Page 1

1/2005

Ayrshire-lehti

1


Ayrshire-lehti

2

1/2005


Ayrshire-lehti

1/2005

Pääkirjoitus Tyypillinen Ayrshire Joka kevät amerikkalainen maidontuottajien lehti järjestää lehmien arvostelukilpailun lukijoilleen. Jos on kyllästynyt ristisanoihin tai palapeleihin voi vaihtoehtopähkinänä pureskella viiden eri rodun lehmiä järjestykseen. Ei ihme, että suuri osa osallistujista on joukkueita; kun on selvittänyt tutut eli ayrshiret ja holsteinit, alkaa yksin pähkäilijällä ote jo herpaantua ennen kuin viimeinen ja toiseksi viimeinen guernseykin on sijoitettuna. Paitsi ajankulua, voi osallistuminen opettaa jotain, kuten minulle sen, että vaikka kaikki viisi rotua näyttävät erilaisilta, tavoitellaan jokaisessa niissä voittajaksi lypsytyyppistä ja hyvärakenteista lehmää. Eikä tästä tarvitse kiistellä, sillä oikea tyyppi liitetään maailmalla lypsyrotuun ominaisuutena yhtä itsestään selvästi kuin hyvin kehittyneet lihakset liharotuun. Viidestä voittajasta voi kukin osallistuja äänestää vielä kaikkien rotujen parasta, ja melko usein paras on löytynyt jersey lehmien joukosta. Pari vuotta sitten tuomarin kommentti jersey luokan ja koko kisan voittajasta meni jotenkin siten, että voittaja on lehmä, jonka kyljessä lukee: MAITOA! Tuo pieni ja sirojalkainen, mutta syvärunkoinen jersey lehmä näytti ilmentävän lypsytyyppiä turvan kärjestä hännän päähän. Karjaihmiset kautta maailman ovat osanneet yhdistää tyypin ja tuotantokyvyn jo yli sata vuotta eli jo ennen modernia jalostustiedettä tai järjestelmällistä karjantarkkailua. Lehmän ulkomuodosta haettiin kokemusperäisesti piirteitä jotka yhdistyisivät maidontuotantokykyyn. Osa huomioon otetuista maitomerkeistä meni reippaasti taikauskon ja hölynpölyn puolelle, mutta ei kaikki. Kuten suomalainenkin lehmäpopulaatio osoittaa, lypsytyyppi ja maidontuotanto ovat positiivisesti sidoksissa toisiinsa. Muualla tämä sidos on

tiedetty vuosikymmenet ja oikea tyyppi on säilynyt kaikilla maitoroduilla keskeisenä jalostustavoitteena. Suomalaisen ayrshire lehmän yllä vain tuntuu leijuvan maito-lihaohjelman bresneviläinen haamu. Se haamu voi osoittautua kohtalokkaaksi elleivät kasvattajat huolehdi eduistaan maidontuottajina ja edellytä käyttämiltään keinosiemennyssonneilta perinnöllistä ja riittävää lypsytyyppiä. Oikean tyypin lehmiä ja sonninemiä löytyy ihme kyllä vielä kotimaisistakin suvuista, jos niitä osataan hakea. Eikä lypsytyyppisiä lehmiä haluta vain näyttelymenestyksen tai kauniiden kuvien takia. Yhä suurempi osa navetoista mahdollistaa lehmille vapaan rehun, ainakin säilörehun, ja tällaisissa olosuhteissa helposti lihova lehmä tuhlaa karjanomistajan rahaa ja samalla oman terveytensä. Pelkkä utarerakenteen ja jalkojen jalostus ei vie rotua tai yksittäistä karjaa riittävästi eteenpäin. Lypsytyyppisyys eli lehmän ominaisuus suunnata syöty rehu ensi sijassa maidontuotantoon, eikä nahan alle, on otettava jalostusarvostelussa riittävästi huomioon; lihantuotantoon on jo olemassa omat rotunsa. Mirja Koljonen

3


Ayrshire-lehti

1/2005

Sisällysluettelo • • • • • •

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • 4

Pääkirjoitus – Tyypillinen Ayrshire – Mirja Koljonen ................. Sisällysluettelo ........................................................................ Ayrshirekasvattaja 2004 Olavi Ahonkivi – Jalostusta täydestä sydämestä – Sari Vanhatalo ....................................... Syyskokous Forssassa 23.-24.11.2004 – Laura Laiholahti ........... Sonninemien valinnasta – Seppo Lintukangas ............................. Ayrshire International – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä • AF Class tuli jäädäkseen .................................................... • Luokituskierroksella – Laura Laiholahti .............................. • Junnutytöt näyttivät ruotsalaisille mallia – Laura Laiholahti ... • Suomalaisia Ayrshire-alkioita Kanadaan .............................. Sydänmaalla lypsetään luomumaitoa Ayrshirekarjasta lypsyrobotilla – Anu Ahlholm ................................................... AF Class -luokitukset vuonna 2004, vähintään 75 pistettä ........... Ayrshire Finland 2004 valokuvakilpailu ...................................... Ayrshirekasvattajien jäsenkarjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +12, arvostelu 2005/01 ........................ Toimintasuunnitelma vuodelle 2005 ......................................... Tapahtumakalenteri 2005 ........................................................ Kasvattajanimirekisteri ............................................................. Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä ............... Ayrshire Suomessa 1847-1947 – C.G. Robert Wolff (tiivistänyt Sari Alhainen).......................................................... Satatonnari Iine Ruovedeltä – Pekka Suutari ............................. Jasmiinan laulu ....................................................................... Ayrshire-sisua......................................................................... Purolan Orkon kotitila – Pekka Suutari..................................... Sonninemä esittelyssä – Kristall – Sari Alhainen ........................ Talvitapaaminen Tervolassa – Mirja Koljonen ............................ Uusi hallituksen jäsen: Eliisa Kumpula........................................ Isabella lypsi satatonnariksi....................................................... Karjatilamessut 1.10.2004 – Salla Rautio ................................ Joukolan Eeden 100-1143495 AAA – Laura Laiholahti ............ Karjatila 2004 Junior Handler ja Showmanship – Hyvin koulutettuja eläimiä ja taitavia esittelijöitä – Sanna Savikko Tarvikemyyntihinnasto ............................................................. Pieni suuri lehmä – Ystävä – Heli Hakamaa ............................. Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja kasvattajapäivä Jurvassa 30.-31.3.2005 ...................................................................... Ayrshirekasvattajien hallituksen jäsenten yhteystiedot ...................

n:o 1 2005

3 4 5 7 9 10 10 12 12 15 19 21 24 25 26 26 28 31 34 34 34 35 37 38 40 40 42 45 46 49 50 52 52

Ayrshire-lehti n:o 1/2005 Viides vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Áyrshire Breeders ry Toimituskunta: Mirja Koljonen (päätoimittaja) Laura Laiholahti Olavi Ahonkivi Sari Alhainen (toimitussihteeri) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2005: N:o aineisto ilmestyy 1 25.2. 23.3. 2 30.8. 22.9. Ilmoitusmyynti: Yhteyshenkilö Sari Alhainen sari.alhainen@pp.inet.fi Puh. 040 550 7643 Taitto: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh./fax: 06-231 4334 e-mail: set-print@co.inet.fi Paino: Oy Botnia Offset Ab, Närpiö Kannen kuva: Alhaisten Piltti Isä: Roi Galant Emä: Alhaisten Nyytti Emänisä: Pirkkulan Eepa Kasvattaja: Sari ja Risto Alhainen, Kalvola Omistaja: Jouni Paakkonen ja Päivi Eronen, Somero Kuva: Sakari Äijö

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry


Ayrshire-lehti

1/2005

Olavi ja Saga. Kuva: Laura Laiholahti.

Ayrshirekasvattaja 2004 Olavi Ahonkivi – Jalostusta täydestä sydämestä Mistä kaikki alkoi…

“Olkku” aloitti karjanpidon vuonna 1983 omalla määrätietoisella tavallaan Porin Kellahdelta ostamallaan tilalla kolmen lehmän navetassa! Kyseessähän oli maitokiintiöiden määräytymisvuosi ja hän sai kuin saikin lähetettyä vuoden viimeisenä päivänä maitoa meijeriin 17 litraa! Ja siitähän napsahti tuotantokiintiö, jonka turvin saattoi aloittaa menestyksekkään uran karjanjalostajan pitkällä ja mutkaisella uralla. Aluksi karjassa oli kaikkia kolmea rotua, mutta viimeisten vuosien aikana “värivikainen” karja-aines on hissukseen muuttanut alle-

kirjoittaneen hoiviin. Muutamaa suomalaista väripilkkua lukuun ottamatta nykyinen karja koostuu toinen toistaan hienommista ayrshireistä. Lehmämäärä on pikku hiljaa kohonnut lukuisten navetan laajennusten myötä 36:een. Olavin karjanhoito perustuu eläinten hyvinvoinnin täydelliseen huomioonottamiseen. Navetta on aina esimerkillisen siisti ja eläimet tyytyväisen ja hyvinvoivan näköisiä. Ja mikä on ollessa, kun jokainen eläin pienimmästä isoimpaan ulkoilee päivittäin ja asustaa hyvin kuivitetussa ja puhtaassa ympäristössä. Erityishuomion saavat pienet karjan toivot - vapaa maitojuotto pitkään - ja tuloksena todella upeat kookkaat nuoret eläimet!

Jalostustavoitteet Olkku jalostaa Rounion Ayrshire-karjaansa todella määrätietoisesti tavoitteenaan terve, helppohoitoinen ja hyvärakenteinen karja. Ja kaiken tuon lisäksi ei ole lehmien tuotostakaan unohdettu. Tästä erinomaisena osoituksena vuoden 2004 upea keskituotos, viisi kiloa vajaa 11 000 maitokiloa! Aluksi Olavi käytti jalostuksen perustana lähestulkoon pelkkiä jalostusarvoja. Valiosonnien runsas käyttö on jatkunut jo 15 vuotta. Pelkällä “indeksijalostamisella” hän ei kuitenkaan mielestään päässyt toivottuun tuloksen varsinkaan rakenteen osalta. “Isäsonnien tulee täyttää vaatimukset varsinkin rakenteen suhteen

– vain parhaat, jo näytön omaavat läpäisevät tarkan seulan”, Olavi kertoo . Nyt hän käyttääkin pääasiassa kanadalaista ainesta, mutta myös kriteerit täyttäviä kotimaisia - kuten Tyrisevän Miquria - on käytetty. Ja tulokset alkavat näkyä: korkeita, hyvärakenteisia, upeatyyppisiä eläimiä!

Lehmäperheet Kysyessäni Olavilta lehmäperheistä, hän mainitsi kaksi tärkeintä kantaemää: Kauppilan Pantterilainen Elämänlanka ja Isotalon Vantteralainen Emo. Emosta oli Torpanelainen Lumikki, josta Pirkkulan Eepalainen Onnetar. Onnettarella on nyt odotuksia herättävät hienot tyttäret Heligosta ja Tridentistä. 5


Ayrshire-lehti Ehdottomasti tärkein eläin Olkun elämässä on ollut Elämänlangan tytär Iissa. Iissa sai hienojen vuosiensa aikana kolme tytärtä: Nereidin Haralan Etrosta , Oodian Kuusijoen Etronista, josta tytär Trident’s Lotista, ja Heligolaisen Beliissan. Beliissasta on nyt kasvamassa kaksi tulevaisuudentoivoa Tridentistä ja Pardnerista. Olavi kertoo vieläkin haikealla mielellä Iissan kuoleman olleen pahinta, mitä lehmien kanssa on tapahtunut.

Tuontieläimet Olavi on myös lisännyt karja-ainestaan tuomalla todella hienoja eläimiä Ruotsista. Ensimmäinen tuontieläin oli Hjärterum Brendan Hjärta – myös sen pikkusisko Cornelius Hjärta löysi tiensä Poriin. Mutta ehkä kaikkein

6

1/2005 merkittävin ostos oli kuitenkin upean Tridentiläisen Sagan hankkiminen karjaan. Olavilla itsellään on Sagasta Pardnerilainen (tiine Connista) ja Ripkeniläinen tytär. Saga on myös ollut hyvin tuottoisa alkionluovuttaja. Kuin kruunuksi kaikelle Saga saavutti viime vuonna kansainvälisessä rakennearvostelussa huikean Exellent-90 tason, johon yksikään toinen suomalainen eläin ei ole vielä yltänyt. Viimeisin Ruotsintuonti on 949 Lunden Jerry Tometta, joka polveutuu Niemen kartanosta Ruotsiin myydystä Niemis Tomettasta.

Näyttelyinnostus ja tähtihetket Kun Suomessa pitkän hiljaiselon jälkeen alettiin taas järjestää karjanäyttelyitä, Olkkukin innostui asiasta

ja jäi täydellisesti koukkuun. Kaikki alkoi Karjatila –96 näyttelystä. Olkku pakkasi autoon Juliaana hiehonsa ja kuinka ollakaan se voitti hurjan 27 hiehoa käsittävän luokan! Ja siitä sitten alkoi menestys, jolle ei ole loppua näkynyt. Herkullisimmat ja mieleenpainuvimmat tähtihetket Olaville ja meille muillekin “kotijoukoissa” häärineille aiheutti upea voittajaksi syntynyt Iissa – lehmä, joka todella nautti esiintymisestä! Karjatilassa –98 se jo taisteli rodun Champion tittelistä, mutta vuonna 2000 se sitten räjäytti pankin voittamalla koko näyttelyn Championin. Allekirjoittanut oli vähintäänkin yhtä ylpeä Olkun ja Iissan menestyksestä, vaikka olikin se joka jäi toiseksi.

Tästä päästäänkin siihen Olavin parhaimpaan puoleen. Vaikka hän on menestyksekkäästi jalostanut huippukarjan, jota voi kansainvälisestikin esitellä, vaikka hän on näyttelyissä usein voittanut kaiken voitettavissa olevan, kuten Yllätys-näyttelyssä Hyvinkäällä 2004 näimme – silti Olavi on terveellä lailla ylpeä saavutuksistaan olematta kuitenkaan hiukkaakaan ylimielinen meitä muita karjaihmisiä kohtaan! Päinvastoin hän on aina pyyteettömästi antamassa apua ystävilleen ja ollut myös erittäin merkittävä henkilö Ayrshirekasvattajien toiminnassa. Kunnian haastatella sai Sari Vanhatalo


Ayrshire-lehti

1/2005

SYYSKOKOUS FORSSASSA 23.-24.11.2004 Syys- ja kevätkokousten yhteydessä näyttää vakiintuneen tapa, että osa kokousväestä saapuu paikalle jo varsinaista kokouspäivää edeltävänä päivänä. Vetonaulana on luonnollisestikin iltapäivän mielenkiintoinen tilavierailu sekä yhteinen illanvietto. Yhdistyksen alkutaipaleella hallituksen oli käytännön syistä saavuttava jo edellisenä päivänä käsittelemään seuraavan päivän kokousasioita. Näiden iltojen oheisnumeroksi keksittiin tutustuminen johonkin lähiseudun karjaan, sillä eihän vannoutunut karjaihminen voi olla päivääkään ilman lehmiä. Pikkuhiljaa alkoi muutakin väkeä tulla ajoissa paikalle ja nyt Forssassa voitiinkin jo puhua perinteisestä ayrshiretapaamisesta tilavierailuineen ja illanviettoineen. Väkeä on kerta kerralta ollut enemmän ja niinpä nytkin lyötiin uudet ennätykset.

tilan navettaan ja eläimiin. Navetta olikin monen yllätykseksi pihapiirissä oleva kaunis puurakennus, jota ainakin osa oli luullut tilan päärakennukseksi. Selitys asialle oli se, että navetta oli rakennettu vanhaan kyläkouluun, joka todellakin pihan puolelta oli kuin mikä tahansa rakennus kuisteineen. Sisältä kuitenkin paljastui erittäin viihtyisä ja nykyaikainen parsinavetta, jonka laajennusosa oli juuri äskettäin saatu valmiiksi. Hiehot ja lehmät seisoivat yhdessä rivissä puhtaina ja klipattuina, ilmaltaan raikkaassa ja valoisassa navetassa. Mutta entäpä eläimet? Harvoin pääsee Suomessa näkemään

näin tasaista lehmäriviä, näyttäviä hyvärakenteisia eläimiä. Ja rivin keskeltä löytyi kaikkien tuntema ayrshirejulkkis Ilona, joka oli edelleen virheettömässä kunnossa iästään huolimatta. Harmittelin mielessäni, että näitä eläimiä ei oltu luokitettu syksyllä, olisi ollut mielenkiintoista kuulla luokittajan arvio lehmistä. Tilavierailun jälkeen oli hotellilla vuorossa yhteinen illallinen, jonka tarjosi Jalostuspalvelu. Kiitokset kaikkien puolesta! Tämän jälkeen päästettiin ayrshirekansa irti ja karaokelavalle. Hauskan yhdessä olon lomassa pääsimme myös seuraamaan

pohjoisen naisten sketsiesitystä sekä nippelitietoutta sisältänyttä sonnivisailua. Ja kyllä kansa tiesi, sonniasiat olivat hyvin hallussa.

Syyskokous ja seminaari Varsinainen syyskokous sujui ilman äänestyksiä. Puheenjohtajaksi valittiin uudestaan Mirja Koljonen ja uudeksi hallituksen jäseneksi Eliisa Kumpula Nivalasta hallituksen jättävän Tuula Laurikaisen tilalle. Tilinpäätös ja toimintasuunnitelma vuodelle 2005 hyväksyttiin esitetyssä muodossa. Syyskokouksen kohokohtana on vuodesta 2002

Somerolta karaokeiltaan Majoituttuaan ayrshireväki suunnisti kohti Someroa ja Paakkosen tilaa, jonka omistavat Päivi Eronen ja Jouni Paakkonen. Tilan emäntä oli varannut vierailijoille tarjottavaksi glögiä lisukkeineen. Kuuman glögin nauttimisen lomassa emäntä kertoili tilasta ja sen eläinaineksesta. Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan

Syyskokous Forssassa veti runsaasti väkeä. Kuva: Laura Laiholahti 7


Ayrshire-lehti

1/2005 alkaen ollut vuoden ayrshirekasvattajan valinnan julkistaminen. Vuoden 2004 ayrshirekasvattajan palkinto ojennettiin Olavi Ahonkivelle, jonka toiminta ayrshirerintamalla on ollut monipuolista ja tuloksellista. Olavi tunnetaan myös aitona ihmisenä, joka paneutuu karjanjalostukseen täydellä sydämellä. Lämpimät onnittelut vielä kertaalleen! Kokouksen jälkeen Jalostuspalvelun toimitusjohtaja Seppo Lintukangas piti odotetun esityksen aiheesta “Sonninemien valinta”. On-

vahvaa toivoa paremmista keinosiemennyssonneista, joita myös rakenteeseen panostava karjanomistaja voisi huoletta käyttää lehmilleen. Joko pian kääntyy uusi sivu suomalaisessa ayrshirejalostuksessa? Seminaariosuuden toisena esityksenä oli karjanomistajille myös hyvin tärkeä aihe “Ulkomaantuontien terveysvaatimukset”, jonka piti terveydenhuoltoeläinlääkäri Olli Ruoho ETT:stä. Tästä jokainen eläinaineksen tuontia ulkomailta suunnitteleva karjanomistaja sai kattavan

Suomessa pääsee harvoin näkemään yhtä tasaista, hyvärakenteista ja näyttävää lehmäriviä kuin Paakkosen navetassa Somerolla. Kuva: Laura Laiholahti kohan kertaakaan tätä ennen yleisö kuunnellut puhujaa niin henkeään pidättäen, että nuppineulan putoamisenkin olisi voinut kuulla. Esityksen jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että voiko tämä olla totta, olisiko karjanomistajan näkemyksiä ensimmäistä kertaa kuunneltu. Suunnitelmat sonninemien valinnasta ja ajatukset rakenteen paremmasta huomioon ottamisesta valoivat yleisöön 8

tietopaketin. Tuonnit ovat alkaneet kiinnostaa yhä useampia, mutta on hyvä tietää mitä riskejä niihin sisältyy ja kuinka riskit ovat vältettävissä.

