Page 1

Maailman paras koulu Näyttely 8.6.–25.9.2011

The Best School in the World Exhibition 8.6.–25.9.2011

Manmade Environment

Uutta pohjoismaista maisema-arkkitehtuuria Näyttely | Exhibition 7.10.–4.12.2011

SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO KESÄ–SYKSY 2011 | Museum of finnish architecture SUMMER–AUTUMN 2011




Enter, Sipoo 2007. Arkkitehdit: Kimmo Lintula, Niko Sirola, Mikko Summanen. Kuva: Marko Huttunen.

Näyttely Maailman paras koulu 8.6.–25.9.2011

Koulut oppimisen ympäristöinä 


Suomalainen koulujärjestelmä on saanut paljon kiitosta maailmalla ja menestynyt hyvin kansainvälisessä vertailussa, mm. hyvien Pisa-tulosten ansiosta. Suomalaislasten Pisa-testin tulosten keskiarvot ovat olleet korkeita, ja Suomi on ollut koko maailman vertailussa kärkisijoilla 2000-luvulla niin matematiikassa, lukutaidossa kuin tiedeaineissakin. Mikä sitten tekee suomalaisesta koulusta niin erinomaisen? Suomen rakennustaiteen museon kesänäyttely, Maailman paras koulu, tarkastelee suomalaisen koulun historiaa ja nykypäivää koulurakennuksen näkökulmasta. Näyttely ja siihen liittyvien oheistapahtumien sarja luo katsauksen siihen, miten koulurakennus on eri aikoina tarjonnut puitteet oppimiselle ja opettamiselle heijastaen aina kulloisenkin aikakauden yhteiskunnallisia

värien käytön keinoin, ja koulujen tiloista onkin tullut huomattavasti aikaisempaa värikkäämpiä. Myös omien pihojen luominen eri-ikäisille koululaisille on osaltaan auttanut jäsentämään suurenkin koulun tilaa. Omien pihojen ja alueiden luominen eri käyttäjäryhmille koulun sisällä mahdollistaa useiden pienempien kokonaisuuksien hahmottumisen itsenäisinä ja turvallisina yksikköinä ja kuitenkin samalla selkeästi osana koulun laajempaa kokonaisuutta. Viihtyvyys, turvallisuus ja läpinäkyvyys ovat nousseet keskeisiksi suunnittelua ohjaaviksi teemoiksi samalla kun uudet opettamisen metodit ja uudet sähköiset opettamisen välineet ovat tuoneet uusia vaatimuksia varsinaisten luokkahuoneiden suunnittelulle. Tämän päivän kouluja esittelevää näyttelyosuutta täydentää Elina Standertskjöldin kokoama katsaus

arvoja ja rakentamisen tyylejä. Näyttelyn ytimen muodostaa uusinta suomalaista kouluarkkitehtuuria esittelevä osio, jossa seitsemän 2000-luvulla valmistuneen uuden koulun esittely antaa kuvan tämän päivän koulurakentamisesta. Tämä Roy Mänttärin suunnittelema katsaus oli suppeammassa muodossa esillä Venetsian Biennaalin Alvar Aalto -paviljongissa syksyllä 2010. Yksi 2000-luvun koulurakentamiselle luonteenomaisista piirteistä on koulujen suhteellisen suuri koko, joka osittain johtuu kasvavista oppilasmääristä, mutta osittain myös siitä, että nykyään halutaan entistä useammin tuoda eri ikäiset oppilaat esikoululaisista yläasteen oppilaisiin saman katon alle yhteiseen koulurakennukseen. Lisäksi koulurakennusta pyritään myös mahdollisimman paljon hyödyntämään monitoimitilana, joka koulupäivän jälkeen tarjoaa tilat paikalliseen harrastustoimintaan ja aikuisopetukseen. Joissakin kouluissa on haluttu yhdistää peruskoulu, lukio ja ammattikoulu samaan rakennuskokonaisuuteen. Myös oppilaiden erityistarpeet on pyritty mahdollisimman monipuolisesti ottamaan huomioon yhden koulurakennuksen puitteissa yhdistämällä erikoisluokkia ja erityisopetuksen tiloja normaalin perusopetuksen tilojen kanssa samaan rakennukseen. Koulujen kasvava oppilasmäärä ja oppilaiden entistä laajempi ikäjakauma sekä monikäyttöisyyden ja joustavuuden edellytys ovat luoneet koulurakennukselle uusia vaatimuksia. Sosiaalinen vuorovaikutus niin erilaisten oppilasryhmien välillä kuin myös ryhmien sisällä on noussut keskeiseksi koulujen suunnittelussa huomioitavaksi teemaksi. Toisaalta on haluttu luoda puitteet erilaisten ja erikokoisten ryhmien kohtaamiselle koulun tiloissa ja pyritty tekemään siirtyminen tilasta mahdollisimman sujuvaksi ja helpoksi. Toisaalta on myös pyritty luomaan eri ryhmille selkeästi oma tilansa, jossa eriikäisten ja erikoisryhmien tarpeet on otettu huomioon. Eri alueiden omaa luonnetta on korostettu esimerkiksi

suomalaisen koulurakentamisen historiaan. Museon kokoelma-arkiston originaalipiirustuksista ja projisoidusta kuvaesityksestä koostuva kokonaisuus kattaa suomalaisen koulurakentamisen 1900-luvulta 1970luvulle. Suomalaisen koulun historiasta ja koulujärjestelmän kehityksestä kertoo laajemmin Maija Kasvion teksti, jonka aikaperspektiivi ulottuu aina 1500-luvulta nykypäivään saakka. Anna Aution ja Kristiina Paateron kokoamat kuvaesitykset esittelevät 1980–90-lukujen ja 2000-luvun kouluja, samoin kuin vasta suunnitteilla olevia lähivuosina toteutuvia kohteita. Näyttely piirtää kuvan suomalaisesta koulurakennuksesta oppimisen ympäristönä aivan suomalaisen koulujärjestelmän muotoutumisen alkuvaiheista nykypäivään. Siinä hahmottuu kuva suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen merkittävästä roolista kehittyvän tasa-arvoisen yhteiskunnan perustana sekä koulurakennuksesta oppimisen ympäristönä eri aikoina. Aina varhaisesta kiertokoulusta lähtien suomalaisessa koulussa on korostunut vahva pyrkimys siihen, että opetus olisi kaikkien saatavilla mahdollisimman laajasti ja tasaveroisesti. Tämä varhainen periaate on kantanut hedelmää nykypäivän hyvin toimivan ja arvostetun koulujärjestelmän muodossa. Suomalainen koulujärjestelmä toimii julkisin varoin ja tarjoaa korkealaatuiset oppimisen ja opetuksen puitteet koko kansalle. Näyttelyn yhteydessä ilmestyy englanninkielinen julkaisu The Best School in the World, jossa pohditaan suomalaisen koulujärjestelmän menestyksen salaisuutta ja puhutaan koulurakennuksen roolista oppimisen ympäristönä. Julkaisu sisältää myös näyttelyssä esillä olevien seitsemän 2000-luvun koulun laajemmat esittelyt. Kirjan kirjoittajia ovat Sirkkaliisa Jetsonen, Eriika Johansson, Kaisa Nuikkinen ja Pasi Sahlberg. Toimittaja on Maija Kasvio ja graafinen suunnittelija Salla Bedard. Juulia Kauste, johtaja




Comprehensive School, Joensuu, Lahdelma & Mahlamäki Architects. Photo: Jussi Tiainen.

