Katoavatkertomukset

Kuvataiteen lukiodiplomi 2022-2023
Miia Koivulampi
Kuvataiteen lukiodiplomi 2022-2023
Miia Koivulampi
“Suomalainen tonttukirja” (1979) on ollut itselleni tärkeä
kirja lapsuudestani asti ja luen sen yhä uudelleen joka syksy. Se on kertonut vuosikymmenten ajan lapsille menneiden
sukupolvien tarinoita, jotka värittävät suomalaista kulttuurihistoriaa ja ovat olleet rakentamassa maailmankuvaamme.
Erityisesti kristinuskon saapuminen, tieteen kehitys ja sen antamien selitysten lisääntyminen on kuitenkin vähentänyt
esimerkiksi haltijauskon merkityksen lähes mitättömiin. Onko suomalaisella mytologialla sijaa nykyhteiskunnassamme, ja muistaako tonttuja enää kukaan? Tätä
haluan tarkastella kuvisdiplomityössäni, jonka muodoksi valitsin sarjakuvan.
"Ideoi,suunnittelejatoteutateostai tuote,jonkalähtökohtanaontietyn lastenkirjantailastenkirjasarjan maailmavalitsemastasinäkökulmasta.Nimeäteostaituote."
Mauri Kunnaksen
Mauri Kunnaksen jo yli 40 vuoden ajan kestänyt ura lastenkirjailijana on yksi Suomen menestyneimmistä, sillä hänen kirjojaan on käännetty yli 37 eri kielelle. Hänet tunnetaan erityisesti runsaista ja yksityiskohtaisista kuvituksistaan ja historiallisista aiheistaan.
Suomalainen tonttukirja on hänen ensimmäinen, vuonna 1979, julkaistu lastenkirjansa. Teos erottuukin Kunnaksen myöhemmästä tuotannosta seesteisimmillä kuvilla, jotka ovat kuitenkin väritetty siitä asti vakiintuneella tekniikalla eli vesiväreillä. Inspiroiduin tästä itsekin käyttämään tekniikkaa sarjakuvani värityksessä.
Sarjakuvani sijoittuminen Kunnaksen teoksen maailmaan näkyy etenkin tarinan juonen osalta, joka inspiroituu pääosin "Tallitonttu ja pavut" tarinasta. Sen lisäksi sarjakuvan ympäristön kuvaamiseen vaikuttaa "Välikaton Feetu" tarinan kuvitukset kirjasta.
Espoon näyttelykeskus WeeGeen Mauri Kunnas -näyttelyssä pääsin tutustumaan Suomalaisen tonttukirjan englannninkieliseen painokseen, jossa oli laajemmin kuvia eri kuvakulmista kuin tavallisessa suomenkielisessä painoksessa.
Kuten Kunnas omassa teoksessaan, päädyn kuvaamaan tonttiukon eli tontun punalakkisena vanhana ja partasuisena ukkona. Punainen väri juontaa juurensa Coca-Colan mainoksiin 1930-luvulle, jolloin joulupukkia alettiin kuvata punaisessa brändin värissä. Siitä lähtien se on ollut visuaalisessa kulttuurissa tyypillinen tapa kuvata myös tonttuja, jotka toimivat nykyään enemmän joulupukin apulaisina kuin perinteisinä talonhaltijoina.
Sarjakuvan aiheeseen, visuaaliseen ilmeeseen ja hahmosuunnitteluun
MalinFalchinsarjakuva-albumi Pohjantuli:ViikingitjaVaris(2022)
Sarjakuvan pituuteen, ruutujakoihin ja piirtotyyliin
Hevoshullu-lehdessäjulkaistavat
LenaFurberginsarjakuvanovellit
Maalauksellisista taustoista, hahmoista ja elokuvan kerronnasta
HayaoMiyazakinelokuvat
NaapuriniTotoro(1988)ja
Kikinlähettipalvelu(1989)
Syksyiseen värimaailmaan ja miljööseen
EeroJärnefelt-Kolilta(1927)
GustavKlimt-TheBirchWood
Tehtyäni ensiksi useita luonnoksia tonttuaiheisesta kuvituksesta päädyin lopulta vaihtamaan työni muodoltaan sarjakuvaksi, jonka kautta koen saavani sanottua paljon enemmän, kun yhdistetään kuvaa ja tekstiä.
