Julkaisija: Turun seudun lihastautiyhdistys ry / Avustajakeskus
Toimitus ja taitto: Riitta Liede
Painopaikka: Grano
Turku 2024
Sisällys
Puheenjohtajan tervehdys 5
Taustalla näkemys, rohkeus ja luottamus 7
Aika äkkiä huomattiin, että kyllä me pärjätään! 8
Tavoitteena yhdenvertaisuus ja tasa-arvo 12
Avustajakeskuksen vaiheet 15
Keskinäistä luottamusta huumorilla höystettynä 16
Liikuntaryhmät / Uutta luotiin lähes tyhjästä 20
Tainuskan kanssa humputtelemassa 22
Avustamisesta videoilla 25
Vertaistoiminta / Tukea ja vinkkejä 26
Aina lähden mielelläni! 29
Pienellä tuella aktiiviseksi toimijaksi 32
Lihastautiyhdistys / Keskuksen taustajärjestö 35
Akuutti / Sijainen löytyi nopeasti 36
Tässä työssä tunnen olevani tarpeellinen 38
Avustajia tarvitaan monenlaisiin tehtäviin 41
Oma toimitila on toiminnan sydän ja identiteetti 42
Kansalaistoiminnan tulevaisuus 48
Avustajakeskuksen henkilöstö 50
Puheenjohtajan tervehdys
Hyvä lukija,
Lounais-Suomen Avustajakeskus täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 30 vuotta.
Avustajakeskus pystyy nykyisin tarjoamaan vuosittain apua valtavalle määrälle ihmisiä. Avustajia välitetään ja koulutetaan tavoitteellisesti heidän hyvinvoinnistaan huolta pitäen. Toiminta on muuttunut ammattimaiseksi ja vakaan pohjan päälle uskaltaa rakentaa tulevia hankkeita. Yhteistyökumppanit arvostavat vuosien varrella kertynyttä kokemusta ja toiminnan jatkuvuuteen luotetaan.
28-vuotiaan puheenjohtajan perspektiivistä katsoen Avustajakeskuksen historia tuntuu kovin samaistuttavalta. Ensimmäisten vuosikymmenten varrelle mahtuu kummallakin niin onnistumisia, kuin epäonnistumisiakin. Epäonnistumisista on opittu ja niiden myötä tavoitteet ja arvot ovat kirkastuneet.
Osaaminen on kasvanut ja onnistumisten myötä on luotu uskoa tulevaan. Isoimmista kasvukivuista on selvitty, mutta varsinainen työ ja oman toiminnan kehittäminen jatkuvat yhä.
Avustajakeskus on tehnyt alusta asti työtä osallisuuden hyväksi ja siihen on aina tarvittu yhteistyötä. Matkan varrella on tullut lisää yhteistyökumppaneita ja viime vuosina hyvinvointialueiden muodostuminen on sekoittanut pakkaa aivan uudella tavalla.
Kaiken muutoksen keskellä yhteistyö on kuitenkin säilynyt kahden tärkeimmän, avustettavan ja avustajan välillä. Toivon avustajakeskuksen tuleviin vuosiin kosolti lisää yhteisiä onnistumisia!
Viivi Kurkilahti puheenjohtaja
Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys ry
“Palautteen kautta saatiin tärkeää tietoa, miten pitää edetä. Missään vaiheessa ei ollut taistelua tai epävarmuutta seuraavista askelista.”
Lounais-Suomen Lihastautiyhdistyksen alkuperäinen idea Avustajakeskuksesta on toteutunut viimeisen 10 vuoden aikana. Palaset vain loksahtivat kohdalleen.
Taustavoimina olivat
NÄKEMYS,
ROHKEUS ja
LUOTTAMUS
Onnistumisen taustalla oli joukko samanaikaisia tekijöitä, joiden kautta kysyntä ja tarjonta kohtasivat:
l Yhdistyksen piti löytää uutta toimintaa
l Jäsenistö tarvitsi avustajia, uudelle toiminnalle oli kysyntää
l Yhdistyksellä oli kyky kuunnella jäsenistöä ja asiakkaita
l Oli myös kyky nähdä tilaisuuksia ja rohkeus tarttua niihin
l Lisänä hyvä yhteishenki ja sujuva yhteistyö
u Automaatio oli aiheuttanut paljon työttömyyttä
u Avustajakeskus tarjosi merkityksellistä työtä
u Ei vaadittu erityiskoulutusta
u Työaikoihin, työn määrään ja sisältöön sai vaikuttaa itse
u Tuki oli aina saatavilla
n Vammaispalvelulain uudistus kuormitti kuntia
n Hyvinvointialueiden tulo kasvatti kuormitusta entisestään
n Avustajakeskuksella oli valmius avustajatoiminnan organisoimiseen
n Asiakkaat luottivat kolmannen sektorin toimijaan
n Kunnat pystyivät keskittymään omiin perustehtäviinsä
”Matka on ollut ihana, mielenkiintoinen, ihmisläheinen ja voimaannuttava! Ei olla keritty vanhentua.”
Aika äkkiä
huomattiin, että kyllä me pärjätään!
Avustajakeskuksen tahti on ollut viimeisen 10 vuoden aikana hurja, mutta se on myös tuottanut tulosta ja alkuperäinen tavoite on saavutettu. Keskuksen ensimmäinen slogan “Yhteistyötä yli rajojen” on nyt konkretisoitunut.
Avustajakeskus on onnistunut kehittämään suoranaisen menestystarinan ilman, että on varsinaisesti edes tähdännyt siihen.
Tuorein tunnustus on Turun Kynnys ry:n myöntämä vuoden 2023 palkinto. Perusteluina mainittiin, että vammaiset henkilöt ovat löytäneet Avustajakeskuksen
kautta vapaaehtoisia avustajia ja saaneet apua henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen.
”Avustajakeskuksen toiminta on kasvanut valtavasti erityisesti nyt, kun
Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varha käyttää sen palveluita,” sanoo keskuksen toiminnanjohtaja Sirke Salmela
Tietotaidon ja tarmokkuuden lisäksi menestykseen tarvittiin se, että palikat asettuivat oikeaan asentoon oikealla hetkellä.
Luottamus syntyi nopeasti
Tapahtumat lähtivät vyörymään syksyllä 2009, kun vammaispalvelulain uudistus ja vammaisten subjektiiviset oikeudet tulivat voimaan. Avustajien tarve kasvoi kertaheitolla ja tilanne oli kunnille uusi.
”Rauman sosiaalijohtaja Vesa Kiiski nappasi meitä silloin hihasta, että voisitteko auttaa? Ensimmäinen ajatus oli, että kokeillaan, ei siinä mitään menetetäkään. Aika äkkiä sitten huomattiin, että kyllä me pärjätään!”, Sirke kertoo. ”Ilman Vesan uskoa meihin ei ehkä olisi uskallettu. Sen seurauksena meille tuli tästä pitkäaikainen tulonlähde.”
”Meille oli suuri etu, että olimme yhdistys, jolla oli valmiiksi vankka asema Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa, joissa olimme järjestäneet jo pitkään vapaaehtoispalvelua. Kolmannen sektorin toimijana sekä asiakkaiden että avustajien oli helppo ottaa meidät vastaan. Meidän lähtökohtanahan oli toimia vammaisten ihmisten ehdoilla. Emme myöskään ole kovan rahan firma, jonka pitäisi tuottaa voittoa, ja sekin vahvisti asiakkaiden luottamusta meihin.”
”Valtakunnallisissa palavereissa huomaa, että vammaisilla henkilöillä on aina pieni epäilys, toimiiko salassapito hyvinvointialueilla. Meillä oli luottamus valmiina, ja se on ollut meidän suurin etu. Lihastautiyhdistyksen silloinen puheenjohtaja Anne-Mari Virolainen oli täysillä kehityksen takana, se oli hänelle sydämen asia. Myös koko hallitus oli hankkeen takana ja sillä oli tärkeä merkitys Avustajakeskuksen henkilökunnalle.”
Tukea ja neuvontaa
Ideana oli heti alusta, että ei lähdetä kilpailemaan tilitoimistojen kanssa. Hanketta kehitettiin jo vuosina 2007–09 niin, että mukaan kytkettiin tukitoimia. Vammaiset asiakkaat pelkäsivät, että heistä tulee yhtäkkiä työnantajia. Tuen
tarve nousi aivan erityisesti esiin. ”Halusimme tarjota koko paketin: palkanlaskun, tuen ja neuvonnan. Ne ovat meillä aina osa pakettia. Ei olisi ollut mitään järkeä, että olisimme hoitaneet pelkästään palkanmaksun.
Avustajasuhteen alussa käydään molempien osapuolten kesken läpi vastuut, velvollisuudet ja oikeudet. Jos vain mahdollista, se tehdään kasvotusten saman pöydän ääressä.”
Juuri tuen tarjoamisesta tuli Avustajakeskuksen suuri valtti. Koko ajan tuli uusia asiakkaita, joilla ei ollut mitään perustietoja tai -taitoja työnantajana toimimisesta.
Sen seurauksena palkattiin alueohjaajia ja perustettiin oma palkanlaskentaosasto. Muuallakin oli henkilökohtaisen avun keskuksia, mutta niissä ei ollut tällaisia palveluja.
Palaute ohjasi eteenpäin
Avustajapalvelun ostaneilta kunnilta tuli pian palautetta, että nyt sosiaalityöntekijät pystyvät tekemään sosiaalityötä ja keskittymään siihen, mikä on heidän varsinainen tehtävänsä.
Sirke Salmela, järjestösuunnittelija Tarja Vasama ja talousvastaava Ulla-Maija Lind ovat tyytyväisiä, että palautetta tuli niin sosiaalityöntekijöiltä, asiakkailta kuin avustajilta.
”Sen kautta saatiin tärkeää tietoa, miten pitää edetä. Missään vaiheessa ei ollut taistelua tai epävarmuutta seuraavista askelista.”
“Vaikka kasvu on ollut nopeaa, se on ollut hallittua ja mielenkiintoista. Työyhteisöllä on ollut halu kokeilla, ollaan oltu uteliaita ja saatu kehittää. Jos on tullut mokia, koko porukka on osallistunut niiden korjaamiseen. Aina on lähdetty siitä, mikä helpottaa ja edesauttaa asiakasta.”
Kehitystä on edesauttanut sekin, että työssä on pysynyt sama ydinporukka, joka on hitsautunut yhteen ja joka on pystynyt innostamaan uusia tulokkaita. Kantavana voimana on ollut vahva motivaatio, tunne eteenpäin menosta ja siitä,
että ollaan kehittämässä omaa menestystarinaa.
Arvostus avustajan taidoille
Hankkeen alkuvaiheessa elettiin aikaa, jolloin ihmisiä jäi paljon työttömiksi automaation johdosta. He olivat usein naisia, joilla ei iän puolesta enää ollut mahdollisuutta tai halua kouluttautua uudelleen. Heillä oli voimavaroja jäljellä, mutta työmarkkinoilla ei ollut kysyntää. Moni eläkkeelle jäänytkin koki omaavansa vielä käyttämättömiä resursseja.
Yhtäkkiä Avustajakeskus tarjosi mielekästä työtä, johon ei vaadittu erityiskoulutusta. Työehdot olivat sopivat, itse sai määritellä omaa työtä ja työn määrää. Myös elämänkokemukselle ja sosiaalisille taidoille oli yllättäen kysyntää ja arvostusta.
”Moni avustaja on tullut ensin vapaaehtoistoimintaan ja lähtenyt sen jälkeen kokeilemaan palkattuna avustajana vähä vähältä. Monet ovat löytäneet tämän kautta itselleen uuden palkallisen ja palkitsevan työn”, Tarja sanoo.
Avustajat voivat aina ottaa yhteyttä Avustajakeskukseen, kynnys on tehty matalaksi. Tarja kertoo huomanneensa, että kun istutaan kaikessa rauhassa kasvotusten ja puhutaan, niin se maksaa itsensä takaisin. Moni ongelma ratkeaa pienellä juttelulla. Tärkeintä on, että
kuunnellaan ja otetaan tosissaan. Täällä on aina joku, jolle voi soittaa ja kysyä. Siitäkin on tullut paljon palautetta. ”Kun teillä on ihminen, jolle voi soittaa! Voi jutella!” Joku on maininnut jo ensikontaktilla: ”Kun olen kuullut, että teille voi soittaa!”
