Page 1

1/2012

Ayrshire-lehti

1


Ayrshire-lehti

Paras vakuutus vetimille

TM on tehokas suoja r e d n e F iTr ja vastaan. tulehdusbakteere

Tri-Fender™ - jatkuvaan käyttöön Tri-FenderTM on jodipohjainen, tehokas ja ihoa pehmentävä vedinhoitoaine. Se soveltuu kaikille maitotiloille ja erityisesti lypsyrobottikäyttöön kaikille laitemerkeille. Tri-FenderTM on tehty juoksevaksi, näin se toimii erinomaisesti automaattiannostelussa. Suihkutettaessa se vetimille, se tehoaa nopeasti tulehdusbakteereihin ja rauhoittaa vetimen ihoa. Vetimet tuntuvat rauhoittuneilta ja hoidetuilta heti lypsyn jälkeen. TriFender™ jälleenmyyjät: DeLaval huoltoteknikot ja Agrimarketit

2

1/2012


1/2012

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Talvinäyttelyn kylmyydestä Etelä-Afrikan lämpöön Helmikuinen Talvinäyttely järjestettiin talven kylmimpään aikaan Seinäjoella. Ayrshiren vuosinäyttely kaikkine siihen liittyvine järjestelyineen ja rakennustöineen vaati tänäkin vuonna valtavasti voimavaroja sekä talkootunteja paitsi yhdistyksen hallitukselta myös lukuisilta muilta vapaaehtoisilta. Tulokset olivat kuitenkin kaikkien uhrauksien arvoisia. Ayrshire Winter Show on maailman upein ayrshirenäyttely ja vuosi vuodelta se alkaa saada yhä enemmän kiinnostusta myös ulkomailla. Näyttelyn amerikkalaistuomari Linda Hanson totesi, että vaikka meidän näyttelyssämme ei ehkä vielä ollakaan ihan Madisonin tasolla, niin ainakin hyvin lähellä sitä. Myös Ruotsista ja Kanadasta saapuneet vieraat olivat hyvin vaikuttuneita näyttelyn ja eläinten tasosta. Vaikka hurjat pakkaset verottivat jonkin verran näyttelyn kävijämäärää, paikalle saapunut yleisö oli tyytyväinen näkemäänsä. Ja tyhjälle Areenalle ei karjanomistajien eläimiään suinkaan tarvinut esitellä. Katsojat näkivät kehässä paitsi upeita ja kansainvälisestikin korkeatasoisia eläimiä, myös kaikkien aikojen Show’n! Kun lehmät saapuivat yksitellen Champion-kehään pimennetyssä Areenassa savun keskeltä valonheittimien luodessa valokeilan yksitellen jokaiseen kehään tulevaan lehmään, kaikki katsojat varmasti ymmärsivät, että näissä eläimissä on jotain erityistä. Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n toiminnan yhtenä kulmakivenä on alusta asti ollut kansainvälinen yhteistyö ja verkostoituminen ulkomaalaisten ayrshirekasvattajien kanssa. Tämä ei tarkoita pelkästään eläinaineksen ja asiantuntijuuden ostamista meille ulkomailta, vaan myös toisinpäin. Esimerkkinä tästä mainittakoon yhdistyksen edustajien toimiminen näyttelytuomareina ulkomailla ja kaikki Talvinäyttelyssä paikalla olleet kansainväliset vieraat, mukaanlukien hollantilaisveljekset, jotka olivat tulleet Suomeen ayrshire-eläinaineksen hankinta mielessään. Hollantihan

Kuva Pirjo Nousiainen

ei ole mikään ayrshiremaa – ainakaan vielä. Mutta kun sielläkin huomataan, että onnistumalla yhdistämään suomalaisen ayrshiren tuotospotentiaali parhaisiin ayrshirerakennesonneihin, on kyseessä eläin, jolle ei pärjää mikään rotu eikä rotujen yhdistelmä maidontuotannon taloudellisuudessa – tehtiin sitä maitobisnestä missä tahansa maailmankolkassa! Seuraava tärkeä ayrshiretapahtuma ja mahdollisuus suhteiden rakentamiseen maailmanlaajuisesti on Maailman Ayrshirekonferenssi huhtikuun lopulla. Odotan matkaa kaksijakoisin tuntein. Toisaalta en malta odottaa, että näen hienon Etelä-Afrikan ja heidän upeat ayrshirelehmänsä sekä tietysti useista eri maista tulevat ihmiset, jotka uskovat ayrshireen. On mahtavaa tavata, paitsi kaikki vanhat tutut Uuden-Seelannin, Amerikan, Kanadan ja Suomen matkoilta, myös uudet ayrshireihmiset. Toisaalta tunnen voimattomuutta ja häpeää siitä, miten ayrshirerotua kohdellaan Suomessa. Onneksi uskoa puhtaaseen ayrshirerotuun kuitenkin löytyy runsaasti myös täältä kotimaasta eikä pelkästään ulkomailta! Kiitos kaikille Talvinäyttelyyn tavalla tai toisella osallistuneille sekä teille kaikille jäsenille, jotka jaksatte lypsämisen ohessa osallistua erilaisiin tapahtumiin ja pitää yhteyttä hallituksen suuntaan. Puheenjohtajana arvostan nimittäin eniten, samoin kuin varmasti muutkin hallituksen jäsenet, henkilökohtaisia yhteydenottoja. Tapaamisiin taas kevätkokouksessa ja kesätapahtumissa! Aurinkoista kevättä kaikille ja voitte olla varmoja, että Suomen lippu tulee näkymään myös Etelä-Afrikassa! Minna Kotila

3


Ayrshire-lehti

1/2012

Editorial From the Cold Ayrshire Winter Show to the Warmth of South Africa The Ayrshire Winter Show 2012 was held in the beginning of February when the weather here in Finland was the most coldest. The Show with all the arrangements and building work is very big effort to our society. It takes so many working hours from the board members but also from many other volunteers. But it’s well worth of it. The Ayrshire Winter Show is one of the best Ayrshire Shows in the world and year by year more people from outside of Finland comes to see this show. Our judge this year, Linda Hanson from US, said that we aren’t in the Madison level just yet but very near. Also people from Sweden and Canada liked the show and the level of our animals very much. Despite the horrible cold weather and all the problems it caused in the farms there were lots of people watching the show. And spectators didn’t come for nothing. They saw magnificent animals and a great show! When the cows paraded to the Champion ring behind the smoke one by one in the dark hall only spotlight showing each cow in her time, everyone in the audience could see that these cows were something special. The Finnish Ayrshire Breeders association has exists now 11 and half years. All the time one of the main things of our activity has been international co-operation with other Ayrshire breeders. This year we had also two brothers from Holland in the Winter Show. Holland isn’t exactly an Ayrshire country – at least not

yet. We hope they will find good Ayrshire cows from Finland and eventually also people in Holland will realize the longevity and economic value of Ayrshire breed in milk production. The next important Ayrshire event is of course the World Ayrshire Conference in South Africa in the end of April. I wait that trip with controversial feelings. Of course I can’t wait to see the beautiful country and all their great Ayrshires and to meet all those Ayrshire people that I have met before in New Zealand, Canada, US or Finland or those people from many different countries that I haven’t met before. But at the same time I’m very shamed of how Ayrshire breed is treated in my home county at the moment. Fortunately there is lots of people in the world who believe in purebred Ayrshires - and also in Finland! I want to wish sunny spring to all Ayrshire people around the globe and hope to see you in South Africa or in Finland – in the summertime when it’s warm here or if you aren’t afraid of cold weather: in the next Ayrshire Winter Show in February 2013!

Kuva Pirjo Nousiainen

4


1/2012

Ayrshire-lehti

Sisällysluettelo n:o 1 2012

Ayrshire-lehti n:o 1/2012 Kahdestoista vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Minna Kotila (päätoimittaja) Seija Viitanen (ilmoitukset) Saija Räikkönen (toimitussiht.) Heli Teiskonlahti Ilmestymis- ja aineistopäivät 2012: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Seija Viitanen seija.viitanen@aina.net 050 596 9552 Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Englanninkieliset käännökset: Minna Kotila Juulia Ahlholm Salla Rautio Kirsi Teiskonlahti

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

Kuva Pirjo Nousiainen

Kansikuva: Talvinäyttelyn Showmanshipvoittaja Eveliina Kumpula ja Kuusiniemen Youngman Encelikki. Kuva: Lucinda Morgan

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Pääkirjoitus – Talvinäyttelyn kylmyydestä Etelä-Afrikan lämpöön – Minna Kotila.................................................................................... Editorial – From the Cold Ayrshire Winter Show to the Warmth of South Africa – Minna Kotila. ........................................................ Sisällysluettelo................................................................................. Englannin ayrshirekarjoihin tutustumassa – Outi Hännikäinen................ Syyskokous Lammilla – Heini Hakkarainen........................................... Hallituksen uudet jäsenet esittelyssä................................................... Vuoden Ayrshirekasvattaja 2011 – Majaniemen Ayrshire – Salla Rautio..................................................................................... SALE OF STARS 2012 -huutokaupan keskihinta oli ennätyskorkea – Laura Laiholahti............................................................................... VALOKEILASSA huutokaupan kallein eläin Kurhilan Potter Empiire – Laura Laiholahti............................................................................... Esittelyssä Ayrshire-vuosinäyttelyn tuomarit – Kirsi Teiskonlahti sekä Mirja Koljonen ja Minna Kotila.................................................... Animal Photography Lucinda Morgan – ammattina lehmien valokuvaus – Mirja Koljonen.............................................................. Ulkomaisten vieraiden mietteitä AWS:sta............................................. Mistä on kestävät lehmät tehty ? – Lea Järvinen. .................................. Unelma-ammatissa Eläinlääkäri Juha Rättö........................................... Ayrshire 150-tonnari Kurvilan Muusa – JP Köngäs.............................. Kuvakooste Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttelystä..................................... Osuuskunnan toiminnan peruskivi on karjanomistajalähtöisyys – Päivi Kelkka................................................. Ayrshire-listalta Faban edustajistoon valittujen esittelyt.......................... Näkyykö punaista? . ......................................................................... Sitä saa mitä tilaa. Vai saako sittenkään? – keräsi Saija Räikkönen........... Sorkkateema – Terveet sorkat pitävät lehmän pystyssä – Heli Gröhn .......................... Kokemuksia sorkanvälin ajotulehduksesta – Minna Kotila. ..................... ALL STARS Laatulehmien lista.......................................................... Paras Ayrshirekarja 2011 – Salla Rautio............................................. Ayrshire Finland 2011 -valokuvakilpailun tulokset................................ Ayrshire sonnianalyytikon silmin......................................................... JUNNUT......................................................................................... Syksyn 2011 luokituskierros – Minna Kotila........................................ Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttelyn tulokset............................................ Yhdistyksen ilmoitussivut................................................................... Kevätkokousilmoitus ja hallituksen yhteystiedot

3 4 5 6 10 12 14 18 20 22 26 28 34 38 40 34 44 46 48 50 52 55 58 63 64 71 72 74 77 81

5


Ayrshire-lehti

1/2012

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Englannin ayrshirekarjoihin tutustumassa

Graigtownin ummikoita laiduntamassa. Kuva: Outi Hännikäinen

Viime vuonna toteutin yhden haaveeni ja ilmoittauduin Ayrshirekasvattajien reissulle Englantiin. Hieman jännitti lähteä ensimmäistä kertaa lehmäreissuun. Matkakuumekin meinasi iskeä ihan kirjai-

mellisesti edeltävänä päivänä. Kimppakyydillä päästiin matkaan Pohjois-Karjalasta ja Helsinkiin ajellessa tuumattiin, että kyllä ne muut tutuksi tulee sitten reissussa, vaikkei ennestään tunnetakaan ketään.

Marraskuun 15. päivän aamuna kokoonnuttiin Helsinki-Vantaalle ja käännettiin nokka kohti Lontoota, josta oli jatkolento Edinburghiin. Kentällä meitä oli vastassa John Cochrane, joka huolehti

AgriScotissa 4v ayrshiret: nro 93 Stevenson’s Sally 66 GP84 ja nro 94 3v Muir Ursula 43 VG87(3yr). Kuva: Outi Hännikäinen

6

meistä matkan ajan. Majoituimme Edinburgh Hilton Airport Hoteliin ja iltapäivällä kävimme vähän katselemassa Edinburghia.

AgriScot

Seuraavan päivän vietimme AgriScot-näyttelyssä, joka järjestettiin kävelymatkan päässä hotellilta. Itse yllätyin, että tuonkin kokoinen näyttely järjestetään yksipäiväisenä. Lypsyrotuisia lehmiä (holstein, red&white, ayrshire ja jersey) oli näytteillä noin 90 eläintä, koneita yksi hallillinen ja näyttelykehä sekä eri firmojen kojut täyttivät yhden suuren hallin. Karjanäyttely kiinnosti paikallisiakin, sillä yleisöä oli tungokseksi asti ja kyllähän siellä stereotypia englantilaisesta karjamiehestä sai vahvistusta. Näyttelykäytäntö oli ilmeisesti muuttunut vastikään. Lehmät, joissa oli punaista holsteinia, oli erotettu omaan


1/2012

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä luokkaansa ja puhtaat ayrshiret kisasivat omassa luokassaan. Hienoja eläimiä oli paljon eikä näyttelyn voittanutta shottlelaista holsteinia voinut moittia millään tavoin, parasta ayrshireä väheksymättä. Näytteilleasettajista jäi mieleen sonnifirmojen suuri määrä. Oma pohjoismainen firmamme kuitenkin loisti poissaolollaan, vaikka näyttelyn sponsorina olikin. Norjalaiset kuitenkin olivat kauppaamassa omiaan risteytyskäyttöön. Mikseivät suomalaiset voisi kaupata puhtaita ayrshirejä Britteihin, kun siellä ollaan palaamassa takaisin puhtaaseen rotuun? Punaisen holsteinin kanssa risteyttäminen ei olekaan tuonut toivottua tulosta upeista näyttelylehmistä kestävinä lypsikkeinä. Ilta vietettiin hotellilla ja nautittiin Cattle Servicen tarjoama illallinen, jolle osallistui mm. Cattle Servicen markkinointijohtaja Edward Evans.

Ensimmäiset tilat

Torstaiaamuna jätimme Skotlannin taaksemme ja lensimme Belfastiin. Kävimme jättämässä tavarat hotelliimme Dunsilly Armsiin. Pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen suunnistimme Cattle Servicen sponsoroimalla pikkubussillamme kohti ensimmäistä tilaa. Trewmountin tilalla Dungannonissa oli 120 lehmää, jotka olivat pitkälti sekarotuisia, koska tilalla oltiin siirtymässä holsteinistä ayrshireen. Keskituotos oli 7000 kg. Mieleenpainuvin asia oli edelleen hyvässä kunnossa oleva 11 kertaa poikinut lehmä. Toisena tilakohteena oli Ballynahone, joka sijaitsi Tobermoressa. Tilalla oli noin 100 lehmää, joiden keskituotos oli 6700 kg. Tällä tilalla oli todella puhelias isäntä, joka oli käyttänyt ahkerasti McCormick Nelsonia karjassaan. Ilta vietettiin paikallisen

ayrshirekerhon järjestämissä iltamissa golfklubilla hyvän ruuan ja viihdyttävän musiikin tahdissa. Hauskaa oli ja nälkä ei varmasti jäänyt kellekään!

Lehmiä aamusta iltaan

Perjantain ensimmäinen tila oli Dunkeerinin karja Colerainessa, joka oli ymmärtääkseni puhdas ayrshirekarja. Keskituotos oli heilläkin noin 7000 kg, mutta karjassa oli useita kymppitonnin lypsäjiä. Mielenkiintoisia olivat myös mustat ayrshiret. Ayrshire on kuulemma alun perin ollut musta. Myös joku Juristin jälkeläinen nähtiin karjassa. Tällä tilalla oli sonneille erityisen hyvät karsinat. Toisena tilana oli Graigtownin karja Port Stewartissa. He jakoivat meille karjastaan vihkosen, josta näki lehmien suvut ja tuotokset. Se olikin mukavaa, sillä pihatoissa on aina omat ongelmansa yrittää pysyä selostuksen mukana. Vaikka meitä olikin pieni ryhmä, niin eläimiä ei ollut yleensä erityisemmin merkitty tiloilla. Tosin uusimpia lehmiä ei vihkosesta löytynyt. Tämä oli harvoja tiloja, joissa emäntä oli navettatöissä. Isäntä oli lehmistä kovin innostunut ja esitteli niitä mielellään, vaikka hän oli joutunut sairauden takia jäämään töistä sivummalle. 100-päisen karjan keskituotos oli vähän yli 6000 kg ja he ostivat tilasonnit Ravenhilliltä sekä käyttivät keinosiemennystä. Karjassa oli 13 kertaa poikinutkin yksilö. Graigtownin väki tarjosi meille lounaan merenrannalla. Maisemat olivat upeat! Lounaan jälkeen jatkoimme Groven tilalle Ballyclareen. Karjan keskituotos oli 6000 kg ja parhaat lypsivät kahdeksaatuhatta kiloa. Samalla seudulla ajoimme illan jo pimetessä katsomaan Fortlandin karjaa, jossa keskituotos oli

Dunkeerinin tilalla Conn x Trigger lehmä. Kuva: Outi Hännikäinen

80-tonnari McCormick Nelsonista Dunkeerinin karjassa. Kuva: Outi Hännikäinen

Ravenhill Ethel 395 EX90(5yr) (Pardner x Milk Machine) Balmoral Shown champion ja Royal Ulster Winter Fairin reserve champion vuodelta 2011. Kuva: Outi Hännikäinen

myös 6000 kg. Tilalla oli jonkin verran risteytyksiä niin punaisen holsteinin kuin jer-

seynkin kanssa sekä hauska lemmikkisika. He käyttivät eläimiään myös näyttelyissä ja

7


Ayrshire-lehti

1/2012

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä nuorkarjatilat olivat hyvät. Pitkän päivän ilta sujuikin mukavasti oman hotellin ravintolassa yhdessä iltaa istuen ja syöden.

Parhaat karjat

Lauantain kierros alkoi Drummondin perheen tilalta Cottownista. Heillä oli uusi navetta. Kahden lypsyrobotin asennus oli vielä vaiheessa, mutta uudessa navetassa oli jo osa karjasta ja siellä olevat lehmät käytiin lypsämässä naapurin asemalla, jos oikein ymmärsin. Varsinaisesti lypsylehmät olivat vielä vanhassa navetassa. Drummondien karja oli hyvin kirjavaa, sillä heillä oli myös holsteinia ja sekarotuisia, mutta ymmärtääkseni hekin halusivat jatkossa puhdasrotuisen karjan. Nuori isäntä oli innostunut jalostuksesta ja ilmeisen aktiivinen lehmäasioissa muutenkin. Käytössä oli myös Altan ja Semexin sonneja. Vanhan navetan yhteydessä oli pikkuvasikoille oma soppensa ja siellä kirmasi hyvin tyytyväisen

näköisiä pikkuvasikoita. Toisena tilana oli Ardmoren tila Crumlinissa. Jo tilalle saavuttaessa huomasi, että Hunterit ovat panostaneet jalostukseen. Talossa olikin monta pokaalia kertomassa näyttelymenestyksestä. Tilan kyltin alla oli hyvä napata ryhmäkuva ja olipa siellä joku paikallinenkin kuvaaja meitä vastaanottamassa. Lounaan jälkeen päästiin tutustumaan itse karjaan ja myös Ardmoren karjasta saatiin esittelyvihkonen ja he näyttivät potrettikuvia parhaista lehmistään. Parhaimpia lehmiä esiteltiin yksitellen. Lehmiä heillä oli noin 200 ja aluksi näytti, että karja koostuu lähes ainoastaan ayrshire tai R&W lehmistä, mutta he olivatkin erotelleet holsteinit meitä varten erilleen. Keskituotos oli 7500 kg. Täällä oli monia kivannäköisiä ensikoita ja pitkäänkin kestäneitä lehmiä. Heiltä meni myös myyntiin eläimiä. Ehdottomasti kiinnostavin tila oli päivän ja samalla

Craigtownin lehmien värikirjoa. Kuva: Outi Hännikäinen

koko matkan viimeisenä: aivan Ardmoren naapurissa oleva Ravenhillin tila, jossa oli sata lehmää. Tilalla on panostettu jalostukseen ja myös tuotokseen. Keskituotos oli 8300 kg ja tilalta meni paljon eläimiä myyntiin, myös sonneja tilasonneiksi ja keinosiemennykseen. Parhaat yksilöt lypsivät 13 000 kg. Karjan eläimet ovat pärjänneet näyttelyissä hyvin.

Jonkin verran oli käytössä myös SRB-sonneja. Isännällä oli paljon asiallisia mielipiteitä jalostuksesta ja keskustelua olisi voitu jatkaa pitkään. Hän valotti hieman Englannin tilannetta ylipäänsä jalostuksessa ja totesimme ongelmien olevan aivan samoja kuin Suomessa. Systeemi ei palvele karjanpitäjää ihan niin kuin sen kuuluisi ja siemennyssonniksi ei osteta ehkä sittenkään aina sitä, joka olisi oikeasti parempi. Alkionhuuhteluistakin kyseltiin, mutta ne eivät tuntuneet oikein sujuvan ja siten tahtoivat jäädä liian kalliiksi. Jonkin verran huuhteluita oli tehty, mutta tulokset olivat jääneet huonoiksi mm. maaperän kivennäis- ja hivenainesuhteiden aiheuttamien hedelmällisyysongelmien vuoksi. Ravenhillin karja herätti ainakin minussa mielenkiinnon brittialkioihinkin, jos niitä joskus tarjolle vain tulee. Ilta vietettiin jälleen hyväksi havaitulla omalla porukalla hotellilla ja hauskaa riitti ihan aamiaiselle asti. Me töykeät suomalaiset, kun pyysimme tarjoilijaa palvelemaan…

Kotiinpaluu Iloinen ryhmämme yhdessä John Hunterin (vas.) tilalla. Kuva: Outi Hännikäinen

8

Sunnuntaipäivä oli jo matkaohjelmassakin varattu kokonaan kotiinpaluulle ja


1/2012

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä todettiin nopeasti, että se on tarpeen. Sumu viivästytti lähtöä Belfastista, kun lähtölupaa ei annettu ja Heathrowlla sumu oli kyllä todella sankka. Lontoossa odotettiin lisää, mutta Helsingissä oltiinkin vain pari tuntia myöhässä. Maanantaiaamu olikin monelle varsinainen maanantai, kun yöunet jäivät olemattomiksi. Muutoin matkalla sää oli kyllä ihan mukava, vettä ei satanut kuin yhtenä päivänä. Ja miten olikaan mukava tulla kotiin, kun maa oli valkea.

Mitä jäi mieleen

Brittien lypsykarjan ruokinta perustuu pitkälti karkearehuun, jolloin maitotuotokset jäävät täkäläisin silmin melko vaatimattomiksi. Navetat olivat usein vanhoja ja todella pimeitä, lattiat saattoivat olla

reilustikin viettäviä ja monessa navetassa lehmät olivat suomalaisen mittapuun mukaan likaisia. Kaikissa vierailukohteissa oli pihattonavetta ja etenkin vanhoissa rakennuksissa eläintiheys oli aika reilu ja ruokintapöytää vähän. Toki omaan mielikuvaan vaikuttaa, että Suomessa olen vieraillut lähinnä uusissa navetoissa. Tiloilla oli usein hyödynnetty jokainen soppi usein ahtaasta kivirakenteisesta pihapiiristä. Eläimiä oli pahimmillaan muutama siellä täällä, mikä varmasti kyllä lisäsi työn määrää suhteettomasti. Maitoautokuskit ansaitsevat hatunnoston, kun pujottelevat ahtaissa pihoissa maitoja hakemaan! Tilasonnit olivat käytössä jokaisella tilalla, osa käytti lisäksi keinosiemennystä. Monella lehmällä oli todella hyvä etukiinnitys ja paljon

oli pitkäikäisiä ja tasalaatuisia lehmiä matkan varrella. Toki myös rumppautareita näkyi seassa. Korvamerkkejä puuttui sielläkin, että ei se maailma ole yhtään vaaleanpunaisempi rajojen tuolla puolen. Matka avarsi mielikuvia brittilehmistä ja pintaraapaisu sai mielenkiinnon lisääntymään entisestään Brittein saaria kohtaan. Omaan typpipyttyyn on jo pari brittisonnia tiensä löytänyt. Edinburgh on kaupunkina kaunis ja Irlanti todellakin vihreä saari, vaikka siellä epäsuotuisaan vuodenaikaan käytiinkin ja varsin vähän ehdittiin tutustua navetan ulkopuoliseen elämään. Hyvät oli ruuatkin ja lähes jokainen tila tarjosi virvokkeita herkullisien leivonnaisten kera. Oli todella mukava huomata, kuinka hyvin pärjää myös vieraalla kielellä

pitkästä tauosta huolimatta. Ja porukassa aina joku auttaa jos toinen ei ymmärrä. Mukavaa oli matkalla, mutta mukava oli tulla myös kotiin ja todeta, että omassakin navetassa on monta hyvää asiaa niiden parannettavien lisäksi. Kiitokset järjestäjille ja kanssamatkustajille sekä tietenkin tiloille, jotka ottivat meidät vieraikseen! Tavataan taas jossain reissun päällä! Outi Hännikäinen

9


Ayrshire-lehti

1/2012

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Syyskokous Lammilla Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n syyskokous marraskuun lopulla keräsi runsaan 80 hengen osanottajajoukon Lammille. Tällä kertaa syyskokous järjestettiin Lammin biologisella asemalla. Saavuin yhdessä isännän kanssa ensimmäiseen ayrshirekokoukseemme suoraan Helsingistä, jossa vietimme edellisen päivän koulutuksessa Pitäjänmäellä. Moni kokoustaja oli nimenä tuttu jo ayrshire-foorumin tai tilan kotisivujen kautta, mutta todella harvoja olimme tavanneet ennestään livenä. Ilmoittautumisen jälkeen veimme matkalaukut asuntolaan, jossa yövyimme ja sitten suuntasimme kohti ruokalaa. Täytyy heti aluksi kiittää henkilökuntaa varsin herkullisista tarjoiluista! Ennen kokousta Arla Ingmannin toimitusjohtaja Reijo Kiskola piti esityksen maitomarkkinoiden kehityksestä. Tuottajahintojen nousua ei

Komea rivistö rouvia Rasilan tilalla. Kuva: Heini Hakkarainen

meille luvattu ja muutenkin tulevaisuus vaikuttaa melko epävarmalta eli jonkinlaisiin hintaheilahduksiin kannattaa varautua. Kahvittelun jälkeen kokouksessa käsiteltiin tulevan

The Finnish Ayrshire Breeders held their fall meeting in Lammi. There were about 80 people in the meeting and before that talking about milk markets with Reijo Kiskola from Arla Ingman. Majaniemen Ayrshire was rewarded as Ayrshire Breeder of the year 2011. Minna Kotila is the new president of Finnish Ayrshire Breeders in 2012 and Katariina Ikkeläjärvi and Heli Teiskonlahti were elected as new members to the board. In the afternoon people had a chance to visit Rasilan Ayrshire owned by Seija and Hannu Viitanen. Rasila farm has 40 cows in a nice tie stall barn. Their cows have very good longevity and also conformation and production. In the evening there was sauna, swimming in the lake (it was quite cold though, only a couple of degrees above zero), of course a dinner and music and some gambling also. Next day we visited Viehko farm where they have 200 cows in a new free stall barn. Cows had very good conditions there.

10

vuoden toimintasuunnitelma. Suurimman huomion taisi viedä pitkäaikaisen puheenjohtajan vaihtuminen. Suurta kisaa ei tässä vaalissa tullut vaan vuoden vaihteessa uutena puheenjohtajana aloitti ainoana

ehdokkaana ollut Minna Kotila. Hallitukseen tuli kaksi uutta jäsentä. Minna Kotilan tilalle valittiin Katariina Ikkeläjärvi ja toisena hallitukseen valittiin Vuoden Ayrshirekasvattaja -tittelin vienyt Heli Teiskonlahti.

Tyytyväiset vasikat saivat köllötellä paksulla olkipedillä. Kuva: Heini Hakkarainen


1/2012

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous Lopuksi järjestettiin vielä huutokauppa, jossa oli hienoja eläimiä tarjolla. Itsellä rahapussi oli sen verran kevyt ja navetta täysi, että huudot jäivät vielä huutamatta, mutta hinnat olivat melko maltillisia. Huutokaupan jälkeen lähdimme ensimmäiselle tilavierailulle.

Rasilan tila

Rasilan tilalla on noin 40 lehmää parsinavetassa ja jalostustyötä innokas isäntäpari on tehnyt jo useampia vuosia. Lehmiä vertailtiin tietysti omaan karjaan, jossa olemme vasta aloittelemassa hidasta ja pitkäjännitteistä työtä lehmäaineksen parantamiseksi. Rasilan tilalla oli useita vanhoja lehmiä, jotka olivat helppohoitoisia ja lypsäneet paljon maitoa. Lehmät olivat korkeita ja utareet näyttivät mallikkailta. Navetta oli ihanan valoisa, puhdas, kuiva ja ilma navetassa oli raikas. Vasikat makoilivat rentoina paksuilla olkipedeillä ja lehmät olivat rauhallisia ja tyytyväisiä. Rasilan tilalta saimme paljon vinkkejä omaan navettaan. Meillä on suunnitteilla umpilehmien pitäminen olkikuivitteisessa karsinassa, josta on ulkoilumahdollisuus. Täällä näimme yhden toimivan ratkaisun. Tilavierailun jälkeen oli mahdollisuus saunoa rantasaunassa ja taisi muutama rohkea käydä kastautumassa järvessäkin. Sitten oli iltaohjelman vuoro, joka aloitettiin jälleen tosi herkullisella ruualla. Iltaan sisältyi arvontaa, uhkapeliä, tanssia, karaokea ja vapaata seurustelua. Mukavasti pääsivät ensikertalaisetkin menoon mukaan ja paljon tuli uusia tuttavuuksia.

Viehko Oy:n sairas- ja umpilehmä- & poikimisosastolla oli tyytyväisen oloista porukkaa. Kuva: Heini Hakkarainen

Lemola esitteli ensin hieman Viehko Oy:n lypsykarjatilaa toimistossa ja sitten pääsimme tutustumaan uuteen n. 200 lehmän pihattoon, missä lypsäminen hoidettiin 2 x12 lypsyasemalla. Poikivien, sairaiden ja umpilehmien karsinat kiinnittivät heti huomion, koska ne näyttivät varsin mukavilta. Rouvat saivat makoilla paksun olkipahnapedin päällä. Vaikka tällainen navetta on kaukana omasta, niin aina on mukava tutustua erilaisiin tapoihin

tehdä tätä työtä. Myös täällä eläimet olivat varsin tyytyväisen ja rauhallisen oloisia. Hurjalta kuulosti, että tällaista melkein kymmenen kertaa omaamme suurempaa tilaa voi hoitaa vain kolmen työntekijän voimin. Meillä menee kahden ihmisen aika 24 lehmän ja parinkymmenen vasikan ja hiehon hoitoon. Ihan uutena tuttavuutena saimme nähdä vasikoiden iglukasvattamon, joka ei allekirjoittanutta täysin vakuuttanut erinomaisuudel-

laan. Kiitokset molempien tilavierailujen isäntäväelle, että päästivät meidät tutustumaan navetoihin ja eläimiin, ja tarjoilutkin olivat varsin hyvät. Kaiken kaikkiaan kokousmatka oli erittäin onnistunut. Hyvää ammattiasiaa, paljon uusia tuttavuuksia ja mielenkiintoisia keskusteluja hauskanpitoa unohtamatta. Uskaltaudumme mukaan varmasti toisenkin kerran. Heini Hakkarainen

Viehko Oy

Toisen päivän tilavierailu olikin sitten tyystin erilaisessa navetassa. Isäntä Juhani

Mukavasti löytyi Ayrshireväelle katsottavaa myöskin tästä navetasta. Kuva: Heini Hakkarainen

11


Ayrshire-lehti

1/2012

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Hallituksen uudet jäsenet esittelyssä Katariina Ikkeläjärvi

Katariina Ikkeläjärvi. Kuva: Jari Ahlholm

Olen Katariina Ikkeläjärvi Kauhajoelta, missä viljelemme mieheni Velin kotitilaa. Perheeseemme kuuluu myös kaksi tyttöä, viisivuotias Selma ja toukokuun alussa kolme vuotta täyttävä Helka. Historiani lehmien parissa on pitkä, sillä olen itsekin lähtöisin lypsykarjatilalta. Lehmät ovat kuuluneet elämääni aina ja olen hoitanut niitä oikeastaan siitä lähtien, kun opin kävelemään. Vanhemmillani oli Lapualla hol-

steinfriisiläiskarja ja tuolloin ”se ainoa oikea” lehmän väri minulle oli luonnollisesti mustavalkoinen maustettuna ripaukselle länsisuomenkarjaa, kyyttöjä ja lapinlehmiä. Ayrshirelehmistä en tiennyt oikeastaan mitään. Lehmät saivat minut aikanaan myös lähtemään Helsinkiin opiskelemaan agronomiksi, ja sieltä palattua oli suunnitelmissa jatkaa kotitilani viljelyä ja maidontuotantoa mustavalkoisilla lehmillä. Mutta v. 2005 tapasin

Heli Teiskonlahti

Heli Teiskonlahti.

12

Viljelemme mieheni Antin kanssa Majaniemen tilaa Pirkanmaalla, Ylöjärven kaupungin Karhen kylässä. Kävin lukion jälkeen Osaran maatilateknisen koulun. Sen jälkeen olin hetken aikaa karjantarkkailijana ja lomittajana. Vuoden 1981 alussa muutin Majaniemen tilalle. Meillä on kolme aikuista lasta. Terhi on valmistunut ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi ja työskentelee tällä hetkellä KeskiAasiassa. Rikun tiedotusopin opinnot ovat loppusuoralla ja

urheilutoimittajan ura häämöttää. Kirsi pääsi viime keväänä ylioppilaaksi. Olin mukana Pirkanmaan karjakerhon toiminnassa kuusi vuotta, joista viimeiset viisi vuotta puheenjohtajana. Pesti päättyi viime vuoden lopulla, sillä sääntöjen mukaan yhtämittaisesti saa olla kaksi kolmivuotiskautta. Olen tällä hetkellä Ylöjärven teknisen ja tarkastuslautakunnan jäsen sekä varavaltuutettu. Luottamustoimet vievät aikaa, mutta ne ovat antoisia.


1/2012

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous Velin ja hänellä sattui olemaan navetallinen ayrshirelehmiä eikä aikomustakaan vaihtaa rotua… eikä kotikuntaa. Jos lehmähistoriani onkin pitkä, niin menneisyyteni ayrshirerodun parissa on siis melkoisen lyhyt. Myönnän, että aluksi ruskeavalkoiset ja todella pitkäsarviset lehmät tuntuivat hyvin vierailta ja lehmien suvuista ja sonneista en ymmärtänyt mitään, mutta niin vain ayrshirelehmiinkin pikkuhiljaa tottui ja niiden sukutaulut rupesivat aukeamaan. Jossain vaiheessa totesin, että terveet, kestävät ja helppohoitoiset ayrshiret olivat onnistuneet valloittamaan sydämeni. Monen rotuisia lehmiä lypsettyäni olin ehdottomasti löytänyt sen oikean juuri minulle enkä enää edes harkitsisi ayrshirelehmien vaihtamista minkään muun värisiin lehmiin. Vaikka suunnitelmat matkan varrella muuttuivatkin, niin kotitilalleni kävi myös lopulta ihan

hyvin, sillä nuorempi veljeni vaimoineen ryhtyi viljelemään sitä. Sisarussopukin on vielä säilynyt, vaikka yleensä aina jossain vaiheessa niin lasten syntymäpäiviä kuin jouluateriaakin keskustelu kääntyy karjanjalostukseen ja eri lypsykarjarotuihin. Karjassamme on tällä hetkellä keskimäärin 35 lehmää, jotka asustavat 1980-luvulla rakennetussa parsinavetassa ja hiehot kasvatetaan kylmäpihatossa neljän kilometrin päässä kotinavetasta. Kaikki eläimet ovat ayrshirerotua ja sellaisina haluamme niiden myös pysyvän. Ayrshiren pitäminen ayrshirenä näyttää tulevaisuudessa tosin käyvän yhä haasteellisemmaksi tai ainakin se vaatii karjanomistajilta entistä enemmän kiinnostusta ja vaivannäköä. Toivoisin kuitenkin, että maailman suurin ayrshirepopulaatio säilyisi ja kehittyisi Suomessa, ja sen arvo myös ymmärrettäisiin

nykyistä paremmin. Koska olen melkoisen ”tuore” rodun parissa, tuli valinta Suomen Ayrshirekasvattajien hallitukseen minulle aikamoisena yllätyksenä. Pyrin olemaan luottamuksenne

Olen ollut mukana Ayrshirekasvattajien toiminnassa jonkin verran, muunmuassa tekemässä lehteä, kokoamassa kalenteria sekä kuskina luokituskierroksilla. Viime syksynä tulin valituksi Ayrshirekasvattajien hallitukseen. Kiitos luottamuksesta! Ayrshirekasvattajilla on monenlaista toimintaa. Ayrshire Winter Show on näkyvin ja myös eniten voimavaroja kysyvä tapahtuma, joka ei onnistuisi ilman mahtavaa talkooporukkaa ja -henkeä sekä yhteen hiileen puhaltamista. Toiminnan helmenä pidän yhdistyksen luomia tilatason kontakteja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Teetimme jalostussuunni-

telmia vuosittain 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Lehmän tai hiehon siemennyksen tullessa ajankohtaiseksi tarkastin vielä käyttölistalta, olisiko siellä joku sopivampi sonni käyttöön. Aika usein vaihdoin sonnia. Kun oli mahdollista hankkia omatoimijasun käyttöoikeudet, hankin ne. Joitakin vuosi tein sillä itse suunnitelmat, mutta en ehkä osannut käyttää ohjelmaa kunnolla ja hintalaatusuhde tuntui huonolta, joten luovuin siitä. Tämän kokoisessa karjassa pystyy suunnitelman tekemään kynällä ja paperilla netistä löytyviä sonnitietoja hyväksi käyttäen. Luokituskäynneillä saamme neuvoja sonnivalinnoista ja sitä ulkopuolista näkemystä. Meillä

on oma typpisäiliö, mutta ei toimilupaa. Emmekä ole sen hankkimista koskaan tosissamme harkinneetkaan, koska meillä on ammattitaitoiset ja

arvoinen ja tekemään oman osuuteni tämän upean rodun ja sen kasvattajien hyväksi.

Katariina Ikkeläjärvi was born and grown in a Holstein farm. She has taken care of cows from the day she learned to walk. Katariina is an agronomist and she had already planned to continue dairy production at her home farm with Holstein cows. But then in 2005 she met Veli, who had barn full of Ayrshire cows. First Katariina fell in love with Veli and later on also with healthy, long lasting and easy care Ayrshire cows. Today she couldn’t even think of milking anything else than Ayrshires. Katariina and Veli Ikkeläjärvi have 35 cows in tie stall barn which was built in the 1980’s. Heifers are held in a free stall barn that is situated four kilometers from the farm. All their animals are Ayrshires and they also want to keep them pure bred Ayrshires. Katariina and Veli live in Kauhajoki and they have two daughters; 5 year old Selma and 3 year old Helka. Katariina was quite surprised that she was elected to the board of Finnish Ayrshire Breeders because her history with Ayrshires isn’t that long but she is very eager to work in the board for the good of this magnificent breed and its breeders.

motivoituneet seminologit palveluksessamme. Nähdään Ayrshirekasvattajien tilaisuuksissa!

Heli Teiskonlahti has been farming in Majaniemi farm with her husband Antti since 1981. Before that, after graduating from agricultural school, she worked a couple of years as a dairy adviser and a relief milker. They have three children. The oldest, Terhi, is a graduate engineer and she works at the moment in Central Asia. The son, Riku, graduates soon and he will be sportswriter. Kirsi graduated from high school last spring. Heli was in the board of their regional cattle club for six years and she is active in their community. She has also been active in the Finnish Ayrshire Breeders already before, making Ayrshire magazíne, doing the calendar and as a driver on AFclassification rounds. She wants to thank everyone for the trust when choosing her to board of Finnish Ayrshire Breeders.

13


Ayrshire-lehti

1/2012

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Vuoden Ayrshirekasvattaja 2011 – Majaniemen Ayrshire Vuoden Ayrshirekasvattajaksi 2011 valittiin Majaniemen Ayrshire Ylöjärveltä. Heli ja Antti Teiskonlahti hoitavat Majaniemen ayrshirekarjaa ja kolmesta lapsesta nuorimmainen, Kirsi, toimii Ayrshirekasvattajien Junnutiimissä. Syyskokouksessa Heli valittiin myös uutena jäsenenä Suomen Ayrshirekasvattajien hallitukseen.

