Ärsyke 2/2015 by Stimulus ry

ÄRSYKE Stimulus ry:n sitoutumaton pää-äänenkannattaja

2/2015

PÄÄKIRJOITUS

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS

Ensimmäisenä ainejärjestönä Marsissa P

Mitäs nyt? K

äädyin tähän hommaan vähän sattumalta. Jossain vaiheessa kunnioitettu emerituspäätoimittaja keksi kysyä minulta(kin) kiinnostuksia tähän pestiin ja siitä se sitten lähti. Mitä todennäköisimmin viimeiseksi toimittamassani Ärsyke-lehdessä mieleni tekee vähän makustella viime vuosia ja sitä, mitä lehden tekemisestä on saanut irti, näin niin kuin omasta mielestä. Ensinnäkin päätoimittajana on pakko olla edes vähän kartalla siitä, mitä tapahtuu ympärillä, olipa sitten kyse isoista tai pienistä piireistä. Tämä on toki hyvien asioiden listalla. Syksyllä 2015 psykologian alaa maailmalla kuohuttaneita aiheita ovat olleet esimerkiksi meta-analyysi psykologisen tutkimuksen heikosta näytöstä kokeita toistettaessa. Suomessa taas juuri nyt ajankohtaista ovat Psykologiliiton puheenjohtajan vaalit. Jos vain puurtaisi opintoja opintojen perään kortepohjalaisessa hikikomerossaan, tällaiset asiat voisivat mennä salamannopeasti ohi – koska no, eihän ketään enää kuukauden päästä kiinnosta, että pöytälaatikkoilmiön vuoksi tutkimuksen validiteetti voi heiketä ikävän paljon. Yhteisöllisyyden kautta on kuitenkin mahdollista päästä heittämään debattia ainejärjestön Facebook-sivuilla tutkimuksista tai raahautumaan yliopistolle kuuntelemaan vaaliehdokkaita (ja myös jutustelemaan näiden kanssa silloin, kun ovat sattuneet fyysisesti manifestoitumaan Suomen Ateenassa). Sitä on oppinut kaikenlaista tässä hommassa. Esimerkiksi sen, että sähköposteja ympäriinsä lähetellessään kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja lähettää ne. Moni tunnistaa varmaan ainakin fuksivuodeltaan sen ilmiön, että pyhän ja kaukaisen Mordorin suuntaan kurssiasioista tiedustelevista viesteistä tuppaa tulemaan muodoltaan sellaisia, että ”jos se mitenkään kävisi niin olisi mukavaa jos voisi nyt myöhästymisestäni huolimatta (pahoittelen etukäteen) minut tänne kurssille ehkä lisätä, anteeksi vielä”. Hieman haikeaa on se, että tämän pirullisen digitalisaation ja sähköistymisen ja kaikenlaisen humpuukin takia lehden päätoimittaminen on pääosin juuri tätä: sähköpostien lähettelyä. Muinaisten artefaktien eli 80-luvun Ärsykkeiden perusteella vanhaan aikaan lehden toimittaminen oli pitkä prosessi, jossa porukalla uurtaminen oli tärkeää. Ehkä pitäisi palata noihin aikoihin, kun lehti painettiin perimätiedon mukaan bataattileimasimilla tai ties millä öisin Mattilanniemen kellarissa. Eritoten hauskaa päätoimittajana on ollut päästä keksimään kyselyjen aiheita ja lukea niiden veikeitä vastauksia. Surullisen koomista on todeta, että niistä huippuvakavista ja kivenkovista analyyseista ja asiajutuista ei ole itselleni jäänyt mieleen mitään, mutta tyhmimmät vitsit ja kehnoimmin tuserretut sarjakuvat ovat jääneet ydinmuistoiksi jonnekin pitkäkestoisen muistin käytävien varsille. Lopuksi haluaisin kiittää teitä huipputaitavia ja -fiksuja ihmisiä, jotka olette olleet mukana toteuttamassa tätä lehteä kanssani. Kiitos ystävilleni. Kiitos ainejärjestöläisille. Eläköön akatemia ja professorit!

