Ayrshire-lehti 1/2007

1/2007

Ayrshire-lehti

1/2007

PULKKALAN PRIHA ET * Ivar x Ilmiö = sonni, jota on helppo käyttää * Upea utare, hieno hedelmällisyys * Emänsä neljäs valiopoika

PUROLAN ORKKO

KEINOSIEMENNYSOSUUSKUNNAT 2

* Tasapainoinen sonni ilman virheitä * 2000-luvulla maailman käytetyin ayrshiresonni

1/2007

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Maharotoonta ei ookkaan Tämä hirveä lause on napattu kansanedustajaehdokkaan vaalilehdestä. Vaikka se kuulostaa kaamealta, siinä on tumpattuna pohjalaisten verenpaineet nostattava itsevarmuus, ripaus itseironiaa ja loppu viimein myös koeteltu totuus. Mahdotonta tai suuruuden hulluutta näemme helposti myös uusissa navettainvestoinneissa. Kuinka hallitaan satojen lehmien karjassa esimerkiksi maidon laatu, poikimisten valvonta tai ne kaikkein haavoittuvimmat eli pikkuvasikat? Onneksi voi lukea enemmän ja luulla vähemmän, sillä jos maidontuotanto prosessina on hyvä osata yhden lehmän ja vasikan kohdalla, se on pakko osata silloin, kun lehmiä ja vasikoita on satoja. Yli tuhannen lehmän karjassa voivat maidon solut vuositasolla olla 83 tuhatta, kaikki lehmien poistot alle 20% ja utaretulehduksen takia poistetut alle 2% (Hoard´s Dairyman 1/07). Ja sekin osataan, että tämän kokoisessa karjassa sata perättäistä poikimista valvotaan niin hyvin, ettei yksikään vasikka synny kuolleena (HD 8/06). Tai että 4000 hiehoa vuodessa terni-ikäisestä poikiviin hoitava sopimuskasvattaja voi antaa asiakastiloille takuun, että vasikka pysyy hengissä, ja ellei pysy niin hiehokasvattaja korvaa osan tappiosta (Ontario Dairy Farmer 1/2007). Mahdotonta ei ole likikään niin moni asia kuin oman navetan ovelta katsoen luulisi. Meidän on vain osattava entistä paremmin suuremmissa tai pienemmissä yksiköissä, sillä muutkin näyttävät osaavan. Lehmä on maidontuotannon avain. Vaikka uuteen lehmäpaikkaan käytetään USA:ssa vain kolmannes siitä kuin meillä, ollaan poikivasta hiehosta valmiit maksamaan lähes kaksi kertaa enemmän eli sen todellista tuotantokustannusta vas-

taava hinta. Ostaja maksaa, koska tasalaatuinen karja-aines ja toimivat markkinat takaavat, että hiehon tuleva maidontuotanto tuo rahat takaisin. Eläinaines ei ole vain suppean jalostuskarjajoukon kiinnostuksen kohde, vaan keskeinen menestystekijä. Kun sikäläinen neuvoja antaa kymmenen vinkkiä maidontuotantoon, on eläinaines ensimmäisenä. Ei tilasonneja eikä kymmenen dollarin loppuunmyyntiannoksia, sillä siemen on maidontuotannossa sijoitus eikä kustannus. Suomessa on näissäkin jo tekemistä. Markkinoilla on pääasiassa ylijäämähiehoja ylitarjontahintaan. Karja-aines markkinoilla on kirjavaa ja vaikka helmiäkin joukkoon mahtuu, niin perushiehon ennuste maidontuottajana on epävarma. Tilasonnit yleistyvät koko ajan, ilman että keinosiemennys- tai jalostusorganisaatio vakavissaan tutkisi syitä. Kun uusia palvelutuotteita kiimantarkkailun, siemennyksen ja hedelmällisyyshoitojen saralle odotellaan, saavat tilasonnit tuottaa näitä palveluja yhä useammassa navetassa ja kilpailukykyiseen hintaan. Hyvät jälkeläisarvostellut sonnit ovat sentään meilläkin omassa kastissaan, mutta nuorsonnit eivät juuri erotu parhaiden tilasonnien tasosta edukseen. Maitoa ja toimivaa rakennetta löytyy molemmista. Keinosiemennysnuorsonnien kerrotaan Suomessa olevan monen seulan läpäisseitä ja moneen kertaan valittuja. Hyvä niin. Sitten kun valinnassa otetaan koko ayrshirelehmäpopulaatio systemaattisesti mukaan Suomessa ja koko maailmassa, ja valinta tehdään alusta asti muista kytköksistä riippumatta ja ammattitaidolla, voi kriittisinkin karjanomistaja olla vakuuttunut. Maharotoonta ei ookkaan. Mirja Koljonen

Kuva: Miia Ikonen

Ayrshire-lehti

1/2007

Sisällysluettelo n:o 1 2007

• • • • •

• • • • • • • • • • • • • • • • • •

Kuva: Miia Ikonen

• • • • • •

Pääkirjoitus – Maharotoonta ei ookkaan – Mirja Koljonen .................... Sisällysluettelo ................................................................................ Vuoden 2006 ayrshireaktiivi, Karhilan Ayrshire – Salla Rautio .............. Keskustelunaiheena kantakirjaus – Laura Laiholahti .............................. Ayrshire International – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä • Matka Madisoniin – Kimmo Kuorikoski ja Laura Laiholahti ............. • Ammumatka Ruotsiin – Sanna Savikko.......................................... • Tulevaisuus-konferenssi Kanadassa – Jari ja Anu Ahlholm ................ • Lehmiä valtameren takana – Mirja Koljonen .................................. • USA:n Ayrshireyhdistys esittäytyy – Laura Laiholahti ...................... • AF-Class syksyn 2006 luokituskierros – Laura Laiholahti ................ Sonnikohtaiset luokitustulokset / AF-Class 2004-2006 .................. 228 Hjärta EX-91 – Sari Alhainen .................................................... Ayrshire Finland 2006 –valokuvakilpailu ............................................ Kasvattajanimirekisteri ...................................................................... Laatulehmien lista ALL STARS .......................................................... Ayrshirekasvattajien jäsenkarjoissa syntyneet sonnit.............................. Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä ....................... Kuuluisin karja hajosi – Lea Järvinen .................................................. Kestävyyden päätekijät – eläinlääkäri Juha Rättö................................... Lehmustossa arvokkaimpia ovat vanhat lehmät – Merja Kallio ............... Ayrshire-väki kokoontui Veteliin – Iinä Näyskä ..................................... Talvitapaaminen Joensuussa – Sonja Rauhamaa ................................... Pulkkalan Priha Et AAA 41785 B – Auli Himanen .............................. Polveutumisympyrä lehmän sukutauluna – Ann-Louise Wiklund ............ Ayrshire satatonnari – Iiris 100-1153813 A – Heli Teiskonlahti ........... Katin ja Sannan Pohjoismaiden mestaruus – Sanna Savikko ................... Venäjän maatalous huimassa nousussa – Tarja Karikoski ....................... Lehmäkärpänen – Salla Rautio ja Sanna Savikko .................................. Toimivan lehmän rakentaminen – Gordon Atkinsin esitelmästä kääntänyt Silja Sundell ..................................................................... Pohjoismaisten rakenneindeksien kehityspalaveri – Laura Laiholahti ....... Karjataika – piirtänyt Päivi Eronen ..................................................... Toimintasuunnitelma vuodelle 2007 .................................................. Tarvikemyyntihinnasto ...................................................................... Ei enää kiimantarkkailua – Mirja Koljonen ........................................... Ayrshirekasvattajien hallituksen jäsenten yhteystiedot ...........................

3 4 5 7 9 12 14 16 20 23 25 28 33 37 39 42 43 46 49 53 56 58 61 63 64 66 69 70 71 76 79 80 81 82 84

Ayrshire-lehti n:o 1/2007 Seitsemäs vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Laura Laiholahti (päätoimittaja) Mirja Koljonen Olavi Ahonkivi Eliisa Kumpula (ilmoitukset) Anu Ahlholm (ilmoitukset) Miia Ikonen (toimitussihteeri) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2007: N:o aineisto ilmestyy 1 9.3. 1.4. 2 23.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Yhteyshenkilöt: Eliisa Kumpula martti.kumpula@luukku.com puh. 050 373 1807 Anu Ahlholm jari.ahlholm@luukku.com puh. 050 594 6001 Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 e-mail: set-print@co.inet.fi Kannen kuva: Karhilan Ayrshiren aktiiviset näyttely- ja junnuharrastajat, Silja Sundell sekä pojat Sauli ja Santeri Suutari Kuva: Tiina Tahvonen

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

1/2007

Ayrshire-lehti

Vuoden 2006 ayrshireaktiivi KARHILAN AYRSHIRE Vuoden ayrshireaktiivi – tunnustuspalkinnon vuodelta 2006 sai Pekka Suutarin ja Silja Sundellin Karhilan Ayrshire Ristiinasta. Karhilassa on jo vuosia panostettu ayrshirejalostukseen, mikä näkyy hienoina eläiminä ja kovina tuotoksina. Näyttelymenestystäkin on tullut niin luokissa kuin junnukisoissa. Pojat Santeri ja Sauli sekä poikien serkku Kaisa ovat taitavia eläintenesittäjiä.

Tilan historiaa ja nykypäivää Karhilan tila on Pekan kotitila ja se on ollut samalla suvulla jo vuodesta 1732. Tila siirtyi aikanaan Pekalle, sillä Pekka oli perheen ainoa poika. Pekka on ollut lehmien kanssa tekemisissä lapsesta asti. Äidin ollessa torikauppiaana lehmien lypsy kesäisin jäi Pekan vastuulle Pekan ollessa 12-vuotias. Toisaalta vastuu herätti kapinaa, toisaalta se saattoi olla hyväksikin... Välillä Pekan kiinnostus lehmiin hiipui, mutta innostuksen herätti uudelleen käänteentekevä lehmä Karhilan Alisa. Alisa oli tilan ensimmäinen näyttelyeläin ja se myytiin donoriksi ydinkarjaan. Vuoden 1994 Ayrshire Championin titteli, jonka Alisa voitti, on yhä Pekalle se kirkkain näyttelymuisto, vaikka tähtihetkiä on ollut sen jälkeenkin. Pekka oli mukana

Yksi hienoimmista näyttelyhetkistä Pikku-Mansikissa 2005, kun kaikki Championkehän eläimet olivat Karhilan Ayrshiren. Eläimet vasemmalta: Kildare Daisy ET, HH Tia Marie Sue ET, Karhilan Salma ja Hjärterum Gunnel (Ayrshire Champion). Kuva: Miia Ikonen.

myös Ayrshirekasvattajien hallituksessa 5 vuotta, mutta tällä hetkellä hän haluaa keskittyä tilan hoitamiseen eikä olla esillä koko ajan. Siljan ”lehmätausta” alkaa vasta 15 vuoden iästä. Silloin hänen vanhempansa ostivat kaksi lypsylehmää tuottamaan maitoa liha-

karjavasikoille. Sitä ennen Siljalla ei ollut minkäänlaista kosketusta lehmiin. Innostus ja kiinnostus lypsylehmiin kuitenkin syttyi ja sai Siljan lähtemään karjatalouskouluun. Sen jälkeen Silja on ehtinyt olla seminologina, vähän aikaa jalostuskonsulenttina ja emäntänä.

The Ayrshire active 2006 prize was awarded to Karhilan Ayrshire. Silja Sundell, Pekka Suutari and their sons Santeri and Sauli, have attended successfully several shows and showmanship competitions and promoted the Ayrshire Breed in many ways during year 2006.

Nykyään Karhilan tilalla on viljelyksessä noin 60 hehtaaria peltoa, josta 32 hehtaaria on omaa. Metsää on noin 80 hehtaaria. Keskituotos on ollut yli 10000 kg jo lähes koko 2000-luvun. Tilalla tuotetun maidon määrä on Pekan aikana yli kolminkertaistunut alun 70000 litrasta. ”On se kiva, kun on tankki täynnä”, Pekka naureskelee. Kaikki lisäkiintiöt on ostettu itse. Lehmäpaikkoja Karhilan parsinavetassa on 22. Käytännössä tavoitteena on pitää paikat lypsypaikkoina, joten muutama ummessa oleva lehmä on tiineiden hiehojen kanssa vuokranavetassa. 5

Ayrshire-lehti

1/2007

Vuoden 2006 ayrshireaktiivi Kotona oleva nuorikarja on pihatossa. Nuorisoa on reilusti, sillä hiehoja käytetään myös alkionkantajina.

Jalostus ja Lehmät isolla L:llä Karjasta pääosa on ayrshireä, mutta joukossa on muutama holsteinkin. Ayrshire on kuitenkin Pekalle rakkaampi rotu, sillä alun perin tilalla oli vain ayrshireä. Mustia lehmiä on ostettu, mutta ne eivät ole menestyneet yhtä hyvin kuin ayrshire. Pekalle ayrshiren kilpailukyvyn säilyttäminen oli tärkeää jo alussa. Hän huomasi, ettei se onnistu pelkkiä jalostusarvoja katsomalla vaan kiinnittämällä huomiota myös rakenteeseen. Siljaakin kiehtoo enemmän ayrshiren kuin holsteinin jalostus, sillä ayrshire on ”Suomen rotu” holsteinin vallatessa alaa maailmalla. Onhan ayrshire Suomessa valtarotu. Siljan mielestä olisi upeaa saada ayrshire jalostettua sellaiseksi roduksi, joka olisi haluttu myös ulkomailla. Olisi hienoa, jos rotua ei tarvitsisi ”hävetä” vaan ayrshiren siemen ja alkiot olisivat kysyttyjä myös Suomen rajojen ulkopuolella. Sekä Pekalla että Siljalla on toimiluvat siementämiseen ja Silja toimii myös seminologina. Karhilan tilalla on tavoitteena lehmät, jotka ovat käytännöllisiä ja tuottavia. Sonnivalinnat tehdään lehmäkohtaisesti kiinnittäen huomiota erityisesti utarerakenteeseen ja takakorkeuteen. Käytössä on valio- ja 6

Kuvassa Jäkälä Muurikin Ayrshire Champion vuonna 2004. Kuva: Tiina Tahvonen.

nuorsonneja. Sonnin kotimaalla ei ole väliä, kunhan se täyttää tilan tavoitteet. Karhilassa käytetään jalostuksen apuna myös alkionhuuhteluja ja –siirtoja. Pekan sanoin tavoitteena on lehmä, joka ”on omistajalleen kaikin puolin miellyttävä”. Yksi tällainen lehmä on Jäkälä. Niemen Vernerin tyttäressä Jäkälässä yhdistyvät hyvä tuotos (paras 305 päivän tuotos yli 13000 kg) ja hyvä rakenne (Ayrshire Champion Farmarissa 2004). Jäkälää on huuhdeltu kahdesti, Tyrisevän Miqurilla ja Purolan Orkolla. Tyttäriä molemmista huuhteluista on sekä kotitilalla että muilla tiloilla. Toinen lehmä, jota ei voi jättää mainitsematta, on Kalliolan Istohin tytär Lahja. Lahja ostettiin Pekan serkulta hiehona. Lahja lypsi

50-tonnariksi asti ja jätti jälkeensä 4 tytärtä. Erityisesti viimeinen tytär Taika (i: Ice Man) on omistajiensa mieleen.

Kansainvälisyyttä Valtakunnan rajat eivät ole olleet rajoitteena, kun Pekka ja Silja ovat hankkineet karjaansa parempaa ainesta. Ruotsista on tuotu kaksi hiehoa, Hjärterum Pardner Gunnel ja Lunden Ice Man Tometta. Lisäksi Silja toi jo ensimmäiseltä Kanadan matkaltaan kuusi alkiota. Alkioista saatiin kolme vasikkaa: lehmävasikka Kildare Daisy ET ja sonnit Kildare Dupont ET ja Kildare Darude ET. Kaikki kolme vaikuttavat nyt muualla. Daisy olisi ollut liian iso Karhilan tilan parsiin, joten se muutti Joukolan tilalle

Marttilaan ja on nyt yhteisomistuksessa Laiholahtien kanssa. Daisy on menestynyt hyvin uudessa kodissaan. Sonneista Dupont on myyty keinosiemennykseen ja Darude on tilasonnina ja siltä on jo useita lupaavia tyttäriä. Kansainväliset linkit eivät rajoitu eläinainekseen. Silja on kulkenut kanadalaisen luokittajan Yves Charpentierin mukana luokituskierroksilla. Yvesin mukana Silja on oppinut katsomaan eläimiä uudella tavalla. Utareen ja jalkojen lisäksi myös rungossa ja lantiossa on paljon huomioitavia ja lehmän toimivuuteen vaikuttavia ominaisuuksia.

Näyttelyt ja junnut Karhilan tila on ollut mukana näyttelytoiminnassa

Ayrshire-lehti

1/2007

Keskustelua jo yli 10 vuotta. Karhilan Alisan sorkanjälkiä Ayrshire Championiksi on seurannut moni tilan lehmä. Siljan mielestä yksi hienoimmista hetkistä näyttelyissä oli Pikku-Mansikissa PohjoisSavossa vuonna 2005, kun championkehään asteli neljä eläintä: kaksi hiehoa ja kaksi lehmää, jotka olivat kaikki Karhilan tilalta. Viime vuonna yksi iloisimpia yllätyksiä oli alkiona tilalle tulleen Rounion Ulma ET:n luokkavoitto Yllätys-näyttelyssä ja Junior Championin titteli. Pekan mukaan näyttelymenestys ei silti ole tärkeintä vaan karjahenki ja mukana oleminen. Yhtenä hienona hetkenä Silja mainitsee vielä viime vuoden Farmarin ayrshirekarjasarjan. Jo siinä mukana oleminen oli upeaa. Yksi huippuhetki oli myös viime vuonna Anjalankoskella pidetyn Muurikki-näyttelyn junior handler –kilpailu. Tilan pojat Santeri ja Sauli sekä serkkutyttö Kaisa voittivat kukin oman luokkansa ja olivat sitten yhtä aikaa championkehässä. Silja kertoo tunteneensa suurta ylpeyttä, kun lapset kävelivät peräkkäin kehään ja eläimetkin kulkivat upeasti. Muissakin näyttelyissä Santeri, Sauli ja Kaisa ovat menestyneet hienosti ja sijoitukset ovat löytyneet tuloslistan kärkipäästä. Toivottavasti innostus säilyy jatkossakin! Salla Rautio

Keskustelunaiheena KANTAKIRJAUS Faba Jalostuksen ylläpitämät eri lehmärotujen kantakirjat ja niihin liittyvät tulosteet ovat aihe, josta viriää helposti keskustelua karjanomistajien kohdatessa. Asia nousee aika ajoin esille myös keskustelupalstoilla. Erityisesti karjanomistajia tuntuu kismittävän se, että kantakirjatusta eläimestä saa samaan hintaan tulosteen vain kertaalleen. Eläinten tuotokset elävät jatkuvasti ja esimerkiksi vasikkana kantakirjattu eläin alkaa tehdä omia tuotosvuosiaan vasta ensimmäisen poikimisen jälkeen. Näin ollen kirjaushetkellä saatu tuloste menettää arvonsa hyvin nopeasti. Yhä useammin on alkanut kuulua vaatimuksia siihen suuntaan, että karjanomistajille tulisi antaa oikeus tulostaa tarvittaessa netin kautta ajantasainen kantakirjatodistus omista eläimistään. Tauno Junttila MMM:stä kertoo, että nykyiset kantakirjanpitäjän oikeudet on anottu EU:lta vuonna 1995 Faba Jalostukselle (silloiselle SKJO:lle). Kantakirjanpitäjän on oltava EU:n hyväksymä jalostusjärjestö ja oikeudet ovat voimassa toistaiseksi, edellytyksien on täytyttävä koko ajan. Ministeriöllä ei nykyisillä resursseilla ole paljoakaan mahdollisuuksia

valvoa edellytyksien täyttymistä muuta kuin keinollisen lisäämisen hakemusten yhteydessä. Junttilan mukaan jäseniä on kohdeltava tasapuolisesti, mutta mitään muuta eksaktia kriteeristöä ei toiminnalle ole.

Kantakirjauksen tarkoitus Faba Jalostuksen toimitusjohtaja Antti Latva-Rasku kertoo, että kantakirjauksen tarkoituksena on kirjata eläimen polveutuminen. Kantakirjauksen hintaan sisältyy lehmän rakennearvostelu. Kantakirja on osa kotieläinjalostuksen käyttämää neuvonnan tietopankkia. Lisäksi kantakirjatodistus muodostaa eläimen myyntihetkellä dokumentaation. Kantakirjatulosteiden kehittämisestä ei hänen mukaansa ole keskusteltu syvällisesti. Sen sijaan hankkeiden yhteydessä kantakirjauksen markkinointiin on panostettu ja tilastojen mukaan kantakirjausmäärät ovat jopa hieman nousseet, tosin karjojen väheneminen alkaa nyt näkyä määrissä.

Kantakirjaus karjanomistajien näkökulmasta Monet karjanomistajat

tuntuvat nykypäivänä kokevan kantakirjauksen lähinnä ylimääräisenä kustannuksena, jossa rahalle ei tunnu saavan vastinetta. Ennen kata-tietokantaa lehmän kantakirjanumero oli ainoa validi tunnus lehmän jäljittämiseen, mutta sen jälkeen kun EU:n eläinmerkkirekisteri tuli käyttöön, menetti kantakirjanumero merkityksensä. Tänä päivänä ainoa lisäarvo näyttäisi olevan se, että näkee onko lehmä puhdasrotuinen vai ei, sillä kantakirjaan pääsee sukulaisuuden perusteella, mikään laadun tae se ei ole. Käytännössä karjanomistaja huolehtii karjantarkkailun kautta itse ja omalla kustannuksellaan syntyvien vasikoiden sukujen kirjaamisen eläinmerkkirekisteriin, samoin kaikki tuotostieto, joka eläimelle kertyy, syntyy karjanomistajan toimesta. Siksi hämmästyttääkin, että samojen tietojen tulostumista kantakirjatodistuspaperille ei pystytä saamaan ajantasaiseksi ja helposti karjanomistajien saataville. EU-aikana karjanomistajien talous on tiukemmalla kuin aikaisemmin ja jokainen joutuu tarkemmin harkitsemaan mikä on erilaisten palveluiden hinta-laatusuhde.

Ayrshire-lehti

1/2007

Keskustelua Hinnoittelun kiemurat Faba Jalostuksen hinnaston mukaan lehmän ja hiehon kantakirjaus maksaa verottomana 16,70 €, edellä mainitun kertaalleen kantakirjatun eläimen laittaminen myöhemmin valioluokkaan tai 50-tonnariluokkaan maksaa lisää 10 €. Tilasonnin kantakirjaus maksaa 65 € verottomana. Tilasonnien kohdalla hintaan sisältyy käytännössä vain kantakirjanumero helpottamaan astutusten tallennusta karjantarkkailuohjelmaan, mitään muuta erityistä arvoa tällä ei saada. Tilasonnien indeksejä ei pääse tarkastelemaan, vaikka sonnit tyttärineen ovatkin mukana yhteisessä jalostuslaskennassa. Äskettäin poistettiin mahdollisuus kantakirjattujen tilasonnien pelkkien sukujen katseluun netistä, nykyisellään joutuukin ostotilanteessa tarkistamaan suullisesti tilasonnin suvun huolimatta siitä, että sen kantakirjauksesta ja sukuselvyydestä on maksettu. Tuotujen tai alkiosta syntyneiden eläinten kantakirjaus maksaa saman kuin tilasonnin eli 65 €. Eläinten ja alkioiden tuojia harmittaa tässä tapauksessa se, että noinkin kalliilla hinnalla kantakirjatodistuksessa ei näy mitään muuta kuin eläimen suvusta vanhemmat isovanhempineen ja emänemänisä, ei minkäänlaisia tuotostietoja, vaikka tuontieläimistä tai alkioista on aina olemassa lähtömaan

kantakirjatodistukset yksityiskohtaisine tietoineen. On ehkä ymmärrettävää, että toisen maan tuotoksia ei haluta kirjata, mutta pelkkien eläimen vanhempien nimien tallennuksen voisi olettaa olevan edullisempaa. Oma lukunsa hinnoittelussa on Faba Jalostuksen hallituksen tuore päätös veloittaa vientipolveutumistodistuksista 100 € eläimeltä ja 1000 € siemennyskäyttöön tarkoitetulta urospuoliselta eläimeltä, tämä tasapuolisuusnäkökohdat huomioiden kaikilta eläinlajeilta eli päätös koskee myös sikoja. Tuntuu hämmentävältä, että jalostusjärjestö toimiin näin silloin kun on kyseessä eläinaineksen vienti, jota olisi jopa kansantaloudellisesti järkevää ennemminkin helpottaa. Antti Latva-Rasku perustelee hallitukselle tehtyä esitystä sillä, että kyseessä on korvaus yhteiselle jalostustyölle ulkomaille vietävästä suomalaisesta genetiikasta. Hän tarkentaa perusteluaan toteamalla, että geenivaroja on jalostettu yhteisesti ja tähän työhön ovat osallistuneet kaikki Faba Jalostuksen jäsentilat. Faba Jalostus on jalostavien tilojen yhteisesti omistama palveluja tuottava osuuskunta, joka toteuttaa kansallista jalostusohjelmaa. Vientipolveutumistodistuksista saatava tulo kattaa suomalaisten karjanomistajien kustannuksia, koska he ovat osuuskunnan omistajia, lisäksi genetiikasta tuleva korvaus on tasapuolista.

Latva-Rasku kertoo, että aina vuoden vaihteen tienoilla käydään keskustelu palveluiden hinnoittelusta. Hän on halukas kuuntelemaan karjanomistajien mielipiteitä myös muista jalostusta koskevista asioista. Tauno Junttila ei varsinaisesti ota kantaa kantakirjatodistusten tai vientipolveutumistodistusten hinnoitteluun, koska ministeriöllä ei ole mitään hinnastoa näille. Hän toteaa kuitenkin, että maksut on pystyttävä perustelemaan asiakkaalle. Saattaa olla lyhytkestoista nostaa hintoja hyvin korkeiksi, sillä tämä houkuttelee asiakkaat keksimään muita vaihtoehtoja. Hän mainitsee esimerkkinä EU:n alueella tapahtuvan yli rajojen kantakirjauksen. Eläimet voivat siis olla jonkun toisen maan kantakirjassa, kunhan kyseessä on tämän maan virallinen kantakirjanpitäjä. Suomessakin on jo esimerkkejä tästä ainakin sikapuolella.

Keinosiemennys ja kantakirjaus Keinosiemennysosuuskunnat ovat iso asiakas Faba Jalostukselle kantakirjausten osalta, sillä kaikki sonnihuutokaupassa ostetut pojat kirjataan. Myös kaikki sonnit, jotka pääsevät valiorajan yli, kantakirjataan valioluokkaan. Auli Himanen Osuuskunta Jalostuspalvelusta on sitä mieltä, että käytännössä sonnien valioluokkatunnuksella ei nykyisellään ole paljonkaan merkitystä, koska

vain harvat AAA-sonnit tulevat käyttöön. Sonnin arvo määräytyy ensisijaisesti päivän tasalla olevan jalostusarvon, ei kantakirjaluokan perusteella. Eräs keinosiemennysosuuskuntien kannalta mielenkiintoinen asia on kertaalleen jossain maassa kantakirjatun sonnin uudelleen kantakirjaaminen. Euroopan Holstein Federaatio on puinut asiaa taannoin, koska varsinkin holsteinsonnien kohdalla huippuyksilöt saatetaan kirjata kymmeniin maihin aina uudelleen.

Uudistuksia odotetaan Karjanomistajarintamalla odotellaan innokkaasti kantakirjausasioiden kehittämistä. Helppo toteutettava olisi ajantasaisen kantakirjatodistuksen tai polveutumistodistuksen muuttaminen tulostettavaksi, koska tämä järjestelmä on jo olemassa Faba Jalostuksen henkilökunnan käytössä. Moni toivoo myös useamman polven näkymistä kantakirjatodistuksissa, jotta eläimen suku olisi helpompi hahmottaa. Hinnoittelupolitiikkaa soisi muutettavan edullisempaan suuntaan, varsinkaan vientipolveutumistodistusten sekä tilasonnien ja tuontieläinten kantakirjausten hinnat eivät tunnu perustelluilta. Toivottavasti Antti Latva-Raskun toteamus, että yhteisellä asialla tässä ollaan, johtaisi näihin karjanomistajien toivomiin parannuksiin. Laura Laiholahti

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Brone-Ayr Farmin upeat, kestävät lehmät hiekkaparsissaan. Kuva: Laura Laiholahti

MATKA MADISONIIN

World Ayrshire Federationin kokoukseen ja World Dairy Expo -näyttelyyn Matkamme alkoi lauantaina syyskuun viimeisenä päivänä, jolloin lähdimme – me allekirjoittaneet sekä Olavi Ahonkivi -kohti Madisonia. Matka sujui hyvin, ainoa takaisku oli Olavin sytyttimen takavarikointi Amsterdamissa. Perillä Madisonissa meitä olivat vastassa US Ayrshiren ystävälliset Becky Payne ja Arlene Crosser, jotka pitivät meistä todella hyvää huolta koko matkan ajan. Ensimmäisen illan ohjelmassa oli pikainen kirjautuminen hotelliin ja illallinen läheisessä

Claddagh’s Irish Pubissa. Seuraava päivä oli varattu tilavierailuille. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Brone-Ayr Farm, jossa näimme upean joukon lehmiä. Tilan reilut 60 lehmää olivat poikineet keskimäärin 6 - 7 kertaa. Tämä johtui siitä, että tilan nuoret jatkajat olivat ostaneet kolme vuotta sitten tilan pidon aloittaessaan ainoastaan lehmiä, eivät yhtään hiehoa. Näin he olivat päässeet heti kunnolla maidontuotantoon kiinni. Lehmät olivat poikimakertoihinsa nähden

todella hienoja. Tilan keskituotos oli n. 35 kg päivässä lehmää kohti, tosin BST:n avittamana. Seuraavaksi siirr yimme 100 lehmän Ronn-Ayr Farmsille, jota myös piti

nuori isäntäpari. Vieraille oli valittu esiteltäväksi karjan hienoimpia eläimiä. Erityisesti isäntä piti Renon tyttärestä, joka oli luokitettu EX-90 ja jonka tuotos oli noin 10000 kg. Karjan

Representatives of Finnish Ayrshire Breeders Olavi Ahonkivi, Kimmo Kuorikoski and Laura Laiholahti participated WAF meeting in October where Mirja Koljonen was elected member of WAC board. After the meeting participants visited World Dairy Expo and several dairy farms on a tour hosted by US Ayrshire. 9

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Vasemmalla Darryl Keehner, WAF:in varapresidentti Kevin Lang sekä Palmyran tilan emäntä Mary Creek. Kuva: Laura Laiholahti.

Maple-Dell Dasales emänsä kanssa. Kuva: Laura Laiholahti.

