Lurppa 3/2021 by Annika Kontturi-Salmi

Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n jäsenlehti 3/2021

LURPPA

Rotuesittelyssä viiriäiskoira Syksyisiä tarinoita ja kesäisiä muistoja, koetuloksia ja käytännön vinkkejä!

LURPPA 3/2021

Heips!

KANSI: PAHASILLAN BITTER, ”ROMMI” KUVA: HANNA SUIKKANEN

Hyvä spanieliväki! Kerhon toiminta on toivottavasti palautumassa normaaliksi ja voimme suunnitella tapahtumia turvallisin mielin. Rokotuskattavuus lisääntyy ja riskit sen myötä pienenevät. Ulkona treenatessa turvallisuus toteutuu, joten olette tervetulleita treenaamaan TOKOa, näyttelyitä, taippareita... Taipumuskoekurssikin järjestettiin elokuussa, ja taippareitakin on hienosti pystytty järjestämään. Mätsäri on pitkästä aikaa suunnitteilla syksylle. Kerhon järjestämät pentutreffit olivat menestys, ja saimme näkyvyyttä paikallisen lehdenkin palstoilla. Uusia spanielipennun omistajia oli sankoin joukoin paikalla ja toivon, että otatte kerhon tapahtumat jatkossakin omaksenne. Seuraava kerhon oma virallinen näyttely järjestetään kesäkuussa 2022. Paikaksi on varmistunut Pöytyä, jossa olemme aiemminkin pitäneet näyttelyn. Teemme ilokseni jälleen yhteistyötä Turunmaan Kennelyhdistyksen kanssa, joka pitää oman näyttelynsä samassa paikassa. Sinne tarvitsemme sinun apuasi talkoisiin, jotta saamme näyttelystä entistäkin vetovoimaisemman.

TOIMITUS Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen Taitto: Ari Suramo AINEISTO lssk.lurppa@gmail.com Nro/ilmestyy/aineiston DL 4/2021 joulukuu 9.11. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa, painosmäärä 220. Painopaikka: Lprint/Kirjapaino Seppo Oy, Lappeenranta.

Kerhon syyskokous on tietysti tulossa ja siitä lähetämme erillisen jäsentiedotteen, kun päivämäärä on selvillä. Tule vaikuttamaan kerhosi asioihin ja tuomaan ideasi yhteiseen käyttöön. Iloitsen jo nyt mahdollisesta metsästyskoetoimikunnan uudelleen elpymisestä monien vuosien tauon jälkeen! Vietämme 28.8 Suomen luonnon päivää! Lähde spanielisi kanssa pitkälle metsäretkelle ja nauttikaa luonnon antamasta terapiasta, jota tarvitaan lannistamaan koronan aiheuttama mielipaha – voimme varmasti pian huokaista että olihan se pahaa unta, olihan!

Siinä se kesä mennä vierähti ja olipas kunnon kesä. Lämpöä riitti varmaan kaikille. Välillä oli kyllä niin itsellä kuin spanieleillakin kuumat oltavat. Toivottavasti pääsitte myös nauttimaan uintihetkistä ennen sinilevää. Aika kivasti Lurppa löytyi viime Lurpassa alkaneessa “Missä Lurppa luuraa” -kilpailussa. Tätä jatketaan kyllä! Nautitaan syksystä ja toivotaan, ettei siitä tule kovin sateinen.

Terveisin Annika ja Mari!!

Mutta jaksetaan vielä hetki luottaa maskien voimaan! Odottavaisin positiivisin ajatuksin Merja

Sisällys Puheenjohtajalta Toimituksen terveiset Missä Lurppa luuraa? Oikaisu Pentutreffit Paimiossa Syksyn vaarat Muista näkyä! Retki koirametsä Seesteiseen Kuin äiti lastaan Muutto koirien kanssa Niitä on vain yksi Rotuesittelyssä viiriäiskoira Koulutusviikonloppu Maskussa Taipumuskokeiden ylituomarikurssi Lurppalaiset taipparikurssilla Taipparit 19.–20.6.2021 Lähetä joulutervehdys Tottelevaisuuskokeet ja kokeisiin kouluttaminen, osa 2 Toimikuntien terkut In memoriam Olavi Suominen Fieldiväki Loimaalla Yhteystiedot

2 3 3 3 5 6 8 10 12 14 16 20 22 24 26 27 28 28 32 33 34 36

Missä Lurppa luuraa?

ILMOITUSHINNAT 2021 Kaikki neliväri-ilmoituksia 1 sivu 120 €, 1/2 sivua 65 €, 1/4 sivua 40 €; ALV 0 % Vuosisopimushinnat Ilmoitus 2 lehteen –15 %, 4 lehteen –30 %

Simon, 4 kk, hevosten saavissa :)

Jäsenhinnat 1 sivu 55 €, 1/2 sivua 30 €, 1/4 sivua 20 € Haastattelun/artikkelin yhteydessä logo, yhteystiedot 20 €, jäseniltä 10 € JÄSENILLE ILMAISET In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut sekä näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentue- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia! Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

LURPPA 3/2021

Oikaisu Lurpan toimitus pahoittelee edelliseen lehteen (Lurppa 2/2021) lipsahtanutta kömmähdystä: Barbetin rotuesittelyssä kahden kuvan tekstit olivat harmillisesti vaihtaneet paikkaa. Sivun 12 kuvan tekstinä pitäisi olla Luna noin 10 kk:n ikäisenä kotinurkilla ja sivun 13 keskimmäisen kuvan tekstinä Luna Spanieliliiton erkkarissa Tampeeella 10.6.2018. Luna sai näyttelyssä sertin. LURPPA 3/2021

Etsi Lurppa lehdestä! Se on piilotettu jollekin sivulle. Osallistu kilpailuun, jossa palkintona on Rekku Relaxin lahjoittama tuote. Vastaa 31.10.2021 mennessä sähköpostiin: lssk.lurppa@gmail.com ja olet mukana arvonnassa. Kerro nimesi ja osoitteesi ja tietenkin, missä se Lurppa oikein luuraa! Lehdessä 2/2021 Lurppa luurasi sivulla 25. Lurpan luuraamasta löysi Leena Ikonen Onnea! Leenalle lähtee Rekku Relaxin lahjoittama pieni yllätyspaketti.

TEKSTI JA KUVAT: ELINA PÖNTINEN

Koiralenkin jälkeen pizza maistuu ! Herkulliset pizzamme ja rullamme kylkiäisineen voit syödä paikan päällä tai halutessasi tilata ne etukäteen noudettavaksi tai kotiinkuljetuksena kotiovelle asti.

Lounais-Suomen Spanielikerho järjesti kesäkuussa hurjan suositut pentutreffit, joissa riitti menoa ja vilskettä. Mukana oli 23 pentua ja 7 eri rotua! Tapahtuma sai hurjan suosion, sillä lähes kaikki koiratapahtumat olivat peruuntuneet tänä vuonna. Pennun sosiaalistaminen on tärkeä asia, joten tämä tapahtuma oli todella tärkeä niin pennuille kuin heidän omistajilleen.

Pieni ukonilma ja todella lämmin iltapäivä ei pentujen menoa häirinnyt. Oletettavasti illalla pentutreffien jälkeen oli 23 hyvin väsynyttä pentua kotona...

Tapahtuma pidettiin Paimiossa aidatulla koulutuskentällä. Tilaa riitti ja pennut käyttivätkin tilaa hienosti. Oli maapainia ja juoksemista. Ujojakin pentuja löytyi, jotka tapahtuman edetessä lämpe-

Kotipizza CM Länsikeskus Markulantie 150 20320 Turku 02-4692810

Hieno iltapäivä kaiken kaikkiaan! Toivottavasti saamme järjestettyä enemmänkin samanlaisia tapahtumia jatkossa, sillä näille on tällä hetkellä kysyntää paljon!

Pentutreffit Paimiossa 9.6.2021

www.kotipizza.fi valitse Kotipizza CM Länsikeskus

nivät leikkiin muiden kanssa. Oli upeaa nähdä miten eri rotujen pennut tulivat toimeen toistensa kanssa.

LURPPA 3/2021

Syksyn vaarat TEKSTI: ANNIKA KONTTURI-SALMI

Kaikkina vuodenaikoina voi tapahtua mitä vaan, mutta jotta ei mitään sattuisi, on hyvä ennakoida. Syksyisin on pimeää, märkää ja viima tuntuu luissa. Pimeyden suojassa koira voi lenkillä nappasta vaikka tupakantumppeja, sieniä, purkkaa, sammakoita tai ruokaroskaa. Kaikki nämä eivät ole yhtä vaarallisia, mutta perusasioista on hyvä tietää jotain. Myrkyt pääsevät koiran elimistöön mahasuolikanavan, ihon tai keuhkojen kautta. Koira on voinut syödä jotain, piehtaroida jossain tai hengittää jotain vaarallista. Ensin täytyy yrittää selvittää, mitä koira on voinut saada sisäänsä ja tarkistaa koiran yleistila. Jos yleistila ei ole normaali, limakalvojen väri on muuttunut vaaleanpunaisesta joksikin muuksi, yleiskunto näyttää huonolta tai tajunnan taso vaihtelee, täytyy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Tämä sitten suosittelee oksennutusta, pesua, lääkehiiltä tai muuta lääkettä riippuen tapauksesta. Ei ole itsestään selvää, että aina kannattaa oksetuttaa koiraa. Esimerkiksi jos vierasesine on jäänyt kiinni suolistoon, koira voi sekä oksentaa että tyhjentää suolta, eikä se silti paranna tilannetta. Syövyttävät aineet voivat pahentaa tilannetta oksettaessa. Tavallisesti myrkytys kohdistuu keskushermostoon, ruoansulatuskanavaan, munuaisiin tai sydän- ja verenkiertoelimistöön. Usein eläinlääkäri joutuu tyytymään oireiden hoitamiseen, jos vasta-ainetta ei ole mahdollista saada.

Tupakka Katuvalojen loisteessa ei välttämättä huomaa, mitä koira haistelee tai maistelee pusikossa. Tupakantumpit voivat kiinnostaa joitakin koiria ja nuoret koirat voivat maistella kaikkea mitä eteen tulee. On hyvä tietää, että tupakkatuotteista saatu nikotiiniannos on syötynä suurempi ja vaarallisempi kuin poltettuna, eli myrkytysreaktio voi syntyä herkästi. Tupakantumpit eivät ole vaarattomia, vaan niissä on edelleen runsaasti nikotiinia. Hoitamattomana nikotiinimyrkytys voi johtaa hengityslihasten halvaantumiseen ja koira saattaa jopa kuolla.

Tupakkamyrkytyksen oireet ovat vapina, yleinen heikkous, horjuva liikkuminen, masentuneisuus, yliaktiivisuus, uneliaisuus, nopea tai vaikea hengitys, kuolaaminen, oksentaminen, ripuli, lyyhistyminen tai hidas/nopea/epäsäännöllinen pulssi. Jos tiedät koiran syöneen tupakkaa voit ensiapuna yrittää oksettaa sitä, mutta tilanne vaatii myös eläinlääkärikäyntiä.

