innostaneet jatkamaan hankintoja. Tuontieläimet ovat lypsäneet hyvin, ja rakennekin on vastannut odotuksia. Hjärterum Billy Betsy tuli Ayrshire Vuosinäyttelyssä erittäin kovatasoisessa ensikkoluokassa toiseksi.

960 Lunden Annö Tometta

Ice Man Tomettan stonelainen emä oli yksi Lundenin näyttävimmistä lehmistä. Se oli raamikas ja hyväutareinen sekä todella korkeatuottoinen. Luokituspisteet ovat 87-8586, yht. 86. 898 Tomettan kahden vuoden keskituotos on 13 162-4,3-3,2, ja sen emä, 640 Tomettakin on lypsänyt hienosti: Viiden vuoden keskituotos on 11840 – 4,6 - 3,1 ja luokitus komeat 95-95-95 yht. 95!

Synt: 11.08.03 Isä:Annö ET (nuorsonni Pardner - Huhtakankaan Valtti) Emä:909 Tometta Emänisä:Mardel Plata Eei: Lagace Marathon Omistaja: Sari Alhainen, Kalvola & Markku Matinolli, Tyrnävä

937 Lunden Jerry Tometta

Annö Tometan emän ensimmäisen 293 päivän tuotos on 8994-411-4,6-280-3,1 ja luokitus 85-81-83-83. Emänemän viiden vuoden keskiarvo on 9075-399-4,4282-3,1 ja luokitus 89-84-82 yht. 85. Sari piti Tomettan kuivasta luustosta ja hyvästä lypsytyypistä sekä erityisesti sen mielenkiintoisesta suvusta: Hieho on nuorsonnin tytär, ja polveutuu sekä emän että isänemän puolelta suomalaisista sukulinjoista kanadalaisella rakenteella vahvistettuna. Molemmilta puolilta löytyy myös sekä runsaita tuotoksia että kestävyyttä. Nuorsonnin tytär sisältää aina odotuksen jalostuksen tuomasta edistymisestä. Tometta on yhteisomistuksessa. Se asuu Alhaisten karjassa, ja sen ensimmäinen lehmävasikka muuttaa Markku Matinollin karjaan Tyrnävälle. Tomettaa on tarkoitus huuhdella syksyllä Shady Walnut Connilla.

Isä: Kildare Jerry ET Emä: 898 Tometta Emänisä: Embryo Star Stone Eei: Bonnie Brae Heligo Omistaja: Markku Toivola, Töysä 937 Tometta on Pekan ja Siljan ostaman Ice Man Tomettan sisko emän puolelta. Molemmat siskokset ovat erittäin kuivaluustoisia ja lypsytyyppisiä.

940 Lunden Ripken Cornelia Isä: Covey Farms Olympic Ripken ET Emä:Cornelia Emänisä: Forever Schoon MM Cornelius Eei: Ekensholm Omistaja: Markku Toivola, Töysä

20


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

2004

Pelisäännöt alkion, sperman ja eläinten tuontien yhteydessä 1. Tuoja ottaa hyvissä ajoin ennen eläinten ostoa yhteyttä Eläintautien torjuntayhdistykseen (ETT ry), jolloin hän saa tietoa kyseisen tuontimaan tautitilanteesta ja tuontiin liittyvistä riskeistä. Käynnistetään selvitykset lähtötilan/tilojen tautitilanteesta ja riskienhallinnasta. Valitaan sopivat lähtötilat. 2. ETT lähettää elinkeinon tapauskohtaiset tuontiohjeet, joilla pyritään hallitsemaan tautiriskejä: - lähtötilaa koskevat vaatimukset - vaadittavat todistukset, tutkimukset ja muut toimenpiteet sekä lähtö- että kotimaassa - karanteenia koskevat vaatimukset koskien lähtömaata ja kotimaata - muut erityisvaatimukset riippuen lähtömaasta ja –karjasta sekä ostajan vaatimustasosta. 3. Tuojan on rekisteröidyttävä tuojaksi maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle (MMMELO) vähintään 5 arkipäivää ennen eläinten tuloa Suomeen. Suositeltavaa on tehdä rekisteröinti hyvissä ajoin ennen tuontia, esimerkiksi silloin, kun eläimiä tai tuotteita lähdetään valitsemaan. Rekisteröitymisen yhteydessä MMMELO ohjeistaa tuojaa eläinten terveyteen ja vaadittaviin terveystodistuksiin liittyvistä asioista ja myös muista tuonnissa huomioon otettavista asioista (kuljetus, tuontieläinten rekisteröinti jne.). 4. Tuojan on tehtävä MMMELO:lle myös ennakkoilmoitus (mallilomake lähetetään rekisteröitymisen yhteydessä) eläinten tarkasta saapumisajasta vähintään 24 h ennen tuontia. Suositeltavaa on tehdä ennakkoilmoitus hyvissä ajoin, varsinkin jos tuonti ajoittuu viikonloppuun. Samalla lomakkeella tuoja voi ilmoittaa naudan sperman ja alkioiden tuonnit myös ETT:lle. 5. Tuojan on huolehdittava, että viranomaisten vaatima EU:n sisämarkkinakauppaan liittyvä virallinen terveystodistus seuraa eläintä tai eläinainesta asianmukaisesti täytettynä. Nautaeläimiä on myös seurattava alkuperäiset nautaeläinpassit, jotka tuoja on velvollinen toimittamaan tuonnin jälkeen MMMELO:lle, joka toimittaa tuojalle niistä kopiot ja palauttaa alkuperäiset eläinten lähtömaan viranomaisille. 6. Tuoja huolehtii, että lähtömaan tutkimustulokset ja muut tarvittavat todistukset toimitetaan ETT:lle ennen maahantuontia. ETT:llä tarkastetaan paperit ennen kuin eläimille annetaan lähtölupa ! 7. Tuoja vie eläimet Suomessa suoraan karanteeniin, jossa karanteenia valvova eläinlääkäri tekee vastaanottotarkastuksen viimeistään toisena arkipäivänä tuonnin jälkeen. Karanteeniaikana tuontieläimet tutkitaan ETT:n tuontiohjeen mukaisesti. Naudan tuontispermanäytteet lähetetään EELAan tutkittavaksi. 8. Tuontieläimet on lakisääteisesti rekisteröitävä 7 vrk kuluessa tuonnista. Nautaeläimet säilyttävät alkuperäiset ulkomaiset korvamerkkinsä. Jos tuontieläimen alkuperäinen korvamerkki putoaa tai muuttuu lukukelvottomaksi, tilataan eläimelle alkuperäisellä EU-tunnuksella varustettu korvausmerkki (tarkemmat ohjeet: “Nautaeläinten merkitsemis- ja rekisteröimisopas”). 9. Karanteenia valvova eläinlääkäri tekee ETT:lle ilmoituksen, kun karanteeniaika on kulunut umpeen ja vaaditut tutkimukset ja toimenpiteet on suoritettu. Kotimaan tutkimustulokset lähetetään ETT:lle tuonnin hyväksyntää varten. 10. ETT:n ohjeiden mukaisesti tuoduista eläimistä, spermasta ja alkioista tuoja saa halutessaan todistuksen, jota voi hyödyntää esim. vakuutuksissa ja eläinkaupoissa. ETT pitää ns. vastuullisista tuonneista rekisteriä.

ETT:n jäsenteurastamot, -meijerit ja -munapakkaamot eivät vastaanota ETT:n ohjeiden vastaisesti tuotuja eläimiä tai niiden tuotteita. Kaikki tuonnit käsitellään ja ohjeistetaan ETT ry:ssä tapauskohtaisesti.

21


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

AJATUKSIA JALOSTUKSESTA – Allan McKell, Kellcrest Ayrshires

1. Montako vuotta olet kas-vattanut/jalostanut ayrshirekarjaa? Kellcrestin tilalla on kasvatettu ayrshirejä 75 vuotta, itse olen ollut kasvattaja 30 vuotta. Silloin aloitimme karjantarkkailun, luokituksen ja keinosiemennyksen käytön. 2. Mitkä tekijät ovat vieneet sinut menestykseen jalostuksen osalta? En kuuntele ihmisiä, jotka mielestään tietävät mikä on parasta ayrshire rodulle. Pysyttelimme jo vuosia sitten erossa matalista skotlantilaistyyppisistä lehmistä ja tänään teemme ihan samoin. Emme käytä sonnia, jonka arvostelu ei ole vähintään +4 koon osalta ja +6 kokonaisrakenteessa. Korkea(140-145cm), hyvä rakenteinen lehmä lypsää yhtä paljon kuin matala lehmä, jolla on utarekin alhaalla. Riittävän korkea lehmä kannattaa paremmin. Uskon että meidän pitää kiinnittää erityistä huomiota kokoon ja korkeuteen. Kuusi tämän hetken kärki sonnia ovat minulle miinuksella koon suhteen, emmekä käytä niitä. Kellcrestin jalostustavoitteena ei ole 60 tuuman lehmät(n.148.5cm), mutta niiden pitää olla yli 140 cm, ja ollakseen kilpailukykyisiä musta-valkoisten kanssa emme voi jalostaa pienempiä eläimiä. Karsimme ankarasti. Kasvatamme 22

Kanadan ayrshire lehdessä julkaistiin heinä-elokuun numerossa haastattelu, jossa Allan McKell, yksi Kellcrest Ayrshiren omistajista kertoo ajatuksiaan ayrshire jalostuksesta. Seuraavassa käännös tästä haastattelusta. jokaisen lehmävasikan ja jos meillä on onnea hiehojen kanssa, voimme karsia vielä enemmän. Jokainen lehmä, joka ei saa luokitusta GP tai enemmän, lähtee teuraaksi. 3. Mitkä ovat jalostustavoitteesi? Olla voittaja, joko näyttelykehässä tai tuotoskilpailujen palkintojuhlassa. 4. Oletko saavuttanut jalostustavoitteesi? Ja jos et, niin mitä aiot tehdä haluamasi tuloksen saavuttamiseksi? En oikeastaan, yritämme edelleen jalostaa täydellistä lehmää. Käytämme yksinkertaisesti näppituntumaa kun pohdimme mikä olisi sopivinta määrätyille lehmille. 5. Onko sinulla strategiaa eläinaineksen parantamiseksi? Ei, joka päivä tulee erilaisia ideoita. 6. Kun valitset sonnia paritukseen, mitkä ovat vaatimuksesi?

Sonnivalinnassa käytämme seuraavia kriteerejä tässä järjestyksessä: 1. vähintään +6 rakenteessa 2. väh.+4 koko ja korkeus 3. väh.+5 utarerakenne 4. väh.+6 tai +7 jalkarakenne 5. Maitotuotos, ei etusijalla, koska kookas, hyvärakenteinen lehmä lypsää meillä yhtä hyvin kuin pienempi lehmä 6. LPI (kanad. kokonaisjalostusarvo), ei paina paljon valintakriteereissämme. Harkitsemme useita tekijöitä, emmekä perusta valintoja yhden luvun varaan. 7. Mitä ominaisuuksia tavoittelet lehmässä? Sitä mitä kaikki muutkin, toivon mukaan, tavoittelevat ayrshirelehmässä. Tou Tou:ta. TouTou voi olla poikkeus, mutta olemme ylpeitä kasvattaessamme lehmiä kuten Kellcrest Casper, joka on menestynyt hyvin näyttelyissä ja on lisäksi huipputuottoinen.

8. Käytätkö nuorsonneja ja jos käytät niin mille eläimille? Kyllä, käytämme nuorsonneja läpi karjan, niin hiehoille kuin parhaalle LPI lehmälle. Emme käytä montaa nuorsonnia vuosittain, koska kaikki nuorsonnit eivät aina miellytä. Sen sijaan että käyttäisimme 50-60 annosta 10-12 sonnista, käytämme 50-60 annosta 3-4 sonnista, jotka valitsemme ja joiden uskomme parantavan karjaamme. 9. Mitä jalostuksen raportteja ja tulosteita käytät apuvälineinä? Käytämme kaiken materiaalin hyödyksi niin pitkälle kun voimme, mutta teemme itse kaikki jalostuspäätökset, emmekä käytä mitään tarjolla olevista sonnivalintaohjelmista. 10. Käytätkö alkionsiirtoa? Jos käytät, niin minkälaisia lehmiä huuhtelet ja miksi? Olemme käyttäneet alkiotekniikkaa jo 20 vuotta. Parhaat eläimemme ovat syntyneet alkiosiirroista. Teknologia on olemassa, miksi sitä ei kannattaisi käyttää? Huuhtelemme nykyään erilaisia eläimiä kuin vuosia sitten. Emme katso enää yksittäistä eläintä, teimme ennen niin, mutta emme saaneet karjan tasoa parantavia tuloksia aikaan. Nyt va-


Ayrshire-lehti n:o 2/2004 litsemme parhaan lehmäperheen ja siitä huippueläimet ja näitä sitten huuhtelemme. 11. Mitkä lehmät ja sonnit ovat mielestäsi eniten antaneet leimaansa ayrshirerodulle ja miksi? En halua tai voi sanoa mitkä sonnit tai lehmät ovat auttaneet ayrshirerotua, sillä jokaisella on asiasta eri mielipide. Sen voin kertoa, mikä on auttanut meidän karjaamme. Betty´s Commander; vuosia sitten se tuli käyttöön kun tuotokset eivät kehittyneet mihinkään. Liberator ja Jack´s Choice toivat karjaamme enem-

män kokoa ja tyyliä. Emme käyttäneet Masterpieceä tai Royal Wellcomea paljonkaan, koska ne jättivät matalia lehmiä, joilla oli utareet maassa. Meillä oli joitain hyviä Heligon tyttäriä, jotka jättivät jälkensä karjaan ja tänään se on Blackaddar BB Kellogg, joka on auttanut meitä ja ayrshire rotua. Muita rotuja kasvattavat ihmiset katsovat lehmiämme nyt kiinnostuneina. Patrick on myös jättänyt jälkensä isäsonnina. Lehmät jotka ovat vaikuttaneet rotuun: - Blackaddar Milkmaid perhe, tuottamiensa sonnien takia. - Kellcrest Nectar, Happy

Spirit perhe, kokonsa ja tyylinsä takia. - Kildare Heligo Xante perhe, numeroita ja kokonaisjalostusarvoa Happy Spiritin vaikutus on suuri sekä sonnien että tyttärien kautta. 12. Mitä neuvoja annat ayrshire kasvattajille, jotka haluavat lisätä karjansa jalostuksellista arvoa? Valitse paras lehmä parhaasta lehmä perheestäsi ja huuhtele sitä. Tai osta huippu lehmä perheestä eläin tai alkio. Alkio voi olla juuri se seuraava super lehmä. Katso enemmän kokoa ja tyyliä. Matala lehmä huonolla uta-

reella ei tuota sen paremmin kuin korkea hyvärakenteinen lehmä, jota on ilo katsella ja lypsää. Hyvät lehmät saavat meidät helpommin ylös sängystä aamuisin. Itse parannamme karjaamme käyttämällä vain 5 arvosteltua sonnia ja jonkin verran valikoituja yksityisiä sonneja. Käytämme skandinaavisia sonneja erittäin rajoitetusti, koska olemme huolissamme niiden rakenteesta ja siitä etteivät ne ole puhdasrotuisia ayrshire eläimiä. Mielestäni voimme edelleen päästä eteenpäin oman rodun puitteissa.