The Best School in the World Seven Finnish Examples from the 21st Century

Hiidenkivi School, Helsinki, Häkli Architects. Photos: Jussi Tiainen.

Enter, Sipoo, K2S Architects Ltd. Photos: Marko Huttunen.

In English, 80 pages. Writers Sirkkaliisa Jetsonen, Eriika Johansson, Kaisa Nuikkinen and Pasi Sahlberg. Editor Maija Kasvio, illustrations editor Eriika Johansson, graphic design Salla Bedard. Price € 20 in the Museum bookshop. www.mfa.fi/bookshop

Kirkkojärvi School, Espoo, Ve Photos: Tuomas Uusheimo.

Schools as Environments for Learning The Finnish school system has been highly praised worldwide due to the high national average in the scores obtained by Finnish students in the international PISA testing. In recent years, Finnish school-aged children have performed well in all subjects ranging from mathematics and reading skills to sciences. But what makes the Finnish school such a success? During the summer months, the exhibition The Best School in the World at the Museum of Finnish Architecture presents an overview of the history of the Finnish school system up to the present day seen from the vantage point of the tangible physical learning environment offered by the school building itself. Complemented by a rich program of lectures, workshops specifically tailored for school children, and tours of school buildings, the exhibition provides a look at how the design and realization of school buildings has evolved over time always reflecting the values prevalent in the society of the time. A selection of seven new Finnish school buildings completed in the 2000’s form the focal point of the exhibition highlighting the contemporary trends in the design and architecture of schools. This review 

of the contemporary Finnish school architecture was presented in an earlier and narrower configuration at the Venice Architecture Biennale in 2010. One of the most characteristic features of the new Finnish schools in the 2000’s is their relatively large size. This is partly determined by the growing numbers of the student population and partly by the desire to bring students of different ages and backgrounds, including students with special needs, into one shared school building under one roof. There is also increasingly an emphasis on using the school to serve the entire community and to house various other activities in the school building besides the mere teaching of school-aged students. In this way, the school becomes a communal center of activity for the local area offering a multiplicity of activities and engaging different groups of the population at different hours of the day. This is also a more efficient way of making use of the building and not letting it stay vacant in the afternoon and evening hours. However, these new expectations naturally present new demands for the school building. Today, the school building is expected to offer a safe yet dynamic framework for the interaction of students


erstas Architects Ltd.

Strömberg School, Helsinki, Kari Järvinen and Merja Nieminen Architects SAFA. Photos: Arno de la Chapelle.

Sakarinmäki School, Helsinki, FLN Architects. Photos: Arno de la Chapelle.

Exhibition The Best School in the World 8.6.–25.9.2011 Viikki Teacher Training School, Helsinki, Ark-House Architects. Photos: Jussi Tiainen.

of different ages and cultural backgrounds facilitating a process of social learning by students from each other and through independent exploration and research in addition to the traditional model of learning from the teacher. New teaching methods increasingly make use of the new interactive tools offered by the new media and a need for variability and flexibility in the use of the space of the classroom arises. While there is a need for open communal spaces where people can get together in the school, there is still also a desire to create small units that serve as a home base for different student groups. Regardless of the challenges presented by the northern climate, in the Finnish school system there has always been a strong emphasis on the refreshing effect of a break spent outdoors in the fresh air between the lessons. To facilitate this, there often are small, independent yards designed for the use of different student groups attached to their home unit. Often these home units have been color coded as a way of making the

museum’s collections. It also includes a slideshow containing photographs and information about the changing styles in school architecture from one decade to the next. In another slideshow, a wider selection of schools from the 1980’s to the present is shown including illustrations and information about future schools still under construction or to be constructed in the near future. The historical overview is further supported by a text that tells the early history of the Finnish school system all they way from the 1500’s to the present day. As a whole, the exhibition traces an image of the Finnish school system and the buildings in which it has been housed over time from its very early beginnings up to the contemporary moment. It shows the role of the school as a fundamentally public element in the Finnish society offering free and equal education to all through a strong system of public funding both for the design and building of schools and for the education offered in them. The exhibition is accompanied by a lavishly illus-

school complex easy to navigate. Attention is given on the one hand to the values of safety and transparency, and to comfort, flexibility and adaptability on the other. The section focusing on today’s school buildings in the exhibition is complemented by an overview of the history of the Finnish school building from the 1900’s to the 1970’s. It presents original drawings from the

trated publication with essays shedding light on the secrets of the success of the Finnish school system. The publication also includes fuller presentations of the seven contemporary Finnish school buildings shown in the exhibition. Juulia Kauste, Director 


Helsingin Vuosaarenhuippu. Korkein kohta kohoaa 60 metrin korkeuteen. The Vuosaari Hill in Helsinki. Kuva | Photo: Hanna Tajakka.

Näyttely | Exhibition Manmade Environment 7.10.–4.12.2011




Manmade Environment Uutta pohjoismaista maisema-arkkitehtuuria

New Nordic Landscape Architecture

Mitä tapahtuu talojen väleissä? Kenellä on oikeus maisemaan? Miten luonnon monimuotoisuus näyttäytyy kaupungissa? Voiko arkkitehtuuri olla elollista? Kuinka pitkä on maiseman elinkaari?

What happens between buildings? Who has a right to the scenery? How does the multiplicity of nature appear in a city? Can architecture be organic? How long is the lifespan of a landscape?

Maisema-arkkitehtuuri on rakennustaidetta, joka tutkii arkkitehtonista tilaa luonnon prosessien näkökulmasta. Tätä dynaamista näkökulmaa se soveltaa kaikissa mittakaavoissa: laajasta maankäytön suunnittelusta yksittäisiin rakennushankkeisiin. Maisemaarkkitehtuuri on lähtökohtaisesti kestävää.

Landscape architecture is a kind of structural design, which explores architectural space from the viewpoint of natural processes. It applies this dynamic viewpoint no matter the scale; from major regional planning to individual building projects. Durability is the basis of landscape architecture.




Ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen, tehotuotannon, tulvien ja muiden ympäristön kestokykyä uhkaavien haasteiden edessä maisema-arkkitehtuuri on noussut trendiksi kansainväliseen arkkitehtuurikeskusteluun. Ollaan havahtumassa siihen, että kestävyys rakentamisessa on paljon moniulotteisempi käsite kuin esimerkiksi pelkkä energiatehokkuus. Norsk Formin ja Dansk Arkitektur Centerin aloitteesta laadittu näyttely esittelee uraauurtavia projekteja kaikista pohjoismaista. Suomesta mukana on kolme kohdetta: Kuopion saaristokatu, Rantamo-Seittelin kosteikot Tuusulanjärvellä ja Vuosaaren huippu Helsingissä. Näyttely on jaettu neljään osaan, joilla avataan yleisölle maisema-arkkitehtuurin ajankohtaisia teemoja: Sosiaalisuus – miten luodaan yhteisiä paikkoja: pihoja, aukioita ja puistoja, joissa erilaiset asukkaat voivat helposti ja mukavasti kohdata? Ekologia – miten varmistetaan luonnon kiertokulku, kestokyky ja monimuotoisuus rakennetussa ympäristössä? Infrastruktuuri – miten suunnitellaan liikenne ja yhteydet maiseman ehdoilla? Tuotanto – sekä entiset että nykyiset kulttuurimaisemat ovat erilaisten tuotantoprosessien synnyttämiä – miten hallita muuttuvien elinkeinojen seurauksia maisemassa? Näyttelyn Suomen esityksen ovat tuottaneet Suomen rakennustaiteen museo ja Suomen Maisemaarkkitehtiliitto - Finlands Landskapsarkitektförbund ry MARK, joka on maisema-arkkitehtien ammatillinen ja aatteellinen yhdistys. Meri Mannerla-Magnusson

Kuopion Saaristokatu. Saaristokatu – the Street of Islands.