Sarjakuvan teko alkoi novellimuotoisen käsikirjoituksen kirjoittamisesta. Sen tekemisessä kesti jo useampi viikko, mutta halusin saada sen viimeisteltyä ennen ainoankaan kuvan piirtämistä. Sen pohjalta oli sitten luontevampaa aloittaa hahmosuunnittelu.
Ruutujen sisällön suunnitteleminen
luonnostellessa tuntui kankealta suoraan isolle paperille, jolla ei tuntunut hahmottavan
kokonaisuutta kunnolla. Ratkaisuksi aloin
luonnostelemaan sivujen kokonaisuuksia pienessä koossa etukäteen toiselle paperille.
Varsinainen työskentely jakautui kolmeen vaiheeseen: luonnosteluun, tussaamiseen ja värittämiseen.
Luonnoksen tekeminen lyijykynällä osoittautui hitaimmaksi vaiheeksi, kun tuli piirtää kaikki ruutujen sisältö paperille. Tussausvaiheessa oli sitten helppo piirtää viivapiirrokset tarkkojen luonnoksien päälle.
KU04 kurssilla testasin kuvisdiplomi mielessä tehdä työ pullomusteella, mutta päädyin lopulta tekemään sarjakuvan viivapiirroksen finelinerkuitukärkikynillä niiden helppouden ja yksityiskohtaisen jäljen vuoksi.
Työskentelyä valopöydän, piirtonäytön sekä ikkunan äärellä
Väritys vaiheessa pääsin tutustumaan lisää jo ennestään tuttuihin vesiväreihin ja niiden käyttäytymiseen. Omat suosikkikohtani ovat niitä, joissa maltoin jättää siveltimenvedot mahdollisimman vähälle ja antaa värin yhdessä akvarellipaperin kanssa luoda oman pintansa.
Vaihdettuani diplomityön kuvituksesta sarjakuvaan työmäärä
kymmenkertaistui, minkä takia työ- ja ajankäyttösuunnitelma ei pysynyt mukana. Sen sijaan tein diplomityötä marraskuusta toukokuuhun vaihtelevan tasaiseen tahtiin omasta jaksamisesta ja muista koulutöistä riippuen. Loppuvaiheessa työskentely oli aikataulutetumpaa: viivapiirrosta tehdessä kaksi sivua päivässä ja maalaamisessa yksi.
Katoavat kertomukset -teos on mielestäni onnistunut etenkin sarjakuvakerronnassaan ja ruutujen sommittelussa. Se on pidemmistä sarjakuvistani ensimmäinen, jonka sekä kuvista että juonesta olen oikeasti ylpeä. Toki mukaan mahtuu useita yksityiskohtavirheitä ja parannettavissa olevia piirroksia, mutta suhtaudun niihin tulevaisuuden ennen-kuvina. Tästä lähtien voinkin harjoitella lisää esimerkiksi rakennusten ja eri perspektiivien piirtämistä.
8.11. --> Käsikirjoituksen laatiminen
29.11. --> Hahmosuunnittelu ja sivujen luonnokset
30.3. --> Viivapiirros
21.4. --> Väritys
5.5. Valmis
Suomalainen tonttukirja (Otava, 1979) - Mauri Kunnas
Minä, Mauri Kunnas (Otava, 2009) - Lotta Sonninen
Suomalainen kansanusko: Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus, 2014) - Risto Pulkkinen, s. 82-88
Suomalaiset taruolennot (Minerva, 2017) - Eero Ojanen ja Sirkku
Linnea, s. 22-25
MAGIACAST: TONTUT (marraskuu 2021, Spotify) - Inka
Uuskoski ja Heikki Saure
Kaikkien rakastama Coca-Cola Joulupukki syntyi juuriltaan
suomalaisen taiteilijan kynästä (coca-cola.fi, luettu 13.4.2023)