YTYSSÄ ON YTYÄ Kun kuulee puhuttavan satatonnari lehmästä, ei tulisi mieleenkään, että se voisi olla lypsyrobotti tilalla. Päivi ja Juha Kallion tilalla Nivalassa juhlittiin 100-tonnari YTYä. Yty ei olekaan ihan tavallinen lehmä, se lypsättää itsensä yhdellä tilan kolmesta lypsyrobotista. Alusta alkaen Yty on ollut asemalypsyssä, mutta kolme viimeisintä vuotta hienosti ja tyylikäästi robotissa. Rakenteeltaan se on uskomattoman hyvässä kunnossa; kookas, suora selkäinen, erittäin hyvä jalkainen ja korkea. Utare indeksi on viimeisimmässä arvostelussaan peräti 110 ja vetimien sijainti hyvin sopiva robotti lypsyyn. Luonteeltaan Yty on rauhallinen, eikä paljoa hätkähdä muita lehmiä, eikä myöskää pomottele ketää. Se ei myöskään mielellään

suvaitse taputtelijoita, sillä niitähän riittäisi loputtomiin tällaiselle lehmälle, eikä se omaa, rakastamaansa rauhaa, saisi koskaan. Tiinehty-

karjassa lypsyssä. Tyttären tyttäriä on viisi, joista neljä on kotona. Seuraavaa sukupolvea on viisi ja vielä seuraavaakin on yksi.

minenkin on aina onnistunut 1-2 siemennyksellä, vain kerran on kolme. Vasikoista seitsemän on ollut sonnia ja kuusi lehmää, joista kaksi on

Ytyn isä on Sormulan Nolla ja emä Olvi, sekä sillä on täyssisko Atomi. Mainittakoon, että Heikkilän Kingillä on sama emä, kuin Ytyllä,

Kingihän on tästä samasta Päivi ja Juha Kallion karjasta kotoisin. Yty poikii kunnioitettavan neljännentoista kerran marraskuussa! - se on syntynyt vuonna 1990. Sairastamisillaan Yty ei eläinlääkäreitä elättäisi. Sillä on ollut yksi vedinvamma, yksi utaretulehdus ja se on saanut kaksi pulloa kalkkia, siinä koko kertomus. Päivittäinen maitomäärä pyörii kolmenkymmenen kilon molemmin puolin ja kokonaistuotos on heinäkuuhun mennessä lähes 106.000 kg. Yty on erittäin kunnioitettava lehmä rouva, joka saa jatkaa kotikarjassaan niin kauan, kuin aikaa riittää. Onnea Ytylle ja sen hoitajille! Merja Kallio 23


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Ayrshirekasvattajien jäsenkirjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +12, arvostelu 2004/03 Nimi ja sv Kasvattaja

Jalostusarvo

Isä

Emä

Emänisä

Emänemä

SUONTAAN NOCTURNO 99 Cecilia Rydbeck

+27

H.Esko

Kuoro

O.Vakio

Urku

KANGASSALON KELLI 96 Arvo ja Seija Rajala

+26

N.Verneri

Äly2

M.Tina

Tupo

MÄEN LAPATOSSU 97 Olli ja Kari Mäki

+24

N.Verneri

Juuli

M.Uklaus

Aloe

ALHAISTEN LÖÖPERI 97 Sari ja Risto Alhainen

+23

O.Vakio

Herukka

K.Repo

Ulpukka

HEIKKILÄN KINGI 96 Juha ja Päivi Kallio

+23

A.Unssi

Atomi

S.Nolla

Olvi

LAMMIN LIFE 97 Jari ja Marianne Morri

+23

N.Voltti

Hifa

Tron

N.Tifa

KOIRAHARJUN LENKKI 97 Merja ja Arto Vornanen

+22

N.Verneri

Haka ET

K.Repo

Tähti

LUSI-KOTTILAN LUIRO 97 Tapio Lusi

+21

K.Airo

Ihme

U.Uisti

Ananas

LAMMIN JIFFE 95 Jari ja Marianne Morri

+20

K.Vihtori

Hifa

Tron

N.Tifa

KURVILAN MILIONÄÄRI 98 Jukka-Pekka Köngäs

+17

P.Eepa

Kuurankukka

K.Vihtori

Impi

KURHILAN NEUMAN ET 99 Merja Kallio

+17

H.Etro

K.Jasmiina

R.Etykki

Elmiina ET

HUITIN INET ET 94 Hannu Huitti

+17

U.Uisti

Ämmy

K.Mainio

Risella

YLI-HINKKALAN MAILAJUSSI 98 Juhani Yli-Hinkkala

+16

K.Etroni

Juutti

M.Tunnus

Ypi

KURHILAN MAX 98 Merja Kallio

+16

P.Eepa

Juulia

M.Uklaus

Heippa ET

KIASEN NAALI 99 Antti ja Johanna Heiskala

+15

H.Etro

Kekseliäs

N.Verneri

Älli

KURVILAN NUTTUSKEHEV 99 Jukka-Pekka Köngäs

+14

K.Etroni

Kuurankukka

K.Vihtori

Impi

MÄEN OPAALI 00 Olli ja Kari Mäki

+14

Stensjö

Juuli

M.Uklaus

Aloe

NIKOLAN NÖRTTI ET 99 Taina ja Erkki Kärkkäinen

+13

K.Etroni

Itkuiita

Hyllela

Unikuva

KARIMON NOPSA ET 99 Kyösti Yli-Karjanmaa

+12

P.Eepa

Jasmiini

A.Siivari

Evä

NIEMEN VERNERI 89 Harry Engberg

+12

A.Mehtari

N.Rista

R.Jokeri

N.Lis

SUONTAAN JOVIAALI 99 Cecilia Rydbeck

+12

Hyllela

Viita ET

A.Mehtari

Olipa

EINOLAN LIEKITYS 97 Pentti Vuorinen

+12

P.Ynnä

Ihmetys

Hyllela

Yllätys

KASVATTAJAT HUOMIO! ILMOITTAKAA JÄSENTIEDOISSA KASVATTAJA/TILAN NIMI, NIIN MYÖS OIKEAT SONNIT LÖYTYVÄT LEHTEEN!

24


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

aAa-ANALYYSI kertoo millä tavoin sonnit ovat erilaisia Monet ovat ihmetelleet muiden maiden sonniluetteloja selaillessaan, mitä aAa-merkintä ja sen perässä oleva kolmen tai kuuden numeron sarja tarkoittavat. Alice Booij Hollannista piti asiasta mielenkiintoisen esitelmän Mutkaton maitotilaisuudessa Jouko ja Laura Laiholahdella heinäkuussa. aAa Analysis (Euroopassa nimellä Weeks analysis) on Mr William A. Weeks’in Yhdysvalloissa kehittelemä analyysimenetelmä, joka pyrkii löytämään jokaiselle lehmälle parhaan mahdollisen parituskumppanin. Systeemi perustuu ajatukseen, että pelkästään

eläimen rakennetta arvostelemalla voidaan päätellä sen toimivuutta kannattavana tuotantoeläimenä, koska monet rakenneominaisuudet ovat selkeässä yhteydessä lehmän tuotantokykyyn, terveyteen ja hedelmällisyyteen. Ohjeeksi annetaan, että karjanomistaja valitsee ensin jälkeläisarvostelujen perusteella sonnit, joita haluaa karjassaan käyttää. Jälkeläisarvostelut kertovat, mitkä sonnit ovat parhaita ja vertailevat sonnien paremmuutta yksittäisissä ominaisuuksissa. aAa analyysi ei aseta sonneja millään tavoin keskinäiseen järjestykseen, vaan pyrkii kertomaan, millä tavoin sonnit ovat erilaisia,

ja miten niitä tulisi karjassa käyttää. Kun eläintä arvostellaan, ei katsota vain rakennetta, vaan pohditaan, miksi eläin on rakentunut juuri näin, ja miten rakennetta parhaiten voisi sonnivalinnalla parantaa. Hyvänä esimerkkinä Alice mainitsi etukiinnityksen: Jos lehmällä on huono etukiinnitys, me normaalisti valitsemme sille sonnia, jolla on hyvä etukiinnitysindeksi. aAa-menetelmässä pohditaan, miksi lehmän etukiinnitys on huono? Lehmän utare voi jatkuvasti olla turvoksissa huonon verenkierron takia. Tällaisella eläimellä on usein myös nivelvaivo-

aAa® & Weeks® Analysis, numeroiden selitykset SONNI: Numerot kertovat, mitä sonni parhaiten periyttää LEHMÄ: Numerot kertovat, mitä lehmä eniten tarvitsee

#1 LYPSYTYYPPINEN Runsastuottoinen, herkkälypsyinen. Korkea tuotos eläimen kokoon nähden.

#2 KORKEAJALKAINEN Nopeakasvuinen. Hyvä utareen muoto.

#3 AVORUNKOINEN Tilaa utareelle. Helpot poikimiset. Kestävä, hedelmällinen.

#4 VAHVA Suuri aikuiskoko. Terveet utareet, jalat ja keuhkot

#5 TASAPAINOINEN Hyvä ruokahalu. Pieni riski vedinpolkemiin ja jalkavaivoihin Helppohoitoisia

#6 TYYLIKÄS Vähemmän sorkahoitotarvetta. Kestäväluustoinen. Katseenvangitsija.

ja. Huono verenkierto voi johtua kuroutuneesta, kapeasta rintakehästä, joka ei anna keuhkoille ja sydämelle riittävästi tilaa. Tällöin etukiinnitystä parantaa sonni, jonka vahvuutena on vahva, leveä rintakehä ja tilaa keuhkoille. Jos taas etukiinnitys on huono siksi, ettei lehmän rungossa ole enempää tilaa utareen kiinnittymiseen, lehmä tarvitsee open-tyypin sonnin, joka periyttää laajoja kylkiluita ja avointa, leveää lantiota, johon utareen on hyvä kiinnittyä. Kolmas syy huonoon etukiinnitykseen on usein lihasutareisuus ja siitä johtuva huono utareen tyhjentyminen, jota taas parhaiten korjaa dairytyyppinen sonni. aAa-analyysi erottaa eläimistä kuusi “ominaisuustyyppiä” (qualities), jotka asetetaan keskinäiseen järjestykseen siten, että sonneilla ensimmäisenä on se ominaisuustyyppi, jossa sonni on kaikkein vahvin, ja viimeisenä se, jossa sonni on heikoin. Lehmillä taas ensimmäiseksi laitetaan sen ominaisuuden numero, jota lehmä eniten tarvitsee. Kuusi ominaisuustyyppiä ovat keskenään aivan samanarvoisia, eli sonni, jonka periyttämät ominaisuudet ovat järjestyksessä 123456, on aivan yhtä hyvä kuin sonni, jolla ominaisuudet ovat järjestyksessä 654321. 25


Ayrshire-lehti n:o 2/2004 Sonnit vain sopivat parhaiten aivan erilaisille lehmille. Esimerkiksi Kellcrest Ice Manin aAa-koodi on 426351. Tämä tarkoittaa, että Ice Mania kannattaa käyttää lehmille, jotka tarvitsevat ennen kaikkea vahvuutta, korkeita jalkoja ja tyyliä. Pardnerin koodi on 621453. Sen vahvuudet periyttäjänä ovat siis tyyli, korkeajalkaisuus ja lypsytyyppisyys. Usein rivistä julkaistaan vain kolme ensimmäistä numeroa, koska valinta tehdään pääasiassa niiden perusteella. 123-tyypin lehmälle siis haetaan 123-tyypin sonnia, tai sonnia joka on mahdollisimman lähellä sitä, esim 213 tai 132. Lopputuloksena pyritään eläimeen, joka saa vahvuuksia molemmilta vanhemmiltaan, ja perii kaikkia hyviä ominaisuuksia tasapuolisesti. Tyyppejä 1, 2 ja 3 pidetään perusolemuk-

seltaan “terävinä” (sharp) kun taas pääasiassa 4,5 ja 6 –tyypin eläimet ovat “pyöreitä” (round) Vaikka aAa-analyysi on kehitetty 50-luvun alussa ja sen jälkeen on karjanomistajien käyttöön saatu modernit jälkeläisarvostelumenetelmät, on aAa-analyysillä edelleen sitkeä kannattajajoukkonsa, jonka ylläpitämää kysyntää kattamaan kiertää maailman karjoissa ja sonniasemilla täyspäiväisesti kymmenkunta analyytikkoa. aAa on täysin riippumaton jalostusneuvontajärjestelmä, joka ei saa tukea sen paremmin keinosiemennys- kuin jalostusyhdistyksiltäkään. Sari Alhainen Lähteet: Alice Boiij:n esitelmä www.aaa123456.com

Ilokki; Riihelän neljäs satatonnari Viisikymmentäluvun lopussa Riihelän karjassa Toholammilla syntyi ayrshire lehmä Donna. Donnan peruja on karjassa saatu viettää jo neljät satatonnarijuhlat, viimeksi Metsäpellon Ennuksen tyttären, Ilokin kunniaksi. Vuosien kuluessa ja nykyisen isäntäparin Juha ja Tarja Hirvisen aikana on poikimakerrat satatonnareilla puolittuneet, sillä ensimmäinen juhlittava Hymy tarvitsi vuonna 1973 kuusitoista poikimista, mutta Ilokille riitti noin 13 800 keskimääräisellä tuotoksella seitsemän, vuonna 2004. Riihelän karjassa on Ilokilla tällä hetkellä kolme tytärtä, joista Nocturne (i.Arkkilan.Einiö) on lypsyssä ja Riemu (Vehkalan Kullero) poikimassa syksyllä. Edelliskesänä Ilokki teki vielä lehmävasikan Backgårdista

26

ja nyt myöhemmin syksyllä sitä odotetaan poikivaksi Asmo Reilusta. Tiinehtyminen ei näin vanhempana enää tuota ongelmia, kuten ensikkona, jolloin meni kaksi vuotta seuraavaan poikimiseen. Ummessa ei Ilokki silloinkaan ehtinyt olemaan, sillä ensimmäinen kaksivuotinen lypsykausi tuotti noin 22 000 kg maitoa. Ilokki on rakenteeltaan matalahko, mutta sitäkin syvärunkoisempi lehmä, jonka utareen maavara on hyvien kiinnitysten ansiosta pysynyt kohtuullisena. Terveet toimivat jalat, hyvä hedelmällisyys ja utareterveys ovat auttaneet Ilokkia tuottamaan vuodesta toiseen. Mutta apua on varmasti siitäkin, että karjanhoito eli “mänitsmentti” on Riihelässä osattu Donnan ajoista alkaen.


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Ammumatka Ruotsiin Valintoja kuitenkin syntyi ja saimmekin kuulla monta hyvin perusteltua ja mielenkiintoista lehmävalintaa. Näiden lehmävalintaperustelujen ohella bussimatkaa viihdytettiin esittäytymiskierroksella, jossa jokainen kertoi karjastansa, matkaodotuksistansa ym Olavin ja Mikon haastattelemina. “Piinapenkki” sai kuitenkin melkoisesti henkilökohtaisemman luonteen Suutarin Pekan liityttyä haastattelijoihin… Vimmerbystä jatkoimme Skåneen, jossa vierailukohteenamme oli Tommy Bengtsonin omistama Rams-

kohokohta. Sen vietimme Jan Goweniuksen Gårdsbyn tilalla jo perinteisen Semex Swedenin järjestämän Semexpäivän vieraina. Päiville on kutsuttu Semexin asiakaskuntaa niin Ruotsista kuin Suomestakin. Jalostusaiheinen ohjelma huipentuu vuosittain holsteinhiehojen huutokauppaan. Tänä vuonna eläimiä oli Gårdsbyn karjan ohella Myös Hoffin tilalta. Noin 25 myytävästä eläimestä päätyi peräti 10 Suomeen hintatason ollessa keskimäärin hiukan yli 30000 Kruunua.

Jotta lehmä säilyisi tilan karjassa, on ainakin kahden tavoitteen täytyttävä. Tilan 35 lehmää olivat laitumella. Lehmät olivat varsin vilkkaita ja liikkuvia, joten isännän antama tehtävä etsiä pari kolme suosikkilehmää, ei ollut aivan helppo. Varsin monet meistä pongasivat kuitenkin isännän oman suosikin Bredåker-Ingvasta sukuisen Fårsan, joka oli luokiteltu pisteillä exellent 90. Muita suosikkeja olivat Heligo-Ingvasta-, NylökenHeligo- ja Lot-Heligo -sukuiset lehmät.

Perjantai olikin sitten varattu ayrshireväelle. Ensimmäinen kohteemme oli Göran Larssonin omistama Backenin tila Brålandassa. Isäntä tunnustautui heti intohimoiseksi karjamieheksi ja oli ilahtunut saadessaan vieraiksi nimenomaan karjasta kiinnostunutta väkeä. Tilan jalostustavoitteiksi isäntä nimesi tuotoksen, joka oli 9700 kg ECM, rakenteen ja ter veyden.