ahtena vuotena, yli 700 päivänä ja useiden tuntien ajan on tullut tavalla jos toisella käsiteltyä, pureskeltua ja pohdittua Stimpan asioita. Näissä porukoissa on naurettu, itketty, iloittu, surtu, tanssittu, koomattu ja rakastettu yhdessä. Kun kahden kokonaisen vuoden ajan elämän yksi suuri osa-alue on ollut ainejärjestötoiminta, herää kysymys siitä, mitä ihmettä minä nyt teen? Stimpasta on vähitellen kasvanut vahva osa minun identiteettiäni, enkä varmasti ole ainoa joka näin itsensä kohdalla kokee. Kahden hallituskauden jälkeen se keltainen palanen minäkuvassani ei kuitenkaan katoa minnekään, vaan sen rooli vain pienenee. Siksipä varmasti monelle aktiiviselle stimppalaiselle toiminnan keskipisteestä irtautuminen voi aluksi tuntua haastavalta ja haikealta. Kyse ei ole luottamuksen puutteesta uusiin tekijöihin, vaan siitä, kuinka käsittelee oman identiteettinsä muuttumisen ja kuinka osaa hellittää otettaan itselle niin kovin tärkeästä asiasta. Kokemus kahdesta eri hallituskaudesta ja hallitusporukasta sai minut pohtimaan näitä asioita. Yksi syy tähän on se, että näillä tiimeillä on paljon yhteistä, joista yhtenä tärkeimpänä on intohimo ja rakkaus Stimulukseen ja sen toimintaan. Enpä siis varmaan ole ainoa, jolle vapaa-ajan lisääntyminen on ehkä tuottanut hitusen omantunnontuskia tai tekemisen puutetta, kun aktiivitoiminnan täyttämä kalenteri alkaa pikku hiljaa huutaa tyhjyyttään. Jos irtautuminen tuntuu haastavalta, niin pitäisikö sitten vielä jatkaa? Omalla kohdallani toisen hallituskauden loppuminen tuo haikeutta, mutta sitäkin enemmän iloa ja riemua siitä, mitä kaikkea me olemme porukalla saaneet aikaiseksi. ”Meillä” tarkoitan kaikkia Stimuluksen toiminnan aktiiveja ja tiimiläisiä tässä hetkessä ja myös vuosia aiemmin. Jossain vaiheessa kuitenkin tullaan siihen pisteeseen, että on mielekkäämpi antaa uusien naamojen vallata ainejärjestön aktiivitoimintaa. Minä olen omat ideani antanut ja toimintaa kehittänyt juuri sen verran, kuin itse kykenen. Mielestäni on aivan uskomattoman hienoa päästä nyt kertomaan siitä, mitä kaikkea ainejärjestötoiminta voikaan antaa. Uskallan väittää, etten ikinä mistään muualta olisi saanut näin valtavaa määrää rohkeutta, itseluottamusta, uusia taitoja ja tärkeimpänä kaikesta - uusia ystäviä. Tunnen olevani valtavan etuoikeutettu tästä kahden vuoden mittaisesta mielettömästä kokemuksesta, josta saan iloita varmasti koko lopun elämääni. Viimeisinä viikkoina olenkin kuullut paljon siitä, kuinka ainutlaatuinen fiilis stimppalaisten keskuudessa on. Tällainen meno ja meininki ei kuitenkaan synny aivan itsestään, vaan se luodaan yhteistuumin. Jokainen meistä on siis tärkeä tekijä sen maineikkaan stimppahengen syntymisessä, ja voimme rohkeasti olla ylpeitä siitä. Pidetään stimppalippu korkealla ja tehdään asiat omalla tyylillämme, niin hyvä tulee.

Lauri Löfberg Ärsykkeen päätoimittaja

Heidi Luoma Stimuluksen puheenjohtaja

2 ÄRSYKE 2/2015

Ihmiset ympärillä vain marisevat. Hankkisivat oikeita ongelmia! s.14

Sisällysluettelo 2/2015 VAKIOT

2 Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan tervehdys

TAPAHTUMIA

8 Nuorten psykologien koulutus- ja rekrypäivät Jyväskylässä 10 Kontekstuaalisen psykologian konferenssi Tampereella

TAIDE&VIIHDE 12 13 14 15

Psykalainen, lue tämä!: Psykologiset testit ja testaukset – Tosiasiat, uskomukset ja pelot Arkistojen kätköistä ÄRSYTTÄÄ-palsta Stimppaukon seikkailut 6

Taittaja Viola Saukkoriipi Kansi ja kuvitus Anniina Kuusela

Ilmestymispäivä 2.12.2015

6 Tuleeko sinusta keskimääräistä parempi psykologi? 7 Harjoittelukysely

4 Fuksin vaalitenttituumailut 5 Kuvia Stimuluksen syksystä 2015

Päätoimittaja Lauri Löfberg

Paino 100 kpl

KYSELYT

STIMPPAELÄMÄÄ

Ärsyke

Hinta 0,50 €

s.15

Ärsyke on Stimulus ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Lehti ottaa vastaan sen aihepiiriin kuuluvia kirjoituksia ja kuvia. Lehden sisältö ei välttämättä edusta Stimulus ry:n virallista kantaa. Lehti ei vastaa artikkeleissa esiintyvistä mahdollisista virheistä.

