Teijo Piilonen
FAKTA Henry Wacklin
"Parhaiten Äänekosken tapahtumista pysyn kärryillä tietysti ÄKSän avulla. En edes ole sen toisen lehden tilaaja", Wacklinin Henkka kertoo.
Nopeuslaskusta elokuviin Henry Wacklin selvitti asiat vuorten kanssa.
K
otini oli Sivakankadulla Markkamäen päällä. Markkamäki oli oikea lintukoto, hyvä paikka lapsen kasvaa. Pururataa myöten oli helppo mennä urheilukentälle. Urheilukenttä olikin meille monille kuin toinen kasvattaja. Arvostan Äänekoskea paljon siitä, että siellä oli mahdollista harrastaa mitä lajia tahansa, jos vain oli kiinnostusta. Hienoimpia pikkupojan muistoja on se, kun pääsi katsomaan Huiman matsia uudessa hallissa. Ja nuorten koripallomaaottelut Äänekoskella, etenkin kun oman kylän poika Kotilaisen Rike oli mukana. Alaluokilla urheilu ja pallopelit kiinnostivat koulua enemmän. Ajattelin että onpas hankala täti, kun Pirkko Lahtinen tuli opettajakseni kolmannella luokalla. Siitä oli kuitenkin hyötyä, sillä ilman hänen tiukkaa otettaan en olisi saanut tsempattua myöhempinä vuosina. Pelasin Huimassa jalkapalloa ja Koskelan Kiekossa jääkiekkoa. Se oli tosi mukavaa aikaa. Ilman Häyhän Pekkaa se kiekkotouhu ei olisi tainnut pyöriä. Olin myöhemmin perustamassa FC Keitelejazzia. Sen oli tarkoitus olla ihan jäähdyttelyporukka, ei missään nimessä mikään kilpailija Huimalle. Yhtäkkiä joukkue oli kuitenkin jo IV-divisioonassa ja nousi myöhemmin Kolmoseen. Jalkapallosydämeni sykkii ikuisesti molemmille seuroille, joiden kasvatiksi ja kannattajaksi tunnustaudun aina. Olin ekalla tai tokalla luokalla, kun Seppäsen Supu vei minut pulkalla laskemaan Äänemäkeen. Näin pujottelijoita ja se näytti kiinnostavalta. Legendaarinen Hurskaisen Tatu opetti, miten suksilla tullaan alas. Aaltosen Pepe ja Holmin Masa veivät minut myöhemmin kisoihin. ä Ks
| 51
· 2 013
Seppäsen Sulo oli Hankasalmelta ja tunsi Häkä Häkkisen, jolta sain oppia nopeuslaskusta. Lambergin Timo opetti Äänemäessä syöksylaskua ja hän oli käynyt myös nopeuslaskukisoissa. Nykäsen Mara oli ollut Häkän huoltajana ja hänen kyydissään minäkin pääsin ensimmäisiin kisoihini. Törmäsin sitten yhdellä kisareissulla Ojalan Jouniin, ja meillä synkkasi heti alusta asti. Jonen faija on mister Himos, Ojalan Jussi joka pyörittää Himosta. Pääsin sitten sinne Jounin kanssa treenaamaan. Peruskoulun jälkeen lähdin Jämsänkoskelle urheilupainotteiseen ammattikouluun sähkövoimamekaanikon linjalle. Muutin 16-vuotiaana oman unelmani perässä sinne, jotta saatoin helpommin käydä Himoksella treenaamassa. Isä-
Jussin ja äiti-Irjan kehuksi on sanottava, että he ovat luottaneet tekemisiini aina. Arvostan kovasti vanhempiani siitä, että olen saanut tehdä omia valintojani. Meillä oli Jämsänkoskella liikunnanopettajana muuten Turo Flink, Huiman entinen futisvalmentaja. Ihan loisto
tyyppi. Tässä lajissa puhuttiin, että se 200 km/t on sellainen seinä ja haamuraja, jota ei moni poika ylitäkään. No sitä seinäähän piti lähteä katsomaan Ranskaan. Siellä sitten laskin sen 201 km/t, joka oli silloin nuorten maailmanennätys. Olin 18-vuotias. Jos joskus on ollut hienoa palata kisoista kotiin, niin silloin! Vuonna 1994 tuli ensimmäisen kerran tilaisuus laskea Varsin rinne ihan ylhäältä asti. Laskin 235 km/t. Se oli sellainen kokemus, että siinä tuli ne kaikki kiksit, tuli puhuttua vuorten kanssa asiat selväksi. Jotenkin kuppi kääntyi, aloin ajatella muita juttuja. Lehtisen Jani ehdotti, että muuta hänen luokseen Helsinkiin, katsotaan jos keksitään jotain. Mulla oli se sähköpuolen koulutus ja Janin avulla pääsin valaisijaharjoittelijaksi yhteen Atro Lahtelan lyhytelokuvaan. Yhtäkkiä se työ huumasi samalla tavalla kuin urheilu oli tehnyt kauan aikaisemmin. Ensimmäinen pitkä elokuva, jossa olin mukana, oli Jarmo Lampelan Joki. Se oli todella hienoa, sillä se kuvattiin kaiken lisäksi Äänekoskella. Siinäkin oli kohtalolla tekemistä, sillä isä-Jussi kuoli yllättäen syksyllä. Sain olla paljon hänen kanssaan sinä viimeisenä kesänä. Juureni ovat vahvasti Äänekoskella, siellä ovat äitini Irja, siskoni Hanna, kummityttö Viivi, velipoika Harri Jyväskylässä lapsineen ja kaverit. Sinne on hienoa mennä, aina törmää tuttuihin. Ei oo Keiteleen voittanutta. Tai pistetään Pajusen Tipille terveisiä, kyllä se Pyhäjärvikin käy.
- Syntynyt 3.10.1972 Äänekoskella. Asuu Helsingissä. - Teki nopeuslaskun nuorten ME-tuloksen 201,751 km/t vuonna 1990. Vuonna 1995 oma ennätys 234,986 km/t. Molemmat tulokset Varsissa Ranskassa. - Työskennellyt valaisijana tai valomiehenä noin 40 elokuvassa (mm. Joki, Näkymätön Elina, Vieraalla maalla, Hymypoika, Kummelin Jackpot, Tukka auki, Käsky, Skavabölen pojat, Missä kuljimme kerran, Veijarit, Miss Farkku-Suomi, Kulman pojat, Kohta 18). NOPEAT Pallo vai sukset? - Molemmat! Jos on pakko valita niin pallo. Kesä vai talvi? - Kesä! Ulkona vai studiossa? - Ulkona! Kotona vai reissulla? - Reisulla! YK vai EU? Jaa-a, no näistä pakko valita YK! Puistola vai Markkamäki? Markkamäki! Tarja Mulari vai Kenya Robinson? Molemmat hienoja urheilijoita. On toi Kenya kyllä aika kova! Zlatan vai Litmanen? Kuiningas Litti! Nopea vai hidas? Täysillä! Jone vai Häkä? Jone! Hip hop vai rock? Sanon et punkrock!
19