Sienet Sateen jälkeen sieniä ilmestyy nopeasti, myös sinne missä niitä ei aikaisemmin ole ollut. Sieniä on tienvarsilla, maastoissa ja pihoissa. Pentujen, nuorten koirien ja muuten vain uteliaiden ja/tai ahneiden koirien omistajien on syytä olla erityisen tarkkana. Pikkupennulle pienelläkin myrkkymäärällä voi olla vakavat seuraukset. Jos koira on irti omassa puutarhassa, sienien ilmestyminen kannattaa huomioida. Sienet ovat ruoansulatuskanavassa huonosti sulavia. Joskus ne voivat olla myös mädäntyneitä tai pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisesti myrkyllisiä. Vaikka koira vain haistelisi tai nuolisi myrkyllistä sientä, se voi sairastua vakavasti. Sienimyrkytyksen tavallisimpia oireita ovat lyhytkestoinen oksentelu ja ripuli noin 0,5–3 tuntia syömisen jälkeen. Kärpässienet (Amanita) vaikuttavat maksan toimintaan ja ovat hengenvaarallisia. Yleensä oireet näkyvät vasta 6–24 tunnin päästä, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Eli pienikin haistelu tai maistelu täytyy tarkistuttaa eläinlääkärillä. Koira voi ulkoillessa oksentaa niin, ettei omistaja sitä huomaa tai koska se loppuu, omistaja voi luulla että se ei ollut mitään vaarallista. Esimerkiksi suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus), yksi Suomen myrkyllisimmistä sienistä, aiheuttaa oireita vasta muutaman päivän kuluttua syömisestä. Koiran syötyä suippumyrkkyseitikkiä munuaiset vahingoittuvat saman tien, mutta oireet näkyvät vasta muutaman päivän kuluttua, jolloin hengenvaarallinen munuaisvaurio on jo tosiasia. Oireita ovat heikkous, koordinaatiovaikeudet, vapina,

äänet, sekavuus, hallusinaatiot, levottomuus ja kohtaukset. Myös myrkkynääpikkä (Galerina marginata), madonlakit (Psilocybe) ja risakkaat (Inocybe) voivat aiheuttaa koiralle vakavan myrkytyksen. Epäilty myrkytys tulee hoitaa mahdollisimman pian eläinlääkärissä.

Rupikonna

Jos epäilet koirasi syöneen myrkyllisiä sieniä, tulee eläinlääkäriin vastaanotolle päästä mahdollisimman nopeasti. On ehdottoman tärkeää tunnistaa, mistä sienestä on kyse. Ota kuvia sienestä sen kasvupaikalla ja ota mukaan yksi sellainen sieni, jota uskot koiran syöneen. Näin sienen tunnistaminen helpottuu ja koira saa varmemmin oikeanlaista hoitoa. Useimmat tunnistavat puna- ja valkokärpässienen, mutta kuten edellä tuli ilmi, monet muutkin sienet voivat aiheuttaa koirallesi oireita. Vähemmän myrkyllisiä ovat esimerkiksi maamunat (Bovista, Lycoperdon), mutta niiden itiöt voivat aiheuttaa yskää ja itiöiden hengittäminen sisään voi johtaa keuhkotulehdukseen. Hyvä muistisääntö on, että kaikki sienet täytyy nähdä vahingollisina, kunnes muutoin todistetaan. Jos pidät koiraasi irti pihassa, tee säännölliset sienikontrollit! Koiralle kannattaa myös opettaa ”jätä” tai ”ei ota” tai vastaava käsky, jotta koira osaa jättää esimerkiksi haistelemansa sienen rauhaan eikä ota sitä suuhunsa. Punakärpässieni

Sammakot Sammakoiden ihon alla on rauhasia, jotka tuottavat koirille vaarallista myrkkyä. Suomalaisten sammakoiden myrkky ei ole vahvaa, mutta koiralle voi silti tulla myrkytys, jos se nuolee tai puree sammakkoa. Myrkytys ei yleensä ole hengenvaarallinen, vaan koiralle epämiellyttävä. Tutki koira, erityisesti suun alue. Tarkkaile koirasi vointia ja jos koira reagoi vahvasti, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Oireita ovat lisääntynyt syljentuotanto, pienentyneet pupillit jne. Rupikonna on myrkyllinen, mutta ei liene hengenvaarallinen. Konnalla on silmien takana suuret korvallisrauhaset ja pitkin ihoa nystermissä rauhasia. Häirittynä se pusertaa oitis rauhasistaan myrkkyä, ja koiran saalistusyritykset jäävät siihen. Pelkkä nuolaisu aiheuttaa kuolauksen, joten koira ei varmastikaan koskaan ehdi nielaista konnaa. Myrkyt ovat nimenomaan limakalvoja ärsyttäviä, joten koiran hengenmeno ei liene lähellä. Kuolemantapauksia ei ole tiedossa ainakaan Suomesta, mutta mitään tilastoja ei ole käytettävissä. Lisätietoa myrkyllisistä sienistä https://luontoportti.com/c/7/sienet?sid=7 Myrkylliset kasvit www.myrkytystietokeskus.fi https://aspca.org/pet-care/animal-poison-control

Tavallisimpia myrkkysieniä: ● Punakärpässieni (Amanita muscaria). ● Ruskokärpässieni (Amanita muscaria var. regalis) ● Pantterikärpässieni (Amanita pantherina) ● Valkokärpässieni (Amanita virosa) ● Kavalakärpässieni (Amanita phalloides) ● Suippu- ja lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus/orellanus) ● Korvasieni (Gyromitra esculenta) LURPPA 3/2021

Sienimetsälle tai metsälenkille kannattaa myös pakata mukaan koiranameja. Koiranamien avulla saat koiran keskittymään niihin sienten tutkiskelun sijaan, eivätkä sienet myöskään vaikuta yhtä houkuttelevilta syömisiltä koiranameihin verrattuna.

Lähteet: https://firstvet.com/fi/artikkeleita/sienimyrkytys-koiralla https://vcahospitals.com/know-your-pet/mushroom-toxicity LURPPA 3/2021

MUISTA NÄKYÄ! TEKSTI JA KUVAT: MARIKA MIKKOLANAHO

Syksy saapuu pikku hiljaa ja illat pimenevät. Muista silloin näkyä! Käytä heijastimia ja valoja niin itsellä kuin sillä parhaalla ystävälläsi – koiralla. Kaikille löytyy varmasti mieleisensä heijastimet, kun vaan muistaa niitä käyttää. On halpa henkivakuutus, että näkyy pimeässä. Tämän aukeaman kuvissa on muutamia heijastinesimerkkejä. Minulla on käytössä heijastinhenkselit ja ladattava otsavalo, cockeripojilla vaihtelevasti joko Janutexin kurahaalari makeilla heijastimilla tai hiukan kuivemmilla ilmoilla tassukuvioinen heijastinliivi. Kuvien tuotteet ovat Prisman valikoimasta poimittuja. Osa niistä on omia vanhoja, hyväksi havaittuja tuotteita.

4 8

Kaupoista löytyy monenlaisia heijastimia: ihmisille • otsalamppu • erilaisia heijastinliivejä • heijastinhenkselit • käsivarsiheijastinnauha • heijastavaa suihketta • heijastinteippiä koirille • valopanta • heijastava kokomantteli • heijastava fleksitalutin • heijastavat valjaat • heijastava talutin • erilaisia heijastinliivejä • Janutexin kurahaalari: isot heijastimet lahkeissa ja saumoihin ommeltu heijastinnauhaa • pieniä led-merkkivaloja, vilkkuvia tai koko ajan päällä olevia

7 12

1 2 3 4 5 6 7 8 9

Heijastavat valjaat koiralle Ledvalopanta Heijastava liivi Led-flexitalutin Heijastava panta Heijastava hihna Heijasta liivi ulkoiluttajalle Heijasta liivi ulkoiluttajalle Heijasta kevytliivi ulkoiluttajalle

9 10

10 11 12 13

Haalarit, joissa heijastava nauha Heijastavat valjaat Heijastavaa sprayta asusteisiin tai turkkiin Heijastava hihanauha

Roope metsässä yllään heijastavat valjaat

6 LURPPA 3/2021

LURPPA 3/2021

Retki koirametsä Seesteiseen TEKSTI JA KUVAT: TIINA HUPPUNEN

Camo haistelee tuulia.

Tää on käynyt joku muuki.

Me käytiin nyt toista kertaa nauttimassa kiireettömästä ajasta ihanassa metsässä, jossa on upeat puitteet ja mikä tärkeintä turvallista päästää metsästyskäytössä olevat koirat vapaaksi. Seesteinen on kaksi hehtaaria aidattua suomalaista sekametsää, jonne on rakennettu laavu ja pöytä sekä tukeista tehdyt tuolit. Paikka on todella siisti ja siellä on ulosteita varten paljon roskiksia.

Täällä saavat ajavatkin metsästykoirat nauttia ja juosta turvallisesti.

Camo edellä ja Luati ja Kuti pika pika perässä.

On ihanaa kun tämmöisiä paikkoja löytyy niin voi pitää koirat hyvässä lihaskunnossa myös ns. lepokaudella! Mielettömän paljon uusia tuoksuja, tuumii Camo.

Meijän pojat suomenajokoira Pati, pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira Luati, pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Kuti ja englanninspringerspanieli Camo nautti koko tunnin juosten edes takas metsää. Paikka varataan netistä Seesteisen kotisivuilta ja se takaa sen, ettei sinne tule omalla vuorolla muita. Seuraavan aika on puoli tuntia meidän ajan loputtua, näin ei myöskään tule liikenneruuhkaa pikkutielle.

Camo, Pati, Kuti ja Luati – onnellista porukkaa!

Meille on riittänyt tunti, mutta sen voi varata myös pidemmäksi aikaa. Suosittelemme lämpimästi käymään Seesteisessä, se on hieno, siisti ja huolella tehty

Seesteisessä voi nauttia omista retkieväistä.

Syksyisin terveisin Tiina ja Jokke sekä koiranpojat

Niin on hymy herkässä, Camo.

”Maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.” (Metsästyslaki 51 §). Metsästyslain 51 § ei koske alle viiden kuukauden ikäistä pentua tai palvelutehtävässä olevaa koiraa. ”Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.” (Metsästyslaki 53 §).

LURPPA 3/2021

Koirametsä Seesteinen Nousiaisissa on Varsinais-Suomen ensimmäinen koirametsä. Se on turvallinen ja kiireetön paikka viettää aikaa. Seesteinen avattiin kesällä 2021 www.seesteinen.com

LURPPA 3/2021

Kuin äiti lastaan

ArcticVet

Äiti hoitaa vielä myös takapään pesuja.

TEKSTI JA KUVAT: MARI SALMINEN

Eläinystävän ihonhoitoon luonnonmukainen ja kotimainen tuotesarja

Kerronpa teille parista koirastani. Toinen on toisen äiti ja olen seurannut niiden touhuja nyt noin kahdeksan vuotta. Koskaan en ole kuullut tai tavannut vastaavaa. Jadella on ollut vain yhdet pennut, se oli ensimmäinen pentue joka meille syntyi ja tottakai siitä jätettiin kotiin yksi narttu, Demi. Näiden kahden napanuora ei ole katkennut koskaan, vahva symbioosi on jokapäiväistä elämää. Kun pentu jää kotiin on aivan normaalia, että emä huolehtii siitä jonkun aikaa jatkossakin muun lauman keskellä. Jossain vaiheessa napanuora katkeaa ja kumpikin alkaa elää omaa elämäänsä laumassa. Mutta ei tämä pari. Demi on nyt melkein 8 vuotta, ja joka päivä toistuvat samat kuviot.