Tilavierailu Mustialassa Päivän päätteeksi kokousväki lähti tutustumaan Mustialan koulutilan karjaan. Karjanhoitaja Simo Pärssinen esitteli uusittua pihat-


Ayrshire-lehti

1/2005 tonavettaa ja tilan eläimiä. Kaikki vierailijat saivat luettelon tilan lehmistä numerotietoineen. Lehmät näyttivät tyytyväisiltä oloihinsa ja pienillä vasikoilla oli suorastaan hulppeat tilat. Hienoa, että nuorille opiskelijoille antaa käytännön opetusta näin asialleen vihkiytynyt karjamestari, toivottavasti karjainnostus on tarttuvaa. Tilavierailun jälkeen tyytyväinen kokousväki suun-

Keinosiemennysosuuskunnissa on investoitu sonnien odotusaikajärjestelmään viimeisten viiden vuoden aikana 10 miljoonaa euroa. Yhteisesti on sovittu, että sonneja kasvatetaan Muhoksella, nuorsonneista kerätään siementä Pieksänmaalla, odotussonneja hoidetaan Hollolassa ja Sonnihovi on valmistunut hoitamaan maan kultamunia. Voidaan sanoa, että pöytä on katettu, hyviä sonneja vain odotellaan. Keinosiemennysosuuskunnat tulevat mukaan sonnivalinnassa vasta siinä vaiheessa kun sonneja ostetaan ns. sonnihuutokaupassa. Tämän jälkeen sonnin kasvattaminen ja elossa pitäminen sekä myös nuorsonnisiemennykset ovat keinosiemennyksen vastuulla. Sonnilogistiikka pelaa. Lopulta kun sonni on vajaan 5 vuoden ikäinen, parhaat sonnit ovat toivottavasti elossa ja valmiit siementuotantoon valionavetassa, Sonnihovissa. Naudanjalostus alkaa kuitenkin paljon ennen edellä esitettyjä rutiineja. Jalostus alkaa siemennyssuunnit-

tasi autojensa nokat kohti kotia ja innokkaat hallituksen jäsenet alkoivat saman tien suunnitella seuraavaksi pidettävää kevätkokousta oheisohjelmineen. Nähdään keväällä Etelä-Pohjanmaalla! Laura Laiholahti

Olavi Ahonkivi ojentaa Seppo Lintukankaalle käsinmaalatun Ayrshire-mukin kiitokseksi erinomaisesta esityksestä. Kuva: Laura Laiholahti

Sonninemien valinnasta telusta eli parhaiden geenien yhteen sovittamisesta. Kun alkio on syntynyt, eläimen perimä on valmiina. Tämän jälkeen onnistutaan paremmin tai huonommin perimältään parhaiden eläinten valinnassa. Keinosiemennyksellä tulee olla vahva rooli sonnien jalostusohjelman laadinnassa ja suunnittelussa. Omasta tuotekehityksestä pitää olla kiinnostunut ja siihen tulee panostaa. Keinosiemennyksen tuleekin ottaa selvä rooli kun laaditaan suosituksia parhaiden lehmien siementämiseksi. Kaikki parhaat lehmät pitää saada ehdokkaiksi tulevien sonnien emiksi. Sonninemien valinnan tehostaminen ja siemennyssuositusten entistä tarkempi suunnittelu ovat koko kotieläinjalostuskentän yhteinen haaste. Sonninemien valintaa tulee kehittää siihen suuntaan, että valinnasta ottaa vastuun vain muutama

henkilö. Jalostuspalvelu voisi ottaa vastuulleen sonnienemien lopullisen hyväksynnän. Tämä tarkoittaa, että Jalostuspalvelulla on riittävästi omaa henkilökuntaa hoitamaan asiaa tai se hoidetaan ostopalveluna. Keinosiemennyssonnivasikoiden haravoinnin suorittavat luonnostaan jalostusorganisaation konsulentit. Vasikoiden ankarasta esivalinnasta ja emän kokonaisjalostusarvon minimeistä tulee päästä nopeasti eroon. Näin ostajalle jää paremmat mahdollisuudet valita koko populaatiosta parhaat eläimet jatkoon. Sonninemät tulisi saada paremmuusjärjestykseen tärkeimpien ominaisuuksien suhteen. Rakennejalostusta veisi sonninaskeleen eteenpäin, jos uusien keinosiemennyssonnien hankinnasta vastaavien käytössä olisi jatkuvasti päivittyvä rakenne-top-lista rakenteeltaan

parhaista ayrshire-lehmistä. Sonninostotiimi tulisi olla mahdollisimman pieni ja asiantunteva, jossa myös rotuyhdistyksillä olisi paikka asiantuntijana. Suomalaisella Ayrshirella on loistava mahdollisuus nousta maailman parhaaksi roduksi. Interbullin mukaan tuotosluvuissa olemme jo siellä, samoin eduksemme voimme lukea poikimahelppouden, terveyden ja hedelmällisyyden sekä eläinten kestävyyden. Lisäksi olemme hyviä myös siinä, että testaamme eniten punaisia sonneja maailmassa. Se, mitä vielä tarvitaan, on koon ja tyypin hajonnan pienentäminen ja utarerakenteen parantaminen. Osa tästä toteutetaan sonninemävalintaa harmonisoimalla. Tavoitteena on, että lehmämme ovat hyvätuottoisia, helppohoitoisia ja pitkään karjoissa pysyviä. Suomalaisen naudanjalostuksen tärkein tehtävä juuri tänään on eläinaineksen nopea rakenteellinen parantaminen. Seppo Lintukangas Osuuskunta Jalostuspalvelu 9


Ayrshire-lehti

1/2005

AYRSHIRE INTERNATIONAL — kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Ayrshirekasvattajat päättivät viime vuonna ottaa käyttöön oman luokituksen, sillä suomalainen luokitus ei ollut täysin saavuttanut karjanomistajien luottamusta. AF Class tulee sanoista Ayrshire Finland Classification ja tällä luokitustunnuksella halutaan tuoda esille se, että luokituksen on tehnyt Ayrshirekasvattajien hyväksymä ammattitaitoinen luokittaja yhdistyksen hyväksymällä luokitustavalla. Arvostelu noudattelee kanadalaista luokitusta, sillä tarpeeksi ankaran, toisaalta myös hyvin monipuolisen, arvostelun on katsottu tässä vaiheessa olevan paras vaihtoehto pyrittäessä ayrshiren rakenteen parantamiseen.

AF Class TULI JÄÄDÄKSEEN Liian lepsu arvostelu saattaisi tuudittaa siihen uskoon, että suomalaisen ayrshiren rakennepuoli onkin jo kunnossa. Kansainvälisesti

luotettavat luokitustulokset ovat myös tärkeitä silloin kun eläinainesta markkinoidaan ulkomaille. Luokituksessa arvostel-

Luokituksen lopullinen tulos määräytyy pisteiden mukaan seuraavasti: 90 pistettä ja yli 85 – 89 80 – 84 75 – 79 70 – 74 50 – 69

excellent (erinomainen) very good (erittäin hyvä) good plus (hyvä plus) good (hyvä) fair (välttävä) poor (huono)

tavat pääkohdat ovat etuosa (pää ja kaula), keskiosa (rinta ja lanneselkä), lantio, jalat ja utare. Näiden lisäksi jokaisessa arvosteltavassa kohdassa voidaan tehdä vähennyksiä yksi tai kaksi pistettä virheen suuruuden perusteella. Virheitä on kaikkiaan 62 kpl, joten lehmästä arvostellaan lähes “kaikki”. Ensimmäisen luokituskierroksen jälkeen päätettiin julkaista kaikkien vähintään 75 pistettä saaneiden eläinten tiedot, sillä tätä 75 pisteen (good) rajaa voidaan Suomessa pitää hyvänä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Kanadassa kaikkien luokitettujen ensikoitten keskiarvo on n. 79 pistettä.

LUOKITUSKIERROKSELLA Lokakuun puolivälissä koitti ayrshireväen kovasti odottama hetki, jolloin Yves Charpentier saapui uudestaan Suomeen. Tällä kertaa oli tarkoitus virallisesti luokittaa karjanomistajien eläimiä etukäteen tehtyjen tilausten mukaisesti. Valitettavasti aivan kaikki halukkaat karjanomistajat eivät tällä ensimmäisellä kerralla saaneet luokittajaa tilalleen, sillä Yvesin luokituskierrokselle oli varattu aikaa vain yksi viikko. Myös maantieteel-

10

liset etäisyydet aiheuttivat omat ongelmansa.

rossa yleisölle tarkoitettu luokitustapahtuma.

Luokituskierros alkoi Kaakkois-Suomesta, jonne Yves Charpentier kuljetettiin heti suoraan lentokentältä. Ammattimies pystyi kuitenkin keskittymään tehtäväänsä vaikka matka vielä painoikin väsymyksenä. Täältä kierros jatkui seuraavana päivänä Hämeeseen ja VarsinaisSuomeen, josta alkoi pitkä ajomatka kohti Nivalaa ja Kärsämäkeä, jossa oli vuo-

Luokituspäivä keräsi väkeä Kärsämäkeläiset Anu ja Jari Ahlholm olivat järjestäneet Korkiakosken tilallaan luokituspäivän, johon oli saapunut väkeä runsain mitoin niin läheltä kuin kauempaakin. Vierailijat keräsivät aluksi lämpöä sisätiloissa pystyäkseen seuraamaan ulkona jäätävässä säässä pidettävää

luokitusdemonstraatiota. Yves kertoili ensin itsestään ja työstään ja sen jälkeen siirryttiin varsinaiseen aiheeseen. Isäntäväki oli rakentanut navetan edustalle luokitettaville eläimille parret ja niihin oli tuotu valmiiksi neljä siistiksi klipattua lehmää. Yves luokitteli kaikki eläimet kertoen jokaisesta arvosteltavasta kohdasta erikseen. Hyytävästä ilmasta huolimatta yleisö seurasi herpaantumatta demonstraatiota.


Ayrshire-lehti

1/2005

AYRSHIRE INTERNATIONAL — kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Pohjanmaan kautta kohti etelää Kärsämäeltä matka jatkui vielä kolmelle tilalle samana päivänä ja seuraavana aamuna Etelä-Pohjanmaalle ja Satakuntaan ja sieltä lopuksi Porin kautta Helsinkiin. Hiukan huonoa omaatuntoa potien mietin, että mahtaakohan vieraamme jo rasittua liikaa tiukaksi vedetystä aikataulusta. Yves osasi onneksi ottaa jet lagia takaisin nukkumalla autossa tilojen väliset matkat.

Excellent löytyi sittenkin Kahtena viimeisenä päivänä Yves sai luokiteltavakseen todella hyviä ayrshirelehmiä. Osa näistä oli aivan suomalaisia suvuiltaan, osa kanadalaissonnien tyttäriä. Useat lehmät saivat yli 80 pisteen tuloksia. Viimeiseksi kävimme Porissa Olavi Ahonkiven Rounion tilalla, josta monien muiden hienorakenteisten lehmien joukosta löytyi sitten se aivan ensimmäinen AF Class –luokitettu excellent eli Olavin kolme kertaa poikinut Saga, joka sai nimensä perään tunnuksen AF Class EX-90! Sagan luokitustapahtumaa oli jännittävää seurata Yvesin luetellessa pisteitä ja Olavin tapaillessa nitropurkkia. Lopputuloksen julistaminen oli loppuhuipennus koko luokituskierrokselle. Us-

Luokitusdemonstraatio Kärsämäellä Jari ja Anu Ahlholmin karjassa keräsi runsaasti yleisöä. Kuva: Laura Laiholahti komatonta miten hienolta tuntui olla todistamassa ensimmäisen excellentin “syntymistä”. Uskoisin, että nämä viimeisten päivien hyvät lehmät antoivat myös Yvesille uskoa siihen, että peli ei ole menetetty suomalaisen ayrshiren kanssa, vaikka hän näkikin melko kirjavan tasoista eläinainesta. Hän oli kertonut meille etukäteen, että Kanadassa ei yleensä siemennetä enää lehmää, joka saa alle 75 pistettä luokituksessa. Samaa rajaa hän ymmärrettävästi suositteli meillekin. Luokituskierroksen edetessä hän kuitenkin totesi, että ehkä Suomessa voitaisiin sittenkin käyttää

rajana 70 pistettä. Se, että myös suomalaisista suvuista löytyi yli 80 pisteen lehmiä, osoittaa, että joillakin tiloilla on jo vuosia osattu painottaa rakenteessa oikeita asioita. Samoin sen, että näillä tiloilla sekä korkea tuotos että lehmien yleisesti hyvätasoinen rakenne on voitu yhdistää.

Asia ei jää tähän Viimeisenä iltana veimme Olavin kanssa Yvesin jo tutuksi käyneeseen lentokenttähotelliin. Vieraamme oli silminnähden kaikkensa antanut reissatessaan vajaan viikon ajan tilalta toiselle, luokitellen lähes 250 lehmää, pitäen demonstraatioita ja työskennellen joka

ilta n. klo 22:een saakka. Ilomme olikin suuri, kun hyvästellessämme Yves ilmoitti, että hän tulisi hyvin mielellään uudestaankin Suomeen, tosin kaksi viikkoa voisi olla sopivampi matkan pituus, ettei aikataulu olisi aivan näin tiivis. Neuvottelut uudesta luokituskierroksesta alkoivatkin heti seuraavalla viikolla ja nyt odotamme Yvesia seuraavan kerran Suomeen alkukesästä. Jatkossa on tavoitteena, että AF Class-luokituksia tehtäisiin kahdesti vuodessa. Laura Laiholahti

11


Ayrshire-lehti

1/2005

AYRSHIRE INTERNATIONAL — kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Helmikuun toisena viikonloppuna järjestettiin Ruotsissa Malmössä Milanäyttely, jonka yhteydessä pidettiin myös junior handler–kilpailu. Milaan oli matkannut joukko karjanomistajia sekä kaksi junnutyttöä, Sini Ranta ja Minna Toikka, jotka olivat ennakkoluulottomasti ilmoittautuneet junior handleriin mukaan, vaikkei kilpailueläimistä vielä ollut tietoakaan. Perjantaipäivänä olivat vuorossa lehmien näyttelyluokat, joiden päätteeksi alettiin kysellä tytöille kilpailueläimiä. Ensin ilmoitettiin, että Sini ja Minna saavat kisaan kaksi hiehoa ja niitä sitten käytiin etukäteen katsastamassa. Tilanne kuitenkin muuttui pian ja tuli ilmoitus, että tytöt ottavatkin lehmät kilpailueläimikseen. Näillä päästiin päivän päätteeksi hiukan harjoittelemaankin kehään seuraavan päivän koitosta varten.

Junnutytöt näyttivät ruotsalaisille mallia

Voittaja Sini Ranta ja kisakumppani Prinsessa. Kuva: Minna Toikka Lauantaiaamuna aikaisin Sini ja Minna lähtivät huoltojoukkojensa, Hannu ja Tiina Toikan, kanssa uudestaan näyttelyhallille osallistuakseen aamupäivällä pidettävään kisaan. Autossa

pidettiin vielä viime hetken kielikurssi sekä englannin että ruotsin kielessä. Pientä lisäväriä kilpailuun toi näyttelyhallilla saatu ilmoitus, että eläimet vaihtuvat jälleen kerran. Aikaa valmistautumi-

seen ei enää ollut paljon, ei siis myöskään harjoitteluun. Minna pesi eläimensä, joka katsottaneen harjoitteluksi, mutta Sini sai oman lehmänsä vasta juuri ennen kehään menoa ainoastaan omistajan hyvillä ohjeilla varustettuna. Kaikilla muillakin kilpailijoilla oli talutettavanaan lehmät, mikä Suomessa ei toistaiseksi ole ollut junnukehissä tapana. Ja niinhän siinä kävi, että tytöt hoitivat taidolla homman kotiin – Sini nappasi voiton ja Minna sijoittui neljänneksi! Junnukisan aikana muu ryhmä oli kahdella tilavierailulla ja kun puhelinsoitto kertoi tyttöjen saavutuksista, kuultiin useampi riemun kiljahdus ja hyvä Suomi –huudahdus. Onnea tytöille menestyksestä ja ennen kaikkea rohkeudesta lähteä soitellen sotaan. Ja mikäs sen mukavampaa kuin ottaa Suomi – Ruotsi kisassa voitto kotiin. Laura Laiholahti

Suomalaisia Ayrshire-alkioita Kanadaan Kaksi suomalaista ayrshire-alkioita on myyty Kanadaan. Alkiot myytiin Sari Alhaisen omistamasta lehmästä ASMO Regina (Kildare Jerry – Fjära - Backgård), joka hiehona huuhdeltiin Kangassalon Kellillä. Semex Alliance on kiinnostunut tekemään ostosopimuksen alkioista mahdollisesta syntyvästä sonnista. Päätös tehdään kuitenkin vasta kun marraskuussa poikineen Reginan rakenne- ja tuotostietoja saadaan riittävästi. Ensimmäiset rakennearvostelu- ja koelypsytiedot on jo lähetetty Kanadaan, mutta tuotoksiin vaikuttaa tällä hetkellä muutto uuteen karjaan ja pihattonavettaan, joten sopimuksen synty on edelleen epävarma. Sari osti Reginan alkiona ydinkarjasta.

ASMO Reginasta on myyty kaksi alkiota Kanadaan. Kuva: Sakari Äijö.

