Issuu on Google+

Akavalainen Tiedotuslehti akavalaisille vaikuttajille

6| 2 0 0 8

Yliopistolaki muuttaa hallintoa TyÜeläkevarat eivät ole vaarassa loppua Alaiset ja esimiehet muovaavat vuorovaikutusta


Akavalainen 6|2008

6 Suomalainen yliopistomaailma uuden edessä

TEKin johtaja Pekka Pellinen tuntee kansainvälisen yhteiskuntavastuustandardin taustat. Sivu 22

Uusi yliopistolaki muuttaa yliopistojen hallinnollista asemaa.

8 Paikallinen sopiminen ei ole työnan- tajan sanelupolitiikan väline 8 Kahdelle toimihenkilöjärjestölle ei ole tarvetta 10 Hyvä esimies tukee ja kannustaa kaikkia tasavertaisesti 12 Esimiehen tango - kouliintunut alai- nen ei sekoa askelissa 13 EU haluaa vain rusinat pullasta

22 Yleismaailmalliset ohjeet yhteiskun- tavastuuseen 24 Positiivinen kierre kerää jäseniä 26 Tapaturmavakuutus- ja ammatti- tautilakien uudistustyö kelvoton 28 Akavalaiset tarttuivat mahdollisuu - teen kurkata tulevaan Akavan Muutoskisa-kiertue.

30 Akavalainen kuluttaja suosii koti- maista

Sirpa Pietikäisen kolumni.

14 Palkansaajat vaativat finanssikriisin pitkäjänteistä ratkaisua

31 Eri teknologioiden yhdistäminen kannattavaa tulevaisuudessa

15 Taantuma on täällä taas

32 Palkitussa yrityksessä luotetaan opiskelijoihin

Johannes Koroman näkökulma.

Suomen paras kesätyönantaja on valittu.

16 Rahoitusmarkkinoilla vuoristorataa

34 Tutkittua

Suomalaisessa työeläkejärjestelmässä eläkkeet eivät ole vaarassa huononakaan taloudellisena aikana.

35 Nytt från Akava

18 Taloudellinen tietämys luo uskoa eläkkeiden maksuun

Pöyry Civilin varatoimitusjohtaja Heikki Solarmo kertoo yhtiön kesätyökäytännöistä. Sivu 32

19 Palkkakartoitukset paljastavat perus- teettomia palkkaeroja 20 Apurahalla työskentelevien sosiaali- turva paranee vihdoin

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 www.akava.fi

2

A k a v a l a i n e n 6 | 2008

Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri ja taitto Kirsi Tamminen, kirsi.tamminen@akava.fi Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen, tarja.paajonen@akava.fi

Käännökset Mona Hemmer Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263

Seuraava lehti ilmestyy 19.2.2009 Kannen kuva: Tuulikki Holopainen Kuvassa : Anna Roinevirta


Ole hyvä Ole hyvä, äläkä elä yli varojesi. Älä myöskään jemmaa rahojasi säästöön. Pane raha kiertämään, jotta talouden pyörät pysyvät liikkeessä. Kotimainen kulutuskysyntä on nyt pelastusrengas taloudellisessa taantumassa räpiköidessämme. Vienti ei vedä entiseen malliin, kun koko maailma on saman talouskurimuksen pyörteessä. Ole hyvä ja osta kotimaista, niin tuet samalla suomalaisten työpaikkoja. Kun työllisyys pysyy korkeana, verotuloja kertyy niin, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on turvattu. Ole hyvä ja tue hyvinvointipalveluja. Niitä tarvitset itsekin ja moni muu sinua enemmän. Ole hyvä, äläkä osta tavaroita, sillä ainakin länsimaissa niitä on jo yli oman tarpeen.

Turhasta tavarasta tulee jätettä. Ole hyvä ja kierrätä se. Ole hyvä ja osta tavaroiden sijaan palveluja, ja osta ne kotimaasta, niin parannat työllisyyttä meillä Suomessa. Ole hyvä ja hanki palvelut läheltä äläkä lennä pohjoiseen hankkimaan niitä. Hiilijalanjälkesi mahtuu vanhoihin kenkiin, kun oleskelet paikoillasi. Osta lähiruokaa, niin jälleen työllistät, vähennät kuljetuskustannuksia ja säästät luontoa. Osta vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia, sillä tuotantoeläinten kasvattaminen tuhlaa moninkertaisesti luonnonvaroja kasvien viljelyyn verrattuna. Ole hyvä, äläkä syyllisty. Jos ostat, olet hyvä; jos et osta, olet hyvä, mutta miten olla parempi? Vastaa, ole hyvä.

Hannamaija Helander

Yhdessä talouskurimuksen kimppuun Kansainvälinen talouskriisi koettelee myös Suomea, meitä kaikkia. Toiset povaavat varsin ankaraa talouskriisiä. Toiset taas uskovat, että selviämme kohtuullisen lievin vaurioin, mikäli osaamme tehdä oikeita ratkaisuja. Jo nyt on käynnissä lukuisia yt-neuvotteluja, lomautuksia ja irtisanomisia. Näissä luottamusmiesten asema joutuu koetukselle. Akavalaisten pitääkin joukolla tukea luottamusmiehiään, jotta he jaksavat ponnistella vaikeissa tilanteissa. Yhteishengessä pitää etsiä sellaisia luovia ratkaisuja, joilla onnistuisimme välttämään pahimmat mahdolliset vaihtoehdot ja löytämään uusia keinoja onnistua. On tärkeää, että akavalaiset todella pitävät yhtä työpaikoilla, sillä yhdessä olemme enemmän. Ikävä kyllä, kaikilla työpaikoilla ei lomautusja irtisanomistilanteissa toimita asiallisesti. Työyhteisö, joka kohtelee ihmisiä huonosti, jättää myös huonon kaiun itsestään. Tämä voi koitua työyhteisön turmioksi, kun paremmat ajat koittavat. Vaikka työttömyyden kasvaessa työttömyys-

kassat joutuvat kuormitetuiksi, hakemusten käsittelyajat täytyy pitää siedettävinä. Onhan kyseessä yksittäisen ihmisen tulojen äkillinen romahdus. Talouden heiketessä tärkein asia on huolehtia siitä, ettei kukaan jää yksin eikä kenenkään asia jää hoitamatta. Jokaisen tehtäväksi jää oman työmarkkinakelpoisuutensa vahvistaminen esimerkiksi kouluttautumalla. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta ja hyvästä yhteistyöstä. Onnea tulevalle vuodelle!

Matti Viljanen

Akavalainen 6 | 2008

3


Lyhyesti Akavalaisten työttömyys kasvussa Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kääntynyt kasvuun. Syyskuun lopussa työttömänä oli 9 027 henkilöä, kun vuotta aiemmin heitä oli 8 115. Kaikkien aikojen ennätys syntyi tämän vuoden heinäkuussa, jolloin työttömänä oli 13 605 henkilöä. Ennätyksellisen korkeisiin lukuihin vaikuttaa niin sanottu maisterisuma. Yliopistojen tutkinnonuudistuksen siirtymäajan päättymisen seurauksena yliopistoista valmistui poikkeuksellisen suuri määrä maistereita. Vastaval-

mistuneita oli syyskuun lopussa työttömänä 1474 henkilöä, kun vuotta aikaisemmin luku oli 741. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyyden lasku on pysähtymässä. Syyskuun lopussa työttömänä oli 9 754 henkilöä ja vuotta aiemmin työttömien määrä oli 10 075 henkilöä. Kaikkien aikojen ennätys on vuoden 2005 heinäkuulta, jolloin työttömänä oli 15 127 henkilöä. Vastavalmistuneita oli työttömänä syyskuun lopussa 1 177 henkilöä, saman

verran kuin viime vuonna. Tutkijakoulutuksen suorittaneiden työttömyys on kasvussa. Syyskuun lopussa työttömänä oli 654 lisensiaattia tai tohtoria. Vuotta aikaisemmin työttömien lukumäärä oli 608 henkilöä. Kaikkien aikojen suurin työttömien tutkijakoulutettujen määrä on 748 henkilöä vuoden 2006 heinäkuulta, tosin vuosien 2005–2008 heinäkuut ovat kaikki melkein yhtä korkealla. Työttömien lukumäärä kasvoi vuoteen 2005 saakka, jonka jälkeen muutosta

ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. Vastavalmistuneiden työttömien tutkijakoulutettujen lukumäärä on kasvanut vuodesta 2001 saakka noin kolminkertaiseksi, silloiselta noin 15 henkilön tasolta nykyiselle vajaan 50 henkilön tasolle. Akavalaisten työttömyystilanne päivitetään Akavan nettisivuille kuukausittain ensi vuoden alusta alkaen.

Lukijat tyytyväisiä Akavalaiseen Akavalaisen lukijakysely lähti syyskuun numeron jälkeen noin 7500 lukijalle. Heistä kyselyyn vastasi vajaa 2000. Vastaajista 80 prosenttia pitää Akavalaisen sisältöä joko hyvänä tai kiitettävänä. Kolme neljästä katsoo, että lehden ulkoasu on joko hyvä tai kiitettävä. Melkein kolmannes haluaa lukea lisää juttuja palkkausasioista. Avovastauksissa ehdotettiin niin laajempia

4

Akavalainen 6 | 2008

kuin suppeampia aihealueita, joista haluaa jatkossa lukea. Ensi vuonna hyödynnetään lukijoiden ehdotuksia. Juttuaiheet suunnataan niin, että ne tyydyttävät mahdollisimman suurta osaa lukijakunnasta. Akavalainen rajaa aiheiden ulkopuolelle pelkästään tiettyjä ammattikuntia koskevat aiheet, sillä liittolehdet kirjoittavat niistä. Akavalainen on akavalaisille aktiiveille suunnattu lehti eikä sen tarkoitus ole

kilpailla liittolehtien kanssa. Vastaajista 58 prosentin mielestä painettu lehti ei ole korvattavissa. Internetissä julkaistavalla näköislehdelle sen voi korvata 21 prosentin mielestä ja uutiskirjeellä 16 prosentin mielestä. Kolme prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että painettu lehti on tarpeeton. Jatkossa vastaajista haluaa lehden 83 prosenttia vastaajista. Vastaajat jakautuivat tasaisesti naisiin ja miehiin. Puo-

let heistä oli luottamushenkilöitä. Vastaajien kesken arvottiin 300 euron lahjakortti. Arpaonni suosi Ilkka Kemp paista . Akavalaisen ulkoasu uusitaan ensi vuonna, joten helmikuussa ilmestyvä lehti on jo uuden näköinen. Uudistuksessa huomioidaan lukijoiden toiveita.


Asiamies valvomaan yt-lakia Työpaikalta vapaata maanpuolustuksen ajaksi Maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisestä säädettyyn palvelukseen määrätyn työ- ja virkasuhteen jatkumisesta ehdotetaan uutta lakia. Lakia sovellettaisiin myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin. Ase-, siviili- ja aseettomaan palvelukseen määrätyllä työntekijällä olisi ehdotuksen mukaan oikeus saada vapaata palveluksen suorittamiseksi. Hänellä olisi myös oikeus palata aikaisempiin tehtäviinsä palveluksen päätyttyä tai keskeydyttyä. Palvelukseen määrätyn olisi kuitenkin noudatettava tiettyjä ilmoitusaikoja voidakseen palata takaisin työhönsä. Työntekijää ei saisi irtisanoa palveluksen johdosta. Asevelvollisuuden suorittamattomuus ei saisi olla peruste määräaikaisuudelle. Asevelvollisuus- ja siviilipalveluslakeihin ehdotetaan lisäksi, että joukko-osaston komentajalla ja siviilipalveluskeskuksen johtajalla olisi velvollisuus antaa palveluksessa olevalle tiedot menettelytavoista ja määräajoista, joita on noudatettava työhön palaamiseksi. Lakiehdotus nykyaikaistaisi voimassaolevat säännökset. Irtisanomissuojaa ja työhönpaluuoikeutta koskevat säännökset saataisiin sisällöltään nykyistä yhteneväisemmiksi muiden lakien vastaavien säännösten kanssa. Asiaa on valmistellut kolmikantainen neuvotteluryhmä työ- ja elinkeinoministeriön johdolla.

Yrityksissä noudatettavan yhteistoimintalain ja muiden yksityisen sektorin yhteistoimintaa koskevien lakien noudattamiseksi ehdotetaan uutta lakia henkilöstön osallistumisjärjestelmien valvonnasta. Myös henkilöstörahastojen valvonnasta säädettäisiin tässä laissa. Kunnan ja valtion yhteistoimintalakien valvonta on esityksen mukaan selvitettävä erikseen. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyteen ehdotetaan perustettavaksi ministeriön muusta organisaatiosta erillistä ja riippumatonta yhteistoiminta-asiamiestä. Valvonnan lisäksi asiamiehen tehtävät painottuisivat ennakollisiin, yhteistoiminnan myönteisen ilmapiirin kehittämiseen liittyviin tehtäviin. Hän voisi myös antaa juridisesti sitomattomia kannanottoja siitä, onko yhteistoimintaasioissa menetelty lain mukaisesti. Yhteistoiminta-asiamiehen toimistoon nimitettäisiin myös esittelijä ja sihteeri, ja tarvittaessa henkilöstöä voitaisiin lisätä myöhemmin. Asiamiehellä olisi toimintaansa tukevina keinoina oikeus tietojen saantiin uhkasakon nojalla, tarkastuksen suorittamiseen työpaikalla virka-avun turvin ja kehotuksen antamiseen lainvastaisen menettelyn korjaamiseksi tai uusimisen estämiseksi. Lakiehdotuksessa esitetään lisäksi uudenlaista viranomaisten

välistä yhteistyötä. Työsuojeluviranomaisille tulisi velvollisuus ilmoittaa yhteistoiminta-asiamiehelle epäillystä yhteistoimintalain rikkomuksesta. Velvollisuus ei koskisi muiden henkilöstön osallistumisoikeutta koskevien lakien rikkomuksia. TE-keskuksille esitetään yhteistoimintalakia koskevaa neuvontatehtävää. Neuvonta sopii hyvin osaksi TE-keskusten yrityksille suunnattua palvelukokonaisuutta. Akavan mielestä valvonta järjestyy esityksen myötä niin tehokkaasti kuin se käytettävissä olevien resurssien rajoissa on mahdollista. Eri viranomaisten osaamista pystytään hyödyntämään ilman riskiä toimivaltasuhteiden päällekkäisyydestä. Valvonnan, yhteistoiminnan edistämisen ja viranomaisyhteistyön käytännön koordinoimisessa on kuitenkin parannettavaa. Akava, SAK ja STTK jättivätkin esitykseen täydentävän lausuman kolmikantaisen yhteistoimintaneuvottelukunnan perustamisesta. Neuvottelukunnan ideana olisi hyvän yhteistyön hengessä seurata kolmikantaisesti valvonnan toteutumista ja edistää yhteistoimintaa. Tältä osin lopputulos vastaa työpaikoilla havaittuja ongelmia – yhteistoimintaa ei osata nähdä voimavarana. Palkansaajapuolen esityksen hyväksyntä on kiinni poliittisesta päätöksenteosta.

Euro enemmän kotimaisiin tuotteisiin Talouden alamäessä on aika voimistaa kampanjointia suomalaisen osaamisen ja työn puolesta. Suomalaisen Työn Liitto on käynnistänyt ”Kenen saappaissa seisot” -kampanjan laman torjumiseksi. Kampanja muistuttaa kuluttajia siitä, että ostamalla suomalaisia tuotteita ja palveluita jokainen voi vaikuttaa ta-

louteen ja työpaikkojen säilymiseen Suomessa. Suomalainen tuote on paitsi laadukas myös valinta kotimaisen työn puolesta. Kun käytämme vain euron enemmän suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin kuukaudessa, rakennamme Suomeen tuhat uutta työpaikkaa vuodessa.

Akavalainen 6 | 2008

5


Suomalainen yliopistomaailma uud Uusi yliopistolaki muuttaa muun muassa yliopistojen hallinnollista asemaa sekä henkilöstön asemaa ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Simo Pöyhönen koulutuspoliittinen asiamies

6

Akavalainen 6 | 2008

Opetusministeriön ehdotus uudeksi yliopistolaiksi kävi laajalla lausuntokierroksella alkusyksystä. Ehdotetut muutokset muuttaisivat monella tavoin yliopistojen hallinnollista asemaa, kun yliopistot toimivat tilivirastoaseman sijaan joko julkisoikeudellisina yhteisöinä tai yksityisoikeudellisina säätiöinä. Samalla muun muassa henkilöstön palvelussuhteiden muoto muuttuu, Turussa, Joensuussa, Kuopiossa ja pääkaupunkiseudulla yhdistetään yliopistoja. Yliopistojen henkilöstön kannalta muutos toisaalta avaa mahdollisuuksia, toisaalta paljon asioita jää avoimeksi. Lakiuudistuksessa henkilöstön palvelussuhteen muoto muuttuu virkasuhteesta työsuhteeksi samalla, kun yliopistot irrotetaan suorasta kytkennästään valtioon työnantajana. Muutos ei sinänsä ole työoikeudellisesti radikaali, sillä sen vaikutus on pääasiassa laittoman irtisanomistilanteen erilainen käsittely. Suurempi merkitys on neuvottelujärjestelmän muutoksella, kun yliopistot joutuvat itse päättämään siitä, miten niiden työehtosopimusneuvottelut jatkossa käydään. Julkisuudessa esillä ollut, Akavankin tukema malli on se, että yliopistot perustavat oman työnantajayhteisön, jonka nimeksi on kaavailtu Suomen yliopistojen työnantajayhdistystä (SYTY). Ensisijaisena tavoitteena palkansaajajärjestöjen

puolelta on esitetty sitä, että yliopistot toimisivat yhden kollektiivisopimuksen alla. Paikalliseen sopimiseen kuitenkin jouduttaneen. Erityisesti säätiömallisiksi siirtyvät yliopistot haluavat houkutella huippuosaajia paremmin työehdoin.

