54/2013
Seuraava ÄKS ilmestyy 10.4.2013
Arvoitukseksi jää, montako muuttoa on vielä jäljellä. Olen vähän liikkuvaista sorttia.
12
taiteilija Emmi-Inkeri Rimpilä
19
Kosketeltavana Teijo Koljonen
Toimittajalta Marjo Steffansson
X54
Rakas leikekirja muistuttaa valmentaja Mervi Nurmelle, mitä tapahtui maaliskuussa 2003.
10 vuotta myöhemmin
Huiman naiset voittivat historiallisen Suomen mestaruutensa 25. maaliskuuta 2003. ÄKS selvitti, mitä kultamitalisteille kuuluu nyt.
K
ohteliaana lehtenä ÄKS ei kerro, minkä ikäisiä naiset ovat nyt. Paljastamme kuitenkin heidän ikänsä kultajuhlien aikaan.Pelaajat aakkosjärjestyksessä:
Minna Hartikka, 29. Nykyisin Porrassalmi. Äänekoskella asuvassa perheessä mies ja kaksi tytärtä. Seppälässä vaatemyyjänä työskentelevä Minna valmentaa pikkutytöille – omat mukana – sekä kori- että jalkapalloa. Pelaa yhä korista Huiman kakkosjoukkueessa. Anna Huuskonen, 17. Opiskelee Helsingin yliopistossa, pääaineena Saksa. Opinnot graduvaiheessa. Työskennellyt samalla pitkään ISS:n rekrytoinnissa. Asuu Töölössä avopuolison ja koiran kanssa. Pelaa ToPoLan riveissä kolmosdivaria. Anna Kumpulainen, 16. Nykyisin Rossi. Sai esikoisensa, pojan, viime viikolla! Opiskeli Joensuussa fysioterapeutiksi ja pelasi Katajassa I-divaria. Muutti Jyväskylään, harjoittanut ammattiaan, mutta nyt äitiyslomalla. Nita Lahtinen, 16. Nykyisin Sarja. Äänekosken Laajarannassa asuvassa perheessä mies, kaksivuotias tytär ja koira. Sosionomi, lähihoitaja. Pääasiassa kotiäitinä, mutta tekee myös keikkatöitä. äKs
| 54
· 2 013
Sari Liimatainen, 20. Nykyisin Tuominen. Hammashoitaja. Asuu Hollolassa, töissä Lahden kaupungin palveluksessa. Saara Lind, 20. Asuu Joensuussa. Perheessä mies ja 8-kuukautinen Aarrepoika. Äitiyslomalla, kasvatustieteiden gradu valmisteilla. Tehnyt opettajan sijaisuuksia. Pelaa Katajassa II-divisioonaa ja valmentaa "naperoita". Sanna Jämsen, 23. Nykyisin Jämsén. Laukaassa asuvassa perheessä mies sekä 5- ja 3-vuotiaat lapset. Töissä Jyväskylässä Elomaticin palveluksessa tuoteinsinöörinä, vastuualueena ergonomia. Pelasi vielä viime kaudella Huimassa. Minna Myllylä, 30. Palannut lapsuusmaisemiinsa Helsingin Kannelmäkeen. Lastenhoitajana päiväkodissa "korista opettamassa". Rikkinäiset jäsenet estävät oman pelaamisen, mutta tennis ja hiihto sujuvat. Maiju Pekkarinen, 18. Nykyisin Bland. Asuu Kaliforniasta kotoisin olevan miehensä kanssa Los Angelesissa. Tekee myyntityötä sekä vaatebisneksessä että skandinaavisessa design-kaupassa. Kaksi myöhempää SM-kultaa Peli-Karhuissa. Pelasi viime kaudella Huimassa. Maria Pekkarinen, 21. Asuu Äänekoskella. Hakee kansainvälisen liiketoiminnan opintoihin Jyväskylään. Selän
välilevyvaivojen vuoksi sekä työ- että urheilu-ura ollut katkonainen. Selkä leikattu kahdesti. Saanut nyt fysiatrilta luvan juosta, joten tavoitteena on koripallourankin jatkaminen. Yksi myöhempi SM-kulta PeKassa. Sari Puranen, 25. Asuu Äänekoskella. Posteljooni. Vaihtoi pelitossut tuomarin pilliin, mutta polvivaivojen vuoksi lopettamassa viheltämisen. Toimii pomppukerhon apuvalmentajana. Sini Puskala, 17. Asuu Jyväskylässä. Parisuhteessa. Lemmikkinä koira. Töissä Mehiläisessä työterveyshoitajana. Pelasi alasarjoissa, kunnes palasi täksi kaudeksi Huimaan. Kenya Robinson, 33. Äänekoskella ja Huimassa. Yhä vain. Anna-Maija Uimonen, 18. Asuu Jyväskylässä. Luonnontieteiden kandidaatti. Jatko-opiskelijana Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella. Väitöskirja nanotieteistä valmisteilla. Terho Vuorinen Mestarit eivät juhli "synttäreitä" maanantaina, mutta kokoontuminen keväälle on suunnitteilla.