KOLUMNI

Fuksin vaalitenttituumailut M

oikka kaikki Ärsykkeen lukijat! En ole aikaisemmin kirjoittanut mihinkään lehteen mitään, mutta kun tilaisuus tarjoutui Stimpan sähköpostilistalta bongaamani Ärsykettä koskevan viestin muodossa, niin ajattelin kokeilla! Olen psykan fuksi ja syksyn aikana olen saanut kokea jo paljon uudessa kaupungissa, tavannut mahtavaa porukkaa ja saanut jotain käsitystä siitä, mitä yliopistossa tehdään. Monien tapahtumien ohella olin hiljattain pidetyn järjestöinfon innoittamana torstaina 15.10. Lea Pulkkisen salissa katsomassa Psykologiliiton pj-vaalien vaalitenttiä, joka tuli suorana lähetyksenä Helsingistä. Menin tapahtumaan ilman käsitystä siitä keitä ehdokkaat ovat tai miten liiton puheenjohtaja voisi vaikuttaa meihin opiskelijoihin. Tilaisuudessa oli KePsyn hankkimaa purtavaa ja tuttuja stimppalaisia kertomassa mistä on kyse. Parituntisen vaalitentin aikana viisi ehdokasta vastaili toimittajan kysymyksiin muun muassa siitä, miten he aikoisivat vahvistaa psykologien asemaa työmarkkinoilla, vastailivat työsopimuksia ja -ehtoja koskeviin kysymyksiin ja saivat teoreettisia ongelmia ratkaistavaksi tyylillä ”mitä teet, jos psykologiliiton puheenjohtajana sinun pitää yhden illan varoitusajalla saapua Ylen Aamu-tv:n lähetykseen haastateltavaksi klo 5:30 seuraavana aamuna kertomaan ammattiliittojen tulevaisuudesta”. Pääpaino oli työasioissa, opiskelijoita suoraan koskevista asioista huomasin ainakin maininnan Psykonetistä sekä perustutkinto-opetuksesta. Tilaisuudesta jäi SPOLin kokouksessa aiemmin bongaamani ehdokkaan Aku Kopakkalan tunnistamisen lisäksi parhaiten mieleen se, että jälleen muisti, miksi on tullut tänne opiskelemaan. Valmistuminen ei ole vielä mitenkään ajankohtaista, työelämä ei vielä kosketa itseä, ja tätä kirjoittaessani en ole vielä edes Psykologiliiton virallinen jäsen, mutta silti tuntuu, että haluaa tietää mitä psykologian kentällä 4 ÄRSYKE 2/2015

tapahtuu yhteiskunnan tasolla. Yksittäiset opiskelijathan eivät voi pj-vaaleissa äänestää, mutta silti. Viime keväänä mietin sitä, jos voisi joskus vaikuttaa yhteiskunnassa psykologian keinoin, ja yhtäkkiä katsoo videolta ehdokkaita, joilla on vastaavia ajatuksia kuin itsellä. Rennon hengailun merkeissä ymmärsi jälleen sen, miten yliopistossa opiskelu eroaa esimerkiksi lukiosta. Yhtäkkiä pääsee ammattiliittoon, aivotutkimuksiin mukaan ja osallistumaan järjestötoimintoihin. Propsit niille fukseille jotka ovat jo lähteneet Stimpan toimintaan mukaan, ehkä itselläkin riittää pokkaa jossain vaiheessa! Marraskuussa Helsingissä järjestettävää Psykologit yrittäjinä-konferenssia odotan jo innolla, niinhän kaikki meille uusille on sanoneet että ”tää ei ole enää mikään koulu”, ja näinhän se on. Minkä verran sitten kannattaa ajatella psykologin ammatin harjoittamista tässä vaiheessa opintoja? Yhteiskuntahan ehtii muuttua vielä moneen kertaan siihen mennessä kun itse valmistuu ja tuntuikin vähän jopa surrealistiselta kuunnella puheenjohtajaehdokkaiden kannanottoja nykyiseen hallitukseen ja niin edelleen. Omaan opiskeluaikaan mahtuu vielä eduskuntavaalit ja ties mitä muutoksia. Ehdokkaista sen kummemmin tietämättä toivon vaan, että kun uusi puheenjohtaja valitaan 15.11., huomaan positiivisia vaikutuksia jo omana opiskeluaikanani Psykologiliiton kautta! Markus Ilkka

Viime keväänä mietin sitä, jos voisi joskus vaikuttaa yhteiskunnassa psykologian keinoin, ja yhtäkkiä katsoo videolta ehdokkaita, joilla on vastaavia ajatuksia kuin itsellä.

Stimulus valloitti approt. Vai valloittiko appro stimppalaiset?

Fuksit eivät taaskaan aavistaneet, mihin soppaan olivat lusikkansa työntäneet.

Kuvia Stimuluksen syksystä 2015 Tässä muutama valikoitunut otos stimppalaisten seikkailuilta, retkiltä ja odysseioilta.

Metsäretken tunnelmaa.

Bussilllinen stimppalaisia nauttimaan Psykopaatista.

matkasi

ÄRSYKE 2/2015 5

KYSELY

Tuleeko sinusta keskimääräistä parempi psykologi? Tänä vuonna kyselimme Ärsykkeen lukijoilta heidän tulevaisuudestaan psykologian taitajina. Mille kohtaa kellokäyrää he mahtavatkaan asettua?

Vitsinä taustalla oli tietystikin Dunning-Kruger-vaikutus, jonka mukaan

tietämättömät luulevat tietävänsä, suurin osa on omasta mielestään keskivertoa parempia ja taidokkailla on tapana aliarvioida itseään.