Majaniemen ayrshiret polveutuvat kahdesta ostoeläimestä

Majaniemen tila on Antin kotitila, mutta Antti ja Heli viljelevät myös lähistöllä olevia Helin kotitilan peltoja. Yhteensä peltoalaa on 35 hehtaaria. Navetta on rakennettu vuonna 1932 ja peruskorjattu vuonna 1986. Lehmiä on noin 20. Antti otti tilan hoitoonsa vuonna 1977. Piirrokset sonnikasvattamosta olivat olemassa, mutta kun Heli muutti tilalle vuonna 1981, lypsylehmät saivat jäädä Majaniemeen. Viime vuonna karjan 305 päivän keskituotos oli 8961 – 3,90 – 3,29. Elossa olevien lehmien keskimääräinen elinikäistuotos oli 33474 kg ja poistettujen 30524 kg. Keskipoikimakerta on tällä hetkellä 3,65. Majaniemessä oli aiemmin suomenkarjaa, mutta tilapitoa aloittaessaan Antti osti kaksi ayrshirea, Ellan (i: Leppälän Varoke) ja Iinan (i: Harjun Eho). Näistä kahdesta lehmästä polveutuvat nykyään Majaniemen lehmät lukuun ottamatta

14

Usmua (i: Pulkkalan Näky), joka on tullut 4H-vasikkana Kirsille. 1980-luvulla ostettiin joitakin ayrshire-eläimiä, mutta niiden kanssa ei ollut niin hyvää onnea, että sukuja olisi enää jäljellä. Suomenkarjasta ja silloisista friisiläisistä Heli ei koskaan oikein ole innostunut. Heli kertoo selvittäneensä vasta kymmenisen vuotta sitten, että toisen kantaemän, Ellan, isänisä oli legendaarinen Selwood Betty’s Commander. Aikaisemmin tuo tieto tuskin olisi sykähdyttänytkään yhtä paljon kuin nykyään. Ella oli oikein mieluinen lehmä, joka poiki 7 kertaa. Tyttärille yhteistä oli, että ne pysyivät karjassa useita tuotantokausia. Ellan tyttärentyttärentytär Tuttu (i:

Ronnun Lasso) oli kovine pitoisuuksineen aikansa suuruus ja se valittiin vuonna 1993 Asmo-projektiin huuhdeltavaksi. Noista alkioista syntyi lehmävasikka Ilona ET (i: Saarihaan Osma). Ilonan tytär Milana (i: Vaaralan Aika) myytiin Ydinkarjaan ja sonnipoika Majaniemen Ooboy (i: Backgård) meni keinosiemennykseen ja oli Sonnihovin ensimmäisiä asukkaita ja jonkin aikaa Sisämaan Jalostuksen käyttölistalla. Hyvien hedelmällisyys- ja poikimisominaisuuksien takia sitä vietiin myös jonkin verran ulkomaille risteytyskäyttöön. Iinan sukuhaarasta on tullut kolme 100-tonnaria, Iiris (i: Pirkkulan Arhippa), Mansikka (i: Vaaralan Aika) sekä Isa-

bella (i: Rentolan Europoika), joka myytiin tiineenä hiehona Kataralle. Myös Iinan suvusta on myyty Ydinkarjaan hieho, 100-tonnari Mansikan tytär Tyrni (myöhemmin Tyyri; i: Lusi-Kottilan Luiro). Keinosiemennykseen on mennyt Mansikan poika Majaniemen Ramppi (i: Kangassalon Kelli) ja Mansikan tyttären Omenan (i: Pirkkulan Intressi) poika Majaniemen Valerdo (i: Shady Walnut Conn). Omenan poika Hectorista meni Venäjälle.

Tähtihetkiä ja tähtilehmiä

Omat 100-tonnarit, Iiris ja Mansikka, ovat luonnollisesti olleet tärkeitä lehmiä ja niiden saavutukset karjanpidon

Perhekuva vuodelta 2006. Takana Antti, Iiris ja Heli. Edessä Terhi, Riku ja Kirsi. Kuva: Elisabeth Theodorsson.


1/2012

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous tähtihetkiä. Iiriksen juhlissa vuonna 2007 lahjojen joukossa oli myös typpisäiliö, joten ne 100-tonnarijuhlat ovat vaikuttaneet myös karjan jalostukseen paljon. Tähtihetkiä on tullut myös näyttelyharrastuksen myötä. Karjanäyttelymaailmaan tutustuminen alkoi vuonna 2002 Kirsin Junior Handler –harrastuksesta ja sen jälkeen Majaniemestä ollaan joka vuosi oltu näyttelyissä mukana. Ensimmäisinä vuosina mukana olivat vain junnuvasikat, jotka saivat bonus-esiintymisen omassa luokassaan. Eläimet näyttelyyn valittiin lähinnä niiden käsiteltävyyden perusteella. Vuonna 2006 näyttelyyn lähti junnuvasikoiden lisäksi omasta mielestä hyvärakenteisia hiehoja ainoastaan rakenneluokkia varten. Erityisesti Majaniemen Unelma (i: Birghdale Copper) on niittänyt mainetta näyttelykehissä. Vuonna 2006 se oli Satakunnan näyttelyssä Junior Champion ja vuoden 2007 Lakeuden hiehonäyttelyssä Ayrshire Champion. Vuonna 2008 se oli lehmänä Honorable Mention International Ayrshire Show’ssa Seinäjoella. Unelman tytär Majaniemen Ekstaasi (i: Des Prairies Potter) on seurannut emänsä sorkanjälkiä ollen Junior Champion viime vuoden Ayrshire Winter Show`ssa. Tämän vuoden Ayrshire Winter Show’stakin oli tuomisia: Majaniemen Show Ilo (i: Kellcrest Showstar) oli Reser ve Junior Champion. Show Ilon emä on Ilona ET:n tytär Riemu (i. Suontaan Jehta), joka oli Kirsin ensimmäinen junnuvasikka. Unelma ja Ekstaasi ovat niin vahvaa lehmäperhettä ja mieluisia eläimiä, että niistä on huuhdottu myös alkioita. Kummastakin saatiin 25 siirtokelpoista alkiota. Tähtilehmiä on tullut myös luokituksen kautta. Majaniemessä käytettiin luokitusta

Unelma huuhdeltiin keväällä 2010 Realityllä ja saatiin 25 siirtokelpoista alkiota. Tuoreena siirrettiin kotitilalla viisi alkiota ja saatiin neljä tiineyttä. Tiineyksistä syntyi kolme lehmä- ja yksi sonnivasikka. Kuvassa Unelma tyttäriensä Ihana ET, Ihanne ET ja Ilo ET. Kuva: Elisabeth Theodorsson

ensimmäisen kerran lokakuussa 2005. Omena oli hiljattain poikinut ja sitä ei edes pitänyt luokittaa, kun se oli ”too fresh”, mutta Yves halusi kuitenkin luokittaa sen. Neljä kertaa poikineena Omena sai pisteet VG85. Luokitustuloksen merkityksen Heli sanoo tajunneensa vasta paljon myöhemmin. Omenan tytär Unelma on myös luokitettu VG85, Ekstaasi GP82.Myös muut

Mansikka-perheen eläimet ovat saaneet hyviä luokitustuloksia, kuten Omenan tytär Tilli (i. Des Chamois Pat Laro), joka on nostanut luokitustaan kahdesti ja on nyt GP83. Mansikka itse nosti luokitustaan vielä seitsemän kertaa poikineena F65:stä G75:een. Helin mielestä luokituksessa parasta on heti saatava sanallinen palaute ja perustelut, miksi pisteet ovat ne mitkä ovat. Siinä voi

Majaniemen Yasmiini AF-GP80. i. Ruokoniemen Orava, e. Iiris, ei. Pirkkulan Arhippa. Paras 305 (2): 10306- 377-3,66-334-3,24 . Kuva: Elisabeth Theodorsson

samalla treenata omaa karjasilmäänsä antamalla lehmälle pisteet ennen Yvesin käyntiä ja katsomalla sitten miten hyvin ”natsasi”.

Ayrshire nyt ja tulevaisuudessa

Helin mielestä ayrshirejalostuksen tilanne on tällä hetkellä sekava. Hänen mielestään pitäisi pikaisesti tehdä ero ayrshiren ja Viking Redin välille ja saada kummallekin oma kantakirja ja omat käyttölistat. Kaksi kantakirjaa voi olla haasteellista toteuttaa, mutta ei mahdoton, jos tahtoa riittää. Tietysti täytyisi pohtia, mitkä olisivat vaatimukset ayrshire-kantakirjaan pääsylle. Ruotsin ja Norjan punaiset olisi luontevaa hyväksyä suomalaiseen ayrshire-kantakirjaan, sillä Ruotsista ja Norjasta on aikojen saatossa tuotu sonneja Suomeen. Tanskalaisten jalostusstrategia on kuitenkin hyvin erilainen kuin suomalaisten. Tanskassa on kaikki mahdolliset rodut ympätty RDM:ään. Heli sanoo käyttölistalla olevien

15


Ayrshire-lehti

1/2012

Ayrshirekasvattajien syyskokous tanskalaissonnien sukutietojen olevan karseaa luettavaa. Joko sukutietoja ei löydy ollenkaan tai sitten parilla klikkauksella on holstein-kantakirjassa. Kahden erillisen kantakirjan avulla ne, jotka haluavat jalostaa ayrshireä, voisivat valita sonnit ayrshire-listalta ja ne, jotka haluavat käyttää Viking Rediä, löytäisivät ne sonnit toiselta listalta. Erityisesti nuorsonnien käytössä kaksi kantakirjaa olisi Helin mielestä avuksi, sillä isäsonnikäytössä on sellaisia Tanskan punaisia, joita hän ei ainakaan itse pidä ayrshireina. Jos omistaa oman typpisäiliön, on helppo toteuttaa omia jalostustavoitteita ja hankkia säiliöön juuri niitä sonneja,

joita haluaa käyttää. Heli kertoo heidän säiliöstään löytyvän kaikkien kolmen siementoimittajan annoksia. Tällä hetkellä käytössä ovat Burdette, Dreamer, Oblique, Showstar sekä nuorsonni Erwin. Säiliössä on myös Orkon ja Toivon sekä Valerdon ja Ooboyn annoksia odottamassa sopivaa parituskumppania. Heli kertoo olleensa tyytyväinen ”rapakontakaisiin” sonneihin rakenteen parantajina. Jo yhdessä sukupolvessa on tapahtunut selvää edistystä. Kanadalaissonnien käyttö on vasta niin alussa, että toisen polven kanadalaissonnien jälkeläisiä on vain neljä lypsyssä, mutta kehitys jatkuu edelleen. Kolmannen sukupol-

ven kanukit ovat vielä hiehoja, mutta ne näyttävät lupaavilta.

Helin mietteitä nimityksestä

Toki kysyin, miltä valinta Vuoden Ayrshirekasvattajaksi tuntuu ja mitä se merkitsee. ”Nimitys oli yllätys ja totta kai se lämmittää mieltä suuresti, mutta samalla miettii, että olemmeko tämän ansainneet. Haluaisinkin pitää tätä nimitystä kannustavana esimerkkinä siitä, että pienilläkin panostuksilla ja ”kotivaraisella” jalostuksella, lehmä- ja sonnivalinnalla, voi päästä eteenpäin. Hyvä eläin tai alkio kannattaa ostaa aina, kun sellainen tilaisuus

tulee, sillä hyvä eläinaines on karjatilan tärkein tuotantoväline, tärkeämpi kuin koneet ja seinät”, Heli pohtii. Salla Rautio

The Ayrshire Breeder of the Year 2011 – Majaniemen Ayrshire The Ayrshire Breeder of the Year 2011 is Majaniemen Ayrshire from Ylöjärvi. Heli and Antti Teiskonlahti take care of Majaniemi farm’s Ayrshire herd and the youngest of their three children (Terhi, Riku and Kirsi), Kirsi, is leading Finnish Ayrshire Breeders’ Junior Team. Heli is a new member in Finnish Ayrshire Breeders’ board. Ayrshires in Majaniemi originate from two ayrshire animals Majaniemi farm is Antti’s home farm, but Heli is also from a farm. Antti and Heli farm also Heli’s home farm’s fields. Altogether they have 35 hectares of field. The barn was built in 1932 and renovated in 1986. They have 20 cows. Antti took the farm in 1977. Last year the average 305 d production was 8961 – 3,90 – 3,29. The life time production of cows alive was 33474 kg and cows culled 30524 kg. The average amount of calvings was 3,65. There used to be only Finn Cattle in Majaniemi, but when Antti started running the farm he bought two Ayrshire animals, Ella (sire Leppälän Varoke) and Iina (sire Harjun Eho). Out of those two cows originate Majaniemi’s cows today except for Usmu, who was Kirsi’s 4H-calf. Heli tells that only ten years ago she found out that Ella’s sire was by legendary Selwood Betty’s Commander. Earlier that piece of information perhaps wouldn’t have felt that interesting. According to Heli Ella was a very pleasant cow. Ella calved seven times and daughters stayed in the herd for many lactations. Ella’s grandgrand daughter Tuttu (sire Ronnun Lasso) was a big name at her time with her high components. She was chosen to be flushed in 1993 in Asmo project. Ilona ET (sire Saarihaan Osma) was born out of those embryos. Ilona’s daughter Milana (sire Vaaralan Aika) was sold to Nucleus herd and Ilona’s son

16

Majaniemen Ooboy (sire Backgård) went to AI. Iina’s family has had three 100 ton yielders: Iiris (sire Pirkkulan Arhippa), Mansikka (sire Vaaralan Aika) and Isabella (sire Rentolan Europoika), who sold as pregnant heifer to Katara farm. Also in Iina’s family there was a heifer that was sold to Nucleus herd, 100 ton yielder Mansikka’s daughter Tyrni (later Tyyri; sire LusiKottilan Luiro). AI has bought Mansikka’s son Majaniemen Ramppi (sire Kangassalon Kelli) and Mansikka’s daughter Omena’s (sire Pirkkulan Intressi) son Majaniemen Valerdo (sire Shady Walnut Conn). Omena’s son by Hector was sold to Russia. Star cows and starry moments Majaniemi farm’s 100 ton yielders, Iiris and Mansikka, have of course been important cows. Among presents brought for Iiris’s party in 2007 there was a tank for semen so that party has also had a great effect on cattle breeding in Majaniemi. There have been starry moments also in cattle shows. Showing cattle started from Kirsi’s Junior Handler –hobby. Especially Majaniemen Unelma (sire Birghdale Copper) has been successful in show rings. Unelma’s daughter Majaniemen Ekstaasi (sire Des Prairies Potter) is following her dam’s hoof prints. Unelma and Ekstaasi are from a strong cow family so they have also been flushed with good results. Also classification has brought ”star cows”. Heli tells that they’ve been using classification since 2005. Omena was classified AF-VG 85 after her fourth calving. Omena’s daughter got also AF-VG 85 and Unelma’s daughter Ekstaasi AF-GP 82. There have been other good classification points, too. In Heli’s opinion the best thing about classification are the comments and reasons for the points a cow gets. With classification you can also train your own ability to evaluate conformation. Salla Rautio


1/2012

Ayrshire-lehti

*Nexus

DREAMER

46075 Rek: AYCANM103734662

Calimero x Tradition x Bruno

Saa nyt myös sexattuna!

EBV 11*DEC

LPI +1609

Des Coteaux Dreamer Janine

TUOTOS Karjoja 44 Tyttäriä 51 Lypsykausia 56 Arvosteluvarm. 78%

TUOTOS kg % Maito +807 kg Rasva +27 kg - 0.06 Valkuainen +25 kg -0.03

KÄYTTÖOMINAISUUDET Kestävyys 100 Lypsynopeus Soluluku 3.10 Luonne Pitkämaitoisuus 97 Syntymäindeksi Tytärhedelmällisyys 104 Poikimaindeksi

Karjoja: 34 95 107 89 99

laaka

Utarekudos

13

lihaksikas

Keskiside

11

heikko

vahva

9

huono

hyvä

7C

kaukana

8

huono

hyvä

Takakiinnityksen leveys

11

kapea

leveä

Takavedinten sijainti

9C

kaukana

Vedinten pituus

2L

lyhyet

pitkät

Sorkkakulma

4

huono

hyvä

Sorkan kanta

3

matala

korkea

Luustolaatu

10

pyöreät

litteät

Kinnerkulma

3C

suora

kiverä

Takajalkojen asento

3

huono

hyvä

Takajalat takaa

5

pihtiset

suorat

Takakorkeus

4

matala

korkea

Etukorkeus

8

matala

korkea

Rinnan leveys

5

kapea

leveä

Rungon syvyys

7

huono

syvä

Lypsytyyppisyys

hyvä

Etukiinnitys Etuvedinten sijainti Takakiinnityksen korkeus

14

Utarerakenne

13

Jalkarakenne Lypsytyyppi

RAKENNEOMINAISUUDET GP tai parempi %: 73 Utaremuoto 2S syvä

elastinen

lähellä

lähellä

12

huono

Lanneselän vahvuus

5

heikko

vahva

Lantiokulma

0

nouseva

laskeva

Lantion optimaalisuus

1

huono

Lantion leveys

8

kapea

Tyttäriä: 37

Rakenne

Lantio

EBV 11*DEC

Arv.varmuus: 69%

8 12 9 -3

0

3

6

9

12

15

Toimiva rakenne tuo hyvinvointia lehmälle ja hoitajalle !

®

hyvä leveä -15

-10

-5

0

5

10

15

FINLAND Semex Finland Oy | Viikatetie 3, 91900 Liminka | puh. 040 550 7643 www.semex.fi | sähköposti sari.alhainen@semex.fi

17


Ayrshire-lehti

1/2012

SALE OF STARS 2012 -huutokaupan keskihinta oli ennätyskorkea Ayrshire Winter Show 2012 –näyttelyn toisena päivänä järjestettiin Ayrshirekasvattajien perinteinen huippueläinten huutokauppa Sale of Stars, johon oli saatu erittäin laadukas joukko myytäviä eläimiä sekä alkioita. Huutokaupan meklarina toimi Olavi Ahonkivi, selostajana Mirja Koljonen ja allekirjoittanut hoiti paperiasiat ennen ja jälkeen huutokaupan. Hintataso oli kauttaaltaan erinomainen ja päivän päätteeksi voitiin todeta, että myytyjen eläinten keskihinta 2937 € oli uusi Sale of Stars –huutokauppojen ennätys. Yhdistyksen puolesta oli nähty vaivaa huutokaupan ulkoisten puitteiden luomisessa ja niinpä Sale of Starsista muodostui todellinen show! Yves Charpentier talutti myytävät eläimet kehään yksitellen valonheittäjien loisteessa ja musiikin soidessa taustalla. Kehän laidalla olevan screenin kautta saattoi näytillä olevia eläimiä ihastella myös toisesta kuvakulmasta. Lähes jokaisen myytävän mukaan oli saatu kehään toinen eläin, joko oma emä tai muu saman suvun edustaja, malliksi ja esittelemään suvun meriittejä. Tästä huutokaupasta ei todellakaan tarvinnut ostaa ”nautaa säkissä”. Huutokaupan edetessä kävi aika nopeasti selväksi, että hintataso tulee muodostumaan korkeaksi ja kalleimpien eläinten kohdalla huutojen vastaanottajat saivat tehdä töitä paidanselkämykset märkinä, kun huutoja tuli yleisön joukosta eri puolilta katsomoa. Suomalaisen Sale of Stars –historian kohokohtaa oltiin todis18

tamassa siinä vaiheessa, kun kehään asteli Ayrshire Winter Show 2012 –näyttelyn Grand Champion Kurhilan Ympyrä yhdessä myytävän tyttärensä Kurhilan Potter Empiiren

kanssa. Tuskin missään päin maailmaa on kovin tavallista, että huutokaupassa myydään tuoreen champion-lehmän tytär, nämä kun yleensä mieluusti jätetään kotiin kasvamaan. Empiire omaa emänsä näyttävät raamit ja kun se vielä oli myyntihetkellä jo pitkälle kantava seksatusta siemenestä, ei ollut ihme, että näillä meriiteillä Empiirestä tuli huutokaupan kallein eläin hinnalla 4200 €. Seuraavaksi kalleimmat eläimet olivat Mapleburn Calimero Isabella ET 3400 € ja Joukolan Ingver 3300 €. Kun kaikki 8 hiehoa oli myyty, voitiin yleisölle tiedottaa mieluinen uutinen: Sale of Stars- huutokaupan keskihinta 2937,50 € oli uusi

ennätys! Tässäpä summa, jonka ylittäminen ei tule olemaan ihan helppoa. Eläinten jälkeen myytiin vielä joitakin alkioita, joista erityismaininnan ansaitsevat Ayrshirekasvattajien hyväksi huutokaupatut lahjoitusalkiot. Suomalaisen ayrshireväen ystävänä tunnettu Shady Walnut farmin isäntä, Wayne Bertrand, oli lahjoittanut näistä alkioista kolme kappaletta ja Kanadassa asustavan Mapleburn Pia’s Promisen suomalainen omistajajoukko yhden alkion. Yhdistys haluaa lämpimästi kiittää alkioiden lahjoittajia! Laura Laiholahti

Huutokaupan kalleimmaksi noussutta Kurhilan Potter Empiireä myytäessä oli tunnelma korkealla. Taustalla Kimmo Kuorikoski riemuitsee vastaanotettuaan taas uuden huudon. Kuva: Laura Laiholahti.


1/2012

Myydyt eläimet ja hinnat: RANNAN HELKE Synt. 13.8.2010 Isä: Palmyra Tri-Star Reality Emä: Rannan Ulke-AF-GP82 Emänisä: Kildare Jerry Myyjä: Mirja ja Aaro Koljonen Ostaja: Tiina Läspä HINTA: 2700 € KURHILAN POTTER EMPIIRE Synt. 19.12.2009 Isä: Des Prairies Potter Emä: Kurhilan Ympyrä-AF-VG86 Emänisä: Margot Colargol Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Minna Kotila HINTA: 4200 € LASHBURN OBLI ILLIISSE ET Synt. 19.10.2011 Isä: Jelyca Oblique Emä: Blackaddar Oakley VG 87 Emänisä: Kildare Jerry Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Mirja Koljonen HINTA: 3000 € MAPLEBURN CALIMERO ISABELLA ET Synt. 7.9.2011 Isä: Margot Calimero Emä: Mapleburn Loreal EX 93-2E Emänisä: Mapleburn Remington ET Myyjä: Merja Kallio

Ayrshire-lehti

Ostaja: Juha Rinkinen HINTA: 3400 €

Ostaja: Susanna Ylimäki HINTA: 350 € / kpl

KURHILAN HAMMER IDORA Synt. 30.3.2011 Isä: Du Petit Lac Hammer ET Emä: Kurhilan Voralinde-AF-GP80 Emänisä: Lindero Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Hannu Toikka HINTA: 1500 €

ALKIO 1 KPL Isä: Palmyra Tri-Star Burdette Emä: Shady Walnut Mindi VG 85 Emänisä: Shady Walnut Conn Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Heli Gröhn HINTA: 360 €

NIKKILÄN ILTARUSKO Synt. 8.7.2011 Isä: Faucher Poker Erwin ET Emä: Usva-AF-GP83 Emänisä: Kildare Jerry Myyjä: Niina ja Pekka Lemola Ostaja: Salla Rautio HINTA: 2500 € JOUKOLAN INGVER Synt. 20.7.2011 Isä: Du Petit Lac Emerson ET Emä: Kuortin Tilli-AF-EX90-2E Emänisä: Kildare Jerry Myyjä: Laura ja Jouko Laiholahti Ostaja: Christer Gustavsson HINTA: 3300 € ALKIOPAKETTI (2 KPL) Isä: Des Chamois Poker ET Emä: Maple-Dell Herman Dasales VG 85 Emänisä: Visserdale Herman Myyjä: Laura ja Jouko Laiholahti

ALKIO 1 KPL Isä: Palmyra Tri-Star Burdette Emä: Shady Walnut Corrina EX 90-4E Emänisä: Blackaddar BB Kellogg Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Juha Vuorela HINTA: 430 € ALKIO 1 KPL Isä: Terrace Bank Titan Emä: Shady Walnut Ceilia VG 86 Emänisä: Lagace Billy Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Olavi Ahonkivi HINTA: 410 € ALKIO 1 KPL Isä: Palmyra Tri-Star Burdette Emä: Mapleburn Pia’s Promise ET EX 90 Emänisä: Blackaddar BB Kellogg Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Jenni Uusitalo HINTA: 420 €

New Record Price in the Sale of Stars 2012 The Finnish Ayrshire Breeders’ traditional Sale of Stars auction took again place on the second day of the Ayrshire Winter Show. Olavi Ahonkivi handled the auctioneering with Mirja Koljonen reading the pedigrees and Laura Laiholahti doing all the paper work for the auction. The price level was very high and in the end of day we noticed that the average price, 2937 euros, was a new record in the Sale of Stars auctions’ history. The sale was a real show also. Yves Charpentier led the animals in the ring one by one with the lights heading to the animal in turn for sale and music playing in the background. There was a big screen behind the ring and it gave another perspective to the animals. Almost every sale animal was followed to ring by another animal, usually the dam or another representative of the same cow family. Lauri Koljonen, Kimmo Kuorikoski and Hannu Viitanen were sweating in the ring when they were all the time receiving new biddings everywhere from the crowd. The highlight of the Sale was when Kurhilan Potter Empiire came to the ring with her dam, Kurhilan Ympyrä, who had won the Champion title of Ayrshire Winter Show 2012 the previous day. It isn’t very

common that the daughter of Champion is for sale! Kurhilan Ympyrä is AF-VG86 and her second lactation will be over 11000 kilos. Ympyrä has been a class winner in many different shows. Before the Ayrshire Winter Show 2012 she was also Champion in Muurikki Show 2010. The dam of Ympyrä and grandam of Empiire, K.R.Temmari, has the best lactation over 14000 kilos. Empiire is powerful and framed heifer like her dam and she has a very straight topline. And because she also was pregnant by sexed Oblique it wasn’t a surprise that Empiire reached the top price in the sale, 4200 euros. The second highest seller of the Sale of Stars was Mapleburn Calimero Isabella, commanding a price of 3400 euros, and the third highest seller was Joukolan Ingver, who was sold for 3300 euros. Eight heifers sold in the Sale of Stars, reached the average of 2937,50 euros. After the heifers five embryo packages were sold. Our friend in Canada, Wayne Bertrand, from Shady Walnut farm, had given three of these embryos to Finnish Ayrshire Breeders and Mapleburn Pia’s Promise’s owners in Finland (the cow herself is in Canada) one embryo. We would like to thank warmly all these people for donating these embryos! 19


Ayrshire-lehti

1/2012

VALOKEILASSA huutokaupan kallein eläin Kurhilan Potter Empiire Merja Kallion kasvattia, Kurhilan ayrshirekarjassa syntynyttä Empiireä mainostettiin huutokauppaluettelossa maininnalla ”tässä eläimessä on kaikki mitä jalostuseläimeltä ja hyvältä hieholta voi vaatia”. Nämä sanat varmasti parhaiten kertovat minkälaisesta eläimestä on kyse – mitään ylisanoja ne eivät ole, sillä Empiiren sukua taaksepäin tutkittaessa löytyy sieltä kestäviä ja todella korkeatuottoisia sekä hyvärakenteisia emiä. Empiiren emä Kurhilan Ympyrä on luokitettu AF-VG86 ja sen toinen tuotoskausi tulee olemaan yli 11000 kg, emänemä K.R.Temmari on parhaana vuotenaan lypsänyt yli 14000 kg. Ympyrä on moninkertainen näyttelyvoittaja, joka on luokkavoittojen lisäksi napannut

20

Kurhilan Potter Empiire emänsä Kurhilan Ympyrän kanssa Sale of Stars-kehässä. Kuva: Jari Ahlholm

Champion-tittelit sekä Muurikissa vuonna 2010 että nyt rodun vuosinäyttelyssä Ayrshire Winter Showssa. Empiire muistuttaa suuresti emäänsä. Se on

kookas, suoraselkäinen ja kaikin puolin raamikas hieho, jonka sukutaustalla varustettu yksilö kelpaisi varmasti karjaan kuin karjaan. Toivotamme Empii-

relle ja sen uudelle omistajalle menestyksekästä tulevaisuutta ja uskoakseni tapaamme heidät tulevissa näyttelyissä. Laura Laiholahti


1/2012

Ayrshire-lehti

21


Ayrshire-lehti

1/2012

Esittelyssä Ayrshirevuosinäyttelyn tuomarit Karin Svensson, Ruotsi

Kuva: Kirsi Teiskonlahti

Kun sain tehtäväksi eurooppalaisen junnutuomarin hank-

kimisen talvinäyttelyyn, päähäni pälkähti oikeastaan vain

Karin Svensson from Sweden was judging Junior Handler classes in Ayrshire Winter Show this year. She is 23 years old and comes from Hjärtrerum farm where they have 200 cows and three milking robots. Half of their cows are Ayrshires. Karin has been in Finland ten years ago when her father, Urban Svensson, was judging Ayrshire Show in Hämeenlinna. Then Karin took part in Junior Handler class and became Junior Handler Champion. She has been very active in cattle shows already for 12 years now and this was the third time when she was judging Junior Handler and the first time in Finland. She was of course nervous before the show but everything went perfect and she was very surprised how skilled all the competitors were. Karin thinks that now we have very different kind of Ayrshire cow in Finland than ten years ago. She thinks that now our Ayrshires are very high level and the combination with Finnish Ayrshire and Canadian Ayrshire is unbeatable! In the herd visits Karin liked Potter daughters the most. She says that 22

yksi nimi: Karin Svensson, ja ilokseni hän suostui lähtemään Suomeen tuomaroimaan. Ensimmäiset muistikuvani Karinista, kuten varmaan monella muullakin kasvattajalla, ovat Hämeenlinnan Farmarista vuodelta 2002. Tuolloin kilpailin itse ensimmäistä vuottani junnukehissä ja muistan, miten minulle kerrottiin näyttelypaikalla, että paikalla on ayrshiretuomari Urban Svenssonin tytär, joka osallistuu myös junnukilpailuihin. Kyseisessä näyttelyssä Karin kilpaili Huit-

tien Bella-nimisellä hieholla mainioin tuloksin: luokkavoitto ja Junior Handler Champion! Talvinäyttelyssä 23-vuotias Karin tuomaroi Junior Handlereita kolmatta kertaa, tosin ensimmäistä kertaa Suomen kamaralla. Hän oli todella vaikuttunut junnujen tasosta ja sanoi, että tuomarointi ei ollut mitenkään helppo homma. Karin on itse harrastanut junnutoimintaa 12 vuoden ajan ja käy edelleen aktiivisesti näyttelyissä. Karinin kotitilalla on kolme

maybe they don’t milk much as first calvers but they are big, have very good udders and feet and legs and she believes that Potter daughters will win many Champion ribbons when they have calved three times or more. At the Hjärterum farm they use at the moment lots of Burdette semen and also some Oblique and Bendig together with older bulls. They also have three herd bulls by Poker from the Sarah and Hjärta families. Many cows from these two families have been imported to Finland also. In Rounio herd Karin saw Hjärterum Trident Saga and in the Winter Show she lead Joukolan Viennetta in the ring. Viennetta is daughter of Hjärterum Rosetti ET. At the moment Karin’s favorite bull is Burdette and they have many good cows by Pat Laro, Jerry, Trident, Kellogg and herd bulls which are from Betty3 and Kellogg at Hjärterum farm. Karin herself works at Leif Larsson’s farm at the moment. Huge thanks to Karin for judging the Junior Handler Show and welcome to Finland again!


1/2012

Lelyn lypsyrobottia ja noin 200 lehmää, joista puolet on ayrshire-rotuisia. Tällä hetkellä tilalla käytetään paljon Burdetten siementä sekä vanhoja sonneja. Jonkin verran siementä on myös Obliquesta ja Bendigistä. Tilalla käytetään lisäksi kolmea pokerilaista tilasonnia, Sarah- ja Hjärta-perheistä. Karinin oma sonnisuosikki on tällä hetkellä Burdette, van-

Ayrshire-lehti

hoista sonneista hyvää jälkeä ovat jättäneet lisäksi Pat Laro, Jerry, Trident, Kellogg ja omat tilasonnit Betty 3:sta ja Kellogista. Karin itse työskentelee Leif Larssonin tilalla. Näyttelyn jälkeen Karin kiersi Yvesin mukana tiloja aina tiistaihin asti. Erityisen mielissään hän oli siitä, että näki heiltä aikoinaan Suomeen myytyjä eläimiä ja näiden jälkeläisiä.

Yksi kohokohdista oli varmasti Sagan näkeminen Rounion karjassa ja Hjärterum Rosetti ET:n tyttären, excellentiksi luokitetun Joukolan Viennettan kehässä esittely. Vietin itse useamman päivän Karinin seurassa. Ehdimme juttelemaan melkein kaikesta maan ja taivaan välillä ja sain taas uuden, todella hyvän ystävän lisää. Alustavasti olemme-

kin jo Karinin kanssa sopineet, että hän voi tulla uudelleen Okran aikaan Suomeen. Tuolloin tarkoituksena on näyttelyn lisäksi käydä muutamalla tilavierailulla ja tutustuttaa Karin taas uusiin suomalaisiin karjoihin. Vielä kerran suuret kiitokset Karinille! Kirsi Teiskonlahti

Linda Hanson, USA

Kuva: Jari Ahlholm

Vuosinäyttely on rodun suurin katselmus, johon yhdistys panostaa paljon niin työtä kuin varojakin. Se on myös tasoltaan erittäin korkea ja tapahtumana maailmalla huomattu ja tunnustettu. Kutsu näyttelyn tuomariksi esitettiin tänä vuonna USA:n ayrshireyhdistykselle. Talven kylmimpään aikaan Suomeen saapui Minnesotan pohjoisosissa asuva Linda Hanson, jolle kireä pakkanen ei onneksi ollut järkytys. Siihen on totuttu, sanoi Linda, jonka mukaan kotopuolessa oli jo ollut kertaalleen -30 astetta

pakkasta tänä talvena. Linda Hanson on US Ayrshiren hallituksen jäsen ja myös puheenjohtaja jalostuskomiteassa. Minnesotassa, Goodridgen kaupungissa lähellä Kanadan rajaa, Linda ja miehensä Mike yhdessä kolmen poikansa, Davidin, Matthewin ja Stevenin, kanssa viljelevät noin 1300 hehtaarin tilaa, jossa kasvaa suomalaisen tuntuisia kasveja, kuten ohraa ja vehnää. Heinäkasvina on sinimailanen ja myyntikasvina soija, josta siellä on käytössä pohjoisiin olosuhteisiin jalostetut lajik-

keet. Perheeseen kuuluu myös aikuinen tytär, joka asuu jo muualla. Mittavan viljelyksen lisäksi tilalla on 50 lehmän ayrshirekarja kasvattajanimellä Good-Vue-Ayr. Perheen pojista kaksi harrastaa koripalloa erittäin aktiivisesti ja vanhemmat pyrkivät olemaan aina kun mahdollista seuraamassa poikien pelejä. Linda ja Mike harrastavat moottorikelkkailua ja moottoripyöräilyä. Ennen perheen perustamista Linda oli järjestyksessä toinen nainen USA:ssa, joka toimi keinosiemennysyhtiön sonnianalyytikkona ja hankki sonnivasikoita testattavaksi. Sonnianalyytikkona työskennellessään hän tapasi Mike Hansonin ja vuonna 1989 hän jätti työnsä ja meni naimisiin Miken kanssa ja muutti tämän kotitilalle. Lindan oma kotitila on itäisessä Iowassa, Madisonin lähistöllä, ja Lindan isä olikin muutama vuosi sitten kuljettamassa suomalaisia ayrshirekasvattajia tilakäynneillä World Dairy Expon aikana.

Kotitila on edelleen Lindan suvun omistuksessa. Good-Vue-Ayrin tilalla aamunavetalle lähdetään yleensä kello viideksi ja yleensä Linda ja Mike hoitavat aamulypsyn kahdestaan. Iltalypsy aloitetaan puoli viideltä. Tilan pidon ohessa ja harrastusten lisäksi Linda ja Mike ehtivät lisäksi osallistua monenlaisiin luottamustoimiin. Tila on pyritty kehittämään toimivaksi ja pitämään paikat kunnossa, mutta mitään huippumoderneja laitteita siellä ei ole. Tilan karjakoko on melko pieni, kun Minnesotassa lypsykarjat ovat keskimäärin 100 lehmää tai ylikin. Toki kasvinviljelystä saaadaan perheelle kaivattuja lisätuloja. Maidontuotanto ja jalostuseläinten myynti ovat kuitenkin isäntäparin sydäntä kaikkein lähinnä. Linda arvostaa erityisesti vahvoja lehmiä ja hiehoja ja tämäntyyppiset eläimet hän poimikin lähes poikeuksetta kärkipäähän Talvinäyttelyssä sekä hieho- että lehmäluokis23


Ayrshire-lehti

1/2012

Uutuus: Ensirehu vasikoille

”Startti Myslissä on pötsiä rakentavaa voimaa”

”Startti Myslin avulla vasikat oppivat varhain väkirehun syöntiin ja ne kehittyvät nopeasti ja turvallisesti märehtijöiksi. Vasikat kasvavat paremmin kuin aikaisemmin.” - Pauli Johansson, Heinävesi maidontuottaja / Osuuskunta ItäMaito

Vasikan pötsi, 6 viikkoa, maito-vilja -ruokinta.

Vasikan pötsi, 6 viikkoa, Startti Mysli -ruokinta.

Startti Myslissä on kaikki. Se korvaa muut väkirehut. Ensimmäisten viikkojen aikana lisäksi tarvitaan vain vettä ja karkearehua vapaasti. Mitä ennemmin vasikka oppii syömään Startti Mysliä, sitä turvallisemmin se voidaan vierottaa juotolta. Nyt saatavana kaikista meijereistä. Lisätietoja: www.valio.fi/Startti, puh. 010 381 2639

24

sa. Aiemmin hän on toiminut tuomarina paitsi kotimaansa alueellisissa ja kansallisissa näyttelyissä, myös Australiassa ja Ruotsissa. Talvinäyttely oli hänelle ensimmäinen tilaisuus vierailla Suomessa. Linda mainitsee suosikkisonnikseen Palmyra Tri-Star Burdeten, jonka täyssisar Palmyra Tri-Star Bethany-ET asustaa nykyisin heidän tilallaan. Bethany on luokitettu EX-91. Toinen Lindan suosikkisonni on Riggins ja Linda harmittelikin, ettei onnistunut saamaan sitä enempää, kun suomalaiset ehtivät

ostaa siitä niin paljon annoksia. Ayshirejalostus on turvattu Good-Vue-Ayrin karjassa myös seuraavan sukupolven osalta, sillä yksi Lindan ja Miken pojista on suuntautumassa alalle ja harjoittelee parhaillaan Palmyran tilalla. Oli kunnia saada Linda tuomaroimaan Talvinäyttelyyn ja tutustua häneen. Toivottavasti näemme hänet Suomessa vielä uudelleenkin! Mirja Koljonen ja Minna Kotila

The judge to the Ayrshire Winter Show 2012 came from USA. Linda Hanson flew to Finland from northern parts of Minnesota state and luckily she had already been used to very cold weather this winter in her home country. Linda Hanson serves on the US Ayrshire Breeders Association’s board of directors and she is also the chairwoman of the breeding committee. Together with her husband Mike and their sons David, Matthew and Steven they farm 2000 acres in Goodridge. They are raising and selling soybeans and they also raise alfalfa, barley and wheat for feed to the cows. They have about 50 Ayrshire cows with the prefix Good-Vue Ayr. Two of their sons play basketball and parents’ hobbies include snowmobiling and riding motorcycles. Linda was the second woman in the US who worked as a sire analyst with a dairy artificial insemination company. Among her duties was arranging for special matings of genetically superior cows to produce sons for her organization. When she met Mike Hanson she left her job as a sire analyst to marry Mike and moved to his home farm in 1989. Linda is from eastern Iowa where her family is still farming their dairy farm. Linda’s father was driving a group of Finnish Breeders when they were at World Dairy Expo a couple of years ago. Linda has judged local, state and national dairy shows and she has also judged Ayrshires in Australia and Sweden. During the Winter Show she was in Finland for the first time. Linda said that one of her favourite bulls is Palmyra Tri-Star Burdette, whose full sisters Palmyra Tri-Star Bethany-ET EX91 is on their farm. Other Linda’s favourite bull is Palmyra Poker Riggins and she complained, with a smile, that she didn’t get enough semen because so much Riggins semen was exported to Finland. The Ayrshire breeding is continuing in the Good-Vue-Ayr farm because at least one of Linda’s and Mike’s sons in continuing farming and is at the moment training at the Palmyra farm. It was a real honor to have Linda judging our Winter Show and it was a pleasure to meet her. We hope that we will see her in Finland again!


0911_Finland.qxd:Layout 1/2012

1

9/23/11

7:53 AM

Ayrshire-lehti

Page 1

by, EX 92 arms Wilton Lib 2007 Dam: Covey-F Jr. 2 Year Old08 an ric me l-A Al Old 20 Reser ve an Jr. 3 Year HM All-Americ

Libby’s Lochinvar

Spring-Vale Burdette Apple 1st Fall Calf at 2009 All American Dairy Show

Ronn-Ayr Burdette Ginny, VG 87

Grace Valley Burdettes Wilma 5th

Bar-Vue Burt Sara

Ski-Pal Burdette Hannah

Ronn-Ayr Burdette Gentle

Dam

Product of the U.S.A.