Vaarana määräaikaisuuksien väärinkäyttö Lakiesityksen erikoinen osio henkilöstön kannalta on esitys siitä, että määräaikaisia palvelussuhteita voisi perustella siten, että niissä pätevöidyttäisiin vakinaisiin opetus- ja tutkimustehtäviin. Tällä on ilmeisesti tarkoitettu tutkijakoulutettavien erikoisasemaa, mutta kirjaus jättää liian laajan mahdollisuuden käyttää määräaikaista työsuhdetta nykyistä laajemmin. Määräaikaisia palvelussuhteita pitää päinvastoin vähentää nykyisestä. Tutkijoiden asemaa saattaa parantaa lakiesityksessä mainittu neliportainen tutkijanuramalli, jonka avulla on tarkoitus houkutella huippututkijoita jäämään yliopistojen palvelukseen. On kuitenkin epäselvää, onko tähän toimintaan taloudellisia mahdollisuuksia. Tarkoituksena on säilyttää kaikkien yliopistoyhteisöjen ryhmien edustus hallinnon eri tasoilla. Tästä on kuitenkin yksi poikkeus: säätiöyliopistojen hallituksesta päättäisivät säätiön perustajajäsenet säädekirjassa säädetyllä tavalla. Päätöksentekomallin suhde perustuslaissa todettuun yliopistojen autonomiaan on vielä osin epäselvä.

Nykyopiskelijoille uudistus ei juuri näy Nykyisten opiskelijoiden kannalta

yliopistouudistuksen vaikutukset arkielämään ovat vähäisiä. Kun yliopistot yhdistyvät, nimikyltit ja laitossekä tiedekuntarakenteet joiltain osin muuttuvat. Perustutkintojen rakenne säilyy kuitenkin ennallaan, eivätkä opintooikeudet sinänsä laista johtuvista syistä muutu. Erilaisin yhteenliittymin pyritään kuitenkin parantamaan joustavaa opiskelua. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston muodostaman Sisä-Suomen yliopistoallianssin avulla näiden yliopistojen keskinäinen sivuaineoikeus helpottuu. Ylioppilaskuntien asema säilyy nykyisen kaltaisena, mutta niiden tehtävät tarkentuvat lainsäädännössä.

Uudet opiskelijat kohtaavat muutoksia Tulevien opiskelijapolvien kannalta muutokset ovat suurempia. Yliopistoissa on tarkoitus ottaa käyttöön yhteishaku ja yhteisvalinta, minkä avulla pyritään nopeuttamaan opintoihin pääsyä ja poistamaan turhiksi koettuja välivuosia ennen opintojen alkua. Jatkossa opiskelupaikkoja voi myös ottaa vastaan yhden lukukaudessa nykyisen yhden lukuvuodessa sijaan. Jo Bolognan prosessin myötä korkeakoulut mahdollistavat enem-


den edessä män liikkuvuutta. Tämän mukaan liikkuvuus korkeakoulusektorien välillä voisi laajentua edelleen. Laissa esitetään, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut saisi kelpoisuuden tieteellisiin jatko-opintoihin. Varsinainen jatko-opiskelijaksi valinta säilyisi kuitenkin jatkossakin yliopistojen autonomian piirissä. Vielä avoin kysymys on käytännössä uudentyyppisen opetustarjonnan ja opiskelijaryhmän muodostaminen yliopistoihin. Yliopistoilla ei ole nykyisellään mahdollisuutta tarjota pidempikestoista aikuiskoulutusta kuin markkinahintaisesti. Se on karsinut osallistumismahdollisuuksien lisäksi opintojen tarjontaa. Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudis-

tuksen (AKKU) johtoryhmä esitti, että yliopistot velvoitettaisiin jatkossa järjestämään aikuiskoulutusta. Myös Akava on vaatinut, että aikuiskoulutus ja elinikäisen oppimisen edistäminen kirjattaisiin osaksi yliopistojen tehtäviä. Käytännössä yliopistoissa voitaisiin tarjota ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintojen tyyppisiä, tieteellis-ammatillisia opintokokonaisuuksia, jotka olisivat järkevästi hinnoiteltuja ja valtion tukemia. Aikuiskoulutuksen asema osana yliopistoja on tätä kirjoitettaessa vielä epäselvä.

Yliopistot huippuosaamisen keulakuvaksi Koko uudistuksen tavoitteena on luoda yliopistoille mahdollisuuksia parantaa kilpailukykyään ja toimia tehokkaammin yhteiskunnan osaa-

misen varmistamiseksi. Uudistus luo väljyyttä yliopistojen mahdollisuuksiin järjestää toimintansa, mutta sisältää paljon kysymyksiä. Parhaimmillaan yliopistolain uudistamisella luodaan entistä voimakkaammat yliopistot, jotka vahvistavat rooliaan maan huippuosaamisen keulakuvana. On kuitenkin mahdotonta ajatella, että tämä toteutettaisiin ilman resursointia. Yliopistojen perusrahoitus on jäänyt pahasti jälkeen, kun opiskelijamäärät ovat kasvaneet ja tehtävät lisääntyneet. Keskeisimmäksi kysymykseksi yliopistouudistuksen kannalta nousee yliopistojen resursoinnin kehittyminen: ilman lisäresursseja uudistuksen tavoitteet vaarantuvat.

Piirros: Markku Haapaniemi

Akavalainen 6 | 2008

7


Paikallinen sopiminen ei ole työnan Onnistuneen paikallisen sopimuksen takana on riittävästi tietoa ja osaamista, läpinäkyvyyttä ja yhteistyötä.

Maria Löfgren lakimies

Työnantajilla on into painaa työmarkkinoiden sopimustoimintaa paikallisiin eli työpaikkakohtaisiin sopimuksiin. Innokkuutta perustellaan uskomuksilla paikallisten sopimusten ihmeitä tekevästä vaikutuksesta tuottavuuden kasvulle ja tuloksellisuudelle. Työntekijöiden näkemysten mukaan kysymyksessä on valitettavan usein vain työnantajalle koituva hyöty ja joustavuus työntekijöiden turvallisuuden kustannuksella. Ainoastaan molemminpuolinen hyöty johtaa työyhteisössä kestäviin ratkaisuihin ja sitouttaa henkilökuntaa työskentelemään aina vain paremmin. Paikallisesta sopimisesta vastikään tehdyn tutkimuksen mu-

kaan luottamus ja vastavuoroisuus ovat sanapari, joka sisältää koko paikallisen sopimustoiminnan ideologian. Paikallinen sopimus ei ole mikään itseisarvo. Luottamusta syntyy vain, mikäli henkilöstö saa olla aidosti mukana vaikuttamassa sopimuksen sisältöön ja sitoutuu siihen vapaaehtoisesti. Neuvottelukulttuurin muutos on hidasta, sillä työntekijöiden vaikuttamisen kokemukset sopimusten sisältöön eivät ole merkittävästi parantuneet vuosien saatossa. Valitettavan usein paikallisissa sopimuksissa on elementtejä 1990-luvun alun lamavuosina syntyneestä painostusja sanelupolitiikasta, joka romuttaa sopimishyödyn totaalisesti. Työehtosopimuksen ohjaamina palkka-asiat soveltuvat neuvottelupöytiin. Kun kohtuullinen vähimmäiskorotusten taso on turvattu, voidaan kannustavuutta lisätä työpaikkakohtaisin ratkaisuin. Erilaiset tulospalkkiot ja henkilökohtaisen osaamisen mittarit toimivat joskus parhaiten, kun ne on neuvoteltu yhdessä omalle

työpaikalle räätälöityinä. Tutkimuksen mukaan henkilöstön edustajista alle puolet liittää paikallisiin palkkaratkaisuihin voittopuolisesti hyviä kokemuksia. Yli viidesosan kokemukset ovat kielteisiä ja kolmannes kokee tilanteen neutraalina. Tulokset kertovat siitä, että liitto- tai keskustason ohjausta tarvitaan eikä palkkapolitiikka saa kokonaan paikallistua.

Työaikajärjestelyt sopivat paikallisesti sovittaviksi Työaikalaki mahdollistaa sangen paljon työpaikkakohtaisia ratkaisuja. Joustotarpeet vaihtelevat tilapäisestä ylitöiden lisäyksestä lyhennettyyn työaikaan. Sekä työnantajat että henkilöstön edustajat näyttävät olevan sangen tyytyväisiä paikallisiin työaikaratkaisuihin. Hyviä sopimuksia on neuvoteltu esimerkiksi työaikapankeista, jotka ovat yleistyneet paikallisen sopimisen myötä. Nämä järjestelyt ovat yleensä aidosti vastavuoroisia,

Kahdelle toimihenkilöjärjestölle ei ole tarvetta Akavan puheenjohtajan Matti Viljasen ja STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään mielestä jatkossa tarvitaan vain yksi toimihenkilökeskusjärjestö. Anitta Valtonen

8

Akavalainen 6 | 2008

Puheenjohtajat Viljanen ja Mäenpää pohtivat työmarkkinatilannetta kymmenen vuoden kuluttua. Millaisia vaatimuksia toimihenkilöille silloin asetetaan? – Keskeistä on osaamisen ja muutoksen hallinta, Matti Viljanen sanoi.

Hän toivoi, että yhteiskunnassa säilyvät hyvät turvaverkot, jotta ihmisillä on rohkeutta olla mukana muutoksessa. – Taantuman aikana työssäjaksamisen merkitys kasvaa. Taantuma houkuttelee heikkoon johtamiseen ja panikoimiseen, jonka seurauksena ihmiset rasittuvat. Mäenpään mukaan yhteiskunnan demokratiavaje pitäisi ratkaista, esimerkiksi se, miten yksilö pystyy vaikuttamaan työpaikalla. Hän us-

koo, että kattavia työmarkkinasopimuksia tehdään jatkossakin. – Kun yhteiskunnassa mennään monimutkaisempiin ja ristiriitaisempiin tilanteisiin, sopimukset ovat kovaa valuuttaa, hän sanoi. Mäenpään mukaan tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän yksilöllisiä jäsenpalveluja. Viljasen mielestä toimihenkilöille tärkeitä palveluja ovat urapalvelut ja osaamisen kehittämispalvelut. Hän uskoo, että perhepolitiikka


ntajan sanelupolitiikan väline mikä johtaa kestävään hyötyyn. Tasaveroisessa neuvotteluprosessissa on hallittava suuri joukko eritasoisia normeja ja työelämän kirjoittamattomia ohjeita. Tämä edellyttää, että henkilöstön edustajalla on riittävä ja selkeästi todennettavissa oleva toimivalta sekä oikein mitoitetut resurssit. Silti riskinä on, että edustaja joutuu sopimuksessa olevien epäkohtien ukkosenjohdattimeksi ja ottaa vastaan moitteet. Raskas ja vaativa tehtävä on voitava kokonaisuudessaan hoitaa työajalla ilman riskiä varsinaisten työtehtävien kasautumisesta. Siitä on myös maksettava oikeudenmukaisesti, sillä osaava henkilöstön edustaja on työyhteisön voimavara ja työnantajankin etu.

Työntekijä tarvitsee sääntelyä tuekseen Työelämän pelisäännöt ovat kehittyneet laajasta sopimusvapaudesta lakisääteisesti ja työehtosopimuksilla turvattuun heikomman osapuolen

on jatkossa nykyistä tasa-arvoisempaa ja että työaikapankkijärjestelyt mahdollistavat kevyempiä työssäolojaksoja, kun ne ovat ihmisille tarpeen. Myös monikulttuurisuuskysymykset nousevat tärkeämmiksi kuin nykyään.

Vastapaino isolle työnantajakeskusjärjestölle Onko kahdelle toimihenkilökeskusjärjestölle perusteita tulevaisuudessa? Mäenpää ja Viljanen olivat yhtä mieltä siitä, että yksi yhteinen järjestö riittäisi.

suojeluun. Työntekijä ei alisteisessa asemassaan pärjää ilman ulkoa tulevia, oikeuttavia ja turvaavia ohjeita. Sääntelyä tarvitaan. Paikallisen sopimisen epäyhtenäinen ja määrittelemätön käsite vaikeuttaa sopimuksen juridisen vaikutuksen selvittämistä ja sen tulkintaa. Paikallisen sopimuksen menettelytapaan ja sisältöön liittyvät edellytykset olisi kirjattava lakiin, jotta henkilöstön oikeudet ja turvallisuus sopimustoiminnassa voitaisiin saavuttaa. Ilman henkilöstön turvallisuuden ja tasaveroisuuden kokemusta paikallinen sopiminen on vain työnantajan sanelupolitiikan väline. Sanelupolitiikka on työelämän kehittämisen ja luottamuksen varma kuolemantuomio.

Paikallisen sopimisen esite on luettavissa Akavan nettisivuilla.

– Jos jäsenet osaavat lukea ajan merkit, vain yhdelle toimihenkilöliikkeelle on perusteita. Se olisi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tapainen vaikuttaja. Sen saavuttamiseksi isojen liittojen pitäisi nähdä tällaisen organisaation hyödyllisyys, Mäenpää sanoi. Hän kuitenkin korosti, että käynnissä ei ole neuvotteluja tällaisen keskusjärjestön perustamiseksi. – Jos minulta tilattaisiin konsulttipalvelu, ehdottaisin, että muodostetaan vain yksi toimihenkilöliitto. Sen perustaminen

vaatii rohkeutta kaikilta, joita asia koskee, Viljanen totesi. – Pitäisi etsiä suuret yhteiset linjat, joista Akavalla ja STTK:lla ei voi olla kovin erilaisia näkemyksiä. Jos järjestöjen neuvottelijat pantaisiin yhteiseen saunaan, josta pääsisi ulos vain yksimielisellä ratkaisulla, uskon, että ratkaisu löytyisi, Viljanen arvioi. Matti Viljanen ja Mikko Mäenpää keskustelivat toimihenkilöliitto Erton 40-vuotisjuhlassa marraskuussa.

Akavalainen 6 | 2008

9


Anna Roinevirran mielestä hyvä esimies ei anna kenenkään ottaa syntipukin roolia työyhteisössä. Kuva: Tuulikki Holopainen.

Hyvä esimies tukee ja kannustaa kaikkia tasavertaisesti Anna Roinevirralla on kokemusta sekä alaisena että esimiehenä olosta. Pitkään sosiaalialalla työskennelleenä hän on hakeutunut riittävän haasteellisiin ja kiinnostaviin töihin.

10

Akavalainen 6 | 2008

Anna Roinevirta aloitti syyskuussa Janakkalan kunnan sosiaalityön johtajana. Aiemmin hän työskenteli Hämeenlinnassa muun muassa lastensuojelun johtajana ja kehittämishankkeen projektipäällikkönä. – Nykyinen tehtäväni on luoda työntekijöille sellaiset työnteon edellytykset, jotta he selviytyvät

lainsäädännön, asiakaspaineiden ja oman työn kehittämisen tuomista haasteista. Sosiaalityön johtajan alaisuudessa on 15 henkilöä, minkä lisäksi johtaja on vastuussa ostopalvelun tekijöiden työn laadusta ja sopimusten noudattamisesta. Koko Janakkalan kunnassa on noin 800 työntekijää.


Hyvin toimivaa johtajuutta tukee mahdollisimman matala organisaatio. Roinevirran esimiehenä on perusturvajohtaja, joka vastaa sosiaalitoimesta ja perusterveydenhuollosta. Niin johtajien kuin työntekijöiden työhuoneet ovat kaikki samalla käytävällä. – Olemme aamukahvipöydässä kunnanjohtajaa myöden, joten meillä on matala kynnys ottaa asioita puheeksi ja vaikuttaa niihin.

Esimiehen on osattava kuunnella Roinevirran mielestä hyvällä esimiehellä on aikaa kuunnella työntekijöiden ehdotuksia esimerkiksi työn kehittämisestä ja yleensä työhön liittyvistä asioista. Hän kannustaa työntekijöitä käyttämään omia vahvuuksiaan ja osaamistaan sekä tukee hakeutumista vaikkapa koulutukseen. – Jos esimerkiksi huomaan, että työntekijän ammatti-identiteetti tarvitsee vahvistusta, niin yhdessä mietitään, mitä osaamista kannattaa vahvistaa. Hyvä esimies on myös siten tilanneherkkä, että huomaa, jos alainen on joskus voimaton. Eihän kukaan aina jaksa olla tehokas ja innovatiivinen. Esimerkiksi hän ymmärtää, jos työntekijän omassa elämässä joku asia on hetkellisesti huonolla tolalla. – Tuossa tilanteessahan esimies voisi sanoa, että yksityisasiat eivät kuulu töihin tippaakaan, Roinevirta kärjistää. Vastaavasti huono esimies voi mitätöidä alaistaan. Jos tämä tarvitsee esimiehen tukea, esimies ilmoittaa, ettei ole aikaa tai siirtää jo sovittua tapaamista jonkun niin sanotun tärkeämmän asian takia.