Ronn-Ayr Farmsin nuorkarja oli ulkokatoksissa, joiden puhdistus tapahtui etualalla näkyvään lantakuiluun. Kuva: Laura Laiholahti.

keskituotos oli noin 32 – 34 kg päivässä ja lehmien keskipoikimakerta 3,2. Kaksi viimeistä tilaa olivat P & A Ayrshires sekä Keehnerin perheen omistama tila. Yhteistä kaikille näkemillemme tiloille oli tasalaatuinen eläinaines, lehmien todella isot ja jopa etukorkeat rungot sekä uskomattoman viimeistellyt navettaympäristöt. Maanantaipäivä käytettiin kokonaisuudessaan Ayrshire Federaation kokoukseen. Meidän lisäksemme kokoukseen osallistuivat Suomesta Faba Jalostuksen edustajat Seppo Niskanen ja Anna Lappalainen. Muiden maiden edustajat olivat Etelä-Afrikasta, Uudesta-Seelannista, Iso-Britanniasta, Kanadasta sekä tietenkin isäntänä toimineesta USA: sta. Kokouksessa käytiin läpi edelliset Uuden-Seelannin kongressin yhteydessä pidetyt kokoukset, sekä selvitettiin talousasioita. Kokous sujui hyvässä hengessä ja päivän parhaimpana antina oli Mirja Koljosen valinta Federaation hallitukseen. Kevin

Lang hoitaa loppukauden presidentin tehtäviä. WAF: n toimisto ja raha-asioiden hoito päätettiin siirtää Kanadaan Linda Nessin vastuulle. Kaikki tuntuivat suhtautuvan tulevaisuuteen ja WAF:n toiminnan vireytymiseen luottavaisin mielin. Tiistaina tukevan aamiaisen nautittuamme suuntasimme World Dairy Expoon ja siellä pidettävään Ayrshire Showhun. Päivä kului toinen toistaan hienompia ja tasalaatuisia eläimiä ihastellessa. Tässä vaiheessa ei tehnyt mieli muistella kotinavetoiden asukkeja. Iltasella lähdimme vielä kiertelemään lukuisia eläinhalleja etsien vasikkaa, jota Alex McCaig oli ehdottanut meille syndikaatiksi. Löytyihän se hieno lehmän alku lopulta ja ihastuimme siihen kerrasta. Päätimme yrittää hiehon ostoa seuraavan päivän iltana pidettävässä huutokaupassa. Myös keskiviikon vietimme näyttelyalueella, jossa oli järjestetty kansainvälisille vieraille pieni vip-tilaisuus pikkupurtavineen. Päivä

P & A Ayrshires tilan lehmillä oli ylellinen poikimaosasto ulkokatoksessa. Kuva: Laura Laiholahti

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä kului eläinhalleja tutkiessa ja kehätapahtumia seuratessa. Illalla oli vuorossa huutokauppa, jota odotimme jännityksellä. Olimme sopineet, että Alex toimii syndikaatin puolesta huutajana meidän muiden hermoillessa vieressä. Alex tekikin hyvää työtä ja näin pikkuhieho MapleDell Herman Dasales siirtyi suomalaisvahvisteisen syndikaatin omistukseen. Semex ilmoitti olevansa halukas tekemään sonninostosopimuksen Dasalesin tulevasta vasikasta. Torstaina matkasimme Illinoisin puolelle jossa vierailutilamme olivat FamilyAF-Ayr Farm ja Daltondale Farm. Jälleen näimme komearaamisia, kestäviä lehmiä sekä upeita pihapiirejä. Myös säätila näytti parhaat puolensa ja saimme nauttia kesäisestä lämmöstä ja ihailla kypsyviä maissipeltoja ja viljavia maisemia. Illalla oli jälleen vuorossa yhteinen illallinen, tällä kertaa Outback Steak Housessa. Matkalla saimmekin käytännönläheisesti oppia sen,

että jos häviävät suomiayrshiret rungon kapasiteetissa amerikansukulaisilleen, niin sama kapasiteettiongelma on suomalaisilla turisteilla jättimäisten ravintola-annosten kanssa painiskellessa. Perjantaina koitti kotiinlähdön aika. Aamupäivällä oli vielä aikaa tehdä viimeiset tuliaisostokset, sillä eihän kotiin sopinut tulla monen päivän reissusta pelkän vasikan kuvan kanssa. Kotimatkamme sujui hyvin huolimatta Amsterdamin tullimiehistön pakonomaisesta sytyttimien tarvitsemisesta. Mieli oli hieman haikea, sillä niin mahtavat muistot jäivät matkastamme, lukuisista upeista eläimistä ja äärimmäisen ystävällisistä ihmisistä, jotka ansaitsevat erityiset kiitokset matkamme onnistumisesta. Allekirjoittaneet potevat parhaillaan lievää matkakuumetta, sillä pian on tarkoitus lähteä katsomaan Kanadaan matkannutta Dasalesia.

P & A Ayrshires tilan isäntä vierailijaryhmän keskellä. Suomalaisten lisäksi muut ryhmästä ovat Etelä-Afrikasta ja Uudesta-Seelannista.

Kimmo Kuorikoski ja Laura Laiholahti

Vanhempien lehmien parhaimmistoa. Kuva: Laura Laiholahti.

Näyttelyhallissa oli leiritunnelmaa, sillä eläinten hoitajat majoittuivat hoidokkiensa vieressä. Kuva: Laura Laiholahti.

Family AF-Ayr Farmsin päärakennus. Kuva: Laura Laiholahti.

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Kansainvälistä eläintenkäsittelyä ja tilavierailuja

Ammumatka Ruotsiin 18.-23.10.2006 At Elmia Exhibition, Jönköping Sweden, the society of Swedish Red breed organized a Scandinavian Showmanship competition for young breeders.Competitors were invited from Sweden, Finland, Norway and Denmark. Representatives of Finnish Ayrshire Breeders, Kati Renko and Sanna Savikko won 1st and 2nd prizes respectively after showing superior skills in the ring.

Hjärterumissa esiteltiin eläimiä myös ulkona. Kuva: Sanna Savikko

Lokakuun 18. päivänä lähti Ruotsia kohti iloinen 21 henkilöä käsittävä lehmäjengi. Laivamatka sujui rattoisasti ja perillä olimme Ruotsin puolella seuraavana aamuna, jolloin suuntasimme kohti Viken-ydinkarjaa. Vikenissä lehmät olivat aika punaruskeavoittoisia ja bongailimme siellä lehmiä, kuka milläkin perusteella...

Vikeniä meille esitteli Malin Fröjelin, joka näytti tuotoksia ja muita lukuja ensin valkokankaalta ja sen jälkeen esitteli tiloja. Vikenin keskituotos viimeiseltä 12kk:lta oli 11552-4,0-3,5 ECM. Seuraavat kaksi päivää menikin sitten Elmia- näyttelyssä. Perjantaina olivat kehässä ensin ayrshiret, joita tuomaroi Mirja Koljonen. Ayrshireluokkien jälkeen al-

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Mats Johanssonin, Frälsegårdenin karjassa oli upeita eläimiä. Kuva: Sanna Savikko

koivat SRB:t, joita tuomaroi irlantilainen Jim Morrison. Sama mies oli tuomarina myös Pohjoismaiden välisessä showmanship-kilpailussa. SRB-champion tittelin voitti Ristitien Johteen tytär Önska. Näyttelyssä oli myös muiden suomalaisten sonnien tyttäriä, esim. Heikkilän Kingin ja Kangassalon Kellin jälkeläisiä bongasimme. Tytärryhmät olivat Orrarydistä ja Peterslundista. Näyttelyn jälkeen illalla oli illanvietto, johon osallistuivat karjanomistajat, karjanesittelijät ja kansainväliset vieraat. Toisena näyttelypäivänä olikin heti aamusta Nordisk Rött Showmanship, jossa kilpailivat Suomalaiset Kati Renko ja Sanna Savikko. Jälleen kerran olivat voitonjuhlat Suomen, kun Kati voitti kilpailun ja Sanna tuli toiseksi. Illanvietossa väki tutustui hetken mielijohteesta tutunnäköiseen aktiivikarjanjalostajaan Mats Johanssoniin. Ja näin saimme uuden ti-

lavierailukohteen. Matsin omistamassa Frälsegårdenin karjassa oli toinen toistaan upeampia eläimiä, joita Mats esitteli lämmöllä ja suurella karjanjalostajan innolla. Matka jatkui Lasse Leijonin karjaan, jossa loppujen lopuksi olikin vain tyhjä parsinavetta ja 5 hiehoa laitumella.

Vielä oli kuitenkin jäljellä monelle ayrshirekasvattajalle tuttu paikka, Urban ja Kerstin Svenssonin omistama Hjärterumin tila. Hjärterumissa lypsää nykyään 4 kappaletta Titan-lypsyrobotteja. Hjärterumissa oli harvinaislaatuinen lehmä: 17-vuotias lehmärouva jonka isä on

Luukkaanmäen Miklaus. Urban kertoi käyttäneensä aikoinaan 3 pilleriä Miklausta, jotka tuottivat 3 lehmävasikkaa. Kaikki elivät yli 10-vuotiaiksi. Yksi näistä oli 228 Hjärtan emä. Tällä kertaa emme itse nähneet 228 Hjärtaa. Tukholman satamassa jouduimme odottamaan laivaan pääsyä, vaikka olimmekin ottaneet parit siltasightseeingit. Yllättäen bussikuskimme kaivoi jostain esiin karaokevihkot! Yhteislaulua Tukholman satamassa, bussissa istuen ja samalla sadepisaroiden ropinaa kuunnellen. Loppumatka sujui laivalla hyvin, tuliaiset tuli ostettua ja matkan antia pohdittua. Kiitän kaikkia matkalla olleita hyvästä ja kannustavasta seurasta, sekä matkanjohtajia Mikkoa ja Olavia porukan viihdyttämisestä. Sanna Savikko

Hjärterumissa oli harvinainen lehmämuori, 17-vuotias Miklauslainen. Kuva: Sanna Savikko

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Kansainvälistä toimintaa

Tulevaisuus-konferenssi Kanadassa 5.-12.11.2006

Juhlagaalassa Kanadan kansallismuseossa vas. Anu Ahlholm, Linda Ness ja Silja Sundell. Kuva: Jari Ahlholm.

Venäläis-kanadalaista yhteistyötä. Mathieu Désy ja venäläinen toimittaja illanvietossa. Kuva: Jari Ahlholm.

Kanadaa parhaimmillaan; Niagara Falls iltavalaistuksessa. Matka huipentui tähän iltaan. Kuva: Jari Ahlholm.

Saimme iloksemme yhdessä Silja Sundellin kanssa mahdollisuuden osallistua Kanadan Ottawassa järjestettyyn Lypsylehmien tulevaisuus -seminaariin sekä Torontossa Royal Winter Fair 2006-näyttelyyn. Seminaarissa vietimme kolme päivää hyvin kansainvälisessä seurassa. Väkeä oli paikan päällä yli 25 maasta pääsääntöisesti holsteinkasvattajia, -presidenttejä, tutkijoita, tohtoreita ja toimittajia. Kaikille yhteistä oli kova kiinnostus lypsykarjaan asuinpaikasta riippumatta. Ihmisiä Vietnamista, Kiinasta, Pakistanista, Equadorista, Australiasta, USA:sta, Euroopan maista, Venäjältä ym. kiinnosti tietää ja kes-

kustella mitä ominaisuuksia tulevaisuuden lehmiltä vaaditaan. Osa porukasta oli varmasti ostamassa eläinainesta, mutta moni oli ottamassa mallia kanadalaisten tavasta kasvattaa huippueläimiä ja markkinoida niitä, sillä raha on heti kakkosena eläinrakkauden jälkeen maailmalla. Asia kävi ilmi huutokaupoissa, joissa muutaman kuukauden ikäisestä huippuvasikasta maksettiin jopa 70 000 euroa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka kolmekymppiset trendikkäät nuoret miehet mustissa firmojen edustuspuseroissa pörräsivät eläinten ympärillä sekä kannustivat suosikkejaan. Eläin- sekä alkiokaupassa oli heidän mielestään

Vanhempien hiehojen luokkavoittaja Mackayr Romeo’s Pride (i. CoveyFarms Romeo ET). Kuva: Jari Ahlholm.

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Vanhimpien lehmien tasainen ryhmä. Vasemmalla voittaja Bonnieshade BL Brenda 3 (i Blackaddar BB Kellogg). Kuva: Jari Ahlholm.

selvästikin mahdollisuuksia hyvään taloudelliseen tulevaisuuteen. Kanadalaisten myyntikoneisto oli selvästikin hyvin rasvattu, sillä niin huomaamattoman taidokkaasti he eläinainesta myivät: pakistanilaisetkin ostivat 300 hiehoa ja 500 alkiota sekä 12 000 siemenannosta kotiin viemisiksi. Voisi kuvitella, että siellä päin maailmaa eläimen tärkeimpänä ominaisuutena pidetään maidontuotantokykyä. Kysyttäessä, mikä on heidän mielestään tärkein

ominaisuus lypsylehmässä, saimme vastauksen, että kunhan lehmän tyyppi on oikea niin kyllä siitä maitoakin irtoaa. Sen sijaan Pohjoismainen eläinaines ei tuntunut kiinnostavan ketään tiedustellessamme asiaa. Silti tässä yhteydessä täytyy kysyä, miten holstein on niin paljon kovemmassa suosiossa maailmalla kuin ns. punaiset rodut? Onko niiden tyyppi ja muut ominaisuudet todella niin paljon parempia? Ayrshirekasvattajat Kanadassa sanoivat, että

Vanhimpien lehmien luokan kolme parasta. Vas. voittaja Bonnieshade BL Brenda 3 (i Blackaddar BB Kellogg) ja toisena Marilie BB Polkie ET (I. Blackaddar BB Kellogg), kolmantena Des Chamois Sugus (i. Blackaddar BB Kellogg). Kuva: Jari Ahlholm.

Näyttelyn parhaan utareen tittelin sai Vieux Village BB Cerise (i. Blackaddar BB Kellogg). Kuva: Jari Ahlholm.

Taidokasta esittämistä. Karjakisan voittaja Florent Folleyn karja. Kuva: Jari Ahlholm.

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä ihmiset pelkäävät värejä ja vain musta ja valkoinen passaa. Mielenkiintoista; täällä Pohjanmaalla kun ei värejä pelätä. Tällä osittain Kanadan valtion kustantamalla matkalla meille tarjottiin paljon paikallisia nähtävyyksiä aina Niagaran putouksille asti. Illalliset olivat hienoja gaaloja

ohjelmistoineen kansallismuseoissa. Mutta päällimmäisenä hyvien eläinten lisäksi meille jäi mieleen, kun istuimme iltaa equadorilaisten, italialaisten, pakistanilaisten ja venäläisten kanssa, että ihmiset ne tekevät tästä elämästä elämisen arvoisen. Me kaikki olimme kuin yhtä perhettä ja vanhoja tuttuja ikään ja ammattiin katsomatta. Lindalle, Chadille, Yvesille ja Mathieulle erityiset kiitokset hyvästä palvelusta ja mehevistä nauruista.

Kuvassa pienten hiehojen luokkavoittaja Lagace BB Brenda ET (i: Blakaddar BB Kellogg). Kuva: Jari Ahlholm.

Jari ja Anu Ahlholm

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Lehmiä valtameren takana Finnish breeders bought together with Canadian partners several young promising animals at Blackaddar dispersal, Royal and Madinson sales.

BLACKADDARIN HUUTOKAUPPA Ayrshire lehden viime numerossa kerrottiin arvostetun Blackaddarin karjan huutokaupasta. Karjan saavutukset ovat ainutlaatuisia ayrshiremaailmassa ja sonniensa kautta sen aines 16

on levinnyt myös Kanadan ulkopuolelle. Mutta alkiohuuhteluita karjassa on tehty vain vähän, eikä emälinjoja sen vuoksi ole ollut tarjolla maasta vietäväksi. Suomalaiset ostivat yhteisomistukseen kanadalaisten kasvattajien kanssa muutamia eläimiä, joista lyhyt esittely

seuraavassa: Blackaddarin kuuluisimpia lehmiä on Emily 2 EX-4E 95(10-11). Numerosarja nimen perässä kertoo että se luokitettiin excellentiksi neljä kertaa pistein 95 ja neljännen E:en se sai kymmenen vuotta ja yksitoista kuukautta vanhana. Emily oli kuutena vuonna All Canadian voittaja, mutta historiaan se jäi viimeistään voittaessaan Amerikan mantereen arvostetuimman näyttelyn, eli World Dairy Expon Grand Championin Madisonissa USA:ssa 1996. Emily

2 myytiin uransa huipulla Terrace Bankin karjaan, jossa se ehti tuottaa maitoa, alkioita ja omiakin vasikoita yli kymmenen vuotiaaksi. Terrace Bank eli Larry Ness perheineen osti tätä E-perhettä uudelleen myös huutokaupassa, kun Emilyn tyttären tytär Blackaddar Elsie 2 siirtyi heidän sekä Kuorikoski mty:n ja Eliisa ja Martti Kumpulan yhteisomistukseen 8500 dollarin hinnalla. Elsie on luokitettu EX 91, isä on BBB Kellogg ja emänisä D.R.Willy. Elsien paras 305 pv tuotos on 12

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä 097 kg , r% 4.5 ja valk% 3.3. Sillä on myös korkea kokonaisjalostusarvo LPI +1134. Elsien jälkeläisistä yksi on jo poikinut ja luokitettu VG 85.Lehmä asustaa Terrace Bankissa ja on tarkoitus huuhdella lähiaikoina. Margot:n tila osti yhdessä Susanna ja Asko Taivalmäen kanssa kerran poikineen ensikon, Blackaddar Sheena 2 GP 84(2-7 ) 5400 dollarin hinnalla. Sheenan isä on Ice Man ja emänisä Blackaddar Monroe. Tämän lehmän suku on korkeatuottoinen, sillä emänsä lypsi viitenä tuotoskautena 54685 kg ja emänemä parhaana vuotenaan 12872 kg. Sheena ehti ensikkovuotenaan sijoittua myös kahdessa näyttelyssä, joista toinen oli Kanadan arvostetuin eli Royal Winter Fair 2005. Samana vuonna Sheena nimettiin myös All Canadian ehdokkaaksi. Sheena myytiin ummessa olevana ja se on poikinut toisen kerran lokakuussa 2006. Lehmä on jo huuh-

se huuhdellaan nyt maaliskuussa sonnilla Calimero.

Royalcroft BBK Pamela. Kuva: Jari Ahlholm.

deltu kahdesti poikimisen jälkeen ja Taivalmäkeen on tulossa yksitoista Sheena x Des Chamois Poker alkiota. Faucherin tila osti yhdessä Aaro ja Mirja Koljosen sekä Jari ja Anu Ahlholmin kanssa Blackaddar BB Kelloggin emälinjaa olevan

Lombard Dale Wilton Icing. Kuva: Jari Ahlholm.

Blackaddar Model W:n hintaan 3700 dollaria. Modelin emä on huutokaupan kallein eläin Olympic Model EX92(5-7) ja emänemä BBB Kelloggin täyssisar Kelly´s Model. Model W:n isä on Labrie Wilton ja emänisä WV Pru Olympic 2. Model W oli huutokauppahetkellä alle vuoden ikäinen hieho ja

Hugues Denis sekä Sari Änkö ja Ari Rinne ostivat yhdessä Blackaddarin Donna perheestä Donna 3 hiehon hintaan 1600 dollaria. Emä Dolores GP 84(6-5) on elossa ja elinikäistuotos tähän mennessä neljän kauden jälkeen yli 42 tuhatta. Emänemä Donna 2 lypsi sekin yli 42 tuhatta ja sitä edellinen polvi Blackaddar Diana EX-7E 90 (13-0) ehti tuottaa yli 90 tuhatta kg maitoa sen lisäksi että, kuten numeroista näkyy, luokitettiin EX seitsemän kertaa ja viimeksi tasan kolmetoista vuotiaana. Donna 3:n isä on Conn ja emänisä BBB Kellogg. Ensimmäinen huuhtelu Hectorilla syksyllä 2006 tuotti Donnasta kuusi alkiota, joista kolme tuli Suomeen ja ensimmäinen siirretään Änkön karjassa maaliskuun alussa. jatkuu

Birghdale Countess 920. Kuva: Jari Ahlholm.

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä WORLD DAIRY EXPO World Dairy Expo järjestetään vuosittain lokakuussa Madisonissa USA: ssa. Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös lypsyrotujen huutokaupat ja viime syksynä suomalaiset kasvattajat: Olavi Ahonkivi, Kimmo Kuorikoski, Laura Laiholahti ja Sari Vestman innostuivat kaupantekoon. Yhteisomistajaksi porukkaan tuli vielä kanadalainen Lashburn karjan omistaja Alex McCaig ja niin saatiin kaupat vasikasta Maple-Dell Herman Desales. Hiehovasikan isä on Visserdale Herman (Hawk x Heligo) ja Semex on ilmoittanut olevansa kiinnostunut tekemään sopimuksen tulevasta sonnivasikasta. Desales maksoi 6100 USA:n dollaria ja huutokaupan jälkeen se matkusti Kanadaan Alexin karjaan kasvamaan ja tulevia huuhteluita odottamaan.

ROYAL WINTER FAIR, SALE OF STARS Toronton näyttelyssä järjestetyssä huutokaupassa suomalaiset tekivät taas joukon yhteisostoja kanadalaisten kasvattajien kanssa: Kildaren tila sekä Laura ja Jouko Laiholahti tekivät huutokaupan korkeimman tarjouksen ja ostivat hiehon Birghdale Countess 90 (Dilligent x Pardner) hintaan 4300 Kanadan dollaria. Myyjä oli Birghdalen tila Kanadan länsirannikolta. Hieho on samaa emälinjaa, josta kolme polvea taakse18

päin ovat syntyneet Semexin sonnit Copper ja Tradition. Toiseksi kallein myyty hieho oli Royalcroft BBK Pamela (BBB Kellogg x Brendan), joka maksoi 4000 $. Yhteisomistajia ovat G&H Mount, Kuorikoski mty, Sari Änkö ja Tuovi Mäki ja myyjänä Harold Smith & Topline Ayrshires. Lombard Dale Wilton Icing (Wilton x Trident) hieho maksoi 2500 $, ostajina Marc Charpentier, Alain Roberge, Bavaroisen tila sekä Jari ja Anu Ahlholm. Myyjinä olivat Ron ja Lynn MacMillan Ontariosta. Hiehon emälinja on jälleen Kanadan menestyneimpiä, kolme polvea taaksepäin löytyy Miral Vicky, Semex sonnien Volage ja Plata emä. Vickyn 32 tytärtä on luokitettu ja kaikki ovat GP tai parempia. Yellow Briar Elegant (BBB Kellogg x Ripken) hiehovasikka maksoi 2400 $, ostajina viime kesän tuo-

Visserdale Katie. Kuva: Jari Ahlholm.

mari vaimoineen eli D&B Bergeron sekä Ian Dingwall ja Silja Sundell. Myyjänä Jeff Stephens Ontariosta. Visserdale Katie (Bermudes x BBB Kellogg) maksoi

2100$ ostajina Kildaren tila sekä Asko ja Susanna Taivalmäki myyjänä Visserdalen tila Ontariosta. Katien isä, La Sapiniere Bermudes on nuorsonni Kanadan LPI kärjen lehmästä Blanche l ja emä on korkean indeksin ja rakenteen omaava Jonholm Kaitlyn EX 3E-92. Mirja Koljonen

Yellow Briar Elegant. Kuva: Jari Ahlholm.

1/2007

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

U.S.Ayrshire Breeders’ Association

USA:N AYRSHIREYHDISTYS esittäytyy Kuvassa U.S.Ayrshiren toiminnanjohtaja Becky Payne. Kuva Laura Laiholahti.

Wisconsinin Madisonissa järjestetty World Ayrshire Federation’in kokousmatka oli oivallinen tapa päästä tutustumaan aktiivisen U.S.Ayrshiren toimintaan. Yhdistys oli ammattitaidolla organisoinut kokouksen oheistapahtumineen, ja voisi vielä lisätä, että periamerikkalaiseen tyyliin yltäkylläisesti. Matkapäivien yhteydessä meillä oli monta tilaisuutta haastatella yhdistyksen toiminnanjohtajaa Becky Paynea ja kuulla hänen kertomanaan kuinka ayrshireasioita hoidetaan Yhdysvalloissa. U.S.Ayrshiren Ohiossa sijaitsevassa toimistossa työskentelee kaksi palkattua henkilöä täysipäiväisesti. Becky Paynen lisäksi toimistosta löytyy Arlene Crosser, jonka tehtäviin kuuluvat pääasiassa eläinten rekisteröintiin ja siirtoihin liittyvät asiat. Molemmat naiset ovat myös käytettävissä aina kun yhdistys osallistuu Madisonin kokouksen tapaisten tapahtumien tai tilavierailuiden järjestelyihin. Tälläkin kertaa molemmat asettuivat aina tarvittaessa autonkuljettajan paikalle. Becky Payne kertoo olevansa kotoisin ayrshiretilalta ja 20

opiskelleensa Ohion yliopistossa kotieläintiedettä. U.S.Ayrshire on perustettu 1800-luvun lopulla ja se on todennäköisesti vanhin rotuyhdistys USA: ssa. U.S Ayrshire on kansallinen ayrshireyhdistys, joka toimii koko liittovaltion alueella ja sen lisäksi on useammassa osavaltiossa oma alueellinen ayrshireklubi. U.S.Ayrshirella on noin 500 aktiivista jäsentä sekä kansallisia juniorijäseniä noin 300. Yhdistyksen hallituksessa istuu 12 jäsentä. Maa on jaettu kolmeen osaan ja jokaisesta osasta on hallitukseen valittu 3 jäsentä, lisäksi yksi jäsen koko alueelta sekä puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Hallituksen alaisuudessa toimii rodun jalostuskomitea. Yhdistyksen kotisivut löytyvät netistä osoitteesta www. usayrshire.com. Becky Paynen johtaman toimiston kautta tapahtuvat kaikki ayrshire-eläinten rekisteröinnit, kantakirjaukset sekä eläinten rekisteröintien siirrot tilalta toiselle. Ayrshirelehmiä rekisteröidään USA:ssa 5000 – 6000 kpl vuosittain, saman verran on ei-rekisteröityjä eläimiä. Lehmien poistumisesta ei

ole tietoa, mutta arvio on, että maassa olisi elossa tällä hetkellä 30 000 rekisteröityä ja 20 000 ei-rekisteröityä ayrshirelehmää. USA:ssa on 4 alueellista karjantarkkailua hoitavaa tahoa ja näiden keräämä data tulee kerran kuukaudessa U.S.Ayrshirelle. Maatalousministeriö (U.S Department of Agriculture) laskee eläinten indeksit neljä kertaa vuodessa. Kysyessäni kuinka luokitusasiat hoidetaan, vastaa Becky, että Select Sires tekee luokitukset sekä ayrshirelle että punaisille holsteineille, koska he näin keräävät samalla tietoa omista sonneistaan. Yhdistys toimii aktiivisesti myös muulla tavoin. Se järjestää vuosittain mm. neljä kansallista näyttelyä – yksi Uudessa Englannissa Massachusettsissa, yksi Wisconsinissa Madisonissa, yksi Pennsylvaniassa ja yksi Kentuckyssa – sekä juniorshown joka näyttelyssä, jotta saadaan uusia nuoria mukaan toimintaan. Vuosikokous järjestetään joka vuosi eri paikassa ja kyseessä on useampipäiväinen paljon sosiaalisia tapahtumia sisältävä vuoden kohokohta. Tänä kesänä se tulee olemaan Illinoisissa

Rockfordissa ja tapahtumaan on lähdössä tutustumaan myös muutaman hengen suomalaisryhmä. Yhdistys tuo toiminnallaan rotua esille ja markkinoi sen hyviä ominaisuuksia. Becky kertoo, että viime vuodet ovat olleet yhdistykselle taloudellisesti hyviä. Vuosittainen budjetti on noin 400 000 dollaria. Tuloja saadaan eläinten rekisteröinneistä, siirroista sekä eläinten myynnistä ja välityksestä. Lisäksi hallituksen ohjelma antaa vuosittain rahoitusta, jota voidaan käyttää ulkomaisten vieraiden kutsumiseen Amerikkaan sekä omien edustajien lähettämiseen muihin maihin. Becky on selvästi hyvin innostunut siitä, että Suomen Ayrshirekasvattajista on saatu uusi yhteistyökumppani, jonka välillä voidaan tulevaisuudessa harjoittaa tällaista ”ihmisvaihtoa”. Me suomalaiset olemme ehdottomasti samaa mieltä. Becky Paynen ryhmineen tulemme tapaamaan Suomessa ensi vuonna kun he saapuvat Ayrshirekongressiin. Tervetuloa Suomeen! Laura Laiholahti

1/2007

Ayrshire-lehti

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

AF-Class SYKSYN 2006 LUOKITUSKIERROS Vuoden 2006 kolmas luokituskierros tehtiin syyslokakuun vaihteessa ja uusia kiinnostuneita tiloja oli taas mukana useita. Kaikki yhteen laskien luokitettiin lehmiä 455 kpl ja sonneja 2 kpl. Luokitustuloksia tarkasteltaessa on ikävä kyllä todettava, että tämä taisi olla tulosten valossa tasoltaan huonoin luokituskierros, myös holsteinin osalta, vaikka sinne saatiinkin rodun ensimmäinen excellent-lehmä. Ayrshireista yli 71 % sijoittui pisteille 60 – 74 ja holsteineista vastaaville pisteille 49 %. Tilanne alkaa käydä entistä huolestuttavammaksi, sillä uusista nuorista sonneista olisi jo pelkästään sattumankin ansiosta löydyttävä joku tai joitakin, jotka jättäisivät keskimääräistä parempaa rakennetta. Tietenkin karjojen lehmäaines vaikuttaa omalta osaltaan syntyvien jälkeläisten rakenteeseen, mutta ei voi välttyä ajatukselta, että valtakunnan jalostuksessa on kenties tehty joitakin kohtalokkaita erehdyksiä, joiden satoa korjataan vielä kauan. Uskon, että silti löytyy vielä riittävästi karjanomistajia, jotka jaksavat uskoa ayrshiren rakenteelliseen nousuun myös suomalaisen aineksen voimin. Monet merkit viittaavat siihen, että yhä enemmän löytyy valta-

seuraaminen käy koko ajan mielenkiintoisemmaksi, vaikkakin valtaosalla sonneista luokitustulosten painopiste on huonoimmissa luokissa.

Tulosten julkaisu

Yves Charpentierin luokitettavana lehmä Reseda, s. 2002, isä Höyryn Osviitta ja emänisä Pulkkalan Mono ET. Luokitus: AF-F60 (73-60-6555). Kuva: Heikki Yhtiö.

kunnallisesti yhteistä tahtoa rakenneasioiden kohentamiseen.

Heligo syksyn kierroksen jälkeen kärkeen Vähintään 10 luokitettua tytärtä omaavien sonnien mittelössä kärkipaikan valloitti tällä kertaa Bonnie Brae Heligo, jolla on 32

luokitettua tytärtä ja näistä 47 % on saanut tuloksen GP tai parempi. Hyvin tiiviisti tuntumassa ovat Woodland View Pardner (45 %), Ice Man ET (42 %) sekä Kildare Jerry (37 %). Kaksi parasta kotimaista sonnia ovat vanhat tutut Kangassalon Kelli (19 %) sekä Ristitien Johde (19 %). Sonnilistalla on jo 42 nimeä, joten tilaston

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain syksyn kierroksella: KPL % Excellent 900% Very Good 85-89 1 0,30 % Good Plus 80-84 27 8,10 % Good 75-79 65 20,20 % Good 70-74 63 20 % Fair 60-69 165 51,40 % Yhteensä 321 kpl 100 %

Yhdistyksen kotisivuilla on alettu julkaista uutena kaikkien sonnien luokitustulokset, täältä voi käydä katsomassa niin isäsonnien kuin muidenkin kiinnostavien sonnien tuloksia. Tosin hyvin monella sonnilla on vain yksittäisiä tyttäriä luokitettuina, mutta uusien luokitusten myötä tämä ongelma korjaantuu hiljalleen. Kotisivuilta löytyvät myös kaikkien tähän mennessä tehtyjen luokituskierrosten lehmäkohtaiset vähintään 75 pisteen tulokset sekä sonnikohtaiset tulokset niiltä sonneilta, joilla on vähintään 10 luokitettua tytärtä. Edellä mainittu lista myös sivulla 25.

Luokituspäivä Rintamaan tilalla Syksyn luokituskierrokseen sisältyi jälleen yksi luokituspäivä, tällä kertaa se pidettiin Alavudella sijaitsevalla Rintamaan tilalla, jonka omistavat Karoliina ja Pasi Rintamäki. Tilan väki oli panostanut kovasti tapahtuman järjestelyihin ja 30 – 40 hengen yleisö saikin nauttia luokituksen lisäksi runsaasta 23

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Luokituspäivän yleisöä. Kuva: Heikki Yhtiö.

kahvi- ja makkaratarjoilusta sekä tuote-esittelyistä ja arpajaisista. Pihalle oli rakennettu paikat kahdelle demonstraatioeläimelle, tässä tehtävässä

toimivat lehmät Reseda ja Sminttu. Mirja Koljosen tulkatessa Yves Charpentier kertoi yksityiskohtaisesti luokituksen periaatteista. Demonstraatioeläinten jäl-

AYRSHIREKASVATTAJIEN SUOSITTELEMAT SONNIT Recommended bulls

keen luokitettiin navetassa olleet muut lehmät. Yleisön joukossa oli paljon uusia kasvoja seuraamassa päivän tapahtumia. Päivä oli varmasti antoisa niin heille

kuin muullekin yleisölle. Kiitokset Karoliinalle ja Pasille onnistuneen tapahtuman järjestämisestä! Laura Laiholahti

World Ayrshire Congress 2008 Suomessa

Suomi: Niemelän Ooppium (Ipollo x Etroni) +30 Pulkkalan Priha (Ivar x Ilmiö) +22 Ruokoniemen Orava (Sköle x Aika) +20 Ojaniityn Rumba (Kelli x Aika) +19 Heikkilän Omppu-Limu (Sköle x Apotti) +19 Purolan Orkko (Eskil x Vakio) +18

Ruotsi: 1213 Peterslund (Bruno x Hulan) +29 Orraryd (Backgård x Öjy Mabru) +36 K.Lens (Sköle x Västigård)+31 ruots.