12


1/2005

Ayrshire-lehti

13


Ayrshire-lehti

14

1/2005


Ayrshire-lehti

1/2005

TILAESITTELY

Sydänmaalla lypsetään luomumaitoa Ayrshirekarjasta lypsyrobotilla Vesa 38, Marianna 36, sekä heidän poikansa Eeri, Aarni, Erno, Arsi ja Erkko Oikarinen asuvat maatilaansa Kärsämäen Sydänmaankylässä Pohjois-Pohjanmaalla. Tilalla on tehty rohkeita ja ennakkoluulottomia ratkaisuja tuotannon kehittämisessä. Ratkaisut ovat olleet kuitenkin aina taloudellisesti pitkälle harkittuja. Kun Vesa valmistui agrologiksi Ilmajoelta, suuntasi hän katseensa takaisin kotikyläänsä ja niinpä vuonna 1989 Hannulan tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Tilan parsinavetassa oli tuolloin jo 35 lehmää. Eipä mennyt aikaakaan, kun kuvioihin tuli Marianna-nuorikko Kiuruvedeltä, joka opiskeli Eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa Helsingissä. Pari vihittiin loppuvuodesta 1992, jolloin Marianna kävi viimeistä vuosikurssiaan. Vaikka emännäksi tulo muuttikin opiskelijatytön siihenastiset urasuunnitelmat täysin, hän halusi pysyä tavoitteessaan saada opinnot päätökseen pitkästä välimatkasta huolimatta. “Vain lopputyön tekeminen

siirtyi seuraavalle talvelle ja sitä sitten väänsin Eeri-vauva kainalossa alkuvuoden-94. Syksyllä, Aarnin syntyessä leikkitoveriksi isolle veljelle, eläinlääkärin paperit olivat jo taskussa ja saatoimme alkaa yhdessä paneutua uusiin haasteisiin tilalla”, Marianna muistelee. Eläinten hyvinvointiin haluttiin panostaa, joten vuonna 1996, Erno-pojan syntyessä, vanha parsinavetta muutettiin pihatoksi, johon mahtui 45 lehmää. Kylällä jatkui rakennemuutos ja peltoalaa oli mahdollista lisätä sekä ostamalla, että vuokraamalla. “Tässä yhteydessä, keväällä -96, tehtiin ratkaisu siirtymisestä luomutuotantoon peltojen osalta”, Vesa kertoo. Maatalouden puolella vedettiin välillä henkeä remontoitaessa päärakennusta, sillä perheeseen syntyi lisää reippaita miehenalkuja: Arsi vuonna 1999 ja Erkko 2000. Onnistuminen luomuviljelyssä siirsi ajatukset mahdollisuuksiin tuottaa luomumaitoa, mihin houkutteli Valion äskettäin tekemä 15

Sairaslomalaiset. Kyllä lomapäivänkin voi viettää navetassa jalostusasioiden parissa. Kuva Jari Ahlholm. pennin hinnankorotus. “Tilavaatimukset, sekä eläinten terveystilanne mietityttivät eniten.”, Oikariset kertovat. “Luomulehmän on oltava kunnossa, sillä lypsykauden aikana sallitaan korkeintaan kolme erilaista lääkitystä eläintä kohti. Painopiste on siis oltava ennaltaehkäisyssä eli luonnonmukaisissa olosuhteissa, hoidossa ja ruokinnassa, sekä eläinten perimässä.” Oman karjan terveystilastoja tutkimalla, sekä naapuritilan rohkaise-

van esimerkin kannustamana uskallettiin ryhtyä tarvittaviin muutoksiin ja tilalta alettiin kerätä luomumaitoa syksyllä 2001. Marianna ja Vesa tunnustautuvat ihmisiksi, jotka viihtyvät oman perheen parissa. Myös yhteydenpito ystävien kanssa on tärkeää. Tasapainoilu suuren työmäärän ja perhe-elämän välillä otti voimille. Vesa ja Marianna alkoivat ärsyyntyä lypsymontussa seisomiseen ja

15


Ayrshire-lehti jopa ajatus siitä, että lehmät saisivat lähteä käväisi heidän mielessään. Lypsyrobotin hankinta pulpahteli keskusteluissa ajoittain pinnalle ja molemmat seurasivat automaattilypsystä julkaistuja tutkimustuloksia ja muuta uutisointia. Tuttujen karjanomistajien esimerkki vaikutti jälleen ja ostopäätökseen päädyttiin lopulta nopeasti marraskuussa 2003. Lelyrobotti on nyt ollut toiminnassa tammikuusta 2004 alkaen ja kuluneen vuoden aikana tehtiin vielä kerran laajennusremontti yhteensä 65 lypsylehmälle. Samalla nuorkarjatiloja parannettiin rakentamalla kaikenikäisille omat makuuparret. Tilan karjasta 4/5 on ayrshirerotua ja loput holsteinfriisiläistä. Rakenteellisesti lehmät soveltuivat yllättävän hyvin robottilypsyyn. Poistoprosentti ei paljon muuttunut, sillä tilalla on jo pitkään jouduttu karsimaan useita eläimiä vuosittain huonon utarerakenteen vuoksi. Viime vuosina on käytetty konsulentin tekemän jalostussuunnitelman pohjalta lehmistä noin 40 %:lle kotimaisia tai ruotsalaisia valiosonneja, kolmasosalle nuorta sonnia ja noin 10 %:lle liharotua. Iloisia yllätyksiä on koettu silloin tällöin, kun joku nuorsonniisistä on noussut valiosonniksi, kuten esimerkiksi Asmo Opallo, jonka tytär Rohto löytyy karjasta jalostusarvolla +14. Karjassa on myös komeita Kangassalon Kellin tyttäriä, joiden

16

1/2005

takakiinnityksen korkeus ja leveys miellyttävät varmasti muidenkin karjanjalostajien silmää. Eläinten rakenteen merkitys on kuitenkin korostunut entisestään robottilypsyn myötä. Jalostusvalinnoissa tärkein painoarvo on takakorkeudessa ja utarerakenteessa, erityisesti maavarassa, kiinnityksissä, keskisitees-

kestävään suuntaan, jotta karjan keskipoikimakertaa saataisiin nostettua. Tilalla onkin käytetty viime keväästä alkaen 80 %:lle eläimistä valiosonnia, joista 2/3 on ollut kanadalaista. Tavoitteena on, että robotilla avustettavista yksilöistä päästäisiin eroon mahdollisimman nopeasti. “Kolme avustettavaa lehmää on ehdoton maksimi. Useamman kanssa värkätessä

tajat. Karjassa on kestäviä, luomukotieläintuotantoon soveltuvia lehmäsukuja, jotka ovat hyviä karkearehun hyväksikäyttäjiä. Hyvä luomulehmä on Oikaristen mielestä sopivan lypsytyyppinen ja maitokäyrältään tasainen, jolloin se ei “kurjistu” herumiskaudellaan, eikä toisaalta liho ennen umpeen menoaan. Karjan ruokinta perustuu apila-timotei-nurminata-säi-

Kangassalon Kellin tyttäret Riffa ja Rokokoo. Kuva: Jari Ahlholm. sä jne. Robotille ovat vaikeita myös aivan vierekkäin olevat tai kauas sivulle sojottavat vetimet. Sonneja valittaessa pyritään kuitenkin kiinnittämään huomiota myös jalkarakenteeseen, lypsytyyppisyyteen, utareterveyteen ja helppoihin poikimisiin. Mariannan mielestä lehmien utarerakenteen tulisi kehittyä

lehmien vapaa lypsykierto kärsii ja itsellä menee hommasta maku pois”, Vesa toteaa. Vesa ja Marianna luottavat ayrshire-lehmiinsä, jotka vaikuttavat olevan terveempiä utareeltaan ja vahvempia sorkka-ainekseltaan kuin karjan mustan rodun edus-

lörehuun, jota täydennetään ohra-kaura-herne-tilaseoksella sekä rypsillä. Robotilla ollessaan lehmät saavat lisäksi luomutäysrehua. Mariannan ja Vesan yhteisistä hoidokeista pitkäikäisin on ollut kahdeksan kertaa poikinut Ojaniemen Vakion tytär Aura, joka tuotti elinai-


Ayrshire-lehti

1/2005

kanaan 60 352 maitokiloa, kunnes poistettiin alkuvuodesta 2001 utarevian vuoksi. Auran tyttärltä Ninniltä (i. A. Einiö) on tällä hetkellä kolme tytärtä karjassa Ivarista, Kellistä ja Lifesta. Tällä hetkellä karjan vanhin lehmä on seitsemännen kerran siemennetty Ojalan Iisin tytär Kitara (+5), tällä hetkellä tiine Skychieffille, jolta on saatu useita tyttäriä, kuten esim. alkuvuodesta utarevian vuoksi poistettu hieman matala Ojarannan Loikan tytär Nymfi (+16), jolta kuitenkin jäi utareeltaan paremmat tyttäret Rokokoo (+24), isä Kangassalon Kelli ja pian poikiva hieho, Hirvivainion Kuopuksen tytär Seireeni (odotusarvo +17). Rokokoo on nyt tiine Sperringelle ja Seireeni Copperille. Karjassa on myös Kitaran ja Suontaan Jehtan tytär Rondo (+8), tiine Nelsonille, ja kasvamassa vasikka Tintti (od. +11), isänä Valkaman Laiva. Muita pitkäikäisiä ja mieluisia lehmiä ovat olleet viisi kertaa poikineet Vaaralan Ajan tytär Liinu (+19), tiine Connille, ja nuorsonni Kolilan Jylhän tytär Lilla (+7), tiine Icemanille, joilta molemmilta on toistaiseksi onnistuttu saamaan vasta yhdet tyttäret, Liinulta pikkuvasikka Timantti (od. +18) Lammin Lifesta ja Lillalta tytär Pikku (+9) Harjunpään Ilmiöstä. Pitkäikäisistä lehmistä Aura oli vähiten lypsytyyppinen ja sillä oli taipumusta lihomiseen loppulypsykaudella. Toiset edustavat Oikaristen mielestä lypsytyypiltään sopivaa keskitasoa ja ovat lypsykäyrältään

tasaisia. Kitaran ja Liinun lypsämisestä robotti selviää edelleen hyvin, mutta Lillaa, samoin kuin poistettua Nymfiä, avustetaan liian pienen maavaran vuoksi. Lilla on kuitenkin edelleen säästänyt henkensä, koska on aina tiinehtynyt hyvin, eikä ole periyttänyt repsahtanutta utarettaan sellaisenaan ainakaan tyttärelleen Pikulle. Marianna suhtautuu varoen äärimmäistä lypsytyyppisyyttä periyttäviin sonneihin, sillä luomuruokinnan tuomien rajoitusten vuoksi tällaisia eläimiä olisi mahdotonta ruokkia oikein. Mieleen on jäänyt viime syksynä lopulta utarevian vuoksi poistettu ostolehmä Nitro, joka lypsi keskinkertaisesti, mutta oli ulkonäöltään alikuntoinen ja poti kolmannen poikimisensa jälkeen juoksutusmahaoireista syömättömyyttä. Nitron isä oli Mattilan Aplodi, jonka lypsytyyppisyysindeksi on peräti 132. Oikariset odottavat kestävyyttä erityisesti Suontaan Jehtan (i. Hyllela), Kangassalon Kellin (i. N. Verneri), Tyrisevän Miqurin (i. V. Aika) ja Hirvivainion Kuopuksen (i. O. Vakio) tyttäriltä, joita kaikkia on karjassa useita. “Näistä Jehta ja Kelli periyttävät eniten lypsytyyppisyyttä, mutta niiden tyttäret näyttävät onneksi pitäneen kuntonsa ihan mukavasti, “ Marianna iloitsee. Uusimmista kotimaisista valiosonneista on jo käytetty Purolan Orkkoa ja Asmo Ohitusta sekä Asmo Nyyrikkiä. Ruotsalaisista vaikuttavat lupaavilta

Stöpaforssin, Peterslundin ja B. Juristin tyttäret. Oikaristen karjan keskituotos on nyt noin 9000 kiloa, eikä sitä pyritä tietoisesti nostamaan ainakaan rakenteen kustannuksella. “Tässäkin mielessä kanadalaiset sonnit ovat meillä todennäköisesti käytössä jatkossakin. Lisäksi karjan perimään saadaan myös kaivattua muutosta”, Oikariset toteavat. Mariannan mielestä kauniit eläimet ovat aina ilo silmälle, mutta omissa jalostustavoitteissa pysytellään vielä pitkään käytännöllisissä näkökohdissa: nykyistä tasakokoisemmat eläimet helpottaisivat päivittäistä makuuparsien ja utareiden puhtaanapitoa. Lypsylehmiä on nyt noin 55. Tyhjät parsipaikat täytetään maltillisesti omasta karjasta lisäämällä tai ostamalla harkitusti joitakin jalostuseläimiä. Luomutilan mahdollisuudet hyödyntää alkionsiirtoa rajoittuvat alkionsiirtovasikan tai alkiota kantavan hiehon ostoon. Joka vuosi on oikeus ilman eri lupaa lisätä eläimiä ostamalla niitä tavanomaisesta karjasta 10 % lypsylehmien määrästä ja TE-keskukselta anotulla luvalla jopa 40 %.

Viime vuonna Oikarisille ostettiin pitkästä aikaa yksi vasikka ja neljä kantavaa hiehoa Nykäsen ayrshirekarjasta Sotkamosta. Hiehoista yksi kantaa alkiota Satumaa (i. B. Jurist) x Lindero. Lypsyrobotin hankinta paitsi toi lisää kaivattua vapaa-aikaa, myös selkeytti jalostustavoitteita. Eläimet alkoivat taas kiinnostaa aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. “Aina ennen lypsyltä tullessa meillä oli tapana lohduttaa toisiamme, että nyt se eläkeikä on taas yhtä lypsyä lähempänä. Nykyään emme puhu enää mitään eläkkeelle pääsystä!”, Marianna kertoo. Vesa arvelee muutoksen toisaalta johtuvan siitäkin, että isojen investointien vuoksi on totisesti taas syytä nousta aamulla ylös: “Tosin pari kolme tuntia myöhemmin kuin ennen robottia.” “Robotin hankinnalla ei pyritty saamaan lisää tuottoa. Mutta se on ollut tähänastisista toimista paras satsaus omaan hyvinvointiin!”, molemmat toteavat. Anu Ahlholm

17


Ayrshire-lehti

18

1/2005


Ayrshire-lehti

1/2005

AF Class -luokitukset vuonna 2004, vähintään 75 pistettä LUOKITUS AYRSHIRE EX 90

ELÄIN

ISÄ

LAKT.

OMISTAJA

Saga

Trident

3.

Ahonkivi Olavi

VG 88 VG 86 VG 86 VG 86 VG 85 VG 85 VG 85

Rannan Pretevä Hjärterum Trident Nelly Otrissa Kuortin Paprika Kellcrest Nova ET Rannan Primula Rannan Pulmu

Cornelius Trident Trident Pardner Heligo Ristitien Johde Pardner

1. 1. 3. 2. 3. 2. 2.

Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen ja Tanner Tanner Jyri Ahonkivi Olavi Alhainen Sari Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen Aaro ja Mirja

GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 83 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Rounion Beliissa Hjärterum Laro Hjärta Muurikki Alhaisten Oliivi Pipsa Rannan Liperi Meritähti Rounion Onnetar Alhaisten Rosella Alhaisten Rosmariini Rannan Omenankukka Alhaisten Opaali Karhilan Pallo Rannan Paras Joukolan Pirtelö Prima Rebel Asmo Riga ET Rossi Rannan Basilika K.R. Hjärta Julia Rengon Palma Pöllö Ripsa Rasilan Rusotar

Heligo Pat Laro Vaaralan Aika Heligo Ristitien Johde Ojaniemen Vakio Vaaralan Aika Pirkkulan Eepa Pardner Wandringeye Ketolan Lekari Backgård Nikolan Nörtti Heligo Pardner Pardner Pardner Ristitien Johde Pardner Cornelius Brendan Hyllela Ohvanan Nauha Koivuharjun Iekki Kangassalon Kelli Kangassalon Kelli

1. 2. 5. 3. 2. 6. 5. 3. 1. 1. 3. 3. 1. 2. 1. 2. 1. 1. 1. 2. 2. 7. 1. 1. 1. 1.

Ahonkivi Olavi Alhainen Sari Ahonkivi, Koljonen, Kallio Alhainen Sari Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja Tanner Jyri Ahonkivi Olavi Alhainen Sari Alhainen Sari Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen Aaro ja M Suutari Pekka Koljonen Aaro ja Mirja Laiholahti Jouko ja Laura Vettenranta Marko ja Katja Tanner Jyri Mtt - Alkiokeskus Tanner Jyri Koljonen Aaro ja Mirja Kallio Merja ja Ahonkivi Olavi Vettenranta Marko ja Katja Koljonen Aaro ja Mirja Tanner Jyri Tanner Jyri Viitanen Hannu ja Sei

G 79 G 79 G 79 G 79 G 79 G 79 G 79 G 79 G 79 G 79 G 78 G 78 G 78 G 78 G 78

Rounion Nolanda NuuNuu Rounion Oladia Pukaralammin Pilke Pulmu Pälvis Revyy ET Rosmarin Rannan Ruka Hjärterum Laro Vega Nelly Alhaisten Nuttu Joukolan Nötte Peggy Rannan Peppi

Haralan Etro Vestergårds Akilles Trident Pardner Galant Ristitien Johde Wandringeye Kangassalon Kelli Brendan Pat Laro Billy Pirkkulan Ööri Lammin Life Suontaan Jehta Huitin Inet ET

2. 3. 2. 1. 1. 2. 1. 1. 1. 1. 4. 4. 3. 2. 1.

Ahonkivi Olavi Suutari Pekka Ahonkivi Olavi Pukaralammi Pertti ja Raila Vettenranta Marko ja Katja Mtt - Alkiokeskus Mtt - Alkiokeskus Tanner Jyri Koljonen Aaro ja Mirja Pukaralammi Pertti ja Raila Vettenranta Marko ja Katja Alhainen Sari Laiholahti Jouko ja Laura Pöysä Petri Koljonen Aaro ja Mirja

19


Ayrshire-lehti LUOKITUS G 78 G 78 G 78 G 78 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 77 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 76 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75 G 75

20

ELÄIN Rasilan Ramona Rannan Piika Riemutar ET Rissa Hilla Lisa Lollipop Yli-Haaviston Maissi Kurhilan Oliivia Onnea Alhaisten Oona Optio Pandora Peikko Pitko Joukolan Pooli Rannan Raitis Regina Asmo Rehti Ronne Karhilan Roosa ET Karhilan Berit Jäkälä Korkiakosken Neito Nereid Nitro Ofelia Palina Rasilan Pehmis Pella Pohjolan Pelto Joukolan Piisi Pimu Asmo Pimu ET Alhaisten Pioni Pirita Kurhilan Pommac Ransui Joukolan Risella Rotakka-Tora Asmo Roselin ET Rounion Rosmarie Rumba Rounion Borella Rounion Mackgård Rannan Likka Rannan Mude Nessa Rannan Näpsä Olga Oona Joukolan Orvokki Kurhilan Pamella Rannan Pilke Joukolan Pistaasi Ronja Rannan Rooma Rasilan Rose Rosita

1/2005 ISÄ Ristitien Johde Heligo Ristitien Johde Vehkalan Kullero Hovin Sopuli Torpane Niemen Verneri Kulmalan Arkki Backgård Arkkilan Einiö Trident Gäddnäs Eskil Heligo Ristitien Johde Stöpafors Pohjolan Orleans Cornelius Heligo Ristitien Johde Wandringeye Stöpafors Pulkkalan Näky Niemen Verneri Hyrsynmäen Löysä Vettenrannan Labstig Haralan Etro Charlot Laurilan Ipollo Kangassalon Kelli Stensjö Kellcrest Nelson ET Heligo Rauhaniemen Ike Ristitien Johde Cornelius Ristitien Johde Heligo Krejstad Kellcrest Nelson ET Kangassalon Kelli Kangassalon Kelli Pardner Kangassalon Kelli Cornelius Backgård Mutkalan Iikka Rannan Jooseppi Haralan Etro Kummun Kupari Korkeakummun Ivar Kerkolan Murto Joukolan Niilo Gäddnäs Eskil Pardner G Ross Jerry Wandringeye Wandringeye Pardner

LAKT. 1. 2. 1. 1. 9. 5. 5. 6. 2. 3. 3. 2. 1. 2. 2. 1. 1. 1. 1. 1. 1. 2. 6. 3. 3. 3. 3. 2. 1. 2. 1. 2. 2. 1. 2. 2. 2. 1. 1. 1. 1. 1. 1. 1. 3. 5. 5. 3. 4. 3. 3. 1. 2. 2. 1. 1. 1. 1. 1.