Hyvässä yhteistyössä on kaksi osapuolta Työyhteisötilanteissa esimies on tiedon antaja ja tuo esille työn tekemisen reunaehtoja. Tieto välittyy kaikille yhtä aikaa ja tasapuolisesti. Hyvään esimies–alais-suhteeseen tarvitaan molempia osapuolia. – Yhtä lailla kun puhutaan johtamisesta, pitää puhua yhtä suurella äänellä johdettavana olemisesta ja siitä vastuusta, että tuo asiat esille, Roinevirta korostaa. Hän painottaa, että ei voi vaikuttaa asioihin, joista hänellä ei ole tietoa. Jos työntekijä ei isommassa porukassa uskalla sanoa mielipidettään, niin voi myöhemmin puhua. – Oveni on aina auki, kun se on mahdollista. Aina voi tulla kysymään ja puhumaan, Roinevirta mainitsee.

Sosiaalialan tehtävät sisältävät paljon vuorovaikutustyötä, jossa on vahvoja tunteita suuntaan ja toiseen. Tunteenpurkauksille on omat paikkansa kuten työnohjaus. Sen sijaan työkokouksissa ja arkisissa tilanteissa Roinevirta korostaa asiallisuutta. – Haluan esimiehenä nostaa ihmisiä asiatasolle: puhumme asioista. Työntekijät ovat sanoneet kaipaavansa jämäkkyyttä niin, että pitää asettaa rajat tilanteelle. Kun esimies on asettanut rajoja, jollekin voi jäädä jotain hampaan koloon. Sosiaalityön johtaja haluaa, että tilanteet puretaan mahdollisimman pian eikä niitä jätetä keskeneräisiksi.

Henkistä väkivaltaa myös esimiestä kohtaan Esimies voi joutua tilanteeseen, jossa alaiset liittoutuvat esimiestä vastaan. Yleisesti puhutaan paljon työntekijöiden kokemasta henkisestä väkivallasta, mutta ei juurikaan siitä, että myös esimies voi johtua sen kohteeksi. Aiemmassa tehtävässään Anna Roinevirta on myös kokenut rankan vastakkainasettelun. – Minua syytettiin henkisestä väkivallasta. Jouduin esimiehenä ottamaan huomioon kokonaisuuden. Osa työntekijöistä koki,

etten kuuntele heitä, kun en ollut valmis asettumaan yksinomaan heidän odotustensa ja toiveidensa taakse. Tilanteessa oli tärkeää saada tukea lähiesimieheltä sekä myös työntekijöiden lähiesimieheltä.

Kehityskeskustelut ohjaavat toimintaa Roinevirran mukaan kehityskeskusteluista puhutaan usein siten, että niitä pitää tehdä, mutta ei niistä mitään hyötyä ole. Hän kuitenkin korostaa, että ne ovat erittäin tärkeitä: kehityskeskustelut eivät saa jäädä tekemättä eikä niihin saa suhtautua välinpitämättömästi. – Se on esimiehestä ja alaisesta kiinni, minkä merkityksen kehityskeskusteluille antaa. Tilanteessa voi rauhassa kahdestaan puhua siitä, että missä on onnistunut, mitä haluaa parantaa ja mitä toivoo voivansa tekevän toisella tavalla. Roinevirta kokoaa parannusehdotuksia, jotka hän vie eteenpäin johdolle. Jotta ehdotukset ovat realistisia, työntekijöillä täytyy olla kustannustietoisuutta ja käsitys taloudellisista reunaehdoista. Kirsi Tamminen

Pomon hyvinvointi on kaikkien etu Johtajan työhön kohdistuu entistä enemmän paineita. Esimiestyö on tasapainoilua ihmisten ja asioiden johtamisen välillä. Kiihkeä työelämä saattaa heikentää mahdollisuuksia palautua paineista. Johtajien ja esimiesten hyvinvointi on vaarassa. Samalla vaarantuu koko työyhteisö. – Stressi kuuluu elämään, mutta sen haitallisia vaikutuksia voi pyrkiä vähentämään, sanoo erikoislääkäri Marja-Liisa Kin nunen. Johtamistaidon opisto JTO:n tutkimusja kehittämishankkeessa Johtajan toiminnan ja käyttäytymisen yhteys stressiin, palautumiseen ja hyvinvointiin asiaa selvitettiin tarkemmin. Perinteisten menetelmien lisäksi johtajien stressiä ja siitä palautumista mitattiin konkreettisesti sykemittarilla. Tulokset yllättivät: hyvän ja osaavan johtajan arki saattaa olla elimistölle kuor-

mitus, vaikka pomo itse kokisikin työnsä innostavana. Innostus ja erilaiset palkkiot voivat tuntua tasapainottavilta, mutta todellisuudessa elimistö ei pysykään samassa tahdissa. Esimiehen onkin opittava huolehtimaan omista voimavaroistaan, opeteltava kuuntelemaan itseään ja seuraamaan omaa kuormitustaan. Hyvinvoiva pomo on kaikkien etu, uupunut johtaja voi vaarantaa alaistensakin hyvinvoinnin ja koko työyhteisön toiminnan. Stressin jälkeiseen palautumiseen Kinnunen antaa muutaman vinkin. Työasiat jätetään työpaikalle ja vapaa-ajalla irtaudutaan töistä. Vapaa-ajalla rentoudutaan ja tehdään jotain uutta, mikä antaa uusia osaamisalueita. Mutta ennen kaikkea: vapaa-aikaa ei saa olla kokonaan aikataulutettua.

Akavalainen 6 | 2008

11


Esimiehen tango - kouliintunut alainen ei sekoa askelissa Esimiestyön onnistuminen ei riipu pelkästään esimiesten kyvyistä. Alaisten on tehtävä oma osuutensa, jotta työskentelyn lopputuloksena syntyy laadukasta jälkeä.

Pentti Honkanen

– Meillä on esimiestyötä ylikorostava työkulttuuri, sanoo professori Soili Keskinen Turun yliopistosta. Tämä näkyy esimerkiksi koulutusbudjeteissa ja koulutuksen rakenteissa. Kun alaisille tarjotaan massaluentoja, esimiehet saavat pitkiä kursseja ja ohjausta pienryhmissä. Aina ei esimiesten intensiivinen kouluttaminenkaan auta. – Eräässä suuryrityksessä huomattiin, että ponnisteluista huolimatta kaikista esimiehistä ei saatu riittävän hyviä. Siksi päätettiin panostaa myös alaisten koulutukseen, Keskinen kertoo.

Vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu Sekä esimiesten että alaisten vuorovaikutustaitojen merkitys kasvaa. Yksi tekijä on monikulttuurisuus, jolloin töissä on työntekijöitä monesta maasta ja monesta kulttuuritaustasta. Toinen tekijä on niin sanottu hajautettu työ. Työtä tehdään tietokoneiden ja tietoverkkojen avulla, ja tällöin tiimin jäsenet voivat toimia vaikka eri puolilla maapal-

12

Akavalainen 6 | 2008

loa. Kun sitten tiimin jäsenet kohtaavat, heidän täytyy saada dialogi nopeasti aikaan. – Alaisten taitoja ovat esimerkiksi hyvä ammattitaito, ahkeruus ja sitoutuneisuus, sanoo professori Pauli Juuti Johtamistaidon Opistosta. Keskinen painottaa luottamuksen merkitystä. Luottamusta voivat puolestaan rakentaa sekä esimiehet että alaiset. Keinotkin ovat pitkälti samat: tehdään mitä luvataan ja puhutaan totta. Myös töiden delegointi auttaa, sillä jaettu vastuu työn tuloksista ylläpitää luottamuksellisia suhteita työntekijöiden ja esimiehen välillä.

Alaiset voivat kehittää työyhteisöään Esimies saattaa olla kokematon, heikko tai muuten vain väärässä paikassa. Hän voi olla arvaamaton toimissaan tai hän on usein poissa, silloin kun häntä tarvittaisiin. Alaiset eivät kuitenkaan ole tilanteen armoilla. – Alaisten on mahdollista orientoitua sisäisten ja ulkoisten asiakkaiden tarpeiden mukaan. Se vaatii kuitenkin itseohjautuvuutta, Juuti sanoo. Esimiesten ja alaisten taitoja voidaan kehittää erikseen mutta myös yhdessä. – Kansainvälisesti Suomi on edelläkävijä organisaatioiden ja

työyhteisöjen kehittäjänä. Johtamistaidon Opisto aloitti työyhteisöjen kehittämisen jo heti sodan jälkeen, Juuti kertoo. Opiston kurssille tulevat yhdessä sekä yrityksen esimiehet että heidän alaisensa. Kursseilla puhutaan niistä asioista, joista työpaikalla on tapana vaieta. Palautetta kerätään sekä esimiesten että alaisten sanoista ja teoista, ja niistä keskustellaan yhdessä. Johtamistaidon Opiston kursseista 40-50 prosenttia on työyhteisöjen kehittämistä. Yksilöllistä esimiesvalmennusta on vain 20 prosenttia. Esimiesten ja alaisten hyvä vuorovaikutus luo myös yritykseen hyvän työilmapiirin, joka puolestaan lisää tuottavuutta. Hyvän työilmapiirin vaikutus ei ole pelkkä mielipide, sillä sen vaikutusta tuottavuuteen on mitattu jo 1970-luvulta lähtien. Soili Keskisen mielestä alaistaitojen kehittymiseen eivät vaikuta pelkästään esimies ja alainen vaan myös alaiset keskenään. Alaistaidot kehittyvät luonnostaan, jos yhteisesti on sitouduttu tuottamaan laadukasta palvelua. Sen sijaan esimiehenä on erityisen vaikea toimia, jos työntekijät ovat yhdessä, äänettömästi sopien päättäneet, että ”vähempikin riittää”. Tangoon tarvitaan siis kaksi, esimies ja alainen, ja tangon sävel on vuorovaikutus.


Kolumni

EU haluaa vain rusinat pullasta

Ikääntyvä Eurooppa tarvitsee työntekijöitä rajojensa ulkopuolelta. Euroopan unioni on havahtunut tulevaisuudessa häämöttävään työvoimapulaan – ainakin osittain. Unioni on aloittanut toimenpiteet, joilla lisättäisiin Euroopan alueen houkuttelevuutta, kun kilpaillaan korkeakoulutetusta työvoimasta. Tarvetta profiilin korotukseen on: vain viisi prosenttia korkeakoulutetusta työvoimasta päätyy EU-alueelle. Lääkkeeksi on kaavailtu sinistä korttia EU:n ulkopuolelta tuleville ammattitaitoisille työntekijöille. Hankkeen esikuvana on USA:n vihreä kortti, joka antaa maahan tulijalle oleskelu- ja työskentelyoikeuden kymmeneksi vuodeksi. Sinistä korttia alettiin suunnitella komissiossa viime vuoden syksyllä ja Euroopan parlamentti äänesti siitä viime kuun täysistunnossa. Kortin haltija saisi vapauden liikkua EU-alueella kolmen vuoden ajan ja kortti olisi myös uusittavissa. Kiistanalaista uudessa sääntelyssä on se, kuka on ammattitaitoinen työntekijä. Kun koulutus- ja pätevyysstandardit vaihtelevat jo pelkästään EU:n sisällä melkoisesti, eroavaisuudet ovat vielä suuremmat kolmansien maiden ja unionin välillä. EU-parlamentti päätyi tiukentamaan komission ehdottamaa määritelmää. Ammattitaitoisella työntekijällä pitää olla parlamentin kannan mukaan joko korkea-asteen tutkinto tai viiden vuoden työkokemus,

josta kaksi vuotta pitää olla johtavassa asemassa. Lisäksi kolmannesta maasta tulevan työntekijän on saatava palkkaa 1,7-kertaisesti työskentelymaan keskitasoon nähden. Lakiuudistusta ei ole vastaanotettu pelkin riemuhuudoin. Huolta on herättänyt kolmansiin maihin kohdistuva aivovuoto ja se, riittääkö eurooppalaisella koulutusjärjestelmällä kimmoketta kehittyä, jos tarvittava työvoima saadaan helposti muualta. Huip-

putason korkeakoulutus on kuitenkin merkittävä valtti aivoista kilpailtaessa. Valikoiva maahanmuuttopolitiikka kyseenalaistaa myös tasaarvoista kohtelua ajavan unionin. EU avaa ovensa auki vain hyvin koulutetuille, joista ajatellaan olevan hyötyä. Tulijoille asetetaan kuitenkin huomattavan korkeat kriteerit, joita EU-kansalaisilta ei vaadita. Kun Suomessa samaan aikaan valmistuu maistereita työttömäksi, tulee mieleen, voiko korkeasti koulutetusta työvoimasta todella tulla pula? Huolta aiheuttaa myös se, putoavatko koulutettujen palkat, jos tulijat tekevät työt halvemmalla. Parlamentin ajama tiukempi määritelmä ammattitaitoiselle työvoimalle on hyvä, koska sillä pystytään estämään koulutetun työvoiman alipalkkaus EU-maissa. Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on keskellä uudistuksia. Niitä tarvitaan, jotta suomalainen korkeakoulutus pysyy yliopistovertailuissa mukana. Työntekijöitäkin tarvitaan ja EU ottaa askeleen oikeaan suuntaan helpottamalla työntekijöiden liikkuvuutta kolmansista maista. Tulevaisuuden työvoimapula uhkaa kuitenkin kaikkia aloja, eikä unionin näin ollen tule kuoria vain kermaa kakun päältä.

Sirpa Pietikäinen Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.

Akavalainen 6 | 2008

13


Palkansaajat vaativat finanssikriisiin pitkäjänteistä ratkaisua Työntekijät saavat tuntea rahamarkkinoiden romahduksen nahoissaan. Työpaikkoja menee ja palkkapussit ohenevat monella niin Suomessa kuin ympäri maapalloa.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

Jos joskus, niin nyt palkansaajajärjestöt voisivat todeta: mitäs me sanoimme. Rahamarkkinoiden menolle heristettiin sormea jo pitkään ennen kuin ongelmat alkoivat nousta pintaan tämän vuoden puolella. Maailman palkansaajien kattojärjestö ITUC oli tietysti tässä eturintamassa. Euroopan keskusjärjestö ETUC julkaisi vuonna 2007 erityisen vaatimuslistan rahamarkkinoiden uudistamiseksi. Akavakin vaati jo vuonna 2004 globalisaatio-ohjelmassaan maailmantalouden raha- ja valuuttapolitiikan yhteistyön tiivistämistä sekä yleensäkin globalisaation hallinnan parantamista. Vaatimukset kaikuivat kuuroille korville. Rehellisyyden nimissä on silti todettava, että ongelmien mittasuhteita ei monikaan osannut ennustaa.

Rahamarkkinoiden romahduksen hoitotalkoot jatkuvat tästä vielä vuosia ja kahdella rintamalla. Yhtäältä pitää talouden perusrakenteet, niin sanottu reaalitalous saada kuntoon. Toisaalta on tietysti puututtava rahamarkkinoiden tähänastiseen villiin toimintaan ja saatava ne uuteen uskoon.

Avoimuutta ja säätelyä lisää Palkansaajajärjestöt jatkavat aikaisempien ajatustensa kehittämistä, mutta kaksi perussuuntausta on selvää. Rahamarkkinoita on säädeltävä lisää ja niille on tuotava avoimuutta. Tietyt, osin jo järjestöjen vaatimuslistoilla näkyneet toimenpiteet ovat välttämättömiä. Ensinnäkin kvartaalikapitalismi eli lyhyen aikavälin tulosten painottaminen talouden pitkäaikaisen kehittämisen sijasta on saatava kuriin. Neljännesvuositalous johtaa keinotekoisiin temppuihin. Tähän kytkeytyy olennaiselta osaltaan se, että ylimmän johdon palkkausjärjestelmä ei saa kannustaa kvartaalikapitalismin tempputoimintaan. Hyvistä suori-

Islantilaiset vaativat lisää avoimuutta maan talouskriisin hoidossa. Kuva: Halldor Kolbeins/ AFP / Lehtikuva

14

Akavalainen 6 | 2008

tuksista ja osaamisesta pitää palkita, mutta vain kestävällä tavalla. Toiseksi kansainvälistä verotusjärjestelmää ja sen aukkokohtia on parannettava. Esimerkkinä ovat monilla alueilla, jopa EU:n laitamilla rehottavat veroparatiisit. Kolmanneksi rahoitusmarkkinoiden säätelytoimenpiteet ovat kiireellisiä. Pörssi- ja pankkitoiminta ovat markkinataloudelle tärkeitä, mutta ne tarvitsevat lisää kehyksiä. Niin sanottujen luokituslaitosten ja hedge-rahastojen toimintaa on uudistettava. Neljänneksi maailman rahatalouden kriisivalmiutta on parannettava. Tähän liittyy olennaisesti kansainvälisen valuuttarahaston ja maailmanpankin toiminnan vahvistaminen. Jo hiipuneiksi koetut laitokset ovat kokeneet uuden renessanssin.