Kuva | Photo: Barker Og Barker.

In the face of issues such as climate change, urbanization, intensive production, floods and other threats to the environment, landscape architecture has become a hot topic in the international debate on architecture. People are waking up to the fact that durable construction is a much more multidimensional concept than e.g. energy efficiency. The exhibition, initiated by Norsk Form and the Danish Architecture Centre, presents innovative projects from all around the Nordic countries. Finland is represented by three objects: Saaristokatu in Kuopio, the Rantamo-Seitteli wetlands by Lake Tuusula and the Vuosaari hill in Helsinki. The Finnish part of the exhibition has been produced by the Museum of Finnish Architecture and the Finnish Association of Landscape Architects, MARK, which is a professional and non-profit organization for landscape architects. Meri Mannerla-Magnusson


Saaristokatua Saaristokatu on tavanomaisesta poikkeavaa uutta kaupunkiympäristöä. Se on pääväylä, joka on kuitenkin hahmoltaan kuin pieni puistokatu. Vastaavaa ratkaisua ei ole toteutettu missään muussa uudessa pääväylässä. Väylä on sovitettu kauniiseen järvimaisemaan rakentamalla sen keskeinen osuus hitaasti ajettavana maisemakatuna. Puistomainen katu on suunniteltu rauhalliseen ajamiseen. Se jättää pienet saaret koskemattomiksi. Autoliikenteen lisäksi se mahdollistaa miellyttävän kävelyn, pyöräilyn, rullaluistelun sekä pieniin virkistyssaariin poikkeamisen. Autojen nopeus on maisemaosuudella rajoitettu 40 kilometriin tunnissa. Vesistön ylittävällä osuudella on neljä siltaa, joiden yhteispituus on 500 metriä. 900 metrin matkalla katu on vesipenkereellä. Liikennemelu torjutaan kiviaidoilla, jotka on rakennettu paikallisista kivistä ja hirsistä. Hirret viittaavat alueen sahateollisuuden historiaan sekä tukkilauttoihin, jotka aikanaan hallitsivat maisemaa. Suunnittelun erityisenä haasteena oli löytää ratkaisut, joilla katu sovitettiin herkkään järvimaisemaan. Suunnitelmiin sisällytettiin jo alkuvaiheessa uusi kanava, jolloin sillat ja penkereet voitiin suunnitella mataliksi. Hitaasti ajettavan maisemakadun konseptin hyväksyminen teki mahdolliseksi suunnitelmat, joissa

katu sivuaa pienten saarten pohjoisrantoja ja sopeutuu maisemaan, Saaristokatu on luonut edellytykset uuden kasvusuunnalle, Saaristokaupungille, jonne on tulossa asuntoja 15 000 asukkaalle. Saaristokatuun liittyvät lähimmät asuntoalueet ovat alle viiden kilometrin etäisyydellä keskustasta, eli hyvällä pyöräilyetäisyydellä. Suorat bussiyhteydet mahdollistavat asutuksen, joka hyödyntää joukkoliikennettä. Liikenteen energiankulutus ja ilmastopäästöt jäävät 50 % pienemmiksi kuin mihin uusilla asuntoalueilla olisi pitänyt varautua ilman Saaristokatua. Suunnittelu on perustunut Kuopion sormimalliin, jolla tuotetaan kestävää ja tervettä yhdyskuntarakennetta. Kadusta ja siihen liittyvästä pikku saaristosta on tullut suosittu liikkumisen ja virkistäytymisen paikka. Leo Kosonen, arkkitehti, hankepäällikkö Kuopion kaupunki Pohjoismaiden uutta maisema-arkkitehtuuria esittelevän näyttelyn 26 kohdetta tuovat esiin innovatiivisia vastauksia tulevaisuuden asettamiin haasteisiin. Suomesta ovat mukana Kuopion Saaristokatu, Tuusulan RantamoSeittelin kosteikko ja Helsingin Vuosaarenhuippu.

The Street of Islands Saaristokatu – the Street of Islands is a new innovative type of a main road which looks like a small street in the park. It’s a new urban element, exceptional solution which has not been implemented anywhere else in Finland before. The road has been fitted in the beautiful landscape by using a concept of a landscape street. It is a park-like street, designed for slow driving. It leaves the small islands undisturbed. In addition to vehicular traffic it enables pleasant walking, cycling and roller skating as well as recreational routes to the small islands. The speed of the cars has been limited to 40 km per hour on landscape street section. The street has four bridges in the water cut, that are a total 500 m of length and 900 m of water-crossing embankments. Noise protection barriers have been constructed from stones and logs to ensure harmonic use of the recreational areas. The materials relate to local history of timber industry. A special challenge in the planning was in finding solutions to set and build the street in the delicate lake scenery in ways that respect the environment and landscape. Once the building of the new canal and the idea of a slow-speed landscape street was accepted, it was possible to plan the street adapting it to the

terrain of the northern shores of the small islands and making the bridges fit the scenery. The new street is the core element of the new District of Islands which is a growth direction of housing for 15 000 inhabitants. The street cuts the distance from the nearest new housing areas to the centre down to less than 5 km, which means a good cycling distance. It allows good routes for bus traffic and cuts down 50 % of the energy consumption and the harmful emissions of the new residential areas’ car traffic. The planning has been based on the “Finger Model of Kuopio” which heads towards a sustainable and healthy urban fabric. The street and the islands have become a popular place for recreational activities. Leo Kosonen, M.Sc. Architect, Coordinator of Urban Projects, City of Kuopio Focusing on new Nordic landscape architecture, this exhibition presents 26 projects with innovative approaches to meet the challenges of the future. Finland is represented by the Saaristokatu street which connects several islands in Kuopio, the Rantamo-Seitteli wetlands in Tuusula and the Vuosaari Hill in Helsinki.




Ruotsalaisen valokuvaajan kuvakokoelma hankittu museoon Rakennustaiteen museo hankki syksyllä 2010 kokoelmiinsa ruotsalaisen valokuvaajan, sisustusarkkitehti Lars Hallénin Suomea käsittelevän valokuva-aineiston. Se sisältää lähes 2000 diakuvaa suomalaisesta arkkitehtuurista ja sisustuksista.

The Museum of Finnish Architecture has added to its collections the Swedish photographer and interior decorator Lars Hallén’s photographic material with Finnish subject matter. The material consists of almost 2000 slides on Finnish architecture and interior design.