Kanada: Lagace Modem (Pardner x Trident) LPI +1845 Des Chamois Poker (Pardner x BBB Kellogg) LPI+1815 Margot Colargol (Rolodinayr x Dröpstad) LPI+1246 Shady Walnut Conn (Corey x Cornelius) LPI+1080

2.- 5.6.2008 Hämeenlinnassa seminaariosio ja kokoukset sekä tilavierailuja. 6.- 8.6.2008 Seinäjoella Ayrshiren vuosinäyttely, pohjoismainen showmanship-kilpailu, junior handler, huutokauppa, iltajuhla ja vierailu Sonnihoviin. 8.-11.6.2008 tilavierailut Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa, kierros päättyy yhteiseen illalliseen Helsingissä. 12.6.2008 kotiinpaluu. Järjestäjät: Faba, Suomen Ayrshirekasvattajat ja World Ayrshire Federation

Tervetuloa ainutlaatuiseen tapahtumaan

1/2007

Ayrshire-lehti

SONNIKOHTAISET LUOKITUSTULOKSET / AF-CLASS 2004 - 2006 Julkaistaan vain sonneille, joilla vähintään 10 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä. Luokitettuja % saanut GP Luokitusten jakaantuminen luokitusluokittain Sonni tyttäriä tai paremman 90 tai yli 85-89 80- 84 75-79 70-74 69 ja alle Bonnie Brae Heligo Woodland View Pardner Kellcrest Ice Man ET Kildare Jerry ET Mardel Volage ET Lagace Billy Ardrossan EV Kates Trident Forever Schoon Mm Cornelius Roi Galant Covey-Palmyra O. Ripken ET Backgård Kildare Oliver ET Kangassalon Kelli Ristitien Johde Metsäpellon Ino B Jurist Rauhaniemen Ike Korkeakummun Ivar Suontaan Jehta Peterslund Gäddnäs Eskil Pirkkulan Eepa Wandringeye Vehkalan Kullero Harjunpään Ilmiö Botans Valkaman Laiva Lammin Life Saukon Joachim Alhaisten Lööperi Laurilan Ipollo Heikkilän Kingi Haralan Etro Lammin Jiffe Hirvivainion Kuopus Lusi-Kottilan Luiro Krejstad T Bruno Vanhapaikan Emppu Arkkilan Einiö Koirasalmen Kari Sköle

32 67 24 54 18 10 17 29 14 14 10 10 124 48 13 16 17 35 48 30 10 11 11 25 12 14 27 38 32 28 27 27 22 19 19 16 14 12 12 10 10 10

47 % 45 % 42 % 37 % 33 % 30 % 29 % 28 % 21 % 21 % 20 % 20 % 19 % 19 % 15 % 13 % 12 % 11 % 10 % 10 % 10 % 9% 9% 8% 8% 7% 4% 3% 3% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%

1 1 -

4 3 2 2 1 1 -

11 27 10 20 6 3 2 5 3 3 1 2 23 8 2 2 2 4 5 3 1 1 1 2 1 1 1 1 1 -

10 20 9 21 7 3 9 11 2 4 2 3 30 14 6 4 6 11 16 7 5 3 6 6 1 3 13 11 10 4 6 3 4 4 1 4 2 5 2 1 1

6 7 4 8 4 3 2 8 5 4 2 2 27 9 1 6 4 9 13 10 2 1 2 3 4 2 3 8 5 9 7 9 4 4 6 3 5 8 3 2 2 5

1 10 1 5 1 1 1 2 4 3 4 3 44 16 4 4 5 11 14 10 2 6 2 14 6 8 10 18 16 15 14 15 14 11 12 13 5 2 4 6 7 4 25

Ayrshire-lehti

1/2007

Ayrshiren vuosinäyttely 2007

Kuva: Jari Ahlholm.

järjestetään tänä vuonna Kuopiossa Sorsasalon raviradalla Farmari -näyttelyn yhteydessä lauantaina 28.7.2007. Tuomarina Lynn Lee, Tennessee, USA.

Perjantaina 27.7. Junior handler ja showmanship –kilpailut Luokkajako ja eläinten alaikäraja: -

Junior handler -eläinten alaikäraja 3 kk Luokkiin osallistuvien eläinten alaikäraja 10 kk Eläinten on oltava rotupuhtaita ja kantakirjattuja, tämä koskee myös showmanship -eläimiä Luokat jaetaan roduittain seuraavasti: 10-12 kk, 12-15 kk, 15-20 kk, yli 20 kk, kerran poikineet, 2 kertaa poikineet, 3-4 kertaa poikineet jne. Junior handler -kilpailuun voivat osallistua vuosien 2001-1989 aikana syntyneet nuoret Showmanship -luokka on avoin vuonna 1988 tai aiemmin syntyneille. Näyttelyn järjestäjä pidättää oikeuden muuttaa luokkajakoa tarvittaessa ilmoittautumisten mukaan.

Eläinpaikkojen varaus 31.5.2007 mennessä -

varauksia ottaa vastaan Anita Hyvönen sähköpostilla anita.hyvonen@faba.fi tai puhelimitse 0400-614061. Eläinpaikat laskutetaan varausten mukaan kesäkuussa.

Osallistuvien eläinten ja kisaajien tiedot tulee ilmoittaa 29.6.2007 mennessä Anita Hyvöselle.

Osallistumismaksut: -

lehmillä ja hiehoilla 15 euroa/päivä eläinten yöpymiskorvaus 15 euroa/yö junior handler -eläin 15 euroa/päivä showmanship -kilpailu 15 euroa/kilpailija

TERVETULOA AYRSHIREN VUOSINÄYTTELYYN ! Ayrshirekasvattajat järjestää kaikille eläinten esittelijöille tarkoitetun illanvieton torstaina 26.7. Tiedustele myös yhteismajoitusmahdollisuutta. Lisätiedot: Olavi Ahonkivi olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

1/2007

Kuva: Tiina Tahvonen

Iloista kevättä!

Ayrshire-lehti

Pekka Suutari & Silja Sundell • Rasantie 171, 52340 Hangastenmaa • Puhelin 050 5922 195 • pekka.suutari@dnainternet.net • silja.sundell@dnainternet.net

Ayrshire-lehti

1/2007

228 Hjärta EX-91 228 Hjärta (Marathon x Miklaus) is bred and owned by Urban Svensson, Hjärterum from Sweden. Over the years Hjärta has proved to be one of the best brood cows in Scandinavia. Many Hjärta embryos have been sold to Finland and this cow family consists of several Hjärta daughters and grand daughters in Finland nowadays. Hjärta has been a foundation to new cow families in many herds. Hjärta´s best record excelled 17 000 kg milk, being also scored excellent. 228 Hjärta EX-91 neljä kertaa poikineena. Kuva: Elisabeth Theodorsson.

Kun ruotsalainen huippujalostaja Urban Svensson toi parhaan lehmänsä 228 Hjärtan näytille suomalaiselle vierailuryhmälle ystävänsä navetalle, hänellä oli vahva aavistus siitä, minkälaiseksi

228 Hjärta EX-91 (Marathon-L.Miklaus) paras tuotos: 17035-4,4-3,3

helmeksi tämä nuori lehmä osoittautuisi periyttäjänä. Hjärta oli tuohon aikaan kolme kertaa poikinut, ja lypsänyt edellisenä vuonna Ruotsin SRB-rodun vuosituotosennätyksen, 17035-

K-R Hjärta, ind.+2 (3*poik) (Brenden)2.305pv 8176-4,3-3,4 poistettu, loi 3. vasikan, ei tullut maitoon

4,4-3,3. Se oli kahdesti poikineena voittanut luokkansa Elmiassa, mutta koko näyttelyn Champion-titteli oli tuolloin vielä edessäpäin, toteutuen heti seuraavana syksynä. Neljännen poiki-

misensa jälkeen Hjärta nosti luokituksensa lukemiin EX91. Hjärta oli pitkään yhteisomistuksessa Jan Goweniuksen kanssa, mutta Urban lunasti Jannen puolikkaan itselleen myöhemmin kah-

Kurhilan-Rounion Rertta ET AF-GP82, ind.+19 (Kelli) 9394- 4,3 - 3,3 Rounion Salama (Kelli) tilasonni 4 tytärtä Rounion Charta AF-GP80 (Ice Man) kuoli mg-halvaukseen

H. Cornelius Hjärta ET AF-GP82, ind.+15 (4*poik) (Cornelius)3.305pv 10795-4,1-3,2

Rounion Chelma AF-GP80 (Ice Man), 1. 305pv: 7562-4,9-3,5 Rounion Talisman (R.Salama) Rounion Uhjärta (Dilligent)

Nikkilän Winterboy (Skychief)tilasonni

H. Laro Hjärta ET AF-GP84 ind.+22 (4*poik) (Laro)3.305pv: 12709-3,2-3,4

Alhaisten Silvia AF-VG85 ind. +16 (Heligo),1.305pv:10338-3,5-3,4

Alhaisten Ultrika ET (Special K) Alhaisten Ursula ET (Special K)

H. Roselee ET AF-VG85, ind. +9 (2*poik) (Cornelius)1.305 pv: 9381-3,4-3,2

Hjärta 2 kertaa poikineena omistajiensa Urban Svenssonin ja Jan Goweniuksen kanssa.

H. Rosetti ET AF-VG85 ind.+16 (2*poik) (Cornelius)2. 305 pv: 10932-3,9-3,3

Joukolan Viennetta (Calimero)

H. Sydänkäpy ET ind. +32 (ensikko) (Jerry)1.305pv:8782-3,8-3,5

ET-lehmävasikka (Conn) Unohtumaton (P.Orkko)

H.Ruutu ET AF-GP80 ind. +21 (2*poik) (Pardner)1. 305pv: 8933-4,4-3,4 huuhdeltu 31 alkiota

Jaakkolan Fortuna (Calimero) HH Domino AF-GP80 ind.+21 (Miqur) Herui 31,3 HH Vunukka (Lindero) 17 alkiota Miqurista, ainakin 5 tytärtä, 3 alkiota Hectorista 11 alkiota Linderosta, ainakin1 tytär

H.Rojal ET AF-GP84 (2*poik) (Cornelius)305 pv: 8204kg H.Rardner ET tilasonni (Pardner)

21 tytärtä 5:ssä eri karjassa

1/2007

Ayrshire-lehti

228 Hjärta EX-91 ta Hjärtan tytärtä vastaan. Hjärta on edelleen hyvässä kunnossa ja asuu kotikarjassaan. Siitä on huuhdeltu runsaasti alkioita. Valitettavasti yhtään Hjärtan poikaa ei olla Ruotsissa huolittu ks-käyttöön siitä huolimatta, että sillä oli nuorempana sonninemätason indeksi. Hjärta on suvultaan puhdas ayrshire: Sen isä on kanadalaissonni Lagace Marathon, ja emänisä suomalainen oman aikansa huippurakennesonni Luukkaanmäen Miklaus. Miklaus oli Koivuniemen Yllätyksen poika, emänisänään Alitalon Veto, eli sen suku meni molemmilta puolilta suoraan alkuperäisiin skotlannintuonteihin. Kun SEMEX-päiviltä tulossa olevassa suomalaisryhmässä matkustanut Ahonkiven Olavi näki Hjärtan navetan pihalla, hän totesi, ettei ollut siihen mennessä elämässään nähnyt toista yhtä hienoa lehmää. Siltä seisomalta hän alkoi hieroa kauppoja Hjärtan Brendanilaisesta tyttärestä. Kun Kallion Merja lähti epäröimättä kimppaan mukaan, saatiin Suomeen ensimmäinen tämän lehmäperheen jälkeläinen. K-R Hjärta on tähän mennessä ainoa Hjärtan tytär, joka on jouduttu poistamaan. Se loi kolmannen vasikkansa pyogenes-tulehduksen seurauksena kuukauden etuajassa, eikä tullut enää maitoon. Onneksi sillä

on alkiotytär Rounion Rertta ET (i.Kelli), joka lypsää Kallion Merjan karjassa toista kauttaan. Rertta on kiertänyt Merjan kanssa monet näyttelyt, ja sen lehmäindeksi on +19. K-R Hjärtasta jäi myös kelliläinen poika Rounion Salama, joka toimi Olavilla tilasonnina, sekä tytär Rounion Charta, joka kuoli magnesiumhalvaukseen pian toisen poikimisen jälkeen. Seuraavana kesänä Olavi osti Urbanilta Hjärtan tyttären Corneliuksesta, nytkin itse hiehoa näkemättä. H. Cornelius Hjärta on poikinut neljä kertaa, AF- luokitettu kolmannen poikimisen jälkeen GP-82, ja lypsänyt keskimäärin yli 10 000 kilon vuosituotoksia. Cornelius Hjärtalla on kolme tytärtä, isinä Ice Man, Rounion Salama ja Dilligent. Vanhin tytär Rounion Chelma AF80 lypsää Lemolan Niinan karjassa Lammilla toista kauttaan. Chelmasta on kasvamassa Skychiefiläinen tilasonni Nikkilän Winterboy. Samana syksynä Alhaisten Sari kävi Urbanin luona ja osti Hjärtan vuosikkaan alkiotyttären nuorsonni Pat Larosta. H. Laro Hjärta AFGP84 on nyt poikinut neljästi, ja jättänyt yhden lehmävasikan, Alhaisten Silvian AF-VG-85. Hjärtan paras 305 pv:n tuotos on 12709 kiloa, ja se voitti Karjatilassa ensikkona Junior Championtittelin. Alhaisten Silvia on

K-R Hjärta. Kuva: Sakari Äijö.

Hjärtan tyttärentytär Rounion Charta AF-GP80. Kuva: Sakari Äijö.

H.Cornelius Hjärta. Kuva: Elly Geverink.

H. Laro Hjärta ET AF-GP84. Kuva: Sakari Äijö.

Ayrshire-lehti

1/2007

228 Hjärta EX-91

H.Rosetti ET AF-VG85. Kuva: Elly Geverink.

H. Roselee ET AF-VG85. Kuva: Tiina Tahvonen.

Hjärtan tyttärentytär Joukolan Viennetta on harjoitellut tulevaa näyttelyuraansa Laiholahden Lillin junnuvasikkana. Tuloksena luokkavoitot sekä Seinäjoella että Kankaanpäässä. Kuva: Tiina Tahvonen.

nähty näyttelyissä vuosittain ja voittanut joka kerta luokkansa. Okrasta 2004 heltisi myös Junior Champion, Tyylikkäästä 2006 Best in Show ja Seinäjoen Farmarista vara- Champion. Silvian ensimmäinen 305 pv:n tuotos oli 10338 kg, ja se on hyväksytty soninemäehdokkaaksi. Silvialla on kaksi alkiotytärtä Kuusiniemen karjassa Nivalassa. Hjärtasta on ostettu Suomeen myös alkioita, joista on syntynyt yhteensä 5 lehmävasikkaa. Kallion Merjalle syntyi Corneliusalkioista kaksi tytärtä, Rosetti ET ja Roselee ET. Roselee ET AF-VG85 lypsää kotikarjassaan toista kauttaan. Sen ensimmäinen 305pv: n tuotos oli 9381 kg, ja toisesta poikimisestaan se on rehupulasta huolimatta herunut 49 kiloon. Näyttelyistä Roselee on napannut useita hyviä sijoituksia. Rosetti ET AF-VG85:n Merja myi Laiholahden Lauralle. Rosetin odotetaan poikivan pian kolmannen kerran. Sen ensimmäinen 305 pv tuotos oli 10301 kg ja toinen 10932 kg. Näyttelymeriitit ovat Rosetilla melkoiset: vuosinäyttelyiden luokkavoitot sekä hiehona, ensikkona että kaksi kertaa poikineena, ja ensikkona lisäksi varaChampiontitteli. Sen ensimmäinen vasikka Joukolan Usco, McCormick Nelsonista on myyty tilasonniksi Kymenlaaksoon. Toisesta poikimisesta sillä on tytär

Joukolan Viennetta Calimerosta. Rosettia on tarjottu sonninemäehdokkaaksi. Sen uusin lehmäindeksi on +16, utarerakenneindeksi 127, etukiinnitys 134, muoto 120, jalat 113, runko 122, takakorkeus 124 ja lypsytyyppi 126. Neljäs Hjärtan tytär Corneliuksesta löytyy Nurmijärveltä Toikan Hannun ja Tiinan karjasta. H. Rojal ET AF-GP84 on poikinut kaksi kertaa, ja sen paras tuotos on 8204 kg. Myös Rojal on menestynyt näyttelyissä: Hieholuokan voitto Yllätys-2004, 2. sija Muurikissa-04, sekä toinen sija kaksi kertaa poikineena Satakunnassa. Huitin Holsteinilla on Hjärtan alkiotytär Parderista, Hjärterum Ruutu ET. Ruudun ensimmäinen tuotosvuosi oli 8933 kiloa, ja sen neljästä huuhtelusta on saatu yhteensä 31 alkiota. Ruudun alkiotyttäriä on syntynyt ainakin kuusi kappaletta: Jaakkolan Marjolla lypsävä Miqurilainen HH Domino ET AF-GP80 on kuvankaunis ensikko, joka on herunut 31 kiloon. Sillä on tytär Calimerosta. Ruudun Miqurilaisia tyttäriä löytyy myös ainakin Porista, Nivalasta ja Kärsämäeltä. Lisäksi Parikkalassa Reijo ja Helena Pitkon karjassa on syntynyt Ruudun Linderolainen lehmävasikka HH Vunukka ET. Ruudun lehmäindeksi oli maaliskuun ajossa +23 ja

1/2007

Ayrshire-lehti

228 Hjärta EX-91 utarerakenneindeksi 132. Huitin Holsteinista myytiin Ruudun täysveli Huitin Robsintti ET keinosiemennykseen, mutta se karsittiin myöhemmin rakenteen takia. Samasta yhdistelmästä Kallion Merjalla syntynyt sonni Hjärterum Rardner ET on ollut onnekkaampi: Se on päässyt astumaan lehmiä jo neljällä eri tilalla, ja jättänyt erittäin näyttävän ja tasalaatuisen tytärjoukon, tähän mennessä jo yli 20 kappaletta. Sen vanhimmat tyttäret ovat aloittaneet lypsylehmän uransa lupaavasti heruen 30-38 kilon tuotoksiin. Viime kesän Farmari-näyttelyssä ”Ranen” tytär Rannan Uusipäivä (om. Aaro ja Mirja Koljonen) voitti 10-12 kk:n ikäisten hiehojen luokan ja valittiin Vara-Junior Championiksi, Satakunnassa toinen Ranen tytär sijoittui kolmanneksi. Hjärtan kahdeksas Suomessa asuva tytär on Jerrystä, ja asuu Kodiksen Eijan karjassa Nivalassa. Sydänkäpy ET on tytärsarjan indeksikuningatar: uusin arvostelu antoi pisteitä +32. Osaindekseistä löytyy hulppeita lukuja: utarerakenne 129, jalkarakenne 120, utareter veys 121, lypsytyyppi 123, etukiinnitys 132, muoto 123 ja kinnerlaatu 120. Sydänkäpy lypsää toista kauttaan, ja sen ensimmäinen 305 pv tuotos oli 8782 kg. Sydänkävystä on Connilainen alkiotytär Kallion karjassa Nivalassa,

sekä kotikarjassa Orkkolainen tytär Unohtumaton. Hjärtan lehmäperhe jatkaa laajenemistaan sekä lehmäjälkeläisten, että niistä myytyjen tilasonnien kautta. Kaikille 228 Hjärtan sukuisten lehmien omistajille tuntuu olevan yhteistä se, että he ovat todella tyytyväisiä tämän perheen jäseniin, kuten Laiholahden Laura kertoo sähköpostissaan: ”Koko perhe ihailee Rosettia: Lehmä on kiltti kuin unelma, rakenteeltaan karjan näyttävin, lypsänyt keskitasoa paremmin, omaa erinomaisen utareterveyden, ja tiinehtymiset ovat onnistuneet vähällä vaivalla”. Mitä muuta lehmältä enää voisi toivoa? Indeksilaskennassa tapahtuneiden uudistusten ja informaation lisääntymisen myötä Hjärtan perheen lehmäindeksit ovat nousseet parhaimmilla eläimillä jopa 37 pistettä. Monet ovat päässeet ensikkovuosien reippaista miinuksista sonninemätasolle. Toivokaamme, että Suomessa myös keinosiemennys kiinnostuisi Hjärtan jälkikasvusta, jotta tämän huippuperiyttäjän geenit saataisiin kaikkien karjanomistajien käyttöön. Sari Alhainen

H. Rojal ET. Kuva: Tiina Tahvonen.

H.Ruutu ET AF-GP80. Kuva: Tiina Tahvonen.

Hjärtan tyttärentytär HH Domino ET AF-GP80 (ind.+21) on kuvankaunis ensikko, joka on myös lypsänyt hyvin. Kuva: Tiina Tahvonen.

Ayrshire-lehti

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

HUOM! Laittakaa joka luokassa kaikki eläimet paremmuusjärjestykseen, jotta sijalukupisteet voidaan laskea oikein. Esim. luokka X: B, D, A, C, F ja E ja Senior Champion luokka Y, lehmä A.

Tulokset täydellisine eläintietoineen julkaistaan Ayrshire-lehden seuraavassa numerossa. Samalla julkaistaan myös Yves Charpentierin antama järjestys kommentteineen.

LUOKKA 1: HIEHOT 12 KK JA ALLE

Lähetä vastauksesi sähköpostiin miia.ikonen@ kyytselka.fi tai osoitteella Miia Ikonen, Kyytiseläntie 28, 77320 Hurskaala. Laita mukaan nimesi ja osoitteesi, sillä vastanneiden kesken arvotaan Ayrshirekasvattajien tuotepalkintoja. Yksi vastaus/ jäsenyys tai lehtitilaus. Äänestyksen tulos ja tuotepalkintojen voittajat julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla kesäkuussa.

A: 7 kk

B: 7,5 kk

C: 8 kk

D: 10,5 kk

E: 10,5 kk

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

Jäsenet ja lehtitilaajat!!! Laittakaa seuraavat eläimet luokittain järjestykseen omien mieltymystenne mukaan. Luokkavoittajien lisäksi valitkaa hiehoista myös Junior Champion ja lehmistä Senior Champion.

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

LUOKKA 2: HIEHOT 13 - 19 KK

F: 11,5 kk

A: 13 kk

B: 16 kk

C: 17 kk

D: 17 kk

E: 18 kk

LUOKKA 3: HIEHOT 20 KK JA YLI

A: 21 kk 34

B: 22 kk

1/2007

D: 23 kk

LUOKKA 4: ENSIKOT

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

C: 22 kk

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

Ayrshire-lehti

1/2007

LUOKKA 5: 2 KERTAA POIKINEET

1/2007

Ayrshire-lehti

LUOKKA 6: 3 KERTAA POIKINEET

OSALLISTU KILPAILUUN !

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry. pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja halutessaan voi käyttää tilalla syntyneiden sonnien ja lehmien etuliitteinä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com

Kasvattajanimen rekisteröinti:

1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykseen. 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo käytössä olevaa kasvattajanimeä.

3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen.

Kasvattajanimen käyttö:

1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan. 37

Ayrshire-lehti

1/2007

Huom! Kasvattajanimirekisteri julkaistaan nyt viimeistä kertaa lehdessä. Rekisteri siirtyy tämän jälkeen yhdistyksen nettisivuille. Ahoniemen Alakedon Alasen Akulan Alhaisen Alkulan Arvonniemen Einolan Hakalanmäen Hakamaan Harjulan Hasun Heikkilän Heisala Huitin HH Jaakkolan Jakolan Joukolan Jukaraisen Jussilan Järvenkylän Järvenpään Kaituen Karhilan Karppilan Kataran Keskitalon Kiran Kivikon Kivilahden Kivistön Koivulinnan Korkiakosken Kotikummun Kotirannan Kuivikon Kuorikosken Kuortin Kurhilan Kurjenaron Kurvilan Kuusiniemen Kyytselän Könnön Laasolan Lallin Lammin Laukkalan Laurikaisen Lehmuston Louhelan Luoma-Tokoin Luopajärven Lähteelän Maaherran Maja-Ahon Majaniemen Martin Metsämaan Moisalan

Ahoniemi MTY Keränen Seija ja Jorma Viitanen Katri Nissinen Ulla Alhainen Sari Jelkänen Sari ja Jari Tossavainen Marko ja Katja Vuorinen Marja-Liisa ja Pentti Ojala Pirjo Hakamaa Heli ja Asko Saarinen Pekka ja Tarja Hämäläinen Timo ja Hannola-Hämäläinen Kirsi Kallio Juha ja Päivi Johansson Åke ja Magdalena Huitti Hannu ja Ranta Mikko Jaakkola Marjo Nykänen Anne ja Jarmo Laiholahti Laura ja Jouko Häkkinen Taina ja Heikki Weman Tatu ja Pitkänen Katja Järvenkylä Hanna-Leena ja Reiska Järvenpää Virva Leikkonen Tuula ja Jukka Sundell Silja ja Suutari Pekka Alasalmi Riitta ja Lasse Katara Krista Sankari-Viitala MTY Kiviharju Timo ja Heidi Tapola Marja-Leena Kivilahti Leena ja Simo Kivistö Antti ja Virtanen Katja Ukkonen Pentti Ahlholm Anu ja Jari Vestman Sari ja Halonen Tommi Suokas Antti ja Anna-Liisa Kälkäjä Marko ja Mari Kuorikoski MTY Kuortti Terhi ja Raimo Kallio Merja Jyrkinen Hannu ja Merja Köngäs Jukka-Pekka Kumpula Eliisa ja Martti Ikonen Miia ja Putkonen Juha Karjalainen Helena ja Esa Pöyry Riina ja Teemu Hakanen Matti Morri Marianne ja Jari Kärkkäinen Asko ja Arja Laurikainen Tuula ja Ilmo Peltola Riikka Kiviranta Jari Luoma-Tokoi Miia ja Juha Anttila Katri ja Kyösti Kärkkäinen Arto ja Anneli Paananen Erja ja Markku Savola Lena ja Jarkko Teiskonlahti Antti ja Heli Kulju Vuokko ja Esko Pärnänen Satu ja Jari Okkonen Eira ja Marko

Ullava Muhos Juupajoki Runni Tyrnävä Vieremä Iisalmi Hämeenkyrö Huittinen Kauhajoki Ruovesi Sippola Nivala Parainen Pilpala Mietoinen Mikkeli Ollila Hurissalo Lapinlahti Klamila Riitiala Mäntyharju Hangastenmaa Vuolijoki Viljakkalan Yläne Virolahti Hauho Jämijärvi Kurikka Jäminkipohja Kärsämäki Niittylahti Jokioinen Pudasjärvi Kaustinen Tevaniemi Solkei Lempäälä Tervola Nivala Virtasalmi Puumala Ristiina Oripää Virrat Kiuruvesi Laksiainen Haarajoki Viinijärvi Kannus Jalasjärvi Viekijärvi Keitele Reisjärvi Viljakkala Tornio Seinäjoki Paavola

Mäkirinteen Männistön Mäntykankaan Mäntylän Nikkilän Nykäsen Oikarisen Ojatalon Ollinahon Otsaniemen Paakinniemen Paakkosen Pakasen Palomäen Pekkalan Pirskan Portaankorvan Pukaralammin Päivölän Rahikan Rannan Ranta-Seppälän Rasilan Rastilan Rinta-Erkkilän Rintamaan Rounion SaRan Savinnan Savon Similän Sipolan Sirkan Storbrinks Sulkaman Suottalan Söyringin Taivalmäen Takalan Tasankolan Tervarinteen Toikan Tuomelan Tuomen Tupamäen Uotilan Uudispihan Uusi-Suon Vanhatalon Vauhkon Vihtarlahden Vuorelan Ylihaaviston Yli-Tarpeenniemen Yypänahon Åsbro Änkön

Mäki Tuovi ja Ilkka Kärsämäki Mäkinen Markku Nivala Sikanen Sari ja Jouni Lahnalahti Saviniemi Heli ja Turunen Mika Hämeenlinna Lemola Pekka ja Niina Lammi Nykänen Mirka ja Jyrki Pohjavaara Oikarinen Marianna ja Vesa Kärsämäki Uusitalo Eeva ja Kyösti Ylikannus Laitinen Markku ja Eija Kangasniemi Laitinen Jari ja Annina Hankasalmi Piispanen Satu ja Marko Ristiina Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Ylöpirtti Pakkasmaa Pauliina Saukkola Harju-Keturi Tiina ja Keijo Kauhajoki Pekkala Jukka ja Matti MTY Lasikangas Matinolli Markku ja Erkki Tyrnävä Salmela Liisa ja Pekka Pilpalan Pukaralammi Raila ja Pertti Honkajoki Kivilahti Jani Kuorevesi Rahikka Eija ja Juha Kilvakkala Koljonen Mirja ja Aaro Peltola Laakso Minna, Ritva ja Tapio Toholampi Viitanen Seija ja Hannu Lammi Trast Marko ja Rajakangas Minna Vieremä Erkkilä Leena ja Jari Huhmarkoski Rintamäki Karoliina ja Pasi Alavus Ahonkivi Olavi Pori Rautio Salla Lammi Savikko Sanna Ristiina Savo Minna ja Kari Kuorevesi Kumpulainen Voitto, Heli ja Minna Lestijärvi Sipola Tuovi, Juhani ja Leena Utajärvi Sirkka Ville Hämeenkyrö Jakobsson Seija ja Stefan Kokkola Rummukainen Jukka ja Kaija Viinijärvi Jokinen Riikka ja Aatu Nilsiä Vähäsöyrinki Tapio ja Kodis Eija Nivala Taivalmäki Susanna ja Asko Riitiala Kirvesmäki Siru Kiminki Tikka Kimmo ja Räikkönen Saija Tohmajärvi Kuosmanen Pirjo ja Matti Peltosalmi Toikka Hannu ja Tiina Nurmijärvi Kelkka Päivi ja Ossi Ruotila MTY Höynälä-Mäkitalo Kiukainen Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Tarvasjoki Suhonen Timo ja Päivi Rantasalmi Rönkkö Nina ja Mikko Sonkajärvi Pöysä Petri ja Jaana Pellosniemi Vanhatalo Sari ja Jarkko Siikainen Kankaanranta Toni ja Räikkönen Eija Lappeenranta Johansson Pauli ja Raija Heinävesi Numminen Eija ja Tapani Rimmilä Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Kesti Mäenpää Mari ja Antti Iittala Kurkinen Anna ja Vihanti Lumiaho Olli-Pekka Åsbro Mjölk Öb Kruunupyy Änkö Sari Ikaalinen

1/2007

Ayrshire-lehti

Laatulehmien lista

ALL STARS Ayrshirekasvattajat julkaisee kahdesti vuodessa Ayrshire-lehdessä All Stars - Laatulehmien listaa, jolle pääsevät hyvärakenteiset ja korkeatuottoiset lehmät, jotka ovat saaneet vähintään luokitustuloksen AF-GP-80 ja joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 8500 kg maitoa. Lehmät listataan paremmuusjärjestykseen luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman luokitustuloksen tai tekemällä paremman tuotoskauden. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Vuoden 2007 alusta lukien karjanomistajien tulee itse huolehtia eläimen tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, eläin putoaa listalta pois. All Stars -eläinten tiedot toimitetaan Heidi Kiviharjulle, heidi.kivi@kirata.net tai puh. 044 - 512 2315.

ALL STARS - LAATULEHMÄT 1/2007 Luokitus Eläin

Isä

Paras 305 pv tuotos Lakt. Omistaja

EX 90-2E Saga EX 90 Rannan Pretevä

Trident Cornelius

11567 - 4,11 - 3,33 9975 - 4,07 – 3,18

4. 3.

Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja

VG 86 VG 86 VG 86

Kuortin Paprika Pardner Rounion Beliissa Heligo Hjärterum Trident Nelly Trident

11117 -3,52 - 3,46 10941- 3,38 - 3,14 9453 - 4,79 - 3,30

4. 3. 2.

Ahonkivi Olavi Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja

VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85

Omena Kellcrest Nova ET Hjärterum Rosetti ET Palmu Alhaisten Silvia

Pirkkulan Intressi Heligo Cornelius Kainuunmäen Molskis Heligo

12792 - 4,03 - 3,38 11536 - 3,9 - 3,1 10932 - 3,86 – 3,27 10481 - 4,77 – 3,61 10338 - 3,51 - 3,35

4. 3. 2. 3. 1.

VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85

Sally Joukolan Pirtelö Hjärterum Roselee ET Rounion Shaahitar Rannan Pulmu

Backgård Pardner Cornelius Heligo Pardner

9992 - 4,08 - 3,40 9934 - 3,55 - 3,57 9381 - 3,39 - 3,23 8819 - 4,64 - 3,31 8711 - 4,29 - 3,48

5. 2. 1. 2. 3.

Teiskonlahti Heli ja Antti Kumpula ja Alhainen Laiholahti Laura ja Jouko Kulju Vuokko ja Esko Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Järvenkylä Reiska Laiholahti Laura ja Jouko Kallio Merja Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja

GP 84 GP 84 GP 84 GP 84

Alhaisten Oliivi Muurikki Haralan Pikatsu Hjärterum Laro Hjärta

Heligo Vaaralan Aika Charlot Pat Laro

15008 - 3,87 - 3,45 14403 - 3,90 - 3,52 12291 – 3,70 – 3,30 12709 - 3,20 - 3,40

4. 6. 3. 3.

GP 84 GP 84

Laurikaisen Rupla Kellcrest Rhea ET

Kangassalon Kelli Heligo

12652 - 3,79 - 3,25 11599 - 2,98 - 2,97

2. 2.

GP 84 GP 84 GP 84 GP 84

Pipsa Rannan Sipuli Hjärterum Laro Vega Sanrosa Ramona

Ristitien Johde Jerry Pat Laro Kangassalon Kelli

10968 - 4,31 - 3,57 10551 - 4,10 - 3,20 10172 - 3,21 - 3,32 10072 - 3,80 - 3,30

4. 1. 2. 1.