Kasinokapitalismi johti mieron tielle Niin sanotun reaalitalouden elvyttämisessä painottuvat rahamarkkinoiden uudistamisen tavoin pitkäjänteisyys ja kestävät toimenpiteet. Kovimman romahduksen koki kasinokapitalismilla itselleen hyvinvoinnin rakentanut Islanti. Osaamispanostuksiin, terveeseen taloudenpitoon sekä tuottavuuteen ja teknologiaan satsanneet Japani ja Suomi pääsevät helpommalla, vaikkeivät helpolla. Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC on rahamarkkinakriisin vanavedessä varoittanut erityisesti lyhytnäköisistä palkanalennusten kaltaisista paniikkitoimenpiteistä. Näin tehtiin 1930-luvun lamassa, minkä seurauksena kysyntä vähentyi ja lama syventyi entisestään. Rahamarkkinakriisin jälkihoidosta on tulossa vuosien urakka ja monilla rintamilla myös palkansaajajärjestöille.


Näkökulma

Taantuma on täällä taas En ole yllättynyt, että Lauri Ihalainen ja Mikko Mäenpää kaipaavat kolmikantaisia keskusteluja luottolaman ja taantuman uhatessa. Taustalla on toive paluusta keskitettyihin kolmikantaisiin tupoihin ja vähän menetetyn vallan kaipuutakin. Arvioisin, ettei tämä riitä muuttamaan työnantajien linjaa. Sen sijaan kaikesta muusta voidaan ja on tarpeenkin kriisin syventyessä kolmikantaisesti keskustella. Eivät kai ainoat vaihtoehdot ole keskitetty tupo tai täysi hulina. Työmarkkinajärjestöt ovat ylpeilleet laajan yhteiskunnallisen vastuun kantajina. Mihin se nyt on kadonnut? Hallitushan on kutsunut kaikki yhteiseen pöytään selvittämään, pystyvätkö järjestöt kantamaan vastuuta palkkaratkaisujen sopeuttamisesta taloudelliseen ja työllisyystilanteeseen myös taantuman ja liittokohtaisten sopimusten aikana. Äänensävyissä on nostalgiaa, vaikka 1990-luvun lamatalkoissa ei paljon kaivattavaa pitäisi ollakaan. Eräillä meistä on omakohtainen kokemus lamasta. Muistamme kuinka hitaasti kriisitietoisuus syntyi ja kuinka yhteisesti sovitut toimenpiteet olivat oikeansuuntaisia, mutta aina riittämättömiä. Bruttokansantuote supistui yli 10 prosenttia, mutta palkkoja ja työvoimakustannuksia korotettiin siitä ja työttömyyden rajusta kasvusta huolimatta. Kalevi Sorsan johdolla hierottiin yhteiskuntasopimusta, joka kaatui SAK:n vientiliittojen vastustukseen. Vasta laman loppupuolella pystyttiin sopimaan palkankorotusten lykkäämisestä ja työeläkemaksun korotuksen jakamisesta. Lamaa syvensi silloin Neuvostoliiton kaupan loppuminen. Neljännes Suomen viennistä hävisi. Nyt Venäjä on jälleen suurin vientimaamme, eikä sen tila ole kovin hyvä. Kaikkialla muuallakin vientimaissa luottolama leikkaa investointeja ja taantuma näkyy yritysten tilauksissa ja nopeasti työllisyydessä. Lamavuonna Sixten Korkma n arvioi

Suomen tilannetta katastrofaaliseksi ja taloutta haaksirikkoiseksi. Aiemmin syksyllä sama Korkman upotti kaikki talousennusteet liian toiveikkaina. Olin itsekin 1990-luvulla keskitettyjen sopimusten vankka kannattaja, enkä sitä kadu. Suuret yhteiskunnalliset ratkaisut, EUjäsenyys, EMU ja euro sekä ydinvoimalapäätös odottivat. Yhteistyössä järjestöjen kanssa ne syntyivät ja luontainen kyytipoika oli keskitetty tulopolitiikka. Kolmikantainen sopiminen ja työelämän uudistaminen oli tuloksellista ja tarpeellista. En usko, että edellytykset ”uudelle yhteiskuntasopimukselle” olisivat nyt paremmat. Kokemukseni mukaan laskukaudella kyky tehdä realistisia päätöksiä on huonompi kuin nousukaudella. Talousennusteet tarkentuvat myöhässä, kriisitietoisuus syntyy hitaasti ja vasta työttömyyden myötä tunnustetaan, että jotain olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Vuosi sitten sovittiin palkankorotuksista

toiveikkaissa tunnelmissa. Talouskasvu hiipuu, mutta sovitut korotukset säilyvät. Ensi vuonna palkkoja korotetaan 4,5 prosenttia, joka jo vuosi sitten arvioitiin liian suureksi tuottavuuden kasvuun nähden. Alakohtaisesta kriisitietoisuudesta kertoo jotain se, että paperiteollisuudessa ensi vuoden korotus on vain 1,3 prosenttia. Nyt pitäisi arvioida, miten taantumaan pitäisi vastata liittotasolla, jolloin toimetkin osuvat tarkemmin kohteisiin. Sitoutuminen vain keskitettyihin ratkaisuihin on kapeakatseisuutta – ja keskusjärjestöjen vallan tavoittelua. Nyt pitäisi neuvotella ja sopia avarammista asioista. Siitä eivät työnantajatkaan ole kieltäytyneet. Olisiko nyt kykyä arvioida talouden tila realistisesti? Viime laman aikana päädyttiin kolmikantaisesti lykkäämään palkankorotuksia vuodella. Siihenkö nytkin turvauduttaisiin, jos lamapuskureista pitäisi sopia? Akavan Matti Viljanen ei ole muistini mukaan kovin innokas tupo-mies, sillä tupon hedelmät eivät ole juurikaan osuneet akavalaisten syliin. Sen sijaan hänkin on varmasti valmis sopimaan ostovoiman ja työllisyyden turvaamisesta. Akavassa on myös aina arvostettu osaamista ja tästäkin taantumasta Suomi nousee osaamisella. Nyt olisi oikea hetki osaamisen vahvistamiseen. Vain sillä turvataan, että meillä on jatkossakin työtä.

Johannes Koroma Kirjoittaja on kolumnisti sekä 1990-luvun pitkäaikainen Teollisuuden ja Työnantajain keskusliitto TT:n toimitusjohtaja, joka tehnyt puolen tusinaa keskitettyä tai liittokohtaista tulopoliittista sopimusta.

Akavalainen 6 | 2008

15


Rahoitusmarkkinoilla vuoristorataa Työeläkkeiden rahastoista saatu tuotto laskee voimakkaasti. Sijoitusten tappio jakaantuu kuitenkin useille vuosille.

Pirkko Jyväkorpi

– Sijoitustappio saattaa olla vuositasolla jopa 15 prosenttia, arvioi erikoistutkija Ilpo Suoniemi Palkansaajien Tutkimuslaitoksesta (PT). Hänen mukaansa työeläkkeiden maksujen tuotto menee eläkkeiden maksamiseen. Rahastoja ei täydennetä, vaan rahastointia hidastetaan. Suoniemi kertoo, että Suomen työeläkejärjestelmän kaltaisessa, vain osittain rahastoivassa työeläkejärjestelmässä eläkkeet eivät ole vaarassa huononakaan taloudellisena aikana. Tappio leviää tasaisesti tuleville vuosille. Vuoden 2008 kertatappio maksetaan tulevina vuosina ja maksut leviävät pitkälle ajalle. Raha puhuu ymmärrettävästi.

Ilpo Suoniemen mukaan yksittäiset vuodet eivät ole sijoitustoiminnassa ratkaisevia, sillä pitkäaikaiset sijoitukset kestävät vuosikymmeniä.

Työeläkelaitosten tilinpäätöstiedot viime vuodelta ovat vielä hyvää luettavaa. Vuoden alkaessa eläkeva-

roja oli 114,5 miljardia euroa. Vuoden päättyessä eläkevaroja oli 122 miljardia euroa. Sijoituskanta kasvoi

Eläkkeitä tarkasteltava vuosikymmen – Paniikkiratkaisuja finanssikriisin vuoksi pitäisi välttää, sanoo Eläketurvakeskuksen (ETK) kehityspäällikkö Ismo Risku . Hän laskee eläkemenon ja keskimääräisen etuustason kehitystä pitkällä aikavälillä. Eläkelainsäädäntö on erittäin pitkävaikutteinen ja siksi useiden vuosikymmeninen tarkastelujakso on tarpeen. Kaikki sijoitustuotot vaikuttavat eläkkeiden maksutasoon jollakin tavalla. Risku muistelee 1990-luvun lamaa, jolloin työllisyys aleni ja työttömyys nousi korkealle. Välittömänä vaikutuksena tällaiseen on maksuta-

16

Akavalainen 6 | 2008

son korottaminen. – Työttömyyden aikana eläkkeitä karttuu vähemmän kuin korkeasuhdanteen aikana. Heikon työllisyyskehityksen aiheuttamia työeläkkeiden rahoitusongelmia ei pitäisi yliarvioida. Lähivuosina suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja nuoria työntekijöitä on vähemmän. – Samanaikaisuus voi näkyä tulevaisuudessa. Menotasot ovat maksutasoja korkeammat. Huonot sijoitustuotot voivat näkyä eläkevarojen kehityksessä. Mutta väestön vanheneminen on ollut tiedossa ja

siihen on varauduttu, kehityspäällikkö pohtii.

Työeläkkeiden ostovoima moninkertaistuu ETK:n raportissa pitkän aikavälin laskentajakso ulottuu vuoteen 2075. Keskimääräinen eläke vuonna 2006 oli 1200 euroa kuukaudessa. Laskentajakson aikana työeläkeosan ostovoima kolminkertaistuu tuhannesta kolmeen tuhanteen euroon. Työeläkkeiden ostovoima kasvaa, koska ansiotaso nousee. Riskun mukaan eläkevarojen tuotolla on keskeinen merkitys


kohtuullisesti vuoden lopulla tapahtuneesta sijoitusten arvon alenemisista huolimatta. Tämän vuoden tilinpäätöstietoja on vaikea ennakoida, mutta jo nyt tiedetään, että sijoitustappiota tulee. Yksityisen ja julkisen sektorin työeläkevaroja oli syyskuun lopussa yhteensä 113,5 miljardia euroa. Vuoden 2007 syyskuun lopussa varoja oli 124,3 miljardia euroa. – Yhdysvalloissa teollisuusosakkeiden indeksi on laskenut 40 prosenttia. Jotkut työeläkeyhtiöt ilmoittavat 10 prosentin negatiivista sijoitustuottoa. Olemme kasvattaneet rahastoja ja ne ovat kasvaneet. Rahastojen kasvattamistavoitteita on nyt lykättävä, Suoniemi sanoo. Rahoitusmarkkinoiden vuoristoradalle ei näy pysähdystä. Kun nopean vauhdin pöly laskeutuu, niin sijoitustoiminnan tavoitteita voidaan harkita uudelleen. PT:n erikoistutkija arvioi, että iso alaspäin menevä riski ei toteudu kovin usein. – Meillä oli syvä lama 1990-luvun alussa. Nyt ei kukaan povaa samanlaista takapakkia. Kuluttajat ratkaisevat taloudellisen tilanteemme, sillä jos kuluttaminen supistuu, niin tilanne on huono.

Riskit ovat olleet näkyvissä Suoniemen näkemyksen mukaan osakesijoittamisen laskennalliset riskit ovat olleet tiedossa. Osakkeiden tuoton nopeaa laskua ei ole ollut näkyvissä. Pitkäaikaisten osakesijoitusten korjausliikkeitä on vaikea tehdä. – Meidän ei pidä kysyä, olisiko eläkevarat pitänyt sijoittaa toisin. Meidän pitäisi sen sijaan miettiä, ovatko tuottojen ja riskien tasapaino kohdallaan. En itse osaa sitä sanoa. Olisiko pitänyt ajatella, että suurten riskien todennäköisyys on suurempi? Suoniemi tähdentää, että yksittäiset vuodet eivät ole sijoitustoiminnassa ratkaisevia. Pitkäaikaiset sijoitukset kestävät vuosikymmeniä. Mikäli kansainvälinen taantuma tulee, työeläkeyhtiöt eivät voi paljonkaan vaikuttaa. Suoniemi tähdentää, että Suomen valtiontalous on kunnossa. Taloutta elvyttäviä toimia ovat investoinnit esimerkiksi väylähankkeisiin ja asuntotuotantoon. Työeläkeyhtiöiden kiinteistösijoitukset esimerkiksi pääkaupunkiseudun vuokra-asuntopulaan tuottavat paremmin kuin sijoittaminen rahoitusmarkkinoille.

Viime vuonna työeläkerahastoissa oli 122 miljardia euroa. Niiden tuotto oli viime vuonna noin viisi prosenttia. Työeläkemaksuja kerätään työnantajilta ja työntekijöiltä keskimäärin 16 miljardia vuodessa.

Rahoitusjärjestelmä syytä uusia Kansainvälinen rahoitusmarkkinakriisin silmäke löytyy Yhdysvalloista ja siellä asuntolainojen subprime-asuntoluotoista. Ilpo Suoniemi selittää, että subprime-kuplan puhjettua kriisissä on paljastunut kansainvälisen rahapolitiikan, pankkitoiminnan ja uusien rahoitusinstrumenttien epävakaisuuksia ja ongelmia sekä valuuttaliikkeiden epätasapainoa. Yhdysvalloissa rahamarkkinakriisi on johtanut jo reaalitalouden kriisiin, mistä on seurannut muun muassa konkursseja, supistuvia investointeja ja laskevaa kulutusta. – Kun luottolama leviää reaalitalouteen, on vaikea saada investointilainoja. Tilaukset peruuntuvat, työttömyys kasvaa. Rahatalous tarvitsee kansainvälisiä toimia. Erikoistutkijan mielestä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän pelisäännöt on uudistettava.

nten jaksoina työntekijän eläkelain eli TyEL-maksun pitkän aikavälin kehitykselle. ETK:n raportissa todetaan, että TyEL-maksun nostotarve on runsas neljä prosenttiyksikköä 2020-luvun alkuun mennessä. Sijoitustuotot vaikuttavat työntekijän eläkemaksun kautta eläkemenoon ja etuustasoon. – Eläkelakien voimaantulon vuoksi keskimääräinen etuustaso on nousemassa vielä muutamia vuosia nopeammin kuin palkkataso, Risku enteilee.

TyEL-maksu nousee Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat sopineet yksityisalojen keskimääräisen työeläkevakuutusmaksun nostamisesta 0,2 prosenttiyksi-

Ismo Risku muistuttaa, että työeläkkeiden ostovoima kasvaa, koska ansiotaso nousee.

köllä. Ensi vuonna TyEL-maksu on keskimäärin 22 prosenttia. Keskimääräiseen maksuun sisältyvä työntekijän maksu on ensi vuonna alle 53-vuotiailla 4,3 prosenttia ja 53 vuotta täyttäneillä 5,4 prosenttia palkasta. Työeläkelainsäädännön mukaan työelä-

kevakuutusmaksun muutokset jakautuvat puoliksi työnantajan ja työntekijän kesken. Ensi vuonna maksun korotus kohdistuu kuitenkin pelkästään työntekijän maksuosuuteen, koska tämän vuoden työntekijämaksu on normaalitasoaan alempana. (PJ)

Akavalainen 6 | 2008

17


Taloudellinen tietämys luo uskoa eläkkeiden maksuun Pääkirjanpitäjä Sirkka Pauni jää eläkkeellä virallisesti vuoden vaihteessa 19 Akavassa vietetyn työvuoden jälkeen. Pauni ei pelkää oman tai ikätoverien eläkkeiden puolesta. Yli 40 vuotta työelämässä näytti, että aika ajoin talouteen tulee notkahduksia, taantumaa tai lamaa. Niistä kuitenkin selvitään. Sen sijaan häntä surettaa monien nuorten tilanne. Kun elämä on jatkuvaa pätkää ja epävarmuutta, monilta voi mennä usko jatkuvuuteen. Taloushallinnon ammattilainen näki valtaisan mullistuksen Akavan talouden hoidossa. Paunin työvuosien aikana muun muassa kirjanpitolaki muuttui ja euro otettiin käyttöön. Työn tekemisen tavat muuttuivat, kun talousyksikössä otettiin käyttöön atk-pohjaiset taloushallinto- ja laskutusohjelmat sekä sähköiset pankkiyhteydet. – Minuun luotettiin, että hoi-

dan tehtäväni itsenäisesti ja sain kehittää itse omaa työtäni, Pauni kertoo. Hänen mukaansa pääkirjanpitäjä oppi tuntemaan kaikki työyhteisön jäsenet esimerkiksi sen kautta, miten ihmiset hoitivat laskunsa. – Jokaisen kanssa tulin toimeen, vaikka ammattiin kuuluu ilkeän ihmisen maine, kuten verottaja aikanaan sanoi.

Aktiivinen eläkeläinen ehtii moneen Sirkka Pauni on harjoitellut eläkkeellä oloa syksyn ajan. Talousasioita hän ei ole unohtanut, sillä hän on mukana miniänsä ja poikansa Maailman kaunein tyttö -projektissa. Palkitun valokuvanäyttelyn pohjalta tehty kirja on työllistänyt moni tavoin. Edessä on vielä loppuvuodesta julkaistavan kirjan postitus ja laskutus. Oman aikansa vie Ähtärissä sijaitseva rintamamiestalo, jota Pauni remontoi hiljalleen.

