Teksti Taija Kolehmainen, kuvat Riina Nygrén
Jyrki Rossi
Kuolemaa pelkäämätön metsäteologi Kirjailija, opettaja ja kahdesti vakavasta sairaudesta selvinnyt Jyrki Rossi on Suomen googlatuin Jyrki. Tilanne tarkistettiin vielä varulta ja varmuudeksi juuri ennen tämän jutun julkaisua.
S
yitä äänekoskelaisen Jyrki Rossin sijoitukseen netin hakukoneen ykkösenä on monia, ja ne käyvät pääosin ilmi miehen ranskalaisin viivoin kirjoitetusta elämänsä tiivistelmästä. – Aloin heti puhelun päätyttyä valmistautumaan haastatteluun, tällainen minä olen, Jyrki kohauttaa olkapäitään ja ojentaa pinkan A-nelosia. Hänen tapanaan on ollut, että asia kuin asia pohditaan perinpohjaisesti, pintaraapaisu ei tule kysymykseen. Äänekosken lukion käyneet tuntevat miehen erityisesti psykologian, uskonnon ja filosofian opettajana, mutta valtakunnallisesti hänet tiedetään kirjailijana ja yhtenä nettipohjaisen opetuksen edelläkävijänä. Vapaa-ajalla hän on intohimoinen postimerkkien keräilijä, perhokalastaja, Lapinmatkaaja ja musiikin harrastaja. Lukioikäisenä syvä antaumuksellisuus vei nuoren miehen useiksi tunneiksi vartomaan metsiin teeren soidinta tai pikkutikkaa kameralle ikuistettavaksi. – Halusin olla yksin ja luonnon keskellä, nautin siitä suuresti. Maalla asuneena totuin siihen, että leikit on itsekseen keksittävä. Lapsuuteen kuului metsässä juoksentelun lisäksi kuitenkin myös työn tekemiseen kasvamista: Isä toimi metsurina ja poika keräsi käpyjä lähikauppaan myytäväksi. Puita ajettiin metsästä perheen Tähti-hevosella. KOTONA EI KYLVETTY rahassa. Rossin viisihenkinen lapsiperhe eli niukasti 60-luvulla Saarijärven Pajupurolla. – Kyllä sen voi suoraan sanoa, että köyhiä oltiin. Isä oli kunnalla työllistämistöissä ja äiti kotona lapsia hoitamassa. Ulkohuussissa parhaaksi paperiksi todettiin rutattu Maaseudun tulevaisuus tai Nyyrikki, sen sijaan Me Naisista meni sormet läpi! Jyrki nauraa. Yksi tiukasti mieleen painunut hetki on, kun isä toi kotiin kulkukauppiaalta ostetun Combi-tietosanakirjan. Sen koomin Jyrkin katse ei ole romaaneissa viihtynyt. Kirjat ja opiskelu kiinnostivat nuorta miestä, mutta jos valinta olisi ollut oma, niin metsätöihin Jyrki olisi lukion sijaan päätynyt. – Alle rippikouluikäisenä hankin rahaa metsurina, kunnes kaupan kassalla elämäntyönsä tehnyt Liisa-äiti pakotti meidät kaikki sisarukset lukion penkille. Niinä vuosina mielessä kuitenkin pyörivät lähinnä tytöt ja musiikki, Jyrki tun-
äKs
| 86
· 2 0 14
nustaa pilke silmäkulmassaan. Kotona oli vapaa kasvatus ja kun vastuut oli hoidettu, saivat nuoret mennä niin kuin halusivat. Tarvetta kapinoinnille ei ollut ja autokyydin sai soittaa kotiin vaikkapa pitkäksi Kukonhiekassa venyneen illan päätteeksi. Ikäeroa molempiin suuntiin, niin isoveljeen kuin pikkusiskoonkin, Jyrkillä on kaksi vuotta. Tänä päivänä veli Reima Rossi on Ääneseudun rikoskomisario ja Hanna Jyrkin tavoin opettaja. Yhteyttä pidetään perheen kesken tiuhaan. Jyrkiä sukujuuret kiinnostava siinä määrin, että hän on tehnyt sukututkimusta lähes parikymmentä vuotta. TEOLOGIAN PARIIN nuori mies päätyi aikanaan bändikaverinsa vanavedessä, vaikka biologiakin olisi houkutellut. – Meidän perheemme ei ollut uskonnollinen, mutta minua kiinnosti lähteä tutkimaan jumalaan uskovaa ihmistä. Suhtaudun myönteisesti kaikkiin uskonnollisiin näkemyksiin, kunhan niiden parissa ei harjoiteta henkistä tai hengellistä väkivaltaa. Minulla on epäilyksiä