Kauneus on katsojan silmissä intentio tekijän tassuissa.
Kauneus on katsojan silmissä intentio tekijän tassuissa.
HAKUPORTFOLIO / Kuvataidekasvatuksen aineenopettajaopinnot Annamari Niemelä, Luokanopettajaopiskelija Y30194357, Lapin Yliopisto
Taiteen avulla on mahdollista olla samaa mieltä, kyseenalaistaa, kritisoida, unelmoida, luoda todeksi toisenlaisia ja epätodellisia maailmoita, ruokkia estetiikan nälkää, kommentoida, rakastaa ja vihata. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä se kantaa mukanaan tekijäänsä, mutta myös kulloistakin katsojaansa. Kuva tarjoaa kaikille mahdollisuuden julkituoda ja asettaa ajatuksensa ja tunteensa näkyväksi muutenkin, kuin vain ääneen sanoittaen tai kirjoitetuin tekstein. Kuvallinen ilmaisu tarjoaa vaihtoehdon niille, joille sanallinen tai kirjoitetuin tekstein ilmaisu on haastavaa tai jopa mahdotonta.
Opettajan tehtävänä on olla pyydettäessä apuna sekä ohjata ja tukea tarvittaessa, mutta ei esiintyä paremmintietäjänä, etenkään silloin kun on kyse oppilaan omasta kuvallisesta tuottamisesta ja ilmaisullisesta tulkinnasta. Kuvataidekasvattajan tulee pyrkiä houkuttelemaan oppilaiden omat taiteelliset intentiot, ekspressiivisyyden ja sen hetkiset kyvyt näkösälle; johdattaa luovuuteen, opettaa havaitsemaan, pohtimaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan, kriittisestikin. Ajattelen, että koulukontekstissa kuvataidekasvattajalla on tuhannen taalan paikka olla myös oppimassa oppilaidensa rinnalla.
Oppilaat kehittyvät kaikessa ilmaisussaan eritahtisesti. Koska kuvan tekemisen taidot ja motivaatio ovat yleensä ryhmässä kovin eritasoisia, katson, että oppilas saisi itse valita lähtökohdaksi kehittymiselleen sen taidekasvatusmallin, jolla hän lähtee kokemaan taiteen maailmoja yhdessä opettajan ja opetusryhmänsä kanssa. Jos oppilas kokee, että saa parhaat tuotoksensa ja tulkintansa aikaiseksi mimeettisin lähtökohdin, niin siitä on hyvä aloittaa. Taiteellisella matkalla kerkeää kyllä ehdottamaan ekspressiivisiä ja kokeilevia elementtejä erilaisten tehtäväsisältöjen avulla. Eklektiivinen – erilaisia taidekasvatuksen lähestymiskulmia yhdistelevä taidekasvatusmalli – on juuri tästä syystä mielekkäin: se ei painota eikä poisrajaa mitään taidekasvatusmallia, vaan ennemminkin kutsuu lähemmäksi ja kokeilemaan.
Eklektiivisyyden raamissa on luontevinta toteuttaa myös taidekasvatuksen sisäistä integraatiota. Kuvataidekasvatuksen pedagoginen supervoima onkin sen itsessään eriyttävä olemus. Kukin oppilas –toimija omista lähtökohdistaan – osallistuu ja tuottaa kuvaa kulloisenkin halunsa, kykynsä, luovuutensa, voimavaransa ja motivaationsa mukaan. Opettajalla on mahdollisuus eriyttää molempiin suuntiin huomioimalla oppimisympäristö, kulloinkin käytetty tekniikka ja välineet oppilaalle yksilöllisesti sopivaksi.