– Silloin en ajattele ainoatakaan numeroa. Myös uusi koti vaatii aikansa ennen kuin se on täysin mieleinen. Sosiaalisena ihmisenä Pauni on mukana Suomen Punaisen Ristin toiminnassa. Tuttua ovat viikoittaiset kahvittelut ja ystävätoiminta vanhusten parissa. (KT)

Vaikka Sirkka Pauni nauttii siitä, että voi tehdä mukavia asioita, joita ei ehtinyt tehdä työnteon ohessa, hän kaipaa akavalaisia työkavereitaan. Kuva: Tarja Paajonen.

Jälkipolvillekin maksetaan eläkkeitä Lakisääteinen eläke ei ole sijoitussidonnainen siinä mielessä, että eläkkeen määrä olisi riippuvainen varojen tuotoista. Jälkipolville voidaan siis myös maksaa eläkkeitä riippumatta siitä, miten varat nyt tuottavat. Työeläkeyhtiöt ovat olleet hereillä. Ne ovat vähentäneet osakesijoituksia aiemmin sekä käyttäneet niin sanottuja johdannaisia osakekurssien laskulta suojautumiseen. – Yhtiöiden osakesijoitusten tuotto ei ole ollut lähimainkaan niin alhainen kuin osakeindeksien kehityksestä voisi päätellä. Näin on juuri suojautumisen takia, Työeläkevakuuttajat TELAn kehityspäällikkö Reijo Vanne huomauttaa. – Jos osakekurssit maailmanlaajuisesti laskevat, siltä ei voi mitenkään suojautua kokonaan, paitsi luopumalla osakesijoituksista.

18

Akavalainen 6 | 2008

Korkosijoitustenkin tuotto on ollut nollaluokkaa tai ajoittain jopa negatiivinen. Syynä on ollut korkojen nousu. Kun korot nousevat, vanhojen korkosijoitusten arvo laskee, koska niistä saa edelleen vain ”vanhantasoista” alempaa korkoa. Rahoitusmarkkinoilta ei ole mahdollista saada korkeaa tuottoa riskittömästi eli tuotonvaihteluihin on varauduttava.

Puskurirahat tasaavat heilahteluja Vanne sanoo, että osa työeläkeyhtiöiden varoista on puskurivaroja sijoitusten arvon heilahtelun varalta. – Rahoitusmarkkinoiden kriisi on supistanut nimenomaan näitä puskurivaroja

eikä eläkevastuun varalta olevia varoja. Tulevaisuuden eläkemaksu sen sijaan on riippuvainen varojen tuotosta. Vanne sanoo, että tulevaisuudessa maksuun tulevien eläkkeiden rahoitusvastuita tarkistetaan joka vuosi ylöspäin useita prosentteja. Yhtiöiden vastuiden tarkistamisvauhti vaikuttaa siihen, minkä suuruista eläkemaksua pitää tulevaisuudessa kerätä. – Vastuiden tarkistamisvauhti ei vaikuta eläkkeisiin, vaan eläkkeet maksetaan eläkesäännön mukaan. Jos yhtiöiden vastuita aikojen saatossa voidaan tarkistaa ylöspäin vauhdikkaasti, sitä vähemmän tarvitsee kerätä tulevaisuudessa maksua, koska eläkkeitä voidaan rahoittaa ”rahastoista” eli yhtiöiden varoilla. (PJ)


Palkkakartoitukset paljastavat perusteettomia palkkaeroja – Palkkakartoitus on osoittautunut erinomaiseksi työkaluksi perusteettomien palkkaerojen havaitsemisessa. Huono uutinen on, että palkkakartoituksia on tehty vain joka toisella työpaikalla, sanoo Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen.

Sen lisäksi, että työpaikat ovat luistaneet palkkakartoitusten tekemisestä, tehtyjenkin kartoitusten sisällössä on toivomisen varaa. Palkkakartoitusten laatimista vaikeuttaa se, että työnantaja ilmoittaa kartoituksessa ainoastaan keskipalkat. Niiden perusteella todellista palkkavertailua ei voida toteuttaa riittävän tarkasti. – Jo tämän kyselyn perusteella voi sanoa, että palkkakartoitusten sisällöllisiä vaatimuksia pitää täsmentää laissa, sillä nyt sääntely on selvästi liian väljää. Palkkakartoituksessa pitäisi nykyistä tarkemmin eritellä eri palkanosat, kuten tulospalkkaus, provisiot ja luontoisedut, Viljanen huomauttaa.

Akavalaisille luottamusmiehille tehtiin lokakuussa tasa-arvosuunnitelmakysely. Viidesosa luottamusmieskyselyyn vastanneista ilmoitti, että hänen työpaikallaan on ilmennyt perusteettomia palkkaeroja. Mitä suuremmasta työpaikasta on kyse, sitä useammin palkkakartoituksia oli tehty ja sitä useammin palkkavääristymiä oli havaittu. Perusteettomilla palkkaeroilla tarkoitetaan sitä, ettei palkansaajille makseta samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan palveluksessa samansuuruista palkkaa.

Henkilöstön edustajat usein paitsiossa Joka kolmas luottamushenkilö raportoi, ettei henkilöstöllä ole ollut edustajaa työpaikan palkkakartoitusta laadittaessa. Paras edustus on ollut seurakunnissa, huonoin yksityisellä sektorilla. Joka kolmas vastaaja kertoi, ettei ollut saanut lainkaan tietoja

Nostiko palkkakartoitus esille perusteettomia palkkaeroja? (%) Kaikki vastaajat

%

lkm

Kaikki

01 20 17 14 48

n = 739

Kunta

01 24 15 12 49

310

Valtio

06 30 32 17 15

53

Seurakunta

00 16 17 09 59

82

Yksityinen

02 16 16 17 49

294

0

20

40

Kyllä, erittäin paljon Jonkin verran

60

80 Ei lainkaan Ei osaa sanoa

100 Palkkakartoitusta ei ole tehty

henkilöstön palkkatasosta palkkakartoituksen laadintaa varten tai oli saanut tietoa vain vähän. Neljännes oli saanut tietoja erinomaisesti tai kohtalaisesti. Huonoin tilanne on yksityisellä sektorilla. Yli puolet vastaajista ilmoitti, että heidän työpaikallaan oli ryhdytty toimiin tilanteen korjaamiseksi, jos kartoituksessa oli löytynyt perusteettomia palkkaeroja. Vajaa kolmannes kertoi, ettei päätöksiä toimenpiteistä ollut tehty ja 16 prosenttia oli tietämätön tilanteesta. Palkkakartoituksessa ilmenneitä perusteettomia palkkaeroja on pyritty poistamaan esimerkiksi käymällä läpi työnkuvia tai tehtävänimikkeitä, ottamalla käyttöön jokin työn vaativuuden arviointijärjestelmä, korjaamalla palkkoja, selvittämällä palkkaeroja tarkemmin tai uudistamalla palkkausjärjestelmää. Jotta ongelmiin voidaan puuttua, ei riitä, että palkkakartoitus on kertaalleen tehty, vaan sen toteutumista pitää seurata ja sitä on päivitettävä. Tasaarvolaki edellyttää, että palkkakartoitus tarkistetaan vuosittain. Tasa-arvolaki velvoittaa vähintään 30 työntekijää työllistävät työnantaja laatimaan tasa-arvosuunnitelman. Suunnitelmaan on sisällyttävä myös palkkakartoitus. Akavan kyselyn mukaan joka kymmenennellä suunnitteluvelvoitteen piiriin luuluvalla työpaikalla suunnitelmia ei ollut tehty eikä ollut tekeilläkään. Positiivista oli, että lähes joka kolmanneksella sellaisista työpaikoista, joita lain suunnitteluvelvoite ei koske, oli kuitenkin tehty tasa-arvosuunnitelmia. Tasa-arvosuunnittelu oli sitä pidemmällä, mitä enemmän työpaikalla oli henkilöstöä.

Akavalainen 6 | 2008

19


Apurahalla työskentelevien sosiaaliturva paranee vihdoin Apurahansaajat saavat varsin kattavan eläketurvan, ansiosidonnaiset sairausvakuutusetuudet sekä tapaturmaturvan ensi vuoden alusta alkaen.

Jarmo Pätäri lakimies

Apurahansaajien sosiaaliturva on tähän asti ollut perusturvatasoista, koska he eivät useinkaan työskentele työsuhteessa eikä apuraha ole palkkaan verrattavaa tuloa sosiaalivakuutusjärjestelmässä. Akava on jo pitkään ajanut tämän ryhmän sosiaaliturvan parantamista, joka nyt vihdoin näyttää toteutuvan. Suomessa sosiaaliturva jakautuu perusturvaan ja vakuutuspohjaiseen ansiosidonnaiseen turvaan. Perusturvan kustannuksista vastaa valtio. Ansiosidonnaisen turvan kustannuksista perusturvaa vastaava osa on valtion vastuulla ja ansiosidonnaisen osan kattavat työnantajat ja työntekijät vakuutusmaksuilla. Ne apurahansaajat, jotka eivät apurahakautensa aikana työskentele virka- tai työsuhteessa, ovat muita palkansaajia huonommassa asemassa. Heille ei kerry esimerkiksi työeläkettä apurahakaudelta lainkaan ja sairausvakuutusturva on vähimmäispäivärahan tasoista. Lakisääteistä henkivakuutus- tai tapaturmavakuutusturvaa ei ole ollut lainkaan.

Eläke-etuudet Melaan Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen mu-

20

Akavalainen 6 | 2008

kaan apurahansaajan eläke-etuudet hoidetaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassa. Hieman oudolta tuntuvaan ratkaisuun päädyttiin eläke-etuuksien hoitokustannusten edullisuuden vuoksi verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Melalla oli valmiiksi sopivat tietojärjestelmät eläkkeiden maksatukseen. Apurahansaajien kannalta vaihtoehto on myös maksujen ja aikanaan saatavien etuuksien suhteen edullisempi kuin esimerkiksi yrittäjien eläkejärjestelmän mukainen vaihtoehto. Kun henkilölle on myönnetty Suomessa vähintään neljän kuukauden yhdenjaksoiseen työskentelyyn tarkoitettu apuraha, joka on vuotuiseksi työtuloksi muutettuna vähintään 2 800 euroa, hän on velvollinen ottamaan eläkevakuutuksen Melasta. Apurahansaaja maksaa eläkemaksua vuotuisesta työtulostaan noin 10 prosenttia. Apurahansaajan sairausvakuutusmaksun muodostavat sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu. Työtuloon perustuva maksu maksetaan Melalle työeläkevakuutusmaksun yhteydessä.

apurahansaajilla puolet täysimääräisestä maatalousyrittäjän maksusta pienemmän tapaturmariskin vuoksi. Työ- ja vapaa-ajan rajanvetovaikeuksien vuoksi apurahansaajalla olisi mahdollisuus ottaa myös maatalousyrittäjien tapaturmasta annetun lain mukainen vapaaehtoinen vapaa-ajan tapaturmavakuutus. Myös näiltä osin pakolliset vakuutusmaksut peritään eläkevakuuttamisen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan erilaisten sotumaksujen osuus on noin 14 prosenttia työtulosta. Jotta apurahansaajan käteen jäävä osuus apurahasta ei pienenisi, lakiesityksellä on tarkoitus korottaa verottomien apurahojen määrää vähintään sosiaaliturvamaksuja vastaavalla määrällä. Lakia sovelletaan pääsääntöisesti lain voimaantulon jälkeen alkaneisiin apurahakausiin. Vakuutuksen voi myös halutessaan ottaa jo aiemmin alkaneeseen apurahakauteen, joka kestää yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta lain voimaantulon jälkeen ja täyttää muutoinkin säädetyt vakuuttamisedellytykset. www.mela.fi.

Eläkkeiden lisäksi muuta turvaa Eläkevakuutettu apurahansaaja pääsee suoraan lain perusteella maatalousyrittäjien ryhmähenkivakuutusjärjestelmään sekä lakisääteisen MATA-työtapaturmaturvan piiriin. Tapaturmavakuutusmaksu olisi


Tiukat ehdot työmarkkinatuen tarvehankinnasta Apurahansaajien sosiaaliturvaa pyritään parantaa myös työttömyyden varalta. Lakiesityksessä ehdotetaan kosmeettista muutosta työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamiseksi apurahansaajalta tietyin edellytyksin. Ehdot ovat kuitenkin niin tiukat, että säännös jäänee kuolleeksi kirjaimeksi. Sitä paitsi tarveharkinta työmarkkinatuesta on mahdollisesti poistumassa kaikilta työntekijäryhmiltä muutoinkin sosiaaliturvan uudistamiskomitean työn myötä.

Oleellisempaa työttömyysturvan kannalta on, miten apurahansaajan katsotaan päivärahaoikeuden kannalta työllistyvän omassa työssään. Jos henkilön katsotaan työllistyvän päätoimisesti omassa työssään, hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) esitti keväällä työ- ja elinkeinokeskuksille ja työvoimatoimistoille näkemyksensä siitä, kuinka esimerkiksi tutkijan työssään päätoimisesti työllistyneen toiminnan lopetta-

mis- ja keskeyttämistilanteissa pitää jatkossa menetellä. TEM:n kannan mukaan siirryttäisiin muun muassa etukäteisvalvonnasta jälkikäteisvalvontaan eli luotettaisiin apurahansaajan omaan ilmoitukseen työn keskeyttämisestä tai päättymisestä. Jotta soveltamiskäytännön sitovuus paranisi ja yhdenmukaistuisi koko maata kattavaksi, TEM:n näkemys on kirjattava osaksi työvoimatoimistojen soveltamisohjeita. (JP)

365 hyvää päivää vuodelle 2009!

kaikki kalentereistamme

www.ajasto.fi Akavalainen 6 | 2008

21


Yleismaailmalliset ohjeet yhteiskunta – Yhteiskuntavastuustandardista voi parhaimmillaan muodostua erittäin hyödyllinen väline muun muassa palkansaajajärjestöille: työkalu omien tavoitteiden toteuttamiseen, sanoo Tekniikan Akateemisten Liitto TEKin yksikönjohtaja Pekka Pellinen. Hän on mukana standardin kansainvälisessä valmisteluryhmässä.

Kirsi Tamminen

22

Akavalainen 6 | 2008

Alun perin aloite yhteiskuntavastuustandardista lähti kuluttajajärjestöistä. Globalisaatiokehityksen myötä on noussut esiin eri maiden muun muassa lainsäädännölliset ja toimintakulttuurien erot. Keskustelua yhteiskuntavastuun tarpeesta on käyty vuosikausia, sillä aihe on herättänyt voimakkaita ristiriitoja ja ennakkoluuloja. Alussa esimerkiksi osa teollisuusjärjestöistä vastusti standardia, sillä ne pelkäsivät sen tuovan rajoituksia toimintaansa. Pekka Pellisen mukaan sitkeintä vastarinta on kehitysmaissa, joissa pelätään kilpailuetujen menetyksiä. Myös palkansaajapuolella vastustettiin aikanaan standardia. Vastustus perustui väärinkäsityksiin standardin luonteesta. Sen pelättiin ohittavan lainsäädäntöroolin, tai standardointiorganisaation muodostuvan poliittiseksi toimijaksi. – Kuitenkin standardi olemassaolollaan tarjoaa vastuullisille toimijoille keinon erottautua vastuuttomista ja tehdä näkyväksi sen, että he pyrkivät hoitamaan asiansa kunnolla, Pellinen korostaa. Virallinen prosessi standardista käynnistyi kolme vuotta sitten. Alkuperäinen tavoiteaikataulu oli saada prosessi valmiiksi tämän vuoden lopussa, mutta se venyy. Pellinen arvioi, että lopullinen hyväksyminen on keväällä 2010. Syksyllä siirryttiin työpaperi-

vaiheesta komiteapaperivaiheeseen. Kun siihen saakka on saattanut tulla isojakin muutoksia, niin nyt muutokset vähenevät. Lopputulos alkaa hahmottua ja nyt on hiomisen aika. Luonnos on saatavana suomeksi käännettynä alkuvuodesta.

Standardi on konsensusnäkemys Standardi ei edellytä täydellistä yksimielisyyttä, mutta maailmanlaajuisen standardisointikeskusjärjestö ISOn sääntöjen mukaan siihen ei saa liittyä pysyvää vahvaa vastustusta. ISOn toimeksiannossa määriteltiin, että yhteiskuntavastuustandardin on sovelluttava kaikentyyppisten organisaatioiden käyttöön. Standardi sisältää ohjeita hyväksyttävistä menettelytavoista. Se määrittelee päälinjoja eikä pureudu juurikaan yksityiskohtiin. Linjaukset ovat periaatteellisia ja yleismaailmallisia. Niitä ovat muun muassa kestävän kehityksen periaatteet, eettisyys, läpinäkyvyys, ihmisoikeuksien kunnioitus ja lainmukaisuus. Lainmukaisuuden vaatimusta on lievennetty siten, ettei lakia tarvitse noudattaa, jos se on ristiriidassa kansainvälisesti vahvistettujen periaatteiden kanssa. Pellinen kertoo silmiä avaavasta kokemuksesta, joka poikkeaa meillä itsestään selvänä pidetystä lainkuuliaisuudesta. – Erään eteläamerikkalaisen palkansaajajärjestön edustaja oli tiukasti sitä mieltä, että lain noudattaminen ei voi kuulua yleismaailmallisesti noudettaviin periaatteisiin. Hänen mukaansa heiltä menee kokoontumis- ja puheoikeus, jos vaaditaan lain noudattamista.

