Nuoren oppijan muotokuva

ITSENÄISTYVÄ

NUMERO 1 12/ 2021

EPÄVARMA

muotokuva OMAN ELÄMÄNSÄ ASIANTUNTIJA

Nuoren oppijan

OMAN ELÄMÄNSÄ ASIANTUNTIJA Nuori elämänsä subjektina

Pois ongelmalähtöisyydestä

Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla puhutaan yleisesti siitä, kuinka ihminen on oman elämänsä asiantuntija. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi asiakaslähtöisyyttä eri palveluissa. Asiakaslähtöisyys on parhaimmillaan dialogista, jolloin syntyy yhteinen ymmärrys henkilön tilanteesta. Dialogi mahdollistaa ihmisen kohtaamisen yksilönä huomioiden hänen kokemuksensa ja tarpeensa palveluja ja toimia miettiessä.

Useat "ongelmat", joita yhteiskunnassa on ja joita aikuiset pyrkivät selvittämään, voivat olla nuoruuden näkökulmasta erilaisia, jopa mahdollisuuksia. Aikuisten, kaikkien nuorten kanssa yhteistyötä tekevien tahojen aina perheen jäsenistä oppilaitosmaailmaan ja muuhun, tulisi huomioida tämä. Nuorten kanssa asioita tulee pohtia yhdessä useista eri näkökulmista muuten kuin ongelmalähtöisesti. Esimerkiksi pelaaminen voi näyttäytyä aikuisen maailmassa ongelmana, mutta nuorelle se voi olla osa sosiaalista kanssakäymistä ja vertaisuutta.

Nuoren kohdalla huomioiminen vaatii, että nuoruus ikä- ja kehitysvaiheena tunnistetaan.

Nuoruus on täynnä mahdollisuuksia, valmiuksia, energiaa ja luovuutta. Nuori tulee nähdä oman elämänsä subjektina, ei toimenpiteiden kohteena.

Nuoruus on oma tärkeä jaksonsa, jota tulee tarkastella eri näkökulmista yhdessä nuoren kanssa.

Kyseessä ei ole pelkästään matka lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Kaiken tämän lisäksi nuori on myös haavoittuva. Nuori tarvitsee haavoittuvuutensa takia tukea valintoihinsa.

Nuorten tarpeiden tunnistaminen on edellytys sille, että heidän oikeuksiensa toteutuminen voidaan turvata. Samalla varmistetaan, etteivät investoinnit lapsuuteen valu hukkaan.

"Nuoruuden sanakirjassa raha ei ole vain köyhyyttä, se voi olla sijoittamista, kuten myöskään pelaaminen ei ole lähtökohtaisesti ongelma, vaan esimerkiksi sosiaalista vertaisuutta."

ITSENÄISTYVÄ Itsenäistyminen voi pelottaa Itsenäistyvä nuori vaikuttaa helposti itsevarmalta. Itsenäistyminen onkin nuorelle pääsääntöisesti odotettu ja positiivinen asia, mutta siihen voi kuitenkin liittyä myös pelkoa ja epävarmuutta, joka näyttäytyy aikuiselle joskus jopa epärealistisina odotuksina ja kapinallisena käyttäytymisenä..

Itsenäistymiseen liittyviä asioita on hyvä käydä läpi nuoren kanssa myönteisessä ja vahvuuksia tukevassa hengessä. Aikuisen tulee sietää nuoren epävarmuutta ja tukea nuoren voimavaroja.

Nuoret toivovat oikeutta omantahtiseen itsenäistymiseen Suomalainen nuori muuttaa kotoaan varhain.

Moni lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle jo peruskoulun jälkeen.

Suomalainen yhteiskunta paitsi tukee nuorten itsenäistymistä, jopa edellyttää sitä.

Osalle nuoria muutto ja sen kautta itsenäistyminen on oma toive, mutta esimerkiksi lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyvä ei välttämättä voi itse valita, milloin muuttaa omilleen.

Vaikka itsenäistyminen olisi nuoren oma toive hän tarvitsee tukea aikuisilta. Osa nuorista saa

tukea omilta vanhemmiltaan, mutta heillekin, joille lähiverkoston tuki ei ole mahdollinen, on yhteiskunnan mahdollistettava tuki.

Tärkeää on myös huomioida, että nuoret eivät ole homogeeninen ryhmä. Nuoret toivovatkin mahdollisuutta itsenäistyä omaan tahtiin.