Kumpula ja Alhainen Ahonkivi, Koljonen, Kallio Huitti Hannu ja Ranta Mikko Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Pöysä Petri Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja Pukaralammi Raila ja Pertti Alhainen / Glentworth Gordon

Ayrshire-lehti

1/2007

GP 84 GP 84

Ylihaaviston Silvia Kuortin Rokokoo

Korkeakummun Ivar Gäddnäs Eskil

9813 – 4,23 – 3,50 8995 - 3,84 - 3,31

2. 1.

Koljonen Aaro ja Mirja Kuortti Raimo ja Terhi

GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83

Rubin Sunniside Roi-Ca ET Ylihaaviston Riemu Uusi-Suon Sherry Kuortin Sateenkaari Hjärterum Gunnel Lunden Jerry Tometta Tuomelan Rookus

B Jurist Galant Jerry Jerry Kangassalon Kelli Pardner Jerry Kangassalon Kelli

12573 - 3,77 – 3,40 10068 - 4,20 – 3,40 9992 – 4,74 – 3,45 9919 - 4,17 - 3,31 9772 - 4,28 - 3,54 9541 - 3,73 - 3,22 9307 – 4,09 – 3,12 9261 – 4,32 – 3,28

2. 2. 2. 2. 2. 2. 2. 2.

Tammenpään mty Huitti Hannu ja Ranta Mikko Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Pöysä Petri Ahonkivi Olavi Suutari Pekka Ahonkivi Olavi Kelkka Päivi ja Ossi

GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82

Meritähti Ylihaaviston Piitu Kataran Ruiskaunokki Rommi Alhaisten Sherry

Vaaralan Aika Rauhaniemen Ike Kangassalon Kelli Mardel Volage ET Jerry

13354 - 3,44 - 3,14 12350 - 4,34 – 3,35 11154 - 3,25 - 3,07 10928 – 4,72 – 3,40 10892 - 3,50 - 3,30

4. 3. 1. 2. 1.

GP 82 GP 82

Hjärta 240 ASMO Regina ET

Cornelius Jerry

10795 - 4,05 – 3,21 10538 - 3,68 - 3,46

4. 2.

GP 82

Alhaisten Rosella

Pardner

10369 - 4,40 - 3,40

GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82

Kuortin Piparminttu Paakkosen Ilona Rinta-Marttilan Sokeri K.R.Rertta ET Ylihaaviston Silla Rounion Pardner Saga Paakkosen Rätti Lallin Sireeni

Billy Mäkelän Ulaus Jerry Kangassalon Kelli Heligo Pardner Pardner Cornelius

10361 - 3,74 - 2,97 10067 - 3,98 - 3,17 10016 – 3,90 – 3,13 9394 - 4,32 - 3,33 9372 – 4,09 – 3,54 8994 - 3,78 - 3,25 8898 - 3,93 - 3,21 8820 – 3,89 – 3,41

2. 7. 2. 1. 2. 2. 2. 1.

Tanner Jyri Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Katara mty Lemola Niina ja Pekka Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Ahonkivi Olavi Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Kuortti Raimo ja Terhi Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Kallio Merja Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Ahonkivi Olavi Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Laiholahti Laura ja Jouko

GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81

Kristall Uusi-Suon Lollipop Karhilan Pallo Alhaisten Opaali Rannan Rude Prima Oja Rannan Paras Meikki Kaappolan Sini Rilli Martin Seleste Sara Rannan Tavis Ylihaaviston Runo Haralan Pinja Asmo Riga ET Kuortin Basilika

Ojaniemen Vakio Niemen Verneri Nikolan Nörtti Backgård Kangassalon Kelli Pardner Harjunpään Ilmiö Heligo Vaaralan Aika Kildare Oliver Kangassalon Kelli Botans Pärepuusaaren Osandur Kangassalon Kelli Suontaan Jehta Koivuharjun Iekki Ristitien Johde Billy

14032 - 3,76 – 3,35 12469 - 4,00 - 3,14 12448 - 4,08 - 3,27 12071 - 3,50 - 3,40 12029 - 4,23 - 3,24 11949 - 5,69 - 3,58 11658 - 3,70 - 3,29 11636 - 4,23 - 3,30 10847 - 3,90 - 3,30 10798 - 3,37 - 2,79 10727 – 4,14 – 3,30 10696 - 3,84 – 3,53 10610 – 4,10 – 3,34 10192 – 3,87 – 2,95 9916 - 4,03 - 3,46 9816 - 3,95 - 3,33 9784 - 4,10 - 3,10 9702 - 3,99 – 3,26

8. 6. 2. 3. 2. 1. 3. 3. 3. 1. 3. 1. 2. 1. 2. 4. 1. 2.

Tammenpään mty Pöysä Petri Suutari Pekka Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen Aaro ja Mirja Vettenranta Marko Nieminen Nina ja Jukka Koljonen Aaro ja Mirja Jaakkola Marjo Koljonen Aaro ja Mirja Salmela Liisa ja Pekka Kulju Vuokko ja Esko Kavander Elina ja Mika Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen Aaro ja Mirja MTT Alkiokeskus Kuortti Raimo ja Terhi

1/2007

GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81

Ayrshire-lehti

Korkeakummun Ivar Ketolan Lekari Kellcrest Nelson ET Korkeakummun Ivar Pardner Galant Ristitien Johde Ripken

9471 - 4,04 - 3,43 9326 - 4,40 - 3,70 9212 - 4,26 - 3,31 9084 - 3,74 – 3,56 8890 - 3,67 - 3,25 8853 - 3,76 - 3,58 8778 - 4,82 - 3,32 8580 – 3,76 – 3,36

2. 2. 2. 4. 1. 1. 1. 1.

Tervolan maatalousoppilaitos Koljonen Aaro ja Mirja Laiholahti Laura ja Jouko Taivalmäki Asko ja Susanna Tanner Jyri Vettenranta Marko Kuorikoski mty Ahonkivi Olavi

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Opri Rannan Omenankukka Joukolan Risella Pulma Rossi Pulmu Asmo Rehti Rounion Ripken Saga Sabelle Laudatur Tervarinteen Ristitie ET Rentukka Kurvilan Ramona ET Joukolan Piisi Rannan Basilika Rasilan Rusotar Tuomelan Peso Tuomelan Rulla Ressu Ria Pukaralammin Serena Uusi-Suon Risella Uusi-Suon Pianca Julia Pulmu Ripsu Joukolan Rooma Uusi-Suon Pandora Paakkosen Rumpangel Sampokosken Reipas Uusi-Suon Syystuuli Riemu Saara Pläkki

Tervaniemen Ylkä Ristitien Johde Kangassalon Kelli Ristitien Johde Heligo Cornelius Kangassalon Kelli Suontaan Jehta Kantolan Okke Saukon Joachim Pardner Kangassalon Kelli Pardner Suontaan Jehta Hyllela Korkeakummun Ivar I-A Navigaattori Kellcrest Nelson ET Heligo Pardner Rauhaniemen Ike Heligo Metsäpellon Ino Pardner Suontaan Joviaali

14572 - 3,86 - 3,10 13360 – 3,70 – 3,30 13184 - 3,89 – 3,52 12881 – 4,20 – 3,29 12866 - 3,40 - 3,04 12546 - 3,88 - 3,27 12306 - 4,66 – 3,49 12181 - 4,38 - 3,64 12146 - 3,97 - 3,48 11851 – 4,38 – 3,25 11596 – 4,63 – 3,26 11155 - 3,57 - 3,10 11080 – 3,89 – 3,16 11034 - 4,40 - 3,72 10593 - 4,62 - 3,14 10561 - 3,73 - 3,58 10535 - 3,89 - 3,33 10023 - 4,53 - 3,22 9991 - 4,14 - 3,21 9963 – 3,92 – 3,18 9846 - 4,02 – 3,61 9831 – 3,54 – 2,93 9803 - 3,79 - 3,35 9619 - 4,45 - 3,39 9574 - 4,46 - 3,60

5. 2. 2. 2. 3. 3. 2. 2. 2. 1. 2. 1. 2. 4. 6. 2. 2. 1. 3. 2. 2. 2. 2. 1. 2.

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Kellcrest Marie Sue ET Rosalinda Palo Pumpuli Rasilan Safira Rounion Coloodes Kurhilan Sorja ET Alhaisten Shirley

Brendan Pardner Karimon Nopsa ET Ristitien Johde Jerry Brendan Kangassalon Kelli Pardner

9551 - 4,40 – 3,20 9530 - 3,88 - 3,20 9382 - 4,05 - 3,41 9357 - 4,37 - 3,83 9355 - 3,63 - 3,32 9203 – 4,15 – 3,33 9125 - 4,25 - 3,46 9069 - 3,60 - 3,30

1. 2. 1. 2. 1. 1. 1. 1.

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Rypsi Hjärterum Ruutu ET Rosmarin Rosmarin

Pardner Pardner Pardner Kangassalon Kelli

9025 - 4,50 – 3,43 8933 - 4,40 – 3,40 8754 - 4,18 - 3,16 8539 - 3,81 - 3,29

2. 1. 1. 1.

Peltola Riikka Huitti Hannu ja Ranta Mikko Kulju Vuokko ja Esko Viitanen Seija ja Hannu Laiholahti Laura ja Jouko Koljonen Aaro ja Mirja Viitanen Seija ja Hannu Ikonen Miia ja Putkonen Juha Kelkka Päivi ja Ossi Rauhamaa mty Pöysä Petri Pukaralammi Raila ja Pertti Pöysä Petri Pöysä Petri Vettenranta Marko Toivola Markku Leppä Jari ja Katriina Laiholahti Laura ja Jouko Pöysä Petri Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Mäkelä Anna-Liisa ja Mika Pöysä Petri Järvenkylä Reiska Suutari Pekka Ollikainen Pekka ja Savikurki Riitta Huitti Hannu ja Ranta Mikko Tammenpään mty Kuortti Raimo ja Terhi Toivola Markku Viitanen Seija ja Hannu Ahonkivi Olavi Kallio Merja Matinolli E ja M & Alhainen S MTY Rauhamaa mty Huitti Hannu ja Ranta Mikko Yli-Hynnilä Mervi ja Jorma Tanner Jyri

Ayrshire-lehti

1/2007

AYRSHIREKASVATTAJIEN JÄSENKARJOISSA SYNTYNEET SONNIT, joiden jalostusarvo vähintään +12, arvostelu 2007/2 A.I bulls bred by society´s member breeders Nimi ja sv Kasvattaja

Jalostusarvo

Isä

Emä

Emänisä

Emänemä

HEISALAN PONNISTUS ´01 Åke ja Magdalena Johansson

+23

R.Johde

Luppa

V.Aika

Ippa

LAMMIN LIFE ´97 Jari ja Marianne Morri

+22

N.Voltti

Hifa

Tron

N.Tifa

ARVONNIEMEN PATE ´01 Marko Tossavainen

+21

R.Johde

Meloni

K.Etroni

Jasmin

SATULIN ORIGINAALI ´00 Marko ja Marianne Mänki

+21

Stensjö

Lapa

P.Ilaus

Hinku

SUONTAAN NOCTURNO ´99 Cecilia Rosenlew

+18

H.Esko

Kuoro

O.Vakio

Urku

PUROLAN ORKKO ´00 Asko Juntunen

+18

G.Eskil

Leku

O.Vakio

Alku

LUSI-KOTTILAN LUIRO ´97 Tapio Lusi

+18

K.Airo

Ihme

U.Uisti

Ananas

PUKARALAMMIN RIO ´02 Raila ja Pertti Pukaralammi

+18

S.Jehta ET

Nescafe

K.Etroni

Kastehelmi

KOTIRANNAN OISTE ´00 Antti ja Anna-Liisa Suokas

+17

Stensjö

Loiste

O.Vakio

Ihme

KURVILAN MILIONÄÄRI ´98 Jukka-Pekka Köngäs

+16

P.Eepa

Kuurankukka

K.Vihtori

Impi

AKULAN RITKE ´02 Ålander Esko ja Nissinen Ulla

+15

K.Kelli

Nappi

K.Etroni

Jasmin

KOTIRANNAN NOSTE ´99 Antti ja Anna-Liisa Suokas

+14

P.Eepa

Loiste

O.Vakio

Ihme

MÄEN LAPATOSSU ´97 Olli ja Kari Mäki

+14

N.Verneri

Juuli

M.Uklaus

Aloe

KURHILAN NEUMAN ´99 Merja Kallio

+13

H.Etro

K.Jasmiina

R.Etykki

Elmiina ET

ALHAISTEN PÖRSSI ET ´01 Alhainen Sari

+13

K.Ivar

A.Noora

H.Etro

A.Lilja

LAMMIN PALLAS ´01 Jari ja Marianne Morri

+12

R.Johde

Malla

T Bruno

Jetta

TAIVALMÄEN PÖÖTTI ´01 Susanna ja Asko Taivalmäki

+12

R.Johde

Laari

L.Apotti

Jyvä

LAMMIN JIFFE ´95 Jari ja Marianne Morri

+12

K.Vihtori

Hifa

Tron

N.Tifa

HEIKKILÄN ROI ´02 Juha ja Päivi Kallio

+12

Nystrand

Milla

N.Verneri

Kuiske

KASVATTAJAT HUOMIO! ILMOITTAKAA JÄSENTIEDOISSA KASVATTAJA/TILAN NIMI, NIIN OIKEAT SONNIT LÖYTYVÄT LEHTEEN! 42

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 35 26 27 28 29 30 31

Lehmä Viivu K.Jasmiina Hinta Yrtti Ihme Ynnä Jelena K.Hasseli Ifa Jopo Juhla Juvena Justiina Intia Illamo Iris Juutas Kristall Juolukka Luppa Kullero Lila Meirami Iitu Yrtti Jäkälä Jalna Mansikki Juhlava Klööva Kaisla Laudatur

synt.aika 24.1.1989 15.1.1995 19.10.93 12.11.90 20.2.1994 12.2.1990 10.4.1995 17.8.1993 23.10.1994 12.1.1995 10.9.1995 20.12.1995 04.10.95 20.08.94 18.8.1994 28.3.1994 1.10.1995 1.11.1996 24.10.1995 02.11.97 25.08.96 23.9.1997 22.2.1998 13.8.1994 3.8.1990 8.10.1995 19.12.1995 14.1.1998 9.12.1995 05.08.96 04.06.96 29.4.1997

6 6 10 13 8 9 6 7 8

9 9 7 9 9 8

poik. 14 10 9 13 10 12 9 10 10 8 10 8 10

isä emä K. Raide Tutteli R.Etykki Elmiina-et L.Apotti Ykkönen R.Oliivi Uni T.Atro Maikki S.Nolla Ruusu H.Patentti Y.Ritari Ässä K.Efesos Esmi A. Einiö Audi K.Harpo ET Haave H. Valtti Elovena U.Uisti Ensi M.Ulaus Alava Ö. Albanus Vellamo P. Arhippa Emilia V.Horsma Hassu O.Vakio Electra U.Hile Hilla V.Aika Ippa S.Ugri Imikkä V.Aika Äly L.Apotti Iisoppi K.Rokki Yty J.Tarra Lenita N.Verneri Venla L.Hiiva Alma K.Airo Hehku T.Tasu Hilla M.Uklaus Helga J.Uru Elke T.Ylkä Etelä

emänisä S. Optimi A.Parkki K.Mainio H.Ruutu H. Raksu K.Nike R.Jokeri R.Lonni A.Parkki P. Vehka M.Arthur A. Parkki H.Yynä N.Ludvig S. Nolla M. Mainio I.Äkeä Tron N.Ylinä Hyllela I.Sivari M.Mainio K.Malmi K.Merkitys A.Joonas M.Supo S.Oko Y.Ritari N.Yppo Y.Ritari J.Pato K.Pantteri Agata Unna Pouta

Taina Riina Ynnä

Oma Ulla Assu Ylistys Viivu Yppa Nuppu Taru Yrtti

Iris Olive Umikosan Ymy Vauhti Aave Vilja Ynnä

emänemä Tutteli Piltti Raita

elinikäistuotos 165 720 kg 126 545 kg 121 797 kg 121 533 kg 116 830 kg 114 486 kg 111 852 kg 110 726 kg 108 807 kg, 106 502 kg 104 187 kg 101 686 kg 101 096 kg 100 639 kg 100 353 kg 100 193 kg 99 286 kg 95 538 kg 94 637 kg 93 417 kg 92 777 kg 91 773 kg 91 732 kg 90 902 kg 90 081 kg 90 972 kg 89 520 kg 87 969 kg 87 768 kg 86 737 kg 86 654 kg 86 306 kg 28.2.2007 24.2.2007 12.2.2007 21.2.2007 28.2.2007 31.1.2007 23.2.2007 24.2.2007 7.2.2007 16.8.2006 31.12.2006 6.7.2006 15.2.2007 6.2.2007 27.9.2006 31.12.2006 1.3.2007 15.1.2007 31.12.2006 31.12.2006 6.2.2007 31.1.2007 31.1.2007 19.2.2007 19.8.2006 28.2.2007 28.2.2007 3.9.2006 24.2.2007 31.12.2006 1.2.2007 28.2.2007

omistaja Katja ja Marko Vettenranta Merja Kallio Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka Satu ja Jussi Auhtola Pekka ja Tarja Saarinen Terhi ja Raimo Kuortti Olavi Ahonkivi Merja Kallio Sari Vestman ja Tommi Halonen Viikin Opetus- ja tutkimustila Harri Heino ja Heli Gröhn Viikin Opetus- ja tutkimustila Leena ja Timo Pekonen Ulla ja Seppo Riihimäki Viikin Opetus- ja tutkimustila Heli ja Antti Teiskonlahti Anu ja Jari Ahlholm Tammenpää mty Harri Heino ja Heli Gröhn Åke ja Magdalena Johansson Ulla ja Seppo Riihimäki Jani Kivilahti Terhi ja Raimo Kuortti Nina ja Jukka Nieminen Voitto Kumpulainen (Minna) Pekka Suutari ja Silja Sundell Riikka Peltola ja Mika Peltonen Nina ja Mikko Rönkkö Merja Kallio Åke ja Magdalena Johansson Sanna Savikko,Pirjo Nousiainen Riikka Peltola ja Mika Peltonen

1/2007 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

32 33 34 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64

Lehmä Mesikka Jakkara Linda P.Ilona Lasso Laava Linda Milena K.Neilikka S.Luxus R.Manta Loisto Lanka Lisbeth Lulu Immu Mölinä Loiske P.Misteli Missy K.Karpalo Lyyti Likka U.Lollipop Mandi Mansikka Muurikki Mööpeli Minttu Manteli L.Nelli Lykky

synt.aika 19.8.1998 27.10.1995 20.10.1997 10.2.1994 14.11.1997 24.9.1997 14.7.1997 20.02.98 20.2.1999 11.12.1997 1.1.1998 3.3.1997 29.3.1997 7.12.1997 27.7.1997 19.8.1994 13.8.1998 25.2.1997 4.11.1998 18.8.1998 5.10.1996 16.8.1997 25.10.1997 30.12.1997 13.2.1998 7.7.1998 1.1.1998 17.7.1998 4.10.1998 16.1.1998 9.1.1999 03.10.97

poik. 5 7 7 10 7 7 6 6 5 7 7 7 7 6 7 10 6 8 6 7 6 7 7 5 6 6 6 6 5 6 6

isä N.Verneri K.Rokki V.Vankka M.Ulaus V.Aika J.Urveli I.Ysikymppi V.Aika H.Esko L.Apotti V.Aika O.Vakio P.Ynnä R.Johde S.Jannu M.Epos Ö.Karl M.Iskelmä K.Etroni O.Jopo O.Vakio H.Jonne M.Iikka N.Verneri A.Jänis-ET V.Aika V.Aika V.Aika N.Verneri S.Yökkö K.Evo ET L.Apotti

emä Herukki Ruttu Essi Dixie Esso Alppi Lekkeri Jelena Kaneli Jalo Heta Äppi Yö Juttu Jasmi Aamu Iita Juhla Kuusama Jasmi Eppa Justiina Impi N.Ystävä Juuli Kanerva Irina Jakkara Yrtti Jilla Joiku Imikkä

emänisä K.Meilari I-K.Aatos U.Vala A. Parkki P.Vaisto S.Mahti A.Vaeltaja H.Elko T.Tasu N.Verneri T.Tasu L.Teko S.Mahti L.Epistola K.Enskeri H.Uitto P.Alarik M.Ulaus O.Vakio K.Enskeri K.Repo Y.Haka M.Ulaus K.Mainio N.Verneri A-V.Vara U.Uisti K.Rokki K.Mainio M.Uklaus P.Veto I.Sivari

44 Iisoppi Ylväs Veitikka Urea Syksy Aida Eku Utu Imikkä Eku Tyyni Hopea Estetiikka N.Tippa heinä Heuna Varina Ruttu Kaiku Anis Huuto

emänemä Ahkera Kuopus Ystävä Yes Yysa Ruska Arpa

elinikäistuotos 85 855 kg 85 774kg 85 659 kg 83 795 kg 83 297 kg 81 542 kg 80 868 kg 80 830 kg 80 691 kg 79 971 kg 79 460 kg 79 086 kg 79 080 kg 78 793 kg 78 625 kg 78 199 kg 76 721 kg 76 635 kg 76 548 kg 75 508 kg 75 320 kg 75 182 kg 74 607 kg 73 651 kg 73 440 kg 72 164 kg 71 540 kg 71 468 kg 71 231 kg 71 085 kg 70 784 kg 70 341 kg 3.9.2006 28.2.2007 12.2.2007 28.2.2007 31.8.2006 28.2.2007 19.8.2006 12.2.2007 19.2.2007 20.8.2006 24.2.2007 30.8.2006 28.2.2007 31.12.2006 31.12.2006 27.8.2006 18.2.2007 24.2.2007 11.1.2007 31.12.2006 5.9.2006 13.2.2007 15.9.2006 19.2.2007 31.1.2007 31.12.2006 25.2.2007 28.2.2007 12.2.2007 7.2.2007 22.2.2007 6.2.2007

omistaja Nina ja Mikko Rönkkö Riikka Peltola ja Mika Peltonen Juha ja Miia Luoma-Tokoi Jouni Paakkonen ja Päivi Eronen Rauhamaa Mty Riikka Peltola ja Mika Peltonen Voitto Kumpulainen (Minna) Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka Petri Pöysä Tatu Weman ja Katja Pitkänen Seija ja Hannu Viitanen Päivi ja Juha Kallio Riikka Peltola ja Mika Peltonen Harri Heino ja Heli Gröhn Harri Heino ja Heli Gröhn Anu ja Lasse Tiikkainen Virpi ja Pauli Tirkkonen Merja Kallio Pauliina Pakkasmaa Harri Heino ja Heli Gröhn Antti ja Mari Mäenpää Kai ja Elina Järvelä Mirja ja Aaro Koljonen Petri Pöysä Matinolli E,M ja Alhainen S Mty Heli ja Antti Teiskonlahti Koljonen,Kallio,Ahonkivi Riikka Peltola ja Mika Peltonen Juha ja Miia Luoma-Tokoi Sari Vestman ja Tommi Halonen Katri Anttila Ulla ja Seppo Riihimäki

Ayrshire-lehti 1/2007

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

5 4 4 7 6 5 6 6 7 6 6 7 5

6 7 8 7

7 7 6

poik. 8 6 6 6

isä M.Ipus V.Aika V.Aika V.Aika S.Junne I.Ysikymppi L.Apotti K.Kelli N.Verneri H.Esko N.Voltti K.Vihtori Backgård K.Airo P.Eepa Torpane H.Valtti N.Verneri H.Etro K.Lenkki H.Etro L.Apotti V.Aika Y.Arkadi H.Valtti P.Eepa M.Epo V.Aika Backgård O.Vakio L.Apotti

emä emänisä Ällä K.Musti Iria V.Rippe Killa J.Urho Kisella A.Unssi Jasmiini T.Empatia Apila K:Lähetti Jyvä H.Valtti Lustikka M.Unos Hilla Y.Ritari Kantri H.Inet-ET Enne K.Meilari Kekkeri A.Parkki Kielo K.Vihtori Imikkä I.Sivari Esmi A.Parkki helmi L.Rööri Iita P.Eemeli Ikuri K.Rokki H.Lilli Tron U.Leinikki L.Apotti Elämänlanka K.Pantteri Jana K.Vihtori Arvotus N.Verneri Essi K.Malmi Ilona U.Uisti K.Jasmiina R.Etykki Kuva V.Vankka Hermunen H.Sopuli Turri K.Ropo Ensikki S:Osma Tomu P.Leku

elinikäistuotos 68 856 kg 68 719 kg 68 543 kg 68 500 kg 68 146 kg Nätti 67 523 kg Akana 67 424 kg Mustikka 67 400 kg Almu 67 377 kg 67 303 kg Urpu 67 216 kg Vikuri 67 157 kg Ennätys 66 980 kg 66 976 kg Ymy 66 959 kg Annikki 66 038 kg Elli 65 650 kg Vihuri 65 648 kg 64 848 kg U.Herukki 64 233 kg Unelma 2 63 871 kg Hansa 63 464 kg Vaala 63 294 kg Össe 62 514 kg Aaria 62 397 kg K.Elmiina ET 62 117 kg 61 704 kg Utu 61 454 kg Kurri 61 374 kg Vuurikki 61 339 kg Oomi 60 713 kg

emänemä Riemu Varia Halla Iron

omistaja 12.2.2007 Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka 13.2.2007 Sari Änkö 30.8.2006 Päivi ja Juha Kallio 7.2.2007 Sari Vestman ja Tommi Halonen 31.12.2006 Jari Heikkonen 14.8.2006 Kai ja Elina Järvelä 21.2.2007 Asko ja Susanna Taivalmäki 25.2.2007 Anna-Liisa ja Mika Mäkelä 27.8.2006 Merja ja Mauri Kaappola 31.12.2006 Harri Heino ja Heli Gröhn 24.8.2006 Asko ja Susanna Taivalmäki 27.8.2006 Merja ja Mauri Kaappola 30.8.2006 Päivi ja Juha Kallio 6.2.2007 Ulla ja Seppo Riihimäki 7.2.2007 Sari Vestman ja Tommi Halonen 27.8.2006 Merja ja Mauri Kaappola 31.1.2007 Matinolli E,M ja Alhainen S Mty 27.8.2006 Merja ja Mauri Kaappola 13.2.2007 Sari Änkö 19.2.2007 Petri Pöysä 25.2.2007 Olavi Ahonkivi 31.8.2006 Rauhamaa Mty 19.9.2006 Sari ja Jouni Sikanen 31.8.2006 Rauhamaa Mty 16.8.2006 Miia Ikonen ja Juha Putkonen 24.2.2007 Merja Kallio 22.2.2007 Katri Anttila 27.8.2006 Anu ja Lasse Tiikkainen 30.8.2006 Päivi ja Juha Kallio 19.8.2006 Eira ja Marko Okkonen 31.8.2006 Rauhamaa Mty

Seuraavaan lehteen tulevat kestävien lehmien tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 30.9.07 mennessä. Osoite merja.kallio@elisanet.fi.

65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95

Lehmä synt.aika Lulu 01.02.97 Miria 13.08.98 Makilla 20.6.1905 Misella 24.9.1998 Misteli 29.03.98 Liljankukka 7.7.1997 Laari 18.8.1997 Nassikka 24.4.1999 Lakka 6.8.1997 Natja 13.01.99 Leidi 29.1.1997 Kappa 25.10.1996 Maaria 20.6.1905 Maitohorsma 23.09.98 Mokka 2.9.1998 Mesimarja 26.4.1998 Liitu 12.11.97 Liturki 24.8.1997 H.Niittykukka 18.07.99 U.Neilikka 30.08.99 R.Niittyvilla 30.08.99 Meli 11.1.1998 Mansikki 17.10.1998 Lastu 20.11.1997 K.Musa 27.2.1998 K.Maituri 22.11.98 L.Nätti 25.01.99 Linta 7.8.1997 Minttu Kersikki 24.12.1996 Limu 22.11.1997

1/2007 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

Ayrshire-lehti

1/2007

Kuuluisin karja hajosi

Niemen kartanon navetta 18.10.1990 klo 7.30, kun kaikki oli valmista huutokauppaa varten. Etualalla 4 kertaa poikinut N.Pirpana, joka matkasi Ruotsiin Leif Larssonille ja vieressä siemennetty hieho N.Uksi, jonka osti Kalle Lättilä Lopelta. Kuva: Lea Järvinen.

Näin otsikoi AAMULEHTI lokakuun 19. päivän numerossaan 1990. Edellisenä päivänä oli Kalvolassa Niemen kartanon lypsylehmät ja kantavat hiehot myyty huutokaupalla. Suomen tunnetuin ja ainutlaatuisin karja, lehti jatkoi. Niemen kartanon karjahuutokauppa kokosi ostajia ympäri Suomea ja myös ruotsalaiset olivat tulleet ostomielessä. Kansainvaellukseksi kutsui-

vat iittalalaiset autojonoa kolmostieltä kartanoon. Seuraavana syksynä myytiin loput kantavat hiehot. Syyskuun 26 päivä 1991 päättyi Niemen kartanon karjahistoria.

Kaunotar 100-68627 AAA s.9.3.1948 Vanaja i. Sunniemen Siilas AAA 14474

Karjan historiaa

Onnetar AAA i. N.Mikado

Niemen kartanon karjanjalostus alkoi jo vuonna 1881, kun ensimmäiset viisi eläintä merkittiin tilan kantakirjaan. Karja oli silloin

Famous Niemi herd was dispersed in two sales 1990 and 1991. Many animals were sold to Sweden, from where some Niemi bloodlines have returned to Finland with heifers imported to Finland over the years. Cow families originating from Niemi herd are f.ex. Orre, Tometta and Visa.

ns. herraskartanorotua. Ensimmäisten ayrshire-eläinten tuonti tapahtui vuonna 1897, sonni ja kaksi hiehoa.

Samanaikaisesti ryhdyttiin maitomääriä punnitsemaan. Rasvapitoisuuksia ei silloin vielä voitu määrittää. Niemen kartano liittyi karjantarkkailuyhdistys Unioniin vuonna 1911. Vuonna 1958 Niemen karja liittyi keinosiemennykseen, sitä ennen ”lainattiin” keinosiemennysyhdistyksiltä odotusajan sonneja. Mm. Nimrod AAA 2311 oli Niemessä lainassa. Niemen karja herätti huomiota karjaväen keskuudessa runsailla tuotoksilla, sillä jo vuonna 1922 lehmä N:o 500 lypsi 9947-3663,7. Karjassa tehtiin myös karsintaa, ja tilalle hankittiin huutokaupoista arvokkaita vanhempia jalostuseläimiä, jotka uusissa olosuhteissa ja hyvässä hoidossa jatkoivat tuotoksiaan. Sellaiset lehmät

N.Uhmatar 50 – AAA i. M. Inssi N.Anetta 50 –AAA i. M.Inssi N.Jutta 50-AAA i. N.Olpi N.Veto 50-AAA i. Liberace Manta 50-AAA i.K.Airo

N.Putta AAA i. N.Utu myyty Ruotsiin

N.Minetta i. I.Alleri N.Omeletti AAA i. J.Erit N.Tometta i.N.Utu myyty Ruotsiin

1/2007

Ayrshire-lehti

Kuuluisin karja hajosi kuin Hannebergin Ulla-Regina 100-48516 AAA, Nora 100-55267 AAA ja Kaunotar 100-68627 AAA yltivät Niemessä sadantuhannen maitokilon saavutukseen. Harry Engbergin omistama Påkaksen karja myytiin 1972 huutokaupalla ja osa eläimistä siirtyi Niemeen, mm Påkas Petunia, joka oli Niemen Utun emä. Mäkimattilan Inssi AAA 26350 oli sonni, jonka vaikutus Niemen karjassa oli vaikuttava. Yksi Niemen satatonnareista, N.Mami 100282339 AAA, oli myös Inssin tyttäriä. Se aloitti tuotossarjansa 1966/67: 7716-125-391-5,1.

Karjan myynti Ruotsalaiset tulivat ostamaan molemmista huutokaupoista eläimiä, koska länsinaapuriin oli mennyt yksittäin jo aikaisemmin muutamia eläimiä. Leif Larsson Ruotsista osti lehmät N. Pirpana (N.Esso) ja N. Putta (N.Utu). Leif oli jo aikaisemmin ostanut N. Orren ja N. Tomettan. N.Orresta tuli kuuluisa. Sen lisäksi, että se lypsi huimia tuotoksia vuodesta toiseen, se pärjäsi näyttelyissä upealla utareella ja rungolla voittaen useita näyttelyiden champion – titteleitä. Orren isä oli N. Utu ja emä 50-tonnariksi lypsänyt N. Kurri (P.Ratsu). Myös N. Tometta (N. Utu)ja sen jälkeläiset osoittautuivat erinomaisiksi lehmiksi. Urban Svensson osti N. Visan (L. Miklaus).