Uusille avustajille järjestetään infotilaisuuksia kerran kuussa ja silloin kuka vain voi tulla katsomaan ja keskustelemaan. Seuraavaksi Avustajakeskus aikoo paneutua maahanmuuttajien osuuteen avustajina, miten menetellään kieliongelmien suhteen jne. Tähänastiset kokemukset ovat olleet rohkaisevia.
Avustajakeskuksessa pidetään keskinäisenkin tiedonkulun kanavat auki. Jos joku henkilökunnasta on poissa, toinen on tietoinen mistä on kysymys, eikä asiakkaan tarvitse aloittaa kaikkea alusta.
”Meillä on hyvä henki. Me otamme
Moni ongelma ratkeaa pienellä juttelulla. Tärkeintä on, että kuunnellaan ja otetaan tosissaan.
toistemme vahvuudet esiin ja käyttöön,” Tarja toteaa.
Kun yhdistyksessä tutkittiin työhyvinvointia, tulokset olivat 4,8, kun maksimi on 5. Ongelmaksi tuli, mistä työhyvinvointia vielä kehitettäisiin.
”Kai tämä hyvä henki on näkynyt myös asiakastyössä. Olemme sitoutuneita ja se myös välittyy.”
Teksti ja henkilökuvat: Riitta Liede
Joka kuukausi lasketaan
2600 palkkaa!
Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys, joka Avustajakeskusta pyörittää, oli vuonna 2009 hankalassa taloustilanteessa, koska RAY:n tuki oli kaventumassa. Yhdistys alkoi tuolloin kehittää uutta toimintaa. Jo valmiina ollut avustajatoiminta antoi mahdollisuuden vastata tilanteeseen nopeasti.
Kun toiminta alkoi laajeta, päätettiin panostaa heti palkanlaskentaan, joka oli siihen asti hoidettu käsin ja exeltaulukolla.
Turkulaisen Riku Ahon ohjelmointialan yritys räätälöi palkanlaskentaohjelman keskuksen tarpeisiin ja sillä pärjättiin vuoteen 2017 asti. Sen tilalle tuli Oimaohjelma ja samalla palkattiin lisää henkilökuntaa.
”Aluksi se oli opettelua, kunnes palikat alkoivat asettua kohdalleen”, talousvastaava Ulla-Maija Lind kuvailee.
”Kun uusi ohjelma tuli, niin hetken aikaa piti hengittää ja sitten vain mentiin
eteenpäin!”
Aluksi Ulla-Maija laski palkkoja noin 50:lle avustajalle, nykyisin lasketaan noin 2600 palkkaa kuukausittain. Avustajakeskuksella on noin 2200 asiakasta, jotka ovat työnantajia. Joillakin on useita avustajia.
Tänä päivänä Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varha ostaa Avustajakeskukselta Tuettu työsuhde® -palvelun kaikille työnantajamallilla päätöksen saaneille, Satakunnan hyvinvointialue ostaa palvelun noin 80 prosentille. Toimintaa rahoittavat STEA ja kunnat.
Lihastautiyhdistyksellä on nyt yhteensä 29 vakituista ja kolme osa-aikaista työntekijää. Tuetussa työsuhde® -palvelussa ja palkanlaskennassa on yhteensä 16 työntekijää, joista 10 toimii kunnissa alueohjaajina.
Ulla-Maija Lind ja Tarja Vasama.
Tavoitteina
tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Ratkaiseva aloite tuli Raumalta.
Vuodenvaihteessa 2009–10 Rauma lähti kehittämään Avustajakeskuksen kanssa mallia, jossa kolmannen sektorin toimija ottaa vastuun koko henkilökohtaisen avun avustajatoiminnan organisoinnista palkanmaksua myöten.
Malli löi itsensä nopeasti läpi, kaikki osapuolet hyötyivät ja käytäntö vakiinnutti pian asemansa. Malli tunnetaan tänään nimellä Tuettu työsuhde.
Vuoden 2009 käännekohta
Länsi-Suomen kunnat olivat mukana Henkilökohtaisen avun keskus -projektissa, Rauma mukaanlukien. Tavoitteena oli luoda Henkilökohtaisen avun keskuksen toimintamalli yhteistyökumppanien toiminta-alueella.
Vuosi 2009 oli projektille merkityksellinen. Silloin tuli voimaan uudistettu vammaispalvelulaki, joka muutti henkilökohtaisen avun subjektiiviseksi oikeudeksi. Raumalla vammaistyön päällikkönä toiminut Vesa Kiiski kertoo, miten heti alettiin huomata, että nyt tulee asiakkaita ikkunoista ja ovista.
että Avustajakeskus alkaisi hoitaa koko pakettia. Toiminnanjohtaja Sirke Salmelan kanssa todettiin, että tämä on hyvä idea, lähdetään kokeilemaan! Teimme päätöksen ja siitä tämä lähti liikkeelle. Samalla mallilla toimitaan edelleen.”
Avustajakeskus löysi hyvät avustajat
Kiiski pitää vammaispalvelulakia henkilökohtaisen avun osalta hyvänä, ja pykälät ovat selkeät. Se, että lain seurauksena tuli heti niin paljon asiakkaita, oli yllätys enemmänkin virkamiespuolelle. Aika nopeasti alkoi käydä selväksi, että
Avustajakeskukselta tarvittaisiin itsenäisesti toimiva paketti.
”Avustajakeskus otti silloin hyvin kopin, reagoi nopeasti tarjoukseemme, otti sen todesta ja oli joustava ja ketterä.
Kyseessä on ihmisen arvokkuus
”Samaa patoutumaa oli olemassa ympäri Suomea ja siinä sitten ihmeteltiin, mitä nyt tehdään. Näytti siltä, että emme pysty itse kaikkeen. Kunta ei pystynyt ottamaan tätä itselleen, eivätkä tilitoimistotkaan. Yritettiin hakea erilaisia vaihtoehtoja ja ainoa, joka tähän tarttui, oli Avustajakeskus. Ehdotin silloin Avustajakeskukselle, että mitä jos mallinnettaisiin hanketta niin,
Niin lähdettiin kehittämään yhteistyömallia Henkilökohtaisen avun keskus -projektin puitteissa. Asiakkaathan jo olivat oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun.”
Toimintaa alettiin pilotoida ensin muutaman asiakkaan kanssa. Samaan aikaan kunnassa otettiin käyttöön myös palvelusetelit, mutta kotikäynneillä jostain syystä avustajamalli löi läpi.
Yhdeksi syyksi tämän mallin menesty-
miseen Kiiski arvioi, että Avustajakeskus osasi hakea hyviä avustajia ja asiakkaalla oli mahdollisuus itse valita, kenet ja millaisen ihmisen hän haluaa avustajakseen.
Asiakas toimii avustajan työnantajana ja molemmat saavat Avustajakeskuksesta valmennusta ja tukea työsuhteeseen liittyvissä asioissa. Avustajakeskus hoitaa myös avustajan palkanmaksun kaikkine siihen liittyvine lakisääteisine velvoitteineen.
Kyseessä ihmisen arvokkuus
Järjestökenttä oli avautunut Kiiskille hyvin, kun hän kerran kuukaudessa osallistui vammaisneuvoston kokouksiin virkasihteerinä 14 vuoden ajan.
”Niissä pääsi näkemään asioita vähän toisesta suunnasta ja se auttoi meitä virkamiehiä edistämään asioita. Muka-
na oli vammaisneuvoston pitkäaikaisia aktiiveja, jotka kaikki toivat valtavan elämänkokemuksen mukanaan. Se oli hienoa, erilaista olemista ihmisten kesken!”
”hyvä avustaja ei ole hoitaja”. Hoitajilla kun on taipumus ottaa suitset käsiinsä.
”Tämän myös alueohjaaja Krista Hellén on ymmärtänyt, eikä avustajiksi ole edes hakeutunut hoitajia. Krista on myös osannut ohjata asiakkaita hakemaan hyviä avustajia.”
Kiiski näkee, että asiakkailla on kaiken kaikkiaan ollut iso mahdollisuus vaikuttaa tähän palveluun. Asiakkaaat ovat huomanneet, että myönnetyllä avustuksen tuntimäärällä pääsee harrastamaan ja osallistumaan. Avustajapalvelun kautta tuli uutena paljon sellaista, mitä ei
Asiakkaalla on mahdollisuus valita itse, kenet haluaa kotiinsa avustajakseen.
ollut aikaisemmassa käytännössä. Se oli ollut vähän ylhäältä alaspäin -henkistä ja siitä juuri haluttiin eroon.
Nyt sekä kunta että asiakkaat saattoivat asioida suoraan Avustajakeskuksen alue-ohjaajan kanssa. Asiakkaalla oli tunne, että alueohjaaja on hänen puolellaan.
”Tämä on ollut ihan mielettömän iso muutos ja tasa-arvoistanut paljon käytäntöä. Tähän liittyy sellaisia isoja kysymyksiä, kuten ihmisen arvokkuus. Saan itse päättää, kuka tulee kotiini, koska tulee ja mitä tehdään.
Kun taas avustajan työhön ei vaadittu koulutusta, niin se sopi monelle sellaiselle, jonka entisellä työllä ei ollut enää markkinoita, työ oli käynyt fyysisesti liian raskaaksi tms. Kun ihmisellä oli jalat maassa, niin pärjäsi. Kun alalle vielä saatiin työsopimusehdotkin, niin asiakas hyötyy käytännöstä vielä enemmän. Avustustyö on ihan oikeaa työtä, duunia duunien joukossa.”
Tavoitteena yhdenvertaisuus
Soten myötä vuoden 2023 alussa Satakunnassa otettiin käyttöön kaikki lain mahdollistamat avustuksen järjestämis-
tavat. Palvelusetelin sekä ostopalvelun käyttö laajentui koko maakuntaan ja tuli työnantajamallin rinnalle. Asiakas valitsee näistä sen, mikä itselle luontuu parhaiten. Hänen mielipidettään kuunnellaan.
Kiiskin mielestä monipuolisuus on tässä hyvä asia. Joku asiakas ei ehkä haluakaan toimia itse työnantajana ja sekin otetaan huomioon.
”Asiakkaan näkökulmasta kaikki jatkui kuten ennenkin, eikä Sote-muutoksen pitänyt asiakkaalle näkyäkään. Enemmänkin se näkyi talon sisällä hallinnossa, jossa kaikki piti saada toteutettua kymmenessä kuukaudessa vuoden 2022 aikana. Se oli iso rutistus!” huokaa Vesa Kiiski vieläkin.
Uudistus on ollut hänen mielestään monessa suhteessa hyvä. Hänen tehtävänsä on katsoa, että työkalupakissa on kaikille samat työkalut ja että lakia tulkitaan samalla tavalla eri alueilla ilman, että tulee eri tulkintoja.
”Tavoitteena on yhdenvertaisuus ja tasaarvoisuus, ja että lakia tulkitaan samalla tavalla joka kolkassa.”
Ajatus Avustajakeskuksesta
lähti itämään 1990-luvun taitteessa, kun Lounais-Suomen Lihastautiyhdistyksessä pohdittiin, miksi jäsenet eivät osallistu tapahtumiin. Esiin nousi avun tarve ja se, ettei puoliso tai vanhemmat aina halunneet tai jaksaneet lähteä mukaan. Tuolloin alkoi kehittyä ajatus vapaaehtoisten verkostosta, josta löytyisi avustaja aina, kun jäsen haluaisi osallistua ja tarvitsisi siihen pientä apua.
Kun asiaa selvitettiin RAY:n tuella, ilmeni, että muutkin kuin lihassairaat olivat kiinnostuneita tällaisesta verkostosta. Sen pohjalta rakennettiin uusi hanke, jonka ajatuksena oli ”yhteistyötä yli rajojen”.
Leena Lahdenpää tuli avustajakurssille 1998 ja ihastui toimintaan niin, että halusi viedä kokeilun kotipaikalleen Laitilaan. Siellä toiminta tuli tarpeeseen ja Laitilan kaupunki lähti mukaan. Sen innostamana alettiin tunnustella yhteistyötä muidenkin kuntien kanssa. Mukaan lähtivät Mynämäki, Uusikaupunki, Eura ja Rauma. Toimipiste pysyi Laitilan kaupungintalolla.
Seuraavaksi mukaan lähtivät Turun kaupunki, Turun CP-yhdistys, Polioinvalit ry:n Varsinais-Suomi sekä Turun seudun Invalidit. Tavoitteena oli vammaisavustajakeskuksen saaminen Turkuun.
