Jo 90 sukkaparia!
Suomi 100 Villasukat veteraaneille –kampanja on edennyt Suolahden Eläkkeensaajien käsissä ennätyksellisen ripeästi. TEKSTI JA KUVAT: MARJO STEFFANSSON
E
läkkeensaajien käsityökerho kokoontuu aina keskiviikkoisin Supunkiin. Lokakuun alussa alkanut kutomisurakka on yllättänyt ainakin sivusta seuranneen. Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi lahjoitetaan jokaiselle veteraanille harmaat villasukat joiden varsia koristaa sinivalkoiset raidat. Eläkkeensaajien ideana oli kutoa sata paria villasukkia ensi vuoden joulukuuhun mennessä. Eikä idea jäänyt ajatuksen tasolle, sillä sukkia on parissa kuukaudessa valmistunut jo 90 paria! Eläkkeensaajat jakavat kutomansa sukat paikallisesti omille veteraaneille. Suomessa veteraaneja on reilut 21 000, joista Keski-Suomessa noin 900. KUTOMAURAKKAAN on osallistunut reilu tusina ahkeraa käsiparia. Langat on saatu lahjoituksena. ÄKS lahjoitti sukkiin raitalangat, Ale-Makasiinin Matti Riikonen lahjoitti kymmenen kiloa harmaata lankaa ja Äänekosken Citymarket ja Tekniset Kella osallistuivat myös tempaukseen lankalahjalla. Myös yksityiset lahjoittajat ovat mukana sekä jyväskyläläinen Kampaamo Verstas. – Yhteistyökumppanina on ollut Suo-
Metsurin perintö L
ensuntapainen on kiusannut viikon. Geeliä kehkeytyy röörien tukkeeksi yllin kyllin ja alati saa räkiä. Kuumettakin melkein, peitoissakin palelee ja välillä hiki puskee pintaan, mutta eniten kiusaa kakominen. Yhtenään pitää könytä rohisemaan vatiin taikka vessaan, jos ehtii. Lääkkeet vähän helpottaa, mutta virustauti rymyää loppuun omaan tahtiinsa. Vaan kyllä ennen vanhaan oli räkätaudissa oleilu lokosampaa, mikäli on uskominen Anssi Halmesvirran teokseen Vaivojensa vangit. Edullinen kirpparilöytö kertoo sata vuotta sitten eläneitten suomalaisten vaivoista ja terveyshuolista. Lääkärit ja muut valistajat paasasivat hygieniasta ja tapojen turmeluksesta. Kansan keskuudessa omintakeiset uskomukset rökittivät koululääketieteen mennen ja kuolemankin tullen. Keuhkotauti kumosi kansaa, mutta kova homma oli saada edes sylkykupit yleistymään kotien nurkkiin. Lukuisissa huusholleissa silloinen räkätautinen säästyi siis joutavalta ramppaamiselta tai kupinkahtelulta. Limaklöntin saattoi topsauttaa niiltä sijoiltaan lattialle. Siellä vilistivät pienokaiset ja pasiliskot sulassa sovussa tupakkamällien, ruuantähteiden ja lapsenpaskan seassa. Helpotusta ja iloa tautiseen menoon toivat tuolloin sauna, viina ja terva sekä
Ä KS
| 14 8
· 2 0 16
hokkuspokkus. Ainakin sauna toettaa edelleen. Kummasti hengenkulku kohentuu höyrylöylyissä. Kun yks päivä oikein ketutti ja ryitti, niin nappasinpa viinasnaukkusenkin. Hetkeksi helpotti, mutta tuli parin tunnin perästä kahta kauheampi olo. Tervalle en keksinyt nykyoloissa käyttöä räkätaudissa, mutta muuan nestonestoulottuvuus lipsahti mieleen. Eli pitäs varmaan tervata munat, kun alkavat näin iän kertyessä osoittaa ravistumisen merkkejä. Siivotonta oli elo aikoinaan, mutta uittokuvioissa olen nähnyt ehtan ihmisenpesän vielä kaheksankytluvun alussa. Vaan taitaapi niitä olla nykyäänkin. Oltiin toukokuun puolivälissä ekapäivää käynnistämässä uittotyömaata Äänejärvellä, kun pomo aamusella usutti alkuun siivoussouvviin. Laiturilla töröttävä taukotupaparakki oli myyty ja piti tyhjentää roinasta. Meitä oli rapsakka porukka tarttumassa toimeen. Eikan alaiset kesätyöläiset olivat jo paikalla ja Artturikin puhkui intoa aurinkoisessa kevätaamussa. Ovi siis auki ja ranttaliksi. Pojat ryykäsivät keulille, mutta ottivat sutena takapakkia yhtenä mylläkkänä yökkien. Kurkistin minäkin ovenraosta ja pakenin parahtaen. Kämppä oli alkanut elää
kevätlämpimien myötä. Löyhkä lannisti laakista. Yhtään ruumista ei nurkissa sentään luurannut, mutta muuta mojovaa löytyi, kun nyvästiin keuhkot täyteen ja nenusta näpeillä pidellen pyrähdeltiin tutkimassa tupaa. Siivosimme surullista tarinaa. Talvella oli parakkia asustellut ulkopaikkakuntalainen metsuri, jolla oli palsta Äänemäessä. Aluksi hommat sujuivat ammattilaiselta mallikkaasti. Kevättalven edetessä ja soidinajan lähestyessä lyöttäytyi seuraan ilolintunen, jonka tuttunsa tiesivät enempi haaskaksi kuin hauskaksi. Pian meininki ryösäsi mahottomaksi, kun viinaakin piisasi. Lemmenpuraisujen yhteydessä ja lomassa pidetty möykkä kiiri kylälle asti ja nähtävääkin oli, kun pari pylkehti väliin peräkanaa pihamaalla. Pomo Tanu kertoi, että loppuhan sille menolle oli komennettava. Tavarat reppuun, ovi lukkoon ja kenkää perseeseen.
lahden Reumayhdistys, jolle olemme antaneet lahjoituslankoja eteenpäin sukkatalkoita varten, sukka-agitaattori Leena Mäkinen kertoo. Ennen kuin villasukat päätyvät veteraanille ne pääsevät näytteille Suolahden kirjastoon. Näyttelyn avajaisia vietetään tammikuun kolmas päivä. – Mukaan kutsutaan myös paikallisten veteraanijärjestöjen edustajat. Sotiemme veteraaneihin kuuluu: Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Sotainvalidien veljesliitto. Myös järjestöihin kuulumattomat veteraanit huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Naiset, joilla on rintamapalvelustunnus kuuluvat myös tähän ryhmään. Ryhmä "Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta" -hanke on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.
ja ja kattilassa kylmänä poreileva kaalikeitto. Melkoinen hajutrilogia ynnä päälle muuta pilaantunutta murkinaa sekä ihmiseläimen eritteitä. Käypänen tavara saatiin jakaa keskenämme. Besorkkasin ison valurautapaistinpannun, jonka puhtaaksipolton jälkeen kiikutin kaverin kalamajalle. Kohta 40 vuotta se on palvellut pihvikokin parhaana kaluna, joka paikallisissa kurmetpiireissä tunnetaan nimellä Metsurin perintö. Lasse Hämäläinen
Siivousinventaariomme vauhdittui, kun saatiin urakka ja joku sai rynkytettyä ikkunan auki. Ristiveto tuuletti ja oli sukkelampi nakella tavaraa akkunasta tantereelle. Löydoksiin kuului iso kasa märäntyneitä kanamunia, puoli ämpärillista kuplivia muikku-
31