Lars Hallén valmistui 1964 Tukholman Konstfackskolanista sisustusarkkitehdiksi. Hän halusi jatkaa opintojaan Suomessa, jonka arkkitehtuuria ja muotoilua hän ihaili. Hallén opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa 1964–65. Tänä aikana hän ystävystyi suomalaisten kollegojensa kanssa ja jäi vielä vuodeksi Helsinkiin työskentelemään Bertel Gripenbergin ja Matti Halmeen arkkitehtuuritoimistoissa. Tuona aikana hän loi itselleen kontaktiverkoston, josta oli myöhemmin hyötyä, kun hän valitsi suomalaisia interiöörikohteita valokuvattavakseen. Laivamatkalla Helsingistä Tukholmaan Lars Hallén tutustui ruotsalaiseen toimittajaan Lidia Sundeliukseen, josta tuli hänen puolisonsa. Lidia kirjoitti sisustuslehtiin artikkeleita pohjoismaisesta sisustustaiteesta. Lars innostui valokuvaamisesta, ja näin alkoi yhteistyö, joka johti oman toimiston, Design Pressin, perustamiseen. Toimisto erikoistui koti-interiöörien esittelyyn. Lidia Sundelius laati esittelytekstit ja Lars Hallén kuvasi kohteet. Ruotsalaisten kotien ohella he kuvasivat vuosittain myös suomalaisia interiöörejä. Hyvä ystävä Helsingissä, Irma Lilja, antoi heille vihjeitä kiinnostavista kohteista. Design Press toimitti kuvia ruotsalaisiin kuvalehtiin. Femina ja Sköna hem julkaisivat jatkuvasti Hallénin kuvia suomalaisista interiööreistä. Myös laajalevikkiset kansainväliset sisustuslehdet House Beautiful, House & Garden, Schöner Wohnen sekä Abitare ja Interni julkaisivat Hallénin kuvia. Näin Design Press edesauttoi suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun tunnetuksi tekemistä maailmalla. Sisustusarkkitehdin koulutus antoi Hallénille eväät nähdä kuvattavan kohteen luonne. Hän kuvasi Hasselblad- ja Sinar 4x5¨-kameroilla luonnonvalossa. Hänen valokuvistaan välittyy kiireettömyys ja rauha, kodin intiimi tunnelma. Juuri nämä seikat ovat tärkeitä yksityiskodin esittelyssä. Hallén kuvasi suomalaisia arkkitehti- ja muotoilijakoteja 1970-luvun alusta aina viime vuosikymmenelle saakka. 40 vuoden jaksoon mahtuu mitä erilaisimpia kohteita Halosenniemestä ja Ainolasta Ilkka Suppasen vapaa-ajan asuntoon. Sundeliuksen ja Hallénin Suomesta valitsemat kohteet olivat usein jo mainetta saavut-

10

Yrjö ja Irmeli Kukkapuro talonsa edustalla Kauniaisissa. Valokuva Lars Hallén 1983.


taneita koteja, kuten Villa Mairea, jossa he kävivät vieraina useita kertoja. Villa Maireasta on kokoelmassa yli 80 diaa. Kaj ja Li Englundin Helsingin Lauttasaaressa sijainnut koti esiteltiin usein sisustuslehdissä, ja myös Hallén kuvasi sitä. Englundien ja Hallénien perheet ystävystyivät, ja Englundien luona Hallénit usein asuivat Helsingissä käydessään. Rakennustaiteen museon hankkima kokoelma käsittää Lars Hallénin kuvia yli sadasta suomalaisesta rakennuksesta ja interiööristä. Arkkitehtuurivalokuvaus – myös Rakennustaiteen museon kuva-aineisto

– tulkitsee talon ulkoista muotoa, ja sisätilat kuvataan mielellään tyhjinä. Hallénin valokuvat esittelevät arkkitehti- ja muotoilijakoteja asumisen ympäristöinä. Rakennustaiteen museo voi nyt tarjota monipuolisemman kuvan suomalaisesta arkkitehtuurista ja sisustustaiteesta. Timo Keinänen

Suomalaisen arkkitehtuurin tarina Kesäkuussa ilmestyy kolmas ja viimeinen osa Elina Standertskjöldin kirjasarjasta ”Arkkitehtuurimme vuosikymmenet”. Kaksi ensimmäistä osaa kertoivat, mitä yhteiskunnassa, arkkitehtuurissa ja rakennustekniikassa tapahtui vuosina 1900–1950. Kolmas osa kertoo ajanjaksosta 1960–1980. Viimeisessä kirjassa tarkastelun alla on ajanjakso, josta monella lukijalla on omakohtaisia kokemuksia. Suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen hyvinvointivaltioksi alkoi 1960-luvulla. Elintason nousu mahdollisti uudenlaiset kulutustottumukset. Maalta kaupunkien asumalähiöihin muuttaneet muistavat hyvin esimerkiksi, minkä näköinen oli ensimmäinen omilla rahoilla hankittu tv. Amerikkalaistyyppiset baarikeittiöt koneistuivat, ja Suomen ilmastoon huonosti sopivia uima-altaita alettiin rakentaa omakotitalojen ja kesäasuntojen pihoille. Näinä vuosina arkkitehtuurissa tapahtunut kehitys kietoutuu tiiviinä kudelmana edellisten vuosikymmenien saavutuksiin, samalla kun se ennakoi tulevaa. 1950luvulla alkanut betonielementtiarkkitehtuurin alkutaival huipentui 1970-luvulla suurelementtituotantoon. 1960-luvun niukkaeleinen konstruktivismi pohjautui puolestaan 1930-luvun funktionalismiin. 1990-luvun talouslama palautti mieliin 1973 alkaneen öljykriisin energiansäästöohjelmineen. Jopa 1960-luvulla Yhdysvalloissa lanseerattu käsite ”postmodernismi”, joka vakiintui Suomessa 1980-luvulla, on nyt kokenut uuden tulemisen puoluepoliittisena puheenaiheena. Kustantaja: Rakennustieto Oy. Julkaisijat: Suomen rakennustaiteen museo ja Rakennustietosäätiö RTS. 1. osa (1900–1920): 34,00 € 2. osa (1930–1950): 36,00 € 3. osa (1960–1980): 40,00 € Kaikki kolme kirjaa yhteishintaan: 95,00 €. www.mfa.fi/kirjakauppa

Pelaa halki vuosikymmenten! www.mfa.fi/arkkitehtuuripeli Näyttelyyn liittyy koululaisille ja muille kiinnostuneille suunnattu nettipeli, joka kertoo arkkitehtuurista eri vuosikymmenille tyypillisten rakennusten kautta. Pelaaja voi liikkua vuosisadan alusta loppuun eri puolilla Suomea ja tutustua tunnettuihin arkkitehteihin, monentyyppisiin rakennuksiin ja tyylivaihteluihin. Pelattavissa ovat jo ensimmäiset viisi vuosikymmentä, 1900–1950luvut. Luvassa pian lisää!