Uudet avustajat saivat tehtävään peruskoulutuksen ja jo rekisterissä oleville järjestettiin lisäkoulutusta ja tapaamisia. Yhdistyksistä tuli kursseille kokemusluennoitsijoita, eli heitä, jotka avustusta tarvitsivat. He auttoivat käytännön tilanteiden harjoittelussa. Siitä tulikin yksi kurssien kantavista voimista, josta tulee hyvää palautetta edelleen.
Keskeinen henkilö Avustajakeskuksen käynnistämisessä ja eteenpäin viemisessä oli yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Virpa Puisto (1946-2013). Hän uskoi toimintaan vahvasti ja moni asia ratkesi hänen laajojen verkostojensa avulla.
Virpan visio oli, että Lihastautiyhdistyksen ja Avustajakeskuksen toimialueet olisivat samat, jotta kaikki saisivat tarvitsemansa avun ja keskus voisi olla tukena kaikissa avustamiseen liittyvissä asioissa.
Virpa ei ehtinyt nähdä tavoitteen saavuttamista, mutta hänen työnsä merkitys ei unohdu.
Avustuksen tuntimäärällä on mahdollisuus harrastaa ja osallistua.
Teksti: Riitta Liede
Virpa Puisto
Keskinäistä luottamusta
huumorilla höystettynä
”Olen siis niin kiitollinen avustajakeskukselle!”
sanoo Jaana Nordström jo ennen, kuin alkaa kertoa hänen ja avustajan välisen yhteistyön sujumisesta.
“Minulla on ollut aivan huikeita avustajia, ja kaikki ovat olleet pitkäaikaisia. Olen luottanut heihin 100-prosenttisesti ja enemmänkin!”
Ehlers-Danlosin oireyhtymä (EDS) on aste asteelta heikentänyt Jaana Nordströmin toimintakykyä 2000-luvun alusta lähtien. Tähän perinnölliseen oireyhtymään kuuluu niin monia liitännäissairauksia, että Jaana lopetti niiden laskemisen 23:een. Niiden ikävin seuraus ovat kivut, joihin lääkkeetkään eivät tehoa.
Jaana pystyy liikkumaan kävelykeppien tai rollaattorin avulla kotona ja lyhyitä välimatkoja, kuten kotoa viereiselle parkkipaikalle. Autoa hän ajaa ja hänellä on myös sähköpyörätuoli kauppamatkoja yms. varten.
Usein jo sängystä ylös nouseminen ja päiväkuntoon laittautuminen vievät voimat niin, että normaalit päivärutiinit teenkeitosta lähtien jäisivät tekemättä ilman avustajaa. Avustaja on Jaanalle kädet, jalat ja pää.
Jaanan ”toimintakeskuksessa” kaikki on lähellä.
Omat vahvuudet käyttöön
Ensimmäinen avustaja aloitti vuonna 2009, nyt Jaanalla vuorottelee kaksi avustajaa. Arkivuoro on klo 10–17, iltavuoro klo 19–21 ja viikonloppujen vuorot klo 10–15. Avustaja on työssä 12 päivää peräkkäin ja sitten on vapaata. Omat vuorot ovat tiedossa pitkälti etukäteen.
Avustusvuorossa oleva Inkku – Iris Nieminen – miettii, että avustajan tehtäväalueista muisti on tärkein. Se koskee myös avustajaa itseään: pitää muistaa, mitä kaikkea päivärutiineihin kuuluu. Inkku on laatinut muistettavista asioista listan, johon muutkin avustajat
voivat tukeutua. Tärkeintä on muistaa lääkkeet.
Ne pitää ottaa kolmesti päivässä ja usein Jaana muistaa aivan varmasti ottaneensa ne, kunnes avustaja tarkistettuaan kertoo, että ei niitä olekaan otettu.
Myös seinäkalenteri siihen merkittyine tietoineen on hyvä apuväline niin Jaanalle kuin avustajille. Inkku on laatinut ohjeet myös sen varalle, jos pitää kutsua ambulanssi. Tilanteen tullen ei sitten tarvitse etsiä tietoja sieltä sun täältä. Punaisissa muovikansissa olevaan tietopakettiin on kirjattu Jaanan diagnoosi oireineen, hänen käyttämänsä lääkkeet sekä kaikki muu tarpeellinen tieto, mitä siinä tilanteessa tarvitaan. Jaanan omassa laukussakin on kaiken varalta pieni infopaketti.
Jaana ja Inkku ovat laatineet yhdessä myös kysymykset uusien avustajien hakutilannetta varten.
Informaatiopuolen ideoiminen ja laatiminen on sujunut Inkulta luontaisesti. ”Olen tällainen piilotoimistorotta”, hän nauraa.
Sen sijaan hän ei koe olevansa mikään kokki kolmonen, sen puolen hallitsee taas toinen avustaja. He kompensoivat toisiaan ja molemmat pääsevät käyttämään omia vahvuusalueitaan. Vuoroja vaihdellaan luovasti tarpeen mukaan. Jos Jaanalle on vaikka tulossa vieraita, vuoron ottaa avustaja, joka on omimmillaan leipomisen ja ruuanlaiton parissa.
Luontevaa kanssakäymistä
Jaana istuu kauniisti sisustetun olohuoneensa isossa nojatuolissa, jonka hän on järjestänyt eräänlaiseksi toimintakeskukseksi. Käsillä ovat mm. puhelin, kutimet, lääkkeet. Sen mitä ei ole, Inkku tuo.
Inkku puolestaan toimii luontevasti keittiösaarekkeen takana, keittää teetä ja järjestelee tarjottavia, jotka hän vie Jaanan sylitarjottimelle. Kaikesta näkee,
että he ovat tottuneet yhteiselämään luontevasti kuin vanha pariskunta. Vertaus naurattaa molempia. Kun Inkku kahdeksan vuotta sitten tuli esittäytymään Jaanalle, molemmilla synkkasi heti. Tapaamisen lopuksi Jaana sanoi Inkulle, että työt voivat alkaa, jos tahdot mennä naimisiin kanssani.
”Tahdon”, vastasi Inkku empimättä. Inkku tajusi löytäneensä oman työnsä.
Hän oli ollut yli 17 vuotta töissä Nokian tuotannossa, sen jälkeen myyjänä tavaratalossa ja puutarha-alalla. Sattumalta hänen silmiinsä osui lehtijuttu avustajasta ja sokeasta avustettavasta. Hän ajatteli, että tällainen työ voisi sopia hänellekin.
Avustajan tehtävä tuli eteen avoimien työpaikkailmoitusten sivuilla, mutta vasta tutkittuaan Avustajakeskuksen nettisivuja alkoi tapahtua.
Inkku täytti saman tien hakukaavakkeen ja tajusi, että tämä on se oma juttu! Eikä kestänyt kauan, kun Krista Suosaari Salon alueen Avustajakeskuksesta otti yhteyttä ja sopi tapaamisen.
Inkku valmistamassa välipalaa.
Haastattelun päätteeksi Krista kehotti Inkkua ottamaan yhteyttä Jaanaan. Hän oli vaistonnut, että nämä kaksi tulisivat juttuun keskenään.
”Tämä työ oli heti todella mielenkiintoista ja kiehtovaa, tämä kattaa toisen ihmisen koko elämän. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Tässä voi auttaa toista ihmistä, mutta kyse ei kuitenkaan ole hoitotyöstä. Kemioitten täytyy ehdottomasti osua kohdalleen.”
Olla läsnä ja vaistota
Päivän kulku menee yleensä näin: Aamuvuoron alkaessa Jaana on heräilemässä. Jos hän nukkuu vielä, hänen annetaan jatkaa unia hetken aikaa, paitsi jos aamulääkkeet ovat ottamatta.
Avustajan tulee osata aloittaa aamun askareet itsenäisesti, laittaa esim. pyykinpesukone päälle, valmistella aamupalaa, huoltaa cpap-laittetta ja tarkastella ennalta suunniteltua päivän ohjelmaa. Kalenteria katsotaan kuitenkin vielä yhdessä ja mietitään päivän menot.
Kun Jaana on aamutoimien jälkeen istuutunut tuoliinsa, hänelle tarjoillaan aamupala. Siihen mennessä hän on jo kuluttanut aika paljon päivän energiastaan.
Jos Jaana käy suihkussa ja pesee hiuksensa, on energiaa kulunut entistä enemmän. Jos hänellä taas on kivulias päivä, hän haluaa olla rauhassa ja mahdollisesti pysyä vuoteessa lepäämässä.
Tällöin avustajan on oltava oma-aloitteinen. Oltava läsnä, mutta vaistota samalla, että Jaana ei ehkä jaksa olla koko ajan työnantaja.
Loppupäivä menee miten milloinkin, perusarkea pyörittäen ja mitä kalenteriin milloinkin on merkitty. Ohjelmassa voi olla siivousta, kaupassa käyntiä, ulkoilua, fysioterapeutin tulo kotiin tai treenit uimahallilla, kuten nyt.
Jaana pukeutuu kotona Inkun avustuksella painevaatteisiin, kehon koossa pitävään mustaan paitaan, housuihin, käsineisiin ja sukkiin. Ne on kaikki teetetty hänelle mittojen mukaan. Mustat. ”Tottakai! Jaana on tarkka tyylistä”. Jaana laskeutuu terapia-altaaseen Inkun ja fysioterapeutti Bettina Alloksen tukemana. Vedessä hän tekee liikkeitä fysioterapeutin kannustavassa ohjaukses-
sa. Inkku odottaa vierellä ja on läsnä. Vesiterapian jälkeen hän avustaa taas vaatteiden vaihdossa.
Avustaja ei ole seuraneiti
Inkku on ollut Jaanan avustajana kahdeksan vuotta, mutta edelleen hän saa usein selittää muille, mitä työ on ja mitä se ei ole. Että se ei ole hoitotyötä, vaan avustettavan käsinä, jalkoina ja päänä toimimista samalla muistaen, että toinen on työnantaja ja kaikessa mennään hänen ehdoillaan.
”Meillä on työnantajamalli”, Jaana täydentää. ”Avustaja ei ylipäätään ole seuraneiti.”
Erityisiä kehityskeskusteluja he eivät käy, koska ne ovat jokapäiväisiä. Tärkeintä yhteistyön sujuvuudelle ovat keskinäinen luottamus ja vaitiolovelvollisuus. Yhteistyö on hienovaraista, koska siinä vieras tulee toisen kotiin ja reviirille, täysin iholle. On tärkeää tunnistaa yksityisyyden rajat, mutta samaan aikaan antaa itsestään niin, että oleminen on luontevaa ja vapautunutta.
Aluksi jotkut tilanteet tuntuivat Inkusta vähän tungettelevilta, esimerkiksi jos piti etsiä jotain Jaanan laatikoista.
”Nykyisin tunnen Jaanan kaapit jo paremmin kuin omani”, hän nauraa.
Naurua ei säästellä
Huumori on tässä huushollissa alati läsnä, naurua ei säästellä.
”Meillä on huvitoimikuntakin, keksitään aina välillä mukavaa vapaa-ajan ohjelmaa, kesäteatteria, konsertteja, pikkujouluja ja muuta hauskaa. Toisinaan avustajien koiratkin ovat menossa mukana.”
Jaana on aina pitänyt käsillä tekemisestä, kutomisesta, virkkaamisesta, askartelusta yleensä, kierrätyssisustuksesta, kranssien teosta ja yleensäkin kierrätysmateriaaleista koostuvien pienesineiden suunnittelusta. Esim. vanhasta puuaidan koristetolpasta on muokkaantunut enkeleitä, lumiukkoja ja lyhtytolppia. Tämä harrastus jatkuu edelleen ja sen parhaita puolia on, että keskittyessä kivut unohtuvat hetkeksi.
”Jos en (kipujen salliessa) tee mitään käsilläni, tulee turhautuminen ja sen
mukana myös turha syöminen!” Niin, ja on Jaanalla vielä yksi harrastus: burleski ja siihen liittyvä roolihahmo Madame Mystical Millie. Mutta se on kokonaan toisen jutun aihe.
Teksti ja kuvat: Riitta Liede
Avustaja odottaa vieressä, kun Jaana treenaa fysio-terapeutti Bettina Alloksen ohjauksessa.
Kun liikuntaryhmiin tarvittiin avustajia
Uutta luotiin lähes tyhjästä
Yhteistyö Turun kaupungin liikuntapalvelukeskuksen ja Avustajakeskuksen välillä käynnistyi 1990-luvulla, kun erityisliikunnan ryhmiin tarvittiin avustajia.