KYLLÄ:

Ylemmyydentuntoinen avautuminen: sinänsä en usko, että tulen testimenetelmien käytön suhteen joksikin erityiseksi yksinäisen vuoren guruksi, tai että kehitän uuden terapiamuodon aikanani supertutkijana huippuunsa, tai että keksisin mindfulnessia uudelleen. Kuitenkin uskon olevani sensitiivisempi ja avoimempi kuin moni muu jo nyt. Tämä ei johdu mielestäni mistään erityisestä erityisherkkyydestä, vaan siitä, että niin moni jopa meillä psykalla tuntuu olevan syvällä poterossaan monenlaisen asian suhteen. Sellaisen asian, joka voi haitata asiakkaan ymmärtämistä ja terapeuttisen allianssin luomista. Tietynlaisten elämäntapojen tuomitseminen tai vähemmän arvokkaana pitäminen, avoin loanheitto tietyistä alakulttuureista, seksismi (suuntaan ja toiseen), ennakkoluulot yhteiskunnallisen aseman ja varallisuuden suhteen (suuntaan ja toiseen), vähemmistöjen marginaaliin pistäminen. Näitä ei kuule pelkästään vitsillä vaan myös vakavissa keskusteluissa.Tilannetta voisi parantaa ehkä sillä, jos opintojen ohessa olisi enemmän materiaalia, joka opettaisi ihmisiä avoimesti kyseenalaistamaan tapaa nähdä muu maailma omien arvojensa ja periaatteidensa läpi ja arvostamaan muita ihmisiä ottamatta kantaa, ymmärtäen, myötätuntoisesti. Mutta kaiken kaikkiaan en usko, että monikaan kokee suurta valaistumista ainakaan uransa alkupuolella tällaisen suhteen. Aina ei tarvitse olla poliittisesti korrekti, mutta oma maailmankuvansa kannattaa kyseenalaistaa suhteessa muihin. Mielellään tasaisin väliajoin. Mulla on tosi hyvä koulutuskombo. Toisaalta kaikki psykalaiset on niin huippuja tyyppejä, että keskimääräinen taso on varmaan aika kova... Elämänkokemus, aiempi työkokemus sekä jatkuva itsensä kehittäminen ovat tähän avainsanat. Lisäksi löytyy taitoa ja älyä ymmärtää monimutkaisiakin kokonaisuuksia ja ennen kaikkea nähdä ”pintaa syvemmälle” Elämäni ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja minulla on kokemusta monenlaisista elämäntilanteista sekä erilaisten ihmisten kohtaamisesta. 6 ÄRSYKE 2/2015

Kyllä

68,75% (22)

EI:

31,25% (10)

Yhteensä 32 vastausta

Keskimääräisyys on illuusio, jokainen on ainutlaatuisen hyvä. Itseasiassa myös parempi on illuusio, kukaan ei yksilöllisyydessään voi olla toista parempi, paitsi jos joku huutaa asiakkaille. Tällaista henkilöä parempi voi olla, sillä se ei ole kivasti tehty. Ehkä todennäköisempää on, että minusta tulee keskimääräinen psykologi. Tuntuu, että kaikki muut opiskelijat on niin fiksuja ja filmaattisia. Porukka tuntuu myös fuksivuoden ensimmäisistä päivistä asti tietävän mihin suuntautuu, missä työskentelee, asuu ja hankkii lapsia 30 vuoden päästä. Itse olen ihan pihalla siitä mitä haluan tehdä isona. Ahdistaa kun kuuluisi olla ammatti mietittynä, kuuluisi lukea artikkeleja ja kirjallisuutta vähäkin vapaa-aikansa, käydä terapiassa, harrastaa Mindfullnesia, meditaatiota, joogaa sekä retriittejä ja sivistää ja valmistaa itseään ammattiaan varten. Ennemin katson Netflixiä ja chillaan. Stressaa. Paremmuudella ei ole väliä, sillä kaikki me erikoistutaan jotenkin ja kaikilta voi oppia aina uutta. En näe tätä itseni vähättelynä enkä yhtään huonona asiana. Tiedän olevani parhaimpien joukossa sillä taso on kuitenkin kova. ;) Uskon psykologien ammattitaitoon ja haluun ylläpitää sitä. Siispä toivoisin olevani ihan keskimääräinen psykologi.

Psykologi tuli taloon Tänä syksynä etsimme Ärsykkeen lukijoista harjoittelun käyneitä tai työelämään astuneita, joilla olisi tarinoita kerrottavanaan vaikutusmahdollisuuksistaan harjoittelussa. Tässä eräs kokemus työelämästä.

missa työpaikoissani kehittämisideoita ja erilaisia ehdotuksia on aina toivottu koko työryhmältä, nuori psykologi mukaanlukien. Harjoittelupaikassani aikanaan oli jopa innostunut ilmapiiri - siellä koettiin (varsin osuvasti!), että viimeisimpänä opiskelleena harjoittelijalla on varmasti mukanaan paljon tuoretta tietoa, jota jakaa muille työntekijöille. Liittyneekö tämä sitten moniammattillisuuden ja avoimuuden korostamiseen työskentelytavoissa nykyään muutenkin? Joka tapauksessa aina on tuntunut, että ideoiden heittely ja ääneen ihmettely, kritisointikin on tervetullutta. Olen kokenut omissa työpaikoissani, että yleisesti ottaen psykologeja arvostetaan korkealle koulutettuina, asiantuntevina ihmisinä, joiden näkemystä mieluusti kuullaan. Aina sitä tokikaan ei erikseen palaveripöydässä kysytä, joten nuoren psykologin kannattaa myös luottaa itseensä ja uskaltaa pohtia asioita ääneen oma-aloitteisesti. Kehitysideoiden muuntuminen käytännöksi on tietenkin oma tarinansa: tietyt toimintamallit saattavat olla työyhteisössä varsin luutuneita ja niiden muuttaminen on ymmärrettävästi suuri, aikaavievä ponnistus. Eikä kaikkea kannatakaan kuvitella mullistavansa heti. Jo pienellä ääneenihmettelyllä voi olla kuitenkin kauaskantoinen vaikutus: oman harjoitteluni aikana paikan levälleen jämähtänyttä, epäselvää neuropsykologisten tutkimusten ketjua selkeytettiin, ja samalla tuli tilaisuus hieman valaista työryhmän jäseniä siitä, millaisia nykyiset suositukset ja nykytietämys psykologisista tutkimusprosesseista ovat. Tämä on ehkäpä suurin tähänastinen onnistumiskokemukseni työyhteisön käytänteiden kehittämiseen osallistumisesta; toisen nuoren psykologin kanssa onnistuimme todella järkevöittämään jotakin isoa prosessia sekä asiakkaiden

