Akavalainen 4/2007

Akavalainen Tiedotuslehti akavalaisille vaikuttajille

4|2007

Työlle ja perheelle tasapainoa Tutkijoiden työttömyysturva paranee Väkivalta tuttu akavalaisilla työpaikoilla

Akavalainen 4|2007 4 Vuokratyövoiman käytön ennustetaan edelleen kasvavan 5 Neuvottelut eivät yhden miehen sota

Jatkuva työstressi nakertaa mielenterveytttä sivu 10

JUKO:n neuvottelujohtaja Risto Kangas vastaa visaisiin.

6 Sopimuskierros meneillään Kemian ja teknologianteollisuuden ylemmät sopuun.

25 Eläkeasioissa uudistuksia

7 Markkinat akatemiassa Emma Vironmäen kolumni.

8 Työväkivalta uhkaa myös akavalaisia Tuore selvitys kertoo karusta arjesta työpaikoilla.

26 Työyhteisössä eri-ikäiset vaativat omanlaisensa kohtelun 27 Työmarkkinatukiuudistus lähti hyvin liikkeelle

12 Joustoturva vaatii kehittämistä 28 Tutkittua

Uusi työministeri linjaa näkemyksiään.

13 Tutkijoille parempi työttömyysturva

29 AKAVAlla uljas korkeakoulukiertue

Työvoimatoimistojen ohjeistuksiin muutoksia.

30 Opiskelijat 14 Hallituksen hankkeet työllistävät myös työmarkkinajärjestöjä 15 Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia puretaan kolmikantaisesti 16 Pohjoismaiden korkeakoulutetut huolestuneita koulutuksen laadusta

31 Miten työtä ja opintoja voidaan sovittaa yhteen?

32 Julkaisuja 33 Nimityksiä 35 Nytt från AKAVA

17 Akateemiset äidit voivat tipahtaa hoitovapaiden sudenkuoppaan 20 Maahanmuuttopolitiikan suunta säilynee Suomi ei ole maahanmuuton kohdemaa.

21 Specima työllisti korkeakoulutettuja 22 ILO:a kehitettävä osaksi muuta kansainvälistä toimintaa 23 Ajankohtaista 24 Asuntojen hinnat nousussa jo pitkään Käppyrä kertoo.

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 faksi (09) 142 595 w w w. a k a v a . f i Viestintä faksi (09) 148 1140

2

Akavalainen 4 | 2007

Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri ja taitto Kirsi Tamminen, kirsi.tamminen@akava.fi Toimituksen sihteeri Kirsti Hahl, kirsti.hahl@akava.fi

Käännökset Mona Hemmer Ilmoitusmyynti AcaCom Media Oy, myyntipäällikkö Osmo Ignatius gsm 041 515 5454, faksi 020 743 9909

Painopaikka Kirjapaino Uusimaa

Aikakauslehtien liiton jäsen

Kannen kuva: David Trood / Gorilla

ISSN 0789-6263 Seuraava lehti ilmestyy 13.12.2007

Pikkulapsiperheissä on paljon soviteltavaa työn ja perheelämän mahtumisessa arkipäivään. Hemmingin ja Teikarien perheessä se on onnistunut hyvin. Sivu 18.

Pääkirjoitus

Kantelu kunniaan!

Kuopus kertoi tuohtuneena, miten välitunnilla alakoulun vanhimmat pojat ajoivat pienempiään pois keinuista. Sellainen peli ei vetele, suutahdin ja sanoin olevani yhteydessä poikien vanhempiin. Lapsi melkein aneli, etten puuttuisi asiaan. Pidin hänelle kuitenkin saarnan siitä, ettei kenenkään tarvitse sietää röyhkeää ja sopimatonta käytöstä.

Parin viikon kuluttua huomasin, että samanlaisen saarnan saisi pitää joka viidennen akavalaisen työpaikalla. AKAVAn työmarkkinatutkimus nimittäin paljasti, että kiusaamista, syrjintää ja työväkivaltaa joutuu sietämään aivan liian moni.

Työnantajalla on lakiin perustuva velvollisuus puuttua työpaikan ongelmiin. Kuitenkin yli puolet kiusatuista kertoi, ettei kiusaamiseen ollut puututtu.

Kiusatut kertovat kiusaamisesta lähinnä työkavereilleen tai kotiväelle, mutta kummallisen harvoin työsuojeluvaltuu-

tetulle, luottamusmiehelle tai liiton asiamiehelle, jotka kuitenkin pystyisivät hakemaan pulmaan ratkaisua ilman, että kiusatun henkilöllisyys heti paljastuu. Henkilöstön edustajien tehtävänä on saattaa ongelmat työnantajan tietoon. Kantelupukkeja totisesti tarvitaan.

Annetaan vielä rahan puhua: pahimmillaan syrjintä ja kiusaaminen johtavat pitkiin sairauslomiin, jopa työkyvyttömyyteen ja ainakin heikentyneeseen työpanokseen. Tästä kärsivät puolestaan projektit, asiakkaat, potilaat ja oppilaat. Se on kallista myös meille kaikille veronmaksajille. Jos korkeasti koulutetun työura katkeaa ennenaikaisesti, hänen verovaroin maksettu koulutuksensa menee osittain hukkaan.

Koulukiusaaminen alaluokilla näyttää tutkimusten mukaan ennakoivan mielenterveysongelmia ja rikollisuutta aikuisena. Ensimmäinen saarnani oli siis tarpeen: kiusaajat on saatava kuriin jo koulussa. Tiedä häntä, vaikka työpaikkakiusaajat olisivat entisiä koulukiusaajia. Puuttumattomuus on pahasta.

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Palkat ja verotus kohdalleen Elinkeinoelämän keskusliitosta kuuluu nurinaa, että palkansaajat olisivat palkankorotusvaatimuksissaan unohtaneet yhteiskuntavastuunsa. Syyttely on täysin turhaa, muistellaanpa vain ennätysosinkoja, joita yritykset ovat jakaneet kahden viime vuoden aikana.

Nyt ne, jotka tulokset yrityksille ovat tehneet, haluavat oikeutetusti itselleen siivun onnistumisesta.

Sitä paitsi edellisestä palkankorotuksesta on kulunut yli vuosi. Kun vielä otetaan huomioon hyvä tuottavuuskehityksemme, palkankorotukset ovat kansainvälisestikin aivan linjassa. Työnantajan mielestä ei koskaan taida olla oikea aika palkankorotuksille.

Nyt käydään liittokierrosta ja nimenomaan työnantajapuolen tahdosta. Palkankorotukset ovat tyypillisesti korkeampia liittokierroksella, kun työelämän laadulliset uudistukset jäävät sivuosaan.

Sivuosaan eivät saa kuumana työmarkkinasyksynäkään jäädä ne laadulliset uudistukset, joita tarvitaan koulutusjärjestelmäämme. Suomessa on istunut monta arvovaltaista työryhmää lausumassa näkemyksensä maamme koulutuspolitiikasta.

On kummallista, etteivät näiden asiantuntijaryhmien lausunnot tule lihaksi poliittisessa päätöksenteossa tai valtion budjetissa.

On edesvastuutonta kuvitella, että suomalainen osaaminen alalla kuin alalla säilyy nykyisellä tasollaan, jollei siihen laiteta lisää rahaa. Vain osaamisella voimme säilyttää kilpailukykymme, työllistää suomalaisia ja säilyttää hyvinvointirakenteet.

Kouluttautumisen esteenä on myös Suomen vero- ja sosiaaliturvarakenne, joka on pahasti vinoutunut. Jos suomalainen yhteiskunta olisi tähän mennessä arvostanut osaamista, osaajien palkkataso olisi vähintään eurooppalaisella keskitasolla. Nyt suomalaiset osaajat sijoittuvat Euroopan alimpaan neljännekseen.

Sen sijaan verotuksen kireydessä suomalaiset korkeasti koulutetut ovat selvästi EU-maiden ylimmässä kastissa.

Nykyinen verotusmalli ei kannusta itsensä kehittämiseen, innovointiin tai vastuunkantoon.

Verotus on satava sellaiseksi, että osaaminen kannattaa tässä maassa.

Matti Viljanen

Akavalainen 4 | 2007

3

Vuokratyövoiman käytön ennustetaan edelleen kasvavan Työelämän tutkijoiden mukaan työvoiman vuokrauksen nykyinen toimintamalli muuttaa voimakkaasti työmarkkinoiden perinteistä rakennetta ja työntekijän asemaa organisaatiossa.

Tuoreessa Työterveyslaitoksen julkaisemassa Työ murroksessa -teoksessa työelämän tutkijat pohtivat, mitä seurauksia työvoiman vuokrauksella on.

Työvoiman vuokraus siirtää käyttäjäyrityksen liiketoiminnan volyymin vaihtelusta aiheutuvat riskin vuokratyöntekijän kannettavaksi. Vuokratyöntekijä toimii tilanteessa yrityksille palveluita myyvän yrittäjän tavoin, kuitenkin vailla valtaa hinnoitella omaa työpanostaan.

Tutkimusten mukaan vuokratyöntekijät kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa suhteessa vakituisiin työntekijöihin ja tuntevat epäluottamusta työnantajia kohtaan.

Professori Riitta Viitala Vaasan yliopistosta varoittaa, että pitkään jatkuessaan kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta voivat kanavoitua tavoilla, jotka eivät ole eduksi yksilöille itselleen, työyhteisöille eikä yhteiskunnalle.

Viitalan mukaan vuokratyövoiman käytön toimintamallit ja normit voisivat kehittyä myönteiseen suuntaan siten, että vuokratyö tunnustettaisiin yhtenä mielekkäänä uravaihtoehtona.

Tämä edellyttää vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvan parantamista lainsäädännön keinoin sekä henkilöstövuokrausliiketoiminnan nykyistä parempaa valvontaa. Vuokratyövoimaa pitää kohdella yrityksissä tasa-arvoisesti suhteessa muuhun henkilökuntaan sekä palk-

4

Akavalainen 4 | 2007

kaus- että muissa työsuhdeasioissa.

Myös Työterveyslaitoksen tutkija Liisa Moilanen on huolissaan niin sanotuista epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevistä. Lainsäädännön ja työelämän käytäntöjen kehittämisen lisäksi hän peräänkuuluttaa yrityksiltä aktiivista yhteiskuntavastuun kantamista henkilöstöpolitiikassaan.

Määräaikaisten työntekijöiden asemaa parannetaan Työnantajalla on työsopimuslain mukaan velvollisuus antaa työntekijälle kirjallinen selvitys keskeisistä työsuhteen ehdoista niiltä osin kuin edellytetyt tiedot eivät käy ilmi työsopimuksesta.

Selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluu myös velvollisuus ilmoittaa määräaikaisen työsopimuksen peruste.

Koska selvitysvelvollisuuden rikkomiseen ei liity seuraamuksia, velvollisuuden noudattaminen käytännössä on jäänyt vaikutuksiltaan laimeaksi.

Työsopimuslakiin ollaan nyt ehdottamassa rangaistussäännöstä, jonka mukaan työnantajan selvitysvelvollisuuden rikkominen tulisi rangaistavaksi työsopimuslakirikkomuksena.

– Näin ollen määräaikaisuuden perusteen ilmoittamatta jättäminen tulisi sakolla rangaistavaksi, huomauttaa AKAVAn lakimies Maria Löfgren.

Samalla työsuojeluviranomaisten toimivaltuuksia lisättäisiin säätämällä

heille mahdollisuus antaa kehotus selvitysvelvollisuuden rikkomisesta suoraan ilman edeltävää toimintaohjetta.

Muutokset perustuvat helmikuussa työnsä lopettaneen kolmikantaisen määräaikaistyöryhmän esityksiin. AKAVA pitää muutoksia hyvänä päänavauksena määräaikaisten työsuhteisten aseman parantamiseksi.

– Paitsi jälkikäteisinä seuraamuksina uudistusten vaikutuksen uskotaan ulottuvan myös määräaikaisuuden perusteen laillisuuden harkintaan työpaikoilla, Löfgren arvioi.

Vaikutukset ulottuvat myös vuokratyösuhteisiin, joiden sääntelyä arvioidaan parhaillaan kolmikantaisessa työministeriön työryhmässä.

Muutoksia on tulossa myös valtiolla: määräaikaisen virkasuhteen peruste on ilmoitettava nimittämiskirjassa. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan pikaisesti sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Viisi visaista

Neuvottelut eivät ole yhden miehen sotaa Elokuussa Julkisalojen koulutettujen JUKOn uudeksi neuvottelujohtajaksi valittiin Risto Kangas. Hän pääsi ensi työkseen neuvottelemaan uudelle sopimuskierrokselle. Risto Kangas on päättäväinen ja hän lähtökohtaisesti pitää sen, minkä on sovittu. Hän pyrkii paneutumaan asioihin mahdollisimman tarkkaan, mutta muistuttaa samalla, että mukana työssä on hyvä taustaporukka.

– Se tekee töitä yhteisten asioiden puolesta ja auttaa neuvottelijoita, jotka laitetaan tuleen, Kangas toteaa.

Uusi neuvottelujohtaja pitää itseään rauhallisena ja huumorintajuisena.

1. Eläköityminen kiihtyy yhä edelleen kun-

4. Mitä ongelmia on seurakunnissa työsken-

tien, valtion ja seurakuntien tehtävissä. Miten julkinen sektori varmistaa, että se saa jatkossakin riittävästi pätevää työvoimaa?

Julkisen sektorin pitää pysyä kyllin houkuttelevana. Työolojen on oltava kunnossa.

Palkkausjärjestelmän on motivoitava työntekijöitä. Palkkauksen on palkittava hyvästä työstä ja tuotosta.

Vanhat palkkausjärjestelmät ovat kankeita, ne eivät muun muassa jousta työntekijöiden erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi kunnissa sopimusaloilla on eroja palkkausjärjestelmien kehittämisessä. Kehittäminen on ontunut, koska rahaa on ollut käytössä niukalti. Opetusalalla on viimeksi aloitettu sellaisen järjestelmän kehittäminen, joka pohjaa tehtävien vaativuuteen.

televillä ja miten edistäisit heidän työolojaan?

Myös seurakunnissa uudistetaan palkkausjärjestelmää. Seurakuntia yhdistetään toisiinsa – kuten kuntiakin – ja tämä muutos aiheuttaa työntekijöissä epävarmuutta.

Seurakunnissa ilmenee usein johtajuuteen liittyviä ongelmia, jotka ovat heijastuneet työoloihin. Seurakuntien johdossa on tarvetta kouluttautumiseen.

Hengellisen työn tekijöille työskentely työaikojen ulkopuolella on ongelma. Se on sekä palkkaus- että erityisesti perheellisillä myös ajankäytön ongelma. Työaikojen ulkopuolista työskentelyä on tarkasteltava uudelleen ja etsittävä ratkaisua, joka palvelisi tämän hetken maailmaa.

2.

Mitkä ovat kuntasektorin kiireisimmin korjattavat epäkohdat, joita haluat hoitaa JUKOn uutena neuvottelujohtajana?

Kunnissa on tarve luoda yhtenäiset pelisäännöt, joiden avulla perusteettomista määräaikaisuuksista, kuten palvelusuhteiden ketjuttamisista, päästään eroon. Jukolaisista aloista tästä on esimerkkinä päivähoito.

Kuntasektorilla palkkahaitari on rutussa.

Riippumatta koulutustasosta tai tehtävien vaativuudesta palkkaerot ovat pienet. Koulutuksesta ja vaativista tehtävistä pitää maksaa kilpailukykyinen palkka muihin sektoreihin nähden.

3.

Millaisia tavoitteita JUKOlla on valtiolla työskentelevien edunvalvonnassa? Mitkä asiat ovat hoidettava mielestäsi ensimmäisenä?

Valtiolla on meneillään niin kutsuttu

5.

tuottavuushanke ja mittavia alueellistamisia.

Henkilöjärjestöjen on oltava mukana näiden valmisteluissa kaikilla tasoilla. Ne on vietävä eteenpäin mahdollisimman vähin vaurioin ja toimissa on noudatettava yhtenäisiä henkilöstöpoliittisia periaatteita. Siirtymävaiheessa tarvitaan erityistä palvelusuhdeturvaa ja muita toimenpiteitä, jotka on otettava huomioon budjettirahoituksessa.

Uusien palkkausjärjestelmien toteuttaminen valtion virastoissa ja laitoksissa on vielä pahasti kesken. Uudistyö on saatettava loppuun. Järjestelmillä on turvattava, että todelliset erot tehtävien vaativuudessa näkyvät myös palkoissa.

Valtion on uudistettava palkkausjärjestelmä, joka on vielä kesken. on saatettava loppuun.

Järjestelmä tähtää siihen, että todelliset erot tehtävien vaativuudessa otetaan huomioon.

Kevään eduskuntavaalien alla alkoi edelleen kiihkeänä käyvä keskustelu kunta-alan palkankorotuksista, joita varten valtio voisi auttaa ylimääräisellä valtionosuudella kunnille. Politisoituivatko syksyn kuntaneuvottelut vaalilupausten takia?

Kyllä, jonkin verran. Media ylläpiti keskustelua osin tietoisesti pyrkien vastakkainasetteluun vaalilupausten kautta. Luonnollisesti oppositio tarttui vaalien alla annettuihin lupauksiin ja koska media oli mukana, saatiin osin poliittinen kiista aikaiseksi.

Varsinaisia neuvotteluja käydään kuitenkin normaalissa järjestyksessä.

Akavalainen 4 | 2007

5

Kemian ylemmille uusi palkkapöytäkirja Kemianteollisuus ja YTN sopivat uudesta palkkapöytäkirjasta. Reilun kahden ja puolen vuoden sopimuskauden aikana yleiskorotuksia kertyy seitsemän prosenttia.

Paikallisesti sovittavaksi tulee 2,1 prosenttia.

Marketta Harinen tiedottaja TEK

Kesäkuussa alkaneen sopimuskauden alussa maksettiin kertakorvaus, joka on yhdeksän prosenttia ylemmän toimihenkilön kuukausipalkasta. Luontaisedut lasketaan mukaan kuukausipalkkaan. Ensimmäinen varsinainen palkankorotus tulee lokakuun alussa alkavan palkanmaksukauden alussa. Silloin palkat nousevat 2,7 prosenttia.

Toinen yleiskorotus on suuruudeltaan 2,2 prosenttia ja se maksetaan ensi vuoden syyskuusta alkaen. Vuonna 2009 maksetaan 2,1 prosentin yleiskorotus toukokuusta alkaen.

Lisäksi kaikkina kolmena ajankohtana palkkoja korotetaan 0,7 prosentin yritys- ja työpaikkakohtaisella erällä.

Ylempien toimihenkilöiden luottamusvaltuutetulla on mahdollisuus todentaa paikallisesti jaettavan erän suuruus ja sen jakoperusteet.

Poikkeukset korvattava Lisäksi palkkapöytäkirjaan on kirjattu, että korotusten ajankohdasta ja muodosta voidaan luottamusvaltuutetun tai muun ylempien toimihenkilöiden edustajan kanssa sopia toisinkin, jos se on kansainvälisesti toimivan yrityksen yhtenäisen henkilöstöpolitiikan vuoksi tarpeellista. Jos tällainen poikkeava sopimus tehdään, siitä mahdollisesti aiheutuvat ansionmenetykset pitää korvata vastaavalla kertaluontoisella erällä.

Palkkapöytäkirja koskee yhteensä noin 7 500 kemianteollisuuden ylempää toimihenkilöä. Se on luonteeltaan yleissitova, joten korotukset tulevat myös järjestäytymättömälle joukolle.

YTN:n kemian asiamiehet Irmeli Puntari ja Olli Pulkkinen pitävät lop-

putulosta kelvollisena. Palkkapöytäkirjaa neuvottelemassa olleen Pulkkisen mukaan Kemianliiton juuri aiemmin neuvoteltu sopimus loi raamit neuvotteluille. Liikkumavaraa ei paljon ollut.