Seuraava tila oli Göranin veljen, Leif Larssonin omistama Lundenin tila. Tila on Suomessakin hyvin tunnettu intensiivistä ayrshirejalostusta tekevä tila. Tilalla on käytetty paljon myös suomalaisia sonneja, vaikka nyt käytetäänkin pääasiassa kanadalaista siementä. Eläimet olivat varsin raamikkaita, “lypsylehmän näköisiä”. Tilalla olikin onnistuttu yhdistämään korkea 12000 kilon tuotos varsin näyttävärakenteisiin lehmiin. Kaikki lehmät kantakirjataan ja luokitellaan kerran ja kolme kertaa poikineina. Myös näyttelyihin osallistutaan säännöllisesti ja hyvällä menestyksellä. Isäntä esitteli laitumella kaikki noin 40 lehmäänsä. Lehmistä voisi mainita Savage-Lunden

Kuva: Laura Laiholahti

Suomen Ayrshirekasvattajat ja Holstein Klubi järjestivät yhteisen “ammumatkan” Ruotsiin 18.22.5. 2004. Matkaan lähdettiin tiistai-iltana Viking Isabellalla parinkymmenen vannoutuneen lypsykarjaihmisen voimin nuorimpien ollessa tuskin kouluikäisiä. Karjaintoa tuntui silti jo heilläkin olevan runsain mitoin – mitään ikävystymisen oireita ei kyllä huomannut! Kolmipäiväinen ohjelma koostui holsteinpäivästä, Semexpäivästä ja ayrshirepäivästä. Vaikka koko ohjelma oli varmasti kaikkia kiinnostava, oli ohjelma rakennettu niin että siinä oli jokaiselle jotain “omaa”.

Yön matkustettuamme saavuimme Tukholmaan, josta jatkoimme matkaa vuokraamallamme bussilla. Ensimmäinen kohde oli Vimmerbyssä sijaitseva Mats Anderssonin omistama Nästgår- Leif Larson lehmiensä keskellä. din tila. Tilalla oli 110 holsteinlehmää, joista hill Holsteinin tila. Täällä oli noin kolmannes oli valmis- koko 40 lehmän karja sisällä teltu näytettäviksi ja jätetty parsinavetassa. Myös nämä navettaan. Lehmät olivat eläimet oli valmisteltu vieraiparsinavetassa, eli lehmien luamme varten ja kelpasihan arviointi ja vertailu oli help- niitä näyttää! Hiehot olivat poa. Saimmekin heti alkuun naapuritiloilla osa ulkona, läksyksi etsiä karjasta eniten osa kylmäpihatossa. Niistä silmää miellyttävä lehmä ja olisi saanut hieroa kauppoperustella sitten bussimat- jakin, mutta hintataso tuntui kalla tehtyä valintaa. Valinta kovalta ja Semex-päivän ei ollut kuitenkaan kovin huutokauppakin oli vielä helppoa, koska eläimet olivat edessäpäin.. varsin upeita ja tasalaatuisia. Torstai oli koko matkan

27


Ayrshire-lehti n:o 2/2004 sukuisen Lindan, joka oli vuoden 2002 champion, Trident-Heligolaisen Gretan, joka oli luokiteltu 89 pisteellä ja herunut hiehona 40 kiloon. Mielenkiintoinen eläin oli myös no. 911, jonka emä oli Pardnerin täyssisko, isä Galant ja siemennyssonni Laro. Lehmä on osallistumassa tulevan syksyn näyttelyihin. Sonneista kysyttäessä isäntä luetteli tuttuja nimiä: Jerry, Copper, Iceman.., mutta ihan ensimmäisenä mainittiin kuitenkin nousussa oleva, Suomessakin sonninisäksi hyväksytty Shady Walnut Conn. Sitten siirryimme hieholaitumille. Olimme jo etukäteen saaneet mapin tilan

lehmäkorteista. Mapin loppupäässä olivat myynnissä olevien hiehojen kortit, joihin olikin tutustuttu etukäteen huolella ja tositarkoituksella – ja kauppoja syntyi! Suosituimpia olivat alun perin Niemen kartanosta polveutuvan Tometta-perheen hiehot. Niitä ostettiin peräti viisi kappaletta, joista kolme oli Jerryläisiä, yksi Icemanin ja yksi Annö ET:n tytär. Kaikkiaan Ay-hiehoja ostettiin kahdeksan eläintä, viimeinen vasta bussissa puhelimitse tilalta lähdön jälkeen. Viimeinen tutustumiskohteemme oli Skaran Sunnerbyssä oleva Mats ja Uno Johanssonin omistama Frälsegård. Tilalla oli 24 leh-

mää, tuotos noin 10000kg ja eläinten keskimääräinen luokituspistemäärä 80. Tilan karja oli vuoteen 1985 puhtaasti SRB-karja, mutta tuolloin ruvettiin käyttämään suomalaisia sonneja, jotka ovat 90-luvulla kuitenkin vaihtuneet kanadalaisiksi. Edellisten tilojen lehmät olivat varsin nuoria, mutta täällä näimme myös kestävyyttä. Ensimmäiseksi meille esiteltiin 14-vuotias Majkenlehmä, jonka elinikäistuotos ylitti 110000kg. Majkenin luokitus on ollut parhaillaan 84 pistettä, ja kunnossa oli lehmä vieläkin! Meille esiteltiin myös Majkenin kuusi kertaa poikinut tytär Marathonista ja neljästi poikinut Heligolainen tytär. Pikaisen

hiehokatsauksen jälkeen olikin jo kiire kotimatkalle. “Ammumatkamme” oli anniltaan erinomainen. Saimme nähdä rohkaisevia ja kannustavia jalostustyön tuloksia, saimme ostettua Suomeen toiveita herättävän hienoja jalostuseläimiä, siemenpytty sai täydennystä ja mikä ehkä tärkeintä saimme kaikki uutta innostusta, puhtia ja rohkaisua tehdä työtä kotikarjojemme ja suomalaisen eläinaineksen kehittämiseksi. Kiitokset matkan järjestäjille! Toivottavasti positiivinen palaute kulkeutuu myös kaikkien vierailukohteidemme vieraanvaraisille isäntäväille! Jari Heikkonen

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry on ryhtynyt pitämään kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Useimmiten se on sama kuin tilan nimi, mutta jos tilan nimi on kovin yleinen tai samalla nimellä on myyty ks-sonneja joltain toiselta kasvattajalta, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Miia Ikonen, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Miia Ikonen Kyytiseläntie 28, 77330 VIRTASALMI E-MAIL: miia.ikonen@reppu.net

Kasvattajanimen rekisteröinti 1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykseen 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo käytössään olevaa kasvattajanimeä 3. Kasvattajanimeksi ei valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 28

4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se joka ensin ehtii sen rekisteröidä 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on, että se joka on myynyt vähemmän sonneja, vaihtaa nimen. 6. Rekisteröityjen kasvattajanimien luettelo julkaistaan Ayrshire-lehdessä ja kaksi kertaa vuodessa

Kasvattajanimen käyttö 1. Pääsääntöisesti eläin saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on vasikan syntymän hetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiot saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman tilan nimi vasikalle annetaan.


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

5.9.2004 mennessä kasvattajanimirekisteriin ilmoittautuneet Ahlholm Anu ja Jari Ahoniemi MTY Ahonkivi Olavi Alhainen Sari ja Risto Hakamaa Heli ja Asko Huitti Hannu Hämäläinen Timo ja Hannola-Hämäläinen Kirsi Ikonen Miia ja Putkonen Juha Jaakkola Marjo Järvenpää Virva Kallio Juha ja Päivi Kallio Merja Katara Krista Kelkka Päivi ja Ossi Kirvesmäki Siru Kivilahti Leena ja Simo Kiviranta Jari Koljonen Mirja ja Aaro Kulju Vuokko ja Esko Kumpula Eliisa ja Martti Kuorikoski MTY Kärkkäinen Arto ja Anneli Laiholahti Laura Laurikainen Tuula ja Ilmo Morri Marianne ja Jari Mäenpää Mari ja Antti Nissinen Ulla Numminen Eija ja Tapani Nykänen Mirka ja Jyrki Ojala Pirjo Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Paananen Erja ja Pekka Pakkasmaa Pauliina Peltola Riikka Pukaralammi Raila ja Pertti Pöysä Petri ja Jaana Rahikka Eija ja Juha Rastila MTY Salmela Liisa ja Pekka Saviniemi Heli ja Turunen Mika Sikanen Jouni ja Sari Suokas Antti ja Anna-Liisa Suutari Pekka ja Sundell Silja Taivalmäki Susanna ja Asko Tapola Marja-Leena Trast Marko ja Rajakangas Minna Ukkonen Pentti Vestman Sari ja Halonen Tommi Viitanen Seija ja Hannu Ylihaavisto Anna-Liisa Änkö Sari

Kärsämäki Ullava Pori Iittala Kauhajoki Pilpala Sippola

Korkiakosken Ahoniemen Rounion Alhaisten Hakamaan Huitin HH Hasun

Virtasalmi Mietoinen Riitiala Nivala Solkei Viljakkala Ruotila Kiiminki Jämijärvi Viinijärvi Peltola Tornio Nivala Kaustinen Viekijärvi Ollila Laksiainen Virrat Iittala Runni Rimmilä Pohjavaara Huittinen Ylöpirtti Keitele Saukkola Haarajoki Honkajoki Pellosniemi Kilvakkala Iittala Pilpala Hämeenlinna Lahnalahti Jokioinen Hangastenmaa Riitiala Hauho Vieremä Jäminkipohja Niittylahti Lammi Kesti Ikaalinen

Kyytselän Jaakkolan Järvenpään Heikkilän Kurhilan Kataran Tuomelan Takalan Kivilahden Louhelan Rannan Martin Kuusiniemen Kuorikosken Lähteelän Joukolan Laurikaisen Lammin Yli-Tarpeenniemen Akulan Vuorelan Nykäsen Hakalanmäen Paakkosen Maaherran Pakasen Lehmuston Pukaralammin Uusi-Suon Rahikan Rastilan Portaankorvan Mäntylän Mäntykankaan Kotirannan Karhilan Taivalmäen Kivikon Rastilan Koivulinnan Kotikummun Rasilan Ylihaaviston Änkön

29


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

KURHILAN NEUMAN ET AAA 41276

Kuva: Merja Kallio

Kurhilan Neuman ET on elokuun arvostelussa käyttölistalle noussut Haralan Etron poika, jonka takaa löytyy todella vahva ja kestävä lehmäperhe: Kolmessa polvessa kaksi satatonnaria ja yksi 50-tonnari. Neumanin kasvattaja Merja Kallio osti lehmäperheen kantaäidin Piltin (Koivumäen Meilari – Pärnäjärven Känä) Elina ja Kalevi Lensun huutokaupasta vuonna -90. Merja kertoo “saaneensa hullun paperit” kun osti 4 kertaa poikineen “vanhan” lehmän, jolla oli kanyyli vetimessä, olkoonkin että Piltti oli sonninemä. Ostos osoittautui todella onnistuneeksi: Piltistä tuli satatonnari, ja siitä myytiin kolme poikaa keinosiemennykseen. Piltistä huuhdeltiin alkioita 5 kertaa, viimeisen kerran 12-vuotiaana ja 9 kertaa poikineena, jolloin saaliiksi saatiin 12 ykkösalkiota ja 2 kakkosta. Kestävän lehmän alkiot olivat erittäin kysyttyjä, ja niitä myytiin useille tiloille. Piltti itse poiki vain yhden lehmävasikan, joka hirtti itsensä laitumelle. Ilman huuhteluja tämä hieno lehmäsuku ei olisi saanut jatkoa. Huuhteluista syntyivät mm. sisarukset Kurhilan Elvaari ET ja Kurhilan Elmiina ET, isänä Alatalon Parkki.

Jasmiina ja sonnivasikka Kurhilan Testman, isä Kellcrest Ice Man.

Elvaari myytiin keinosiemennykseen, ja sen hyvärakenteinen tytär nähtiin Uudessa Seelannissa Sanrosan tilalla. Elmiina ET jäi kotiin, poiki 5 kertaa ja lypsi 50-tonnariksi. Vain yksi Elmiinan kotona syntyneistä vasikoista oli lehmä, ensikkopoikimisesta saatiin Kurhilan Jasmiina ET, isänä Raution Etykki. Jasmiina on poikinut 8 kertaa, ja sitä on huuhdeltu 5 kertaa. Kaikista huuhteluista on saatu siirtokelpoisia alkioita 8-20 kpl, vaikka Jasmiina on huuhdellessa ollut joskus 53 kilon maidossa. Poikimaväli on huuhteluista huolimatta ollut parhaimmillaan alle vuosi, eikä Jasmiinaa ole koskaan tarvinnut siementää kahta kertaa enempää. Alkioita on myyty runsaasti joka puolelle Suomea. Sonnivasikoita on myyty keinosiemennykseen 4 kpl ja tilasonneiksi kaksi. Kurhilan karjaan on syntynyt 7 tytärtä ja 5 tyttären tytärtä, joten tämän vahvan lehmäsuvun jatko näyttää todella turvatulta. Jasmiinan paras 305 päivän tuotos on 13849 kg, r% 3,9 v% 3,4. Kokonaistuotos on tähän mennessä muutama tuhat vaille 100 000, joten voi olla että Kurhilassa päästään viettämään viidennet satatonnarijuhlat lähiaikoina! Jasmiina on edelleen iloinen ja hyvinvoiva lehmärouva, joka tänä kesänä teki sonnipojan Ice Manista. Kurhilan Neuman ET on myös indeksiensä perusteella käyttölistan parhaimmistoa: Tuotosta on riittävästi, ja pitkämaitoisuusindeksi on peräti 115. Poikimavaikeuksia sonnilla on selvästi tavallista vähemmän niin emänä kuin emänisänä, ja utareterveys on erinomainen. Neuman periyttää raamikkaita, korkeita tyttäriä, mutta niiden lypsytyyppisyys ei ole paras mahdollinen. Kiverähkön kintereen kanssa kannattaa olla varovainen, ja myöskään takakiinnitys ei Neumannilla korjaannu. Muut utarerakenneominaisuudet sen sijaan ovat hyviä, muoto ja maavara aivan erinomaiset.

Kettulan RepoAAA 37505 Haralan Etro AAA 39626 Kurhilan Neuman ETAAA 41276

Raution EtykkiAAA 39516 Kurhilan Jasmiina 50-1156522 AAA

30

Vellamo 1057262 AAA

Elmiina ET 50-1124585 AAA

Granudd JoakinAAA 35076 Kirjo 0763294 AAA K.Bekkevold AAA 37840 Tähti1011366 AAA TronAAA 39200 Untuva 50-1021858 AAA Alatalon ParkkiAAA 37465 Piltti100-AAA


Viivu Visti Taru K.Ärrä Yty Ilokki

Isabella Eeden Dixie Ynnykkä Ynnä K.Jasmiina Ibiza Eeva Halla

K.Hasseli Helix Ihme Hattara Hilla Indigo Ifa Jopo Jelena Ilona

Juvena Ilmapallo Illamo Ilona Iris Kuiske

1 2 3 4 5 6

7 8 9 10 11 12 13 14 15

16 17 18 19 20 21 22 23 24 25

26 27 28 29 30 31

Lehmä

20.12.1995 10.05.1994 18.08.1994 21.08.1994 28.03.1994 13.01.1996

17.08.1993 26.12.1993 20.02.1994 11.07.1993 28.07.1993 04.01.1994 23.10.1994 12.01.1995 10.04.1995 29.12.1994

04.11.1994 24.12.1992 21.11.1991 13.09.1990 12.02.1990 15.01.1995 26.01.1994 06.09.1992 26.12.1993

24.01.1989 03.10.1989 31.12.1987 10.12.1990 06.05.1990 16.12.1994

synt.aika

7 8 8 7 7 7

9 8 8 8 9 7 8 7 8 6

7 8 11 12 11 8 7 7 9

13 12 11 11 13 7

Tutteli Tutta Noppa Rilla Olvi Arpa

emä

H. Valtti V. Akilles Ö. Albanus S. Osma P. Arhippa A-V.Vara

Y.Ritari Y.Ritari T.Atro K.Ämyri H. Sopuli L.Rööri K.Efesos A. Einiö H.Patentti K. Urhea Elovena Apua Vellamo Tuttu Emilia Isabella

Esteri

Ässä Yonex Maikki Alku Vala Divina Esmi Audi

R.Europoika Ella K.Repo Tipsu A. Parkki Yes N. Mies Tummeli S.Nolla Ruusu R.Etykki Elmiina-et L.Rööri Yyteri A.Parkki Suvi L.Rööri Ujo