Tarpeen näkivät selkeästi Liikuntapalveluiden erityisryhmien liikunnanohjaaja Riitta Samsten ja Turun seudun Lihastautiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Sirke Salmela. Sen seurauksena oli koko Avustajakeskuksen perustaminen.
Erityisliikunta oli kunnassa 1990-luvulla vielä alkutekijöissään. Erilaisia liikuntaryhmiä järjestettiin yhteistyössä yhdistysten kanssa. Jotta liikuntaryhmiin osallistuminen oli mahdollista, tarvittiin avustajia, koska ohjaaja ei pärjännyt yksin ryhmissä, joissa oli useita erityistarpeita.
Osallistujat tarvitsivat avustusta monenlaisissa asioissa, kuten pukeutumisessa, siirtymisissä, liikuntavälineiden käytössä ja kommunikoinnin tukena. Alkuaika oli oppimista toinen toisiltaan, koska mitään ei oikeastaan ollut valmiina. Valtakunnallisestikin luotiin uutta lähes tyhjästä, sillä Lihastautiyhdistyksen kanssa luotu Avustajakeskustoiminta oli pitkään Suomessa ainutlaatuista.
Avustajat ratkaisevassa roolissa
Avustajat ovat toiminnan alusta asti olleet mahdollistamassa monipuolista erityisliikunnan, sittemmin soveltavan liikunnan toimintaa Turussa. Avustajat ovat olleet ryhmäläisten tukena esim. vesijumpissa, kuntosalilla, pelailu-, voimistelu- ja tanssiryhmissä, parajääkiekossa, laskettelussa ym. Yhteistyössä on
toteutettu myös kesän erityisuimakouluja lapsille ja nuorille.
Toimintaa ei olisi voinut edes toteuttaa ilman lasten henkilökohtaisia avustajia ja yleisavustajia. Heidän avullaan jopa 50–90 lasta pääsee vuosittain uimaopetuksen.
Avustajien läsnäolo tekee mahdolliseksi sen, että erityisliikunnanohjaaja voi keskittyä olennaiseen, eli ohjaukseen. Toimintaan on myös turvallista tulla mukaan, kun tietää saavansa tarvittavan avun. Avustajat ovat sitoutuneita ja monesti he ovat jatkaneet samassa ryhmässä vuosia, joten ryhmässä on tultu tutuiksi. Ohjaustuokion jälkeen ohjaaja pääsee jatkamaan matkaa kohti seuraavaa ryhmää, kun avustajat huolehtivat, että ryhmäläiset pääsevät turvallisesti kotimatkalle.
Tukea ja koulutusta
Liikunta-avustajana toimimisen tueksi ja tehtävään innostamiseksi on järjestetty vuosien mittaan erilaista koulutusta. Liikuntapalvelut on kouluttanut avustajia esimerkiksi erityislasten uimatoimintaan, soveltavan liikunnan vesijumppiin, kuntosalitoimintaan, pyörätuolitanssiin, ratsastukseen ja melontaan. Avustajat ovat saaneet tukea myös erilaisten tapahtumien toteuttamiseen ja henkilökohtaisten asiakkaiden arjen aktivoimiseen. Vuodet vaihtuvat, mutta avustamisen tarpeet pysyvät.
Turun kaupungin liikuntapalveluiden tavoitteena on tarjota jatkossakin positiivisia liikuntakokemuksia kaikille, jotka vammasta, sairaudesta tai muusta toimintakyvyn rajoitteesta johtuen tarvitsevat soveltavaa liikuntaa. Siinä avustajat ovat tulevaisuudessakin merkittävässä roolissa. Avustajakeskuksen yhteyshenkilöiden kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Kiitokseksi hyvästä yhteistyöstä Avus-
tajakeskus palkittiin Varsinais-Suomen Urheilugaalassa liikuntapalveluiden vuoden yhteistyökumppanina vuonna 2016. Liikuntapalvelukeskus kiittää arvokkaasta yhteistyöstä!
Teksti: Riitta Samsten, Eija Hiitti, Väre Anu, Marianna Ylinampa ja Johanna Friman
Avustajan tuella on mahdollista päästä erilaisten liikuntamuotojen pariin.
Tainuskan kanssa
HUMPUTTELEMASSA
Minna jonotti kesällä ilmaisia konserttilippuja Tuomiokirkon edessä. Jono oli pitkä, mutta Minna oli sen ensimmäisenä. Hän halusi olla varma, että pääsee Tomi Metsäkedon konserttiin.
Kaverilippu oli varattu Tainalle, hänen avustajalleen. Tuomiokirkon konsertti olikin yksi kesän kohokohtia.
”Se oli ihana!” muistelee Minna vieläkin. Monia muitakin yhteisiä kohokohtia on ehtinyt kertyä tähän mennessä.
Kohta jo bailattiin
Minna Saariniemi oli tavannut Taina Ma-Elainin Avustajakeskuksen kautta kesällä 2022. Kohta jo bailattiin Kaarinan Hovirinnan rannalla Saaristo Open -festareilla. Lavalla olivat Matti, Teppo ja Portion boys, ja vauhti sen kuin kiihtyi!
Seuraavana kesänä saman festarin vetonaula oli Michael Monroe, jonka takia sinne ensi sijassa mentiinkin. Vaalea tukka vain pelmahti, kun rokkari kiipesi näyttävästi telineille. Ja Behm oli niin kaunis! Joku räppärikin siellä oli, mutta nimi ei jäänyt mieleen, kun Minna ja Taina tanssivat niin kovaa.
Tukena terveyskäynneillä
Yleensä Minna ja Taina tapaavat viikoittain kaupungilla ihan vain humputtelemassa ilman sen kummempia suunnitelmia. Jutellaan ja ihmetellään, käydään ehkä kahvilla ja shoppaillaan vähän.
Tällä kertaa Minna oli valmistautumassa kaverinsa syntymäpäiville, minne etsittiin lahjaa ja onnittelukorttia.
Keväällä Minnalle tehtiin harmaakaihileikkaus ja sielläkin Taina oli mukana henkisenä tukena. Operaatiota varten hän antoi Minnalle ohjeen, että ajattele kivoja asioita. Se tepsi hyvin ja leikkaus oli hetkessä ohi.
Seuraavalla viikolla oli käynti hammaslääkärillä ja sinnekin Minna meni yhdessä Tainan kanssa. Samoin laboratorio-
Festarit ja konsertit ovat Minnalle tärkeitä – kaverin kanssa.
käynnit tehdään yhdessä. Minnan mielestä on helpompaa ja turvallisempaa hoitaa asioita yhdessä kaverin kanssa, vaikka hän liikkuukin paljon omatoimisesti ja on aktiivinen. Minna toimii itsekin avustajana Ruusukorttelin hyvinvointikeskuksessa kehitysvammaisten klubilla.
Hän myös asuu samassa Ruusukorttelissa. Taina on käynyt Minnan luona ja kehuu, miten siisti ja kaunis koti Minnalla siellä on.
Harrastuksikseen Minna kertoo elämäntaidon ja kirjoittajapiirin.
Minna harrastaa elämäntaitoa ja sitä hän pääsee toteuttamaan käytännössä avustajansa Tainan kanssa.
Tulee niin hyvä mieli
Taina Ma-Elain hakeutui Avustajakeskuksen kurssille sen käyneen ystävänsä innostamana. Taina oli tehnyt aiemmin fyysisesti raskasta työtä elintarvikealalla. Rasitus kohdistui olkapäihin, jotka lopulta operoitiin. Yli 50-vuotiaalle Tainalle ehdotettiin siirtymistä toimistotöihin, joita hän ei ollut koskaan tehnyt. Siinä vaiheessa kaveri vihjasi Avustajakeskuksen vapaaehtoistoiminnasta.
Taina meni tutustumaan ja huomasi heti, että tämä on häntä varten, tästä hän pitää!
”Tästä vain tulee niin hyvä mieli – kun on vielä tuollainen avustettava kuin Minna”, hän viittaa hymyilevään kaveriinsa torikahvilan pöydässä.
Keskiviikkoisin Taina käy Impivaaran uimahallissa voima- ja tasapainoryhmän liikunta-avustajana. He keksivät, että Minnahan voisi tulla sinne vesijumppaan, se tekisi hyvää hänen kipeälle polvelle. Ja kuntosalillakin voisi käydä. ”Tehdäänkin se! Sitten ollaan hyvässä kunnossa, kun tulee kevät!” Minna innostuu ajatuksesta.
Polvivamma hänelle tuli kesällä Sinapin leirikeskuksessa, jossa Minna toimi avustajana toisille. Syksylläkin piti vielä käyttää kyynärsauvaa tukena.
Ystävän koira pelastui
Minnan ansiosta
Tapaamisten ulkopuolella Minna lähettelee joskus kuvia Tainalle ja ottaa yhteyttä, jos on tarvetta. Sellainen tarve tuli kesällä juhannuksen jälkeen, kun Minnan paras läheinen kaveri Liisa kuoli. Kaiken keskellä Minnalle tuli mieleen, miten käy Liisan koiran. Silloin hän soitti Tainalle ja kysyi neuvoa. Lopulta Minnan isä lähti käymään Liisan asunnolla, jossa koira jo haukkui oven takana. Pelastuslaitos hälytettiin avaamaan ovea ja niin koira saatiin pelastettua tukalasta tilanteesta. Silloin oli vielä kuumat ilmatkin. Minnalle tuli hyvä mieli siitä, että hän pystyi tällä tavalla vaikuttamaan koiran pelastamiseen.
Tapaamisemme aikaan Tainalla oli edessä oma loma ja Minnalla samaan aikaan Ruotsinlaivan reissu tukiyhdistyksen kanssa. Humputtelua sekin, arjesta
irtautumista, syömistä ja yhdessäoloa ystävien kanssa.
Mutta nyt kun Taina oli lähdössä lomalle, Avustajakeskuksesta järjestettiin sijainen. Varmaan ihan mukava hänkin, mutta Tainan Minna haluaa kuitenkin pitää luottoihmisenään. Heillä kun on Tainuskan kanssa ihan oma huumorikin.
Avustamisesta videoilla
Avustajan tehtävien luonnetta havainnollistetaan Avustajakeskuksen omilla videoilla.
Niiden kautta päästään seuraamaan mm. salolainen Petri Sonckin käyntiä avustettavansa kanssa keilahallilla. Monitaitoinen Petri on ajanut ammatikseen mm. rekkaa ja ollut metsäkoneen kuljettaja. Mika Sundström puolestaan kertoo avustamisesta nuorten kehitysvammaisten Ihme ja Kumma -kahvilassa.
Etenkin nuoret kaverit kaipaavat avustajia, joiden kanssa pääsee tekemään miehiä kiinnostavia vapaa-ajan asioita. Käymään lätkä- tai futismatseissa, tai vaikka tutustumaan moottoripyöräliikkeen maailmaan. Tai menemään hampurilaisbaariin, elokuviin, diskoon..
Videoilla esitellään avustamisen eri muotoja, avustajaksi hakeutumista ja kaikkea avustamiseen liittyvää. Myös asiakkaat kertovat, mitä he avustamiselta odottavat.
Linkki videoihin löytyy Avustajakeskuksen nettisivulta etusivun alalaidasta (avustajakeskus.fi).
Kuva: Riitta Liede
Kaikenlaista tekemistä keksitään yhdessä Tainan kanssa.
Avustajille on järjestetty vertaistoimintaa jo yli 17 vuoden ajan. Tapaamisissa jaetaan kokemuksia ja saadaan tukea ja vinkkejä omaan toimintaan.
ryhmään positiivinen, luottamuksellinen ilmapiiri, sekä pitää huolta, että tapaaminen pysyy aikataulussa ja kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Vertaisvetäjien ensimmäinen koulutus järjestettiin Raumalla vuonna 2017. Koulutettavaksi ohjautuivat niin valmiiksi vertaisvetäjän statuksella toimivat avustajat, kuin kaikki he, jotka olivat kiinnostuneita vetäjänä toimimisesta. Koulutuksen tavoitteena oli luoda rakenne vertaistoiminnalle ja antaa työkaluja vertaisvetäjille, kuten tapaamisiin mukaan otettavan vertaisvetäjän materiaalikansion. Koska vertaisvetäjätkin vaihtuvat ja heidän keskinäiset tapaamisensa ovat toimintaan sitouttavia, päätettiin heidän tapaamisiaan ja koulutustaan järjestää vuosittain.
tapaamisen kaarella tarkoitetaan kolmivaiheista mallia, jossa tapaamisella on selkeä alku ja loppu. Tapaaminen aloitetaan virittäytymisellä, jossa esittäydytään, tutustutaan ja kuunnellaan kaikkien kuulumiset.