Pulkkisen mukaan myöskään kentän eli kemian ylempien valmius työtaisteluun ei ollut sitä luokkaa, että neuvottelijat olisivat voineet käydä todellista vääntöä työnantajien kanssa. Ja kaivattua omaa työehtosopimusta ei saada ilman painostusvalmiutta.

– Neuvotteluissa päästiin taas hieman eteenpäin, kohti tavoitettamme eli sitovaa sopimusta kemian ylemmille.

Huonoa lopputuloksessa on se, että palkkaratkaisusta ja etenkin paikallisesta erästä puuttuu niin sanottu perälauta. Tosin perälaudattomuus ei ole tähän saakka ollut kemian alalla kovinkaan suuri ongelma. Paikallisesti luottamusmiehet ovat pystyneet sopimaan työnantajien kanssa paikallisen erän maksamisesta melko hyvin, Pulkkinen sanoo.

Teknologiateollisuus sai kelvollisen sopimuksen Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden uuden työehtosopimuksen kausi kestää lähes kolme vuotta. Yleiskorotusten lisäksi rahasta neuvotellaan paikallisesti.

Palkankorotukset koostuvat yleiskorotuksista ja paikallisesti neuvoteltavista korotuksista. Paikallisesti neuvoteltavien yrityskohtaisten erien tarkoitus on tukea palkanmuodostuksen kannustavuutta, oikeudenmukaista palkkarakennetta ja tuottavuuden kehittämistä.

Paikallisen osuuden suuruus riippuu siitä, päästäänkö korotuksesta sopuun vai ei. Jos sopu syntyy, korotus on suurempi. Mikäli jakoperiaatteista ei synny yksimielisyyttä, korotus tulee kaikille pienempänä yleiskorotuksena. Tällä niin sanotulla perälaudalla varmistetaan, ettei paikallinen jako mene tyystin työnantajan mielen mukaan.

6

Akavalainen 4 | 2007

Lokakuun alussa maksetaan 3,4 prosentin yleiskorotus. Lisäksi jakoon tulee työpaikkakohtainen erä, jonka suuruus riippuu paikallisesta sopimisesta. Ensi vuoden lokakuussa maksetaan 2,5 prosentin yleiskorotus.

Sopimuksen palkankorotuksien lisäksi elokuun loppuun mennessä maksettiin kaikille kertakorvaus, jonka suuruus on 12 prosenttia kuukausipalkasta, mutta kuitenkin vähintään 350 euroa.

Sopimus koskee noin 60 000 teknologiateollisuuden palveluksessa työskentelevää ylempää toimihenkilöä.

Uusi työehtosopimus velvoittaa käymään neuvottelut matka-ajan korvaamisesta niissä yrityksissä, joissa ei vielä ole sopimusta.

Luottamusmiesten asemaan saatiin parannuksia. Tiedonsaanti kohe-

nee, kun sopimuksen mukaan ylempien toimihenkilöiden luottamustoimisen on saatava samat tiedot edustettavistaan kuin toimihenkilöiden luottamusmieskin saa omistaan.

Luottamusmiestehtävään käytettävästä ajasta on sovittava, ja tämä aika on otettava huomioon luottamusmiehen työn järjestämisessä.

Sairaan lapsen tilapäistä hoitovapaata voi nyt saada neljä työpäivää palkallisena tietyin edellytyksin.

Sairausajan palkka muuttuu siten, että 30 päivän kuluessa uusiutuva vaiva katsotaan samaksi sairaudeksi. Tämä muutos on työntekijän kannalta huononnus, sillä se voi vaikuttaa aikaan, jolta työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkan. Irtisanomissuojasopimukseen kirjattiin uuteen yt-lakiin liittyvät muutokset. (MH)

Kolumni

Markkinat akatemiassa “Today everything is marketing” toteaa fiktiohahmo Tom Weller kollegalleen tämän päivitellessä popularisoidun tutkimustuloksen mutkienoikomisia Michael Crichtonin biotieteisiin sijoittuvassa kirjassa Next.

Myös Michael Gibbons ja kumppanit totesivat jo 1994 kirjassaan, että vaikuttavuus – impressiveness – on yksi akateemisen työn laatumittareista. Homman pitää näyttää hyvältä pikemminkin kuin olla sitä. Kuin osoittaakseen teesin todeksi Liiketaloustieteellinen Aikakauskirja julkaisi äskettäin tieteellisenä artikkelina tekeleen, jossa liiketaloustieteen professoreiden vaikuttavuutta mitattiin sillä, kuinka monta osumaa Google ja Google Scholar kullekin professorille tuottavat.

Tämä syvällinen teos ei sisältänyt sanan pohdintaa siitä, mille periaatteille Googlen kaltaiset hakukoneet proseduurinsa rakentavat.

Tutkimus herätti huomiota ja keskustelua alalla – siis sen vaikuttavuus oli melkoinen. Mutta oliko se hyvää tutkimusta?

Elämme tiedemaailmassa aikaa, jossa “I, me and myself” on käypä tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan lukiessaan oppii yksityiskohtaisesti kirjoittajan kehitystarinan, vähemmän tutkittavasta ilmiöstä.

Tiede ei ole tässäkään suhteessa muusta yhteiskunnasta erillinen. Myös Journalisti-lehden sivuilla on pohdittu minä-muotoisten artikkelien, kolumnien ja muiden kuvalla varustettujen kommenttien jatkuvaa lisääntymistä lehdistössä.

Entä onko tällaisen henkilökohtaisen vaikuttavuuden hakemisen takana markkinointiajattelua?

Markkinoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla kuilu asiakkaan ja tuottajan välillä ylitetään tai suljetaan, joskin joidenkin mielestä markkinointi on pikemminkin ajattelu- ja toimintatapa.

Mietin siis hetken, miten markkinointiajattelu istuu yliopiston toimintaan.

Yliopistossa tuottava osapuoli lienee opettaja/tutkija. Mutta mitä me tuotamme ja kenelle? Tutkintoja yksikön ja yliopiston tuloslukuihin? Pätevää työvoimaa eli

uusia veronmaksajia valtiolle? Oppimiskokemuksia opiskelijoille? Tutkimusta kansakunnan hyvinvoinnin lisäämiseksi?

Jos asiakas on opiskelija, olemme pulassa. Ainettaan markkinoiva professori voi lähteä opiskelijan miellyttämisen tielle, sillä mitä useampi oppiaineeseen hakee, sitä enemmän saa resursseja, mainetta ja kunniaa.

Opiskelija kuitenkin pyrkii selviämään opinnoistaan mahdollisimman vähällä – ja mieluiten työn ohessa. Kun näitä lapsosia aletaan kädestä pitäen opastaa, jotta tutkintotavoitteet täyttyisivät, meidät hukka perii.

Jos yhteiskunta on asiakas, olemme myös pulassa. Tutkimustulosten hyödyntäminen on vaillinaista, väitökset ja muut lehdistölle suunnatut tiedotteet kaatuvat lukumääräisesti vähenevän toimittajakunnan niskaan. Toimittaja ei ehdi paneutua eikä lukija omaksua.

Jos valtio on asiakas, olemme niin ikään pulassa. Tämä asiakas on dinosaurus, joka päättäessään kerran vuosikymmenessä kääntyä huitaisee kaiken olevan tuusannuuskaksi.

On hienoa, että yliopistojen tehokkuutta seurataan, mutta mittareissa on toivomisen varaa.

Muistan nimittäin lukeneeni, että vain neljäsosa yliopistoissa tehtävästä tutkimuksesta on väitelleiden kirjoittamaa. Valtio ei siis juurikaan hyödynnä kalliisti kouluttamiensa tutkijoiden ammattitaitoa.

Olen sekä (yliopiston) tuote että (koulutusjärjestelmän) asiakas. Koska äitiäni lukuun ottamatta kukaan ei tunnu olevan tekemisistäni kiinnostunut, totean että tuotteistamiseni on pahasti kesken.

Näyttävää ansioluetteloa kasatessani elän toivossa, että saisimme joko toimia markkinoilla aivan vapaasti (uskon markkinoiden toimivuuteen) tai että palaisimme täydelliseen keskusjohtoon.

Tämä hybridi kun ei oikein ole mistään kotoisin.

Filosofian tohtori Emma Vironmäki tutkii kauppatieteitä Åbo Akademissa.

Akavalainen 4 | 2007

7

Työväkivalta uhkaa myös akavalaisia Työväkivalta tai sen uhka koetaan aiempaa vakavampana riskinä monilla aloilla, joissa työntekijät työskentelevät välittömässä vuorovaikutuksessa potilaan, oppilaan tai asiakkaan kanssa. Terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja opetusalalla on käynnistynyt keskustelu tarpeesta suojata työntekijää samanlaisen virallisen ruumiillisen koskemattomuussuojan avulla, joka suojaa poliisejakin virkatehtävissään. Tällöin väkivalta tai sillä uhkailu katsottaisiin virkavallan vastustamiseksi ja siitä rangaistaisiin tavallista ankarammin.

Ulla Aitta Tutkija

Päivi Knuuttila Tutkija

8

Akavalainen 4 | 2007

omakohtaisesti kohdannut työväkivaltaa edellisen vuoden aikana.

Kuntien opetusalalla työväkivallan uhriksi omakohtaisesti joutuneita oli 14 prosenttia. Opetusalalla naisten ja miesten välillä ei ollut eroja.

KVTES:n piirissä työväkivallan uhreja oli naisista 14 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia. Tällä sopimusalalla työskentelevät esimerkiksi sosiaalityöntekijät ja psykologit, jotka työssä joutuvat ratkaisemaan asiakkaidensa vaikeita elämänkriisejä ja ongelmia.

KVTES:n piirissä työväkivallan riskiryhmiin kuuluvat nuoret alle 35-vuotiaat työntekijät, joista lähes joka viides ilmoitti joutuneensa itse väkivallan kohteeksi. Valtionhallinnossa työskentelevistä työväkivaltaa oli itse kokenut seitsemän prosenttia ja yksityisellä sektorilla kolme prosenttia vastaajista.

tilanteeksi nousi oppilaiden parissa työskentely. Lähes 90 prosenttia kuntien opetusalalla työskentelevistä työväkivaltaa kohdanneista mainitsi tilanteen liittyvän oppilaisiin.

Valtionsektorilla työskentelevistä joka kolmas ja kunnan KVTES:n piirissä työskentelevistä 13 prosenttia oli kokenut nimenomaan oppilaiden tai kasvatettavien taholta tullutta väkivaltaa.

Kunnissa työskentelevillä lääkäreillä koettu työväkivalta liittyi pääosin potilas- tai asiakastyöhön. Kaksi kolmesta lääkäristä mainitsi uhkatilanteita syntyneen humalaisten tai huumeiden käyttäjien parissa tehtävässä työssä.

Lääkäreillä työväkivallan riskitilanteita olivat myös yksintyöskentely tai henkilöstömäärältään pienissä yksiköissä työskentely sekä työaikojen poikkeavuus normaalista päivätyöstä eli päivystysajat.

Kuntien KVTES:n piirissä työskentelevillä työväkivaltatilanteet liittyivät myös potilas- ja asiakastyöhön sekä humalaisten tai huumeiden käyttäjien

AKAVAn Työmarkkinatutkimuksessa 2006 selvitettiin akavalaisten kokemuksia työväkivallan esiintymisestä omassa työssään tai työpaikalla. Työväkivaltaa oli viimeisen vuoden aikana esiintynyt Oppilastyö lisää useamman kuin joka viidennen vastaaväkivallan riskiä jan työpaikalla. Työväkivaltaa esiintyi Akavalaisen jäsenkunnan keskuudessa selvästi muita työnantajasektoreita yleiyleisimmin koetuksi työväkivallan riskisemmin kunnissa. Joka toinen kunnissa työskentelevä lääkäri ilmoitti, että Esimerkkejä tilanteista, omalla työpaikalla henkilöstö on joujoihin työväkivalta liittynyt kuntasektorilla %: tunut työväkivallan uhriksi.

(Ne vastaajat, joihin on kohdistunut työväkivaltaa usein tai silloin tällöin; vastaajalla mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja) Myös yksi kolmesta kuntien opetusalalla työskentelevästä sekä kunnalKunnan KVTES Kunnan Kunnan lisen yleisen virka- ja työehtosopimukopetusala lääkärisopimus sen eli KVTES:n piirissä työskenteleväsOppilaiden parissa työskentely 0 89 19 tä katsoi, että henkilöstö vastaajan Muu potilas- tai asiakastyö 70 3 54 työpaikalla oli joutunut työväkivallan Humalaisten tai huumeiden käyttäjien 62 2 32 kohteeksi kuluneen vuoden aikana. parissa työskentely yksikössä 22 5 16 Vastaava osuus valtion työpaikoilla oli Yksin tai henkilöstömäärältään pienessä työskentely 20 prosenttia. Yksityisissä yrityksissä 13 Rahan käsittely 0 2 17 prosenttia oli havainnut työväkivaltaa Lääkkeiden, alkoholin tai huumeitten käsittely 16 4 9 omalla työpaikallaan.

19 1 Työaikojen poikkeavuus normaalista päivätyöstä 9 Miehistä viisi prosenttia ja naisista Työpaikka sijaitsee levottomalla alueella 4 2 4 11 prosenttia katsoi itse joutuneensa 0 7 Muu tilanne 6 työväkivallan uhriksi viimeisen vuoden aikana. Naislääkäreistä jopa joka kolmas ja mieslääkäreistä joka kymmenes oli

AKAVAnTyömarkkinatutkimus 2006 -raportti on internetsivuilla osoitteessa www.akava.fi > Tutkimukset ja julkaisut > Jäsentutkimukset.

AKAVAn työmarkkinatutkimuksen 2006 tiedot kerättiin viime vuoden lokakuuta koskevina kolmen prosentin otantakyselyllä.

Kyselylomakkeen sai 9080 akavalaista. Vastausaste tutkimukses-

sa oli 40 prosenttia.

Työväkivallan ennalta ehkäisy, % (Kokoaikatyössä olevat; vastaajilla mahdollisuus valita usea vaihtoehto) Kaikki vastaajat

Keskusteltu työpaikalla menettelytavoista ja ennakoitu avunsaanti mahdollisissa vaaratilanteissa Huolehdittu ovien lukituksista tai muutoin kulunvalvontaa lisätty Otettu käyttöön tai lisätty valvonta- ja hälytyslaitteita Vältetään yksintyöskentelyä

Vastaajat, jotka olivat joutuneet itse työväkivallan kohteeksi toistuvasti tai silloin tällöin viimeisen vuoden aikana

36

62

29

23

15

24

9

22

Otettu käyttöön tai lisätty turvahenkilöstöä

5

10

Muutoin Työväkivallan mahdollisuuteen ei ole puututtu millään tavoin

4

8

parissa työskentelyyn. Rahan käsittelytilanteissakin oli kohdattu työväkivaltaa. Työväkivalta ja sen riskit liittyvät työn luonteen johdosta erityisesti sosiaalityöntekijöiden työhön.

Yksityisellä työnantajasektorilla työväkivaltatilanteet liittyivät potilastai asiakastyöhön, yksin- tai henkilöstömäärältään pienissä työyksiköissä työskentelyyn sekä humalaisten tai huumeiden käyttäjien taholta tulevaan uhkaan. Tämän kaltaisia uhkatilanteita esiintyy esimerkiksi apteekeissa.

työväkivallan riskejä millään tavalla.

Valtionhallinnossa 59 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 47 prosenttia vastaajista sanoi, että ongelmia oli pyritty ehkäisemään ennakolta.

Avoimissa vastauksissa mainittiin, että ennalta ehkäisevinä keinoina oli käytetty muun muassa koulutusta sekä erilaisia työsuojelutoimenpiteitä.

Ennalta ehkäisyyn pyritään useilla työpaikoilla

Kulunvalvonta ehkäisykeinona riskityöpaikoilla

Vastaajilta kysyttiin näkemyksiä siitä, miten työpaikalla oli pyritty ennalta ehkäisemään työväkivallan riskejä. Kaikista vastaajista 59 prosenttia oli sitä mieltä, että omalla työpaikalla oli pyritty ennalta ehkäisemään työväkivallan riskejä tavalla tai toisella. Loput vastaajista katsoi, ettei työpaikalla ole ennalta varauduttu työväkivallan riskeihin millään tavalla.

Ennakoinnissa oli kuitenkin suuria eroja työnantajasektoreiden ja sopimusalojen välillä. Seurakunnissa työskentelevistä vastaajista yhdeksän kymmenestä oli sitä mieltä, että työpaikalla pyrittiin ennalta ehkäisemään työväkivaltaa.

Kuntien vastaajista seitsemän kymmenestä katsoi, että omalla työpaikalla oli tavalla tai toisella ennakoitu työväkivaltaa. Kaikista kuntasektorin vastaajista kolmannes oli kuitenkin sitä mieltä, ettei työpaikalla ole vähennetty

Ennakoivia keskusteluja riskitilanteista oli käyty erityisesti niillä työpaikoilla, joissa työväkivallan riskit olivat suuria.

Kuntien lääkäreistä kaksi kolmesta ja KVTES:n piirissä työskentelevistä akavalaisista 59 prosenttia ilmoitti, että heidän työpaikoillaan oli keskusteltu ennalta menettelytavoista ja avunsaannin mahdollisuuksista.

Aloilla oli kiinnitetty huomiota ovien lukitukseen ja kulunvalvontaan sekä otettu käyttöön valvonta- ja hälytyslaitteita. Myös työskentelyä yksin oli pyritty välttämään. Joka kolmas kunnissa työskentelevä lääkäri mainitsi, että työpaikalla käytettiin erityistä turvahenkilöstöä.

Kuntien opetusalalla riskien ennakointia oli, mutta jonkin verran vähemmässä määrin tai keveimmillä keinoilla kuin lääkäreillä tai KVTES:n piirissä työskentelevien työpaikoilla.

Joka toinen kuntien opetusalalla

41

22

työskentelevä tiesi, että työyhteisössä oli käyty keskusteluja menettelytavoista ja avunsaannista. Kuitenkin vain joka kuudes opettaja katsoi, että riskitilanteiden vähentämistä oli ennakoitu ovien lukituksilla tai kulunvalvonnalla.

Työväkivalta ei aina johda parempaan turvaan Ennalta ehkäisevien keinojen käyttö lisääntyi, jos vastaaja itse oli joutunut työväkivallan kohteeksi. Esimerkiksi yksityisellä sektorilla niistä vastaajista, jotka itse olivat joutuneet työväkivallan kohteiksi, 68 prosenttia ilmoitti, että omalla työpaikalla pyrittiin ennalta varautumaan jollakin tavalla työväkivallan ehkäisyyn.

Joka kolmas työväkivaltaa kokenut katsoi, ettei mihinkään ennakoiviin turvatoimiin oltu väkivallan esiintymisestä huolimatta ryhdytty. Samoin valtionhallinnossa ei ilmennyt mitään lisäystä turvatoimien käytössä huolimatta siitä, oliko työväkivaltaa esiintynyt vai ei.

Kunnan opetusalalla ne vastaajat, jotka olivat itse kokeneet työväkivaltaa, raportoivat lisääntyneestä ennalta ehkäisystä. Erityisesti keskustelut menettelytavoista ja avunsaantimahdollisuuksista olivat lisääntyneet. Myös näistä vastaajista joka neljäs ilmoitti, ettei mitään ennakoivia keinoja ole lisätty tai otettu käyttöön jo esiintyneistä vaaratilanteista huolimatta.