25


Ayrshire-lehti

1/2012

Animal Photography Lucinda Morgan – ammattina lehmien valokuvaus Kuvat ovat arvokasta markkinointimateriaalia keinosiemennysyrityksille, yksittäisille karjanomistajille sekä Englannissa yleisille ja suosituille karjan myyntitapahtumille. Alan ammattilaisia on Euroopassa kuitenkin vain muutamia, joten lehmäkuvauksen oppiminen on ainutlaatuinen projekti. Tärkeintä on tuntea lehmät. Kamerat ja tekniikka tulevat sen jälkeen. Huippukuvaaja näkee lehmästä, miltä se voi näyttää parhaimmillaan ja sen kuvan hän yrittää vangita. On myös ymmärrettävä lehmän psykologiaa. Eri lehmät reagoivat eri lailla ympäristöönsä ja ihmisiin. Kuvaajan on seurattava lehmän käyttäytymistä ja ohjattava avustajat toimimaan

Lucinda Morgan on tehnyt työtä lehmien parissa koko nuoren ikänsä. Kotitilalla oli lypsykarjaa ja varhain opitut taidot lehmien esittelyssä ja klippauksessa muuttuivat vähitellen ammatiksi. Ennen kuvaajaksi kouluttautumista Lucinda klippasi ja valmisteli eläimiä päätyönään. Muutama vuosi sitten Lucinda suuntautui karja-alalla uudelleen ja lähti opiskelemaan ammattimaista lehmien valokuvausta. Kuvaus opitaan alan mestareilta ja Lucinda matkusti vanhemman kollegan apulaisena toista vuotta kuvaamassa lehmiä eri tarkoituksiin. niin, että eläin saadaan mukaan yhteistyöhön. Lehmän kuvaus voi näyttää sivullisesta todelliselta hiusten halkomiselta, joka vielä maksaa paljon. Sitä se onkin, mutta onnistuneita lehmäkuvia eli potretteja voi

käyttää ja julkaista uudelleen ja uudelleen, niillä puolihyvillä ei tee juuri mitään. Ennen kuin Lucinda painaa kameran laukaisinta, on töitä tehty lehmän kanssa tunti jos toinenkin. Huolellinen eläinten

Lucinda Morgan kuvaamassa Jari ja Anu Ahlholmin luona lokakuussa 2011. Kuva: Jari Ahlholm

26

pesu aloittaa kuvauspäivän. Sitten kuivatellaan puhtailla oljilla ja annetaan mieluista rehua, jotta lehmä syö hyvin ja täyttää mahojaan. Kuivunut karva klipataan ja taas lehmän annetaan lepäillä ja rentoutua ennen kuin viimeiset silaukset eli valkoista talkkia ja kiiltoa laitetaan karvaan ja nahkariimu päähän. Kun lehmän mahat ovat täynnä ja se on hyvin levännyt, sen kanssa on paremmat edellytykset onnistua kuvaustilanteessa. Lucinda valitsee kuvaupaikan siten, että kuvattava lehmä kuulee muiden lehmien ääniä, mutta ei näe niitä. Mihinkään pellolle, kauemmaksi navetasta hän ei mielellään lähde kuvaamaan. Ero karjakavereista tekee lehmästä hermostuneen, ja hyvän kuvan saaminen on kovan työn takana. Kun valmista kuvaa katselee, on tilanne sama kuin elokuvissa. Kuvan taustalla, mutta ei näkyvissä, on todellisuudessa useita avustajia kuvaajan lisäksi. Ja kun kuva on onnistunut, voi koko porukka antaa hyvin ansaitut aplodit itselleen ja lempeät taputukset pääosan esittäjälle. Kyllä lehmä on kaunis eläin! Kun Lucinda Morgania pyydettiin kuvaamaan Talvinäyttelyyn, se tarkoitti kokonaisen studion rakentamista jo ennestään ahtaisiin tiloihin. Studion seinäelementit tehtiin paikan päällä Lucindan antamien mittojen mukaan. Valaistusta varten vuokrattiin huikean kalliit valot, studion sisälle tuotiin värjättyä purua ja


1/2012

Ayrshire-lehti

Lucinda Morgan comes from a dairy farm and has worked with cows all her life. Before she started photographing animals she showed and clipped cows. Now she has photographed animals for a couple of years. Lucinda is from England and she came to the Ayrshire Winter Show to take high quality portrait photos. She photographed 50 cows and heifers during two days with her team which included her fiancee Ben (making the noise), Aaro Koljonen (holding heads), Anu Ahlholm (holding tails), Veli Ikkeläjärvi and Markus Koljonen (taking care of the legs) and Heli Teiskonlahti worked as a photographing secretary.

Kuvaustiimi pääsi lopulta itsekin potrettiin: Ben ja Heli edessä, takana Aaro, Anu, Veli ja Markus. Kuva: Lucinda Morgan

Anu haki näyttävät koristekasvit taustalle. Lucinda toi vielä taustakankaan tullessaan ja niin oli paikka valmiina. Ja valmista

tulikin, sillä kahden päivän aikana kuvattiin 50 lehmää tai hiehoa. Hienosta tuloksesta on kiittäminen rautaista tiimiä

eli Lucindan kihlattu Ben oli äänimiehenä, päätä pitämässä Aaro Koljonen, hännässä Anu Ahlholm sekä jaloissa Veli Ik-

keläjärvi ja Markus Koljonen. Kuvaussihteerinä toimi Heli Teiskonlahti. Mirja Koljonen

Majaniemen Ayrshire Heli ja Antti Teiskonlahti • Kyrönlahdentie 923, 39340 Karhe puh. 040-593 8738 • www.teiskonlahti.net

Majaniemen Show Ilo

Majaniemen Ihana ET

i.Kellcrest Showstar ET e. Riemu AF-G76 ei. Suontaan Jehta ET AWS 2012 Summer calf-luokassa 2. Reserve Junior Champion

i.Tri-Star Reality e. Majaniemen Unelma AF-VG85 ei. Birghdale Copper AWS 2012 Intermediate yearling-luokassa 1.

Majaniemen Ihanne ET i.Tri-Star Reality e. Majaniemen Unelma AF-VG85 ei. Birghdale Copper AWS 2012 Intermediate yearling-luokassa 2.

Myytävänä Ihanan ja Ihanteen täysveli Majaniemen

Jalo ET, s. 12.2.2012

27


Ayrshire-lehti

1/2012

Ulkomaisten vieraiden mietteitä AWS:sta

Ayrshire <3 Karin Svensson oli tuomarina Talvinäyttelyn Junior Handler – luokissa. Sen jälkeen hän teki tilavierailuita yhdessä luokittaja Yves Charpentierin kanssa. Pyysimme Karinia kertomaan kokemuksiaan Suomen vierailusta ja suomalaisesta ayrshirestä. Olin Suomessa viimeksi kymmenen vuotta sitten. On hienoa saada nähdä miten pit-

källe olette sillä aikaa päässeet lehmienne jalostuksessa. Ja sen olette todellakin tehneet! Lehmissä Suomessa ja Kanadassa ei ole suuria eroja. Se osoittaa, mitä määrätietoinen jalostus saa aikaan. On mahdollista saada näitä fantastisia ayrshireja joka puolelle maailmaa! Verrattuna kymmenen vuoden takaiseen sanoisin, että Suomessa on nyt aivan erilainen ayrshire. Ne eläimet, jotka sain nähdä Ayrshire Winter Show’ssa olivat hyvin korkeatasoisia. Sain myös nähdä jonkin verran vanhaa suomalaista ayrshireä. Sellaisia lehmiä,

joilta ayrshiret näyttivät 20-30 vuotta sitten. Rakastan niitä! Ei ole mitenkään epätavallista, että lehmä täyttää 20 vuotta ja on lypsänyt satatuhatta kiloa maitoa. Sellaisia minäkin haluan saada! Olen sitä mieltä, että suomalaisesta ayrshiresta yhdessä kanadalaisen aineksen kanssa tulee voittamaton yhdistelmä.

Junior Handler tuomarina

Tuomaroin nyt kolmatta kertaa Junior Handleria. Ensimmäistä kertaa Suomessa, joten minua jännitti kunnolla

ennen tuomarointia. Mutta jännittäminen on useimmiten positiivinen asia, sillä se parantaa suorituskykyä. Olen joka tapauksessa tyytyväinen siihen, miten tuomarointi meni. En ollut oikein varautunut siihen, että kaikki olisivat niin fantastisen taitavia! Onnistuminen kehässä vaatii paljon harjoittelua kaikilta. Vasikoiden treenaaminen ei ole mitenkään helppoa, useimmiten lehmät ovat rauhallisempia ja yhteistyökykyisempiä. Valitettavasti valtaosa hiehoista oli vähän ”varpaillaan”. Mutta näen asian niin, että tarvitaan vielä

Ayrshire <3 Det var tio år sedan jag var i Finland sist, kul att få se hur långt ni har kommit i er koavel. Och det har ni verkligen gjort! Det var inte så stor skillnad på korna i Kanada och Finland, det visar vad målmedvetenhet gör! Det är möjligt att få dessa fantastiska Ayrshires över hela världen! Jämfört med för tio år sedan kan man nästan säga att det är en helt annan Ayrshire i Finland nu. De djuren jag fick se på Ayrshire Winter Show höll väldigt hög klass, mycket roligt! Jag fick också se en del kor av den gamla finska Ayrshiretypen, så som de såg ut för 20-30 år sedan, och jag älskar dem! Att de blir 20 år gamla och mjölkar 100 ton är inget ovanligt, precis vad jag vill ha! Finsk Ayrshire tillsammans med kanadensisk blir enligt mig en oslagbar kombination! Det var tredje gången jag dömer junior handler, första gången i Finland, så jag var ordentligt nervös innan. Men att vara nervös är oftast positivt, det höjer prestationsförmågan, och jag är i alla fall nöjd med hur det gick. Jag var inte riktigt beredd på att alla skulle vara så fantastiskt duktiga! Det är tydligt att det läggs ner massor av jobb på allt. Träning av kalvar är ingen lätt sak, oftast är ju kor lugnare och mer tillmötesgående. Tyvärr var de allra flesta kvigor lite ”på tårna”, men som jag ser det så behövs det en ännu duktigare visare för att få fram det bästa ur en bråkig kviga! I slutändan måste man ändå prioritera träningen, men man ska aldrig ge upp i ringen för att kvigan inte är perfekt! Det som bedöms är ju hur du visar upp kvigan, inte hur den visar upp sig! På gårdsbesöken som jag gjorde med Yves Charpentier fick jag se massor av olika kor. Gamla finska härstamningar, nytt finskt, kanadensiskt och en del svenskt. Jag har ju i början redan nämnt vilka som är mina favoriter, men det som gjorde 28

mig mest förvånad var Koljonens Orraryd-kor. De var de bästa jag har sett efter den tjuren! Jag var på ca 10 gårdar och efter vad jag sett på utställningen så kan man sammanfatta det hela med att det var väldigt blandade kotyper. Min absoluta favorittjur är ett lätt val, Potter! Jag vill ha en stor, mjölktypad ko med grundt juver och superben. Produktionen kommer efter ett par år på Ayrshires, skulle de mjölka lite för lite på första laktationen, som Potter-döttrarna tydligen gör, så blir jag inte orolig för det! Röda kor växer och utvecklas saktare än svarta, så är det bara. Jag tror att championkorna de närmaste åren kommer att vara efter Potter, kanske inte som yngre kor, men när de blir 3ekalvare och äldre. Det var första gången jag åkte med en kanadensiskt bedömare och fick se hur de jobbar. Jag som är van vid det svenska bedömningssättet, som jag inte ska prata mer om såhär, blev ganska chockad över hur snål han var med poängen! 83 poäng och ni blev hur lyckliga som helst, min ko har också 83 poäng och jag blev jätteledsen. Stor skillnad! Nu är jag medveten om hur många överbedömda kor vi har här, jag tror på det Yves sa om att man inte ska sätta mer än 85 på yngre kor. Vad som helst kan hända med en ko på ett år! Jag är väldigt glad att jag fick den här möjligheten att åka med Yves, har lärt mig hur mycket som helst! Tack för att jag blev inbjuden till er, det var väldigt kul att komma till Finland och jag hoppas att vi ses fler gånger! Karin Svensson, Hjärterum


1/2012

Ayrshire-lehti

Ulkomaisten vieraiden mietteitä AWS:sta taitavampi esittelijä saamaan esille parhaat puolet hankalasta hiehosta. Niitä täytyy treenata enemmän. Mutta kehässä ei saa ikinä luovuttaa, vaikka hieho ei olisikaan ihan täydellinen. Sitä arvostellaan, miten sinä esittelet hiehon, ei miten hieho esittelee itsensä!

Luokitusta seuraamassa tilavierailuilla

Tilavierailuilla, jotka tein yhdessä Yves Charpentierin kanssa sain nähdä paljon erilaisia lehmiä. Vanhoista suomalaisista polveutuvia, uusista suomalaisista, kanadalaisista

ja jonkin verran ruotsalaisista. Kerroin jo alussa millaiset lehmät ovat minun suosikkejani, mutta Koljosen Orrarydiläset lehmät hämmästyttivät minua eniten. Ne olivat parhaita mitä olen nähnyt kyseisestä sonnista! Tilavierailuilla ja näyttelyssä näin hyvin erilaisia lehmätyyppejä. On helppo valita ehdoton suosikkisonnini; Potter! Haluan suuren, lypsytyyppisen lehmän laakautareella ja superhyvillä jaloilla. Potterin tyttäret lypsävät yleensä liian vähän ensimmäisellä laktaatiolla, mutta en ole siitä huolissani, sillä ayrshirellä tuotos tulee vasta muutaman vuoden jälkeen. Punaiset leh-

mät kasvavat ja kehittyvät hitaammin kuin mustat, niin se vain on. Luulen, että lähivuosina Champion-lehmät tulevat olemaan Potterista. Ei ehkä vielä nuorina lehminä, mutta sitten, kun ne ovat kolmesti tai useamman kerran poikineita. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun matkustin kanadalaisen luokittajan kanssa ja sain nähdä miten he työskentelevät. Olen tottunut ruotsalaiseen luokitustapaan ja olin melko shokissa kuinka nuuka Yves oli pisteiden kanssa. 83 pistettä ja te olette mahdottoman onnellisia! Jos oma lehmäni saisi 83 pistettä, olisin todella pettynyt. Iso eroavaisuus! Nyt

olen tietoinen siitä, miten paljon liian hyvin luokitettuja lehmiä meillä on täällä Ruotsissa. Uskon siihen, mitä Yves sanoi, että nuorelle lehmälle ei saa antaa enempää kuin 85 pistettä. Mitä tahansa voi tapahtua lehmälle vuodessa. Olen todella iloinen, että sain tämän mahdollisuuden matkustaa Yvesin kanssa, se opetti minulle todella paljon! Kiitos, että sain kutsun tulla Suomeen. Oli todella mukavaa tulla ja toivon, että näemme vielä monta kertaa! Karin Svensson, Hjärterum

Sydämenlämpöinen Kertomus Jääkylmästä Seikkailusta Suomessa Keskiviikko 1. helmikuuta 6.00 aamulla

Kun olemme varmistaneet, että kaikki on kunnossa ja valmiina tilamme työntekijöitä varten, sillä Hollannissa on vallinnut kylmä sää, lähdemme veljeni kanssa matkaan kotoa Schipholista. Yleensä näin aikaisin aamusta Amsterdamin suuntaan on todella kova liikenne. Normaalisti matkaan menee vain kaksi tuntia, mutta joskus voi juuttua ruuhkaan. Mutta tänä aamuna matka sujuu nopeasti ja olemme perillä lentokentällä ajoissa. Syömme vähän aamiaista, juomme kahvit ja sitten onkin jo aika mennä lähtöselvitykseen. Lennämme Finnairin lennolla Helsinkiin ja sieltä meillä on jatkolento Tampereelle. Sää on kirkas ja tuuleton, joten lento on rentouttava. Lennon aikana ehdin lukea kirjaa ja ottaa

Eräs Etelä-Afrikassa ayrshirekarjan kanssa työskennellyt oli vakuuttunut ayrshirerodun kestävyydestä ja hän antoi meille vinkin, että kannattaisi lähteä katsomaan ayrshirelehmiä Suomeen. Otimme yhteyttä Minna Kotilaan ja ilahduimme kutsusta saapua Talvinäyttelyyn. nokoset. Huomaan, etten ole puhunut toisen vierustoverini kanssa mitään tervehtimisen jälkeen. Hän osoittautuu myös hollantilaiseksi. Kerron hänelle olevani viljelijä ja kerron myös tulevaisuudensuunnitelmista tilallamme ja että olemme menossa Suomeen katsomaan lehmiä. Hän on freelance -kuvaaja, mutta nyt hän on matkalla kolmen ystävänsä kanssa Japaniin mestariluokan samurai-otteluun (uskoisin että hänellä ei kuitenkaan ollut miekkaa mukanaan). No, jokaisella meistä on omanlaisensa haasteet. Suunnilleen

viideltä iltapäivällä olemme Tampereella ja menemme hakemaan vuokra-automme. Kestää hetken saada auto riittävän lämpimäksi ja ikkunat sulaksi. Katsoessamme lämpömittariin syykin selviää: -18. Jännittävää! Tiellä on hieman lunta, mutta ajokeli on muutoin hyvä ja liikennettä ei ole juuri lainkaan. Ajaessamme illan hämärtyessä kohti Seinäjokea toivomme sormet ristissä, ettemme törmäisi peuraan tai hirveen. Saavumme kuitenkin turvallisesti Seinäjoelle noin kello 8 illalla. Löydämme itse hotellin alapuolella olevan

parkkihallin, jossa on vain 6 astetta pakkasta. Varaukset oli tehty etukäteen, joten noudamme vain avaimet huoneeseen ja käymme jättämässä sinne tavaramme ja lähdemme syömään. Puoli kymmeneltä laitamme herätyksen aamuksi ja sammutamme valot.

Torstai 2. helmikuuta

Aamiainen hotellissa. Katselemme kadulle ja tulemme siihen tulokseen, että ulkona on melko kylmä. Veljeni tarkistaa Seinäjoen sään netistä ja kyllä, -23. Katsomme karttaa ja laskeskelemme, että Areenaan on noin 20 minuutin kävely ja koska emme halua paleltua päätämme mennä autolla. Areena on aika helppo löytää ja huomaamme, että täällä on jotain lehmäaktiviteettia. Kello on yhdeksän aamulla. Ilmassa 29


Ayrshire-lehti

1/2012

Ulkomaisten vieraiden mietteitä AWS:sta on jännitystä ja myös hajua, puunattuja lehmiä, heinää ja hyörinää. Tapaamme Minnan ja hän esittelee meidät Mirja Koljoselle. He miettivät mitä tekemistä keksivät hollantilaisille. Meitä vähän vaivaa häiritä näyttelyjärjestelyjä, mutta Mirja soittaa muutaman puhelun ja niin lähdemme matkaan lumen keskelle tilavierailuille. Hetken päästä, ajaessani autoa, kysyn Mirjalta mitä mieltä hän on ajamisestani ja pyydän häntä kertomaan, jos ajan hänen mielestään liian kovaa. “Ajat ihan liian hiljaa”, on hänen vastauksensa ja minä (tosimies) pakotan itseni painamaan enemmän kaasua. Opin nopeasti ja kovaa ajaminen näyttää olevan ainoa keino päästä minnekään. Hämmästelemme kuinka vaikeissa olosuhteissa kaikilla vierailutiloilla joudutaan toimimaan, kun näemme auton lämpömittarin lukeman, -32. Olemme todella positiivisesti yllättyneitä kaikesta vieraanvaraisuudesta ja tiedoista, joita meille jaetaan. Kiitos teille kaikille. Saamme hyvän käsityksen myös suomalaisesta maaseudusta ja Mirja kertoo meille ayrshirerodusta ja jalostuksesta. Palaamme turvallisesti takaisin Seinäjoelle iltapäivällä.

Perjantai 3. helmikuuta

Koska emme enää palele emmekä pelkää kylmää säätä, päätämme kävellä Areenaan aamulla. Kisa kehässä on jo alkanut. Liikumme ympäriimme ja yritämme saada parhaan näköalan kehän tapahtumiin. Yritän pysyä tuomari Hansonin kyydissä hänen laittaessaan lehmiä järjestykseen, mutta hetken päästä joudun myöntämään, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta kommentointien ja perusteluiden seuraaminen on minulle vielä vaikeampaa. Siksi aplodit Minnalle hänen käännöstyöstään. Herra Charpentier on 30

set Minnalle ja Mirjalle meille uhraamastanne ajasta.

Sunnuntai 5. helmikuuta

Hollantilaiset veljekset Berend Jan ja Bouke Durkin Wilms.

itse rauhallisuus ja laittaa kaikki oikeille paikoille lopullisessa rivissä. Huomaamme, että kisan henki on ystävällistä ja jokainen auttaa kaveria, kun on tarvetta. Se on kuin perhetapahtuma. Näyttelyn edetessä näemme enemmän ja enemmän ayrshireja kulkevan ohi. Hienoja lehmiä, tykkään myös niiden väristä. Jopa tällaiset pienet yksityiskohdat voivat olla tärkeitä tulevaisuuden imagollemme. Entä Champion lehmä? Mitä voisin sanoa; ei sitä lehmää voi jättää huomioimatta. Itse olisin halunnut sen olevan hieman lypsytyyppisempi. Samalla tajuan, etten ole asiantuntija, joten sekin voi olla liian paljon sanottu. Päivän lopuksi saamme nähdä vielä herefordeja. Luonnonvoimaa, vaikuttavaa! Kaivelen muististani sitä kertaa, kun olen viimeksi osallistunut näyttelyyn jalostajana/omistajana. Ymmärrättehän, että emme ole niinkään jalostajia vaan meille jalostus on enemmänkin vain yksi päivittäinen askare eli lehmän ominaisuuksien parantamista valitsemalla hyvät arvostelut omaava sonni. Eivätkä hyvätkään arvostelut aina ole takuu onnistumiselle. Siitä huolimatta, että jalostusorganisaatiot ovat tehneet yhteistyötä Hollannissa vuosikymmenet, emme ole saaneet parannusta lehmien keskipoikimakertaan. Tällä hetkellä monissa tutkimuksissa yritetään selvittää johtuuko tämä eläinai-

neksesta, managementista vai navettaolosuhteista. Meidän mielestämme se johtuu vähän kaikista edellä mainituista, mutta kaikki Hollannissa eivät ole kanssamme samaa mieltä. Osallistuminen iltajuhlaanne eli Breeder’s Partyyn kruunasi hienon päivän.

Lauantai 4. helmikuuta

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdemme Areenaan viimeistä kertaa. Näemme väsyneitä kasvoja, mutta se ei ole välttämättä edellisillan juhlien syytä. On lasten vuoro. Minulla ei ole lapsia, mutta täytyy myöntää, että kun katselee pienimpiä nuoria taluttamassa kaksi kertaa itseään korkeampaa eläintä tehden kaikkeansa saadakseen sen pysymään aloillaan, se on kiehtovaa katseltavaa ja ehdottomasti hatunnoston arvoista. Teemme kierroksen osastoille katsellaksemme kaikkia uutuuksia. Hetken päästä väsymme kiertelemään ja palaamme kehän ääreen katsomaan Showmanship -kehän ratkaisuhetkiä. Tai oikeastaan se on Showwomanship, koska voitto menee leideille. Lopulta kaikki kaunis loppuu ja ensimmäisiä lehmiä valmistellaan jo kotiinlähtöön. Sanomme hei ja hyvästi kaikille teille, jotka tapasimme tai joiden kanssa juttelimme sinä aikana, kun olimme paikalla. Monet kiitok-

Ajelemme päivänvalossa Tampereelle ja nautimme maisemista. Lentosää on täydellinen. Pienestä viivästyksestä huolimatta olemme kotona Schoonebeekissa yhdeksän aikaan illalla. Kiitokset vielä kerran. Toivotamme teille kaikille hedelmällistä karjavuotta.

Lyhyt esittely meistä ja siitä mitä tilallamme on tähän mennessä on tapahtunut

Nimeni on Berend Jan Wilms. Yhdessä veljeni Bouke Durkin (vanhempamme antoivat meille kaksoisnimet, jotta kaikki sedät olisivat tyytyväisiä) meillä on lypsykarjatila Schoonebeekissä itäisessä Hollannissa. Vuoteen 1980 saakka isällämme oli ns. sekatila, kasvinviljelyä ja 45 lypsylehmää. Omistuksessa hänellä oli yhteensä 50 hehtaaria. Vuonna 1980 hän päätti erikoistua maidontuotantoon. Uusi pihatto rakennettiin 140 lypsylehmälle. Hyvästit perunoille ja sokerijuurikkaille. Tila siirtyi meidän omistukseemme 1991. Laajensimme 110 hehtaariin ja 900 000 kilon maitokiintiöön vuoteen 2006 mennessä. Koska maidontuotannon kiinteät kustannukset nousivat koko ajan ja samalla poliittiset päätökset Euroopan maidontuotannon tulevaisuudesta selvisivät, päätimme vuonna 2007 kehittää erilaisen strategian. Tiivistettynä ideamme; vähentää pankkilainojen määrää ja kehittää sellainen tapa tuottaa maitoa, joka riittää tuottamaan voittoa tehdyille investoinneille. Joten myimme 80 hehtaaria maata ja maitokiintiömme ja vuokrasimme navettamme toiselle maidontuottajalle. Vuonna 2015 aiomme


1/2012

Ayrshire-lehti

Ulkomaisten vieraiden mietteitä AWS:sta aloittaa uudelleen maksimaalisella tuotannolla ja sillä välin esittelemme suunnitelmamme kaupungin hallitukselle ja kylämme asukkaille. Yksi osa ideaa on rakentaa uusi, avoin

navetta, jossa on kompostikuivikepohja. Itse asiassa siihen on tarkoitus tehdä vain katto, jotta rakennuskustannukset jäävät alhaisiksi. Puhumme siis ulkoilmanavetasta ja sitä varten

tarvitsemme joka sään lehmiä. Tällä hetkellä testaamme ideaamme pienessä mittakaavassa kahdeksalla lehmällä, joilla on 28 neliömetriä tilaa lehmää kohti vanhassa navetassa.

Kotisivumme ovat työnalla. Googleta: Koelanderij niin löydät lisätietoa.

Ice cold Finnish adventure and heartwarming review Somebody who has been managing an Ayrshire herd in South Africa was impressed by the durability qualities of the Ayrshires. He gave us the tip to look for Ayrshires in Finland . We got in contact with Minna Kotila and were delighted by the invitation. Wednesday February 1th 06.00 in the morning. After making sure that everything is arranged and prepared for our agra-help because it is cold in Holland my brother and I leave our home and family and hit the road for Schiphol. Usually it is very busy towards Amsterdam around this early hour. It is only 2 hours driving but sometimes one really can get stuck. Some extra driving time is always advised. Not this morning and therefore we arrive quite on time at the airport. We have some breakfast and coffee and then it is time for check-inn. Destination: Helsinki, flying with Finnair and from there a connecting flight to Tampere. When the weather is clear and quiet flying is relaxed. Reading a book and taking a short nap time flies and I realize that besides ‘’ hello’’ I didn’t say a word to my other neighbor. He turns out to be dutch too. I tell him about us being farmers and our ideas about future farming development and that we are going to Finland to see cows. His job is freelance photography, but now he is with 3 friends on his way to Japan, to do a masterclass samurai-fighting (he did not have a sword with him I believe). Well, everyone their own challenge. At around five in the afternoon we get to Tampere and collect our car. It takes a while to get sufficient heat and to de-ice windows. After looking at the thermometer we discover the reason: minus 18. Exciting! Despite some little snow the road is pretty passable and there is hardly any traffic. While driving into nightfall we cross thumbs to stay refrained from a close encounter with any deer or moose but we arrive safely at around 20.00 pm in Seinäjoki. We find ourselves a parking lot underneath the hotel (where it is only -6). Reservations were made in advance so we get our keys drop our stuff in the room and go for a quick dinner. At nine-thirty we set our alarm clock and turn-off the lights. Thursday February 2nd Breakfast in the dining room. We have a view at the street and figure it must be quite cold. My brother checks the weather report for Seinäjoki on the internet and yes; minus 23. Looking at the map we calculate that it should be some 20 minutes walking to the Areena. Freezing on our way is not the most appealing thought so we decide to enjoy the luxury and hop in our car. The Areena is pretty easy to discover and we are aware of some cow activity. Nine o’clock in the morning ,

lively excitement in the air, the smell, polished cows, fresh hay, coming and going. We meet with Minna and she introduces us to Mirja Koljonen. The next question is how to keep these two dutchies busy. We feel a little bit uncomfortable interfering the preparations for the show but Mirja makes a few phone calls and off we go into the snow to visit some dairy farms. A little while later, I am driving, I ask her if she is ok with my driving and she should really tell if I am driving too fast. Way too slow is the answer and I (being a real man) force myself to step on the gas pedal. I am learning fast and it turns out to be the only way to get somewhere. We are impressed under what difficult conditions each of the visited farms is being operated. We count -32 on our car thermometer. Pleasantly surprised by all the hospitality and information. Thanks to you all. We get a good impression of the Finnish countryside too and Mirja informs us about Ayrshires and breeding. We return safely to Seinäjoki in the afternoon. Friday February 3rd Having no longer cold feet, we decide to walk to the Areena in the morning. The battle in the ring started already. Moving around we do our best to get a good view on the parading couples. I tried to keep up with judge Hanson in selecting the cows for the right places but after a while I have to admit that it is easier said than done. Even that is not true because for me commenting is even more difficult. Applause therefore for Minna doing an outstanding translation job. Mr. Charpentier is the calmness in person and leads everyone to the final position. We notice that the competition spirit is friendly and everybody is giving a hand when needed. It’s a family affair. While the show goes on we see more and more Ayrshires passing by. Nice cows, I like their color too. Even little details like that could be of importance for our future image. The grand champion? What can I say, one cannot ignore her. Personally I would have liked a little more milk type. Realizing the same time that I’m not an expert that could be already too much said. At the end of the day we were treated with some Herefords. The power of nature. Impressive! I am digging in my memory to recall my last participation in a cattle-contest show as a breeder/owner. You must know, we are not so much into breeding. For us it is more daily practice. To improve the quality of the female with good marks of a bull. Not always a guarantee for success. Despite the efforts of the cooperative breeders organization for the last decades there has not been a big improvement of cow longevity in general in Holland. All kinds of research is going on now to answer the question whether it is a cow-problem, a management or 31


Ayrshire-lehti

1/2012

Ulkomaisten vieraiden mietteitä AWS:sta a housing-problem. We think it’s a bit of everything but not everybody in Holland has the same opinion. Attending your breeders party later on that night was the cream on the pie. Saturday February 4th After a good night sleep we go to the Areena for the final time. We see some worn out faces but that should not be necessarily be a result of the party the night before. It’s kids time. I don’t have kids myself but I have to admit that watching those little young-ones cling themselves to animals twice their height to do an utmost attempt getting them to standstill is fascinating ; hats off! We make a lap to have a look at all the stands investigating new developments. After a while we get tired of strolling and we return to the ring to look at the last part of the Showmanship. Actually is more Showwomanship. Victory to the ladies. Finally there comes an end to all beautiful things and the first cows are already being prepared for the trip home. We say hello and goodbye to those of you that we spoke to or met during the time we were around. Many thanks to Minna and Mirja for investing time in us. Sunday February 5th We drive early at daylight to Tampere and enjoy the surroundings on our way. Flying weather is perfect. Despite a little delay we get back home in Schoonebeek at around 21.00 am. Many thanks again. We wish to all of you a fertile dairy season.

Kuva: Pirjo Nousiainen

32

Introduction and what went on before in a nutshell My name is Berend Jan Wilms. Together with my brother Bouke Durk (our parents gave us double names to please all the uncles) we exploit a dairy farm in Schoonebeek in the middle east of Holland. Until 1980 our father had a so called mixed farm. Arable land and some 45 milking cows. Total land around 50 hectares ownership. In 1980 he decided to go for specialization in milk production. A new cubicle barn was built for 140 cows. Goodbye to the potatoes and sugar beets. He handed over ownership to us in 1991. From that time on we expanded until 110 hectares with 900 tons milk quota in 2006. Since fixed production costs for milk were going up and out of line and at the same time political decisions on European future dairy production became clear, we decided in 2007 to develop a different strategy. Bottom line of our idea; decrease the major part of the bank loans and figure out a dairy system that yields a return on investment. So we sold 80 hectares of land and all the quota and rent out our barn to a colleague. In 2015 we want to start up max production again and in the meantime we presented our plans to the city government and inhabitants of our village. Part of the plan is the construction of a new transparent barn with compostbedding. In fact it should have just a roof to keep building costs low. We speak of an open-air barn and for that we need an all-weather cow. Today we do a try-out on a small scale with 8 cows and 28 m2 per cow free area inside an old barn. Our web-site is under construction. Google: Koelanderij and find some more information. Berend Jan Wilms


1/2012

Ayrshire-lehti

Hyvät lehmät toimivat niin kotinavetassa kuin näyttelykehässäkin ja tuovat iloa jokapäiväiseen työhön!

DES PRAIRIES YTYLIINA ET (Kildare Jerry x Blackaddar BB Kellogg) 5 YEAR OLD COWS / 5-V LEHMÄT-luokan 3.

DES PRAIRIES PRINCESS ET (Des Chamois Poker ET x Royalcroft Brendan) JUNIOR & 2-YEAR OLD HEIFERS / 2-VUOTIAAT HIEHOT-luokan 2.

FAUCHER POKER OPAL ET (Des Chamois Poker ET x Faucher Loto ET) SENIOR YEARLING / SYYSHIEHOT-luokan voittaja!

PÄIVÖLÄN INTOHIMO (Palmyra Poker Riggins ET x Forever Schoon Special K) SUMMER CALF / KESÄVASIKAT-luokan 3.

PÄIVÖLÄN CINDERELLA (Des Chamois Poker ET x Shady Walnut Conn) 2 YEAR OLD COWS / 2-V LEHMÄT-luokan 2.

Tervetuloa tutustumaan!

PÄIVÖLÄN TILA Sahilantie 4, 35820 Mänttä (Jämsä) Jani Kivilahti 045-2732340 Saija Räikkönen 040-7314232

TERVET LO A SEMEX-PÄUIV ÄÄN JA J LOSTUS HUUTOKA AUPPAANEL1ÄIN2.7.2012 Myynniss Pokerin tytt ä mm. Rosayre Gar äriä eminään Faucher Peteth´s Lust EX90 ja r Lulaby EX9 0!!!

33


Ayrshire-lehti

1/2012

Mistä on kestävät lehmät tehty ? Hämeenlinnan Lammilla, Syrjäntaan kylässä, sijaitsee Seppälän tila. Tilaa ovat isännöineet Ulla ja Seppo Riihimäki lapsineen vuodesta 1990. Seppälä on yksi niistä tiloista Suomessa, jossa satatonnareita löytyy useita. Siis menkäämme selvittämään, mistä ne kestävät lehmät on Seppälässä tehty. Pieni navetan laajennus on kohtapuoleen valmis. Seppälässä lisäsiipi navettaan tarkoittaa lisää tilaa nuorelle karjalle ja ummessa oleville lehmille. Navettaa rakennettiin viimeksi vuonna 1993, kun parsinavetta muuttui rakolattiapihatoksi. Silloin tehdyt karsinat eivät enää täytä tämän päivän tilavaatimuksia, ja onhan se kaikille navetassa oleville, sekä

hoitajille että eläimille mukavampaa, että on enemmän tilaa. Kestäviä lehmiä on Seppälästä löytynyt jo vuosikymmenet. Nauta 2/97 kertoo lehmien keskipoikimakerran olevan Seppälässä 3,2 ja alueella 2,5. Tämänhetkinen keskipoikimakerta on 3,8 ja elinikäistuotos 35538 kg. Vuonna 2010 keskipoikimakerta oli peräti 4,2. Poistettujen eläinten elinikäistuotos on Seppälässä 53714 kg, kun se alueella on 25411 kg.

Miten tähän on päästy?

”Kaikki lähtee vasikan ruokinnasta: täysmaitojuotto lähes kolmen kuukauden ikään asti ja lisäksi vasikan täysrehua neljän kuukauden ikään ja tietysti kuivaa heinää ja säilörehua. Neljän kuukauden jälkeen täysrehu vaihtuu rypsiin ja viljaan. Sitten hiehon poikiessa rauhallista etenemistä. Lehmän pötsi ei saisi käydä liian kovilla kierrok-

Seppälän tilan isäntäväki, Ulla ja Seppo Riihimäki. Kuva: Lea Järvinen

silla. Pitäisi olla hallinnan tunne ruokinnassa, hallita tilannetta, sitä voi verrata liukkaalla kelillä ajoon. Hedelmällisyys kertoo lehmän hyvinvoinnista. On kiinnostavaa, miten saa lehmän poikimaan aina uudestaan ja uudestaan. Suhtaudun hieman kriittisesti neuvontaan, tietoa pitää soveltaa ja suodattaa. Kaikki vika ei suinkaan ole jalostuksessa, oma osuutensa kyllä, mutta se ei selitä kaikkea. Perimän osuus utarerakenteesta on 40 %, loppu kuusikymmentä on muuta, kasvatusta ja ruokintaa. On tärkeää, että puututaan häiriötekijöihin nopeasti ja jaksetaan hoitaa, eikä soiteta heti teurasautoa.”, Ulla Riihimäki pohtii.

Nuppu 100-866800 AAA Seppälän Amarella. Kuva: Lea Järvinen

34

Ensimmäinen satatonnari tuli vuonna 1996, jolloin Nuppu (Isopuolin Alleri x Kiloselan

Semi) ylitti rajan kaksitoista kertaa poikineena. Elinikäistuotosta kertyi 103394-4,23,0 parhaan kauden ollessa 9830-4,2-3,0 (8.). Nupun kymmenes poikiminen tuotti Imikän (Iskolan Sivari). Imikkä poiki kaikkiaan seitsemän kertaa tehden kuusi lehmävasikkaa. Imikän elinikäistuotos jäi auki sadastatuhannesta, mutta 78619-3,9-3,5 kertyi parhaimman kauden ollessa 13657-3,9-3,2 (5.). Lehmävasikoista kolme vanhinta jäivät kotiin ja nuorimmaiset myytiin maailmalle, niin kuin moni muukin Seppälän hiehoista. Imikän ensimmäinen vasikka, Kullero 100-1170668 AAA (Saaren Ugri) lypsi satatuhatta täyteen loppuvuonna 2007 ja oli järjestyksessä tilan neljäs satatonnari. Kokonaistuotosta kertyi 116425-3,9-3,2 ja poikimisia yhdeksän. Toinen Imikän poikiminen


1/2012

tuotti jälleen lehmäsen: Lykky 100-1188258 A ( Lähteenmaan Apotti). Lykystä tuli toistaiseksi viimeisin satatonnari vuonna 2010. Lykky ehti poikia kaksitoista kertaa ennen kuin se yllättäen kuoli viime syksynä. Kokonaistuotosta kertyi 116401-4,0-3,2 ja paras kausi oli 11165-3,9-3,1 (6.). Myös Lykyn vasikoita on myyty. Kotiin ovat jääneet Orvokki (Kallen Airo), josta tuli 50-tonnari ja tällä hetkellä lypsävä viisi kertaa poikinut Tikki (Jaalan Rihma) sekä nuorimmaiset Hehku (Haapalahden Akana) ja Ihme (R Facet). Kolmas Imikän tytär oli Maitohorsma (Kallen Airo), joka lypsi 71719-4,0-3,3 ja poiki kuusi kertaa. Paras kausi oli 12211-4,1-3,4 (5.). Maitohorsmasta jäi kotiin Petunia (Sköle), myös 50-tonnari. Petunian tytär Veronika (Niemelän Ooppium) on poikinut neljä kertaa ja tehnyt kolme tytärtä. Anastasialla (Hyötylän Piuha) on takana kaksi poikimista, Esmeralda (Kilpisalon Toivo) on ensikko ja Henrietta (R Facet ) on hieho. Veronikan paras kausi on 9539-4,9-3,6 (3.). Kolme nuorinta Imikän tytärtä on myyty muille tiloille.

Intia 100-243220 B3BB

Intia (Mäkelän Ulaus) oli kolmas satatonnari Seppälässä. Sata tonnia tuli täyteen heti alkuvuodesta 2007. Intia menee samaan sukuun Nupun kanssa. Sen emän Alavan (Niittyrannan Ludvig) emänemä Muru (Lenjuksen Agentti) oli samasta Henna-lehmästä (Kiloselan Semi). Kokonaistuotosta Intialle tuli 102136-4,3-3,6 ja paras tuotoskausi oli 114154,2-3,4 (7.). Kymmenestä poikimisesta syntyi kuusi lehmävasikkaa. Vanhin oli 50-tonnari Lutukka (Lähteenmaan Apotti), jonka paras kausi oli 11269-4,5-3,6 (4.). Se teki

Ayrshire-lehti

Seppälän Ursula näyttelyssä. (Vanhatalon Muksu x Backgård) NTM -1, Mallikas R89-J83-U86-87VG (Mallikas tehty kaksi kertaa poikineena). Kuva: Lea Järvinen

vain kaksi lehmästä, joista Pisara (Suontaan Jehta) poiki vain kaksi kertaa. Seuraava tytär Rentukka (Pulkkalan Olvi) poiki seitsemän kertaa ja lypsi reilusti 50-tonnariksi. Ehkä parhaaksi Intian tyttäreksi voidaan sanoa 50-tonnari Milliä (Backgård). Seitsemästä poikimisesta tuli kuusi tytärtä. Millin oma elinikäistuotos on 62166-4,2-3,5 ja paras kausi

9939-4,0-3,5 (4). Sen ensimmäinen vasikka 50-tonnari Onki (Flaka) on edelleen karjassa. Kokonaistuotosta Onkilla on tähän mennessä kertynyt jo 88604-4,4-3,5 ja paras kausi on 10516-4,7-3,6 (8.). Poikimisia on takana yhdeksän ja niistä on tullut lehmäsiä viisi. Yhtä lukuun ottamatta tyttäret ovat jääneet kotitilalle. Millin seuraava tytär 50-tonnari

Ursulan ensikkotytär Elovena (Asmo Siirakki ET x Vanhatalon Muksu) NTM +1, Mallikas R85-J82-U84-84GP. Kuva: Lea Järvinen

Pippuri (Nystrand) lypsi sekin 70790-4,0-3,5. Tyttäristä Sokeri (Heikkilän Kingi) lypsi yli viisikymmentätuhatta ja Unkari (Peterslund) lypsää edelleen, paras kausi tähän mennessä on ollut 9304-4,2-3,8. Seuraava vasikka 50-tonnari Rusetti (Kangassalon Kelli) sai kokoon 64241-3,8-3,3 ja seitsemän poikimista, joista syntyi seitsemän sonnivasikkaa. Rusetin paras kausi oli 11483-3,8-3,3 (6.). Rusetti huuhdeltiin kaksi kertaa, ensin hiehona ja sitten kaksi kertaa poikineena lehmänä. Hiehohuuhtelusta syntyi yksi lehmävasikka Tinahely ET (Lusi-Kottilan Luiro), seuraavasta huuhtelusta ei sitten tiineyksiä jäänyt. Nyt viisi kertaa poikinut Tinahely ET on jättänyt kolme tytärtä, joista vanhin Amaryllis (Heisalan Ponnistus) on aloittanut lupaavasti: 90464,0-3,5 (2.) ja nuoremmat Hyasintti (R Facet ) ja Isadora (Vret) ovat kasvamassa kotona. Rusetin ensimmäinen poikiminen aloitti sonniputken ja sen ensimmäinen vasikka Seppälän Taos (Tyrisevän Miqur)

35


Ayrshire-lehti

1/2012

Unkari (Peterslund x Nystrand, menee Millin sukuun) NTM +18, Mallikas R73-J82-U84-80GP (vuodelta 2009 kaksi kertaa poikineena). Kuvassa neljä kertaa poikineena. Paras 305: 9304-4,2-3,8 (4.). Kuva: Lea Järvinen

Veronika (Niemelän Ooppium x Sköle, menee Nupun sukuun) NTM +6, Mallikas R81-J79-U79-80GP. Kuvassa kolme kertaa poikineena, poikinut nyt neljästi. Paras 305 9539-4,9-3,6 (3.). Kuva: Lea Järvinen

ostettiin keinosiemennykselle. Sen arvostelu on tällä hetkellä NTM +9 ja utare 102. Myös Milliä huuhdeltiin kaksi kertaa. Ensimmäinen huuhtelu tehtiin Sperringellä ja siitä syntyi lehmävasikka. Toinen huuhtelu tehtiin Kantolan Okella ja saatiin kaksi sonnivasikkaa. Niistä toinen, Seppälän Virsta ET, ostettiin keinosiemennykselle. Tällä hetkellä kotona lypsävät Millin tyttäret Ursula (Vanhatalon Muksu) ja Älli (Satulin Originaali).

