teksti mira salminen kuva antti ruotsalo
Minna Ruotsalo, eläinsuojelujuristi Minna Ruotsalo on eläinsuojelulainsäädäntöön erikoistunut juristi, joka innostuu oikeudellisten eläinsuojeluongelmien ratkaisemisesta.
E
läinsuojelulainsäädäntöön erikoistuneen juristi Minna Ruotsalon tie eläinsuojelulainsäädännön pariin ei ollut ilmeinen. ”Minun piti alunperin erikoistua eurooppaoikeuteen, mutta sattuman kautta päädyin graduvaiheessa vaihtamaan aihetta. Tänä päivänä pidän itseäni eläinsuojelujuristina, vaikka teen toki muutakin juridiikkaa”, Minna Ruotsalo kertoo. Pro gradu –tutkielmansa Eläinsuojelulain vastaisten tekojen kriminalisointi Suomessa Ruotsalo laati vuonna 2003 Helsingin yliopistolle. ”Tein SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton kanssa yhteistyötä hankkiakseni mittavan oikeustapausmateriaalin graduani varten. Sain gradustani hyvän arvosanan, mikä vahvisti innostustani”, Ruotsalo muistelee. Nykyään Ruotsalo työskentelee Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa. Sinne hän siirtyi maa- ja metsätalousministeriöstä, jossa hän myös työskenteli eläimiin ja eläinlääkäreihin liittyvän lainsäädännön parissa. Ruotsalo kohtaa työssään eläinsuojelutapauksia kirjoituspöydän takaa. Eläinsuojelutarkastuksia ei tehdä Evirasta käsin, eikä virastossa ratkota yksittäisiä eläinsuojelutapauksia, mutta valvontaa suorittavat viranomaiset kaipaavat Ruotsalon apua erilaisissa oikeudellisissa kysymyksissä. Lainsäädännön mahdollisuudet Ruotsalo tuntee Suomen eläinsuojelulainsäädännön kuin omat taskunsa. Ruotsalon mielestä laista löytyy parantamisen 8
2 / 2012
Eläinsuojelulainsäädäntöön perehtynyt juristi Minna Ruotsalo ja hänen nuorin koiransa Hippi.
varaa. Erityinen ongelma on, että äärimmäisiin toimenpiteisiin ei aina uskalleta ryhtyä, vaikka siihen olisi perusteet. ”Lainsäädäntö mahdollistaa eläimen myymisen, lopettamisen tai teuraaksi toimittamisen tietyin edellytyksin”, Ruotsalo muistuttaa. Ruotsalo korostaa myös ennaltaehkäisevien toimien tärkeyttä. ”Kansalaiskeskustelua käydään usein lähinnä rangaistuksista ja niiden riittämättömyydestä. Minusta pitäisi nykyistä enemmän keskustella myös siitä, miten asioihin voitaisiin vaikuttaa jo aikaisemmassa vaiheessa. En usko, että rangaistuksen koventamisella kovin usein on ennaltaehkäisevää vaikutusta eläinsuojeluasioissa.” Ruotsalo muistuttaa eläinten puutteellisen kohtelun taustalta löytyvän niin suoranaista välinpitämättömyyttä kuin henkilökohtaisia ongelmiakin. ”On ihmisiä, joita ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, mutta usein laiminlyönnin taustalta löytyy uupumusta tai esimerkiksi perhe-elämään liittyviä ongelmia. Tällöin on tärkeää, että ulkopuoliset tahot ilmoittavat eläinten hoidon laiminlyönnistä eläinsuojeluviranomaisille.” Valvonnan haasteet Eläinsuojeluvalvonnan yhtenä haasteena voi olla ihmisten tietämättömyys. ”Ilmoituksen perusteella tehtävät turhat tarkastuskäynnit kuormittavat eläinten pitäjiä ja viranomaisia, kun ulkopuolinen ei ole ymmärtänyt, että kaikki eläimet eivät välttämättä kärsi esimerkiksi vesisateesta.” Eläinsuojeluvalvontaa tehdään Ruotsalon mukaan Suomessa paljon. ”Jo EU edellyttää tiettyä valvontamäärää kansallisella tasolla. Lisäksi Suomes-