Akavalainen 4 | 2007

9

Jatkuva työstressi

nakertaa mielenterveyttä Ajoittainen kiire ja stressi kuuluvat työelämään. Mutta jos stressi jatkuu jatkumistaan, se horjuttaa paitsi fyysistä myös psyykkistä terveyttä. Ei ole siis mitään syytä vähätellä henkistä työsuojelua.

Kirsti Levander tiedottaja TEK

Työn huono organisointi, epäoikeudenmukainen johtaminen tai työpaikan huono ilmapiiri voivat aiheuttaa työstressiä, jolla on lopulta haitallinen vaikutus ihmisen mielenterveyteen.

– Vaikka vain harvoin mielenterveyden häiriöt ovat yhden tekijän aiheuttamia, niin Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat työstressillä olevan kiistatta kielteisiä mielenterveysvaikutuksia, psykiatrian erikoislääkäri Teija Honkonen Työterveyslaitokselta kertoo.

Aiheesta on kertynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana runsaasti tutkimustietoa. Tulokset osoittavat, että työn suuret vaatimukset yhdessä pienten vaikutusmahdollisuuksien ja vä-

häisen sosiaalisen tuen kanssa sekä työssä ponnistelun ja palkitsevuuden epäsuhta ennustavat psyykkistä oireilua.

Mielenterveydellisistä häiriöistä, etenkin masennustiloista johtuva työkyvyttömyys, onkin lisääntynyt merkittävästi.

– Tuottavuus- ja joustavuusajattelu on kasvattanut paineita työpaikoilla. Epävarmuus, kilpailu, työsuhteen määräaikaisuus ja työtahdin kiristyminen syövät voimavaroja. Samalla työtehtävät ja -ympäristöt ovat muuttuneet psyykkisesti aiempaa haastavammiksi. Työ vaatii keskittymistä ja tarkkuutta sekä jatkuvan informaatiotulvan hallintaa, Honkonen toteaa.

Henkiseen työsuojeluun ja hyvinvointijohtamiseen on siis syytä tarttua tosissaan.

– Henkinen työsuojelu on nostettu esiin maan hallitusohjelmassakin. Siinä todetaan, että ikäjohtamiseen ja henkiseen työsuojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota..

Esimiehen pitää myös toppuutella Avainasemassa on ennaltaehkäisy. Raamit henkiseen työsuojeluun ovat työturvallisuuslaissa. Käytännön vastuu kannetaan työyhteisöissä. Erityisen suuri vastuu henkisestä työsuojelusta lankeaa esimiehen harteille. Esimiehen on selvitettävä työstä aiheutuvat henkiset kuormitustekijät ja hänen on myös puututtava mahdollisiin ongelmiin.

– Esimiehen pitää tarkkailla työssä suoriutumista. Hyvä esimies kannustaa alaisiaan, mutta myös toppuuttelee ja hillitsee liian ahkeraa. Hyvää ja tunnollista työntekijää ei pidä palkita taakkaa lisäämällä, Honkonen muistuttaa.

Esimiehen ei tarvitse ryhtyä lääkäriksi, mutta tietyt hälytysmerkit on hyvä tunnistaa.

– Työhyvinvoinnissa voi olla jotain vialla, jos ihminen tekee jatkuvasti ylipitkiä päiviä, hänen kykynsä toimia työyhteisössä on heikentynyt, hän ei pysty pitämään kiinni sovituista aikatauluista ja työn laatu ja tuottavuus ovat huonontuneet. Honkosen mielestä myös alainen voi ottaa puheeksi stressaavat työolosuhteet.

– Meistä jokainen on oman työnsä asiantuntija. Jos tarvetta on, pitää uskaltaa sanoa, että nyt minä ja muut olemme väsyneet tilanteeseen. Omaa jämäkkyyttä on kasvatettava ja ainakin pyrittävä parantamaan olosuhteita.

Honkonen kehottaa myös tarttu-

– Tuottavuutta ei saavuteta sillä, että ihminen ajetaan loppuun.

Stressaantunut suoriutuu kyllä rutiineista, mutta luovuus kärsii ja ajattelu ontuu, psykiatrian erikoislääkäri Teija Honkonen Työterveyslaitokselta sanoo.

Kuva: Kirsti Levander

10

Akavalainen 4 | 2007

maan ongelmiin ajoissa ja tuomaan tilanteeseen ratkaisuehdotuksia.

Toimintatapoja voi muuttaa Honkosen mielestä kiireen saa kuriin ja monet muut työpaikan ongelmat järjestykseen, jos vain on halua.

– Usein on kyse yksinkertaisista asioista. Joskus voi vain ihmetellä, miksei tilanteeseen ole puututtu ajoissa.

Työjärjestelyt ja selkeät vastuut ovat kaiken a ja o. Ihmisen on tiedettävä, mitä häneltä odotetaan. Myös osaamisesta on pidettävä huolta.

– Osaamista korostettaessa on

muistettava, että uuden oppimiseen on varattava aikaa ja raivattava tilaa, muuten oppimisvaateet stressaavat vain entisestään.

Vaikuttamis- ja kehittämismahdollisuudet on konkretisoitava. Mihin ja miten meidän työpaikallamme voidaan vaikuttaa?

Honkonen muistuttaa, että kehittämispäätöksistä on seurattava aitoa muutosta: muuten ihmiset kyynistyvät ja pettyvät. Hyvinvoivassa työpaikassa ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti.

– Suosikkijärjestelmä vie hetkessä pohjan hyvältä työilmapiiriltä. Myös erilaisten persoonallisuuksien sietämi-

Kiire hallintaan Työyhteisössä ajankäytön hallintaa edistää - töiden yhteinen suunnittelu, säännölliset kokoontumiset ja keskustelut - yhteisten tavoitteiden määrittely ja työryhmän jäsenten perustehtävän kirkastaminen - työmäärän oikea mitoitus sekä työtilanteen ja työajan seuranta - yksilöllisen työaikajouston salliminen, työntekijöiden kuuleminen.

Yksilö voi lisätä kokemustaan ajan riittävyydestä - organisoimalla työnsä niin, että voi suorittaa tavoitteen kannalta tärkeimmät työt keskittyneesti kohtuullisessa ajassa - päättämällä siitä, mikä on kohtuullinen työaika ja seuraamalla tämän tavoitteen toteutumista sekä reagoimalla jatkuviin poikkeamiin päätöksestä - määrittelemällä sen, mikä on riittävän hyvä työn laatu eri tehtävissä.

Oman ajankäytön tarkistaminen Suunnittele etukäteen esimerkiksi kuukaudeksi aikataulu, jossa on otettu huomioon sekä työ että muut elämän osa-alueet. Jos aikataulun tekeminen tuntuu mahdottomalta, vaikka koetkin epätasapainoa työn kuormittavuuden ja palautumisen välillä, pohdi, kuinka kauan voit kuvitella jaksavasi nykyistä työtahtiasi ja mitä seurauksia sillä voi olla.

Lähde: Tarja Hakola, Christer Hublin, Mikko Härmä, Irja Kandolin, Jaana Laitinen, Mikael Sallinen: Toimivat ja terveet työajat.

Työterveyslaitos. Helsinki 2007.

nen työyhteisössä on tärkeää. Toisia ei erilaisuuden nimissä saa silti loukata, kiusata tai kohdella epäasiallisesti vaan työpaikalla jokaisen on osattava käyttäytyä hyvin, Honkonen jatkaa.

Työhyvinvoinnin tukipilareiksi on usein nostettu liikunta, terveelliset ruokailutottumukset ja riittävä nukkuminen.

– Hyvä fyysinen kunto vahvistaa ihmistä. Mutta jos asiat ovat työpaikalla huonosti, ei siinä yksin auta, että on hoikka ja liikunnallinen. Terveelliset elintavat ja organisaation toimintatapojen kehittäminen eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Hyvinvointiin tarvitaan molempia.

Kuormitus kuriin Jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi.

Näin todetaan työturvallisuuslain 25 §:ssä. Säännöksessä on kyse terveyttä vaarantavasta yksilön haitallisesta fyysisestä tai psyykkisestä kuormittumisesta, joka voi olla luonteeltaan yli- tai alikuormitusta. Kuormittuminen voi olla määrällistä tai laadullista.

Ylikuormitusta aiheuttaa esimerkiksi työ, jossa on aikapaineita tai sitä on muutoin liikaa. Toisaalta liian helppo, yksinkertainen ja virikkeetön työ aiheuttaa alikuormitusta.

Kuormitustekijät johtuvat työstä tai työympäristöstä riippumatta siitä, kuka työtä tekee. Se miten kukin työntekijä kuormittuu kyseisessä työssä voi vaihdella suuresti.

Työnantajan on selvitettävä ja arvioitava sekä kuormitustekijät että työntekijöiden kuormittuminen.

Säädös asettaa työnantajalle velvollisuuden asiasta tiedon saatuaan ryhtymään toimiin haitallisten kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi.

Mikäli kuormittumisen toteamisessa tarvitaan asiantuntijan apua, työnantajan tulee ensisijaisesti käyttää työterveyshuollon apua.

Lähde: www.tyosuojelu.fi

Akavalainen 4 | 2007

11

Työelämän joustoturva vaatii kehittämistä Työministeri Tarja Cronbergin mukaan työmarkkinoiden muutos ja siirtyminen työvoiman ylitarjonnasta työvoiman niukkuuteen vaatii painopisteen muutoksia ja uutta ajattelutapaa työllisyyspolitiikassa.

Työntekijöiden joustavaa turvaa pitää kehittää nykyisestään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Marketta Harinen tiedottaja TEK

Ministeri Tarja Cronberg esittää jatkettavaksi vuorotteluvapaata nykyisellään seuraavat kaksi vuotta.

Sinä aikana selvitettäisiin kiistaa herättänyt järjestelmän rahoitus

12

Akavalainen 4 | 2007

Työministeri Tarja Cronberg muistuttaa, että joustoturvassa ei ole kyse irtisanomissuojan heikentämisestä. Hän ei pidä Suomen irtisanomissuojaa liian tiukkana.

– Tarkoitus on tuoda työelämään joustojen ohella sitä turvaa, jonka koetaan nyt olevan murentumassa. Kehittämisen lähtökohtana on työntekijän näkökulma, Cronberg sanoi elokuussa toimittajille järjestämässään tapaamisessa.

Joustoturvalla haetaan sekä yksilöllistä että tuotannollista joustoa.

Cronbergin mielestä Suomessa on lisättävä työttömyysturvan ja muun so-

siaaliturvan kannustavuutta. Hallitus aikookin selvittää ja puuttua sosiaaliturvan työttömyys- ja tuloloukkuihin, epätyypillisten työsuhteiden tuloturvaan sekä palkkatyön ja yrittäjyyden rajapintoihin. Myös eläkeputken ehdot joutunevat syyniin osana tätä pakettia.

Työministeriö asetti heti syksyn kynnyksellä korkean tason työryhmän uudistamaan jouston ja turvan tasapainoa työmarkkinoilla ja työelämässä. Sen tarkoituksena on sovittaa yhteen niitä lukuisia hankkeita, joilla asiaa edistetään.

Näitä ovat esimerkiksi työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma, sosiaaliturvan uudistus sekä aikuiskoulutusjärjestelmän kokonaisuudistus.

Työryhmän puheenjohtajana on Cronberg ja siinä on eri ministeriöiden ja työmarkkinoiden edustus. Akavalaista asiantuntemusta tuo työryhmään johtaja Pekka Immeli.

Suomesta mallia muillekin maille Joustoturva on yksi keskeinen teema

myös Euroopan unionissa Portugalin puheenjohtajakaudella. EU pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa laatimaan joustoturvaa koskevat yhteiset periaatteet.

Cronberg arvioi, ettei niistä ole kuitenkaan Suomelle iloa, vaikka yhteisiä ulottuvuuksia löytyisikin.

– Me kehitämme suomalaista mallia, johon kuuluvat sosiaaliturvan uudistaminen, aktiivinen työvoimapolitiikka sekä elinikäisen oppimisen ja työelämän laadun edistäminen, Cronberg sanoi.

Tätä suomalaista mallia on tarkoitus esitellä EU:ssa esimerkkinä työelämän jouston ja työntekijöiden turvan yhdistämisessä.

Määräaikaiset työsuhteet kuriin Työministeri huomautti, että määräaikaisilla työsuhteilla ja osa-aikatyöllä on perusteensa sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Sen sijaan perusteettomien määräaikaisten työ- ja palvelusuhteiden määrää on vähennettävä nykyisestä.

Suomessa määräaikaisia työsuhteita on 25 EU-maan joukosta viidenneksi eniten. Suomessa ne näyttävät kasaantuvat erityisesti hyvin koulutetuille, perheen perustamisiässä oleville naisille. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on Cronbergin mielestä yksi keino tasata tätä epäsuhtaa.

Hän toivoo myös, että eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina tuleva perusteettomien määräaikaisuuksien käyttöön puuttuva “peloitelaki” jo sinällään vähentäisi määräaikaisia työsuhteita.

Laki pakottaisi työnantajan antamaan työntekijälle selvityksen määräaikaisuuden perusteesta, rangaistuksen uhalla.

>>

Tutkijoiden työttömyysturvaa parannetaan Tieteentekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan on myös luvassa kohennusta, kun työvoimatoimistojen ohjeistuksiin on tulossa lainsäädännöllinen muutos.

Tuuli Vänskä asiamies Tieteentekijöiden liitto

>>

Työministeriö asetti viime keväänä selvitysmies Pasi Järvisen selvittämään tutkijoiden, erityisesti apurahatutkijoiden, ja taiteilijoiden työttömyysturvan saamisen edellytyksiä. Myöhemmin toimeksiantoa laajennettiin hallitusohjelman sosiaaliturvauudistuksia koskevien linjausten mukaisesti.

Selvitysmies Järvisen raportti julkaistiin syyskuun alussa. Raportin ehdotukset tutkijoiden ja taiteilijoiden aseman parantamiseksi ovat hyviä. Selvitysmies jättää tosin vieläkin laajan harkintavallan työvoimahallinnolle.

Uutta ovat työvoimaviranomaisten tietopohjan lisäämistavoitteet. Työministeri Tarja Cronberg lupasikin toteuttaa tutkijoiden ja taiteilijoiden asemaan perehtyneen verkoston luomisen pikimmiten. Verkoston tietopohjan lisäämisessä on tarkoitus käyttää myös tutkijoita ja taiteilijoita edustavien järjestöjen asiantuntemusta.

Selvitysmies ehdottaa raportissaan omassa työssä työllistymistä koskevien

Vuorotteluvapaa nykyisellään kahdeksi vuodeksi Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut vakinaistamaan vuorotteluvapaajärjestelmän. Viime keväänä työnsä valmiiksi saanut, vuorottelua pohtinut kolmikantainen työryhmä piti järjestelmän vakinaistamista tärkeänä, mutta ei päässyt sopuun sen rahoituksesta. Asia ei ole edennyt senkään jälkeen, vaikka nykyinen, määräaikainen vuorotteluvapaajär-

Selvitysmiehen raportissa otetaan kantaa myös muutamiin tulkintaerimielisyyksiin, joita ainakin tutkijoita edustavien järjestöjen ja työvoimahallinnon välillä on ollut.

Selvitysmies Järvinen antaa tukensa sille, että tutkijakoulutettavan pal-

velussuhdetta on pidettävä normaalina ansiotyönä, jonka jälkeen tutkijalla on lähtökohtaisesti oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan. Muun muassa Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tätä tulee soveltaa kaikkiin palvelussuhteisiin nimikkeistä riippumatta.

Myös jatko-opintojen keskeyttämisestä on jatkunut tulkintaerimielisyys jo vuoden verran. Selvitysmiehen näkemyksen mukaan jatko-opiskelijalta ei voida edellyttää näyttöä opintojen keskeyttämisestä vähintään vuodeksi työttömyyden ehtona.

Toisaalta halutessaan jatkotutkintoa suorittava voi sen esittää. Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tämä on ainoa mahdollinen tulkinta kyseisestä ratkaisusta.

Tutkijoiden työttömyysturvan onnistunut toteutuminen edellyttää työttömyysturvapäätöksiltä ennakoitavuutta. Tutkijan täytyy voida tietää, mihin tilanteeseen tietyn työn taikka rahoituksen vastaanottaminen hänet johtaa.

Toimiva työvoimapolitiikka ja työmarkkinat edellyttävät sitä, että työn tekeminen ja sen hakeminen on rahoitusmuodosta riippumatta kannattavaa eikä se saa pudottaa henkilöä perustoimentulon ulkopuolelle.

jestelmä päättyy tämän vuoden loppuun mennessä.

Työministeri esittää vuorotteluvapaata jatkettavaksi nykyisellä mallillaan seuraavat kaksi vuotta. Sinä aikana sen rahoitus selvitettäisiin osana sosiaaliturvan uudistusta.

Työnantajat maksavat tätä nykyä vuorottelun kustannuksista yli puolet, valtio yli 30 prosenttia ja työntekijät loput. Erityisesti työnantajapuoli on ollut haluton jatkamaan järjestelmää mal-

lilla, josta se joutuu maksamaan muita paljon suuremman osan.

AKAVAn ja muiden palkansaajakeskusjärjestöjen mielestä nykyinen rahoitusmalli on hyvä.

Vuorottelussa pitkän työuran tehnyt työntekijä voi jäädä vuorotteluvapaalle enimmillään vuodeksi ja saada sinä aikana ansioon suhteutettua korvausta työttömyyskassasta. Hänen tilalleen on palkattava työtön työnhakija, mutta ei välttämättä samoihin tehtäviin.

säännösten erottamista yrittäjyyttä tai muuta ammatinharjoittamista koskevista säännöksistä.

Tämä on tärkeää erityisesti siksi, ettei tutkijan tai taiteilijan työhön liity yritystoiminnan kaltaista riskiä toiminnan kannattavuudesta.

Erottamalla säännökset toisistaan voidaan myös säätää oman työn päättymistä ja keskeyttämistä koskevista edellytyksistä yritystoiminnasta poiketen.

Työttömyysturvalla ei tieteenkään ole tarkoitus kattaa tutkimusrahoituksen pirstaleisuutta. Toisaalta jäädessään työttömäksi myös tutkijan toimeentulo pitää olla turvattu, ainakin sinä aikana, kun hän pyrkii aktiivisesti saamaan uutta työtä tai työllistymään muutoin.

Vastavuoroisesti tämä edellyttää tutkijalta sitä, että hän on aidosti työmarkkinoiden käytettävissä.

Tutkimustyö normaalia ansiotyötä

Akavalainen 4 | 2007

13

Hallituksen hankkeet työllistävät myös työmarkkinajärjestöjä Hallitusohjelman toteuttaminen näkyy monien työryhmien ja komiteoiden nimityksissä. Myös hallituksen erillisohjelmat ovat saaneet vetäjänsä. Tällä hetkellä pohditaan, miten eri ohjelmien päällekkäisyydet estetään, sillä samaa työtä on turha tehdä useassa ryhmässä yhtä aikaa.

Markku Lemmetty johtaja

Valtiotieteen tohtori Markku Lehto on ryhtynyt vetämään komiteaa, joka tarkastelee suomalaista sosiaaliturvaa kokonaisvaltaisesti, jotta tuloloukut voidaan poistaa ja kannustavuutta lisätä. Komitean tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa.

Komitea selvittää työssään kansalaisten ikärakenteen muutoksia, verotusta ja sosiaaliturvan rahoitusta. Ensimmäisiä tuloksia odotetaan jo vuoden kuluessa, vaikka komitealle asetettu määräaika päättyy vuoden 2009 lopussa.

Komitealla on neljä jaostoa: perusturvajaosto, ansioturvajaosto, rahoitusja kannustavuusjaosto sekä hallinto- ja prosessijaosto, jotka ovat myös jo aloittaneet työnsä.