Jokaisen ryhmään kuuluvan pitää voida tuntea, että ryhmässä on paikka juuri hänelle.
Koulutuksissa on käsitelty mm. omia vahvuuksia vertaisvetäjänä, pohdittu kohtaamisen taitoa, sekä pyritty ratkaisemaan esiin tulleita haastavia tilanteita.
Tapaamisen kaari
Avustajakeskuksen vertaistoiminnalle on muodostunut selkeä rakenne. Vertais-
Vertaistapaamisissa käsitellään työssä kohdattavia asioita.
Jokaisen ryhmään kuuluvan pitää voida tuntea, että ryhmässä on paikka juuri hänelle. Kuulemiskierroksella voi käyttää erilaisia toiminnallisia menetelmiä. Keskivaihe on aktiivisen vertaiskeskustelun aika. Osallistujat voivat nostaa esille keskustelunaiheita, tai aihe on voitu valita yhdessä toiminnallisen menetelmän avulla.
Keskustelussa ei pohdita kenenkään asioita yksityiskohtaisesti, vaan asioista keskustellaan yleisellä tasolla. Jos joku ryhmäläisistä kaipaa syvällisempää neuvontaa omaan tilanteeseensa, hänet ohjataan ottamaan yhteyttä Avusta-
Vertaiset vetäjinä
Vertaisvetäjät ovat ryhmän tasa-arvoisia jäseniä ja osallistuvat vertaisina keskusteluun. Vetäjien tehtävänä on luoda
Tapaamisten tarkoituksena on mahdollistaa tila, jossa avustajat voivat jakaa kokemuksiaan. Tuen ja vinkkien lisäksi tapaamisissa jaetaan omia avustajakokemuksia ja oivalluksia. Vertaisryhmä toimii avustajille myös yhteisöllisyyden vahvistajana – meidän porukkaa, meidän tapaaminen. Toimintahistorian alussa vertaistapaamisissa oli mukana myös Avustajakeskuksen työntekijä. Tämä toiminnan muoto ei kuitenkaan toteuttanut vielä täydellisesti vertaistoiminnan päämäärää, koska työntekijä ei täytä ryhmän jäsenenä vertaisuuden kriteeriä. Vähitellen ryhmille saatiin omat vertaisvetäjät avustajien keskuudesta.
jakeskuksen työntekijään. Lopetusvaiheessa vertaisvetäjä tekee yhteenvedon tapaamisesta. Hän muistuttaa hyvissä ajoin, että yhteinen aika on päättymässä pian ja pitää huolen, että kaikille jää aikaa kertoa ajatuksistaan.
Vertaistapaamisia myös verkossa
Koronaan liittyvät kokoontumisrajoitukset loivat tarpeen luoda jotain uutta fyysisten vertaiskokoontumisten tilalle ja tapaamiset siirtyivät verkkoon. Niiden mahdollistuminen edellytti myös osallistujilta tietoteknistä osaamista. Koska osallistujien osaamistaso vaihteli, teknisiin asioihin tarjottiin mahdollisimman selkeitä kirjallisia ohjeita ja erillistä Teams-koulutusta. Verkkovertaistatapaamiset saivat runsaan osanottajamäärän ja positiivista palautetta annettiin mm. siitä, miten mukavaa oli tavata avustajia laajasti eri paikkakunnilta. Vertaistuki koettiin myös saavutettavammaksi, kun se ei edellyttänyt mahdollisesti pitkiäkin siirtymiä paikasta toiseen.
Tällä hetkellä vertaisryhmiä kokoontuu Turussa, Salossa, Somerolla, Loimaalla, Huittisissa, Uudessakaupungissa, Raumalla, Porissa ja Kankaanpäässä.
Lisäksi on verkkovertaisryhmät Teamsin välityksellä sekä vapaaehtoisille että henkilökohtaisille avustajille. Erilaiset tapaamisten toteuttamistavat tarjoavat vaihtoehtoja ja madaltavat osallistumisen kynnystä.
Kevätkauden päättäjäisten perinteeksi ovat muodostuneet alueelliset tapaamiset ulkona vaihtelevassa kevätsäässä.
Silloin kokoonnutaan runsain osallistujamäärin nuotion ääreen makkaranpaistoon, pihapelejä pelailemaan, ympäröivään luontoon tutustumaan ja suunnittelemaan yhdessä tulevaa kautta.
Aina lähden mielelläni!
Vapaaehtoinen
avustustyö on tuonut merkityksellistä sisältöä Maija-Liisan elämään eläkkeelle jäämisen jälkeen.
Raumalainen Maija-Liisa
Sabell kävi avustajakurssin vuonna 2003 vielä työelämässä ollessaan, kun pakkolomien takia alkoi olla vapaata aikaa. Hänen tilanteensa oli sama kuin monen muun – työt ensin vähenivät ja menivät sitten kokonaan alta automaation seurauksena. Maija-Liisa oli ollut Länsi-Suomi -sanomalehden tuotannossa vuorotyössä vuodesta 1970 lähtien. Nyt hän on ollut jo 10 vuotta poissa työelämästä, mutta avustustyöstä hän sai uutta merkityksellistä sisältöä elämäänsä. Aluksi Maija-Liisa oli avustajana silloin tällöin, mutta eläkkeelle jäätyään enemmän. Avustustyötä hän on aina tehnyt vapaaehtoisena.
Omassa tahdissa
Parasta hänen mielestä on, että avustustyötä voi tehdä omassa tahdissa silloin kuin itselle sopii. Jos on tärkeitä omia menoja, niin ei vain sovi vuoroja. Työkeikkoja hänellä on nykyisin keskimäärin kerran viikossa, joskus parikin, joskus taas ei yhtään. Puheliaana ja sosiaalisena ihmisenä
Maija-Liisa haluaa olla kanssakäymisissä toisten ihmisten kanssa. Uuden asiakkaan luo mennessä aina vähän jännittää, millainen ihminen sieltä tulee avaamaan oven, mutta kaikkien kanssa hän on tullut toimeen. Jotkut ovat vähän vetäytyvämpiä ja haluavat olla omissa oloissaan. Senkin oppii huomaamaan nopeasti ja silloin vain säädetään oma juttuhana pienemmälle. Puheliaampien
Teksti: Krista Hellén, Saana Keränen ja Susanne Pohjola
Telkkaria katsoessakin voi aina ottaa muutaman asekeleen.
Yhteiset vapaamuotoiset kevätretket ovat jo muodostuneet perinteeksi.
asiakkaitten kanssa on kerrottu monet elämäntarinat ja tultu hyviksikin tutuiksi.
”Kyllä mä niin paljon tästä työstä tykkään! Niin kauan teen, kuin suinkin jaksan. Tässä tuntee, että itsestä on jotain hyötyä. Tuntee itsensä arvokkaaksi.”
Saattokeikat sairaaloihin parhaita
Asiakaskunta on vanhentunut, koska vanhusväestöäkin on enemmän. Yksi vanhusten kipeimpiä ongelmia on inhimillisen kontaktin puute.
Lääkäri- ja sairaalakäynnit asiakkaan kanssa ovat muodostuneet Maija-Liisan erityisalaksi. Nytkin on edessä asiakkaan kanssa meno kelataksilla Poriin silmäpolille. Ensikertalaiselle Porin sairaala voi olla aika monimutkainen paikka.
”Olen oppinut tuntemaan sen jo aika hyvin, ja TYKSin myös. Minä oikein haluan tehdä näitä saattokeikkoja.”
”Kysyn aina asiakkaalta tai lääkäriltä, tulenko mukaan vastaanotolle. Melkein kaikki haluavat. Näin asiat tulevat varmemmin selviksi, koska asiakas on usein tilanteessa vähän jännittynyt.
Toisinaan lääkäritkin sanovat, että teet arvokasta työtä.”
Maija-Liisa on seurannut asiakkaan mu-
kana mm. luomileikkauksiin ja hammaslääkärin vastaanotoille.
”Itsestänikin on tullut semmoinen, etten enää jännitä, kun kaikki muutkin ovat selvinneet hengissä”, hän nauraa.
”Niin paljon kaikenlaista kokemusta tästä saa itselleenkin. Kyllä mä aina niin mielelläni lähden!”
Vanhusten osuus lisääntynyt
Vuosien mittaan avustustyössä ei ole tapahtunut suuria muutoksia, samalla tavalla mennään ihmisten luokse.
Suurin muutos on se, että asiakaskunta on vanhentunut, koska vanhusväestöäkin on enemmän. Väkisinkin Maija-Liisa joutuu tekemään huomioita vanhusten elämäntilanteista.
Monet asuvat yksin kotona ja joidenkin kohdalla tulee tunne, että parempi olisi asua palvelutalossa. Vaikka joku aina kävisikin katsomassa ja ruokakin tuotaisiin, mutta silti. Heitäkin on, jotka eivät pääse koskaan ulos, ellei joku vie. Avataan vain kuistin ovi.
Joku taas haluaisi palvelutaloon, mutta ei pääse. Ja joku haluaisi palvelutaloon vain sen takia, että saisi puhekaverin.
Sitten on heitä, jotka haluavat olla kotona, vaikka olisi kuinka huonoa ja yksinäistä. Yksi vanhusten kipeimpiä ongelmia on inhimillisen kontaktin puute.
Samanikäiset ihmiset voivat myös olla keskenään hyvin erilaisia, toinen on kuin vanhus, toinen kuin nuori flikka.
Maija-Liisa muistaa kerran ihmetelleensä, että kenen kanssa nyt on tarkoitus
Maija-Liisalla on roppakaupalla omia harrastuksia ja vielä miehen harrastukset päälle.
lähteä, kun iäkäs äiti vaikutti paljon virkeämmältä kuin hänen tyttärensä.
Joskus Maija-Liisalla voi olla iltakeikkoja nuorempienkin asiakkaitten luo, mutta harvemmin.
Pyörätuolin työntäminen on jäänyt, koska se on liian raskasta.
”Sisätiloissa se vielä menisi, mutta Rauman mukulakivikadut ovat pyörätuolin kanssa niin hankalat, etten enää luota itseeni.”
Harrastuksia vaikka muille jakaa
Koska työ on aika yksinäistä, Maija-Liisa tapaa muita avustajia vertaistuki-illoissa kerran kuukaudessa ja toimii itse vertaisvetäjänä. Tapaamisissa kahvitellaan ja jutellaan, ja jokaisella on halutessaan mahdollisuus purkaa ajatuksia. Yhdessä sitten pohditaan, mitä asialle voi tehdä tai kenen puoleen kääntyä. Joskus järjestetään porukalla myös vapaamuotoisia tapaamisia illallisen merkeissä, joskus tehdään retkiäkin.
Maija-Liisa osallistuu mielellään kaikkiin koulutuksiin, joita Avustajakeskus järjestää. Mutta Teamseistä, tietokoneella tapahtuvasta koulutuksesta hän ei välitä, vaan vannoo elävän vuorovaikutuksen ja kasvokkain olemisen nimiin.
Maija-Liisan omassa elämässä on paljon muutakin sisältöä.
”Käyn naisvoimistelijoissa tanssimassa kolme kertaa viikossa, kaksi kertaa laviksessa ja kerran latinossa. Niistä en olisi millään pois. Sitten on vielä tavallinen jumppa ja tuolijumppa. Sitten pikkulikan kanssa käydään uimahallissa. Kaikennäköistä yritän harrastaa.”
Maija-Liisan kotona on lukemattomia possuja, isompia ja pienempiä pehmoleluista posliinisiin. ”Mulla on täällä oma sikala!” hän nauraa. Keräilyharrastus alkoi pienestä, mutta jatkuu aina vaan, kun ystävät ja tuttavat tuovat hänelle niitä aina lisää.
Maija-Liisan miehellä, ’Raumanelviksenä’ tunnetulla Seppo Sabellilla on oma maailmansa musiikin ja Vanha Jengi -bändin keikkailun parissa.
Järjestöillä on vakiintunut käsitys omasta vapaaehtoistoiminnasta, mutta joskus pieni muokkaus voi tehdä siitä paljon toimivampaa. Kaiken ydin on vapaaehtoinen itse, joka astuu kentälle taustajärjestönsä tuella.
Onko järjestön toimintamalleissa tilaa moninaiselle ihmisjoukolle? Toivotetaanko vapaaehtoinen tervetulleeksi järjestöön niin, että hän kokee saavansa laajempaa taustatukea toimintaan ryhtyessään?