OMISTAJA Viitanen Hannu ja Seija Koljonen Aaro ja Mirja Mtt - Alkiokesku Tanner Jyri Suutari Pekka Laiholahti Jouko ja Laura Pöysä Petri Aaro ja Mirja Koljonen Kallio Merja Tanner Jyri Alhainen Sari Ahonkivi Olavi Pöysä Petri Laiholahti Jouko ja Laura Vettenranta Marko ja Katja Laiholahti Jouko ja Laura Koljonen Aaro ja Mirja Vettenranta Marko ja Katja Kuorikoski mty Tanner Jyri Kallio Merja Suutari Pekka Suutari Pekka Ahlholm Jari ja Anu Vettenranta Marko ja Katja Pöysä Petri Alhainen Sari Tanner Jyri Viitanen Hannu ja Seija Laiholahti Jouko ja Laura Viitanen Hannu ja Seija Laiholahti Jouko ja Laura Erkkilä Jari ja Leena Kallio Merja Alhainen Sari Suutari Pekka Kallio Merja Vettenranta Marko ja Katja Laiholahti Jouko ja Laura Mtt - Alkiokeskus Mtt - Alkiokeskus Pukaralammi Pertti ja Raila Mtt - Alkiokeskus Ahonkivi Olavi Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen Aaro ja Mirja Tanner Jyri Koljonen Aaro ja Mirja Vettenranta Marko ja Katja Erkkilä Jari ja Leena Laiholahti Jouko ja Laura Kallio Merja Koljonen Aaro ja Mirja Viitanen Hannu ja Seija Vettenranta Marko ja Katja Koljonen Aaro ja Mirja Viitanen Hannu ja Seija Vettenranta Marko ja Katja


Ayrshire-lehti

1/2005

AYRSHIRE AYRSHIRE FINLAND FINLAND 2004 2004 VALOKUVAKILPAILU VALOKUVAKILPAILU

Lähetä vastaus sähköpostitse osoitteella sari.alhainen@pp.inet.fi tai postitse osoitteella Sari Alhainen,

Viikatetie 3, 91900 LIMINKA, huhtikuun loppuun mennessä. Kirjoita perään nimesi ja osoitteesi, sillä vastanneiden kesken arvotaan Ayrshire kasvattajien tuotepalkintoja. Yksi vastaus / jäsenyys tai lehtitilaus. Äänestyksen tulos ja tuotepalkintojen voittajat julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla toukokuun alussa. Tulokset täydellisine eläintietoineen julkaistaan Ayrshire-lehden seuraavassa numerossa.

LUOKKA 1: HIEHOT

A: 10 KK

B: 15 KK

C: 16 KK

D: 17 KK

AYRSHIRE-FINLAND 2004 -VALOKUVAKILPAILU

Jäsenet ja lehtitilaajat huomio! Sijoittakaa kunkin luokan valokuvat eläimen rakenteen perusteella paremmuusjärjestykseen, ja ilmoittakaa lopuksi hieholuokan paras eli Junior Champion ja lehmäluokkien paras eli Senior Champion. Esimerkiksi luokka x: B,C,A,D Luokka y: D,A,B,C ja niin edelleen, sekä Junior Champion: luokka z,B sekä Senior Champion: luokka x:A.

21


Ayrshire-lehti

E: 18 KK

1/2005

F: 22 KK

AYRSHIRE-FINLAND 2004 -VALOKUVAKILPAILU

LUOKKA 2: ENSIKOT

22

A.

B.

C.

D.

E.

F.


Ayrshire-lehti

1/2005

LUOKKA 3: KAKSI KERTAA POIKINEET

B.

C.

D.

LUOKKA 4: KOLME KERTAA POIKINEET LUOKKA 4: 3 KERTAA POIKINEET

A.

B.

C.

D.

AYRSHIRE-FINLAND 2004 -VALOKUVAKILPAILU

A.

23


Ayrshire-lehti

1/2005

Ayrshirekasvattajien jäsenkarjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +12, arvostelu 2005/01 Nimi ja sv Kasvattaja

Jalostusarvo

Isä

Emä

Emänisä

Emänemä

Kangassalon Kelli 96 Arvo ja Seija Rajala

+27

N.Verneri

Äly2

M.Tina

Tupo

Alhaisten Lööperi 97 Sari ja Risto Alhainen

+22

O.Vakio

Herukka

K.Repo

Ulpukka

Koiraharjun Lenkki 97 Merja ja Arto Vornanen

+22

N.Verneri

Haka ET

K.Repo

Tähti

Lusi-Kottilan Luiro 97 Tapio Lusi

+20

K.Airo

Ihme

U.Uisti

Ananas

Mäen Lapatossu 97 Olli ja Kari Mäki

+20

N.Verneri

Juuli

M.Uklaus

Aloe

Heikkilän Kingi 96 Juha ja Päivi Kallio

+20

A.Unssi

Atomi

S.Nolla

Olvi

Lammin Jiffe 95 Jari ja Marianne Morri

+20

K.Vihtori

Hifa

Tron

N.Tifa

Lammin Life 97 Jari ja Marianne Morri

+19

N.Voltti

Hifa

Tron

N.Tifa

Suontaan Nocturno 99 Cecilia Rydbeck

+17

H.Esko

Kuoro

O.Vakio

Urku

Kurvilan Milionääri 98 Jukka-Pekka Köngäs

+16

P.Eepa

Kuurankukka

K.Vihtori

Impi

Purolan Orkko 00 Asko Juntunen

+15

G.Eskil

Lelu

O.Vakio

Alku

Kurhilan Max 98 Merja Kallio

+14

P.Eepa

Juulia

M.Uklaus

HeippaET

Mäen Opaali 00 Olli ja Kari Mäki

+14

Stensjö

Juuli

M.Uklaus

Aloe

Karhilan Onassis 00 Pekka Suutari ja Silja Sundell

+13

H.Ilmiö

Linnea

V.Aika

Hildur

Nikolan Nörtti 99 Taina ja Erkki Kärkkäinen

+12

K.Etroni

Itkuiita

Hyllela

Unikuva

Huitin Inet 94 Hannu Huitti

+12

U.Uisti

Ämmy

K.Mainio

Risella

Majaniemen Ooboy 00 Heli ja Antti Teiskonlahti

+12

Backgård

Ilona ET

S.Osma

Tuttu

KASVATTAJAT HUOMIO! ILMOITTAKAA JÄSENTIEDOISSA KASVATTAJA/TILAN NIMI, NIIN MYÖS OIKEAT SONNIT LÖYTYVÄT LEHTEEN!

24


Ayrshire-lehti

1/2005

Suomen Ayrshirekasvattajat - Finnish Ayrshire Breeders ry

TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2005 Toimintavuoden teemana on “Kansainvälisen tason ayrshire Suomessa”. Tavoitteena ovat ayrshire-eläimet, jotka ovat kokonaisvaltaisesti kansainvälistä tasoa ja markkinoitavissa ympäri maailman. Yhdistyksen nykyiset ja tulevat toiminnot palvelevat osaltaan tätä tavoitetta.

Kokoukset ja tapahtumat Järjestetään yhdistyksen kevät- ja syyskokoukset. Kokousten yhteydessä keskustellaan ajankohtaisista asioista ja tutustutaan joihinkin paikallisiin karjoihin. Alkutalvesta järjestetään talvitapaaminen. Kesätapaaminen järjestetään tarvittaessa esim. jonkun muun tapahtuman yhteydessä.

Jäsenet Yhdistyksen jäsenet ovat henkilöjäseniä. Jäsenhankintaa suoritetaan järjestämällä kiinnostavaa toimintaa. Jäseniä hankitaan lisäksi henkilökohtaisin kontaktein sekä erilaisissa alan tapahtumissa ja yhdistyksen omissa tilaisuuksissa. Jäseneksi voi liittyä myös kotisivujen kautta. Tavoitteena on 250 jäsentä ja näiden lisäksi 200 lehtitilausta vuoden 2005 lopussa.

Talous Yhdistys kerää varoja toimintaansa pääasiassa jäsenmaksuilla, jäsenlehden myyntituloilla sekä erilaisten myyntiartikkelien myynnillä. Tuloja saadaan myös palveluista perittävistä maksuista. Lisäksi yhdistys ottaa vastaan lahjoituksia.

Näyttelyt “Ayrshiren vuosinäyttely” järjestetään syksyllä. Valtakunnallisiin ja paikallisiin karjanäyttelyihin osallistutaan omalla standilla, jossa esitellään yhdistyksen toimintaa ja jäsenten eläinainesta sekä myydään yhdistyksen myyntituotteita.

Kilpailut ja palkitseminen Vuoden aikana järjestettävissä lypsykarjanäyttelyissä palkitaan jokaisessa yksi hyvin rotuaan edustava ayrshirelehmä. Lisäksi hallitus voi tarvittaessa jakaa palkintoja, jotka kannustavat kasvattajia ja tuovat rodulle positiivista julkisuutta. Yhdistys palkitsee syyskokouksessaan vuoden 2005 ayrshirekasvattajan. Junioritoimintaa järjestetään ja kehitetään edelleen. Junioreille järjestetään myös kansainvälistä toimintaa. Yhdistys järjestää valokuvakilpailun, jonka nimi on “Ayrshire Finland 2005”.

Julkaisutoiminta ja tiedotus Ayrshire-lehdestä julkaistaan kevät- ja syysnumerot. Kesäksi laaditaan esite, jota voidaan jakaa mm. ulkomaisille vierailijoille. Yhdistyksen kotisivujen kehittämisestä ja päivittämisestä huolehditaan. Yhdistyksen sisäinen tiedotus jäsenistölle hoidetaan edelleen kotisivujen kautta sekä jäsentiedotteilla, sähköpostitse ja kirjeitse.

Yhteistyö ja sidosryhmät Ayrshirerodun kehittämiseksi Suomessa tehdään yhteistyötä keinosiemennysosuuskuntien, ydinkarjan ja SKJO:n kanssa. Yhdistys toimii lähinnä aloitteiden tekijänä sekä keskustelun herättäjänä ja käyttää asiantuntijoita eri tilaisuuksissa. Kansainvälisiä yhteyksiä luodaan ja ylläpidetään.

Uudet toiminnot Vuonna 2004 aloitettua AF Class (Ayrshire Finland Classification) -toimintaa jatketaan ja kehitetään edelleen yhteistyössä Ayrshire Canadan kanssa. Vuoden 2005 alusta yhdistykselle perustetaan toimielin, joka paneutuu jalostuskysymyksiin. Myös muita ayrshire-eläinaineksen kehittämiseen liittyviä asiantuntijapalveluita kehitetään vuoden 2005 aikana jäsenistön tarpeiden mukaisesti.

25


Ayrshire-lehti

1/2005

TAPAHTUMAKALENTERI 2005 30.-31.03.2005 Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n kevätkokous ja kasvattajapäivät Jurvassa, lisätiedot lehden takakannessa

näyttelyn yhteydessä. Tuomari George Temleton Skotlannista. Osallistumisikäraja 10 kk. Lisätiedot erillisessä ilmoituksessa tässä lehdessä.

Touko-kesäkuun vaihde: Kanadalainen Ayrshire-luokittaja Yves Charpentier kiertää tekemässä lehmien AF-rakenneluokituksia Suomessa. Lisätiedot ja varaukset Olavi Ahonkivi, puh. 040-503 8475, e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

05.08.2005 Ammujaiset-lypsykarjanäyttely Marttilassa. Mukana oma kilpailuluokka sonninemille! Lisätiedot Päivi Huhtinen, puh. 0400 614 059 tai paivi.huhtinen@faba.fi

15.07.2005 Pikku-Mansikki-karjanäyttely Muuruvedellä Renki 2005-maaseutunäyttelyn yhteydessä. Eläinten ikäraja 12 kk, junnuvasikat saavat olla nuorempia. Näyttelyluokkien tuomari tulee Ruotsista, junnutuomarina toimii Seppo Niskanen. Luvassa on paljon hienoja palkintoja, junnuissa kaikki osallistujat palkitaan. Näyttelyssä on myös mahdollisuus kuvauttaa eläimensä. Ilmoittautumiset 15.6 mennessä, lisätietoja Anita Hyvönen 0400-614061 tai anita.hyvonen@faba.fi 29.07.2005 Ayrshire Vuosinäyttely Tampereella Farmari-maaseutu-

13.08.2005 Muurikki-lypsykarjanäyttely Lappeenrannassa Tuomareina ovat karjankasvattaja Olavi Ahonkivi ja jalostusagronomi Seppo Niskanen. Kilpailuluokat ovat ayrshire, suomenkarja, holsteinfriisiläinen, junnut, seniorit ja showmanship. Alaikäraja luokissa on 10 kk, paitsi junnueläimet. Sitovat ilmoittautumiset Hanneli Jäskelle 8.7. mennessä. Lisätiedot Hanneli Jäske, puh. 0400 614050 tai hanneli.jaske@faba.fi 13.-14.08.2005 Lypsykarjanäyttely Pellossa. Lisätiedot sirkka-liisa.haapamaki@faba.fi

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry on ryhtynyt pitämään kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Useimmiten se on sama kuin tilan nimi, mutta jos tilan nimi on kovin yleinen tai samalla nimellä on myyty ks-sonneja joltain toiselta kasvattajalta, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Miia Ikonen, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Miia Ikonen Kyytiseläntie 28, 77330 VIRTASALMI E-MAIL: miia.ikonen@reppu.net

Kasvattajanimen rekisteröinti 1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykseen 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo käytössään olevaa kasvattajanimeä 3. Kasvattajanimeksi ei valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja 26

myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se joka ensin ehtii sen rekisteröidä 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on, että se joka on myynyt vähemmän sonneja, vaihtaa nimen. 6. Rekisteröityjen kasvattajanimien luettelo julkaistaan Ayrshire-lehdessä ja kaksi kertaa vuodessa

Kasvattajanimen käyttö 1. Pääsääntöisesti eläin saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on vasikan syntymän hetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiot saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman tilan nimi vasikalle annetaan.


Ayrshire-lehti

1/2005

25.2.2005 mennessä kasvattajanimirekisteriin ilmoittautuneet Ahlholm Anu ja Jari Ahoniemi MTY Ahonkivi Olavi Alhainen Sari Hakamaa Heli ja Asko Huitti Hannu ja Ranta Mikko Hämäläinen Timo ja Hannola-Hämäläinen Kirsi Ikonen Miia ja Putkonen Juha Jaakkola Marjo Järvenpää Virva Kallio Juha ja Päivi Kallio Merja Katara Krista Kelkka Päivi ja Ossi Kirvesmäki Siru Kivilahti Jani Kivilahti Leena ja Simo Kiviranta Jari Koljonen Mirja ja Aaro Kulju Vuokko ja Esko Kumpula Eliisa ja Martti Kuorikoski MTY Kärkkäinen Arto ja Anneli Laiholahti Laura Laurikainen Tuula ja Ilmo Matinolli Markku ja Erkki Morri Marianne ja Jari Mäenpää Mari ja Antti Nissinen Ulla Numminen Eija Nykänen Anne ja Jarmo Nykänen Mirka ja Jyrki Ojala Pirjo Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Paananen Erja ja Markku Pakkasmaa Pauliina Peltola Riikka Pukaralammi Raila ja Pertti Pöysä Petri ja Jaana Rahikka Eija ja Juha Rastila MTY Salmela Liisa ja Pekka Saviniemi Heli ja Turunen Mika Sikanen Jouni ja Sari Suokas Antti ja Anna-Liisa Suutari Pekka ja Sundell Silja Taivalmäki Susanna ja Asko Tapola Marja-Leena Teiskonlahti Antti ja Heli Trast Marko ja Rajakangas Minna Ukkonen Pentti Vestman Sari ja Halonen Tommi Viitanen Seija ja Hannu Ylihaavisto Anna-Liisa Änkö Sari

Kärsämäki Ullava Pori Tyrnävä Kauhajoki Pilpala Sippola

Korkiakosken Ahoniemen Rounion Alhaisten Hakamaan Huitin HH Hasun

Virtasalmi Mietoinen Riitiala Nivala Solkei Viljakkala Ruotila Kiiminki Jämsä Jämijärvi Viinijärvi Peltola Tornio Nivala Kaustinen Viekijärvi Ollila Laksiainen Tyrnävä Virrat Iittala Runni Rimmilä Mikkeli Pohjavaara Huittinen Ylöpirtti Keitele Saukkola Haarajoki Honkajoki Pellosniemi Kilvakkala Iittala Pilpala Hämeenlinna Lahnalahti Jokioinen Hangastenmaa Riitiala Hauho Viljakkala Vieremä Jäminkipohja Niittylahti Lammi Kesti Ikaalinen

Kyytselän Jaakkolan Järvenpään Heikkilän Kurhilan Kataran Tuomelan Takalan Päivölän Kivilahden Louhelan Rannan Martin Kuusiniemen Kuorikosken Lähteelän Joukolan Laurikaisen Pirskan Lammin Yli-Tarpeenniemen Akulan Vuorelan Jakolan Nykäsen Hakalanmäen Paakkosen Maaherran Pakasen Lehmuston Pukaralammin Uusi-Suon Rahikan Rastilan Portaankorvan Mäntylän Mäntykankaan Kotirannan Karhilan Taivalmäen Kivikon Majaniemen Rastilan Koivulinnan Kotikummun Rasilan Ylihaaviston Änkön