Kansallisten seurantaryhmien rooli korostuu Kansainvälisessä valmistelutyöryhmässä on mukana noin 300 henki-

löä. Suomesta on neljä edustajaa: teollisuudesta, kuluttajajärjestöstä, akatemiamaailmasta ja palkansaajajärjestöstä. Vaikka kaikista ryhmistä pitäisi olla tasapainoinen edustus joka maasta, niin teollisuuden edustajia on eniten. Esimerkiksi kehitysmaiden palkansaajajärjestöistä on jo taloudellinen mahdottomuus lähteä kokouksiin. Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla on edustuksensa kansainvälisessä valmistelutyöryhmässä. – ILO:ssa on nähty, että tämä on uusi kanava hyödyntää ja saattaa heidän linjauksiaan laajempaan käyttöön, Pellinen huomauttaa. Joka maassa on oma kansallinen seurantaryhmänsä. Suomessa parinkymmenen henkilön ryhmässä muotoillaan Suomen viralliset kannat. Kun siirryttiin komiteavaiheeseen, päätöksentekomekanismi muuttui. Päätökset tehdään kansallisten kannanottojen pohjalta niin, että jokaisen maan standardisoinnin vastuuorganisaatio käyttää sen maan ääntä. – Suomen ryhmässä tasapaino eri ryhmien kesken toimii harvinaisen hyvin, Pellinen sanoo.

Toteutuspäätös oli riitainen Koska alku oli riitaisa, niin ISOn toimeksiannossa määriteltiin, että yhteiskuntavastuustandardi on luonteeltaan ohjeellinen. Ohjestandardiin ei liity sertifiointia laatujärjestelmään kuten useimmissa muissa standardeissa. Viimeisen puolen vuoden aikana Pellinen on kuullut useista kansallisista standardeista, jotka ovat hyvin pitkälle samanlinjaisia, mutta niihin voidaan liittää sertifiointi. – Kun maailmanlaajuinen standardi valmistuu, niin pian ryhdytään


avastuuseen

miettimään seuraavaa versiota, Pellinen arvioi. Jatkovalmistelun käynnistäminen vaatii kuitenkin uuden ISOn yleiskokouksen päätöksen. Se asettaa kansainväliset työryhmät ja antaa toimeksiannot. Pellisen mukaan ilman maailmanlaajuista standardia olisi syntynyt hallitsematon määrä kuppikuntaisia normeja. – Tilanne olisi kaikkien osapuolien kannalta sekava, sillä globaalit toimijat eivät voi seurata kymmeniä eri normeja eri puolilla maailmaa.

– Yhteiskuntavastuustandardi tarjoaa mahdollisuuden asiallisille toimijoille. Sen avulla tehdään ulkopuolisille näkyväksi, että pyritään noudattamaan hyväksi määriteltyjä käytäntöjä, Pekka Pellinen painottaa. Kuva: Tuulikki Holopainen

Akavalainen 6 | 2008

23


Ihmisoikeudet mukaan kansainväliseen talousjärjestelmään Euroopan palkansaajien keskusjärjestön konferenssissa syksyllä kuultiin avauksia aiheesta, kuinka sovittaa vapaa kauppa ja ihmisoikeudet yhteen. Tilaisuudessa etsittiin mahdollisuuksia tuoda ihmisoikeudet osaksi kansainvälistä talousjärjestelmää ja vapaakauppasopimuksia. Työ on oleellinen osa tuotantoprosessia, mutta sosiaaliset kriteerit eivät tällä hetkellä sisälly Maailman kauppajärjestö WTO:n sopimusten piiriin. Tuoreen tutkimuksen mukaan sosiaalinen dumppaus ei tarjoa merkittävää kilpailuetua. Oikeudet eivät ole este vaan avain kehitykseen. Finanssikriisin myötä on yhä vaikeampi väittää, että markkinat toimisivat parhaiten täysin vapaasti. Tilanne on aiempaa kypsempi työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisesti kestävän kehityksen näkökohtien esiin tuomiselle monenkeskisten ja kahdenvälisten vapaakauppasopimusten yhteydessä sekä Maailman kauppajärjestö WTO:n sisällä.

Unionilla kaksinaismoraalia Konferenssissa kuultiin mielipiteitä Euroopan unionin kaksinaismoraalista. Komission papereiden perusteella voi kuvitella työntekijöiden perusoikeuksien olevan EU:n toiminnan keskiössä. Käytännössä näin ei ole, ja ammattiyhdistysjärjestöt haastettiin esittämään konkreettisia vaatimuksia EU:lle. Sosiaaliset oikeudet pitää saada osaksi kauppasopimuksia sekä

24

Akavalainen 6 | 2008

varmistaa lisäksi sitova mekanismi, jolla työmarkkinaosapuolet pääsevät mukaan neuvotteluihin. Ympäristöstandardit on onnistuttu tuomaan osaksi WTO:ssa hyväksyttyjä kaupan rajoituksia siten, että järjestön sääntöihin sisältyviä ympäristömainintoja tulkitaan nyt entistä laajemmin. Sosiaalisia standardeja ei mainita WTO:n säännöissä, mutta esimerkiksi tekstissä esiintyvää käsitettä ”yleinen moraali” voi tulkita laajemmin. WTO ei toimi erillään muusta kansainvälisestä oikeudesta, ja yhtenäisyyttä pitää edistää muun muassa Kansainvälisen työjärjestö ILO:n kanssa. Kaupankäyntiin tarvitaan jo ILO:n yhteydessä maailmanlaajuisesti hyväksytyt sosiaaliset minimistandardit. WTO-järjestelmän vahvuus on sen päätösten sitovuus ja mahdollisuus sanktioihin.

Lisää avoimuutta Konferenssissa kaivattiin lisäksi parannuksia järjestön avoimuuteen: esimerkiksi kansalaisyhteiskunta on otettava laajemmin mukaan. Myös WTO:n asiantuntijaryhmiä pitää avata ja niiden yhteyteen voi perustaa ay-liikkeen neuvoa-antavan elimen. Mallina voi olla OECD:n yhteydessä toimiva ay-komitea TUAC, jonka jäsen myös Akava on. Liisa Folkersma kansainvälisten asioiden asiamies

Positiivinen kierr kerää jäseniä

Korkea järjestäytymisaste ja tehokas edunvalvonta saavat yhdessä aikaan positiivisen kierteen, jota ei mikään vastavoima pysäytä.

Risto Kauppinen johtaja

Korkea järjestäytymisaste antaa tukevan pohjan minkä tahansa järjestön toiminnalle ja sitä myötä tehokkaalle edunvalvonnalle. Toisaalta onnistunut ja henkilöjäsentä konkreettisesti koskettava edunvalvonta helpottaa järjestön jäsenpitoa ja -hankintaa. Saavutetut ja näkyvät edunvalvontatulokset kirkastavat järjestön kuvaa ja vahvistavat sen imagoa. Keskusjärjestö Akavan, sen jäsenjärjestöjen ja neuvottelujärjestöjen tärkein tehtävä on huolehtia henkilöjäsenten edunvalvonnasta koko jäsenyyden ajan. Järjestön on työssään joka päivä lunastettava olemassaolonsa oikeus. Käytännössä se on helppoa, kun pidämme mielissä ja sydämissä perusarvon ”jäsenen asialla”. Järjestön toiminnan on perustuttava jäsenten tarpeiden tuntemiseen ja huomioimiseen. Vain siten järjestö voi menestyä. Tulevaisuus on Akavalle suuri mahdollisuus. Toimintaympäristön vauhdikas muutos tuo eteen jatkuvasti uusia haasteita, jotka voimme kääntää voitoksemme terveellä asenteella ja terävänäköisellä suunnittelulla. Vahva, vaikuttava ja sisäisesti yhtenäinen Akava-yhteisö takaa jäsenen


re

turvan ja menestyksen myös muuttuvissa olosuhteissa. Lisäksi olemme valmiit ottamaan joukkoomme uusia jäseniä.

Yhteistyö vie jäsenten asiaa eteenpäin Positiivisen kierteen aikaansaamiseksi on tehtävä lujasti töitä. Erityisesti tarvitsemme kykyä tehdä yhteistyötä. Akava-yhteisössä eri toimijoiden tehtävät ja vastuualueet on jo nyt kuvattu Akavalaisen yhteistoiminnan periaatteissa, joita hyödyntäen tehostetaan vaikuttamista ja vältetään päällekkäistä työtä. Työnjaon ja roolien on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä myös henkilöjäsenille. Yhteisön sisäisiä pelisääntöjä on syytä aika ajoin tarkistaa, jotta ne olisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaiset. Samoin Akavan toimielinorganisaation kehittäminen on otettava työn alle. Vakiintuneita toimintamalleja on voitava aika ajoin tarkastella objektiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Korkean järjestäytymisasteen saavuttaminen on jokaisen vastuulla.

Sitä ei voi erottaa muusta toiminnasta vain tiettyjen henkilöiden tai yksiköiden vastuulle. Olen järjestäytynyt -status on tehtävä houkuttelevaksi. Järjestön toiminnan tuloksellisuuden mittariksi sopiikin parhaiten järjestäytymisaste. Sen pitäisi olla vähintään 80 prosenttia potentiaalisista jäsenistä, myös valmistuvien opiskelijoiden osalta. Henkilökohtainen markkinointi on paras keino vakuuttaa potentiaalinen jäsen järjestäytymisen kannattavuudesta. Sitä voimme tehdä joka päivä työssä ja vapaa-ajalla.

Uutta osaamista kaikille toimijoille Akava-yhteisön toimijoiden osaamisen kehittäminen on tulevina vuosina keskeisenä osana Akavan järjestötoimintaa. Tavoitteisiin päästään osaavilla toimihenkilöillä ja johdolla. Vastaamme tarpeeseen Akavaakatemian koulutustarjonnalla. Akava-akatemia järjestää koulutusjaksoja, joilla perehdytetään jäsenjärjestöjen työntekijöitä ja luot-

tamustoimista johtoa. Tavoitteena on lisätä yhteisten akavalaisten tavoitteiden tuntemusta ja yhteisön joukkovoimaa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Koulutuksia on toistakymmentä. Uusien viestintäkanavien, sosiaalisten verkkoyhteisöjen ja suunnitelmallisen markkinoinnin kautta saavutamme paremmin niin nykyiset kuin tulevatkin jäsenemme. Akavalla on tulevaisuus hallussa myös yli sadantuhannen opiskelijajäsenen kautta. Opiskelijoissa piilee yhä paljon järjestötyössä hyödyntämättömiä voimavaroja, joiden esilletuloa meidän on helpotettava. Hyvät jäsenedut, tuloksekas edunvalvonta ja todelliset vaikuttamismahdollisuudet järjestön sisällä motivoivat opiskelijoita toimimaan aktiivisesti akavalaisen maailman hyväksi. Kaiken kaikkiaan positiivisen kierteeseen päästään positiivisella elämänkatsomuksella. Toisten huomioonottaminen, hyväksyntä, reiluus ja kannustaminen ruokkivat onnistumista yhteisten tavoitteiden eteen ponnisteltaessa.

Kirjoitus perustuu Akavan jäsenyysstrategiaan, joka hyväksyttiin liittokokouksessa 27.11.2008. Lehti meni painoon ennen sitä.

Akavalainen 6 | 2008

25


Tapaturmavakuutus- ja ammattitautilakien uudistustyö kelvoton Akava pettyi tapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöä uudistaneen työryhmän työn lopputulokseen. Nykyisin voimassa oleva tapaturmavakuutuslaki on vuodelta 1948 ja valtaosa lain säännöksistä on muutettu vuoden 1980 jälkeen.

Paula Ilveskivi lakimies

26

Akavalainen 6 | 2008

Uudistuksen tavoitteena oli laatia ehdotukset tapaturmavakuutus- ja ammattitautilainsäädännön rakenteen ja sisällön uudistamiseksi. Lisäksi kolmikantaisen työryhmän oli arvioitava, vastaako nykyinen tapaturmavakuutus- ja ammattitautilainsäädäntö sisällöltään muuttuneita työelämän oloja. Työryhmän työn lopputulos oli pettymys. Akavan tavoitteet kehittää järjestelmää vastaamaan nykyistä työelämää ja akavalaisten tarpeita kariutuivat työnantajan haluttomuuteen korvausjärjestelmän kehittämiseen. Sen sijaan työnantajapuoli toi työryhmään mittavan heikennyslistan, joten edellytykset yksimielisen lopputuloksen saavuttamiseksi olivat huonot. Merkittävänä korvaussuojan heikennysesityksenä työnantajapuoli toi pöytään muun muassa matkat kotoa työpaikalle ja takaisin. Akava ei voinut hyväksyä esitystä. Se olisi joillakin akavalaisilla aloilla merkinnyt sitä, että reilusti yli puolet nykyisin korvaussuojan piiriin kuuluvista tapauksista jäisi tulevaisuudessa korvausten ulkopuolelle. Myös sotaan, alueelliseen selk-

kaukseen ja terrorismiin liittyvien tapaturmien korvattavuus jäi työryhmässä avoimeksi. Tällainen ratkaisu ei millään tavoin vastaa työnsä puolesta paljon matkustavien työntekijöiden vakuutusturvan tarpeisiin. Akava ei voinut hyväksyä työryhmän loppuraporttiin kirjattua ehdotusta työtapaturman käsitteeksi miltään osin juuri sen vuoksi, että edellä mainitut olot oli ratkaisematta. Tässä asiassa Akava jäi yksin. Työryhmän työskentelyssä tämä oli ainoa asia, jossa työryhmä teki ehdotuksen ilman yksimielisyyttä. Muissa vastaavissa tilanteissa asia ratkaistiin siten, että asiassa ei tehty lainkaan työryhmän ehdotusta.

Homealtistusongelmaa ei kyetty ratkaisemaan Akava pyrki kehittämään kosteusvauriomikrobien aiheuttamista terveysongelmista kärsivien työntekijöiden turvaa. Pyrkimykset eivät edenneet pidemmälle siitäkään huolimatta, että Kunnallinen työmarkkinalaitos yhtyi palkansaajakeskusjärjestöjen näkemykseen. Erimieliseksi jäi myös työstä johtuvien psyykkisten sairauksien korvaaminen tapaturmavakuutus- ja ammattitautijärjestelmästä. Työryhmän loppuraportti sisältää koko joukon eriäviä näkemyksiä ja harmittavan vähän yhteisiä kehittämisehdotuksia. Kehittämisen sijaan monia vakiintuneita periaatteita kyseenalaistettiin. Työnantajapuoli esitti muun muassa palkansaajien maksuosuutta lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen.

Myös henkilökohtainen korvauskatto tuotiin neuvottelupöytään, vaikka järjestelmän tarkoitus on nimenomaisesti korvata työntekijälle tapaturmasta tai ammattitaudista aiheutunut menetys. Ansionmenetyskorvauksistakaan ei saavutettu yksimielisyyttä.

Muuttunut työelämä ei näy raportissa Raportissa ei ole riittävää arviointia, vastaako nykyinen lainsäädäntö muuttuneita työelämän oloja. Esimerkiksi avoimeksi jäi, miten itsensä työllistävien henkilöiden työtapaturma- ja ammattitautisuoja olisi järjestettävä. Kysymyksessä ovat henkilöt, jotka eivät ole työsuhteessa eivätkä yrittäjiä, vaan esimerkiksi erilaisten toimeksiantosopimusten nojalla tekevät työtä. Nämä työntekomuodot lisääntyvät akavalaisten keskuudessa. Työryhmän saavuttama lopputulos ei sellaisenaan tarjoa edellytyksiä jatkotyöskentelylle eikä saavutetun tuloksen pohjalta voi laatia uutta tapaturma- ja ammattitautilakia. Jotta uudistuksella olisi aitoja mahdollisuuksia edetä, tarvitaan edelleen jatkotyötä ja yhteistä näkemystä niin periaate- kuin kehittämislinjauksistakin. Vanhentuneen ja moneen kertaan paikatun llainnsäädännön uudistamistarve on ilmeinen. Se ei kuitenkaan saa tapahtua työntekijöiden turvaa heikentämällä.


Ehdota tuottavuutta ja työelämän laatua samanaikaisesti parantanutta yhteisöä Tuottavuuden pyöreä pöytä pyytää ehdotuksia tuottavuusyhteistyökunniamaininnan saajiksi vuonna 2009. Tarkoitus on nostaa esille onnistuneita, yhdessä toteutettuja ja esimerkiksi kelpaavia hankkeita ja ohjelmia, jotka ovat parantaneet suomalaisilla työpaikoilla samanaikaisesti tuottavuutta ja työelämän laatua. Kunniamaininnan saaja voi olla yritys, konserni, julkishallinnon organisaatio, järjestö, yritysverkosto tai niiden osa. Saaja voi olla myös jokin sopimus- tai toimiala, ohjelma,

palveluntarjoaja tai rahoittaja. Sillä on oltava näyttöä menestyksellisestä tuottavuuden ja työelämän laadun edistämisestä. Ehdotuksen voi tehdä kuka tahansa saajan toimintaa läheltä seurannut henkilö tai taho. Vapaamuotoiset ehdotukset pyydetään toimittamaan Tuottavuuden pyöreän pöydän sihteeristölle 13. helmikuuta 2009 mennessä. Ehdotukseen voi halutessaan liittää perustelut. Jokaisen kunniamaininnan saajan ansiot tuottavuuden ja

työelämän laadun kehittämisessä varmistetaan erikseen, tarvittaessa haastatteluin paikan päällä. Työmarkkinajärjestöjen johtajat julkistavat kunniamaininnan saajat ensi maaliskuussa järjestettävässä tuottavuusyhteistyöseminaarissa, jonka teemana on Työn imusta tuottavuutta? Ehdotukset pyydetään toimittamaan määräaikaan mennessä sihteeristön akavalaiselle edustajalle, Jaana Meklinille sähköpostitse: jaana.meklin@akava.