Haastavimmaksi tata-aineiden opettamisessa koen arvioinnin. Taiteen kokeminen, tekeminen ja näkeminen on subjektiivinen kokemus ja tämä tekee arviointitehtävästä haastavan. Eettiset toimintaperiaatteet, kuten oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys, ovat keskeisiä kaikessa koulutukseen liittyvässä toiminnassa, myös arviointityössä. Eisner (1972) kirjoittaa koulussa opetettavan kuvataiteen arvioinnin tarkoituksenmukaisuudesta niin puolesta, kuin kriittisesti lähestyen, pohtien arvostelun ja arvioinnin suhdetta (emt. 145, 201–235). Poiketen suomalaisesta arviointikriteeristöstä, näkee Eisner myös yrittämisen ja vaivannäön (effort) huomioimisen osana kannustavaa taideaineen arviointikriteeristöä. Kuvataidekasvatuksen arviointiin liittyvä ajattelumallini onkin suhteellisen kerettiläinen, tai oikeammin eisneriläinen. Koen oppiaineen numeroarvioinnin ongelmalliseksi, sillä se ei välttämättä kuvaa oppilaan todellista kehitystä tai motivaatiota , saati sitten orientoituneisuutta oppiaineeseen. Pelkästään se, että oppiaineen voidaan tulkita ansaitsevan saman arvon kuin lukuaineet, arviointiperusteiden tai -lähtökohtien ollessa samat, ei osoita oppilaslähtöistä ajattelua. Toki töiden olemuksille ja tuottamiselle on teknisiä kriteereitä, mutta tekninen osaaminen on vain yksi osa taiteen ja kuvan tekemisestä. Toisaalta arvioinnin haastavuuden tiedostaminen (ja oman taideaineiden arviointikerettiläisyyden tunnustaminen) helpottaa arviointitehtävää. Arvioitavissa töissä pitää myös luonnollisesti näkyä ohjauksen ja opettamisen vaikutus. Taito- ja taideaineiden arvioinnissa prosessilla on suuri merkitys. Arvoinnissa tämä tulee myös huomioida. Oppilaita on hyvä rohkaista reflektoimaan omaa prosessiaan, oppimistaan ja tunnistamaan omia vahvuuksia ja kehityskohteita ilman, että he kokevat arvioinnin rajoittavana, lannistavana tai kohtuuttomana. Niin aineen opettamisen kuin oppimisen arvioinninkin tulee olla oppijaa tukevaa, kehittävää, kannustavaa ja monipuolista. Kuvataidekasvattajalla on mahdollisuus viedä oppilaansa maailmoihin, syvyyksiin ja korkeuksiin, millaisia kukaan ei edes uskonut olevankaan.
LÄHTEET: Eisner, E. 1972. Educating artistic vision. Stanford University. New York: Macmillan Publishing co.
- kuvataiteelliset vahvuuteni
Kuvataiteellinen vahvuuteni ammentaa varmastikin suhtautumisestani ja asennoitumisestani taiteeseen ja kulttuuriin ylipäätään. Ajattelen, että taide ja estetiikka ovat kiinteä ja merkityksellinen osa hyvinvointia ja elämää. Taiteen kautta voi kasvaa osallisena sekä kasvaa toimijuuteen ja ilmaisuvoimaisuuteen.
Vahvuusalueitani on varmastikin plastinen lähestyminen kuvan tekemiseen: olen aiemmalta koulutukseltani sisustusarkkitehti (Lahden Muotoiluinstituutti, 2017). Muotoilukulmalta asioiden tarkasteleminen on minulle luontevaa, luovuutta sytyttävää ja synnyttävää. Kuvien tekeminen ja kokeilut erilaisin tekniikoin ovat palkitsevia löytöretkiä itseen ja taiteen maailmoihin - koenkin itseni enemmän löytöretkeilijäksi, kuin taiteilijaksi, mitä en missään nimessä olekaan.
- pedagogiset vahvuuteni
Pedagoginen supervoimani on ROHKEUS. Myös intuitiivisuus, empatiakyky, luovuus, turvallisuus ja heittäytymiskyky ovat kärkikahinoissa mukana. Olen kiinnostunut ihmisistä ja ilmiöistä ja keskustelen oppilaitteni kanssa päivän polttavista asioista (ikätasoisesti) myös kuvan tekemisen kautta.