sa tehdään useampi tuhat epäilyyn perustuvaa eläinsuojelutarkastusta vuosittain. Myös poliisi valvoo eläintenpitoa”, Ruotsalo tiivistää. ”Ongelmat on tärkeää saada eläinsuojeluviranomaisten tietoon, mutta myös itse toimenpiteisiin pitää ryhtyä tehokkaasti. Joskus jossakin paikassa on käyty kymmeniä kertoja antamassa samansisältöisiä määräyksiä, joita ei noudateta. Eikä asia aina etene tehokkaasti rikosasianakaan.” Toinen valvonnan haaste on, että eläimen hyvinvointia ei voi mitata laitteella, joka antaisi arvioitavaksi selviä lukuja. ”Lainsäädäntö antaa paljon harkinnanvaraa valvovalle viranomaiselle: säädetään esimerkiksi riittävästä ja eläimelle sopivasta ravinnosta ja juotavasta. Viranomainen voi joutua yksittäistapauksessa ottamaan kantaa, mitä riittävä ja sopiva ravinto kullekin eläinlajille on. Tämä asettaa omat haasteensa valvontatyölle ja ohjauksellekin”, Ruotsalo tietää. ”Olen sitä mieltä, että myös eläimen niin sanottu korvien väli on otettava huomioon. Ei riitä että ulkoiset seikat ovat kunnossa.” Eläinsuojelulaki on uudistumassa. Tästä Ruotsalo on hyvillään. ”Eläinsuojelulainsäädäntöön on tehty vuosien varrella uudistuksia, mutta kokonaisuudistus on paikallaan. Onhan jo eläinten hyvinvoinnin tieteellisessä tutkimuksessakin tapahtunut paljon tässä välissä.” Asenteet vaikuttavat ”Jotkut kollegat tuntuvat ajattelevan, että eläinsuojelurikostapaukset ovat helppoja ratkaistavia, mutta niin ei aina ole. Rikostunnusmerkistöt saattavat näyttää yksinkertaisilta, mutta jo sen arvioiminen, on-
Minna Ruotsalon blogissa käsitellään eläinten hyvinvointiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä: www.elukkajuristi.fi
Eläinsuojelulain uudistamisesta Eläinsuojelulain uudistuksen valmistelutyöhön kootaan laajapohjainen ryhmä keskeisimpien eläinsuojeluun liittyvien tahojen edustajista. Ryhmän on tarkoitus aloittaa työnsä tänä keväänä. Hallituksen esitys uudeksi eläinsuojelulaiksi on suunniteltu annettavaksi eduskunnalle vuonna 2015.
ko kyse vain rikkomustyyppisestä tai vakavammasta tapauksesta edellyttää eläinsuojelulainsäädännön tuntemista ja eläimille aiheutetun kärsimyksen määrän arvioimista”, Ruotsalo sanoo. Asenteita tulisi parantaa myös suhtautumisessa eri eläinlajeihin. Ruotsalo antaa esimerkin tapauksesta, jossa kymmenkunta rottaa oli jätetty nääntymään nälkään omistajan muuttaessa asunnosta pois. ”Tuomio taisi tulla eläinsuojelurikoksesta, mutta päiväsakkojen määrä oli yksi päiväsakko per rotta. Eläimet olivat kuolleet laiminlyönnin seurauksena. Vaikea kuvitella näin lievää rangaistusta, jos olisi ollut kyseessä vaikkapa kymmenen kissaa tai koiraa.” Myös eläinsuojeluviranomaisten tasolla tarvitaan asennemuutosta. ”Eläimelle ei riitä pelkkä ruoka. Toisinaan järeät keinot otetaan kuitenkin käyttöön vasta, kun eläin on henkitoreissaan esimerkiksi hoidon laiminlyönnin seurauksena”, Ruotsalo kertoo. Onneksi asennemuutos on jo käynnissä. ”Lähtökohtana on, että jokaisen tulee noudattaa lainsäädäntöä. Jos lainsäädäntöä eikä annettuja määräyksiä noudateta, määräystä tulisi tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla. Eläinsuojelullisten syiden niin vaatiessa viranomaisen pitää ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi.” 2 / 2012
9