Hallituksen kolme politiikkaohjelmaa Työmarkkinajärjestöt olivat kuultavana, kun työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmaa valmisteltiin. Ohjelma lupaa uutta suomalaista mallia, jolla pyritään löytämään nykyistä paremmin toimiva yhteys työelämän turvallisuuden ja joustavuuden välille.

Palkansaajat ovat olleet varsin varovaisia työelämän lisäjoustoille, jos se tarkoittaa muun muassa työntekijöiden suojeluperiaatteen unohtamista työelämän lainsäädännössä.

14

Akavalainen 4 | 2007

AKAVA julkisti viime keväänä omat työelämän tavoitteensa, joita esitellään koko hallituskauden kestävässä politiikkaohjelmassa.

Tämän ohjelman huolenaiheeksi näyttää myös nousevan sen päällekkäisyys monien muiden, muun muassa kohtaanto-ongelman ratkaisun ja koulutuspolitiikan, kanssa. Mitä jää itse ohjelmalle? Mahdollisina kohteina pidetään työelämän laadullista kehittämistä ja yrittäjyyttä.

Työmarkkinoiden toimivuutta vaarantavat kohtaanto-ongelmat käsitellään nimittäin valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtamassa työryhmässä ja joustoturvaa työministeri Tarja Cronbergin työryhmässä. Mahdollisesti muitakin työelämän työryhmiä perustetaan.

Hallituksella on myös kaksi muutakin ohjelmaa, nimittäin terveyden edistämisen politiikkaohjelma ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Molemmat ovat tärkeitä, mutta niissä ei ole työmarkkinajärjestöjen edustusta – ainakaan toistaiseksi.

Samapalkkaisuusohjelma jatkaa Edellisen hallituksen aikana aloitettu samapalkkaisuusohjelma jatkaa työtään. Työmarkkinajärjestöt ovat siinä mukana. Ohjelma ei käsittele ajankohtaisia työmarkkinaneuvotteluja.

Hallituksen samapalkkaisuusohjelman yleisen tavoitteen mukaan naisten ja miesten välinen palkkaero, laskettuna säännöllisen työajan keskikuukausiansiosta, kaventuu nykyisestä noin 20 prosentista vähintään viidellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 mennessä.

Koska palkkaeroihin on monia syitä, samapalkkaisuusohjelmaan on koot-

tu laajasti erilaisia toimenpiteitä.

Ohjelma sisältää palkkausjärjestelmiä, työmarkkinoiden sukupuolenmukaista jakautumista (segregaatio), naisten urakehitystä, palkka- ja sopimuspolitiikkaa, tilastojen ja tilastoyhteistyön kehittämistä, perheen ja työn yhteensovittamista, yritysten yhteiskuntavastuuta ja tasa-arvosuunnittelua koskevia tavoitteita ja toimia. Yhteensä ohjelmassa on noin 30 erilaista toimenpidekokonaisuutta.

Hallitus on asettanut ohjelmalle seurantaryhmän, jossa myös työmarkkinajärjestöt ovat mukana.

Keskusjärjestöillä on pysyvänä työryhmänä tulopoliittisissa sopimuksissa toimeksiantoja saanut oma tasa-arvon pyöreä pöytä, joka seuraa tasa-arvon kehittymistä ja tekee omia esityksiään sekä työ- ja virkaehtosopimusosapuolille että valtiolle.

Työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen Historian laajimmaksi hallinnolliseksi uudistukseksi on jo ehditty nimetä kauppa- ja teollisuusministeriön ja työministeriön yhdistämistä. Uuteen ministeriöön, joka aloittaa ensi vuoden alusta, siirtyy myös osa sisäasiainministeriön aluehallinnosta.

Hallitus on tehnyt kesän aikana strategiset linjauksensa, joita nyt toimeenpannaan. AKAVAlla ja JUKOlla on edustus eri työ- ja seurantaryhmissä.

Aikataulu on kireä, mutta sen varjolla ei pidä tehdä hätiköityjä uudistuksia.

AKAVA on pitänyt hyvänä tavoitteena työelämän ja yritysmaailman yhteistyötä, jotta esimerkiksi koulutusmäärät ja suunnat voisivat vastata työelämän tarpeisiin. Toisaalta valtion pitää näyttää henkilöstönsä osalta esimerkkiä asiallisesti toteutetulla hallinnonuudistuksella.

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia

puretaan kolmikantaisesti Viime vuosien nopea talouskasvu synnytti Suomen työmarkkinoille ennen esiintymättömän ongelman: samanaikaisesti työvoimapula ja liian korkea työttömyysaste. Työvoiman saatavuusongelmat vaihtelivat alueittain, ammateittain ja toimialoittain voimakkaasti.

Pekka Immeli johtaja

Työmarkkinajärjestöt esittivät yhdessä jo viime vuoden syksyllä pikaisia toimenpiteitä, joista osa toteutettiin tämän vuoden valtion talousarviossa.

Koska ongelmat pahenivat, työmarkkinajärjestöt jättivät viime huhtikuussa asiasta yhteiset hallitusohjelmatavoitteensa. Niissä vaadittiin muun muassa työnvälityksen tehokkuuden parantamista ja työelämälähtöisempää koulutusta.

Työmarkkinoiden toimivuus edellyttää tehokasta työnvälitystä ja työelämälähtöisempää koulutusta, jotta avoinna olevat työpaikat ja työnhakijat kohtaavat. Koulutusjärjestelmän on otettava huomioon työelämän muuttuvat osaamistarpeet ja tuettava myös työikäisen väestön työnsaannin ja osaamisen kehittämisen edellytyksiä.

Riittävän varhaisilla ja nopeilla toimilla voidaan parhaiten edistää työtä vaille jäävien henkilöiden työllistymistä ja näin välttää työttömyyden pitkittyminen ja työmarkkinoilta syrjäytyminen. Työvoima- ja koulutustarpeiden ennakoinnin merkitys korostuu. Tämä edellyttää toimivien yhteistyömuotojen luomista työmarkkinaosapuolten, työvoimaviranomaisten ja koulutusjärjestelmän välille sekä valtakunnallisesti että alueellisesti.

Työmarkkinaosapuolet ilmoittivat lisäksi olevansa valmiit nykyistä aktiivisemmin osallistumaan myös paikallisesti kohtaanto-ongelmien lieventämiseen.

Työelämälähtöisyys perusteeksi

Tuottavuus ja työelämän laatu paremmiksi

Koulutusjärjestelmää on kehitettävä siten, että työelämälähtöisyys otetaan nykyistä enemmän huomioon, kun päätetään koulutuksen sisällöstä sekä aloituspaikkojen määrästä. Verotuksella ja siihen liittyvillä kannusteilla voidaan parantaa työllisyyttä ja työvoiman liikkuvuutta. Veropolitiikan on tuettava alueellista ja ammatillista liikkuvuutta.

Työhön kohdistuvan verotuksen keventäminen on oltava edelleen painopisteenä. Tilaa olisi myös verovähennykselle, joka myönnetään työn vuoksi toiselle paikkakunnalle muuttamisesta johtuviin asumiskustannuksiin. Myös kotitalousvähennyksen sitä osaa, joka helpottaa työssä käyvien henkilöiden arjen sujuvuutta, pitää nostaa.

Sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa on uudistettava, sillä työikäisen väestön ensisijainen toimeentulon lähteen on oltava työ. Työnvälityksen ja koulutuksen tehostamistoimien pitää johtaa siihen, että työtä vailla oleva henkilö työllistyy avoinna oleviin työpaikkoihin, eikä toimeentulo ole työttömyys- tai muun sosiaaliturvan varassa. Lisäksi on varmistettava, että työikäisen väestön sosiaaliturva on työhön kannustavaa.

Nykyisin sosiaaliturvan, verotuksen ja palkkatulojen muodostama kokonaisuus ei kaikilta osin ole työhön kannustavaa. Siksi niin sanotut kannustinloukut johtavat siihen, että sosiaaliturva tarjoaa eräissä tapauksissa paremman toimeentulon kuin työhön hakeutuminen.

Myös asuntopolitiikalla on keskeinen vaikutus työvoiman liikkuvuuteen ja siten osaavan työvoiman saantiin.

Asuntopolitiikan suurin ongelma on asuntojen kohtuuton hintataso kasvukeskuksissa.

Talouskasvun, työllisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseksi on välttämätöntä, että tuottavuus ja työelämän laatu parantuvat oleellisesti suomalaisilla työpaikoilla seuraavien vuosikymmenten aikana.

Väestön vanhenevan ikärakenteen vuoksi tuottavuuden merkitys talouskasvun perustana korostuu, kun ikärakenne rajoittaa työpanoksen kasvumahdollisuuksia. Supistuva työvoiman tarjonta edellyttää, että kasvun ylläpitämiseksi keinot tuottavuuden parantamiseksi otetaan käyttöön sekä julkisen että yksityisen sektorin organisaatioissa.

Esitetyt asiat sisällytettiin pääosin hallitusohjelmaan ja jotkut jo ensi vuoden budjettiesitykseen: muun muassa kakkosasunnon vuokran verovähennys ja niin sanottujen koulupudokkaiden aseman parantaminen.

Työryhmien suuri määrä, asioiden laajuus ja päällekkäisyys tuovat valmistelulle haasteita. Lisäksi uuden superministeriön – eli kauppa- ja teollisuusministeriön ja työministeriön yhdistäminen – perustaminen nopealla aikataululla mutkistaa valmistelutyötä.

Tanskassa vastaavassa työssä onnistuttiin luomalla kansainvälisesti verrattuna kallis, mutta toimiva niin sanottu Tanskan malli.

Suomessa mittavan valmistelutyön tavoitteena voisikin olla kustannustehokas “Suomen malli”. Siinä yhdistyisi joustavuus ja turvallisuus. Sen avulla nostaisimme työllisyyttä ja tuottavuutta sekä saisimme lisää verotuloja, joilla laskisimme palkansaajien verotuksen kaikilla tulotasoilla eurooppalaiselle tasolle.

Akavalainen 4 | 2007

15

Pohjoismaiden korkeakoulutetut huolestuneita koulutuksen laadusta Pohjoismaiden korkeakoulutettujen järjestöt jakavat kaikki yhteisen huolen: koulutuksen määrä on ajanut laadun ohi. Opiskelijamääriä on kasvatettu voimakkaasti, mutta voimavarat laahaavat perässä

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

Järjestöillä on kolmen vuoden välein yhteinen tapaaminen Nordisk Akademikerforum. Tämänkertaisen, elokuussa Islannissa pidetyn kokoontumisen pääaiheeksi oli valittu koulutus ja sen laatu.Yhteisenä viestinä oli rahoituksen saaminen kuntoon. Tämä ei kuitenkaan riitä laadun takaamiseksi.

Tanskan sisarjärjestöllä AC:llä (Akademikernas Centralförbund) oli kolme lisäreseptiä. Ensinnäkin tutkimuksen ja opetuksen on oltava lähellä toisiaan. Toiseksi on panostettava niin huippuosaamiseen kuin koulutuksen yleiseen korkeaan tasoon eikä vain toiseen. Kolmanneksi koulutuksella on oltava jatkuva yhteys työmarkkinoihin sen vaikuttavuuden ja hyödyllisyyden takaamiseksi.

Rakenteelliset laatua edistävät uudistukset olivat myös esillä. Tanskassa korkeakoulujen määrä on leikattu kahdeksaan ja se on ollut myönteistä. Toisena ääripäänä Islannin sisarjärjestön BHM:n (Bandalag haskolamanna) edustajat valittivat maassa olevan yhdeksän yliopistoa 300 000 asukkaalle.

Ruotsissa opiskelijoita koko yhteiskunnasta Ruotsin sisarjärjestö SACO (Sveriges Akademikernas Centralorganisation) kertoi maansa korkeakoulutuksen laajentumisen hyvän puolen olleen opiskelijoiden tulemisen entistä enemmän kaikista yhteiskuntaryhmistä.

Määrän lisääminen ei muuten ole kuitenkaan tuottanut odotettua tulosta. Kansainvälisesti arvostetuissa tiede-

16

Akavalainen 4 | 2007

julkaisuissa viitatut ruotsalaistieteilijät ovat järjestäen “vanhoista” suurista korkeakouluista.

SACO:n reseptit olivat kovin lähellä akavalaista ajattelua: oppilaiden määrän vähentäminen ylikoulutusaloilla, opettajien ja rahan lisääminen sekä korkeakoulujen erikoistuminen.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämisessä Pohjoismaita on pidetty edelläkävijöinä. Todellisuudessa kuva on vaihtelevampi. Ruotsi, Suomi ja Islanti panostavat EU:n tavoitteiden mukaisesti vähintään kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimukseen.

Tanska jää tästä tavoitteesta ja Norja on vain puolivälissä.

Toisaalta nykyisessä globaalissa kilpailussa kolmen prosentin tavoite on prosentin verran liian vähäinen. Kaikilla Pohjoismailla on vielä työtä tehtävänä. Pohjoismaiden korkeakoulutettujen keskusjärjestöt vaativatkin tilanteen kuntoon saattamista.

Nykyisellään ollaan globaali- ja innovaatiotaloudessa, joka murtaa vanhoja työmarkkinarakenteita. Myös korkeakoulutettujen työn vaatimukset muuttuvat vinhassa tahdissa. Korkeakoulutettujen järjestöjen on oltava selvillä näiden muutosten vaikutuksista omien ryhmiensä töiden sisältöön ja kiristyviin vaatimuksiin. Myös työolojen on oltava laadukkaita ja tuettava työntekijöitä muutoksessa.

Yhteispohjoismaista täydennyskoulutusta Foorumissa puhunut AKAVAn puheenjohtaja Matti Viljanen ehdotti,

että Pohjoismaiden kannattaa kokeilla etenkin täydennyskoulutuksen järjestämistä yhdessä.

– Näin voisimme antaa erityiskoulutusta, joka kunkin maan omin voimavaroin saattaisi olla tarpeettoman hankalaa tai kallista. Tämä koskee varsinkin korkeasti koulutettujen, pienten erityisryhmien koulutusta.

Viljanen kummeksuu sitä, että Suomessa on ollut vaikeaa järjestää erityiskoulutuksen rahoitusta yli TE-keskusrajojen.

– Korkeasti koulutettujen täydennysja erityiskoulutus on huomattavasti kalliimpaa sekä opetuksen että majoitus- ja matkakustannusten vuoksi kuin perusammattien täydennyskoulutus.

Yhden TE-keskuksen alueella ei ole riittävästi yksittäisen erityisalan koulutusta tarvitsevia. Viljanen korostaakin, että koulutus pitää järjestää yhteistyönä.

Yhteistyötä tiivistetään Tilaisuudessa oli esillä myös korkeakoulutettujen yrittäjyys. AKAVAn ja Ruotsin SACO:n opiskelijavaltuuskunnat vaativat, että jokaisen opiskelualan on tarjottava koulutusta yritystoiminnasta.

Norjan sisarjärjestö Akademikerna esitteli vahvaa yrittäjätoimintaansa AKAVAn lailla. Yrittäjyydestä onkin tulossa pohjoismaisten korkeakoulutettujen järjestöjen yksi yhteistyöalue.

AKAVA ehdotti lisäksi koulutusta ja palkkajärjestelmiä yhteistyön kohteiksi. Lähtökohdat ja kysymykset ovat monesti kovin samankaltaisia Pohjoismaiden välillä. On helppo oppia ja hyötyä toisten kokemuksista.

Akateemiset äidit voivat tipahtaa hoitovapaiden sudenkuoppaan Akateemisille naisille määräaikaiset työsuhteet ovat suurin kompastuskivi, kun he haluavat sekä perheen että uran. 1990-luvun lähtien tutkimustulokset osoittavat, että työnantajan maksamat 90 päivän palkalliset äitiyslomat ovat vähentyneet.

Kirsi Tamminen tiedottaja

Epävarmuus toimeentulosta siirtää perheen perustamista myöhemmäksi. Korkeasti koulutetut ja vanhemmat äidit suhtautuvat vakavasti äitiyteen: he pohtivat paljon, miten tarjota lapselle hyvä lapsuus. Ratkaisuksi nousee usein kotiin hoitovapaalle jääminen siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Perhevapaapolitiikalla tarkoitukset ovat olleet hyvät, mutta työmarkkinaseuraukset äidille ovat saattaneet olla huonot.

– Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut viimeisen 15 vuoden aikana kotiäitiyhteiskunta, sanoo tutkija Anna-Maija Castrén Helsingin yliopistosta viitaten viime vuonna julkaistuun Stakesin tutkimukseen.

Kotiäitiyden jälkeen voi olla vaikea päästä kiinni työuraan tai kuroa kiinni miehen palkkapussia, joka on peräisin yhtenäiseltä työjaksolta.

Akateemisilla miehillä on työn suhteen naisia vähemmän epävarmuutta, joten heillä on enemmän varaa valita, kuinka osallistua vanhemmuuteen.

Suomalaisessa yhteiskunnassa he ovat edelläkävijöitä, jotka tiedostavat isyyden merkityksen ja haluavat osallistua lapsensa hoitoon.

Mutta kaiken kaikkiaan Suomi ei ole perhevapaiden mallimaa, vaan Castrén huomauttaa, että pohjoismaisittain suomalaisperheet jakavat vähiten vanhempainvapaita.

Castrén on ollut mukana sosiaalija terveysministeriön sekä Euroopan

Isovanhemmat osallistuvat usein lastenlastensa hoitoon.

Yhä useampi hoivaa lastenlastensa lisäksi myös omia vanhempiaan.

Kuva: Pernille Toffe/ GORILLA

sosiaalirahaston tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jonka toteuttaja on Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Hankkeen tarkoituksena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, hyvinvointia ja perheystävällisyyttä niin työpaikoilla ja perheissä kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Lainsäätäjän ihanneperhe ei vastaa todellisuutta Perheiden monimuotoistuminen asettaa monenlaisia haasteita sekä työnantajille että lainsäätäjille.

– Yhä edelleen koko lainsäädännön läpi menee ideaali perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja heidän yhteiset biologiset lapsensa, vaikka tällaisia ydinperheitä on entistä vähemmän, Castrén toteaa.

Muun muassa avioerot, niiden jälkeiset uudet avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet ovat moninaistaneet perhesuhteita. Silti perhesidoksien ihannetyypit laahaavat jäljessä.

Jaettua vanhemmuutta on pyritty määrätietoisesti tukemaan 1970-luvulta lähtien, mutta käytännön toteutuk-

set etenevät hitaasti.

Castrén kertoo esimerkin siitä, kuinka jo yli 20 vuotta sitten ryhdyttiin edistämään vanhempien mahdollisuuksia jakaa hoitovastuuta eron jälkeen. Kuitenkin vasta viime vuonna saatiin aikaan päätös siitä, että myös etävanhemmalla on oikeus olla tilapäisesti pois työstä alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa. Sitä ennen vain virallisella lähivanhemmalla oli tähän oikeus, vaikka lapsi olisi asunut yhtä paljon kummankin vanhemman kanssa.

Lapsi, joka asuu yksinhuoltajaperheessä tai kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa, on epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa kahden biologisen vanhemman lapsen kanssa eläviin lapsiin verrattuna.

Castrén myös muistuttaa, että akateemiset aloilla maailma on erilainen eri toimialoilla. Siinä missä monella yksityisen sektorin alalla voi olla vaikeaa ymmärtää lyhennettyä työaikaa lapsenhoidon takia, kunnissa ja valtiolla se on usein itsestään selvyys.

– Edelleen Suomessa on paljon

>> Akavalainen 4 | 2007

17

Osittainen vanhempainraha jakaa vanhemmuuden myös arkipäivässä Alkanut syksy sujuu jo rutiinilla helsinkiläisperheessä. Lomien jälkeen äiti ja isä käyvät jälleen töissä ja Tommi-poika puuhaa päivät tutussa päiväkodissa.