ArcticVetin uusi tuotesarja sisältää Uute Scientific Oy:n mikrobiuutetta

arcticvet.com Jade pesee päivittäin Demin naaman.

Jade pesee vieläkin tyttärensä, kun se tulee ulkoa sisälle. Demi oikein menee äitinsä eteen. Samoin hoituu naaman ja silmien pesu päivittäin. Ne nukkuvat usein yhdessä. Molemmilla on kyllä omat touhut ja leikkinsä. Mutta Jade-äiti hoitaa. Jade on aktiivinen koira, kuten narttulaumassa usein käy. Juoksujen aikaan tyttöjen lepakkojono on usein nähtävä näky. Tässä Jade on kovin aktiivinen välillä vaikkei juoksuja olisikaan. Mutta ei se ei ole ikinä koittanut astua Demiä. Ja jollei Jade joskus jaksa syödä vaikka puruluuta loppuun, muille muristaan ja Demille viedään, siis Jade vie kesken jääneen puruluun Demille. Nykyään Jade on jo hieman kuuro. Iltaisin kun päästän lauman vielä ulos viimeisen kerran ennen nukkumaanmenoa, Demi menee ja tökkää äitiään ihan kuin herättäen vielä iltapissalle. Näiden kahden elämää on ollut mielenkiintoista seurata. Mietin ja suren jo nyt miten käy tyttärelle, kun Jadesta aika jättää. Jouduimme päästämään äskettäin yhden vanhimmista koiristamme pois. Nekku oli Jaden kanssa yhtä vanha ja kuin toinen äiti Demille nämä vuodet. Demi mielisteli ja putsasi Nekun silmät ja korvat usein. Kun Nekku lähti huomasin miten Demi masentui, se makoili yksinään eri huoneessa tai pihalla kaukana muusta laumasta. Välillä kuului pientä itkua. Miten ihmeessä tuo kestää, jos äiti lähtee ennen sitä?

Vierekkäin on hyvä olla. Nekku ja Demi

Toivon näille kahdelle hömpälle vielä paljon yhteisiä hetkiä lisää.

https://arcticvet.com

Mutta oletko kuullut joskus vastaavaa, minä en! LURPPA 3/2021

Studio Pekka Piippo

LURPPA 3/2021

Tutustu laajan valikoimaamme ja tilaa tuotteita helposti verkkosivuiltamme! Etsi lähin jälleenmyyjämme:

arcticvet.com

Muutto koirien kanssa TEKSTI JA KUVAT: VIVI AALTONEN

Meille koitti keväällä uudenlainen tilanne elämässä. Talo laitettiin myyntiin ja muutettiin toiselle paikkakunnalle. Vanhan talon myyminen oli koirista suorastaan luksusta; vähän väliä oli jokin näyttö, mistä syystä koirat pääsivät tuntikausiksi pitkille metsälenkeille meidän lähtiessä ”pakoon” asunnon katsojia. Toisaalta oli sitten niitäkin viikonloppuja, kun koirat jäivät vapaapäivinä kaksistaan useiksi tunneiksi meidän kiertäessä etsimässä sitä uutta kotia. Yhtä kaikki, talo löytyi ja alkoi pakkaaminen. Jos oli ollut paikka paikoin työlästä pitää kämppä siistinä mahdollista nopeasti tulevaa näyttöä varten, pakkaaminen vasta lystiä oli nuoren koiran kanssa; aina oli jokin kulma laatikosta, josta vähän nakertaa pahvia pitkin taloa. Siisteys on nimittäin ihan vanhanaikaista, kysykää vaikka cockerilta.

Lisäksi oli pakko pohtia mitä tavaraa voi pakata niin, että laatikko jää lattialle, ettei sieltä lähdetä työpäivän aikana etsimään uusia leluja. Muuttopäivä meni luonnollisesti vuorotyöläisten perheessä vähän päin prinkkalaa. Itse pääsin lähtemään töistä vasta klo 17 aikaan, miehen ollessa iltavuorossa (ad 22:30), ja kiireesti kotoa noutamaan koiria ja pakettiautollista erinäistä valmiiksi pakattua pakollista tavaraa. Onneksi ihana ystävä tuli oman autonsa kanssa mukaan ja kuljetti koirat henkilöautossa. Eiväthän ne olisi pysyneet pakettiauton kabiinissa mitenkään järjellisesti, vaan jompi kumpi olisi varmasti ollut polkimien joukossa. Uuteen kotiin ehdittiin alkuillasta, nopea tavaroiden purku ja kahvit ystävän kanssa, sitten jäimme kolmistaan. Piha oli kiinnostava, mutta vain hyvin niukka osa siitä oli aidattu. Koska pihan takaosassa on joki, jonka yli pääsee sitten vähän isommille maille (pellot). En ajatellut kokeilla noudattavatko vihellystä takaisin. Mielenkiintoisia hajuja tuntui talossa olevan, joka nurkkaa piti haistella tarkkaan. Iltamyöhällä molemmat alkoivat vähän levottomiksi, vaikka ruoka olikin tarjoiltu normiaikaan. Päätin tehdä pienen lenkin kaikkien mieltä

Bonon ja Merlinin uusia lenkkimaastoja.

Uuden kotiseudun lenkkimaastoissa ei ollut valittamista.

Uudessakin kodissa oma peti löytyy.

rauhoittaakseni. Google Mapsista katsomalla päättelin jonkinlaisen ympyrän saavani aikaan ja lähdettiin liikkeelle. Pimeää oli, maaliskuussa illat olivat vielä synkkiä, ja katuvaloja ei meidän osuudella ollut.

Sattumalta teimme pienen lomareissun vajaa viikko muuton jälkeen, ja kun sieltä palasimme kotiin, koirat olivat selvästi kovin ilahtuneita niiden löytäessä pedit ja kupit tutusta paikasta. Kodista tuli koti, kun oli hetken pois.

Jonkin matkan päässä, kun tuijottelin jalkoihini, näin silmäkulmasta jotain outoa kimaltavaa. Katseen nostaessani jotain suurta ja kiiltävää välkkyi pimeän keskeltä. Kuun valo ei merkittävästi antanut käsitystä, mutta hivenen säikähdin. Koirat vaistosivat säikähdyksen, ja kun muutaman metrin päässä oli tien varrella valkoisia paaleja (ne sentään tunnistin), koirat säikkyivät niitä. Kävely kuitenkin oli miellyttävä muilta osin ja katuvalojakin alkoi löytyä päästyämme isommille teille. Kotona koirat olivat lievästi hämmentyneitä, kun aloin petaamaan sänkyä. Bono varsinkin näytti siltä, että ”tämä on nyt nähty, eiköhän mennä kotiin”. Tulivat kuitenkin nukkumaan ja haukkuivat vimmatusti miehen tämän saapuessa kotiin yöllä. Aamun lenkki paljasti, että olin säikkynyt aivan lähellä olevia hyppyrimäkiä ja niissä fluoresoivalla kirjoitettuja sponsoreiden nimiä.

Sittemmin olemme löytäneet valtavan määrän uskomattoman hienoja kävelyreittejä ja erinäisiä paikkoja, joihin tehdä retkiä. Sanoisin, että muuton myötä olemme voittaneet lenkkimaisemissa, ja kun pihasauna lämmitettiin ensimmäisen kerran ja koirat pääsivät sinnekin lauteille, ne suorastaan lösähtivät pitkälleen onnellisena ollessaan kotona. •

Joitain päiviä koirat olivat huolissaan uudessa kodissa, jos jäivät kaksistaan. Onneksi työvuorojen ansiosta niiden yksinoloaika oli vain pari tuntia. Hyvin nopeasti alkoivat sopeutua, olihan huonekaluissa omat tutut tuoksut. Bono oli se, jonka mielestä tilanne oli outo ja se oli ehkä vähän vaisumpi noin viikon verran. Merlin puolestaan oli aivan tico-tico heti alusta saakka. Sen mielestä kaikki uusi on kivaa ja jännää, eikä se välitä mistään muutoksista.

LURPPA 3/2021

Niitä on vain yksi! TEKSTI: MARI SALMINEN, KUVAT: SABINA MAJURI

Olen kasvattanut pienimuotoisesti cockerspanieleita vuodesta 2013. Olen saanut onnellisesti sijoitettua kolme narttua sijoituskoteihin. Viime vuoden kesällä tuli aika astuttaa ensimmäinen siJoitusnarttu Isla. Jännityksellä odotettiin muutama viikko oliko Isla tullut kantavaksi, mutta totuus olikin toinen: ei kantavana. Noo, toiveikkaana sitten odottamaan uusia juoksuja. Huhtikuussa sain soiton, että nyt Isla juoksee. Ei muuta kun laskemaan päiviä milloin mennään uroksen luo. Astutus meni hyvin ja taas odotettiin muutama viikko. Jännityksen säestämänä menimme ultraan (jossa todetaan onko narttu kantava) 28 päivää astutuksesta, ja jes: siellä näkyi ainakin neljä pentua! Ilo oli ylimmillään: nyt se onnistui– varsinkin kun muutamalle pennulle oli jo hyvä koti odottamassa. Muutaman päivän päästä sain soiton, tää koira ei syö… Voi ei, tämän kesän pitkä hellekausi ja tiineyden pahoinvointi oli kaiketi saanut Islan ruokahalun katoamaan. Pikku hiljaa koira alkoi kuitenkin syödä. Noin paria viikkoa ennen laskettua aikaa hain Islan meille. Isla sopeutui heti kotonani

Ainoa pentu sai happea ja lämpöä heti sektion jälkeen.

olevaan kuuden koiran laumaan, nukkui samassa sängyssä meidän kanssa ja oli kuin kotonaan. Kaikki näytti hyvältä, toki Isla oli aika laiha. Nyt se kuitenkin söi jo lisäannoksia hyvällä halulla. Tuli tiineyspäivä 57, jolloin menimme tiineysröntgeniin. Sillä voidaan varmistaa pentujen määrä ja nähdään minkä kokoisia ne ovat, mahdollisesti voidaan myös arvioida tulevaa synnytystä.

Missä muut kolme?

Mitä ihmettä niitä on vain yksi... yksi ainoa, missä muut kolme ovat??? Noo, eipä muuta kuin jännittämään miten tässä käy. Sovittiin eläinlääkärin kanssa, että ellei synnytys ota alkaakseen käymme tarkistamassa tilanteen ja pennun sydänäänet 62. tiineyspäivän aikana. Islalla ei ollut mitään polttoja eikä tukalaa oloa, paitsi mitä nyt helle vaivasi, kuten meitä muitakin lämpötilan huidellessa yli 30 asteessa. Lauantaiaamuna herättiin normaalisti. Koirat kävivät aamutarpeillaan ja söivät aamupalaa, kun tyttäreni kysyi: mitä Isla vuotaa ? Sen peräpäästä tuli paksua tummanpunaista, melkein mustaa kiisselimäistä vuotoa. Soitto eläinlääkäriin ja heti sinne. Eläinlääkärissä otettiin ultra ja pennun sydänäänet. Ne olivat aivan jotain muuta, mitä piti. Pentujen sydän pitäisi lyödä yli 180 x min. Tämän pystyi laskemaan rauhallisesti yksi kaksi kolme.... Ei kun kiireesti hätäsektioon.

Lisäruokaa tukemaan kasvua, kun maitoa ei enää tullutkaan tarpeeksi.

Vielä olisi maitoa.

Se olikin elossa!