K. Raide M.Tina M.Esra H.Nitro S. Nolla M.Ennus

poik. isä

emänisä 100 000 kg S. Optimi S.Rafu N.Ynnä K.Osmo N. Latu V.Noomi 90 000 kg H.Vuori L.Exodus Liberace H.Iisakki K.Nike A.Parkki K.Tatar Y.Hamar H.Loisto 80 000kg R.Lonni V.Kilpa H. Raksu H.Ulrik L. Miklaus A.Parkki A.Parkki P. Vehka R.Jokeri K. Mehtari 70 000 kg A. Parkki H.Uniikki S. Nolla R.Lasso M. Mainio K.Urhea Vilja Napu Oma Opri Ulla Unilla

Yrtti

Umikosan Orion Iris Veera Kauno Ylistys Ymy Vauhti

Olive Piltti Raila Söpö Oma

Viili Raisu Riikka

Jorina Osmariini Lulla Rantu

Tutteli

emänemä

79 900 kg 78 682 kg 78 100 kg 76 376 kg 74 736 kg 72 039 kg

88 202 kg 87 617 kg 86 029 kg 85 998 kg 85 463 kg 85 296 kg 85 090 kg 84 079 kg 84 020 kg 80 030 kg

99 512 kg 96 548 kg 96 344 kg 95 679 kg 96755 kg 94 313 kg 91 103 kg 91 078 kg 90 071 kg

149 473 kg 133 550 kg 122 665 kg 113 172 kg 105 191 kg 101 782 kg

02.08.2004 13.03.2004 02.08.2004 31.07.2004 31.07.2004 05.07.2004

20.08.2004 15.07.2004 01.01.2004 16.08.2004 31.08.2004 15.11.2003 08.08.2004 02.08.2004 31.07.2004 31.12.2003

15.08.2004 01.09.2004 31.08.2004 31.08.2004 13.01.2004 20.08.2004 11.08.2004 30.08.2004 31.08.2004

05.08.2004 30.07.2004 01.01.2004 20.08.2004 05.07.2004 02.03.2004

elinikäistuotos

Viikin Opetus- ja tutkimustila Anna-Maija ja Timo Renko Viikin Opetus- ja tutkimustila Heli ja Antti Teiskonlahti Heli ja Antti Teiskonlahti Päivi ja Juha Kallio

Merja Kallio Tammenpää mty Pekka ja Tarja Saarinen Riitta ja Matti Lehtinen Pekka Suutari ja Silja Sundell Tammenpää mty Sari Vestman ja Tommi Halonen Viikin Opetus- ja tutkimustila Olavi Ahonkivi Krista ja Jari Katara

Krista ja Jari Katara Laura ja Jouko Laiholahti Jouni Paakkonen Jouni Paakkonen Terhi ja Raimo Kuortti Merja Kallio A-M ja Tuomo Pohjola Riikka Peltola Pekka Suutari ja Silja Sundell

Katja ja Marko Vettenranta Terttu ja Juha Forsell Laura ja Jouko Laiholahti Merja Kallio Päivi ja Juha Kallio Juha, Tarja ja Marko Hirvinen

omistaja

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

31


32

31.07.1997 5 07.08.1997 5 31.05.1995 6

5 6 7 8 7 6 5 7 8 6 7 8 6 6 5 5 6 6 7 6 5 7 8 6 8 6

5

15.03.1996 28.12.1994 02.04.1996 10.08.1995 03.09.1995 13.08.1994 22.08.1995 01.11.1996 14.09.1996 01.12.1995 10.02.1994 07.09.1996 17.10.1995 28.01.1995 08.10.1995 15.01.1995 09.12.1995 23.09.1997 10.05.1996 27.10.1995 12.05.1995 05.10.1996 11.01.1997 18.02.1994 22.08.1994 08.10.1995 06.10.1993 19.12.1995

35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66

Kielo Ilta Kaunokki Jane Jonna Itu Jyty Kristall K.Kielo Jukebox Ilona Kukka Jolla Juoru Jäkälä Jazzi Juhlava Limpopo Karula Jakkara Jasmiini K.Karpalo Lola Ilmikkä Iitu Joppa Hyvätär Jalna Klaara Laava Labelle Jetta

28.09.1994 7 08.09.1993 9 26.06.1995 6

32 Insel 33 Hely 34 Julia Vett

S. Irokko K.Rokki M. Uklaus M. Uklaus Y. Haka K.Rokki V.Rippe O.Vakio N.Verneri Ingvasta M.Ulaus O.Vakio K. Rokki A.Eka N.Verneri M. Tunnus T.Tasu S. Joviaali N.Voltti K.Rokki K. Empire O.Vakio N. Verneri A.Atte M.Tunnus L. Hoppu L.Rööri L.Hiiva A.Unssi T. Ylkä S. Hekke V.Ekonomi

M. Ulaus T. Tasu Hyllela P. Veto 60 000 kg P. Alarik T.Lunna K. Uurto A.Siivari L. Miklaus K.Merkitys K.Oleksi Tron P.Eemeli N. Ludvig A. Parkki Hyllela K. Arska L.Rööri M.Supo K. Tatar N.Yppo K. Repo V.Vankka I-K.Aatos T. Välys ET K.Repo V. Raisu R.Junkkari T.Rokuli R. Yritys M.Lukkari S.Oko I.Sivari M. Uklaus O. Vakio R.Mahtava

Auli Iita Aamu Aapeli Hilla Bonnie Yty Ytykkä Electra Ilmi Eporex Dixie Ilmi Halla Eukko Venla Yyteri Hilla Hämy Aste Ruttu Hertta Eppa Ulpukka Unikko Uuttu Hertta Östring Alma Iines Jaava Adele Eta

K. Meilari

Edelweiss

Haave Valma Ultima

Tyyni Ihme Inkku Riikka Apila Taapero Riina

Äly Ula Kuopus

Ytykkä Ylistys Elma Upo Yes Aprilli Älli Tilkku Taina Raila

Ässä Riikka

Nelli

Vivica

Atsalea

69 843 kg 68 924 kg 68 587 kg 67 971 kg 67 515 kg 66 724 kg 66 687 kg 66 143 kg 65 827 kg 65 769 kg 64 679 kg 63 643 kg 63 550 kg 63 520 kg 63357 kg 62 561 kg 62 541 kg 62 029 kg 61 884 kg 61 584 kg 61 303 kg 61 213 kg 61 195 kg 61 076 kg 60 994 kg 60 689 kg 60 662 kg 60 586 kg 60 424 kg 60 289 kg 60 268 kg 60 222 kg

06.01.2004 07.06.2004 29.09.2003 13.07.2004 15.07.2004 18.07.2004 30.08.2004 15.07.2004 10.08.2004 02.08.2004 31.08.2004 01.09.2004 01.08.2004 13.03.2004 31.08.2004 27.07.2003 20.08.2004 02.08.2004 12.08.2004 30.08.2004 28.01.2004 10.08.2004 30.08.2004 31.08.2003 15.07.2004 02.10.2003 09.06.2003 30.08.2004 01.06.2004 01.09.2004 02.08.2004 24.06.2004

70 988 kg 15.06.2003 70 887 kg 20.08.2004 70 509 kg 05.08.2004 Juha ja Leena Korhonen Reiska Jävenkylä Eliisa ja Martti Kumpula Leena ja Lasse Ristiluoma Tammenpää mty Nina Nieminen Päivi ja Tapio Istolahti Tammenpää mty Antti ja Mari Mäenpää Viikin Opetus- ja tutkimustila Jouni Paakkonen Laura ja Jouko Laiholahti Liisa ja Pekka Salmela Anna-Maija ja Timo Renko Pekka Suutari ja Silja Sundell A-M ja Tuomo Pohjola Merja Kallio Viikin Opetus- ja tutkimustila Jari Heikkonen Riikka Peltola Hannu ja Tiina Toikka Antti ja Mari Mäenpää Riikka Peltola Riikka Peltola Päivi ja Ossi Kelkka Minna Rajakangas ja Marko Trast Anna-Maija ja Timo Renko Riikka Peltola Aki ja Marjo Jaakkola Laura ja Jouko Laiholahti Viikin Opetus- ja tutkimustila Virva Järvenpää

Tammenpää mty Merja Kallio Katja ja Marko Vettenranta

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


Lahja Impi Letti Meirami Jatsi Impi Itu Laudatur Jemina Jasmiini K.Keiju Linda Lisa Kreeta Love Louna Loisto Ilo Libra R.Manta Kaura S.Leila Luxus Lotta Jälli Lanka Leimu Milla Laava Krista Loiske Kutikuti K.Neilikka Kefiiri Loviisa

6 8 5 4 7 5 6 5 5 7 6 5 5 6 4 5 5 7 4 5 6

06.10.1997 5 28.02.1997 6 13.06.1995 6 29.03.1997 5 14.09.1997 4 10.01.1998 4 24.09.1997 5 22.07.1996 5 25.02.1997 6 01.09.1996 5 20.02.1999. 4 09.10.1996 6

29.01.1997 24.09.1994 27.04.1997 22.02.1998 03.07.1995 19.10.1994 29.08.1994 29.04.1997 17.12.1995 31.12.1995 15.12.1996 13.07.1997 20.10.1996 28.02.1996 24.08.1997 04.02.1997 03.03.1997 23.07.1994 04.11.1997 01.01.1998 02.12.1996

K.Istoh M. Ulaus T. Ylkä L.Apotti K.Edustus H.Enska Hyllela T.Ylkä V.Uranus H.Umo N.Voltti N.Voltti Torpane N.Verneri T.Ylkä K.Vihtori O.Vakio MatinTupla P.Ynnä V.Aika S.Uuttera O.Vakio V.Aika S.Jama K.Malmi P.Ynnä N. Verneri N.Verneri J.Urveli H. Valtti M.Iskelmä M.Ulaus H.Esko O.Vakio P.Ynnä Jokotai Amalia Älli Yö Hohto Kuiske Alppi Halla Juhla Hupi Kaneli Idefix Josefine

Ila Estetiikka Iitu Iisoppi Emäntä Essi Ellu Etelä Ultra Histamiini Essi Jutsu V.Lisa Veera Ella Ilta Äppi Usva Electra Heta Apila

A-V.Vara S.Mahti A. Solttu M.Ulaus K.Rokki T.Tasu M. Ulaus P.Etuveto

M.Tunnus R.Velli K.Oleksi S.Mahti

Vappu Iisoppi Afrodite

Etu Ulla Tiira Syksy Äpyli Isabella Ruska Yökkö

Amini Rusina Ansu Lisa Hohde Ynnä Aamu Urea Ruska Ylistys Veitikka Pella

Yrtti Ahkera Heluna Varpu Pouta

Ale Äkkijyrkkä

59 832 kg 59 404 kg 58 659 kg 58179 kg 58 169 kg 58 120 kg 57 215 kg 57 108 kg 56 211 kg 56 149 kg 55 983 kg 55 850 kg 55 596 kg 54 882 kg 54 815 kg 54 797 kg 54 467 kg 54 052 kg 53 575 kg 53 370 kg 53 079 kg 52 556 kg 52 528 kg 52 184 kg 52 031 kg 51 675 kg 51390 kg 51 300 kg 51 185 kg 51 045 kg 50 825 kg 50 528 kg 50 329 kg 50 228 kg 50 081 kg 02.08.2004 30.08.2004 21.08.2003 30.08.2004 27.12.2003 23.08.2004 30.08.2004 02.10.2003 20.08.2004 22.01.2004 08.09.2004 07.01.2004 01.08.2004

18.08.2004 31.12.2003 11.08.2004 08.09.2004 31.12.2003 17.03.2003 11.08.2003 30.08.2004 30.08.2003 11.08.2004 10.08.2004 05.07.2004 01.09.2004 02.11.2003 15.07.2004 30.08.2004 05.07.2004 31.08.2003 15.07.2004 30.08.2004 28.08.2004

Pekka Suutari ja Silja Sundell Mirja ja Aaro Koljonen A-M ja Tuomo Pohjola Terhi ja Raimo Kuortti Mirja ja Aaro Koljonen Jyrki ja Mirka Nykänen Asko ja Heli Hakamaa Riikka Peltola Eliisa ja Martti Kumpula A-M. Ja Tuomo Pohjola Antti ja Mari Mäenpää Päivi ja Juha Kallio Laura ja Jouko Laiholahti Leena ja Simo Kivilahti Päivi ja Ossi Kelkka Riikka Peltola Päivi ja Juha Kallio Riikka Peltola Tamenpää mty Seija ja Hannu Viitanen Anna-Liisa Ylihaavisto Eija Kodis ja Tapio Vähäsöyrinki Viikin Opetus- ja tutkimustila Seija ja Hannu Viitanen Antti ja Johanna Heiskala Riikka Peltola Eliisa ja Martti Kumpula Päivi ja Juha Kallio Riikka Peltola Minna Rajakangas ja Marko Trast Merja Kallio Viikin Opetus- ja tutkimustila Terhi ja Raimo Kuortti Viikin Opetus- ja tutkimustila Aki ja Marjo Jaakkola

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

Seuraavaan lehteen tulevat kestävien lehmien tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 30.01.05 mennessä, osoite merja.kallio@reppu.net tai soita 050-325 4462

67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101

50 000 kg H.Astalo L. Rööri K. Arska K.Malmi L.Ärä H.Paketti K. Lanko K.Pantteri Y. Maali V.Astro K.Rokki K.Rokki Jägarbo L.Mikko A. Parkki K.Rokki L.Teko P.Rehti Tron T.Tasu K.Meklari

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

33


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Suomen Ayrshirekarja no 4, v. 1947

Perheuutinen Kesäkuun 14 pv:nä 1947 vihittiin avioliittoon yhdistyksemme Pohjanmaan konsulentti, agronomi Iivo Antila Lapualta ja Länsi-Suomen maatiaiskarjan jalostusyhdistyksen konsulentti Anna Mari Kuuskoski Isojoelta. Häätilaisuutta varten sepitetyt runot julkaisemme tässä:

ANTILAN ISÄNNÄLLE: Viel’ on miesi neuvottava sulhanen opastettava, kuinka naista autetahan, siippanaistaseuratahan. Älä liiaksi rasita armaistasi aamutöillä! Kerallansa läävään kulje auta karjan ruokinnassa eläimien puhtaudessa. Saranat ja salvat sievi, ovet kohallensa oijo, lypsinjakkaraakin muista. Tuostapa, tuostapa kullan mieli iloisena viipyneepi, ihanaksi elo saapi. Eila Marttila

ANTILAN EMÄNNÄLLE: Lypsä lehmät leyhkeästi, sarvikarja kaunihisti. Älä muista nuppiasi, kaipaele kuttejasi, joita ennen kehuskelit, kantakirjaan paneskelit. Parempi on kirjokarja runsahampi tuotoltansa. Parempi sulla kullan koissa kuin kierrolla nuppataloissa. Armi Nurmola

34


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

SONNINEMÄ ESITTELYSSÄ – HAKA ET Hakan sukujuuret johtavat Etelä-Karjalaan. Sen emä Tähti syntyi Tuula ja Jukka Hietalan karjassa Lappeenrannan Varis-Lavolan kylässä Variksen tilalla. Tähden suku on Hietaloiden jalostustyön tulosta. Suvussa on monta pitkäikäistä lehmää. Seuraavassa on Tähden sukutietoja ja tuotoksia taaksepäin: Tähti synt. -87 tuotos:1-6 57 436 kg isä: Mäntylän Pihka emä: Pipari Pipari synt. -84, Pipari poistui -87, suvun musta lammas, ainoa joka poistui ensimmäisellä lypsykaudella isä: Anttilan Melli emä: Mira Mira synt.-81 tuotos 1-6: 46 279 kg isä: Hopun Jylli emä:Kirka Kirka synt. -79 tuotos 1-4: 20 986 kg isä: EtuHeikkilän Husaar emä: Ulpu Ulpu synt -71 tuotos 1-13: 61 157 kg isä: Jussilan Retu emä: Pulmu Tähti oli hiehona hieman ylivilkas ja Jukka Hietala tuumasi että tämä on kiireesti myytävä. Onneksi ostajaa ei sillä hetkellä löytynyt ja niin se jäi karjaan. Tähden tyttäriä syntyi Hietaloille kolme; Aamutähti i:Kuusiston Mainio, Iltatähti i: Uusitalon Uisti