27


28

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34

Lehmä Viivu Visti K.Ärrä Ilokki Yty K.Jasmiina Ynnä Eeden Isabella Ynnykkä K.Hasseli Ibiza Jelena Eeva Halla Ihme Helix Hilla Jopo Ifa Hattara Kaunokki Juvena Illamo Lupiini Iris Ilona Kuiske Ilmapallo Hely Ilta Amanda Julia Vett Kristall

synt.aika 24.01.1989 03.10.1989 10.12.1990 16.12.1994 06.05.1990 15.01.1995 12.02.1990 24.12.1992 04.11.1994 13.09.1990 17.08.1993 26.01.1994 10.04.1995 06.09.1992 26.12.1993 20.02.1994 26.12.1993 28.07.1993 12.01.1995 23.10.1994 11.07.1993 02.04.1996 20.12.1995 18.08.1994 06.03.1997 28.03.1994 21.08.1994 13.01.1996 10.05.1994 08.09.1993 28.12.1994 19.08.1991 26.06.1995 01.11.1996

poik. 13 12 11 8 14 8 9 8 7 12 9 8 8 7 9 9 8 9 7 9 8 6 7 8 4 8 8 7 8 9 6 10 6 7

isä K. Raide M.Tina H.Nitro M.Ennus S. Nolla R.Etykki S.Nolla K.Repo R.Europoika N. Mies Y.Ritari L.Rööri H.Patentti A.Parkki L.Rööri T.Atro Y.Ritari H. Sopuli A. Einiö K.Efesos K.Ämyri M. Uklaus H. Valtti Ö. Albanus L.Ärä P. Arhippa S. Osma A-V.Vara V. Akilles T. Tasu K.Rokki N.Ludvig Hyllela O.Vakio

emä Tutteli Tutta Rilla Arpa Olvi Elmiina-et Ruusu Tipsu Ella Tummeli Ässä Yyteri Suvi Ujo Maikki Yonex Vala Audi Esmi Alku Aapeli Elovena Vellamo Elokki Emilia Tuttu Isabella Apua Aamu Taito Auli Electra

emänisä S. Optimi S.Rafu K.Osmo V.Noomi N. Latu A.Parkki K.Nike L.Exodus H.Vuori H.Iisakki R.Lonni K.Tatar R.Jokeri Y.Hamar H.Loisto H. Raksu V.Kilpa L. Miklaus P. Vehka A.Parkki H.Ulrik K. Uurto A. Parkki S. Nolla K.Meilari M. Mainio R.Lasso K.Urhea H.Uniikki T.Lunna H.Riku P. Veto Tron

emänemä Tutteli Osmariini Rantu Lulla Piltti Olive Raisu Viili Umikosan Raila Söpö Oma Iris Orion Kauno Vauhti Ymy Veera Vilja Oma Älli Ulla Opri Unilla Napu Nelli Vivica Ylistys

elinikäistuotos omistaja 154 343 kg 28.02.2005 135 422 kg 31.12.2004 117 710 kg 17.02.2005 109 961 kg 03.01.2005 108 826 kg 07.01.2005 103 363 kg 17.02.2005 102 054 kg 01.03.2005 101 284 kg 16.01.2005 99 512 kg 15.08.2004 98 224 kg 01.01.2005 95746 kg 17.02.2005 95 714 kg 11.02.2005 94 399 kg 02.02.2005 94 371 kg 30.01.2005 93 827 kg 28.02.2005 93 675 kg 31.12.2004 91 787 kg 15.01.2005 90 791 kg 28.02.2005 89 535 kg 01.01.2005 88 888 kg 07.01.2005 85 998 kg 16.08.2004 84 953 kg 30.01.2005 84 860 kg 01.01.2005 83 137 kg 01.01.2005 81 473 kg 03.01.2005 80 897 kg 16.01.2005 80 088 kg 16.01.2005 78 697 kg 07.01.2005 78 682 kg 13.03.2004 78440 kg 17.02.2005 76 376 kg 23.01.2005 75 917 kg 17.11.2004 72 729 kg 28.02.2005 70 041 kg 15.01.2005

Seuraavaan lehteen tulevat kestävien lehmien tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 20.08.05 mennessä, osoite merja. kallio@reppu.net tai soita 050-325 4462 HUOM! Seuraavassa lehdessä julkaistaan niiden lehmien tiedot, jotka ovat lypsäneet vähintään 60 000 kg! Katja ja Marko Vettenranta Juha ja Terttu Forsell Merja Kallio Juha, Tarja ja Marko Hirvinen Päivi ja Juha Kallio Merja Kallio Terhi ja Raimo Kuortti Laura ja Jouko Laiholahti Krista ja Jari Katara Jouni Paakkonen Merja Kallio A-M ja Tuomo Pohjola Olavi Ahonkivi Riikka Peltola Pekka Suutari ja Silja Sundell Pekka ja Tarja Saarinen Tamenpää mty Pekka Suutari ja Silja Sundell Viikin Opetus- ja tutkimustila Sari Vestman ja Tommi Halonen Riitta ja Matti Lehtinen Eliisa ja Martti Kumpula Viikin Opetus- ja tutkimustila Viikin Opetus- ja tutkimustila Juha, Tarja ja Marko Hirvinen Heli ja Antti Teiskonlahti Heli ja Antti Teiskonlahti Päivi ja Juha Kallio Anna-Maija ja Timo Renko Merja Kallio Reiska Jävenkylä Arja ja Asko Kärkkäinen Katja ja Marko Vettenranta Tammenpää mty

Ayrshire-lehti 1/2005

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72

Lehmä Lila Kielo Jatsi Ilona Jane Juhlava Itu Jyty Jakkara Limpopo Jäkälä Jukebox Jalna K.Karpalo K.Kielo Muusa Lola Kukka Jolla Juoru Labelle Lila Meirami Laudatur Letti Linda Jasmiini Leinikki Iitu K.Keiju Klaara Loisto Lemmikki Laava Jetta Lahja Leimu Muurikki

synt.aika 15.03.1996 03.07.1995 10.02.1994 10.08.1995 09.12.1995 13.08.1994 22.08.1995 27.10.1995 23.09.1997 08.10.1995 01.12.1995 19.12.1995 05.10.1996 14.09.1996 11.01.1997 07.09.1996 17.10.1995 28.01.1995 07.08.1997 03.11.1997 22.02.1998 29.04.1997 27.04.1997 13.07.1997 12.05.1995 23.10.1997 22.08.1994 15.12.1996 03.03.1997 30.08.1997 31.07.1997 31.05.1995 29.01.1997 14.09.1997 09.10.1998

poik. 5 5 7 8 6 5 8 7 6 6 7 7 7 6 5 5 6 7 8 5 6 5 5 6 6 7 5 8 7 6 6 5 6 6 5 4

isä V.Aika S. Irokko K.Edustus M.Ulaus M. Uklaus T.Tasu K.Rokki V.Rippe K.Rokki S. Joviaali N.Verneri Ingvasta L.Hiiva O.Vakio N.Verneri K.Etroni N. Verneri O.Vakio K. Rokki A.Eka S. Hekke N.Voltti L.Apotti T.Ylkä T. Ylkä N.Voltti K. Empire H.Jukuri M.Tunnus N.Voltti A.Unssi O.Vakio H.Jukuri T. Ylkä V.Ekonomi K.Istoh N. Verneri V.Akilles

emä Äly Iita Emäntä Dixie Hilla Hilla Yty Ytykkä Ruttu Hämy Venla Eporex Alma Eppa Ilmi Joiku Ulpukka Ilmi Halla Eukko Adele Illa Iisoppi Etelä Iitu Jutsu Hertta Joiku Uuttu Essi Iines Äppi Helu Jaava Eta Ila Hohto Kaunokki

emänisä M.Mainio P. Alarik L.Ärä A. Parkki A.Siivari N.Yppo K.Merkitys K.Oleksi I-K.Aatos K. Repo M.Supo N. Ludvig S.Oko K.Repo P.Eemeli Uisti V. Raisu Hyllela K. Arska L.Rööri O. Vakio Hyllele K.Malmi K.Pantteri K. Arska K.Rokki T. Välys ET V:Rippe T.Rokuli K.Rokki I.Sivari L.Teko Y-P.Ökä M. Uklaus R.Mahtava H.Astalo Miklaus Ytykkä Kuopus Äly Taina Upo Riina Tyyni Elma Ihme Aprilli Älli Tilkku Valma Yrtti Pouta Ansu Riikka Rusina Urea Haave Ultima Ale Äpyli Aapeli

emänemä Taru Ahkera Yes Ässä

elinikäistuotos omistaja 69 845 kg 05.02.2005 69 843 kg 06.01.2004 69 235 kg 13.02.2005 68 265 kg 01.01.2005 67 971 kg 13.07.2004 67817 kg 17.02.2005 66 724 kg 18.07.2004 66 687 kg 30.08.2004 66 670 kg 31.01.2005 66 377 kg 01.01.2005 66 146 kg 28.02.2005 66 047 kg 01.01.2005 66 046 kg 31.01.2005 65 950 kg 10.02.2005 65 827 kg 10.08.2004 65 018 kg 15.02.2005 64 261 kg 31.01.2005 63 643 kg 01.09.2004 63 550 kg 01.08.2004 63 520 kg 13.03.2004 63 465 kg 01.01.2005 63 383 kg 31.12.2004 63 214 kg 01.03.2005 62 086 kg 31.01.2005 62 009 kg 11.02.2005 61 918 kg 07.01.2005 61 303 kg 28.01.2004 61 228 kg 12.05.2004 60 994 kg 15.07.2004 60 882 kg 10.02.2005 60 424 kg 01.06.2004 60 361 kg 07.01.2005 60 291 kg 31.12.2004 60 289 kg 01.09.2004 60 222 kg 24.06.2004 59 832 kg 18.08.2004 59 756 kg 30.01.2005 59 428 kg 30.01.2005 Jani Kivilahti Juha ja Leena Korhonen Mirja ja Aaro Koljonen Jouni Paakkonen Leena ja Lasse Ristiluoma Merja Kallio Nina Nieminen Päivi ja Tapio Istolahti Riikka Peltola Viikin Opetus- ja tutkimustila Pekka Suutari ja Silja Sundell Viikin Opetus- ja tutkimustila Riikka Peltola Antti ja Mari Mäenpää Antti ja Mari Mäenpää Jukka Pekka Köngäs Riikka Peltola Laura ja Jouko Laiholahti Liisa ja Pekka Salmela Anna-Maija ja Timo Renko Viikin Opetus- ja tutkimustila Juha jaTerttu Forsell Terhi ja Raimo Kuortti Riikka Peltola A-M ja Tuomo Pohjola Päivi ja Juha Kallio Hannu ja Tiina Toikka Pauli ja Virpi Tirkkonen Päivi ja Ossi Kelkka Antti ja Mari Mäenpää Aki ja Marjo Jaakkola Päivi ja Juha Kallio Juha ja Terttu Forsell Laura ja Jouko Laiholahti Virva Järvenpää Pekka Suutari ja Silja Sundell Eliisa ja Martti Kumpula Eliisa ja Martti Kumpula

1/2005

Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

29


73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110

Lehmä Jasmiini R.Manta Lanka Lisa Louna Loiske Lempi Laava K.Neilikka Libra Milla Love Luxus Lotta Kilinä Lilli Mesi Kaura Lupaus Lemmari Kappa S.Leila Matilda II Lyyli Lollipop Lahja U-S.Maisa P.Misteli R.Leenu Muurikki Mölinä Maaria Kaneli Liturki Nutukas Mimi Loviisa Jenny

synt.aika 31.12.1995 01.01.1998 29.03.1997 20.10.1996 04.02.1997 25.02.1997 16.06.1997 24.09.1997 20.02.1999 04.11.1997 10.01.1998 24.08.1997 06.10.1997 28.02.1997 28.05.1996 06.02.1998 02.12.1996 01.11.1997 05.11.1997 04.09.1998 24.09.1997 30.12.1997 08.03.1997 21.05.1998 04.11.1998 16.10.1997 01.01.1998 13.08.1998 16.06.1998 13.10.1996 18.08.1998 01.11.1995

poik. 8 5 5 5 5 6 5 5 5 5 1 4 5 7 5 6 4 6 5 6 4 5 5 5 4 5 5 5 5 5 5 7

isä H.Umo V.Aika P.Ynnä Torpane K.Vihtori M.Iskelmä L.Apotti J.Urveli H.Esko P.Ynnä N.Verneri T.Ylkä V.Aika S.Jama H.Umo H.Valtti N.Verneri S.Uuttera P.Ynnä L.Apotti K.Vihtori O.Vakio V.Aika P.Ynnä N.Verneri N.Voltti N.Verneri K.Etroni L.Apotti V.Aika Ö.Karl Backgård M.Vesseli N.Verneri L.Billy L.Jiffe P.Ynnä V.Edvin

emä Histamiini Heta Yö V.Lisa Ilta Juhla Veera Alppi Kaneli Electra Kuiske Ella Jokotai Amalia Hetu Jemina Jasmi Apila Anis Jatko Eekkeri Kahex Juttu N.Ystävä Essi Ilona Kuusama Jolanda Irina Iita Kielo Enne Ikuri Aituri Hämy Josefine Ihana

emänisä V.Astro T.Tasu S.Mahti Jägarbo K.Rokki M.Ulaus P.Leku S.Mahti T.Tasu Tron A-V.Vara A. Parkki M.Tunnus R.Velli V:Aika H.Patentti H.Sopuli K.Meklari N.Ludvig N:Verneri N.Voltti U.Uisti K.Mainio V.Väiski J.Pato O.Vakio A-V.Vara U.Uisti P:Alarik K.Vihtori P.Oinas K.Rokki J.Veres K.Repo P.Etuveto J.Ameri

emänemä Amini Veitikka Syksy Lisa Aamu Malla Ruska Iisoppi Ylistys Isabella Ynnä Etu Ulla Emilia Ane Pella Sumu Alku Helix Tuttu N.Tippa Raita Imikkä Äksä Varina Ennätys Äly -

elinikäistuotos omistaja 59 385 kg 11.02.2005 58 583 kg 25.02.2005 58 341 kg 31.01.2005 58 312 kg 01.02.2005 58 307 kg 31.01.2005 57 713 kg 17.02.2005 56 610 kg 31.01.2005 56 400 kg 31.01.2005 55 721 kg 01.03.2005 55 152 kg 15.01.2005 55 090 kg 07.01.2005 54 815 kg 15.07.2004 54 680 kg 01.01.2005 54 562 kg 25.02.2005 54 538 kg 09.05.2004 54 070 kg 05.02.2005 53 811 kg 07.01.2005 53 079 kg 28.08.2004 53 052 kg 07.01.2005 52 966 kg 02.02.2005 52 723 kg 13.01.2005 52 556 kg 52 358 kg 15.01.2005 52 336 kg 16.01.2005 51 744 kg 31.01.2005 51 737 kg 17.11.2004 51 430 kg 31.01.2005 51 385 kg 06.02.2005 51 300 kg 25.02.2005 51 119 kg 02.03.2005 51 041 kg 17.01.2005 50 968 kg 07.01.2005 50 673 kg 12.02.2005 50 547 kg 13.01.2005 50 377 kg 15.02.2005 50 218 kg 01.01.2005 50 081 kg 01.08.2004 50 074 kg 26.01.2005 A-M. Ja Tuomo Pohjola Seija ja Hannu Viitanen Riikka Peltola Laura ja Jouko Laiholahti Riikka Peltola Merja Kallio Petri Pöysä Riikka Peltola Terhi ja Raimo Kuortti Tamenpää mty Päivi ja Juha Kallio Päivi ja Ossi Kelkka Viikin Opetus- ja tutkimustila Seija ja Hannu Viitanen Pauli jaVirpi Tirkkonen Jani Kivilahti Sari Vestman ja Tommi Halonen Anna-Liisa Ylihaavisto Sari Vestman ja Tommi Halonen Kallio M. , Ahonkivi O. Merja Kaappola Eija Kodis ja Tapio Vähäsöyrinki Tamenpää mty Heli ja Antti Teiskonlahti Petri Pöysä Arja ja Asko Kärkkäinen Petri Pöysä Pauliina Pakkasmaa Seija ja Hannu Viitanen Koljonen,Kallio,Ahonkivi Pauli jaVirpi Tirkkonen Päivi ja Juha Kallio Ahoniemi mty Merja Kaappola Jukka Pekka Köngäs Viikin Opetus- ja tutkimustila Aki ja Marjo Jaakkola Sari Änkö

Ayrshire-lehti

30

1/2005

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


Ayrshire-lehti

1/2005

Julkaistu Suomen Ayrshirekarja –lehden numerossa 1-2, 1947

Ayrshire Suomessa 1847-1947 Yllä olevat vuosiluvut esittävät vuosisataa, jolla on erikoinen mielenkiintonsa ayrshirekarjan kasvattajille. V. 1847 tuotiin ensimmäiset ayrshire-eläimet rodun kotimaasta Skotlannista meidän pohjoiseen maahamme, toivossa, että näistä saisimme meidän olosuhteisiimme soveltuvan karjarodun, joka vastaisi voimakkaan maanviljelyn kasvaneita vaatimuksia. Pitkä ja monivaiheinen on ayrshirekarjamme kehitys ollut. Vastoinkäymisiä ja pettymyksiä on ollut paljon. Ilman tämän rodun mukautuvaisuutta ja sille ominaisia sisäisiä, arvokkaita tuotanto-ominaisuuksia sekä ilman sitä palavaa asianharrastusta, joka usein henkevöitti eläinten kasvattajia, ei tämä kehitys olisi ollut mahdollinen. Vaatimattomasta alusta v. 1847 voimme vuosisataa myöhemmin esittää satoihin tuhansiin nousevan tämän päivän ayrshirekarjamme varmasti vakuuttuneina, että se on jo saavuttanut pääelinkeinossamme aseman, josta edeltäjämme eivät uskaltaneet uneksia. Viime vuosisadan alkupuoliskolla tapahtui maatalouden alalla silmiinpistävä kehitys. Tämän yhteydessä heräsi ajatus parantaa kotimaista karjaamme risteyttä-

mällä sitä kehittyneempien rotujen sonneilla. Aluksi oli vaikeaa päättää, mikä rotu olisi soveliain ja kokeiltiin useilla roduilla kuten anglerilla, voigtländerilla, hollantilaisella ym. Nämä kokeet eivät kuitenkaan onnistuneet. V. 1845 päätti senaatti tuottaa valtion kustannuksella joukon rotueläimiä karjakannan parantamiseksi ja myönnettiin tarkoitukseen 16 000 hopiarupiaa. Näillä varoilla tuotiin maahan v. 1847 Skotlannista 18 lehmää ja hiehoa sekä 11 sonnia, ja seuraavana vuonna 22 lehmää ja 11 sonnia, kaikki ayrshirerotua. Nämä kaksi ensimmäistä maahantuontia toimitti varamaanmittari C.J. Collin ja eläimet sijoitettiin 20 suureen karjaan maamme eteläosiin. 1850-luvun alkupuolella Skotlannissa puhjenneen pahalaatuisen karjaruton takia keskeytyivät maahantuonnit pitkäksi aikaa ja alkoivat jälleen vasta vuonna 1862, jolloin tuotiin 26 lehmää ja 7 sonnia. Näistä sijoitettiin 2 sonnia ja 12 lehmää Hakoisiin Janakkalassa. 10 vuoden väliajan jälkeen alkoi ayrshire-eläinten maahantuonti uudelleen 1872 ja jatkui jonkun vuo-

den välein vuoteen 1885. Tänä aikana tuotiin 33 lehmää ja 97 sonnia Skotlannista sekä 20 sonnia Ruotsista. Ensimmäisenä puolivuosisatakautena maahan tuotiin yhteensä 143 sonnia ja 99 lehmää ja hiehoa. Ensimmäisten maahan-

tuontien aikana ei Skotlannissa ollut minkäänlaista mainittavaa järjestettyä jalostustyöskentelyä. Ostetut eläimet olivat sen vuoksi usein polveutumiseltaan tuntemattomia ja niiden tuotantotaipumuksia koetettiin vaivoin määrätä