Maukasta kakkaa

Emme enää edes odottaneet. että pentu syntyisi elävänä, kun vain emo selviäisi. Aika mateli odottaessa, vaikka oikeasti ei mennyt pitkään, kun meidät haettiin hieromaan ja seuraamaan, että pentu hengittää. Siis se olikin elossa! Emo oli vielä leikkauspöydällä. Se oli luonut loput kolme pentua myöhäisessä vaiheessa kantoaikaa. Siksi sen kohtu oli täynnä tuota paksua tummaa mönjää. Toisinaan emo voi luoda eli sulauttaa osan tai kaikki pennut, jos se kokee stressiä tai ettei pentujen ole turvallista syntyä.

Vain muutaman päivän ikäinen

Lopulta Islakin pääsi heräämöön. Nyt piti olla tarkkana: herääminen nukutuksesta ja vielä pennun kanssa, jonka olemassaoleoa Isla ei tajunnut heti. Kotiin tultiin ja loppupäivän istuimme hikeä valuen vuorotellen taukoamatta pentulaatikossa tukemassa emoa ja ohjaamassa pentua nisille. Pikkuhiljaa Isla hoksasi, mikä on homman nimi. Se on ollut koko ajan lempeä ja tarkka äiti. Tosin Isla ei pissattanut pentua saati kakattanut. Eli kahden tunnin välein pyyhimme pennun sukupuolialueita kostealla vanulla. Jes! Saimme sen pissaamaan aika helpolla. Kakka olikin sitten haastavampaa.

LURPPA 3/2021

Kyselin jo muutaman päivän päästä kauemmin kasvattaneilta neuvoja, mitä tehdä: pentu ei huuda, se syö, sen vatsa ei ole pinkeä. ”Ole huoleti, emo hoitaa kakatuksen useammin, koska pennun uloste on maukasta emon mielestä.” Huh, tämä asia kunnossa... Helteet vaan jatkuu ja jatkuu, ja tuo emo lopettaa syömisen sillä seurauksella, että maito loppuu Islalle ei maistunut mikään, ei siis mikään. Lopulta saimme sen syömään kädestä koiranmakkaraa ja lihapullia sekä mahapullia. Joo, ei mikään oikea ravinto, mutta kunhan söi edes jotain. Isla lopetti myös juomisen, se oli kammottavaa. Nutriplus geeliä, jossa ravinteita, sitten suuhun ja ruiskulla hunajavettä perään, kunnes saimme Islan juomaan vuohenmaitoa kupista pitämällä sitä kädessä. Ajattelin, että jo on hemmoteltu koira. Tiedä sitten tekikö raastava helle tämän vai mikä, mutta nyt se syö ja juo. Maitoa tuli taas, pennulle annoimme lisänä muutaman kerran päivässä maitokorviketta. Ja kun maitoa tulee ja pentuja on vain yksi, tietää miten siinä käy: maito paakkuuntuu ja nisät melkein tulehtuvat, kun niitä ei kukaan ime. Taas oltiin pulassa. Lämpimällä pyyhkeellä lämmiteltiin nisiä, annoin laseria niihin, jotta saatiin maito juoksemaan ulos.

Kallisarvoinen rintapumppu

Tiiviisti äidin kainalossa

Minulla on vanha ihmisten rintapumppu ja aloin sillä lypsämään maitoa ulos. Sitten pussittamaan sitä pennulle. Tämäkin vaihe tasottui muutamassa päivässä.

valita vaikka naskalihampaat jäynäävät sitä joka paikasta.

Kun on vain yksi pentu ja sillä käytössä kaikki nisät, siitä saattaa tulla laiska syömään.

Halusin jakaa tämän yhtenä tapauksena, koska kasvatustyö on välillä haasteellista, ja kaikki ei mene niinkuin Strömsössä. •

Muuhun laumaan tutustutaan pikkuhiljaa.

Ylpeä Isla!

”Taistelu” nisistä

Isla petasi pennulle tukea.

Pentua välillä tönittiin nisällä lempeästi, otettiin niskasta ja vedettiin irti nisästä. Samalla tavalla, kuin olisi monta pentua, jotka taistelevat parhaista nisistä. Tällä saatiin pojalle hyvä imu päälle. Pentu alkoi vajaa parin viikon ikäisenä hieman liikkua, koitimme leikityttää sitä ja kierittää hellästi ihan kuin sillä olisi sisaruksia .

Lammaspehmo kaverina.

Ystävykset

Isla petasi pedin siten, että peitto oli pennun molemmin puolin koholla ja tuki sitä ihan kuin sisarukset nukkuisivat vieressä. Laitoimme pentulaatikkoon tyynyjä ja erilaisia leluja, jotta pentu saisi paljon eri tasoja liikkumiseen ja kehitykseen. Ostin myös kissanlelun, jota voi heiluttaa ja houkuttaa pentua liikkumaan sen perässä. Tätä kirjoittaessa pentu on jo kuuden viikon ikäinen. Sen kehitys liikkeissä tulee hieman viiveellä verrattuna siihen, jos sillä olisi ollut sisaruksia seurana. Pentu on ollut koko ajan seurallinen, syönyt hyvin ja se on maailman suloisin otus meidän mielestä. Saattaapi olla, että tämä jää kotiin. Isla on mitä huolehtivin äiti: se leikittää pentua, eikä

LURPPA 3/2021

Rotuesittelyssä Viiriäiskoira TEKSTI: VIVI AALTONEN JA HANNA SUIKKANEN; KUVAT: HANNA SUIKKANEN

Viiriäiskoira eli “saksanspanieli” on Saksassa kehitetty koirarotu, jota käytetään metsästyksessä ylösajavana koirana. Rotu on Suomessa melko harvinainen, mutta muissa pohjoismaissa sitä tavataan jonkin verran. Viiriäiskoirat jalostettiin Saksassa noin 1890, kun koiranjalostaja Fredrik Roberth löysi Baijerin seudulta vesikoirien ja spanielien risteytyneitä koiria. Näitä kutsuttiin stoeberer-rotuisiksi ja ne tunnettiin erityisen hyvinä metsästyskoirina: uskottiin, että niiden vainu on yhtä hyvä kuin vihikoirilla. Rotu tunnustettiin 1903, ja sen jälkeen perustettiin Saksassa Viiriäiskoirayhdistys. Viiriäiskoira on vahvaluustoinen, lihaksikas ja keskikokoinen. Sillä on paksu aaltoileva karva ja se on rakenteeltaan vankka, joten se jaksaa noutaa painavaa riistaa, kuten jäniksiä ja kettuja. Viiriäiskoiran korvat ovat pitkät; niiden tulisi yltää puoleenväliin kuonoa tai jopa kuonon kärkeen saakka. Säkäkorkeus on suunnilleen 45–55 cm. Kaiken kaikkiaan rotuna se on vähän suurempi kuin cockerspanieli. Karva on vartalossa pitkähköä ja sen tulee olla vahvaa, paksua ja aaltoilevaa tai kiharaa, lisäksi aluskarvaa on riittävästi. Viiriäiskoira on erityisen hyvä metsästäjän kaverina, ja niitä käytetään yleisesti myös suurriistan metsästykseen. Rotuna se on vilkas, älykäs, ystävällinen ja tarmokas, ja se nauttii vesityöskentelystä. Viiriäiskoiralla on loputon innostus ja erittäin hyvä vainu.

Viiriäiskoira on monipuolinen käyttökoira. Kouluttamalla sen saa helposti siihen käyttösuuntaan kuin itse haluaa. Aktiivisesti metsästävälle se voi olla erinomainen valinta, koska tällöin pärjää yhdellä koirarodulla, eikä tarvita useita erikoistuneita koiria. Viiriäiskoira sopii erittäin hyvin kotikoiraksi silloin kun sitä käytetään aktiivisesti myös metsästykseen. Jos sille ei tarjota aktiivista toimintaa, ei se välttämättä ole kotona erityisen rauhallinen. Viiriäiskoira on sosiaalinen, avoin ja ystävällinen kaikille. Sen luonteen tulee olle terävä, ystävällinen, tasapainoinen ja sopeutuvainen. Se viihtyy parhaiten asuessaan oman perheensä kanssa, mutta kuten muutkin koirarodut, se vaatii selvät johdonmukaiset säännöt ja johtajan ollakseen täysin onnellinen. Rodusta on sanottu, että se metsästää saksalaisen metsästysterrierin sisukkuudella, mutta on kotona kuin kultainennoutaja. Rotua ei suositella seurakoiraksi, koska sen metsästysvietti on vahva. Se kuitenkin pärJää metsästävässä perheessä myös seurakoirana, kunhan pääsee aika ajoin toteuttamaan itseään.

LURPPA 3/2021

Tämän aukeaman kuvissa seikkailee eri ikäisenä Pahasillan Bitter eli Rommi.

LURPPA 3/2021

L-SSK järjesti 22.-23.5.2021 SPME-koulutusviikonlopun Maskussa Erä&Koiran maastoissa. Kouluttajaksi saimme spme-ylituomari Mauri Koivuportaan, joka saapui Vaasasta asti meitä kokelaitaan ohjaamaan. Mukana oli sekä aloittelevia harrastajia, että jo koevalmiita koirakkoja. Viikonloppu sujui jouhevasti mukavassa hengessä. Säät suosivat meitä, ajoittain maastossa oli jopa kuuma. Oli hienoa seurata koirien ja ohjaajien yhteistyötä ja saada vinkkejä omaan lajissa etenemiseen. Spanielimetsästys on hieno laji, ja haluaisinkin kannustaa kaikkia kokeilemaan, mitä oman koiran kanssa voi sillä saralla saavuttaa. Toivottavasti saamme jatkossa järjestettyä lisää koulutuksia, ja ehkäpä myös kokeita täällä omalla alueella... Koitetaan herätellä myös Lounais-Suomi mukaan harrastamaan tätä rodunomaista lajia! Lisää informaatiota aiheesta mahdollisesti luvassa myöhemmin. - KRISTA SUONPÄÄ -

KUVA: KRISTA SUONPÄÄ

Viikonloppua edelsi web-luento SPME-kokeesta eli spanieleiden metsästyskokeesta. Siinä käytiin läpi koesääntöjä ja joitakin osa-alueita myös tarkemmin. Osallistujia taisi olla parisenkymmentä. Jatkona oli sitten tämä koulutusviikonloppu. Ajankohtana toukokuun loppu ei ehkä ole se otollisin, koska luonnossa on pesimiskausi kuumimmillaan ja siksi siellä liikkumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tällä kertaa kaikki onnistui Maskussa hyvin. Tämä vuodenaika estää myös ylösajojen harjoittelemisen riistalla täysin, joten harjoituksissa keskityttiin teorian jälkeen tottelevaisuuteen, hakuun ja noutoon. Mukana oli kahdeksan koirakkoa useammasta eri rodusta; pari welssiä, yksi vesispanieli, yksi käyttölinjan cockeri ja kaikkiaan neljä käyttölinjan springeriä (yksi vain toisena päivänä). Lisäksi oli kaksi kuunteluoppilasta. Koulutukseen osallistujat olivat asennoituneet tilaisuuteen kiitettävästi ja motivaatio oli kohdallaan. Koirien yleisin puute, tottelevaisuus kiihkeissä tilanteissa, oli nytkin se suurin haaste. Kurssilla painottuivat tottelevaisuuden ja etenkin pysäyttämisen ja siinä paikalla pysymisen tärkeys. Kaikille mukana olleille nämä perusasiat tulivat monessa esimerkissä selkeästi esille. Noudot onnistuivat suurimmalta osalta maalta hyvin; vedestä ei päästy kaikkia testaamaan, koska mukana oli vielä niin nuoria koiria, etteivät ne vielä uineet. Hakuharjoituksissa keskityttiin koiran ohjaamiseen ja hakulaajuuden oppimiseen. Alkuun monilla ohjaajilla oli turhan kova kiire etenemisessä, ja siksi koiratkin liikkuivat turhan rivakasti ja turhan laajasti. Osalla oli vielä nuoruuden tuomaa epävarmuutta, ja niiden kanssa keskityttiin koiran haun rohkaisemiseen ja tukemiseen. Sunnuntain vesinouto-osuuden yhteydessä käytiin läpi vesityökokeen kulku niiltä osin kuin se oli mahdollista. Etäisyydet eivät riittäneet, eikä haulikkoa käytetty ampumiseen, mutta muuten suoritukset olivat varsin vesityökokeen mukaisia. Mukana olleista koirista useampi oli jo vesityön suorittanutkin, eli heille asia oli jo entuudestaan tuttua.