Kirsi Tamminen tiedottaja

Vuosi sitten syksyllä Liina Hemmingin ja Vesa Teikarin perheessä oli mietteliäät tunnelmat. Perhe pohti tarkkaan perhe- ja työelämän yhteensovittamista. Perheeseen oli syntynyt muutama kuukausi aiemmin esikoinen, jonka kanssa äiti vietti kotona vanhempainrahakautta. Äitiysloman suunnitelmat muuttuivat, kun Hemminki hieman yllättäen olikin saamassa uuden, kiinnostavan työpaikan Fazer-konsernin viestintäpäällikkönä.

Pientä Tommia ei haluttu viedä päivähoitoon ja tuskin puolivuotinen vauva olisi päiväkotiin päässytkään.

Vaihtoehtoja lapsen hoidosta selvitettiin laajalti, kunnes perhe löysi Kelan esitteistä tiedon osittaisesta vanhempainrahasta.

Osittainen vanhempainraha sekoitetaan usein osittaiseen hoitovapaaseen ja muutenkin vanhempainrahan jakaminen kummankin vanhemman kesken on vähän käytetty mahdollisuus. Kelan virkailijatkaan eivät oikein tunteneet mahdollisuutta, mutta pian selvisi, että osittainen vanhempainraha sopi juuri Hemminki–Teikari-perheen tilanteeseen.

Osittaisella vanhempainrahakau-

della äiti ja isä tekevät osa-aikatyötä samanaikaisesti ja jakavat lapsen hoitojakson. Kumpikin vanhempi sopii osaaikaisesta työstä vähintään kahdeksi kuukaudeksi työnantajansa kanssa. Kelan määrityksen mukaan osa-aikatyö on 40–60 prosenttia kokoaikaisen työntekijän palkasta ja työajasta.

Äiti ja isä kotona vuorotellen Sekä Hemmingin että Teikarin työnantajat suhtautuivat myönteisesti jaettuun vanhempainrahakauteen. Kumpikin vanhemmista teki 60-prosenttista työaikaa.

– Uudella esimiehellä oli omia kokemuksia lastenhoidon ja työelämän

>>

>>

konservatiivista ajattelua perhekysymyksistä, Castrén pohtii.

Matalan syntyvyyden maissa ajankohtaista Kehittämishankkeessa tehtiin yhteistyötä myös espanjalaisten ja puolalaisten

Oppimisverkostot työn ja perheen tasapainon rakentajina -kehittämishanke - tavoitteena muun muassa: edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa perheissä, työpaikoilla ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa - motto: toisaalta perheestä saa voimia työhön, toisaalta työstä voi ammentaa voimia kotiin - mukana suomalaisten toimijoiden lisäksi espanjalaisia ja puolalaisia - rahoittajat: sosiaali- ja terveysministeriö sekä Euroopan sosiaalirahasto - toteuttaja: Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia - w w w. t y o p e r h e o p p i m is v e r kos to . f i

18

Akavalainen 4 | 2007

kumppanien kanssa. Eurooppalaisittain korkeasti koulutettujen naisten työssäkäynti on Castrénin mukaan tulenpalava kysymys. Useissa itäisen ja eteläisen Euroopan maissa syntyvyys on alhainen, paljon Suomea alhaisempi.

Väestö ikääntyy sielläkin eikä ole pohjoismaalaista hyvinvointivaltiota tukemassa perheitä.

Esimerkiksi Puolassa hankkeessa mukana olleet muistuttavat, että kannattaa vakuuttaa työnantajat, jotta nämä kehittävät joustavia työaikoja.

Näin saadaan korkeasti koulutetut naiset pysymään töissä.

Suomalaiset elävät entistä vanhemmiksi ja vanhuudenhoidosta osa tulee jäämään nuorempien ikäluokkien tehtäväksi.

– Akateeminen keskiluokka on herkistynyt – samoin kuin hyvälle lapsuudelle – niin vanhusten hoidolle.

Vanhuspalveluiden leikkaukset ovat

koskettaneet heitä, Castrén toteaa.

Hänen mukaansa tällainen palapeli koskee vielä aika harvoja, mutta tutkijat puhuvat jo hernekeppi-ilmiöstä. Eri sukupolvia on paljon, jopa neljä, mutta samaa sukupolvea on vähän.

60-kymppiset isovanhemmat, jotka ovat vielä työelämässä, pyrkivät olemaan mukana lastenlastensa elämässä.

Lastenlasten hoitamisen ohella he osallistuvat mahdollisesti omien vanhempiensa hoitoon.

Monet käyttävät vuorottelu- tai muita virkavapaita, jotta voivat hoitaa iäkkäitä vanhempiaan: monilla työpaikoilla onkin hyvää tahtoa hoitaa asioita näin. Anna-Maija Castrén herättelee kysymystä perhevapaiden remontista.

Lainsäädännöllisesti järjestettäisiin perhevapaita niin, että molemmat sukupuolet voisivat hoitaa kotona tilapäisesti niin edeltävää kuin tulevaakin sukupolvea.

Välillä Tommi pääsee nauttimaan sellaisesta mukavuudesta, että äiti ja isä hakevat yhtä aikaa päiväkodista. Yleensä hakemisia vuorotellaan, ettei pojan päivästä tule liian pitkää. Kuva: Tuulikki Holopainen

yhdistämisestä Yhdessä hänen kanssaan mietimme, mikä on parasta lapselle, perheelle ja työpaikalle. Kaikki meni kivuttomasti, Hemminki kertoo.

Ohjelmistosuunnittelijana työskentelevän Teikarin työpaikka Accenture on miesvaltainen, mutta miehiä kannustetaan käyttämään lain sallimat isyysvapaat.

Ratkaisevaa vanhempainrahakauden jakamisen onnistumiseksi oli paitsi työnantajien suhtautuminen niin myös työn joustavuus.

– Pystyimme itse järjestelmään esimerkiksi työaikoja ja työnantajalla oli järjestelykykyä töiden suhteen, Hemminki toteaa.

Jos työtehtävät vaativat jatkuvaa läsnäoloa tai kahdeksasta kuuteentoista puhelimen ääressä oloa, vanhempainrahakauden jakaminen on vaikeata, ellei suorastaan mahdotonta.

Teikarin työ on projektiluonteista

ja hänellä oli juuri sopivasti projekti vaihtumassa, kun osittainen vanhempainrahakausi alkoi. Isä jatkoi vielä pojan kanssa kotona vanhempainrahakauden jälkeen hoitovapaalla viisi kuukautta.

Käytännössä vanhemmat olivat kumpikin yhden kokonaisen päivän kotona lapsen kanssa. Muut päivät jaettiin työn ja kodin kesken – vahdin vaihto tapahtui keskellä päivää. Viikko-ohjelmat suunniteltiin tarkoin ja välillä olivat isovanhemmat apuna.

– Siinä tarvittiin säätämistä, Hemminki naurahtaa.

Pojalla kaksi vastuullista vanhempaa Hemmingin mukaan jaettu vanhemmuus loksahti hyvin kohdalleen.

Hän arvelee, että jos lapsi olisi sairastanut paljon, se olisi voinut vaikeuttaa tilannetta. Perheen toiminnan kannalta

järjestely oli hyvä, sillä lapsella on nykyisin oikeasti kaksi oikeaa vanhempaa.

– Yllätyin miten hyvin isällä ja pojalla sujui. Isä kasvoi hetkessä apupojasta kokonaiseksi vastuunkantajaksi, äiti muistelee.

Hän suosittelee osittaista vanhempainrahakautta perheille, joissa äitiä kaihertaa työnteko, mutta haluaa osittain olla kotiäiti. Lapsesta irrottautuminen tapahtuu asteittain. Ja Hemminki muistuttaa, ettei äitiyttä tarvitse jättää, vaikka siirtyykin työelämään.

Hän kuitenkin myöntää, että omia valintojaan on joutunut perustelemaan.

– Vanhempana olemisen dilemmaan mahtuu sekä hyvän uraihmisen että kotiäitiyden malli. Toisaalta kun on yhteiskunnan varoilla saanut kaksi korkeakoulututkintoa, on suorastaan velvollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan myös työelämässä.

Akavalainen 4 | 2007

19

Maahanmuuttopolitiikan suunta säilynee – Suomi ei siltikään ole maahanmuuton kohdemaa Suomeen suuntautuva työperäinen maahanmuutto ei ole merkittävästi lisääntynyt, vaikka ulkomaalaisten maahanpääsyä on uudella ulkomaalaislailla helpotettu.

Euroopan unionin sisäistä liikkuvuutta rajoittaneet siirtymäajat on poistettu ja kolmansien maiden kansalaisiin sovellettava Suomen oleskelulupajärjestelmä lienee yksi Euroopan avoimimmista.

Salla Heinänen kansainvälisten asioiden asiamies

Työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittanut siirtymäaika on lisännyt vuokratyön ja ulkomailla toimivien yritysten lähettämän työvoiman määrää. Tämä on vakiintumassa osaksi työperäistä maahanmuuttoa, vaikka työvoiman vapaa liikkuvuus onkin nykyään mahdollista.

Akavalaisten korkeasti koulutettujen osaajien maahanmuuton määristä ei ole saatavilla tilastotietoja. Arvioita määristä on olemassa eri oleskelulupakategorioiden osalta. Työn perusteella Suomeen tulevat ulkomaalaiset saavat työntekijän oleskeluluvan. Poikkeuksena ovat erityisasiantuntijat, keskijohdossa ja johdossa toimivat työntekijät, jotka tulevat tavallisella oleskeluluvalla.

Ulkomaalaisrekisteristä ei ole saatu tarkkoja tietoja korkeasti koulutettujen määristä. Yleisen käsityksen mukaan korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten työntekijöiden määrä ei ole kasvanut. Maahanmuuton suurin peruste on edelleen perheen yhdistyminen: suomalaisen tai Suomessa jo asuvan ulkomaalaisen ulkomaalainen puoliso tai lapsi.

Maahanmuuttopolitiikkaan tulossa muutoksia Viime vuonna valmistunut Matti Van-

20

Akavalainen 4 | 2007

hasen ensimmäisen hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa työperäistä maahanmuuttoa halutaan helpottaa ja nopeuttaa.

Nykyiseltä hallitukselta on odotettavissa tämän tavoitteen edistämisessä uusia avauksia. Ensinnäkin maahanmuuttopoliittinen toimenpideohjelma laaditaan tällä hallituskaudella. Toiseksi maahanmuuttopolitiikan hallinto siirtyi työministeriöstä sisäasiainministeriöön ja maahanmuuttoministerinä toimii sisäministerin ja työministerin sijaan Eurooppa-ministeri Astrid Thors.

Ministeriöiden hallinnon uudistuksen jälkeen on jatkettava työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtyä yhteistyötä aiempaan tapaan. Työryhmät ovat tuoneet ansiokasta lisätietoa eri osapuolten tarpeista ja näkemyksistä. Työperäistä maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien työelämää on tärkeä kehittää kolmikantaisesti.

Saatavuusharkinnasta luopuminen ajan kysymys Työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen kokonaan on suuri periaatteellinen, ei niinkään nykykäytännöstä poikkeava uudistus. Työvoiman saatavuusharkinnan tarkoitus on turvata Suomessa olevia eri alojen työttömiä työnhakijoita.

Nykytilanteessa monilla aloilla vallitsevasta työvoimapulasta johtuen maahanpääsyä evätään hyvin vähän.

Akavalaisilta aloilta, erityisasiantuntijoilta ja johtotehtävissä työskenteleviltä, ei uuden ulkomaalaislain jälkeen ole edellytetty saatavuusharkintaa. Kun työsuhde Suomessa on hankittuna, esteitä oleskelulle ei ole.

Vanhasen toinen hallitus luopu-

nee kokonaan työvoiman saatavuusharkinnasta – mutta miten – se on edelleen epäselvää.

Työmarkkinoille siirtymisen epäkohdat korjattava Suuri osa ulkomaalaisista tulee Suomeen tavallisella oleskeluluvalla eikä työntekijän oleskeluluvalla kuten pääsääntö laissa on. Siksi pääsääntö muutetaan vastaamaan käytäntöä eli saatavuusharkinnasta luopumista. Jokaiseen oleskelulupaan sisältyisi tulevaisuudessa myös oikeus työntekoon.

Ulkomaalaisten työlupajärjestelmää on kehitettävä korjaamalla työnteko-oikeutta koskevissa säännöissä käytännön tasolla esiintyvät puutteet.

AKAVAn mielestä on erittäin tarpeellista selkeyttää, parantaa, nopeuttaa ja joustavoittaa oleskelulupajärjestelmää, mutta samalla yhtä tärkeä on korjata epäkohdat ulkomaalaisten työntekijöiden ja työnhakijoiden oikeusturvassa.

Nykyinen järjestelmä on jokseenkin toimimaton ja epätarkoituksenmukainen. Avoimen ja yksinkertaisen työlupajärjestelmän on turvattava ulkomaalaisten työsuhteiden laillisuus myös akavalaisilla aloilla.

Työn perusteella myönnettävästä oleskeluluvasta ei voi erottaa luvan pääasiallista perustetta eli työntekoa Suomessa. Työsuhteen keskeisten ehtojen ja laillisuuden tarkistaminen on siirrettävä kaikkiin oleskelulupiin, kun maahantulon peruste on työ eikä vain työntekijän oleskeluluvalla tuleviin.

Jälkikäteinen valvonta on hidasta Valtio on laittanut jälkivalvontaan lisää resursseja, mutta ne kohdentuvat tiet-

tyihin ennalta määriteltyihin sektoreihin ja toteutuessaan yksittäiseen työpaikkaan.

Jälkivalvonta vie suhteessa enemmän resursseja ja toteuttaminen vie aikaa. Akavalaisilla aloilla jälkivalvonta on käytännössä mahdotonta, koska ongelmista ei ole tietoa. Toki on myös mahdollista, että tavallisella oleskeluluvalla työskentelevillä akavalaisilla ei ole ongelmia työsuhteen ehdoissa. Tämä kuitenkin kertoo järjestelmän epätarkoituksenmukaisuudesta ja ulkomaalaisien työntekijöiden keskinäisestä eriarvoisuudesta suojelun suhteen.

AKAVA uskoo, että kevyt ja yksinkertainen etukäteisvalvonta ei hidasta oleskelulupien myöntämistä, mutta mahdollistaa onnistuneen ja kestävän työsuhteen.

AKAVA odottaa uusia avauksia myös ulkomaalaisen työvoiman rekrytoinnissa ja kouluttamisessa. Ennen kaikkea ulkomaisten tutkintojen tunnustamismenettelyn on helpotuttava, jotta ulkomaalainen voi paremmin työllistyä koulutustaan ja alaa vastaavaan työhön. Ohjausta täydennyskoulutukseen ja ammattitaitoa osaamisen arvioimiseen tarvitaan lisää samoin kuin täydennyskoulutusmahdollisuuksia.

EU:n yhteinen maahanmuuttopolitiikka harhaa Euroopan unionin yhteinen maahanmuuttopolitiikka ei saa suomalaisten työmarkkinajärjestöjen kannatusta. Jäsenmaiden järjestelmien kirjavuus tuo lisäbyrokratiaa ja turhia järjestelmiä, jotka hidastavat ulkomaalaisen maahanpääsyä Suomeen ja pahimmillaan estävät sen kokonaan.

Suomalainen järjestelmä on hyvin selkeä ja mahdollistaa jatkossa kaikille työnteko-oikeuden ilman määrällisiä tai alakohtaisia kiintiöitä. Myös ongelmat ja tavoitteet maahanmuutossa ovat esimerkiksi Etelä-Euroopassa erilaiset kuin Suomessa.

Helsingin julkisen liikenteen kuljettajista on suuri osa maahanmuuttajia eikä pääkaupunkiseudun bussiliikenne toimisi enää ilman heitä.

Useat heistä tekevät koulutustaan vastaamatonta työtä.

Kuva: Harri Tahvanainen/ GORILLA

Specima työllisti hyvin korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia Korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille suunnattu pätevöittämishanke Specima päättyi elokuussa. Hankkeen työllistymistulokset ovat olleet hyviä, mutta sen saama jatko on vielä määrittelemättä.

Specimassa kehitettyjen toimintatapojen hyödyntämiseen on kuitenkin tahtoa ja kiinnostusta.

Euroopan unionin ja ETA-alueen ulkopuolella esimerkiksi opetus- tai terveydenhuoltoalan koulutuksen suorittaneen täytyy Suomessa hankkia ammatilleen laillistus tai virallinen pätevyys. Specima-projektissa kehitettiin koulutetuille maahanmuuttajille pätevöitymis- ja täydennyskoulutusmalleja Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella. Kaikki Specimassa toteutettujen koulutusten alat olivat akavalaisia.

Seitsemän vuoden aikana yhteensä 240 maahanmuuttajaa on osallistunut muun muassa opettajiksi, hammaslääkäreiksi ja farmaseuteiksi valmentaviin, täydentäviin ja pätevöittäviin koulutuksiin. Koulutukset on toteutettu

työvoimapoliittisina koulutuksina, ja niihin ovat voineet osallistua työvoimatoimistossa työnhakijoina olevat henkilöt.

Valtaosa työllistyi Speciman tulokset ovat olleet rohkaisevia. Pätevöitymiskoulutuksessa olleiden lääkäreiden, hammaslääkäreiden ja farmaseuttien työllistymisprosentti on ollut lähes sata. Kaikista koulutetuista työttömänä on vain 13 prosenttia.

Hyvin toiminut hanke päättyy, eikä pätevöittämistoiminnalle ole vielä uusia rahoittajia tai vastuutahoja. Niiden selvittäminen onkin hankkeessa kehitettyjen mallien ja sen opetusten hyödyntämisen kannalta ehdottoman tärkeää. Elokuussa pidetyssä hankkeen päätöstilaisuudessa saatiin kuitenkin alustavia lupauksia poikkihallinnollisen työryhmän perustamisesta asian eteenpäin viemiseksi.

Noora Rikalainen Kansainvälisten asioiden asiamies

Akavalainen 4 | 2007

21

ILO:a kehitettävä osaksi

muuta kansainvälistä toimintaa Kansainvälisen työjärjestö ILO:n vuosittaisessa konferenssissa Genevessä nähtiin kestävän työllisyyden ja työn edistämisen keinona yhteistyön lisääminen muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Salla Heinänen kansainvälisten asioiden asiamies

22

Akavalainen 4 | 2007

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n vuosittaisessa konferenssissa Genevessä nähtiin kestävän työllisyyden ja työn edistämisen keinona yhteistyön lisääminen muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. ILO:n työlainsäädännön kehittäminen, uusien perussopimusten laatiminen ja vanhojen uudistaminen ovat olleet ILO:n kolmikannassa viime vuosina vaikeaa.

Vaikeuksissa velloneet neuvottelut kalastajia koskevasta yleissopimuksesta saatiin vihdoin päätökseen. Muuten sopimustoiminnan sijaan yleiskokous keskittyi tutkimuksiin ja keskusteluihin ILO:n toiminnan kehittämisestä.

Vuonna 2004 presidentti Tarja Halosen johtama maailmankomissio

pohti ILO:n roolia ja globalisaation sosiaalista ulottuvuutta. Komission ehdotukset suuremmasta vuorovaikutuksesta muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa on otettu tosissaan. Samalla muut kansainväliset organisaatiot ovat saaneet yhä suuremman roolin globaalien haasteiden kehittämisessä.

ILO:n johdonmukaisen globalisaatiopolitiikan strategia on kunnon työn eli kestävän työllisyyden agenda. Strategian toteutuminen edellyttää muiden kansainvälisten organisaatioiden ja niiden strategioiden suuntaamista yhteiseen tavoitteeseen. ILO:n mukaan on luotava yhteiseen tavoitteeseen johtavat strategiat, joihin jokainen kansainvälinen järjestö voi sitoutua.