Avustajakeskus halusi vastata näihin kysymyksiin ”kyllä” ja lähti vuonna 2017 muokkaamaan omaa vapaaehtoistoimintaansa näiden kysymysten ohjaamana.
Uusi malli tuettuun vapaaehtoistoimintaan
Vapaaehtoistoiminnan saavutettavuus ei vielä vuonna 2017 ollut yleinen puheenaihe kansalaistoiminnassa. Raha-automaattiyhdistys RAY (nyk. STEA) lähti rohkeasti rahoittamaan Avustajakeskuksen toiminnan kehittämistä saavutettavammaksi.
Hankkeen aluksi tutustuttiin oemassa oleviin korostuneen tuen toimitapoihin. Helsingistä käsin toimiva Kehitysvammatuki 57 ry toimi hyvänä suunnannäyttäjänä. Projektisuunnittelija Pirjo Rissanen (myöh. Vahla) ja projektityöntekijä Kuu-Katjaana Salonen (myöh. Sillanpää) kävivät tutustumassa heidän toimintaansa.
Käytössä oli myös Kuu-Katjaana Salosen Humanistiselle Ammattikorkeakoululle tekemä tuore opinnäytetyö ”Matalan kynnyksen vapaaehtoistoimintaa: LounaisSuomen Avustajakeskuksen tuetun vapaaehtoistoiminnan projekti – kehitysvammaisia osallistava malli.”
Opinnäytetyön johdattelemana otettiin käyttöön ”Tuetun vapaaehtoistoiminnan malli lievästi kehitysvammaisille, sekä muille sovellettavissa oleville ryhmille”.
Henkilöstövaihdosten seurauksena Kuu-Katjaana Salonen siirtyi järjestösuunnittelijaksi ja hankkeeseen palkattiin työntekijäksi vastikään Humanistisesta Ammattikorkeakoulusta valmistunut Anna Mäkinen.
Tuettu toiminta avaa vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet ja hyödyt myös heille, jotka yleensä koetaan yhteiskunnassa tuen kohteiksi.
Yhteistyökumppaneita olivat Koivikkokujan työ- ja toimintakeskus Mynämäellä, Edusalon maahanmuuttajapalvelut Salossa sekä Orikedon kehitysvammaisten työ- ja päivätoiminnankeskus Turussa. Niiden kautta löydettiin vapaaehtoisia, jotka alkoivat järjestää asiakkaille aktivointi- ja ulkoilutoimintaa. Heillä oli taustaustatukena kokeneita ja tehtävään koulutettuja vapaaehtoisia. Yhdessä he järjestivät vapaaehtoistoimintaa Mynämäellä Häävuoren palvelukeskukseen, Salossa Paukkulakotiin sekä Turussa Liinahaan palveluasumisyksikköön.
Anna Mäkisen siirryttyä myöhemmin äitiyslomalle, Tricia Honkasalo jatkoi tehtävää vuoden ajan. Hänen jälkeensä hankkeen vei loppuun Maarit Lehtinen, jonka käsissä hankkeeseen lähdettiin kehittämään yksilöllisen tuen toimitapoja.
Kohti selkeää tukimallia
Juuri kun hanke oli lähtenyt vauhtiin, pani koronapandemia kapulat rattaisiin. Koko maailma sulki ovensa ja ihmiset kääntyivät sisäänpäin. Avustajakeskuksen asiakkaidenkin ovet palvelukeskuksissa sulkeutuivat ulkopuolisilta.
Hankkeen, joka perustui kohtaamisiin ja ihmisten tukemiseen kodin ulkopuolella, piti löytää uudet keinot käyttöön. Kohtaamisten sijaan hankkeessa keskityttiin nyt teoriapohjan kehittämiseen. Lähdettiin kehittämään mallia, jossa Avustajakeskus antaa yksilöllistä tukea vapaaehtoisille. Yksilötukimuoto selkeytti kokonaisuutta ja sen kautta Avustajakeskuksella oli nyt selkeä tuetun vapaaehtoisuuden malli.
Hankkeelle myönnettiin vielä yksi lisävuosi (2020), jolloin puikkoihin astui taas Maarit Lehtinen
Tuettava vapaaehtoinen: erityistuesta hyötyvä henkilö
Toteuttavat yhdessä vapaaehtoistoimintaa
Taustatuki-vapaaehtoinen: kokenut vapaaehtoinen
Vapaaehtoistoimintaa vastaanottava asiakas
Tuloksista pysyvää toimintaa
Hanke antoi Avustajakeskukselle paljon uusia yhteistyökumppaneita ja toimitapoja. Mynämäen ja Turun ryhmätoiminnat jäivät pysyviksi hankkeen päätyttyä. Nyt työntekijöillä on myös keinoja kohdata yksilöllistä tukea toivovat vapaaehtoiset. Hankkeen jälkeen kehittyi ”Oma polku” -malli, jonka kautta vapaaehtoiseksi toivova kykenee sanoittamaan selkeästi omat toiveensa ja tarpeensa vapaaehtoisena.
Avustajakeskus on ollut mukana perustamassa valikkoverkostoa ”Saavutettavaa vapaaehtoistoimintaa”. Verkosto toimii Kansalaisareenan alla ja se on ollut osa hankkeen kehittymistä. Sen kautta hanke on myös saanut vertaistoimintaa ja tukea kehittämiseen. Vuonna 2023 verkosto järjesti kaksiosaisen koulutuksen, joka koski tuetun vapaaehtoistoiminnan järjestämistä.
Lounais-Suomen Avustajakeskus pyrkii edelleen poistamaan esteitä vapaaehtoistoiminnan tieltä ja kehittämään toimintaansa entistä saavutettavammaksi. Rahoitus on ensisijaisen tärkeää, jotta hankkeen kautta kerätty osaaminen saadaan täysimittaisesti käyttöön mahdollisemman laajalle alueelle VarsinaisSuomea ja Satakuntaa.
Tuettu toiminta avaa vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet ja hyödyt myös heille, jotka yleensä koetaan yhteiskunnassa tuen kohteiksi. Kohteena olemisen sijaan, olemalla aktiivinen osa yhteiskuntaa vapaaehtoisena, he voivat kokea olevansa merkityksellinen ja arvostettu osa yhteisöä.
Avustajakeskuksen taustalla
Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys ry
Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys ry on harvinaisia lihastauteja sairastavien ihmisten ja heidän läheistensä etujärjestö, jonka toimialue on Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. Se on valtakunnallisen Lihastautiliitto ry:n jäsenjärjestö.
Yhdistyksen tärkein tehtävä on vertaistuen ja -toiminnan järjestäminen henkilöille, joiden elämää lihassairaus koskettaa. Lisäksi yhdistys tarjoaa tukea, opastusta, ohjausta ja neuvontaa lihastautia sairastavien ja heidän läheistensä elämän eri vaiheissa.
Vertaistapaamisilla, virkistystoiminnalla ja liikuntaryhmillä yhdistys pyrkii lisäämään lihassairaiden ja heidän omaistensa fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja. Yhdistys pyrkii myös neuvomaan, opastamaan, ohjaamaan ja tukemaan jäsenistöään elämän eri vaiheissa.
AVUSTAJAKESKUS on yhdistyksen palvelutuotannon tärkein osa
Avustajakeskus välittää ja kouluttaa vapaaehtoisia ja palkallisia avustajia henkilöille, joilla on liikunta-, näkö- ja/ tai kehitysvamma, sekä muistiasiakkaille.
Avustajakeskus toimii yhteistyössä hyvinvointialueiden, vammaisjärjestöjen, sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimien, seurakuntien sekä muiden tarpeellisten julkisen sektorin tahojen kanssa kehittääkseen toimintaansa.
Teksti: Kuu-Katjaana Sillanpää
Jos asiakas ei tule yksin toimeen ja oma avustaja vaikka sairastuu, sijaisen pitäisi löytyä nopeasti.
Sijainen löytyi nopeasti
– resurssipula lopetti hyvän palvelun
Avustajakeskuksella oli runsaan kymmenen vuoden ajan käytössä välityspalvelu, joka vastasi nopeasti äkillisiin sijaistarpeisiin. Hyväksi koettu palvelu jouduttiin kuitenkin lopettamaan vuonna 1921 resurssipulan takia. Tarve ei kuitenkaan loppunut.
Akuutti sijaisvälityspalvelun tarkoituksena oli vastata henkilökohtaisen avun työnantajamallissa kohdattaviin nopeisiin sijaistarpeisiin. Palvelua kokeiltiin, kehitettiin ja tuotteistettiin vuonna 2010 kahden kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Seuraavana vuonna kunnille pystyttiin tarjoamaan valmis uusi palvelu.
sijaisvälityksessä vastasi jo 2,7 henkilötyövuotta ja kysyntä oli niin runsasta, että asiakkaiden määrää jouduttiin rajoittamaan palvelun toimivuuden ja laadun takaamiseksi. Laajimmillaan palvelu oli vuonna 2018, jolloin se vastasi 3,9 henkilötyövuotta.
Joustava malli
Palvelu oli tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi, jotta se toimisi hyvin ja joustavasti. Palvelupuhelimen numero oli annettu vain niille henkilökohtaisen avun päätöksen saaneille työnantajille, joille kunta oli myöntänyt myös Akuutti sijaisvälityspalvelun. Yleensä vammaispalvelu myönsi palvelun henkilöille, joille avustaja oli ehdoton perusedellytys päivittäisissä toiminnoissa.
Päivystysaika oli maanantaista perjantaihin klo 8–15 ja lauantaista sunnuntaihin klo 8–12. Päivystysnumeroon vastasi Avustajakeskuksen työntekijä, joka välitti sijaispyynnön edelleen päivystysvuorossa olevalle sijaiselle. Mikäli asiakas tarvitsi sijaista mahdollisimman nopeasti, sijainen oli hänen luonaan viimeistään kahden tunnin kuluttua soitosta ja muussa tapauksessa sovittuna aikana.
sen kunnan korvaaman tuntipalkan ja lisäksi Avustajakeskus maksoi sijaisen matkakulut työpaikkaan.
Hyvää palautetta eri taholta
Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijat Satu Puotiniemi ja Titta Soranko tekivät sijaispalvelusta opinnäytetyön kuntoutusohjauksen ja -suunnittelun koulutusohjelmaan vuonna 2012. Opinnäytetyössä käsiteltiin vammaisten työnantajien ja kuntien vammaispalvelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia Akuutti sijaisvälityspalvelusta. Materiaali kerättiin haastatteluilla ja postikyselyllä.
Sijaispalvelu todettiin käyttäjien kannalta toimivaksi ja tärkeäksi, ja se toi työnantajan arkeen turvaa. Asiakkailta tullut palaute oli erittäin positiivista. Myös kuntien sosiaalityöntekijät olivat tyytyväisiä Akuutin toimivuuteen ja totesivat palvelun säästävän heidän työaikaansa. Kun Akuuttia verrattiin yksityisten palvelutuottajien hintoihin, sen todettiin myös olevan huomattavasti halvempi.
Akuutti sijaisvälityspalvelu kuitenkin lopetettiin pitkien pohdintojen jälkeen kesällä 2021. Syynä oli resurssipula. Vastaavaa sijaistoimintaa ei ole tämän jälkeen tullut, vaikka tarvetta olisi ollut.
Vuonna 2013 Akuutti sijaisvälityspalvelu esiteltiin valtakunnallisilla Henkilökohtaisen avun päivillä, jonka myötä se sai maanlaajuista huomiota ainoana laatuaan.
Vuonna 2016 avustajien työajan määrä
Vuonna 2012 sijaisvälityspalvelun piirissä oli asiakkaita jo kahdeksasta kunnasta (Aura, Naantali, Parainen, Salo, Rauma, Kaarina, Lieto ja Uudenkaupunki) ja sitä käytti 26 asiakasta.
Jotta nopeus voitiin taata työnantajille, palveluun oli palkattu avustajia sijaisiksi koko Avustajakeskuksen toimialueelle. Sijainen oli sitoutunut tehtäväänsä Avustajakeskuksen kanssa tehdyllä sopimuksella. Hän oli tavoitettavissa puhelimella päivystysaikoina ja sai itse varata päivät, jolloin oli käytettävissä. Varallaolosta sovittiin erillinen korvaus. Mahdollisesta työajasta sijainen sai kysei-
Sijaispalvelu toi työnantajan arkeen turvaa.
Teksti: Tarja Vasama
Tässä työssä
Tunnen olevani tarpeellinen
Ihmisten erilaisuus on yksi työn parhaita puolia. Siinä omat kokemukset pääsevät oikeuksiinsa.