että työntekijöiden kannalta mielekkäämpään suuntaan. Eikä psykologisten tutkimusten prosesseja nyt kukaan ei-psykologi olisi muuttaa voinutkaan. Varsinkin tällaisissa oman alan spesiaalikysymyksissä olen kokenut, että tuoreenakin työntekijänä on luontevaa sanoa asiaan näkemyksensä ja ehdottaa muutoksia. Uskallusta se kyllä vaatii. Toivoisi joskus melkein, että kokeneemmat työntekijät aktiivisemminkin kiskoisivat tuoreista psykologeista irti mielipiteitä. Vaikka tällaista stereotypisointia ei pitäisi harrastaa, niin sanottakoon silti, että kokemusteni mukaan varsinkin vanhempien lääkärien kanssa saa joskus kohdata skeptisiä katseita ja käyttää kaiken (vaikka miten vihreän) ammattitaitonsa perustellakseen ajatuksiaan. Tuntuu, että ylipäänsä lääkärien kanssa saa muita ammattiryhmiä enemmän itse ponnistella psykologisen asiantuntijuutensa esillesaamiseksi - lääkärit eivät esimerkiksi harjoittelupaikassani ottaneet psykologia työpariksi tai konsultiksi oikeastaan lainkaan, toisin kuin muiden ammattiryhmien edustajat. Olen kuullut tosin huhua, että muunkinlaisia lääkäreitä on kentällä. Summa summarum: omaan tietämykseensä kannattaa tuoreenakin psykologina luottaa realistisesti ja uskaltaa ihmetellä ja pohtia asioita ääneen vaikkapa tiimipalavereissa. Kokeneempien työntekijöiden näkemyksiä kannattaa myös kuunnella - joihinkin käytänteisiin löytyy myös järkeviä syitä. Ja vaikka besserwisseröimään ei kannata tietenkään rynnätä, niin varsinkin psykologian alan erityiskysymyksissä tuoreesti opiskellut psykologi on ilman muuta erinomainen tiedonlähde, eikä hänen itsekään kannata sitä mahdollisuutta työyhteisössä väheksyä.

ÄRSYKE 2/2015 7

Projekteja ja sairaanhoitopiirejä mainostavilla ständeillä oli ruuhkaa.

Nuorten psykologien koulutus- ja rekrypäivät Jyväskylässä Teksti: Lauri Löfberg Kuvat: Annakaisa Varjus

almistumista läheneviä ja jo valmistumaan ehtineitä mietityttävät monenlaiset kysymykset työllistymismahdollisuuksien, työssä jaksamiseen, jatkokoulutusmahdollisuuksiin ja moneen muuhun asiaan liittyen. Näitä kysymyksiä ajatellen järjestettiin Nuorten psykologien koulutus- ja rekrypäivät

tänä vuonna Jyväskylän yliopistolla 25. ja 26. syyskuuta. Ensimmäisen päivän luennot kuultiin Jyväskylän kaupungin pääkirjastolla ja seuraavana päivänä jatkettiin yliopiston Agora-rakennuksella. Kahvittelujen jälkeen ensimmäisen päivän avasi Psykologiliiton opiskelijasihteeri Annukka Niemelä, joka oli myös vastuussa koko tapahtuman järjestämisestä. Ensimmäisen päivän tärkein teema oli työnhaku ja siihen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet niin käytännön tasolla kuin laajemmin työmarkkinoiden tasolla. Ensimmäinen päivä huipentui yliopiston Seminarium-rakennuksella järjestettyyn iltaohjelmaan syötävineen ja juotavineen. Samassa tilaisuudessa kuultiin myös liuta pecha kucha -esityksiä. Vihkiytymättömille tiedoksi, että kyseessä on Japanissa syn-

Annukka Niemelä ohjeisti ja viihdytti luentojen välissä. 8 ÄRSYKE 2/2015

Seminariumissa kuultiin machupichu— ei kun siis pecha kuchia.