Prinsessa (Nystrand) poiki vain kolme kertaa, koska oli häirikkönä pihatossa, mutta 50-tonnaritytär Diana (Lammin Life) lypsää karjassa edelleen. Paras kausi on toistaiseksi ollut 10568-4,2-3,5. Dianasta on kotona Elysee (Asmo Sale ET) ja Ihana (Asmo Ullimulli ET). Tulisiko näistä Ursulan jälkiä seuraavia kestäviä lehmiä? Kaksi sonnipoikaa meni Amarellasta keinosiemennykseen: Seppälän Jama (Uusitalon Sila) ja Seppälän Matruusi (Vaaralan Aika). Myös huuhtelua yritettiin kerran, mutta tulos oli nolla.

Amarella 100-1096305 AAA

Amarella ylitti satatuhatta maitokiloa heti alkuvuodesta 2004, ollen toinen satatonnari Seppälässä. Elinikäistuotokseksi tuli 102459-4,2-3,7 ja paras kausi oli 11383-4,1-3,6 (7.). Amarellan isä oli Raution Odysseus ja emä 50-tonnari Ursula (Kukkolan Malmi). Ursula muistetaan siitä lehmäkolmikosta, joka 90- luvulla kiersi ahkerasti näyttelyissä. Kolmikkoon kuuluivat Ursulan lisäksi Suontaan Urpana (Luukkaanmäen Miklaus) ja Alhaisten Rommi (Kankaisten Noppa), ja Auli Himanen sanoi kolmikosta eräässä näyttelyssä: ”Tässä näemme Suomen parhaimmat

36

kestävät lehmät” . Amarellan lisäksi Ursula teki 50-tonnari Imarellan (Ali-Labbartin Aito), Juhlan (Arolan Siivari) ja Kaislan (Niemen Verneri). Ursula siirtyi vielä loppuelämänsä ajaksi Jokioisiin perustettuun Ydinkarjaan. Siellä huuhtelu tuotti yhden sonnin, Asmo Milleri ET (Vaaralan Aika). Amarellan lehmäjälkeläisistä Karamelli (Niemen Verneri) ei jättänyt yhtään lehmästä, Lulu (Ojaniemen Vakio) myytiin Ydinkarjaan, Nella (Kuusijoen Etroni) jäi kotikarjaan ja poiki neljä lehmästä, joista yksi jäi kotiin. Viimeisin lehmävasikka

Pumpuli 50-1224437 A

”Erilainen nuori”, Pumpuli (Kujalan Mix), on pysynyt erilaisena vaikka ikää ja tuotosvuosia on tullut. Se ei ole koskaan nukkunut parressa vaan on hyvin viihtynyt koko elämänsä rakolattialla. Siitä huolimatta sillä on ollut erinomainen utareterveys. Tuotosta on tähän mennessä kertynyt 927414,0-3,5, joten olisiko tässä seuraava sataluvun ylittäjä? Sen emä oli 50-tonnari Mamselli (Niemen Verneri) ja emänemä 50-tonnari Uraali (Luukkaanmäen Miklaus) oli 90-luvun näyttelymenestyjä. Pumpulin yksi tytär, Untuva (Vanhatalon Muksu), lypsää kotona ja sen paras kausi tähän mennessä on ollut 11345-3,9-3,2.

Tulevaisuutta

50-tonnari Diana (Lammin Life x Nystrand), menee Amarellan-Ursulan sukuun, NTM +7, Mallikas R68-J78-U86-77G (vuodelta 2008 kolme kertaa poikineena). Kuvassa kuusi kertaa poikineena. Paras 305: 10658-4,2-3,5 (4.). Kuva: Lea Järvinen

Mielenkiintoa jalostuksen kiemuroihin ovat tuoneet genomitestit. Seppälässä on lähdetty mielenkiinnosta testaamaan valtaosa nuorista. H-vuotisia testattiin seitsemän, ja keskiarvoksi tuli NTM +12. Korkein on +19 Helle (R Facet), jonka emä Älli on Millin tyttäriä. Hortensia on +16 (Asmo Tosikko ET), ja sen emä Onki on myös Millin tyttäriä.


1/2012

Ayrshire-lehti

FabaJASU helpottaa lypsykarjatilan arkea ja tuottaa tulosta

Teemme lehmistä näkymättömiä

Amaryllis (Heisalan Ponnistus x Lusi-Kottilan Luiro) NTM +15, Mallikas 83GP, paras 305: 9046-4,0-3,5 (2.). Kuva: Lea Järvinen

Henrietta + 15 (R Facet) on Veronikan tytär, ja emälinja menee Nuppuun. Hyasintti on +14 (R Facet) ja sen emä on Tinahely ET, Millin sukua sekin. I-vuotisista on testattu melkein kaikki, aivan vuoden lopussa syntyneitä ei ole vielä ehditty. Keskiarvoksi tuli +10. Parhaiten menestyi Isadora + 18 (Vret), Tinahelyn vasikoita sekin. Isadoran tulos on isäryhmänsä paras Pohjoismaissa. Se onkin tarkoitus huuhdella ensi kesänä. Inkivääri +15 (A Linne) ja Ipana +12 (Asmo Tosikko ET) menevät emälinjaltaan naapuritilalta Marttilasta vasikkana ostettuun Nunna-lehmään. Ilona + 15 (Aholan Unyrkki) menee Ällin kautta Milliin. Ihana +12 (Asmo Ullimulli ET) on Dianasta, joka taas onkin Ursulan linjasta. ”Nuorissa on tulevaisuutta

ja vaikka nuorsonneja ei kovin paljon ole käytetty, niin nyt on GVPlus sonneista useita tiineyksiä. Hiehoja olisi ihan mukava poi`ittaa itsellä enempikin, mutta kun tilat ovat rajalliset, myyntiin tulee joka vuosi useita. Genomit auttavat paljon valinnoissa.” ”Ei pidä ajatella että itsellä tai jollain muulla on hallussa koko totuus jostain asiasta, vaikkapa siitä, että kaikki hyvä jalostukseen tulee jostain kauempaa.” Ulla Riihimäki siteeraa piispa Kaarlo Kallialaa: ”Yleensäkin on vaarallista ajatella että on vain yksi totuus. Olipa asia mikä tahansa.” ”Se pätee karjan ruokintaan, jalostukseen ja moneen asiaan. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen”, Ulla Riihimäki lopettaa. Lea Järvinen

Seppälä farm is located in Hämeenlinna and is owned by Ulla and Seppo Riihimäki. The farm has had many cows with a total milk production of over 100 000 kilos. Today’s average calving rate is 3,8 and lifetime total milk merit is 35 538 kilos. This has been accomplished by paying attention to the right feeding and care of the calves. Also, many genome tests are taken from heifers and the results make it possible to select the heifers to be sold.

Uudistunut FabaJASU kartuttaa euroja • parantamalla karjan tuottavuutta • parantamalla karjan hedelmällisyyttä, terveyttä ja rakennetta • helpottamalla lypsytyötä • auttamalla lehmille parhaiten soveltuvien siemennyssonnien valinnassa • kirkastamalla pitkän tähtäimen suunnittelua Karjan jalostusarvoltaan parhaat eläimet ovat monesti lähes näkymättömiä. Helppohoitoisiin, kestäviin ja taloudellisesti kannattaviin eläimiin ei tule kiinnitettyä erityistä huomiota: ne eivät vaadi sitä. Faban jalostusneuvojat ovat karjanjalostuksen ammattilaisia. FabaJASUa tehtäessä he toimivat karjatilan keskustelukumppaneina, tuovat uusia näkemyksiä karjan kehittämiseen. Sinä päätät, mitä karjaltasi haluat. Me autamme saavuttamaan sen!

www.faba.fi

37


Ayrshire-lehti

1/2012

UNELMA-AMMATISSA

Eläinlääkäri Juha Rättö Eläinlääkäriksi ryhtyminen oli minulle itsestään selvää jo hyvin pienenä. Viisivuotiaana tosin suunnittelin, että minusta tulee isona Kytäjän kartanon karjakko. Olin siihen aikaan syvästi rakastunut naapurin Jaanaan, jonka isä melko kylmästi ilmoitti, että hän ei tytärtään kartanon muonamiehelle anna.Niinpä oli suunniteltava muuta ja tiesin jo alle kouluikäisenä, että haluan eläinlääkäriksi. Muita ammatteja en edes vakavasti harkinnut. Kun koulumenestys oli riittävän hyvä, pääsin opiskelemaan silloiseen Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun Helsingin Hämeentielle. Viikkiin pyrin kotieläinpuolelle, mutta sinne en olisi ikinä päässyt, koska pääsykoeaineena ollut kansantalous oli niin kamalaa, että en pystynyt oppimaan sitä edes ulkoa. Eläinlääkärin uraa ei ole tarvinnut katua. Varsinkin nyt, kun saan tehdä juuri sitä mitä olen aina halunnut eli vain lehmien hedelmällisyyspraktiikkaa ja jalostusjuttuja.

Erilaiset työt luovat pohjaa hedelmällisyyseläinlääkärintyölle

Päätyminen lypsykarjaeläinlääkäriksi oli myös itsestäänselvyys. Tosin tie ei ollut aivan suora. Lehmät olivat minulle erittäin tärkeitä jo aivan pienenä poikana. Olin aina kotinavetassa. Jos piti mennä ulkoilemaan, menin navettaan ja aloin syöttää lehmiä. Järkytys oli suuri, kun kotikarjan lehmät myytiin päivää ennen 6-vuotispäivääni. Kun oma navetta tyhjeni, siirryin riesaksi naapureiden navetoihin. Äidin serkku, Hilkka Kilpiäinen (nykyään Koskinen) Elimäel-

38

Juha Rättö on työskennellyt lehmien parissa koko ikänsä. Lapsena innokkana apulaisena kotinavetassa ja naapureissa, nuorena kesälomakarjakkona, opiskeluaikana seminologina ja lopulta unelma-ammatissa eläinlääkärinä. Nykyään Rättö toimii yksityisenä eläinlääkärinä ja on erikoistunut hedelmällisyys- ja jalostusasioihin. Yli kahdenkymmenen vuoden työskentely eläinlääkärinä lehmien parissa antaa pontta näkemyksille ayrshiren nykytilasta. tä, opetti minut lypsämään omassa karjassaan, kun olin 10-vuotias. Sen jälkeen pystyin tekemään järkevää työtä niissä naapureiden navetoissakin ja olemaan ehkä jonkinlaisena apuna. Etenkin naapurit Eeva ja Ossi Rouhiainen jaksoivat olla kärsivällisiä kanssani ja antaa minun toteuttaa karjanhoitohaaveitani. 14-vuotiaana päädyin kuitenkin Kytäjän kartanoon kesälomakarjakoksi. Siitä tuli kouluaikojen lomatyö. Karjamestari Toivo Paasonen jaksoi sinnikkäästi perehdyttää minua karjanhoidon saloihin. Kytäjän kartanossa oli siihen aikaan yksi Suomen suurimmista lypsykarjoista, vähän yli 100 ayrshirelehmää. Siinä sai lypsyintoinen nuorimies runsaasti harjoitusta. Opiskeluaikana parasta olivat keinosiemennys-, utare- ja hedelmällisyysopinnot sekä kaikki kotieläinhygieniaan liittyvät aineet. Pidin kovasti seminologin työstä ja sitä teinkin opiskeluaikana niin paljon kuin vain oli mahdollista. Alun perin kuvittelin, että minusta tulee jonkin runsaslehmäisen maalaiskunnan kunnaneläinlääkäri, mutta kunnallista virkaa en ole koskaan saanut enkä ole enää pitkään aikaan halunnutkaan. Koin päivystykset ahdistaviksi. Pelkäsin hankalia hevos- ja pieneläintapauksia. Ihailen niitä,

jos jaksavat päivystyksiä tehdä. Sen sijaan pääsin järjestöuralle Keinosiemennysyhdistysten Liittoon ja Osuuskunta Kotieläinjalostuskeskus-FABA:aan keinosiemennys- ja alkionsiirtoeläinlääkäriksi. Näissä tehtävissä hoidin periaatteessa kaikkien eläinlajien lisääntymisasioita, mutta pääpaino oli toki naudassa ja siassa. Veri veti kuitenkin käytännön työhön lehmän ääreen. Tein koko ajan pienimuotoista lehmäpraktiikkaa ja vähän helpotusta käytännön kaipuuseen toi myös pari vuotta kestänyt alkionsiirtoeläinlääkärin viransijaisuus. Käytännön kaipuu johti lopulta irtisanoutumiseen FABA:sta, lypsykarjatilan vuokraamiseen ja yksityisen nautapraktiikan lisäämiseen. Valitettavasti vuokraamani lypsykarjatila osoittautui kehityskelvottomaksi ja homma tyrehtyi lähes alkuunsa. Siitä seurasi muutto Pohjanmaalle ja kolmen vuoden syrjähyppy sikapuolelle Snellmanin Teurastamon Eurosika-projektin terveydenhuoltoeläinlääkärinä. Sika on mukava eläin, mutta en voi sille mitään, että minulle sika on kuitenkin vain sika, mutta lehmä on LEHMÄ. Pohjanmaalla oli helppo todeta, että lehmiä on valtavasti. Ratkaisevan sysäyksen nykyiseen työhön antoi Helsingin Sanomissa ollut laaja artikkeli maidontuotannon

kehittymisestä kunnittain EUjäsenyyden aikana (silloin oli oltu 5 vuotta EU.ssa). Totesin, että asun keskellä aluetta, jossa maidontuotanto oli lisääntynyt jokaisessa kunnassa. Silloin päätin, että nyt on oikea aika ja paikka lähteä kehittämään yksityistä hedelmällisyyspraktiikkaa. Siitä lähtien on työtä riittänyt, välillä jo liiaksi asti. On aina mukavaa, jos saa jonkun hankalan hedelmällisyysongelman paranemaan. Samoin on aina ilo ilmoittaa, että eläin on tiine. Mutta kaikkein parasta on, kun syntyy hyväsukuinen lehmävasikka, joka vielä näyttää siltä kuin kuuluukin. Toinen (tosin kovin ja liian harvinainen) suuri ilo on kestävä lehmä, joka on sekä lypsänyt paljon että säilyttänyt rakenteensa ja muun toimintakykynsä.

Pitäkää jaksamisestanne huolta

Ainakin Pohjanmaalla tuntuu olevan intoa maidontuotannon kehittämiseen. Jos joku lopettaa, joku toinen lisää tuotantoa. Talousasioista en paljon ymmärrä, mutta tuntuu siltä, että maidontuotannolla pärjää kohtuullisen hyvin, jos asioita ei ole vedetty liian kireälle. Jaksamisesta olen huolissani. On tiloja, joilla kaikki voimavarat, niin taloudelliset, henkiset kuin fyysisetkin, on vedetty äärimmilleen eikä särkyvän varaa ole ollenkaan. Olenkin monelle sanonut, että tehkää sellainen tuotanto, johon voimavarat riittävät. On mahdotonta sanoa eläinmäärää, joka on liian suuri. Joku selviää kevyesti 200 lehmästä, jollekin toiselle 20 lehmääkin on liikaa. Työntekijöitä ja muita avustajia on vaikea saada. On kullanarvoista, jos saa navettaan sellaisen ihmisen, joka hoitaa eläimiä


1/2012

Ayrshire-lehti

kuin omiaan. Lypsylehmä ei ole massaeläin, vaan se vaatii päivittäin yksilöllistä hoitoa. Siihen tarvitaan ihminen, jolla on intoa ja karjasilmää.

Pohjoismainen punakirjava lehmä on heikossa kunnossa

Olen ayrshiren nykytilasta erittäin huolissani. Lähes joka päivä kuulen kommentteja, että noista ayrshireista pitäisi päästä kokonaan eroon tai että voisiko alkaa risteyttää. Holstein valtaa alaa. Eikä se ole ihme. Aivan liikaa on punakirjavia lehmiä, joissa on pahoja vikoja. On matalia ja paksuja, rungottomia, riippu-utareisia, keskisiteettömiä, haravetimisiä, kiveräjalkaisia, pihtikinttuisia, tiukkalypsyisiä ja pahaluonteisia. Liian harvoin näkee edes kolme kertaa poikinutta ayrshirelehmää, jossa ei ole mitään suurempaa vikaa. Kestävällä lehmällä pitää olla tuotosta, hedelmällisyyttä, utareterveyttä ja rakennetta (runko, jalat ja utare) samassa paketissa. Tähän päästään kokonaisvaltaisella jalostuksella, mikä ei tarkoita jalostusarvoilla jalostamista. Jalostusarvot ja eri osa-alueiden kokonaisindeksit ovat mielestäni ongelmien hautuumaita, joissa hyvät ominaisuudet kompensoivat huonoja. Käytännössä ei kuitenkaan käy niin. Hyvät ominaisuudet eivät pelasta lehmää teurasautolta, jos joku yksityiskohta pettää perusteellisesti. Ei auta, vaikka tuotos on huikea ja hedelmällisyys täydellinen, jos utare roikkuu maassa. Etenkin utareominaisuuksissa joka ainoa yksityiskohta on tärkeä. Miten ayrshire pelastetaan? Sonninemien pitää olla virheettömiä myös käytännössä, ei pelkästään jalostusarvojen, indeksien ja genomien perusteella. Kestävää eläintä ei saada vahingossa. Sen voi yrittää saada vain jalostamalla. Sonninemävalinnassa pitäisi ottaa reilu askel taaksepäin ja palata arvostamaan kestäviä lehmiä ja lehmäperheitä, joissa kestävät eläimet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös

Ayrshire on lähellä Juha Rätön sydäntä, hän oli tänäkin talvena AWS: n kuuluttajana. Kuva: Jari Ahlholm

jalostuksen toinen puoli pitää olla kunnossa. Sonninisienkin on oltava virheettömiä. Se on nykyään kova vaatimus, koska erilaisia indeksejä on paljon ja täydelliset sonnit ovat harvinaisia. Kestävyyden kannalta oleellisista tekijöistä ei kuitenkaan saa tinkiä. En voi mitenkään ymmärtää, että aivan viime aikoina on isäsonnina käytetty sonnia, jonka keskisideindeksi on alle 70. Tällä lailla ei ayrshiren kilpailukyky parane. Rakenneominaisuuksiltaan pohjoismainen punakirjava lehmä on niin heikossa kunnossa, että emme saa ayrshirea kehitettyä riittävän nopeasti ilman Pohjoismaiden ulkopuolista ainesta. Tiloilla kiertäessäni olen selkeästi huomannut, kuinka nopeasti pohjoisamerikkalainen eläinaines parantaa rakennetta. Joskus on jo yhdessä sukupolvessa saatu ihmeitä aikaan. Onneksi pohjoisamerikkalaisten sonnien jälkeläiset ovat olleet maidontuottajina yleistä mainettaan parempia.

Loppukevennyksiä

Ayrshirelehmiin liittyy paljon mukavia muistoja vuosien varrelta. Vanhimmasta en juuri paljon itse muista, mutta on siitä jonkinlainen hämärä kuva. Olin 3-vuotiaana pitkään sairaalassa keuhkokuumeen

takia. Sairaalassa oltiin hyvin tarkkoja, että kotoa ei tuotu tavaroita sairaalaan. Niitä kai pidettiin tartuntariskinä. Olin kuitenkin vaatinut, että minun täytyy saada oma täkki ja Ayrshire-lehti. Ja niin vain kävi, että sain peittoni ja lehteni. Lukemaan oli pakko opetella jo hyvin varhain, että sai selvää Ayrshire-lehdestä ja sonniluettelosta. Kukaan ei kuulemma jaksanut lukea niitä minulle riittävän usein ja perusteellisesti. Lukioaikana meidän piti tehdä äidinkielen harjoitustutkielma. Aiheen sai valita vapaasti ja minä kirjoitin Suomen lypsykarjaroduista ja niiden jalostuksesta. Sain siitä parhaan mahdollisen arvosanan ja opettaja (jota pidettiin maatalousvastaisena) kiitteli vuolaasti, että ei ennen tiennyt tästä aiheesta mitään, mutta nyt tietää. Myöhemmin selvisi, että olin järjestelmällisesti läpi

koko tutkielman kirjoittanut väärin sanan ayrshire. Minulla se oli muodossa ayshire. Pikkuisen hävetti. Kommelluksia on ollut näyttelyissäkin. Olin Marttilan Ammujaisissa kehässä Toikan Lahjan kanssa. Ja niin vain kävi, että Lahja voitti luokkansa. Minä olin ikionnellinen, kun olin saanut tällaisen ilon osakseni. Vaan kun piti seistä palkintorivissä, Lahja ei suostunutkaan seisomaan niin päin kuin olisi pitänyt. Kuulutusääni tuli takaa ja sitä Lahja ei missään tapauksessa hyväksynyt. Pää piti olla siihen suuntaan, mistä kuulutus tuli. Niin sitä sitten seistiin rivissä väärin päin. Pikkuisen taisi hävettää silloinkin. Vuonna 2000 järjestettiin Mustialassa IFYE-konferenssi eli 4H-vaihtokerholaisten Euroopan konferenssi. Yhtenä iltana oli ohjelmassa karjankutsuhuutokilpailu. Pitihän tällaisessa tilaisuudessa lehmä olla ja sellainen päätettiin pyytää Mustialan navetasta. Ensin minulle tarjottiin pikkuruista suomenkarjan lehmää, joka kuulemma oli ollut näyttelyssäkin. Se oli lähes pähkähullu, kaatoi minut ja karkasi laitumelle. Niinpä turvauduimme isokokoiseen ayrshirelehmään, jonka nimi oli muistaakseni Kellokas. Se oli umpirauhallinen eikä tehnyt yhtään ylimääräistä liikettä. Jossain vaiheessa huutokilpailun aikana se oli kerran heilauttanut korviaan. Siitä saatiin selville kilpailun voittaja. Hienointa koko jutussa oli, että se kuvattiin ja materiaalista tehtiin loppukevennys Kymmenen uutisiin. Tilaisuus oli mäenrinteessä ja televisiossa näkyi hienosti, kuinka me seisoimme ylväinä mäen päällä – Kellokas ja minä. Juha Rättö

Juha Rättö has spent all his life working with cows. As a child he was an enthusiastic helper at neighbor’s farm, as a teenager he worked in summer holidays as relief milker, as a student he worked as an artificial insemination technician and finally he graduated to be a veterinarian and now Juha Rättö works as a private vet specialized in breeding and fertility. Over twenty years of experience gives him the understanding of today’s critical state of Ayrshire breeding in Finland. 39


Ayrshire-lehti

1/2012

Ayrshire 150-TONNARI Kurvilan Muusa

s. 15.7.1998 isä Kuusijoen Etroni emä Joiku ei. Uusitalon Uisti ee. Virsu eei. Sormulan Nolla eee. Onelma eeei. Ylöstaron Erimies tuotos helmikuu 2012 155861 ka 13797 r% 3,89 v% .3,08 horoskooppimerkki Rapu Omistaja: Jukka Pekka Köngäs Paikkakunta: Tervola

150-tonnari Kurvilan Muusa. Kuva: Jukka-Pekka Köngäs

Kurvilan Muusa Kun Ayrshire-lehden toimitus pyysi sitkeästi minua runoilemaan jotain Muusastani. En arvannut, että ei tämä juttu synny kuin Strömsössä. Myönnän, että tämä lehmä ei ole vain korvanumero 236. Tästä lehmästä on tullut hieman spesiaali ja muutamissa elämänvaiheissa rouva on saanut myös normaalia enemmän huomiota. Lukija ehkä haluaa vielä kuulla tämän elämänkerran legendasta, joka ainakin tarinaa kirjoittaessani vielä elää. Muusan tarina alkaa oikeastaan jo 70-luvulta, kun lehmä Anelma ilmestyi pihamaalle ja vaihtokaupassa Kerttu 40

ja Leino Lehto saivat mainion Poppis-työhevosen. Samalla taisi loppua hevosmiesurani, sillä tamma on tähänasti ainoa nimissäni ollut hevonen. Anelma teki pitkän lehmäuran, taisi vain tiinehtyä vähän heikosti, koska olin kirjoittanut siskoni ystäväkirjaan hartaimmaksi toiveeksi, että Anelma tulisi kantavaksi. Tulihan se tiineys ja Ylistaron Erimiehestä saatiin lehmävasikka Onelma. Onelma oli vähällä vaihtaa taloa, mutta sain hiehokaupat estettyä ja ostaja sai palata laitumelta tyhjin käsin. Kiitos vanhemmille, kun kuuntelivat nuorta pojankloppia. Onelma oli karjassa pitkään ja siitä tuli satatonnari vuonna 1996. Tuolloin olin ollut Kurvilan isäntänä kuusi vuotta. Seuraavat polvet Virsu ja Joiku eivät olleet hassumpia lehmiä nekään. Virsu lypsi reilut 50 000 kg. Joikusta jouduin luopumaan jo kahden

poikimisen jälkeen. Myönnän, että Muusan kohdalla oli jo jonkinmoiset odotukset heti vasikasta asti, koska taustalla oli hyviä lypsäjiä ja kestävää sukua. M-vuodesta tuli mainio lehmävuosi, ei yksin Muusan kohdalla vaan karjassa oli muitakin hyviä tulokkaita. Muusa lypsi jo hiehona niin paljon, että arvelin pokkaavani 1. tuotosvuodesta parhaiten lypsäneille rodun edustajille annettavan Lapin karjakerhon vuoden tulokas palkinnon. Hyvästä tuotoksesta huolimatta Muusaa ei näkynyt edes kymmenen kärjessä. Tilastot oli ajettu valkuaiskilojen perusteella ja niitä hieholla oli vain 387 prosentilla 2,97 eikä maitokiloissa kukaan huomannut katsoa listaa tarpeeksi alas, sieltä olisi löytynyt vielä yksi reippaanlaisesti maitokiloja lypsänyt tulokas. Palkinnon menettäminen ei ole tässä pääseikka, vaan kerroin tämän sik-

si, että alhainen valkuainen on Muusan yksi ominaisuus siinä kuin isot maitomäärätkin. Yksi unohtunut palkinto on tullut kuitattua vuosien varrella monta kertaa, enkä silloin osannut kuvitellakaan, että tämä lehmä voisi vielä täyttää kunniakirjoin kokonaisen seinän. Muusa sai heti ensi poikimiselta lehmävasikan, joka sai nimen Oosa. Harmittavasti tämän vasikan isä sattui olemaan Rauhamaan Ilana, joka paljastui pian todelliseksi utarepommiksi. Oosan ura oli lyhyt, maitoisa ja muistona hänestä jäi Lapin karjakerhon vuoden tulokas palkinto reilun 14000 maitokilon tuotoksella. Sataantuhanteen maitokiloon Muusa hujelsi varsin nuorena, keskimäärin 15000 kg vuosituotoksilla ja parhaan vuoden ollessa reilut 16000 kg. Näihin tuloksiin lehmä pääsi tasaisuudellaan. Normaali päivätuotos oli useina vuosina


1/2012

tasainen 60 kg ja arjessa Muusa oli huomaamaton lauman jäsen. Totesin joskus Muusalle, että ei sinun tarvitse lypsää näin paljon, kunhan vain pysyt terveenä. Mutta minkäs voit, kun maitoa tuli niin sitä vain tuli. Kympit paukkuivat vielä tämänkin jälkeen ja pikkuhiljaa uskalsin jo ajatella 150 000 kg täyttymissä ja niin tuo maaginen rajapyykki ylittyi vuonna 2011. Lehmän elämä on dramaattista ja niitä draaman aineksia ei ole puuttunut Muusankaan elämästä. Sairauksien kohdatessa Muusa on ollut hieman raskas hoidettava läheisille. Ilman utaretulehduksia ei tämäkään lehmä ole selvinnyt ja kun tulehdus on iskenyt, se on tullut kunnolla ja äkisti. Eräänä kauniina kesäiltana, aikoja ennen satatonnariutta lehmä alkoi käyttäytyä omituisesti ja mennä huonoon kuntoon. Oireet viittasivat laidunhalvaukseen mikä meidän leveysasteella on harvinainen sairaus. Sattuipa niin onnettomasti, että alueelta ei löytynyt yhtään päivystävää eläinlääkäriä. Tilannehan oli käytännössä laiton ja kun eläinlääkäriä ei löytynyt, ehdin jo ajatella, että tähän loppui tämän lehmän tarina. Piipaa-auto saatiin naapuripäivystyksen puolelta ja lehmä taas normaaliin elämään.Onnettomuudesta oppineena olen jo vuosia antanut Muusalle hieman lisämagnesiumia ja jos reissu on edessä, saatan antaa lehmälle myös tuubipastan samaa ainetta. Poikimahalvaukset ovat olleet myös Muusan harmina, kalsiumiakin se on saanut niin suuhun kuin suoneen ja ihme kyllä aina näistä kolauksista on selvitty eteenpäin. Lehmävasikat ovat Muusalla olleet lujan takana. Sonneja on tullut yhdeksän peräjälkeen. Alkiohuuhtelullakaan ei onnistuttu ja seksatusta siemenestä ei tullut tiineyttä. Kolme kesää

Ayrshire-lehti

sitten juuri niihin aikoihin, kun alkoi olla Muusan umpeenpanon aika, se ei ilmestynytkään aamulla navettaan. Löysin sen laitumen äärimmäisestä nurkasta vierellä kesken ulostullut lehmävasikka ja tietenkin kuollut. Muusa siemennettiin uudestaan ja keväällä 2010 syntyi sonnipoika Facetista. Ensimmäistä kertaa pystyimme tarjoamaan Muusan jälkeläistä geenitestien kautta jalostukseen, mutta eihän kaveria kelpuutettu eteenpäin. Sellaista on lehmän elämä, jotkut suvut jatkuvat ja jotkut vain katoaa. Viime kesänä juhlittiin siis Muusan sadanviidenkymmenentuhannen maitokilon ylitystä. Oli mahtava kesäpäivä ja mukavaa porukkaa oli yhdessä koolla. Muusa otti juhlan luonteensa mukaisesti tyynen rauhallisesti, hieman ujosti mutta tietoisena hyvin tehdystä työstä. Isäntä kyllä otti kaiken ilon irti tunnelmasta ja hieno päivä antoi ihmeesti voimia pitkälle eteenkinpäin. Kohta juhlien jälkeen alkoi ikävä ontuminen, syyksi löytyi kivi sorkassa. Hoidon jälkeen askel taas palautui normaaliksi. Kun kipeytynyt jalka kuntoutui ja askel reipastui, sain päähäni vielä siemennyttää Muusan. Pidin tiineyttä hyvin epätodennäköisenä. Viime viikolla Muusa ultrattiin ja kaikki merkit viittaa siihen, että lehmä on kuin onkin kantava. Jos kaikki menee hyvin, niin poikimista odotetaan heinäkuussa, ja tällä kertaa tiineys on peräisin seksatusta siemenestä!!! Hyvä lehmä on maajussille arjen suola. Kun tämä kertomuksen lehmä sai aikoinaan nimen Kittilän erämaassa olevan pienen pirtin mukaan, en osannut kuvitella, että nimellä tulisi olemaan myös toisenlainen ulottuvuus. Tarvitseehan taitelijakin innoittajansa ja runoilija Muusansa. JP Köngäs

Jukka-Pekka Köngäs owns a cow, Muusa, a cow of total milk production of over 150 000 kilos. Already as a heifer Muusa’s milk production was exceptionally high and the milestone of 100 000 kilos was achieved soon with annual milk production of over 15 000 kilos. Muusa has so far had only one heifer calf but she is now pregnant by sexed semen. 41


Ayrshire-lehti

1/2012

AYRSHIREN TALVI- JA VUOSINÃ&#x201E;YTTELY Kuvat Jari Ahlholm ja Suvi Mertanen

42


1/2012

Ayrshire-lehti

â&#x20AC;&#x201C; AYRSHIRE WINTER SHOW 2012

43


Ayrshire-lehti

1/2012

Osuuskunnan toiminnan peruskivi on karjanomistajalähtöisyys Päivi Kelkka valittiin Faban edustajiston uudeksi puheenjohtajaksi Oulussa joulukuussa 2011 pidetyssä edustajiston kokouksessa. Hänellä on pitkä kokemus maidontuottajana ja myös Faban luottamustoimissa. Olen nyt muutaman kuukauden toiminut Faban edustajiston puheenjohtajana. Olen myös VG:n delegaation jäsen. Vaikka luottamushenkilöuraa Fabassa ja sen edeltäjissä on takana jo lähes 10 vuotta, nämä kuukaudet ovat olleet melkoinen syväsukellus suomalaisen keinosiemennys- ja kotieläinjalostustoiminnan kokonaisuuden hahmottamiseen. Edustajiston puheenjohtajana olen rakentamassa Fabaa karjanomistajalähtöisesti. Osuuskunnassa toiminnan suunnan ja palvelukokonaisuuden lähtö-

44

kohtina ovat karjanomistajien, jäsenten, tarpeet. Valtakunnallisen osuuskunnan, jossa on 12 200 jäsentä, hallinnolta edellytetään laajaa näkökulmaa ja realiteetteihin perustuvaa päätöksentekokykyä. Viljelemme mieheni Ossin kanssa Tuomelan tilaa Kouvolassa. Meneillään on 25. vuosi päätoimisina maidontuottajina. Meillä on 45 lehmän ayrshireja holsteinkarja. Karjassa oli pitkään myös pari LSK-lehmää. Ayrshire on ollut valtarotuna viime vuosiin asti, mutta tällä hetkellä holstein-eläimiä on jo enemmän. Emme ole aktiivisesti pyrkineet lisäämään holsteinin osuutta, ne vain pyrkivät valloittamaan meidänkin maailmamme. Olen sekä Ayrshirekasvattajien että Holstein Klubin jäsen.

Työ ja harrastus kulkevat käsikädessä

Olen koko karjaurani ajan suhtautunut maidontuotan-

toon ja karjanjalostukseen paitsi vakavasti otettavana työnä, myös harrastuksenomaisesti. Karjaväen keskinäinen yhteydenpito, tilaisuudet ja tapahtumat tuovat lisäarvoa ja virtaa sekä auttavat jaksamaan päivittäisissä rutiineissa. Erityisesti haluan mainita karjanäyttelyt. Muutamaan näyttelyyn olen osallistunut omien eläinten kanssa, mutta enemmän minulla kuitenkin on näyttelykokemusta katsomon puolelta sekä Muurikki-näyttelyn järjestämisestä. On todella hienoa, että suomalainen karjanäyttelykulttuuri on voimissaan. Kiitos ja kunnia heille, jotka jaksavat vuodesta toiseen tuoda eläimiä näyttelyihin ja osallistua karjanäyttelyiden järjestämiseen. Karjanpitomme oli hyvin vakiintunutta kunnes vuoden 2010 keväällä minulta repesi olkapää. Siitä seurasi noin vuoden kestänyt prosessi, jonka aikana olin pitkiä aikoja poissa navetasta – pisimmillään noin kuusi kuukautta putkeen. Sinä aikana tapahtui paljon - välillä

jo tuntui, että tapahtuu koko karjan totaalinen alasajo. Kun sitten viime kesänä palasin navettaan, meillä oli 10 lehmää vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja 1400 kiloa huonompi keskituotos. Näin se elämä välillä opettaa ja muistuttaa työn haasteellisuudesta. Keskituotos viime vuodelta oli 9202. Nyt ei muuta kuin eteenpäin ja ylöspäin. Vaikka karjamme on muuttunut mustemmaksi, sisälläni asuva lehmä on ayrshire, mahdollisimman puhdasrotuinen.

Karjasilmän kehittäminen on tärkeää

Usko siihen, että jälkeläinen on emäänsä parempi on jalostuksesta innostuneen karjanomistajan perushyve. Tällä uskolla jaksaa ja pärjää. Aina ei käy niin kuin haaveillaan, mutta optimisti silmäilee vasikoita ja hiehoja luottaen siihen, että kun nämä poikivat, karjassa on hienoja lehmiä.


1/2012

Olen pyrkinyt kehittämään omaa karjasilmääni paitsi omia eläimiä katselemalla, myös vierailemalla toisten navetoissa. Jalostusneuvoja käy pari kertaa vuodessa rakennearvostelemassa lehmiä ja samalla käymme jalostuskeskustelua. Iloitsen pätevästä neuvojasta ja luotan hänen näkemyksiinsä. Hanneli on hyvä! Tavoitteena on terve, tuottava ja tasapainoinen lehmä – niin kuin varmasti lähes kaikilla muillakin. Viime vuosina jalostusvalinnat ovat painottuneet aikalailla rakenteen parantamiseen. Minua kiinnostaa karjaan liittyvän lisätiedon ja sitä kautta lisäarvon hankkiminen. Tarkoitan tällä sitä näkemystä, jota ulkopuolinen asiantuntija voi antaa. Faban neuvojan säännöllisten käyntien lisäksi meillä on tehty vuodesta 2005 asti myös AF-luokitusta, ei erityisen järjestelmällisesti, mutta seitsemän kertaa on AF-luokitettu. Idealismiin taipuvaisena olen joutunut herättelemään realistia itsessäni. Pääasiallinen tulonlähde on maitotili. Tältä pohjalta tilamme jalostustavoitteita on tarkistettu. Pyrimme edelleen tasapainoiseen jalostukseen ja sitä kautta korkeaan elinikäistuotokseen. Tuotos- ja terveysominaisuudet on nostettu korkeampaan arvoon rakenteen rinnalle.

Suomalaissonnien huono menestys oli yllätys

Faba on nyt kaksi kokonaista vuotta ollut omistamassa Viking Geneticsiä. Nämä kaksi vuotta ovat olleet monella tavalla yllättäviä. Lähtötilanteessa suomalaiset sonnit menestyivät VG:n sisäisessä vertailussa oletettua huonommin. Genomivalinta mullisti käytäntöjä enemmän kuin moni meistä osasi aavistaakaan. Faba on sitoutunut pohjoismaiseen kokonaisjalostusarvoon ja valintaa tehdään NTM:n perusteella. Faban käyttölistoille tulleet korkean NTM:n sonnit, joissa vieraiden rotujen osuus on merkittävä, jakavat mielipiteitä.

Ayrshire-lehti

Faban edustajiston puheenjohtaja Päivi Kelkka. Kuva: Päivi Kelkka

Osa karjanomistajista kokee nämä kantakirjan B-lisäjaksoon kirjatut sonnit mahdollisuutena parantaa eläinainestaan. Toisaalta puhtaamman ayrshiren puolesta käydään kiivasta keskustelua ja rodun säilyttäminen mahdollisimman puhtaana nähdään arvokysymyksenä. VG:ssä on päätetty lopettaa aktiivinen muiden rotujen tuonti RDM:ään ja rajoittaa holsteinin osuus ostettavien sonnien osalta 12,5 prosenttiin. Vieraiden rotujen vaikutus tulee näkymään joka tapauksessa pitkään.

Ayrshire-rodun säilyttämisessä on haastetta

Rajanveto rotupuhtauskysymyksessä ei ole helppoa. Nykyinen, keskustelun ja selvitystyön alla oleva kantakirjaohjesääntö on mielestäni kohtuullisen toimiva. Käyttölistalla A- ja B-kantakirjan sonnit on ryhmitelty eroon toisistaan. Fabassa on lisäksi kehitetty toimintoa, jolla sonnien rotusisältö saadaan helposti kaikkien nähtäville. Lypsykarjojen määrä vähenee edelleen. Karjojen koko

kasvaa. Maitokiintiöt poistuvat vuonna 2015. Kustannuspaine kasvaa entisestään. Karjojen tuottavuusvaatimus, terveysominaisuudet ja lypsettävyys korostuvat. Realiteetti on, että monet pitävät taloudellista kilpailukykyä rotukysymystä tärkeämpänä. Näistä lähtökohdista käsin ajateltuna ayrshire-rodun säilyttäminen on haasteellista, eikä sitä pitäisi rajata marginaaliroduksi liian tiukoilla kantakirjasäännöillä. Tosiasiat täytyy tunnistaa ja tunnustaa. Maailma holstanisoituu. VG:ssä nähdään punaisen rodun vahvuudet ja hyödyt. Tätä taustaa vasten ajateltuna meillä on kaksi tietä. Voimme valita sonnin sen rotupuhtaudesta piittaamatta tai valita nykykäsityksen mukaan puhtaan ayrshiresonnin. Faban tulee sitoutua rotupuhtaiden sukulinjojen säilyttämiseen, jos karjanomistajat niin päättävät. - Vai löydämmekö kolmannen tien?

