Lelut Jakoon Ä
änekosken seurakunnan diakoniatyö sai säkettäin leluja, pelejä ja vaatteita, joita oltiin kerätty lahjoitusten avulla syyskuisilla Mämmen markkinoilla ja myöhemmin kyläkirppiksellä. - Meillä on tällä hetkellä pulaa varastotilasta ja nyt toimisto on hävettävän täynnä tavaraa! Naurahtaa diakonissa Katja Nuuhkarinen. - Olimme sopineet, että otamme vastaan lahjoituksen, mutta en arvannut, että tavaraa tulee näin paljon, tämä on hienoa, kaikki menee varmasti tarpeeseen. Nuuhkarisen mukaan varsinkin lasten lelut ja pelit menevät nopeasti, joskus aikuisten vaatteita jää seisomaan, kun ottajaa ei löydy. Diakoniatyö luovuttaa lahjoituksina saatuja tavaroita ja vaatteita vähävaraisille perheille. - Varsinkin joulun alla tavaraa liikkuu nopeasti, järjestämme silloin kylällä rekikeräyksen, jonne jokainen saa tuoda tarpeettomiksi käyneitä tavaroitaan. Kaikki lahjoitetut tavarat myöskin menevät yhtä vauhdikkaasti. Jos perheen pitää miettiä, ostaako ruokaa vai lelun lapselle, niin sen lelun saaminen kierrätyksestä auttaa valtavasti. Diakonistia ilahduttaa, kun lapsi tulee vanhempansa kanssa vierailulle ja löytää mieleisensä lelun.
- Se on lapselle suuri ilo, kun hän löytää jotain mielenkiintoista ja saa pitää sen. Kun leluista pitää hyvää huolta, niitä voi kierrättää monta kertaa. Tiina Kuhno oli tuomassa tavaroita Mämmen kyläyhdistyksen puolesta yhdessä tyttärensä Ninnin kanssa. - Ajattelimme, että markkinat olisi hyvä paikka kerätä lahjoituksia, ihmiset kun tulevat sinne muutenkin. Tavaroiden järjesteleminen ja vieminen kirpputorille on niin valtavan työlästä, että on helpompaa ja antoisampaa lahjoittaa ne hyvään tarkoitukseen. Mekin kaivoimme kaapeista kaikkea mahdollista kierrätettäväksi eteenpäin, on kiva tietää, että nämä tavarat todella ilahduttavat jotakin perhettä. Pieni Ninni-tyttökin etsi innoissaan lahjoitettavaa. Kuhnon mielestä lasten on hyvä oppia luopumaan liiasta tavarasta toisten hyväksi. - Minusta oli vain luontevaa antaa omia tavaroita eteenpäin, sillä olemme itsekin saaneet tavaraa ja leluja sukulaisilta ja kavereilta. Kuhno kertoo, että seurakunnan diakoniatyö oli selvä ja luotettava valinta lahjoituksen vastaanottajaksi. Vaihtoehtona oli myös Äänekosken ystävyysseurakunta Hatsia,
Lappu lasissa
mutta lopulta oma lähiseutu vei voiton. - Äänekoskella on useita perheitä, jotka tarvitsevat ja hakevat lahjoituksia. Lahjoituksia tulee ja menee ympäri vuoden tasaiseen tahtiin. Tavaraa voi vaihtaa, tuoda tai hakea omantunnon ja tarpeen mukaan maanantaista torstaihin Lähimmäisen kammari Ruustinnasta, joka on auki kello 11-14. Myös itse diakoniatoimistoon voi tulla lahjoitusten merkeissä, Nuuhkarinen opastaa. Diakonistin arveluiden mukaan Mämmen kyläyhdistyksen keräämät tavarat menevät syksyn aikana ja jouluksi kerätään uusi satsi. Tiina Kuhnon mielestä muillekin tapahtumille voisi pystyttää tavaran keräyspisteen, se kun ei vaadi edes paljon ylimääräistä työtä. - Niin ja kun itsekin pari kertaa vuodessa lahjottaisi ylimääräiset tavarat pois, niin kaapit ainakin pysyisivät siistinä, Kuhno naurahtaa.
Kun korkein hallinto-oikeus antoi keväällä 2010 päätöksen, että yksityiset pysäköinninvalvojat ovat laillisella asialla. Ei mennyt aikaakaan, kun myös äänekoskelaiset löysivät tuulilaseistaan valvontamaksulappuja. Äänekoskella APV Alueellinen Pysäköintivalvonta Oy on ottanut hoitaakseen taloyhtiöiden piha- ja parkkialueita. (Kun omaan tuulilasiini tuli jo toinen sakkolappu, päätin ottaa yhteyttä. Mikä tämä tämmöinen firma on? Onko Äänekoskella muka parkkipaikkaongelma? Vastahan täällä mainostettiin 999 parkkipaikkaa!) - Taloyhtiöt ovat olleet meihin yhteydessä, sillä ongelmapysäköintiä löytyy Äänekoskella ja Suolahdessa, sittemmin asiakkaita on tullut lisää tiedon siirtyessä eteenpäin. Taloyhtiöiden asukkaiden tai yritysten autopaikat eivät ole paikkansa lunastaneiden käytössä, ja talojen eteen ja pelastusteille pysäköitiin surutta. Me valvomme mm. näitä epäkohtia, kertoo alueedustaja Marjut Karvola APV:sta. Karvola ei näytä Parkki-Pirkon prototyypiltä. (Naamioituvatko nämä yksityiset yrittäjät? Mielikuva Lappu-Liisasta (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on ihan toinen, missä on lakki ja ikävän värinen enstexuniformu?)
Taija Kolehmainen
- On meillä työasut ja toimintamme on avointa. Ilmoitamme kyltillä, millä alueella toimimme, ei tämä salaista ole ja kyttääminen on työstämme kaukana. Äänekoskella meillä on parikymmentä valvottavaa kohdetta, joita kiertää kaksi työntekijäämme. Haluamme tehdä työstämme näkyvää. Onko tämä toiminta muka kannattavaa Äänekoskella, ja eikö tämä ole aika epäkiitollinen ammatti? (Jotenkin on niin skeptinen olo koko hommaan.) - Me katsomme toimintaamme valtakunnan tasolla. Kyllä äänekoskelaisia väärin tai luvattomasti parkkeeraavia on runsaasti. Me olemme liikkeellä, satoi tai paistoi ja teemme tätä työtä palvelun tilaajalle. Toki ne autoilijat, joita olemme 40 euron valvontamaksulla muistaneet ovat käärmeissään, mutta palvelun tilaaja on kiitollinen. Kun Marjut Karvola laittaa pysäköinninvalvojat aamulla liikkeelle hän tokaisee: - Alkakaahan laputtaa! Marjo Steffansson
Ja noin se napsahti ä Ks
| 16
· 2 011
19