Kova kilpailu on päivän hittituote. Nyt on menossa kilpailu kesätyöpaikoista ja syksyn opiskelupaikoista. Ladulla, kentällä, hallissa, maastossa ja radalla käytävä kilpailu on ok, mutta jos joutuu kilpailemaan identiteetin luomisessa ympäristön paineiden puristuksessa muuttuu kisa julmaksi. Kilpaillaan suosiosta tai siitä että tulee hyväksytyksi. Jos epäonnistuu niin joutuu jäähyaitioon tutusta kaveripiiristä jopa lopullisesti. Kisan voittajaksi selviää usein se, jolla on ulkokuori jees mutta peukutusta ei sisempi tarkastelu välttämättä tuo. Pelissä säännöt koputtelevat mustan aukon laitoja. Minä sain rakentaa minääni ihan kaikessa rauhassa ilman kilpailua, kun sai olla justiinsa sellainen kun oli. Olin punkasenteeni kanssa sinut itseni kanssa. Ei ollut pakko olla muotissa eikä niin muodissakaan. Genrejä oli vain kourallinen ja täällä Koskella pukeuduttiin siten mitä Cherok sattui tarjoamaan. Varjolasten L-EGO kannattaa käydä katsomassa, jotta huomaa, että identiteetin rakentaminen ei ole ihan itsestä, geeneistä tai jostain Cherokista kiinni. Rakennuspalikoita tuutataan monesta suunnasta, ja jotta identiteetin syntyminen ei olisi liian helppoa pannaan paineita mukaan kilpailun muodossa. Varjolapset on oiva esimerkki yhdessä tekemisestä ja suvaitsevaisuudessa. Mukana on kirjava joukko toisensa huomioon ottavia nuoria. Äänekosken nuorisoteatteri on hyvä paikka rakentaa minäänsä ilman kilpailua. Palkintopallille kun ei nouse vain kolmea eikä tarvitse kisata parhaan pelaajan tittelistä. Koko ryhmä toimii tiiminä. Tiimi kun sattuu olemaan se ryhmä ja ilman ryhmää ei ole tiimiä. Haluan sanoa tällä, että kaupungin antama toimintatonni meni oikeaan osoitteeseen. Onnea Varjolapset! Teistä kuullaan vielä!
Tilu kilauttaa Äänekoskelaislähtöinen muusikko ja laulaja-lauluntekijä Tommi Kalenius vasta puhelimeen keskellä Helsinkiä tiistaiaamuna. – Tässä olen aamukahvia juomassa studiolla. Kohta mennään miksaamaan pari biisiä. Toinen saattaa tulla ulos nopeastikin, mutta varmaan viimeistään tässä loppuvuoden aikana. – On mahtavaa tulla keikalle ÄKS-Rockiin. Kuulin, että Kauko Röyhkäkin on tulossa ja itse olen aikamoinen Röyhkä-fani.
3