HAKA ET 1200-1145871 synt: 04.06.93 Isä: Kettulan Repo AAA 37505 Emä: Tähti 50-1015713 AAA Emänisä: Mäntylän Pihka AAA 37445 Paras 305 pv: 13359-459-3,4-402-3,0 ka 1-7: 11796-448-3,8-373-3,2 Kasvattaja: Tuula ja Jukka Hietala, Variksen tila, Lappeenranta Omistaja: Arto ja Merja Vornanen, Koiraharjun tila, Vieremä ja Jäätähti i: Mäkelän Ulaus, jotka kaikki olivat hyviä jalostuseläimiä ja joista on useita jälkeläisiä karjassa. Tähteä huuhdeltiin Asmo-projektiin vuonna -92 kaksi kertaa, siitä saatiin yhteensä 21 alkiota, ensimmäisessä huuhtelussa isänä oli Kettulan Repo, josta tuli 15 alkiota, toisessa

Alatalon Parkki, alkioita tuli 6 kpl. Alkioita pakastettiin ja niitä tuli myyntiinkin. Arto ja Merja Vornanen halusivat parantaa karjansa eläinainesta alkionsiirron avulla. He kysyivät alueen alkionsiirto eläinlääkäriltä Jussi Aallolta olisiko hänellä myynnissä hyvää alkiota ja hän suositteli tätä Tähti x

Repo alkiota ja niin Vornaset päättivät sen ostaa, alkio tiinehtyi, siitä syntyi lehmävasikka 31.03.87, joka sai nimekseen Haka ET. Haka ET oli alueen ensimmäisiä alkionsiirrosta syntyneitä vasikoita, siitä sai myös alueen alkionsiirto hanke nimensä Haka. Hietaloiden karjaan syntyi Hakan täyssisko, mutta se kuoli vasikkana. Hakankaan alkutaival ei ollut Ruusuilla tanssimista, kun se kaksiviikkoisena vasikkana katkaisi toisen takajalkansa. Eläinlääkäri neuvoi lopettamaan vasikan, mutta isäntä Arto oli eri mieltä ja alkoi sitä hoitamaan. Kuusi viikkoa hän vaihtoi pahvilastan päivittäin, koska se kostui nopeasti, pahvilasta oli kuitenkin vasikalle miellyttävä. Jalka parani ja tähän päivään mennessä ei jalka ole lehmää vaivannut. Haka on muutenkin ollut erittäin terve lehmä. Hakan ensimmäinen tytär oli nimeltään Jokeri, i:M.Uklaus. Jokerin sukua on vain omalla tilalla, se itse ei ollut pitkäikäinen.. Toinen vasikka oli sonni O.Vakiosta, nimeltään Koiraharjun Kippi, se on luultavasti karsiutunut, koska tila

35


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

OSALLISTU AYRSHIRE-FINLAND 2004 VALOKUVAKILPAILUUN! Kaikki hyvärakenteiset ayrshire-lehmät eivät pääse mukaan yhteisille kilpa-areenoille, Mutta monia hyviä eläimiä kuvataan vuosittain joko omin voimin tai ammattilaisten toimesta. Nyt kutsumme mukaan kaikki vuoden 2004 aikana otetut ayrshire-potrettikuvat Ayrshire Finland 2004 valokuvakilpailuun. Kuvat julkaistaan Ayrshire-lehden kevään numerossa eläimen iän mukaan sarjoihin jaettuna. Sijoitukset ratkaisee jäsenille ja lehtitilaajille avoin äänestys. Äänestäjät laittavat kilpailukuvat paremmuusjärjestykseen mielestään parhaan rakenteen perusteella ja äänestävät vielä erikseen Junior ja Senior Championia. Parhaille kuville jaetaan rahapalkinnot ja tietysti mainetta ja kunniaa.

Säännöt:

• Kuva on otettu ensisijaisesti vuoden 2004 aikana, tilan salliessa myös vanhempia kuvia voidaan ottaa mukaan. • Kuva on ns. potretti, eli eläin on kylki kuvaajaan päin, pää kohotettuna ja riimusta pideltynä. • Eläimestä ilmoitetaan omistaja- kasvattaja- ja polveutumistiedot, sekä eläimen ikä ja poikimakerta kuvaushetkellä. • Kuvista ei makseta julkaisupalkkiota, mutta ayrshirelehti ei myöskään käytä kuvia muuhun tarkoituksen ilman oikeuksien omistajan suostumusta. • Kuvat tulee toimittaa mielellään sähköisessä muo-

ei ollut kuullut siitä mitään. Kolmas vasikka, Koiraharjun Lenkki onkin sitten jo kuuluisa, i: N. Verneri. Tässä välissä Hakaa huuhdeltiin ja saatiin kaksi tytärtä Vaaralan Ajasta. Vornasille syntyi Mammamia ET ja Juntulaan Merj’aika ET, joka puolestaan tuotti mm. Oi’Haka ET:n ja Oma-Haka ET:n. Haka tiineytettiin vielä Vaaralan Ajalla, koska Merjaemäntä ja Anita-konsulentti olivat niin ihastuneita sonniin, siitä syntyi Malli-Mami. Nyt oli siis kaksi lehmävasikkaa samasta yhdistelmästä, joten toinen päätettiin myydä Ydinkarjaan. Jokioisille lähti Malli-Mami ja kotiin jäi Mammamia, joka osoittautuikin näistä kolmesta tyttärestä parasrakenteiseksi. Tässä vaiheessa kohtalo puuttui peliin ja Mammamia sairastui harvinaiseen mak-

36

dossa (kuvan leveys vähintään 1050 pikseliä) 31. tammikuuta 2005 mennessä.

Lisätietoja ja kuvien lähetysosoite: Sari Alhainen Mäyräntie 144 14500 IITTALA gsm: 040- 550 7643 sähköposti: sari.alhainen@pp.inet.fi

Haka ET:n emä Tähti. satulehdukseen ja se piti lopettaa. Malli-Mami puolestaan menestyi Ydinkarjassa ja se valittiin Asmoemäksi. Hakan neljäs poikiminen tuotti tyttären Nasta-Pimun Tridentistä, karjan kaunotar ja temperamenttiakin löytyy. Viides vasikka oli jälleen lehmänen, Priimus, nyt isänä Stensjö, se myytiin hiehona Kuhmalahdelle Yli-Hinkkalan tilalle. Kuudes vasikka oli

edelleen lehmänen, Rosalinda, isänä Kelli. Rosalinda on erittäin suurikokoinen ja utare hyvärakenteinen. Seitsemäs vasikka oli sonni nimeltään K. Timantti, joka myytiin tilasonniksi. Vornasten ensimmäinen alkio-ostos ei olisi voinut olla onnistuneempi. Lehmä on lypsänyt elokuun loppuun mennessä 107 087 kg maitoa, jalostusarvo on

edelleen +20 ja utarerakenneindeksi 119. Hakan parhaiden vuosien jalostusarvo oli +30 vaiheilla ja utarerakenne yli 120. Se on ollut aina hyvärakenteinen ja peittoaisi edelleen monet nuoremmatkin lehmät. Haka on ollut erinomainen alku Pohjois-Savon alkiohankkeelle. Siitäköhän johtuu hankkeen erinomaiset tulokset? Hedelmällinen ja pitkäikäinen suku näyttää jatkuvan ja haaroittuvan myyntieläinten myötä ympäri Suomea nyt jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Toivomme hyvää menestystä jatkossakin Hakan ja Tähden kotinavetoihin. Saisinpa joskus tätä sukua omaan navettaan! Silja Sundell ja Tuula Laurikainen


AYRSHIRE VUOSINÄYTTELY ORIPÄÄSSÄ 3.7.2004 Sateinen sää ei estänyt hyvää tunnelmaa

kuva: Riitta Lehtinen

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

olivat huutaneet itselleen hiljattain Alhaisten ja Joukolan tilojen yhteisestä huutokaupasta. Toiseksi luokassa Suomen Ayrshirekasvatsijoittui Alhaisen, Tasangon tajat ry järjesti Ayrshiren ja Toivakan omistama Lagavuosinäyttelyn 3.7. Orice Cheers Et (Embryo-Star päässä Okra 2004-maataSylvester – Ardrossan K. Trilousnäyttelyn yhteydessä. dent). Tuomari Yves CharNäyttelyyn oli ilmoitettu 71 pentier kehui koko luokan Ayrshirehiehoa ja –lehmää. tasoa erinomaiseksi, mutta Tuomariksi oli kutsuttu Yves erityisesti nämä kaksi parasta olivat tyypiltään erinomaisia. Tuomarin mukaan Alhaisten Sypressi oli kuitenkin jonkin verran parempi kapasiteetiltaan eli rungostaan, kyljistään ja lantiostaan kuin Lagace Cheers. Cheers oli kuitenkin lypsytyyppisempi, korkeampi ja pidempi kuin luokan kolmanneksi sijoittunut Jämsäläisen Junior Champion Alhaisten Silvia (Bonnie Brae Heligo – Des Chamois Aimo Kivilahden Pat Laro). omistama Päivölän Savannah (Kellcrest Ice Man Et – Pellonpään Charpentier Kanadasta. LauHanuri). antain näyttelyohjelmassa Hiehot oli Ayrshiren vuosinäyttelyn 6-9 kuukautta Luokan voiton vei Hon- Hiehot lisäksi Senior Showmanship –kilpailu. Sunnuntaina kajokisten Pertti ja Raila 10-16 kuukautta Keskimmäisen hieholuoOkrassa kilpailivat Holstei- Pukaralammen omistama kan voiton vei Kalvolaan RisAlhaisten Sypressi (Kellcrest nit omassa näyttelyssään ja Junior Handlerit omassa Ice Man Et – F.S. Mm. Cor- to ja Sari Alhaisen omistama kilpailussaan. Junior Hand- nelius), jonka Pukaralammit ja kasvattama Alhaisten kuva: Riitta Lehtinen

ler –kilpailun arvosteli Auli Himanen. Sää ei suosinut Ayrshireita ja yleisöä lauantaina; vettä satoi tauotta koko päivän. Sen sijaan sunnuntaina näyttelyväki sai nauttia pilvipoutaisesta säästä. Sää ei kuitenkaan lannistanut Ayrshiren näytteilleasettajia, vaan eläimet viimeisteltiin parhaimpaan näyttelykuntoonsa kuten aina.

Silvia (Bonnie Brae Heligo – Des Chamois Pat Laro). Tuomari piti Silviasta omien sanojensa mukaan todella paljon, sillä hieho oli tasapainoinen, lypsytyyppinen ja erittäin hyvä luuston rakenteeltaan sekä kyljistään. Toiseksi sijoittui Koivulinnan Serena (Kellcrest Ice Man Et – Woodland View Pardner), jonka omistavat Pekka Suutari ja Silja Sundell Ristiinasta. Serena oli tuomarin mielestä varsin kaunis ja paremmin kehittynyt sekä lisäksi parempi rungon kapasiteetiltaan ja rinnan leveydeltään kuin kolmanneksi sijoittunut Samperi (Kellcrest Ice Man Et – Woodland View Pardner). Samperin omistavat Heikki ja Tarja Morri Virroilta. Samperi oli puolestaan seuraavaksi sijoittunutta hiehoa lypsytyyppisempi. Myös tämän luokan hiehoja tuomari piti hienoina, tasapainoisina ja hyvin kehittyneinä.

Hiehot yli 16 kuukautta Isojen hiehojen luokan voiton vei Marttilalaisten Jouko ja Laura Laiholahden omistama Hjärterum Rosetti Et (F.S. Mm. Cornelius – Lagace Marathon Et). Tuomari kehui Rosettia tasapainoiseksi, lypsytyyppiseksi sekä 37


Ayrshire-lehti n:o 2/2004 hyväksi kyljistään, päästään ja kaulastaan. Rosetilla oli parempi lantio, pää ja kaula kuin toiseksi sijoittuneella Rounion Sagalla (Woodland View Pardner - Ardrossan K. Trident), vaikka tuomari kehuikin Sagaa todella korkeaksi ja tasapainoiseksi. Sagan omistaa Olavi Ahonkivi Porista. Sagalla oli puolestaan parempi luuston rakenne kuin kolmanneksi sijoittuneella Taipalsaarelaisen Merja Kallion Hjärterum Roselee Et:llä (F.S. Mm. Cornelius - Lagace Marathon Et). Roseleen jalat, liikkuminen ja rungon etuosa olivat parempia kuin neljänneksi sijoittuneella hieholla.

Ensikot

kuva: Riitta Lehtinen

Kuva: Riitta Lehtinen

Ensikkoluokan voiton vei Hjärterum Trident Nelly Et (Ardrossan K. Trident - Bonnie Brae Heligo), jonka omistavat Aaro ja Mirja Koljonen sekä Jyri ja Tiia Tanner Teuvalta. Tuomari kiitteli Nellyä erittäin vahvaksi, hyvin tasapainoiseksi ja hyväksi rungon kapasiteetiltaan, Senior Champion Hjärterum Trident Nelly (Ardrossan K Trident – mutta erityisesti Bonnie Brae Heligo). hän kehui Nellyn Ahonkivi. Tuomarin mielestä osallistujaa. Luokkavoiton utaretta, jossa on etu- ja takakiinnitykset Paprikalla oli hyvin kiinnitty- vei Olavi Ahonkiven Saga sekä keskiside kohdallaan nyt utare sekä riittävän leveä (Ardrossan K. Trident – Ferme Nadeau Sterne), jonka lantio. tytär Rounion Saga menestyi jo aiemmin päivällä van2 kertaa himpien hiehojen luokassa. poikineet Tuomarilta eivät ylisanat loplehmät puneet hänen kehuessaan Tässä luoSagaa upeaksi, korkeaksi, kassa oli poishyvärunkoiseksi ja lypsyjääntien myötä tyyppiseksi eläimeksi, jolla vain kaksi osaloli upeasti kiinnittynyt utare listujaa. Näissekä hyväasentoiset jalat. tä paremmaksi Toiseksi sijoittui Kellcrest tuomari arvioi Nova Et (Bonnie Brae HeliKauhajokisten go – Bonnie Brae Kellogg), Juhani Toivajonka omistavat Risto ja Sari kan ja Minna Alhainen. Tuomari kehui Hannukselan Novaa lypsytyyppisemmäksi omistaman Saga (Ardrossan K. Trident – Ferme Nadeu Sterne). ja lantion rakenteeltaan paOlemaattoman remmaksi kuin kolmanneksi (Gäddnäs Eserinomaisesti. Toiseksi en- kil – Arkkilan Einiö Et), sijoittunutta Katja ja Marko Ayrshire Junior sikkoluokassa sijoittui töy- jota tuomari kehui erittäin Vettenrannan Nereidiä (VetChampion tenrannan Labstig – Tervasäläisen Markku Toivolan Hieholuokkien jälkeen va- omistama Hjärterum Billy lypsytyyppiseksi ja hieno- niemen Ylkä). littiin Okran Ayrshire Junior Betsy (Lagace Billy - F.S. runkoiseksi. Toiseksi sijoittui Champion. Tämän tittelin sai Mm. Cornelius). Tuomari Katja ja Marko Vettenrannan Alhaisten Silvia, jota tuomari piti Betsyä kokonaisuutena Siikaisista omistama Opri II 4-7 kertaa poikineet lehmät oli kehunut kovasti jo luokka- lypsytyyppisempänä ja ka- (Sköle – Kinkkalan Raide). Vanhimpien lehmien voiton päätteeksi, ja kyllähän pasiteetiltaan parempana 3 kertaa luokkavoiton Nurmijärvelle Silvia Junior Championin ar- kuin kolmanneksi tullutta vei Hannu ja Tiina Toikan poikineet lehmät von ansaitsikin esiintyessään Kuortin Paprikaa (Woodland Kolme kertaa poikineiden omistama Toikan Maskara mallikelpoisesti joka kerta View Pardner – Heisalan lehmien luokassa oli kolme (Hannulan Karolus – Ojaniikehässä ollessaan. Esko), jonka omistaa Olavi 38


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Ayrshire Senior Champion

Ayrshire Senior Olematoon (Gäddnäs Eskil – Arkkilan Einiö ET). Championin valinta arvosteli tämänkin kilpailun, oli tuomarin mukaan vaike- man lehmän eduksi. vaikka tässä vaiheessa päivää aa. Kuitenkin Champion oli valittava, ja ensimmäiseksi Senior Showmanship itse kukin oli jo kastunut sateessa läpimäräksi, ja sade tässä valinnassa tuli ensik- kilpailu koluokan voittaja Hjärterum Lauantaipäivän päätteek- vain yltyi luokan aikana. KosTrident Nelly Et. Nellyllä si Okrassa kilpailtiin vielä ka kyseessä olivat aikuiset oli paremmat vetimet kuin tasaväkisessä Senior Show- esittäjät, kilpailueläintenkin kolme kertaa poikineella Sa- manship -luokassa, jossa ar- piti olla lehmiä eikä hiehoja. galla, mikä oli yksi osatekijä vosteltiin vaihteeksi eläinten Seitsemän naisen ja yhden voiton ratketessa nuorem- esittäjiä. Yves Charpentier jälki-ilmoittautuneen “mus-

tan hevosen” – vai pitäisikö sanoa mustan orhin? – kilpailussa paras oli tällä kertaa Miia Kaappola Kauhajoelta Olgan kanssa. Hän seisoi koko ajan sopivassa kohdassa esittelemäänsä eläimeen nähden ja noudatti tarkasti tuomarin ohjeita. Toiseksi tuli Sanna Savikko Tampereelta Ahlman Pamelan kanssa. Hän seisoi paremmassa kohdassa esittämäänsä lehmään nähden kuin kolmanneksi sijoittunut Mari Heinonen Virroilta Bårarp Rubens Minnien kanssa. kuva: Riitta Lehtinen

tyn Itävä). Maskaralla oli hyvä lantio ja hyvät jalat ikäisekseen lehmäksi. Toiseksi tässä kahden lehmän kilpailussa sijoittui Katja ja Marko Vettenrannan omistama Julia Vett (Hyllela – Pihlajamäen Veto).

