teksti & kuva Teijo Piilonen
FAKTA Emilia Lajunen - Syntynyt 23.5.1979 Suolahdessa. Asuu Helsingissä. - Viulupelimanni, joka soittaa myös nyckelharpaa ja laulaa. Valmistui maisteriksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta 2007. - Ensimmäinen sooloalbumi Turkoosi polkupyörä ilmestyi vuoden 2012 alussa. Esiintynyt ja levyttänyt useiden yhtyeiden kanssa, mm. Suo, Spontaani Vire, Kiikka-Iisakki, Kirjava lintu, Silmu ja duona sekä Eero Grundströmin että Suvi Oskalan kanssa. - Teki Sibelius-Akatemian lopputyönsä isoisän isoisästään Pilli-Hermannista eli Herman Saxbergista. Lajunen on koonnut ja levyttänyt Pilli-Hermannin arkkiveisuja. - Menestynyt useissa kansanmusiikkikilpailuissa, mm. Vuoden nuori viulupelimanni 1996. Toinen pohjoismaisen NORDmestaruuskilpailun soolosarjassa 2008. Voitti kesällä 2011 Kaustisilla Konsta Jylhä –kilpailussa soolokilpailun perinteisen sarjan ja oli kolmas vapaassa sarjassa. - Säveltänyt nykykansanmusiikkia mm. nukketeatteriesityksiin. Oma konsertti marraskuussa 2006 Umo Jazz Housessa. 2008 Nyckelharpa ja Urut –konsertti Kallion kirkossa Ville Urposen kanssa. 2010 ensikonsertti SibeliusAkatemiassa. - Opettaa Pakilan musiikkiopistossa, SibeliusAkatemiassa ja erilaisilla kursseilla.
NOPEAT Konsta Jylhä vai Linda Lampenius? - Konsta Jylhä ehdottomasti. Linda Lampeniuskin soittaa hyvin, mutta Konstan persoona koskettaa enemmän. Keitelejazz vai Kirmot? - Nyt on paha, en ole nimittäin käynyt kummassakaan. Tutustuin Kirmo Lintiseen Keuruun musiikkileirillä, mutta sanotaan Keitelejazz, se on läheisempi. Etnoviisut vai euroviisut? - Voitimme Etnoviisut 2007 Suo-yhtyeen kanssa, mutta en edes tiedä pidetäänkö niitä vielä! Euroviisuista tekisi mieli sanoa... itse asiassa soitan muuten Sanna Kurki-Suonion kappaleella, jolla hän oli kerran ehdokkaana. Arkkiveisut vai rap? - Arkkiveisut. Vaikka näillä on kyllä paljon yhteistä. Suolahti vai Keuruu? - Keuruu on nyt vahvempi PilliHermannin kautta. Jos minulla olisi samanlainen juopporenttu esi-isä Suolahdessakin, niin tilanne voisi olla toinen!
18
Kosket us
Pilli-Hermannin jäljillä Emilia Lajunen innostui esi-isänsä arkkiveisuista.
A
loitin viulunsoiton jo 4-vuotiaana Suzuki-koulutuksessa Suolahdessa. Myöhemmin myös siskoni Elina ja veljeni Olli tulivat siihen, Elina soitti viulua ja Olli pianoa. Sieltä saimme kavereita, joiden kanssa pyörimme soittokuvioissa yhdessä, esimeriksi Savolaisen Sanna. Sitten pääsimme Ala-Keiteleen musiikkiopistoon, jonka orkesterin kanssa pääsimme reissulle muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan. Joskus 10-vuotiaana kävin sisarusteni kanssa Mauno Järvelän vetämän Näppärikurssin Kaustisilla. Sen jälkeen innostuimme pistämään oman bändin pystyyn, nimeksi tuli Jälkisytytys. Laura Knuuttila Äänekoskelta tuli vielä basistiksi. Sillä kokoonpanolla lähdimme Nuorison taidetapahtumaan vuonna 1993. Voitimme nuorten Suomen mestaruuden 1995 Sepän Soitossa Mäntsälässä. Musiikkiopistossa soitimme klassista, mutta keskenämme kansanmusiikkia ja pääasiassa korvakuulolta, kuten Suzuki-menetelmässäkin. Kävimme pari kertaa vuodessa Kaustisilla Tallari-yhtyeen Ritva Talvitien opissa. Talvitie antoi vankan pohjan perinnetietoisuudesta, mikä oli hyvä. Vasta myöhemmin olen alkanut kuunnella kokeilevampia yhtyeitä ja löytänyt sitä kautta oman tieni. Musiikki oli meille hyvä harrastus, koska sitä kautta tuli kavereita ja pääsimme liikkumaan. Asuimme Ruotinkylällä, josta on kahdeksan kilometriä keskustaan. Majalan koulullekin oli viisi kilometriä. Se oli muuten tosi kiva, pieni koulu. Olen oppinut arvostamaan
sitä, kun olen Helsingissä käynyt näillä isoilla kouluilla. Esiinnyimme paljon kaikenlaisissa tilaisuuksissa, Suolahtisalissa, vanhalla asemalla ja höyryfestivaaleilla. Näiden vaalien aikaan tuli mieleen, että yksien presidentinvaalien aikaan esiinnyimme monen ehdokkaan tilaisuuksissa, ainakin Raimo Ilaskiven, Paavo Väyrysen ja Martti Ahtisaaren.
Soitimme aina koulun juhlissakin. Jotkut kaverit siitä vinoilivat, mikä tietysti harmitti siinä iässä. Harrastus antoi kuitenkin tosi paljon. Joskus murrosiässä oli kyllä sellainenkin vaihe, että harjoittelu tuntui työläältä ja koko soittaminen oli lähellä loppua. Lapsena en ajatellut, että soittamisesta voisi tulla ammatti. Päätin lähteä musiikkilukioon Kaustisille, koska siellä voi-
sin sitten katsoa, onko tästä ammatiksi. Olihan se iso muutos lähteä 15-vuotiaana vieraalle paikkakunnalle, mutta siellä oli paljon muita samassa tilanteessa olevia, eri puolilta Suomea tulleita. Jossain vaiheessa harkitsin biologian opintoja, mutta lukion jälkeen hain kuitenkin Sibelius-Akatemiaan. Nyt musiikista on tullut minulle ammatti ja elämäntapa. Äitini isä oli pelimanni, joka soitti haitaria, viulua ja kanteletta korvakuulolta. Hänen isoisänsä oli arkkiveisuja tehnyt Herman Saxberg eli Pilli-Hermanni. Olen kerännyt eri puolilta talteen hänen laulujaan ja levyttänytkin niitä. Pilli-Hermannille on pystytetty muistomerkki Keuruulle. Omien sävellysteni lisäksi olen muutenkin ajatellut hyödyntää nimenomaan keskisuomalaista kansanmusiikkiperinnettä. Vanhempani asuvat Ruotinkylällä ja käyn siellä aina kun ehdin. Järven rannalla on hienoa viettää aikaa etenkin kesällä. Vietin siellä 30-vuotisjuhliani parisen vuotta sitten. Oli tosi kivaa, kun vanhoista koulukavereistani Lehtosen Anne, Pitkäsen Henna ja Nymanin Anne-Mari tulivat yllätyskäynnille. Jotkut Suolahden aikaiset kaverit ovat asuneet muualla ja muuttaneet nyt takaisin sinne. Itse en sitä voisi tehdä nykyisten työkuvioideni takia. Viihdyn kyllä hyvin Helsingissäkin. Totta kai olisi hienoa päästä taas esiintymään vanhalla kotiseudulla.
25 · 2012
| Ä ks