Hotellikokous Tallinnassa Irtautuminen tutuista maisemista on hyvä lähtökohta vaikkapa silloin, kun halutaan pohtia yrityksen tulevaisuuden kehityssuunnitelmia.

Matkaohjelmaesimerkki: 10.30 Lähtö Helsingistä Tallink Starilla/Superstarilla. Matkustus Business Loungessa, jossa nautitaan kevyt buffet-aamiainen. 12.30 Tulo Tallinnaan, siirtyminen satama-alueella sijaitsevaan Tallink Spa & Conference -hotelliin. 13.30 Tilaisuuden avaus hotellin kokoustiloissa. Kokouskeskuksessa on 6 kokoustilaa, joista suurimpaan mahtuu jopa 263 henkilöä. 15.00 Lyhyt tauko. Kokouskahvi kokouksen lomassa. 17.30 Aika vaihtaa vapaalle. Voitte rentoutua vaikka hotellin kylpyläosastolla tai pistäytyä kaupungilla. 20.00 Kolmen ruokalajin illallinen hotellin Nero-ravintolassa. Yöpyminen hotellissa. Hotelliaamiainen. 8.30 Kokous jatkuu klo 12.30 asti. Kahvit kokoustiloissa kokouksen lomassa. 12.45 Siirtyminen satamaan. 14.00 Tallink Star/Superstar lähtee kohti Helsinkiä. 16.00 Tulo Helsinkiin.

ESIMERKKIPAKETIN HINTA

168 €/HLÖ

Esimerkkihinta on voimassa maanantai–torstai -lähdöillä 31.5.2009 asti, min. 10 hengen ryhmille. Tarkemmat hintatiedot www.tallink./kokous.

Lisätiedot www.tallinksilja./kokous ja Tallink Siljan kokous- ja ryhmämyynti puh. 010 804 123.

Akavalainen 6 | 2008

27


Akavalaiset tarttuivat mahdollisuute Yhteensä noin 1300 akavalaista haki eväitä tulevaisuuden työelämään Muutoskisa-seminaareista.

Tampereen ammattikorkeakoulussa pohdittiin esimiestyötä. Keskijohdon esimiehet ovat usein puristuksessa sekä ylhäältä että alhaalta tulleiden paineiden välissä. Keskijohto on useimmiten akavalaista väkeä.

Akavan Muutoskisa-kiertue kiersi syksyllä kuudella eri paikkakunnalla. Kierroksella heräteltiin keskustelua tulevaisuuden työelämästä. Kiertuepäivinä Akavan johto vieraili akavalaisten työpaikoilla sekä kävi tutustumassa yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Päivät huipentuivat iltaseminaareihin, joissa lähestyttiin vaihtuvia teemoja eri näkökulmista. Helsingissä teemana oli hyvinvoiva työyhteisö. Pääesiintyjänä loisti filosofian tohtori Pekka Himanen, joka kertoi kuulijoille luottamuksen ja rikastavan työyhteisön tarjoamasta voimasta matkalla luovuuteen ja innovatiivisuuteen, kohti unelmia, osaksi merkityksellistä tarinaa. Luottamuksen ilmapiirissä on hyvinvoinnin perusta ja rikastavassa vuorovaikutuksessa arvostetaan jokaista. Toisen arvonanto onkin kaiken ydin. Siitä kumpuaa innostus ja ilo, kyky innovoida yhdessä. Silloin ei tarvitse elää vain minimoidakseen epäonnistumisia, vaan maksimoidakseen onnistumisia.

Oulussa elämänmittaista opiskelua

TEKin jäsen Jari Keskinen (vasemmalla), Tieteentekijöiden liiton Jaana Simola, Talentien Michel Segerberg ja TEKin Piri Harju olivat saapuneet Helsingin Muutoskisa-tilaisuuteen hyvän ohjelman innoittamina.

Illan pääpuhuja, kasvatustieteen tohtori Siv Their pohti, kuinka voi rakentaa omaa pätevyyttään ja pärjätä myrskyssäkin. Työssä oppiminen voi perustua olemassa olevaan tietoon: esikuviin kuten esimiehiin, opastukseen tai mentarointiin ja mestari–oppilas -suhteeseen. Toisaalta työn on oltava haasteellista, sillä työssä voi oppia sattuman kautta. Myös looginen päättely opettaa. – Edelleen maailman tärkein oppimismenetelmä on yrityksen ja erehdyksen kautta. Työssä pitää olla lupa erehtyä, Their korosti.

Tampereella esimiesten hyveitä ja kuolemansyntejä – Huonosti hoidettu pomon homma näkyy monen työntekijän kotona ja päinvastoin, huomautti illan pääpuhuja, teologi Jaakko Heinimäki. – Esimiesasema ei ole kunniahomma, vaan työnjaollinen tehtävä. Heinimäen mukaan yksi esimiehen tärkeistä tehtävistä on huolehtia, että yhteisön tai yrityksen arvot ovat käsi kädessä arkipäiväiset asiat. Hän listasi, millaisia piirteitä hyvällä esimiehellä on. Hyvän esimiehen ei tarvitse puuttua joka asiaan, vaan hän keskittyy johtamiseen ja luottaa alaisiinsa. Hyvä esimies ymmärtää olevansa vain töissä ja hän elää työn ulkopuolella tähdellisempää elämää. Oulussa kasvatustieteen tohtori Siv Their puhui oikeanlaisesta mentaalisesta valmiustilasta niin oppijallakin kuin opettavalla: on uskottava itseensä ja asiaan – myös kouluttajalla on oltava usko opiskelijoihin.

28

Akavalainen 6 | 2008


een kurkata tulevaan Kuopiossa varauduttiin ilmastonmuutokseen Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen uskoo, että ihmisten asenteet muuttuvat, kun tieto lisääntyy. Hän tietää, että akavalaiset pystyvät tekemään isoja ratkaisuja työpaikoillaan esimerkiksi hankinnoista ja matkustamisesta. Pietikäinen muistutti, että arkisia tekoja voi tehdä miltei missä tahansa toimistossa, vaikkapa vaihtamalla lamput energiasäästölamppuihin, vähentämällä kopiointia ja korvaamalla matkustamista videokokouksin. – Myös yksityiselämän valinnat ja oma elämäntapa ratkaisevat. Isoimpia vaikutuksia on sillä, mitä syö ja miten liikkuu.

Jyväskylässä puheenjohtaja Matti Viljanen otti seminaarivieraita vastaan aluetoimikunnan jäsenten Eeva Gröhnin ja Olli Backmanin kanssa.

Jyväskylässä peräänkuulutettiin vapaa-aikaa Yrittäjä ja kirjailija Osmo Soininvaara puhui runsaamman vapaaajan puolesta. Suomalaisessa yhteiskunnassa tuottavuus on kasvanut neljätoistakertaiseksi sadassa vuodessa. Silti tunneissa työtä ei tehdä ratkaisevasti vähemmän. Soininvaara pohti, ovatko akavalaiset tuomittuja työn orjuuteen. Akavalaisten työaika on jatkuvasti pidentynyt, kun taas SAK:laisten lyhentynyt. Akavalaisten työtä ei voi useinkaan delegoida, sillä toisen puolesta ei voi osata. Kilpailu osaamisesta ajaa pidentämään päivää. Jos työpäivät ovat pitkiä, Soininvaara kehottaakin käyttämään vapaa-aikaa muuhun kuin kotitöiden tekemiseen. Palvelujen käyttö on nimenomaan työn jakamista.

Monikulttuurisuus kiinnosti Turussa Entinen pääkaupunki Turku oli jo keskiajalla kansainvälinen kaupunki, niin nykyäänkin. Turun seminaarissa pohdittiin, miten kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus muuttavat suomalaisten työelämää. Seminaarin puheenvuoroissa kävi ilmi, että työelämän monikulttuurisuus on laajempi ilmiö kuin pelkkä kansainvälistyminen. Tohtori Pentti Sydänmaalakan mukaan työelämän monimuotoisuus on hyödyllistä, koska silloin yleensä syntyy luovempia ideoita. Se myös helpottaa asiakkaiden tarpeiden ymmärtämistä ja hyvien suhteiden luomista. – Kaikilla työyhteisöillä pitäisikin olla säännöt monikulttuurisuuden johtamiseen, Sydänmaalakka painotti puheenvuorossaan.

www.akava.fi/muutoskisa Teksti ja kuvat: Akavan viestintä

Turun yliopiston Saksan kielen lehtorille Anne Männikölle (oik.) monikulttuurisuus on luonteva osa työtä. Hänen kollegansa Åbo Akademin puolelta, Maarit Mutta arvioi, että ulkomaaliset opiskelijat eivät juuri tutustu suomalaisiin vaan tapaavat lähinnä toisiaan.

Kuopion tilaisuudessa ollut eläinlääkäri Elisa Pitkänen tunnustaa liikkuvansa paljon autolla, mutta pitää tärkeänä, että ihmiset asuisivat lähellä työpaikkaa. Insinööri Janne Siponen on suunnittelupuolen töissä, ja sanoo, että esimerkiksi rakenteiden suunnittelussa voi vaikuttaa energian käyttöön selvästi.

Akavalainen 6 | 2008

29


Akavalainen kuluttaja suosii kotimaista Akavalainen kuluttaja ajattelee ostostiskillä enemmän tuotteen eettisyyttä ja kotimaisuutta kuin muut kuluttajat keskimäärin. Hinnan merkitys vähenee iän ja kasvavien tulojen myötä.

reilua kauppaa. Enemmistö haastateltavista ilmoitti miettivänsä lähinnä hintaa ja vain viisi prosenttia kertoi eettisyyden vaikuttavan ostospäätökseen. Sukupuolien välillä ei juurikaan löytynyt eroja, mutta kulutuspäätökset vaihtelivat suuresti eri ikäryhmien välillä. Mitä nuorempi kuluttaja on, sitä suuremmassa määrin hän miettii hintaa ja eettisyyttä, kun taas iän myötä tuotteen kotimaisuus korostuu. Kun 36 prosenttia 35–49 -vuotiaista arvostaa kotimaisuutta, niin vastaava luku on eläkeläisten keskuudessa 60 prosenttia.

Kulutustuotteiden eettisyydestä on tullut olennainen osa tuotteiden ja palveluiden brändejä ja markkinointia. Siksi olikin yllättävää, että tuoreen kyselyn mukaan suomalaiset kuluttajat eivät juurikaan mieti ostoshetkellä tuotteiden eettisyyttä, kuten ympäristöystävällisyyttä tai

Mats Nyman elinkeinopoliittinen asiamies

Mikä vaikuttaa yleensä eniten ostopäätöksiin päivittäisiä ostoksia tehdessä? (%) Kaikki vastaajat

52 40 02 05

Yrittäjä

73 20 03 04

Johtava/ylempi toimihenkilö

54 37 04 04

Alempi toimihenkilö

46 45 03 05

Työntekijä

51 42 02 05

Eläkeläinen

42 55 01 02

Opiskelija

63 23 02 12

SAK

54 42 01 03

STTK

45 49 03 04

Akava

42 47 05 06

MTK

29 70 00 01

SY

58 40 00 02 0

20 Edullisuus Kotimaisuus

40

60

80

100

Ei osaa sanoa Eettisyys

Lähde: Työmarkkinapoliittinen mielipideilmasto 4/2008, TNS Gallup Oy

30

Akavalainen 6 | 2008

Eri puolella maata erilaisia kuluttajia Kyselystä ilmenee suuria alueellisia eroja. Pohjois-Suomessa asuvista kotimaisuutta arvostaa 70 prosenttia, Etelä-Suomessa asuvista vain 33 prosenttia. Seitsemän prosenttia vastaajista Etelä-Suomessa sanoi arvostavansa eettisyyttä, kun luku ItäSuomen vastaajien joukossa on vain yksi prosentti. Suurimmat eroavaisuudet nähdään eri ammattien välisessä vertailussa. Yrittäjistä 73 prosenttia sekä opiskelijoista 63 prosenttia ilmoittaa hinnan vaikuttavan eniten ostopäätökseen. Näissä ryhmissä vain noin viidennes pyrkii ostamaan kotimaisia tuotteita. Sen sijaan alemmat toimihenkilöt ilmoittavat, että hinta ja kotimaisuus ovat yhtä tärkeitä. Miten sitten eri keskusjärjestöjen jäsenten käyttäytymiset eroavat kaupan kassalla? Kärjistäen voi sanoa, että SAK:lainen antaa hinnan vaikuttaa, kun taas akavalainen ja STTK:lainen antavat kotimaisuuden vaikuttaa ostopäätökseen. Ei liene mikään yllätys, että MTK:n jäsen arvostaa kotimaisia tuotteita, mutta sen sijaan on ehkä pienoinen yllätys, että Suomen Yrittäjien jäsen ei arvosta kotimaisuutta yhtä paljon kuin muut. Kuka onkaan sitten se eettinen kuluttaja? Tämän kyselyn perusteella hän on korkeintaan 24 vuotta täyttänyt vanhempiensa luona asuva opiskelija Etelä-Suomesta. Syksyllä järjestetty, Akavan isännöimä Eettinen Foorumi 2008 käsitteli kuluttajan vastuuta. Seminaarissa julkaistiin TNS Gallupin tekemä kysely palkansaajien kulutustottumuksista. www.eettinenfoorumi.org


Eri teknologioiden yhdistäminen kannattavaa tulevaisuudessa Tulevaisuuden tutkijan mukaan Suomi on vuonna 2025 yhä vahvemmin korkeasti koulutetun väestön innovaatiovetoinen yhteiskunta. Marketta Harinen TEK

Akavan tämän syksyn yrittäjäseminaarissa luotiin katse tulevaisuuteen. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Juha Kaskinen listasi niitä todennäköisiä suuntia, joiden kanssa elämme tulevaisuudessa. Kun yrittäjäseminaarissa oltiin, kirjattiin myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kaskisen mukaan maailman fyysiset rajat madaltuvat tai häviävät vähitellen kokonaan, kaupankäynti vapautuu ja toimialojen rajat hämärtyvät. Uusien klustereiden ja vanhojen menestysklustereiden rajapinnat ovat tulevaisuudessa tärkein innovaatioiden ja uuden kasvun lähde. Kaupungistuminen jatkuu ja globalisaatio etenee. Toisaalta myös paikallisuuden merkitys lisääntyy; tietyn alueen menestyminen tukeutuukin sekä paikallisuuteen että globalisaatioon. Palveluista tulee yhä tärkeämpi toiminnan muoto. Ne kansainvälistyvät ja myös valmistava teollisuus kehittää palveluliiketoimintaa. Vuokraaminen ja ulkoistaminen ovat entistä suositumpia palvelun muotoja – omistaminen ei ole enää itsetarkoitus. Ekotehokkuuteen kiinnitetään huomiota ja elämystuotteita kysytään entistä enemmän. ICT-palvelut linkittyvät kaikkialle, mutta biotieteissä ja biotekniikassa on seuraava tietopohjaisen talouden aalto. Lääketeollisuus kasvaa nopeimmin ja myös funktionaaliset elintarvikkeet myyvät. Mikroelektroniikka ja nanoteknologia luovat nekin uudenlaisia ratkaisuja, älykkäitä pintoja ja materiaaleja.

Japanissa halutaan robottien hoitavanvanhuksia tulevaisuudessa. Kuva: RIKEN

– Hyvä liiketoimintamahdollisuus on eri teknologioiden yhdistämisestä syntyvissä tuotteissa, Kaskinen huomautti. Automaation jalostuminen vaikkapa hoivaroboteiksi ja vaihtoehtoiset energiamuodot tarjoavat runsaasti tilaisuuksia uusille avauksille. Merivirtojen valjastaminen, aurinko- ja tuulienergia, maalämpö ja polttokennot ovat tulevaisuuden menestysaloja.

Korkeasti koulutetut innovaattorit Suomessa palvelujen tarve kasvaa, mikä voi tarkoittaa noin 300 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Tehokkuuden maksimointi tosin syö määrästä osan, mutta silti työvoiman tarve on meilläkin pian kipeä ongelma. – Jos metsäteollisuudesta lähtee Suomesta suoraan 30 000 työpaikkaa ja 130 000 välillisesti, ei se niin iso katastrofi ole. Työpaikkoja on kuitenkin tarjolla, Kaskinen pohdiskeli. Kaskisen mukaan Suomi on vuonna 2025 yhä vahvemmin korkeasti koulutetun väestön innovaatiovetoinen yhteiskunta, jossa on globaalisti verkottuneita keskittymiä, tiede- ja teknologiapuistojen verkostoja.