11


Tulot ja menot Kahdeksan vuoden jakso Suomen rakennustaiteen museon palveluksessa oli täynnä, kun siirryin oman arkkitehtitoimistoni varaan tammikuun lopussa. Museon edellisen johtajan Severi Blomstedtin kutsumana tehtäväni museossa oli toimia näyttelytoimiston esimiehenä. Toimiston työ sisältää näyttelyiden ja julkaisujen suunnittelua ja tuottamista, lisäksi pyöritetään omia tuotan-

12

kertaa. Näyttelyt ovat yhä tuoreita. Ne ovat aikaan sidottuja tapahtumia ja saavuttavat julkista huomiota. Lisäksi niillä on suunnittelijan kannalta tietty etu – ne syntyvät nopeasti, mutta väliaikaisina myös katoavat pian. Roy Mänttäri, arkkitehti

Roy Mänttäri, eight years in charge of exhibitions Having spent eight years in charge of exhibitions at the Museum, the architect Roy Mänttäri left in January 2011 in order to focus on his own architectural firm. The exhibition department is responsible for planning and producing exhibitions and publications, touring the museum’s own exhibitions both in Finland and abroad, as well as bringing exhibitions produced at other museums to the Museum of Finnish Architecture. Eero Saarinen: Shaping the Future -näyttelyn avajaiset Mildred Lane Kemper Museum at Washington Universityssa, St Louisissa 2009.

toja ulkomailla ja kotimaassa sekä lainataan muualla tehtyjä esityksiä museon salien täyttämiseksi. Oheisohjelmia – luentoja, retkiä, opastuksia – ei tarjota, nämä ovat rakennustaiteen museon muiden tahojen vastuulla. Näyttelysuunnittelu liikkuu sisustusten ja kulissien välimaastossa. Lisäksi on huomioitava tarina. Tästä muodostuu mutkikaskin vyyhti. Näyttelyarkkitehtuurin osa on pysytellä taustalla – se ei saa nousta sisällön ohi. Kuitenkin sen on tuettava näyttelyn viestiä. Käytettyjen aineiden, värien, koon ja mittakaavan on oltava suhteessa esittelyaineistoon. Rakenteiden yksityiskohtien on pysyttävä huomiota herättämättöminä. Arkkitehtuurinäyttelyissä aineisto yleensä koostuu valokuvista, piirustuksista, alkuperäisistä papereista, liikkuvasta kuvasta, pienoismalleista ja esineistöstä. Arkkitehtuuri on luonteeltaan suurta ja paikkaan sidottua, joten näyttelyssä on tyydyttävä esittämään sitä kuvailevaa materiaalia. Muotoilu-, valokuva-, maalaus-, veistos- tai grafiikkanäyttelyissä on helppoa tuoda paikalle alkuperäinen esine katseltavaksi. Sama pätee historia- ja elokuvanäyttelyihinkin. Tältä osin arkkitehtuurinäyttelyn tekeminen on haastavampaa. Yleisön kannalta se myös saattaa johtaa kuivempaan tunnelmaan. Näyttelyyn tutustuminen on fyysinen suoritus. Siksi näyttelyn viestin omaksuminen on viritettävä mahdollisimman vaivattomaksi. Luettavaa ja käännettyä tekstiä on tarjottava vähän, ja näyttelyn ilmeen on hengitettävä. Houkutteleva näkymä sisääntulossa on tärkeämpi kuin myöhemmin sisällä. Mikäli tarpeen on yleisölle annettava jo sisäänkäynnissä vaikutelma edessä olevasta urakasta. Vierailijan

väsyttämistä kesken aineistoon tutustumisen on vältettävä. Näyttelyaineistossa on pitäydyttävä oleelliseen. Raakaankin karsimiseen on antauduttava, jos aineistoa on yllin kyllin. Näyttely on käsikirjoittajan ja suunnittelijan näkemys käsiteltävästä aiheesta. Näkemystä on luonnollista koestaa laajemman joukon mielipiteillä jo aineiston kokoamisvaiheessa. Arkkitehtuurinäyttely on aina kokonaisuus. Kokonaisuuden runko on merkittävämpi kuin siihen löyhästi liittyvät oksat. Kuitenkin myös oksien esittely johtaa joskus verevämpään tulokseen. Tämä ratkaisu vaatii tapauskohtaista harkintaa. Keskeistä on kuitenkin sanoman selkeys. Sivuhaarat on syytä näyttää vähemmän tärkeinä. On huomattava, ettei yleisön muisti ylety vuosien päähän, ja osa kävijöistä on asian kanssa kosketuksissa ensimmäistä


Timo Keinänen, 20 vuotta arkistonhoitajana Arkiston pitkäaikainen johtaja Timo Keinänen jää kesällä eläkkeelle työskenneltyään museossa 20 vuotta. Timo on laaja-alainen kulttuuri-ihminen, joka on aina tutkinut vanhoja eurooppalaisia kulttuureja. Työskennellessään Villa Lantessa nuoruudessaan viisi vuotta hän hankki erinomaisen italiankielen taidon ja tämän myötä syvällisemmän Italian kulttuurin tuntemuksensa. Viime vuosina Timon kiinnostuksen kohteena on ollut venäläinen kulttuuri, etenkin Pietarin ja Karjalan alueiden historia ja kulttuurivaikutukset Suomeen. Museo on hyötynyt Timon henkilökohtaisesta tietämyksestä ja hänen luomistaan suhteista näiden maiden kulttuurivaikuttajiin. Timo on kirjoittanut useita artikkeleita museon kirjoihin ja myös muiden tahojen julkaisuihin sekä pitänyt esitelmiä mitä moninaisimmista aiheista.

Timo Keinänen, 20 years as the head of the archive

Timo tunnetaan paitsi intohimoisena matkaajana myös erinomaisena matkaoppaana. Hän on opastanut asiantuntijoita monissa maissa ja ollut järjestämässä seminaareja ja tapaamisia sekä ulkomailla että Suomessa. Esimerkkejä Timon toiminnasta Italiassa ovat hänen lukuisat tehtävänsä museon Venetsian biennaaleissa järjestämien näyttelyiden ja seminaarien yhteydessä sekä muun muassa hänen vetämänsä Palladion huviloiden esittelykierrokset. Suomalaisesta arkkitehtuurista Timon sydäntä lähinnä on ollut jugendkausi, ja hän on pitänyt huolen, että Helsingin jugendarkkitehtuurin kuvakokoelma on karttunut. Timo on myös kartuttanut vuosisadanvaihteen kokoelmaa huutamalla merkittäviä piirustuksia huutokaupoista. 2003 Timo oli mukana työryhmässä, joka suunnitteli näyttelyn Architecture 1900- Stockholm – Helsinki – Tallinn – Riga – St. Petersburg. Viimeisin jugendaiheinen tuote on museon vuosikalenteri. Timon aika arkistonhoitajana osui murroskauteen, jolloin museoiden ja arkistojen kokoelmien tallentamista erilaisiin tietokantoihin on jouduttu pohtimaan. Toimivan kokoelmienhallintajärjestelmän ja uusien sopivien laitteiden hankinta on ollut haastava tehtävä. Tiedonhallintajärjestelmätkin vanhenevat huimaa vauhtia, ja uutta osaamista vaaditaan. Yksi arkkitehtuuriarkistojen keskeisimmistä ongelmista on piirustusten saattaminen digitaaliseen muotoon suuren yleisön ulottuville. Tähän liittyy myös arkkitehdeilta sähköisessä muodossa tulevan materiaalin tallentaminen. Näitä ongelmia Timo on ollut kartoittamassa myös International Council of Archivesin arkkitehtuurijaoston SAR:n hallituksen jäsenenä.