Huhujen mukaan parista harjoittelusta ja työhaastattelustakin päästiin paikalla sopimaan.

tynyt formaatti, jolla on tarkoitus esitellä mielenkiintoisia ideoita ja konsepteja lyhyesti ja ytimekkäästi. Yksittäiselle esitykselle on varattu aikaa tasan kuusi minuuttia ja 40 sekuntia. Esitysten kautta kuultiin niin graduaiheista kuin tavoista ratkoa työelämän ongelmia. Lauantaina päästiin kuulemaan luentoja ja nauttimaan workshopeista, joiden määrä oli huomattava. Luennoitsijoista ja workshoppien vetäjistä osa oli opiskelijoita, osa paatuneita työelämän taitajia. Puhujien joukossa oli myös Psykologiliiton puheenjohtajaehdokkaita. Ari-Pekka Blomberg piipahti puhumassa työssä jaksamisesta, ja päivä huipentui Aku Kopakkalan räväkkään ja provosoivaan luentoon mielenterve-

ysongelmien hoidosta lääkkeillä. Myös itse emeritaprofessori Lea Pulkkinen kävi puhumassa lyhyesti tieteeseen perustuvasta terveydenhuollosta, tarkemmin sanottuna siitä, kuinka vaikeaa psykologin on saada luettavakseen uusinta tieteellistä tutkimusta päivittääkseen tietotaustaansa. Kaiken kaikkiaan onnistunut tapahtuma inspiroi ja vastasi monenlaisiin kysymyksiin työelämästä. Huhujen mukaan parista harjoittelusta ja työhaastattelustakin päästiin paikalla sopimaan. Ottakaa loppuvaiheen opiskelijat tällaiset tapahtumat huomioon!

ÄRSYKE 2/2015 9

Kontekstuaalisen psykologian konferenssi Tampereella Teksti: Lauri Löfberg Kuvat: Simone Gorinelli

”S

iis minkä, kontekstuaalisen?” ”Käytännössä HOTtia koko homma.” ”Ah, okei.” Kutakuinkin tällaisesta sananvaihdosta lähti liikkeelle matkani kontekstuaalisen psykologian konferenssiin (ACBS Nordic Forum 2015) oppimaan uusia saloja hyväksymis- ja omistautumisterapiasta (HOT tai englanniksi ACT, acceptance and commitment therapy) ja muusta kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Yliopistolta tarjottiin mahdollisuutta Raimo ja Päivi Lappalaisen ohjauksessa graduaan tai kandiaan tekeville päästä tutustumaan tarkemmin ACT-guruihin ympäri maailman konferenssiavustajan hommissa. Lopulta meitä lähti vain kaksi laitokselta matkaan mukaan, mutta ei se mitään, apuvoimiksi saatiin liuta vaihtareita ja ulkopaikkakuntalaisia sankareita. 15.-17. lokakuuta pidetty konferenssi järjestettiin Tampereen yliopiston viehättävällä päärakennuksella. Mukana oli paljon suomalaisia asiantuntijoita puhumassa omista erityisaiheestaan ja toki myös niitä guruja, joilla oli paljon kerrottavaa esimerkiksi myötätunnosta, häpeästä, 10 ÄRSYKE 2/2015

stigmoista ja kroonisen kivun hoidosta. Luentojen kautta pääsi näkemään vilauksia hyväksymis- ja omistautumisterapian pitkästä taipaleesta ja vaikeasta kehitystyöstä, jossa on ollut sekä ylä- että alamäkiä. Osa nimekkäistä luennoitsijoista (Matthieu Villatte ja Jason Luoma) käväisi Jyväskylässäkin esittelemässä aiheitaan ohimennen yliopistolla. Laadukkaiden workshoppien lisäksi tarjolla oli lukuisia lyhyempiä luentoja hyväksymis- ja omistautumisterapian soveltamisesta esimerkiksi nuorten diabeetikkojen ja rasitusvammoista kärsivien musiikin opiskelijoiden hoidossa. Jarkko Keränen Jyväskylän yliopistosta kävi luennoimassa viittomakielisestä psykoterapiasta ja esimerkiksi siitä, miten HOT-metaforat voivat kääntyä viittomiksi.

Konferenssi järjestettiin Tampereen yliopiston päärakennuksella.

Luentojen ohessa ACT-gurut herkistelivät.

Viimeinen yhteinen ilta huipentui melkeinpä linnanjuhlamaisiin puitteisiin, kun konkkaronkka suuntasi Finlayson-alueen ravintola Ziberiaan nauttimaan gourmet-ruuasta. Kyseinen iltama on pitkä perinne, joka on saanut nimen ”Follies” (toimittajan asiantunteva käännös: ”hupsuttelut”). Paikalla nähtiin lukuisia esityksiä, kuten Jenkkilässä enemmän tai vähemmän suurella budjetilla toteutettu Terminaattori-parodia ”The Deliteralizationator” sekä omien

Tokkopa kukaan teistä muista voi väittää nähneensä graduohjaajaansa aurinkolasit päällä joraamassa napatanssijoiden keskellä.

tuessa päästä juomaan teetä yhdessä loungessa yömyöhään asti keskustellen niitä näitä syvällisiä. Hostellissa oli toki majoittuneita muitakin konferenssin kävijöitä, joista pääsimme tutustumaan puolalaiseen psykologiaa opiskelevaan nuoreen herrasmieheen, joka ei kumma kyllä tiennyt HOTista juuri mitään (mutta muumeista sitäkin enemmän) sekä pikkutuhmaan, sympaattiseen suomenruotsalaiseen taideterapeuttiin (jonka mielestä eräs luennoitsijoista oli ”so pumped” että oli vaikea keskittyä luennon sisältöön). Huhujen mukaan seuraava vastaavanlainen konferenssi järjestetään Tanskassa. Suosittelen lämpimästi kaikkia harkitsemaan!