Jumalasta, joten en voi itse sanoa uskovani vaan pikemminkin eläväni toivossa. Epäuskoa saa olla, sillä rehellisyys on tärkeää, Jyrki pohtii vakaumustaan ääneen. Helsingin yliopistossa hän kiinnostui myös psykologiasta ja kävi Esa Saarisen filosofian opissa. Jyrki opiskeli pääaineidensa opettajan pätevyyden pikavauhtia: Kahdeksan vuoden opintoihin meni aikaa alle viisi vuotta. Pääkaupungissa eläminen ei sopinut maalla kasvaneelle pojalle eivätkä tohtoriopinnot ja akateeminen ura metsäteologiksi itseään kuvailevalle miehelle. – Juuri ennen valmistumistani päätin lukea itseni papiksi varmuuden vuoksi. Työskentelinkin sitten viisi vuotta oppilaitospappina Savonlinnassa ja koulutin samalla Joensuun yliopiston tulevia luokanopettajia. Vuoden verran Jyrki käväisi EteläPohjanmaallakin ennen kuin palasi kotiseudulleen Keski-Suomeen. Nuorempana Jyrki ei olisi uskonut muuttavansa Äänekoskelle, jossa hänen kummitätinsä- ja setänsä asuivat. Naapuripitäjän hajut leijailivat nimittäin Pajupurolle asti. Päätöstä ei ole kuitenkaan tarvinnut katua kertaakaan, sillä täällä on ollut hyvä asua ja virka lukion opettajana erittäin mieluisa. – On hienoa nähdä nuorten kasvu kolmen vuoden aikana ja myöhemmin
kuulla, mille tielle he ovat päätyneet. Opiskelijat ovat minusta tykänneet, mutta kyllä minäkin heistä, aivan jokaisesta! Jyrki toivoo, että kaupungissa muistetaan panostaa nuorten viihtymiseen. Runsaat harrastusmahdollisuudet, tasokas koulutus toimivissa ja terveissä tiloissa sekä syrjäytymisen estäminen ovat avainasemassa, kun lapsille ja nuorille rakennetaan pohjaa niin kasvaa kuin ponnistaakin. POSITIIVINEN ASENNE elämään ei Jyrkin tapauksessa ole ainoastaan luonteenpiirre vaan olemassa olon rajallisuuden ymmärtämistä. Matka maan päällä on ollut lähellä päättyä kaksi kertaa aivoverenvuotoihin, joista jälkimmäisellä Jyrki ehti jo hyväksyä kuolemansa ja todeta eläneensä hyvän elämän. Siitä lähtien kuolema ei enää ole kummitellut kuten ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Silloin tilanne ratkesi vasta lääkärin määräämiin mielialalääkkeisiin. – Elämäni tähtihetki on, kun toisen kohtauksen jälkeen vuonna 1998 hoitaja vei minut pyörätuolissa KYS:in parvekkeelle ja näin ainoastaan taivaalla lenteleviä tervapääskyjä. Siinä hetkessä todella tajusin olevani yhä elossa ja päätin nauttia jokaisesta vastaan tulevasta päivästä, Jyrki muistelee. Tilastollisesti aivoverenvuodon uusiutuminen on muutaman prosentin luokkaa, sen sijaan tutkimusten mukaan kaksi kolmesta spontaanin kohtauksen saaneesta kuolee viiden vuoden sisällä. 1990-luvun alkupuoliskolla nettimaailman vasta kehittyessä Jyrki Rossin kotisivut olivat oikeastaan ainoa suomenkielinen tiedonlähde sairaudesta. Jyrki on toiminut niin aivoverenvuotopotilaiden kuin heidän omaistensakin psykologina, sielunhoitajana ja tarjonnut vertaistukea. – Olen aina kertonut avoimesti fyysisestä ja henkisestä kivusta, mutta toisaalta minun selviytymiseni antaa toivoa toipumisesta. Saan edelleen runsaasi yhteydenottoja sairauteen liittyen, joidenkin ihmisten kanssa olen kirjoittanut vuosikausia ja välillä sitten kuulen suruuutisia. No, äiti sanoikin aina, että hyvät täältä otetaan ensin. Nykyteknologiaa on kiittäminen siitä, että Jyrki on kertomassa tarinaansa eteenpäin. Hänen aivoihinsa operoitiin platinakimput ja vielä myöhemmin platinaverkko pullistelevaan valtimoon. Kontrollissa Jyrki käy säännöllisesti loppuikänsä.