Prince of Drumlanrig tuotiin Moision kartanoon vuonna 1882. maitomerkkien ym. mukaan. Eläimet olivat vanhaa skotlantilaista tyyppiä, usein ruskeavaltaisia, varsi hintelää ja nykyaikaisen käsityksen mukaan vähemmän jaloja eläimiä. Siitä huolimatta vaalivat uudet omistajat näitä eläimiä rakkaudella ja innostuksella. Epäilemättä oli eläinten joukossa myös eteviä yksilöitä , ja varmasti periytyivät niiden tuotantoominaisuudet parantaen silloisten karjojemme tuotan-

toa. Ankarana vitsauksena 1800-luvun jalostustyölle oli varsin suuressa määrin esiintyvä naurakarjatuberkuloosi. Maahantuonnit saivat enemmän suunnitelmanmukaisuutta sen jälkeen kun Skotlantiin oli perustettu ayrshireyhdistys “The Ayrshire Cattle Society” ja tämä alkoi v. 1877 julkaista vuosittain kantakirjaa. Ta r k a s t e t t a e s s a v v. 1847-1896 maahantuonteja pistää silmään sonnien 31


Ayrshire-lehti suuri lukumäärä lehmiin verraten. Tämä seikka viittaa siihen, että jalostus perustui näihin aikoihin risteytykseen. Puhdassiitosta käytettiin suuremmassa määrin ainoastaan Hakoisten karjassa. Risteytys oli lisäksi usein suunnitelmatonta ja häälyvää. Näiden aikojen sukutauluista ilmenee, että myös parhaissa karjoissa käytettiin jalostuksessa vuoroin maahantuotuja sonneja ja risteytystuloksia, joilla

1/2005 ja 3000 maitokilon välillä, rasvapitoisuuden ollessa 3,4 -3,7 %. 4000 kilon vuosituotanto samoin kuin yli 4 % rasvapitoisuus kuuluivat siihen aikaan harvinaisuuksiin. Siirtyessämme toiseen vuosisadan puoliskoon, puhaltavat uudet, raikkaat tuulet vastaamme. Siitoseläinten maahantuonnit Skotlannista ja Ruotsista saavat uutta vauhtia. Vv 1897-1907 tuotiin yksinomaan Skotlan-

South Craig Snowball tuotiin Skotlannista vuonna 1923. oli erittäin hatara polveutuminen. Kenties tässä on selitys siihen, miksi edellisen vuosisadan valiokarjoilla ei nykyisen ayrshirekarjamme muodostamisessa ole sitä merkitystä, mitä olisi ollut syytä olettaa. Tuotantotulokset ennen vuosisadan vaihdetta pysyttelivät enimmäkseen 2000

32

nista yhteensä 816 eläintä, vv. 1909-13 123 hiehoa ja 38 sonnia sekä vihdoin 1923 33 hiehoa ja 6 sonnia. Vv 1897-1920 tuotiin sitä paitsi Ruotsista 118 hiehoa ja 94 sonnia, joista kuitenkin vain 18 hiehoa ja 26 sonnia oli puhdasta skotlantilaista alkuperää, kun taas muut joko suuremmassa tai pie-

nemmässä määrässä olivat meidän ayrshirejalostuksellemme vieraan risteytyksen näytteitä. Juuri osa näistä ruotsalaisista maahantuonneista tulivat myöhemmin olemaan yhdistyksessämme aiheena siihen hajaannukseen, joka huipentui tyyppiriitaan v. 1921. Vuosisadan vaihteessa näytti aika kypsältä kiinteämmälle yhteistyölle maamme ayrshirekasvattajien kesken. Jo Riihimäen suuren karjanäyttelyn aikana kesäk. 1516 pnä 1899 esitettiin ajatus ayrshirekasvattajien yhteenliittymisestä suuremman yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi jalostustyössä. Ajatus vaati kuitenkin aikaa kypsyäkseen ja vasta tammik. 15 pnä 1901 pidettiin perustava kokous Helsingissä ja Suomen Ayrshireyhdistyksestä tuli todellisuus. Vaatimattomasta 35 jäsenen yhtymästä vuoden 1901 lopulla, on yhdistyksemme nyt suuri ja voimakas, jäsenluvun ylittäessä 7000. Kun nyt Ayrshireyhdistys oli perustettu ja tarkastusyhdistystoimintakin vähitellen päässyt leviämään, tulivat mahdollisuudet järjestetylle jalostustyölle suotuisimmiksi kuin aikaisemmin. Eläinjalostus perustuu aina yksilöön. Niiden lukuisten eläinten joukossa, jotka nyt kysees-

sä olevana aikana tuotiin maahan, oli muutamia, joilla tuli jälkeläistensä kautta läheisessä tai kaukaisemmassa polvessa olemaan ratkaiseva vaikutus ayrshirekarjamme kehityksessä. Ne muodostavat kulmakivet, joille nykyinen ayrshirekarjamme on rakennettu. Eri lukunsa ansaitsee viimeinen, mutta samalla kaikkein tärkein maahantuonti, mikä tapahtui niin myöhään kuin 1923. Se käsitti 6 sonnia ja 33 hiehoa. Hiehoista oli osa tiineitä tänne tullessaan ja ostettiin niistä eloon 4 sonnia. Näiden sekä maahantuotujen sonnien erittäin huomattava merkitys ilmenee siitä tosiasiasta, että kaikista v. 1944 kantakirjaan merkityistä sonneista 82,6 % suoraan alenevassa polvessa polveutuu vuoden 1923 tuonneista. Näistä sonneista on 5 valiosonnia ja näiden sonnijälkeläisistä on runsaat viitisenkymmentä merkitty valioluokkaan. Voidaan melko suurella varmuudella sanoa, että 1923 maahantuodut eläimet ovat huomattavasti vaikuttaneet ayrshirekarjamme tuotanto-ominaisuuksien kohottamiseen, tehneet sen yhdenmukaisemmaksi sekä jossakin määrin parantaneet ulkomuotoa. Vuodet ennen talvisotaa olivat tuotantoennätysten


Ayrshire-lehti

1/2005

aikaa. Kaikkien kantakirjaan merkittyjen lehmien keskituotanto ylitti huomattavasti 4000 kg. Yksityiset karjat esittivät 200-250 voirasvakilon, jopa sen ylikin, keskituotantoja. Enemmän kuin 200 lehmää tuotti yli 300 kg voirasvaa ja huiput ylittivät 400 kilon rajan. Tämä aika oli siis koeaikaa, jolloin ayrshirekarjamme tuotanto-ominaisuudet pantiin kovalle koetukselle. Tulokset ylittivät kaikki odotukset, ja kerskaamatta voimme sanoa, että karjamme voirasvan tuottajana on samaa luokkaa kuin muiden maiden parhaat rodut. Viime vuosikymmeninä ayrshirejalostuksessamme yhä selvemmin esiintynyt ilmiö mainittakoon tämän yhteydessä. Sen johdosta, että yhä enemmän on siirrytty n.s. “matadoorijalos-

Littoisten kartanon omistama Volly 21619 AAA, synt. 31.05.1933, on neljän valiosonnin emä. tukseen“, jolla tarkoitetaan sitä, että suuri osa parhaitten siitoskarjojemme omistajista hankkii siitossonnin sillä kertaa eniten maineessa olevasta sonnista, keskittyy jalostus muutamiin harvoihin yksilöihin. Kun nämä lisäksi vuoden 1923 maahantuontien kautta, joiden joukossa oli sonnin Auchenbrain Knight Errantin 10 tytärtä ja yksi

poika (S.C.Snowball), enimmäkseen ovat läheistä sukua, joudumme , joko tahtomalla tai vastoin tahtoa varsin läheiseen sukusiitokseen. On jo esimerkkejä eläimistä, joiden sukutauluissa Knight Errant esiintyy 10-12 kertaa. Mainittu matadoorijalosuts tulee nyt, keinosiemennyksen tultua käyttöön, edelleen lisääntymään. Kaikki viittaa

siihen, että meidän on pakko tulevaisuudessa ryhtyä veren uudistukseen, poistaaksemme mahdolliset vähemmän toivotut ominaisuudet. On sen vuoksi turvallista tietää, että meidän jalostuksemme on noudattanut samoja suuntaviivoja kuin mm,. Skotlannissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa, minkä johdosta mainittu veren uudistus ei tule kohtaamaan voittamattomia esteitä. C.G.Robert Wolff (tiivistänyt Sari Alhainen)

33


Ayrshire-lehti

1/2005

SATATONNARI IINE RUOVEDELTÄ Ruovedellä, Koivulinnan kauniilla mailla, elelee lehmä vertaansa vailla. Nimeltään se on Iine ja ollut seitsemän kertaa tiine. Se Ainon on ollut lemmikki, emänsä Repolainen Ellikki. Suhde Ainon ja Iinen välillä on syvä, mahtavaan tuotokseen hoidonkin oltava hyvä. Pentille lehmät ovat olleet rakkaita aina, kun hän askareihin kiirehtää niin arkena kuin sunnuntaina. Paljon on tuottanut Iine hoitajilleen iloa, kun vuodenvaihteessa tuottanut on satatuhatta kiloa. Iinen perheen kolme tytärtä on jatkuvuuden näyttö, ja kolmen pojan meriittinä ks-käyttö. Karjasta on tullut muitakin kovia sonneja, ja tietysti tarvittu on hitusen karjaonnea! Pekka Suutari

Kurhilan Jasmiina 100.000 kiloa

JASMIINAN LAULU Suomessa olen minä syntynyt tuolla kauniissa Kurhilassa, ;sinisen Saimaan rannalla siellä punaisessa navetassa.; Merjan navetan pitkässä parressa maitoa pudottelen, ;Lavalin kiiltävän ruokintarobotin rehuja odottelen.; Kurhilan tilan laitumia tulin minä tallanneeksi, ;Sisämaan sonnien kalliita olkia tulin minä säästäneeksi.; Satatuhatta on maitoa täynnä ja kymmenen vuotta ikää, ;lehmien ystävät paikan päällä kun Jasmiina juhlia pitää.; 34

AYRSHIRE-SISUA 50-tonnari yhdellä poikimisella Päivi ja Juha Kallion karjassa Nivalassa lypsää harvinaislaatuinen 50-tonnari, joka on poikinut elämässään vain yhden kerran! Milla (Niemen Verneri – Aro-Viljakkalan Vara – Koivulinnan Urhea) on syntynyt 10.01-98. Sen emä, kohta kahdeksannen kerran poikiva Kuiske, on edelleen karjassa ja on lypsänyt tähän mennessä 80000 kg. Milla poiki ensimmäisen ja ainoan kerran 25.2.00 tehden lehmävasikan, joka on nyt jo poistettu karjasta. Millan vuosituotokset ovat seuraavat: 00 10860-367-3,38-360-3,31 01 11614-431-3,71-453-3,90 02 10509-440-4,19-422-4,02 03 10514-463-4,40-416-3,96 04 11491-474-4,12-420-3,66 yht. vuoden 2005 alussa 54988 kg.

Millaa siemennettiin poikimisen jälkeen yhteensä 15 kertaa, ja kerran siihen siirrettiin tuorealkio. Tukihoitoja ja kohtuhuuhtelua yritettiin tuloksetta. Huuhdeltaessa Millasta saatiin yksi alkio, josta syntyi sonnivasikka. Tämä sonni ostettiin jalostukseen. Millan utareterveys on ollut koko ajan erinomainen: se ei sairastanut utaretulehdusta kertaakaan. Elopainoa Millalla on noin 1000 kg. Se joutuu suuren kokonsa takia vääntäytymään robotti-boksiin, ja yleensä sen joutuu lypsämään takaportti auki.

Yli 50 kiloa maitoa kahdesta vetimestä Ompukka Timo ja Tero Taipaleen karjasta Savitaipaleelta on lypsänyt kahdesta vetimestään tammikuun mitassa 51,4kg maitoa. Lehmän isä on Uusitalon Inkkari ja se on poikinut lokakuussa.


Ayrshire-lehti

1/2005

Purolan Orkon kotitila

Purolan lehmät ulkoilevat myös talvella. Kuvassa vasemmalla Tuula ja Heikki, oikealla Asko Juntunen. Kuva: Pekka Suutari Purola sijaitsee Ameriikantien laidassa Vieremällä. Ehkä nimi on enne, ja siemenannokset kulkeutuvat joskus Ameriikkaan asti? Onhan Orkkoa viety jo Israeliinkin. Orkon syntymän aikaan tilaa isännöivät Tuula ja Heikki Juntunen. Purola on Tuulan kotitila, Sonkajärveltä kotoisin oleva Heikki astui remmiin v. 1969. Siitä alkoi työn täyteinen tilan kehittäminen: On rakennettu navetta, laakasiilot, kuivuri, halli ja hakelämpökeskus. Oma pelto on lisääntynyt 20 hehtaarista 52 hehtaariin, lisäksi on vuokralla 8 ha. Metsääkin on kertynyt pit-

kältä toistasataa hehtaaria. Siinä sivussa on jalostettu karjaa ja lypsetty melkoisesti maitoa. Lehmiä on tällä hetkellä 26. Tuulan ja Heikin molemmat lapset ovat maatalousyrittäjiä. Asko on ollut kotitilalla isäntänä vuodesta 2003 ja Virpi, nykyisin Kaarakainen, emännöi 50 lehmän karjaa miehelässä Vieremällä. Liekö kipinän antajana ollut 4H –kerho, jonka järjestämissä lypsykilpailuissa Virpi ja Asko pruukasivat käydä hyvin tuloksin, vai oliko vanhemmilta peritty karjaintoinen veri syynä ammatinvalintaan? Molemmat lapset ovat innokkaita kar-

jaihmisiä - sen sain huomata toimilupakurssilla Kuopiossa 2003. Nykyään Tuula ja Heikki asuvat 26 km päässä omassa talossaan jär ven rannalla. Tuula on kova uimaan myös talvisin avannossa, siinä varmaan syy rautaiseen kuntoon ja iloiseen mieleen. Matkasta huolimatta Tuula ja Heikki osallistuvat päivittäin tilan askareisiin. Apu onkin tarpeen, sillä ensi kesänä Purolan tilalle nousee 70 lehmän robottinavetta. Oli ilo katsella yhteistyön voimaa vanhan ja nuorenparin välillä. Orkon emä Lelu oli emänsä 5 vasikka. Lelun

isä on Ojaniemen Vakio. Se poiki tilalla 4 kertaa ja lypsi tuona aikana 44643 kg maitoa 1809 kg rasvaa ja 1488 kg valkuaista, prosentit 4.13 ja 3.36. keskituotos 9963- 410-334 EKM 10063. Lelun ensimmäinen tytär oli Nurmikki (Vaaralan Aika). Se poiki 2 kertaa, ja tytär Stöpafors’ista lypsää karjassa edelleen. Lelua on huuhdeltu kerran Ristitien Johteella, mista on 3 tytärtä. Rebekka on Askon karjassa ja Roosa ja Rosee Virpin karjassa. Kaikki 3 ensikkoa ovat heruneet 30 kiloon. Lisäksi Lelusta on siemennetty hieho Lammin Jiffestä. Sukua on siis jäänyt taloon ja vähän

35


Ayrshire-lehti

1/2005

KANADALAISTA SIEMENTÄ TARJOLLA U U D E N

Shady Walnut

CONN

CANM10304939

SE 983 I: Corey EX EI: Cornelius EX EEI: Triumph EX

S

O N N I N

EX-90 *99

* * * * * * *

Uusi lupaava sonni HUOM, Arvosteluvarmuus vielä alhainen 58 tytärtä tuotosarvostelussa 484 kg maitoa +0,44 % rasvaa +0,04 % valkuaista 46 tytärtä 77 % GP tai parempia (1 VG, 14 GP, 7 G, 1 F)

Jan o Monika Gowenius samt Charlotte Arnason Gårdsby, 355 92 VÄXJÖ, Ruotsi *Puh: 46 470 61104 * Faksi: 46 470 612 04 *E-mail:semex@home.se

myös kylällekin. Kun Lelu oli nuori ja villi, se karkasi kiimoissaan naapuriin Trastinmäelle sonnia etsimään, ja kun kotiin päästiin, se karkasi uudestaan. Lelu oli tilanväelle mieleinen lehmä: hyväluonteinen ja rauhallinen tuumailija, Askon mielestä tyypillinen “Aayy”. Lelu oli myös jalostuskonsulentti Leena Kärkkäiselle mieleinen lehmä, juuri sellainen kun sonninemän tuleekin olla: kaunis, hyvärakenteinen ja erittäin hyväutareinen. Valitettavasti Lelu menetettiin tapaturmaisesti syksyllä 2003. Lehmät olivat karanneet pihamaalle ja navettaan, syöneet jauhoja ja riehuneet. Sen seurauksena Lelulta oli katkennut valtimo mahan alta utareen

36

Jos olette kiinnostunut myös muista vastaavista sonneista, tilatkaa sonniluettelo osoitteesta:

Suvi Johansson puh. 03 884 9017, faksi 03 884 9010 e-mail:suvi.johansson@sisamaanjalostus.¿

www.semexsweden.com

Tuula viihtyy edelleen karjan parissa. Kuva: Pekka Suutari. etupuolelta ja jouduttiin lopettamaan. Lelun emä Alku oli pitkäikäinen sekin. Alku poiki 5 kertaa ja lypsi tuona aikana yhteensä 47927-

2017- 1561, keskimäärin 10987-462-361. Alkun isä oli Särkelän Poppe ja ei:Aspilan Ranttari, ja se oli ostettu Kämäräisten lopetta-

vasta karjasta. Kahdesta sai valita, ja karjasilmä valitsi Alkun - eikä huono Alku ollutkaan. Lelu oli Alkun viimeinen vasikka. Purolasta on tullut myös fr valiosonni Purolan Onki, jolla on monia satatonnari tyttäriä. Onkin suku periytyy fr+ay risteytyksestä, joka tuli taloon Heikin veljeltä kun karjaa lisättiin uuteen navettaan. Liekö suvussa kestävyyden salaisuus… ? Vieremälle on aina hauska mennä kun kuuloo levveetä savvoo hiljaa ja kovvoo. Kiitos paljon Purolaan vieraanvaraisuudesta ja toivotaan onnenhetkiä jalostuksen parissa ja muuhunkin elämään. Pekka Suutari


Ayrshire-lehti

1/2005

SONNINEMÄ ESITTELYSSÄ — KRISTALL Ojaniemen Vakion tytär Tammenpään Kristall 501185039 kuuluu suomalaisten sonninemien aateliin. Se on poikinut 7 kertaa, lypsänyt yli 70 000 kiloa maitoa ja pysynyt rakenteeltaan ja terveydeltään moitteettomana. Kristallin paras 305 päivän tuotos on sen kuudennelta lypsykaudelta, eikä ikä ei vaivaa teräsmammaa edelleenkään: seitsemännen poikimisen jälkeen maitoa on irronnut parhaassa mitassa yli 55 kiloa. Korkeasta tuotannostaan huolimatta Kristall on ollut erittäin hedelmällinen. Sen siemennys on tarvinnut uusia vain kaksi kertaa, ja poikimaväli on hulppeat 363 päivää. Kristall poiki 7. kerran 8-vuotis-syntymäpäivänään! Myös utareterveys on säilynyt erinomaisena: viimeisimmän lypsykauden keskisoluluku oli 41 000. Kristallin lehmäindeksi on iästä huolimatta tasaisesti pysynyt sonninemätasolla, ollen viimeisimmässä arvostelussa +24. Kristall on osoittanut kykynsä myös periyttäjänä. Vanhin tytär, lauhkea lehmärouva Nostra (Haralan Etro)on poikinut jo neljä kertaa, ja sen paras 305 pv on 10542-353-3,4353-3,4, poikimaväli kes-

KRISTALL 50-1185039 AAA Synt. 01.11.96 Isä: Ojaniemen Vakio AAA 38734 Emä: Electra 1122492 A Emänisä: Tron AAA 39200 Paras 305 pv: 13727-501-3,65-451-3,29 ka 1-6: 10888-433-3,99-365-3,36 Kasvattaja ja omistaja: Tammenpään MTY, Angelniemi

kimäärin 360. Toinen tytär, pippurinen Rubin (Jurist) on ensikkona herunut yli 40 kilon. Kolmas tytär Timantti Miqurista on kasvamassa. Kristallin pojista kaksi on myyty keinosiemennykseen. Vanhempi poika Tammenpään Osvald (Sköle) saanee arvostelunsa vielä tämän vuoden puolella, nuorempi poika Tammenpään Satellit (Valkaman Laiva)on nuorsonnikäytössä. Nyt Kristall on siemennetty Connilla. Kristall on kahdesti esiintynyt näyttelyssä. Debyytti tapahtui komeasti Karjatilamessuilla kahdesti poikineena, kun Kristall kävi pokkaamassa luokkavoittajan pokaalin. Yleisön joukosta oli kuulunut naureskelua lehmän hauskan pilkullisesta värityksestä johtuen. Ammujaisissa Kristall esiintyi 5 kertaa poikineena ja sijoittui toiseksi. Mamma itse protestoi julkisuutta äänekkäästi molemmissa näyttelyissä, ja osoitti myöhemmin mieltään emännälleen Ann-Louise Wiklundille potkaisten napakasti ja kipeästi kun AnnLouise Ammujaisten kehän jälkeen lypsi sen. Kotioloissa Kristall on kiltti ja vaivaton hoidettava, mutta ruutiakin löytyy tarvittaessa.