Sanna Tiilikainen & Seija Viitanen

39


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

TYYLIKÄS-näyttelykesän avaus Ruukissa 5.6.2004 toimi ranskalainen Raphaël Gamand. Junnut kilpailivat kolmessa sarjassa ja parhaaksi Junior Handleriksi selvisi Johannes Ahlholm. Ayrshire hiehot kilpailivat yhdessä luokassa ja hiehojen voittoon nousi Elisa ja Martti Kumpulan omistama Sievikki (Mardel Volage x Mätäsniemen Uklaus). Tämä korkea ja tasapainoinen hieho nähtiin jo talvitapahtuman yhteydessä Kumpulan tilan karjavierailulla. Ayrshire ensikoissa nähtiin Vuokko ja Esko Kuljun karjasta tasaväkiset kilpakumppanit Palmu (Kainuunmäen Molskis x Höyssän Höylä) sekä Puolukkapeti

(Forever Schoon Cornelius x Västigård). Tasapainoinen ja virheetön Palmu oli tällä kertaa tuomarin valinta ja kevyempi tyylikäs Puolukkapeti voitti hopeaa tässä näyttelyn suurimmassa luokassa, jossa kolmanneksi sijoittui Elisa ja Martti Kumpulan Pyynikki (Ristitien Johde x Västergårds Akilles). Yli kaksi kertaa poikineiden luokassa Tervolan koulutilan lehmä Opri(Korkeakummun Ivar x Saaren Ugri) oli varsinkin hyvän utareensa ansiosta voittaja. Opri edusti Tervolan ohessa kunnialla myös pitäjän nimekästä sonnia Ivaria, jonka kasvattajat Terttu ja Juha Forssell olivat myös

yleisön joukossa. Ivarin emä, vanharouva Visti on muuten edelleen karjassa joten terveiset Korkeakumpuun! Ayrshire Championin valinnassa Palmu nousi voittajaksi ja Palmu omistajineen saivat vastaanottaa myös Ayrshirekasvattajien palkinnon. Hyvistä ja valmiista puitteista huolimatta näyttelytoimikunta oli tehnyt hurjan puristuksen tapahtuman toteuttamiseksi. PohjoisPohjanmaan voimakas karjamaakunta ansaitsee oman erikoisnäyttelyn; jäämme odottamaan jatkoa tulevina vuosina. Mirja Koljonen

Kuva: Sakari Äijö

Tällä nimikkeellä järjestetty näyttely taisi olla PohjoisPohjanmaalla ensimmäinen, mutta Ruukin hevosurheilukeskus tarjosi tasokkaat puitteet vaativaankin makuun. Suuri kehä tilavassa maneesissa joustavalla pohjalla, asfaltoidut piha-alueet ja kaikki palvelut käsien ulottuvilla saa näyttelyn järjestäjät muuallakin Suomessa pohtimaan ulkonäyttelyille uusia vaihtoehtoja. Näyttely oli suunnattu oman alueen karjanomistajille ja kunnialla oli luokat myös saatu kokoon. Tuomarina toimi SKJO:n jalostusneuvoja Eija Rinta-Piirto Kauhajoelta. Junior Handler tuomarina

Palmu (Kainuunmäen Molskis – Höyssän Höylä).

40


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

41


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Hyvinkään Lypsykarjanäyttely YLLÄTYS 2004 Lauantaina 5.6. järjestettiin Uudenmaan maaseutuopistolla Hyvinkäällä jo kauan ajatuksissa itänyt lypsykarjanäyttely. Näyttelyn järjesti Uudenmaan karjakerho yhdessä Hyvinkäällä toimivien maatalouskoulutusta antavien oppilaitos-

ten kanssa. Mukana olivat Maaseutuopisto, joka antaa kouluasteen opetusta, sekä Laurea ammattikorkeakoulun luonnonvaraja ympäristöala, jossa on agrologikoulutusta. Toikan menestyslehmä Yllätyksen nimeä kantavan näyttelyyn

HOOKAXOO 100 000 KG

Markku ja Eija Laitisen Hookaxoo vietti satatonnarijuhlia 2.6.2004 Kutemajärvellä. Oheinen kutsu toivotti vieraat tervetulleiksi.

oli ilmoitettu yli 80 eläintä, joista tosin osa oli varaeläimiä. Lisäksi oli Junior Handler-kilpailussa mukana olleita alle vuoden vanhoja vasikoita. Näyttelyn päätuomarina oli tanskalainen Per Key Kristiansen, joka arvosteli Holstein-Friisiläisten luokat, Ayrshireluokat sekä Junior Handler- ja Showmanshipkilpailut. Suomenkarjan tuomarina oli jalostusneuvoja Anita Hyvönen. Hän osallistui tietysti myös näyttelyn parhaan eläimen valintaan. “Junnuja” oli kisassa mukana yli 20 ja Showmanshipkilpailussakin oli10 kilpailijaa. Kilpailu oli sen verran tiukkaa ja tasaväkistä, että tuomarilta kului kotvanen aikaa ennen kuin järjestys oli selvillä! Paras “juniori” oli Kati Renko Kauhavalta. Showmanshipkilpailun voittajaksi selvisi Mari Heinonen. Näyttely alkoi HolsteinFriisiläisrodun luokilla. Rodun championiksi selviytyi lopulta näyttävä Huitin Holsteinin omistama “Minnieperheen” ensikkolehmä Bårarp Rubens Minnie. Junior Handler- ja Showmanshipkilpailuiden sekä Suomenkarjan jälkeen päästiin sitten eniten kiinnostaviin Ayrshireluokkiin. Koska “aikuisten” lehmien luokista oli peruutettu useita eläimiä,

42

kilpailivat mukana olleet kaksi kertaa poikineet tai tätä vanhemmat lehmät samassa luokassa. Yhdistetyn luokan voitti Lagase Billyn tytär Kuortin Ornamentti (ei: Niemen Verneri). Ornamentti tuli palkituksi parhaan kokonaisuuden takia, erityisen hyviksi mainittiin sen selkä ja lantio. Ensikkoluokka oli niin Aykuin HFr-rodullakin näyttävä. Mukana oli seitsemän hienoa eläintä eri puolilta Suomea. Voittajaksi selvisi porilaisen Olavi Ahonkiven omistama Kuortin Paprika. Tämän runko-ominaisuuksiltaan moitteettoman, hyväutareisen ensikon isä on Woodland Pardner ja emän, Kuortin Neilikan, isä Heisalan Esko. Toiseksi selvisi myös Olavi Ahonkiven omistama Rounion Beliissa (Bonnie Brae Heligo, Järvelän Urveli) ja kolmanneksi Silja Sundellin ja Pekka Suutarin omistama Hjärterum Gunnel (Woodland Pardner, Lunden 3262). Hiehot kilpailivat kolmessa luokassa. Vanhimpien hiehojen, ikä 22-24 kk, luokassa meni kolmoisvoitto nurmijärveläiseen Toikan karjaan! Voittajaksi tuli kanadalaispohjainen Hjärterun Rojal ET. sen isä on F.S.Mm. Cornelius ja emän isä Lagase Marathon. Rojalin voiton


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

KANADALAISTA SIEMENTÄ TARJOLLA U U D E N

Shady Walnut

CONN

CANM10304939

SE 983 I: Corey EX EI: Cornelius EX EEI: Triumph EX

S

O N N I N

EX-90 *99

* * * * * * *

Uusi lupaava sonni HUOM, Arvosteluvarmuus vielä alhainen 35 tytärtä tuotosarvostelussa 997 kg maitoa +0,37 % rasvaa +0,10 % valkuaista 23 tytärtä 63 % GP tai parempia (1 VG, 14 GP, 7 G, 1 F)

Jan o Monika Gowenius samt Charlotte Arnason Gårdsby, 355 92 VÄXJÖ, Ruotsi *Puh: 46 470 61104 * Faksi: 46 470 612 04 *E-mail:semex@home.se

sinetöi pitkä runko, vahva selkä ja hyvät jalat. Toiseksi selviytyi kelliläinen Toikan Rae ja kolmanneksi myöskin Corneliuksen tytär Toikan Renee. 17-22 kuukauden ikäisten hiehojen sarjan voitti Rounion Saga (W. Pardner,

Adrossan K. Trident). Tämä hieho oli edukseen etenkin liikkuessaan. Toiseksi tuli suomalaissukuinen Pauliina Pakkasmaan omistama Pakasen Riimi (Nikolan Oleg, Rantalan Jetsu) sekä kolmanneksi vielä viimehetkellä

Kuva: Laura Laiholahti

Paprikan kuva puuttuu...

Kuortin Paprika ( Woodland View Pardner – Heisalan Esko).

Jos olette kiinnostunut myös muista vastaavista sonneista, tilatkaa sonniluettelo osoitteesta:

Suvi Johansson puh. 03 884 9017, faksi 03 884 9010 e-mail:suvi.johansson@sisamaanjalostus.fi

www.semexsweden.com kehään juoksutettu Toikan Silkkinauha (Roy Galant, Kuusijoen Etroni). Nuorten hiehojen luokassa oli neljä osallistujaa. Voittajaksi valittiin Alexiina Ahonkiven taitavasti esittämä Rounion Chjarta (Kellcrest Iceman, Royalcroft Brendan), toseksi Päivi ja Ossi Kelkan pardnerilainen Siri ja kolmanneksi Renkojen omistama kauhavalaishieho Suklaa (Martin Orakas, Kuusijoen Härkä). Sitten päästiin loppukilpailuun. Ayrshirerodun parhaaksi hiehoksi valittiin tyypiltään hyvä, selkälinjaltaan moitteeton, kauniisti liikuva Rounion Chjarta. Lehmistä mukana olivat hyvin samantyyppiset rungoltaan ja jaloistaan hy-

vät Ornamentti ja Paprika. Kuitenkin Paprikan utare oli parempi, joten Rounion karjaan kuuluvasta Kuortin Paprikasta tuli Yllätys 2004näyttelyn Ayrshireshampion. Paprikan menestys jatkui kuitenkin vielä! Koko ayrshireväen riemuksi se valittiin näyttelyn parhaimmaksi eläimeksi. Voiton kruunasi vielä kilpakumppanien kovatasoisuus. Suomenkarjaa edustava LSK-lehmä Kuortin Kirsikka, Huitin Minnie sekä Paprika näyttivät kehässä yhdessä esiintyessään todella upeilta.

Kiitokset kaikille näyttelyyn osallistuneille! Näyttelytoimikunnan puolesta Jari Heikkonen

43


Kuva: Salla Rautio

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

MUURIKKI-lypsykarjanäyttely 29.7.2004

Junior Handlereita viidessä sarjassa Oli ilo huomata, että eläinten esittely ja käsittely kiinnostaa myös perheiden pienimpiä. Muurikissa Junior Handlerit kisasivatkin peräti viidessä eri sarjassa. Yhteensä osallistujia oli yli 30. Junnukisa oli yleisömenestys: kehän laidoilla oli valtavasti ihmisiä seuraamassa junnujen ja vasikoiden ja hiehojen yhteistyötä. Sadekin taukosi Junior Handler –kisan ajaksi. Tuomarina oli itsekin junnukisoissa mainetta niittänyt Elina Toikka. Nuorimpien luokassa kilpailivat vuosina 19981999 syntyneet lapset. Voi44

ton vei todella taidokkaalla esityksellä Santeri Suutari Taika-vasikan kanssa. Toiseksi tuli Laura-Kaisa Häkkinen Tupu-vasikan kanssa, ja kolmas oli Iiris Nissilä Tulppaanin kanssa. Toisen, vuosina 1995-1997 syntyneiden luokan voitti Kaisa Suutari. Hän esitteli hienosti vasikan Tia Marie Sue ET. Toiseksi sijoittui Meri Nissilä Tähti-vasikalla ja kolmanneksi Marja Juutilainen ja Taika. Kolmannessa eli vuosina 1992-1994 syntyneiden luokassa oli eniten

osallistujia. Oli tuomarilla miettimistä sijoituksissa. Taitavimmaksi hän arvioi Ella Rengon, joka esitti Suklaahiehoa. Toinen oli Tiina Aro ja Taika, kolmas Mira Tukiainen ja Taru-vasikka. Neljännessa luokassa kilpailivat vuosina 1989-1991 syntyneet. Kaksoisvoitto meni Laurikaisille: voittaja oli Maija Laurikainen hieholla Suzuki ET ja toinen Aino Laurikainen Laurikaisen Sade-hieholla. Kolmanneksi sijoittui Heidi Jäske, joka esitteli hiehon Silke BL TV.

Kuva: Tiina Tahvonen

Farmari-maatalousnäyttelyn yhteydessä Mikkelissä järjestettiin Muurikki-lypsykarjanäyttely. Sää oli tälle kesälle tyypillinen eli vettä tuli taivaalta enemmän kuin tarpeeksi. Silti näyttelyssä oli hyvä tunnelma, ja taitavia junnuja ja hienoja eläimiä oli ilo katsella.

Jäkälä (Niemen Verneri – Mikkolan Supo).

Vanhimpien luokan osallistujat olivat syntyneet vuosina 1985-1987. Tiukan luokan voitti Leena Renko, jonka yhteistyö Rusina-hiehon kanssa on upeaa katseltavaa. Toiseksi tuli Markus Laitila, joka esitti Toikan Solkea. Kolmanneksi sijoittui Kaisa Laurikainen hieholla Laurikaisen Risella. Junior Handler Championiksi tuomari valitsi Ella Rengon.

Häikäisevä hieholuokka Tuomarina ayrshireluokissa oli Gill Zeilon Ruotsista. Erityisesti hieholuokkaa hän kehui tasokkaaksi. Kehään asteli yhdeksän ayrshirehiehoa. Voittajaksi tuomari valitsi hiehon Hjärterum Roselee ET (Forever Schoon MM Cornelius – Lagace Marathon), jonka omistaa Merja Kallio Taipalsaarelta. Tuomari kehui erityisesti Roseleen liikkeitä ja hyväasentoisia kylkiluita. Toiseksi luokassa sijoittui Ria (Woodland View Pardner – Kallen Airo), joka näytti upealta lähellä olevasta


Ayrshire-lehti n:o 2/2004 poikimisesta huolimatta. Ria on todella syvärunkoinen ja sillä on hyvät jalat. Sen omistaa Petri Pöysä Ristiinasta. Kolmanneksi tuli Roseleen täyssisko Hjärterum Rojal ET Hannu ja Tiina Toikan karjasta Nurmijärveltä. Tuomari kehui sen selkää ja jalkoja.