Karjanomistaja tekee jalostusvalinnat

tekee tietoisia jalostusvalintoja. Yli puolet tuotosseurantatiloista on Jasu-tiloja. Avoimuus ja karjanomistajan kanssa käyty keskustelu tilan tavoitteista, ottaen huomioon myös suhtautumisen rotupuhtauskysymykseen, tulee olla osa jalostussuunnittelua. Muutosvauhti on viime vuosina ollut huikea. Lähivuosina toiminta osana Viking Geneticsiä tulee vakiintumaan. Genomivalinta realisoituu navetoissa. Faban 10 000 lypsykarjajäsentä ratkaisevat jalostusvalintansa kukin kohdallaan ja näiden summana syntyy suomalainen tahtotila. En ole jalostusspesialisti enkä ennustaja. Edellä kerrottu on kooste niistä ajatuksista, joita matkan varrella ja varsinkin viime kuukausina käydyn keskustelun perusteella on syntynyt. Tämä ei ole Faban hallinnossa käsitelty virallinen linja tai kannanotto. Käsittelemme kantakirja-asiaa seuraavan kerran edustajiston kokouksessa huhtikuussa. Päivi Kelkka

Kysymys on mielestäni siitä, että jokainen karjanomistaja 45


Ayrshire-lehti

1/2012

Faban edustajistoon pääsi Ayrshirekasvattajat ry:n listalta kuusi ehdokasta Faban edustajiston vaali pidettiin 31.10.11.11.2011 postiäänestyksenä. Suomen Ayrshirekasvattajat ry keräsi vaaleihin oman, ayrshiren asiaa ajavien henkilöiden listan.

Lopullisella listalla oli 33 ehdokasta ympäri Suomen. Vaalissa tältä listalta pääsi läpi kuusi ehdokasta. Ayrshirekasvattajien lista keräsi yhteensä 467 ääntä, mikä oli toiseksi eniten.

peittoon jäi se miten tätä asiaa sovellettiin käytäntöön. Ennen vaaleja ei mitenkään informoitu siitä, minkälaisia rajoja tullaan asettamaan ehdokkaille. Ja ylipäätään oliko tarpeellista ja rakentavaa käyttää tätä voimakasta asetta karjanomistajia vastaan. Otimme yhteyttä Mtk:n lakimieheen, joka selvitti asiaa Faban käyttämän Pellervo Seuran lakimiehen kanssa useaan otteeseen. Tuloksetta. Molemmat lakimiehet kehottivat vaalilautakuntaa ja sitä kautta Faban hallitusta avaamaan vaalipöytäkirjan, josta nähtäisiin asioiden oikeellisuus. Kovin ikävää, että tälläinen menettelytapa osuuskunnan hallinnossa näyttää yleistyvän vauhdilla. Käsitys demokratiasta osuuskunnassa sai taas uuden ilmenemismuodon. Työskentely edustajistossa ei tule olemaan seuraavana

neljänä vuotena kovinkaan helppoa, sen osoitti jo ensimmäinen kokous. Kuudesta meidän listaltamme läpipäässeestä henkilöstä kahta esitettiin hallitukseen, mutta käsitykseni mukaan operatiivisen toiminnan kannalta sitä riskiä ei haluttu ottaa eikä heidän voimavaroja ja ammattitaitoa haluttu hyödyntää. Tällaisella toiminnallaan Faba näivettää itseänsä pikkuhiljaa sisältäpäin kieltämällä kaikki tarvittavat uudistukset toiminnassaan. Minun maailma ei keikahda siitä suuntaan eikä toiseen, mutta jos edustajisto siunaa vuodesta toiseen toimivan johdon menettelyn käymättä asioista minkäänlaista periaatteellista keskustelua, ayrshire-rotu Suomessa menettää vääjäämättä asemiaan. Toivon nykyisen edustajiston ottavan sen isännän otteen, joka osuuskuntalain mukaan sille kuuluu ja miettimään tarkasti minkä asian puolesta liputtaa. Joskus on oltava myös eri mieltä asioista, vaikka se saattaa tehdä vähän kipeääkin.

on käyty vilkasta keskustelua jo vuosia ja aivan alkumetreiltä lähtien Olavista on kuultanut voimakas sitoutuminen rotuun ja sen kehittämiseen. Olavi uskoo rodun vain vahvistuvan ja olevan ”kuumaa kamaa” tulevaisuudessa.

Siinä vaiheessa kun Faba lähti mukaan Viking Genetics –yhteistyöhön luomaan Viking Red-rotua, perusteltiin tätä mm. ayrshiren sukusiitos- ja muiden ongelmien ennaltaehkäisyllä sekä sillä, että näin ayrshire saadaan säilyttämään

Anu Ahlholm

Tehtäväni oli koota lista Faban edustajiston vaalia varten. Saimme listalle 46 nimeä, mikä osoitti kovasti halua ja kiinnostusta asiaa kohtaan. Totta kai osan kanssa piti neuvotella pariinkin otteeseen, koska pelko siitä, että ei olisi tarpeeksi hyvä sellaiselle listalle oli juurtunut monen mieleen. Listamme henkilöt olivat kohtuullisen kattava läpileikkaus ihmisistä, jotka olivat enemmän tai vähemmän tyytyväisiä Faban toimintaan ja jotka ovat olleet kohtuullisen aktiivisia joko

karjakerhoissa, karjamatkoilla, karja-alan palkinnon saajina, erilaisilla foorumeilla lukijana tai kirjoittajana ja näyttelyissä joko näytteilleasettajina tai katsomon puolella taikka muuten vain aktiivisia eri siemenmyyntifirmojen asiakkaana. Yksi yhteinen nimittäjä näille kaikille löytyi: he olivat huolissaan mitä ayrshirelle tapahtuu tulevaisuudessa. Kun vaalilistat oli toimitettu vaalilautakunnalle, kävi aika pian ilmi, että osa nimistä oli hylätty. Minulle, listan asiamiehelle, tuli ilmoitus läpi menneistä ehdokkaista. Edelleenkin jaksan ihmetellä, miten osuuskunnan jäsenen on mahdollista olla vaalissa äänestyskelpoinen, muttei vaalikelpoinen. Osuuskunnan säännöissä sanotaan, että vaalikelpoisen on käytettävä säännöllisesti osuuskunnan palveluja, mutta hämärän

Olavi Ahonkivi Olavi on ayrshiremies henkeen ja vereen. Hänelle tuo toimeentulon 44 lehmän karja, 46

jonka kaikki eläimet neljää lukuun ottamatta ovat ayrshirerotua. Rodun ympärillä


1/2012

kilpailukykynsä holsteinia vastaan. Olavin mielestä tämä on tekaistu perustelu: ” Käytännössä kävi niin, että VG pisti Faban avustuksella parhaat markkinamiehensä asialle tekemään bisnestä suomalaisella ayrshirella. Tiedossahan oli, että Suomessa on maailman suurin ayrshirepopulaatio ja VG:n tärkein punaisen rodun markkina-alue.” Olavi on ahkerasti tutkinut

Ayrshire-lehti

VG:n sonnitarjontaa ja todennut, ettei siellä ole yhtään huippusonnia, ei missään ominaisuudessa. Hän ihmettelee suuresti mitä hyvää nämä sonnit voisivat tuoda rodulle. Olavin käsityksen mukaan Suomi ei ole pystynyt toimimaan riittävän vakuuttavasti VG:ssä, vaan jäi ayrshirepopulaation koostaan huolimatta ikään kuin altavastaajaksi ja tanskalaiset työntävät nyt punaisten sonnien materiaalia Suomeen. ”VG:ssä Suomea edustaneet karjanomistajat eivät ehkä olleet riittävän kokeneita hoitamaan asioita tanskalaisten kanssa ja niin pääsi vahinko tapahtumaan”, toteaa Olavi ja jatkaa: ”Kun antaa pirulle pikkusormensa, se vie koko käden. Tässä asiassa se voi pitää varsin hyvin paikkansa, sillä suomalaiset eivät näytä olevan niin taitavia neuvottelijoita kuin uskottelevat.” Tällä hetkellä Olavia ei juuri kiinnosta tuleeko osuus-

kunnalle voittoa vai tappiota, vaan tärkeitä ovat osuuskunnan palvelut neuvontajärjestönä karjanomistajille ja se miten se käyttää hyväkseen oikeuttaan toimia kantakirjanpitäjänä. Olavin mielestä Faban toiminta on tällä hetkellä kerrassaan törkeää sen kantakirjatessa ”kaiken maailman sekulisonnit” ayrshiren käyttölistalle. ”Nykyistä käytäntöä ei ayrshirerotu todellakaan ansaitse, vaan pohjoismaiselle punaiselle rodulle pitäisi kiireesti perustaa oma kantakirja, siitäkin huolimatta, että monen mielestä ei kyseessä edes ole mikään rotu.” Olavilla on myös selkeä mielipide siitä mikä on suomalainen ayrshire: ”Suomessa siemennetty ja syntynyt ayrshire on suomalainen, olipa isäsonni vaikka indokiinasta! Sonnin kotimaalla ei todellakaan ole mitään väliä, tärkeintä on, että rotu pidetään elinvoimaisena ja sitä kehitetään ilman vieraita rotuja, sillä sitähän kasvatta-

Heli Hakamaa

Vuonna 1989 muuttaessani tilallemme liityimme heti karjantarkkailuun ja siitä asti

meille on myös tehty säännöllisesti jalostussuunnitelma. Lehmiä on kantakirjattu, jos niiltä on ollut tyttäriä karjassa. Suomenkarjan lehmät ovat kaikki kantakirjattuja. Olemme käyttäneet erittäin paljon ja valikoimatta nuorsonneja auttaaksemme suomalaista jalostustoimintaa. Uuden navetan rakentamisen jälkeen meillä järjestettiin

Mirja Koljonen Taustaa

Olen ayrshirekasvattaja ja luomumaidontuottaja Teuvalta. Karjassamme on noin

sata lehmää eli sata ayrshirea ja kolme holstein lehmää. Taivalta maidontuotannossa on kertynyt melkein kolmekym-

lypsylehmien havainnointikurssi. Yhdeksi tärkeäksi kehittämiskohteeksi nousi esille eläinten rakenne! Omasta mielestämmekään emme olleet saaneet navettaamme sellaisia lehmiä kuin itse toivoimme. Tuli pettymyksiä useiden sonnien jälkeläisissä ja keskipoikimakerta oli 1,6. Suomalainen jalostus ei ole vastannut nykyajan vaatimuksiin helppohoitoisista

mentä vuotta ja koko sen ajan ayrshirejalostus on jaksanut innostaa. Kiinnostus lehmiin on oikeastaan kantanut koko tilaa eteenpäin, joten karjahenkeä ei meidän tilalla aliarvioida, vaikka olosuhteet ja koko maatalousala on vuosien myötä kiristynyt ja koventunut.

jatkin haluavat! Näkemykseni mukaan ihmiset eivät ole kiinnostuneita sekarotuisista sonneista, vaan mieluummin lähdetään käyttämään holsteinsonneja, ne kun ovat monelle paljon tutumpia ja jokseenkin tarkasti tiedetään minkälaista tavaraa sieltä tulee. Ja jos karjanomistaja tähän päätyy Faban kantakirjaustoiminnan vuoksi, niin silloin tehdäänkin jo hallaa ayrshirerodun kehittämiselle.” Ensimmäisessä edustajiston kokouksessa Olavi teki jo selvän esityksen uudelle hallitukselle ayrshiren kantakirjan tulevaisuudesta, joten jäämme odottelemaan vastausta tulevassa huhtikuun kokouksessa. Tarmoa asioiden hoitamiseen ja tarvittaessa terävääkin sanaa lupaa Olavi, joten ottakaahan reilusti yhteyttä häneen, jos haluatte lähettää terveisiä edustajiston kautta hallitukselle ja sitä kautta toimivalle johdolle.

lehmistä. Vuonna 2009 meille tuli typpisäiliö, johon hankimme omia jalostustavoitteitamme edistävien sonnien siemeniä. Seminologit käyvät silti edelleen tilallamme tekemässä kaikki siemennykset. Siementäjät ovat suhtautuneet hyvin omaan pönttöömme. Ayrshirerodun nykytilanteesta olen erittäin huolissani enkä ole viime aikoina kantakirjannut yhtään lehmää. Siinä oli osa syy, miksi lähdin ehdolle Faban edustajiston vaaleihin. Ja käytämmehän me monia muitakin Faban palveluja.

Monipuolinen toimija

Faba osuuskunta hallinnoi joko suoraan tai mutkan kautta koko jalostusalaa. Se on osa pohjoismaista arvosteluyhdistystä NAV:ia, joka tuottaa jälkeläisarvostelut ja merkit47


Ayrshire-lehti

tävä omistaja Maatalouden Laskentakeskuksessa, jonka tietokannassa kaikki eläintieto liikkuu. Se pitää myös kaikkien rotujen kantakirjoja, joihon lain mukaan on esimerkiksi keinosiemennyssonnit ja huuhdeltavat lehmät hyväksyttävä. Siltä on myös pyydettävä viralliset polveutumistodistukset esimerkiksi eläinainesta ulkomaille vietäessä. Siksi kaikkien karjataloutta harjoittavien pitäisi olla aktiivisia osuuskunnan hallinnossa, riippumatta siitä, onko samaa mieltä osuuskunnan toiminnasta tai käyttää-

1/2012

kö sen kaupallisia tuotteita. Faban alkujuuri on entisten rotuyhdistysten muodostama jalostusjärjestö, vaikka yritys mielellään näyttäytyy vain sonnien ja siemennyspalvelujen tuottajana. Jokainen, joka on ollut Faban toiminnassa mukana jo takavuosina, voi muistaa sen voimakkaan innostuksen, joka näyttäytyi esimerkiksi palkintojen jakotilaisuuksissa tai ensimmäisissä Karjatila näyttelyissä. Nykyinen moneen kertaan fuusioitu Faba on tuon karjahengen suurelta osin menettänyt samalla, kun se on kadottanut yhteyden kenttään ja niihin karjanomistajiin, jotka ovat olleet kaikkein eniten jalostukseen sitoutuneita. Faban johto käsittää karjanomistajien aktiivisuuden uhkana. Itse näen sen edellytyksenä, jotta edes jotain kotieläinjalostuksen perinnöstä eli itsenäisestä suomalaisesta jalostusjärjestöstä voitaisiin pelastaa.

Edustajiston vaali ja rooli

Maa-ja metsätalousministeriö on antanut Faballe

kantakirjaoikeuden ja katsoo, että jos kantakirjan ohjesääntöön halutaan vaikuttaa, on se tehtävä osallistumalla Faban päätöksentekoon. Faban muiden toimintojen joukossa tämä oli se tärkein vaikutin, kun ayrshirekasvattajien yhdistys ryhtyi kokoamaan edustajistovaaleihin omaa listaa. Oman listan lisäksi yhdistyksen jäseniä oli myös muilla listoilla, joten määrällisesti ehdokasasettelu sujui kohtuullisen hyvin. Se olisi ollut jopa erinomainen ilman Faban vaalilautakunnan päätöstä hylätä osa ayrshirelistan ehdokkaista. Vaalissa koettiin suomalaisessa osuuskunnassa omituinen menettely, jossa karjanomistaja voi olla jäsen, mutta ei vaalikelpoinen. Toinen mielestäni vielä suurempi virhe tehtiin siinä, että virallisen jalostusjärjestön luottamustehtäviin edellytettiin kaupallista sitoutumista eli suomeksi VG sperman ostopakkoa. Se, toimiko vaalilautakunta oikein vai väärin, jäi tällä erää selvittämättä, sillä Faba ei useasta pyynnöstä huolimatta julkaissut vaalilautakunnan pöytäkirjoja.

Minna Kotila

Navetassa asustelee 82 lehmää, joista 35 ayrshireä , 44 holsteinia ja suomenkarjaa yksi kutakin rotua. Vuodet 1991-2006 tilallamme mentiin tiukasti Jasun mukaan, luottaen jalostusneuvojan ammattitaitoon ja siihen, että rahalla saa käyttöön parhaat sonnit, parhaan rakennear48

vostelun ja sitä kautta karjan taso alkaa nousta. No, 15 vuotta ei ainakaan riittänyt siihen, että tulokset olisivat jossain näkyneet. Tai se näkyi, että lehmien rakenne ja kestävyys oli heikentynyt ja vuonna 2005 oltiin tilanteessa, jossa karjassa oli enää 4 ayrshirelehmää ja 22 holsteinfriisiläistä. Parhaille mustille lehmille jalostusneuvoja suositteli aina tuontisonneja ja osan rakenne olikin hyvää tasoa. Lähtötilanne oli ollut ayrshirevaltainen karja eikä rotua oltu edes ajateltu vaihtaa. Vuoden 2006 alusta aloitin päätoimisena viljelijänä ja samaan aikaan valmistuin agronomiksi pääaineena ko-

tieläinten jalostustiede. Ensin meillä oli yhtymä vanhempieni kanssa ja vuoden 2010 alusta tila on ollut minun ja mieheni Pasin omistuksessa. Tilavierailuilla kotimaassa ja ulkomailla huomasin, että lehmien ei tarvitse olla sellaisia kuin ne omassa navetassa olivat. Opintoihin liittyvä ohjelmoinnin harjoitustyö oli myös osoittanut, että silloinen suomalainen kestävyysarvostelu toimi holsteinrodulla paremmin kuin ayrshirellä, mutta tätä tietoa ei ole koskaan julkaistu. Tutkimustiedon ja omien kokemusten perusteella uskon ayrshirerotuun taloudellisimpana maidontuottajana. Hankin

Edustajiston tehtävät on tässäkin osuuskunnassa rajattu hallituksen valintaan. Siihen valintaan oli istuva hallitus panostanut niin paljon, että sen nimittämä valmisteleva toimikunta esitti lähes kaikkia hallituksen jäseniä uudelleen valittaviksi. Eli niinkuin ei vaaleja olisi käytykään. Positiivista tässä hässäkässä on se, että kaikki on jo nähty eikä lopputulos yllättänyt. Mutta työ jatkuu. Kannustan edelleen kaikkia ayrshiresta ja jalostuksesta kiinnostuneita aktiivisuuteen Faban hallinnossa. Tehtävämme on sitouttaa Faba toimimaan karjanomistajan etujen mukaisesti, silloinkin kun se lyhyellä tähtäyksellä leikkaa Faban toimintaa tai henkilöstöä. Faban vastustuksesta huolimatta lypsyrotujen kehitys on saatu uudelle vuosituhannelle ja ne Fabasta pakon edessä irtautuneet voimat ja tekijät ovat tuottaneet alalle uusia yrityksiä ja karjanomistajia palvelevia toimintoja. Mutta kuten tuossa alussa jo totesin, Faba on vielä pelastettava ja periksi ei anneta.

oman typpipytyn 2006 (ja toimiluvan 2009) ja siirryin omatoimijasun käyttäjäksi. Hinnannousun yhteydessä kuitenkin luovuin myös omatoimijasun käytöstä kokonaan, koska ohjelmaan ei voinut oman typpipytyn sonneja tallentaa eikä ohjelma muutenkaan toiminut. Nykyisin jalostuksen pohjana on AF-luokitus + oma silmä ja joskus voi käyttää vähän kynää ja paperia apuna. Käytössä on kaikkien firmojen sonnit sekä alkionsiirrot ja jonkin verran on tehty myös huuhteluita. Yli puolet lehmistä ja hiehoista saa alkion tai lihasonnia, mutta silti joitakin hiehoja jää vuosittain yli oman tarpeen. Valintaa on tehty nyt kuusi vuotta lähes yksinomaan rakenteen perusteella ja tuona aikana karjan taso on ainakin omasta mielestäni noussut ja keskipoikimakertakin on hieman kohonnut (2,6),


1/2012

mutta edelleen ollaan aivan liian alhaisella tasolla. Työsarkaa siis toki riittää vielä. Viime vuonna lehmät lypsivät enemmän kuin koskaan ennen meidän tilalla; keskituotos yli 10200 kiloa ja tämä puhtaalla aperuokinnalla. Lehmävalinnassa, oli kyse sitten tilatason jalostuksesta tai sonninemien valinnasta, indeksit ovat täysin riittämätön valintaperuste. Maailmalla keinosiemennyssonnivalinnan perusteena ovat toimivat lehmäperheet ja korkeat rakenneluokitukset useita sukupolvia taaksepäin ja vasta sitten aletaan tarkastella niitä indeksejä. Rakennearvostelijoiden taso on pohjoismaissa kirjavaa ja hyviä pisteitä saavat huonorakenteisetkin lehmät. Pohjoismainen terveystarkkailu

Ayrshire-lehti

on kyllä ainutlaatuinen, mutta jos terveysominaisuuksille, joiden periytyvyys on heikko, annetaan liikaa painoarvoa jalostuksessa ei muutamassa lehmäsukupolvessa eikä edes yhden viljelijäsukupolven aikana saavuteta jalostuksessa mitään edistymistä. Tämä käy viljelijän kukkarolle. Positiivista on toki, että laskentamenetelmät ovat pohjoismaiseen yhteistyöhön siirtymisen jälkeen kehittyneet niin huimasti, että nykyään heteroosikin voidaan ottaa jalostusarvosteluissa huomioon, kun aiemmin tähän ei pystytty. Tämä mahdollistaa indeksien laskennan myös risteytyssonneille ja tanskalaisten sonnien myynnin Suomeen ayrshirenä, vaikka tiettävästi Tanskassa

ei ole ensimmäistäkään ayrshirelehmää. Mitään virheitä ei myönnetä kansallisessa jalostusohjelmassa tehdyn, vaikka yhtäkkiä kaikki sonninisät maailman suurimpaan ja parhaaseen (näin meille ainakin on kerrottu) ayrshirepopulaatioon tulevat Tanskasta. Pahimmillaan yli 50 holsteinia lypsäneenä tiedän, ettei tällä rodulla ole ayrshirelle annettavaa, vaan päinvastoin. Myöskään montbeliardin sekoittaminen ayrshirerotuun ei voi olla perusteltua, koska me emme saa lehmänlihasta lähellekään sitä hintaa minkä sveitsiläiset ammattitoverimme tämän rodun kotimaassa emmekä edes sitä minkä ruotsalaiset ja tanskalaiset saavat. Eikö srb-tuonneista olla opittu mitään?

Sanna Rintala

Olen 27-vuotias Kulmalan tilan emäntä Etelä-Pohjanmaalta. Tilamme sijaitsee Seinäjoen Peräseinäjoella. Sukupolvenvaihdos on tehty vuonna 2009. Meillä on peltoa 160ha, josta suuri osa on vuokrattua. Lehmämme ovat paria holsteinia lukuun ottamatta ayrshirejä. Vuosi sitten otimme käyttöön kahden robotin navetan, joten muutaman vuoden sisään on tullut opittua enemmän uusia asioita kuin koskaan aikaisemmin. Yksi minulle tärkeimmistä oppimisen kohteista on lehmän rakenteen merkitys koko tilan kannattavuudelle. Koska pidän oppimista inspiroivana ja

eteenpäin vievänä asiana, olen löytänyt itseni navetasta tarkkailemasta lehmieni rakennetta ja liikkumista ja varsinkin niitä asioita, jotka lyövät päin silmiä; alhaalle vajoavia utareita toisen (!!!) poikimisen jälkeen, vaikeaa kävelyä, joka johtuu huonoista jalka-asennoista sekä takautareen kiinnityksen olemattomuutta. Vaikka karjamme on jalostettu miettimällä sonnivalintoja tarkkaan (nuorsonneja käytetty vähän), ja oikeastaan varsinkin siitä syystä, havahduin aika nopeasti sen tosiseikan edessä, että täytyy olla keino, millä meidänkin lehmämme saadaan kestämään kauemman. Se keino ei löydy muualta kuin sonnivalintojen ja karsinnan kautta. Olen lisännyt lihasonnin käyttöä ja hankkinut typpisäiliön itselleni. Koska sydämeni sykkii ayrshirelle, osaksi tunnesyistä, mutta eniten niiden potentiaalin, luonteenlujuuden ja kokonaisvaltaisen toimivuuden takia, olen turvautunut

sonnivalinnoissa lähestulkoon kokonaan puhtaisiin ayrshiretuontisonneihin. Tällä hetkellä lypsyssä olevat eläimeni nimittäin eivät mielestäni ole puhtaita ayrshireja ja sen vuoksi niiltä myös puuttuu se potentiaali ja toimivuus mitä tiedän rodulla olevan olemassa. Väristäkin sen jo näkee, punainen on selkeästi valtavärinä. Sen näkee myös takakiinnitysten olemattomuudesta; siinä missä saisi olla utare, onkin reidet. Tämän ovat tehneet muista pohjoismaista liialla innolla tuodut sonnit. Väitetään, että niitä tarvitaan ayrshireen kilpailukyvyn saavuttamiseksi. Kuitenkin, ayrshire on edelleen Suomen valtarotu ja menettää asemaansa mielestäni vain ja ainoastaan näiden rotukoktailikutsujen takia. Puhdas, HARKITUSTI muilla roduilla vahvistettu ayrshire kestää (ja varsinkin kestää!) tarkastelun suurennuslasilla. Viimeisessä luokituksessa korkeimmat pisteet meillä sai suomisonniisäinen ensikko, tuloksenaan

Faban joulukuisessa edustajiston kokouksessa ayrshirelistalta valittuihin ehdokkaisiin suhtauduttiin kuin varkaisiin, vaikka me kaikki haluamme luovuttaa tietotaitomme oman osuuskuntamme hyväksi. Enkä tiedä mitä meidän oletetaan ko. firmasta vievän, koska meistä siellä ei ole mitään varastamisen arvoista. Tulin valituksi myös jalostusvaliokuntaan, jossa ei kuitenkaan tehdä varsinaisia päätöksiä, ainoastaan keskustellaan asioista ja tuodaan palautetta kentältä. Näin tein ensimmäisessä kokouksessa ja lupaan tehdä niin myös jatkossa eli ottakaa jatkossakin yhteyttä. Nyt on viimeisin hetki alkaa Fabassa kuunnella karjanomistajien toiveita herkällä korvalla!

GP (good plus) 80! Ja tämä oli toinen luokituksemme kautta aikojen. Lähdin Faban edustajistovaaleihin mukaan juuri edellä mainittujen asioiden takia; haluan käyttää myös suomalaisista sonninemistä saatujen sonnien spermaa, mutta tällä hetkellä se tuntuu lähes mahdottomalta, koska ne sonninemäehdokkaat, jotka NTM:nsä puolesta olisivat meillä ollaat ”potentiaalia” sonninemiä, ovat olleet suorastaan järkyttävän näköisiä. Maitoa on tullut se 30kg, mutta todennäköisesti nämäkään eivät meillä koskaan kolmatta poikimista näe, jos sitten toistakaan. Ne utareet, ne jalat, ne selät. Mielestäni toiset karjanomistajat saavat käyttää mitä sonneja haluavat, mutta minä, kuten moni muukin, haluan keskittyä ayrshireen. Jotta tämä onnistuisi reilulla, kaikkia karjanomistajia ja –jalostajia tasapuolisesti kohtelevalla tavalla, tarvitsemme oman käyttölistan ja kantakirjan ayrshirelle ja toisen viking redille. Tämä ei toisi Faballekaan kuin lisätuloja suurentuneena siemenmyyntinä ja sitäkin kautta hyödyttäisi osuuskuntaa, eli meitä karjanomistajia. 49


Ayrshire-lehti

1/2012

Näkyykö punaista? Sananvapautta pidetään Suomessa itsestään selvyytenä kuten länsimaisissa demokratioissa yleensäkin. Sananvapaus on niin merkittävä asia, että se on kirjattu Suomen perustuslakiin ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Mutta niin ei ole kaikkialla maailmassa. Maaliskuun alussa saimme lukea lehdestä, että keskiaasialainen Tadzikistan oli estänyt pääsyn Facebookiin ja useille uutissivustoille ”ilmi tulleista syistä.” Syyt olivat itsevaltaisesti yli 20 vuotta hallinneen presidentin arvostelu nettisivustoilla. Pohjois-Koreasta kuuluu, että ne kansalaiset, jotka eivät ole riittävästi ja vilpittömästi surreet edesmennyttä Rakastettua Johtajaansa, voivat joutua työleirille. Erityisen kovat rangaistukset odottavat heitä, jotka ovat suruajan turvin ottaneet yhteyttä ulkomaille tai yrittäneet poistua maasta. Uutta johtajaa, Suurta Seuraajaa, kritisoineet saattavat joutua uudelleenkoulutusleirille tai karkoitetuksi syrjäiselle maaseudulle. Sananvapauden rajoittajana pidetään tavallisesti julkishallintoa, valtiota. Lehdet ja nettifoorumit voivat valikoida yleisönosastokirjoituksia, eikä se ole sanavapauden rajoittamisesta. Asiallisen ja kantaa ottavan kirjoituksen hylkääminen aiheuttaa kuitenkin vapaaseen ilmaisuun tottuneessa kirjoittajassa hämmästystä ja ärtymystä. Välillä laineet Ayrshirekasvattajien kotisivujen yhteydessä olevalla Foorumilla lyövät korkeina.Mielipiteitä vaihdetaan. Saattaapa joku nähdä punaista ja polttaa hihansa. Etusivulla sanotaan: ”Ayrshire-Foorumi on vapaa keskustelupalsta kaikille ayrshirerodusta kiinnostuneille. Osallistuminen ei vaadi yhdistyksen jäsenyyttä, ja kirjoittajat vastaavat itse esittämistään mielipiteistä. Tervetuloa keskustelemaan!” Yhdistys on halunnut tarjota paikan,

Miten koette viime vuosina tapahtuneen punaisen rodun määrän vähenemisen? Yksi syy punaisen rodun osuuden vähenemiseen kaikissa Pohjoismaissa on se, että karjanomistajat eivät halua pitää karjassaan punaista rotua, joka ei ole puhdas rotu vaan rotujen risteytys. Jos strategiaksi on valittu jollakin tilalla risteyttäminen, myös näihin risteytyksiin halutaan käyttää yleensä puhtaita rotuja. Koska oma osuuskunta ei karjanomistajien toiveista huolimatta tarjoa

50

riittävän hyviä tai edes puhdasrotuisia keinosiemennyssonneja on helpompi vaihtaa rotua. Lisäksi tuontisonnien käyttö oman eläinaineksen parantamiseen katsotaan Suomessa edelleen rikokseksi, jos kyseessä on ayrshire-eläin, kun taas holsteinin kohdalla se on neuvojien mielestä jo vuosikymmenet ollut jopa toivottavaa. Lisäksi osuuden vähenemiseen vaikuttaa kaikissa Pohjoismaissa tapahtuva kaikkien keinosiemennysyritysten yhä suurempi panostus holstein-rotuun ja sen markkinointiin. Karjanomistajille jopa suositellaan rodun vaihtoa kar-

jossa ayrshire-rodusta voi keskustella muiden kanssa. Vilkas keskustelu osoittaa, että Foorumille on tilausta. Ylläpito ei juurikaan poista kirjoituksia, vaan kaikki saavat kirjoittaa omalla nimellään hyvän maun rajoissa niinkuin haluavat. Jos kirjoituksissa tulee ylilyöntejä, ylläpito huomauttaa asiasta kirjoittajalle yksityisviestillä, mutta tämäkin on tapahtunut harvoin. Omalla nimellä kirjoittaminen on poistanut häiriköt. Kirjoittaja pystyy itse poistamaan viestinsä niin halutessaan. Foorumilla on erittäin laaja lukijajoukko, joka ei ole itse rekisteröitynyt käyttäjäksi, eikä siten myöskään kirjoita Foorumilla. Erilaiset mielipiteet ovat keskustelun suola. Demokratiassa niitä kunnioitetaan ja usein päätös jostain asiasta on näistä mielipiteistä tehty kompromissi. Siksi olemme antaneet Ayrshirelehdessämme palstatilaa punaisillekin ajatuksille. Tammikuussa puheenjohtaja Minna Kotilalta pyydettiin vastauksia VGNyt-lehden punaisen rodun kilpailukykyä käsittelevään juttuun. Vastausaika oli aika lyhyt, mutta Minna lähetti vastaukset määräajassa. Kahden päivän päästä vastauksien lähettämisestä hän sai seuraavan sähköpostin: Hei ja kiitos tekstistäsi! VGNyt on yrityksen julkaisu, ja markkinointi oli vastahakoinen julkaisemaan jalostuspolitiikkaa käsittelevää tekstiä. En uskonut sinun haluavan vähentää kirjoituksesi terää enkä siksi ryhtynyt lyhentämään ja muokkaamaan sitä, joten valitettavasti se ei tule näkymään lehdessä. VGNyt-lehti ilmestyi maaliskuun puolivälissä. Lehden sivuilla 24 ja 25 SRB- yhdistyksen hallitus ja Växa Sverigen puheenjohtaja Lars Nilsson vastasivat esitettyihin kysymyksiin. Seuraavassa numerossa vastausvuorossa ovat RDM-yhdistys ja Faba. Koska Ayrshirekasvattajien puheenjohtajan Minna Kotilan vastauksia ei tulla VGNyt-lehdessä näkemään, julkaisemme ne tässä.

jakoon kasvaessa tai lypsytavan muuttuessa, vaikka ayrshiren taloudellinen paremmuus muihin rotuihin nähden on osoitettu useissa suomalaisissakin tutkimuksissa vuosien varrella. Onneksi moni karjanomistaja, joko omiin kokemuksiinsa tai tutkimustuloksiin rotujen taloudellisuudesta luottaen, uskaltaa vielä valita ayrshirerodun tai jopa vaihtaa siihen. Ayrshiren taloudellisuus perustuu erityisesti sen parempaan kestävyyteen, sitkeyteen ja parempaan terveyteen. Sorkkaterveystutkimusta laajasta suomalaisesta aineistosta

tehneenä tiedän, että esimerkiksi ayrshirerodun sorkkaterveys on holstein-rotua parempaa. Uskon, että ayrshire on rotuna jopa paljon taloudellisempi kuin tutkimuksissa on edes pystytty osoittamaan. Missään tutkimuksissa ei voida laskea taloudellista arvoa sille stressin määrälle, mitä viljelijä kokee aina, kun karjassa on sairaita ja erityistä hoivaa vaativia eläimiä. Ayrshire on rotu, jonka säilyttämisestä meillä suomalaisilla karjanomistajilla on maailmanlaajuinen vastuu eikä tätä taloudellisinta lypsyrotua tule tuhota risteyttämällä!


1/2012

Ayrshire-lehti

Onko järjestönne tehnyt jotain toimenpiteitä ko. asian muuttamiseksi / parantamiseksi?

Suomen Ayrshirekasvattajat ry on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt töitä ayrshire-rodun markkinoimiseksi Suomessa ja maailmalla. Yhdistys julkaisee Ayrshire-lehteä, järjestää tilavierailuja sekä Ayrshire Talvinäyttelyn, johon saapuu suuren kotimaisen yleisön lisäksi joka vuosi myös kansainvälisiä vieraita. Jäsenille tärkein palvelu on AF-luokitus, joka on tärkeä työkalu karjan kehittämisessä. Tämä kansainvälisinkin mittarein korkeatasoinen rakenteen arviointi auttaa jalostusvalinnassa ja karjan kestävyyden parantamisessa. AF-luokituskäynnillä karjanomistaja saa heti kirjallisen palautteen jokaisesta luokitetusta lehmästä sekä arvion koko karjansa tasosta. Yhdistyksen jäsenmäärä

kasvaa vuosi vuodelta, vaikka karjanomistajien määrä Suomessa vähenee. Ayrshirekasvattajat on myös tosissaan pyrkinyt yhteistyöhön Faban kanssa, jotta keinosiemennyssonnien ja sonninemien taso Suomessa paranisi ja suomalainen eläinaines tiloilla tulisi yhä kestävämmäksi ja taloudellisemmaksi. Ayrshirekasvattajat keräsi Faban edustajistovaaleihin oman listan päästäkseen vaikuttamaan ayrshireä koskeviin asioihin. Listalta valittiin kuusi edustajaa. Yhdistys on myös luonut kansainvälisiä suhteita karjanomistajien kesken tilatasolla ja järjestänyt tutustumismatkoja muiden maiden ayrshirekarjoihin ja lypsykarjanäyttelyihin.

Entä tulevaisuuden tavoitteet ja toimenpiteet asian tiimoilta?

Tavoitteena on edelleen lisätä tietoisuutta ayrshiren

kilpailukyvystä, taloudellisuudesta ja toimivuudesta olosuhteissa kuin olosuhteissa. Ayrshirelehmät näkyvät ja erottuvat edukseen karjoissa, koska ne ovat helppohoitoisia, tuottavia, hyvärakenteisia ja terveitä. Jäsenmäärän kasvaminen ja jäsenkarjoissa tapahtunut kehitys kertoo, että yhdistys on oikealla tiellä ja toimintaa suomalaisen karjanomistajan parhaaksi tullaan jatkamaan. Perinteisten valokuvakilpailun ja Vuoden Ayrshirekasvattaja –palkintojen lisäksi tänä vuonna palkitaan myös Paras Ayrshirekarja 2011 –kilpailun voittaja. Kilpailussa All Stars –eläinten määrää verrataan karjan kokonaiseläinmäärään ja parhaat prosentit saavuttaneet tilat palkitaan. All Stars –lehmä on lehmä, joka on luokitettu vähintään AF-GP80 ja lypsänyt vähintään 9500 kilon 305 päivän tuotoksen. Suuri All Starseläinten määrä karjassa on

osoitus kovatasoisesta karjasta sekä kestävyyden, tuotoksen että rakenteen osalta. Kilpailuun osallistujat voivat seurata oman karjansa kehitystä sekä sijoituksensa muuttumista kilpailussa vuosittain. Tulevaisuuden tavoita on ayrshirerodun oma kantakirja, johon ei hyväksytä yhdistelmärotuja. Yhdistelmäroduilla tulee olla oma, erillinen kantakirjansa. Lisäksi sonnien käyttölistan on oltava sellainen, josta tietää mitä se pitää sisällään. Eli ayrshiresonnit ovat omalla käyttölistallaan ja kaikki muut punaiset sekä yhdistelmärodut Viking Rednimikkeen alla. Tärkein tavoite on säilyttää ayrshire kestävänä ja omana rotunaan, joka antaa suomalaiselle maidontuottajalle parhaan taloudellisen tuloksen myös tulevaisuudessa!

Sitä saa mitä tilaa. Vai saako sittenkään? Keskustelu ayrshire-rodun rotupuhtaudesta, rotupuhtausasteesta ja sen tarpeellisuudesta käy kiivaana eri foorumeilla. Iso joukko karjanomistajia haluaa käyttää karjassaan ayrshiresonneja, mutta Tanskan ja Ruotsin punaiset sonnit valtaavat jatkuvasti lisää alaa sonnitarjonnasta. Nettiä selaamalla ja erilaisia tietokantoja tutkimalla saa suurimmaksi osaksi selvyyden sonnin rotupuhtaudesta ja siitä mitä kaikkia rotuja sonni kantaa perimässään. Mutta kuinka käy, jos asiakas katsookin vain käyttölistaa, eikä uppoudu netin ihmeelliseen maailmaan? Voiko käyttölistoihin luottaa, vai joutuuko asiakas ostamaan ”sonnin säkissä”? Kysyimme tätä kaikilta kolmelta Suomessa toimivalta siemenmyyjältä. Kuinka asiakas voi tietää tilatessaan, että hän saa varmasti ayrshiresonnin spermaa, kun än tekee sonnivalinnan käyttäen apunaan ainoastaan firmanne käyttölistaa?

FABA, Marja Eskelinen, kenttäjohtaja

Faban käyttölistalla kaikki ayrshire sivun -sonnit on hyväksytty ayrshire -kantakirjaan. Eli asiakas saa aina ayrshire-kantakirjaan hyväksyttyä sonnin spermaa.

Rotupuhtauteen keskittyneille jalostajille on lisätietona jokaisen sonnin kohdalla sukupolviluokka (A, B2 ja B3). Sonni kantakirjataan Ay-kantakirjan lisäjaksoon B2, jos suvussa on vähintään 60 % hyväksyttävää punaista rotua (FAY, SRB, NRF, CANAY, ORDM). Kutakin vierasta punaista rotua sonnissa saa olla enintään 25 %. Ay-kantakirjan lisäjaksoon B3 voidaan kantakirjata sonni, jonka suvussa on vähintään 75 % hyväksyttävää punaista rotua (FAY, SRB, NRF, CANAY, ORDM). Kutakin vierasta punaista rotua sonnissa saa olla enintään 12,5 %. Sonnin nimen perässä on lisäksi ilmoitettu punaisen holsteinin osuus ko. sonnin perimässä.

Semex Finland, Sari Alhainen, toimitusjohtaja

Semex Finlandin listalla on tarjolla vain sellaisia sonneja, jotka on hyväksytty Ayrshire Breeders Association of Canada’n ylläpitämään ayrshire-rodun kantakirjaan.