– VAIKKA ARVOSTANKIN mahdollisuuttani elää, ei silti aivan joka aamu tarvitse onnellisena herätä, Jyrki antaa liekaa itselleen. Pettymykset, surut ja vastoinkäymiset on myönnettävä itselleen, niinpä miehen tarjoamissa A-nelosissa lukee suoraan ja kaunistelematta: “Että on elämä heittänyt seinään!” Vain vuosi toisen kohtauksen jälkeen Jyrki kävi läpi avioeroprosessin 11 vuotta kestäneen suhteen päätteeksi ja pariskunnan ainoa lapsi lähti yhteisellä päätöksellä asumaan Tampereelle. Se oli kova paikka. Pian rinnalle kuitenkin löytyi uusi rakkaus opiskeluvuosien tuttavuudesta, ja isän iloksi poika palasi kotiin Äänekoskelle yläkoulun alkuun viisi vuotta sitten. Välit eksäänkin ovat vuosia olleet erinomaiset. – Oma isäni tapaa aina muistuttaa, että Rossin pojat pärjäävät sisullaan vastoinkäymisistä huolimatta, Jyrki hymyilee. Tälläkin hetkellä Jyrkin elämää varjostavat sairauksista juontavat kovat kivut: Aivot lähettävät kipusignaalia, vaikka mitään fyysistä syytä sille ei kehosta löydy. Jyrki vitsailee, että pääravintonaan hän on syönyt vuosikymmenen ajan kipulääkkeitä. Lääkemäärän suurentaminen nykyisestä tarkoittaisi normaalista arjesta luopumista. – On vain opittava elämään, vaihtoehtoa ei ole. Täyttä työkyvyttömyyseläkettä vakuutusyhtiö ei myöntänyt vuoden 2011 operoinnin jälkeen, joten nyt Jyrki käy opettamassa lukiolla jaksamisensa mukaan, muutamia tunteja viikossa. Kutsumusammatista täysin luopuminen harmittaisi miestä, joka on tottunut jatkuvasti tekemään jotain. Hetken myhäiltyään Jyrki paljastaa, että lisääntynyt vapaa-aika on mahdollistanut rakkaan harrastuksen pariin palaamisen. Aikoinaan Jyrki kirjoitti runsaasti teologiasta, erityisesti suomalaisesta uskonnollisuudesta, ja sai julkaisuun neljä kirjaa, joita myytiin kaikkiaan noin 20 000 kappaletta. Sitten ensimmäinen sairaskohtaus vei innon, joka palasi yllättäen näin 20 vuoden jälkeen. – Kirjoittamalla oppii aina itsestään ja kasvaa ihmisenä. Siitä saan suurta nautintoa, elämähän on itsensä kehittämistä, Jyrki pohtii ja lisää sitten: – Kyllä elämä on upea juttu.
11