Lehmäluokissa näyttelykonkareita Sekä ensikkoluokan voittaja että toiseksi tullut ensikko ovat esiintyneet näyttelyissä jo hiehoina. Yhä niitä kelpaa tuoda kehään. Ensikkoluokan eläimet olivat melko erikokoisia, ja se vaikutti myös sijoituksiin. Luokan voittaja Hjärterum Gunnel (Woodland View Pardner – Lunden 3262), jonka omistavat Pekka Suutari ja Silja Sundell Ristiinasta, on korkea

lehmä. Tuomari kehui myös sen vahvaa runkoa ja hyviä jalkoja ja utaretta. Toiseksi sijoittui Toikan Rodorendo, joka voittajan tavoin on Woodland View Pardnerin tytär. Emänisänä Rodorendolla on Tervaniemen Ylkä. Rodorendolla oli luokan parhaat jalat ja vahva selkä. Se myös liikkui paremmin kuin kolmanneksi sijoittunut eläin. Rodorendon omistavat Hannu ja Tiina Toikka Nurmijärveltä. Kolmanneksi sijoittui Kangassalon Kellin tytär Ruusu (ei: Pirkkulan Eepa), jonka omistavat Sari ja Jouni Sikanen Joroisista. Tuomari kehui sen hyvää selkää ja avoimia kylkiluita. Myös useamman kerran poikineiden lehmien luokan voittaja Onu (Sköle – Mätäsniemen Uklaus) on

näyttelykonkari. Sen omistaa Matti Niskanen Kiuruvedeltä. Onulla on hyvät jalat ja vahva runko sekä parempi utare kuin toiseksi tulleella Kurhilan Oliivialla (Backgård – Ingvasta 6102). Oliivian omistaa Merja Kallio Taipalsaarelta. Oliivia on korkea ja silläkin on hyvät jalat. Sillä on parempi utare kuin kolmanneksi tulleella Orvokilla (Haralan Etro – Niemen Verneri). Orvokin omistavat Ari ja Arvo Luukkonen Sonkajärveltä.

Kestävät lehmät, näyttelyn kunigattaret Kestävien lehmien luokassa oli vaatimuksena vähintään viisi poikimakertaa. Siinä ajassa on elinikäistuo-

tokseksikin ehtinyt kertyä jo kymmeniä tuhansia maitokiloja. Nämä lehmät siis eivät ole vain hienoja vaan myös tuottavia. Voittajaksi ylsi ristiinalaisten Pekka Suutarin ja Silja Sundellin omistama häikäisevän upea Jäkälä (Niemen Verneri – Mikkolan Supo). Se on lypsytyyppinen ja hyvin liikkuva lehmä, jolla on hyvät jalat ja upea utare. Toiseksi sijoittui Lahja (Kalliolan Istoh – Hautalan Astalo), joka myös tulee Pekka Suutarin ja Silja Sundellin karjasta. Lahjan utare ei ole aivan yhtä hyvä kuin Jäkälän, mutta Lahjalla on vahva runko ja se liikkuu hyvin. Kolmanneksi sijoittui varsinainen rautarouva, 11 kertaa poikinut 100-tonnari Kurhilan Ärrä (Haraldsholm Nitro – Kujalan Osmo).

KUORTIN TILA Tavoitteena pitkäikäiset, korkeatuottoiset eläimet. Näyttelyvoittajia kaikissa roduissa, holstein, ayrshire ja suomenkarja . Syys-lokakuussa huuhtelussa Kuortin Chili ET.

Chilin isä: Trident, emä: Kuortin Paprika, emänisä: Pardner.

”Mausteet”, on Kuortin karjan vahvin ayrshiresuku, jolle on tyypillistä kestävyys ja runsasmaitoisuus.

Kuvassa: Haralan Bertta - yksi Haralan kolmosista jotka kaikki ovat Kuortin tilalla. Isä: Ristitien Johde, emänisä: Niemen Verneri. Bertta on sonninemä ja kuvattu kahdesti poikineena. Keinosiemennykseen myyty kaksi sonnia.

Kuortin tila, Terhi Lahtinen-Kuortti ja Raimo Kuortti Kallionkielentie110 39590 Tevaniemi Puh. 03-4525105 Gsm. 050-5257312 Sähköposti: kuortti@sci.fi

45


Kuva: Laura Laiholahti

Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Champion Sini Ranta ja tuomari Seppo Niskanen.

MUSTIALA HANDLER 2004 Hämeen Lypsykarjakerho järjesti Tammelassa Mustialan upeassa ympäristössä handlerkilpailut, joihin osallistui kaikkiaan 23 kilpailijaa viidessä junnuluokassa ja yhdessä seniorluokassa. Elokuun 14. päivä, lauantai, valkeni tuulisen koleana, mutta onneksi sateettomana, joka varmasti olikin niin järjestäjien kuin kilpailijoiden toiveiden täyttymys. Aurinkokin pilkahteli välillä, joten voitaneen sanoa sään suosineen kilpailuja. Kaikille eläimille oli rakennettu omat runsaasti kuivitetut parret, pesupaikka oli lähellä ja halukkaille löytyi myös klippausmahdollisuus. Näyttelykenttänä oli vastavalmistunut parkkialue aivan koulutilan navettarakennusten välittömässä läheisyydessä. Tapahtuma oli saanut ilahduttavasti liikkeelle myös karjaväkeä lähellä olevia tahoja. Markkinateltassa oli tarjolla kahvia, pullaa ja makkaraa, myös tuote-esittelyjä sekä piirustuskilpailu lapsille. Kehätapahtumat alkoivat täsmällisesti kello 12 Seppo 46

Niskasen toimiessa tuomarina ja Anne-Mari Niemen kuuluttajana. Tuomari tarkkaili asiantuntevasti eläinten esittäjiä ja tenttasi myös kilpailijoilta eläinten tietoja. Seniorit joutuivat kilpailun aikana vaihtamaan eläimiä ja osoittamaan myös taitonsa eläinten taluttamisessa oikealta puolelta. Tuomarin ratkaisut voittajien valinnassa tuntuivat miellyttävän yleisöä. Lopuksi ratkaistiin koko tapahtuman voittaja eli Mustiala Handler 2004. Kaikkien luokkien voittajat kutsuttiin uudestaan kehään ja melko nopeasti tuomari valitsi voittajaksi Sini Rannan Vantaalta. Yleisö hurrasi ja voittaja oli suu messingillä. Mainittakoon vielä, että järjestäjät olivat hankkineet kaikille kilpailijoille erinomaiset palkinnot ja uskoakseni kaikki kilpailijat poistuivatkin hyvillä mielin kotiin hauskan päivän jälkeen. Ja nuorimpien sarjan toiseksi tulleen mielestä upea ruusuke oli parasta kaikesta! Laura Laiholahti


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

SATAKUNTA 2004 -lypsykarjanäyttely Kokemäellä telon puuttuminen, sillä kehätapahtumien seuraaminen oli hankalaa ilman minkäänlaista tietoa eläimistä. Myös etukäteen mainostettuja komioita palkintoja jäätiin vaille. Kaikesta tästä huolimatta näyttelypäivä sujui muuten mallikkaasti ja niin ayrshiretuomarina toiminut jalostuskonsulentti Lea Järvinen kuin handlertuomarina ollut karjanomistaja Olavi Ahonkivikin saivat laitettua kilpailuluokat ammattitaidolla paremmuusjärjestykseen.

isä on Kellcrest Iceman. Kolmanneksi tuli Pardnerin tytär Änkön Sydän Sari Änkön karjasta Ikaalisista. Seuraavaksi tulivat kehään alle 14 kk ikäiset hiehot ja niistä erottui selvänä voittajana jo aikaisemmin kesällä rodun vuosinäyttelyssä Junior Champion tittelin napannut Alhaisten

Nuorimmat hiehot olivat alle 10 kk ikäisiä ja näistä tuomari poimi voittajaksi Toikan Tatsin, joka on kanadalaisesta alkiosta syntyneen Galantilaisen sonnin Sunni Side Roi ET:n tytär. Toiseksi sijoittui niin ikään Toikan karjan hieho Toikan Surprice ET Lahjan alkiotytär, jonka

Rounion Rosmarie (Woodland View Pardner).

ruotsintuontihiehoja, peräti kolme kappaletta viidestä osallistujasta. Tuomarin mukaan voittajan, Olavi Ahonkiven omistaman Lunden Jerry Tomettan, valinta oli helppoa, mutta miettimistä aiheutti toiseksi tulleen, Laura ja Jouko Laiholahden Lunden Jerry Lisan, ja kolmanneksi tulleen Antti Teiskonlahden myöskin

Kuva: Laura Laiholahti

Ayrshirehiehot kilpailivat neljässä eri luokassa

Kuva: Laura Laiholahti

Satakunta 2004-näyttelyn kutsun oli kuullut lukuisa joukko karjanomistajia ja handlereita. Kokemäen entisellä maatalous-oppilaitoksella, nykyisellä Huittisten Ammatti- ja yrittäjäopistolla, oli yli 80 eläintä handlereläimet mukaan lukien. Näin suuri eläin- ja osallistujamäärä oli asettanut järjestelyt kovalle koetukselle. Satakunta-näyttely on perinteisesti pidetty perjantaina, jolloin lähiseutujen koululaisilla on mahdollisuus tutustua sekä näyttelyyn että oppilaitokseen lähemmin. Paikalle olikin tulossa muun kävijäjoukon lisäksi noin 800 koululaista. Näyttelypaikkana koulutilan ympäristö on mitä mainioin ja tällä kertaa oli eläimille rakennettu myös parret sekä pesu- ja klippauspaikat. Näiltä osin järjestelyt toimivat moitteettomasti, mutta montaa kilpailijaa ja katsojaa jäi kismittämään näyttelyluet-

2-4 kertaa poikineet, vasemmalla voittaja Saga (Ardrossan K Trident – Stjerne). Silvia, isänä Bonnie Brae Heligo. Toiseksi tuli Alhaisten Sypressi, isä Kellcrest Iceman, nykyiset omistajat Raila ja Pertti Pukaralammi Honkajoelta. Kolmanneksi sijoittui Pukaralammien toukokuussa Ruotsista Lundenin karjasta ostama Lunden Iceman Strimma. “Totokolmikkoon” tulleet edustivat siis näyttävästi sekä Alhaisten että Pukaralammin karjoja. Kolmannessa alle 19 kk ikäisten hiehojen luokassa oli myös mukana keväisiä

Jerryläisen Starin keskinäisen paremmuusjärjestyksen löytäminen. Viimeinen hieholuokka oli yli 19 kk ikäisille hiehoille ja tämä sama viiden hiehon osallistujajoukko olikin mitellyt jo Okrassa keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä. Tällä kertaa tuomari arvioi eläinten järjestyksen hieman toisin, mutta luokka olikin hyvin tasalaatuinen eikä tuomarin tehtävä varmasti ollut aivan helppo. Ensimmäiseksi tuli Olavi Ahonkiven Pardnerilainen Rounion Saga

47


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Kuva: Laura Laiholahti

ja toiseksi Laura ja Jouko Laiholahden Corneliuslainen Hjärterum Rosetti ET. Näiden kahden keskinäistä sijoittumista tuomari mietti pitkään ja lopulta järjestyksen ratkaisivat Rounion Sagan paremmat takajalat. Kolmanneksi sijoitettiin Hannu ja Tiina Toikan omistama Hjärterum Rojal ET, joka on Rosetti ET:n täyssisko.

Lehmiäkin riitti kolmeen kilpailuluokkaan

Best in Show Paakkosen Ilona (Mäkelän Ulaus – Alatalon Parkki).

Lehmistä ensikot marssivat ensimmäisinä kehään. Näitä olikin mukana peräti seitsemän kappaletta. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tuomari poimi ykköseksi Rounion Rosmarien, jonka onnelliset omistajat ovat Pertti ja Raila Pukaralammi ja kasvattaja Olavi Ahonkivi. Pukaralammit huusivat Rosmarien viime syksynä Rounion tilan huutokaupasta ja olivat nyt varmasti ostokseensa tyytyväisiä. Rosmarie palkittiin näyttelyn lopuksi vielä Ayrshirekasvattajien palkinnolla. Toiseksi tuli Olavi Ahonkiven Heligolainen Rounion Beliissa ja kolmanneksi Pukaralammien Hjärterum Laro Vega. Toisessa lehmäluokassa kilpailivat 2-4 kertaa poikineet lehmät, joita oli neljä. Selkeä voittaja oli Olavi Ahonkiven upea Tridentiläinen Saga, jolle ei nyt kolme kertaa poikineena ole löytynyt vastusta saman ikäisistä. Toiseksi sijoittui kotimaisen rakennesonnin Vestergårds Akillesin neljä kertaa poikinut tytär Nuttu,

jonka omistaa Aimo Kivilahti Jämsästä. Kolmanneksi tuli Hannu Huitin ja Mikko Rannan kahdesti poikinut Marie Sue ET, isä Brendan. Ja lopuksi jäivät tietenkin sokerit pohjalle. Vanhimpien lehmien luokassa käyskenteli arvonsa tuntien kaksi kahdeksan kertaa poikinutta lehmää, joista aivan ylivoimaisen upea Päivi Erosen ja Jouni Paakkosen Mäkelän Ulauksen tytär Ilona, tuttu Ayrshire-lehden kansikuvatyttö, pistettiin ykköseksi. Toiseksi tuli Toikan karjan Jasmiini, Kurhilan Empiren tytär.

48

Loppukilpailut Ilonan juhlaa Sen jälkeen kun kaikki luokkavoittajat oli saatu valittua, oli aika kutsua heidät kehään uudestaan Ayrshire Championin valintaa varten. Uskoakseni tuomari ei joutunut kovin vaikean valinnan eteen poimiessaan Ilonan rodun championiksi. Yhtä helppo tuntui olevan Satakunta 2004 Championin valinta eri rotujen par-

haimmista. Komea palkintopokaali ojennettiin jälleen Ilonalle, ja ansiosta. Nuorissa eläimissä oli nähtävissä valtavaa kehitystä rakenteen suhteen muutaman vuoden takaiseen verrattuna, joten on aivan varmaa, että myös tuleviin lehmäluokkiin on tulossa kovaa porukkaa. Mutta saapa nähdä moniko kuitenkaan uskaltaa näyttäytyä kilpakentillä kahdeksan poikimisen jälkeen! Laura Laiholahti

Satakunta Junior handler ja Showmanship Satakunta junior handler sekä showmanship tuomarina toimi karjankasvattaja Olavi Ahonkivi, joka teki todella tarkaa työtä laittaessaan “junnuja” ja “sennuja” järjestykseen. Ensimmäisen,eli nuorimpien luokan voiton vei kauhavalainen Juha Renko, Rengon perheen nuorimmainen Tiuku vasikan kanssa. Toiseksi sijoittui myös hienosti eläintään esittänyt Eero Vanhatalo Tyy-

lilyylinsä kanssa. Toisen sarjan voitto meni todella upeasti kesän näyttelyissä Lucia Dorista esittäneelle Heikki Vanhatalolle, pojalle josta monen vanhemmankin tarvitsisi ottaa oppia. Luokassa toiseksi sijoittui Tiina Aro Taiga-vasikan kanssa ja kolmanneksi erittäin tiukassa luokassa selvisi Emmi Rantala, GG Thelman kanssa. Kolmannen luokan voitti, kuulemma kuudettatoista kertaa Ella Renko hiehollaan Suklaa, toisena Kirsi Teiskonlahti hiehollaan Star sekä kolmantena Olli Heino hieholla Syndikat Wilma. Neljännen sarjan ja junior handler champion tittelin vei Minna Toikka hiehonsa Toikan Surprice kanssa. Toiseksi sijoittui Laura Vanhatalo, Vanhatalon Tamaran kanssa. Kolmantena Laura Laitila Silvian kanssa. Vanhimpien junnuluokan voitti Kati Renko erittäin upealla työskentelyllä Rosaliina hiehon kanssa, toiseksi sijoittui Niina Toikka Toikan Ranskattaren kanssa ja kolmanneksi Leena Renko Rusina hiehollaan. Showmanship-kilpailu aiheutti enemmän päänvaivaa tuomarille ja useiden eläinten vaihtojen jälkeen tuomari teki ratkaisunsa ja valitsi voittajaksi Sanna Savikon Hjärterum Laro Hjärta Et lehmän kanssa, toiseksi sijoittui Sari Vanhatalo,Vanhatalon Ringan kanssa, kolmas oli Mari Heinonen Marie-Sue Et:n kanssa. Sanna Savikko


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

49


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

JUNIOR HANDLER JA SHOWMANSHIP 2004 luokkia on järjestetty myös senioreille. Esittelytaitojen hiominen tekee hyvää iästä riippumatta!

TYYLIKÄS 2004, Ruukki Sarja 1: 1. Minna Kumpula/Senja 2. Mia Niskakoski/Safiiri 3. Elina Röyttä/Söpö Kuva: Laura Laiholahti

Junior handler- ja Showmanship –kisoja järjestettiin jokaisen näyttelyn yhteydessä viime kesänä. Nuorten esittelytaidot paranevat vuosi vuodelta, ja kehissä nähdään todella ammattimaista työskentelyä. Hyvinkään Yllätys-näyttelyssä järjestettiin ensimmäistä kertaa Showmanship luokka myös yli 18-vuotiaille esittäjille.