Seuraavana vuonna hiehohuutokaupasta matkasi länsinaapuriin N. Vimma (T. Minos) Mats Erikssonille, N. Virre (i. N. Utu, N. Orren täyssisko) Thomas Karlssonille, N. Voffla (A. Mehtari) ja N. Ysteri (A. Mehtari) Halle Hallstenssonille. Nyt 2000-luvulla suomalaiset ovat vastaavasti käyneet hakemassa Ruotsista samoja sukulinjoja takaisin. Silloin kun Orret, Pirpanat ja Tomettat esiintyvät nimissä, tiedämme että suvut ovat käyneet lännessä ”jalostumassa”. Suomessa Niemen eläimiä myytiin ympäri maata. Ehkä kuuluisimmaksi on noussut N. Tifa (T. Lunna), lehmä, joka oli kerran poikinut ja vaikutti erittäin lupaavalta. Huutokaupassa oli Suomi – Ruotsi- maaottelu tunnelmaa, suomalaiset voittivat tuon ottelun, Tifa jäi Suomeen, Virroille Lammin tilalle, Kerttu ja Markku Morrin hoitoon. Tifa lypsi itsensä satatonnariksi, sen tytär Afa (N. Ludvig) myytiin ydinkarjaan ja Afasta on Asmo Mafio Et (V. Aika). Mafion tytär Asmo Okra Et (Stensjö) on hyväksytty donoriksi, samoin Mafion sisaren tyttärentytär Asmo Sonja Et (H. Kuopus) on myös donori. A. Mafio Et ja A. Sonja Et ovat voittaneet aikoinaan Ydinkarjan ensikkokilpailun. Huutokaupassa myytiin myös Niemen Vernerin emä, N. Rista (R. Jokeri), joka kuitenkin meni tarkkailun ulkopuolelle, joten Ristasta

N.Unita 50-tonnarina (T.Lunna), myytiin kerran poikineena Sari ja Risto Alhaiselle Kalvolaan. Kuva: Lea Järvinen.

Manta, joka on 5. polven 50-tonnari ja polveutuu 10. polvessa lehmästä South Craig Kitty 50-4844 AAA, synt. 20.4.1922 Skotlannissa. Manta lypsää Lammilla Helena ja Kauko Laakson karjassa. Kuva: Lea Järvinen.

N.Remi 3 kertaa poikineena, isä K.Iivari, ostaja Tenho Lempinen Koskenkylästä. Remin emä oli N.Nami (I.Alleri), emänemä N.Hami 50-tonnari (L.Okka), emänemänemä N.Mami 100-tonnari (M.Inssi) ja emänemänemänemä Nopsa 50-tonnari. Kuva: Lea Järvinen.

Ayrshire-lehti

1/2007

Kuuluisin karja hajosi ei tietoja löydy. Mutta Rista oli juuri poikinut ja tehnyt sonnivasikan, joka oli Vernerin täysiveli. Pikkusonnia ei koskaan voitu tarjota keinosiemennykselle, koska sillä hetkellä emän rasva% ratkaisi mitä sonnia voi tarjota ja mitä ei. Tämä oli valtiovallan määräys. Myös useammalle tilalle Hämeeseen tuli Niemen lehmiä tai hiehoja. Niiden jälkeläisiä löytyy useammassa polvessa tiloilta. Lammilta Yli-Myllysen tilalta, omistajat Helena ja Kauko Laakso, löytyy N. Vedon (50-tonnari, isä Liberace) tytär Manta (K. Airo), 50-tonnari sekin ja nyt kuusi kertaa poikinut ja jälleen tiine. Laaksot ostivat Vedon hiehohuutokaupasta, koska edellisenä syksynä he

olivat saaneet mieluisan eläimen, N. Tusinan (N. Esso). Samoin monet muutkin ostivat eläimiä molempina syksyinä. Myös Sari Alhainen osti eläimiä molemmista huutokaupoista ja N. Sutun emälinja löytyy tarkasti Alhaisten kotisivuilta. Lammin 4H – kerhovasikkaketju on Niemestä ostetun eläimen N. Valettan (L. Miklaus) jälkeläisiä, nuorimmainen vasikka on Torttilan Lotan, Ilarin ja Tuomaksen hoidossa. Samassa navetassa on N. Vipen (A. Mehtari) tyttärentyttärentytär Rippe (S.Jehta). Tässä oli pieni raotus merkittävän karjan historiaan, koosteen teki Lea Järvinen.

N.Veto syksyllä 1991 hieholaitumella, ostaja Kauko Laakso Lammilta. Kuva: Lea Järvinen

N.Jutta 11 kertaa poikineena syksyllä 1990, ostaja Pentti Liehu Urjalasta. Kuva: Lea Järvinen.

N.Virre, joka myytiin Ruotsiin, N.Orren täyssisko. Kuva: Lea Järvinen.

1/2007

Ayrshire-lehti

NÄKEMYKSIÄ AYRSHIREJALOSTUKSESTA Eläinlääkäri Juha Rätön esitys Ayrshirekasvattajien syyskokouksessa

KESTÄVYYDEN PÄÄTEKIJÄT Lehmien kestävyys on merkittävä tekijä karjanhoidon kannattavuudessa. Tuotannollisesti lypsylehmän parhaat vuodet ajoittuvat kolmannen ja kahdeksannen poikimisen välille. Kun keskipoikimakerta on nykyään alle 2,5, moni lehmä ei ikinä selviä parhaisiin vuosiinsa asti. Satatonnareita tuntuu kertyvän vuosi vuodelta enemmän, mutta suuri massa on entistä lyhytikäisempää. Mitä kestävyyteen tarvitaan? Tuotosta, hedelmällisyyttä, utareterveyttä ja rakennetta eli suurelta osin täysin samoja asioita, joita painotetaan virallisen jalostuksen kokonaisjalostusarvossa. Oleellista kuitenkin on, että kaikki nämä ominaisuudet pitää olla samassa eläimessä, jos aiotaan saada kestävä lehmä. Jos mikä tahansa näistä pettää, lehmän lähtölaskenta karjasta alkaa, vaikka muut osat vielä olisivatkin kunnossa. Lypsylehmän on tarkoitus lypsää. Huonotuottoisesta lehmästä ei kestävää tule. Tuotoksen ja tuotoskapasiteetin arviointi ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Usein on nähty, että tuotosperimältään hyvinkin erilaiset lehmät tuottavat yhtä paljon tai jopa niin, että se huonompi lypsää enemmän. Oleellista on, onko

lehmä karjassaan hyvä tuottaja. Tuotosindeksit voivat jäädä huonoiksi, jos lehmä on ns. varovainen aloittaja eli ensimmäinen tuotosvuosi on vaatimaton. Monta kertaa näistä varovaisista aloittajista, jotka eivät heti ensimmäisenä vuonna revi itseään rikki hurjilla maitomäärillä, kehittyy kelpo lypsäjiä, jos vain elinpäiviä riittää. Hyvin usein niille vähälukuisille, vähän vanhemmille lehmille, joilla on ensimmäistä tuotosvuotta lukuun ottamatta hyvät tulokset, käy niin, että jalostusar vo on rankasti miinuksella, vaikka todellisuudessa ne ovat karjansa parhaita lehmiä. Tuotoskapasiteettia on suomalaisissa lehmissä hyvin. Jos ruokinta on kunnossa, lähes minkä tahansa lehmän saa lypsämään kohtuullisia määriä. Kovin paljon jalostuspanoksia ei tuotokseen kannata uhrata. Hyvin riittää, jos nykyinen tilanne saadaan pidettyä yllä ja valvottua, ettei valkuaispitoisuuden perimä lähde suuremmin heikkenemään. Kestävyyteen tarvitaan hedelmällisyyttä. Jos lehmä ei tule tiineeksi, lähtö on lähellä. Hedelmällisyyden jalostaminen on vaikeaa. Yksittäisen lehmän hedelmällisyyden perinnöllisyydestä on mahdotonta sa-

Veterinarian Juha Rättö gave a presentation at Ayrshire society autumn meeting. He expressed his concern about the current ayrshire breeding policy and the poor longevity of cows in Finland. Data collected from A.I. bull information shows clearly, that longevity has not been taken into adequate consideration while selecting bull dams and sires of sons. noa mitään. Niinpä tässä on keskityttävä siihen, että valiosonnikäyttöön ei oteta yksilöitä, joiden hedelmällisyysindeksit ovat huonoja. Lisäksi sonninemiltä pitää vaatia vähintään normaalia hedelmällisyyttä eli kohtuullisia poikimavälejä ja tavallisia poikimisia. Eniten ja yleisimmin kestävyyttä nakertaa utareterveyden pettäminen. Suomessa meijerimaidon laatuvaatimukset ovat todella kovat. Joskus alkaa epäillä, ovatko ne jo liian kovat. Onko aivan varmasti niin, että vähän nykyistä enemmän soluja sisältävästä maidosta ei saa kunnollisia meijerituotteita? Kovin moni lehmä menettää henkensä vain sen takia, että soluja on liikaa lehmän olematta mitenkään sairas. Myös utareterveyden jalostaminen on hankalaa. Tässäkin on panostettava siihen, että va-

liosonnit ja sonninemät ovat hyviä. Lisäksi on otettava huomioon lypsettävyysominaisuudet ja vältettävä ääripäitä. Vuototaipumus (mikä ei mielestäni ole erinomaista lypsettävyyttä) lisää utareterveysriskejä. Tiukat lehmät tukkivat lypsyasemat ja robotit ja voivat tulla karsituksi pelkästään sen takia. Hyvin tärkeä tekijä kestävyydessä on rakenne: utare, jalat ja runko. Utareista ja jaloista kaikki ovat varmaan samaa mieltä, rungon kanssa voi olla jo enemmän hajontaa. Utarerakenteessa on paljon kehittämistä. Aivan liian usein näkee sekä ensikkoja että kaksi ja kolme kertaa poikineita lehmiä, joiden utarerakenne on niin täydellisesti pettänyt, että niiden lypsäminen ja karjassa pitäminen on täysin mahdotonta. Utarerakenteen jalostaminen pitäisi olla helppoa. Periytymisasteet ovat melko

Ayrshire-lehti

korkeita ja meillä on moninaiset indeksit utareen eri osa-alueista käytettävissä. Mikä sitten on ongelma? Rakenneindeksit ovat pääasiassa peräisin ensikoiden rakennearvosteluista. Valitettavasti ensikon rakenne ei kerro totuutta utarerakenteen kestävyydestä. Usein on nähty, että lehmä on ensikkona virheetön, mutta kolme kertaa poikineena täysin räjähtänyt. Sonninemiltä ja sonninisiltä pitää vaatia täysin virheetöntä utarerakennetta, että meillä olisi edes jonkinlaisia mahdollisuuksia päästä utarerakenteessa eteenpäin. Eikä käyttölistoilla muutenkaan tarvita utarerakenteeltaan alle satasen sonneja. Joku saattaa ajatella, että satasen sonni on ihan hyvä. Sehän on keskimääräinen. Sitähän se juuri on. Keskimääräinen eli mitään edistystä ei tapahdu. On muistettava, millainen on keskimääräinen suomalaisen ayrshirelehmän utare. Se on kolmannelta poikimiselta käyttökelvoton. Onko mahdollista, että korkeatuottoisella lehmällä on hyvä utarerakenne? Toki se on mahdollista, koska sellaisiakin on nähty. Rajansa kuitenkin kaikella. Jos lehmä lypsää 70-80 kiloa päivässä ja se lypsetään kahdesti päivässä, on ihme, jos utarerakenne pysyy virheettömänä. Kokemuksieni perusteella näyttää siltä, että jos ensikot heruvat yli 40 kiloa päivässä ja lehmät

1/2007

yli 50 kiloa, on lypsettävä kolme kertaa päivässä, että saa sekä utarerakenteen että utareterveyden pysymään hyvänä. Hyviä jalkoja tarvitaan kaikissa navettatyypeissä, mutta pihatossa uhkaa nälkäkuolema, jos jalat eivät kanna ruokintapöydän ääreen asti. Jalkoja on vaikeampi jalostaa kuin utareita. Onhan meillä toki indeksit, mutta jaloissa periytymisasteet ovat alempia kuin utareissa. Jaloissakin pitää välttää ääripäitä. Olen kovasti ihmetellyt, että Suomessa neuvonta kovasti varoittelee liian suorista jaloista, vaikka ayrshirella selvästi suurempi ongelma tällä hetkellä on liian kiverät ja pihtiset takajalat. Tässäkin suuri merkitys on sonninemillä, sonninisillä ja muilla käyttölistoille valittavilla sonneilla. Lehmän runko oli pitkään itselleni epämääräinen osa eläimen rakennetta. Yleensä ajattelin, että kunhan vain on korkeutta, muuta ei tarvita. Kunnes ymmärsin, kuinka tärkeä osa utarerakenteen kestävyyttä runko ja tyyppi ovat. Jos lehmä on matala, paksu ja rungon syvyydeltään huono, utareen etukiinnitykselle ei ole paikkaa ja takakiinnitys ei mahdu tuhtien reisien väliin. Silloin ainoa suunta, mihin utare mahtuu, on alaspäin ja jos korkeutta ei kovin paljon ole, lattia tulee äkkiä liian lähelle. En tarkoita, että lehmien pitäisi olla kuolemanlaihoja kuikeloita,

jotka tuuli vie mennessään, vaan kohtuullisen korkeita ja hoikkia, avararunkoisia ja litteäluisia. Lypsylehmän pitäisi käyttää kuluttamansa rehu maidontuotantoon eikä läskinmuodostukseen.

NYKYINEN TILANNE SUOMESSA Kestävyysasioista on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu paljon. On nähty ja kuultu monenlaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, joiden sävy on sellainen, että asia on meillä kunnossa ja lehmien kestävyys paranemassa. Tutkin tätä kirjoitusta varten kuluneen vuoden aikana (lokakuu 2005- lokakuu 2006) käyttöön otettuja uusia nuorsonneja. Miten kestävyys ja kestävyyden vaaliminen näkyvät nuorsonnivalinnoissa? Aineistoon kuului 104 sonnia, joista viisi oli kanadalaista alkuperää, joten 99 oli suomalaisten lehmien jälkeläisiä. 104 sonnia kokonaisen vuoden aikana oli mielestäni yllättävän vähän. Taulukossa 1 on tarkasteltu nuorsonnien emien ikää (poikimakertaa) sonnivasikan syntymähetkellä. Taulukon 1 tulos on kestävyyden kannalta hämmenpoikimakerta 1 2 3 4 5 6 7

lukumäärä 13 33 23 21 6 2 1

poikimakerta 1 2 3 4 5 6

lukumäärä 35 28 20 11 4 1

osuus 34% 27% 19% 11% 4% 1%

tuonti

Taulukko 1. Nuorsonnien emien ikäjakautuma.

tävä. Suurin osa (yli 60 %) uusista sonneista on 1-2 kertaa poikineiden lehmien jälkeläisiä. Mielestäni 1-2 kertaa poikineen lehmän kestävyydestä ei voi vielä sanoa mitään. Lehmän voi sanoa olevan kestävä vasta sitten, kun se todella itse on kestävyytensä osoittanut. Muu on arvausta, jonka on niin monen lehmän kohdalla nähty menevän pieleen. Taulukkoon 2 valitsin eri utareominaisuuksista utareen muodon, koska se on käytännön lypsytyön kannalta merkittävin utareominaisuus. Taulukossa on eri-ikäisten sonninemien utareen muodon keskiarvot. Kyseessä ovat samat lehmät kuin edellisessä taulukossa, mutta poikimakertojen lukumäärät ovat erilaiset, koska osalle lehmistä oli ehtinyt tulla uusi rakennearvostelu muodon ka 5,31 3,21 2,52 1,86 1,67 1,50 1,00

Taulukko 2. Nuorsonnien emien utareen muoto.

vaihtelu 4-7 2-5 1-4 1-3 1-2 1-2 1

1/2007

Ayrshire-lehti

NÄKEMYKSIÄ AYRSHIREJALOSTUKSESTA seuraavan poikimisen jälkeen. Taulukosta 2 minulle tulee epätoivoinen tunne. Tässäkö ihan tosiaan ovat Suomen parhaat lehmät, niin kuin sonninemien mielestäni ainakin pitäisi olla. Eikö meiltä tämän parempia utarerakenteita löydy? On hälyttävää, jos kaksi kertaa poikineiden sonninemien utareen pohja on keskimäärin kinnerkulman tasalla ja sitä vanhempien lehmien jo kinnerkulman alapuolella. Miten on isien laita, jos emät olivat huolestuttavia? Taulukossa 3 on nuorsonnien isät ja poikien lukumäärät. Taulukosta 3 löytyy kestävyyden kannalta sekä hyvää että huonoa. Sekä Miqurilla että Larsgårdilla on paljon poikia. Niillä molemmilla on hyvä utareindeksi, mutta molemmista kuuluu sellaista valitusta, että tyttäret ovat matalia. Sen sijaan Muksun ja Nocturnon suurta poikamäärää ei voi kuin valittaa. Kumpikin on utareominaisuuksiltaan niin vaatimaton, että ei mitenkään toivoisi sellaisten geenien leviävän laajasti populaatiossa.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ? Kestävyyden eteen on vielä paljon työtä tehtävänä. Tärkeä osa kestävyyttä on sonninemien valinta. Sonninemiksi pitäisi valita vain sellaisia lehmiä, jotka ovat itse ihan oikeasti kestäviä.

Sonninemien pitäisi olla pääasiassa vähintään kolme kertaa poikineita lehmiä, joilla on hyvä tuotos, hedelmällisyys, utareterveys ja rakenne. Utarerakenteen pitää olla virheetön. Tiedän, että tuotosindekseistä ja kokonaisjalostusarvosta joutuu antamaan periksi, jotta tällaiset lehmät löytyvät, mutta meillä on siihen varaa. Viisi vuotta 9000 kilon vuosituotoksilla on parempi vaihtoehto kuin 2 vuotta 11000 kilon vuotuisilla tuotoksilla. Myös sonninisiltä pitää vaatia samaa virheettömyyttä kuin sonninemiltä. Sekä kokonaisuus että yksityiskohdat ovat tärkeitä. Pelkkään kokonaisjalostusarvoon luottaminen voi johtaa harhateille, koska korkeakin jalostusarvo voi piilottaa sisäänsä ei-toivottuja ominaisuuksia. Hyvä esimerkki tästä on Ruokoniemen kantakirjanumero 40893 40868 41259 43131 43300 43522 43518 41239 41531 41282 41333 43301 41895 41928 40639 40751

Orava, jonka utareen kokonaisindeksi on hyvä, mutta silti osaindekseistä löytyy heikohko keskiside, kaukana toisistaan olevat takavetimet ja voimakas eturaskaus. Tällaisia ominaisuuksia ei toivoisi sonninisällä näkevänsä. Tässä yhteydessä vetoan keinosiemennysosuuskuntiin. Jättäkää pois käyttölistoilta sonnit, joilla on kestävyyden kannalta huonoja ominaisuuksia. Jos sonni on käyttölistalla, sitä tulee varmasti myös jalostussuunnitelmiin (etenkin tietokoneen tekemiin uusintasuunnitelmiin) ja huonot ominaisuudet leviävät laajalle. Esimerkiksi Ranta-ahon Passelia (utareindeksi 89) on jalostussuunnitelmissa aivan valtavasti. Käyttölistojen teko on varmasti vaikeaa. Ominaisuuksia ja indeksejä on niin paljon, että on mahdotonta löytää täydellistä sonnia.

sonninisä Tyrisevän Miqur Vanhatalon Muksu Suontaan Nocturno Lars Larsgård Sperringe Conn Lindero Asmo Natura Purolan Orkko Asmo Nyyrikki Asmo Ohitus Orraryd B Jurist Jerry Koiraharjun Lenkki Lusi-Kottilan Luiro

Taulukko 3. Nuorsonnien isät.

lukumäärä 25 17 13 12 5 5 5 4 3 2 2 1 1 1 1 1

Mutta toivon, että pyrittäisiin löytämään sonneja, joissa on mahdollisimman vähän katastrofi-indeksejä. Ei ole järkevää, jos jossakin ominaisuudessa mennään eteenpäin, mutta samalla useassa ominaisuudessa taaksepäin. Kävin läpi kaikki Suomen sonnit kantakirjanumerosta 40000 alkaen ja yritin löytää sonneja, jotka olisivat rakenteellisesti virheettömiä. Tehtävä oli vaikea. Taulukossa 4 ovat työn tulokset. Indeksit ovat peräisin marraskuun 2006 indeksilaskennasta. Taulukkoon 4 pääsyn kriteerinä oli ennen kaikkea virheetön utarerakenne. Raja oli vähintään 95 kaikissa utareen osaindekseissä, paitsi etuvedinten pituus ja paksuus sai olla alempi. Muissa rakenneominaisuuksissa raja oli 90. Kinner ja lantion kulma ei saanut olla yli 110. Vain muutama huippusonneistamme pääsi taulukkoon 4 eli Purolan Orkko, Satulin Originaali ja Pulkkalan Priha ET. Originaali ja Priha täyttivät runkokriteerit nipin napin, joten oikeastaan ainoa rakenteellisesti virheetön huippusonni on Purolan Orkko. Suomesta on vaikea löytää sonnia, jossa on kaikki rakenneominaisuudet samassa paketissa. Sen takia ymmärrän oikein hyvin, että monet ovat lähteneet hakemaan parempaa rakennetta ulkomailta, etenkin Kanadasta. Toisaalta se suututtaa ja jopa hävettää minua. Täytyykö maailman suurim-

Ayrshire-lehti

1/2007

sonni

tuotos hed

utt

runko

jalat

utr

muuta

40313 Saukkoniemen Keko

-16

105

104

107

UM-% 41, lypsettävyys 87, luonne 82

40437 Hannulan Karolus

-8

110

109

107

valk-% 85, lypsettävyys 89

40631 Levälän Leukku

102

105

111

vasikkakuolleisuus ei 87, lypsettävyys 86, etuved. pit. 84

40821 Pihlajan Matsi

104

113

vuoto 81

41197 Koskimäen Nokkela

-17

102

100

109

vasikkakuolleisuus isänä 89, poikimavaikeudet isänä 89

41202 Asmo Nortti

104

103

101

105

41239 Asmo Natura

111

104

etuvedinten pituus 86

41531 Purolan Orkko

109

102

105

104

117

vasikkakuolleisuus 86, luonne 87, etuvedinten pituus 88

41535 Månsagård Åckerman

106

112

103

107

valk-% 85, UM-% 89

41581 Satulin Originaali

120

103

106

vuoto 86

41631 Pekkalan Oturi

114

103

102

pitkämait. 88, vasikkakuolleisuus ei 86, poik.vaik. ei 72

41650 Suontaan Osaava ET 41711 Kallioniemen Pantteri ET

-9 -23

89 78

92 95

102 94

112 104

96 110

113 108

valk-% 83, vasikkakuolleisuus isänä 84 valk-% 87, poikimavaikeudet emänisänä 54

41757 Pulkkalan Punta ET

106

109

106

104

41785 Pulkkalan Priha ET

110

116

108

115

JA = jalostusarvo hed = hedelmällisyys

poikimavaikeudet emänisänä 86

utt = utareterveys utr = utarerakenne

Taulukko 4.

man ayrshiremaan turvautua tässä tapauksessa pienen Kanadan tarjontaan? Siinä piilee myös sellainen vaara, että koska Kanadan ayrshirepopulaatio on niin pieni, se on äkkiä koluttu loppuun. Mitä sitten tehdään? Meidän on vain laitettava Suomen ayrshiren rakenne kuntoon. Kyllä me siihen pystymme, jos haluamme. Kuten jo aiemmin totesin, rakenneindeksit ovat suurelta osin peräisin ensikoiden rakennearvosteluista. Arvosteltavat eläimet ovat pitkälle valikoituja. Ne ovat joko jalostusjärjestön tai karjanomistajan mielestä mielenkiintoisia eläimiä.

Kestävyyden jalostamisessa tällaiset indeksit ovat epäluotettavia. Nykysysteemeillä ja indeksien perusteella voi melko hyvin ennustaa, minkälaisen ensikon saa. Jatko onkin sitten epävarmaa. Rakenneindeksien luotettavuuden parantamiseksi rakennearvostelusysteemiä pitäisi muuttaa rankasti. Olisi hyvä, jos Suomessa olisi vain muutama rakennearvostelija, jotka eivät tee muuta kuin arvostelevat eläimiä. Tilakäynnillä arvostellaan kaikki eläimet. Näin saamme tietoa myös huonoista eläimistä, jotka nykyään jäävät helposti arvostelematta. Arvostelujen hajonta pienenee, kun tekijöitä on vähän. Lisäksi

pikku hiljaa saadaan tietoja emä-tytär –pareista ja voidaan paremmin verrata emää ja tytärtä toisiinsa samanikäisinä. Jos ero on suuri jompaankumpaan suuntaan samassa karjassa ja samoissa olosuhteissa, syyllinen löytyy todennäköisesti tyttären isästä. Indeksilaskennassa tarvitaan vähemmän korjauksia ja siten indeksien luotettavuus myös kestävyyden jalostamisessa paranee. Rakennearvostelijat aiheuttavat toki kustannuksia, mutta kalliiksi tulevat myös ennen aikojaan rakenteen pettämisen takia poistetut lehmätkin. Karjanomistajan ei pitäisi joutua suoraan maksamaan arvosteluista, vaan rakennearvosteli-

jat pitäisi rahoittaa yhteisesti, koska kaikki karjanomistajat hyötyvät heidän toimistaan. Jos esimerkiksi siemennysmaksuja korotettaisiin eurolla rakennearvostelujen takia, saadaan kokoon niin paljon rahaa, että arvosteluja saadaan tehtyä valtavia määriä. Jalostus on vaikeaa, koska lehmä on niin monimutkainen eläin. Sinnikkäällä työllä siitä voidaan kuitenkin saada sellainen kuin Hannu Mäkelän lastenkirjassa Hevonen joka hukkasi silmälasinsa: ” Kun lehmä on kaunis, se on kauneinta mitä maailmasta löytyy.” Eläinlääkäri Juha Rättö

1/2007

Ayrshire-lehti

NELJÄ SUKUPOLVEA LYPSÄMÄSSÄ YHTÄ AIKAA!

Lehmustossa arvokkaimpia ovat vanhat lehmät Kolme peräkkäistä sukupolvea olevaa lehmää ei ole jokapäiväinen näky navetassa. Lehmuston tilalla lehmien kestävyyteen on panostettu ja siten kolmen peräkkäisen polven edustajia on useita ja tällä hetkellä löytyy jopa neljä polvea lypsämässä yhtä aikaa. Tämä kertoo vankasta osaamisesta ja haluttuihin tavoitteisiin pääsemisestä. Kestävä lehmä on kummajainen monessa nykyisessä navetassa, kun lehmät poikivat keskimäärin vain vähän yli kaksi kertaa. Vanhalla lehmällä ei kuitenkaan ole eläkeikärajaa, vaikkakin eläkkeellä olevia lehmiä kyllä löytyy. Hiehon kasvattaminen on nykyään sen verran kallista ja lihan hinta alhainen, ettei kertakäyttölehmien pito kannata. Sitä vastoin useamman kerran poikinut lehmä on tuotokseltaan ensikkoa parempi ja talon tavoille oppinut, mikä tekee siitä helppohoitoisen ja taloudellisen pitää. Kestävät lehmät ovatkin lehmiä, joita harvoin poistetaan, ne vain poistuvat aikanaan.

Lehmusto farm, owned by Riikka Peltola, has many old cow families. In the herd they have exceptionally many old long lasting cows and at the moment four generations of the same cow family is milking at Lehmusto farm.

toinen karjankasvattaja, aivan kuten Niskavuoren naiset konsanaan. Perheeseen kuuluu lisäksi puoliso Mika Peltonen, agrologi hänkin ja 3-vuotias poika Santeri, varsinainen traktorimies. Riikka on pitänyt Lehmuston tilaa vuodesta 2002 lähtien ja toissa vuonna myös Mika ryhtyi päätoimiseksi mai-

dontuottajaksi jäätyään pois palkkatyöstään. “Traktorin ja kylvökoneen vaihto siihen tarvittiin.” naurahtaa Riikka, joka on iloinen siitä, että myös Mika on kiinnostunut lehmistä ja niiden jalostuksesta. Kiinnostuksen lehmiin jakavat myös Viikissä opiskeleva Riikan sisko Marjaana ja heinäkuussa armeijan

Naisenergiaa Mäntsälän Jokelan seudulla Lehmuston tilaa pitävä agrologi Riikka Peltola on vahva, tarmokas ja määrätie-

Riikka, Santeri ja Rokokoo. Kuva: Antti Peltola.

harmaisiin astuva veli Antti, jotka tarvittaessa lomittavat navetassa ja auttavat tilan töissä. - Ensi kesänä aloitamme hiehopihaton rakentamisen, toteaa Riikka määrätietoisesti, eikä ole vaikea uskoa, että se myös valmistuu. Lehmuston tilan karja asustaa 55 lehmän navetassa. Pitkälle koneellistettu parsinavetta on ollut meille hyvä ratkaisu. Hoito on yksilöllistä ja ihmiset sekä eläimet viihtyvät hyvin, kertoo Riikka. Karjan keskituotos 305 pv on 10 500 kg. Vuonna 2006 parhaat tuotokset olivat Pinnalla (J.Nakke) 15 295 kg , Roihulla (L.Jiffe) 14 493 kg ja Laudaturilla (T.Ylkä) 13 414 kg. Elossa olevien tuotos oli keskimäärin 27 600 kg, poistettujen elinikäistuotos keskimäärin 31 000 kg ja keskipoikimakerta kolmessa. Kestäviä lehmiä on tilalla ollut huikea määrä: 50-tonnareita on tähän mennessä ollut yli 30 ja lisäksi yksi 100-tonnari Eeva (A.Parkki). Tällä hetkellä navetassa asustaa 9 yli 50 000 kg lypsänyttä lehmää ja yli puolella karjasta on kolmas tai useampi tuotosvuosi menossa. Jatkuu

Ayrshire-lehti

1/2007

NELJÄ SUKUPOLVEA LYPSÄMÄSSÄ YHTÄ AIKAA!

Neljä polvea yhtä aikaa lypsyssä: Vas. 50-tonnari Jakkara s.-95 (K. Rokki), Mööpeli s.-98 (V. Aika), Rokokoo s.-02 (Krejstad), Taide s.-04 (K. Jerry). Kuvat: Riikka Peltola.

Jalostuksen periaatteet Riikka on tehnyt sen, mistä monet vasta haaveilevat: hän on lähtenyt omille teilleen karjan jalostuksessa, tai oikeastaan jo hänen vanhempansa. Koska lapsia ja lehmiä oli paljon, eivät vanhempani joutaneet lehmien kanssa ylimääräistä pelaamaan. Lehmien oli oltava helppohoitoisia ja käytännössä toimivia ja siksi remppatissit siemennettiin lihasonnilla eivätkä ne siten lypsyuransa päätyttyä jääneet kummittelemaan seuraavissa sukupolvissa. Lehmuston tilalla lehmien jalostus on jo pitkään perustunut emävalintaan. Tämä linja jatkuu ja korostuu edelleen. Se millä sonnilla yksittäinen eläin siemennetään, riippuu eläimen itsensä lisäksi paljon myös siitä, millaisia ovat eläimen emä, sisarukset ja tyttäret. Lupaavan sukutaustan omaava siemennetään helpommin maitorotuisella sonnilla, kuin taustaltaan heikompi eläin. Tavoitteena on myös, että jokainen

sukupolvi on edeltäjäänsä parempi ja siksi emiään heikoimmilta vaikuttavat tyttäret siemennetään lihasonnilla. Jokaiselle lehmälle annetaan kuitenkin mahdollisuus: mitä useammin lehmä poikii ja pysyy hyvin ns. kasassa on helppohoitoinen ja toimiva, sitä todennäköisemmin se siemennetään maitorotuisella sonnilla. Jalostus on erittäin varmalla pohjalla, eikä niitä “pommeja” pääse tulemaan. Lehmien karsinta perustuu siihen, että lihasonnisiemennyksiä tekemällä huonommilta lehmiltä ei jätetä karjaan tyttäriä ja itse eläin poistetaan vasta sitten, kun se ei ole enää helposti lypsettävissä. Määrätietoisuus, hyvä ammattitaito ja kokemus jalostustoiminnasta ovat tuoneet tilalle hyvärakenteisia, helppohoitoisia, toimivia ja myös korkeatuottoisia lehmiä, jotka pysyvät karjassa pitkään ja tuottavat paljon.

