teksti & kuva Tilda Hopia
Kosket us
Elämää urheilukentän laidalla Kimmo Ojalalle jäi Suolahdesta päälle liikkuminen. Jääkiekkoa pelattiin pakkasellakin, kunnes sormet olivat kohmeessa. Suolahti on vuosien varrella hiljentynyt, mutta täällä voisi kuvitella asuvansa. Ehkä. Ensin asuttiin Valtran tehtaan kulmilla, johon vanhemmat olivat Jyväskylästä muuttaneet. Siellä oli vain muutama talo, yksi kerrostalo ja rivitalo. Sitten muutettiin Suolahden Alkulaan, kilometrin päähän keskustasta. Se oli mukava paikka asua, naapuristossa asui paljon samanikäisiä lapsia ja aina oli lähistöllä leikkikaveri, jos kävi elämä tylsäksi. Pelattiin paljon ulkoleikkejä, kirkon rottaa ja ammuttiin pyssyllä. Uheilukentän laidalla oli aina väkeä. Siinä kentällä ne päivät kuluivat kesät talvet itselläkin. Talvella pelattiin pakkasella jääkiekkoa, kunnes kädet eivät liikkuneet tai viimeistään sitten, kun valot sammuivat. Niitäkin tosin yritettiin saada jotenkin uudestaan päälle, ja joskus siinä onnistuttiinkin. Niiltä ajoilta on jäänyt päälle halu liikkua. Edelleen kesällä pelaillaan jalkapalloa tai talvella sählyä. Nykyään tosin ei ihan niin kauaa, että valot ehtisivät sammua. Ala-asteelle menin Asemakadun kouluun. Koulu oli iso, mutta pieni lapsi tottui siihen nopeasti. Nyt kun aikuisena on siellä käynyt, tuntuu että se on kovasti pienentynyt. Sitten menin Telakkakadun yläasteelle. Kaikista Suolahden kouluista on jäänyt todella hyvät mielikuvat, ne olivat mukavia paikkoja. Veikkei koulunkäynti varsinaisesti aina maistunutkaan. Suolahdessa oli paljon kavereita, silloin teini-ikäisenä sitä piti isona paikkana, ei ollenkaan tuppukylänä. Ja jos joskus tuntui siltä että Suolahti oli liian pieni ä Ks
| 36
· 2 012
paikka, sieltä pääsi helposti pois. Tiet veivät Jyväskylään ja kauppareissun jälkeen Suolahti tuntui vartin pieneltä, mutta sitten taas sopivalta paikalta. Nyt se on paljon hiljentynyt verrattuna niihin aikoihin. Suolahden lukio oli mukava paikka. Siellä alkoi musiikki kiinnostamaan. Vähän aikaa sitten tapasin vanhan musiikinopettajan Irma Lappi-Lahtisen Kaustisen Kansanmusiikkijuhlilla, vielä muisti mut.
Suomen ulkopuolellakin. Ne olivat siistejä reissuja. Mukavaa, kun joskus pääsi Tampereelle saakka soittamaan. Suolahdessa treenattiin Suolahden nuorisotiloilla. Silloin Suolahdessa soittotouhu oli tosi vireetä. Vaikkei ollutkaan mitään musiikkikouluja tai muita. Soitettiin vaan kavereitten kanssa, ja siinä kehittyi. Luin kerran Helsingin Sanomista Tavastian tulevaa ohjelmaa. Siinä oli kolme suolahtelaista bändiä, Machine Men, Swallow the sun ja Orffit. Aika hienoa, että näin pieneltä paikalta on tullut niin paljon hyviä bändejä. Lukion jälkeen pidin välivuoden ja olin Suolahden nuorisotoimella töissä. Sitten muutin Korpilahden kautta Jyväskylään. Kun nyt tapaa ihmisiä, jotka tuntevat äänekoskelaisia, he sanovat aina että äänekoskelaiset ovat erityisen mukavia ihmisiä. Täällä ihmiset ovat kuulemma helposti lähestyttäviä. Äänekoski on viiriili paikka. Voisin ehkä joskus kuvitella asuvani jälleen täällä. Nykyään ei ehdi usein käydä, kun on lapsia ja viikonloppuisin keikkoja. Täällä kaikki tuntevat toisensa. Se on sekä hyvä, että huono puoli.
FAKTA Kimmo Ojala - syntynyt 30.5.1971 Suolahdessa - asuu Siivikkalassa, vaimo ja kaksi lasta - soittaa Orffit-lastenyhtyeessä.
NOPEAT Suolahti vai Siivikkala? - Siivikkala, sinne ollaan hyvin kotiuduttu. Jalkapallo vai jääkiekko? - Jääkiekko, tosin viime vuosina olen alkanut jalkapallon hienoutta paremmin ymmärtämään. Alabama Riders vai Orffit? - Orffit. Se on kuitenkin ollut jo 15 vuotta mun rakas työ. Ja mustana hevosena mainittakoon meidän folkpoporkesteri Kolja, jonka toinen levy julkaistaan syyskuun alussa. Machine men vai Swallow the sun? - Machine men illalla ja Swallow the sun sunnuntaisin aamuhetkiin.
Samoilla nurkilla asui kavereita joiden kanssa hengattiin ja jotka soittivat, joten oli luonnollista tarttua itsekin kitaraan. Ensin soiteltiin ihan omaksi iloksi vaan, mutta sitten alettiin käymään keikoillakin. Niitä tuli paljon. Alabama Ridersillä käytiin ekan kerran Keski-
13