Paras Junior Handler: 1. Johannes Ahlholm 2. Elias Kumpula 3. Minna Kumpula

YLLÄTYS 2004, Hyvinkää 1998-99 syntyneet 1. Santeri Suutari/Timantti 2. Anni Hallasaari/Riitamaan Tarina 1995-96 syntyneet 1. Kaisa Suutari/HH Tia Marie Sue ET 2. Kristiina Kuortti/Kuortin Dirlandaa 1992-94 syntyneet 1. Ella Renko/Suklaa 2. Tiina Aro/Toikan Renee 3. Alexiina Ahonkivi/Rounion Chjarta

1990-91 syntyneet 1. Maija Laurikainen/Huitin Suzuki ET 2. Minna Toikka/Toikan Silkkinauha 3. Aino Laurikainen/Laurikaisen Risella 1987-89 syntyneet 1. Kati Renko/Rusina 2. Niina Toikka/Toikan Ranskatar 3. Markus Laitila/Ahlman Ruiskukka Junior Handler Champion 1. Kati Renko 2. Maija Laurikainen 3. Ella Renko Showmanship: 1. Mari Heinonen/ Nostalgia 2. Sari Vanhatalo/ Bårarp Kite 654 Gunni

Lilli Laiholahti sekä Joukolan Tiktak & Marjaana Nieminen sekä Joukolan Tötterö.

50

Sarja 2: 1. Johannes Ahlholm/Shampanja ET 2. Eveliina Kumpula/Sievikki 3. Juulia Ahlholm/Sametti Sarja 3: 1. Elias Kumpula/Talvikki 2. Pilvi Soranta /Sandra 3. Mikael Kumpula/Kuusiniemen Tyylikki

Kuva: Laura Laiholahti

Maailmalla yleinen Junior handler –ikäraja on 25 vuotta, ja on todella hyvä uudistus että nyt nämä nuoret aikuiset pääsevät meilläkin kisaamaan. Ovathan monet heistä käyneet hakemassa oppia ulkomailta asti, ja myös tuoneet meinetta ja kunniaa Suomelle showmanship-taidoissaan. Hauskan lisänsä kesän kisoihin on tuonut se, että

Olli Heino taluttaa vaihdossa saamaansa Suklaa-hiehoa.


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

3. Elina Toikka/Toikan Plondi 1995-1998 syntyneet 1. Vanhatalo Heikki /Vanhatalon Roy Lucia Doris 2. Kuortti Kristiina / Kuortin Dirlandaa 3. Tiiri Amanda / Hanhisaaren Teneriffa 4. Laiholahti Lilli / Joukolan Tik Tak 5. Nieminen Karoliina / Joukolan Tötterö 6. Mäki-Arvela Matilda / Taituri 7. Vettenranta Patrik / Tonis 8. Vanhatalo Antti / Vanhatalon Diggy 1993-1994 syntyneet 1. Kaappola Mira / Sipuli

Kuva: Laura Laiholahti

OKRA 2004, Oripää

Kirsi Teiskonlahti sekä Star-hieho. 2. Laiholahti Linda / Raanu psk 3. Heino Olli / Syndikat Wilma 4. Rantala Emmi / Gårdsby G Thelma 5. Ahonkivi Alexiina / Rou-

nion Sabelle 6. Nieminen Marjaana / Joukolan Sherry 7. Mäki-Arvela Matias / Taituri 8. Vettenranta Petra /Tamar 9. Nurmi Eveliina /Tyyli

1990-1992 syntyneet 1. Toikka Minna / Toikan Style 2. Teiskonlahti Kirsi / Senny 3. Vanhatalo Juho / Vanhatalon Chattina 4. Nieminen Miina / Raanu psk 5. Laakso Marja / KR Sydän Et 1986-1989 syntyneet 1. Toikka Elina / Hjärterum Roselee Et 2. Renko Kati / Rosaliina 3. Toikka Niina / Toikan Ranskatar 4. Renko Leena / Rusina 5. Ranta Sini / HH Spooke Et 6. Kuortti Kari-Pekka / Kuortin Ruiskukka

Tarvikemyyntihinnasto (hintoihin ei tilakylttejä lukuunottamatta tule arvonlisäveroa)

Lehti 17,00 euroa vuosikerta (Jäsenmaksu 60 euroa sis.lehden + marketin käytön) Irtonumero 5,00 euroa Kortit 2 kpl 2,00 euroa Pinssi 2,00 euroa Lippis 10,00 euroa Paita 30,00 euroa

Kanadan Ayrshire yhdistyksen jälk.arvostelu moniste kanadalaisista sonneista ja parhaista lehmistä: vuosikerta (4 numeroa) postimaksuineen 40,00 euroa

Tilakyltit: iso 60,00 Pieni (esim. näyttelyihin)15,00 taustavaneri 20,00

Näyttelytarvikkeet:

Pehmolehmät: iso pieni Hihamerkki Nimitaulut

40,00 30,00 8,50 5,00 1,00

euroa euroa euroa

Clear Magic muotoilusuihke

13,00

euroa

Firm Grip Powder selkälinjantuki

14,00

euroa

4,00

euroa

euroa euroa (laminoitu) Ultra White Powder 6,00 euroa (paperinen sis. muovitaskun) tehokas valkaisujauhe

euroa

euroa euroa

Lisätiedot ja tilaukset: Olavi Ahonkivi, puh. 040- 5038 475 tai e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Chalk Block kalkkikivi valkaisuun

Brändel Color Spray 15,00 ruskea, vesiliukoinen värilakka

euroa

51


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Junior Handler Champion Toikka Elina / Hjärterum Roselee Et Senior Showmanship: 1. Miia Kaappola/Olga 2. Sanna Savikko/Ahlman Pamela 3. Mari Heinonen/Bårarp Rubens Minnie 4. Sari Vanhatalo/Bårarp Leduc 657 Lucia 5. Silja Sundell/Kuortin Paprika 6. Sari Alhainen/Kellcrest Nova ET 7. Riina Koivulahti/Palinka 8. Hannu Toikka/Maskara

MUURIKKI 2004, Mikkeli Sarja 1 1999-1998 syntyneet 1. Santeri Suutari / Taika 2. Laura-Kaisa Häkkinen /

Tupu 3. Iiris Nissilä / Tulppaani 4. Ronja Hongisto / Kurhilan Toffee 5. Sauli Suutari / Kildare Daisy 6. Riikka Karjalainen / TImperi 7. Aurora Nissilä / Taika Sarja 2 1997-1995 syntyneet 1. Kaisa Suutari / Tia Marie Sue ET 2. Meri Nissilä / Tähti 3. Marja Juutilainen / Taika 4. Laura Sikanen / Taateli 5. Aada Teittinen / Turisti Sarja 3 1994-1992 syntyneet 1. Ella Renko / Suklaa 2. Tiina Aro / Taika 3. Mira Tukiainen / Taru 4. Olli Heino / Syndikat Wilma 5. Venla Torppa / Tinki 6. Jenna Sikanen / Tähti 7. Tiia Laitinen / Stella 8. Henna Rantonen / Tirlittan 9. Lassi Reinikainen / Tonni 10. Essi Reinikainen / Tuuli

Kuva: Laura Laiholahti

7. Jokela Riku / Hoff Janice Rose 8. Laitila Markus / Ahlman Ruiskukka 9. Savikko Mari / Signe

Okran -93 - -94 syntyneiden top3 oik. Mira Kaappola &Sipuli, Linda Laiholahti &Raanu Psk, sekä Olli Heino & Syndikat Wilma. Sarja 4 1991-1989 syntyneet 1. Maija Laurikainen / Suzuki ET 2. Aino Laurikainen / Laurikaisen Sade 3. Heidi Jäske / Silke BL TV 4. Sini Ranta / Toikan Solki 5. Suvi Kontinen / Söötti 6. Anna Palo / Simasuu Sarja 5 1987-1985 syntyneet 1. Leena Renko / Rusina

2. Markus Laitila / Toikan Solki 3. Kaisa Laurikainen / Laurikaisen Risella 4. Ulla Sairanen / Koivulinnan Serena 5. Asta Halonen / Sorbetti 6. Satu Vilokkinen / Selli Junior Handler Champion Ella Renko / Suklaa

MUSTIALA HANDLER, Tammela

Kuva: Laura Laiholahti

I sarja: 1997 - 1998 syntyneet 1. Emilia Pärssinen 2. Lilli Laiholahti

Okran junnuluokka -90 –92 syntyneet järjestyksessä.

52

II sarja: 1996 - 1995 syntyneet 1. Eelis Pärssinen 2. Saku Kankaanmäki 3. Anna Lehtinen III sarja: 1994 - 1993 syntyneet 1. Linda Laiholahti 2. Anna Riihimäki 3. Olli Heino


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Luokka 4. 1990-1991 syntyneet 1. Minna Toikka / Toikan Surprice 2. Laura Vanhatalo / Vanhatalon Tamara 3. Laura Laitila / Silvia 4. Taina Rampa / Taika

IV sarja: 1990 - 1987 syntyneet 1. Sini Ranta 2. Minna Toikka 3. Niina Toikka

Seniorit 1. Sari Alhainen 2. Elisa Numminen 3. Hannu Toikka Mustiala Handler 2004 voittaja: Sini Ranta

SATAKUNTA 2004, Kokemäki Luokka 1. 1997-1998 syntyneet 1. Juha Renko / Tiuku 2. Eero Vanhatalo / Kuuselan Tyylilyyli Luokka 2. 1994-1996 syntyneet

Kuva: Riitta Lehtinen

V sarja: ennen 1986 syntyneet 1. Sanna Savikko 2. Susanna Kankaanmäki 3. Anna-Liisa Kankaanmäki

Junior Handler Champion OKRA 2004: Elina Toikka ja Hjärterum Roselee ET. 1. Heikki Vanhatalo / Vanhatalon Roy Lucia Doris 2. Tiina Aro / Taiga 3. Emmi Rantala / G.G. Thelma 4. Aleksi Toikka / Toikan Carmen 5. Antti Vanhatalo / Vanhatalon Diggy

3. Olli Heino / Syndikat Wilma 4. Juho Vanhatalo/Vanhatalon Chattina 5. Sannasisko Äijö / Santpaulia

Luokka 5. 1987-1989 syntyneet 1. Kati Renko / Rosaliina 2. Niina Toikka /Toikan Ranskatar 3. Leena Renko / Rusina 4. Markus Laitila / Toikan Solki 5. Kari-Pekka Kuortti/ Kuortin Ruiskukka 6. Sini Ranta / Toikan Style Junior Handler Champion Minna Toikka, Nurmijärvi & Toikan Surprice

Luokka 3. 1992-1993 syntyneet 1. Ella Renko/ Suklaa 2. Kirsi Teiskonlahti/Star

AYRSHIRE-KALENTERI 2005 ILMESTYY! Tänä kesänä kilpailtiin ensimmäistä kertaa myös Senior Showmanship luokissa. Tässä kisakumppanit Salla Rautio ja Paakkosen Ilona.

Myynnissä 10 euroa/kpl Karjatilassa yhdistyksen osastolla ja tilattavissa osoitteella: Olavi Ahonkivi 040 503 8475 tai olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

53


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

Showmanship: 1. Sanna Savikko/Hjärterum Laro Hjärta ET 2. Sari Vanhatalo/Vanhatalon Ringa 3. Mari Heinonen/Marie Sue ET 4. Rina Koivulahti/Alhaisten Rosmariini 5. Hannu Toikka/Toikan Rae 6. Salla Rautio/Paakkosen Ilona

Kuva: Patricia Wiklund

Satakunta Senior Showmanship on ratkennut: Oikealla voittaja Sanna Savikko, 2. Sari Vanhatalo ja 3. Mari Heinonen.

Tummetott (ASMO Reima – Pirkkulan Eemil)

Peukaloinen Jos pitää yllätyksistä ja haluaa niitä melkein päivittäin olisi syytä ryhtyä karjanpitäjäksi. Joskus yllätykset ovat miellyttäviä ,joskus vähemmän miellyttäviä ja joskus ihmeellisiä. Kun Muppet-lehmä yhtenä maaliskuisena päivänä poiki ihan aikanaan tulos oli ihmeellinen yllätys:12kg painava sonnivasikka. Muppet itse piti sitä kiusallisena vahinkona eikä välittänyt kissankokoisesta olennosta,

54

josta valtavan elämänhalunsa ja pirteytensä takia välittömästi tuli maskotti. Vietettyään ensimmäisen vuorokautensa kylpyhuoneessa Tummetott, eli suomeksi Peukaloinen siirrettiin muitten vasikoitten joukkoon missä se on kasvanut samaa tahtia kuin ne, eli pysynyt yhtä paljon pienempänä. Tässä se laiduntaa tyttöystäviensä kanssa.Vieressä oleva valkoinen Törnrosa on 8 päivää vanhempi.


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

55


Ayrshire-lehti n:o 2/2004

AYRSHIREKASVATTAJIEN SYYSKOKOUS JA SEMINAARI FORSSASSA keskiviikkona 24.11.2004 Kokouspäivän ohjelma: 10.00 11.00 11.45 12.45

13.45 14.00

Tilaisuuden avaus ja syyskokous - kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat Seminaari alkaa aiheella “Sonninemien valinta” - alustajana toimitusjohtaja Seppo Lintukangas Jalostuspalvelusta Lounas Seminaari jatkuu aiheella “Ulkomaantuontien terveysvaatimukset” - elävät eläimet, alkiot, sperma - alustaja terveydenhuoltoeläinlääkäri Olli Ruoho ETT:stä Kahvi Tutustuminen Mustialan koulutilan karjaan, matkaa n. 9 km

Koko paketti, sis. majoitus 2 hh, illallinen, ohjelma sekä kokouspäivä aterioineen 65 € / henkilö. Pelkkä kokouspäivä 10 € / henkilö. Ilmoittautumiset 12.11. mennessä Olavi Ahonkivelle puh. 040-5038475 tai olavi.ahonkivi@pp.inet.fi TERVETULOA!

Kokouspaikkana on Forssan hotelli Rantasipi, joka sijaitsee aivan valtatie 10:n vieressä. Halukkaat voivat saapua jo tiistaina 23.11. Silloin on ohjelmassa alkaen klo 15 majoittuminen, klo 17 tutustuminen Päivi Erosen ja Jouni Paakkosen karjaan Somerolla, paluu hotellille ja allasosaston vapaa käyttö, klo 20 illallinen, ohjelmallinen illanvietto klo 24 asti.

AYRSHIRE- JA LUOKITUSPÄIVÄ KÄRSÄMÄELLÄ Torstaina 21.10.2004 Anu ja Jari Ahlholmin tilalla

Kanandalainen ayrshirerodun ammattiluokittaja Yves Charpentier pitää luokitusdemonstraation ja kertoo tarkemmin eläinten rakenteen arvostelusta. Kaikki kiinnostuneet paikan päälle kuuntelemaan todellista asiantuntijaa! Tilaisuuden ruoka- ja kahvitarjoilun sponsoroi Suomen Rehu. TERVETULOA! Lisätiedot ja ilmoittautumiset Anu Ahlholmille, puh. 050 594 6001 tai jari.ahlholm@luukku.com

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT:

56

puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA 06-266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Laura Laiholahti Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA 02-484 6608, 044-552 4493 laura.laiholahti@reppu.net

Tuula Laurikainen Mansikkamäentie 12 B 54720 LAKSIAINEN 05-454 7091, 050-331 7297

varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkyläntie 88 A, 28100 PORI 02-649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kaketinperäntie 143 86710 KÄRSÄMÄKI 08-770 777, 050-594 6001 jari.ahlholm@luukku.com

Pekka Suutari Rasantie 171 52340 HANGASTENMAA 015-419 535, 050-592 2195 silja.sundell@kolumbus.fi

taloudenhoitaja Petri Pöysä Uusi-Jokelantie 46, 52420 PELLOSNIEMI 015-665 129, 0400-347 625 petri.poysa@pp.inet.fi

Merja Kallio Kurhilantie 212 54940 SOLKEI 050-325 4462 merja.kallio@reppu.net

Seija Viitanen Harjulantie 42 16900 LAMMI 03-637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@mail.htk.fi

Ayrshire-lehti 2/2004  

Ayrshire-lehti 2/2004  

Advertisement