Sekä teknologiset että sosiaaliset innovaatiot ovat silloin keskeisiä yritysten ytimiä. Nanoteknologiassa ja avaruusteknologiassa voisimme olla huipputekijä, kun taas osa Suomesta erikoistuisi erityisesti vapaaajan palveluihin. Ekotehokkuus, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sekä vastuullinen liiketoiminta nousevat strategisiksi kilpailutekijöiksi. Kaskisen mielestä Suomi voisi olla edelläkävijä niissäkin. Entä se korkeasti koulutettu suomalainen? Hänen työnsä on muuttunut, pirstoutunut. Entistä useammin työ on pätkätyötä, liikkuvaa työtä, tietotyötä ja etätyötä. Kohta elämme free lancer -yhteiskunnassa, jossa on uusia ammatteja ja ammattien yhdistelmiä. Tärkeää on tarjota – siis myydä – oikeaa osaamistaan oikeaan aikaan. Elinikäinen oppiminen on oiva apu, sillä tiedon määrä kasvaa ja tieto vanhenee nopeasti. Ammattia pitää olla valmis vaihtamaan kolme, neljä kertaa uran aikana. – Mutta miten pitkään pitää olla tässä elinkautisen oppimisen oravanpyörässä? Miten paljon voidaan vaatia työntekijöiltä, Kaskinen heitti kuulijoille.

Akavalainen 6 | 2008

31


Opiskelijat

Palkitussa yrityksessä luotetaan opiskelijoihin Tämä on loistava paikka olla duunissa, ilmiantoi nuori teekkari kesätyöpaikkansa Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn järjestämässä kilpailussa. Kirsi Tamminen

Insinööritoimisto Pöyry Civil Oy valittiin ensimmäiseksi Suomen parhaaksi kesätyönantajaksi. Yrityksessä työskentelee 250 henkilöä, joista 180 on insinöörejä. Heillä on kokemusta kesäväestä, sillä vuosittain kesätyöntekijöitä otetaan 25–30. Heistä osa on jo aiemmin samassa yrityksessä olleita, osa uusia. Varatoimitusjohtaja Heikki Solarmon mukaan nuorten rekrytointi kesäksi on erittäin määrätietoista. Pöyry Civil on mukana ammattikorkeakoulujen suuntautumisinfoissa ja tiedekorkeakoulujen rekrypäivillä kertomassa, mitä he voivat tarjota opiskelijoille. – Nykyisin niissä on jo muitakin yrityksiä, ensimmäisissä olimme yksin, Solarmo muistelee. Hänen mukaansa kesätyöpai-

kat päätetään helmikuun lopussa, jolloin sovitaan käytännön asiat ja tehdään kirjallinen sopimus saman tien. Näin opiskelija voi keskittyä opiskeluun koko kevääksi. – Meillä on tarjota järkevää työtä sekä ammattikorkeakoulussa että tiedekorkeakoulussa opiskeleville. Isossa firmassa on isompia hankkeita kuin parin henkilön toimistossa. Esimerkiksi kymmenen henkilön projektissa mahtuu hyvin opettelemaan asioita. Projekteissa ei tehdä hanttihommia, vaan viedään hankkeita eteenpäin. Työ on piirtämistä, rakenneosien suunnittelua tai kevyitä laskentatehtäviä. Kolmen kuukauden aikana pääsee tekemään kaikkia osa-alueita.

Kaikilla oma opintoluotsi – Sama käytäntö jalkautetaan yrityksen seitsemään eri toimipisteeseen. Johtoryhmätasolla kevään viimeisessä kokouksessa varmistettiin, että jokaiselle tulevalle kesätyöntekijälle on oma tutor, Solarmo kertoo.

Tutorina on käytännössä jonkun käynnissä olevan projektin päällikkö. Ensimmäisen kesän työntekijöiden opastajat voivat kyllästyä opastamaan, mutta seuraavana vuonna jo tunnetaan henkilö eikä tarvitse aloittaa ihan aakkosista. Ensimmäisen vuoden kesätyöntekijät jaetaan tasaisesti eri toimipisteisiin, jolloin opastamisesta ei tule kenellekään ylivoimaista tilannetta. Viime vuonna kokeiltiin ensimmäistä kertaa viikon lomaa heinäkuussa. Ratkaisu on sopinut kaikille, niin työntekijöille kuin työnantajallekin. – Olemme oppineet luottamaan nuoriin todella. He ovat täynnä intoa ja halua päästä työskentelemään. Lisäksi heillä on tuoreet opinnot juuri takanaan, Solarmo kehuu. – Heille pitää antaa sopivissa paloissa lisää vastuuta ja monipuolisia tehtäviä.

Yksi ikäluokka puuttuu Viime vuosikymmenellä rakennusala ei ollut nuorten suosiossa. Amma-

Pöyryn tarina alkoi 50 vuotta sitten kädenpuristuksesta, jota Pöyry Civilin varatoimitusjohtaja Heikki Solarmo esittelee Pöyry-puun edessä. Puu kuvaa, miten laajalle niin maantieteellisesti kuin eri toimialoille konserni on levinnyt. Kuva: Tuulikki Holopainen.

32

Akavalainen 6 | 2008


Opiskelijat

tinvalintaiässä 1990-luvun alussa olleet valitsivat it-alaa tekniikkakoulutuksissa. Rakentaminen oli hiipunut laman takia. Ja koska vuosikymmenen alussa juuri kukaan ei valinnut rakennusalaa, niin heitä ei valmistunut jälkipuoliskolla. – Vasta 2000-luvulla valmistuneita on tullut. Sen tähden rekrytointiin on jäänyt rako eli 32–37-vuotiaat puuttuvat, Solarmo toteaa. Pöyry Civil ryhtyi kehittämään kesärekrytointia järjestelmällisesti vuosituhanteen vaihteesta. Nyttemmin taloon on saatu jo nuorta polvea, jolle vanhemmat ikäpolvet saavat siirrettyä tietoa ennen kuin jäävät eläkkeelle. – Palkkaamme opiskelijat vakituisiksi heti, kun heillä on paperit: se on hyvä kannustin ja palkinto, ettei jää ikiteekkariksi. Solarmon mielestä kesällä harjoitelleet ovat varsin valmiita heti

valmistumisen jälkeen. – Palkkasuositusten pitäisi rakentua niin, että niistä näkee, että henkilöllä on kesätyötausta. Se olisi reilua, koska siitä lähdetään, että mitataan osaamistasoa, varatoimitusjohtaja vinkkaa liitoille.

Kilpailuilla esimerkkejä hyvistä työnantajista Työmarkkinapolitiikassa uutisiin nousevat usein aiheet, joissa työnantajien ja palkansaajien edut törmäävät. Kuitenkin molemmat osapuolet kohtaavat tasapuolisesti työmarkkinoiden huolia ja murheita. – Hyvinvoiva ja työsuhteeseen tyytyväinen työntekijä on aina työnantajalle tuottavampi kuin tyytymätön työntekijä, painottaa Akavan opiskelija-asiamies Jukka Parkkola. Hän muistuttaa, että kesätyöt ovat edelleen opiskelijalle pääasial-

linen tapa tutustua oman alansa töihin. – Kesätyöt on opiskelijalle myös väylä näyttää osaamistaan, kehittyä työntekijänä ja osoittaa kykyä soveltaa opittua tietoa käytännössä. Samalla työnantajat voivat markkinoida itseään tulevaisuuden osaajille., Parkkola korostaa. Vuoden 2008 Suomen parhaaksi työnantajaksi valitun Pöyry Civilin katsottiin täyttävän kaikki Suomen parhaalle kesätyönantajalle asetetut kriteerit. Kilpailun raadin puheenjohtajana toimi työministeri Tarja Cronberg. Muut raadin jäsenet olivat Akavan opiskelijatoimijoita. Kilpailusta on tarkoitus tehdä vuosittainen tapahtuma. www.paraskesatyonantaja.fi

Vastavalmistunut tarvitsee oman alan töitä Opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden asemaa sosiaaliturvaa on parannettava. Heidi Handolin puheenjohtaja Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA

Sosiaaliturvan uudistus on täydessä käynnissä Sata-komiteassa. Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn näkökulmasta yksi tärkeä asia uudistuksessa on se, kuinka sosiaaliturvauudistuksessa kohdellaan vastavalmistuneita nuoria. Kitkaa ja kasautuvia vaikeuksia -tutkimuksen mukaan vastavalmistuneen urakehityksen kannalta on epäsuotavaa vastaanottaa muun kuin oman koulutusalansa työpaikkaa. Vastavalmistuneen tulevan uran kannalta voi olla jopa haitallista hoputtaa vastaanottamaan koulutustaan vastaamatonta työpaikkaa. Esimerkiksi työvoimapoliittisia keinoja on tehostettava, jotta voidaan auttaa nuoria työnhakijoita

löytämään oman alan töitä. Myös muutosturvan kaltainen kannustava järjestelmä on oltava mahdollinen nuorille, joiden työhistoria koostuu useista lyhyistä työsuhteista. Korkeasti koulutetuille on tarvittaessa tarjottava jatkokoulutusmahdollisuuksia nykyistä paremmin.

Nuorten on vaikea täyttää työssäoloehtoa Nykyään ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan työssäoloehto on 43 viikkoa. Tämä raja on monelle vastavalmistuneelle, usein myös määräaikaista työsuhdetta tekevälle, kynnyskysymys. Työssäoloehto on monilla aloilla vaikea saada täyteen opiskeluaikana, varsinkin jos opiskelu sisältää palkatonta tai muuta ei-työsuhteista harjoittelua. Määräaikaiset työsuhteet jo sinällään lisäävät nuoren työnteki-

jän taloudellista ahdinkoa, sillä usein työsuhteiden välissä saattaa olla myös työttömyysjaksoja tai ainakin työttömyysuhka vallitsee mielessä koko ajan. Esimerkiksi ehdotus nuorten ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamisesta ohjaisi korkeasti koulutettujen alku-uraa väärään suuntaan. Vaikka kannustaminen nopeaan työllistymiseen on sinänsä hyvä tavoite, on harkittava tarkoin, minkälaiset toimenpiteet todella kannustavat nuoria työllistymään ja mitkä taas eivät. Kun sosiaaliturvaa uudistetaan ja kehitetään, niin toimenpiteillä pitää parantaa nuorten vastavalmistuneiden laadullista työllistymistä, ei heikentää sitä. Korkeasti koulutettuja ei ole järkeä kouluttaa turhaan työttömiksi tai tekemään koulutustaan vastaamattomia töitä.

Akavalainen 6 | 2008

33


Tutkittua Perhe-etuudet ja -palvelut eivät edistä naisten akateemista uraa Perhe-etuudet ja palvelut eivät näytä edistävän naisten akateemista uraa. Pikemminkin on puututtava yliopistoissa vallitseviin rakenteellisiin ja asenteellisiin ongelmiin. Tutkijat Päivi Tikka ja Audrey Mayer vertasivat virka-asteikon eri portailla olevien naispuolisten työntekijöiden osuutta naisväittelijöiden osuuteen Suomessa ja Ruotsissa sekä Yhdysvalloissa. Aikaperspektiivi oli noin kaksikymmentä vuotta.

Kokonaiskuva on sama: naiset eivät etene akateemisella urallaan väitösvaiheen jälkeen. Yhdysvalloissa äidit ovat oikeutettuja vain kolmen kuukauden palkattomaan äitiyslomaan, ja julkiset päivähoitopalvelut ovat niukkoja. Naisprofessoreita on tieteenalasta riippuen jopa puolet vähemmän kuin parikymmentä vuotta aiemmin väitelleiden naisten suhteellinen määrä antaisi olettaa. Suomessa niin sanotuissa insinöö-

ritieteissä naiset muodostavat vähemmistön, mutta väitelleiden osuus on tasapainossa virkanimitysten kanssa. Yhteiskunnallisissa tieteissä naiset ovat lehtoreiden osalta jopa selvästi yliedustettuina suhteessa naisväittelijöiden määrään. Sen sijaan luonnontieteiden kohdalla naisten aliedustus on huomattava. Naispuolisten väittelijöiden määrä on kasvanut tasaisesti, mutta henkilökunnan joukossa naisten osuus on polkenut paikallaan. www.helsinki.fi

Keski-ikäisten työllisyysaste on pysähtynyt paikalleen Työterveyslaitoksen selvitys osoittaa, että yli 55-vuotiaiden työhön osallistuminen on kasvanut Suomessa 2000-luvulla Euroopan huippuvauhtia. Sen sijaan keski-ikäisten eli 30−50-vuotiaiden työllisyysaste on pysähtynyt paikalleen ja nuoret miehet kiinnittyvät työelämään heikosti. Työllisyyden taso 30–50-vuotiaiden ikäryhmässä on noin 10 prosenttia matalampi kuin ennen lamaa. Työllisyysasteet ovat nousseet eniten

niissä ikäryhmissä, joihin eläkepoliittiset toimenpiteet on kohdistettu. Ikäryhmittäiset nettosiirtymät vuosina 2004–2007 osoittivat, että nuorten eli 15–24-vuotiaiden virta työllisyyteen kasvoi 4,8 prosenttia ja ikääntyneiden eli 55–64-vuotiaiden peräti 6,5 prosenttia. Varhaiseläkkeiden osuus 55–64 -vuotiaassa väestössä on pienentynyt 1990-luvun puolivälistä lähes 20 prosenttiyksiköllä. 50-vuotiaan henkilön eläkkeel-

le siirtymisiän arvioidaan nousevan 1,1 vuodella vuoteen 2010 mennessä ja 1,5 vuodella vuoteen 2015 mennessä. Joustavaa eläkkeelle siirtymistä on suosittava eläkejärjestelyjen ja työelämäjoustojen avulla. Selvityksen mukaan vain noin kuusi prosenttia vanhuuseläkkeellä olevista jatkoi työssä eläkkeen ohessa ja kartutti samalla uutta eläkettä. www.stm.fi.

Eläkkeelle jäädään aiottua myöhemmin Parempi eläkekarttuma ja työnantajan tuki kannustavat jatkamaan työssä. Eläkkeelle jäätiin vuoden 2006 lopulla hieman hitaampaan tahtiin kuin kolme vuotta aiemmin tehdystä kyselystä kävi ilmi. Myöhempään eläkkeelle jäämiseen vaikuttivat työnantajan tuki työssä jatkamiselle, 4,5 prosentin kannustinkarttuma ja vahva työhön sitoutuminen. Kun seuranta päättyi vuoden 2006 lopussa, 63-vuotiaista lähes puolet jatkoi työssä, vaikka heillä oli oikeus vanhuuseläkkeeseen. Kannustinkarttuma otettiin käyttöön vuoden 2005 eläkeuudistuksessa. Sen mukaan 63-vuotiaille ja sitä vanhemmille työ-

34

Akavalainen 6 | 2008

eläkettä karttuu 4,5 prosentilla vuosiansioista. Alle 53-vuotiaille eläkettä karttuu 1,5 prosenttia ansioista. Kannustinkarttumalla on odotusten suuntainen vaikutus eläkkeelle siirtymiseen. Kannustinkarttuma vetoaa erityisesti vanhimpiin palkansaajiin, miehiin enemmän kuin naisiin ja hyvin työkeskeisiin henkilöihin. Työnantajan tuki työssä jatkamiselle osoittautui tärkeäksi. Myös ne, jotka arvioivat eläkeaikaisen toimeentulonsa huonoksi, aikoivat muita yleisemmin jatkaa työssä paremman eläkkeen vuoksi. Parempi eläke hou-

kuttelee jatkamaan, jos työkyky ja työ sen sallivat. Henkisesti raskaassa työssä jatkaminen ei kiinnosta. Tulokset käyvät ilmi Eläketurvakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin myös kiinnostusta eläkeaikaiseen työskentelyyn. Työnteko eläkkeen ohessa kiinnostaa enemmän miehiä, korkeasti koulutettuja, yksin asuvia ja henkilöitä, joiden työkyky on hyvä eikä työ ole psyykkisesti erityisen rasittavaa. Tutkimus koski vuosina 1940–1945 syntyneitä yksityisalojen palkansaajia. www.etk.fi


Ny t t f r å n A k a v a

Universitetsvärlden inför nya utmaningar Den nya universitetslagen förändrar både universitetens administrativa ställning och personalens ställning och möjligheter att påverka. Undervisningsministeriets förslag till ny universitetslag var ute på en omfattande remissrunda under början av hösten. De föreslagna förändringarna förändrar universitetens administrativa ställning, genom att de omvandlas från räkenskapsverk till offentligträttsliga inrättningar eller privaträttsliga stiftelser. Samtidigt förändras formen för personalens anställningsförhållanden. I Åbo, Joensuu, Kuopio och huvudstadsregionen sammanförs universitet. För universitetspersonalen öppnar förändringen å en sidan nya möjligheter, medan å andra sidan många frågor förblir öppna. Genom lagreformen övergår personalens anställningsförhållande från tjänsteförhållande till arbetsavtalsförhållande,

samtidigt som universiteten lösgörs från sin direkta koppling till staten som arbetsgivare. Arbetsrättsligt sett är förändringen inte radikal. Det är bara vid olagliga uppsägningar som proceduren förändras. Större betydelse har det förändrade förhandlingssystemet, som innebär att universiteten själva måste besluta om hur deras kollektivavtalsförhandlingar skall föras i fortsättningen. Akava har stött förslaget att universiteten skulle grunda en egen arbetsgivarorganisation med arbetsnamnet Arbetsgivarorganisationen för Finlands universitet. