Lue myös verkossa: animaliamedia.fi
Tuhotuotetut-kampanja tuo broilerin näkyviin
Tuhotuotetut-kampanja tuo broilerin näkyviin
Animalian uusi kampanja pyrkii lisäämään ihmisten ymmärrystä broileriteollisuuden raakuudesta, joka tapahtuu katseilta piilossa.
Tuhotuotetut-kampanja avattiin Siiven isku -juhlissa Eläinten päivänä. Ilta oli omistettu broilereille ja Animalian pitkäaikaisen broilerikampanjan avaukselle.
Ilta koostui inspiroivista puheenvuoroista, kanattomasta ruuasta, musiikista, monipuolisesta taiteesta sekä ilosta ja tanssista. Yhteistä intoa tarvitaan, jotta jaksamme kampanjoita broilerien vapauden puolesta.
Tuhotuotetut – broilerinkiusausta perhetilalta -kampanja nostaa valokeilaan broilerin tuntevana eläimenä. Kampanjan päätavoite on, että Suomen broilerinlihankulutus laskee eikä korvaudu hitaammin kasvavan broilerin lihalla. Kampanja myös kyseenalaistaa ja haastaa broilerinlihan markkinointikuvaston, jossa broilerintuotanto esitetään aina perhetilaidyllinä, jossa vapaat kanat kuopsuttelevat pienen maalaistalon pihalla.
Broilerilaskuri havainnollistaa tuotannon mittakaavaa Harhaanjohtavan markkinoinnin takaa paljastuu kuitenkin broilerintuotanto, joka on teknisintä ja teollistuneinta eläintuotantoa niin Suomessa kuin maailmallakin. Teollistunut eläintuotanto tarkoittaa sitä, että tuotannossa kasvavan eläimen elämä ja kuolema on tarkkaan suunniteltu ja hiottu prosessi. Tuotannon vaiheisiin liittyy teknologiaa automaattisesta ruokintalaitteistosta ilmanvaihdon säätelyyn ja teurasautoon keräämiseen asti.
Kampanjan verkkosivuille avattiin avajaisissa broileritehdas, jonka laskuri näyttää
teurastamoille vietyjen broilerien määrää. Laskuri havainnollistaa broilerien teurastamisen mittakaavaa, joka on järkyttävä. Suomen suurimmalla broileriteurastamolla tapetaan yli 100 000 broileria vuorokaudessa, joten broilerintuotannon voi hyvällä syyllä sanoa olevan tuhotuotantoa.
Käy katsomassa, missä luku menee juuri nyt! Luku nollautuu vuosittain.
Kampanjan päätavoite on, että Suomen broilerinlihankulutus laskee eikä korvaudu hitaammin kasvavan broilerin lihalla.
Seuraa kampanjaa eri kanaviemme kautta
Kampanjasivuilta löytyy kootusti infoa broilerintuotannosta sekä uudet kanattomat reseptit, jotka on tehnyt Paula Heinonen. Teemme yhteistyötä kasviproteiiniyritys Herniksen kanssa, ja sen ansiosta Animalian vapaaehtoisten järjestämille ruokakursseille saatiin heti Hernistä kokkailuun.
Ensimmäiset broileriaiheiset Eläinoikeuspodcastin jaksot on julkaistu. Podcastia voi kuunnella ilmaiseksi esimerkiksi Spotifystä, Soundcloudista tai omalta podialustalta. Ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin uutta broileribarometria, jonka tuloksia näytimme jo Siiven isku -juhlassa. Broileribarometri sai myös paljon huomi-
ota mediassa. Lue lisää broileribarometrista sivulta 14.
Broilerikampanja on näkynyt muutenkin eri medioissa. Saimme broileriaiheisen kommentin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen juttuun, jossa kerättiin ehdotuksia “nykyajan museoon”. Animalia ehdotti sinne vihreää muovipakettia, johon broilerisuikaleet on pakattu. Paketti kuvastaa paitsi viherpesua, myös broilerien näkymättömyyttä. Emme ajattele broilereita yksilöinä vaan lähinnä suikaleina muovipaketeissa.
Tänä vuonna eläinvastaisuuspalkinto Anti Animalian ehdokkaina oli suomalaisia toimijoita, jotka ovat edistäneet broilerien tuhotuotantoa. Palkinnon voittajasta voit lukea lyhyesti sivulta 6 ja pidemmin Animalian verkkosivuilta.
Lokakuussa julkaisimme myös webinaarin, jossa Animalian asiantuntijat kertovat broilerintuotannon ongelmista. Webinaari löytyy Animalian Youtube-kanavalta.
Ensi vuoden puolella kampanja näkyy muun muassa Helsingin Vegemessuilla ja katutapahtumissa ympäri maan. Järjestämme esimerkiksi koulutusta, kouluvierailuita ja vastamainostaidenäyttelyitä. Broilerien kunniaksi lanseeraamme 10.5.2026 uuden yhteisen teemapäivän, Kansainvälisen kanapäivän.
Tervetuloa mukaan kampanjaan!
Tutustu kampanjaan: animalia.fi/tuhotuotetut
Tule mukaan kampanjatapahtumiin: animalia.fi/tapahtumat
Pää kirjoitus
Onnellinen ruoka lautasellasi
Kansallista ruokastrategiaa ollaan uudistamassa, ja se on tätä kirjoittaessa julkisesti kommentoitavana. Ruokastrategialuonnoksen visio on ”onnellisen ruuan maa”.
Mitä on onnellinen ruoka? Vision mukaan se on meidän ihmisten onnea: se on ruuan tuottajien ja kuluttajien tyytyväisyyttä. Se on vastuullista tuotantoa ja reilua ruuan jakamista. Se luonnon vahvistamista ja hyvinvoinnin tuottamista.
Eläimille visio ei kuitenkaan tuota hyvinvointia tai onnea. Strategialuonnoksessa mainitaan kyllä tuotantoeläinten hyvinvointi ja lajityypilliset tarpeet, mutta konkreettiset toimenpiteet puuttuvat. Samalla myös unohdetaan kertoa, että eläinten hyvinvointi tai lajityypilliset tarpeet eivät voi toteutua nykyisenkaltaisessa tehotuotantokoneistossa. Siis siinä koneistossa, mistä käytännössä kaikki suomalaisten syömä eläinperäinen ruoka tulee.
Suomi haluaa kohdella eläimiä edelleen vain tuotantoresursseina –ei itseisarvoisina eläinyksilöinä. Tehotuotantoa ei myöskään kyseenalaisteta. Itse asiassa tehotuotantoa tai tuotantoeläinmäärien vähentämistä ei mainita strategiassa kertaakaan. Strategian lähteissä on mainittu kasviproteiinit, mutta itse strategialuonnoksesta ne ja suunnitelmat kasvipohjaisempaan järjestelmään siirtymisestä puuttuvat. Strategian visioima onnellisen ruuan maa on maa, jossa syömämme eläimet elävät edelleen tehotuotantolaitoksissa eivätkä ole moksiskaan kivusta, pelosta, ahtaudesta tai ahdistuksesta. Niitä ei myöskään haittaa, että ne ihmisen mieltymyksen mukaisen optimaalisen koon tai muodon saavutettuaan lahdataan lautasillemme. Onko onnellinen ruoka eläin, joka haluaa kuolla ja tulla syödyksi?
Animalian uuden kampanjan päähenkilö, broileri, on esimerkki äärimmäisestä eläintuotannosta. Broilerintuotanto on tuhotuotantoa, joka ei voi koskaan olla onnellista. Onnellisen ruuan maa onkin ontto ja abstrakti visio ilman aitoa sisältöä.
Meidän tulee tehdä kunnianhimoisia suunnitelmia ruuantuotannon ja -kulutuksen ohjaamisesta kasviperäisempään suuntaan niin eläinten, ihmisten kuin ympäristönkin vuoksi. Voisimmeko tehdä ruokastrategian, jossa on pitävä suunnitelma eläinperäisen ruuan kulutuksen puolittamisesta esimerkiksi vuoteen 2040 mennessä? Entä näemmekö joskus kasviperäiseen ruokaan pohjaavan strategian, joka ohjaisi kohti ympäristömme säilyttävää, ei tuhoavaa ruokajärjestelmää?
Tällaisenaan strategia ei lupaa hyvää eläinoikeuksien näkökulmasta ja myös ilmastotavoitteet jäävät ohuiksi. Onnellisuus ei voi rakentua järjestelmälle, joka riistää muunlajisia eläimiä ja lisäksi kiihdyttää ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Onnellisuus ei voi tarkoittaa vain ihmisten tyytyväisyyttä. Maapallo kuuluu myös muille eläimille.
Taija Rinne toimitussihteeri viestintäpäällikkö
Sisällys 4/2025
Tuhotuotetut-kampanja tuo broilerin näkyviin
Pääkirjoitus
Ajankohtaista
Vieraskynä: Helinä Ääri
Puheenjohtajan tervehdys
Minkin näköistä elämää
= Kannessa Kuva iStock.com / tawatchaiprakobkit
Kuva Linda Lehtovirta
Animalia-lehti, 50. vuosikerta
Julkaisija: Animalia
Päätoimittaja: Laura Uotila laura.uotila@animalia.fi
Toimitussihteeri: Taija Rinne taija.rinne@animalia.fi
Taitto: Heta Kasurinen heta.kasurinen@gmail.com
Osoitteenmuutokset: Martta Kinnunen p. 09 720 6590 animalia@animalia.fi (ma–to 10–15)
Broilerin kotimaisuus on myytti, johon suomalaiset haluavat uskoa
Pajtim Statovcin teoksissa eläimet ovat olemassa itsensä vuoksi
Hammastahnakin on kosmetiikkaa – mutta onko se eläinkokeetonta?
Kirjavinkit
Eläinsurusta syntyy toivo ja toiminta
Animaalit kautta maan: AnimaliaSome
Animalialainen: Nea Nurmi, pääkaupunkiseudun alueosasto
Vegepalsta: Broileritonta kiusausta ja vegekanasalaattia
Animalia testaa: Kanattomat suikaleet
Anna joululahja, joka tekee hyvää eläimille
Sisällysluettelon kuvat: Kristo Muurimaa, iStock.com / Tsekhmister, Jarkko Patana, Marko Bulgakov & Jonne Räsänen
Grano, Vaasa
Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki
Ilmestymisaikataulu: Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaalin tulee olla perillä toimituksessa 8.1.2025 mennessä. Aineistot: lehti@animalia.fi
Ilmoitusmyynti: Elina Lahikainen, elina.lahikainen@animalia.fi
Ilmoitushinnat: Katso ilmoitushinnat animalia.fi/mediakortti
Lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikkakorotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen.
Rajoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainostoimistot 15 %.
Ilmoitusten peruuttaminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitussihteerille.
Reklamaatiot: Kirjallisena 14 vuorokauden aikana ilmestymispäivästä lukien.
Animalia-lehti pidättää oikeuden lyhentää ja muokata juttuja. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.
Katso ilmoitushinnat animalia.fi animalia.fi
Toimisto: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki Asiakaspalvelu: p. (09) 720 6590 (ma–to kello 10 –15) e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: animalia.fi animaliamedia.fi
€
Liity jäseneksi: animalia.fi/jasenyys
Lahjoitukset:
FI24 1011 3000 2606 29
Jäsenmaksut: Tukijäsen: 37 € tai 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.
SWIFT: NDEAFIHH
Lahjoitukset: FI24 1011 3000 2606 29
SWIFT: NDEAFIHH
Testamentit: Jussi Koiranen p. 040 590 557 jussi.koiranen@animalia.fi
Testamentit: Jussi Koiranen p. 040 590 557 jussi.koiranen@animalia.fi
Rahankeräyslupa: Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: Lupa on voimassa 1.1.2022 alkaen ja se kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Päätöksen nro: RA/2021/1758.
Rahankeräyslupa: Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: Lupa on voimassa 1.1.2022 alkaen ja se kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Päätöksen nro: RA/2021/1758.
4041 1029
Ajankohtaista
Puola aikoo kieltää turkistarhauksen
Puolan parlamentissa äänestettiin lokakuussa turkistarhauskiellon puolesta. Lakiesitys etenee vielä uuteen äänestykseen ja presidentin allekirjoitettavaksi, mutta kiellon läpimenoa pidetään varsin todennäköisenä.
Lakiehdotuksessa turkistarhaus kielletään Puolassa siirtymäajalla, joka jatkuu vuoden 2033 loppuun. Esityksessä ehdotetaan lisäksi valtion korvauksia turkistarhaajille ja vuoden palkkaa vastaavan irtisanomiskorvauksen maksamista tarhojen työntekijöille.
Puola on tällä hetkellä Euroopan suurin turkistuottajamaa.
Animalia vaati turkistarhauksen kieltoa ministeri Essayahilta
Suomessa on parhaillaan käsittelyssä turkiseläinten pitoa koskeva asetus. Animalian mielestä asetuksen vaatimukset ovat riittämättömiä ja tulevat jatkamaan turkiseläinten kärsimyksiä. Asetuksen hyväksymisen sijaan turkistarhaus tulisi kieltää Suomessa. Vaatimusta tukee yli 30 000 henkilön allekirjoittama vetoomus, jonka Animalia luovutti ministeri Essayahille elokuussa.
Turkistarhaus aiheuttaa EU:lle satojen miljoonien eurojen kustannukset joka vuosi
Teksti Laura Uotila • Kuva iStock.com / Neznam
Lokakuussa julkaistiin kattava raportti, jossa selvitettiin turkistarhauksen taloudellisia vaikutuksia EU:ssa. Lopputulos oli, että turkistarhaus aiheuttaa satojen miljoonien eurojen kustannukset EUkansalaisille joka vuosi.
Raportissa laskettiin turkisteollisuuden aiheuttamat kokonaiskustannukset EU:lle. Kokonaiskustannusten laskenta on lähestymistapa, joka ottaa huomioon turkisteollisuuden kokonaisvaikutukset muun muassa ympäristöön ja kansanterveyteen.
VHS-videoiden vuokraus työllistää saman verran kuin turkistarhat
EU:ssa tarhataan eniten minkkejä sekä pienemmässä määrin kettuja, chinchilloja ja supikoiria. Suurimmat turkistuottajamaat ovat Suomi, Puola ja Kreikka.
EU:ssa tuotettiin 6,3 miljoonaa turkis-
Vantaa aikoo kolminkertaistaa kasvisruuan määrän kouluissa
Vantaalla tavoitellaan kasviruuan osuuden nostamista kouluruuassa 64 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Tällä hetkellä osuus on 20 prosenttia. Vantaa pyrkii vähentämään lihan käyttöä osana kaupungin tekemää Green Deal -sitoumusta. Kasvisruuan maistuvuus aiotaan taata kehittämällä reseptejä sekä lisäämällä ruokakasvatusta. Lapset saavat osallistua uusien reseptien kehittämiseen. Kaupunki tulee myös testaamaan erilaisten kasviproteiinien käyttöä.
eläinten nahkaa vuonna 2024 ja turkistarhojen liikevaihto oli arviolta 183 miljoonaa euroa. Summa on verrattavissa esimerkiksi puhvelinmaidon tuotantoon, hapankirsikan viljelyyn tai videokasettien vuokraukseen. EU:n turkistarhat työllistivät 2 048 täysipäiväistä työntekijää, mikä on samoin verrattavissa videokasettien vuokrausalan työllistävyyteen.
Turkistarhaus on EU-maissa vähentynyt rajusti viimeisen vuosikymmenen aikana. Tänä aikana turkistarhojen määrä on vähentynyt 73 prosenttia, tuotettujen turkisten määrä 86 prosenttia, liikevaihto 92 prosenttia ja työllisyys 86–92 prosenttia.
Animalian uusin alueosasto löytyy
Somerolta
Someron Animalia järjestää erilaista toimintaa ja tapahtumia ja nostaa esille eläinten näkökulmaa. Ryhmän tavoitteena on muun muassa tuoda yhteen eläinoikeuksista kiinnostuneita ihmisiä, tehdä yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa ja kehittää Someron vegaaniruokatarjontaa.
Ryhmä tapaa kaikille avoimissa kokouksissa, jotka järjestetään alkuun etäyhteydellä. Mukaan toimintaan pääset laittamalla viestiä somekanavien kautta (@animaliasomero) tai sähköpostilla: somero@animalia.fi.
Laura Uotila
Sari Essayah ja Heidi Kivekäs Kuva: Anna Savolainen
Turkistarhaus ei pysy pystyssä ilman ulkopuolista rahoitusta
EU:ssa turkistarhaus on ollut kannattamatonta useiden vuosien ajan, koska turkisten myyntihinnat eivät kata tuotantokustannuksia. Turkistarhaus onkin EU:ssa merkittävä julkisten varojen saaja, jolle on myönnetty miljardien eurojen korvauksia menetetyistä tuloista aivan viime vuosina.
Turkistarhauksen tuottama arvonlisäys EU:n taloudelle on siten negatiivinen: viime vuonna se oli -9,2 miljoonaa euroa, eli se pikemminkin pienentää kuin kasvattaa EU:n taloutta.
Turkistarhauksella ja turkistuotteiden tuotannolla on myös merkittäviä ympäristövaikutuksia. Saastumisesta, resurssien käytöstä, paikallisista haitoista ja vieraslajeista johtuvista ympäristövahinkojen kus-
tannuksista 226 miljoonaa euroa aiheutuu turkistarhojen toiminnasta ja 312 miljoonaa euroa laajemmin koko turkisalan toiminnasta.
Turkistarhaus aiheuttaa myös merkittäviä kansanterveydellisiä riskejä. SARSCoV-2-tartunnan todennäköisyyttä minkeillä ja sen leviämistä ihmisiin pidetään edelleen todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä. Esimerkiksi zoonoottisten patogeenien leviämisen ehkäisemiseksi turkistarhoilla toteutettavia toimenpiteiden toteuttaminen maksaa arviolta 211 miljoonaa euroa vuodessa.
Turkistarhauksen lopullinen vuosittainen lasku eli taloudellinen kokonaisvaikutus, joka lasketaan vähentämällä arvonlisäyksestä ympäristö- ja kansanterveyskustannukset, on -446 miljoonaa euroa.
Sanottua
” Mietin, miten me voimme puolustella sitä, että iskemme ketut häkkiin ja teurastamme ne, kun tekisin koirani puolesta mitä tahansa. Sanoin vaimolleni, että minun täytyy lopettaa työni.”
– Mike Moser, ex-turkislobbari Ilta-Sanomat 28.9.2025
Ajankohtaista
Animalia vetosi porsaiden kastraatiokiellon puolesta
Animalia luovutti syyskuussa maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaadittiin karjuporsaiden kirurgisen kastraation kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen allekirjoitti 23 441 henkilöä. Hallitus on aikeissa poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. Kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille huomattavaa kipua sekä stressiä.
Vuoden eläinvastaisuuspalkinto Atrialle
Animalia jakoi vuoden eläinvastaisuuspalkinto Anti Animalian Atrialle, koska se investoinut jättimäiseen broileriteurastamoon, jossa broileri on pelkkää raaka-ainetta liukuhihnalla. Tuhotuotannon tehostaminen sivuuttaa broilerikanat tuntevina yksilöinä. Tehtaassa teurastetaan yli 100 000 lintua vuorokaudessa. Tällä kertaa yleisö sai päättää palkinnon saajan ja pahinta eläinoikeuksien polkijaa sai äänestää verkossa.
Laura Uotila Ritva Elomaa ja Martta Kinnunen Kuva: Anna Savolainen
Ajankohtaista
Suomessa kuoli yli 150 000 eläintä eläinkokeiden takia vuonna 2024
Vuonna 2024 Suomessa joutui eläinkokeisiin 79 510 eläintä. Eläinkoekäytön lisäksi eläinkoelaitoksissa kasvatettiin ja tapettiin 73 354 eläintä muista syistä. Näitä eläimiä ei käytetty varsinaisissa eläinkokeissa, mutta niistä otettiin esimerkiksi kudosnäytteitä tai käytettiin kasvatukseen.
Suomen yleisin koe-eläin on hiiri, joita on lähes puolet koe-eläimistä. Toiseksi eniten koe-eläiminä käytetään erilaisia kaloja.
Koe-eläinten käyttö vaikuttaisi Suomessa kääntyneen laskuun, mutta suunta voi muuttua nopeastikin, kuten kävi hetkellisesti koronapandemian aikana.
Animalia vetosi EU-komissioon eläinkokeettoman tieteen edistämiseksi
Animalia vetosi muiden eläinjärjestöjen kanssa syyskuussa EU-komissioon, jotta EU pitäisi kiinni eläinkokeettomuuteen liittyvistä tavoitteistaan ja vauhdittaisi eläinkokeettoman tieteen kehitystä.
Järjestöt pyysivät komissiota varmistamaan, että vuonna 2026 julkaistava suunnitelma turvallisuustutkimuksen eläinkokeista luopumiseksi on kunnianhimoinen ja toteuttamiskelpoinen. Suunnitelman tulisi olla lähtökohta laajemmalle strategialle, jonka tavoitteena on lopettaa kaikki eläinkokeet.
Lajityypillistä broilerinelämää?
Kanalinnut hupenevat”. Selailin kirjastolla Suomen Luonto -lehteä (7/25), kun pikkuotsikko pysäytti minut. Lyhyt juttu kertoi metsojen, teerien, pyiden ja riekkojen määrän vähenemisestä Suomessa. Linnut ovat joutuneet väistymään, kun ihmiset ovat ojittaneet soita ja hakanneet metsiä.
Vähän aiemmin olin vieraillut broileritilalla ja saanut konkreettisen muistutuksen siitä, että kanalintujen kokonaismäärä Suomessa on kuitenkin lisääntynyt. Valtaosa vain elää lyhyen kanalinnunelämänsä keinovalossa turvepehkun päällä maaten. Olemme vaihtaneet pyyt ja riekot broilereihin.
Broileri, eli lihantuotantoa varten jalostettu kesykana, eli Gallus gallus domesticus, eli kesytetty punaviidakkokana. Kesykanat ja punaviidakkokanat ovat geneettisesti yhä niin lähellä toisiaan, että ne pystyvät lisääntymään keskenään ja saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Valkohöyhenisenä tanakkana lintuna broileri ei näytä sutjakan punaviidakkokanan lähisukulaiselta. Sen aistit, tunteet ja kognitio ovat silti edelleen pitkälti samanlaisia. Vaikka broileri on jalostettu suureksi ja kipeäksi, sen tavat tuntea ja havainnoida maailmaa ja muodostaa sosiaalisia suhteita ovat tyypillisiä sellaiselle linnulle, joka elää pienissä parvissa metsäisillä ja pensaikkoisilla alueilla.
Broilerilla on esimerkiksi magneettiaisti, joka auttaa sitä suunnistamaan. Se kommunikoi lukuisilla eri äänillä ja voi nimetä esimerkiksi elinpiirinsä ihmisiä ja muita eläimiä. Se pystyy laittamaan pieniä lukuja suuruusjärjestykseen jo parin päivän ikäisenä. Sille on lajityypillistä, että emo
hoivaa poikasiaan parin kuukauden ajan –vaikka tämä ei tietenkään toteudu broilerintuotannossa, jossa emot ja poikaset eivät koskaan tapaa ja lihabroilerit tapetaan 36 päivän iässä.
Broileri on kanalintu kuten pyy tai riekko. Se ajattelee, aistii ja tuntee lajilleen tyypillisesti. Samalla se on lihalintu, jolta on jalostuksen myötä kadonnut lajityypillinen liikkumiskyky, kuten kyky kävellä vielä aikuisena ketterästi useita askelia kerrallaan.
Broileri onkin lintu, jolle lajityypillinen elämä ei ole mahdollista. Jos broilerintuotanto saataisiin loppumaan, voisi Suomen kanalinnusto taas koostua linnuista, jotka voivat elää lajityypillisesti: riekoista kaivamassa kieppejään ja pyistä nousemassa lentoon siivet huristen.
Helinä Ääri kirjallisuudentutkija
Helinä Äären ja Tiina Ollilan kirja Broilerin tarina ilmestyy maaliskuussa 2026.
Klaus Welp
Anna joululahja, joka tekee hyvää eläimille
Ilahduta läheistäsi Lahja eläimille -aineettomalla lahjalla. Tämä joulumuistaminen ei lisää tavaramäärää, vaan se levittää hyvää tahtoa eläimiä kohtaan. Lisäksi se on konkreettinen apu eläimille, sillä korttien myynnistä saadut varat käytetään Animalian työhön eläinten paremman huomisen puolesta.
Kaunis kortti on mainio lahja sellaisenaan tai merkityksellinen lisä joulukukan tai konvehtirasian oheen ja se sopii ihan jokaiselle.
Sähköinen kortti on myös mainio viime hetken lahjaidea
Valikoimasta löytyy postitettavat Lahja eläimille -kortit sekä sähköpostilla tai somessa jaettavat sähköiset kortit. Lisäksi myynnissä on kauniit Lahja eläimille -pakettikorttiarkit, joissa on kuusi erilaista pakettikorttia.
Lahja eläimille -sähköisen kortin saat sähköpostiisi heti maksun jälkeen.
Sähköinen kortti on loistovalinta tilanteisiin, joissa lahja tarvitaan pikaisesti.
Näin aineeton lahja toimii:
Klikkaa ostoksille lahjaeläimille.fi ja valitse ihanista lahjoista mieleisesi. Kun valitset pahvikortin, postitamme sen haluamaasi osoitteeseen. Voimme kirjoittaa postitettavaan korttiin myös toivomasi tervehdyksen. Tilaa postitettava kortti viimeistään maanantaina 15.12.2025, jotta se ehtii jouluksi kotimaassa.
Jos tarvitset lahjan pikaisesti, valitse pdf-kortti, jonka voit tulostaa tai lähettää lahjansaajalle sähköpostissa, tai jpg-kortti, jonka voit jakaa somessa tai mobiilissa. Molemmissa tapauksissa saat kortin sähköpostiisi heti maksun jälkeen.
Huomasithan myös uudet yksiosaiset postikortit?
A6-kokoiset postikortit ovat tämän joulun uutuus. Kortit myydään neljän kappaleen settinä. Jokaisessa kortissa on Emma Komin kaunis eläinkuvitus.
Puheenjohtajalta
Puheenjohtajan tervehdys
Lokakuun alussa sosiaalinen media täyttyi muistokirjoituksista: maailman tunnetuin kädellisten tutkija, etologi ja antropologi Jane Goodall oli poissa. Seuraavina päivinä kunnianosoituksia Goodallin elämänuraa kohtaan tulvi eri puolilta maailmaa ja ne voimistuivat yhdeksi ääneksi: meidän kaikkien tulee nyt astua esiin ja toimia, jotta Goodallin elämäntyö saa jatkoa. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja eläinten oikeuksien tunnustaminen on yhteinen päämäärä, jonka eteen meidän tulee yhdistää voimamme.
Samalla viikolla käynnistettiin näyttävästi Animalian uusi Tuhotuotetut-broilerikampanja, jonka parissa tulemme tekemään täysillä töitä seuraavat vuodet. Kampanja nostaa huomion keskipisteeksi broilerin, yhteiskunnallisesti näkymättömän linnun, jonka lyhyt viisiviikkoinen elämä on kärsimyksen täyttämä. Uuden kampanjan avajaiset toivat yhteen yli sata aktiivia ja yhteiskunnallista vaikuttajaa saman tavoitteen äärelle: broilerin tehotuotannolle on saatava loppu.
Lokakuun alku täytti mielen toivolla: hetken aikaa tuntui siltä, että maailma on yhtä. Oli voimauttavaa nähdä, kuinka ihmiset ympäri maailman ja Suomessa kokoontuivat yhteen ja ilmaisivat halunsa vaikuttaa siihen, millä tavoin muunlajisia eläimiä kohdellaan. Mutta kuinka ylläpitää uskoa muutokseen, kun alkusyksyn yhteisöllinen innostus hiipuu talviseksi arjeksi? Miten säilyttää toivo ja toimeliaisuus, kun muut aiheet valtaavat palstatilan ja eläinoikeudet jäävät taka-alalle? Vastaus löytyy paikallisista teoista.
Jane Goodall jätti jälkeensä toiveen ja vahvan kehotuksen: jatkakaa työtä muunlajisten eläinten oikeuksien puolesta. Älkää koskaan antako periksi. Hän ymmärsi, kuinka lamauttavalta globaalien haasteiden ratkominen voi tuntua. Goodall haastoi tutun sloganin think globally, act locally ja kannusti sen sijaan aloittamaan ajattelemalla ja toimimalla paikallisesti, sillä konkreettiset saavutukset antavat toivoa ja auttavat näkemään toiminnan merkityksen.
Tapoja vaikuttaa on paljon: tee kuntalaisaloite omassa kunnassasi eläinperäisten tuotteiden puolittamiseksi julkisissa ruokailuissa. Kokoa oma yhteisösi tai mene mukaan Animalian alueosaston toimintaan. Järjestä tapahtumia, lisää tietoutta, kerää lahjoituksia. Järjestä vegaaninen kokkauskurssi tai vegaaninen tukikahvila ja inspiroi ympärilläsi olevia ihmisiä muutokseen. Jaa tietoa ja ota kantaa. Kirjoita yleisönosastokirjoitus tai osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa.
Ala toteuttaa sitä muutosta, jota olet odottanut ympärilläsi tapahtuvan.
Ordförandens hälsning
I början av oktober fylldes sociala medier av minnesrunor: världens mest kända primatforskare, etolog och antropolog Jane Goodall var borta. Under de följande dagarna strömmade hyllningar till Goodalls livsverk in från hela världen och växte till en gemensam röst: nu måste vi alla träda fram och agera för att hennes arbete ska leva vidare. Att skydda den biologiska mångfalden och erkänna djurens rättigheter är ett gemensamt mål som kräver att vi förenar våra krafter.
Samma vecka lanserades Animalias nya kampanj om broilerkycklingar med stort genomslag. Vi kommer att arbeta helhjärtat med kampanjen under de kommande åren. Kampanjen “Tuhotuotetut” sätter fokus på broilern – en fågel som är osynlig i samhällsdebatten, men vars korta fem veckor vid liv är fyllda av lidande. Invigningen av kampanjen samlade över hundra föreningsaktiva och samhällspåverkare vid ett gemensamt mål: att få ett slut på den industriella broileruppfödningen.
Oktober inleddes med en känsla av hopp: för en stund kändes det som att världen var enad. Det var stärkande att se hur människor i både Finland och världen samlades och uttryckte sin vilja att påverka hur djur av andra arter behandlas. Men hur bevarar vi tron på förändring när den kollektiva entusiasmen i början av hösten bleknar till en vardag i vintermörker? Hur bevarar vi hopp och handlingskraft när andra ämnen dominerar rubrikerna och djurens rättigheter hamnar i skymundan? Svaret finns i lokala gärningar.
Jane Goodall lämnade efter sig ett hopp och en stark uppmaning: fortsätt arbetet för djurens rättigheter. Ge aldrig upp. Hon förstod hur förlamande det kan kännas att ta itu med globala utmaningar. Goodall utmanade det välkända mottot think globally, act locally och uppmuntrade i stället till att börja tänka och agera lokalt – eftersom konkreta framsteg ger hopp och hjälper oss att se värdet i vårt handlande.
Det finns många sätt att påverka: lägg fram ett invånarinitiativ i din kommun om att halvera användningen av animaliska produkter i offentlig matservering. Skapa ett eget nätverk eller engagera dig i Animalias lokala verksamhet. Organisera evenemang, sprid kunskap, samla in donationer. Håll en vegansk matlagningskurs eller ett veganskt stödcafé och inspirera människor omkring dig till förändring. Dela information och ta ställning. Skriv insändare eller delta i diskussioner i sociala medier.
Börja skapa den förändring du har väntat på att se omkring dig.
Jaana Eskola Animalian puheenjohtaja Animalias ordförande
Kuva Linda Lehtovirta
Minkin näköistä elämää
Harva pääsee tutustumaan minkkeihin kuin ystäviin. Tuulispäässä se on kuitenkin mahdollista.
Tuulispäässä asustava Maija rakentaa mielellään suojaisia olkipesiä erilaisiin putkiin ja tunneleihin. Kuvassa Maija tarkkailee pesäkolon suulta uteliaasti maailmanmenoa.
Seison varsinaissuomalaisella niityllä ja katselen väriään vaihtavaa peltomaisemaa. Keväisin maisema on vihertävä, kesällä täyteläisen vehreä, syksyllä se hehkuu ruskan väreissä, kunnes pellon pintaa koristaa ohut ensilumi.
Samaa peltomaisemaa katsovat myös kaksi kaverusta, jotka asuvat Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Rutiineihin tottuneet minkit tietävät ruokalähetyksen saapuvan ja ottavat ihmisen vastaan uteliaasti. Pian kaksikko jo etsii taitavasti nappuloitaan aitauksessa olevien erilaisten tasojen päältä.
Kaksi erilaista persoonaa Mikko-minkki on asunut Tuulispäässä yli kuusi vuotta. Tuulispäähän Mikko saapui toisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta, joka oli ottanut kesyn löytöeläimen hoiviinsa. Mikko on utelias kaveri, joka tutkii namipiilot nuuskimalla niitä pikkunenällään, joka on muuten aivan sydämenmuotoinen. Seuraavaksi Mikko kiipeää sulavasti ihmisen lahjetta pitkin, puikahtaa olkapäälle ja sieltä nopeasti takin sisään.
Toisinaan Mikko asettuu syliin lepäämään, silloin vikkelää tyyppiä ehtii hellästi silittämään ja suloinen kesyminkki painaa raukeasti silmänsä kiinni. Vuosien aikana Mikko on huomattavasti rauhoittunut ja sukkelasta kaverista onkin kuoriutunut oikea nautiskelija!
Maija-minkki on asunut Tuulispäässä hieman yli kolme vuotta. Tuulispäähän Maija muutti villieläinhoitolasta, jonne se oli päätynyt löytöeläimenä. Maijan tunnistaa pienestä koosta ja leuan alustaa koristavasta valkoisesta täplästä.
Maija on Mikkoa huomattavasti ujompi ja varautuneempi, mutta tuttujen eläintenhoitajien lahkeita pitkin myös minkkityttö uskaltaa kiivetä. Ajan myötä Maija onkin tottunut ihmisiin ja maijamaisella tavallaan on tosi rohkea – niin rohkea kuin kesyyntynyt villieläin suinkin voi olla.
Uusiin asioihin Maija suhtautuu reippaasti, mutta kuljetuskopassa matkustaminen on varsin tylsää. Viime aikoina Maija on kuitenkin päätynyt treenaamaan kopassa olemista, koska Maija-paran häntä tulehtui ja pikkuminkki joutui matkustamaan eläinlääkäriin. Tomeran Maijan lääkärireissu sujui onneksi hyvin ja häntäkin on jo parantunut.
Mikko-minkki tykkää puuhailla ulkotarhassa, josta löytyy paljon erilaisia virikkeitä.
Tärkein on tietysti uima-allas, mutta minkit tykkäävät myös kiipeillä.
Mikon ja Maijan kohtalo olisi voinut olla toinen
Minkkien kanssa on harjoiteltu kohdetyöskentelyä, jonka idean minkit ovat oivaltaneet hienosti. Tämä on yksinkertaisimmillaan sitä, että eläin palkitaan, kun se koskettaa valittua kohdetta. Ihmisten kanssa puuhailu on minkeille mukavaa virikettä, mutta kaikkein parasta puuhaa minkkien mielestä kuitenkin on uiminen, jota molemmat rakastavat. Minkit pulahtavat uima-altaaseen useita kertoja päivässä. Mikko on taitava kuviokelluja ja Maija taas sukkela sukeltaja. Minkki on semiakvaattinen laji, joka elää maalla, mutta viihtyy suurimman osan ajasta vesistöjen lähellä, joten vesi on minkeille todella tärkeä osa elinpiiriä.
Minkkikaksikon puuhia seuratessa mielen täyttää ilo, kun näkee kuinka tärkeää heidän on tuntea maata jalkojen alla, kaivaa itselleen pesäkoloja puhtaisiin olkiin ja pulahtaa uimaan. Mikko ja Maija olisivat voineet yhtä hyvin kasvaa turkistarhoilla, jolloin molempien elämä olisi päättynyt ennenaikaisesti.
Suomessa tarhataan yhä lähes puoli miljoonaa minkkiä vuodessa, vaikka suu-
rimmassa osassa Euroopan maita turkistarhaus on kielletty. Minkkitarhalla minkeillä ei ole sen enempää mahdollisuutta uida kuin tehdä juuri mitään muutakaan. Tarhaminkin elämä pienessä verkkopohjaisessa häkissä ilman virikkeitä on väistämättä kurja ja stressaava.
Tämän vuoden kesäkuussa Euroopan unioni lisäsi minkin haitallisten vieraslajien luetteloon, minkä myötä minkkitarhauksesta tulee siirtymäajan jälkeen kiellettyä koko EU:n alueella. Päätös loi toivoa minkkitarhauksen päättymisestä myös Suomessa. Parhaillaan Suomi on kuitenkin hakemassa poikkeuslupaa jatkaakseen tappiollista ja eläimille kärsimystä aiheuttavaa turkistuotantoa.
Aurinko laskee Tuulispään minkkiaitauksen ylle, jonka asukkaat ovat vetäytyneet ruokalevolle. Mikko torkkuu riippukeinussa ja Maija itse rakentamassaan olkipesässä. Iltaruskossa unelmoimme turkistarhauksen päättymisestä ja lupaan kaksikolle, ettemme luovuta ennen kuin jokainen häkki on tyhjä.
Teksti Johanna Toivanen
Teksti Tiina Ollila & Laura Uotila
Broilerin kotimaisuus on myytti, johon suomalaiset haluavat uskoa
Animalia tilasi laajan kyselyn suomalaisten asenteista broilereita kohtaan.
Tulokset paljastivat karusti, miten monet eivät ajattele broileria edes eläimenä.
Vaikka broilerinliha on monelle arkipäiväinen ruoka, sen tuotantoon liittyvät kysymykset herättävät jakautuneita mielipiteitä.
Animalian Broileribarometrista selviää, että suurin osa suomalaisista syö broilerinlihaa eli kanaa säännöllisesti. Lähes kolme neljästä suomalaisesta syö broilerinlihaa vähintään kerran viikossa, ja yli kolmannes jopa useita kertoja viikossa. Vain pieni vähemmistö, noin seitsemän prosenttia, jättää broilerin kokonaan pois ruokavaliostaan.
Suomalaisista 65 prosenttia pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti 43 prosenttia on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.
Vastaukset osoittavat, että suomalaisten tieto broilerintuotannosta ei ole kovin vahvalla pohjalla. Suurin osa syö broilerinlihaa säännöllisesti ja pitää sitä merkittävänä osana ruokakulttuuria, vaikka broilerintuotanto onkin verrattain uusi eläintuotannon muoto Suomessa ja tuontitavaraa Amerikasta.
Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätök-
siä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. 40 prosenttia pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Toiseksi tärkein kriteeri on hinta, joka painaa erityisesti nuorempien ja taloudellisesti tiukemmassa tilanteessa olevien valinnoissa. Maku mainitaan kolmanneksi useimmin.
Broilerin kotimaisuus on kuitenkin pitkälti myytti. Vaikka tuotantopolven linnut kasvatetaankin Suomessa, tuodaan niiden emot meille rajojemme ulkopuolelta, yleensä Ruotsista. Yleisimmän broilerihybridin kaikki jalostus taas tapahtuu Skotlannissa. Myös rehun tärkeä komponentti soija kasvatetaan ulkomailla. Jos siis Suomen rajat menisivät jostain syystä täysin kiinni, loppuisi broilerintuotanto Suomessa nopeasti.
Mainoskuviin suhtaudutaan epäillen
Kun suomalaisilta kysyttiin valtion roolista broilerintuotannossa, vain alle kolmannes piti esimerkiksi Kiinaan suuntautuvaa vientitukea hyvänä asiana. Suurempi osa suhtautui siihen kielteisesti.
Kuinka usein syöt broilerinlihaa eli kanaa? Mikä vaihtoehdoista kuvaa sinua parhaiten?
Useita kertoja viikossa
Kerran viikossa
Harvemmin
En syö broileria lainkaan
En osaa sanoa
Broilerin jalostus ja kasvatus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen tulisi puuttua
Myös markkinointiin liittyy epäluuloja: 27 prosenttia suomalaisista uskoo, että broilerimainonta vastaa todellisuutta, kun taas 42 prosenttia katsoo, että markkinointi antaa harhaanjohtavan kuvan tuotannosta. Noin kolmasosa ihmisistä ei tiedä, mitä ajatella väitteestä. Markkinointiin suhtautumisen tulosta voi pitää mielenkiintoisena. Vaikuttaa siltä, että moni ei osaa vastata asiaan lainkaan ja melko moni vastaa olevansa eri mieltä siitä, että markkinointi antaisi oikean kuvan broilerintuotannosta. Saattaa siis olla, että ihminen ei halua ylipäänsä näyttäytyä mainoksien sisältöä uskovana, ja siksi niinkin moni vastaa väitteeseen erimielisesti. Se ei kuitenkaan kerro vielä siitä, että ihmiset todella tietäisivät, mikä broilerinlihan markkinoinnissa on epärealistista ja harhaanjohtavaa.
Hitaammin kasvavat linnut eivät ole ratkaisu
Koska broilerin jalostamiseen ja olosuhteisiin liittyvät räikeät hyvinvointiongelmat ovat alalla ja tutkijoilla tiedossa, myös hiukan hitaammin kasvavia broilerihybrideitä kasvatetaan nykyään joissain maissa. Suomessa hieman hitaammin kasvavia broilereita kasvatetaan toistaiseksi marginaalisesti ja kokeiluluontoisesti.
Täysin samaa mieltä
Jokseenkin samaa mieltä
En osaa sanoa
Jokseenkin eri mieltä
Täysin eri mieltä
10 % Hyväksyn broilerintuotannon, vaikka se aiheuttaa luontokatoa
Täysin samaa mieltä
Jokseenkin samaa mieltä
En osaa sanoa
Jokseenkin eri mieltä
Täysin eri mieltä
Tämän vuoksi broileribarometrissa selvitettiin myös, olisivatko kuluttajat valmiita maksamaan enemmän hitaammin kasvatetun broilerista, joka eläisi nykyisen viiden viikon sijasta kymmenen viikkoa. Vain pieni osa, noin viisi prosenttia vastaajista, ilmoitti ostavansa tällaista lihaa aina, jos sitä olisi tarjolla. 11 prosenttia ostaisi useimmiten ja vajaa neljännes silloin tällöin. 13 prosenttia ei voisi kuvitella maksavansa enempää, ja lähes puolet vastaajista ei osannut sanoa kantaansa asiaan lainkaan. Tämä kertoo, että vaikka eläinten hyvinvointi yleisesti puhuttaakin, sen tuominen kuluttajien arkeen on vaikeaa.
Animalia ei kannata hitaammin kasvavaa broilerinlihaa ratkaisuksi tehotuotannon ongelmiin. Myös hitaammin kasvavien broilereiden hyvinvoinnissa on huomattavia ongelmia, ja niiden aiheuttama ympäristökuormitus on tavanomaista tuotantoa suurempaa. Pienten hienosäätöjen tekeminen tuotantotapoihin ei ratkaise perustavanlaatuisia eettisiä ongelmia broilerien kasvatuksessa ja jalostuksessa.
Broileri maistuu erityisesti miehille sekä muutamien puolueiden kannattajille
Broileribarometri osoittaa, että miehet syövät broilerinlihaa useammin kuin naiset. Ero näkyy erityisesti siinä, kuinka moni syö sitä useita kertoja viikossa – miehillä osuus on selvästi suurempi. Myös ikä vaikuttaa: 18–59-vuotiaat syövät broilerinlihaa eniten, kun taas vanhemmissa ikäryhmissä sen kulutus on harvinaisempaa. Sen sijaan koulutustaso tai asuinpaikka eivät juuri muuta syömistottumuksia.
Kyselytutkimus tuo esiin myös kiinnostavan näkökulman puoluepoliittisista eroista: Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten kannattajat syövät broileria useammin kuin muut. Sen sijaan vasemmistoliiton ja erityisesti vihreiden kannattajien joukossa broilerista pidättäydytään selvästi useammin: vihreiden äänestäjistä jopa 37 prosenttia ei syö broilereita lainkaan.
Broileria ajatellaan ruokana, ei eläimenä
Broilerintuotannon ympäristövaikutukset huolettavat varsin harvoja. Yli puolet vastaajista hyväksyy broilerintuotannon, vaikka sen tunnustetaan aiheuttavan luontokatoa.
Sen sijaan tuotantotapa jää hyvin vähälle huomiolle – vain kolme prosenttia kuluttajista ilmoittaa sen vaikuttavan päätökseen. Keskustelu eläinten hyvinvoinnista on viime vuosina lisääntynyt, mutta sen vaikutukset kuluttajien ostokäyttäytymiseen ovat vielä vähäisiä. Suomessa on yritetty kasvattaa tavanomaisesti tuotetun tehobroilerin lisäksi luomubroileria, mutta sille ei ole ollut kysyntää. Kaikki teollisen mittakaavan broilerintuotanto on tällä hetkellä Suomessa samankaltaista.
Broileribarometri nosti esiin myös suomalaisten käsitykset broilerista eläimenä. Vastaajista 39 prosenttia sanoo ajattelevansa broileria enemmän ruokana kuin elävänä eläimenä. 15 prosenttia on sitä mieltä, että broilerit ovat yksinkertaisia eläimiä. Toisaalta neljännes pitää broilereita älykkäinä ja uteliaina, ja viidennes ei ole juuri ajatellut asiaa.
Kysyimme myös suoraan sitä, tunteeko ihminen huonoa omaatuntoa broilerin syömisestä: 70 prosenttia ei tunne huonoa omaatuntoa.
Broileribarometri piirtää kuvan suomalaisista, jotka syövät broilerinlihaa runsaasti, mutta kokevat broilerintuotannon suhteen myös ristiriitaisia tunteita. Poliittiset arvot ja sukupuolten väliset erot korostavat, että kyse ei ole vain ruuasta, vaan laajemmista kysymyksistä kulttuurissa, arvoissa ja identiteetissä.
Broileribarometrin tilasi Animalia ja sen toteutti Verian väestövastaavana internetpaneelina. Tulokset on vakioitu vastaamaan yli 18-vuotiaita suomalaisia sukupuolen, iän ja asuinalueen mukaan. Vastaajia oli 1001 kpl. Tiedonkeruu tehtiin 23.–28.5.2025.
Katso lisää osoitteesta animalia.fi/broileribarometri
Broilerinlihan markkinointi antaa oikean kuvan broilerintuotannosta
Täysin samaa mieltä
Jokseenkin samaa mieltä
En osaa sanoa
Jokseenkin eri mieltä
Täysin eri mieltä
Mikä seuraavista kuvaa parhaiten mielipidettäsi broilerista?
Broilerit ovat älykkäitä ja uteliaita eläimiä
Broilerit ovat yksinkertaisia eläimiä
Ajattelen broileria enemmän ruokana kuin eläimenä
En osaa sanoa
Mikä vaikuttaa eniten ostopäätökseesi, kun valitset broilerinlihaa?
Kotimaisuus
Hinta
Maku
Tuotantotapa
En osta itse broileria
En osaa sanoa
"Muunlajisten eläinten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta on erityisen tuskallista lukea, koska he eivät kykene puolustamaan itseään ihmisen julmuudelta. Se on kärsimystä ilman syytä ja selitystä."
Pajtim Statovcin teoksissa eläimet ovat
olemassa itsensä vuoksi
Pajtim Statovci on maamme merkittävimpiä kirjailijoita, jonka teoksia on käännetty lukuisille kielille.
Kaksi viimeisintä romaania on palkittu Finlandia-palkinnolla.
Lehmä synnyttää yöllä on hänen uusin romaaninsa.
Muunlajiset eläimet ovat vahvasti läsnä Pajtim Statovcin tuotannossa. Monet kirjailijat käyttävät eläimiä metaforana, mutta Statovcin teoksissa he ovat henkilöitä ja olemassa itsensä vuoksi.
”Kiinnostuin kriittisestä eläintutkimuksesta jo ensimmäisinä opiskeluvuosinani Helsingin yliopistossa. Erityisesti pyrkimys nostaa muunlajiset eläimet keskiöön feministisen ja postkolonialistisen teorian lähestymistavoilla puhutteli minua. Vaikka kuulun itsekin vähemmistöön, pystyn sentään puolustamaan itseäni kielellä, jonka lajitoverini ymmärtävät”, Statovci sanoo.
Muunlajiset eläimet sen sijaan elävät kokonaan ihmisen armoilla. Statovcin mukaan heitä kohdellaan kaltoin paitsi todellisessa maailmassa myös taiteen konteksteissa.
”Se, että heidät luetaan kuviksi meistä ihmisistä on kirjallisuudessa ennemminkin sääntö kuin poikkeus.”
Statovcille on tärkeää, että jokainen olento ilmentäisi yksilöllistä toimijuuttaan.
”Joka ikinen olento kokee ja aistii elämänsä todellisuuden kuten ei kukaan muu.”
Kirjallisuus haastaa ihmisten peruskäsityksiä
Synnyttäminen mielletään elämää tuottavaksi tapahtumaksi, mutta lehmälle se tarkoittaa ennen kaikkea luopumista. Kohtaus, jossa lehmä synnyttää, on yksi kirjan raaimmista ja surullisimmista kärsimyksen kuvauksista. Osa lukijoista on järkyttynyt siitä enemmän kuin lapsipäähenkilön kokemuksista. Miksi meidän on vaikea lukea eläinten kärsimyksestä?
”Muunlajisten eläinten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta on erityisen tuskallista lukea, koska he eivät kykene puolustamaan itseään ihmisen julmuudelta. Se on kärsimystä ilman syytä ja selitystä.”
Statovci sanoo, että parhaimmillaan kirjallisuus haastaa ihmisen peruskäsityksiä ja -arvoja, jolloin se voi synnyttää kognitiivista dissonanssia lukemisen prosessissa.
Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sisäistä ristiriitaa. Toimimme arvojemme vastaisesti ja tunnemme siitä syyllisyyttä.
”On kuin ihminen jollain tasolla tietäisi toimivansa väärin, ja sitten nurinkurisesti lohduttaisi itseään ajattelemalla, että joku muu tekee kuitenkin enemmän vahinkoa kuin minä.”
Yhteiskunnan tila näkyy taiteessa
Ihminen on tullut riippuvaiseksi eläinten kärsimyksestä. Eläintuotteiden käyttö on yleisesti hyväksyttyä, ja on helppoa ulkoistaa vastuu muille. Sama ristiriita näkyy myös suhtautumisessamme eri lajeihin. Koira on ihmisen paras ystävä, sika tai nauta ei.
”Tällä arvojärjestyksellä ei ole mitään tekemistä eläinten ominaisuuksien kanssa, vaan se tehdään puhtaasti inhimillisistä ja moraalisista lähtökohdista.”
Mikään ei myöskään pakota ihmistä tähän, vaan ihmisen valitsee näin.
”Se on kaikkein surullisinta, sydäntä särkevintä ja jollain tavalla myös säälittävintä tässä kaikessa.”
Taiteella on voimaa tehdä asioita näkyväksi. Tuotantoeläinten kärsimyksiä on viime aikoina kuvattu aiempaa enemmän, esimerkiksi Laura Gustafssonin ja Elli Valtosen teoksissa sekä Andrea Arnoldin dokumenttielokuvassa Cow (2021).
”Taide reagoi siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu mutta myös ennakoi ja paljastaa sen, mitä emme näe tai uskalla nähdä. Eläinkysymys pakottaa meidät kysymään, keitä me olemme ihmisinä, miten kohtelemme toisia, myös heitä, jotka eivät voi vastata meille sanoin. Millainen maailma on mahdollinen ja millaisen valitsemme rakentaa.”
Viime aikoina on keskusteltu myös taiteen itseisarvoisuudesta. Voiko kirjan kirjoittaminen olla aktivistinen teko? Saako taiteella olla tehtäviä?
”Ehdottomasti”, Statovci sanoo.
Hänelle kirjoittaminen on ensisijaisesti tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
”Jos romaanilla on tarkoitus pyrkiä muutokseen, se on itsessään aktivistinen teko, mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että teksti saarnaisi jotakin julistusta. Moni minuun vaikuttanut teos ei kerro mitä ajatella, vaan kutsuu katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta, kyseenalaistamaan. Sillä tavalla kirjailija voi käyttää valtaansa.”
Tiesitkö?
Kosmetiikalla ei ole lääkinnällistä vaikutusta. Näin ollen esimerkiksi apteekeissa myytävät lääkevoiteet eivät ole kosmetiikkaa. Lääkevoiteet kuuluvat eri piiriinsäännöstelyn ja saattavat olla eläinkokein testattuja.
Teksti Satu Aurio • Kuva iStock.com/ Nilanka Sampath
Hammastahnakin on kosmetiikkaa
– mutta onko se eläinkokeetonta?
Lähes jokainen käyttää kosmetiikkaa arjessaan.
Kosmetiikasta saattaa ensimmäisenä tulla mieleen meikit
tai hajuvedet, mutta niiden lisäksi kosmetiikkaan luetaan hygienia-, hiustenhoito- ja ihonhoitotuotteet.
Virallisesti kosmeettisten valmisteiden tarkoituksena on jokin seuraavista: kehon ulkoisten osien puhdistaminen, suojaaminen, hyvässä kunnossa pitäminen, tuoksun tai ulkonäön muuttaminen. Siten kosmetiikaksi katsotaan niin deodorantit, aurinkosuojat kuin suuvedetkin. Kosmetiikka on siis arjessamme mukana päivittäin – vähintään käsisaippuan tai hammastahnan muodossa.
Termiviidakossa riittää ihmettelemistä
Kosmetiikan yhteydessä voi törmätä termiin “cruelty-free”. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa kärsimyksestä vapaata. Yleensä sillä kuitenkin viitataan tuotteen eläinkokeettomuuteen. Vegaaninen kosmetiikka puolestaan viittaa tuotteen raaka-aineiden vegaanisuuteen: raakaaineissa ei ole eläinperäisiä ainesosia. Vegaanisuus ja eläinkokeettomuus eivät siis ole sama asia – vaikka monesti ne löytyvätkin samasta tuotteesta.
Eläinkokeeton kosmetiikka voi sisältää eläinperäisiä ainesosia, yleisimmin hunajaa tai mehiläisvahaa. Muita termejä, joihin saattaa usein kosmetiikassa törmätä, ovat luonnonkosmetiikka tai luomukosmetiikka. Nämä eivät suoraan tarkoita eläinkokeettomuutta tai vegaanisuutta. Luonnonkosmetiikassa painotetaan luonnonmukaisia raaka-aineita synteettisten sijaan. Luomukosmetiikassa taas raakaaineista vähintään 95 prosenttia on luonnonmukaisesti viljeltyjä.
Mitä kuuluu kosmetiikan eläinkoekiellolle EU:ssa?
EU-alueella kiellettiin valmiiden kosmetiikkatuotteiden testaaminen eläimillä
vuonna 2004. Vuodesta 2013 myöskään kosmetiikan ainesosia ei ole saanut testata eläinkokein. Mutta: yksittäiset kosmetiikan raaka-aineet ovat usein kemikaaleja, jotka on saatettu testata eläinkokein.
Vaikka EU:n kosmetiikka-asetus kieltää kosmetiikan ainesosien testaamisen eläimillä, on mahdollista, että samaa raaka-ainetta käytetään myös muuhun käyttötarkoitukseen kuin kosmetiikkaan. Tällöin raaka-aine voidaan kemikaaleja säätelevän REACHasetuksen puitteissa testata eläimillä.
Onneksi kosmetiikan turvallisuutta voidaan tutkia muutenkin kuin eläinkokeilla. Eläinkokeetonta tutkimusta tehdään esimerkiksi ihmisen kantasoluista erilaistettuja soluja tai primaarisoluja käyttämällä sekä data- ja tekoälypohjaisella tutkimuksella.
Leaping bunny on luotettavin sertifikaatti
Yritykset yrittävät kertoa eläinkokeettomuudesta erilaisin merkinnöin. "Not tested on Animals" sekä muita epävirallisia pupumerkintöjä löytyy lukemattomia. Suurimmat eläinkokeettomuudesta kertovat sertifikaatit ovat kuitenkin Leaping Bunny, Vegan society ja Peta-Approved. Nämä kaikki vaativat yrityksiltä kirjallisen sopimuksen saadakseen sertifikaatin tuotteisiinsa, mutta Leaping Bunny on niistä ainoa, joka vaatii kriteerien täyttymisen varmistamiseksi myös säännöllisiä auditointitarkastuksia. On kuluttajan harteilla punnita, uskooko yrityksen omaan sanaan ilman valvottua sertifikaattia tai kuinka luotettavina pitää vain kirjalliseen sopimukseen nojaavia sertifikaatteja. Leaping Bunny -logolla varustetun tuotteen kanssa voi kuitenkin olla varma, että kyseessä on täysin eläinkokeeton tuote.
Mitä sinä voit tehdä?
· Vaihda tuotteesi eläinkokeettomiksi: Aloita tuotteista, joita käytät eniten. Käytä vanhat tuotteet aina kuitenkin ensin loppuun.
· Tutustu eläinkokeettomaan kosmetiikkaan kaupoissa tai netissä.
· Toivo lähikauppaasi eläinkokeettomia tuotteita.
· Osta ja pyydä lahjaksi vain eläinkokeettomia tuotteita. Hyvä tilaisuus saada myös eläinkokeista tietämätön läheinen ajattelemaan aihetta. Joskus voi olla helpompaa ilmoittaa, ettei halua vastaanottaa kosmetiikkalahjoja ollenkaan.
· Jaa tietoa eläinkokeettomasta kosmetiikasta lähipiirissäsi, sosiaalisessa mediassa tai työpaikallasi.
· Etsi tietoa eläinkokeettomuudesta luotettavista lähteistä, kuten Animalian sivuilta.
· Animalian ylläpitämä eläinkokeettoman kosmetiikan lista löytyy osoitteesta animalia.fi/ elainkokeeton-kosmetiikka
Riina Tanskanen
Tympeät tytöt
Luokkakipuja
Tympeät tytöt potkaisee talouden viralliset kulissit kumoon. Uhmakas kirja näyttää, kuinka talous on aina kietoutunut tyttöjen helmoihin ja rakentunut heidän työlleen.
Risto Isomäki Krakenin saari
Pekka Kauppi 8 tapaa parantaa metsien hiilinielua
Huikea yhdistelmä jännitystä, tiedettä ja mytologiaa. Suomalaisille rakas lomakohde näyttäytyy uudessa valossa, kun meriteknologiayhtiö kehittää uutta ratkaisua maailman energiaongelmiin Kanariansaarten lähistöllä.
Viime aikojen tiedot metsien hiilinielusta ovat olleet huolestuttavia. Tämä kirja kertoo, miksi. Pekka Kauppi kertoo kirjassaan omin sanoin tieteenalansa ympäristönsuojelun tuoreimmat tulokset ja näkemykset.
Saatavilla kirjakaupoista, marketeista ja osoitteesta: INTOKUSTANNUS.FI
Philip Lymbery 60 satoa jäljellä
60 satoa jäljellä on saanut nimensä YK:n antamasta hyytävästä varoituksesta, jonka mukaan maailman maaperä voi tuhoutua yhden ihmisen elinaikana. Teos tarjoaa näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia kestävään ja eettiseen maatalouteen siirtymisestä.
Avarra maailmankuvaasi.
Tue vastuullista journalismia.
Tilaa 40-vuotias Maailman Kuvalehti: maailmankuvalehti.fi ⁄ tilaa-maailman-kuvalehti
Lihakirja ei yritä miellyttää
Laura Gustafsson: Lihakirja. WSOY, 2025. 346 s.
Lihakirja käsittelee nimensä mukaisesti lihaa. Ketkä kaikki tulevat kohdelluiksi lihana? Kuinka paljon raiskaamista ympärillämme on, ja keitä kohtaan se on enemmän hyväksyttävää? Lehmän keinosiemennystä tuskin voi termillä kutsua ilman, että ympärillä joukko ihmisiä älähtää.
Väkivalta on ihailtua ja sen symboleita on kaikkialla. Miten kristinuskonkin tärkein symboli on kidutusväline. Asian ydin on pihvi, ruumiista irti leikattu lihanpala.
Romaanissa naisten ja muunlajisten kehot ovat jatkuvan uhan alla joutua raadelluiksi. Mies on peto, jonka rakentamassa maailmassa muut ovat saaliseläimiä, eikä heillä ole todellisia mahdollisuuksia päästä tästä sokkelosta ilman hampaan jälkiä ulos.
Lihakirja on raakuudessaan kirkas ja illuusioita puhkova teos, jolla ei ole aikeita miellyttää. Se on ilahduttava ja vallankumouksellinen, eri aikojen ja kirjallisten maailmojen välejä luudallaan matkaava noita.
Nadja Uusiperhe
Mitä on tietoisuus?
Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kustantamo S&S, 2025. 441 s
Miten itsenäisesti ajatteleva tekoäly hahmottaisi maailmaa ja muita elollisia? Entä minkälainen suhde sille muodostuisi ihmiseen?
Androidi QED, aukkoisen muistinsa ja ihmiskumppaninsa kanssa, ovat päätyneet hylätylle, kaukaiselle juna-asemalle, jossa ”ihminen on pyytänyt minua kirjoittamaan totuuden elämästäni”. Tarina purkautuu kerroksittain, kun QED toimii kertojana ja hiljalleen ymmärtää enemmän menneisyydestään sekä itsestään. Ympäröivä maailma avartuu samaa tahtia, paljastaen näkymiä post-apokalypsimaisen tietämättömyyden verhon taakse.
Kertojan ymmärryksen karttuessa filosofispsykologisen scifikirjan teemoiksi nousevat ihmisen suhde muunlajisuuteen sekä tietoisuuden moninaisuus. Suorat viittaukset sekä allegoriat ja analogiat kytkevät tarinan vahvasti nykypäivän eläinoikeuskysymyksiin.
Aki Hakonen
Eläinten turvakodin arjesta hauskasti ja rehellisesti
Eveliina Lundqvist, Laura Gustafsson (toim): Minä, Paavo ja Saparomäki. Vastapaino, 2025. 199 s.
Minä, Paavo ja Saparomäki kuvaa raadollisen suorasukaisesti Eläinten turvakoti Saparomäen arkea, jossa niin rakennustekniset ongelmat, eläinten sairastumiset kuin rahan ja ajan puute koettelevat sekä jaksamista että ihmissuhteita. Turvakodin rakentaminen ja ylläpito on jatkuvaa työtä, uhrauksia, menetyksiä ja epävarmuutta. Eveliina Lundqvist kertoo rohkeasti ja itseään säästelemättä riittämättömyyden tunteista. Hän avaa turvakodin onnea ja epäonnea siinä missä arvostelee eläintuotantoa. Rehellisyys tekee kirjasta uskottavan ja inhimillisen.
Vaikka kirja käsittelee raskaita teemoja, on mukana runsaasti huumoria ja itseironiaa. Kirja on viihdyttävä, elämänmakuinen ja nokkela. Lundqvist saa lukijan nauramaan, kun talkoisiin odotetaan saapuvaksi lihaksikkaita vegaanibodareita, mutta paikalle pölähtääkin joukko maratoonareita.
Sujuvasti etenevä teos sisältää pohdintaa eläintuotannon rakenteista, politiikasta ja vegaanilapsista sekä katsauksia eläinsuojelun historiaan. Lundqvist kirjoittaa ilmastonmuutoksesta, metsästyksestä, empatiasta, taiteestakin. Tekstin kanssa on vaivatonta käydä vuoropuhelua. Teos toimii myös aikansa dokumenttina: koronapandemia haastoi Saparomäenkin alkutaivalta.
Saparomäen yhteisö näkyy messuilla, järjestää joukkorahoituskampanjoita ja tekee vaikuttavaa työtä eläinoikeuksien puolesta. Lundqvist joutuu perustelemaan toimintaansa, mutta tekee sen lempeästi ja sisukkaasti. Mitä muuta voi olettaa ihmiseltä, joka väkertää vegaaniset pääsiäismunatkin itse.
Ninni Pehkonen
Eläinsurusta syntyy toivo ja toiminta
Eläinsuru on normaali reaktio, joka kertoo kyvystä kokea myötätuntoa muita elollisia kohtaan. Se voi
auttaa myös toimimaan.
Ketut ovat kiehtoneet eläintenhoitaja, kirjailija ja kuvittaja Jonna Jowi Sihvosta aina. Sittemmin lapsuuden kettupehmolelu on vaihtunut ammattitaitoiseen eläintenhoitamiseen sekä tahtoon suojella ja pelastaa.
Koska Suomessa ei tällä hetkellä toimi varsinaisia kettuihin keskittyviä turvakoteja, Sihvonen etsi oppia ulkomailta. Vuonna 2024 Tuulispäässä työskennellessään hän sai kauan kaivatun sähköpostin, josta alkoi määrätietoinen suunnittelu suuren unelman toteuttamiseksi. Kesällä 2025
Sihvonen matkusti Minnesotaan Save A Fox Rescue -nimiseen kettujen turvakotiin oppilaaksi.
Työorientoitunutta erikoisosaamista
Yhdysvaltojen suurimpana pidetty Save A Fox Rescue keskittyy hoitamaan kettuja, jotka on pelastettu turkistarhoilta tai joita on pidetty lemmikkeinä. Lisäksi keskuksessa on muun muassa minkkejä, kojootteja, vaippasakaaleja ja harmaakettuja.
Työ turvakodissa oli intensiivistä ja työorientoitunutta. Sihvonen sai ammattinsa
puolesta osallistua hoitolan arkitöiden lisäksi myös aamulääkintään ja muihin vaativampiin tehtäviin.
”Perustyö oli pitkälti samanlaista kuin Suomessa, mutta erojakin löytyi. Eläinlääkäreillä oli jo lähtökohtaisesti enemmän tietoa näistä eläimistä, joten mahdollisuuksia hoitomenetelmille oli laajemmin. Siellä oli alan spesialisteja, kuten syöpälääkäreitä”, Sihvonen kertoo.
Kuntoutuksen ja hoitotyön lisäksi turvakoti pyrkii asiakasvierailuiden ja koulutuksen keinoin lisäämään ihmisten tietoisuutta niin omasta kuin turkistarhojen toiminnasta.
Jonna Jowi Sihvonen ja Luka. Luka syntyi turkistarhalla vuonna 2016 ja pelastettiin Save A Foxiin vuonna 2018. Luka on Save A Foxin ystävällisin ja sosiaalisin kettu.
Nettikiusaaminen johti suureen tragediaan
Sihvosen matka sai traagisen käänteen, kun turvakodin perustaja, 30-vuotias Mikayla Raines, päätti oman elämänsä. Taustalla olivat henkilökohtaiset mielenterveyden ongelmat, mutta myös pitkään jatkunut nettikiusaaminen, joka kohdistui niin Rainesiin henkilönä kuin hänen työhönsä.
”On äärimmäisen turhauttavaa, että ihmisten ennakkoluulojen ja nettikiusaamisen takia menetimme henkilön, jonka elämäntehtävänä oli tehdä hyvää. Mikayla oli lämmin, osaava ja erittäin omistautunut turvakodille”, Sihvonen toteaa surullisena.
Suuresta menetyksestä huolimatta
Save A Fox Rescue jatkaa toimintaansa Mikayla Rainesin elämäntyötä kunnioittaen.
Eläinsuru aktivismin voimavarana
Raines puhui YouTube-kanavallaan avoimesti eläinsurusta, joka on tuttu tunne eläinaktiiveille. Psykologi Juni Sinkkonen kuvaa eläinsurua terveeksi reaktioksi, joka kertoo kyvystä kokea myötätuntoa muita elollisia kohtaan.
”Suru on välittämisen kääntöpuoli, mutta myös tärkeä moraalitunne. Tuotantoeläimiin liittyvän surun yhteydessä voidaan puhua niin sanotusta äänioikeudettomasta tunteesta, eli sitä ei kulttuurissamme yleisesti tunnusteta surun muodoksi. Kulttuuriset ajattelutapamme ja normimme eivät tällä hetkellä tue näiden asioiden tiedostamista”, Sinkkonen kertoo.
Eläinten kohtelun aiheuttama suru tunnistetaan myös Animalian aktiivien joukossa. Ympäristönhoitaja ja Animaliaaktiivi Pauliina Klemolalle eläinsuru on hänen mielenmaisemaansa eniten värittävä tila. Jotta tunne ei kävisi ylivoimaiseksi, Klemola keskittää energiansa tunteiden sijaan toimintaan.
”Se auttaa ohjaamaan ajatteluani. Jos antaisin itseni todella tuntea kaiken, musertuisin, mutta surun voi myös kanavoida rakentavasti. Sen sijaan, että ajattelisin aktiivisesti eläinten kärsimystä, pyrin lisäämään tietoani aiheesta. Laaja tietopohja tekee minusta paremman aktiivin, ja aktiivisuus eläinten puolesta pitää yllä toimintakykyäni”, Klemola kertoo.
Eläinsurun kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Sinkkosen mukaan toimiminen itselle tärkeän asian puolesta lisää merkityksellisyyden tunnetta. Hän painottaa vertaistuen merkitystä ja kannustaa käsittelemään eläinsurua myös järjestön omien toimijoiden kesken.
Vaikka eläinoikeustyö on vaativaa, on syytä muistaa, että paljon hyvää on jo saatu aikaan. Jokaisella on myös oikeus määritellä omat voimavaransa ja pitää huolta jaksamisestaan.
”Aktivismilla on monia muotoja, eikä se aina vaadi ihmisten kohtaamista tai esilläoloa. Tärkeintä on pystyä ajattelemaan, että itse edes yrittää vaikuttaa asioihin. Se auttaa, uskokaa pois”, Klemola kannustaa.
Mala on entinen lemmikki. Mala pitää erityisesti koirista ja pentujen hoivaamisesta.
Älä jää yksin.
Jos tarvitset keskusteluapua, ota yhteyttä esimerkiksi Mieli ry:n anonyymiin kriisipuhelimeen (24 h), puh. 09 2525 0111
mieli.fi/tukea-ja-apua
Teksti Mirva Tolppanen
Kuvat
Anderson & Jonna Jowi Sihvonen
Vaippasakaalit Obi, Anubis ja Padme ovat myös lemmikkitaustaisia.
Animaalit kautta maan
Animalia some
kotka
Kouvolan Animalian suosittu pubivisa sai jatkoa lokakuussa, jolloin kisailtiin broileriteemalla.
Seuraa Kouvolan Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @kouvolananimalia
Turun Animalia osallistui syyskuussa Mahdollisuuksien torille.
Seuraa Turun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliaturku
Helsingissä jalkauduttiin heti kampanjan alussa jakamaan uusia kampanjaflaijereita.
Seuraa Pääkaupunkiseudun Animaliaa Facebookissa ja Instagramissa @animaliapks
Vapaaehtoiset ovat Animalialle tärkeitä!
Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi.
Itä-Lappi
Rovaniemi
Oulu
Kajaani
Kuopio HämeenlinnaLahti
Pori Forssa Tampere Jyväskylä
Kouvola
Turku
Somero
Vi-
Joensuu
Mikkeli Pääkaupunkiseutu
Savonlinna
Kerava Kotka
Kotkan kasvisruokakurssi oli jälleen menestys, tällä kertaa aiheena kanattomat ateriat!
Seuraa Kotkan Animaliaa Instagramissa @animaliakotka Lappeenranta
Pääkaupunkiseudulla toimii myös karhuryhmä (karhuryhma@animalia.fi). Eläinoikeusvaikuttajat on paikkariippumaton toimintaryhmä Telegramissa (tiina.ollila@animalia.fi). Lisätietoja: animalia.fi/vapaaehtoiset Tervetuloa mukaan toimintaan!
Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. 045 775 01572
Pääkaupunkiseudun alueosastossa tapahtumia joka makuun
Animalia PKS toivottaa tervetulleeksi mukaan lähi- ja etäaktiivit.
Pääkaupunkiseudun Animalian eli PKS:n jäsen Nea Nurmi löysi mukaan alueosastoon jo useampi vuosi sitten.
“Olin jo nuorena kiinnostunut järjestötoiminnasta. Kotikaupungissani Porissa ei tuolloin ollut aktiivista eläinoikeusjärjestöjen toimintaa. Opiskelupaikkakunnallani Tampereella Animalian toiminta käynnistyi juuri, kun olin muuttamassa Helsinkiin. Tuntui luontevalta tulla mukaan täällä. Oli hienoa tutustua ihmisiin, jotka jakavat samanlaista ajatusmaailmaa”, Nea kertoo.
PKS:ssä on kymmenisen aktiivia, mutta etenkin tapahtumien järjestäminen tuo mukaan reilusti muutakin porukkaa.
“Tapaamisiimme voi osallistua myös etänä”, Nea vinkkaa.
PKS tarjoaa muutenkin monenlaisia mahdollisuuksia osallistua. Sen jäsenet ovat muun muassa osallistuneet mielenosoituksiin, vierailleet eläinten turvakoti Tuulispäässä ja pitäneet lukupiiriä. Ensi vuodelle suunnitelmissa on kanaton kokkauskurssi.
Eläinten suojelusta Nea kiinnostui jo alakouluikäisenä luettuaan Lemmikki-lehden mielipidepalstalta lihansyönnin epäeettisyydestä. Teini-iässä kiinnostus syveni, ja lukiolaisena hän liittyi Animaliaan.
Nykyään Nea työskentelee alakoulun opettajana. Tämän päivän alakoulussa
eläimiin liittyviä asioita käsitellään lähinnä ympäristöopin tunneilla.
"Kirjoissa on erikseen teemana luonnonvaraiset eläimet sekä ruuantuotannossa kasvatettavat eläimet. Riippuu paljon opettajasta, miten aihetta käsitellään”, Nea toteaa.
Voimaa eläinsuojelutyöhön Nea saa samanhenkisiltä ihmisiltä ja arjen havainnoista.
“Viime viikolla oppilaani piirsi tehtäväkirjan hahmolle puhekuplan, jossa luki: "En halua enää syödä eläimiä". Tällaiset pienet asiat lämmittävät.”
Teksti Micaela Morero • Kuva Katre Sinikettu
Heinonen
Pidempi korsi -blogista ja somesta tutun Paula Heinosen luomat reseptit osoittavat, että helppoa ja tutun makuista arkiruokaa on mahdollista valmistaa ilman broileria.
Caesarsalaatti vegekanalla neljälle
Caesar-salaatinkastike
200 g kaura- tai soijafraichea
2 valkosipulinkynttä
2 tl kapriksia
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl sitruunan mehua
2 tl sinappia
2 tl agavesiirappia
2 rkl vegaanista parmesaania tai ravintohiivahiutaleita
½ tl rouhittua mustapippuria 1/4 tl suolaa
Salaatti
240 g vegekanasuikaleita (esim. Gold & Green Mehevät & Mureat suikaleet orginal)
2 tl broilerimaustetta
3 siivua kuivahtanutta ranskanleipää tai muuta vastaavaa
1 valkosipulinkynsi
1 kerä jäävuorisalaattia
1 ruukku romainesalaattia
½ dl vegaanista parmesaania rypsiöljyä paistamiseen suolaa maun mukaan
1 Lisää kaikki kastikeainekset tehosekoittimeen ja sekoita sileäksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Laita kastike maustumaan jääkaappiin.
2 Paista vegekanasuikaleisiin hiukan väriä pintaan. Mausta broilerimausteella ja suolalla. Ota suikaleet sivuun. Lisää pannulle hienonnettu valkosipulinkynsi sekä suupaloiksi paloiteltu leipä ja paista leipään väriä pintaan. Pirskottele päälle öljyä.
3
Huuhtele ja pilko salaatit. Kaada kastike salaatin joukkoon ja kääntele hyvin. Kokoa annos salaatista, vegekanasta ja krutongeista. Ripottele päälle vegaanista parmesaania.
Jos haluat salaatista ruokaisampaa, voit keittää joukkoon myös pastaa!
Kanaton kiusaus Herniksestä neljälle
4 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli
40 g Hernis Safkasuikaleita
2 tl broilerimaustetta
2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
500 g peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
2 dl kaurakermaa
1 dl tuoretta persijaa rypsiöljyä vuoan voiteluun
1
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2 Silppua yksi pieni sipuli.
3
Lorauta pannulle 2 rkl rypsiöljyä ja kuumenna. Kuullota sipuli ja lisää joukkoon Hernis-suikaleet. Mausta broilerimausteella. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio ja kaada päälle vesi. Anna veden imeytyä suikaleisiin noin viiden minuutin ajan koko ajan sekoitellen. Lisää pannulle vielä lisää rypsiöljyä ja paista suikaleisiin väriä pintaan toiset 5 minuuttia.
4 Öljyä uunivuoka rypsiöljyllä.
5 Silppua tuore persilja. Kaada vuokaan peruna-sipulisekoitus, Hernis-suikaleet ja persilja. Sekoita hyvin keskenään. Kaada lopuksi päälle kaurakerma.
6 Paista uunin keskitasolla noin 1 tunti.
Katso lisää kanattomia reseptejä osoitteessa: animalia.fi/kanatonta-kokkailua
Animalia testaa
Kanattomat suikaleet
Tuhotuotetut-kampanjan teemaisesti Oulussa maisteltiin kanattomia proteiinituotteita. Maustamattomat tuotteet maustettiin samalla broilerimausteella. Osa tuotteista oli valmiiksi maustettuja. Koska tuotteet olivat hyvin erilaisia, niitä oli vaikea verrata toisiinsa. Kaikki tuotteet olivat kuitenkin hyvin tykättyjä!
Gold & Green
Mureat ja mehevät suikaleet original
Hinta
Valmistaja
Valmistusmaa
Arvio
3,95 € / 240 g (16,46 €/kg)
Valio Oy Suomi
“Hyvin kanaa muistuttava ja houkutteleva.”
“Lihamainen.”
“Voimakas, selkeä, umaminen tuoksu.”
“Miellyttävä suutuntuma, sitkeä, rapea päältä.”
“Hajoaa kivasti purtaessa.”
“Tosi herkullinen, rikas mutta ei tuhti maku.”
“Mieto ja sopii moniin ruokiin.”
Hernis herneproteiini safkasuikale
2,95 € / 80 g (huom. kuivatuote)
Oy West Mills Ab
Suomi
“Hyvän kokoisia suupaloja.”
“Hyvä väri.”
“Muistutti ulkoisesti eniten kanaa.”
“Neutraali, mieto tuoksu.”
“Ilmava ja pehmeä.”
“Mehukas, säikeinen, kevyt."
“Tutun makuinen.”
“Maustamalla sopii moniin ruokiin.”
Muu kanaton suikale lempeä pippuri
2,85 € / 250 g (11,40 €/kg)
Meeat FoodTech Oy
Suomi
“Kanamainen ulkonäkö.”
“Palat sopivan kokoisia.”
“Hyvä paistopinta.”
“Tuoksu makeampi ja houkutteleva.”
“Pehmeä, ei sitkeä.”
“Kanamainen.”
“Yllättävän makea.”
“Tuoksu ja maku eivät vastanneet toisiaan.”
“Maultaan mukiinmenevä, hieman teollinen.”
Vegem Vegesiipi
5,39 € / 250 g (21,56 €/kg)
Vegem Oy
Viro
“Hyvin lihamainen.”
“Hyvä paistopinta.”
“Herkullinen, mieto, lempeä tuoksu.”
“Hieman sitkas.”
“Hieman rakeinen.”
“Jopa lempeästi narskuva.”
“Erittäin hyvin maustettu, toimii hyvin pelkiltään.”
“Ei kanan makua.”
Animalian uusien tukituotteiden ensimmäinen mallisto on nyt saatavilla yhteistyökumppanimme Print Helsingin verkkokaupasta. Tukituotteita ostamalla tuet Animalian työtä broilerien hyväksi ja osoitat olevasi broilerien puolella. printhelsinki.store/collections/animalia
Puolustaisitko
eläimiä
kuukausilahjoittajana?
Jo pienellä summalla kuussa teet valtavasti hyvää ja autat meitä puskemaan eläinten oikeuksia eteenpäin.
Jokainen lahjoitus on tärkeä, jotta voimme varmistaa, että tuotantotiloilla, turkistarhoilla ja eläinkoelaitoksissa pidettävien eläinten ääntä ei tukahduteta.
Liity nyt kuukausilahjoittajaksi animalia.fi/kuukausilahjoitus tai postita meille oheinen lomake!
Kyllä, ryhdyn Animalian kuukausilahjoittajaksi!
Tuen työtä eläinten puolesta seuraavalla summalla: €/kk (min. 7 €/kk)
Eräpäivä on joka kuun 5. päivä 20. päivä
Nimi:
Katuosoite:
Postinumero ja -toimipaikka:
Sähköpostiosoite:
Puhelinnumero:
Syntymäaika:
Kyllä kiitos, tilaan Animalian kuukausittaisen uutiskirjeen sähköpostiini.
Lähetämme sinulle postitse ensimmäisen laskun sen jälkeen, kun kuponki on saapunut meille. Sen jälkeen voit valita, kytketkö päälle e-laskusopimuksen verkkopankissasi vai maksatko kuukausittaisen lahjoituksen kerran kuussa saapuvan paperilaskun tiedoilla. Voit postittaa tämän kupongin tällaisenaan tai kirjekuoressa postimerkillä varustettuna.
Postimerkki tähän
Suvilahdenkatu 4
00500 Helsinki