Kantaemä Knockterra Bell Riikka on ala-asteikäisestä lähtien ollut kiinnos-

tunut lehmien suvuista ja tänä vuonna tekemänsä lisäselvityksen myötä yksi emälinja löytyy 1900-luvun alkupuolelle saakka. On harvinaista, että ayrshire -lehmän suvussa päästään näin pitkälle taaksepäin. Yli puolet Lehmuston tilan eläimistä polveutuu Knockterra Bell nimisestä lehmästä, joka on aikoinaan “suomennettu” Bellaksi. Bella (500 A) syntyi vuonna 1901 ja se tuotiin Suomeen Skotlannista, Ayrin maakunnasta. Arkistotiedoissa sen syntymäpaikaksi on merkitty Knockterran tila Cumnocissa, josta tuotiin muitakin eläimiä Suomeen. Suomessa se lypsi Granqvistien omistamassa Bertaksen karjassa Sipoossa. Lypsykausia sillä oli ainakin kymmenen. Kuusi sukupolvea Bellasta alaspäin löytyy vuonna 1956 Lehmuston tilalle naapurista Ruohomäen tilalta ostettu Lumikki (M.Monark). Tämän jälkeläisiä olivat Niina (J.Deccari) ja Luru (S.Este). Molempien suku on vahvasti Lehmuston karjassa lisääntynyt. Niinasta pol-

veutuu Sarpa (A.Hurmuri), jolla oli kaksi tytärtä Vilkku (P.Sherry) ja Ynnä (N.Siilo). Ynnällä oli tytär Kuopus (V.Verkko) ja sen tytär Ruttu (I-K.Aatos) onkin sitten tällä hetkellä navetassa olevan Jakkaran (K.Rokki) emä. Jakkara on syntynyt vuonna 1995, poikinut 7 kertaa ja paras tuotos 305 pv 12 217 kg. Sen tytär Mööpeli (V.Aika) syntynyt vuonna 1998 on poikinut 6 kertaa ja paras tuotos 12 271 kg .Mööpelin tytär Rokokoo (Krejstad) on syntynyt vuonna 2002 , poikinut 3 kertaa ja paras tuotos 10 803 kg. Sitten on vielä Taide (K.Jerry), joka on kerran poikinut komea ensikko. Tämä neljä sukupolvea pudottelee maitoa yhtä aikaa Lehmuston navetassa! Kiitokset ja kunnia Riikka Peltolalle suuresta sukuselvitystyöstä, joka tuotti todella mielenkiintoisen tuloksen! Merja Kallio

1/2007

Ayrshire-lehti

Lumikin sukulinja ja jälkeläiset Lehmuston tilalla Miss Bendie of Garlaff

isä (Hynn Again of Garlaff)

isä (Blood for Ever of Wynholm)

Spottie of Garlaff

Young Spottie of Knockterra

(Bella)

s.1901-1915

1912-1923

1923-1938

s.1931

s.1934

s.1944

1951-1962

(Firm Resolution of Knockterra)

(Fhor Robb)

(Lord Munter av Laxpojo)

(P.Butter)

(S.Juoma)

(Tellus)

(H. Vesa)

Julia

Chira

Kickan

Nina

Sorja

Soma

(Lumikki)

Bella (Knocterra Bell)

50-t

synt.-poist.

s.1956 s.1965 (M.Monark) (J.Deccari)

Lumikki

Niina

1969-1980

1972-1989

1978-1988

1981-1988

1987-1997

1991-1996

1996-2002

1998-2004

s.2002

(A.Hurmuri)

(P.Sherry)

(P.Silta)

(Y.Johtaja)

(S.Emir)

(E.Urkuri)

(I.Vanttera)

(P.Ynnä)

(H.Inet)

Sarpa

Vilkku

Juuliska

Muska

Toska

Alaska

Kiina

Malesia

50-t

Rio s.2003

50-t

1973-1984

1979-1988

1985-1997

s.1995

s.1998

s.2002

s.2004

(Jerry)

s.1963

(N.Siilo)

(T.Verkko)

(I-K Aatos)

(K.Rokki)

(V.Aika)

(Krejstad)

(Jerry)

Samaria

(S.Este)

Ynnä

Kuopus

Ruttu

Jakkara

Mööpeli

Rokokoo

Taide

Luru

50-t

s.1968-1978

Rasti

1993-2002

1998-2006

s.2003

s.2002

s.2004

s.2005

(A.Parkki)

(P.Ynnä)

(J.Pisnes)

(P.Onnikka)

(Lot)

(K.Lenkki)

Hattara

Mytty

Suttu

Rottinki

Töllö

Umbra

50-t

s.1970

1987-1993

1991-1999

1996-2005

s.2004

(A.Puuma)

(N.Rosso)

(K.Pantteri)

(K.Uhti)

(Jerry)

Testi

Tilkku

Anuliina

Karkki

Tikkari

50-t

1974-1982

1997-2005

s.2004

s.2007

(P.Uusikko)

(N.Verneri)

(A.Rapetsi)

(Mischief)

Apsi

Liina

Tyynyliina

Yöpaita

1980-1988

1984-1994

1992-2001

s.1997

1999-2005

s.2002

s.2004

s.2006

(P.Tutka)

(L.Jami)

(K.Pantteri)

(T.Ylkä)

(A.Einiö)

(L.Jiffe)

(Peterslund)

(Galant)

Tonni

Lumi

Pouta

Etelä

Laudatur Nolla

Reppu

50-t

2000-2005

s.2004

(H.Ilmiö)

(L-K Luiro)

Omega

L.Voima

Tria (Lot) s.2005

s.2001

s.2003

(J.Nakke)

(K.Kari)

Pinna

Ultra

Sata s.2004

s.2006

(Lot)

(P.Orkko)

Tiu

L.Voitto

1983-1992

s.2002

s.2005

(S.Emir)

(H.Kingi)

(Volage)

Otava

Ripsu

Uniikki

1986-1992

1991-2000

1994-2003

1997-2006

s.1999

s.2001

s.2006

(N.Esso)

(S.Lätsä)

(K.Rokki)

(K.Vihtori)

(K.Etroni)

(H.Julli)

(Conn)

Syksy

Aamu

Ilta

Louna

Nummi

Polku

50-t

s.2005

L.Vana s.2005

(A.Ohitus)

(Nelson)

Uurre

Ura

s.2001

s.2004

(R.Johde)

(T.Miqur)

Pilvi

Talvi

s.2004

s.2005 (Pardner)

1990-1998

s.1997

s.2004

s.2006

(Peterslund)

(S. Mahti)

(P.Ynnä)

(L-K Luiro)

(Conn)

Tuuli

Ulappa

Yö

Lanka

Touko

Vappu

s.2001

s.2004 (Larsgård)

50-t

s.2005

(K.Ivar)

(K.Neuman)

Paiste

Tähti,sonninemäehdokas

Ultrabra

s.2002

s.2007

(A.Olro)

(Calimero)

Rallalaa

L.Äppädäp

Taulukkoon on merkitty 50-tonnarit. Taulukossa tummennetulla merkityt ovat edelleen karjassa.

Ayrshire-lehti

1/2007

Ayrshire-väki kokoontui Veteliin

Vuoden 2006 Ayrshireaktiivin palkinnon saivat Karhilan Ayrshire Ristiinasta. Kuvassa Silja Sundell ja Pekka Suutari ottamassa palkintoa vastaan Mirjalta ja Olavilta. Kuva: Laura Laiholahti

Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n vuosikokous pidettiin 24.11.2006 Vetelissä, Keski-Pohjanmaalla. Kokous eteni joutuisasti, kokouksen puheenjohtajana toimi Minna Laakso ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Laura Laiholahti. Aivan kokouksen aluksi luovutettiin Vuoden 2006 Ayrshireaktiivin palkinto sekä kunniakirja Karhilan Ayrshirelle, jonka omistavat Silja Sundell ja Pekka Suutari. Tänä vuonna hallitus esitti kokoukselle jäsenmaksujen korottamista ensi vuoden alusta lukien. Sitä

perusteltiin kustannusten nousemisella. Kokous oli yksimielinen asian suhteen ja yhdistyksen jäsenmaksuja päätettiin korottaa, jotta tehokas toiminta voidaan jatkossakin varmistaa. Alle 18-vuotiaat voivat jatkossakin osallistua maksutta yhdistyksen toimintaan. Mainittakoon, että vuosi 2006 on ollut yhdistyksen historian toimintavilkkain vuosi. Erovuorossa hallituksesta olivat tänä vuonna Merja Kallio, Anu Ahlholm ja Seija Viitanen. Heidät valittiin yksimielisesti hallitukseen seuraavaksi kolmevuotiskau-

deksi. Mirja Koljonen jatkaa hallituksen puheenjohtajana myös vuonna 2007. Kokouksen kohdassa ”muut asiat” jalostusvaliokunnan puheenjohtaja Hannu Huitti toi terveiset jalostusvaliokunnasta. Silja ja Anu sekä Olavi toivat terveisiä ulkomailta. Hannu kävi läpi tulevaa kokonaisjalostusarvon muutosta, jota jalostusvaliokunta nyt pohtii. Aiheesta oli keskusteltu Faba Jalostuksen lokakuussa järjestämien jalostuspäivien yhteydessä Forssassa. Faba Jalostuksen tutkimusagronomi Jukka Pösö oli laskenut kaksi eri-

laista esimerkkiä, jossa painokertoimia oli muutettu enemmän rakennepainotteisiksi. Tulokset esitettiin pylväsdiagrammina, jossa vierekkäin olivat nykyinen sekä esimerkki -painotukset ominaisuuksittain sonneilla ja lehmillä erikseen. Esitys sai aikaan vilkasta keskustelua. Silja ja Anu olivat olleet marraskuun alussa Endless Performance – kongressissa Kanadassa. He pitivät mielenkiintoisen esitelmän kuvien avulla muun maailman ja Suomen rakennejalostuksen eroista. Kanadalaiset kuvat oli otettu 1900-luvun alus-

1/2007

Ayrshire-lehti

SYYSKOKOUS VETELISSÄ sa, suomalaiset kuvat olivat tältä vuodelta. Kanadassa on ymmärretty jo lähes 100 vuotta sitten, että pitämällä pääasiallisena jalostusvalintana korkeaa tuotosta ei saada aikaan kestäviä ja toimivia lehmiä. Lisäksi muissa maissa tiedetään suomalaista rivikarjanomistajaa paremmin, millainen suomalaisten lehmien todellinen rakenteellinen taso on. Olavi oli ollut lokakuussa Maailman Ayrshire Federaation kokouksessa Madisonissa. Hän kertoi kuulumisia Suomessa vuonna 2008 järjestettävän Maailmankongressin järjestelyistä, jotka ovat lopultakin päässeet täyteen vauhtiin. Mainittakoon nyt, että tähän asti Federaation presidenttinä toiminut Cecilia Rydbeck on jättänyt presidentin tehtävät ja tehtävät on siirretty eteläafrikkalaiselle Kevin Langille, joka toimi aiemmin Federaation varapresidenttinä. Lisäksi Olavi kertoi, että Mirja Koljonen oli valittu Maailman Ayrshire Federaation hallituksen jäseneksi. Kokouksen lomassa pidettiin toinen seminaariesityksistä, kun kokousaikataulu venyi ja paukkui. Eläinlääkäri Juha Rättö piti erittäin mielenkiintoisen esityksen eläinlääkärin näkemyksistä jalostukseen. Jonkun kysyessä Juhalta miltä suomalaiset lehmät hänen mielestään näyttävät, vastaus oli ”Ne ovat pieniä ja pyöreitä”. Tarja Karikoski piti kokouksen jälkeen oman seminaariesityksensä. Hän puhui

Kävimme tilavierailulla Åsbro Mjölk Öb:n tilalla, jossa tilaa hoitivat Mats ja Helena Broända ja Mikael Åsvik. Kuva: Laura Laiholahti

Venäjän kaupan mahdollisuuksista. Eläimiä viedään joka viikko autolasteittain Suomen läpi Venäjälle Ruotsista ja Hollannista asti. Myös kanadalainen siemen ja alkiot kiinnostavat enenevässä määrin venäläisiä karjatiloja. Kokouspäivää edeltävänä päivänä kävimme tilavierailulla Åsbro Mjölk Öb:n tilalla Kruunupyyssä. Tilan omistavat Mikael Åsvik sekä Helena & Mats Broända. Tilalla on vuonna 1999 valmistunut lämminpihatto, jossa lypsylehmiä oli noin 80 ja nuorkarjaa saman verran. Tilalle on rakenteilla uusi lämmin lypsyasemapihatto 140 lehmälle. Erittäin mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka isäntä sanoikin, etteivät he ole panostaneet paljoa jalostukseen. Eläimet olivat puhtaita ja varmasti ihan toimivia käyttölehmiä. Tuotos oli hyvä, noin 9500 kg lehmää kohti vuodessa.

Karja oli pääasiassa ayshire-rotua, joukossa joitakin mustia, mutta isännän mukaan heidän holsteininsa eivät ole puhtaita vaan ayrshirestä risteytettyjä. Kokouspäivän päätteeksi tutustuimme Kai ja Kimmo Kuorikosken omistamaan Kuorikosken Ayrshire-karjaan. Tilalla on seitsemisenkymmentä lehmää ja vuonna 2000 valmistunut lämmin pihatto. Lypsyn hoitaa VMSrobotti. Kimmon puoliso,

Malla Karhu, oli hienosti laittanut 7 hiehoa näytille, joiden isät meidän piti arvata. Sen verran annettiin vinkkiä, että kolmen hiehon isänä oli Conn, kahdella Laro ja kahdella Romeo. Tehtävä ei ollut helppo, sen verran tasavertaisia hiehot olivat keskenään. Lämpimät kiitokset molemmille tilavierailukohteille! Iinä Näyskä

Ayrshire-lehti

1/2007

TALVITAPAAMINEN 7.-8.2.2007 JOENSUUSSA Reissu alkoi allekirjoittaneen osalta kivalla odottelulla kovassa pakkasessa. Juna, jolla tulin, oli hieman myöhässä. Pääsin kuitenkin perille ja suuntasimme kohti Pyhäselkää, Annukka ja Kari Tahvanaisen tilalle. Tilalla on kaksi Lely-lypsyrobottia ja ayrshiren osuus vähän alle puolet karjasta. Syynä holsteinin lisääntymiseen oli isännän mukaan lähinnä ayrshirelehmien utare- ja jalkarakenne. Tilan lehmät olivat tasaista sakkia, nuorten määrä aika suuri johtuen eläinmäärän lisäämisestä ja kovasta karsinnasta. Myös tilan karjanhoitaja aiheutti ihastusta: hänellä oli sellainen lehmätietämys ja innostus, jota löytyy todella harvoin palkatulta työntekijältä. Kelpaisi töihin meillekin. Tilan hiehot asustivat vanhassa kylmäpihatossa, jossa

Toisessa tilakohteessa lypsyllä, isännän Tommi Halosen ja emännän Sari Westmanin johdolla. Kuva: Laura Laiholahti.

niillä oli runsas olkikuivitus. Hiehot jäivät valitettavasti hieman huonolle tarkastelulle kovasta pakkasesta johtuen.

Karaokelaulajia riitti pikkutunneille asti. Kuva: Laura Laiholahti.

Seuraavana kohteena oli ihanan kuuma sauna, joka todella lämmitti paleltuneita varpaita ja sormia. Hyvän illallisen jälkeen ohjelmassa oli karaoke, ja innokkaita laulajia riitti valomerkkiin saakka. Kyllä joukostamme löytyi monta hyvää laulajaa, minua ei sentään saatu houkuteltua lavalle hyvästä yrityksestä huolimatta ja hyvä niin. Illan paras ohjelmanumero oli kyllä Erosen Päivin ”Karjakkostriptease” -esitys, jonka kuvaamiseen eivät pelkät sanat riitä. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen Koljosen Mirja aloitti kokouksen ker-

tomalla Ayrshirekasvattajien historiasta ja nykyisistä palveluista. Seuraavana vuorossa oli paikallisen karjakerhon puheenjohtaja, joka kertoi kerhon toiminnasta PohjoisKarjalassa. Aikalailla samansuuntaista kuin muuallakin: erilaisia karjojen välisiä kilpailuja, jalostuksellisia palkintoja ja karjapäiviä jollain alueen tilalla. Laiholahden Laura kertoi terveisiä NAVin rakenneindeksien kehityspalaverista. Mieleen jäi ainakin se, että runko- ja jalkaindeksien painokertoimiin sekä optimeihin ehdotettiin pieniä hienosäätöjä. Himasen Aulin ”esitelmöinti” sonnien hankinnasta ja muusta aihee-

1/2007

seen liittyvästä oli erittäin mielenkiintoinen. Lähinnä mieleen jäi Aulin maininta sonnista, josta polveutuvista jälkeläisistä hän on erittäin kiinnostunut – kyseessä on sonni Lähteenmaan Apotti. Itse olen aina pitänyt kyseisestä sonnista. Auli kertoi myös todennäköisestä yhteydestä osteokondroosin ja luuston laadun välillä. Aulin esityksen jälkeen kokousväki kuunteli Raision edustajan puheenvuoroa maitotilan kannattavuudesta ja ruokinta-asioista. Lopuksi arvottiin kokouksen osanottajien kesken kaksi suomalaisen sonnin sperma-annosta. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Sari Vestmanin ja Tommi Halosen tilalle.

Ayrshire-lehti

Tilalla oli selvästi alettu kiinnittää huomiota eläinten rakenteeseen. Taas muiden lehmiä ihaillessa omat tuntuvat paljon huonommilta. Liekö syynä sokeus omiin lehmiin vai ovatko ne todella niin paljon huonompia? No, aina on kiva päästä katselemaan muidenkin lehmiä, omia näkee kyllä ihan tarpeeksi.

Erosen Päivin esittämä karjakkostriptease oli illan nauruhermoja kutkuttava kohokohta. Kuva: Laura Laiholahti.

Tilan makuuparsipihatto on rakennettu vanhan parsinavetan kylkeen. Vanhassa parsinavetassa on tiloja ummessa oleville ja vasikoille. Hiehot asustivat lehmiä vastapäätä ruokintapöydän toi-

sella puolella. Reilu puolet lehmistä on ayrshireä. Tilalta löytyi monta hienoa lehmää. Yksi satatonnarikin mahtui joukkoon, hyvin säilynyt vanha rouva, jolla on vielä tulevaisuuttakin näkyvissä.

Näin ensikertalaisena Ayrshirekasvattajien tapaamisessa mukana olleena, tapahtuma ja joukko oli ihan mukavaa ja rentoa, suosittelen muillekin. Täytyy taas katsoa koska pääsee seuraavan kerran itse osallistumaan. Mutta nähdään! Sonja Rauhamaa

Ayrshire-lehti

1/2007

Ayrshire-lehti

Pulkkalan Priha Et AAA 41785 B

Pulkkalan Priha Et AAA 41785 B. Kuva: Tiina Tahvonen.

Prihan taival keinosiemennyssonniksi alkoi alkiona kaksi hajonnan yksikköä yli rodun keskiarvon. Tuotosluvut Vieremältä. Sitten se kävi syntymässä ASMO-ydinkarjassa, ovat tavanomaiset, samoin lypsettävyys, luonteessa on selvisi hengissä yksilötestistä ja odotusaikavuosista ja siirtyi vähän sanomista. Utareterveys on erittäin hyvä, samoin viime syksynä Sonnihoviin. Prihan perhe on poikkeukselli- utarerakenne. Rungoltaan Prihan tyttäret ovat vähän kesnen meikäläisissä oloissa. Sillä on ollut peräti kolme veljeä kimääräistä pienempiä. Veikkaan, että Prihan jalkaindeksi valiosonnina: Näky, Olvi ja täysveli Punta. tulee nousemaan NAV-painojen muutoksen myötä, sen Priha on yksi harvovahvuus on hyvä luuston ja Korkeakummun Ivarin laatu, eikä jaloissa löydy poikia, jotka ovat päässeet moitittavaa muutoinkaan. käyttölistoille asti. Sen Priha itse on kuivailmiöläinen emä, Kilinä, oli jalkainen tyypiltään hyvä, kookas lehmä, jonka takamatalahko sonni. Uskon, korkeus oli 146 cm. Kilinä että Prihalle löytyy vielä lypsi parhaimmillaan yli paljon käyttöä, koska sillä 12 000 kilon lypsykauden on oikea suomalainen ayrja pääsi 50-tonnariksi. shiresuku. Se sopii hyvin Kilinän emä oli Kaustisen monille Kellin, Peterslundin Rokista. ja Johteen poikien tyttärille. Prihan jälkeläisarvosToistaiseksi sen siementä telussa katse kiinnittyy on viety vain Ruotsiin. ensimmäisenä huimaavan Tommi ensikkona. Isä Pulkkalan Priha ja emänisä Huhtakankaan Hörö. Auli Himanen hyvään hedelmällisyyteen: Omistajat Pirjo ja Risto Piispanen, Ristiina. Kuva: Elly Geverink. Jalostuspalvelu 61

Ayrshire-lehti

1/2007

POLVEUTUMISYMPYRÄ lehmän sukutauluna Opiskeluaikana saimme tehdä tällaisia polveutumisympyröitä, joihin kirjattiin eläimen suvusta kuusi sukupolvea. Jos jokin nimi esiintyi enemmän kuin kerran, se värjättiin keltaisella värillä. Näin pystyttiin yhdellä silmäyksellä näkemään kuinka paljon suvussa esiintyi sukusiitosta. Aikaisemmin oli suhteellisen helppoa hakea eläinten polveutumistiedot vuosittain ilmestyneestä kantakirjasta, josta löytyivät kaikkien sonnien ja lehmien tiedot. Sen jälkeen, kun 60-luvun alusta lähtien kantakirjojen julkaisu lopetettiin, on ollut vaikeampaa etsiä tarvittavia tietoja. Osa tiedoista on löytynyt sonniluetteloista, yleensä on kuitenkin ollut käytössä vain oman keinosiemennysyhdistyksen luettelo, jolloin suuri osa sonneista on jäänyt sen ulkopuolelle. Nykyään on tietokoneesta jonkin verran apua, mutta kaikkia sonneja ei sieltäkään löydy. Lehmäpuolella etsiminen on vielä huomattavasti hankalampaa. Olen tehnyt näitä polveutumisympyröitä muutamalle omalle lehmälle – haaveena oli joskus tehdä kaikille

Ayrshire-lehti

Tammenpään Kristall AF-GP81 kesällä 2006. Kuva: Ann-Louise Wiklund.

– parille 100-tonnaritulosta juhlivalle sekä jonkun tuttavan merkkipäiväksi. Polveutumistietojen hakeminen on kuitenkin nykyään kovan työn takana ja apua joutuu pyytämään jalostusväeltä, mutta heilläkin on omat kiireensä eivätkä he ehkä aina ole kovin halukkaita tuhlaamaan aikaansa sukutietojen etsimiseen. Siksi olisikin tärkeätä, että kantakirjat olisivat julkisia kuten ennen. Lehmämääräkin on nykyään niin paljon pienempi, että sekään ei olisi esteenä. Kunpa edes saisi sonninemien tiedot, luettelo näistä olisi paikallaan. Ta m m e n p ä ä n Kristallin polveutumisympyrästä voi jokainen ihmetellä, kuinka palat tässä isossa palapelissä on saatu sopivasti yhdistettyä niin, että on syntynyt kestävä sonninemä, jonka AF-luokitus on GP 81 ja jonka elinikäistuotos alkuvuodesta 2007 on vain vähän alle 100 000 kg. Kristallin arvostelun saanut poika on valiosonni Tammenpään Osvald. Ann-Louise Wiklund 63

Ayrshire-lehti

1/2007

100-tonnari Iiris vilvoittelemassa kotijärvessä. Kuva: Elisabeth Theodorsson

IIRIS 100-1153813 A Majaniemen tilan ensimmäinen satatonnari, Iiris, syntyi 28.3.1994. Iiriksen emä Emilia oli vaatimaton maitotuotokseltaan, mutta pitoisuudet olivat hyvät. Emilia oli mukava lehmä ja sukukin mieleinen, joten oli selvää, että Iiris pidetään ja se pääsee näyttämään kykynsä lypsylehmänä. Hyvin on näyttänytkin: sadantuhannen maitokilon raja ylittyi lokakuun lopulla 2006. Iiriksen isä on Pirkkulan Arhippa. Iiriksen keskimääräinen 305 päivän tuotos on 10307 kg, 411 r-kg 4,00 r-%, 343 v-kg, 3,33 v-%. Poikimaväliä ei ole yritetty pitää vuodes64

sa, vaan Iiris saa rauhassa palautua poikimisesta ja siemennykset aloitetaan vasta 4-5 kk kuluttua poikimisesta. Myös ummessaoloaika on tavallista pidempi, noin 3 kk. Siksi keskimääräinen vuosituotos on noin 700 kiloa alempi kuin 305-päivän tuotos, 9576 kg, 386 r-kg, 4,04 r-%, 323 v-kg, 3,37 v-%. Paras 305 päivän tuotos syntyi yhdeksännellä poikimisella 11878 kg. Utare on aika alhaalla: maavara 25 senttiä. Lypsin ottaa tukevasti lattiaan kiinni ja lypsyä pitää seurata ja korjata lypsintä, jos alkaa kuulua pihinöitä. Elämä on täynnä

valintoja, joita säätelevät omat arvot ja mieltymykset. Lypsän mieluummin Iiristä kuin ensikkoa, jonka maavara on 30 cm ja etuvetimien etäisyys 30 cm. Niitäkin on valitettavasti pari matkan varrella vastaan tullut. Iiriksen henkilökohtaisena lypsyavustajana oloa helpottaa se, että Iiris on nopealypsyinen. Maitoa tulee keskimäärin 3,1 kg minuutissa. Seitsemällä ensimmäisellä poikimiskerralla Iiris teki sonnivasikan. Pettymys oli joka kerta suuri, sillä lehmästä odotettiin. Kahdeksannella kerralla tuli vihdoin lehmävasikka, joka sai ni-

mekseen Timantti. Timantin isä on Lusi-Kottilan Luiro. Timantti poiki ensimmäisen kerran viime syyskuussa. Luonteeltaan ja näöltään Timantti muistuttaa hyvin paljon Iiristä, on tosin matalampi. Utare ei ole hyvä; takaraskas ja aivan liian syvä hieholle. Maitoa Timantista tulee reilut 30 kg. Yhdeksännellä poikimisellä Iiris teki lehmäsen Shady Walnut Connista. Nimeksi tuli yleisön pyynnöstä Upea. Upea on kivannäköinen hieho, josta odotukset ovat korkealla. Iiris poiki kymmenennen kerran 5.2.2007. Jälleen saimme lehmävasikan, isänä

1/2007

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE SATATONNARI naapuripitäjän poika Ruokoniemen Orava. Nimeksi tuli Yasmiini. Yasmiini on terhakka lehmän alku. Iiris on tiinehtynyt melko hyvin. Keskimäärin siemennyksiä on tarvittu poikimista kohti 1,9. Lukua nostavat toistosiemennykset, joita on viime vuosina tehty kolmena vuonna. Oikean siemennysajankohdan määrittäminen on ollut minulle jostain syystä vaikeaa, mutta toistosiemennyksellä on tärpännyt heti ekalla kertaa. Iiris on ollut melko terve. Utaretulehduksia on hoidettu kaksi kertaa lypsykaudella ja ne ovat parantuneet hyvin. Parina viime vuonna olen laittanut kaikille lehmille umpeenpanotuubit. Tänä

vuonna Iiriksellä oli tulehdus poikiessa ja aiheuttajaksi paljastui hiiva. Onneksi tulehdus hävisi parissa viikossa ja maito on ollut tervettä sen jälkeen. Taidan palata takaisin vanhaan systeemiin ja käyttää umpituubeja tästä lähin vain niille, joilla on ollut lypsykaudella ongelmia utareterveydessä. Viidennen poikimisen jälkeen Iiriksellä oli kalkinpuutosta. Makaamaan Iiris ei jäänyt, mutta oli viileä ja ruokahalut huonot. En soittanut heti eläinlääkäriä tankkaamaan, vaan yritin ensin kotikonstein parantaa tilannetta. Sitten, kun viimein soitin, piti lääkärin käydä kolme kertaa ennen kuin tilanne parani. Sen jälkeen

olen soittanut kaikille lehmille lääkärin heti, jos ovat viileitä ja syövät huonosti poikimisen jälkeen. Uskon, että kalkkitankkauksella ennaltaehkäistään muitakin sairauksia. Iiris on suuri persoona, kuten luultavasti kaikki tuohon ikään päässeet lehmät. Iiriksellä on oma paikka parren päässä, josta on hyvä tarkkailla navetan tapahtumia ja varsinkin ihmisten liikkeitä. Iiriksen ohi ei kuljeta taputtamatta eikä juttelematta paria sanaa. Iiris palkitsee kaverinsa nuolemalla. Lypsyn aikana ei Iiris jouda juttelemaan, vaan laittaa sarvet tanaan, jos menee liian lähelle. Samalla eleellä

hän laitumella hätistelee häiritsijät kauemmaksi. Sarvia ei tarvitse käyttää, eleet riittävät. Tällä hetkellä Iiris on hyvissä voimissa ja ajatuksena on siementää se alkukesästä. Vuonna 1994 meille syntyi muitakin lehmävasikoita, joista tuli kestäviä lehmiä. Ilona Et lypsi 80184 kg. Ilona jouduttiin lopettamaan kaksi vuotta sitten naulavaivan takia. Isabellan myimme pian poikivana hiehona Kataran tilalle. Isabella lypsi Kristan, Jarin ja Juhan hyvässä hoidossa itsensä satatonnariksi syksyllä 2004. Heli Teiskonlahti

Ayrshire-lehti

1/2007

Katin ja Sannan Pohjoismaiden mestaruus

Tuomari ojentaa kiertopalkinnon Katille. Kuva: Merja Kallio.

Syksyllä sain sähköpostia Ayrshirekasvattajilta. Lokakuussa Elmia-näyttelyn yhteydessä järjestettäisiin Pohjoismaiden välinen showmanship-kilpailu 1625-vuotiaille nuorille. Olin siis toinen valituksi tulleista suomalaiskilpailijoista. Toinen kilpailija oli Kati Renko. Nordiskt Rött Showmanship on kilpailu, johon osallistuivat Ruotsista 2 tyttöä, Tanskasta 1 poika, Norjasta 3 tyttöä ja Suomesta Kati ja minä. Ingrid ja Wendel Josefsonin säätiö oli myöntänyt stipendit kaikille osallistuneille. Stipendi kattoi kaikki matkasta aiheutuneet kulut eli ruuat, majoituksen ja matkat. Matkustimme Ammumatkalaisten seurueessa 66

paikan päälle, jossa meitä oli vastassa Maria Brihall, joka on SRB-yhdistyksen junnuvastaava. Marian kanssa oli ennen matkaa ollut tiuha sähköpostin vaihto. Paikan päällä meitä odotti 10 lehmää, joita piti kaikkia taluttaa ja koittaa löytää sopiva lehmä lauantain kilpailuun. Pääsimme treenaamaan torstai-iltana ensimmäisen kerran. Lähes kaikki 10 talutimme läpi ja kyllä huomasi, että ei niitä lehmiä ollut paljon taluteltu. Meidän lisäksemme ei koko aikana näkynyt muita kuin tanskalaispoika treenaamassa... Perjantain SRB-kehässä meidän piti myös esitellä lehmiä. Lisäksi Leif Larsson tuli juttelemaan ja kertoi haluavansa tytärryhmiin omille

eläimilleen suomalaisen esittelijän perjantain kilpailuihin. Kati esitteli luokassa ja tytärryhmässä Peterslundilaisen lehmän, koska oli ainoa joka sen lehmän kanssa pärjäsi. Minä esittelin sitten Leifin lehmät. Oli kiva kokemus olla champion-kehässä myös Ruotsin maalla. Showmanship-järjestelyt olivat sekavat, lehmät vaihtuivat moneen otteeseen, halusivat kai koittaa hermostuttaa meitä. Lauantaiaamuna minä pesin Gullros-lehmän ja Kati teki selkälinjan Rolla- lehmälle. Myös kisan alkamisaikataulut muuttuivat vielä viime tipassa. Kun viimein olimme valmiina numerolappuinemme - hatuissa ei ollut numeroita ollenkaan, ainoastaan teksti FIN

- menimme kehään Suomen lipun perässä. Kehässä järjestäydyimme ensin maiden lippujen perään riviin, sen jälkeen vaihdoimme vielä lehmiä ja kisa alkoi. Kehässä kierrettiin tuttuun tyyliin, tuomari vaihdatti eläimiä niin, etten tiedä vieläkään keitä oikein talutimme. Kehätyöskentely oli kuin rodeossa ikään. Lehmät sinkoilivat joka suuntaan ja hyppivät valojen häikäistessä silmiin. Tuomari sai kuitenkin vihdoin viimein järjestyksen aikaan. Riviin voittajaksi ohjattiin Kati ja minä tulin toiselle sijalle! Kolmas sija jäi ruotsalaiselle. Koko kisan ajan oli katsomossa äänekäs ja kannustava suomalaisjoukko, joka heilut-

1/2007

teli Suomen lippuja ja olivatpa Aholan Johanna ja Pohjolan Vilma taiteilleet myös Viking Linen sponsoroimalle kankaalle hienon banderollin, jota pitivät näytillä katsomon ylärivissä. Muilla mailla ei ollut kannustusjoukkoja ollenkaan. Lopullisen tuloksen julkistuessa puhkesi suomalaisyleisö äänekkäisiin riemunkiljahduksiin ja lippujen heilutuksiin. Tuomari kiitteli vielä kisan jälkeenkin meitä todella hienosta eläinten esittämisestä. Kati sai palkinnokseen Nordiskt Rött Showmanship kiertopalkintopokaalin, hienon kunniakirjan, ruusukkeen ja SRB-paidan. Oli hienoa olla edustamassa Suomea tässä Pohjoismaiden välisessä kilpailussa, jossa saimme lisäksi pidettyä yllä Suomen mainetta. Oli

Ayrshire-lehti

Katin ja Sannan kannustusjoukot Pohjoismaiden välisessä showmanship-kilpailussa. Kuva: Merja Kallio.

myös ilo huomata, että olemme Suomessa menneet karjankäsittelyssä jo Ruotsin ja muiden pohjoismaiden ohi. Haluamme Katin kanssa

kiittää kannustusjoukkoja ja erityisesti Johannaa ja Vilmaa. Jos joskus on mahdollisuus lähteä uudestaan johonkin ulkomaille kisaa-

maan ja pitämään Suomen mainetta yllä, olemme siihen Katin kanssa valmiita. Sanna Savikko

Ayrshire-lehti

1/2007

Paras lehmä - paranee entisestään -hanke esittäytyy kesän Muurikki 2007 -näyt-

telyssä Mikkelissä ja valtakunnallisessa Farmari 2007 -näyttelyssä Kuopiossa. Tule standillemme keskustelemaan ja ostamaan alkioita sekä kuulemaan alkionsiirrosta ja sen mahdollisuuksista omalla tilallasi. Paikalla on jokaisena näyttelypäivänä alkionsiirtoeläinlääkäri ja/tai alkionsiirtoseminologi vastaamassa alkionsiirtotoimintaa koskeviin kysymyksiin.