Tammenpään Kristall. Kuva: Patricia Wiklund

Sari Alhainen

37


Ayrshire-lehti

1/2005

Talvitapaaminen Tervolassa 27.1. Avara peltolakeus ja luminen maisema otti vastaan etelän elävät, jotka kuka yöjunassa, kuka satoja kilometrejä autolla taivaltaneena saapuivat Tervolan maatalousoppilaitokselle Ayrshirekasvattajien talvitapaamiseen. Oman maakunnankin väkeä oli mukavasti paikalla, seutu on perinteikästä karjaaluetta ja heti virisi reipas puheensorina yhteisen ruokailun lomassa. Seminaarin avauksen jälkeen ensimmäisen esityksen piti agronomi ja Faban markkinointitiimin vetäjä Auli Himanen. Auli kertoi, että jälkeläisarvosteltujen huippusonnien koti, Sonnihovi, on nyt avattu ja toivotti samalla ayrshireväen tervetulleeksi tutustumaan sen puitteisiin ja toimintaan. Keinosiemennyssonnien kasvatustilat ovat lopulta valmiina koko ketjussa, nyt pitää saada myös markkinointi ketju toimimaan. Tavoitteena on vientiyhteistyö ruotsalaisten kanssa, kunhan ehdoista ja hinnoista sovitaan. Sonnien markkinoinnissa tarvitaan tytärkuvia ja hyviä nuorsonnin tyttäriä kuvattavaksi haetaan nyt tehostetusti. Etsintää vaikeuttaa se että huomattava määrä nuorsonnisiemennyksiä tehdään tarkkailutiloilla jotka käyttävät paljon nuorsonneja, ja eivät siksi teetä jalostussuunnitelmaa. Jasun kytkeminen rakennearvosteluun 38

pudottaa tällaisten tilojen nuorsonnityttäret sonnien rakennearvosteluista, eikä niiden mahdollisesti hyvärakenteisiakaan lehmiä siten löydetä kuvattavaksi. Kuten aina ennenkin, Aulin esitys sai lopuksi vilkkaan keskustelun käyntiin – Auli toivoi kasvattajilta taustatukea positiivisen imagon luomiseen, kasvattajat varmasti toivovat ks-sektorilta ja jalostusjohdolta avoimempaa suhtautumista karjanomistajien näkemyksiin.

kysymyksiä ja moni robottilypsyssä askarruttanut yksityiskohta tuli perusteellisesti selvitettyä. Kahvin jälkeen lähdimme joukolla Kurvilan tilalle tutustumaan Jukka Pekka Könkään ayrshirekarjaan. Taas kerran tuli todettua, kuinka mainio paikka hyvä parsinavetta on lehmien esittelyyn. Jokainen lehmä on parhaimmillaan omassa parressaan rehua syömässä ilman että navetan täysi yleisöjoukko sitä suuremmin

Jukka-Pekka Köngäs esitteli omistamansa Kurvilan karjan. Hienoja lehmiä ja hienoja tuloksia! Kuva: Jani Kivilahti. Tervolan koulutilan lehmiä lypsää nykyään Lely robotti ja siksi NHK keskuksen edustaja oli pyydetty kertomaan robotin toimintaedellytyksistä ja sen lehmälle ja varsinkin utareen rakenteelle asettamista vaatimuksista. Yleisö sai kalvojen tai diaesityksen sijaan tehdä vapaasti

häiritsisi. Kaikki olennaiset tiedot polveutumisesta ja tuotoksista oli seinällä jokaisen lehmän takana ja siten voitiin omaan tahtiin keskittyä lehmien katseluun ja vertailuun. Hienoja lehmiä ja hienoja tuloksia, niin tuotoksessa kuin jalostuksessakin. Lopulta maltoimme

päästää Kurvilan karjan rauhassa iltalypsylle ja palasimme takaisin koulutilalle ja nyt sen upouuteen pihatto- ja robottinavettaan. Saaren karja on maineikas jo vuosien takaa ja laadun takaavat sen ammattitaitoiset hoitajat Timo Korkala ja Paavo Pallari. Navetan koon kasvaessa friisiläisvoittoinen karja on saanut reilusti myös ayrshire vahvistusta ja hyvin tuntuivat eläimet viihtyvän valoisassa ja tilavassa pihatossa patjoin ja kuivikkein pedatuissa parsissaan. Illalla suuntasimme vielä Tervolan keskustaan nauttimaan illallista ja viettämään aikaa jutellen, tanssien ja karaokea laulaen. Ennalta nimetyille “vapaaehtoisille” oli myös varattu esitettäväksi kuvaelma jossa oli, ei lehmiä, vaan puita, lintuja ja muita luonnoneläviä. Pelosta kankea joukko saattoi esityksen kuluessa huokaista, ettei tässä tainnut mitään kauheata tapahtuakaan, ja uskalsi loppua kohden vähän eläytyäkin osiinsa. Yhdistyksemme neljäs talvitapaaminen jäi varmasti mieliin. Kaikki järjestelyihin osallistuneet saavat tässä vielä kiitokset yhdessä ja erikseen; Tervola ja PohjoisPohjanmaan karjaseudut tuntuvat nyt sijaitsevan muutama sata kilometriä lähempänä kuin tähän asti. Mirja Koljonen


1/2005

Ayrshire-lehti

39


Ayrshire-lehti

1/2005

UUSI HALLITUKSEN JÄSEN: Eliisa Kumpula

Viljelen mieheni Martin kanssa minun kotitilaani Nivalassa. Tilakaupat tehtiin vuonna 1995. Perheeseen kuuluu myös neljä lasta, -91 ja -92 syntyneet tytöt

ja -96, -97 syntyneet pojat. Meillä on 40 lehmän parsinavetta, jossa on tilat myös nuorelle karjalle. Sonnipojat lähtevät välitykseen. Olemme tehneet laajennuksen ja remontin navettaan vuonna 2000. Keskituotos oli vuonna 2004 yli 12000 kiloa 2x vrk:ssa lypsettäessä. Kovasta tuotoksesta johtuen lehmien rakenteeseen kiinnitetään erittäin suurta huomiota. Siemennyssonnia valittaessa huomioidaan ensisijaisesti utarerakenne ja takakorkeusindeksi. Viime vuosina olemme käyttäneet enenevässä määrin ayrshirellä kanadalaisia sonneja. Toi-

vomme tätä kautta saavamme suomalaiseen ayrshireen enemmän kokoa ja rakennetta, maitomäärät ovat jo aivan riittävän korkeita tämän hetkisille rakenneominaisuuksille. Tilallamme on tehty alkiohuuhteluita jo useamman vuoden ajan. Olemme myös ostaneet sekä suomalaisia- että tuontialkioita karjaamme. Viimeisimmästä huuhtelusta tuli viisi toisen polven kanadalaista sonnipoikaa. Laitoin myyntiilmoituksen Maaseudun tulevaisuuteen, ja kaikki pojat menivät tilasonneiksi ympäri Suomen. Varmaankin ayrshirekarjoissa on kiinnostus-

ta kanadalaisen sonnin rakenneominaisuuksille. Viime vuonna innostuimme käyttämään eläimiä näyttelyissä, tytöt ovat osallistuneet junnukisoihin jo useampana vuonna. Toivottavasti karjastamme löytyy tulevaisuudessakin näyttelyyn trimmattavia eläimiä. Uusimpana ayrshirekasvattajien hallituksen jäsenenä toivon oppivani lehmänjalostuksesta uusia kehittämiskohteita. Jalostustyö jatkuu blondilokiikkaa hyödyntäen. Terveisiä pohjanmaalta Eliisa Kumpula

Isabella lypsi satatonnariksi Ayrshireväellä oli aihetta iloita kun Kataran tilalla Viljakkalassa päästiin juhlimaan Isabellaa. Kuten yhdistyksen puheenjohtaja Mirja Koljonen onnittelupuheessaan leikkimielellä totesi, on juhlan paikka kun tunnettuun holstein-saarekkeeseen tulee satatonnari juuri ayrshire-rodusta! Isabellan (Rentolan Europoika – Haapalan Vuori) keskituotos 7:ltä poikimiselta on 12800-3,64-3,23 ja paras 305 päivän tuotos 40

14617kg-465-3,18-4583,13. Se ostettiin Heli ja Antti Teiskonlahden omistamasta Majaniemen karjasta, ja muutti Kataralle vain pari viikkoa ennen ensimmäistä poikimistaan. Isabellan suku ei valitettavasti jatku, koska sen ainoa tytär, Macarena Kuusijoen Etronista, jouduttiin poistamaan pian ensimmäisen poikimisen jälkeen.

Isabella poseeraa kasvattajiensa Teiskonlahtien sekä omistajiensa Jari ja Krista Kataran kanssa. Kuva: Sari Alhainen


1/2005

Ayrshire-lehti

41


Ayrshire-lehti

1/2005

KARJATILA–MESSUT 1.10.2004 Hiehoja, hiehoja Hieholuokkia oli kaksi: hiehot alle 18 kk ja hiehot yli 18 kk. Luokissa oli ilahduttavan paljon osallistujia. Tuomari antoikin nuorempien hiehojen kävellä kehässä aika kauan ennen kuin asetti ne paremmuusjärjestykseen. Punaisen ruusukkeen sai ensimmäisessä hieholuokassa Vuorelan Sinna (Woodland View Pardner – Haralan Etro). Tuomari kehui hiehon hyviä jalkoja ja kylkiluita.

Karjatila 2004 järjestettiin Tampereen Pirkkahallissa 30.9.-2.10.2004. Ayrshiret esittäytyivät toisena näyttelypäivänä, kuudessa eri luokassa. Ayrshireluokat tuomaroi Gordon Glentworth Uudesta-Seelannista. Sinnan omistavat Tapani ja Eija Numminen Kalvolasta. Toiseksi tuli tyylikäs Alhaisten Sypressi (Kellcrest Ice Man ET – Forever Schoon MM Cornelius), jonka ovat

kesäisestä huutokaupasta lähtien omistaneet Pertti ja Raila Pukaralammi Honkajoelta. Sypressi päihitti kolmanneksi sijoittuneen, kauniisti liikkuneen Vuorelan

Sinimarjan (Bonnie Brae Heligo – Laurilan Ipollo) parempien kylkiluidensa ansiosta. Sinimarjaa tuomari kehui erittäin hyvistä jaloista. Sinimarja tulee Sinnan tavoin Tapani ja Eija Nummisen karjasta Kalvolasta. Isompien hiehojen luokassa tuomarin suosikiksi nousi Kildare Jerryn tytär Sherry (ei: Saukkoniemen Moise), jonka omistaa Risto Jaala Perniöstä. Sherryä tuomari kehui erityisesti hyvistä vetimistä. Toiseksi sijoittui Regee (Suontaan Pasianssi – Stensjö). Regeessä tuomaria miellyttivät kylkiluut ja rungon syvyys. Regee on kotoisin Cecilia Rydbeckin karjasta Hattulasta. Myös kolmannelle sijalle tuomari poimi suomalaisonnin tyttären. Saraika (Heikkilän Kingi – Vaaralan Aika) teki tuomariin vaikutuksen tasapainoisuudellaan ja teräväpiirteisyydellään. Saraikan omistaa Juntunen Mty Vieremältä. Junior Championiksi valittiin Sherry.

Ensikoita kahden luokan verran

Näyttelyväki kävi ahkerasti tutustumassa Ayrshireyhdistyksen standiin. Kuva: Laura Laiholahti

42

Ensikot kisasivat paremmuudesta kahdessa eri luokassa. Molemmissa luokissa kärkisijoille pääsivät tuontisonnien tyttäret.


Ayrshire-lehti

1/2005

Ensimmäisen ensikkoryhmän hienoin oli Rounion Rosmarie (Woodland View Pardner – Pärepuusaaren Myöhä), jonka omistavat Pertti ja Raila Pukaralammi Honkajoelta. Rosmarie säväytti kapasiteetillaan ja hyvillä kylkiluillaan. Rosmarieta tuomari kehui myös luokan parhaasta utareesta. Paremman utareen tasapainon ansiosta Rosmarie jätti kakkoseksi Roi-Ca ET:n (Roi Galant – Blackaddar Bonnie Brae Kellog), joka myös on upea ensikko. Roi-Ca ET on kotoisin Hannu Huitin ja Mikko Rannan karjasta Lopelta. Kolmanneksi sijoittui Roosa ET, joka voittajan tavoin on Pardnerin tytär. Emänisänä Roosalla on Stensjö. Roosa ET sai kehuja teräväpiirteisyydestään ja hyvästä utareestaan. Roosa ET:n omistaa Juntunen Mty Vieremältä. Toisen ensikkoluokan voittajaksi tuomari valitsi upean Hjärterum Billy Betsyn (Lagace Billy – Forever Schoon MM Cornelius). Betsy sai kehuja erityisesti utareestaan ja vetimien sijoittumisesta. Betsyn omistaa Markku Toivola Töysästä. Raila ja Pertti Pukaralammilta Honkajoelta löytyi ensikko myös toisen ensikkoluokan kärkikolmikkoon. Hjärterum Laro Vega (Des Chamois Pat Laro – CoveyFarms Reno) tuli toiseksi. Sitä tuomari kehui vahvasta rungosta ja hienosta takautareesta. Kolmanneksi paras kokonaisuus tässä luokassa oli Paulasja (Asmo

Natura – Yliviikarin Kettu), jonka omistaja on sama kuin toisenkin ensikkoluokan kolmannen eli Juntunen Mty Vieremältä. Parhaan ensikon tittelistä kisasivat siis Rounion Rosmarie ja Hjärterum Billy Betsy. Tuomarin tehtävä ei varmasti ollut ihan helppo, sillä kehään asteli kaksi todella näyttävää eläintä. Parhaaksi ensikoksi valittiin Hjärterum Billy Betsy.

jonka omistaa Ylä-Savon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä Iisalmesta. Onitallakin oli upea utare. Kolmannelle sijalle pääsi Juhani Toivakan ja Minna Hannukselan omistama Olematoon (Gäddnäs Eskil – Arkkilan Einiö ET) Kauhajoelta. Tuomari kehui sen runkoa. Vähintään kolme kertaa poikineiden lehmien sarjassa oli vain kolme osallistujaa. Voittajaksi valittiin juuri vähän ennen näyttelyä kolman-

Kolmanneksi sijoittui neljästi poikinut Nuttu (Vestergårds Akilles – Maunulan Tunnus) Aimo Kivilahden karjasta Jämsästä. Nuttu on hyvin säilynyt lehmä, mutta tällä kertaa se riitti vain kolmanteen sijaan.

Loppuhuipennus Senior Champion –kehään astelivat Hjärterum Billy Betsy, Nasta-Pimu ja Kuortin Ornamentti. Jännitys todella tiivistyi yleisössäkin lehmien astellessa kehässä

Näyttelyn Ayrshire Championiksi valittiin Markku Toivolan omistama Hjärterum Billy Betsy. Kuva: Suomen Rehu.

Useammin poikineet lehmät Kaksi kertaa poikineiden lehmien luokassa utare ratkaisi kärkisijat. Voittajaksi tuomari valitsi Nasta-Pimun (Ardrossan EV Kates Trident – Kettulan Repo), jolla oli kaikin puolin upea utare. Nasta-Pimun omistaa Arto Vornanen Vieremältä. Toisen sijan vei Onita (Heikkilän Miikka – Tuliniemen Kuuma),

nen kerran poikinut Kuortin Ornamentti (Lagace Billy – Niemen Verneri), jonka omistavat Terhu ja Raimo Kuortti Ikaalisista. Ornamentin utare miellytti tuomaria. Toiseksi tuli kolmesti poikinut Ouru (Stensjö – Uusitalon Sila). Tuomari kehui erityisesti Ourun utareen takakiinnitystä. Ourun omistaa Luukkonen Ari ja Arvo Mty Sonkajärveltä.

musiikin soidessa. Lehmistä hienoimmaksi valittiin Hjärterum Billy Betsy. Se sai myös Ayrshire Championin nauhan. Ayrshirekasvattajien palkinto ei tällä kertaa mennyt luokkavoittajalle. Sen sai kahdesti poikineiden luokan kakkonen Onita, joka oli kokonaisuutena hieno ja hyvin liikkuva lehmä. Salla Rautio

43


Ayrshire-lehti

1/2005

kuva: Tiina Tahvonen

Tehoa jalostukseen

Pikku-Mansikki 2005 HAKA-alkiot Lypsykarjanäyttely ja Junior Handler -kilpailu 15.7. Muuruvedellä RENKImaaseutunäyttelyssä. Tervetuloa kilpailemaan - myös Pohjois-Savon ulkopuolelta! Ilmoittautumiset 15.6.05 mennessä: Anita Hyvönen, 020 747 2017, anita.hyvonen@faba.fi

Pohjois-Savon parhaimmista eläimistä. Keväällä on tulossa runsaasti huuhteluja! Varaathan alkiot ajoissa, parhaat viedään käsistä! Alkiot löydät: www.faba.fi tai jalostusneuvojaltasi

Osallistu Junior Handler -kilpailuun!

