Ä Ä n e k o s k e n k a u p u n k i s a n o m at n R o 3 1 · 9 . 5 . 2 0 1 2
Riikka Lehikoinen Leskeksi ennen esikoisen syntymää.
31/2012
Marke Tuominen avaa s. 8
Äitienpäivä s. 6-9
Minttu Penttinen kosketeltavana s. 14
Minna-Liisa "Minttu" Penttinen kosketeltavana
12
Joka kotiin Äänekoskella | www.äks.fi | Jakelu 10 000 | Seuraava ÄKS 23.5.
Seuraava ÄKS ilmestyy 23.5.2012
Kuvat:Tilda Hopia
14
Toimittajalta Marjo Steffansson
X31
Tuleva & tuore
Äidiksi voi tulla parikymppisenäkin eikä se tarkoita sitä, etteikö lasta olisi odotettu ja haluttu jo kauankin. Heidin lapsi potkii vielä mahassa, Eveliinan Aino-tyttö on jo kahden kuukauden ikäinen. - Ensimmäinen ajatus oli, että pitäiskö leipoa kakku, nauraa Heidi Hollo-Hänninen. No kakkuhan se sitten leivottiin, pienen vauvan tulon kunniaksi. Äänekosken lukiossa viimeistä vuottaan viettävällä Heidillä on kuusi pienempää sisarusta, ja aina on ollut selvää, että Heidikin haluaa omia lapsia. - En mä aina ajatellut, että hankin nuorena lapset. Mutta kun menin ihanan miehen kanssa naimisiin puolitoista vuotta sitten, niin mitä sitä turhaan odottelemaan. On myös kiva, että lapsen isovanhemmat ovat vielä nuoria, ja isoisovanhemmatkin hyvässä kunnossa. Heidin raskaus on sujunut hyvin, vauva potkii jo mahassa niin että välillä herättää yölläkin. Muutama kummallinen ruokahimokin on löytynyt. - Meetvursti maistuu yllättävän hyvältä puolukkahillolla siveltynä. Pahoinvointiakin on ollut, mutta kun koko ajan yrittää vähän syödä jotain, niin se on pysynyt aisoissa. Raskautta tosin tajusin epäillä siitä, kun tupakalta haiseva ohikulkija alkoi oksettaa pahemman kerran. Elokuun laskettu aika lähenee koko ajan, ja se vähän jännittää. Varsinkin, kun Heidillä on piikkikammo. - Mutta harvalla se on kestänyt yli kolme päivää, ja kyllä kolme päivää aina seisoo vaikka päällään jos siitä hyvästä saa lapsen, Heidi miettii. - Uskon, että tottakai jokainen haluaa olla ihan täydellinen äiti, ja ainakin hitusen parempi kun mitä oman sukupolven äidit. Mä haluan olla sellainen, joka ei vaan kiellä, vaan selittää miksi noin ei kannata tehdä. Auktoriteetti ilman logiikkaa on turhaa, se on tullut huomattua monta kertaa. ä Ks
| 31
· 2 012
Eveliina Hamkar istuu sohvalla kaksi kuukautta vanha Aino-tyttö sylissä ja kaksi vuotta vanha Remu-koira vieressä. - Oli uskomatonta, kun sain ensimmäisen kerran Ainon syliin. Se oli ihana tunne, Eveliina muistelee. Uskomattomalta tuntui myös, kun Eveliinalle selvisi että nyt se pikkuinen on oikeasti tulossa, vaikka vauvaa oli jo toivottu ja odotettu. Vastuu lapsesta ei kuitenkaan jännittänyt, sillä Eveliina oli tottunut työssään päivähoitajana kantamaan huolta muista. - Pidin jossain välissä vähän sairaslomaa töistä, koska haluttiin pienentää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Lopulta olin kuitenkin töissä ihan loppuun saakka. Eveliinalle parasta äitiydessä on ollut se, että saa nähdä ihan läheltä miten lapsi kehittyy. - Ja se, että on itse tärkein lapselle. Mä haluan olla äitinä luotettava, huolehtiva ja rauhallinen, niin että lapsi tuntee aina olonsa turvalliseksi, Eveliina miettii. - Omalla tavallaan haluan kuitenkin olla johdonmukainen ja jämpti. Vanhemman pitää olla vanhempi, eikä kaveri. Eveliina tuli äidiksi 20-vuotiaana, joten monella oman ikäisellä kaverilla ei vielä omia lapsia ole. Kaikki ovat kuitenkin suhtautuneet hyvin Eveliinan äitiyteen. - Ei tää varmaan tullut kenellekään yllätyksenä, oon aina ollut äidillinen tyyppi ja halunnut lapsia, Ainokin saa varmasti vielä sisaruksia. Miksi sitä sitten pitäisi lykätä, jos nyt on hyvä aika. Nuorena jaksaakin hoitaa lapsia paremmin. Tilda Hopia
Äitinä oleminen on vaikeaa. Riittämättömyyden tunnetta, vääriä menetelmiä, niitä kuuluisia uhkauksia ja lahjontaa. Hätäilyä ja huolehtimista, appeen pöytään saattamista, kuskaamista, painajaisia, ennakkoaavistuksia, pieleen menneitä arvailuja ja turhia epäilyjä. Unettomia öitä, tylsiä vanhempainiltoja ja ovien pauketta. Äitinä olo on jännittävää. Lapset ovat jo aikuisia, enää ei tarvitse seurata kasvukäyriä eikä kalamaksaöljyn nielemistä. Nyt yritän pysyä perässä stalkkaamalla (lue: kyttäämällä) Facebook-päivityksiä. Onko tiedossa uusia vävykokeilta tai miniäntynkää? Kun lapset muuttivat kotoa pois, putosi kärryiltä menoista ja tuloista. Tai, no, menot ovat lisääntyneet, kun likviditeetti on ajautunut kaselikkoon, ja silloin on äidillä taas kysyntää. Äitinä olo on yhtä juhlaa. Pienistä asioista ovat onnenkyyneleet linssissä tirisseet. Takana ovat eräätkin musiikkiopiston matieneat, joulu- ja kevät, kaste-, rippi- ja yo-juhlat. Nyt on edessä taas yhdet lakkiaiset, kun kuopus painaa valkolakin päähänsä kesäkuussa. Äitinä olo on haikeaa. Valokuvia ja vanhoja kotivideoita katsellessa tajuaa, että aika on todellakin rientänyt. Lasten mukaan jopa joskus ajanut ohi. Saisinpa takaisin edes yhden päivän, vaikka sen, kun tuntui, ettei vaippapyykki lopu ikinä. Vaikka oon mukamas joskus nolo, niin kuitenkin tiedän, että minusta tykätään. Ja senkin tiedän, että lapseni tietävät, että minä olen AINA olemassa tuulessa, tuiskussa ja paisteessa. Että minä olen aina puolella. En ole vihollinen, vaan tylsistäkin kommenteista huolimatta ajattelen ainoastaan parasta. Uskon, että valtaosa äideistä voi tämän allekirjoittaa. Enää ei tarvitse tulla pyyhkimään, mutta voin muuten jeesata. Äitinä olo on ihanaa!
Vakio pals tat: Av aus
4
K a l ent e r i 1 0 - 1 1 Kos k e t us 1 4 Äk symi es
18
3