European cultures. During recent years Timo’s main focus of interest has been Russian culture, in particular the history of the areas around Saint Petersburg and Karelia and their influence on Finnish culture. Timo’s time at the archive took place in a period of transition, as it became necessary to ponder how best to save museum and archive collections in various forms of databases. One of the architecture archives’ greatest challenges has been to convert drawings into digital formats, thereby making them accessible for the general public. This includes saving material sent electronically by architects. In his role as a board member of SAR, the architectural division of the International Council of Archives, Timo also helped detail problems like these.

Having worked at the museum for 20 years, the head of the archive, Timo Keinänen, will be retiring this summer. Timo is a person with wide-ranging cultural interests, who has always had a special fascination for and also researched older

Elina Standertskjöld Alongside drawings, scale models and other material on architecture, the museum archive also receives photographic collections of great interest. For information, contact: Curator Elina Standertskjöld elina.standertskjold@mfa.fi

Elina Standertskjöld Piirustusten, pienoismallien ja muun arkkitehtuuriaineiston ohella museo vastaanottaa merkittäviä valokuvakokoelmia arkistoonsa. Yhteydenotot: kokoelmista vastaava amanuenssi Elina Standertskjöld elina.standertskjold@mfa.fi www.mfa.fi/arkisto kalenteri 2011.indd 1

12.11.2010 09:55:28

13


Meet The Tapiovaara Family: As Domus, Ovalette, Nana, Pirkka, Kiki, Dumbo, Tale, Domino, Hipp Pelimanni, Nalle, Colette, Casan

14


slak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu, Lukki, Hongisto, Mademoiselle, po, Trienna, Fanett, Crinolette, nova, Tee-Tee.

AERO Design Furniture Oy Yrjรถnkatu 8 00120 Helsinki +358 9 680 2185 www.aerodesignfurniture.fi

www.tapiovaara.fi

15


16

Näyttelyt museossa

Exhibitions at the museum

Maailman paras koulu 8.6.–25.9.2011

The Best School in the World 8.6.–25.9.2011

Koulutus on Suomessa nähty tukipylväänä demokratian toteutumiselle ja hyvinvointiyhteiskunnalle sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen edellytyksenä. Koulujärjestelmämme on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta, kun oppilaat ovat menestyneet PISAtutkimuksissa. Oppiminen on nykyisin monimuotoista, ja uusissa kouluissa on alettu toteuttaa sitä aidosti tukevia opetustiloja. Parhaimmillaan koulurakennus on arkkitehtuurin kansalaiskasvatuksen tyyssija. Isossa hallissa esiteltävät seitsemän koulua edustavat erilaisia toiminnallisia ja arkkitehtonisia ratkaisuja. Pienessä hallissa on esillä katsaus kouluarkkitehtuurin historiaan museon kokoelmien pohjalta. Näyttelyn yhteydessä järjestetään tutustumiskäyntejä, luentoja, keskusteluja ja työpajoja. Lisätiedot lähemmin mm. museon verkkosivuilta. Tuottaja: Suomen rakennustaiteen museo

In Finland, education has been regarded as a pillar of democracy and the welfare state, and also as the mainstay of our social and economic development. Our school system has attained international interest as Finnish pupils have achieved top-level results in the OECD Programme for International Student Assessment (PISA). New schools have begun to genuinely address the spatial needs of today’s multiform learning methods. Ideally, a well-designed school building is itself an educational experience for its occupants. The seven schools on display in the big hall represent different functional and architectural approaches. A survey of the history of Finnish school architecture, compiled from the museum’s collections will be exhibited in the small hall. Lectures, visits, workshops and discussions will be organized in connection to the exhibition. Producer: Museum of Finnish Architecture

Manmade Environment 7.10.–4.12.2011

Manmade Environment 7.10.–4.12.2011

Pohjoismaiden uutta maisema-arkkitehtuuria esittelevän näyttelyn kohdevalikoima ulottuu maisemoiduista moottoriteistä ja lumivyöryesteistä viehättävän kutsuviin kaupunkitiloihin ja maailman ensimmäiseen kasvitieteelliseen kattopuutarhaan. Nykypäivän maisema-arkkitehtien tavoitteena on kestävä ja ympäristöystävällinen kehitys niin kaupungeissa kuin takamaillakin. Näyttelyn 26 kohdetta tuovat esiin innovatiivisia vastauksia tulevaisuuden asettamiin haasteisiin. Suomesta ovat mukana Kuopion Saaristokatu, Tuusulan Rantamo-Seittelin kosteikko ja Helsingin Vuosaarenhuippu. Suomen osuuden yhteistyökumppani on ollut Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK ja sen on kuratoinut Meri Mannerla-Magnusson. Tuottajat: Dansk Arkitek-

Focusing on new Nordic landscape architecture, this exhibition spans from highway landscapes and avalanche protection to attractive, inviting urban spaces and the world’s first botanical roof garden. Contemporary landscape architects are contributing to more environmentally friendly and sustainable development in the cities and beyond. There are 26 projects that present innovative approaches to meet the challenges of the future. Finland is represented by the Saaristokatu street connecting several islands in Kuopio, the Rantamo-Seitteli wetlands in Tuusula and the Vuosaari Hill in Helsinki. The Finnish part was produced in collaboration with the Finnish Association of Landscape Architects MARK and was curated by Meri Mannerla-Magnusson. Producers: Danish Architecture Centre DAC and Norsk

tur Center DAC ja Norsk Form; yhteistyössä Ruotsin arkkitehtuurimuseo, Suomen rakennustaiteen museo ja Reykjavikin Pohjolan talo.

Form; in collaboration the Swedish Museum of Architecture, the Museum of Finnish Architecture and the Nordic House in Reykjavik.

Pysyvä näyttely

PERMANENT EXHIBITION

arkistosali, 3. krs. Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900–1970 Historianäyttely vie matkalle Suomen arkkitehtuurin vuosikymmeniin. Eri kausien tyylipiirteitä, teknisiä ratkaisuja, materiaaleja ja sisustuksia seurataan ensimmäisten kotimaassa valmistuneiden arkkitehtien edustamasta kansallisromantiikasta klassismin, funktionalismin ja kansainvälisen maineemme luoneen modernismin kautta 1970-luvulle.

archives, 3rd floor Decades of Finnish Architecture 1900–1970 The permanent exhibition takes its visitors on a journey into the Finnish architecture of the 20th century. Different features, technical solutions, materials and interior design are followed from decade to decade; from National Romanticism to Classicism and Functionalism, through the Modernism that created the country’s international reputation to the architecture of the 1970’s.


