teksti & kuva Teijo Piilonen
Kosket us FAKTA Vesa Sorri - Syntynyt 10.4.1951 Äänekoskella - Koripalloa Huimassa kauden 1971-72 loppuun. SM-sarjaa Karkkilan Urheilijoissa 1972-73 ja Hongassa 1973-1980. - Kapteenina, kun Honka voitti mestaruuden 1979. Sen lisäksi 2 cupin voittoa, 2 SM-hopeaa. ”Mestaruus tuntui hyvältä, se on urani paras saavutus.” - 12 vuotta Hongan hallituksessa ja 3 vuotta puheenjohtajana (19982000). Edelleen vahva taustavaikuttaja seurassa.
Koris vei mukanaan Vesa Sorri seikkaili Äänemäessä ja puunuitossa.
A
suin Äänekoskella elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Kotini oli Mehtälän talo Äänemäen juurella, siellä peltojen takana. Isäni oli tehtaalla töissä ja Mehtälä oli yhtiön vuokratalo. Se oli hieno paikka asua, en osaisi kuvitella hienompaa lapsuudenkotia. Pikkupojalle Äänemäki ja Äänejärven rannat olivat sellainen seikkailumaasto ja El Dorado, ettei paremmasta väliä. Järvi oli täynnä nippuja, joita pässi veti tehtaalle. Siellä seassa oli hieno touhuta. Mehtälästä oli kolme kilometriä Koulunmäelle, eikä mitään kuljetuksia tietenkään ollut. Talvella teitä ei aurattu aina lainkaan koko päivänä. Urheilu kuului elämääni varmaan siitä lähtien kun opin kävelemään. Kaikkia lajeja tuli kokeiltua. Muistan kun vuonna 1962 meihin iski kova seiväshyppykuume Pentti Nikulan ME-hypyn jälkeen. Haimme polkupyörillä säkkikaupalla purua sahalta pehmusteeksi itse pihaan väsättyyn hyppypaikkaan. Oli itsestään selvää, että me työläisperheiden lapset menimme Huimaan. Villi tunnelma iski välittömästi meikäläiseen, kun pääsin Koulunmäelle katsomaan Huiman pelejä TUL:n mestaruussarjassa. Chronsin Reijo oli joukkueen tähti, mutta muistan hyvin sieltä myös Lehmosen Pekan, Wacklinin Piepen, Jauhiaisen Jantsan, Rannan Maken ja Mäntylän Hanskin. Huiman ja Suolahden Urhon futismatsit olivat kuin Suomi-Ruotsi-maaotteluita, mutta itseäni jalkapallo ei sytyttänyt koripallon tapaan. Menin Huimaan 12-vuotiaana, eli aika myöhään. Muistan ensimmäisen otteluni, kun pelasimme SäyRiä vastaan vieraissa.
14
Se tuntui isolta reissulta, en ollut varmaan sitä ennen käynyt Jyväskylän eteläpuolella. Voitimme ottelun ja meitä oli kolme, jotka teimme 16 pistettä, minä, Rantasen Repe ja joku, jota en varmuudella muista, ehkä Tourusen Kaspi. Junioriaikana paras saavutus oli, kun pääsimme B-poikien SM-loppuotteluun. Vastassa oli HKT, jota valmensi Pentti Salmi. Hävisimme ottelun pitkälle sen takia, että Pena huusi ja ohjasi tuomareita koko ajan. Johdimme ottelua tauolla, eikä lopussakaan eroa ollut monta pistettä. Olen oppinut tuntemaan Penan myöhemmin vuosien varrella tosi mainiona ja arvostettuna korismiehenä. Lehtosen Esko oli ensimmäinen valmentajani. Sitten oli Kotasen Erkka ja eniten ehkä Rannan Make, joka oli pelaaja-valmentaja. En tiedä miten nykyään treenataan, mutta kyllä me silloin treenasimme paljon ja kovaa. Laitoimme koreihin kumilenkit, jotta pallo ei uppoaisi, vaan tulisi aina kovia levyritaisteluita. Keväällä 1972 karsimme mestaruussarjaan pääsystä, mutta hävisimme Playboysille niukasti. Sen kauden jälkeen siirryin Karkkilan urheilijoihin. Silloin huomasin, että osataan sitä harjoitella ja pelata muuallakin. Karkkilan jälkeen siirryin Honkaan ja tulin myös pelaamaan Huimaa vastaan mestaruussarjassa. Yleisö kohteli minua hyvin, minua pidettiin edelleen oman kylän poikana. Tilanne oli itselleni kyllä erikoinen, mutta totta kai pelasin täysillä uuden seurani puolesta. Äänekoskella oli aina hyvä yleisö. Erityisen kova meteli oli oppikoulucupin peleissä Hiskinmäellä. Olin kerran nuorem-
pana tulostaulun pitäjänä ja oli todella vaikea kuulla tuomarin vihellyksiä. Hankimme vajaat kymmenen vuotta sitten mökin Äänekoskelta, Juurikkalahdesta, samoista maisemista joissa nuorena meloin. Pysyn varmasti espoolaisena loppuikäni, mutta Äänekoski on minulle yhtä tärkeä paikka. ” Koskelle” on aina todella mukava lähteä ja mukava olla. Omaan kasvuympäristöön on hyvin vahva tunneside, vaikka tuttuja ei enää niin paljon olekaan.
- Valmistui Otaniemestä diplomi-insinööriksi. Työskennellyt IVOlla, Fortumissa ja UPM:ssä tutkimus- ja liiketoiminnan kehitystehtävissä. Oli muun muassa käynnistämässä Loviisan ydinvoimalayksiköitä. Toimii nykyisin yksityisyrittäjänä. - Kolme lasta ja neljä lastenlasta.
NOPEAT - Donkki vai kolkki? Nykyään enää vain kolkki. - Hiskinmäen vai Tapiolan halli? Hiskillä mieluisa vieraspeli, kotipelit Tapiolassa. - Ydinvoimala vai tuulivoimala? Molempi parempi - Espoo itsenäisenä vai yhteen Helsingin kanssa? Helsinkiläinen en ole, vantaalaiseksi en tule, siis Espoo.
Kuvassa Huiman B-junnuja voittoisan PeKa-matsin jälkeen, mikä vei joukkueen loppuotteluun HKT:tä vastaan keväällä 1968. Vasemmalta: Vesa Sorri, Reijo Rantanen, 9 Timo Uusitalo, 8 Olli Honkaniemi, Kaspi Tourunen, 4 Markku Auvinen
- Golf vai risusavotta? Älyttömän helppo. Tietenkin risusavotta, Mehtälän poika kun olen!
10 · 2011
| ÄKS