Yhdenmukaista politiikkaa tarvitaan kaupan, rahoituksen, investointien ja työllisyyden välillä. Hyvä alku yhteistoiminnalle on ILO:n ja Maailman kauppajärjestö WTO:n yhteinen tutkimus kauppapolitiikan vaikutuksesta työllisyyteen.

ILO on myös käynnistänyt keskus-

telun muiden järjestöjen kanssa työllisyyden edistämisen, taloudellisen tasapainon ja vapaiden markkinoiden välille. ILO:n tavoitteena on olla aktiivinen myös ympäristöpolitiikan ja kauppapolitiikan työllisyyttä edistävän näkökulman luomisessa.

Kestävän työllisyyden neljä strategista tavoitetta ovat työllisyys, työsuojelu, työlainsäädäntö ja sosiaalinen vuoropuhelu.

Valko-Venäjän tilanne huolestuttava ILO:n jäsenmaat eivät mielellään ota vastuuta ILO:n sopimusten rikkomisesta. Yhtenä erityiskohteena on ollut Valko-Venäjän työntekijöiden järjestäytymisoikeusrikkomukset, joita on seurannut ILO:n korkean tason ryhmä.

Työntekijöiden oikeuksien loukkaamisen jatkuessa Euroopan unioni on poistanut Valko-Venäjän kauppapoliittisten etuuksien järjestelmästään.

Taloudellisten tappioiden odotetaan auttavan Valko-Venäjää näkemään ILO-velvoitteidensa ja yleisoikeuksien merkitys sekä käynnistämään vuoropuhelu muiden maiden kanssa. Hyvä uutinen oli myös G8-maiden lupaukset ottaa ILO:n perussopimukset ja kestävän työllisyyden agenda kahdenvälisiin kauppasopimuksiinsa.

ILO:n ja UNESCOn säännöllinen raportti opetusalan henkilöstön oikeuksista ei tuonut valitettavasti uutta edistystä. Kansainväliset suositukset opetushenkilöstön asemasta eivät päde käytännössä. Opettajapula lisääntyy koko ajan, vaikka koulutuksen merkitystä kaikkialla korostetaankin. Nykyinen tilanne vaarantaa YK:n vuosituhattavoitteen “koulutus kaikille” saavuttamista.

Ajankohtaista

Pertti Porokari puheenjohtajaksi Uuteen Insinööriliittoon

Simo Kekki JUKOn neuvottelupäälliköksi

Uuden Insinööriliiton (UIL) ylimääräinen edustajakokous valitsi liiton puheenjohtajaksi jäljellä olevaksi kaudeksi asiamies Pertti Porokarin (42).

Porokari, joka on koulutukseltaan insinööri, on ollut liiton palveluksessa vuodesta 2003.

Porokarin edeltäjä puheenjohtaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn hallitus on nimittänyt Simo Kekin (54) neuvottelupäälliköksi syyskuun alusta alkaen. Tehtävää on aiemmin hoitanut JUKO ry:n neuvottelujohtajaksi siirtynyt Risto Kangas.

Simo Kekki on toiminut OAJ:n työmarkkina-asiamiehenä, pääluottamusmiehenä, luokanopettajana ja rehtorina Porvoon maalasikunnassa ja Porvoossa.

Matti Viljanen valittiin keskusjärjestö AKAVAn johtoon toukokuussa.

Uuden Insinööriliiton sääntömääräinen edustajakokous on koolla marraskuussa Helsingissä.

Tuolloin liitolle valitaan johto seuraavaksi nelivuotiskaudeksi eli vuosille 2008 - 2011.

Kysely AKAVAn uutiskirjeestä Loppukeväällä ilmestyi AKAVAn ensimmäinen uutiskirje. Jatkossa uutiskirjeen on tarkoitus ilmestyä painetun Akavalainen-lehden numeroiden ilmestymisen välissä. Sama lukijakunta, joka saa Akavalainen-lehden, saa myös AKAVAn uutiskirjeen.

Uutiskirjeellä on vielä lastentauteja. Esimerkiksi kaikki sähköpostiohjelmat eivät päästä sitä läpi.

Jotta voimme kehittää uutiskir-

jettä, pyydämme apua teiltä, hyvät lukijat. Ohessa on muutama kysymys, jotka auttavat uutiskirjeen kehittämisessä.

– kuinka usein haluaisit lukea AKAVAn uutiskirjettä?

– kuinka laaja uutiskirje on mielestäsi sopiva?

– onko uutiskirjeen ulkoasu selkeä?

– mitä sähköpostiohjelmaa käytät?

– näyttääkö sähköpostiohjelmasi uutis-

kirjeen selkeästi?

– kenelle suosittelisit AKAVAn uutiskirjettä?

Vastauksia ja palautteita uutiskirjeestä voi lähettää sähköpostiosoitteeseen tiedotus@akava.fi.

Akavalainen 4 | 2007

23

Käppyrä kertoo

Asuntojen hinnat kovassa nousussa jo pitkään Pitkään kestänyt talouden oususuhdanne ja laskeva työttömyys ovat pitäneet suomalaisten asunnon ostohalukkuutta korkealla. Asuntojen hinnat ovat jo yli kymmenen vuotta nousseet nopeammin kuin palkat, mutta ostajia on aina riittänyt – lainarahaa on monilla saatavilla niin paljon kuin tarve vaatii.

Asuntojen hintojen pitkä nousu on pikemminkin ongelma siksi, että se on kasvattanut absoluuttisia hintaeroja alueiden välillä ja siten vaikeuttanut perheiden työperäistä alueellista liikkuvuutta.

24

Akavalainen 4 | 2007

3 290 2 971

Helsinki Pääkaupunkiseutu keskim.

Espoo–Kauniainen Porvoo Vantaa Joensuu Turku Jyväskylä Hämeenlinna Oulu Mikkeli Vaasa Lahti Seinäjoki Kotka Pori Kokkola Rovaniemi Rauma Kajaani Kouvola

2 437 2 110 1 961 1 748 1 682 1 673 1 641 1 561 1 554 1 470 1 437 1 309 1 213 1 172 1 168 1 142 1 098 1 070 1 038 0

1 000

2 000

3 000

4 000

Lähde: Tilastokeskus

Kotitalouksien velkaantuneisuus ja korkomenot Suomessa % käytettävissä olevasta tulosta

% käytettävissä olevasta tulosta

60

7.2

40

4.8

20

2.4

0

Asuntoluotot Muut luotot

2005 2006

9.6

2000

80

1995

12.0

1900

100

1985

Työn perässä muutto hankaloitunut

Asunnot ovat kalliita juuri kasvukeskuksissa, jossa työvoimatarve on suurin ja työnsaantimahdollisuudet ovat parhaat. Pääkaupunkiseutu on tässä suhteessa omaa luokkaansa.

Esimerkiksi Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat nousseet vuodesta 2000 kesään 2007 mennessä pääkaupunkiseudulla 52,4 prosenttia ja Kotkassa 52,8 prosenttia, eli suhteellisesti yhtä paljon.

Mutta jos perhe omistaa Kotkassa 70 neliön asunnon ja haluaa muuttaa pääkaupunkiin, se tarvitsee kotkalaisen asuntonsa myynnin jälkeen vielä noin 123 000 euroa, jotta saisi vastaavanlaisen asunnon pääkaupunkiseudulta. Vuonna 2000 lisärahoitustarve oli noin 81 000 euroa.

Toisin sanoen, kun hinnat sekä Kotkassa että pääkaupunkiseudulla ovat nousset noin 52 prosenttia, niin Kotkasta pääkaupunkiseudulle muuttavan perheen lisärahoitustarvekin on kasvanut 52 prosenttia.

Asuntojen hintojen suuria ja kasvavia alueellisia eroja voidaan hyvinkin pitää varsin keskeisinä työvoiman alueellisen liikkuvuuden esteenä. Siksi asuntopolitiikalla on tärkeä rooli pyrkimyksissä ratkaista niin sanottua kohtaanto-ongelmaa.

1980

Pidentyneiden laina-aikojen ja laskevien korkojen vuoksi samalla kuukausierällä on ollut mahdollista hoitaa yhä suurempaa asuntolainaa, joten kalliin asunnonhankinnan takia ei ole edes tarvinnut hirveästi tinkiä muissa menoissa.

Viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut korkojen nousu on hidastanut asuntolainojen määrän kasvua Suomessa vain vähän. Kun taloudella menee hyvin, kotitalouksien tuloodotukset ovat korkealla ja työttömyysriski on vähentynyt.

Suomalaiset eivät ole edelleenkään kovin velkaisia moneen muun eurooppalaiseen kansaan verrattuna.

Huolen aiheena on pikemmin velkaantumisvauhti sekä velkaantumisen keskittyminen harvaan kotitalouteen.

Suomen Pankin mukaan 20 prosenttia kotitalouksista kantaa 80 prosenttia koko kotitaloussektorin velkataakasta. Suomalaisten kotitalouksien velka ei kuitenkaan toistaiseksi näytä olevan merkittävä makrotaloudellinen riskitekijä.

Vanhojen kerrostaloasuntojen keskihinta (euro/m 2) Suomen suurimmissa kaupungeissa, 2007 toinen neljännes

Kulutusluotot Korkomenot (oikeanpuol. asteikko) Lähde: Tilastokeskus ja Suomen Pankki

Eugen Koev tutkimuspäällikkö

0.0

Työeläkevakuuttamisen valvonta tehostuu Yksityisalojen työntekijät on vakuutettu vuoden 2007 alusta uuden työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan. Hajautetun työeläketurvan keskuslaitos Eläketurvakeskus huolehtii vakuuttamisen yleisvalvonnasta.

– Vaikka yleisvalvonta onkin nyt keskitetty Eläketurvakeskukseen, kyse on erityisesti Eläketurvakeskuksen, eläkelaitosten ja verottajan yhteistyöstä, korostaa Eläketurvakeskuksen valvontaosaston osastopäällikkö Markku Sirviö.

Valvonta perustuu verottajan ja työeläkejärjestelmän tietojen laajamittaiseen vertailuun. Uusi työntekijän eläkelaki mahdollistaa tällaisen valvontatoiminnan.

– Valvonnan tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden eläketurva ja saattaa työnantajat yhdenvertaiseen kilpailuasemaan vakuutusmaksujen suhteen.

Työntekijän eläketurvan perustana ovat hänen työansionsa. Mikäli ansiotiedot ovat kunnossa työeläkerekisterissä, työntekijä on oikeutettu turvaansa, vaikka työnantaja ei olisikaan maksanut työeläkemaksuja.

– Työntekijä voi silti jopa jäädä ilman eläketurvaansa, jos ansiotietoja ei saada rekisteröidyksi, Sirviö taustoittaa tehokkaan valvonnan merkitystä jokaisen eläketurvalle.

Valvonnan uutena keinona jatkuvat rekisterivertailut Eläketurvakeskuksen valvontatoimet ovat tuoneet vuosittain eläketurvan piiriin noin 30 miljoonaa euroa vakuuttamattomia palkkoja ja saattaneet noin 6000 ihmisen eläketurvaa kuntoon.

Säännöllisten rekisterivertailujen ansiosta entistä useampi puute ja laiminlyönti selviää. Rekisterivertailuilla valvonta saadaan myös nykyistä ajantasaisemmaksi.

– Mikäli työeläkevakuutukset ovat vielä hoitamatta tai niissä on puutteita, on korkea aika järjestää asia kuntoon, sillä pian kiinni jääminen on varsin todennäköistä, Sirviö neuvoo.

Hän muistuttaa samalla, että taloudellisten seuraamuksien lisäksi laiminlyönneistä saattaa räikeimmissä tapauksissa joutua myös rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Työntekijän kannattaa seurata työeläketurvaansa - Eläkeoikeuden voi menettää, jos laiminlyötyä työeläketurvaa ei ole hoidettu ajoissa kuntoon.

- Vuodesta 2008 alkaen työntekijöille postitetaan vuosittain kotiin työeläkeote, jossa näkyy rekisteröity eläketurva.

- Yksityisalojen työntekijät vakuutetaan vuoden 2007 alusta uuden työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan, joka korvasi TEL:n , LEL:n ja TaEL:n.

- Jokainen voi itsekin seurata työeläketurvaansa tilaamalla eläkeotteen työeläkelaitoksestaan, Eläketurvakeskuksesta tai internetissä www.tyoelake.fi.

- Jos työeläkeotteessa on puutteita tai muuten epäilee sellaista, puutteista on syytä ilmoittaa heti eläkelaitokselle tai Eläketurvakeskukselle.

Kansaneläkettä EU:n ulkopuolelle vain vuoden ajan muutosta Ensi vuoden alusta lähtien EU- ja ETAmaiden sekä sosiaaliturvasopimusmaiden ulkopuolelle vakinaisesti muuttaville maksetaan Kelan eläkettä vain vuoden ajan muutosta. Hoitotukea ei muutoksen jälkeen makseta vakinaisesti ulkomailla asuville enää lainkaan.

Eläkelakeja selkeytetään ensi vuodenvaihteessa. Muutoksen myötä kansaneläkettä ja perhe-eläkettä maksetaan EU- ja ETA-maiden, Sveitsin ja sosiaaliturvasopimusmaiden eli Pohjoismaiden, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Israelin ulkopuolelle vain vuoden ajan vakinaisesta ulkomaille muutosta.

Tilapäisen eli enintään vuoden

kestävän ulkomailla oleskelun ajalta eläkettä maksetaan normaalisti.

Näissä niin sanotuissa kolmansissa maissa vakinaisesti tällä hetkellä asuville eläkkeensaajille maksetaan kansaneläke lainmuutoksen jälkeenkin siihen saakka, kunnes eläke lakkaa tai se tarkistetaan esimerkiksi perhesuhteiden tai työeläketulojen muutoksen perusteella. EU- ja ETA-maihin, Sveitsiin ja sosiaaliturvasopimusmaihin maksettaviin eläkkeisiin lakimuutos ei vaikuta.

Lakiuudistuksen myötä kuntakalleusluokitus poistuu Kelan eläkkeistä.

Kolmansiin maihin eläkkeet on tähän saakka maksettu toisen kalleusluokan

mukaisina. EU- ja ETA-maihin, Sveitsiin ja sosiaaliturvasopimusmaihin ne on puolestaan maksettu joko ensimmäisen tai toisen kalleusluokan mukaisina riippuen siitä, missä kunnassa eläkkeensaaja asui muuttohetkellä. Vuoden 2008 alusta lukien Kela maksaa kaikki ulkomaaneläkkeet ensimmäisen kalleusluokan tasoisina.

Eläkkeensaajien hoitotuen nimi muuttuu lakiuudistuksen myötä eläkettä saavan hoitotueksi. Ensi vuodesta alkaen eläkkeensaajan ulkomailla asuma aika ei enää vähennä hoitotuen määrää. Hoitotukea ei kuitenkaan muutoksen jälkeen makseta vakinaisesti ulkomailla asuville.

Akavalainen 4 | 2007

25

Työyhteisössä eri-ikäiset vaativat omanlaisensa kohtelun Yksilön vaatimukset työelämää kohtaan kasvavat samanaikaisesti, kun elinikä pitenee. Mielentilaan, varsinkin masennukseen liittyvät eläköitymiset lisääntyvät. Ikäjohtamisen taidot ovat erityisen tärkeitä sekä työyhteisöille että työterveyshuollolle.

Leila Rautjärvi puheenjohtaja Suomen Työterveyshoitajaliitto

Eri-ikäisten työntekijöiden vahvuudet poikkeavat usein toisistaan. Kun työpaikalla tuetaan eri-ikäisten pyrkimyksiä tehdä tuloksellista ja mielekästä työtä, työntekijät voivat paremmin. Yhteiskunta voi tukea työelämää rahoittamalla kehittämis-, koulutus- ja työkykypalveluja.

Tärkeää on erilaisuuden johtaminen, yksilöllisen kehittymisen ja onnistumisen tukeminen sekä mahdollisuuksien antaminen pakottavan kapeuttamisen sijasta.

Suomalaisen yhteiskunnan tavoitteeksi on noussut eläkeiän nostaminen.

Esteinä ovat muun muassa asenteet, johdon mielipiteet ja virheolettamukset. Hyviä käytäntöjä kaivataan sekä yritysten strategioihin että linjajohdon arkiosaamiseen.

Ikäjohtamisesta on puhuttu vain ikääntyvien työssä jatkamisen kannalta. Yhtä tärkeää on, miten eri tavoin työelämään tulevat suhtautuvat työhönsä. Ikäjohtaminen on työntekijän iän ja ikäsidonnaisten tekijöiden huomioon ottamista päivittäisjohtamisessa, työn suunnittelussa ja organisoinnissa siten, että kaikenikäiset työntekijät voivat saavuttaa sekä henkilökohtaiset että organisaation tavoitteet.

Osa ikääntyvistä arvostaa kovaa työskentelyä ja lojaaliutta työnantajaa kohtaan, toisaalta halutaan panostaa itsensä toteuttamiseen. Aktiivinen vapaaaika voi houkutella ikääntyvää, jos ei itse koe työpanostaan tärkeäksi.

Kouluttautuminen ei kiinnosta osaa nuorista ja toisaalta akateemisten pätkätyöläisten määrä lisääntyy. Nuo-

rille tärkeää on muun muassa menestys, saavutukset, kova työskentely ja lojaalius oman uran luomiselle. Toisaalta he kokevat tärkeiksi myös työelämän joustavuuden, työtyytyväisyyden ja vapaa-ajan.

Nuorena opittu muuttuu vuosien varrella Ikä heikentää joitakin kykyjä, mutta kokemus vahvistaa toisia. Voimat heikkenevät ja koulutiedot unohtuvat, kun taas opitun soveltamiskyky, kokemus ja viisaus kasvavat. Silti on suostuttava oppimaan uutta täsmätietoa, johon kokemusta yhdistetään.

Nuorilla ei ole tietoa asioiden historiasta, joka auttaa hahmottamaan työtä laajemmin, mutta tuoreella täsmätiedolla on paikkansa, kun rakennetaan yhteistä, parempaa osaamista.

Työtä voi olla liikaa tai työn suunnittelu puutteellista. Myös kilpailuhenkisyys, kontrollointi tai ristiriitaisuudet aiheuttavat ongelmia eri-ikäistenkin kesken. Jos työ jaetaan erilaisen kokemuksen omaavien kesken ja kuunnellaan ihmisten odotuksia, töitä voi tehdä hyvällä mielin eikä ole kiire eläkkeelle.

Jokaisen osaamista kaivataan

Työyheisössä eriikäiset kollegat rikastuttavat työilmapiiriä.

Kuva: Anna Molander/ GORILLA

26

Akavalainen 4 | 2007

Työyhteisöissä ei ole varaa hukata kokemustietoa. Osaamisen jakaminen auttaa nuoria työelämään sopeutumisessa ja vanhempia tuntemaan työssäolon mielekkääksi. Nuorta ei pidä näännyttää liialla vastuulla silloin, kun on aika etsiä omaa paikkaa ja tapaa työssä olemiseen, ammattilaiseksi kehittymiseen.

Juniorin pitää rauhassa oppia kestämään paineita. Siinä voi auttaa työskentely kokeneemman kanssa, jolta voi saada palautetta osaamisestaan. Kisällivaiheessa halutaan lisää tehtäviä ja vas-

Työmarkkinatukiuudistus lähti hyvin liikkeelle tuuta, vasta sitten on mahdollista saavuttaa mestarivaihe: riippumattomuus ja ammattilaisuus.