LURPPA 3/2021

Mukana olleista koirista oli jo muutama ihan koevalmiita kaikkien osa-alueiden osalta. Toki pientä hiomista löytyy kaikilta ja niinhän se on muutenkin, että koira oppii koko ikänsä. Eniten harjoitusta kurssilaiset tarvitsevat jatkossa haun koossa pysymisen ja tottelevaisuuden suhteen. Noudoissa pientä hiontaa ja riistan ottaminen mukaan noutoihin tuo siihenkin lisää varmuutta. Kaiken kaikkiaan erittäin sopiva ryhmä tällaiseen koulutukseen, oikealla asenteella mukana olevia ihmisiä on ilo opastaa. Osalle kurssilaisista tämä oli ilmeisesti ensikosketus spanielin metsästyskoulutukseen, joten toivottavasti myös jatkossa tavataan samoissa merkeissä. Kokonaisuudessaan mukana olleet ohjaajat koirineen olivat innolla mukana harjoituksissa ja myös keskusteluissa. Sitä kautta se oma käsitys koiran kouluttamisesta kasvaa ja kukin pääsee haluamaansa lopputulokseen. Pitää aina muistaa, että kaikilla ei ole samat tavoitteet, ja omiin tavoitteisiin voi päästä niin monella eri tavalla. Kiitos viikonlopusta ja toivonkin kaikille mukana olleille innostavia harjoituksia koirienne kanssa. Kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, tavataan vaikka metsästyskokeissa. - MAURI KOIVUPORRAS -

KUVA:JANINA ALANKOJA-KANERVALA

Koulutusviikonloppu 22.–23.5.2021 Maskussa

Spanielien taipumuskokeen ylituomarikurssi Ruovedellä 11.–13.6.2021 TEKSTI: KAISA MÄKINEN, KUVA: KIRSI SALOKANTO

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hieman oli jännitysperhosia vatsassa, tänään oli se kauan odotettu päivä, viikonlopun kestoinen ylituomarikurssi alkaa! Kääk! Nyt se on ihan todellista, ehkäpä minusta tulee Spanielien taipumuskokeen ylituomari! Onko minusta siihen, tiedänkö nyt kuitenkaan lajista tarpeeksi, minkälaisia ne muut kokelaat mahtavat olla... noh onneksi Markku omasta toimikunnasta osallistuu myös kurssille. Erinäköiset ajatukset pyörivät päässä siinä viimeisiä tavaroita laukkuun laittaessa. Pieni lenkki vielä oman koiran kanssa ja sitten kamat autoon ja ei kun auton pyörät kohti Ruovettä. Matka sujui hyvin, ja hyvissä ajoin olin kurssipaikalla. Siellä oli jo vilskettä, kun järjesteltiin nukkumapaikkoja ja asuntovaunua pihaan. Jännityskin karisi siinä touhuamiseen mukaan liittyessä. Kun olimme kaikki kuusi kokelasta paikalla, koko homma tietysti aloitettiin hyvästä ruoasta nauttien! Eihän mistään tule mitään, jos nälkäisenä yrittää. Ja mikäpä sen parempi tapa tutustua toisiin kurssilaisiin kuin hyvä ruoka! Siinä sitten vattat pömpöllään asetuttiin aloillemme ottamaan oppia vastaan kurssin vetäjältä Kirsi Salokannolta. Kurssi aloitettiin sääntöjen läpikäymisellä. Ihan koko aikaa ei käsiteltävässä aiheessa pysytty, vaan hieman rönsyiltiin aina sinne ja tänne. Toki ne rönsyilytkin liittyivät suurimmaksi osaksi taippareihin. Siinä tuli huomattua kuinka mahtava porukka meitä on tällä kurssilla! Vaikka olimme ihan vierailta ihmisiä toisillemme, juttu luisti ja nauru raikasi. Ilta vierähti todella nopeasti asian parissa, ja jatkettiin vielä iltapalankin jälkeen. Taisi kello olla jotain liki puoltayötä kun saatiin ensimmäinen kurssipäivä pakettiin. Sitten oli hyvä mieli painaa pää tyynyyn… paitsi pari häiriötekijää oli… Kurssipaikkana toimi ihana idyllinen maalaismökki maalaistalon pihapiirissä. Tietysti lehmät olivat laitumella, ja hetken siinä parin kurssikaverin kanssa kuunneltiin niitä jänniä ääniä mitä lehmät laitumella päästelivät. Ei ollut ihan perinteistä ammuuta... Onneksi lehmätkin sitten kävivät yöpuulle ja mekin saimme nukuttua.

Lauantaina kello oli laitettu soimaan, mutta ennen sen pirinää tuli jo noustua ylös. Tänään olisi maastopäivä! Syyhysi jo päästä hieman tositoimiin. Nautittiin maittava aamiainen ja sen jälkeen taas opiskelemaan. Sitten alkoikin käytännön osuus, ja viisi meistä pääsi tekemään riistapukkeja, yksi teki aamupuhuttelun. Paikalle saapui kaksi koirakkoa vielä kurssilaisten mukana olevien koirien lisäksi, ja saatiin käyntiin epäviralliset taipumuskokeet. Meidät jaettiin kahteen maastoryhmään. Mutta ensin mökin pihassa pidettiin alkupuhuttelu ja sosiaalinen käyttäytyminen. Vaikka olen tässä vuosien varrella kuunnellut ja katsonut monet sosiaaliset käyttäytymiset, jotenkin sitä vaan silti oli hieman, että mitäs nyt. Arvostelimme kaikki koirat ihan kuten olisi tehty koetilanteessakin, ja yhtäkkiä vaan pää löi ihan tyhjää. Liekö jännityksellä jotain osuutta asiaan… Jotain sinne maastokorttiin sain kuitenkin raapustettua.

arvostelujen läpikäyminen oli todella mielenkiintoista ja saatiin hyvät keskustelut aikaiseksi. Aika pitkälle iltaan taas opiskelut kestivät, ja oli mukava päättää ilta kodassa istuskeluun ja makkaranpaistoon. Kun pään painoi tyynyyn, ei kauaa tarvinnut unta odottaa. Loppukoe veti vakavaksi... Niinpä se sunnuntai sitten valkeni ja kurssin päätöspäivä. Kääk, tänään on myös loppukoe! Aamupalan jälkeen alkoi aherrus. Tunnelma oli onneksi todella hyvä ja niin saatiin taas naurun remakat aikaiseksi, että ei siinä ihan kauheasti ehtinyt jännitellä. Kunnes sitten oli sen loppukokeen aika. Sitten se jännitys pukkasi oikein kunnolla. Oli ensimmäinen kerta tämän kurssin aikana, kun tämä porukka oli vakavana ja hiljaa. Odottavan aika oli todella pitkä, tuskan hikikarpalot otsalla tuli odoteltua kun Kirsi tarkisteli kokeemme. Loppuviimein kuului kurssinjohtajan noniin! Sitten aloimme käymään loppukoetta läpi. Ja voi jösses, miten voikaan olla lukemisen ymmärtäminen välillä hankalaa… Ihan typeriä virheitä oli tullut tehtyä, oikein hävetti!

Mutta... sen verran hyvin kaikki kuitenkin suoriuduimme, että saimme hyväksytyn merkinnän kurssin suorittamisesta! Wohooo! Iso kivi vierähti sydämeltä ja löytyi taas se porukan positiivinen ja iloinen meininki! Ja isot hymyt kaikilta! Tästä onkin sitten hyvä jatkaa tekemään tarvittavat koe- ja harjoitusarvostelut! Aivan mahtavan iso kiitos Kirsille todella antoisasta ja opettavaisesta kurssista, sekä erittäin maittavasta ruoasta Mirjalle! Ja teille kurssikaverit, te teitte tästä kurssista ikimuistoisen! Jos ei Kirsi päästänyt meitä helpolla niin tuntuu että ei mekään kyllä välillä Kirsiä päästetty helpolla! Olette todella mahtavia ihmisia ja oli todella ilo saada tutustua teihin! Taippariterveisin Kaisa Mäkinen

Tositoimiin Kun sosiaalinen käyttäytyminen oli suoritettu, suuntasimme ryhmämme kanssa metsään. Aloitimme hakuosuudella, ilman laukauksensiedon testausta, ja sen jälkeen oli vuorossa jäljestys. Tässä kohtaa jotenkin sitä oikein syttyi ja tuli todella hyvä fiilis! Jes, tämä on sitä mitä haluankin tehdä! Maasto-osuudet saatiin suoritettua kera miljoonan hyttysen. Treffattiin sitten toinen ryhmä ja testattiin laukauksensieto porukalla. Sitten oli aika suunnata kohti uintipaikkaa. Koko päivän oli ollut kiva pilvinen ilma, uintiosuudella saatiin vähän vettäkin niskaan. Onneksi vain pieni kuuro. Niin saatiin uinnitkin suoritettua, ja sitten suunnattiin takaisin kurssipaikalle. Nautittiin erittäin maukas lounas ja seuraavaksi oli vuorossa tulosten läpikäynti. Oman ryhmän kanssa emme olleet metsässä jutelleet mitään koirien suorituksista, oli kiva nähdä kuinka arvostelumme kohtasi. Ja kyllähän niissä oli todella paljon yhtäläisyyksiä, ja kaikkien koirien arvosteluissa samaan lopputulokseen oltiin päädytty. Näiden LURPPA 3/2021

Spanielin taipumuskokeen ylituomarikurssin vetäjä Kirsi Salokanto ja kyykyssä osallistujat vasemmalta oikealle: Petri Martiskainen, Mari Hotti, Riikka Ahtila, Markku Leino, Kaisa Mäkinen ja Sanna Porola.

LURPPA 3/2021

Lurppalaiset taipparikurssilla

Taipparit 19.-20.6.2021

TEKSTI: VIVI AALTONEN; AUKEAMAN KUVAT: KAISA RAILOMÄKI (TAIPUMUSKOKEISTA 19.–20.6.)

Kerhon kesäkuun taipumuskokeet käytiin 19. ja 20.6. Pöytyän Raasinkorvessa varsin helteisessä säässä. Kelistä huolimatta koirat ohjaajineen jaksoivat hyvin. Lauantaina 6/8 koiraa läpäisi kokeen hyväksytysti, sunnuntaina 5/8 koiraa.

Tunnustan: Olin yksi niistä, jotka ajoittivat sähköpostiin ilmoittautumiskirjeen klo 00:02, koska halusin niin kipeästi mahtua kurssille. Typerä korona on pilannut muuten kaiken tekemisen, ja tällainen kurssi tuli nuorelle koiralle kuin tilauksesta. Ilahduin suuresti saadessani vastauksen, että mahdumme mukaan.

pitää moista suussa. Hakua tehtiin niin, että ensin odoteltiin istuskellen kannon nokassa ja harjoitellen ”tylsää”, eli rauhoittumista. Sitten koira pääsi maastoon, päästettiin irti ja se sai tehdä hakua, muistaakseni viitisen minuuttia. Haun aikana ammuttiin starttipistoolilla, ja koiran tuli tämän jälkeen vielä pystyä jatkamaan työtään.

Ensimmäisellä kerralla kokoonnuimme Maskussa golfkentällä. Yllätti, koska olen pitänyt kolopalloilijoita kovin nuivana porukkana, joille kenttä on pyhä. Siellä oli kivasti tilaa harjoitella taippareihin kuuluva osuus sosiaalisuudesta ja vähän tutustua ihmisiin ja koiriin. Siinä ohessa harjoiteltiin rauhoittumista, malttia, paikallaan oloa, luoksetuloa ja vähän erilaisten damien kantamista. Kentän lammessa uiskentelevat hanhet toivat kiitettävästi hieman erilaista häiriötä kuvioihin, mutta kaikki koirat toimivat hyvin.

Kolmas kerta oli jäljen harjoittelu. Tälle kerralle emme päässeet osallistumaan muiden menojen sekoittaessa aikataulut, vaikka olin kuinka pyrkinyt järjestämään kalenterin. Jossain määrin itsevarmana totesin kuitenkin, että jos pystyn kouluttamaan koiran mejään, pystynen sille opettamaan myös 90-metrisen jäljen riistalla…. (kuuluisat viimeiset sanat?)

Seuraavalla kerralla kokoonnuimme toisella paikalla ja päädyimme jonnekin lounaissuomalaiseen metsään harjoittelemaan hakua. Kouluttajat olivat kivasti tehneet radasta rastimaisen, jolloin myös ensimmäisen kerran noutoharjoituksia pystyi tekemään odotellessa omaa vuoroaan päästä metsään hakua tekemään. Tarjolla oli erilaisia dameja sekä myös riistaa, mikä oli ainakin meidän spanielille hivenen uusi ja outo juttu. Kovin sitä piti ihmetellä, ja kun vierestä sprinkkunarttu yritti apajille, oli variksen raato pakko napata ja viedä Mammalle turvaan, vaikka ehkä hivenen ällöttikin

Viimeisellä kerralla kokoonnuimme hiekkakuopalla, jossa oli lampi. Lammessa oli kaksikin erilaista rantaa, toisessa koira sai vähän kahlata ja toisessa sen oikeastaan piti lähteä uimaan heti veteen päädyttyään. Molempia rantoja kokeiltiin ja kaikki koirat olivat enemmän ja vähemmän kuraisia päivän päätteeksi, hiekkaanhan oli niin miellyttävää ”kuivata”. Kurssi oli kaikin puolin hyvä; napakka sisällöltään, toteutus tosi kiva, ja ennen kaikkea oli mahdottoman hyvä kuulla vinkkejä erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Iso lisäbonus oli tutustuminen muihin L-SSK:n jäseniin koirineen. Jäimme innokkaasti odottamaan SPA1-tuloksia erityisesti oman kurssimme koirien osalta!

Lauantaina Yt Elina Jalnin kanssa tuomariharjoittelua suorittivat Markku Leino ja Sanna Porola. Sunnuntaina Yt Anu Kokkarisen opastuksessa oli Kaisa Mäkinen. Toimikunta kiittää osallistujia ja onnittelee taipuneita! 19.6.2021 taipumuskokeen läpäisseet (SPA1) walesinspringerspanieli cockerspanieli cockerspanieli cockerspanieli cockerspanieli cockerspanieli 20.6.2021 taipumuskokeen läpäisseet (SPA1) irlanninvesispanieli irlanninvesispanieli englanninspringerspanieli walesinspringerspanieli cockerspanieli SPA0-tuloksen saivat 19.6. englanninspringerspanieli Blacktan Sirius Outstanding Moral Fiber ja cockerspanieli Northworth Eastern Black Tea.

Beneton eleventh hour Halennest legenda valkama Ladysplit´s lobelia Northworth head to wind Speckline ainutlaatuinen Triplet see you

Curlyco gelinotte Curlyco her majesty´s curls Fantic super trouper Lewpart´s happy-go-lucky girl Rigreta´s pretty furious fairytale SPA0-tuloksen saivat 20.6. walesinspringerspanielit Benton Fine Champagne ja Llewpart´s Infinity Girl. Fieldpspanieli Quibble’s Our Cameron jäi ilman tulosta (SPA-).

Taipparituloksia odottamassa Raasinkorvessa

LURPPA 3/2021

Kilisee kilisee kulkuset, Joulu tulla jolkottaa Lähetä oma Joulutervehdyksesi lehden kautta. Laita viestiin kuva ja teksti erikseen, osoitteeseen lssk.lurppa@gmail.com 9.11.2021 mennessä. Tervehdyksen hinta jäsenille 5 euroa kpl tilille: FI03 571127 200090 70 Lounais-Suomen Spanielikerho ry viestiin: joulutervehdys

Tottelevaisuuskokeet ja kokeisiin kouluttaminen, osa 2 TEKSTI: ÅSA LILJEQVIST

TOKO-koiralta ei vaadita huippukuntoa. Kokeen luonne ei ole fyysisesti hirveän vaativa. Terveellä, hyväkuntoisella ja hyvällä koordinaatiokykyisellä koiralla päästään parempaan lopputulokseen. Koira pystyy silloin suorittamaan liikkeet nopeammin, täsmällisemmin ja terävämmin, mitä tarvitaan tänä päivänä päästäkseen huipputuloksiin. Tietyt ominaisuudet ovat hyviä TOKO-koirille, kuten hyvä suhde ohjaajaan, hyvä keskittymiskyky, helppo motivoitavuus, pitää palkkiosta, stressinsietokyky mutta ei liian viisas. Liian viisaat koirat voi kyllä kouluttaa ja myös kilpailla niiden kanssa. Ei voi kuitenkaan olla varma mitä ne keksivät milloinkin. Oma koirani Teddy, mikä kuului tähän liian viisaisiin, keksi kokeissa yhtä ja toista. Avoimen luokan merkin kierto ei ollut sille millään lailla mielekäs eikä fiksu liike. Kerran kokeessa aloitettiin merkin kierto perusasennosta niin kun kuulukin ja annoin koiralleni käskyn kierrä. Teddy lähti puoleen väliin, kääntyi katsomaan minua. Katsoimme toisiamme vähän aikaa silmiin ja koira jatkoi matkaa merkille. Kääntyi ympäri, ei kiertänyt, katsoimme taas toisiamme silmiin. Sitten hän päätti mennä tuomarin viereen seisomaan. Katsoimme toisiamme taas silmiin, kunnes Teddy ”ajatteli”, että mennään sitten sinun mieliksi ja kiersi merkin ja tuli viereeni istumaan tyytyväisenä. Tämä kaikki yhdellä käskyllä ja silmiin tuijottamisella, eli koira tiesi alusta asti mitä piti tehdä. Teddystä ei koskaan tullut huippukoiraa, mutta se ei tehnyt hänestä yhtään sen huonompaa. Kaikista koirista ei tule huippukoiria, kuten kaikista urheilijoistakaan ei tule olympiavoittajia. Liian viisaan koiran kanssa voi kuitenkin harrastaa TOKOa ja käydä kilpailuissa. Koulutus on silloin haastavampaa mutta myös kiinnostavampaa, ja kilpailukentillä koiraa muistetaan hauskoista tempuista. Kolme lisenssiä Ennen kun voi ilmoittautua TOKO-kokeeseen täytyy hankkia koelisenssi Palveluskoiraliitolta.

LURPPA 3/2021

TOKO-kokeet ovat nykyään Palveluskoiraliiton alainen koe. Lisenssejä on kolme: vuosilisenssi, kertalisenssi ja perhelisenssi. Vuosilisenssi oikeuttaa kilpailemaan vuoden aikana niin monta kertaa kun haluaa. Kertalisenssi oikeutta osallistumaan yhteen kokeeseen (1 ohjaaja & 1 koira). Perhelisenssi voidaan hankkia perheenjäsenelle, mikäli jollain perheenjäsenellä on jo lisenssi. Ilmoittautuminen kokeeseen tehdään Palveluskoiraliiton virkkunetpalvelussa. Anotut kokeet löytyvät myös Palveluskoiraliiton virkusta. Ilmoittautumisen jälkeen kokeen järjestäjä lähettää koekutsun, mistä käyvät ilmi aikataulu, paikka ym. Ellei toisin ole koekutsussa mainittu, osallistujan on ilmoittauduttava koepaikalla viimeistään puoli tuntia ennen ilmoitettua koeluokan alkamista. Muista mennä kokeisiin rennolla mielellä, koirasi lukee sinua kuin avointa kirjaa. Pieni jännitys on paikallaan ja melkein kaikki jännittävät vähän ennen suoritusta. Jokaisella koiralla pitää olla kilpailukirja. Niitä saa yleensä ostaa koepaikalla. Kannattaa kuitenkin varmistaa koejärjestäjiltä onko heillä kilpailukirjoja myytävänä. Alokas- ja avoimessa luokassa täytyy myös olla oma noutokapula. Harjoittelun taito Miten sitten kannattaa harjoitella juuri ennen koetta, riippuu koirasta. Kannattaa miettiä harjoitteleeko päivittäin, kokeileeko ainoastaan koiran epävarmat liikkeet tai vaan jonkun liikkeen osaalueen. Jos koira ei kestä paljon toistoja, kannattaa harjoitella enemmän muutama viikko ennen koetta ja jättää harjoittelematta viimeisellä viikolla ennen koetta. Omien koirien kanssa olen jättänyt harjoittelematta juuri ennen koetta, koska ne eivät kestäneet toistoja, ja silloin koe on mennyt paremmin. Koepaikalle saapuessa kannattaa ensin ilmoittautua järjestäjille ja sitten keskittyä koiraan ja tulevaan suoritukseen. Koira pitäisi saada sopivaan vireystilaan koesuoritusta varten. Itse en juurikaan enää harjoittele koepaikalla vaan leikin koirani kanssa. Mutta kuten olen jo monesti todennut, nämä asiat ovat koirakohtaisia. Kannattaa myös huomioida koepäivän keli koiran vireystilaan virittämisessä ja harjoittelussa. Samasta kaavasta ei ole syytä pitää kiinni, mikäli olosuhteet eivät ole optimaalisia. Esimerkkinä villakoirien mestaruuskisat jokunen vuosi sitten: Koepäivän aamu oli sateinen ja kokeen alkaessa satoi jo kaatamalla; LURPPA 3/2021