Riina Palva Arkkitehdin kokemuksia koulurakennuksen suunnittelusta ja toteutuksesta

Kirkkojärven koulu, Espoo 2010. Verstas Arkkitehdit / Väinö Nikkilä, Jussi Palva, Riina Palva, Ilkka Salminen. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Riina Palva on yksi vuonna 2006 toimintansa aloittaneen Verstas Arkkitehtien perustajajäsenistä. Hänellä on viime vuosien aikana ollut tilaisuus työskennellä useammankin koulurakennuksen suunnittelun parissa. Vuonna 2006 Verstas Arkkitehtien ehdotus valittiin Kirkkojärven uuden koulun arkkitehtuurikilpailun voittajaksi. Kirkkojärven koulun rakennus oli Verstas Arkkitehtien ensimmäinen kilpailuvoitto ja samalla myös ensimmäinen mittavampi rakennushanke, joten sen myötä hankittu kokemus julkisen rakennuksen suunnittelusta on merkittävällä tavalla muokannut nuorten arkkitehtien näkemystä työstään ja suunnittelun haasteista. Riina Palvalla on ollut ilo saada nähdä Kirkkojärven koulurakennuksen valmistuminen ja käyttöönotto syksyllä 2010. Taloudelliset suhdanteet sekä tilaajan ja käyttäjän tahtotila edesauttoivat suunnitelman onnistunutta toteutumista. Sekä koulun tilaajan, Espoon kaupungin, edustajat että koulun rehtori osallistuivat aktiivisesti suunnitelman toteutusta ohjaavaan prosessiin, jonka tuloksena kilpailun voittaneesta suunnitelmasta syntyi onnistunut ja toimiva koulurakennus. Rakennus on otettu käyttäjien keskuudessa vastaan myönteisesti ja siihen ollaan erittäin tyytyväisiä. Viimeaikaisen suuntauksen mukaisesti Kirkkojärven koulu on oppilasmäärältään suuri. Pinta-alaltaan 10 300 neliön kokoinen koulutila on suunniteltu 770 oppilaalle aina esikoululaisista 9-luokkalaisiin. Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli luoda joustava ja viihtyisä oppimisen ympäristö, joka palvelee alueen monipuolista asukasrakennetta ja luo puitteet eri kulttuuritaustoista tulevien ja eri-ikäisten oppilaiden yhteiselle oppimiskokemukselle. Lähes 40% koulun oppilaista on maahanmuuttajataustaisia, ja koulussa puhutaan äidinkielenä yli kahtakymmentä eri kieltä. Valvottavuus, turvallisuus ja paikka olivat Verstas Arkkitehdeille tärkeitä suunnittelun lähtökohtia. Rakennus on haluttu huolellisesti istuttaa ympäröivään maisemaan, joka yhtäällä muodostuu tiivisti rakennetusta ympäröivästä asuinalueesta ja toisaalla avautuu muinaisen Kirkkojärven pohjalle aikojen kuluessa syntyneeseen avaraan luonnonmaisemaan. Julkisivussa on käytetty puhtaaksi muurattua tiiltä, jonka vaihtelevan limityksen avulla on

17


Kirkkojärven koulu, Espoo 2010. Verstas Arkkitehdit / Väinö Nikkilä, Jussi Palva, Riina Palva, Ilkka Salminen. Kuva: Tuomas Uusheimo.

saatu luotua lämmin ja yksityiskohdiltaan rikas pinta, joka pehmentää suuren seinäpinnan massiivisuutta. Eri-ikäisille koululaisille on luotu omat värikoodein erottuvat alueensa koulurakennuksessa ja kullakin ikäryhmällä on omat piha-alueensa. Nuorempien oppilaiden piha-alueet, joita käytetään pääosin aamupäivisin, avautuvat aamupäivän auringon puolelle itään, kun taas pääosin iltapäiväkäyttöön painottuvat yläkoululaisten pihat avautuvat iltapäiväauringon puolelle länteen. Liikkuminen koulun eri tilojen välillä on suunniteltu siten, ettei eri-ikäisten oppilaiden tarvitse kulkea toistensa alueiden kautta. Selkeästi orientoitava miljöö luo oppilaille turvallisuuden tunnetta. Koulurakennuksen sydämen muodostaa ilmava ja korkea mutta samalla kompakti kaikille yhteinen julkinen monikäyttötila. Kolmen tilan sarja käsittää ruokailutilana ja katsomona toimivan laajan yhteisen keskustilan, kahteen suuntaan avautuvan näyttämön sekä näyttämön toisella puolella sijaitsevan liikuntasalin, jota voidaan käyttää myös juhlasalina. Tilasta avautuu upea näkymä muinaisen Kirkkojärven paikalle. Kauas kantava näkymä komeaan luonnonmaisemaan avartaa kompaktia koulutilaa ja muistuttaa sisällä olijaa konkreettisella tavalla siitä, että rakennus on osa isoa maisematilaa, osa Kirkkojärveä, jolla on takanaan pitkä historia. Parhaillaan Verstas Arkkitehdit ovat suunnittelemassa Saunalahden koulurakennusta, jonka on määrä valmistua kesällä 2012 Saunalahden uuden asuinalueen kouluksi. Myös Saunalahden koulu on oppilasmäärältään suuri: koulu on mitoitettu 750 oppilaalle aina päiväkoti-ikäisistä 9-luokkalaisiin. Rakennus tarjoaa tilat myös nuorisotoiminnalle. Kaikki toiminnot on koottu yhteen aaltoilevan kuparikaton alle ja eri korkeustasoihin porrastettu piha muodostaa eräänlaisen ulkoilma-auditorion, joka avautuu Saunalahden aukiolle ja tekee koulusta koko asuinalueen keskipisteen. Vertas Arkkitehdit ovat olleet suunnittelemassa myös useita muita kohteita ja voittaneet lukuisia palkintoja sekä avoimissa arkkitehtuurikilpailuissa että kutsukilpailuissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. He ovat saavuttaneet 9 ensimmäistä palkintoa. Yhtenä keskeisistä kilpailuvoiton tuloksena syntyneistä rakennushankkeista mainittakoon Tikkurilan kirkko, jonka on määrä valmistua 2014 vuonna 2007 avoimessa arkkitehtuurikilpailussa voittaneen ehdotuksen pohjalta. Aivan viime aikoina kilpailuvoittoja on tullut useita, mm. Hämeenkadun alueen suunnitelma Jyväskylään 2010, Niipperin puutarha-alueen suunnitelma Espooseen 2010 ja Männistön täydennysrakennusalue Vantaalle 2010. Verstas Arkkitehdit olikin poimittu Monocle-lehden Top 5 Architecture Practices -listalle syksyn 2010 Suomea käsittelevässä numerossa. Riina Palva aloitti vuoden 2011 alusta Suomen rakennustaiteen museon hallituksen jäsenenä. Hän on toinen Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n nimeämästä kahdesta hallituksen jäsenestä ja toimii hallituksen edustajana museon uudessa Näyttely- ja ohjelmistovaliokunnassa. Juulia Kauste, johtaja