Ammattilaisuuden jakaminen sekä uusien kykyjen ja ammatissa kasvavien tukeminen lisää molempien osapuolten työhyvinvointia. Monet nuoret ovat joustavia, nopeita ja valmiita muutoksiin sekä hallitsevat tietotekniikan ja projektityön, mutta moni ikääntyväkin nauttii mukana pysymisestä.

Oppiminen tapahtuu kokemukseen nojaten, ei ulkoa oppien – ei ehkä nopeasti, mutta taustatietoja ja asioita laajemmin ymmärtäen.

Hyvä esimies tukee vuorovaikutusta Kokeneiden ja vasta-alkajien välillä tarvitaan vuorovaikutusta, jota hyvä esimiestyö tukee. Kun työyhteisöissä keskustellaan ikäasenteista, työtä voidaan suunnitella yksilöllisemmin ja eri-ikäiset paremmin huomioiden. Työhyvinvoinnin kannalta tärkeää on vastuun selkeys, kannustaminen omaan työhön vaikuttamiseen ja oppimiseen sekä kehityksen mukana olemiseen.

Työhyvinvoinnin edistäminen edellyttää muun muassa työkyvyttömyyden ehkäisyä ja kuntoutuksen oikea-aikaisuutta. Esimerkiksi työajan lyhentäminen auttaa monia ikääntyviä jatkamaan työtään.

Myös työuran lopulla tärkeäksi koetaan työn jatkuvuus, sopivat työaikajärjestelyt, ammattitaidon säilyttäminen, työn mielekkyys ja arvostus. Seniori osaa lukea organisaation viestejä – myös piiloviestejä – ja omien käsitystensä perusteella tekee parhaansa.

Viime vuoden alussa toteutettu työmarkkinatukiuudistus on osoittautunut onnistuneeksi, arvioidaan työministeriön työmarkkinatukijärjestelmän toimivuutta selvittäneessä tutkimuksessa.

Työmarkkinatukiuudistuksessa pyrittiin lisäämään työmarkkinatuen saajien aktivointia.

Työmarkkinatuen saajien aktivoituminen on lisääntynyt ja työmarkkinatuen saajien määrä on vähentynyt.

Myös uusi rahoitusmalli vaikuttaa toimivalta.

Koska pitkään passiivista työmarkkinatukea saaneiden määrä on vähentynyt voimakkaasti, kuntien maksuosuus on pienentynyt paljon enemmän kuin mitä uudistusta tehtäessä arvioitiin.

Työmarkkinatukiuudistuksen avulla pyrittiin vaikuttamaan erityisesti työttömyyden kovaan ytimeen.

Pitkään eli yli 500 päivää passiivista työmarkkinatukea saaneiden määrä, kuten myös yhdenjaksoisesti yli vuoden työttömänä olleiden määrä, on vähentynyt vuodesta 2005 vuoteen 2006 noin kymmenellä prosentilla, kun muu työttömyys väheni noin yhdeksällä prosentilla.

Uudistuksella pyrittiin muuttamaan työmarkkinatukea aktiivisemmaksi. Työmarkkinatuen saajien aktivointiaste onkin noussut vuodesta 2005 vuoteen 2006 neljällä prosenttiyksiköllä noin 30 prosenttiin.

Uudistuksen keskeisen kohderyhmän, pitkään passiivista työmarkkinatukea saaneiden aktivointiaste on lisääntynyt vieläkin enemmän: alle 20 prosentista yli 27 prosenttiin.

Passiivista työmarkkinatukea saaneiden määrä on vähentynyt ripeämmin kuin koko työttömyys, eli noin 12 prosenttia.

Kunnat hyötyneet uudistuksesta Valtion ja kuntien välinen uusi rahoitusmalli ei näytä lisänneen kuntien menoja, vaikka niin uudistuksen valmisteluvaiheessa epäiltiin. Kuntien voidaan katsoa kokonaisuutena hyötyneen uudesta rahoitusmallista.

Seurantatietojen perusteella näyttää, että uudistus on lähtenyt käyntiin eri alueilla ja eri kunnissa eri tavalla, sillä muutokset kuntien taloudellisessa asemassa ovat hyvin vaihtelevia.

Työmarkkinatukiuudistuksessa pyrittiin lisäämään työmarkkinatuen saajien aktivointia, muuttamaan työmarkkinatuki vastikkeelliseksi tietyn työttömyysajan jälkeen sekä katkaisemaan ajautumista pitkäaikaistyöttömyyteen.

Lisäksi haluttiin alentaa työttömyyden hoidon julkisia kokonaismenoja. Uudistuksen myötä työmarkkinatukea yli 500 päivää passiivisesti saaneiden työmarkkinatuen rahoitusvastuu jaettiin puoliksi valtion ja kuntien kesken. Toimeentulotuki, lukuun ottamatta kuntien harkinnanvaraisesti myöntämää tukea, irrotettiin valtionosuusjärjestelmästä ja toimeentulotuen rahoitus jaettiin tältä osin puoliksi valtion ja kuntien kesken.

Ratkaisu palkitsee kuntia, jotka edistävät työttömien aktivoitumista ja työllistymistä.

Selvityksessä tarkastellaan vuoden 2006 alusta uudistetun työmarkkinatukijärjestelmän toimivuutta tilastotietojen avulla. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti työmarkkinatuen saajien määrä ja heidän aktivoitumisen sekä työmarkkinatuen kustannusten kehittyminen. Kustannusten osalta selvityksessä tarkastellaan ennen kaikkea kuntien rahoitusaseman muutosta.

Akavalainen 4 | 2007

27

Tutkittua

Työelämän vaatimustaso koetaan korkeaksi Työeläkevakuuttajat TELAn selvityksen mukaan suomalaiset kokevat työelämän korkealle viritytetyt vaatimukset ja kiivastahtisuuden työssä jaksamisen suurimmiksi yleisiksi ongelmiksi. Samaa mieltä olivat sekä työssä että työelämän ulkopuolella olevat.

Työssä käyvät vastaajat kokivat omalla kohdallaan suurimmaksi tai toiseksi suurimmaksi ongelmaksi työelämän vaatimustason.

Vastaajista valtaosan mukaan Suomessa ymmärretään yhä paremmin, että työelämässä tarvitaan niin nuoria kuin vanhempia. Lähes yhtä usea torjuu väitteen, että vanhemmat ikäluokat muodostavat nuorille tulpan työmarkkinoille, jonka tähden nuoret eivät pääsisi työelämään ajoissa mukaan.

Yli puolet vastaajista kiistää väittämän, jonka mukaan nuorten itsekkyys olisi lisääntymässä huolestuttavasti ja vaikuttaisi siten, että varttuneemmat eivät enää viihdy työelämässä. Nuoremmat vastaajaikäluokat torjuvat tämän käsityksen lähes täysin.

Kesäkuussa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan työssä käyvistä, alle 63-vuotiaat vastaajista lähes puolet arveli jatkavansa työssä 63 ikävuoteen asti Joka kolmas ei aio jatkaa 63-vuotiaaksi, kun taas viidennes jatkaisi työssä myös 63 vuotta täytettyään. www.tela .f i

Korkeimmin koulutetut vaihtavat vilkkaimmin työpaikkaa Kansainvälisissä tutkimuksissa korkea koulutus on yleensä vähentänyt eri toimialojen välillä tapahtuvaa työvoiman liikkuvuutta. Näin oli Suomessakin vielä 1980-luvulla. Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskes-

28

Akavalainen 4 | 2007

kuksen tutkijoiden Ilkka Virjon ja Simo Ahon mukaan tilanne on kuitenkin muuttunut.

Nykyään Suomessa korkeimmin koulutetut liikkuvat eniten. Myös äskettäin hankittu tutkinto lisää liikkuvuutta. Työttömyys vuoden aikana viisinkertaistaa toimialan vaihtamisen todennäköisyyden.

Toimialojen tulo- ja lähtöliikkuvuus ovat hyvin voimakkaassa yhteydessä keskenään. Jos toimialalle on paljon tulijoita, sieltä on myös paljon lähtijöitä. Yhteys on niin voimakas, että tulo- ja lähtövirrat useimmiten kumoavat suurimman osan toisistaan.

Tutkijat pohtivat, miten rakennemuutos tapahtuu, jos ei liikkuvuuden kautta. Syiksi he arvelevat ensinnäkin muutosta ammattirakenteen sukupolvittaisen muutoksen kautta. Eläkkeelle jäädään eri aloilta kuin mihin kouluista valmistuneet tulevat. Toiseksi liikkuvuus saattaa tapahtua hyvinkin pitkällä aikajänteellä, jolloin työttömyys, opiskelu tai muu työvoiman ulkopuolella oleminen vaihtelevat. w w w. m o l . f i

Aikuisopiskelijat yhdistävät teoriaa ja käytäntöä Hilkka Roisko tarkastelee väitöstutkimuksessaan aikuisoppijoiden oppimista yliopistossa. Tutkittavat opiskelivat yliopistossa kokopäivätyönsä ohessa.

Tampereen yliopistolle tehdyn, ammattikasvatuksen alaan kuuluvan tutkimuksen mukaan aikuisoppijat kokevat oppimisen huomattavan vaihtelevasti. Oppiminen koettiin yksinkertaisimmillaan yksittäisten, irrallisten tietojen keräämisenä ja muistamisena.

Sofistikoituneimmillaan oppija koki oppimisen kokonaisvaltaisena ammatillisena kasvuna ja kehittymisenä.

Tutkimuksessa ilmeni, että aikuisoppijan tutkintotavoitteinen oppiminen ei koostu ainoastaan kognitiivisista elementeistä, kuten on perinteisesti nähty yliopistossa, vaan myös vahvasti käytäntöön ja ammattiin sido-

tuista elementeistä. Parhaimmillaan oppiminen merkitsee teorian ja käytännön yhdistämistä oppijan omaa työtä kehittävällä ja hänen ammatillista kasvuaan edistävällä tavalla.

Tutkimus nosti esiin myös sen, että aikuisoppijan kehittynein oppiminen koostuu hänen kyvystään muuttaa todellisuutta koskevia näkemyksiään, kehittää omaa työtään sekä säädellä itse omaa oppimistaan. w w w. u t a . f i

Syövän jälkeen valtaosa palaa töihin Useat syöpään sairastuneet ovat halukkaita palaamaan työelämään sairautensa jälkeen. Taina Taskilan väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin osa syöpään sairastuneista myös palaa työelämään. Kuitenkin on olemassa joukko sairastuneita, jotka siirtyvät varhain eläkkeelle, kokevat työkyvyn huononemista eivätkä saa riittävästi sosiaalista tukea työelämässä.

Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitokselle tehdyn tutkimuksen mukaan korkeasti koulutetut olivat sairauden jälkeen todennäköisemmin töissä kuin alemman koulutustaustan omaavat. Sairastuneet, jotka olivat sitoutuneita työpaikkaansa ja jotka kokivat työilmapiirinsä hyväksi, harvemmin raportoivat työkykynsä huononemista.

Eri syöpää sairastavien väliset erot eläköitymisessä olivat suuret. Leukemiaan ja keskushermostosyöpään sairastuneilla oli kaksinkertainen riski jäädä eläkkeelle vertailuhenkilöihin nähden, kun esimerkiksi melanoomaa sairastaneiden ja heidän vertailuhenkilöidensä välillä ei havaittu eroja eläkkeelle siirtymisessä. w w w. h els i n ki . f i

Koonnut: Kirsi Tamminen AKAVA

Opiskelijat

AKAVAn korkeakoulukierros liikkeelle aiempaa näyttävämmin Syksyn korkeakoulukierros – AKAVA Camp – pyrkii tavoittamaan eri alojen ja eri paikkakuntien opiskelijat aiempia vuosia markkinahenkisemmällä otteella.

AKAVA Camp houkuttelee opiskelijoita standeille monipuolisella ja mielenkiintoisella sisällöllään sekä camp-henkisellä ulkoasullaan.

Normaalin keskustelun lisäksi standeilla voi käyttää itsenäisesti esimerkiksi löydä oma liittosi -hakukonetta tai osallistua yhteistyökumppaneiden järjestämiin kilpailuihin ja arvontoihin.

AKAVA Campin tavoitteena on parantaa opiskelijoiden tietoisuutta työelämästä, AKAVAn jäsenliitoista ja niiden palveluista sekä tukea akavalaisten liittojen jäsenhankintatyötä.

Korkeakoulukierros tarjoaa liitoille erinomaisen mahdollisuuden tehdä itseään tunnetuksi etenkin uusien opiskelijoiden parissa ja niinpä tänäkin vuonna usean liiton opiskelijatoiminnasta vastaavat hyödyntävät kierrosta.

Liitot ovat mukana kiertämässä korkeakouluja, joissa niillä on mahdollisuus rekrytoida uusia jäseniä sekä järjestää opiskelijoille tietoiskuja esimerkiksi liiton työsuhdeturvasta tai neu-

vontapalveluista.

AKAVA Camp näkyy opiskelijoille monin tavoin. Nettisivut, standit sekä suurimpien paikkakuntien AKAVA Camp -bileet pyrkivät tavoittamaan kaikki korkeakouluopiskelijat alaan ja paikkakuntaan katsomatta.

Kierroksen pääsponsori If Vahinkovakuutusyhtiö sekä muut yhteistyökumppanit mahdollistavat totuttua huomattavasti paremman näkyvyyden.

Tämän syksyn korkeakoulukierros kiertää kolmen kuukauden aikana kaksikymmentä paikkakuntaa, noin kolmekymmentä oppilaitosta sekä muutamia, erityisesti opiskelijoille suunnattuja messuja. AKAVA Camp alkoi vierailulla Satakunnan ammattikorkeakoulussa Porissa 5. syyskuuta ja päättyy Helsinkiin AKAVA Camp -bileisiin Royal Onnelassa 22. marraskuuta.

AKAVAssa korkeakoulukierroksesta vastaavat projektiasiamies Kosti Hyyppä sekä opiskelija-asiamies Jukka Parkkola.

Kierros käynnistyi Porista ja Raumalta Kosti Hyypän mukaan AKAVA CAMP -teltalla käydyissä keskusteluissa Porissa ja Raumalla kävi nopeasti ilmi, miten paljon opiskelijoiden tietoisuus ammatillisen järjestäytymisen eduista ja merkityksestä vaihtelee.

– Yleisin opiskelijan suusta kuultu kysymys on “mikä tää juttu on”, “mitä mä tästä hyödyn” tai ehkä “mitä tää maksaa”, Hyyppä kertoo.

– Moni kyselee järjestäytäytymisestä kiinnostuneena, osa suhtautuu asiaan jo lähtökohtaisesti hyvin epäileväisesti, hän jatkaa.

Teltalla vierailleista osa oli toisen tutkinnon suorittajia ja edellisen tutkinnon mukaan järjestäytyneitä. Heille oli selitettävä akavalaisten liittojen etuja ja kassan muuttamisessa huomioitavia asioita tarkemmin.

– Yleisesti akavalaiseen opiskelijatoimintaan suhtaudutaan hyvin positiivisesti, mutta osalle asia on perusteltava toisia paremmin, Hyyppä summaa.

AKAVAn korkeakoulukierros loka-marrakuussa Ti 2.10. Savonlinna Opettajankoulutuslaitos Ke 3.10. Joensuu Ammattikorkeakoulu To 4.10. Joensuu Yliopisto Ma 8.10. Lappeenranta Ammattikorkeakoulu Ti 9.10. Lappeenranta Yliopisto Ke 10.10. Kuopio Ammattikorkeakoulu To 11.10. Kuopio Yliopisto

Ti 16.10. Mikkeli Ammattikorkeakoulu Ke 17.10. Oulu Ammattikorkeakoulu To 18.10. Oulu Yliopisto + bileet Ke 24.10. Jyväskylä Ammattikorkeakoulu To 25.10. Jyväskylä Yliopisto + bileet Ti 30.10. Rovaniemi Yliopisto Ke 31.10. Rovaniemi Ammattikorkeakoulu

To 1.11. Kajaani Ammattikorkeakoulu Ke 7.11. Lahti Ammattikorkeakoulu To 8.11. Hämeenlinna Ammattikorkeakoulu Ti 13.11. Espoo TKK Ke 14.11. Helsinki Yliopisto To 15.11. Helsinki, Haaga-Helia Pasila To 22.11. Helsinki bileet

Akavalainen 4 | 2007

29

Opiskelijat

Korkeasti koulutetuilla riittämättömästi tietoa yrittäjyydestä Korkea-asteen opiskelijat tarvitsevat tietoa eri uramahdollisuuksista, joita he tulevat kohtaamaan alallaan. Sen tähden jokaisen opiskelualan pitää tarjota yrittäjyyskoulutusta.

Eva Westerberg puheenjohtaja SACO:n opiskelijavaltuuskunta Antti Lehtoranta puheenjohtaja AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVA

Ruotsissa ja Suomessa opiskelijoiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä, samalla on kasvanut korkeasti koulutettujen työttömyysaste. Osaavan työvoiman kysyntä ja koulutuksen tarjonta eivät kohtaa halutulla tavalla, sillä vastavalmistuneiden on vaikea sijoittua työmarkkinoille. Koulutus, joka johtaa työttömyyteen, ei ole ainoastaan yksilökohtainen ongelma vaan koko yhteiskunnan voimavarojen hukkaan heittoa.

Silti monet opiskelijat luottavat yhä yhteiskunnan kykyyn tuottaa uusia työpaikkoja. Opiskelijoiden innovatiivisia taitoja ja yrittäjyyshenkeä ei rohkaista tarpeeksi. Tämä on valitettavaa,

koska ajatus itsenäisestä ammatinharjoittamisesta jää etäiseksi eikä opiskelijoille kerry tarvittavia työkaluja omien työmarkkinoiden luomiseen.

Yksi suurimmista ongelmista on korkeakoulujen välinpitämätön suhtautuminen opintojen ja työelämän välistä kuilua kohtaan. Korkeakoulut eivät tunnu pitävän yrittäjyyttä työllistymisen todellisena vaihtoehtona. Yrittäjyyttä ei opeteta riittävästi korkeakoulujen liiketoimintaosaamisen käytännönkursseilla. Yrittäjyydestä tuodaan esiin lähinnä vain teoria.

Yrittäjyydestä erittäin vähän opetusta SACO:n tuoreen raportin mukaan esimerkiksi Ruotsissa joka kymmenes valmistuneista, jotka työskentelevät nyt itsenäisinä ammatinharjoittajina, sanoo, ettei hän saanut lainkaan tietoa itsenäisestä ammatinharjoittamisesta opintojensa aikana.

Yliopisto-opetus on perinteisesti

ollut erittäin teoriapainotteista. Tämä selittää empivän asenteen yrittäjyyttä kohtaan, joka on lähinnä käytännön aine. Jotta korkeakoulutus olisi kannattavaa sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle, sitä on ajateltava uusin tavoin.

On tärkeää keskittyä vähintäänkin siihen, kuinka ammatinharjoittajien mahdollisuudet voivat kasvaa työmarkkinoiden joustavuuden ja liikkuvuuden aikakautena.

Korkeakoulujen välttämätön askel on tuoda yrittäjyys esiin kaikille opiskelijoille ja tarjota heille tarvittava tieto ja tuki. Tämä ei ainoastaan edistä uudistusta ja uusien yritysten perustamista, vaan tarjoaa myös opiskelijoille mahdollisuuden luoda omat työmarkkinat.

Monet opiskelijat ovat huolissaan tulevaisuudestaan. Jos he saavat mukaansa yrittäjyystaidot ja niiden antaman itseluottamuksen, heidän on helpompi rakentaa silta opintojen ja työelämän välille.