koe jouduttiin jopa keskeyttämään kaatosateen vuoksi. Kokeeseen oli ilmoittautunut kahdeksan villakoiraa ja ainoastaan kaksi pääsi palkinnoille. Niitä koiria, joiden kanssa harjoiteltiin sateessa ennen omaa koesuoritusta ja jotka näin ollen olivat valmiiksi läpimärkiä, ei enää ”huvittanut” tehdä mitään. Nämä kaksi palkinnoille päässyttä koiraa olivat melkein kuivia, koska niiden kanssa ei harjoiteltu ennen koesuoritusta. Ulkopuolisen avun käyttäminen on kiellettyä koesuoritusten aikana. Samoin makupalojen, lelujen tms. käyttö on kielletty. Siitä seuraa hylkäys, mikäli tuomari sen huomaa. Olen nähnyt kokeissa, kun koiralle on laitettu ruokakuppi kehän ulkopuolelle, eli on jätetty palkka odottamaan. Lopputulos on ollut se, että koira on karannut kehästä. Tämän takia kannattaa käyttää muutakin palkkaa kuin pelkkää makupalaa tai ruokaa. Suullinen kehuminen tai kevyt taputtelu on kehässä sallittua. Koiraan koskeminen liikesuorituksen aikana on sen sijaan kiellettyä. Säännöistä poimittua Koiralle voidaan määrätä koetauko, mikä tarkoittaa, ettei koira saa osallistua kokeeseen. Siitä käytetään nimitystä kilpailutauko. Tuomari määrää 3 kk:n kilpailutauon koiralle, joka on saanut hylätyn arvosanan ryhmäliikkeessä siitä syystä, että se on poistunut paikaltaan häiritsemään muita paikallaoloryhmän koiria. Koiran suoritus hylätään ja koira suljetaan kokeesta. Ryhmäliikkeen kohdalla häiritsemiseksi katsotaan myös muu kuin aggressiivinen käytös. Häiritsemistä ovat esimerkiksi toisen koiran luo meneminen leikkiinkutsu- tai astumistarkoituksessa. Koiraan koskeminen tai sen motivoiminen liikesuorituksen aikana johtaa kyseessä olevan liikkeen hylkäämiseen. Liikesuoritusten jälkeen on hillitty kiittäminen (esim. lyhyt sanallinen kiitos tai muutama kevyt taputus) sallittu. Koiralle annettavat käskyt ja kutsut ovat suullisia. Joissakin liikkeissä käskyinä voi käyttää suullisen käskyn sijaan käsimerkkiä ja joissakin liikkeissä voi käyttää suullista käskyä ja käsimerkkiä yhtä aikaa. Poikkeavat menettelytavat on kirjattu kyseessä olevien liikkeiden ohjeistuksiin • +KM tarkoittaa käsimerkin olevan sallittu samanaikaisesti suullisen käskyn kanssa. • /KM tarkoittaa käsimerkin olevan sallittu vaihtoehtoisesti suullisen käskyn kanssa.

AVO – 1 Paikalla istuminen 1 minuutti, ohjaajat näkyvissä Käskyt: Istu – paikka Suoritusohje: Koirat tuodaan liikkeeseen kytkettynä. Liike alkaa, kun kaikki ryhmän ohjaajat seisovat rivissä noin 3 metrin välein koirat perusasennossa ja liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa”. Liike loppuu, kun ohjaajat ovat palanneet koirien luo ja liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike päättyy”. Ohjaajat siirtyvät luvan saatuaan noin 25 metrin päähän kehän laidalle ja kääntyvät koiriaan kohti. 1 min jälkeen ohjaajille annetaan lupa palata koiriensa luo. Ohjaajat ohittavat koiransa noin 0,5 metrin etäisyydeltä koiran jäädessä ohjaajan vasemmalle puolelle ja asettuvat seisomaan noin 3 m koiransa taakse rintamasuunta koiraa kohti. Luvan saatuaan ohjaajat siirtyvät koiriensa viereen. Ryhmässä tulee olla vähintään 3, mutta ei enempää kuin 6 koiraa

AVO – 2 Seuraaminen Käskyt:Seuraa Suoritusohje: Seuraamiskaavio sisältää kävelyosuudessa käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Seuraamiskaavio sisältää myös juoksuosuuden, jossa käännökset tehdään vain oikeaan. Kaavioon kuuluu myös 2–3 askelta eteen- ja taaksepäin. Kaikkien luokkaan osallistuvien koirien tulee tehdä sama seuraamiskaavio.

AVO – 3 Seisominen seuraamisen yhteydessä Käskyt: Seuraa – seiso – istu Suoritusohje: Ohjaaja ja koira etenevät normaalivauhtia suoraa linjaa aloituspaikalta. Noin 10 metrin jälkeen ohjaaja käskee, itse pysähtymättä, koiran seisomaan. Ohjaaja jatkaa kulkuaan noin 10 m (paikka merkitään esim. kartiolla tai merkillä). Ohjaaja kääntyy (itsenäisesti) koiraa kohti ja pysähtyy. Noin kolmen sekunnin kuluttua ohjaaja siirtyy noin 1–2 m koiran taakse ohittaen koiran noin 0,5 metrin etäisyydeltä siten, että koira jää ohjaajan vasemmalle puolelle, kääntyy ympäri ja palaa koiran viereen sekä käskee koiran perusasentoon.

AVO – 4 Luoksetulo Käskyt: Maahan – (paikka) – tänne – (sivulle) Suoritusohje: Ohjaaja käskee koiran maahan. Ohjaaja jättää koiran ja kävelee 20–25 m osoitettuun paikkaan, kääntyy koiraa kohti ja kutsuu koiran luokseen perusasentoon. Ohjaaja voi liittää luoksetulokutsuun myös koiran nimen, mutta nimi ja käsky on annettava nopeasti peräkkäin niin, ettei niistä muodostu kahta erillistä käskyä.

AVO – 5 Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä Käskyt: Seuraa – istu/maahan – (istu) Suoritusohje: Tuomari päättää suoritettavan asennon (istuminen/maahanmeno) ennen luokan alkua. Kaikki kokeen koirakot suorittavat saman asennon. Ohjaaja ja koira etenevät normaalivauhtia suoraa linjaa aloituspaikalta. Noin 10 metrin jälkeen ohjaaja käskee itse pysähtymättä koiran istumaan/ maahan. Ohjaaja jatkaa kulkuaan noin 10 m (paikka merkitään esim. kartiolla tai merkillä). Ohjaaja kääntyy (itsenäisesti) koiraa kohti ja pysähtyy. Noin kolmen sekunnin kuluttua ohjaaja siirtyy noin 1–2 m koiran taakse ohittaen koiran noin 0,5 metrin etäisyydeltä siten, että koira jää ohjaajan vasemmalle puolelle, kääntyy ympäri ja palaa koiran vierelle sekä käskee koiran perusasentoon.

AVO – 6 Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno Käskyt: Eteen – [oikea/vasen+KM] – (seiso) – maahan – istu Suoritusohje: Ennen liikkeen aloittamista ohjaajan tulee ilmoittaa tuomarille aikooko hän käskeä koiran ruudussa ensin seisomaan ja sitten maahan vai suoraan maahan. Ohjaaja lähettää koiran 3 m x 3 m:n ruutuun, joka sijaitsee noin 15 m liikkeen aloituspaikasta. Kun koira on ruudussa, ohjaaja käskee koiran joko seisomaan ja sitten maahan tai suoraan maahan. Jos koira käsketään seisomaan, seisomisasennon tulee olla selkeä ja vakaa ennen kuin ”maahan”käsky annetaan. Luvan saatuaan ohjaaja kävelee koiran viereen ja käskee (liikkeenohjaajalta luvan saatuaan) koiran perusasentoon. Koiran tulee liikkua ruutua kohti suoraviivaisesti ja mennä ruutuun sen etureunasta. LURPPA 3/2021

Ohjaaja saa käyttää liikkeen aikana korkeintaan neljä käskyä, jolloin yksi neljästä käskystä on seisomiskäsky koiran ollessa ruudussa. Vaihtoehtoisesti ohjaaja voi käskeä koiran suoraan maahan koiran ollessa ruudussa ja käyttää näin siis yhteensä vain kolme käskyä. Jos koira tarvitsee lisäohjauskäskyjä, voi niihin liittää käsimerkin. Ruudun koko on 3 x 3 m. Ruudun keskikohdan ja aloituspaikan välinen etäisyys on noin 15 m. Ruutu merkitään kulmiin sijoitettavilla kartioilla (korkeus noin 10–15 cm). Näkyvästi merkityt (esim. nauha, kalkkiviiva, teippi) ruudun sivut yhdistävät kartiot niiden ulkopuolelta. Ruudun sivujen etäisyyden kehän reunasta tulee olla vähintään noin 3 m.

Liikkeenohjaajan tulee seistä noin 3–5 m koirasta siten, että hän ei näe koiraa asennonvaihtokehotuksia näyttäessään. Liikkeenohjaajan tulee antaa uusi asennonvaihtokehotus noin 3 sekunnin välein. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä, mutta käskyjen on oltava lyhyitä ja ne on annettava samanaikaisesti. Viimeisen ”maahan” -käskyn jälkeen ohjaaja palaa koiransa viereen ja käskee sen perusasentoon.

AVO – 9 Estehyppy

Käskyt: Nouda – irti (– sivulle) Suoritusohje: Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa” ja ojentaa ohjaajalle puisen noutoesineen. Ohjaaja heittää noutoesineen noin 10 metrin päähän. Käskyn saatuaan koira noutaa esineen ja luovuttaa sen ohjaajalle perusasennossa tai ohjaajan edessä.

Käskyt: Paikka – hyppy (– sivulle) Suoritusohje: Ohjaaja jättää koiran istumaan noin 2–4 m:n päähän esteestä, kävelee esteen toiselle puolelle, noin 2–4 m:n päähän esteestä, kääntyy koiraa kohti ja kutsuu koiran hyppäämään esteen yli. Ohjaaja saa valita etäisyyden esteestä väliltä 2–4 m. Koiran tulee hypätä ja tulla perusasentoon suoraan sivulle tai ensin eteen. Esteen korkeuden tulee olla noin koiran säkäkorkeus. Maksimikorkeus on kuitenkin 50 cm. Esteen tulee olla 1 m leveä ja esteen sivutolppien tulee olla noin 1 m korkeita.

Mikäli koira luovuttaa esineen ohjaajan edessä, sen on siirryttävä käskystä ohjaajan viereen perusasentoon. Noutoesine voi olla ohjaajan tai järjestäjän, kunhan se on tuomarin hyväksymä.

AVO – 10 Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon

AVO – 7 Noutaminen

Arvosteluohje: Arvostelussa painotetaan koiran halukkuutta noudattaa käskyjä, koiran tempoa sekä menoa noutoesineelle ja takaisin lyhintä mahdollista reittiä.