18


Museon ystävien Damy ry Tiesitkö, että Rakennustaiteen museolla on ystäväyhdistys, johon kaikki museon toiminnasta kiinnostuneet voivat liittyä? DAMY ry on selkokielellä Designmuseon ja Suomen rakennustaiteen museon ystävien yhdistys. Toiminta alkoi jo vuonna 1987 Taideteollisuusmuseon ystävät ry:nä ja laajeni vuonna 2008 koskemaan myös Rakennustaiteen museota, jolloin nykyinen nimi syntyi. DAMY tukee museoiden toimintaa järjestämällä näyttelyitä myötäilevää ohjelmaa kuten ateljeekäyntejä, luentoja ja räätälöityjä kulttuuriretkiä design- ja arkkitehtuurikohteisiin. Yhdistys toimii yhdyssiteenä eri yhteisöjen ja yksityishenkilöiden välillä, jotka ovat kiinnostuneita tukemaan museoiden tunnettuuden kasvua ja menestystä. DAMY avustaa myös museoiden kokoelmien kartuttamista vuosittaisilla lahjoituksilla. Viime vuonna DAMY lahjoitti Rakennustaiteen museolle Aarne Ervin suunnitteleman Huomispäivän talon pienoismallin, joka oli ensi kertaa esillä vuodenvaihteen Aarne Ervi -näyttelyssä. Näyttelyn esittely ennen avajaisia DAMY ry:n

jäsenille sai suuren suosion. Vastaavanlaisia ennakkoesittelyjä on järjestetty myös Designmuseossa. DAMY on aktiivisesti pyrkinyt tukemaan myös museoiden lisärakennushanketta ja saamaan sille myönteistä julkisuutta kokoamalla mm. vetoomuksen hankkeen puolesta. DAMY ry:llä on tällä hetkellä noin 450 jäsentä. Toiminnan tukemisen ja hyvän seuran lisäksi tarjolla on myös jäsenetuja kuten ilmainen sisäänpääsy Designmuseon, Suomen rakennustaiteen museon ja Arabian museon näyttelyihin, avajaiskutsut näyttelyihin, alennusta museokaupoissa ja Cafe Luomuksessa. Ystävyys yhdistää! Liity sinäkin museoiden ystävien joukkoon. Myös yhteisö- ja kannattajajäsenet ovat tervetulleita erityisesti Helsingin Designpääkaupunkivuoden 2012 lähestyessä. Lisää tietoa DAMY ry:n nettisivuilta www.damy.fi.

Rakennustaiteen museo järjesti yhdessä Didrichsenin taidemuseon kanssa Aarne Ervin (1910­–1977) ja Viljo Revellin (1910–1964) juhlavuoden kunniaksi neljä kiertoajelua. Ervi-näyttelyn yhteydessä järjestettiin lisäksi tutustumiskäyntejä hänen suunnittelemiinsa rakennuksiin. Kuva: Eriika Johansson.

19


IHAN PIHALLA! Suomen rakennustaiteen museon ja Designmuseon kesätapahtumien sarja Tänä kesänä museoiden välisellä pihaalueella tapahtuu! Museot tarjoavat pihan tapahtumapaikaksi arkkitehtuurin, muotoilun ja rakennettuun ympäristöön liittyvien alojen opiskelijoille, nuorille ammattilaisille ja tekijäryhmille. Tapahtumaehdotuksia kerättiin keväällä ja toteutettavia tapahtumia valittaessa painotettiin niiden kekseliäisyyttä, leikkimielisyyttä ja omaperäisyyttä. Nyt on tarjolla kaupunkilaisille ja matkailijoille rentoa ja innostavaa tekemistä ja kokemista! Joulukuisessa perhepäivässä tehtiin valomaalauksia. Ajankohtaiset tapahtuma- ja ohjelmatiedot: www.mfa.fi

The Best School in the World Seven Finnish Examples from the 21st Century Uudessa englanninkielisessä kirjassa pohditaan suomalaisen koulujärjestelmän menestyksen salaisuutta ja puhutaan koulurakennuksen roolista oppimisen ympäristönä. Artikkelien lisäksi julkaisu sisältää seitsemän 2000-luvun koulun esittelyt. Esipuhe: Juulia Kauste, kirjoittajat: Sirkkaliisa Jetsonen, Eriika Johansson, Kaisa Nuikkinen ja Pasi Sahlberg; toimitus: Maija Kasvio; kuvatoimitus Eriika Johansson; graafinen suunnittelu: Salla Bedard. Hinta: 20,00 € museon kirjakaupassa. OPASTUKSIA NÄYTTELYIHIN Rakennustaiteen museo järjestää tilauksesta opastettuja kierroksia näyttelyihin. Suosittelemme, että teet tilauksen vähintään viikkoa aikaisemmin. Peruutukset tulee tehdä kaksi vuorokautta ennen opastusta. Hinnat arkisin 60,00 €, viikonloppuisin 80,00 €. Lisäksi peritään museon sisäänpääsymaksu. Ryhmäkoko max. 25 henkeä. Opastustilaukset voi tilata numerosta: (09) 8567 5100.

Suomen rakennustaiteen museo Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki Puh. (09) 8567 5100 mfa@mfa.fi, www.mfa.fi Sisäänpääsy: 5/2,50/0 € Alle 18-vuotiaat ja sotaveteraanit ilmaiseksi. Vapaa pääsy koululuokille opettajan johdolla, perjantaisin kaikille. Helsinki-kortti, Smartum Kulttuuriseteli, Virikeseteli. Avoinna: ti, to–pe 10–16, ke 10–20, la–su 11–16. Poikkeukselliset aukioloajat: 23.6. museo on avoinna klo 10-14. Museo on suljettu: 2.6., 24.6., 25.6.

Loppukesällä museoiden pihalle nousee taas teltta, jossa on myös tarjolla runsaasti kesäistä erikoisohjelmaa. Telttakauden aloittaa Taiteiden yönä 26. elokuuta viisipäiväinen iltanäytösten ketju, jossa nähdään Rax Rinnekankaan ”Maailman Viisi Mestaritaloa” -dokumenttielokuvasarja. Se kertoo modernismin aikakauden merkittävistä yksityistaloista ja talojen suunnittelijoista eri maissa. Sarjan elokuvissa nähdään Konstantin Melnikovin Melnikovin Talo (Venäjä), Alvar Aallon Villa Mairea (Suomi), Luis Barragánin Casa Estudio (Meksiko), Le Corbusierin Le Cabanon (Ranska) ja Tadao Andon Koshino-talo (Japani). Kesätapahtumien tarkka aikataulu julkaistaan kesäkuussa. Seuraa museon verkkosivuilta tai museoiden yhteiseltä Välipala-sivustolta, mitä ihmettä on Ihan Pihalla! www.mfa.fi/ihanpihalla www.valipala.net

© Kaupunkimittausosasto, Helsinki 066 / 2011

MFA-lehti Julkaisija: Suomen rakennustaiteen museo Toimitus: Salla Bedard, Hanna Galtat, Juulia Kauste, Kristiina Nivari ja Kristiina Paatero. Ulkoasu ja taitto: Salla Bedard. Paino: Art-Print Oy, Helsinki 2011. Kansi: Joensuun lyseon peruskoulu, 2006. Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy. Kuva: Jussi Tiainen. Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa 2011. Toimitus ei vastaa aikatauluihin tulleista muutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- ja ohjelmatiedot: www.mfa.fi 20

Elokuvien iltaesityksiä ja muuta mukavaa teltassa

MFA Magazine 1 / 2011  

MFA Magazine is published twice a year by the Museum of Finnish Architecture, Helsinki. It represents current activities and exhibitions at...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you