poikiemme Ville Kirjavaisen ja Sameli Järvisalon härö videoeepos paosta Y33:n dystopiselta laitokselta. Mikään ei kuitenkaan vetänyt vertoja esitykselle ryhmältä nimeltään ”Raimo and the Hotties”. Tokkopa kukaan teistä muista voi väittää nähneensä graduohjaajaansa aurinkolasit päällä joraamassa napatanssijoiden keskellä. Vaihtarien iloksi joku keksi jossain vaiheessa letkajenkankin, ja niin kliininen kansa tanhusi Tampereen yössä. Huikeaa oli vaihto-opiskelijoiden kanssa läheiseen hostelliin majoittau-

Tapahtuman ikiaikainen maskotti, Milky Steve! ÄRSYKE 2/2015 11

Psykalainen, lue tämä! Tässä osiossa käsitellään kaunokirjallisuutta, jota syystä tai toisesta voi suositella erityisesti psykologiasta kiinnostuneille ja psykologiaa opiskeleville.

Taina Kuuskorpi & Juho Heikkinen:

Psykologiset testit ja testaukset – Tosiasiat, uskomukset ja pelot (Luovin Oy, 2014)

o kahteen otteeseen Stimuluksessa on tarjottu mahdollisuutta tilata Taina Kuuskorven ja Juho Heikkisen kirjaa Psykologiset testit ja testaukset – Tosiasiat, uskomukset ja pelot. Seuraavassa kirja-arvostelussa tarkastellaan hieman sitä, onko kyseisestä kirjasta mihinkään, aloittaen tietysti olennaisimmasta: kansista. Ulkomuodoltaan kovakantinen kirja on yliopiston pääkirjaston hyllyissä nuutuviin opuksiin verrattuna näyttävä. Hillityn musta kansi muistuttaa yötaivasta, jolle on levahtanut lentoon valtava joukko himmeästi kiiltäviä lepakoita. Arvatenkin kansilla on tarkoitus vinkata Rorschachin musteläiskiin, joista yhdessä useilla on tapana nähdä lepakoita. Näin tyylikästä kirjaa kehtaisi varmast pitää vaikkapa vastaanottonsa kirjahyllyssä. Kirjan rakenne kartoittaa psykologista testausta laajasti alkaen historian perusasioista. Kirjassa käsitellään testaamisen tarpeellisuutta, psykologisten testien määritelmää, tärkeimpiä testityyppejä ja muita olennaisia seikkoja, joita psykologiseen testaamiseen liittyy. Kirjan tärkein anti on kuitenkin sen omalaatuisessa ja paikoin viihdyttävässäkin kirjoitustyylissä. Kirja sisältää lukuisia kappaleita, jotka käsittelevät yleisiä uskomuksia testien tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta, mahdollisuuksista huijata testeissä ja kokemuksia epäreiluiksi koetuista testitilanteista. Tätä tarkoitusta varten kirjan kirjoittajat ovat lähestyneet maallikon näkemystä anonyymeiltä nettifoorumeilta lainattujen kommenttien kautta. Näin ollen kirjassa esitellyt mielipiteet, heitot ja solvaukset testaamisesta ovat täydellä varmuudella mahdollisimman raflaavia ja provosoivia ja peilaavat hurjimpia käsityksiä testeistä. 12 ÄRSYKE 2/2015

Kirja sisältää myös loistavan kappaleen testeistä, joilla on mahdollisesti samankaltaisia tarkoitusperiä kuin psykologisilla testeillä, mutta joita ei yleisesti pidetä tieteellisiä kriteerejä täyttävinä. Skientologien käyttämät arviointimenetelmät ja grafologia käsitellään tässä luvussa yksityiskohtaisesti läpi. Kirjan tarjoamat näkökulmat ovat paitsi huippumielenkiintoisia myös muistuttavat siitä, että testejä ei kannata arvioida niiden näennäsesti hupsun ulkonäön takia (”ei kai nyt jostain mustelääkistä voi päätellä mitään”) vaan niiden taustalla vaikuttavan tutkimuksen ja psykologisille testeille asetettujen kriteerien perusteella. Psykologiset testit ja testaukset -kirja onkin loistava tapa kartoittaa tietoaan psykologisten testien kirjosta. Aivan erityisen hyvin kirja sopii sellaiselle, joka ei tunne vaikkapa projektiivisten testien nykytilaa Suomessa lähes lainkaan, mutta tarjoaa myös paljon epätavallisia näkökulmia testaamiseen sellaiselle, jolle psykologiset testit ovat jo peruskauraa.

ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ 1982-1983

doin nousee vih aikoina...? i b lu k a k ä ulk Ehkäpä p alvien lumista näin t n menneide ÄRSYKE 2/2015 13

Ärsyttää! Mikä psykologian -palsta

Kaikki muut jaksavat olla niin aktiivisia kaikenmaailman järjestöhommissa ja seurakekkereissä, ja itse vain makaan sohvalla katsomassa Masterchef Australian viidettäkymmennettä uusintakierrosta. Ärsyttää kun kaikilla muillakin on kiire niin ei voi omista kiireistä kunnolla purkautua kellekään! Marraskuiset aamuherätykset. On niin perkeleen pimeää, että kymmenen tunnin unienkin jälkeen väsyttää ja aamuluennoilla nuokkuu pakostakin. On niin pirun kylmä. Tällä hetkellä janottaa. Ja tiskipöytä on parin viikon tiskaamattomuuden vuoksi niin saastainen ettei tee mieli juoda tuosta hanasta tulevaa vettä. Nyt pohdin olisinko janossa vai joisinko raakaa mehutiivistettä. Sonaatin surkeat safkat. Se kun mm. Tiliasta loppuu aina hyvä ruoka. Aina. Aina aina aina. Ja tilalle jotain surkeaa mössöä. Tilaisivat tarpeeksi niitä rapeita kalapaloja jos aikovat kerran pitää sen ainoana hyvänä ruokanaan päivässä. Äh! Se että vuosijuhlat oli sisäpiiribileet Se, kun pitkään mielessä pyörineen haaveen rinnalle ilmestyy uusia mahdollisuuksia. Yritäpä siinä päättää kumman reitin valita, kun haluaisi molemmat.

opiskelijoita ärsyttää?

1. Törkeät ihmiset 2. tilp150 3. Flunssa 4. Aivoalueet 5. Tietokoneen ongelmat Naapurin koirien demoniset haukahdukset talomme porraskäytävässä. No kuule! Ottaa kupoliin kun ei kukaan tee mun kanssa ryhmätöitä tai paritöitä, kattovat vaan kieroon. Onks se sitten syrjintää, häh? Tai kiusaamista? Ja sitten ärsyttää kun itse yrität olla hyvin positiivinen niin eiköhän joku oo koko ajan negatiivinen, kaikki on vinksallaan ja jo nassukin on kuin riihen seinästä temmattu. Eihän tollanen oo yhtään kivaa. Niin moni ihminen valittaa syksystä. On pimeää, kylmää, kurjaa ja masentaa. Koita siinä sitten olla positiivinen ja huomioida kaupingin valot Mordorilta laskeutuessa, luonnon siirtyminen talvilevolle, joulun lähestyminen ja tunnelmalliset koti-illat, kun ihmiset ympärillä vain marisevat. Hankkisivat oikeita ongelmia! Kellojen kääntäminen. Aamulenkkeily on niin last season, että ketä aamun lisääntynyt valoisuus oikein hyödyttää?! Ärsyttää kun aina on kaikenmaailman papuja ruuaksi kun on menossa jumppailemaan ja aijettä kun sitten jumpassa pierettääääää! Se kusipää, joka varastaa vasemman käden hansikkaita MaAssa. Luulin tyypin olevan urbaani legenda ennen kuin jouduin itse uhriksi.

Aikaiset aamut ottaa pannuun oikein urakalla

Ärsyttää kun maha alkaa kurista ja vinkua hiljaisessa opiskelutilassa. Hiljaisessa tilassa ollaan HILJAA, myös sinä ihana mahani!

Rasistit ja rasistit. Pois Suomesta! Me ei teidän terrorismia ja polttopulloja kaivata!

No KAIKKI!

Ylistönmäen ruokalassa ei ole enää näkynyt kivaa Paula-tätiä. 14 ÄRSYKE 2/2015

Liity Stimuluksen kannatusjäseneksi!

Onko Stimulus mielestäsi ehdoton ykkönen ainejärjestönä ja opiskelijoiden yhteisönä? Tahtoisitko pysyä menossa mukana, vaikka opintosi olisivat jo valmiit? Liity Stimuluksen kannatusjäseneksi! Kannatusjäseneksi voivat ryhtyä yksilöt ja yheisöt, jotka eivät vielä ainejärjestöömme kuulu. Kannatusjäsenenä tuet Stimuluksen toimintaa, etkä itsekään jää puille paljaille. Kannatusjäsenet kutsutaan Stimuluksen vuosijuhliin ja heille suunnattuihin tapahtumiin. Lisäksi heille lähetetään ainejärjestölehtemme Ärsyke.

Kannatusjäsenyyden hinta on 30 euroa kolmelta vuodelta tai 100 euroa ikijäsenyydestä. Maksun voi maksaa Stimulus ry:n tilille FI31 5290 0240 1429 09 viitenumerolla 1232 (kolmen vuoden jäsenyys) tai 1203 (ikijäsenyys). Liittyessäsi ja maksettuasi lähetä yhteystietosi (osoite ja sähköposti) sihteerillemme Anna Herralalle (sihteeri@stimulus.fi).

Eräänä päivänä eräs mies mukiloitiin rajusti kadulla. Mies makasi verta valuen tajuttomana maassa. Juuri silloin psykologi sattui paikalle, ryntäsi miehen luo ja huudahti: “Herranen aika! Se joka teki tämän on todella avun tarpeessa!”

Terapiassa: “Minusta tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi minua.” “Sanoit siis, että tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi sinua. Mitä tarkoitat sillä?”

ÄRSYKE 2/2015 15