HH Embryo, Hannu Huitti, jalostusjohtaja

Kun asiakas tilaa meiltä ayrshiresonnin spermaa hän saa myös sitä, sillä emme ole ottaneet valikoimiimme risteytyssonneja lainkaan. Vastaukset keräsi Saija Räikkönen 51


Ayrshire-lehti

1/2012

Kestävä lehmä ja sorkkaterveys

Terveet sorkat pitävät lehmän pystyssä Eläinten sorkat ja niiden kunto kertovat paljon monista asioista, jotka vaikuttavat eläimen kestävyyteen. Terveet, kivuttomat sorkat mahdollistavat eläimen normaalin lajinmukaisen käyttäytymisen, syönnin, hallitun makuullemenon ja liikkumisen. Jos eläin tuntee kipua sorkissaan, se pyrkii välttämään tilanteita, joissa se joutuu varaamaan painoa kipeälle sorkalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eläin pyrkii makaamaan mahdollisimman paljon. Pihattonavetoiden ja automaattisten lypsyjärjestelmien yleistyessä lehmien liikuntakyvyn merkitys kasvaa,

sillä jos lehmä ei kykene siirtymään riittävän säännöllisesti syömään ja lypsylle, niin se joudutaan usein poistamaan. Sorkka- ja jalkaviat aiheuttavat ennenaikaisten poistojen ja heikentyneen hyvinvoinnin lisäksi taloudellisia tappioita, jotka aiheutuvat alentuneesta maitotuotoksesta, heikentyneestä hedelmällisyydestä, kasvaneista eläinlääkintä- ja sorkkahoitokuluista sekä ylimääräisen työn menekistä. Sekä parsinavetta että pihatto asettavat omat vaatimuksensa sorkkahoidolle. Parsinavetoissa, joissa käytetään parsimattoja, sorkka ei pääse

Ongelmalehmän jalat takaapäin. Kuva: Heli Gröhn

52

kulumaan ja sorkan pituuskasvun myötä jalkojen asento muuttuu ja se alkaa vahingoittaa niveliä. Pihatoissa sorkat kuluvat, mutta kuluminen on yleensä epätasaista. Takajalkojen ulkosorkat pyrkivät kasvamaan paksuutta enemmän, jolloin jalkojen asento kääntyy pihtiseksi (Kuva 1) eli takajalan ulkosorkkien kärjet kääntyvät osoittamaan sivullepäin, jolloin painorasitus kohdistuu ulkosorkkiin ja ne ovat helpommin alttiita vaurioille. Sorkkahoidon tarkoitus on palauttaa sorkka sen normaaliin muotoon sekä saattaa pohjan painonkannatuspinnat

oikeaan tasoon. Optimaalisessa tilanteessa sorkkahoito on ennaltaehkäisevää hoitoa sekä seurantaa. Karjan sorkat hoidetaan säännöllisin väliajoin, millä varmistetaan, että sorkat ovat oikeanmittaiset ja –muotoiset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sorkka on 7,5 cm pitkä ja anturan paksuus on 5-7 mm ja sorkkakulma on 45-50 astetta (Kuva 2). Mittana pidetään takajalan sisäsorkkaa. Tämän päivän maidontuottajat vaativat lehmiltään paljon. Lehmien täytyy tuottaa runsaasti maitoa olosuhteissa, jotka eivät ole optimaalisesti suunniteltu lehmän sorkkia

Hoitamaton ja hoidettu sorkka. Huomioi vuohisen asennon muutos. Tämän lehmän takasorkissa oli n. 2cm liikaa pituutta. Kuva: Heli Gröhn


1/2012

Ayrshire-lehti

Kestävä lehmä ja sorkkaterveys

Ulkosorkan kannalla oleva patti aiheutti jalan virheasennon. Kuva: Heli Gröhn

Pohjan paksuusero. Ulkosorkka oli kannalta n. 1 cm korkeampi. Kuva: Heli Gröhn

silmällä pitäen. Lehmän tuottavuuden ja kestävyyden kannalta on tärkeää pitää sorkat parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Sorkkaongelmat aiheuttavat lähes 90 % ontumisista lypsykarjoissa ja ne ovat yhteydessä terveyden, hyvinvoinnin ja ympäristön ongelmiin. Kun havaitsemme ja hoidamme ontumista, olemme 6-10 viikkoa myöhässä. Tämä siksi, että usein sorkkaviat alkavat vaivata lehmää vähitellen. Olosuhteista riippuen voi kestää 6-10 viikkoa ennen kuin lehmä alkaa ontua näkyvästi. Ennaltaehkäisevällä sorkkahoidolla pyritään pitämään lehmän sorkat siinä kunnossa, ettei ontumista ehdi tapahtua. Käytännössä tämä tarkoittaa jopa 4 kuukauden välein tehtävää sorkkahoitoa. Navetan olosuhteet vaikuttavat tähän hyvin paljon. Ennaltaehkäisevässä sorkkahoidossa korjataan sorkan pituus ja sorkkakulma sekä sorkkapuoliskojen tasapaino (painorasituksen jakautuminen sorkkapuoliskojen välillä). Tämä tekee sorkista kunnolla toimivia ja lieventää mekaanisia vaurioita, jotka aiheutuvat pihatoissa pääasiassa takajalkojen ulkosorkkien nopeasta kas-

vusta, tasapainottomuudesta, väärästä sorkkakulmasta sekä pitkistä kärjistä. Sorkkahoidon tavoitteena on mahdollistaa lehmän normaali, rento kävely ja varmistaa että lehmä ei onnu. Sorkkahoidon jälkeisinä päivinä maitomäärässä ei saisi tapahtua suuria muutoksia. Jos maitomäärä putoaa sorkkahoidon jälkeen, on hoito suoritettu mahdollisesti väärin. Syitä tähän voi olla sorkkahoitotekniikassa tai navetan ympäristöolosuhteissa. Jos maitomäärä nousee sorkkahoidon jälkeen, voidaan ajatella, että sorkkahoito on tehty liian myöhään. Karjassa on jo mahdollisesti ollut piileviä sorkkavikoja, joiden vuoksi lehmät ovat jo vähentäneet maidontuotantoaan optimaalisesta. Tällaisissa tapauksissa karjan sorkkahoitoväliä olisi syytä lyhentää ja tarkastella asiaa uudelleen seuraavan hoitokerran jälkeen. Pihatoissa tilannetta voi tarkastella myös eläinten syönti- ja lypsykäyttäytymisestä. Onnistuneen sorkkahoidon jälkeen eläimet ovat aktiivisempia käymään lypsyllä sekä ruokintapaikalla, mikä yleensä tarkoittaa myös maitomäärän

Pohjan paksuusero hoidettuna. Sorkkapuoliskot ovat samalla tasolla. Sisäsorkan kantaa pyritään säästämään mahdollisimman paljon oikean sorkkakulman varmistamiseksi. Kuva: Heli Gröhn

Pohja hoidettuna. Ulkosorkan patti saatiin pois ja sorkka lyhennettiin oikeaan mittaan. Kuva: Heli Gröhn

nousua. Karjan liikkumiskäyttäytymisen (kävelyasteikko) silmämääräinen tarkastelu ennen ja jälkeen sorkkahoidon onkin yksi tärkeä toimenpide, jolla varmistetaan hoidon oikea ajoitus sekä tavoitteet.

Milloin sorkkia hoidetaan?

Ennaltaehkäisevä sorkkahoito voidaan toteuttaa onnistuneesti hyvällä etukäteissuunnittelulla. Karjakoosta riippuen hoitokäynnillä hoidetaan joko koko karja tai osa siitä. Perinteisistä kevät –syksy –hoidoista olisikin siirryttävä hoitoihin, jotka perustuvat ”lehmän omaan kalenteriin”. Lehmän vuosikierrossa suurin riskitekijä on poikimisen aika. Silloin lehmän vastustuskyky on alhaisimmillaan. Myös sorkat voivat kokea suuria muutoksia poikimisen aikoihin, varsinkin ensikoilla, jotka mahdollisesti juuri ennen poikimisajankohtaa siirretään lypsävien laumaan. Ensikkojen sorkat olisikin hoidettava hyvissä ajoin ennen siirtoa lehmien joukkoon,

Hoidettu sorkka. Puukolla vuoltiin pohjan patti pois. Tämä hoito olisi riittävä ensiapu, täydellisessä hoidossa sorkkien kärjiltä otetaan vielä pituutta pois, että sorkka saadaan oikeaan kulmaan. Huomaa vertymää patin kohdalla, joka on aiheutunut patin painamisesta ja on jo saattanut aiheuttaa lehmälle kipua. Kuva: Heli Gröhn

käytännössä tämä tarkoittaa sorkkahoitoa n. 2-3 kuukautta ennen odotettua poikimista. Paras sorkkahoitoajankohta lypsävällä eläimellä on 6-3 vk ennen poikimista tai 2-3 kuukautta poikimisen jälkeen. Terveet sorkat poikimisen ja

53


Ayrshire-lehti

1/2012

Kestävä lehmä ja sorkkaterveys herutuskauden aikana mahdollistavat lehmälle maksimaalisen maidontuotannon lypsykauden alussa sekä hyvät edellytykset kiimakierron uudelleenkäynnistymiselle sekä mahdolliselle uudelle tiineydelle.

Omatoiminen sorkkahoito

Osa maidontuottajista on enenevässä määrin kiinnostunut hoitamaan sorkkia myös itse. Omatoimisen sorkkahoidon ehdoton etu on nopeus. Ontuva lehmä saa heti hoidon, kun joskus joillakin alueilla sorkkahoitajaa saatetaan joutua odottamaan ontuvan lehmän kanssa jopa viikkoja. Markkinoilla on myytävänä erilaisia kevyitä sorkkahoitotelineitä, joissa tilatason sorkkahoito voidaan suorittaa työturvallisesti sekä tehokkaasti. Aina ei välttämättä vaadita investointia telineeseen, vaan sorkkahoito voidaan suorittaa mainiosti vaikkapa pihaton ruokintakioskissa tai kombiparressa. Lehmä suljetaan kioskiin narulla. Toisella narulla nostetaan hoidettava jalka ylös kintereestä ja kolmannella narulla sidotaan jalka kioskin pystyputkiin kiinni. Näin jalka

Pitkä sorkka. Huomioi sorkan kärjen nousu irti lattiasta. Kuva: Heli Gröhn

saadaan hyvin pysymään paikallaan ja hoito voidaan suorittaa turvallisesti sekä eläimelle että hoitajalle. Kombiparsi on usein hieman liian leveä, jolloin lehmä mahtuu kääntyilemään ja mahdollisesti kaatumaan. Myös pelkällä sorkkapuukolla voi antaa ensiapua. Moni lehmä antaa vuolla sorkkiaan makuulla ollessaan ja tällöin voi yrittää vuolla ulkosorkkien pohjissa mahdollisesti olevia patteja pois. Oikeaoppista sorkkahoitoa tämä ei korvaa, mutta saattaa estää lehmää

Viereisen kuvan 2 sorkka hoidettuna. Kuva: Heli Gröhn

ontumasta ennen seuraavaa ”oikeaa” sorkkahoitoa. Tuottajille järjestetään eripituisia omatoimisen sorkkahoidon kursseja, joilla opetetaan teoriaa mm. sorkan anatomiasta sekä sorkkasairauksista sekä käytännön opetuksena sorkkahoitoa, teurassorkilla aloittaen. Pääpaino opetuksessa on sorkan optimaalisen asennon saamisessa ja sairauksien oikeaoppisessa hoitamisessa. Myös erimallisten sorkkakenkien käyttöä harjoitellaan ja pohditaan tilanteita, jolloin sorkkakengän käyttäminen on perusteltua. Kurssit kestävät 2-9 päivää. Heli Gröhn Lähteet: Burgi, K. 2000. Maintenance Hoof Trimming: Why, When and How. Dairyland Hoof Care Institute. Blowey, R. 2008. Cattle Lameness and Hoofcare.

Tyypillinen seisonta-asento, kun ulkosorkassa on liikaa paksuutta. Jalat kääntyvät pihtisiksi, kun eläin pyrkii saamaan painoa pois kipeältä sorkkapuoliskolta. Kuva: Heli Gröhn

54

Tyypillinen pihattolehmän takasorkka, ulkosorkan pohja on kasvanut paksuutta. Paksuusero kannalla oli n. 1,5 cm. Kuva: Heli Gröhn


1/2012

Ayrshire-lehti

Kestävä lehmä ja sorkkaterveys

Kokemuksia sorkanvälin ajotulehduksesta Meidän tilalla sorkanvälin ajotulehdus puhkesi huhtikuun alussa 2009 eli vuosi ja kaksi kuukautta uuden navetan käyttöönoton jälkeen. Lehmiä ja hiehoja oli ennen navetan valmistumista ostettu useista paikoista Ruotsia myöden, muttei aivan lähiaikoina ennen taudin puhkeamista. Olimme tuolloin itse Lapin reissulla ja ontuvia lehmiä oli ilmaantunut reissun aikana kolme ja pian niitä oli viisi. Tässä vaiheessa palasimme kotiin ja arvasin jo mistä oli kyse ja soitin eläinlääkärin. Kunnaneläinlääkärillämme ei ollut aiempaa kokemusta taudista, mutta diagnoosi oli kuitenkin selvä. Joka päivä tuli uusia tapauksia jokunen. Tuolloin oli vielä jonkin verran lunta ja lehmiä ulkoilutettiin lumessa, jota myös kannettiin etukuormaajalla jaloittelutarhaan. Tämä helpotti selvästi taudista aiheutuvaa kipua ja mahdollisesti myös esti taudin leviämistä niin kauan kuin lunta oli käytettävissä.

Sorkanvälin ajotulehdus on lähtöisin sorkkavälin ihon vaurioista, joihin yhdistyy sorkka-alueen ihonalaisen sidekudoksen tulehdus. Sairauden aiheuttavat Fusobacterium necrophorum- ja Porhyromonas levii -bakteerit. Fusobacterium necrophorum voi säilyä maaperässä 10 kk. Riskitekijöitä taudin puhkeamiselle ovat olosuhteiden muutokset, ostoeläimet, tilanahtaus, kosteus ja puuttellinen ilmanvaihto. meni viemäriin ja vasikoille 5000 litraa, sama määrä toukokuussa ja kesäkuussa ja heinäkuussakin 3000 litraa. Joillakin lehmillä ajotulehdus myös uusi ja samaa lehmää piti hoitaa kolme tai neljäkin kertaa. Hyvä asia oli se, että yleensä jo yhden tai viimeistään kahden hoitopäivän jälkeen hoidettu lehmä lopetti ontumisen ja kuntoutui. Aluksi sairaat eristettiin omaksi osastokseen, mutta tämä ei toiminut, kun lisää lehmiä sairastui ja sama lantaraappa kävi kuitenkin myös sillä osastolla, missä

Lääkitys

Aluksi joitakin lehmiä yritettiin lääkitä vain pelkällä kipulääkkeellä, mutta pian huomattiin, että tärkeää on aloittaa antibioottihoito heti ja vähintään 50 ml annoksella. Lääkkeinä olivat Penovet ja Ethacilin (5 vrk). Eniten lypsäville käytettiin viimeisinä päivinä vesiliukoista penisiliiniä, jotta saatiin varoaikaa hieman lyhyemmäksi. Pahimmallaan antibioottihoidossa oli toistakymmentä lehmää yhtäaikaa. Huhtikuussa antibioottimaitoa

Sorkanvälin liikakasvu

sairaat olivat. Käyttöön otettiin heti alussa sorkka-altaat, joihin laitettiin kuparisulfaattia sekä hankittiin vaahdotuslaitteet lypsyasemalle sorkkien vaahdottamista varten. Sorkkavaahtoa käytettiin joka toinen viikko kolmen päivän jaksoissa useita kuukausia, mutta jossain vaiheessa huomattiin, että vaahdotusta seurasi aina joitakin uusia tautitapauksia ja vaahdotuksesta luovuttiin kokonaan. Vaahdotuksen lopettamisen jälkeen uusia tautipurkauksia ei enää tullut. Ehkä vaahto le-

vitti bakteereja tai edisti taudin leviämistä, koska vaahdotuksen jälkeen sorkat olivat kosteita. Myöskään silloisella sorkanhoitajallamme ei ollut kokemusta taudista ja pahasti ontuvien sorkkahoidosta oli seurauksena se, että viidestä sorkkahoidetusta lehmästä kolme jouduttiin laittamaan Honkajoen matkalle. Varmaankin runsaasta antibioottien käytöstä johtuen utaretulehduksia ei esiintynyt yhdelläkään lehmällä moneen kuukauteen.

Mikä altisti?

Pihaton suunnittelussa oli kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että navetassa olisi sorkkien kannalta mahdollisimman hyvät olosuhteet. Vanhassa pihatossa on ritiläpalkit ja niitä en uuteen pihattoon halunnut. Ainoastaan lietekuilun kohdalla käytävän päässä ja kokoomatilassa on ritiläpalkit. Muutoin navetassa on avokourut, jotka on päällystetty kumimatolla ja käytävien valussa kiinnitettiin erityistä huomiota oikeaan kallistukseen ja lattiavalun tasaisuuteen, jotta käytävät pysyisivät kuivina. Raapat puhdistavat käytävät tunnin välein. Myös ilmanlaatu on huomattavasti vanhaa navettaa parempi, koska uudessa navetassa on luonnollinen ilmanvaihto. Lisäksi eläimet laiduntavat kesällä ja ulkoilevat talvella. Tästäkin huolimatta ajotulehdus puhkesi eikä epidemia tuntunut laantuvan vaan uusia taudinpurkauksia tuli aina silloin tällöin.

55


Ayrshire-lehti

1/2012

Kestävä lehmä ja sorkkaterveys Kesäkuussa sorkkiin erikoistunut eläinlääkäri Teppo Heinola kutsuttiin tilakäynnille ja myös kolme kunnaneläinlääkäriä oli tilakäynnillä mukana. Olosuhteita käytiin läpi ja etsittiin syytä, mikä laukaisee taudin. Vanhassa pihatossa, jossa hiehot ja vasikat ovat, tautia ei esiintynyt, vaikka ilmanvaihdon toimivuus on siellä huonompaa. Vanhassa navetassa oli käytössä turvekuivitus ja myös uudessa pihatossa siirryttiin tämän jälkeen käyttämään kuivikkeena turpeen ja kutterin seosta. Lisäksi eläinlääkäri Heinola neuvoi poistamaan joitakin kiviä kohdasta, josta lehmät kulkivat laitumelle. Nämä eivät tietenkään voineet olla syy alkuperäiseen altistukseen, koska tauti puhkesi tal-

vella. Toisaalta navetastakaan ei löytynyt selvää syytä, missä lehmät jalkojaan loukkasivat. Ainoa löydetty selvä syy, jonka ajateltiin voivan laukaista taudin, oli appeen koostumuksen vaihtelut. Tätä teoriaa tuki se, että kun appeentekijä vaihtui, yleensä myös ajotulehdustapauksia ilmeni. Ape ei varsinaisesti koskaan ollut ihan lyhyttä silppua, mutta eläinlääkäri Heinolan mukaan on tärkeää, että appeen koostumus pysyy mahdollisimman tasaisena. Eli lehmän mahat kyllä tottuvat lyhyeenkin silppuun, muttei siihen, että ape koostuu välillä pidemmistä korsista ja välillä lyhyemmistä. Tästä johtuen ape pyrittiin tämän jälkeen tekemään aina samalla tavalla ja sekoitusaika kellotettiin tar-

Sorkanvälin liikakasvunpoistoleikkaus meneillään. Leikkauksessa käytetään sähköpuukkoa.

kasti, jotta apetta sekotettaisiin aina yhtä kauan.

Jälkiseuraukset

Itsetehty sorkkahoitopenkki Tee Se Itse -sorkkahoitoja varten.

56

Pikkuhiljaa taudin purkaukset loppuivat eikä uusia tapauksia ole ollut nyt reiluun parin vuoteen. Meillä ajotulehdusepidemia oli kuitenkin harvinaisen raju ja puhkesi aina uudestaan ja uudestaan. Taloudelliset tappiot olivat melkoiset menetetyn maidon, työmäärän ja eläinlääkärilaskujen muodossa. Lisäksi henkinen stressi taudista oli melkoista ja öisin näki aika usein painajaisia ontuvista lehmistä ja antibioottineuloista. Aamulla navettaan meni aina pelonsekaisin tuntein miettien montako uutta tapausta on yön aikana tullut. Lisäksi ajotulehdus varmasti laski melkoisesti keskituotosta ja aiheutti hedelmällisyyden heikkenemistä. Pahimman tautipurkauksen aikana yksi yli kuuden kuukauden tiineys meni kesken ja lisäksi oli useampia varhaisluomisia. Mutta taudin jälkiseuraukset eivät lopu tähänkään. Ajotulehduksen seurauksena joillekin lehmille kehittyi sorkanvälin liikakasvu. Tämä

Suomessa aiemmin melko tuntematon vaiva on seurausta ajotulehduksesta. Onneksemme eläinlääkäri Reijo Junni kertoi vieraillessaan meillä viime syksynä, että liikakasvu on mahdollista poistaa leikkauksella. Pahiten liikakasvusta kärsi Yölintu, jolle ajotulehdus aikanaan meillä ensimmäisenä puhkesi sen ollessa ensikko. Sitä jouduttiin hoitamaan ajotulehduksen takia useita kertoja. Yölinnulta poistettiin Reijo Junnin toimesta molemmista takajaloista liikakasvu, ensimmäisestä jalasta sen ollessa ummessa 4. lokakuuta 2011 ja toisesta jalasta sitten neljännen poikimisen (13.10.) jälkeen 17. lokakuuta. Nämä olivat tiettävästi toinen ja kolmas Suomessa tehty liikakasvun poistoleikkaus. Joulukuussa operoitiin vielä Arvoitus-lehmä, jolla liikakasvua oli toisessa takajalassa. Yölintu, sen puoleen kuin Arvoituskaan, ei ole varsinaisesti karjan parhaimmistoa, mutta leikkausta haluttiin kokeilla, jotta saataisiin pidettyä Yölintu karjassa toivottavasti vielä monta tuotosvuotta. Leikkaus onnistui hyvin ja Yölinnun sor-


1/2012

Ayrshire-lehti

Kestävä lehmä ja sorkkaterveys keaa, johtuen osittain varmasti sorkanvälin liikakasvusta.

Loppukommentit

Yölinnun sorkka kuukausi leikkauksen jälkeen.

kat ovat nyt kunnossa ja se on lypsänyt hyvin, vaikka sen jalat eivät muutoinkaan ihan priimat ole. Se näyttäisi tiinehtyneen tällä kertaa heti ensimmäisestä siemennyksestä, kun aikaisemmin tiinehtyminen on ollut vai-

Tärkeintä sorkanvälin ajotulehduksen puhjetessa on saada sairastuneet eläimet antibioottihoitoon heti! Kun hoito aloitetaan ajoissa, eläin toipuu kyllä. Toisaalta jokaista ontuvaa eläintä ei välttämättä kannata heti tutkimatta piikittää, koska on myös paljon sorkkasairauksia, jotka paranevat esimerkiksi vain sorkkahoidolla eikä antibioottihoidosta ole niihin mitään tehoa. Vaikka meillä nykyään onkin erittäin ammattitaitoinen sorkkahoitaja, päädyimme silti siihen, että Pasi opetteli sorkkahoitajaa seuraamalla hieman perussorkkahoitoa ja esim. sorkkakengän laiton, ja valmisti oman sorkkahoitopenkin käyttäen Reijo Junnin

Eläinlääkäri Reijo Junni ja potilas Yölintu liikakasvunpoistoleikkauksen jälkeen.

sorkkahoitotelinettä mallina, jotta aina tarvittaessa sorkkaviasta kärsivälle lehmälle saadaan hoito mahdollisimman nopeasti. Ja jos liikakasvuleik-

kauksia tarvitsevia lehmiä vielä ilmestyy, Reijo Junni tullaan ehdottomasti kutsumaan paikalle! Minna Kotila

Kuva: Pirjo Nousiainen

57


Ayrshire-lehti

1/2012

Laatulehmien lista

ALL STARS

Ayrshirekasvattajat julkaisee tästä eteenpäin All Stars -laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshire-lehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään luokitustuloksen AF GP-80 saaneet lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 9500 kg maitoa. Lehmät listataan paremmuusjärjestyksessä luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman luokitustuloksen tai lypsämällä paremman 305 päivän tuotoksen. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. All Stars -lehmien tiedot toimitetaan Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh 050 525 6109.

ALL STARS - LAATULEHMÄT 1/2012 Luoki- tus Eläin Isä

Paras 305 pv tuotos

EX 91-2E Bäckens Komålen Stjärna

Komålen ET

10227 – 4,37 – 4,11 3.

Laiholahti Laura ja Jouko

EX 90-2E Saga EX 90-2E Kuortin Tilli EX 90-2E Joukolan Viennetta

Trident Jerry Calimero

11601 – 3,70 – 3,29 4. 10897 – 4,34 – 3,54 3. 9644 – 3,70 – 3,44 2.

Ahonkivi Olavi Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko

VG 88 VG 88 VG 88

Joukolan Vaavikki AT Tunkki Rannan Tityy

Calimero Jerry Ice Man

11982 – 4,00 – 3,31 2. 9984 – 4,21 – 3,51 2. 9793 – 4,03 – 3,30 4.

Laiholahti Laura ja Jouko Tanner Jyri ja Tia Koljonen Aaro ja Mirja

VG 87 VG 87

Tiffany Lagace Iceman Model ET

Ice Man Ice Man

12002 – 4,04 – 3,62 2. 11116 – 4,59 – 3,43 4.

Lemola Niina ja Pekka Tanner Jyri ja Tia

Lakt. Omistaja

VG 86 Uusi-Suon Sherry Jerry 14308 – 4,73 – 3,10 2. Suutari Pekka VG 86 Hjärterum Rosetti ET Cornelius 12155 – 3,78 – 3,30 5. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Kuortin Paprika Pardner 11821 – 3,65 – 3,54 4. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Beliissa Heligo 11676 – 3,60 – 3,21 3. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Romeo Saga Valentine Romeo 11479 – 3,67 – 3,14 2. Ahonkivi Olavi VG 86 Lunden Romeo Tometta Romeo 11057 – 4,00 – 3,41 3. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Rounion Ulma ET Copper 10979 – 3,21 – 3,11 4. Laiholahti Laura ja Jouko & Suutari Pekka VG 86 HH. Täällä Medalist 10863 – 4,73 – 3,60 4. Huitti Hannu ja Ranta Mikko VG 86 Rasilan Cal Pirpana Calimero 10476 – 3,80 – 3,23 2. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 Laurikaisen Rupla Kangassalon Kelli 16239 – 3,67 – 3,18 4. Suutari Pekka VG 85 Rasilan Suffeli Pekkolan Ponteva 13866 – 4,38 – 3,25 5. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 Joukolan Pirtelö Pardner 12121 – 3,44 – 3,27 5. Laiholahti Laura ja Jouko VG 85 Lunden Jerry Tometta Jerry 12016 – 2,79 – 2,73 3. Ahonkivi Olavi VG 85 Ylihaaviston Riemu Jerry 11901 – 4,76 – 3,37 4. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika VG 85 Yli-Hynnilän Uppsala Conn 11803 – 4,30 – 3,41 2. Koljonen Aaro ja Mirja VG 85 Majaniemen Unelma Copper 11712 – 3,44 – 3,14 3. Teiskonlahti Heli ja Antti VG 85 Ylihaaviston Uutinen Miqur 11628 – 3,90 – 3,22 3. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika VG 85 Uusletti Koivulan Sukkela 11317 – 4,22 – 3,56 3. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo VG 85 Mukkalan Uhkea Purolan Orkko 11294 – 3,83 – 3,65 2. Mukkala Piia ja Sami

58


1/2012

Ayrshire-lehti

VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85

Paakkosen Öökul Rounion Unihiekka Kildare Upsider ET Rasilan Vernissa AT Tuurre Lagace Iceman Diamond ET Siideri Hjärterum Roselee ET AT Umba Visserdale Sheila Pakasen Valeriaana Lunden Ice Man Tometta Usva Vuppu Kälän Aikku Rannan Fani ET Rounion Yrtti Tuike

Kildare Uliver ET Copper Conn Rounion Danesco Pardner Ice Man Valkaman Laiva Cornelius Jerry Calimero Conn Ice Man Tyrisevän Miqur Conn Kellcrest Unix Calimero Romeo Jerry

11178 – 4,19 – 3,59 11073 – 3,12 – 3,11 10943 – 4,13 – 3,30 10823 – 4,03 – 3,40 10804 – 3,79 – 3,35 10750 – 4,17 – 3,26 10701 – 3,96 – 3,18 10655 – 4,00 – 3,25 10575 – 4,34 – 3,42 10556 – 4,06 – 3,13 10358 – 3,63 – 3,37 10254 – 3,59 – 3,18 10185 – 3,90 – 3,52 9764 – 4,60 – 3,37 9742 – 4,22 – 3,70 9649 – 4,56 – 3,37 9618 – 3,29 – 3,52 9550 – 3,09 – 3,08

2. 3. 2. 2. 2. 3. 4. 2. 2. 2. 2. 3. 2. 3. 1. 2. 2. 4.

Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Ahonkivi Olavi Nousiainen Pirjo Viitanen Seija ja Hannu Tanner Jyri ja Tia Viitanen Seija ja Hannu Pakkala Rauni ja Jarmo Kallio Merja Tanner Jyri ja Tia Koljonen Aaro ja Mirja Pakkasmaa Pauliina Ahonkivi, Suutari Järvenkylä Reiska Mertanen Anne ja Juha MTY Kuitunen Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Ahonkivi Olavi Kaappola Mauri ja Merja

GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83

Ylihaaviston Talvikki Haralan Pikatsu Kurhilan Ura Karhilan Utuliina ET Kyytselän Tasha Ylihaaviston Silla Rannan Tettiina Ojalan Valimero Ylihaaviston Unnukka Rannan Fadu Pakasen Valkovuokko Koivulinnan Virva DesPrairies Ytyliina Vilja Yninä AT Vedenneito Hjärterum Rojal ET Lehmuston Ällä

Tyrisevän Miqur 13651 – 3,83 – 3,30 Charlot 12544 – 4,13 – 3,31 McCornic Nelson 12366 – 3,77 – 3,15 Lindero 12225 – 4,92 – 3,48 Jerry 12114 – 3,86 – 3,00 Heligo 11680 – 4,14 – 3,35 Jerry 11474 – 4,55 – 3,22 Calimero 11426 – 3,05 – 3,11 Conn 11325 – 4,42 – 3,43 Calimero 11149 – 3,84 – 3,39 Copper 10653 – 4,06 – 3,20 Special K 10366 – 3,48 – 3,03 Jerry 10084 – 3,80 – 3,28 Pardner 10016 – 4,29 – 3,26 Pärepuusaaren Osandur 9912 – 3,97 – 3,53 Calimero 9857 – 4,56 – 3,61 Cornelius 9807 – 4,69 – 3,70 Hector 9793 – 4,79 – 3,70

2. 7. 2. 4. 4. 5. 2. 2. 3. 3. 2. 2. 2. 3. 2. 2. 3. 2.

Koljonen Aaro ja Mirja Huitti Hannu ja Ranta Mikko Kallio Merja Suutari Pekka Ylimäki Susanna ja Jari Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Koljonen Aaro ja Mirja Ahonkivi Olavi Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Koljonen Aaro ja Mirja Pakkasmaa Pauliina Rinkinen Juha Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija MTY Tikka Bodbacka Anne ja Rajaniemi Jussi Tanner Jyri ja Tia Toikka Hannu ja Tiina Peltola Riikka ja Peltonen Mika

ASMO Upea ET Rubin Joukolan Urrican Järvenkylän Ymmaya Ylihaaviston Tähti Rannan Uraliisa Kurhilan Viikuna Ulappa Vanilla Usva Rasilan Vitja Karhilan Ferry Ylihaaviston Ypäjä Hakamaan Vanu Majaniemen Tilli Glen Malcolm Valory ET HH. AdaMarie

Tyrisevän Miqur B Jurist Heligo Alasirkkalan Timon Jerry Jerry Conn Pohjolan Sana Calimero Jerry Romeo Jerry Dilligent Copper Pat Laro Conn Hector

3. 2. 3. 2. 4. 3. 2. 4. 3. 3. 2. 3. 2. 2. 3. 2. 1.

Suutari Pekka Tammenpään MTY Laiholahti Laura ja Jouko Järvenkylä Reiska Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Koljonen Aaro ja Mirja Kallio Merja Pohjola Anna-Maija ja Tuomo Rönkkö Nina ja Tuomas Lemola Niina ja Pekka Viitanen Seija ja Hannu Suutari Pekka Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Hakamaa Asko ja Heli Teiskonlahti Heli ja Antti MTY Tikka Huitti Hannu ja Ranta Mikko

13176 – 3,79 – 3,61 13068 – 3,77 – 3,39 12295 – 3,94 – 3,37 11692 – 3,76 – 3,39 11668 – 4,46 – 3,59 11464 – 4,02 – 3,35 11197 – 4,38 – 3,45 11165 – 4,24 – 3,41 11105 – 5,10 – 3,69 11051 – 4,20 – 3,54 10839 – 4,44 – 3,10 10789 – 5,00 – 3,32 10738 – 4,28 – 3,32 10688 – 4,34 – 3,38 10597 – 4,54 – 3,42 10541 – 4,47 – 3,18 10496 – 3,65 – 3,25

59


Ayrshire-lehti

1/2012

GP 83 Urania Conn 10284 – 4,28 – 3,35 2. Tammenpään MTY GP 83 Kälän Pardner Älli Pardner 10154 – 3,82 – 3,23 2. MTY Kuitunen GP 83 Rounion Hjärta Ylisma Rounion Uno ET 10021 – 4,50 – 3,38 1. Ahonkivi Olavi GP 83 Uusi-Suon Dirlandaa Jerry 9990 – 4,35 – 3,43 2. Ahonkivi, Laine GP 83 Unelma Tyrisevän Miqur 9982 – 4,46 – 3,72 2. Kinnunen Jukka ja Katri GP 83 Rannan Pramea Pardner 9926 – 3,90 – 3,09 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 83 Viekas Conn 9846 – 4,24 – 3,45 3. Mertanen Anne ja Juha GP 83 Uusi-Suon Vanessa McCornic Nelson 9837 – 4,69 – 3,28 3. Savikko Sanna GP 83 Unella Conn 9760 – 4,66 – 3,53 2. Kaappola Mauri ja Merja GP 83 Rounion Uliissa Special K 9729 – 3,72 – 3,19 2. Ahonkivi Olavi GP 82 Pakasen Tiramisu Jerry 13615 – 4,15 – 3,41 4. Pakkasmaa Pauliina GP 82 Rounion Timjami Ripken 12638 – 3,43 – 2,81 2. Ahonkivi Olavi GP 82 AT Saavi Kildare Oliver ET 12517 – 3,89 – 3,42 3. Tanner Jyri ja Tia GP 82 Vanessa Skychief 12380 – 3,97 – 3,21 3. Lemola Niina ja Pekka GP 82 Vanilja Orraryd 12088 – 4,20 – 3,76 2. Suutari Pekka GP 82 Kuortin Piparminttu Billy 12068 – 3,52 – 2,99 3. Kuortti MTY GP 82 Ylihaaviston Tiitu Ice Man 11994 – 4,44 – 3,23 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 82 Kälän Ice Man Äitee Ice Man 11909 – 4,02 – 3,64 2. MTY Kuitunen GP 82 Yppi Kotimäen Urkki 11764 – 5,11 – 3,60 2. MTY Tikka GP 82 Ulster Peterslund 11623 – 4,10 – 3,44 3. Nieminen Nina GP 82 Vimpula Copper 11623 – 4,59 – 3,27 3. Mertanen Anne ja Juha GP 82 Lallin Uranium Copper 11583 – 3,92 – 3,10 3. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Venla Tyrisevän Miqur 11549 – 4,44 – 3,65 3. Rönkkö Nina ja Tuomas GP 82 Lehmuston Yle Hector 11441 – 4,13 – 3,39 2. Peltola Riikka ja Peltonen Mika GP 82 Harjun Välke AT Seepa 11436 – 3,45 – 3,57 2. Tanner Jyri ja Tia GP 82 Hjärta 240 Cornelius 11326 – 4,44 – 3,17 5. Ahonkivi Olavi GP 82 Rounion Pardner Saga Pardner 11324 – 3,50 – 3,32 3. Ahonkivi Olavi GP 82 Karhilan Fiona Trident 11069 – 4,41 – 3,55 3. Suutari Pekka GP 82 Rommi Volage 10928 – 4,75 – 3,40 2. Lemola Niina ja Pekka GP 82 Rasilan Viuhka Copper 10921 – 4,17 – 3,17 3. Viitanen Seija ja Hannu GP 82 Joukolan Fiksu Conn 10888 – 4,33 – 3,38 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Joukolan Usa Volage 10747 – 3,93 – 3,30 3. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Faucher Femina ET Conn 10672 – 4,11 – 3,31 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Rasilan Ulpu Conn 10543 – 4,14 – 3,46 2. Viitanen Seija ja Hannu GP 82 Karhilan FinaMarie Conn 10483 – 3,85 – 3,42 3. Laiholahti, Huitti & Ranta, Kärkkäinen, Suutari GP 82 Uutinen Kellcrest Resident ET 10462 – 3,54 – 3,13 4. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 82 Kurhilan Valeriaana ET Trident 10414 – 4,30 – 3,45 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Kuortin Saldo Peterslund 10363 – 4,46 – 3,99 3. Kuortti MTY GP 82 AT Tossi Peterslund 10201 – 4,19 – 3,46 2. Tanner Jyri ja Tia GP 82 Paakkosen Ilona Mäkelän Ulaus 10067 – 3,98 – 3,17 7. Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi GP 82 Ullevi Asmo Raippe 10043 – 4,05 – 3,31 3. Pakkala Rauni ja Jarmo GP 82 Rannan Angervo Normandin 10017 – 3,61 – 3,19 1. Nousiainen Pirjo GP 82 Joukolan Yosetti Hector 9927 – 3,96 – 3,31 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Ämmä Rannan Uamu 9843 – 4,57 – 3,66 1. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 82 Lehmuston Yasmin Kellcrest Unix ET 9838 – 4,00 – 3,13 2. Peltola Riikka ja Peltonen Mika GP 82 Mapleburn Yvella ET BBB Kellogg 9754 – 4,04 – 3,54 2. Kallio Merja GP 82 Kuortin Yoplait Conn 9690 – 4,14 – 3,13 2. Kuortti MTY GP 82 Agnes Jerome 9646 – 4,47 – 3,47 1. MTY Tikka GP 82 Koivulinnan Yölintu Kildare Uliver ET 9635 – 4,48 – 3,33 2. Rinkinen Juha GP 82 Pakasen Umur Copper 9588 – 4,03 – 3,33 3. Pakkasmaa Pauliina GP 82 Pakasen Yrtti Kildare Dupont 9587 – 4,01 – 3,31 2. Pakkasmaa Pauliina GP 82 AT Uusitähti B Jurist 9553 – 4,80 – 3,41 3. Tanner Jyri ja Tia GP 82 Pohjolan Ventti Rannan Toveri 9512 – 4,37 – 3,56 2. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo

60


1/2012

Ayrshire-lehti

GP 81 AT Seastar Kangassalon Kelli 12479 – 4,00 – 3,51 4. Tanner Jyri ja Tia GP 81 Tupamäen Vaakuna Saarihaan Tuima 12223 – 4,09 – 3,28 3. Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu GP 81 Kuortin Ullakko Copper 11986 – 3,96 – 3,37 2. MTY Tikka GP 81 Tuomelan Toronto Pat Laro 11897 – 4,35 – 3,31 3. Kelkka Päivi ja Ossi GP 81 AT Tähti Suontaan Jehta 11885 – 4,47 – 3,75 4. Tanner Jyri ja Tia GP 81 Hakamaan Öylätti Pardner 11702 – 3,83 – 3,26 2. Hakamaa Asko ja Heli GP 81 Paakkosen Viltti Conn 11225 – 4,68 – 3,14 2. Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi GP 81 Alhaisten Soilikki Galant 11219 – 4,47 – 3,09 4. Rautio Salla GP 81 Tuomelan Volume Kantolan Okke 11132 – 4,18 – 3,31 3. Kelkka Päivi ja Ossi GP 81 Valio Conn 11057 – 4,95 – 3,28 3. Mertanen Anne ja Juha GP 81 Uusi-Suon Äppelsider Hector 10932 – 3,67 – 3,40 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 81 Jakolan Upner Pardner 10905 – 3,84 – 3,32 2. Suutari Pekka GP 81 Hjärterum Billy Betsy Billy 10771 – 3,70 – 3,01 5. Viitanen Seija ja Hannu GP 81 Unelma Conn 10766 – 4,27 – 3,47 3. MTY Rauhamaa GP 81 Aro-Tannerin Ämmi Purolan Orkko 10742 – 4,34 – 3,84 2. Kotila Minna ja Pasi GP 81 Valinta Rounion Taiga ET 10734 – 4,03 – 3,18 2. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 81 Pakasen Villiruusu Conn 10678 – 3,84 – 3,42 2. Pakkasmaa Pauliina GP 81 Anelma Yli-Hinkkalan Pikapp 10573 – 3,84 – 3,62 1. Mönkkönen Marja ja Pekka GP 81 Vahti Rannan Toveri 10495 – 4,23 – 3,74 1. Pohjola Anna-Maija ja Tuomo GP 81 AT Rossi Pardner 10368 – 4,21 – 3,15 6. Tanner Jyri ja Tia GP 81 Pakasen Viivi Special K 10359 – 4,05 – 3,30 2. Pakkasmaa Pauliina GP 81 Ylihaaviston Äpyli Calimero 10357 – 4,47 – 3,65 2. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 81 Tupamäen Venla Romeo 10345 – 3,44 – 3,32 2. Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu GP 81 Kaappolan Valokki B Jurist 10138 – 4,41 – 3,47 3. Kaappola Mauri ja Merja GP 81 Kataran Topas Trident’s Lot 10094 – 3,42 – 2,90 2. Ahonkivi Olavi GP 81 Rounion Ymjami Calimero 10046 – 3,47 – 3,37 2. Ahonkivi Olavi GP 81 Nikkilän Amalia Kildare Darude ET 9931 – 3,68 – 3,29 1. Lemola Niina ja Pekka GP 81 Yöperho Satulin Uloke 9708 – 3,73 – 3,53 2. Mönkkönen Marja ja Pekka GP 81 Pukaralammin Taiga ET Heligo 9702 – 4,09 – 3,37 4. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 81 Kuortin Basilika Billy 9702 – 3,99 – 3,26 3. Kuortti MTY GP 81 Uusi-Suon Whisky Copper 9693 – 3,33 – 3,03 2. Ahonkivi, Laine GP 81 AT Uija Sunside Sherifi 9640 – 3,85 – 3,37 2. Tanner Jyri ja Tia GP 80 Alhaisten Shirley Pardner 14808 – 3,36 – 3,09 2. Matinolli Markku ja Erkki GP 80 Timantti Tyrisevän Miqur 13192 – 3,45 – 3,34 1. Tammenpään MTY GP 80 Uska Asmo Sortti 13061 – 3,59 – 3,59 3. MTY Rauhamaa GP 80 Pakasen Tähkä Tyrisevän Miqur 12896 – 4,31 – 3,50 4. Pakkasmaa Pauliina GP 80 Uusi-Suon Uuttera Conn 12192 – 3,32 – 3,05 2. Nousiainen Pirjo GP 80 Kuortin Tattari Tyrisevän Miqur 12186 – 3,57 – 3,31 3. Ahonkivi Olavi GP 80 Nikkilän Älppäri Kildare Darude ET 11917 – 3,57 – 3,02 2. Lemola Niina ja Pekka GP 80 Rounion Ulama Rounion Salama 11849 – 2,30 – 2,89 2. Ahonkivi Olavi GP 80 Rasilan Touche Hjärterum Rardner ET 11833 – 4,04 – 3,25 5. Viitanen Seija ja Hannu GP 80 Taateli Ojaniityn Rumba 11789 – 3,93 – 3,42 4. Mertanen Anne ja Juha GP 80 Unelma Jurist 11743 – 4,72 – 3,60 2. Rönkkö Nina ja Tuomas GP 80 Joukolan Useful Heligo 11727 – 4,26 – 3,38 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 80 AT Ripsa Kangassalon Kelli 11694 – 3,59 – 3,55 2. Tanner Jyri ja Tia GP 80 Kiran Fantastic Ice Ice Man 11363 – 4,00 – 3,42 2. Viitanen Seija ja Hannu GP 80 Ylihaaviston Tuulantei Trident 11149 – 5,00 – 3,52 3. Mäkelä Anna-Liisa ja Mika GP 80 Uudispihan Ypykkä Hector 11124 – 3,86 – 3,24 2. Rönkkö Nina ja Tuomas GP 80 Utu Vanha-Variksen Rana 11115 – 4,04 – 3,57 3. MTY Rauhamaa GP 80 Kaappolan Tiktak Trident 11095 – 3,15 – 3,20 4. Kaappola Mauri ja Merja GP 80 Seira Lammin Life 11036 – 3,99 – 3,38 6. Kaappola Mauri ja Merja GP 80 Martin Yöntaika Hector 11017 – 4,22 – 3,40 2. Vuokko ja Esko Kulju GP 80 Tupamäen Fazeriina Kildare Dupont ET 11009 – 3,71 – 3,48 2. Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu

61


Ayrshire-lehti

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Älva Majaniemen Upea Rounion Chelma Tiramisu Yesterday Ypynä Paakkosen Unihiekka HH Ykatzu Nikkilän Viulu Villa Tosca Haralan Bertta Rounion Rissa ET Rounion Vemadi Karhilan Ukulele ET Tupamäen Vilkas Ylpeä Veri Majaniemen Yasmiini Paakkosen Teatheadangel Alhaisten Uriel Ystävä Völlykkä Viina Ääri Kurhilan Voralinde Tytti Valokki Kyytselän Uberry Unnu Nikkilän Alma Uuder Ylihaaviston Aurinko Tupamäen Vikkelä Rounion Voptio Tupamäen Yuanita Yöntähti Lallin Aqua

1/2012

Piettisten Umuli Conn Ice Man Peterslund Purolan Orkko Purolan Orkko Conn Tyrisevän Miqur Romeo Kildare Dupont Vanhatalon Muksu Ristitien Johde Heligo Heligo Tyrisevän Miqur Calimero Rannan Uamu Conn Ruokoniemen Orava Tyrisevän Miqur McCornic Nelson Ruokoniemen Orava Pardner Purolan Orkko Rannan Uamu Lindero Peterslund Purolan Orkko Jerry Asmo Reitari ET Kildare Darude ET Copper Calimero Kildare Dupont ET Kildare Darude ET Cacylite Purolan Orkko Modem

10970 – 3,86 – 3,48 10934 – 4,36 – 3,37 10928 – 4,72 – 3,40 10852 – 4,77 – 3,80 10776 – 4,17 – 3,70 10734 – 4,95 – 3,63 10708 – 4,26 – 3,18 10703 – 2,58 – 3,26 10647 – 3,60 – 3,34 10586 – 3,85 – 3,35 10557 – 4,57 – 3,42 10555 – 3,83 – 3,38 10504 – 3,34 – 3,28 10481 – 4,07 – 3,30 10456 – 3,91 – 3,41 10444 – 3,96 – 3,33 10442 – 3,65 – 3,46 10378 – 4,07 – 3,37 10303 – 3,66 – 3,42 10230 – 3,69 – 3,21 10230 – 4,41 – 3,18 10144 – 4,56 – 3,54 10131 – 4,99 – 3,57 10115 – 3,84 – 3,63 10100 – 3,72 – 3,30 10030 – 3,70 – 3,36 10019 – 3,96 – 3,56 9936 – 4,72 – 3,92 9901 – 4,83 – 3,87 9900 – 4,15 – 3,76 9900 – 4,60 – 3,51 9817 – 5,01 – 3,33 9786 – 3,90 – 3,21 9777 – 4,12 – 3,50 9660 – 3,78 – 3,91 9624 – 3,92 – 3,33 9587 – 4,77 – 3,60 9528 – 3,75 – 3,32

2. 2. 3. 2. 2. 2. 2. 2. 2. 3. 4. 2. 5. 2. 3. 2. 2. 2. 2. 2. 3. 2. 3. 3. 2. 2. 2. 3. 2. 2. 2. 3. 1. 2. 2. 1. 2. 1.

Tammenpään MTY Teiskonlahti Heli ja Antti Lemola Niina ja Pekka Mertanen Anne ja Juha Mönkkönen Marja ja Pekka Mertanen Anne ja Juha Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Laiholahti Laura ja Jouko Lemola Niina ja Pekka MTY Tikka Ikkeläjärvi Katariina ja Veli Kuortti MTY Kuortti MTY Ahonkivi Olavi Suutari Pekka Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Pohjola Anna-Maija ja Tuomo MTY Rauhamaa Teiskonlahti Heli ja Antti Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Kotila Minna ja Pasi Mertanen Anne ja Juha MTY Tikka Pohjola Anna-Maija ja Tuomo Pohjola Anna-Maija ja Tuomo Kallio Merja MTY Kuitunen MTY Kuitunen Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Gröhn Heli ja Heino Harri Lemola Niina ja Pekka MTY Tikka Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Ahonkivi Olavi Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Rautio Salla Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu

Muistathan lähettää kestävien lehmien tiedot syksyn lehteä varten! Tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 15.9. mennessä osoitteeseen merja.kallio@elisanet.fi tai merja.kallio@semex.fi Kestävien lehmien tuotosraja on 70 000 kg. Tarvittavat tiedot: lehmän nimi, syntymäaika, poikimakerrat, isä, emä, emänisä, emänemä, elinikäistuotos ja päivämäärä, mihin mennessä tuotos on kertynyt, sekä omistaja.

62


1/2012

Ayrshire-lehti

Paras Ayrshirekarja 2011 omistuksessa. Yhteensä kilpailuun osallistui 21 karjaa.

Sarka-messujen yhteydessä olleessa Ayrshire Winter Show:ssa palkittiin ensimmäistä kertaa Paras Ayrshirekarja –kilpailun voittajia. Uuden kilpailun tarkoitus on nostaa esiin hyviä ayrshirekarjoja. Kilpailussa lasketaan, kuinka monta prosenttia karjan lehmistä on All Stars –lehmiä eli kilpailussa pärjäämiseen vaaditaan sekä tuotosta että rakennetta. All Stars –vaatimuksethan ovat vähintään AF-GP 80 luokitus ja vähintään 9500 kiloa maitoa parhaana 305 päivänä. Käytännössä kilpailu suosii myös kestävyyttä, sillä vanhemmat lehmät yltävät nuoria lehmiä helpommin All Stars –lehmien tuotosvaatimukseen. Toki kilpailu suosii myös ayrshirekarjoja verrattuna sekakarjoihin, sillä vain ayrshirelehmät voivat olla All Stars –lehmiä.

Voittajan mietteitä

Paras Ayrshirekarja 2011-kilpailun voittaja Olavi Ahonkivi ja kisan nelonen Laura Laiholahti. Kuva: Jari Ahlholm

Tulokset

Kilpailun voitti Olavi Ahonkiven Rounion Ayrshire. Karjan lehmistä 50 % on All Stars – lehmiä. Toiseksi sijoittui Pekka Suutarin karja 45 %:n All Stars –osuudella ja kolmanneksi Anna-Liisa ja Mika Mäkelän

karja 43 %:n osuudella. Neljäs sija meni Laura ja Jouko Laiholahden karjalle, jossa All Stars –lehmiä oli 29 % lehmistä. Viidennen sijan vei 24 %:n All Stars –osuudella karja, jonka lehmät ovat Jouni Paakkosen, Päivi Erosen sekä Salla Raution

Olavi Ahonkivi sanoo voiton tuntuneen hienolta, kuin palkinnolta vuosien jalostus- ja karjanhoitotyöstä. Olavin karjassa luokitusta on käytetty jo ihan alusta eli vuodesta 2004 asti ja käyttö jatkuu edelleen, sillä Olavin mielestä luokitus on tärkeä apu karjanjalostuksessa. Luokitus voi myös vahvistaa omaa näkemystä eläimistä. Tärkeää kilpailussa on Olavin mielestä se, että siinä näkyy, että hyvärakenteiset lehmät myös lypsävät. Olavin All Stars –lehmien parhaiden 305 päivän tuotosten keskiarvo oli reilut 10900 kg. Paras Ayrshirekarja –kilpailua Olavi arvostaa suuresti, sillä se yhdistää rakenteen, tuotoksen ja kestävyyden eikä kilpailussa pärjää sattumalta. Kilpailun avulla voi myös seurata oman karjan kehittymistä. Salla Rautio

Best Ayrshire Herd 2011 The winners of Best Ayrshire Herd 2011 competition were awarded at Ayrshire Winter Show in Seinäjoki. The aim of the new competition is to find good Ayrshire herds. The idea is to count the percentage of All Stars cows out of the total amount of cows in the herd. That means you have to have both, good production and good conformation in your cows to do well in the competition. All Stars qualifications are classification at least AF-GP 80 and the best 305 d production at least 9500 kg. Of course the competition also favours durability since first calvers don’t easily achieve the production that is required to be an All Stars cow. The results Olavi Ahonkivi’s Rounion Ayrshire herd won the competition. 50 % of the cows in the herd are All Stars cows. Second was Pekka Suutari’s herd with 45 % of cows being All Stars cows. Third was Anna-Liisa and Mika Mäkelä’s herd (45 %), fourth Laura and Jouko Laiholahti’s herd (29 %) and fifth was the herd (24 %)

whose cows are owned by Jouni Paakkonen, Päivi Eronen and Salla Rautio. Altogether 21 herds took part in the competition. Thoughts of the winner Olavi Ahonkivi says that winning this competition feels great, like it was an award for the many years’ work he has done with taking care and breeding his herd. Olavi has used classification since 2004 when Finnish Ayrshire Breeders started to organize classification in Finland and he thinks classification is an important tool in breeding cattle. According to Olavi a very important point about the Best Ayrshire Herd competition is that it shows that cows with good conformation can also produce a lot of milk. The average of Olavi’s All Stars cows’ best 305 d productions is 10900 kg. Olavi gives a great value to the the competition because it unites conformation, production and durability and it isn’t possible to win this competition by chance. The competition can also help breeders to follow the development of their herds.

63


Ayrshire-lehti

1/2012

AYRSHIRE FINLAND 2011 - VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET Ayrshire Finland 2011 – valokuvakilpailuun osallistui 49 kuvaa. Hieho- ja lehmäluokkia oli kumpiakin neljä. Kilpailun tuomarina toimi Yves Charpentier.

AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

Hei, Lähetän teille tuomarointini tulokset valokuvakilpailuun. Tuomarointi oli melko vaikeaa, varsinkin hieholuokissa. Nautin sen tekemisestä kuitenkin. Tahtoisin kiittää teitä, että sain olla virallinen tuomarinne ja haluaisin onnitella kaikkia osallistuneita. Haluaisin myös kiittää kaikkia, jotka valmistelivat dokumentit tuomarointia varten. Pidin tavasta, jolla olitte jakaneet luokat, mielestäni se oli todella ok. Todella paljon kiitoksia. Ystävällisin terveisin,

Yves

Voittaneet kuvat palkitaan Ayrshirekasvattajat ry:n 30 euron lahjakortilla. Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille valokuvakilpailuun osallistuneille! Hello, I am sending you the results of my judging for the pictures competition. It was a pretty hard job to do, mainly in the heifer classes. I enjoyed doing it anyway. I would to thank you for having me as your official judge and I would like to congratulate all the participants who have sent out their pictures. I would also like to thank the people who have prepared the document for the judging. I liked the way, you have splited the classes, I think it was very OK. Thanks very much again and kind regards. Yves.

LUOKKA 1: 3 - 5 kk

1. D Majaniemen Ihana ET i.Palmyra Tri-Star Reality, e. Majaniemen Unelma, ei. Birghdale Copper kasv. ja om. Heli ja Antti Teiskonlahti

2. C Savinnan Irina i. Palmyra Poker Riggins, e. Uusi-Suon Vanessa AF-GP83, ei. Mc Cornick Nelson ET kasv. Sanna Savikko, om. Kristiina ja Veli Iivarinen

3. A Savinnan Inkalilja i. Faucher Poker Erwin ET, e. Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi, ei. Margot Calimero kasv. ja om. Sanna Savikko

Final placings/ Sijoitukset: D-C-A-B Reasons: D over C: Close placing, the heifer D is showing more dairy character and a better bone quality compare to the heifer C. C over A: The heifer C is showing more development, more body depth and more chest width compare to the heifer A. A over B: The heifer A is showing more length and a better rump structure compare to the heifer B. Perustelut: Hieho D voitti niukasti, se on lypsytyyppisempi ja sillä on parempi luustonlaatu kuin hieholla C. 4. B SaRan Iris C on paremmin kehittynyt, sillä on syvempi sunko ja leveämpi rinta kuin A:lla. i. Palmyra Poker Riggins, e. Alhaisten SoiA on pidempi ja sillä on parempi lantion rakenne kuin B:llä. likki, ei. Roi Galant kasv. ja om. Salla Rautio

64


1/2012

Ayrshire-lehti

LUOKKA 2: 6 - 8 kk

2. C Majaniemen Ihanne ET i.Palmyra Tri-Star Reality, e. Majaniemen Unelma, ei. Birghdale Copper kasv. ja om. Heli ja Antti Teiskonlahti

3. D Majaniemen Ilo ET i.Palmyra Tri-Star Reality, e. Majaniemen Unelma, ei. Birghdale Copper kasv. Heli ja Antti Teiskonlahti, om. Minna ja Pasi Kotila

4. E SaRan Helmililja i. Des Chamois Poker, e. SaRan Asteri, ei. Yellow Briar Journeyman kasv. ja om. Salla Rautio

5. B Hathor ET i. A.C. Napier, e. Afrodite ET, ei. Des Chamois Poker kasv. ja om. Eija Kodis ja Tapio Vähäsöyrinki

6. A Rosayre Heart ET i. Des Chamois Poker ET, e. Rosayre BB Lucious, ei. BB Kellogg. kasv. ja om. Alli ja Kari Keinänen.

Final placings/ Sijoitukset: F-C-D-E-B-A Reasons: F over C: Again very different type of heifers, but the heifer F is showing more style and more dairyness compare to the very powerful C heifer. C over D: The heifer C is showing more body depth and more angularity compare to the heifer D. D over E: The heifer D is showing a better rump structure and a longer neck compare to the heifer E. E over B: The heifer E is showing more development, more capacity and more style compare to the heifer B. B over A: Close placing, the heifer B is showing a bit more body depth and a bit more angularity compare to the heifer A.

Perustelut: Kaksi ensimmäistä ovat jälleen hyvin erityyppiset hiehot, mutta ensimmäiseksi sijoitettu hieho F on tyylikkäämpi ja lypsytyyppisempi verrattuna hyvin voimakkaaseen hieho C:hen. C:llä syvempi runko ja se on kulmikkaampi kuin kolmanneksi sijoitettu hieho D. D:llä on parempi lantion rakenne ja sen kaula pidempi kuin neljänneksi sijoitetulla hieho E:llä. E on paremmin kehittynyt kuin viidenneksi sijoitettu hieho B. Sillä on myös enemmän kapasiteettia ja se on tyylikkäämpi kuin hieho B. B ja A ovat tasaisia. B:n runko on hivenen syvempi ja se on hieman kulmikkaampi kuin hieho A.

LUOKKA 3: 9 - 14 kk

1. A Mapleburn Calimero Helix ET i. Margot Calimero, e. Mapleburn Loreal, ei. Mapleburn Remington kasv. Mapleburn Farm, Kanada, om. Laiholahti, Huitti, Jaakkola, Kodis ja Kotila

2. B Taivalmäen Yes Himmi i. BB.C.YesSirET, e. Taivalmäen Yttö, ei. Covey-Farms Romeo ET kasv. ja om. Susanna ja Asko Taivalmäki

AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

1. F Korkiakosken Andy Ideal i. Ronde Remi Andy ET (Remington x Romeo), e. Korkiakosken Taika, ei. Kellcrest Ice Man kasv. ja om. Anu ja Jari Ahlholm

3. C Korkiakosken Poker Happening ET i. Des Chamois Poker ET, ei. Lombard Dale Wilton Icing EX95*2E, ei. Wilton kasv. ja om. Anu ja Jari Ahlholm

65


AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

Ayrshire-lehti

4. E Joukolan Herkku i. Kellcrest Lucas ET, e. Joukolan Vohveli, ei. Rounion Danesco kasv. ja om. Laura ja Jouko Laiholahti

1/2012

5. D Marilie M.Hermione ET i. Des Chamois Poker, e. Marilie T-B Midrya, ei. T Bruno kasv. Ferme Marilie, Kanada, om. Laura ja Jouko Laiholahti & Jouko Kujala

Final placings/ Sijoitukset: A-B-C-E-D Reasons: A over B: Close placing, very different style of heifers. The heifer A is showing more stature, more length and a longer neck compare to the heifer B. B over C: The heifer B is showing more development and a better loin strength compare to the heifer C. C over E: The heifer C is a lot more balanced and dairy compare to the heifer E. E over D: The heifer E is showing better feet and legs and more capacity compare to the heifer D.

Ayrshire Finland 2012 valokuvakilpailun kutsu julkaistaan Ayrshire-lehdessä 2/2012.

Perustelut: A ja B olivat tasaisia. Hyvin erityyliset hiehot. Hieho A on korkeampi, pidempi ja sillä on pidempi kaula verrattuna toiseksi sijoitettuun. B on kehittyneempi ja sillä on parempi lanneselkä kuin kolmanneksi sijoitetulla C:llä. C on paljon tasapainoisempi ja lypsytyyppisempi kuin neljänneksi sijoitettu hieho E. E:llä on paremmat jalat ja enemmän kapasiteettia kuin hieho D:llä.

LUOKKA 4: yli 15 kk

1. B Rounion Ehtoorusko i. Des Prairies Potter, e. Rounion Unihiekka, ei. Birghdale Copper kasv. ja om. Olavi Ahonkivi

2. A Taivalmäen Erikissa i. Ayr-Phoe Ideostar ET, e. Taivalmäen Villikissa ET, ei. Margot Calimero kasv. ja om. Susanna ja Asko Taivalmäki

Final placings/ Sijoitukset: B-A-C Reasons: B over A: Close placing, the heifer B is showing just a bit more length and stature and also she has a longer neck compare to the heifer A. A over C: The heifer A is showing more capacity and better feet and legs compare to the heifer C.

3. C Kurhilan Potter Empiire i. Des Prairies Potter, e. Kurhilan Ympyrä, ei. Margot Colargol kasv. ja om. Merja Kallio

Perustelut: B ja A olivat tasaisia, B on hieman pidempi ja korkeampi kuin A ja sillä on myös pidempi kaula. A:lla on enemmän kapasiteettia ja paremmat jalat kuin kolmanneksi sijoitetulla hieho C:llä.

JUNIOR CHAMPIONS Junior Champion Heifer F (Winner of the no.2 class, 6-9 months)/ Hieho F (voittaja luokasta 2) Korkiakosken Andy Ideal Reserve Junior Champion / Vara Junior Champion Heifer D (Winner of the Class no.1 (3-5 months)/ Hieho F (voittaja luokasta 2) Majaniemen Ihana ET

66

Honourable Mention/ Kunniamaininta Heifer C (2nd place in the class no,1 (3-5 months)/ Hieho C (toinen luokassa 1) Savinnan Irina


1/2012

Ayrshire-lehti

Reasons: As junior champion I selected the winner of the no.2 class, she is a very dairy heifer with lot of style, balance and very good feet and legs. She is over the reserve junior champion, mainly because she is showing a little bit more style and dairyness. I like the reserve junior champion too, she is a well-balance heifer with power and strength, she is over the honourable mention the 2nd place heifer in her class for the same reasons as in her own class, more dairy character and a better bone quality. I also considered heifer C, 2nd place in the no.2 class and heifer A winner of the class no.3 . To me they were the top 5 heifers in the group.

Perustelut: Junior Championiksi valitsin voittajan luokasta 2 (Korkiakosken Andy Ideal). Se on hyvin lypsytyyppinen hieho, joka on todella tyylikäs, tasapainoinen ja sillä on todella hyvät jalat. Champion voittaa vara Junior Championin (Majaniemen Ihana ET) lähinnä siksi, koska se on hieman tyylikkäämpi ja lypsytyyppisempi. Pidän myös vara Junior Championista. Se on hyvin tasapainoinen ja voimakas hieho. Vara Champion voittaa kunniamaininnan saaneen (Savinnan Irina) samoista syistä kuin hiehojen omassa luokassa, lypsytyyppisempi ja parempi luustonlaatu. Harkitsin myös hiehoa C, toiseksi sijoitettu hieho luokassa 2 (Majaniemen Ihanne ET) ja hiehoa A, luokan 3 voittaja (Mapleburn Calimero Helix ET). Minusta nämä olivat viisi parasta hiehoa tässä ryhmässä.

1. B Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi i. Margot Calimero, e. Alhaisten Tulppaani AF-VG85, ei. Kellcrest Ice Man kasv.Sanna Savikko & Petri Pöysä, om. Sanna Savikko

2. E HH.Ekatzu i. Visserdale Valtsu, e. Haralan Pikatsu, ei. Charlot kasv. ja om. Hannu Huitti ja Mikko Ranta

3. G Mapleburn Edina-Lol ET i.Lagace Modem, e. Mapleburn Loreal, ei. Mapleburn Remington kasv. Mapleburn Farm, Kanada, om. Laura ja Jouko Laiholahti

4. H Ylihaaviston Eeden i. Des Chamois Poker ET, e. Ylihaaviston Verona, ei. Birghdale Copper kasv. Anna-Liisa ja Mika Mäkelä, om. Mirja ja Aaro Koljonen

5. I Rannan Sonja 1 i. Don-Sher Hector, i. Rannan Ultima, ei.Woodland V Pardner kasv. ja om. Mirja ja Aaro Koljonen

6. F Majaniemen Ekstaasi i. Des Prairies Potter, e. Majaniemen Unelma, ei. Birghdale Copper kasv. ja om. Heli ja Antti Teiskonlahti

7. D Ranta-Seppälän Ehtoo i. Des Prairies Potter, e. Iso-Laitalan Yö, ei. Niemelän Ooppium kasv. ja om. Minna ja Pasi Kotila

8. C SaRan Asteri i. Yellow Briar Journeyman, e. Alhaisten Soilikki, ei. Roi Galant kasv. ja om. Salla Rautio

9. A Taivalmäen Eloveena ET i. Des Chamois Poker ET, e. Blackaddar Sheena 2, ei. Kellcrest Ice Man ET kasv. ja om. Susanna ja Asko Taivalmäki

AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

LUOKKA 5: 2 vuotta

67


AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

Ayrshire-lehti

Final placings/ Sijoitukset: B-E-G-H-I-F-D-C-A-J Reasons: B over E: The cow B is showing more style, a better udder depth and a better bone quality compare to the cow E. E over G: Very close placing, very different type of 2 year-old. The cow E is showing more dairy strength and a better udder texture compare to the cow G. G over H: the cow G is showing more balance, more style and a better teat size compare to the cow H. H over I: The cow H is showing a better udder depth and a better rear udder attachment compare to the cow I. I over F: The cow I is showing a better fore attachment on her udder and better feet and 10. J Kurhilan Remington Anis legs compare to the cow F. i. Mapleburn Remington, e. Joukolan Venus, F over D: The cow F is showing more dairy character and a better rear udder compare ei. Bonnie Brae Nolan ET to the cow D. kasv. ja om. Merja Kallio D over C: The cow D is showing a better fore udder and a better udder depth compare to the cow C. C over A: The cow C is showing more dairy strength and better feet and legs compare to the cow A. A over J: The cow A is showing more dairy character and a longer neck compare to the cow J. Best udder of the class: Cow B. Perustelut: B on tyylikkäämpi, se on parempi utaresyvyydeltään ja sillä on parempi luustonlaatu kuin toiseksi sijoitettu E. E ja G ovat hyvin tasaisia, hyvin erityyppiset 2-vuotiaat. Lehmä E on lypsytyyppisempi ja sillä on parempi utarekudos kuin kolmanneksi sijoitetulla. G on tasapainoisempi, tyypikkäämpi ja sillä on parempi vedinten

pituus kuin lehmällä H. H on parempi utareen syvyydeltä ja sillä on parempi takakiinnitys kuin lehmällä I. I:llä on parempi etukiinnitys ja paremmat jalat verrattuna kuudenneksi sijoitettuun lehmään F. F on lypsytyyppisempi ja sillä on parempi takautare kuin lehmällä D. D:llä on parempi etu-utare ja se on parempi utareen syvyydeltään kuin lehmä C. C on lypsytyyppisempi ja sillä on paremmat jalat kuin A:lla. A on lypsytyyppisempi ja sillä on pidempi kaula kuin lehmällä J. Paras utare: Lehmä B Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi

LUOKKA 6: 3 vuotta

1. C Korkiakosken Remi Amelie AF-VG85 i. Mapleburn Remington, e. Korkiakosken Ultimate, ei. Birghdale Copper kasv. ja om. Anu ja Jari Ahlholm

2. D Korkiakosken Poker Adeline ET AFGP84 i. Des Chamois Poker, ei. Kuusiniemen Toffee ET AF-GP83, ei. Kellcrest Ice Man kasv. ja om. Anu ja Jari Ahlholm

3. A Änkön Yrtti i. Purolan Orkko, e. KuortinUshma ET, ei. Shady Walnut Conn kasv. Sari ja Ari Änkö, om. Susanna ja Asko Taivalmäki

Final placings/ Sijoitukset: C-D-A-B Reasons: C over D: The C cow is a very very easy winner in this class, she is showing a much better udder compare to the cow D, she is also showing more capacity. D over A: The cow D is showing better feet and legs and more dairy character compare to the cow A. A over B: The cow A is showing a better udder depth and a better rear udder compare to the cow B. Best udder of the class: Cow C. 4. B Majaniemen Aurora i. Purolan Orkko, e. Majaniemen Upea, ei. Shady Walnut Conn kasv. Heli ja Antti Teiskonlahti, om. Mirja ja Aaro Koljonen

68

1/2012

Perustelut: C on todella, todella helppo voittaja tässä luokassa. Sillä on paljon parempi utare kuin toiseksi sijoitetulla lehmällä D ja sillä on enemmän kapasiteettia. Lehmällä D on paremmat jalat ja se on lypsytyyppisempi kuin A. A on parempi utaresyvyydeltään ja sillä on parempi takautare kuin lehmällä B. Paras utare luokassa: Lehmä C Korkiakosken Remi Amelie AF-VG85


1/2012

Ayrshire-lehti

LUOKKA 7: 4 - 5 vuotta

2. C Rounion Romeo Saga Valentine i. Covey- Farms Romeo, e. Saga AF-EX90, ei. Ardrossan K. Trident kasv.ja om. Olavi Ahonkivi

Final placings/ Sijoitukset: A-C-B Reasons; A over C: Another pretty close placing, the cow A is showing a better fore udder, a better teat placement and a bit more angularity compare to the cow C. C over B: The cow C is showing a better rear udder attachment and more capacity compare to the cow B. Best udder of the class; Cow A.

3. B Rounion Yrtti i. Covey-Farms Romeo, e. Kuortin Paprika, ei. Woodland V Pardner kasv. ja om. Olavi Ahonkivi

Perustelut: A ja C olivat melko tasaisia. Lehmällä A on parempi etu-utare ja vedinten sijainti. Lisäksi se on kulmikkaampi kuin lehmä C. C:n takakiinnitys on parempi ja sillä on enemmän kapasiteettia kuin kolmanneksi sijoitetulla lehmällä B. Paras utare luokassa: Lehmä A Taivalmäen Yönsade

LUOKKA 8: yli 6 vuotiaat (Mature cows, Varttuneet lehmät)

1. D Rannan Tityy i. Kellcrest Ice Man, e. Rannan Omenankukka, ei. Ketolan Lekari kasv. ja om. Mirja ja Aaro Koljonen

2. A Taivalmäen Onnenpotku i. Laurilan Ipollo, e. Leidi, ei. Neuvosen Voltti kasv. ja om. Susanna ja Asko Taivalmäki

3. B Alhaisten Soilikki i. Roi Galant, e. Alhaisten Orvokki, ei. Lagace Billy kasv. Sari Alhainen, om. Salla Rautio

Final placings/ Sijoitukset: D-A-B-C Reasons: D over A: The cow D is another very very easy winner in this class. She is showing a much better udder and a lot more dairy character compare to the cow A. A over B: Close placing, the cow A is just showing a little more chest width and a better rear udder shape compare to the cow B. B over C: The cow B is showing a better mammary system, more dairy character and also better feet and legs compare to the cow C. Best udder of the class: Cow D 4. C Taivalmäen Tähtisade i. Pulkkalan Priha ET, e. Taivalmäen Onnenpotku, ei. Laurilan Ipollo kasv. ja om. Susanna ja Asko Taivalmäki

AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

1. A Taivalmäen Yönsade I. Don-Sher Hector, e. Taivalmäen Tähtisade, ei. Pulkkalan Priha ET kasv. ja om. Susanna ja Asko Taivalmäki

Perustelut: D oli todella todella helppo voittaja tässä luokassa. Sillä on paljon parempi utare ja se on lypsytyyppisempi kuin lehmä A. A ja B olivat tasaisia. A:lla on hieman leveämpi rinta ja parempi takautareen muoto kuin lehmällä . B:llä on parempi utare, se on lypsytyyppisempi ja sillä on myös paremmat jalat kuin lehmällä C. Paras utare luokassa: Lehmä D Rannan Tityy

69


Ayrshire-lehti

AYRSHIRE FINLAND 2011 -VALOKUVAKILPAILU

GRAND CHAMPIONS

70

Grand Champion Cow C, winner of the class no.6 (3 year-old). Lehmä C, luokan 6 voittaja (3-vuotiaat) Korkiakosken Remi Amelie AF-VG85 Reserve Grand Champion Cow B, winner of the class no.5 (2 year-old). Vara Grand Champion: Lehmä B, luokan 5 voittaja (2-vuotiaat). Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi Honourable Mention Cow E, 2nd place in the class no.5 (2 year-old). Kunniamaininta: Lehmä E, luokan 5 toinen (2-vuotiaat). HH.Ekatzu Reasons: As grand champion cow, I selected the winner of the class no.6 (3 year-old), she is the most correct cow in the group, she is showing a very nice udder, she is very balance, she is very stylish and she is also showing a lot of capacity for a young cow. She is over the reserve grand champion cow, the winner of the class no.5 (2 year-old), mainly because she is showing more capacity, more length and a better loin strength compare to the real nice 2 year-old as reserve grand champion. That cow is over the honourable mention the 2nd place in class no.5 (2 year-old) for the same reasons as in her own class, showing more style, a better udder depth and a better bone quality compare to the nice solid young cow as honourable mention. I also considered the winners of class no.7 and class no.8, to me they were the 5 best cows in that competition.

1/2012

Perustelut: Grand Championiksi valitsin voittajan luokasta 6 , se on korrektein lehmä tässä ryhmässä. Sillä on erittäin hyvä utare, se on hyvin tasapainoinen ja tyylikäs ja sillä on myös todella paljon kapasiteettia nuoreksi lehmäksi. Champion on parempi kuin vara Champion, voittaja luokasta 5, lähinnä koska sillä on enemmän kapasiteettia, se on pidempi ja sillä on parempi lanneselkä kuin todella hienolla vara Championilla. Vara Champion voittaa kunniamaininnan, toiseksi sijoittunut luokassa 5 samoista syistä kuin näiden lehmien omassa luokassa. Se on tyylikkäämpi, parempi utareensyvyydeltään ja parempi luustonlaatu kuin hienolla, korrektilla, nuorella kunniamaininnaksi valitulla lehmällä. Harkitsit myös voittajia luokista 7 (Taivalmäen Yönsade) ja 8 (Rannan Tityy) . Minusta nämä viisi olivat parhaat lehmät tässä kilpailussa. Best udder cow/ Paras utare: The grand champion cow, winner of the class no.6 (3 year-old). Grand Championiksi valittu, luokan 6 (3-vuotiaat) voittaja. Korkiakosken Remi Amelie AF-VG85 Congratulations to all the participants. Onnittelut kaikille osallistuneille. Yves Charpentier


1/2012

Ayrshire-lehti

Ayrshire sonnianalyytikon silmin Suomena Ayrshirekasvattajat ry:n varapuheenjohtaja Kimmo Kuorikoski haastetteli sähköpostitse Viking Geneticsin sonnianalyytikko Auli Himasta ajankohtaisista ayrshire-asioista. Aulin mielestä genomivalinta on elintärkeä juttu ayrshirelle ja kilpailukyky muiden rotujen kanssa on toinen säilymisen ehto. Aluksi Auli Himanen haluaa tarkentaa, että vaikka on titteliltään sonnianalyytikko, hän tekee suurimman osan työajastaan rotukoordinaattorin töitä. Kansallisesti toimivat sonnianalyytikot tekevät perustyön kukin omassa maassaan, muunmuassa etsivät kiinnostavia naaraita ja varaavat sonnivasikat genomitestiin. Aulia ilahduttaa suuresti seurata ayrshirekasvattajien keskustelua suomalaisen ayrshiren puolesta. ”Menneinä aikoina keskustelussa keskityttiin turhan paljon pohjoisamerikkalaisen eläinaineksen kehumiseen ja suomalaisen mollaamiseen. Uskon, että tämä ilmapiirin muutos voi oikeasti vaikuttaa karjanomistajien mielipiteisiin ja sitä kautta ayrshiren mahdollisuuksiin tulevaisuudessa”, kertoo Auli.

Toimit sonnianalyytikkona Suomessa, kuinka tiheästi kierrät tiloilla katsomassa sonninemäehdokkaita?

500 parhaan joukossa oli 169 suomalaista, 159 ruotsalaista ja 87 tanskalaista sonnia. Toki merkittävimpiä ovat ne huippusonnit, joiden siementä myydään maailmalla eniten. Tässä ruotsalaiset ovat meitä paljon tehokkaampia entisen Svensk Avelin laajan siemenjakelijaverkoston takia.

Monirotusonneja käytetään Suomessa ayrshirelle, parantavatko nämä sonnit mielestäsi ayrshiren jalostusta?

- Termi monirotusonni on minulle vieras, mutta arvaan sen tarkoittavan sellaisia VikingRed jalostusohjelman sonneja, joissa on punaisen holsteinin tai brown swissin geenejä. Luulen, että SRB- ja NRF-sonneja ei enää ajatella kuuluvaksi ”monirotuisiin”. Suomen ayrshirea on jalostettu avoimesti. On haluttu poimia tähän pullaan parhaat rusinat maailman harvoista ayrshirepopulaatioista ja punaisista roduista, joilla on katsottu olevan jotain hyvää tarjottavaa. Näkökulma ei ole ollut ehdoton puhdasrotuisiin vaan halutunlaisen lehmän tavoittelu. Tämä linja on mielestäni ainoa järkevä tapa toimia.

Miten ajattelet heteroosin toimivan tulevaisuudessa näillä moniroturisteytyslehmillä?

- Tässä yhteydessä ei kannattane puhua heteroosista, koska sitä esiintyy silloin, kun kaksi eri rotua risteytetään.

- Käyn katsomassa yksittäisiä sonninemäehdokkaita varsin harvoin. Periaatteemme on, että jalostusneuvojat rakennearvostelevat eläimet ja sonnianalyytikot käyttävät näitä tietoja, kun tarvitaan. Sen sijaan pidän tärkeänä, että tiedän millaisia lehmäni ovat kaikissa VG-maissa. Toissa kesänä kiertelin Tanskassa, viime kesänä Ruotsissa. Toki suomalaisia lehmiä tulee nähtyä eniten. Olisi kivaa käydä navetoissa paljon useammin kuin se nykyisellään on mahdollista.

Mikä on mielestäsi olennaisinta ayrshiren jalostuksessa tänä päivänä?

Minkälainen taso mielestäsi on sonninemäehdokkaissa maassamme tällä hetkellä?

- Jos katson eteenpäin, niin uskon, että ayrshire säilyy niin kauan kuin se oikeasti on kilpailukykyinen muiden rotujen kanssa. Meillä muut rodut tarkoittaa tietenkin holsteinia. Ayrhirejalostajien kannattaisi keskittyä olemassa olevan eläinmäärän ylläpitämiseen, jos kunnianhimoisia ollaan, niin kasvattamiseen. Meillä on ruvettu katsomaan asioita punaisten silmälasien läpi (minä itse mukaan lukien) varsin myöhään. Melkein kaikki karjamme ovat monirotukarjoja. Tuotammeko karjan sisäistä tietoa siitä, miten eri rotuiset lehmät pärjäävät ja mitä maidontuottajalle jää käteen?

- Sonninemäehdokkaaksi pääsee vain sellainen lehmä, joka ylittää yhteisesti sovitut kriteerit. Melkein kaikki ne, jotka olen tavannut, ovat olleet karjansa parhaita lehmiä. Kaikilla tavoin.

Suomessa on suuri ayrshirepopulaatio, tuleeko Suomesta mielestäsi riittävästi kansainvälisesti merkittäviä keinosiemennyssonneja?

- Olennaisinta on olla mukana sellaisessa jalostusohjelmassa, joka ylläpitää rodun kilpailukykyä. Elintärkeä juttu on se, että meillä on mahdollisuus genomivalintaan.

Miten näet ayrshiren rotuna ennen, nyt ja tulevaisuudessa?

- Lähes kaikki kansainvälisesti merkittävimmät RDC-sonnit Interbullin arvostelujen perusteella tulevat joko Suomesta, Ruotsista tai Tanskasta. Kun syksyllä katselin eri maiden osuuksia, niin

71


Ayrshire-lehti

1/2012

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Tervehdys karjaväki! Sain kylmänä tammikuun iltana puhelun, jossa minua pyydettiin mukaan Junnutiimiin. Se lämmitti mieltä ja antoi uutta potkua arjen askareisiin. Otan tehtävän vastaan iloisin mielin, halulla kannustaa nuoria toimimaan karjan parissa. Toivon, että pystyn vastaamaan junnujen haasteisiin ja tuomaan uusia ideoita Junnutiimin toimintaan. Olen kotoisin Lempäälän Pyhällöstä, jossa vanhempani pitävät lypsykarjatilaa. Autan heitä mahdollisuuksieni mukaan tilan arkirutiineissa. Innostusta lehmiin on riittänyt myös karjan jalostuksen parissa. Lehmät ovat aina olleet osana arkeani.

Niiden kanssa toimiminen on antoisaa ja palkitsevaa. Näyttelytoiminnassa olen ollut mukana vuodesta 2005 lähtien omien tai muiden karjaihmisten eläinten kanssa. Showmanship-kehiä olen päässyt harrastaman myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Haluan kannustaa junnuja näyttelyissä sekä maatilan jokapäiväisissä töissä, koska ilman sitä ei voida tukea harrastustoimintaa. Minuun voi ottaa rohkeasti yhteyttä ja tarvittaessa tulla nykimään hihassa mieltä askarruttavissa kysymyksissä. Nähdään tulevissa karjatapahtumissa! Hyvää kevättä kaikille toivottaen Kaarina.