Seuraava ritirimpsu kiteyttäköön edelliset tahrat paperilla tiiviimpään muotoon taidekasvattajuuteni:
UTKIKAA TAVOITTEELLISESTI
Havainnoikaa, aistikaa, tutkikaa, erehtykää, oivaltakaa, löytäkää itsenne ja toisenne, tulkaa oman kuvantekemisenne taitajiksi ja asiantuntijoiksi!
NTAKAA PALAA
Olkaa oman elämänne Banksyja! Maailmaa kannattaa välillä kyseenalaistaa. Yhdistä oppilaiden kiinnostuneisuutta, tietoja, taitoja ja tekemistä kuvamuotoon. Elävöitä innovatiivisesti opettamista ja oppimista, huomioiden kulloinenkin luokka ja oppilas tarpeineen.
NTEGROI JA LUO FOORUMI OMALLE ILMAISULLE
Ohjaa oppilaita kommentoimaan kotikulmia ja maailmaa. Eheytä oppimisen maailmaa kokonaiseksi; esittäkää eri kuvan tuottamisen tekniikoin niin kuvataiteen kuin muiden oppiaineiden (OPS-perustaisia) sisältöjä.
EE TAIDE NÄKYVÄKSI JA HERÄTÄ TAITO NAUTTIA KUVISTA
Ohjaa näkemään taiteen mahdollisuus ja ubiikki olemus; taiteen taika on kaikkialla ja kaikille, kun vain hoksaa hoksata. Sinun tehtävä on hoksauttaa ja tarjota mahdollisuus kehittyä kuvailmaisun kautta ja kuvailmaisussa.
E4
Estetiikka: Tuottakaa ja yhdistelkää kuvia yksilön ja yhteisön menneistä, nykyisistä ja tulevista todellisuuksista. Ekologia: Nauttikaa arvoista ammentaen.
Etiikka: Opeta ja kerro kuvan totuudellisuudesta, mutta myös sen valhellisuudesta, sen voimasta. Elämyksellisyys: Tarjoa erilaisia tapoja ja väyliä kokea kuvaa, kuvasta ja kuvassa! Integroi elämyksiä taiteen sisältä ja ulkoa.
NNOSTU JA INNOSTA KOKO YHTEISÖ, HUOMIOIDEN YKSILÖ
Osallista oppilaita tuntisuunnitteluun, museovierailuvalintoihin ja ihan kaikkeen. Miten olisi koulun oma lukukauden kestävä ikkunabiennaali vaihtuvine näyttelyineen? Mielikuvitelkaa; prosessi saattaa joskus olla tärkeämpi kuin lopputulos.
UOVUUDELLA EI OLE YHTÄ(ÄN) MUOTTIA
Mahdollista väylä itsetuntemukseen. Mikä olisikaan arvokkaampaa, kuin se, että oppilas löytää turvallisesti palan itseään tai väylän hyvinvointiin kuvailmaisun kautta! Luovuuden avulla löytyy niin ongelmat kuin eri näkökulmat ratkaisuihin. Ja ne ratkaisut!
RROTKAA KOTIMAAN KAMARALTA
Matkustakaa maailman ympäri erilaisten (kuva)kulttuureiden äärelle. Nauttikaa väreistä. Matkalaukkuun mukaan materiaalien moninaisuus, sallivuus ja moniaistillisuus. Arvostakaa kaikenlaisia maailmoita.
AA KANNUSTUSTA!
Kannusta, keskustele, kiitä, rohkaise, tue ja kysele. Ja kannusta. Ja muistinko mainita, että kannattaa kannustaa?
RVIOINTI: ÄLÄ LANNISTU, ÄLÄKÄ LANNISTA
Arviointi on vaikeinta kuvisopettajan työssä. Pohdi oppilaan kanssa, missä hän itse haluaisi kehittyä. Arvioikaa kehittymistä yhdessä. Tee itsellesi selväksi tekemisen tavoitteet ja arviointisi perusteet; muuten joudut ampumaan lonkalta ja osumajälki ei auta oppilasta kehittymään kuvien maailmassa