AOVA SACO:n opiskelijavaltuuskunnan vieraana Antti Lehtoranta puheenjohtaja AOVA

30

Akavalainen 4 | 2007

Ruotsalaisten opiskelijoiden työelämäongelmat ovat hyvin samankaltaisia suomalaisopiskelijoiden kanssa. Tämä kävi ilmi, kun AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVAn työjaosto tutustui kesäkuussa Tukholmassa Ruotsin akateemisten keskusjärjestö SACO:n opiskelijavaltuuskunnan toimijoihin.

SACO:n opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtaja Eva Westerberg ja SACO:n opiskelija-asiamies Mikaela Staaf kertoivat lyhyesti SACO:n opis-

kelijatoiminnasta ja opiskelijoiden tilanteesta Ruotsissa.

Ruotsissakin on herätty laadulliseen työllistymiseen ongelmiin. Esimerkkinä yhteisestä ongelmasta on niin suomalaisten kuin ruotsalaisten korkeakoulutettujen haluttomuus ryhtyä yrittäjäksi.

Ruotsin opiskelijaedunvalvonnassa muutoksia lähivuosina tuo opetusministeri Lars Leijonborgin päätös, että ylioppilaskuntien pakkojäsenyydes-

tä luovutaan vielä tämän hallituskauden aikana. Tämä muutos tullee korostamaan SACO:n roolia opiskelijoiden edunvalvojana.

SACO:ssa on reilut 100 000 opiskelijajäsentä. Kaikkiaan SACOssa on yli puoli miljoonaa jäsentä.

Miten työtä ja opintoja voidaan sovittaa yhteen?

Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi muun muassa työelämän huomioiminen aiempaa vahvemmin uusissa tutkinnoissa. Yhtenä huolena kehittämissuunnitelman taustalla oli työvoiman saatavuus Mia Hemming jatko-opiskelija, vapaa toimittaja

Yliopistoissa on etsitty erilaisia ratkaisuja yhdistää työelämätaidot ja opinnot sekä on pyritty kehittämään erilaisia tapoja tukea työssäkäyvien opiskelijoiden opintojen etenemistä.

– Opiskelijat näkevät työssäkäynnin ei-rahallisessa mielessä palkitsevana ja tärkeänä työkokemuksen tuojana. Erityisesti pidemmälle opinnoissaan ehtineet hakevat kontakteja elinkeinoelämään työsuhteidensa kautta, Leena Ahrio ja Minna Vallo kirjoittavat Työelämää ja opintoja -julkaisussa.

– Kontakteja ja suhteita arvostetaan ylipäätään enemmän opiskelijoiden keskuudessa kuin jo valmistuneiden ja työelämään siirtyneiden keskuudessa, he jatkavat.

Opiskelijat voivat vastata kaupunkien tietotarpeisiin Tampereen kaupungin tutkimus- ja arviointipäällikkö Riitta Juusenahon mukaan kaupungit tarvitsevat osaamista tilasto- ja tutkimustiedon hallinnassa sekä arvioinnissa.

– Ne tarvitsevat kaupungin toimintaympäristöä koskevaa tietoa sekä ajankohtaista, luotettavaa ja analysoitua tietoa kaupungin johdon, päätöksenteon ja strategisen suunnittelun tueksi, Juusenaho listaa kaupungin tarpeita käyttää tutkimuksia ja

Joskus opiskelja siirtyy työelämään ilman tutkintoa ja palaa myöhemmin päättämään opintonsa

opiskelijoita hyödykseen.

Hän vieraili Tampereen yliopistolla järjestetyssä seminaarissa, jossa käsiteltiin töiden ja opintojen yhteeensovittamista.

Jotta kaupungit pystyisivät tietotarpeitaan täyttämään, ne pyrkivät yhteistyöhön esimerkiksi yliopistojen kanssa. Juusenahon mukaan esimerkki hyvästä yhteistyöstä on Tampereen yliopiston Lapsuuden ja perheen tutkimuksen yksikön kanssa. Kaupunkien palveluihin kuuluvat sosiaali- ja perhepalvelut, jolloin tältä alueelta tarvitaan jatkuvasti ajankohtaistettua tutkimustietoa.

Kaupungit tarjoavat muun muassa graduaiheita opiskelijoilla, jotta he voivat tutustua työelämään. Graduaiheiden lisäksi kaupungit tilaavat tutkimuksia, selvityksiä ja raportteja tietotarpeisiinsa.

Työssäkäyvät haasteita opintojen suunnittelijoille Joskus opiskelija keskeyttää opintonsa ja lähtee kokonaan työelämään, kunnes palaa sieltä joidenkin vuosien kuluttua päättämään opintojaan. Myös tällaiset opiskelijat asettavat haasteita yliopistoille työelämän ja opintojen yhteensovittamiseksi.

Liisa Niinikangas veti konsulttina

Valmiiksi työn ohessa -hanketta Tampereen yliopistossa. Hankkeen tavoitteena oli nopeuttaa työssäkäyvien opiskelijoiden valmistumista ja luoda hyviä käytäntöjä, jotka jatkossakin mahdollistavat opiskelun ja työssä käynnin yhdistämisen.

– Tehtäväni oli nimenomaan auttaa opiskelijoita valmistumaan, joten toimin henkilökohtaisena neuvojana ja tukijana, kertoo koulutusta ja konsultointia tarjoavassa Oy Lighthouse Consulting Ltd:ssä työskentelevä Niinikangas.

Hankkeeseen sisältyvä graduseminaari oli räätälöity ajan, paikan ja sisällön suhteen siten, että siinä otettiin huomioon opiskelijoiden elämäntilanteet niin työssä kuin kotonakin.

– Graduaihe pyrittiin nivomaan osaksi opiskelijan nykytilannetta tai tulevaisuuden suunnitelmia vastaavaksi, selvittää työssäkäyvien graduryhmän vetäjä professori Sanna Talja Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselta.

– Monet valitsivatkin sitten oman työnsä liepeiltä graduaiheensa ja toiset suuntautuivat ihan muualle, esimerkiksi sinne, mihin toivoivat suuntautuvansa tulevaisuudessa työelämässä, Talja jatkaa.

Akavalainen 4 | 2007

31

Julkaisuja

Millainen on hyvä neuvottelija?

Voiko hyväksi neuvottelijaksi opiskella?

Monet meistä “ammattineuvottelijoista” saattavat pitää itseään luonnonlahjakkuuksina, joiden eteen vain kasautuu vaikeuksia ja muiden virittämiä ansoja.

Mutta tosielämässä ja neuvottelupöydässä on lainalaisuuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä, jotka osaamalla, tiedostamalla ja muistamalla saadaan hyvä neuvottelutulos.

No, voiko hyväksi neuvottelijaksi opiskella? Yrityksen ja erehdysten kautta tietysti voi edetä, mutta Neuvottelutaidon oppaassa annetaan perusohjeita, joita jokainen neuvottelija tarvitsee.

Ei tarvitse tuntea sydämentykytystä neuvotteluihin mennessä, jos kotiläksyt on hyvin tehty. Näin muistutti AKAVAn entinen kansainvälisten asioiden sihteeri Mona Hemmer. Tämä oli hyvä ohje – vaikka kertoikin jotain

Monan koulutuksesta: opettaja.

Käytännön neuvottelutoiminta työmarkkinajärjestöissä ulottuu tupopöydästä paikalliseen ja henkilökohtaiseen sopimiseen. Tilanteet vaihtelevat ja neuvottelijat muuttuvat.

TJS Opintokeskus on tehnyt tarpeellisen ja perusteellisen oppaan meille työmarkkinaneuvottelijoille. Kokeneet asiantuntijat FM Pentti Vanhaaho ja DI Keijo Mäkelä ovat työstäneet yhteistyössä akavalaisten ja sttk-laisten luottamusmiesten ja asiantuntijoiden kanssa tarpeellisen ja hyvin perusteellisen oppaan.

Tervetuloa neuvotteluiden kiehtovaan maailmaan uuden neuvottelutaidon oppaan avulla.

Tilaukset: TJS Opintokeskus, toimisto@tjs-opintokeskus.fi Markku Lemmetty

Arvioita työelämän muutoksesta Työterveyslaitoksen julkaisemasta Työ murroksessa -artikkelikokoelmassa pohditaan, millaisin keinoin muutosta voitaisiin ohjata kansalaisten ja yhteiskunnan kannalta järkeviin suuntiin. Kirja erittelee työelämän muutoksen nykytilaa ja muutosta koskevaa tutkimusta ja pyrkii hahmottelemaan tutkimuksen tehtäviä tästä eteenpäin.

Kirja ei esitä kattavasti koko tutkimuskenttää vaan kokoaa yhteen joukon erilaisia näkökulmia ajankohtaisista työelämän ilmiöistä.

Vielä 1990-luvulla painotettiin tietotekniikan merkitystä, kun taas nykyisin tieteen ja tekniikan vaikutuksia työhön tarkastellaan monipuolisemmin. Monissa organisaatiossa pyritään nykyään maksimaaliseen tehokkuuteen ja joustavuuteen kaikkien resurssien osalta.

Työ murroksessa -kirjan 18 kirjoittajaa on huolissaan siitä, miten työ-

32

Akavalainen 4 | 2007

markkinat kehittyvät, kun kilpailu työstä jatkuu edelleen. Kirjoittajat ovat työelämän tutkimuksen asiantuntijoita.

He pohtivat keinoja yhtenäisyyden vahvistamiseksi niin, että ihmiset voisivat kokea työnsä ja siinä tapahtumassa olevat muutokset jälleen mielekkäinä ja hallittavissa olevina.

Kirja koostuu 15 artikkelista, jotka arvioivat työelämän muutosta erilaisista näkökulmista, muun muassa painottaen sukupuolijakojen keskeistä merkitystä.

Kirjan kokoamisesta vastannut tiimipäällikkö Antti Kasvio Työterveyslaitoksesta näkee teoksen läpikäyvänä teemana huolen siitä, miten työelämän koherenssi, yhtenäisyys ja mielekkyys uhkaavat kadota meneillään olevissa muutosprosesseissa.

Teosta voi ostaa muun muassa Työterveyslaitoksen kirjakaupasta, kirjakauppa@ttl.fi.

Nimityksiä

Viestinnässä pitää tuntea työyhteisö läpikotaisin

Kirsti Hahlia kiinnostaa, miten viestit voi ymmärtää eri tavoin.

Kuva: Tarja Paajonen

Tradenomi Kirsti Hahl aloitti AKAVAn toimistossa viestintäyksikön sihteerinä heinäkuussa. Hän tuuraa Tarja Paajosta, joka on vuoden vuorotteluvapaalla.

Hahlin tehtäviin kuuluu AKAVAn toimiston sekä jäsenjärjestöjen viestinnästä vastaavien ihmisten auttaminen viestinnällisissä asioissa. Toimenkuva on monipuolinen.

– Lähetän tiedotteita, hoidan ilmoitustrafiikkia ja mediaseurantaa, osallistun tiedotustilaisuuksien järjestämiseen, Hahl luettelee osan tehtävistään.

Hahlilla on pitkä kokemus erilaisista asiakaspalvelutehtävistä. Hän työskenteli muun muassa miltei vuosikymmenen Finlandia-talossa tilaisuuskoordinaattorina.

Hahl lähti aikuisiällä opiskelemaan tradenomiksi. Pääaineena oli markkinointi, mutta opintoihin mahtui myös paljon viestinnän kursseja. Sitä kautta heräsi innostus viestintään.

– Viestintätehtävissä pääsee näke-

mään organisaatioiden kokonaisuuksia ja toisaalta näkee lähemmin myös, miten organisaatio asettuu ympäröivään maailmaan, Hahl perustelee kiinnostustaan viestintään.

Opintojen jälkeen hän on ollut viestintäalan töissä, viimeksi elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa verkkotiedottajana.

Soittimessa äänikirjoja Kirsti Hahl liikkuu paljon: muun muassa ui, jumppaa ja pyöräilee. Häneen voi törmätä lenkkipolulla kuulokkeet korvissa, jolloin kuuntelussa on usein vieraskielinen romaani.

Viime aikoina suosiossa ovat olleet ruotsinkieliset kirjat, mutta myös saksan ja englannin kielitaitoaan hän pitää yllä kuuntelemalla ja lukemalla kaunokirjallisuutta.

Vieraat kielet ovat Hahlin rakkaimpia harrastuksia jo nuoruusvuosilta.

(KT)

Akavalaista näkemystä kansainvälisiin asioihin Elokuussa äitiyslomalle jääneen Salla Heinäsen sijaisena toimii valtiotieteiden maisteri Noora Rikalainen. Hän tutustuu paraikaa AKAVAn kansainvälisten asioiden asiamiehen laajaan tehtäväkenttään. Siihen kuuluu muun muassa pohjoismaisen yhteistyön hoitamista ja kansainvälisten järjestöjen kuten Kansainvälisen työjärjestö ILO:n toiminnan seuraamista.

Eri vastuualueiden seuraamisen lisäksi asiamies kirjoittaa lausuntoja ja osallistuu erilaisten työryhmien työskentelyyn. Työ edellyttää myös melko säännöllistä matkustamista. Elo-syyskuussa Rikalainen on jo osallistunut Pohjoismaiden korkeasti koulutettujen keskusjärjestöjen foorumiin Islannissa ja Pohjoismaiden ammatillisen yhteisjärjestö PAY:n kokoukseen Latviassa.

– Esimerkiksi Riiassa kokouksissa toin keskusteluun akavalaisen yhteisön näkökulman, Rikalainen kertoo.

Yhtenä syksyn ajankohtaisena ai-

heena hänellä on selvittää akavalaisten alojen maahanmuuttajien tilannetta.

– Pyrin saamaan liitoista tietoa maahanmuuttajajäsenten ongelmista ja erityistarpeista.

AKAVAn jäsenjärjestöistä eniten muualta Suomeen muuttaneita jäseniä on OAJ:ssä ja Lääkäriliitossa.

Mielenkiinto yhteiskuntaan peräisin nuoruusvuosilta Yhteiskunnallinen vaikuttamishalu ja kiinnostus poliittiseen historiaan syttyivät Noora Rikalaisessa, kun hän oli kouluaikana vaihto-oppilaana entisen DDR:n alueella. Valtio-oppia pääaineena opiskellut Rikalainen on työskennellyt yliopistossa tutkimusavustajana projektityössä, joka oli lähellä oman gradun aihetta.

Ulkomaan komennuksella hän oli Brysselissä Helsinki EU-toimistossa, jonka ylläpitäjinä ovat Helsingin yliopisto sekä kaupunki ja Uudenmaan liitto.

Tehtävänä oli eri Euroopan unionin politiikka-alueiden seuraaminen ja niistä tiedottaminen Suomeen.

Vapaa-ajan harrastuksista Rikalaiselle kuntoilu on tärkein. Hän käy mielellään elokuvissa, joita hän katsoo laidasta laitaan sekä seuraa nykytanssia säännöllisesti. (KT)

– Muuttuvassa maailmassa edunvalvontaa on oltava entistä enemmän, jotta muutoksiin voi sopeutua, Noora Rikalainen arvioi. Kuva: Tuulikki Holopainen

Akavalainen 4 | 2007

33

34

Akavalainen 4 | 2007

N y t t f r å n A K AVA

Regeringens projekt och program sysselsätter

även arbetsmarknadsorganisationerna Ett antal arbetsgrupper och kommittéer har utsetts för att förverkliga regeringsprogrammet. Regeringens specialprogram har också fått sina “dragare”. Nu analyserar man hur arbetet skall struktureras så att man inte samtidigt gör samma arbete i olika grupper.

Arbetsmarknadsorganisationerna var inbjudna för att yttra sig om beredningen av politikprogrammet för arbete, företagande och arbetslivet. Programmet utlovar en ny finländsk modell, som strävar till att finna ett bättre fungerande samband mellan säkerhet och flexibilitet i arbetslivet.

Löntagarna har varit mycket restriktiva till ökad flexibilitet i arbetslivet, ifall det skulle innebära att man i arbetsrätten luckrade upp skyddet för löntagarna. AKAVA publicerade sen-

aste vår sina mål för arbetslivet och dem försöker vi få med i politikprogrammet som sträcker sig över hela regeringsperioden. Ett problem med detta program tycks vara att det tar upp samma frågor som många andra program, till exempel problematiken kring tillgång och efterfrågan och utbildningspolitiken.

Problemen med tillgång och efterfrågan, som kan försvåra arbetsmarknadens funktionalitet, utreds nämligen både i en arbetsgrupp som leds av finansministeriets statssekreterare Raimo Sailas och en arbetsgrupp om flexsäkerhet som leds av arbetsminister Tarja Cronberg.

Nytt arbets- och näringsministerium

industriministeriet med arbetsministeriet har utpekats som vår största administrativa reform. Det nya ministeriet inleder sin verksamhet från början av nästa år och kommer även att omfatta en del av inrikesministeriets regionalförvaltning.

Regeringen har under sommaren gjort sina strategiska linjedragningar, vilka nu verkställs. AKAVA och FOSU är representerade i olika arbets- och uppföljningsgrupper.

AKAVA har varit positiv till ett ökat samarbete mellan arbetslivet och företagsvärlden, för att till exempel få utbildningens kvantitet och kvalitet att motsvara arbetslivets behov. Samtidigt bör staten föregå med gott exempel och genomföre en saklig förvaltningsreform för sin personal.

Sammanslagningen av handels- och

Arbetsplatsvåld ett hot även på akavamedlemmarnas arbetsplatser Arbetsplatsvåld eller hot om våld upplevs som en allt mer allvarlig risk på många arbetsplatser där arbetstagarna jobbar i direkt växelverkan med patienter, elever eller klienter. Inom hälsovården, socialvården och undervisningssektorn har man inlett diskussioner om arbetstagarnas behov av en likadan officiell fysisk okränkbarhet, som poliserna har i sina tjänstutövanden. I så fall skulle våld eller hot om våld ses som motstånd mot myndighet och få ett hårdare straff.

I AKAVAs arbetsmarknadsundersökning 2006 utreddes akavamedlemmarnas erfarenheter av arbetspaltsvåld i det egna arbetet eller på den egna arbetsplatsen. Fler än var femte svarande hade under det föregående året upplevt våld på arbetsplatsen.

Arbetsplatsvåldet är mest frekvent inom den kommunala sektorn. Var annan kommunalt anställd läkare angav att personalen på den egna arbetsplatsen

hade utsatts för hot om våld.

Det visade sig att det mest riskfyllda arbetet för akavamedlemmarna var arbete bland elever. Närmare 90 procent av de som utsatts för våld inom den kommunala undervisningssektorn angav att våldet var förknippat med elever.

Preventiva åtgärder på många arbetsplatser I enkäten frågades hur akavamedlemmarna upplevde att man på arbetsplatsen hade försökt förebygga riskerna för arbetsplatsvåld. 59 procent av de svarande ansåg att man på den egna arbetsplatsen på något sätt försökt eliminera riskerna för arbetsplatsvåld. Prognoserna varierade dock mellan arbetsgivarsektorer och avtalsområden. Som förebyggande åtgärder hade man bland annat använt skolning samt olika arbetsmiljöåtgärder.

Diskussioner om preventiva åtgärder hade särskilt förts på de platser där riskerna för arbetsplatsvåld är stora. Två av tre kommunalt anställda läkare och 59 procent av de övriga kommunalt anställda akavamedlemmarna svarade att man på deras arbetsplatser diskuterat preventiva åtgärder och möjligheter att ge hjälp. Användningen av preventiva åtgärder ökar ifall den svarande själv råkat ut för arbetsplatsvåld.

Trots det ansåg var tredje offer för arbetsplatsvåld att man på arbetsplatsen inte vidtagit några som helst preventiva skyddsåtgärder mot våldet.

Uppgifterna för AKAVAs arbetsmarknadsundersökning 2006 gäller oktober 2006 och insamlades med ett tre procents sampel. Enkäten sändes till 9 080 akavamedlemmar. Svarsfrekvensen var 40 procent.

Akavalainen 4 | 2007

35