Jokaisen nuorten kanssa toimivan tulee vahvistaa nuoren kokemusta siitä, että hän on osa yhteiskuntaa ja hänellä on oikeus osallistua sen kehittämiseen. Nuorelle on tärkeää saada kokemus siitä, että hän saa ilmaista mielipiteitään ja häntä kuunnellaan.

Yhteiskunnallinen osallistuminen tulee taata myös niille, jotka ovat vaarassa pudota.

Osallistumisen ei tule olla vain hyvin pärjäävien oikeus. Osa nuorista motivoituukin vaikuttamaan omien tai läheistensä epäoikeudenmukaisten kokemusten kautta.

Nuorten tavat osallistua ja vaikuttaa ja olla aktiivinen kansalainen ovat erilaisia. Tapojen tunnistaminen on tärkeää, vaikka ne olisivat aikuisen näkökulmasta outoja.

"Erityisesti opiskeluihin ja työelämään liittyvien valintojen tekeminen juuri niille tarkoitetuissa vaiheissa ja oletusarvoinen polku kohti aikuisuutta saatetaan kokea kovin vaativaksi, jolloin oma riittäminen ja jopa arvokkuus voivat kyseenalaistua."

EPÄVARMA Aikuiset nuoren tukena Nuoruuteen liittyy epävarmuutta, jossa aikuisen tuki on merkittävä. Esimerkiksi vanhempi, opo, opettaja, nuorisotyöntekijä tai omaohjaaja ovat tärkeitä henkilöitä nuoren elämässä ja voivat tukea nuorta monella tavalla, kuten työelämätaidoissa, koulutus- ja uravalinnoissa ja taloustaidoissa.

Työelämä muuttuu kovaa tahtia. World Econimic Forumin (2016) mukaan 65 % nykynuorista tulee työskentelemään sellaisissa ammateissa, joita ei ole vielä edes olemassa.

Osaamista seuraavan kymmenen vuoden päähän on hankalaa arvioida. "Eläkevirka" alkaa olla aikansa elänyt käsite, kun ihmisten työurat pilkkoutuvat ja kokemusta voi kertyä useista eri ammateista. ”Mikä susta tulee isona?” on mahdoton kysymys nuorelle. Sitä vastoin voidaan kysyä: "MItä teet seuraavaksi?"

01

Työelämä ”Mikä susta tulee isona?” on mahdoton kysymys nuorelle vastata. Kysytään siksi jatkossa, mitä haluat tehdä seuraavaksi.

02

Koulutus- ja uravalinnat Tukena olevan aikuisen tehtävänä on kannustaa nuorta pohtimaan koulutusja alavalintoja mahdollisimman laajasti,

03

Taloustaidot "Kun taloudenhoidon nuorena oppii, sen myös vanhana taitaa."

Nuoruuden määrittelyä Koulutus- ja uravalinnat ovat valintoja, joita nuori joutuu tekemään sellaisessa ikävaiheessa, jolloin elämässä on monenlaisia myllerryksiä. Ammatinvalinta ei ole monellekaan nuorelle se tärkein asia. Nuori tarvitsee tukea ja laajaa tietoa erilaisista koulutus- ja alavalinnoista mahdollisimman neutraalisti ilman aikuisen omaa näkemystä asiasta.

Taloustaidot liittyvät olennaisesti nuoren itsenäistymiseen. Taloudelliset esteet voivat vaikuttaa myös nuoren päätöksiin opiskelualasta tai -paikasta. Nuorena opitut taloustaidot vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Vaikka nuorilla ei vielä ehkä ikänsä puolesta ole samoja velvollisuuksia kuin aikuisilla, ovat he yhteiskunnallisia toimijoita, joilla on aikuisia rajatummat toimintamahdollisuudet sekä -valmiudet. Toimintakyvyn kehittyminen on yksilökohtaista. Nuoret eivät ole siis tässäkään asiassa homogeeninen ryhmä.