HAKA – Huippueläimet Pohjois-Savosta 44


Ayrshire-lehti

1/2005

JOUKOLAN EEDEN 100-1143495 AAA

Eeden Ammujaisissa 1997 kaksi kertaa poikineena. Kuva: Seppo Lintukangas. Eeden saavutti merkittävän rajapyykin, 100 000 kg maitoa, joulukuussa 2004. Ehkä tämä olikin jo aikoinaan tähtiin kirjoitettu, sillä Eeden syntyi jouluaattona vuonna 1992 Suomusjärveltä Osmo Lindstedtin karjasta ostetun Tipsu-lehmän vasikkana. Ostolehmämme Tipsu oli karjassamme aikansa tähti, korkeatuottoinen ja kookas lehmä, eikä sen tytär tietenkään voinut arvoasteikossamme jäädä huonommaksi, sillä raameja kehittyi yli odotusten ja ensikkovuoden 36 kg heruminen innosti jo ylisanoihin. Eedenin nuoruuteen ajoittui näyttelykulttuurin uusi herääminen ja niinpä lempilapsemme joutui myös sen uhriksi. Talutusharjoituksissa esittämistään

pontevista vastalauseista huolimatta Eeden joutui kuin joutuikin Suontaan karjanäyttelyyn. Kilpailu oli ensimmäinen niin omistajille kuin lehmällekin eikä sen aikaisia näyttelykuvia voi nykypäivänä hymyilemättä katsella; emännällä suuri lepattava, tosin aivan puhdas, T-paita, farkut ja lenkkarit ja Eedenillä uutuuttaan hohtava hevosen riimu. Pientä kommenttia kuului myös varikkoalueella siitä, että lehmä oli erehdytty pesemään pelkällä vedellä, kun fiksummat olivat ymmärtäneet käyttää Mansikki-shampoota. No, menestys kuitenkin oli lähes päätä huimaava, sillä Eeden otti ensikkoluokassa ykkössijan. Rodun championia valittaessa hohtavan valkoi-

nen hieho päihitti Eedenin, mutta tämän ymmärsimme panna Mansikki-pesun puuttumisen tiliin, ainakin osittain. Eedenin pettymykseksi menestys innosti isäntäväen viemään sen vielä kahdesti näyttelyyn, mutta voittojen karattua sivu suun ymmärsimme tyytyä Eedenin tahtoon ja jättää sen viettämään normaalia lehmän elämää karjaamme. Kukapa olisi halunnut ikuisen kakkosen leimaa otsaansa? Niin kuluivat vuodet ja Eeden alkoi kuulua yhä luontevammin talon vakituiseen kalustoon. Heikot sortuivat elon tiellä, mutta Eeden vain porskutti lypsäen useana vuonna yli 12000 kg:n tuotoksia. Pokkasipa siinä sivussa tuotos- ja kestävän lehmän palkintojakin Karjakerhon

kilpailuissa. Lopulta koitti aika, jolloin tapahtui kestävyyden osalta käänne siihen suuntaan, että Eeden jatkoi karjassamme isäntäväen kestävyyden vuoksi. Pari viimeistä vuotta nimittäin vaativat melkoisesti poppakonsteja, myös luonnonmenetelmää, että vanha rouvamme saatiin tiineeksi. Rakenne ja utare kuitenkin kestivät Eedenillä kohtuullisesti aivan loppuun asti. Tammikuussa 2005 Eeden sitten sairastui seisovilta jaloiltaan – edellisenä päivänä 35 kg maitoa – äkilliseen kolitulehdukseen. Siihen päättyi lehmämme tarina, mutta onneksi Eedenin suku jatkuu karjassamme yhden tyttären ja kahden pojantyttären kautta. Laura Laiholahti 45


Ayrshire-lehti

1/2005

Karjatila 2004 Junior Handler ja Showmanship

Hyvin koulutettuja eläimiä ja taitavia esittelijöitä Nuorimpien sarjan voiton vei Riikka Harju-Keturi, Tiku-vasikan kanssa. Toisen sijan nappasi Saara Toivola, Toivolan Tracey ET- vasikan kanssa, hieno junnu-uran aloitus Saaralta. Kolmannelle sijalle ylsi Antti Vanhatalo kisakaverinaan Vanhatalon Diggy. Myös neljännen sijan saanut Kalle Jussila ja Typy tarvitsee maininnan tässä yhteydessä, Kallehan sai SEY:n palkinnon hyvästä yhteistyöstä Typy-vasikan kanssa kehässä ja kehän ulkopuolella. Toisen sarjan voiton vei Anna Riihimäki, Samettihiehon kanssa, toiselle sijalle tuli Janne Laajalahti ja Trio, Emmi Rantalan tullessa jälleen kolmanneksi Gårdsby Goodluck Thelman kanssa. Kolmannen sarjan kahden ensimmäisen sijan ratkaiseminen tuotti hieman enemmän päänvaivaa tuomarille. Voiton otti Linda Laiholahti upella yhteistyöllä Raanu-hiehon kanssa. Mira Kaappola sai tyytyä toiseen sijaan Sipuli-hiehon kanssa, myöskin todella ammattimaisella esittämisellä. Kolmannen sijan sai Henna Rantonen, Tirlittan- hiehon kanssa. Neljännen sarjan voiton

46

Lauantaina oli vuorossa nuorisolle suunnattu päivä. 55 Junior Handleria ja 5 Showmanshipiläistä, kisasivat taidoistaan areenalla yhteensä 9 sarjassa. Tuomarina toimi Pia Suvenaho.

vei Kirsi Teiskonlahti ja Star, kuulin jo ennustettavan tästä parista championia… Todella upeaa työskentelyä näki, että tämä pari oli treenannut tosissaan. Toisen sijan otti Jenni

Harju-Keturi ja Serafiina, kolmannelle sijalle ylsi Axel Rydbeck ja Solkko. Viidennessä sarjassa käytiin jo tiukkaa taistelua sijoituksista. Ensimmäiselle

sijalle tuli Laura Laitila ja Silvia, toiseen sijaan sai tällä kertaa tyytyä Maija Laurikainen Huitin Suzuki ET:n kanssa. Kolmanneksi tuli Johanna Ahola parinaan Toive. Kuudes sarja, vuonna 1990-syntyneet oli osallistujamäärältään pienin, mutta silti kahdella ensimmäisellä oli ammattilaisen otteet ja ensimmäisen sijan vei odotetusti Minna Toikka ja Toikan Surprice. Kakkosena Aino Laurikainen ja Laurikaisen Sade. Kolmosena Milja Num-

Riikka Harju-Keturi voitti nuorimpien sarjan Tiku-vasikan kanssa. Kuva: Sakari Äijö.


Ayrshire-lehti

1/2005

Karjatila 2004 Junior Handler ja Showmanship

Tuomas Torttila Tumpula-vasikkansa kanssa. Kuva: Laura Laiholahti. minen ja Vuorelan Silvia. Vuonna -89 syntyneiden sarjassa oli monia tuttuja junnuja jo vuosien takaa. Silti hieman tuntemattomampi Anna Palo keräsi potin kotiin Simasuu- hiehon kanssa. Toisen sijan sai Kari-Pekka Kuortti ja Syndikat Wilma. Kolmannen sijan sai kaupunkilaistyttö Aino Patjas Tampereelta Ahlman Sinivuokon kanssa.

joka esitti Hoff Janice Rosea. Vuorossa olikin viimein Showmanship, joka kärsi osallistujakadosta… Lieneekö syynä ollut yläikärajan ollessa 25? Ensimmäisen sijan otti oikeutetusti Elina Toikka

ja Toikan Osteri, erittäin hienolla yhteistyöllä, toisen sijan niinikään sai Miia Kaappola ja Olga. Kolmannen sijan jäädessä Sanna Savikolle ja Vanhatalon Ringalle.

On ollut erittäin mukava huomata, junnukisaajien tason parantuvan vuosi vuodelta ja myöskin, että Suomalaiset junnukisaajat ovat niittäneet mainetta myös ulkomailla. Belgian ja Ruotsin junnukurssit ovat tehneet tehtävänsä ja siellä opittua tietoa ja taitoa on myös jaettu ympäri Suomea. Oli ilo myös huomata, että viidesosa Karjatilassa kisanneista junnuista ja sennuista oli kaupunkilaisia, jotka olivat kouluttaneet ja valmistelleet itselleen lainaeläimen. Myöskin eläinten valmistelu, selkälinjojen tekeminen yms. alkavat olemaan jo todella ammattimaista tasoa. Olisi mukava saada enemmänkin kansainvälistä toimintaa junnujen/sennujen osalta. Sanna Savikko

Vanhimpien junnukilpailijoiden sarjan voiton vei Riku Jokela, Hoff Janice Rosen kanssa. Taina Holttinen ja Salli tulivat toisiksi, Niina Toikan jäädessä Toikan Solki-hiehon kanssa kolmansiksi. Luokkavoittajat kerääntyivät jännittävään kilpailuun Champion tittelistä, musiikin tahdittamana tuomari valitsi championiksi Riku Jokelan

Nuorimpien junnuluokkien voittajat, vas. Kirsi Teiskonlahti, Linda Laiholahti, Anna Riihimäki ja Riikka Harju-Keturi. Kuva: Laura Laiholahti.

47


Ayrshire-lehti

48

1/2005


Ayrshire-lehti

1/2005

Tarvikemyyntihinnasto Lehti 17,00 euroa vuosikerta (Jäsenmaksu 60 euroa sis.lehden + marketin ja jäsensivujen käytön) Irtonumero 5,00 euroa vanhat numerot 8,00 euroa vuoden 2005 numerot Ayrshire-kalenteri 10,00 euroa Ayrshirelehti-kansio 10,00 euroa, mahtuu 5 vuoden lehdet Kortit, 4 kpl 2,00 euroa Pinssi 2,00 euroa Lippis 10,00 euroa Paita, valkoinen 30,00 euroa T-paita, värit sin. tai valk. 10,00 euroa Hihamerkki 8,50 euroa CD – Kuvia Kanadanmatkalta 11.-19.4.2004, kuvia 437 kpl 10,00 euroa Nimitaulut

5,00 1,00

euroa (laminoitu) euroa (paperinen sis.muovitaskun)

Kanadan Ayrshire-yhdistyksen jälk.arvostelu moniste kanadalaisista sonneista ja parhaista lehmistä: vuosikerta postimaksuineen 40,00 euroa / 4 numeroa

Postimaksut lisätään hintoihin. Lisätiedot ja tilaukset: Olavi Ahonkivi, puh. 040- 5038 475 tai e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Näyttelytarvikkeet: Clear Magic muotoilusuihke

13,00

euroa

Firm Grip Powder selkälinjantuki

14,00

euroa

4,00

euroa

Ultra White Powder 6,00 tehokas valkaisujauhe

euroa

Brändel Color Spray 15,00 ruskea, vesiliukoinen värilakka

euroa

Chalk Block kalkkikivi valkaisuun

Tilakyltit: iso 60,00 euroa (sis.alv) pieni 15,00 euroa (sis.alv) taustavaneri 20,00 euroa (sis.alv) Tilakylttien tilaukset ja lisätiedot : Tiina Visasalo, Nixi-Vakka Oy Saarentie 87, 23120 MIETOINEN Puh. 0400 213 636, Fax. (02) 430 8074 e-mail nixi-vakka@co.inet.fi www.nixi-vakka.fi

49


Ayrshire-lehti

1/2005

Pieni suuri lehmä – Ystävä Ystävän tarina alkaa 16.10.1990. Se syntyy Kurikan keskustassa sijaitsevalla Koskela-Koiviston tilalla. Emä oli Usva, jonka isänä oli Peltohaan Laiho. Isän Kotirinteen Teemun puolelta suku menee Niemelän Lekoon. Koskela-Koiviston tilalta joudutaan myymään lehmät pois isännän kuoltua liikenneonnettomuudessa.

eli 268 kiloa valkuaista). Tilalta on lähtenyt keinosiemennykseen kolme sonnia Rinta-Marttilan nimellä. Nämä eivät kuitenkaan olleet Ystävän poikia. Ennen tilanpidon aloittamista Juha Heikkilä oli 5 vuotta Karviassa pankinjohtajana. Myös Liisa oli töissä samassa pankissa. Juha muistelee tuota aikaa todella lämpimästi. Silloin hän sai olla mukana ihmisten suuria asioita käsittelemässä. Esimerkiksi sukupolvenvaihdokset mullistivat koko elämän. Karvialaiset ihmettelivät kovin, kun nuoripari ilmoitti lähtevänsä hoitamaan karjaa Juhan kotitilalle Kauhajoelle.

20.1.1994 Ystävä myydään Juha ja Liisa Heikkilälle Kauhajoelle. Heikkilän tilalla oli jouduttu laittamaan pari lehmää yllättäen teuraaksi. Sarvipäinen Ystävä onkin ainut eläin, joka on ostettu muuten nupoon ayrshirekarjaan. Ystävä on saavuttanut arvoasemansa Ystävä (Kotirinteen Teemu – Peltohaan Laiho). laumassa kuitenkin ilman Kuva: Sakari Äijö Vuonna 2003 Liisa saisarvien käyttöä. Luonteelrastuu yllättäen syöpään. taan Ystävä on halunnut olla näkymätön. Se pitää kyllä rapsutuksesta, mutta Tämän takia lehmät päätetään myydä pois. Samaan ei koskaan kerjää sitä. Laitumelta se tulee aina vii- aikaan Ystävän elinikäistuotos lähestyy jo 100 000 meisenä omia aikojaan ja etsii itse navetasta tyhjän maitokilon rajaa. Ennen huutokauppaa tilan 9-vuotias parren. Luotettavuutensa, kiltteytensä ja kenties tytär Reetta lupaa naapurin karjatilan isännälle Arto pienuutensa (elopaino 410 kg) ansiosta se on myös Soinille 10 €, jos hän huutaa Ystävän omakseen. lasten suuressa suosiossa. Soiniin myydään myös kaksi muuta lehmää. Huutokaupassa myydään kaikkiaan 19 lehmää. Ystävän Koko ikänsä Ystävä on ollut terve. Poikimahalva- tyttäriä myydään kaksi: Pomo, jonka isä on Metsäpelusta yritettiin ehkäistä antamalla kalsiumgeeliä, mutta lon Ino ja Riemu, isänä Lammin Jiffe. Liisa menehtyy poikimiset tahtoivat aina siirtyä kaksi viikkoa. Utare- sairauteensa pian huutokaupan jälkeen huhtikuussa. terveys on ollut erinomainen, keskimäärin vain 59 000 Niin Ystävä vaihtaa jälleen kerran kotitilaa. 12. solua. Sitä mukaa, kun koko karjan keskituotos nousi myös Ystävän maitomäärä lisääntyi. Sen parhaim- tammikuuta 2005 juhlittiin yhdessä Soinilla Ystävän mat tuotosvuodet ovatkin olleet 8. ja 9. poikimisen suurta saavutusta, 100 000 kilon elinikäistuotosta. jälkeen. Keskimäärin maitoa se on tuottanut 8 299 Ja elämä jatkuu. kiloa vuodessa (3,99 % eli 332 kiloa rasvaa ja 3,24 % Heli Hakamaa

50


Ayrshire-lehti

1/2005

Hyvässä ruokintaratkaisussa on kaikki palat paikoillaan. Onnistuneessa ruokinnassa on monta tekijää, jotka on sovitettava kohdalleen. Säilörehun laatu, viljan määrä ja laatu, tuotostavoite, syönnin optimoiminen, hedelmällisyys, kestävyys ja sorkkaterveys. Suomen Rehun ruokintakonsultti rakentaa ruokintaratkaisuja, joilla onnistut. Kehittynyt Krono-sarja pitää sisällään täysrehut, puolitiivisteet ja tiivisteet, joilla päästään parhaaseen tulokseen. ENEMMÄN TIETOA www.farmit.net

51


Ayrshire-lehti

1/2005

AYRSHIREKASVATTAJIEN KEVÄTKOKOUS JA KASVATTAJAPÄIVÄ JURVASSA 30.-31.3.2005 Ohjelma: 30.3.

31.3.

klo 14.30 klo 15.30 klo 19.30

Majoittautuminen, Hotelli Jurva Lähtö Teuvalle tutustumaan Aro-Tannerin ayrshire- ja herefordkarjaan, om. Jyri ja Tiia Tanner Illallinen ja illanvietto, ohjelmassa mm. Ayrshirekaraoke

klo 10.00 klo 10.45 klo 12.00 klo 12.45 klo 13.00 klo 14.00

Kevätkokous Eläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä: Cow comfort – lehmälle mukava ympäristö Lounas Ayrshirekasvattajan puheenvuoro Keskustelua ajankohtaisista kuumista asioista Lähtö Teuvalle tutustumaan Rannan ayrshirekarjaan, om. Mirja ja Aaro Koljonen

Tervetuloa suurin joukoin viettämään ikimuistoista tapahtumaa Jurvaan, keskustelemaan kasvattajille tärkeistä asioista sekä tutustumaan mielenkiintoa herättäneisiin ayrshirekarjoihin Teuvalle! Kokouspäivän osallistujamaksu10 € / hlö. Koko paketti, sis. tilavierailut, majoituksen 2 hh, illanvieton illallisineen, kokouksen ja lounaan sekä hauskan seuran, 65 € / hlö. Ilmoittautumiset 26.3.2005 mennessä Olavi Ahonkivelle, puh. 040-5038475 tai olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT:

52

puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA 06-266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Laura Laiholahti Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA 02-484 6608, 044-552 4493 laura.laiholahti@reppu.net

Eliisa Kumpula Pihlajatie 30 85500 NIVALA 050-373 1807 martti.kumpula@luukku.com

varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkyläntie 88 A, 28100 PORI 02-649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kaketinperäntie 143 86710 KÄRSÄMÄKI 08-770 777, 050-594 6001 jari.ahlholm@luukku.com

Pekka Suutari Rasantie 171 52340 HANGASTENMAA 015-419 535, 050-592 2195 silja.sundell@kolumbus.fi

taloudenhoitaja Petri Pöysä Uusi-Jokelantie 46, 52420 PELLOSNIEMI 015-665 129, 0400-347 625 petri.poysa@pp.inet.fi

Merja Kallio Kurhilantie 212 54940 SOLKEI 050-325 4462 merja.kallio@reppu.net

Seija Viitanen Harjulantie 42 16900 LAMMI 03-637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@pp.inet.fi

Ayrshire-lehti 1/2005  

Ayrshire-lehti 1/2005  

Advertisement