AVO – 8 Kauko-ohjaus Käskyt: Maahan (– paikka) – istu+KM – maahan+KM – istu+KM – maahan+KM – istu Suoritusohje: Koiran tulee vaihtaa asentoa neljä kertaa (istu/maahan) ohjaajan käskyjen mukaisesti ja sen tulee pysyä alkuperäisellä paikallaan. Asennonvaihtojen järjestys on istu–maahan– istu–maahan. Viimeinen asennonvaihtokäsky on ”maahan”. Aloituspaikan rajalinja on kahden merkin välinen kuvitteellinen jana. Aloituspaikka on tämän rajalinjan edessä ja ohjaaja käskee koiransa maahan siten, että rajalinja on koiran takana. Ohjaaja jättää koiran paikalleen ja siirtyy osoitettuun paikkaan noin 5 m koirasta ja kääntyy koiraan päin. Liikkeenohjaaja osoittaa ohjaajalle asennonvaihdot kirjallisten, kuvallisten tai elektronisten näyttötaulujen avulla. LURPPA 3/2021

Käskyt: Kierrä – [oikea/vasen + KM] – [tänne] (– sivulle) Suoritusohje: Ohjaaja seisoo koira perusasennossa rintamasuunta kohti noin 10 metrin päässä sijaitsevaa merkkiä. Ohjaaja lähettää koiran kohti kartiota (tai vastaavaa), jonka korkeus on noin 15–40 cm. Koiran tulee kiertää merkki ja palata ohjaajan luo perusasentoon. Koira saa luoksetulossa tulla joko suoraan perusasentoon tai tulla ensin eteen istumaan ja sitten käskystä perusasentoon. Kierrä-käsky (ja mahdollinen sivullekäsky) annetaan liikkeenohjaajan luvalla. Ohjaaja päättää mahdollisten ohjauskäskyjen (lisäkäskyjen) antamisesta. Arvosteluohje: Arvostelussa painotetaan koiran halukkuutta noudattaa käskyjä, koiran tempoa ja suoraviivaista liikkumista.

Rohkeasti kokeeseen!

TOIMIKUNTIEN TERKUT IN MEMORIAM

Olavi Suominen LURPPA-TOIMIKUNTA Moi Lurppalaiset! Lehdestä löytyy kaikenlaista hyödyllistä. Vaikka ei heti kaikkea tietoa tarvitsisikaan, niin täältä ne voi myöhemmin löytää. Äläkä unohda että Lurppa löytyy myös kerhon nettisivuilta! Ennenkuin huomaammekaan on joulu tulossa. Lähettäkää meille rohkeasti juttuvinkkejä ja kuvia jouluun liittyen. Deadline on jo 9.11.2021 jotta lehti ehtii kaikille ennen joulua.

1925–2021

Muut toimikunnat: TOKO-TOIMIKUNTA TAIPUMUSKOETOIMIKUNTA AGILITYTOIMIKUNTA KASVATUS- JA NÄYTTELYTOIMIKUNTA

Olavi oli jäljestämiskoetoimikunnan, taipumuskoetoimikunnan ja metsästyskoetoimikunnan jäsen ollen kahden viimeksi mainitun puheenjohtaja.

Ensimmäinen tämän vuoden ponnistuksista on tehty, eli Vehmaalla järjestettiin valmisjälkikoe 1.–2.7.2021. Toimikunta ahkeroi erittäin hikisiin ja helteisiin metsiin neljä jälkeä. Seuraavana päivänä kokoonnuimme lahtivajalla, jossa suoritettiin laukauksensietotesti, ja siitä koirat lähtivät numerojärjestyksessä jäljille. Iloisia onnistumisia ensikertalaisille ja vähän konkareillekin. Helle takuulla imi mehut ohjaajista ja oppaista, samoin kuin koiristakin, mutta saatiin sentään palkintosijojakin.

Tuomaritehtävissä Olavi oli tiukka mutta oikeudenmukainen. Hän oli aina valmis antamaan koulutusvinkkejä uusille harrastajille. Tuomaritehtäviä kertyi Olaville runsaasti ympäri Suomen. Hänet pistettiin merkille myös valtakunnallisessa rotujärjestössä ja hänet kutsuttiin Suomen Spanieliliiton taipumuskoetoimikuntaan. Voidaan todeta, että “hyvä kello kuului kauas”! Olavin toinen intohimo oli eräretkeily. Hän osallistui sekä Suomen että Ruotsin Lapissa ja Kuusamossa pitkille vaelluksille – kaikkina vuodenaikoina. Niistä hän kehitti verrattoman sitkeän kunnon pitkäkestoiseen liikuntaan. Hän toimi vielä yli 70-vuotiaana tuomaritehtävissä sekä jäljestämis- että taipumuskokeissa. Tunsimme Olavin poikamaisesta hymystään ja iloisuudestaan, ihmisenä, joka ei koskaan evännyt apuaan – sanojensa mittaisena miehenä.

Seuraavan kesän ponnistus on kahden tuomarin perinteisempi viikonloppukoe, eli lauantaina jälkienteko ja sunnuntaina varsinainen koe. Senkin sijoituspaikka on Vehmaa, ja toivomme luonnollisesti kosteampaa ja viileämpää keliä.

Olavin koiraharrastus alkoi “Bobi”-nimisen cockerspanielin myötä 1960-luvulla. Näyttelytoiminta ei erähenkistä Olavia kauan kiinnostanut, metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ) tuntui houkuttavammalta. Hän kouluttautuikin 1960–70- lukujen taitteessa koemuodon ylituomariksi. Sitten heräsi mielenkiinto spanielien taipumuskoetta kohtaan ja hänestä tuli myös tämän koemuodon ylituomari. Lounais-Suomen Spanielikerhossa Olavi oli hyvin aktiivinen jäsen. Hän oli kaikessa mukana; kerhoilloissa, kesäleireillä, patikkaretkillä, näyttelyjen ja kokeiden järjestelytehtävissä...

MEJÄ-TOIMIKUNTA

Lisäksi tuohon kokeeseen on muutama paikka avoinna ihmisille, jotka haluaisivat oppia metsälajeista jotain. Tarvitsemme mieluusti paikalle ihmisen keittiöön sekä sihteeriksi. Tehtävät ovat helppoja, eikä yksin tarvitse pärjätä. Mutta toimikunnan ollessa hyvin vaatimaton nuppiluvultaan, emme ihan kaikkeen taivu pelkästään keskenämme. Jos siis olet joskus ajatellut, että MEJÄä voisi olla kiva kokeilla, talkoilemalla varmistat paikkasi takuulla jatkoon. Huomattava on myös, että jatkoa ajatellen talkoolaisten puute pienentää kerhon kokeita varmasti.

Suru-uutinen tavoitti Varsinais-Suomen koiraharrastajat. Olavi “Ola” Suominen nukkui rauhallisesti 5. maaliskuuta ajasta ikuisuuteen. Hän olisi täyttänyt tänä vuonna 96 vuotta.

Vaikka Olavi ei saanutkaan kokea viimeisen keväänsä kirkkautta, säilyy hänen muistonsa mielissämme lämpimänä valona. Kaikki ystävät ottavat osaa omaisten suureen suruun.

Luca ja Cara Loimaalla heinäkuussa Kuva: Merja Saastamoinen LURPPA 3/2021

TEKSTI JA KUVA: PEKKA TAINIO

LURPPA 3/2021

Fieldiväki Loimaalla 2.-4.7.2021 TEKSTI: ARI SURAMO, KUVAT: MERJA SAASTAMOINEN JA ARI SURAMO

Lounaisen Suomen fieldiväki kokoontui heinäkuun alussa jo kolmannen kerran Pohjantilalla Loimaan viljavissa maisemissa. Pohjantilan vanha rustholli on pitkään ollut koirayhdisten ja -kerhojen suosiossa, eikä suotta, sillä tilat ovat siistit ja puhtaat, ruoka erinomaista ja palvelu ystävällistä. Kokonaisuuteen kuuluvat ilmava päärakennus, jonka sisätiloihin koirat ovat tervetulleita, erilliset saunatilat sekä grilli- ja seurustelutilana toimiva vanha aitta. Lehtevällä piha-alueella on lääniä temmeltää ja istuskella, ja pieni lampikin löytyy. Ympäröivässä metsikössä ja pikkuteillä on kiva lenkkeillä. Fielditreffien järjestelyistä vastasivat tuttuun tapaan kerhon puheenjohtaja Merja Saastamoinen ja fieldipiireissä hyvin tunnettu Susann Salminen Orivedeltä. Paikalle olivat tervetulleita kaikki kutsutut vieraat ja koirat ikään, sukupuoleen ja rotuun katsomatta, vaikkakin sattuneista syistä lähes kaikki karvaiset vieraat olivat fieldejä... Ensi vuonna jouduttaneen kuitenkin etsimään uusi paikka, sillä Pohjantilan kerrottiin olevan myynnissä, mikä merkinnee nykyisenlaisen toiminnan loppumista tilalla. Mari ja Jade

Jotta touhu ei menisi vallan pehmoilevaksi seuraelämäksi, järjestetiin niin koirille kuin ihmispysteillekin aivotoimintaa stimuloivaa puuhastelua... Riina rakensi koirille koukuttavan virikeradan, kun taas emännät ja isännät pääsivät testaamaan fielditietojaan, taitojaan ja neuvokkuuttaan ”olympialaisissa”, joissa kisattiin mm. vedenkannossa, pallonheitossa ämpäriin, paperilennokkien teossa ja heitossa...

Frida hellässä hoidossa

Parasta koirien mielestä oli varmasti Pohjantilan pieni mutta ponteva lampi, jonne oli helppo heitellä dummyja ja muita härpäkkeitä noudettavaksi. Kelissäkään ei ollut valittamista.

Sara ja Lysti Tampereelta

Susann ja Tuija, vieraista kaukaisin (Lappeenrannasta)

Kelly ja kieli

Kaisa kannusti Lyytiä, perheen uutta fieldineitiä, vesileikkien ihmeelliseen maailmaan... Filo ja jengin ”erilainen nuori” (cockeri) Hunni seurasivat tarkkana.

Markku ja kaverikoira Vickan

Noora ja Donna-neito

LURPPA 3/2021

Lounais-Suomen Spanielikerho ry

HALLITUS 2021

TOIMIKUNNAT

Muut toimihenkilöt

Puheenjohtaja Merja Saastamoinen p. 040 722 6290 merja.e.saastamoinen (at) gmail.com Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki p. 0400 600 637 kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Janina Alankoja-Kanervala Katja Alho Maija Jaakola Mari Salminen Leena Laine

Näyttely- ja kasvatustoimikunta Leena Laine leena.laine10 (at) gmail.com TOKO-toimikunta Pj. Åsa Liljeqvist asa.liljeqvist (at) gmail.com Jäljestyskoetoimikunta Pj. Vivi Aaltonen

Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p. 040 512 5031 lssk.jasensihteeri (at) gmail.com Varastonhoitaja Katja Alho Koppikärryn hoitaja Kari Mattila p. 040 445 5599 kari.mattila51 (at) pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Maija Jaakola jaakola.maija (at) gmail.com Allianssin edustajat Leena Laine ja Åsa Liljeqvist

Sihteeri Åsa Liljeqvist p. (02) 231 5123 asa.liljeqvist (at) gmail.com Kirjanpitäjä Terttu Hellberg p. 044 338 6712 terttu.hellberg (at) dnainternet.net Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p. 040 512 5031 roosnell.kennel (at) gmail.com www.l-ssk.fi

meja.spanielit (at) gmail.com p. 044 533 0543 Taipumuskoetoimikunta

Pj. Kaisa Mäkinen rompula79 (at )gmail.com Agilitytoimikunta Pj. Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Lurppa-toimikunta Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen lssk.lurppa@gmail.com Kerhon yleistili: FI03 5711 2720 0090 70 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho ry Viesti: Kirjoita mitä maksat, esim. Lurppa 4/2020, 1/3 sivua

Jäsenmaksut 2021 Vuosijäsen 30 € (Lurppa- ja Spanieli-lehti) Kannatusjäsen 19 € (Lurppa) Perhejäsen 6 € (ei lehteä)

Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta Huom! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi. MEJÄn tilinumero: FI43 5711 2720 0089 32

LURPPA 3/2021