Elämänvaihe tai -jakso, siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen Ikäkauden määrittelyssä eri lähtökohtia: kronologinen, biologinen, kehityspsykologinen, institutionaalinen, juridinen, yhteiskunnallisfunktionaalinen, sosiaalinen, toiminnallinen, kulttuurinen, kokemuksellinen kalenteri-ikä tiettyjen ikävuosien mukaan biologinen kehitysvaihe eli murrosikä (sukukypsyys jne.) psykologinen kehitysvaihe: psykososiaaliset ja -dynaamiset kehitysvaiheet kuten identiteetin muodostuminen institutionaalinen "sijainti": nuoruus sijoittuu koulutusinstituutioon, ei työ- tai perheinstituutioon (oma aikuisperhe) juridinen asema: päättyy 18 ikävuoteen yhteiskunnallinen tehtävä: valmistautumisaika yhteiskunnallisiin tehtäviin, esim. työ, vanhemmuus sosiaalinen kanssakäyminen: nuoruudessa kaveriporukat, tiiviit ystävyyssuhteet (ei vakituinen parisuhde) toiminnan luonne: nuoruuden kokeilut, rajojen rikkomiset, lyhyet sitoutumiset (ei pitkäjänteinen työnteko jne.) kulttuuriset tunnusmerkit: kulttuurinen erottautuminen lapsuudesta ja aikuisuudesta, nuorisokulttuuri, pukeutuminen "iättömyys": nuoruus ei liity ikään, vaan on nuorekkuutta, huolekkuutta, ei-aikuisuutta

Nuori sosiaalipedagogisen yhteisökäsitteen kautta Sosiaalipedagoginen yhteisökäsite lähtee persoonien välisestä sosiaalisesta toiminnasta.

Jokainen nuori on toimija. Nuori ilmaisee itseään toimintojen kautta ja toiminnan avulla hän voi ilmaista vapauttaan, tehdä valintoja ja rakentaa itseään.

Jokainen nuori on ainutlaatuinen persoona, jota täytyy kunnioittaa ja tukea.

Nuoren uskallusta kokea ja oppia kokemuksistaan sekä tehdä valintoja ja sitoutua niihin tulee tukea.

Tavoitteena on, että nuori lopulta kykenee arvioimaan elämäänsä ja yhteiskuntaa kriittisesti ja valitsee tietoisesti elämänsä suunnan.

ARJEN ELÄMÄNPIIRIT (Förnäs 1998) valtio

markkinat Systeemit Institutionaaliset sfäärit tai kentät Elämismaailma

media

vertaisryhmät

vapaa-ajan organisaatiot

yksilöt

työ

koulu

perheet

Nuorten elämismaailma OPPIMISEN LÄHTÖKOHTANA Nuoren elämä – arkipäivän tapahtumien yksilöllinen kokonaisuus Nuoren elämää voi olla joskus vaikea hahmottaa. Nuoren omasta näkökulmasta juoni voi olla kuitenkin varsin jäsennelty, johdonmukainen ja mielekäs. Nuoren elämässä elämismaailma koostuu sosiaalisen toiminnan rakenteista, toimintaehdoista, säännönalaisuuksista sekä vuorovaikutusrakenteista, joita edustavat perhe, kaverisuhteet, koulu ja vapaa-ajan tila sekä aika.

Nuori toimii arjessa pitkälti niiden käsitysten perusteella, jotka hän on luonut toisten nuorten opiskelu- ja elämäntilanteista.

Yksilöllisiä käsityksiä ja tulkintoja voi ymmärtää nuoren oman kulttuurisen kontekstin ja sosiaalisten merkitysrakenteiden kautta, esimerkiksi koulun merkitys, harrastusten mielekkyys, oma paikka elämässä.

LÄHTEET: Koivuniemi, K. & Simonen, K. 2012. Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto. PerSona-sarja. Keuruu: Duodecim.

Lastensuojelun keskusliitto. Varhaisen itsenäistymisen odotus kaipaa ravistelua – kolme näkökulmaa kohti kestävämpiä itsenäistymisen polkuja. https://www.lskl.fi/uutiset/varhaisen-itsenaistymisen-odotuskaipaa-ravistelua-kolme-nakokulmaa-kohti-kestavampiaitsenaistymisen-polkuja/ Nivala, E. & Saastamoinen, M. 2010. Nuorisokasvatuksen teorian kohde ja konteksti. Teoksessa NIvala, E. & Saastamoinen, M. (toim.) Nuorisokasvatuksen teoria – perusteita ja puheenvuoroja.

Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 73 & Kuopion yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. 2. uusittu painos. Helsinki: Yliopistopaino Nuorisokanuuna. Itsenäistyvä nuori – Tietolähteitä ja menetelmiä nuorten kanssa työskenteleville. http://www.nuorisokanuuna.fi/fi Penttinen, P. 2010. Nuorten oppiminen myöhäismodernissa.

Teoksessa NIvala, E. & Saastamoinen, M. (toim.)

Nuorisokasvatuksen teoria – perusteita ja puheenvuoroja.

Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 73 & Kuopion yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. 2. uusittu painos. Helsinki: Yliopistopaino