Paras lehmä - paranee entisestään on eteläsavolainen alkionsiirtotoiminnan ja jalostuksen avulla karjatilojen eläinaineksen parantamiseen tähtäävä hanke. Pyrimme löytämään apuvälineitä alkiotoiminnan riskien hallintaan alkiovastaanottajien perusteellisen arvioinnin kautta sekä kouluttamaan toimijoita että tilallisia karjan hedelmällisyysasioissa. Tuemme myös alueemme eläinaineksen markkinointi-, valokuvaus- esittämis- ja näyttelytoimintaa. Hanketta hallinnoi Osuuskunta Jalostuspalvelu. Tärkeimmät yhteistyökumppanimme ovat Faba Jalostus, Osuuskunta Sisämaan Jalostus, Kuopion yliopisto, Etelä-Savon karjakerho ry, ProAgria Etelä-Savon kotieläinneuvonta, Maatalouden Laskentakeskus Oy sekä Alkiokeskus Oy. Paras Lehmä - Paranee entisestään Kenttätoiminnot, Anne Konsti anne.konsti@jalostuspalvelu.fi 040 - 311 5445

1/2007

Ayrshire-lehti

Venäläiset tutustumassa suomalaiseen maitokarjatalouteen Joukolan tilalla helmikuussa 2007. Kuva: Linda Laiholahti.

Venäjän maatalous huimassa nousussa Consultant of Russian market, Tarja Karikoski, told ayrshire member breeders about the business opportunities in Russia. In Russia there is a big demand of animals at present, and so called President´s program aims to import 100 000 bovines until year 2010. The Russians are also intrested in Finnish and Canadian embryos. Eurus Inc. and HH Embryo Inc have together started intensive marketing aiming to export Finnish genetics and embryo know-how to Russia. Venäjällä alkoi vuonna 2006 intensiivinen maatalouden kehittämisohjelma, ns. presidentin ohjelma, joka jatkuu vuoteen 2010.

Sen keskeisimpiä tavoitteita on karjatalouden kehittäminen, maatilojen konekannan uusiminen sekä yksityistilojen tukeminen. Presidentti

Putinin määräyksellä ohjelman puitteissa tuoduilta jalostuseläimiltä ja koneilta on poistettu mm. tuontitullimaksut. Maatalous- ja elintarviketuotanto on yksi Venäjän hallituksen neljästä prioriteettikohteesta, mikä tarkoittaa käytännössä edullisia lainoja ja leasingrahoitusta venäläisille tiloille. Isot valtion osittain omistamat jalostusyksiköt sekä osakeyhtiömuotoiset maatilat hakevat nyt aktiivisesti yhteistyökumppaneita ulkomailta. Venäjällä on kova pula eläimistä, sioista ja naudoista. Ratkaisua haetaan

tuonnista. Vuoteen 2010 mennessä on Venäjälle tarkoitus tuoda 100.000 nautaeläintä. Näin suurten eläinmäärien löytyminen Euroopasta on mahdoton tehtävä. Venäjä onkin nyt aloittanut eläinten tuonnin laivalla Australiasta. Ensimmäiset kaksi toimitusta saapuivat viime vuoden lopussa Etelä-Venäjälle Novorossijskin satamaan. Kummassakin toimituksessa oli noin 1500 eläintä. Merimatka Australiasta kesti kaiken kaikkiaan 25 vuorokautta. Pääsääntöisesti Venäjälle tuodaan holsteinrotuisia eläimiä tai lihakarjaa.

Ayrshire-lehti

Suomella on hyvä etulyöntiasema ayrshire-rodussa, jolla on vankka oma kannattajakuntansa Venäjällä. Ensimmäiset 11 hiehoa vietiin Suomesta Moskovaan Hevossiittola nro 1:een jo vuonna 1958, jolloin vastalahjaksi hiehoista saatiin hevosia. Ayrshire-rotuisia eläimiä on nykyään eniten Leningradin, Moskovan, Vologdan ja Krasnodarin lääneissä sekä Karjalan tasavallassa. Venäjällä saattaakin olla maailman suurin ayrshire-populaatio. Virallista tietoa kokonaismäärästä on vaikea saada, koska maassa tilastoidaan vain jalostustilojen eläimet ja kaikki pienemmät tilat jäävät hämärän peittoon. Suomalaisilla sonneilla siemennetään usein vain ensikot poikimisten helppouden vuoksi ja sen jälkeen käytetään kanadalaista tuontispermaa rakenteen parantamiseksi. Uusimpia ja varmaankin tulevaisuudessa suuria vientinäkymiä avaava sektori on alkionsiirto. Venäjällä kiinnostus alkionsiirtoa kohtaan on tällä hetkellä huipussaan ja kanadalaiset ovat kovasti jo valtaamassa markkinoita. Ostamalla alkioita vältyttäisiin tarttuvilta eläintaudeilta ja kuljetusvaikeuksilta ja venäläiset alhaisen tuotostason lehmätkin soveltuisivat hyvin alkion kantajiksi. Kuukausi sitten oli vieraanamme venäläinen delegaatio ja silloin keskusteltiin mm. siitä, että he tulisivat valitsemaan huuhdeltavia eläimiä suomalaisilta tiloilta ja ostaisivat niistä itselleen alkioita.

1/2007

Venäläiset haluaisivat tehdä yhteistyötä suomalaisten tilojen kanssa ja he olivat halukkaita käyttämään suomalaisia asiantuntijoina myös valittaessa donoreita Kanadasta sekä ostamaan maastamme tiineitä hiehoja vuosina 2007 ja 2008. Suurella mielenkiinnolla odotan itse venäläisten pienemmän kokoluokan (300 - 500 lehmää) yksityisomistuksessa olevien tilojen tuloa markkinoille lähiaikoina. Tällä hetkellä alaa hallitsevat venäläiset isot ns. ”jalostustehtaat” ja Suomen puolella jalostuseläinten vienti on pitkälti ollut pelkästään Faba Jalostuksen hoitamaa. Vuoden 2007 alussa aloitimme yksityisen HH Embryo Oy:n kanssa määrätietoisen Venäjän ja Baltian markkinoinnin, lähtökohtana suomalaisten maatilojen omat toiveet. Vetelissä käytyjen keskustelujen perusteella, totesimme helpoimmaksi toimia keskitetysti, sillä vienti vaatii paljon työtä ja erikoistietoa. Meillä on lisäksi mahdollisuus käyttää omaa eläinlääkäriä, joka pystyy tarjoamaan asiantuntemuksensa käyttöömme. Alku on ollut erittäin lupaava, vauhtia ja uusia ideoita on tiimillämme riittänyt ja ensimmäinen oma hiehotoimituksemme on jo nyt maaliskuussa. Toivottavasti intomme on välittynyt myös teille sinne tiloille ja saamme jatkossa aikaan järkeviä ja kannattavia Venäjän ja Baltian sopimuksia. Tarja Karikoski Eurus

LEHMÄKÄRPÄNEN

(EPPU NORMAALI – BAARIKÄRPÄNEN)

Mua puri lehmäkärpänen, mut miksi suremaan? Jo kauan sitten lääkkeen löysin siihen puremaan. Lehmiä hoitaessa silmät loistaa lailla tähtien, viihtynyt oon navetassa siitä lähtien. Jos lehmät ei näy vapaalla niin missä vika on? No lehmänlypsäjä on ollut täysin holtiton Kas, lehmät täytyy ensin hoitaa, sitten menoihin ehtiihän siltikin kaikkiin rientoihin. Siis lypsämään, lypsämään me joka aamu sännätään ja kun päivä on ohi, niin lisää lypsetään. Tahdon olla navetassa aina sekä maanantaina tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Näyttelyihinkin tiedetään mun lähteneen. Riittää, kun joku pyytää mukaan lehmineen. Voi jospa voisin vielä mennä kehään uudestaan, voidaan sitten lehmät lypsää, vaikka kuudestaan Siis lypsämään, lypsämään me joka aamu sännätään ja kun päivä on ohi, niin lisää lypsetään. Tahdon olla navetassa aina sekä maanantaina tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Siis lypsämään, lypsämään me joka aamu sännätään ja kun päivä on ohi, niin lisää lypsetään. Tahdon olla navetassa aina sekä maanantaina tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Meille joskus ehdotellaan uuden lehmän ostoa, vaikkei vielä harkita edes vanhan poistoa. Vaan eipä taida kannattaa sellaista puhua kun ei meidän hulluus ole pelkkää huhua Siis lypsämään, lypsämään me joka aamu sännätään ja kun päivä on ohi, niin lisää lypsetään. Tahdon olla navetassa aina sekä maanantaina tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Siis lypsämään, lypsämään me joka aamu sännätään ja kun päivä on ohi, niin lisää lypsetään. Tahdon olla navetassa aina sekä maanantaina tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Uudelleen sanoittanut Salla Rautio ja Sanna Savikko

1/2007

Ayrshire-lehti

Esitelmä on pidetty Ottawassa Kanadassa 5.-7. marraskuuta 2006 konferenssissa nimeltä Endless Performance Visioning Conference. Konferenssimateriaalista kääntänyt suomeksi Silja Sundell. Täydellinen lähdeluettelo saatavissa kääntäjältä.

Gordon Atkins, Eläinlääketieteen tohtori, Galgary, Alberta

Toimivan lehmän rakentaminen Gordon Atkins. Kuva: Jari Ahlholm.

Lypsykarjan historiassa lehmä ei ole koskaan joutunut suurempien haasteiden eteen kuin tänä päivänä. Eräs näistä haasteista on stressi, jonka aiheuttaa ennennäkemätön maitotuotos, odotukset hyvälle tiinehtymiselle, korkean energian rehuannokset, betonilattiat navetassa ja jatkuva altistuminen kaikille stressitekijöille, joita nykyaikainen ihmisen säätelemä maidontuotanto aiheuttaa. Lehmän tuotantoiän pituus karjassa vaikuttaa suoraan lypsykarjanpidon talouteen; pidempi tuotantoikä vähentää uudistuskuluja ja tuotos on korkeampi useamman kerran poikineilla. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että parannamme lehmän mahdollisuuksia elää pidempään karjoissa. Lypsylehmän hengissä pysymiseen vaikuttavat monet geneettiset ja ei-geneettiset tekijät. Ei-geneettisiin tekijöihin kuuluvat navetan koko ja sisustus, makuuparren tyyppi ja kuivitus, maitokiintiösäännökset sekä uudistushiehojen saatavuus ja hinta.

Geneettisiin tekijöihin kuuluvat geneettinen kyky mahdollisimman korkeaan tuotokseen ja tavoiteltuihin pitoisuuksiin, helpot poikimiset, normaalit kiimakierrot, hyvä hedelmällisyys, optimaalisessa kuntoluokassa pysyminen, ruokintahäiriöiltä ja utaretulehduksilta välttyminen sekä kyky liikkua virheettömästi ja mahdollisimman vähäinen tarve sorkkahoidolle. Toimivan lehmän, joka pystyy kohtaamaan nykyajan lypsykarjatalouden vaatimukset, täytyy saavuttaa mainitut tavoitteet, samalla kun sille tarjotaan ympäristötekijät; hoito ja navetta, jotka edistävät koko geneettisen potentiaalin esiintuloa. Monet lehmät eivät onnistu saavuttamaan edellä mainittuja geneettisiä ja ei-geneettisiä vaatimuksia ja sen tuloksena ne lähtevät karjoista ennenaikaisesti. Nämä eläimet ovat joko geneettisesti puutteellisia tai niiden hoito, ruokinta ja navettaolosuhteet eivät vastaa niiden geneettisen tason vaatimuksia. Perinteisesti luokitusmenetelmän ensisijainen mie-

lenkiinto kohdistui lopulliseen kokonaispistemäärään. Suurin mielenkiinto kohdistui sille saiko eläin Good Plus, Very Good tai Excellent -tuloksen. Yksittäisen ominaisuuden vahvuudelle tai heikkoudelle ei pantu niin suurta arvoa. Luokitusmenetelmää on historiassa käytetty arvioimaan karjan rahallista arvoa ja antamaan huippujalostajille virallinen tunnustus siitä, että hänen eläimensä on tulevaisuuden jalostuseläin. Aikaisemmin ei juurikaan käytetty rakennetta parantamaan kaupallisten maidontuottajatilojen kannattavuutta. Viimeinen vuosikymmen on nähnyt dramaattisen muutoksen luokituksen käyttämisestä yhtenä työkaluna karjan parantamiseen. Lopullisilla pisteillä on edelleen suuri merkitys karjoissa, jotka ovat pitkään kehittäneet karjansa tyyppiä. Luokitusohjelma kuitenkin tänä päivänä keskittyy monipuolisesti ominaisuuksiin, jotka kuvaavat eläimen vahvuuksia ja heikkouksia ja eläimen kokonaisvaltaista toimivuutta. Vaikka maitotuotoksen ja

pitoisuuksien periytyvyysaste on korkea (Muir et al. 2004) eri rakenneominaisuuksien periytyvyys vaihtelee paljon 0.08:sta 0.53:en (Kistemaker ja Huapaya, 2006). Luokituksen lopullisen pistemäärän periytyvyysaste on 0.26. Kuitenkin, jos katsomme kunkin rodun ensiluokkaisia lehmiä 100 vuoden ajalta, on ilmiselvää, että rakenteessa on tapahtunut huikea kehitys geneettisesti. Tämän päivän lypsykarjatalous on enemmän painottunut mahdollisimman suureen maitotuotokseen ja yksittäiselle eläimelle annetaan vähemmän painoa. Mielenkiinnon kasvattaminen karjan kehittämisohjelmiin, erityisesti luokitukseen, voi olla vaikeaa, koska näiden ominaisuuksien suoraa vaikutusta talouden parantamiseen ei ole koskaan näytetty. Rotuyhdistysten suurin edessä oleva haaste on selvästi osoittaa toimivan tyypin ja kestävyyden yhteys ja kannustaa jalostamaan toimivaa tyyppiä, mikä edistää kestävyyttä. Hoidon, olosuhteiden, ruokinnan ja genetiikan pa71

Ayrshire-lehti

1/2007

Toimivan lehmän rakentaminen raneminen on nostanut lypsylehmälle asetettuja odotuksia. Rakenteen parantaminen jalostuksen keinoin on jatkuva haaste. Eläimen tulee olla toimiva ja sopeutuvainen parantaakseen tilan kannattavuutta maksimaalisella tuotolla (maitotuotos ja tiinehtyminen) ja minimaalisilla kuluilla (rehut, lääkintä, uudistus) ja että se pystytään pitämään pitkällä aikajaksolla. Ensimmäiset yritykset lypsylehmän kestävyyden parantamiseen rakenteen ominaisuuksien valinnalla alkoi 1970-luvulla, jolloin rotuyhdistykset kehittivät lineaarisen tyypin arviointiohjelmia. Seuraavien kahden vuosikymmenen ajan tyyppiä ja kestävyyttä pidettiin synonyymeinä. Tutkimukset olivat osoittaneet geneettisen yhteyden lineaarisen tyypin ja kestävyyden välillä (Caraviello et al.,2004; Sewalem et al., 2004; Larroque ja Ducrocq, 2001) Huolimatta fyysisen rakenteen tärkeydestä, merkittävä osa kestävyyden geneettisestä vaihtelusta jää selittämättä. Joillakin sonneilla, jotka periyttävät huomattavaa tuotosta ja rakennetta, on silti tyttäriä, jotka lähtevät karjoista liian aikaisin. Siksi tyyppiominaisuuksia voi käyttää epäsuorina indikaattoreina odotetusta kestävyydestä, mutta todellista poisto- ja hedelmällisyysdataa tarvitaan selittämään loppu. Meidän täytyy myös ymmärtää, että tytärhedelmällisyys ja karjassa pysyminen ovat tärkeitä taloudellisuuso72

minaisuuksia. Nämä ovat riippuvaisia, ei ainoastaan rakenteesta ja tuotoksesta, vaan myös terveydestä ja lehmän fysiologiasta, kuten myös stressin kestävyydestä korkeassa tuotoksessa ja ihmisen rajaamissa olosuhteissa. Myöhemmin painotus korkeisiin ja suuriin raameihin on aiheuttanut tarpeen kehittää kulmikkuutta, avoimia ja hyvin kaareutuvia kylkiluita sekä lisäksi rinnan leveyttä ja tarpeeksi syvää runkoa tukemaan kykyä tuottaa mahdollisimman suuria määriä maitoa. Haluttu luuston rakenne on tasapainossa riittävän korkeuden kanssa. Lantion kulma laskeva ja lantio riittävän leveä, niin että poikimavaikeudet laskisivat minimiin. Vahvan lanneselän tulisi kannattaa tätä tasapainossa olevaa runkoa. Jalkojen tulee olla kuivat ja vahvat. Liikkeet sellaiset, että ne sallivat eläimen kunnolla kantaa itsensä.

Tasapainoinen utare vahvoilla kiinnityksillä ja pehmeä utarekudoksen laatu tukevat tasaista ja riittävän korkeaa tuotosta lehmän elinaikana. Kaikki nämä ominaisuudet on sisällytetty Kanadan luokitusohjelmaan tavoitteena rakentaa toimivampi lehmä. Seuraavassa keskitytään niihin rakenteen ominaisuuksiin, joiden tiedetään vaikuttavan lehmän pysymiseen karjassa: -utarerakenne -jalat -rinta ja ruuansulatuselimistö -lantion ja lanneselän rakenne

Utare Utarerakenteen arviointi ja suhteelliset painotukset eri ominaisuuksille ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Kun puhutaan utarerakenteesta, pitäisi myös puhua sen kiinnittymisestä

Kuva 1: Utareen tukielimet. Kuva: Jari Ahlholm.

vatsanpuoleiseen seinään ja lantionpohjaan, koska utareen terveys ja kestävyys perustuu siihen miten vahvasti se on kiinnittynyt. Utareen ulkoinen muoto ja sijainti, joita arvostellaan luokituksessa, riippuvat hyvin paljon siitä kuinka kehittyneet ja vahvat ovat nämä kiinnityssiteet, jotka kiinnittävät utareen vatsanpuoleiseen seinään ja lantionpohjaan. Useat patologiset muutokset utareen muodossa ja sijainnissa aiheutuvat siitä, että nämä kannatinsiteet ovat liian heikot. Nämä muutokset ovat yleensä lopullisia. Normaali poikiminen aiheuttaa utareen ligamenttien venymistä ja kasvamista, kuitenkin liiallinen venyminen tai repeäminen voi aiheuttaa utareen repsahtamisen. Tällainen utare on altis tapaturmille ja tulehduksille. Utareen muoto, sijainti ja kiinnitysten vahvuus ovat perinnöllisiä. Periytyvyysasteet utareominaisuuksilla vaihtelevat välillä 0.14 0.42 (Kistemaker ja Huapaya, 2006) Siksi geneettisen valinnan avulla voidaan vaikuttaa utareen rakenteeseen. Aiemmin utare oli sijoittunut edemmäs kuin nyt ja oli kiinnittynyt vain vatsanpuoleiseen seinään samalla tavalla kuin peuralla tai kauriilla. Korkeatuottoisempien eläinten jalostus on aiheuttanut utareen koon kasvun. Sen seurauksena utareen painopiste on siirtynyt taemmas ja kannatinsiteet ovat

1/2007

täydentyneet kannattimilla, jotka kiinnittyvät lantionpohjaan (Kuva 1. numero 3). Utareen arvioinnin tulisi keskittyä utareen muotoon ja kiinnittymisen vahvuuteen. Tämä perusperiaate on helpottanut kehittämään toimivaa virheetöntä utaretta, joka mukautuu korkean tuotoksen aiheuttamalle stressille. Useat tutkijat ovat todenneet yhteyden utarerakenteen ja utareterveyden sekä kestävyyden välillä. VanDorp et al. (1998) osoitti, että pitkävetimiset lehmät altistuivat geneettisesti suuremmalla todennäköisyydellä utaretulehduksille. Geneettinen yhteys utareen kiinnittymisen (keskiside, muoto ja etuvedinten sijainti) ja ontumisen välillä oli vahva, tarkoittaen että lehmät, joilla on hyvin kiinnittyneet utareet, alkavat epätodennäköisemmin ontua. (Boettcher et.al., 1998) Lisäksi lehmät joutuvat muuttamaan askellustaan, jos utare on syvä ja roikkuva. Utareen ominaisuudet (erityisesti, jos utareen muoto on kintereen yläpuolella) vaikuttivat positiivisesti eläimen pysymiseen karjassa. Utareen muoto ja lypsettävyys vaikuttivat 84 % rakenneominaisuuksista kestävyyteen. (Larroque ja Ducrocq, 2001) Viimeisimpien tutkimusten mukaan Kanadassa eniten kestävyyteen vaikuttavat utareen kiinnittyminen, utareen muoto ja utarekudok-

Ayrshire-lehti

sen laatu (Sewalem et al. 2004).

Jalkarakenne Liikkumisella havainnoidaan lehmän kykyä kävellä normaalisti. Sen avulla pitäisi arvioida lehmän rakennetta ja liikemekanismia, ontuuko lehmä ja onko pintamateriaali, jolla lehmä kävelee, paras mahdollinen. Tarkin määritys lehmän jalkojen virheettömyydestä saadaan antamalla suoraan pisteet liikkumisesta. Liikkumisen pisteytys on pantu alulle useassa eri maassa osana luokitusohjelmaa. Kanadassa liikkumista arvioidaan tutkimusta varten pihattonavetoissa. Liikkumista arvioidaan katselemalla lehmää, kun se kävelee; askelluskohtia ja askelten pituutta. Normaalia liikettä nurmella voidaan kuvailla pitkällä sujuvalla askeleella, missä takajalka astuu saman puolen etujalan jättämään kohtaan. Liukkaalla alustalla tai pimeällä takajalka astuu etujalan jäljen ulkopuolelle ja askeleen pituus muuttuu, samoin askeleiden välinen kulma ja nopeus. Tämä muuttunut kävelytyyli on tukevampaa, mutta asettaa enemmän painetta ulkosorkille (Bergsten ja Telezhenko, 2005). Aikaisemmin todellisen liikkumisen pisteytystä isoissa populaatioissa ei ole harjoitettu, koska monet lehmät ovat edelleen parsinavetoissa. Sen sijaan liikkumisen valintaindeksiä kehitettiin käyttämällä

Kuva 2: liukkailla pinnoilla suurin rasitus kohdistuu ulkosorkkaan. Kuva: Jari Ahlholm)

pisteytettyjä jalkaominaisuuksia, samoin geneettisiä ja fenotyyppisiä yhteyksiä näiden ominaisuuksien välillä sekä arvioimalla liikkumista tutkimuskäyttöön. Eniten painoa indeksissä oli takajalkojen asento takaa katsottuna (Boettcher ja Fatehi, 2001). Tämän indeksin tultua käyttöön Holstein Kanada pani alulle liikkumisen pisteytyksen tutkimustarkoitukseen pihattonavetoissa. Tätä dataa käytetään kehittämään edelleen liikkumisen indeksiä. Lisätarkennus tähän ominaisuuteen on johtanut yhdenmukaisempaan pisteytykseen kaikille jalkaominaisuuksille. Fenotyyppistä korrelaatiota jalkaominaisuuksien ja liikkumisen välillä arvioitiin käyttäen viimeisintä pihatoista kerättyä dataa. Korrelaatio vaihteli 0.21 (luuston laatu) ja 0.59 (takajalkojen asento takaa) välillä. Kaikkien jalkaominaisuuksien ennuste selitti 41 % kokonaisvaihtelusta liikkumisessa. Ennusteessa olevista ominaisuuksista takajalkojen asento takaa (55%) ja sorkkakulma (16%) selitti-

vät eniten siitä vaihtelusta (Muir 2006). Sen jälkeen kun on kerätty riittävästi dataa, voidaan uudelleen arvioida geneettistä yhteyttä jalkaominaisuuksien ja liikkumisen välillä. Sen avulla voidaan tarkemmin ennustaa liikkumista erityyppisissä navetoissa. On ennakoitavissa, että tulevaisuudessa liikkumisen valintaindeksi sisällytetään Kanadan Lifetime Profit Indeksiin (LPI). Tutkimukset ovat osoittaneet että 86 % ontumisista on takajaloissa ja että 85 % kaikista takajalan ontumisista liittyy ulkosorkkaan (Blowey, 1998). Takajalat ovat yhteydessä lantioon kiinteän ja suhteellisen jäykän pallo- ja kuoppaliitoksen avulla. Kun lehmä seisoo, painon pitäisi jakaantua tasaisesti molemmille takajaloille ja kaikille sorkanpuoliskoille, edellyttäen että sorkat on hoidettu. Liikkeen aikana painopiste siirtyy puolelta toiselle ja jalalta toiselle siirtyvä paino vaihtelee liikkeen mukana (Raven, 1989). Takajalan ulommalle sorkanpuoliskolle tulee enemmän painetta ja tästä johtuu vastaavasti se, että takaja73

Ayrshire-lehti

1/2007

Toimivan lehmän rakentaminen lan ulkosorkasta johtuvat useimmat ontumiset. Siksi lehmän ulkosorkka kasvaa isommaksi ja sorkka-aines siinä on paksumpaa kuin sisäsorkassa. Tästä sopeutumisesta huolimatta kasvanut paine ulkosorkalle aiheuttaa huomattavan suuren riskin ontumiselle. Useat tutkijat ovat osoittaneet yhteyden jalkaominaisuuksien ja ontumisen välillä. USA:n Holsteinilta kerätyn tiedon perusteella matala sorkkakulma ja sorkkien asento takaa katsottuna ulospäin olivat geneettisesti yhteydessä lisääntyneeseen ontumiseen (Boettcher et al 1998). Wells et al. (1993) osoitti että 10 asteen muutos sorkkakulmassa aiheutti lisääntyvän ontumisriskin suhteessa 2.4. Ennustettu periytyvyysaste jalkaominaisuuksissa on matala, vaihdellen välillä 0.08 ja 0.30 (Kistemaker ja Huapaya, 2006), sen tähden suurin osa jalkaongelmista voidaan ratkaista ympäristötekijöillä (hoito ja navettaolosuhteet). Jalat on kaikkein eniten tuotannon kannattavuutteen vaikuttava ominaisuus sen jälkeen kun tuotoksen vaikutus on huomioitu (Pérez-Cabal ja Alenda, 2002). Tämän yhteyden voidaan katsoa johtuvan siitä positiivisesta vaikutuksesta mikä terveillä jaloilla on eläimen hedelmällisyyteen ja kestävyyteen. Jalkojen ja uusimattomuus-%:n välillä on arvioitu olevan positiivinen geneettinen korrelaatio. 74

Toisin sanoen hyväjalkaiset lehmät uusivat epätodennäköisemmin kuin huonojalkaiset. (Wall et al. 2005). Melendezin (2003) mukaan lehmät, joilla oli jalkaongelmia, näyttivät epätodennäköisemmin kiimanoireita. Sewalem et al. (2004) raportoi, että lehmillä, joilla on erittäin pyöreät ja paksut luut, erittäin matala kanta, matala sorkkakulma ja erittäin suorat tai kiverät jalat, on heikentynyt toiminnallinen kestävyys.

Rinta ja ruuansulatuselimistö Kanadalainen holstein on jo pitkään tunnettu maailmalla kapasiteetistaan, minkä on tehnyt mahdolliseksi holsteinien hyvin kaareutuvat, avoimet kylkiluut. Samoin se on tunnettu ainutlaatuisesta yhdistelmästä rinnan leveyttä ja rungon syvyyttä, mikä saa aikaan rodulle tyypillisen kulmikkuuden. Vaikka erittäin korkeat ja suuret eläimet ovat vahvoilla näyttelykehässä, näillä ominaisuuksilla ei ole todettu olevan merkitystä kestävyyteen (Sewalem et al. 2004). Luokitusmenetelmä Kanadassa on mennyt eteenpäin sitä mukaa mitä enemmän tiedetään rakenneominaisuuksien ja kestävyyden yhteydestä. Sen tuloksena kokoa ei enää arvostella ja korkeus ei saa enää niin paljon painoa, se vaikuttaa vähemmän kuin 3 % kokonaispistemäärään. Lisäksi lehmät, jotka ovat keskikorkeita tai erittäin korkeita, ovat samanarvoisia. Kanadassa lehmät, joilla

on lypsytyyppiset, avoimet ja hyvin kaareutuneet kylkiluut sekä leveä rinta ja riittävä rungon syvyys, ovat haluttuja, koska ne pystyvät ylläpitämään kykyä tuottaa suuria määriä maitoa. Tutkimukset ovat osoittaneet rungon koon ja karjassa pysymisen yhteyden. Lehmät, jotka ovat erittäin lyhyitä, pieniä ja kapearintaisia, on suurempi riski tulla karsituksi, kuin lehmien, joilla nämä ominaisuudet ovat keskinkertaisia. Selvä yhteys kulmikkuuden ja kestävyyden välillä on huomattu. Vähiten lypsytyyppiset lehmät (luokituspisteet 1) karsiutuivat 2.47 kertaa todennäköisemmin kuin lypsytyyppisemmät (luokituspisteet 5). Lisäksi erittäin lypsytyyppiset lehmät (luokituspisteet 9) pysyivät karjassa 1.28 kertaa todennäköisemmin kuin lehmät joiden lypsytyyppisyys oli luokitettu 5:ksi (Sewalem et al. 2004). Maitotuotoksen korjauksen jälkeen lehmät joilla on syvä rinta, oli paremmat mahdollisuudet pitkäikäisyyteen (Larroque ja Ducrocq, 2001). Sonnien tyttäret, jotka olivat raskastekoisia samassa suhteessa niiden raameihin nähden, olivat alttiimpia ontumaan (Boettcher et al. 1998) Kanadan Holsteinyhdistys on äskettäin esitellyt kuntoluokitustaulukon tutkimusta varten. Vaikka tämä ominaisuus ei vaikuta lopullisiin pisteisiin, tyttärien arvostelu mahdollistaa jälkeläisarvostelun laskemisen

tälle ominaisuudelle. Ehkä myös tulevaisuudessa voisi ennustaa hedelmällisyyttä sisällyttämällä kuntoluokituksen tyttärien hedelmällisyysindeksiin. Lisäksi kuntoluokittaminen auttaa todistamaan periaatteen, että lypsytyyppisyys on toiminnallinen ominaisuus, mitä pitäisi arvioida itsenäisesti riippumatta kuntoluokituksesta. Lehmien ei pitäisi saada hyviä pisteitä lypsytyyppisyydestä siksi, että ne ovat laihoja. Kuntoluokan ja tiinehtyvyyden yhteys on selvästi dokumentoitu. Lehmillä, joilla on geneettisesti korkea kuntoluokka, menettivät vähemmän siitä lypsykauden alussa. Sen vuoksi ne eivät kokeneet negatiivista energiatasapainoa (Dechow et al 2002). Suurempi negatiivinen energiatasapaino on yhdistetty kiimakierron alkamisen pitkittymiseen (Veerkamp et al 2001). Lisäksi, Dechow et al (2002) raportoi, että geneettinen korrelaatio kuntoluokan putoamisen ja päiviä ensimmäiseen siemennykseen välillä oli 0.68 ensimmäisellä laktaatiolla ja 0.44 toisella laktaatiolla. Osoituksena siitä kuntoluokan pudotessa rajummin päiviä ensimmäiseen siemennykseen nousi. Kadarmideen ja Wegmann (2003) löysivät samankaltaisia yhdenmukaisia geneettisiä korrelaatioita hedelmällisyyden (päiviä ensimmäiseen siemennykseen ja uusimattomuus-%) ja kuntoluokan välille. Dechow et al. (2002) huomioi, että

1/2007

valinta maitomäärän mukaan lisää kuntoluokan menetystä poikimisen jälkeen. Laihemmilla lehmillä (alhaisempi kuntoluokka) oli pidemmät poikimavälit (Pryce et al. 2001). Rinnan ja ruuansulatuselimistön kapasiteetti sekä lypsytyyppisyys ja kulmikkuus (feminiinisyys) ovat haluttuja ominaisuuksia, jotka helpottavat lypsylehmän kykyä syödä suuria määriä karkearehua ja ylläpitää korkeaa tuotosta ja tavoiteltua tiinehtyvyyttä.