Kaarina Jyrkinen is a new member of the Junior Team of Finnish Ayrshire Breeders. She comes from a dairy farm from Lempäälä and has taken part in cattle shows since 2005. She and Kirsi Teiskonlahti will work with Junior Handlers and all the young members of Finnish Ayrshire Breeders. These two young ladies have already had many new ideas, for example the Picture of a Month photo competition. Every winning photo of this competition will be published in the website of our association (http://www.ayrshire-finland.com/).

JUNNUTIIMI Junnutiimi vuonna 2012 ovat Kirsi Teiskonlahti ja Kaarina Jyrkinen. Junnutiimiin voi ottaa yhteyttä kaikissa junnutoimintaan liittyvissä asioissa. Myös palaute ja junnutoimintaan liittyvät ehdotukset ovat tervetulleita. Junnutiimin sähköpostiosoite on junnutiimi@gmail. com. Kirsin numero on 040 774 6246 ja Kaarinan 045 851 8113. Suomen Ayrshirekasvattajien kotisivujen Ayrshire Foorumissa löytyy oma osionsa junnukeskusteluille, samoin junnuilla on oma sivu Facebookissa: Ayrshire-juniorit. Tervetuloa mukaan!

Junnutiimin uusi jäsen Kaarina Jyrkinen. Kuva: Pirjo Nousiainen

European Young Breeders School 2012 - ilmoittautumispäivä muuttunut!! Belgian kurssi järjestetään tänä vuonna 29.08.-02.09. Batticessa. Osallistujien täytyy olla iältään 13-25-vuotiaita leirin aikana. Suomen joukkueeseen mahtuu 5-7 osallistujaa, sekä tyttöjä että poikia tarvitaan mukaan! Osallistumismaksu on 350 euroa, joka täytyy maksaa 15.07.2012 mennessä Belgiaan. Muita kuluja tulee lennoista, matkoista kotimaassa, standitavaroista ja mahdollisesti muutama ruokailu Belgian päässä. Tässä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus lähteä kehittämään omia taitoja ulkomaille! Jokainen kiinnostunut ilmoittautukoon junnuvastaava Kirsi Teiskonlahdelle jo 31.3. mennessä, sillä paikkoja kurssille on rajoitetusti. Kirsi kokoaa joukkueen ja auttaa kaikissa järjestelyissä koskien leiriä, kuten sponsoreiden ja huoltajan hankinnassa. Joukkueen kanssa nähdään ennen kisoihin lähtemistä, jolloin sovitaan mm. mitä otetaan mukaan, samoin harjoitellaan tuomarointia ja englanninkielistä termistöä, jotta tehtävistä suoriuduttaisiin kisoissa mahdollisimman hyvin ja kurssista saisi enemmän irti. Ilmoittautumiset sähköpostilla: kirsi.teiskonlahti@gmail.com

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 72


1/2012

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Kuukauden kuva-kisan satoa Kuva: Tii a

Keinänen

en

i Mertan

v Kuva: Su

Kuva: Ne tt

a Rummu

Kuva: Suvi Mertanen

Kuukauden kuva -kilpailu Junnutiimi järjestää vuoden mittaisen Kuukauden kuva -kilpailun. Kilpailuaika on vuoden 2012 tammikuusta saman vuoden joulukuuhun.

Säännöt:

Kilpailuun saavat osallistua kaikki vuoden 2012 aikana 18 vuotta täyttävät ja sitä nuoremmat. Kilpailuun voi osallistua joka kuukausi korkeintaan kahdella kuvalla. Kuvissa tulee esiintyä ayrshire-rotuisia eläimiä mielellään kilpailukuun maisemissa (ei kuitenkaan vaatimus). Myös näyttelykuvia saa lähettää.

kainen

Kuva: Netta Rummukainen

Kuvat tulee lähettää junnutiimin sähköpostiosoitteeseen (junnutiimi@gmail.com) kyseisen kilpailukuun viimeiseen päivään mennessä.

Palkinnot:

Junnutiimi valitsee kuvista joka kuukausi parhaan, joka pääsee Ayrshirekasvattajien nettisivujen etusivulle kuukauden ajaksi. Seuraavan vuoden tammikuussa kotisivuilla on mahdollisuus äänestää kaikista kuukauden kuvista parasta. Eniten ääniä kerännyt palkitaan vuoden 2013 Sarka-näyttelyssä. Lisäksi yhdistys saattaa käyttää hyvin onnistuneita ja tarkkoja kuvia esimerkiksi lehdessä. Lähetäthän kuvasi tarpeeksi isoina, jotta niitä voidaan käyttää! Mukavia kuvaushetkiä! Junnutiimi

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 73


Ayrshire-lehti

1/2012

Syksyn 2011 luokituskierros Vuonna 2011 luokituskierroksia oli ainoastaan kaksi, mikä aiheutti syksyn kierrokselle melkoisen ruuhkan. Syksyn kierroksella luokitettiinkin ennätykselliset 668 lehmää ja 3 sonnia yhteensä 67 tilalla.

Tuloksista

Luokitustulosten jakautuminen syksyn kierroksella näkyy oheisesta taulukosta. Good Plus- tai paremmin luokitettuja lehmiä oli yhteensä 396 eli 59,2 prosenttia. Tämä on hieman yli 8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuoden ensimmäisellä kierroksella. Excellent-tuloksia saatiin tällä kierroksella kaksi (helmikuun kierrokselle 0), molemmat lehmät, Kuortin Tilli ja Joukolan

Vohveli, luokitettiin nyt excellenteiksi toista kertaa. Myös VG-tuloksia saatiin varsin mukava määrä, yhteensä 9 lehmää tällä kierroksella (myös helmikuun kierroksella Very Good -luokitettuja oli 9). Alimman luokan eli Fair-tuloksia oli puolestaan prosentuaalisesti hieman vähemmän syksyn kierroksella kuin helmikuussa.

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain syksyn 2011 kierroksella: Excellent 90-97 Very Good 85-89 Good Plus 80-84 Good 75-79 Good 70-74 Fair 60-69

Kpl 2 9 163 222 176 96

% 0,3 1,3 24,4 33,2 26,3 14,4

Yhteensä

668

100 %

Sonnitilasto

Sonnitilastosta löytyy vuoden 2011 loppuun mennessä 85 ayrshiresonnia. Sonnitilastoon saatiin syksyn kierroksen jälkeen kaikkiaan 9 uutta sonnia, joilla täyttyi vaadittu 15 luokitetun tyttären vähimmäismäärä. Parhaana uutena tulokkaana on Aro-Tannerin tilalla Teuvalla syntynyt Romeon poika Kellcrest Unix ET, jonka sijoitus on heti 4. (15 tytärtä, 47 % GP tai yli). Des Prairies Potter löytyy toiseksi

parhaana uutena sonnina sijalta 21 (jo 59 tytärtä luokitettu ja 29 % GP tai yli) ja Des Prairies Felix ET kolmanneksi parhaana uutena sonnina sijalta 28 (18 tytärtä, 22 %). Des Prairies Felix ET on myös kanadalaisesta alkiosta peräisin oleva suomalaissonni. Seuraavaksi parhaat uudet sonnit olivat Kildare Jerome sijalla 32. ja norjalaissonni Brenden sijalla 47. Muut uudet sonnit olivat

Joukolan Vohveli ja karjatoverinsa Kuortin Tilli luokitettiin syksyn kierroksella EX 90-2E. Kuvassa Yves Charpentier luokittamassa Vohvelia ja kertomassa samalla pienelle katsojajoukolle AF-luokituksesta. Syksyn kierroksella järjestettiin muutamia muitakin pienimuotoisia luokitusdemonstraatioita. Lisäksi Yves Charpentier piti luokitusdemonstraation Änkön tilalla pidetyssä Ayrshire-päivässä. Kuva: Laura Laiholahti

74

Kellin pojat Ojaniityn Rumba sijalla 59 (6 %),Viikin Record sijalla 67 (4 %) sekä listan kaksi viimeistä (näillä molemmilla sonneilla puhdas 0 %); Asmo Sale (myös Kangassalon Kellin poikia) sijalla 84 ja Vaaralan Ajan poika Hietaharjun Ministeri, jolla 15 luokitetun tyttären määrä täyttyi vasta nyt, sijalla 85. Näyttää pahasti siltä, että Kellin pojat eivät tule pärjäämään isälleen tytärten luokitustuloksissa... Sonnitilaston kolmen kärki säilyi syksyn kierroksen jälkeen muuttumattomana eli Lindero ykkösenä (18 tytärtä, joista 67% luokitettu GP tai paremmin), Mapleburn Remington kakkosena (39 tytärtä, 59 %) ja Visserdale Dilligent kolmantena (35 tytärtä, 49 %). Des Chamois Pokerin luokitettujen tyttärien määrä kasvoi 66:sta 97:ään ja samalla sijoitus nousi sijalta 14 sijalle 5 (46 % tyttäristä luokitettu GP tai paremmin). Orrarydin luokitettujen tyttärien määrä kasvoi kuudella (nyt 23 luokitettua tytärtä) ja nämä uudet tyttäret pudottivat sonnin sijalta 9. sijalle 20.

Kautta aikojen tilastoa

Yves Charpentier on tehnyt AF-luokitusta Suomessa nyt jo 8 vuoden ajan. Koska kaikki


1/2012

Ayrshire-lehti

Heinäkuun luokituskierros on täynnä! Vuoden 2012 kolmas ja viimeinen

In the second AF-Classification round in 2011 668 cows and 3 bulls on 67 farms were classified. There were two Excellent (Kuortin Tilli and Joukolan Vohveli), 9 VG and 163 GP cows. The three best in the bull chart kept their places, Lindero is still the leader, Mapleburn Remington in the second place and Visserdale Dilligent in the third place. The highest new bull in the bull chart (bull has to have at least 15 daughters classified) is Kellcrest Unix ET in the fourth place (15 daughters classified, 47 % GP or better). Unix is a Romeo son from Canadian embryo and he was born in Aro-Tanner herd in Finland. AF-Classification has been going since 2004 and all the classifications have been done by Yves Charpentier from Ayrshire Canada. During the eight years (2004-2011) he has classified 5944 Ayrshire cows in Finland at least once. These cows are by 821 different Ayrshire bulls. There are 6 Excellent and 92 VG cows in Finland so far. And AFClassification is more and more popular. In 2012 there are again three classification rounds. In February 2012 already 555 cows were classified.

luokituskierros on syksyllä. Varaathan luokituksen ajoissa Vilma Pohjolalta, vilma.pohjola@gmail.com. Lisätietoja myös kotisivuilla www.ayrshire-finland.com/luokitukset. AF-luokitukset ovat hänen tekemiään, ne ovat keskenään täysin vertailukelpoisia paitsi eri vuosien myös tilojen välillä. Vuoden 2011 loppuun mennessä 5944 ayrshirelehmää oli AF-luokitettu, osa näistä useampaan kertaan. Nämä lehmät olivat 821 sonnin tyttäriä. EX-lehmiä oli kertynyt ensimmäisestä luokituskerrasta vuonna 2004 alkaen vuoden 2011 loppuun yhteensä 6 ja VG-luokitettuja 92.

Vuonna 2012 jälleen kolme luokituskierrosta

Tänä vuonna palataan kolmeen luokituskierrokseen vuodessa, jotta mahdollisimman moni tila saisi luokituskäynnin ja lisäksi mahdollisimman monelle heistä, jotka haluavat kaksi tai kolme käyntiä vuodessa voitaisiin tämä mahdollisuus tarjota. AF-luokituksen suosio on jatkuvassa kasvussa ja tämän takia luokituskäynti

kannattaa varata hyvissä ajoin! Tämän vuoden helmikuussa luokitettiin huima määrä eläimiä (555 kpl) ja heinäkuussa jatketaan taas! Heinäkuusta alkaen luokituskierroksen järjestelyistä vastaa yhdistyksen

sihteeri Vilma Pohjola ja tallennustyötä tekee jo helmikuun tuloksista alkaen Katariina Ikkeläjärvi. Minna Kotila

SONNIKOHTAISET AF CLASS-LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 - kierros 2/2011 Listattuna ovat kaikki ne sonnit, joilla on vähintään 15 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä. SONNIN NIMI YHT.

GP tai parempi

90-97 EX

85-89 VG

80-84 GP

75-79 G

70-74 G

69 tai alle F

Lindero Mapleburn Remington ET Visserdale Dilligent Kellcrest Unix ET (Romeo) Des Chamois Poker Covey-Farms Romeo Blackaddar Karamilk Don-Sher Hector Kildare Jerry ET Woodland View Pardner Ardrossan EV Kates Trident Margot Calimero Shady Walnut Conn Covey-Palmyra O. Ripken ET Birghdale Copper Kellcrest Ice Man ET Kildare Uliver ET (Conn) Forever Schoon Mm Cornelius ET Bonnie Brae Heligo Orraryd Des Prairies Potter Forever Schoon Special K Des Chamois Pat Laro ET

67% 59% 49% 47% 46% 46% 46% 43% 41% 41% 40% 38% 38% 38% 37% 36% 36% 33% 31% 30% 29% 29% 29%

0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 1 1 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0

0 1 2 0 0 4 0 1 11 8 2 6 15 2 5 6 2 2 4 0 0 1 0

12 22 15 7 45 17 12 45 48 50 16 49 78 6 44 33 7 9 14 7 17 11 11

2 12 9 5 33 12 8 41 42 35 18 57 77 3 51 40 10 11 19 8 21 11 11

4 4 6 1 15 6 3 11 28 28 4 22 51 4 21 18 5 10 12 4 17 14 10

0 0 3 2 4 7 3 10 15 21 6 12 25 6 13 11 1 3 10 4 4 4 6

18 39 35 15 97 46 26 108 145 142 47 147 246 21 134 108 25 36 59 23 59 41 38

75


Ayrshire-lehti

Trident’s Lot Duo-Star Normandin Roi Galant Lagacé Modem Des Prairies Felix ET (Conn) Mardel Volage ET Heikkilän Omppu-Limu La Sapiniere Cacylite Kildare Jerome ET (Jerry) Vaaralan Aika Hjärterum Rardner ET (Pardner) Ristitien Johde Purolan Orkko Kangassalon Kelli Tyrisevän Miqur B Jurist K Lens Larch Grove Mischief Peterslund Kantolan Okke Ruokoniemen Orava Metsäpellon Ino Kildare Oliver ET (Trident) Brenden Suontaan Jehta Lars Larsgåd Pärepuusaaren Osandur Korkeakummun Ivar Rauhaniemen Ike Asmo Ohitus Botans Gäddnäs Eskil Kurhilan Neuman ET Vehkalan Kullero Wandringeye Ojaniityn Rumba Krejstad Lammin Life Rinteen Onnenpoju Sperringe Saukon Joachim Valkaman Laiva Alhaisten Lööperi Viikin Record Pulkkalan Priha Pulkkalan Näky Laurilan Ipollo Niemelän Ooppium Lusi-Kottilan Luiro Vanhatalon Muksu Heikkilän Kingi Hirvivainion Kuopus Lammin Jiffe Haralan Etro Asmo Nyyrikki ET Suontaan Nocturno Hyötylän Piuha Koirasalmen Kari Peltosaaren Melli Koiraharjun Lenkki Asmo Sale Hietaharjun Ministeri 76

1/2012

34 29 22 123 18 34 19 25 20 15 16 56 165 150 138 81 33 58 185 16 40 15 15 15 60 43 48 41 20 23 25 15 31 31 16 16 16 82 20 19 57 51 50 28 26 23 35 49 47 42 37 30 27 26 24 23 21 21 19 18 17 15

29% 28% 27% 26% 22% 21% 21% 20% 20% 20% 19% 18% 17% 16% 16% 15% 15% 14% 13% 13% 13% 13% 13% 13% 12% 12% 10% 10% 10% 9% 8% 7% 6% 6% 6% 6% 6% 5% 5% 5% 4% 4% 4% 4% 4% 4% 3% 2% 2% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%

0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 1 2 0 1 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

10 8 6 31 4 7 4 5 4 3 3 9 26 24 21 12 5 7 24 2 5 2 2 2 7 5 5 3 2 2 2 1 2 2 1 1 1 4 1 1 2 1 2 1 1 1 1 1 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

12 16 3 59 11 10 2 16 9 2 2 15 58 34 17 24 6 28 50 3 13 8 5 4 16 6 10 11 6 4 4 6 8 6 7 4 4 20 5 1 13 19 7 10 7 7 5 13 4 7 3 2 4 4 2 1 5 1 3 3 4 6

5 2 7 29 2 10 7 4 4 1 5 10 54 35 60 26 13 18 56 6 10 1 3 5 15 14 16 10 4 5 8 4 10 4 3 7 6 14 9 12 15 9 13 9 12 7 12 15 15 11 9 12 4 4 10 10 7 10 7 3 9 7

7 3 6 3 1 7 6 0 3 9 6 21 25 57 39 19 9 4 55 5 12 4 5 4 22 18 17 16 8 12 11 4 11 19 5 4 5 44 5 5 27 21 28 8 6 8 17 20 27 24 25 16 19 18 12 12 9 10 9 12 4 2


1/2012

Ayrshire-lehti

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2012 -tulokset Kuvat tulosten yhteydessä: Jari Ahlholm, Lucinda Morgan ja Kirsi Teiskonlahti

Tuomari Linda Hanson, USA SUMMER CALF / KESÄVASIKAT 1.6.-31.7.2011 syntyneet vasikat

1. KOIVISTON IHANA (Palmyra Tri-Star Burdette x Asmo Teflon ET) Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 2. MAJANIEMEN SHOW ILO (Kellcrest Showstar ET x Suontaan Jehta ET) Heli ja Antti Teiskonlahti 3. PÄIVÖLÄN INTOHIMO (Palmyra Poker Riggins ET x Forever Schoon Special K) Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 4. NIKKILÄN ILTARUSKO (Faucher Poker Erwin x Kildare Jerry) Niina ja Pekka Lemola 5. JÄRVENTAUSTAN INSIDER (Jelyca Oblique x Shady Walnut Conn) Pirjo Nousiainen 6. JOUKOLAN ISOMEERI (Palmyra Tri-Star Reality x Des Chamois Poker ET) Laura ja Jouko Laiholahti 7. ÄNKÖN IN-CA ILTAHÄMY IHANA (Du Petit Lac Hammer ET x Shady Walnut Conn) Sari Änkö 8. PALOMÄEN ICE COFFEE (Du Petit Lac Hammer x Hietaharjun Ministeri) Tiina ja Keijo Harju-Keturi 9. MOISION INARI (Jelyca Oblique x Bonnie Brae Heligo) Juha Rinkinen ja Jani Huotari 10. KOSOLAN IHMETYS (Faucher Poker Erwin x Ruokoniemen Orava) Jorma Sillanpää

JUNIOR YEARLING / KEVÄTHIEHOT 1.3-31.5.2011 syntyneet hiehot

1. KUORTIN IBERO (Faucher Poker Erwin x Ristitien Johde) Terhi ja Raimo Kuortti 2. SAVINNAN INKALILJA (Faucher Poker Erwin x Margot Calimero) Sanna Savikko 3. JOUKOLAN DAS-IDALES ET (Des Chamois Poker ET x Visserdale Herman Laura ja Jouko Laiholahti 4. RIIHIKALLION IHANA (Rosayre Yeltsin ET x Arvonniemen Pate Olavi Ahonkivi 5. JOUKOLAN ICETEA (Jelyca Oblique x Blackaddar BB Kellogg) Laura ja Jouko Laiholahti 6. PETÄISMÄEN IRINA (Des Prairies Potter x Shady Walnut Conn) Alli ja Kari Keinänen 7. ÄNKÖN ILTATÄHTI (Faucher Poker Erwin x Juntulan Leima) Sari Änkö 8. KOIVISTON INKAMARIA (Blackaddar Sherlock x Hyötylän Piuha) Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 9. KURHILAN HAMMER IDORA (Du Petit Lac Hammer ET x Lindero) Merja Kallio 10. NINAN IHME (Shady Walnut Conn x B Jurist) Nina Nieminen 11. HARJULAN ILLI (Duo Star Normandin x Pulkkalan Priha ET) Tarja ja Pekka Saarinen

INTERMEDIATE YEARLING / TALVIHIEHOT 1.12.2010 - 28.2.2011 syntyneet hiehot

1. MAJANIEMEN IHANA ET (Palmyra Tri-Star Reality x Birghdale Copper) Heli ja Antti Teiskonlahti 2. MAJANIEMEN IHANNE ET (Palmyra Tri-Star Reality x Birghdale Copper) Heli ja Antti Teiskonlahti 3. KORKIAKOSKEN ANDY IDEAL (Ronde Remi Andy ET x Kellcrest Ice Man ET) Anu ja Jari Ahlholm 4. RASILAN RIGS PIRPANA (Palmyra Poker Riggins ET x Margot Calimero) Seija ja Hannu Viitanen 5. RANTA-SEPPÄLÄN IMMI (Palmyra Poker Riggins ET x Purolan Orkko) Minna ja Pasi Kotila 6. SARAN IRIS (Palmyra Poker Riggins ET x Roi Galant) Salla Rautio

77


Ayrshire-lehti

1/2012

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2012 7. NINAN ILOPILLERI (Palmyra Tri-Star Reality x Kildare Conn Uho ET) Nina Nieminen 8. KOIVISTON IINES (Palmyra Poker Riggins ET x Pärepuusaaren Osandur) Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 9. MAJANIEMEN ILO ET (Palmyra Tri-Star Reality x Birghdale Copper) Minna ja Pasi Kotila

SENIOR YEARLING / SYYSHIEHOT 1.9-30.11.2010 syntyneet hiehot

1. FAUCHER POKER OPAL ET (Des Chamois Poker ET x Faucher Loto ET) Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 2. MARGOT HALLAYÖ ET (Blackaddar BB Kellogg x Margot Lorenzo) Pirjo Nousiainen 3. KILDARE HELLO-VICKY ET (Kildare Jerry x Labrie Wilton ET) Pirjo Nousiainen 4. ROSAYRE POKER HILLA ET (Des Chamois Poker ET x Bonnie Brae Garth) Jenni ja Tero Uusitalo 5. YELLOW BRIAR HARRIET ET (Des Chamois Poker ET x Covey-Palmyra O Ripken ET) Seija ja Hannu Viitanen 6. ROSAYRE HEART ET (Des Chamois Poker ET x Blackaddar BB Kellogg) Alli ja Kari Keinänen

3. MARGOT HARRIET ET (Blackaddar BB Kellogg x Margot Lorenzo) Pirjo Nousiainen 4. KURHILAN POT EMPIIRE (Des Prairies Potter x Margot Colargol) Merja Kallio 5. DES PRAIRIES HANNAH (Blackaddar BB Kellogg x Forever Schoon MM Cornelius ET) Erika ja Jukka Särkijärvi 6. KELLCREST HATTIVATTI ET (Des Chamois Poker ET x Shady Walnut Conn) Alli ja Kari Keinänen 7. AT HÖMBU (Beau Lac Nemo ET x Shady Walnut Conn) Tia ja Jyri Tanner 8. JÄRVENTAUSTAN TRYST LYLY (Changue Tryst ET x Kildare Jerry) Pirjo Nousiainen 9. MAJANIEMEN HOPEASARA (Beau Lac Nemo ET x Des Chamois Pat Laro) Heli ja Antti Teiskonlahti

2 YEAR OLD COWS / 2-V LEHMÄT 1.9.2009 - 28.2.2010 syntyneet lehmät

SUMMER YEARLING / KESÄHIEHOT 1.6-31.8.2010 syntyneet hiehot

1. FAUCHER LOTO HOPE ET (Des Chamois Poker ET x Faucher Loto ET) Eliisa ja Martti Kumpula 2. SARAN HELMILILJA (Des Chamois Poker ET x Yellow Briar Journeyman) Salla Rautio 3. HH HIPATSU (Des Prairies Potter x Charlot) Terhi ja Raimo Kuortti 4. DES CHAMOIS HOKKUSPOKKUS ET (Don-Sher Hector x Blackaddar BB Kellogg) Sari Änkö 5. KURHILAN REMINGTON HELMIINA (Mapleburn Remington ET x Forever Schoon MM Cornelius ET) Merja Kallio 6. MOISION HALTI (Kellcrest Professor ET x Bonnie Brae Heligo) Juha Rinkinen ja Jani Huotari 7. KALLIOKIELEN HUOMEN (Niemelän Selleri x Kellcrest Ice Man ET) Tuija Suominen ja Jouni Lehtonen

JUNIOR & 2-YEAR OLD HEIFERS / 2-VUOTIAAT HIEHOT 1.12.2009 - 31.5.2010 syntyneet hiehot

1. FOREVER SCHOON ELLY-EDITH ET (Margot Calimero x Forever Schoon BK Price) Laura ja Jouko Laiholahti 2. DES PRAIRIES PRINCESS ET (Des Chamois Poker ET x Royalcroft Brendan) Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti

78

1. KUUSINIEMEN YOUNGMAN ENCELIKKI (B B Copper Youngman ET x Woodland V Pardner) Eliisa ja Martti Kumpula 2. PÄIVÖLÄN CINDERELLA (Des Chamois Poker ET x Shady Walnut Conn) Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 3. SAVINNAN ENYA (Visserdale Valtsu ET x McCornic Nelson ET) Sanna Savikko 4. ELLI (Des Prairies Potter x Purolan Orkko) Tuija Suominen ja Jouni Lehtonen


1/2012

Ayrshire-lehti

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2012 3 YEAR OLD COWS / 3-V LEHMÄT 1.9.2008 - 31.8.2009 syntyneet lehmät

1. KORKIAKOSKEN REMI AMELIE-AF-VG85 (Mapleburn Remington ET x Birghdale Copper) Anu ja Jari Ahlholm 2. SAVINNAN & UUSI-SUON ENKELINSIIPI (Margot Calimero x Kellcrest Ice Man ET) Sanna Savikko 3. ROUNION EHTOORUSKO (Des Prairies Potter x Birghdale Copper) Olavi Ahonkivi 4. FAUCHER CONN ALLISON ET (Shady Walnut Conn x Woodland V Paddy ET) Merja Kallio 5. KURHILAN CONN ELYSEE (Shady Walnut Conn x Kildare Jerry) Merja Kallio 6. LASHBURN MODEM AVON ET (Lagace Modem ET x S K Medalist ET) Anu ja Jari Ahlholm 7. ÄNKÖN ESMERALDA (Mapleburn Remington ET x Kildare Jerry) Sari Änkö 8. JONHOLM REMINGTON FRANCINE ET (Mapleburn Remington ET x Forever Schoon MM Cornelius ET) Olavi Ahonkivi 9. RANTA-SEPPÄLÄN EHTOO (Des Prairies Potter x Niemelän Ooppium) Minna ja Pasi Kotila

5 YEAR OLD COWS / 5-V LEHMÄT 1.9.2006 - 31.8.2007 syntyneet lehmät

1. RONDE CONN YEPYEP ET (Shady Walnut Conn x Covey-Farms Romeo ET) Seija ja Hannu Viitanen 2. ROUNION HJÄRTA YLISMA (Rounion Uno ET x Rounion Salama ET) Olavi Ahonkivi 3. DES PRAIRIES YTYLIINA ET (Kildare Jerry x Blackaddar BB Kellogg) Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 4. LAGACE CONN YASHA ET (Shady Walnut Conn x Blackaddar BB Kellogg) Tia ja Jyri Tanner

MATURE COW / VARTTUNEET LEHMÄT ennen 1.9.2006 syntyneet lehmät

4 YEAR OLD COWS / 4-V LEHMÄT 1.9.2007 - 31.8.2008 syntyneet lehmät

1. KURHILAN YMPYRÄ-AF-VG86 (Margot Colargol x Hirvivainion Kuopus) Merja Kallio 2. KORKIAKOSKEN POKER AMANDA-AF-GP84 (Des Chamois Poker ET x Tyrisevän Miqur) Anu ja Jari Ahlholm 3. FAUCHER JERRY LEITHA ANNABELLA ET (Kildare Jerry x Woodland V Pardner) Eliisa ja Martti Kumpula 4. SAVINNAN & UUSI-SUON ALPPIRUUSU-AF-GP84 (Des Chamois Poker ET x Kellcrest Ice Man ET) Sanna Savikko 5. ROUNION CONN SAGA WIOLETTE (Shady Walnut Conn x Woodland V Pardner) Olavi Ahonkivi 6. KORKIAKOSKEN POKER ADELINE ET (Des Chamois Poker ET x Kellcrest Ice Man ET) Anu ja Jari Ahlholm 7. KUUSINIEMEN VALENTINE ALEKSANDRA (B B Conn Valentine ET x Forever Schoon Special K) Eliisa ja Martti Kumpula 8. TOIKAN AJATAR (Lagace Modem ET x Shady Walnut Conn) Tiina ja Hannu Toikka

1. JOUKOLAN VIENNETTA-AF-EX90 (Margot Calimero x Forever Schoon MM Cornelius ET) Laura ja Jouko Laiholahti 2. AT USSA (S K Medalist ET x Haralan Etro) Tia ja Jyri Tanner 3. ROUNION ROMEO SAGA WALENCIA (Covey-Farms Romeo ET x CoveyPalmyra O Ripken ET) Olavi Ahonkivi 4. KUORTIN TILLI-AF-EX90-2E (Kildare Jerry x Forever Schoon MM Cornelius ET) Laura ja Jouko Laiholahti 5. HH VICTORIA (Lindero x Kellcrest Ice Man ET) Sari Änkö 6. HJÄRTERUM ROJAL ET (Forever Schoon MM Cornelius ET x Lagace Marathon ET) Tiina ja Hannu Toikka

JUNIOR CHAMPION: Koiviston Ihana

RESERVE CHAMPION: Majaniemen Show Ilo

HONORABLE MENTION: Forever Schoon Elly-Edith ET

KASVATTAJALUOKKA:

1. Rounio (Rounion Saga Violette, Rounioin Ehtoorusko, Rounion Ylisma) 2. Korkiakoski (Korkiakosken Remi Amelie, Korkiakosken Poker Amanda, Korkiakosken Poker Adeline ET) 3. Savinna (Savinnan Enya, Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi, Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu) 4. Majaniemi (Majaniemen Ihana ET, Majaniemen Ihanne ET, Majaniemen Show Ilo) 5. Päivölä (Päivölän Erotica, Päivölän Intohimo, Päivölän Cinderella)

79


Ayrshire-lehti

1/2012

Ayrshiren talvi- ja vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2012 JÄLKELÄISLUOKKA: (tyttäret)

1. Alhaisten Tulppaani (Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu, Savinnan & Uusisuon Enkelinsiipi;om. Sanna Savikko) 2. Majaniemen Unelma (Majaniemen Ihana ET, Majaniemen Ihanne ET; om. Heli ja Antti Teiskonlahti) 3. Margot Luciolle (Margot Harriet ET, Margot Hallayö ET; om. Pirjo Nousiainen) 4. Koivulinnan Veronica (Päivölän Erotica, Päivölän Intohimo; om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti) 5. Koivulinnan Upana (Moision Halti, Moision Inari; om. Juha Rinkinen ja Jani Huotari)

GRAND CHAMPION: Kurhilan Ympyrä

RESERVE GRAND CHAMPION: Joukolan Viennetta

HONORABLE MENTION: Ronde Conn YepYep ET

Grand Champion Kurhilan Ympyrä.

Junior Handler-tulokset Tuomari: Karin Svensson, Ruotsi 2000-2001 syntyneet 1. 2. 3. 4. 5. 6.

Kiia Iivarinen – Päivölän Intohimo Suvi Keinänen – Kellcrest Hattivatti ET Josefiina Kavander – Majaniemen Show Ilo Aamos Taivalmäki – Änkön In-Ca Iltahämy Ihana Arttu Sillanpää – Kosolan Ihmetys Miia Rajaniemi – Koiviston Iines

1998-1999 syntyneet

1. Iiris Nissilä – Savinnan Inkalilja 2. Karoliina Nieminen – Ninan Ilopilleri 3. Emma Falin – Korkiakosken Andy Ideal 4. Eeva Pohto – Margot Harriet ET 5. Justiina Kavander – Majaniemen Show Ilo 6. Eero Vanhatalo – Riihikallion Ihana 7. Sini Ylönen – Kildare Hello-Vicky ET

1997 syntyneet 1. 2. 3. 4. 5. 6.

Tiia Keinänen – Petäismäen Irina Mikael Kumpula – Faucher Loto Hope ET Helmiina Kavander – Majaniemen Ihanne ET Lilli Laiholahti – Joukolan Das-Idales ET Anna-Leena Kivilahti – Änkön Iltatähti Oona Taivalmäki – Majaniemen Ihana ET

1996 syntyneet 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.

80

Kristiina Kuortti – Kuortin Ibero Suvi Mertanen – SaRan Iris Riikka Harju-Keturi – Palomäen Ice Coffee Maiju Pajula – Savinnan Inkalilja Antti Vanhatalo – DesPrairies Princess ET Netta Rummukainen – SaRan Helmililja Elias Kumpula – Faucher Loto Hope ET

Kunniamaininta Kristiina Kuortti

Vara Junior Handler Champion Anna Lehtinen ja Majaniemen Ihanne ET

1994-1995 syntyneet 1. 2. 3. 4.

Anna Lehtinen – Majaniemen Ihanne ET Janina Suokas – Savinnan Inkalilja Meri Nissilä – HH Hipatsu ET Eeva Linnainmaa – Majaniemen Ihana ET


1/2012

Ayrshire-lehti

JUNIOR HANDLER CHAMPION Iiris Nissilä – Savinnan Inkalilja

JUNIOR HANDLER VARACHAMPION Anna Lehtinen – Majaniemen Ihanne ET

JUNIOR HANDLER KUNNIAMAININTA Kristiina Kuortti – Kuortin Ibero

Showmanshiptulokset Tuomari: Linda Hanson, USA 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.

Eveliina Kumpula Elina Ahola Karin Svensson Outi Virtanen Salla Rautio Sanna Savikko Riina Hosionaho

8. Tia Tanner 9. Sari Vanhatalo 10. Mira Kaappola 11. Juulia Ahlholm 12. Juho Vanhatalo 13. Sari Änkö 14. Heta Sillanpää

Junior Handler Champion Iiris Nissilä

Yhdistyksen ilmoituksia

Tarvikemyyntihinnasto sis. alv 23%

Orvus Clear Magic Topline Power Final Mist White Touch Up Selkälinjaharja Kuivaaja Lehti Juliste Ayrshire-lehtikansio Showmanship-opas Tuomarointi-opas Kortit 4 kpl sarja

40 € 18 € 16 € 18 € 18 € 12 € 70 € 10 € 5€ 15 € 5€ 5€ 2€

Pinssi Tarrat Takki Hupparit aikuisten lasten Myssy Tissipipo Kauluspaita T-paita Pikeepaita lasten Huivi Laukku Ostoskori

1€ 1€ 50 € 35 € 25 € 20 € 20 € 30 € 20 € 20 € 10 € 20 € 30 €

Tapahtumakalenteri 2012 - Kevätkokous 3.-4.4. Saarijärvellä - World Ayrshire Conference 22.4.-10.5. Etelä-Afrikassa - Okra 4.-7.7. Oripäässä, kaikkien rotujen näyttely - Juhla-Mansikki 20.-21.7. Iisalmessa, kaikkien rotujen näyttely - Kesätapaaminen elokuussa Rounion Ayrshire, Pori - Muurikki 11.8., kaikkien rotujen näyttely, Anjalan koulutila, Kouvola - World Dairy Expo 2.-6.10. USA

LIITY JÄSENEKSI Kun haluat liittyä jäseneksi, ota yhteyttä jäsenasioiden hoitajaan Ritva Laaksoon joko sähköpostitse osoitteeseen ritva.laakso@ toholampi.fi tai puhelimitse 0400-542 170. Toivomme, että ilmoitat jäsentietoihin kaikki seuraavat tiedot: Nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero sekä kasvattajanimi (jos sellainen on käytössä)

Tarvikkeita voi ostaa yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net.

Yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2012 on 70 €. Perhejäsenmaksu on 100 €, jolloin kaikki 18 vuotta täyttäneet ja nimetyt perheenjäsenet ovat jäseniä. Jäsenmaksu sisältää Ayrshire-lehden tilauksen. Alle 18-vuotiaat voivat edelleen osallistua maksutta yhdistyksen toimintaan.

Postimaksu lisätään tilauksiin.

Pelkkä Ayrshire-lehden tilaus maksaa 20 €/vuosikerta. Myös lehtitilaukset tehdään Ritva Laaksolle yllä olevaan osoitteeseen.

81


Ayrshire-lehti

1/2012

Karjamme kulmakiviä

Rannan Tityy AF-VG 88 kuusi kertaa poikineena. Tyttäret: Atsii AF-GP 83, Elmii (myyty Sale of Stars 2011), Haloo ja Ideaa

Rannan Ayrshire

Mirja ja Aaro Koljonen Teuva • +358 400 861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

JOUKOLAN AYRSHIRE Karjassa 60 ayrshirea, joista 1 EX91-2E, 3 EX90-2E, 4 VG ja 32 GP .

Sijoitus hyvään eläinainekseen kannattaa!

Ostettu karjaamme hiehona Kuortin Tilli-AF-EX90-2E Kildare Jerry – Forever Schoon Mm Cornelius paras 305 pv 10897 – 4,34 – 3,54 (3.) Kuvassa 50-tonnarina AWS 2012-näyttelyssä

Joukolan Ingver (Du Petit Lac Emerson ET x Kuortin Tilli), joka myytiin AWS 2012 Sale of Starsissa hintaan 3300 €! Onnittelut uusille omistajille!

Laura ja Jouko Laiholahti • gsm +358 44 552 4493 laura.laiholahti@marttila.fi • www.joukolanayrshire.com 82


1/2012

Ayrshire-lehti

© Elly Geverink

Karjapäivä ja puutarhajuhla

Rounion Ayrshire • ei NTM vaan RTK (rakenne -tuotos -kestävyys) • PARAS AYRSHIREKARJA 2011 • All Stars -tasoisia lehmiä 50%, joiden keskituotos 10844kg.

Rouniossa 2.8.2012 alkaen klo 13.00. Ohjelma myöhemmin Ayrshire-, Holstein- ja Hudari.fi-sivuilla. TERVETULOA koko karjaväki

Olavi Ahonkivi gsm +358 40 503 8475 Kellahdenkylätie 88 A, 28100 Pori

Jos harkitset koko karjan tai osan eläimistä myyntiä huutokaupalla ja haluat, että huutokauppa toteutetaan ammattitaidolla, niin ota meihin yhteyttä! Mirja Koljonen, 0400 - 861 988, mirja.koljonen@hudari.fi Olavi Ahonkivi, 040 - 503 8475 olavi.ahonkivi@hudari.fi Laura Laiholahti, 044 - 552 4493, laura.laiholahti@hudari.fi

www.hudari.fi 83


Ayrshire-lehti

1/2012

Suomen Ayrshirekasvattajat ry

KEVÄTKOKOUS Järjestetään 3.-4.4.2012 Klo 11.00 alkaen Saarijärven Kylpylässä, osoite Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi Ohjelma: Tiistai 3.4.

Klo 11.00 Lounas ja kokouspaketin lunastaminen Klo 12.00 Kevätkokous, jossa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Klo 13.00 Kahvi Klo 13.30 Seminaari, HH Embryo Klo 14.00 Tilavierailu, kohteena Lamminmäen tila, Häkkinen Olli-Pekka ja Sari. Linja-autokuljetus tilalle ja takaisin. Klo 17.00 Saunat ja allasosasto käytettävissä. Klo 20.00 Illallinen jonka jälkeen vapaata illanviettoa

Keskiviikko 4.4.

Ilmoittautumiset 23.3.2012 mennessä Juha Rinkiselle, juha.rinkinen@moisio.eu tai 040-5176465

Tervetuloa mukaan!

Klo 8.00-10.00 Klo 10.00-12.00

Aamiainen Tilavierailu, Salintuvan tila, Humppi Niilo ja Päivi, Korppisentie 10, 43500 Karstula

Kokouspaketin hinta 110 € / hlö, sisältäen kaiken edellä mainitun, sekä yöpymisen kahden hengen huoneissa. Alle 15-vuotiaat 50 € Pelkkä kokouspäivä 30 € /hlö, sisältäen lounaan, seminaarin, kahvin ja tilavierailun kuljetuksineen.

Hallitus

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Nimi, tehtävä Minna Kotila puheenjohtaja

Osoite Kirkkojärventie 75, 69300 TOHOLAMPI

Sähköposti ranta-seppala@suomi24.fi

Puhelin 040-5489373

Kimmo Kuorikoski varapuheenjohtaja

Kuorikoskentie 70, 69600 KAUSTINEN

kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

040-5251697

Vilma Pohjola sihteeri, kotisivut

Katavaistentie 37, 23140 HIETAMÄKI

vilma.pohjola@gmail.com

050-3248061

Katariina Ikkeläjärvi

Ikkeläjärven kiertotie 224, 61880 IKKELÄJÄRVI

katariina.ikkelajarvi@maxinetti.fi

040-5522371

Juha Rinkinen

Linnanperäntie 161, 34450 JÄMINKIPOHJA

juha.rinkinen@moisio.eu

040-5176465

Heli Teiskonlahti

Kyrönlahdentie 923, 39340 KARHE

tlahti@kolumbus.fi

040-5938738

Saija Räikkönen

Sahilantie 4, 35820 MÄNTTÄ

saija.raikkonen@suomi24.fi

040-7314232

Seija Viitanen Foorumi, Market

Rasilankuja 20, 16900 LAMMI

seija.viitanen@aina.net

050-5969552

Anu Ahlholm

Kaketinperäntie 143, 86710 KÄRSÄMÄKI

anu.ahlholm@luukku.com

050-5946001

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Ritva Laakso, Kirkkojärventie 35, 69300 Toholampi, puh. 0400-542170, ritva.laakso@toholampi.fi 84

Ayrshire-lehti 1/2012  

Ayrshire-lehti 1/2012  

Advertisement