”Tämä työ vaatii tietynlaista luonnetta. Täytyy olla joustava ja asiakaspalveluhenkinen, täytyy osata mukautua moniin eri asioihin ja tarpeisiin, koska ihmiset ovat niin erilaisia”, kuvailee porilainen Sanna Myrskyranta ominaisuuksia, joita avustajalla on hyvä olla. Oma elämänkokemus on tässä kaikkein paras apu.
Työ on täyttänyt toiveet
Sanna Myrskyranta hakeutui avustajaksi kahdeksan vuotta sitten. Hän oli silloin jo 50:n korvilla, eikä ikänsä puolesta enää markkinoiden halutuinta työvoimaa. Ilokseen hän törmäsi alaan, jolla näytti olevan pulaa työntekijöistä ja joka tuntui sopivan hänelle muutenkin.
Avustajana aloittamisen jälkeen töitä onkin ollut riittävästi. Aluksi se oli Sannan ainoa toive työn suhteen. Hän kouluttautui aikanaan tekniseksi piirtäjäksi ja prosessihoitajaksi, mutta digitalisaatio vei työt näiltä aloilta.
Pitkään Sannaa tarvittiin kipeästi myös kotona, sillä hänen kaksi kehitysvammaista lastaan tarvitsivat erityistä huolenpitoa. Nyt aikuistuneet lapset elävät omillaan ja Sanna on löytänyt työn, jossa hän kokee olevansa tarpeellinen ja jolla pystyy elättämään itsensä. Oltuaan pitkään kotona hän ei missään nimessä halunnut etätyötä, vaan työn, jota tehdään inhimillisessä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten parissa.
”Nämä ovat olleet kahdeksan ihanaa ja nopeaa vuotta”, hän kuvailee työrupeamaansa. Sannalla on samanaikaisesti useampia asiakkaita ja työajat vaihtelevat muutamasta tunnista kokonaisiin päiviin. Tyypillisiä avustustilanteita ovat kaupassa käynnit ja muut asioimiset, suihku- ja pesuapuna oleminen,
joskus lähdetään vain ulos virkistäytymään. Eli tehdään kaikkea sellaista, mitä kotona yleensäkin tehdään.
Yksi Sannan asiakkaista on näkövammainen ja sen maailman hän tuntee hyvin. Hänen oma äitinsä oli melkein sokea ja tarvitsi paljon perheen apua.
Asiakkaat Avustajakeskuksen kautta
Asiakkaat Sanna löytää avustajakeskuksen sivuilta. Asiakkaan yhteystiedot annetaan koodin mukaan ja siinä vaiheessa ilmenee, kuuluuko asiakas Avustajakeskuksen vai Vammaispalveluiden piiriin. Kummassakin tapauksessa tehdään ennen työn aloittamista kolme työsopimusta, joiden osapuolina ovat asiakas, avustaja ja Avustajakeskus tai Vammaispalvelu. Näiden kahden tahon ero liittyy Sannan näkökulmasta eniten byrokratiaan, sillä tehdyt työtunnit ilmoitetaan niihin erikseen ja hiukan eri tavoilla. Sanna toivoisikin, että käytännöt jossain vaiheessa yhdistyisivät, koska se yksinkertaistaisi asioita avustajan kannalta. Sanna pitää nyt omista työtunneistaan varmuuden vuoksi kaksinkertaista kirjanpitoa.
Tuntilistan Sanna tekee avustajakeskukselle kerran kuukaudessa, tehtyjen työtuntien jälkeen. Avustajakeskukseen tuntilista lähetetään WhatsAppin kautta, Vammaispalvelukeskukseen hän vie paperille tulostetun listan henkilökohtaisesti.
Ensimmäiseen asiakaskäyntiin liittyy aina oma jännityksensä. Siinä aletaan tunnustella, kohtaavatko kemiat. Se on Sannan mielestä ehdoton edellytys avustussuhteen syntymiselle ja jatkumiselle.
Hän ymmärtää hyvin, että koeaika kestää puoli vuotta ja kummallakin osapuolella on
Avustajan työ on vastannut Sanna Myrskyrannan toiveita.
mahdollisuus purkaa avustussuhde syytä ilmoittamatta. Jos yhteistyö ei suju, suhteen lopettaminen ajoissa on kummankin parhaaksi. Sanna uskoo, että molemmat vaistoavat tilanteen, vaikka toinen olisikin se, joka työsuhteen purkaa. Usein avustussuhde loppuu asiakkaan siirtyessä hoitokotiin tai sairaalaan, tai jos hän kuolee. Näitä tilanteita tulee tietysti eteen, kun monet avustettavat ovat iäkkäitä. Siihen on ollut vaikea, mutta välttämätön tottua. Pitkäkestoisista asiakkaista suurin osa on hänen itsensä ikäisiä. Ystävystyminenkin kuuluu asiaan, kun toisen oppii tuntemaan hyvin.
Työ on niin moninaista, koska jokainen ihminen on erilainen.
Mutta eivätpä ole päivätkään samanlaisia.
Se taas, että samaan aikaan on useita eri avustettavia, auttaa Sannaa jaksamaan. Hän arvelee, että ryhtyisi muuten helposti miettimään ja huolehtimaan liikaa. Kun menee seuraavan asiakkaan luo, edessä on taas ihan eri maailma ja sitten ollaan läsnä siinä tilanteessa.
Monisyistä ja hienojakoista työtä
Vaikka työtä tehdään yksin ilman työkavereita, pulmatilanteisiin saa apua tarvittaessa. Sanna voi aina soittaa Avustajakeskuksen alueohjaajalle ja puida asioita hänen kanssaan. Vertaistukiryhmä kokoontuu säännölli-
sesti ja se on Sannan mielestä hyvä, vaikka hän ei työvuorojensa takia enää ehdikään tapaamisiin.
Asiakkaat voivat puolestaan kääntyä omissa pulmissaan Heta-liiton, eli Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liiton puoleen.
Asiakkaat tarvitsevatkin tukea ja neuvoja, sillä he toimivat avustajan työnantajina.
Sannalla on työstä jo niin paljon kokemusta, että hän osaa ohjata asiakastakin tämän aloittaessa ensimmäisen avustussuhteensa.
”Olen sen verran asiakaspalveluhenkinen, että haluan olla avuksi. Olen mielelläni ihmisten kanssa tekemisissä. Vaihtelukin on ihan hieno asia. Työ on niin moninaista, kun jokainen ihminen on erilainen. Mutta eivätpä ole päivätkään samanlaisia”, Sanna sanoo.
”Tämä on aika monisyistä ja hienojakoista työtä. Työn luonne on sellainen, että se tuo myös itselle onnistumisen kokemuksia. Ei siinä ajattele, olenko minä tärkeä vai en, siinä vain tuntee itsensä tarpeelliseksi. Minusta on hienoa tuoda sisältöä toisen ihmisen elämään.”
Kokonaan omaan maailmaansa Sanna sukeltaa, kun hän menee vapaalla miesystävänsä kanssa mökille, sytyttää tulen takkaan ja laittaa saunan lämpiämään.
”Heti kun olen siellä luonnon keskellä, kaikki arki unohtuu.”
Avustajia tarvitaan monenlaisiin tehtäviin
Avustajan tehtävänä voi olla vaikka uimahalliin tai Porin jazzeille meneminen asiakkaan kanssa ja olla siellä hänelle tukena ja turvana.
Avustajaa tarvitaan tueksi kaikenlaisiin vapaa-ajan menoihin ja harrastuksiin, mutta myös asiointeihin, kuten lääkäri- tai sairaalareissuille, tai vaikka kaupassa käynteihin.
On kertaluonteisia avustajatehtäviä tai vakituisena avustajana toimiminen, jolloin useampi avustaja voi vuorotella samalla asiakkaalla.
Molempien osapuolten kannalta henkilökohtaisten kemioitten kohtaaminen on yksi tärkeimpiä asioita. Tärkeää on myös muistaa, että avustaja ei ole hoitaja. Hän vain tekee asiakkaan normaalin elämän mahdolliseksi pienen tuen avulla.
Avustajiksi haetaan sekä miehiä että naisia.
Teksti ja kuvat: Riitta Liede
Sanna toimii avustajana Porin maisemissa.
Oma toimitila on koko homman
SYDÄN JA IDENTITEETTI
Oman tilan merkitys on suuri, sillä sen kautta syntyy monipuolista toimintaa yhteisöllisyyttä.
Toimitila on paikka, jossa kaikki voivat kokoontua, järjestää tapahtumia, harrastaa, oppia ja jakaa kokemuksia. Toimipaikka on myös toiminnan näkyvin osa, joka houkuttelee uusia asiakkaita, jäseniä ja yhteistyökumppaneita. Se on koko toiminnan sydän ja identiteetti.
Huolimatta siitä, etteivät toimipaikkamme ole aina olleet kaikkein näyttävimpiä tai tarkoituksenmukaisimpia, niistä on aina pystytty luomaan helposti lähestyttäviä yhteisön keskuksia, joissa on oma lämmin tunnelmansa.
Ensimmäinen oma tila
Avustajakeskuksen taustajärjestö Lounais-Suomen
Lihastautiyhdistys ry toimi 80-luvun lopulla Turun vammaisten monitoimikeskuksessa Kivikukkaron korttelissa. Pienillä yhdistyksillä oli mahdollisuus käyttää siellä toimistotilaa ja säilyttää tärkeitä papereita. Myös hallitus kokoontui sinne ideoimaan avustajakeskuksen toimintaa ja päätti
Lea Myllymäki ja Aino Mäkinen Yliopistonkadun tiloissa vuoden 2005 tienoilla.
hakea projektirahoitusta silloiselta Raha-automaattiyhdistykseltä RAY:lta, joka nykyään on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Kun projekti sai rahoituksen 1990 ja siihen oli tulossa kokopäiväinen työntekijä, oli pakko alkaa ajatella omaa tilaa.
Sellainen saatiin vuokrattua Lihastautiliitto ry:ltä, joka oli muuttanut isompiin tiloihin ja haki entiseen toimitilaansa vuokralaisia. Se oli vanhan kerrostalon kellarikerroksen sympaattinen ja omaperäinen tila Yliopistonkatu 11:ssa.
Kanssamme samassa tilassa oli ensin
vuokralla CP-liitto ry:n aluetyöntekijä ja myöhemmin Kynnys ry:n aluetyöntekijä. Hyvin sinne mahduttiin osaaikaisen sihteerin Aino Mäkisen ja järjestötyöntekijä Johanna Soikkelin, ja myöhemmin hänen tilalleen valitun Sirke Salmelan kanssa.
Kun Lihastautiliitto päätti myydä tilansa 90-luvun puolivälissä, lähdimme neuvottelemaan paikan hankkimisesta omaksemme RAY:n tuella. Tuki saatiin ja saman tien aloitettiin remontti, jotta tila saatiin esteettömäksi ja toimivaksi. Täällä viihdyimme hyvin ja täällä pidettiin niin kurssit kuin kokouksetkin.
Kokopäiväisten työntekijöiden määrä kasvoi ensin kahteen sitten kolmeen.
Toiminta laajenee
Vuonna 1998 virisi ajatus toiminnan laajenemisesta. Laitilassa kurssimme käynyt Leena Lahdenpää halusi kokeilla toimintaa paikkakunnallaan ja sai Laitilan kaupunginkin mukaan kokeiluun. Hyvät kokemukset vauhdittivat meitä hakemaan lisää kumppaneita ja uutta projektia RAY:ltä.
Ja kuinkas ollakaan, toimintaa saatiin Vakka-Suomen, Rauman ja Alasatakunnan alueille vuosiksi 1999–2003.
Yliopistonkatu 11:n komea pihaantulo.
Avustajat ja asiakkaat ovat aina tervetulleita tapaamaan työntekijöitä.
Nyt tarvittiin kunnon toimisto ja sellainen järjestyikin Laitilan kaupungintalon alakerrasta. Siellä oltiin aina vuoteen 2006 asti.
Toimintamme alkoi ottaa kunnolla tuulta purjeisiin Raumallakin, joten sieltäkin päätettiin hankkia toimitila. Rauman kaupunki antoi tilan Sinisaaren palvelutalolta, jossa jaoimme paikallaolon kahden toimiston kesken. Laitilan toimisto lopetettiin vuonna 2014, kun kaupunki tarvitsi tilansa muuhun toimintaan. Raumalla muutimme Kaunisjärven vanhainkodille, jonne kaupunki remontoi tiloja järjestöille.