Lantio ja lanneselän rakenne Lypsylehmän lantio yhdistää useita muita tärkeitä anatomisia rakenteita lantion alueella. Takajalka niveltyy lantioon lonkkanivelen avulla. Utare kiinnittyy vatsaontelon seinämään (kuva 1, nro 4) ja lantion pohjaan kannatinsiteiden avulla (kuva 1. nrot 7 ja 8). Lanne on suoraan yhdistetty lantioon. Pääasiallisesti lantion ja lanneselän rakenne kiinnittää lehmän ruuansulatuselimistön ja lanteen rakenteet jalkoihin ja utareeseen. Jos tällä alueella ei ole riittävää vahvuutta, lehmän kestävyys on kyseenalainen. Lonkkakyhmyjen ja istuinkyhmyjen asento määrittää sallitun lantion leveyden, mihin sovitetaan hyvin kiinnittynyt takautare. Leveä, sopivan laskeva lantio on ominaista lantionrakenteelle, joka sallii vasikan helpon syntymisen ja jälkeisten helpon poistumisen kohdusta ja joka edesauttaa nopeaa

Ayrshire-lehti

Kuva 3: Thurl = lonkkanivel. Kuva: Jari Ahlholm.

toipumista ilman kohtutulehduksia ja muita hedelmällisyyteen vaikuttavia sairauksia. Ali et al. (1984) kuvaili ideaalista lantion rakennetta helpolle poikimiselle niin, että istuinkyhmyt ovat hieman alempana kuin lonkkakyhmyt, häpy melkein pystysuorassa sivustakatsottuna, pitkä ja leveä lantio ja selvä lantion kaari. Epänormaalisuuksia, kuten peräaukko edessä, hännäntyvi edessä tai hännäntyvi vetäytynyt, ei saisi esiintyä, koska ne vaikuttavat negatiivisesti hedelmällisyyteen. Korkealla sijaitsevat istuinkyhmyt kallistavat emättimen alaspäin, kun sen pitäisi olla vaakasuorassa. Se voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, tiinehtymiseen ja synnytykseen. Emättimen ollessa kallistunut alaspäin on se herkempi tulehduksille, koska emättimestä ei pääse valumaan epäpuhtauksia ulos (Astiz et al, 2002). Poikimisen aikana vasikan luonnollinen poistumiskanava on alaspäin laskevassa

kulmassa. Nousevalla lantionkulmalla on geneettinen yhteys epätaloudellisiin pidentyneisiin poikimaväleihin (Wall et al. 2005). Tutkimukset osoittavat, että lehmillä, joilla on nouseva lantionkulma ja kapea lantio, on todennäköisemmin vaikeammat poikimiset (Cue et al. 1990). Lisäksi nämä ominaisuudet aiheuttavat korkeamman riskin jälkeisten jäämiseen (VanDorp et al. 1998). Lantion rakenteen ja ontumisen välinen geneettinen korrelaatio on -0.38, tarkoittaen että huonompilantioisilla lehmillä oli suurempi geneettinen riski ontumiselle (VanDorp et al. 1998). Laskevalla lantiolla on positiivinen vaikutus hedelmällisyyteen ja lisäksi tutkijat ovat osoittaneet vahvan linkin laskevan, leveän lantion ja kestävyyden välille. Eläimet, joilla on keskimääräinen laskeva lantio (lasku 1-2 tuumaa lonkkakyhmystä istuinkyhmyyn), olivat kestävämpiä (karsinta pienempää) kuin eläimet, joilla oli erittäin nouseva lantio tai erittäin laskeva lantio (Pérez-Cabal ja Alenda, 2002). Sewalem et al. (2004) osoitti myös että karsintaa tapahtui vähiten lehmillä, joilla oli keskitason laskeva lantio.

että se kohtaa tulevaisuuden tuotannon ja hedelmällisyyden vaatimukset. Tämän artikkelin tarkoituksena on ollut tunnistaa tärkeät rakenteen ominaisuudet, joita voidaan arvostella ja parantaa tulevaisuuden tyttärien selviytymistä. Tämän päivän luokitusohjelma keskittyy niiden ominaisuuksien kuvauksiin, jotka kuvaavat eläimen vahvuuksia ja heikkouksia ja jotka kollektiivisesti kuvaavat kokonaistoimivuutta. Rakenneominaisuudet ovat perinnöllisiä, siksi geneettisen parantamisen valinnan avulla pitäisi olla maksimaalista. Rotuyhdistysten pitäisi jatkaa toiminnallisen tyypin ja kestävyyden yhteyden todistamista ja edistää kestävyyttä nostavan toiminnallisen tyypin ominaisuuksien jalostamista. Meillä on tänä päivänä käytössämme täsmällisempiä valinta- ja arviointityökaluja kuin aikaisemmin. Tämän valossa virheetön päätöksen teko riippuu edelleen hyvästä ”lehmäsilmästä” eli osaammeko valita oikein. Nämä ovat hyvän jalostajan ominaisuudet, joita on käytetty viimeisen sadan vuoden aikana. Meidän täytyy olla varmoja siitä, että käytämme geneettisiä työkaluja viisaasti ja jatkamme esi-isiemme menestystä.

Yhteenveto – Toimivan lehmän rakentaminen Lypsykarjatalous on erityisen haasteen edessä parantaakseen jatkuvasti lypsylehmän toimivuutta niin, 75

Ayrshire-lehti

1/2007

Scandinavian work shop for conformation traits and index

Pohjoismaisten rakenneindeksien kehityspalaveri Kuluvan vuoden helmikuun ensimmäisenä päivänä järjestettiin Kööpenhaminassa NAV-rakenneindeksien kehityspalaveri, jossa Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta oli kunkin maan jalostusjärjestöjen, keinosiemennyksen, rakenneluokittelijoiden sekä karjanomistajajärjestöjen edustajat paikalla. Suomesta mukana olivat Faba Jalostuksen Jukka Pösö, Pirkko Tauren ja Mari Mukka, keinosiemennyksen edustajana Auli Himanen, Holstein Klubista Markku Matinolli sekä allekirjoittanut Ayrshirekasvattajien puolesta.

Jalostusvaliokunnan esitys Viikkoa ennen NAVpalaveria kokoontui Faba Jalostuksen lypsyrotujen jalostusvaliokunta päättämään muutosehdotuksista, joita Suomi tulee esittämään Kööpenhaminassa. Jalostusvaliokunta otti lähtökohdaksi esitykselleen ominaisuuksille lasketut suhteelliset painot, jotka pyrittiin saamaan paremmin vastaamaan tavoitetta. Esimerkiksi rungossa takakorkeuden tarkasteluhetken painokerroin 20 olikin suhteellisena 64 ja näin ollen rungon pisteis-

tä suurin osa tuli pelkästä takakorkeudesta. Syynä on ominaisuuksien eri kokoinen hajonta. Muihin rungon ominaisuuksiin verrattuna takakorkeuden hajonta on 10-kertainen ja tästä seuraa, että takakorkeuden korrelaatio runkoindeksiin on 97 %. Alla taulukko, josta nähdään mm. rungon ominaisuuksien painokertoimet ja lasketut suhteelliset painot ennen NAV-palaverissa tehtyjä muutosesityksiä: RUNGON optimi OMINAISUUS

le ja luuston laadulle painoa enemmän ja takajalkojen asennolle takaa, kintereen laadulle sekä sorkkakulmalle painoa vähemmän. Utareessa takavedinten sijainnin optimiksi päätettiin ehdottaa 5 entisen 4:n sijaan, etukiinnitykselle, utareen muodolle sekä takavedinten sijainnille painoa vähemmän ja takakiinnityksen korkeudelle painoa enemmän. Melkoisen toivelistan kanssa siis matkustimme keskiarvo

Kööpenhaminan lentokentästä kohtuullisella etäisyydellä sijaitsevassa Park Inn –hotellissa. Aamupäivän aikana oli ensin yhteinen tilaisuus kaikille osallistujille. Keskustelussa käytiin läpi NAV:in ”historiaa” sekä tarkasteltiin arvosteltavista ominaisuuksista laskettuja eri maiden keskiarvoja lineaarisella asteikolla. Tulosten perusteella Tanskan ja Ruotsin keskiarvot olivat lähellä toisiaan, mutta Suo-

indeksien ka:n etäisyys paino- suhteellinen hajonta optimista kerroin paino

Takakorkeus

142 cm 138,1 cm 3,277

3,9

Rungon syvyys

5,6

0,438

0,4

Rinnan leveys

5,1

0,322

0,1

Lypsytyyppisyys 5,5

4,9

0,51

0,6

Selkälinja

6,4

0,364

0,6

Lantion leveys

0,538

Lantiokulma

5,3

0,623

0,3

Eri ominaisuuksien suhteellisten painojen muuttumista silmällä pitäen jalostusvaliokunta päätyi esittämään ayrshirelle ts. punaisille muutoksia moniin eri ominaisuuksiin: Rungossa takakorkeudelle painoa vähemmän ja rungon syvyydelle sekä lantiokulmalle painoa enemmän. Jaloissa kintereel-

Kööpenhaminaan. Aikaisempien neuvottelujen perusteella olimme myös varautuneet kovaan ja pitkäkestoiseen kädenvääntöön omien ehdotustemme puolesta.

Kokouspäivä Koska kyseessä oli vain päiväkokous, se järjestettiin

men keskiarvot poikkesivat näistä monen ominaisuuden kohdalla. Ymmärrettävää on tietysti, että Suomessa uutena arvosteltavina kohtina tulleet selkälinja, kinnerlaatu, luuston laatu ja vetimien paksuus vaativat vielä arvostelijoilta rutiinin kehittymistä. Kokouksessa tuotiin muutoinkin voimak-

1/2007

Ayrshire-lehti

Optimi

Painokerroin

RUNKO Takakorkeus Rinnan leveys Lantiokulma

142 cm 5,5 (5) 5

10 (20) 20 (15) 20 (15)

JALAT Luuston laatu Sorkkakulma

7,5 7

15 (10) 20 (25)

UTARE takakiinn.korkeus takavetimien sijainti

9 5 (4)

8 (5) 8 (11)

kaasti esille, että arvostelujen harmonisointiin on kovasti tarvetta. Oma syynsä arvostelujen eroavaisuuksille on varmastikin sillä, että maiden luokittajien määrissä on suuria eroja; ääripäinä Suomi ja Tanska. Tanskassa tehdään noin 107000 rakenneluokitusta vuosittain ja näitä on tekemässä vain 8 luokittajaa, joista 2 luokittaa punaisia. Suomessa tehdään noin 31000 rakenneluokitusta lähes 40 luokittajan toimesta. Ruotsi sijoittuu välimaastoon 35 luokittajalla. Luokittajille tulisikin järjestää kansallista tai paikallista koulutusta kolmesti vuodessa. Suomessa ja Ruotsissa on niin paljon luokittajia, että heille tarvitaan ehkä yksityiskohtaisemmat ohjeet kuin Tanskassa. Näitä tarkkoja ohjeita toivottiin erityisesti suomalaisluokittajien taholta. Todettiin, että hyvällä luokittajalla tulee olla selkeä näkemys mistä ja miten ominaisuus arvostellaan. Keskiarvojen erojen katsottiin voivan johtua myös

siitä, että ominaisuuden ar vostelun muuttaminen on vaikeampaa kuin kokonaan uuden ominaisuuden ar vostelun aloittaminen. Kunhan yhteistä NAV-aikaa on eletty pitempään, erotkin tasoittunevat. Toisaalta vaikka NAV-maiden välillä on vielä ongelmia, niin niiden keskinäinen korrelaatio Interbullissa on suurempi muihin verrattuna. Yhteisen osuuden jälkeen ”punaiset” ja ”mustat” jakaantuivat omiin ryhmiinsä pohtimaan rotukohtaisia esityksiään. Yllättäen tämä osuus olikin aivan muuta kuin olimme etukäteen ajatelleet. Varatusta kolmen tunnin ajasta punainen ryhmä tarvitsi vain 45 minuuttia päästäkseen yhteisymmärrykseen muutosesityksistä. Me suomalaiset emme saaneet läpi läheskään kaikkia esityksiämme, mutta kuitenkin parannusta joihinkin hyvin tärkeisiin ominaisuuksiin kuten luuston laadun ja utareen takakiinnityksen

Ayrshire-lehti

1/2007

korkeuden painokertoimiin. Edellisellä sivulla oleva taulukko ominaisuuksista, joista tehtiin muutosesitykset, suluissa aikaisempi lukema.

Tulevaisuus Päivän päätteeksi käytiin läpi ryhmien esitykset ja keskusteltiin tulevista asioista. Roturyhmien esitykset viedään NAV:in hallitukselle ja jos ne hyväksytään, muutokset astuvat voimaan vasta loppuvuodesta 2007.

Seuraava

Tätä ennen, toukokuun lopulla, järjestetään luokitukseen liittyvä tapaaminen, jossa ovat edustajat kaikista kolmesta NAV-maasta. Suunnitteilla on myös ottaa joitakin uusia asioita rakennearvosteluun mukaan, kuten kuntoluokka ja liikkuminen. Lopuksi kuulimme ruotsalaisten tekemästä tutkimuksesta sorkkasairauksien esiintymisestä ja niiden korrelaatiosta kestävyyteen. Ruotsissa on kerätty karjoista sorkkahoitajien avustuksella

tiedot sorkkahoidoista 40 – 50 nuorsonnilta ja joillekin sonneille on jo laskettu sorkkaterveysindeksit, jotka on julkaistu Avelskurirenissa. Aihe vaikutti varsin mielenkiintoiselta ja itse ainakin jään mielenkiinnolla odottamaan aletaanko vastaavaa tietojen keruuta ja indeksien laskentaa tehdä jatkossa kaikissa NAV-maissa.

että yhteisymmärryksessä tehtyjen päätösten osalta. Kotiin pääsi palaamaan tyytyväinen suomalaisjoukko, vaikka minulla paluu tosin venyi pitkälle toisen vuorokauden puolelle koneeni tekniikan petettyä pahemman kerran - onneksi ongelmat ilmenivät koneen vielä ollessa maan kamaralla. Laura Laiholahti

Kokouspäivä tuntui kaiken kaikkiaan sujuneen erinomaisesti sekä aikataulullisesti

LUOKITUSKIERROS on kesäkuussa 2007

Seuraa ilmoittelua yhdistyksemme kotisivuilla ja varaa luokitus ajoissa.

www.ayrshire-finland.com

1/2007

Ayrshire-lehti

Karjataikoja, kirjasarjasta Suomen kansan muinaisia taikoja osa IV, julkaistu vuonna 1933

KARJATAIKA Kesäksi voitiin saada hyvä lehmäonni siten, että lehmiä keväällä ensi kertaa laitumelle laskettaessa noustiin kahareisin oven päälle sitä varten erityisesti varatulle tangolle, laudalle tai jollekin muulle telineelle ja annettiin lehmien kulkea levitettyjen säärien alitse. (Iitti, Laurinmäki, H. J.)

Tervetuloa tutustumaan Korkiakosken Ayrshire-karjaan keskelle Suomea, Kärsämäelle!

Karjataikakuvan on piirtänyt Päivi Eronen.

KORKIAKOSKEN AYRSHIRE

ELÄIMIÄ JA ALKIOITA TULOSSA MYYNTIIN. Katso kotisivuilta: www.korkiakoskenayrshire.fi

Jari ja Anu Ahlholm Kaketinperäntie 143 86710 Kärsämäki Jari 050 533 9796 Anu 050 594 6001 jari.ahlholm@luukku.com

Ayrshire-lehti

1/2007

Suomen Ayrshirekasvattajat - Finnish Ayrshire Breeders ry

TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2007 Toimintavuoden teemana on “Kansainväliset ayrshirekasvattajat”. Tavoitteena on tarjota yhä useammalle kasvattajalle mahdollisuus luoda kansainvälisiä yhteyksiä. Samalla yhdistys haluaa toimia tiiviimmässä yhteistyössä muiden maiden ayrshireyhdistysten kanssa sekä Ayrshire Federaation että henkilökohtaisten yhteyksien avulla. Kansainväliset kontaktit auttavat kasvattajia ymmärtämään paremmin muiden maiden jalostustyötä ja näkemään oman karjansa jalostuksen uudessa valossa. Yhteydet muiden maiden ayrshirekasvattajiin ovat hyvää valmistautumista Suomessa vuonna 2008 pidettävään Ayrshire Federaation maailmankongressiin.

Kokoukset ja tapahtumat Järjestetään yhdistyksen kevät- ja syyskokoukset. Kevätkokouksen yhteydessä pidetään kasvattajapäivä, keskustellaan ajankohtaisista asioista ja tutustutaan joihinkin paikallisiin karjoihin. Syyskokouksessa pidetään seminaari ja järjestetään karjavierailuja. Tammi-helmikuussa järjestetään talvitapaaminen. Kesätapaaminen järjestetään alkukesästä.

Matkat Yhdistys järjestää oman opintomatkan Kanadaan huhtikuussa 2007, sekä matkan Englantiin kesäkuun 2007 lopulla yhteistyössä Paras lehmä –hankkeen kanssa.

Jäsenet Yhdistyksen jäsenet ovat henkilöjäseniä. Jäsenhankintaa suoritetaan järjestämällä kiinnostavaa toimintaa. Jäseniä hankitaan lisäksi henkilökohtaisin kontaktein sekä erilaisissa alan tapahtumissa ja yhdistyksen omissa tilaisuuksissa. Jäseneksi voi liittyä myös kotisivujen kautta.

Talous Yhdistys kerää varoja toimintaansa pääasiassa jäsenmaksuilla, jäsenlehden myyntituloilla sekä erilaisten myyntiartikkelien myynnillä. Tuloja saadaan myös palveluista perittävistä maksuista. Lisäksi yhdistys ottaa vastaan lahjoituksia.

Näyttelyt Yhdistys järjestää oman Ayrshiren vuosinäyttelyn. Valtakunnallisiin ja paikallisiin karjanäyttelyihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan omalla standilla, jossa esitellään yhdistyksen toimintaa ja jäsenten eläinainesta sekä myydään yhdistyksen myyntituotteita.

Kilpailut ja palkitseminen Vuoden aikana järjestettävissä lypsykarjanäyttelyissä

palkitaan jokaisessa yksi yhdistyksen edustajien valitsema näyttelyeläin. Lisäksi hallitus voi tarvittaessa jakaa palkintoja, jotka kannustavat kasvattajia ja tuovat rodulle positiivista julkisuutta. Yhdistys palkitsee syyskokouksessaan vuoden 2007 ayrshireaktiivin. Junioritoimintaa järjestetään ja kehitetään edelleen. Junioreille järjestetään myös kansainvälistä toimintaa, esim. Ayrshire Federaation kautta yhdistys tulee osallistumaan kansainväliseen nuorisovaihtoon. Yhdistys järjestää valokuvakilpailun, jonka nimi on “Ayrshire Finland 2007”. Yhdistys palkitsee jäsentensä 100- ja 150-tonnarit palkintolautasella ja kunniamerkillä.

Julkaisutoiminta ja tiedotus Ayrshire-lehdestä julkaistaan kevät- ja syysnumerot, joihin liitetään englanninkieliset tiivistelmät. Kesäksi laaditaan esite, jota voidaan jakaa mm. ulkomaisille vierailijoille. Yhdistyksen kotisivujen päivityksestä huolehditaan. Yhdistyksen sisäinen tiedotus jäsenistölle hoidetaan edelleen kotisivujen kautta sekä jäsentiedotteilla, sähköpostitse ja kirjeitse. Loppuvuodesta painatetaan Ayrshire Kalenteri vuodelle 2008.

Palvelut jäsenistölle AF Class (Ayrshire Finland Classification) -luokitusta jatketaan vakiintuneena toimintana ja luokituskierros järjestetään kolme kertaa vuodessa. Ayrshire Genetics auttaa jäsenistöä eläinaineksen hankinnassa ja myynnissä. Rotukomitea julkaisee Ayrshire-lehdessä suositeltavien sonnien luettelon uusien arvostelujen perusteella sekä auttaa jäsenistöä tarvittaessa siemennyssonnien valinnassa.

Eläinaineksen markkinointi Toimintavuoden aikana järjestetään eliittihuutokauppa, jossa myydään korkealaatuisia eläimiä. Kotisivujen Ayrshire Marketin kautta jäsenet voivat markkinoida eläinainestaan maksutta.

Yhteistyö ja sidosryhmät Tärkeimmät sidosryhmät ja yhteistyö vuonna 2007: yhdistyksen edustajat kongressityöryhmässä yhdessä keinosiemennyksen ja Faba Jalostuksen kanssa, yhdistyksen edustaja Faba Jalostuksen lypsykarjan jalostusvaliokunnassa, hallituksen tapaamiset ydinkarjan ja keinosiemennyksen edustajien kanssa, yhteistyö Ayrshire Canadan kanssa ja muut kansainväliset yhteydet mm. Ayrshire Federaation kautta.

1/2007

Ayrshire-lehti

Huomio! Ayrshirekasvattajat, joilla on yksi tai useampi ayrshire 100-tonnari. Yhdistys on myöntänyt teille oman ansiomerkin. Käy noutamassa omasi Ayrshirekasvattajien tapahtumista tai yhdistyksen osastolta kesän näyttelyistä.

LAKEUS JUNIOR SHOW 2007 Järjestetään 18.8.2007 Jalasjärven maneesilla (3-tien varressa). Näyttely on avoin alle 2-vuotiaille poikimattomille eläimille.

Rodut: ayrshire, holstein-friisiläinen ja suomenkarja. Myös Juniorhandler ja Showmanship.

Päivän aikana Suomen Ayrshirekasvattajat järjestävät SALE OF STARS hiehohuutokaupan. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: karoliina.rintamaki@nic.fi tai 044-5279 794

Tarvikemyyntihinnasto Jäsenmaksu sis. lehden + marketin ja jäsensivujen käytön) V. 2007 lehden irtonumerot Vanhemmat irtonumerot Ayrshire-kalenteri 2007 Ayrshirelehti-kansio Kortit, 4 kortin sarja Pinssi Lippis Kauluspaita, valkoinen T-paita, värit sin. tai valk. Toppatakki Hihamerkki Tissipipo Ayrshire-hattu, lipaton Kanadanmatka 2004 kuvacd Laminoitu nimitaulu Nimitaulu paperia, muovitaskussa

60,00 euroa 40,00 euroa, seuraava samasta perheestä 10,00 5,00 10,00 10,00 2,00 2,00 10,00 36,00 10,00 45,00 8,50 25,00 8,00 10,00 5,00 1,00

euroa euroa euroa euroa, mahtuu 5 v. lehdet euroa sarja euroa euroa euroa euroa euroa euroa euroa euroa euroa, kuvia 437 kpl euroa euroa

Postimaksut lisätään hintoihin. Tarvikkeita voi ostaa myös yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Olavi Ahonkivi, e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi.

Näyttelytarvikkeet: Clear Magic -muotoilusuihke Firm Grip Powder -selkälinjatuki White Touch Up -kalkkikivi valkaisuun Touch Up Medium Brown -ruskea väri Final Mist -viimeistelysuihke Selkälinjaharja Orvus-saippua

16 euroa 13 euroa 18 euroa 15 euroa 13 euroa 10 euroa 42 euroa

Tilakyltit:

iso 60 euroa (sis.alv) pieni 15 euroa (sis.alv) taustavaneri 20 euroa (sis.alv) Tilakylttien tilaukset ja lisätiedot : Tiina Visasalo, Nixi-Vakka Oy Saarentie 87, 23120 MIETOINEN Puh. 0400 213 636, Fax. (02) 430 8074 e-mail: nixi.vakka@dnainternet.net www.nixi-vakka.fi

AYRSHIRE MARKET

on jäsenten maksuton ilmoituskanava. Kun haluat ostaa tai myydä eläinainesta tai muuta alaan liittyvää, käytä hyväksesi! Ilmoitukset näkyvät Marketissa vuorokauden kuluessa. Marketissa nyt paljon hyviä eläimiä myytävänä!

www.ayrshire-finland.com 81

Ayrshire-lehti

1/2007

AMMUJAISET Loimaalla 6.7.2007 Näyttely järjestetään Loimaan maatalousoppilaitoksella alkaen klo 10.00. Eläimiä voi tuoda jo näyttelyä edeltävänä päivänä. Myös karjanomistajille yöpymismahdollisuus. Karjanäyttelyn tuomari on Kanadasta. Kilpailuluokat: Roduittain hiehot 6-8 kk, 9-11 kk, 12-14 kk, 15 kk ja vanhemmat. Lehmille omat luokat. Suomenkarjalle ja Jerseylle luokat ilmoittautumisten perusteella. Lisäksi karjakilpailuluokka, jossa saman karjan 3 eläintä, näistä vähintään yhden on oltava lehmä. Eläinluokkien lisäksi kilpaillaan Junior Handler ja Showmanship -luokissa. Junior Handler -kilpailuun voivat osallistua vuosina 2000-1989 syntyneet, vasikan alaikäraja on 3kk. Loimaalla järjestetään ennen Ammujaisia 4.-5.7.2007 Junior Handler -leiri. Leirillä kehitetään showmanship-taitoja sekä harjoitellaan eläinten näyttelykuntoon laittamista omilla eläimillä kanadalaisen opettajan johdolla. Leiri on tarkoitettu alle 11-18 -vuotiaille nuorille ja leiri huipentuu Ammujaisiin. Ammujaisten osallistumismaksu: 15,00 € / eläin (sis. parren, kuivikkeet ja korsirehun) Eläimen yöpyminen: + 5,00 € / eläin (ei sis. hoitoa). Näyttelyssä lypsymahdollisuus. Ilmoittautuminen 20.5. mennessä: Laura Laiholahti Anders Vahtola 044-5524493 0400-933530 laura.laihoilahti@reppu.net v-skarjakerho@luukku.com

TARJOLLA KANADALAISIA ALKIOITA HUIPPUSUVUISTA Esimerkiksi yhdistelmistä: Kellcrest Lea VG-85 x E-S Sylvester Lea (Jurist x Pardner x BBB Kellogg x Heligo), sonninemä Kellcrestin parhaasta lehmäperheestä, josta myös sonnit Iceman ja Harmony. Labrie Marina VG-89 x Sylvester tai Duo Star Normandin Marina (Jerry x Willy x Jeannot) on Labrie Charlotin lehmäperhettä ja sonninemä joka menestynyt myös näyttelyissä. Kildare Patsy B-Justy VG-87 x Des Chamois Poker B-Justy (Jurist x Patrick x Heligo) on kokonaisjalostusarvossa Kanadan kärkilehmiä ja Jerryn lehmäperhettä. Myös runsaasti useita muita todella hyviä yhdistelmiä saatavilla. Kysy – kerromme lisää! Yves Charpentier, yves@ayrshire-canada.com Mirja Koljonen, luoranta@tiltu.teuva.fi Laura Laiholahti, laura.laiholahti@reppu.net Ayrshire Canada ja Suomen Ayrshirekasvattajat ry

Ei enää kiimantarkkailua Hoard´s Dairymanin lukija oli soittanut lehden toimitukseen ja kertonut ettei heidän tilallaan ole lehmiä siemennetty luonnolliseen kiimaan yli neljään vuoteen. Kiiman tarkkailuun kului liikaa aikaa, lehmiä siemennettiin joskus öisin... mutta ei enää. Nyt kaikki siemennykset tehdään torstaiaamuisin klo 9. Käytäntö perustuu kiimojen synkronointiin (samanaikaistamiseen) hormonien avulla. Ohjelma alkaa aina maanantaisin, jolloin 37-43 päivää poikimisesta olevat lehmät käsitellään. Samassa ryhmässä hoidettavat lehmät ovat poikineet samalla viikolla. Hormonikäsittelyjen jälkeen ajastettu siemennys tapahtuu 75-81 päivää poikimisesta ja aina siis torstaisin. Ensimmäinen tiineystarkastus on 39 vrk siemennyksestä. Jos lehmä on tiine, se poistuu ohjelmasta, mutta tiineys tarkistetaan vielä kahdesti 95 ja 210 pv siemennyksestä. Ellei ole tiine, se jatkaa ohjelmaa ja siemennyksiä kunnes tiinehtyy. Lukijan kommentti: Juttu ei valitettavasti kerro moniko lehmä tiinehtyy ensimmäisestä siemennyksestä, mutta kovin huono prosentti ei voi olla, koska menetelmä on ollut käytössä jo neljä vuotta. Mutta niin vain lehmän hoito lähestyy porsitussikalan käytäntöjä, kaksi- ja kolmiroturisteytykset on jo käytössä ja tämäkin vielä. Mirja Koljonen

1/2007

Ayrshire-lehti

MAITUREILLA PÄÄSET TULOKSIIN! Maitureiden prosessointi eli optimaalinen jauhatus, kypsennys ja rakeistus, parantaa rehun hyväksikäyttöä, maittavuutta ja hygieniaa tavallisiin rehuseoksiin verrattuna. Suurin etu saadaan kohonneesta maitotuotoksesta, kuten kotimaisessa kokeessa todettiin. Kysy lisää lähimmältä rehuraisiolaiseltasi!

REHURAISION KYPSÄT LYPSYKARJAN REHUT

Muista myös nettiruoksu!

Raakavalkuainen ka:ssa

OIV

Kypsät

Maituri 20

1,11

20,0

119

Maituri 22

1,10

22,0

122

Maituri 10 000

1,13

20,0

121

Pihatto-Maituri

1,09

20,0

118

Robotti-Maituri

1,08

20,6

120

Maituri NDF

1,10

18,1

114

Amino-Maituri

1,10

25,5

132

Amino-Maituri 10 000

1,13

25,8

134

Amino-Maituri 30

1,11

30,0

140

www.rehuraisio.com

Tasapainoista jalostusta Kanadasta Lagace

Des Chamois

POKER

MODEM ET

I: Pardner EI: BBB Kellogg EEI: Mozart CANM 8401621

Isäso nni S I: Pardner EI: Trident uome EEI: Heligo CANM 8389304 AAA 44444 ssa!

* Korkea tuotos * Erinomainen rakenne * Hyvät sorkkakulmat * Vahvat lantiot * Tyttäret pitkämaitoisia

* Hyvä tuotos * Huippurakenne * Erittäin alhaiset solut * Hyvä lypsettävyys * Erinomainen kestävyys

Semex Sweden AB, Gårdsby, 355 92 VÄXJÖ www.semexsweden.com

Telefon: 0470 - 611 04 Fax: 0470 - 612 04 E-mail: semex@home.se

Kanadalaisia sonneja

Yhteyshenkilö Suomessa: Sari Alhainen, sari.alhainen@pp.inet.fi tai 040-5507643 arkisin klo 11-17 Tilaa ilmainen sonniluettelo ja Semex Nytt -lehti, niin saat lisätietoja! 83

Ayrshire-lehti

1/2007

Ayrshirekasvattajat järjestää Lakeus Junior Showssa Jalasjärvellä

ELIITTIHUUTOKAUPAN “SALE OF STARS” Huutokauppa pidetään lauantaina 18.8.2007 Junior Handler luokkien jälkeen. Myyntiin valitaan n.10 eläintä, joko hiehoa tai vasikkaa All Stars tasoisista emistä. Yhdistyksen huutokaupparyhmä hyväksyy tarjotut eläimet. Hyväksytyt eläimet ilmoitetaan Lakeus Junior Show-näyttelyyn (yli 6 kk). Omistajan tulee huolehtia, että eläin on huolellisesti valmisteltu näyttelyä ja huutokauppaa varten ja että sillä on hoitaja myös näyttelypaikalla. Tarvittaessa yhdistys järjestää eläimelle esittelijän. Jos karjassasi on hieho tai vasikka, jonka haluaisit tarjota huutokauppaan, ota yhteyttä 30.6.2007 mennessä. Mirja Koljonen, 0400-861988 tai luoranta@tiltu.teuva.fi ja Laura Laiholahti, 044-5524493 tai laura.laiholahti@reppu.net

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT: puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA (06) 266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Laura Laiholahti Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA (02) 484 6608, 044-552 4493 laura.laiholahti@reppu.net

Eliisa Kumpula Pihlajatie 30 85500 NIVALA 050-373 1807 martti.kumpula@luukku.com

varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkyläntie 88 A, 28100 PORI (02) 649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kaketinperäntie 143 86710 KÄRSÄMÄKI (08) 770 777, 050-594 6001 jari.ahlholm@luukku.com

Kimmo Kuorikoski Kuorikoskentie 70 69600 KAUSTINEN 040-525 1697 kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

Jani Kivilahti Sahilantie 4 35800 MÄNTTÄ 044-546 9794 jani.kivilahti@suomi24.fi

Merja Kallio Kurhilantie 212 54940 SOLKEI 050-325 4462 merja.kallio@elisanet.fi

Seija Viitanen Harjulantie 42 16900 LAMMI (03) 637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@pp.inet.fi

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Jari Ahlholm, Kärsämäki, jari.ahlholm@luukku.com, puh. (08) 770 0777