Siellä oltiin vuoteen 2019 asti, jolloin siirryttiin Toimistoetapin tiloihin Satamakadulle. Siellä ollaan vieläkin.
Toiseenkin suuntaan
Aiemminkin olimme jo neuvotelleet Salon kaupungin kanssa toiminnan
aloittamisesta, mutta se toteutui vasta 2010. Ensin operoimme Turun toimistolta käsin, mutta se osoittautui pian hankalaksi. Uuden työntekijän myötä 2011 saatiin pieni toimisto Syty ry:n tiloihin ja myöhemmin vanhan Nokian tiloihin Astrum-keskukseen, jossa Salon toimisto edelleen sijaitsee.
Hetken aikaa meillä oli toimisto myös Loimaalla 2010-luvun puolivälissä, kun toimintaa viriteltiin sinnekin, mutta työntekijämuutosten ja uudelleen järjestelyjen myötä se lopetettiin vain vuoden käytön jälkeen.
Vielä vain lisää tiloja
Viimeisenä mukaan tulivat Keski-Satakunta, Porin seutukunta ja PohjoisSatakunta 2010 luvun alussa. Tälläkin alueella tarvittiin toimitila työntekijöille. Sellainen löytyi Satakunnan yhteisökeskuksen hallinnoimasta tilasta, joka oli ensin Isolinnankadulla vanhassa poliisin putkassa. Sieltä yhteisökeskus siirtyi Otavankatu 3:een 2016 ja sitten Otavankatu 5:een 2019. Siellä olemme edelleen.
Varkkakujalla oltiin hetken aikaa väistötiloissa, ennen kuin nykyinen toimitila löytyi.
Avustajakurssi menossa nykyisen päätoimiston, Itäinen pitkäkatu 68:n pihalla.
Toiminnanjohtaja Sirke Salmelan luottavainen katse tulevaisuuteen Avustajakeskuksen alkuvaiheessa, sekä nykyisin, tyytyväisenä siihen millaiseksi keskus on muodostunut.
Pikaiset kaupat Turussa
Päätoimiston tila Yliopistonkadulla tuli liian pieneksi 2000-luvun puolessavälissä ja päätettiin laittaa myyntiin.
Tila meni kaupaksi nopeammin kuin uskottiin ja väistötilaa alettiin etsiä nopeasti.
Sellainen löytyi onneksi pian Varkkakujalta, jossa olimme vuokralla. Samalla etsimme Lihastautiliiton ja Lounais-Suomen neuroyhdistyksen kanssa yhteisiä tiloja, joiden hankkimista RAY oli luvannut tukea. Hetken kuluttua Lihastautiliitto jättäytyi pois ja me jatkoimme etsintää neuroyhdistyksen kanssa.
Vihdoin 2011 uusi paikka löytyi Itäiseltä Pitkältäkadulta. Ostimme tilat yhdessä neuroyhdistyksen kanssa Turun Katulähetykseltä. Paikka remontoitiin ja niissä tiloissa olemme edelleen.
Tilan tarve kuitenkin kasvoi Turussa ja
Ulla-Maija Lind ja Tarja Vasama tarkkoina työasioitten äärellä.
päätoimiston lisäksi meillä on vuokrattuna lisätilaa samalla kadulla. Onneksi kävelymatkan päässä, joten asioita on helppo hoitaa kahden toimiston välillä.
Toimitilat nykyään
Etätyö on tuonut mukanaan erilaisia tapoja työntekoon ja erilaiset yhteydenpitomahdollisuudet tuovat työkaverit ja asiakkaat lähelle, mutta toimisto on monelle työntekijälle paikka, jossa he viettävät suuren osan viikostaan. Toimisto on myös paikka, jossa tavataan kollegoita, asiakkaita, avustajia ja yhteistyökumppaneita. Se luo yhteisöllisyyttä ja muilta paikkakunnilta on helppo tulla tekemään työpäivää toiselle toimistolle. Avustajat ja asiakkaat ovat myös aina tervetulleita tapaamaan työntekijöitä.
Kaikki toimitilat yhdessä ilmentävät meidän arvojamme ja ovat osa meitä ja kuvaa, jota luomme ulkopuolelle.
Siksi niissä on aina myös ripaus jokaisen työntekijän persoonaa Avustajakeskuksen ilmeen lisäksi.
Teksti: Sirke Salmela
Avustajakeskuksen toimitilat Turun Itäisellä Pitkäkadulla muuntuvat moneen tarkoitukseen. Henkilökunnan huiveissa toistuva tunnusvärikin vaihtuu aina toisinaan.
Kansalaistoiminnan tulevaisuus
Arvot suunnannäyttäjinä
Kansalaistoiminta ja järjestöt kokoavat ihmiset yhteen arvojen, tavoitteiden ja tekemisen kautta. Järjestöjen asema on säilynyt vahvana aina näihin päiviin saakka.
Järjestöjen toiminnalle on tyypillistä oman kohderyhmänsä tunteminen ja yhteisöllisyyden luominen. Toimintaa järjestetään usein samojen merkityksellisten asioiden parissa.
Avustajakeskukseen vuonna 2015 luodut arvot ovat kestäneet aikaa ja kuvaavat edelleen niitä asioita, joita Avustajakeskus toiminnallaan tavoittelee ja toteuttaa myös tulevaisuudessa.
Avustajakeskuksen arvot:
l Olemme väylä osallisuuteen
l Palvelemme ammatillisesti ja tekemisen iloa kunnioittaen
l Toimimme tuloksellisesti jatkuvuuteen ja ihmislähtöisyyteen perustaen
l Osaamme ja onnistumme yhdessä
Yhteistyötä yli rajojen
Avustajakeskus toimii aktiivisesti osana laajoja yhteistyöverkostoja ja pyrkii katsomaan samaan suuntaan yhteistyökumppaneidensa kanssa. Avustajakeskuksessa perustoiminnot tuotetaan yhteistyössä alueen vammaisjärjestöjen, kuntien, hyvinvointialueiden, oppilaitosten sekä muiden toimijoiden kanssa. Järjestöt ovat voimavara, joiden kautta voidaan kuulla ja ymmärtää ihmisten arkea ja ajatuksia.
Vuonna 2023 toteutunut Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus muutti myös sote-järjestöjen toimintaympäristöjä.
Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuitenkin edelleen yksi sekä kuntien että hyvinvointialueiden perustehtävistä ja sitä tulisi toteuttaa laajasti yli erilaisten organisaatiorajojen. Yhteistyössä tarvitaan vastavuoroista kumppanuutta ja luottamusta sekä halua tehdä ja jakaa tietoa ja kokemusta.
Kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi olla tietoisia alueellaan toimivista järjestöistä. Järjestöjen tulisi luoda palvelukokonai-suuksia, tuotteistaa toimintojaan ja olla aiempaa aktiivisemmin yhteydessä kuntiin. Järjestöt ja kuntien yhteyshenkilöt voisivat yhdessä visioida toimintaa kuntalaisten veto- ja pitovoiman parantamiseksi sekä kuntalaisten hyvinvoinnin ja paremman elämänlaadun edistämiseksi.
Yli organisaatiorajojen toteutettava yhteistyö, oppiminen ja osaaminen yhdistyvät asiantuntijuudeksi, joissa järjestöt toimivat luontevasti ja täydentävät samalla yhteiskunnan palveluja.
Järjestöjen tulisi myös kirkastaa omia tavoitteitaan, tarkastella toimintansa laatua sekä tarjota omaa asiantuntijuuttaan kunnankin käyttöön.
Uusien haasteiden edessä
Pandemian ja muiden kriisien sävyttämä 2020-luku näytti koko kansalaisyhteiskunnan kriisinkestävyyden ja järjestöjen ratkaisukeskeisyyden. Vaikeina aikoina on ollut tärkeää luottaa siihen, että tarpeen vaatiessa ihminen tulee autetuksi. Maailman muuttuessa myös järjestöjen on sopeuduttava uuteen ympäristöön. Tulevaisuudessa järjestöiltä odotetaan
entistä enemmän arviointiin perustuvaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa toimintaa. Järjestöjen tulee kyetä visioimaan myös tulevaisuuden suuntaansa paremmin. Epävarmuus toiminnan rahoittamisesta voi kuitenkin aiheuttaa sen, että uuden innovointi ja omien vahvuuksien esilletuominen voi olla vaikeaa.
Kamppailua ihmisten ajasta
Ihmisten oma aika on myös entistä arvokkaampaa ja kansalaistoiminta kamppailee ihmisten huomiosta ja vapaa-ajasta. Ihmiset miettivät, mihin aikaansa käyttävät ja vaativat myös järjestöiltä entistä laadukkaampaa, yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa sekä ammattimaisemmin toteutettavaa toimintaa.
Mukaan tulemisen tulisi olla myös nopeaa ja helppoa.
Nuorten ja moninaisen yhteiskunnan huomioiminen ovat vastaus monen järjestön toiminnan jatkuvuudelle. Tulevaisuudessa kansalaistoiminnan on vastattava paremmin sekä nuorten, mutta myös erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten tarpeisiin. Nuorille pitäisi tarjota erilaisia vaikuttamisen mahdolli-
suuksia ja luoda toimintaa, joka on merkityksellistä ja motivoivaa. Lisäksi moninaiset kulttuurit ja eri kieliä puhuvat ihmiset tulevat kohtaamaan perinteiset kansalaistoiminnan mallit, joihin järjestöjen tulee jo nyt varautua ja sopeutua. Järjestöjen toimintaympäristöjen muuttuessa myös toimintamuotoja ja rakenteita tulee kehittää. Pandemia-aika merkitsi useimmille järjestölle suurta digitaalista askelta uusiin toimintoihin. Ammattimaiset toiminnot vaativat tietoa ja taitoa, myös digitaaliset toimintaympäristöt ovat tulleet jäädäkseen. Lisäksi laajan järjestökentän pitää verkostoitua ja vastata yhdessä jo ennaltaehkäisevästi yhteiskunnan erilaisiin ongelmakohtiin.
Tulevaisuus on tuntematon. Toivotaan kuitenkin, että järjestöjen toiminnan perustana ja voimavaroina pysyvät edelleen yhteisöllisyys ja osallisuus sekä erityisen arvon ja merkityksellisten asioiden pohjalta toimiminen – tapahtui se sitten kasvokkain, digitaalisesti tai muulla tavoin.
Teksti: Mirva Veneranta
Vapaaehtoisia avustajia Porin jazzeilla 2018.
Avustajakeskuksen henkilöstö vuoden 2023 lopussa
(alkaen)
Salmela, Sirke 1991 toiminnanjohtaja
Hellén , Krista 2004 alueohjaaja
Vasama, Tarja 2005 järjestösuunnittelija
Sillanpää, Kuu-Katjaana 2009 järjestösuunnitelija
Keränen, Saana 2009 alueohjaaja
Lind, Ulla-Maija 2010 talousvastaava
Suosaari, Krista 2011 alueohjaaja
Lindell, Petri 2011 toimistotyöntekijä
Veneranta, Mirva 2013 alueohjaaja
Nikula , Sari 2014 alueohjaaja
Kushnir, Sergei 2014 palkanlaskija
Vikstedt, Jaana 2015 palkanlaskija
Pukki, Olga 2015 palkanlaskija
Nurmi, Monika 2016 alueohjaaja
Heinonen, Satu 2017 alueohjaaja
Koskinen, Anna-Maija 2017 palveluohjaaja
Pohjola, Susanne 2018 alueohjaaja
Virta, Antti 2019 palkanlaskija
Tontti, Liisa 2022 alueohjaaja
Jurs, Medris 2023 alueohjaaja
Äijälä, Jenny 2023 alueohjaaja
Tujula, Pauliina 2023 alueohjaaja
Sivonen, Marjo 2023 alueohjaaja
Granat, Kaisa 2023 alueohjaaja
Halme, Tanja 2023 alueohjaaja
Alakoski, Sari 2024 palkanlaskija
Kylälehtonen, Minna 2024 palveluohjaaja
Salminen, Nina 2024 alueohjaaja
Lisäksi työntekijöinä yhdistyksessä:
Mickelsson, Oili siistijä, 2013 alkaen
Yllä Avustajakeskuksen henkilöstö vuoden 2023 lopussa. Vasemmalla henkilöstö vuonna 2011. Muutama sama kasvokin kuvasta löytyy, mutta muuten henkilöstön määrä on kasvanut liki kolminkertaiseksi!
Toropainen, Jasmin järjestösuunnittelija, 2015 alkaen
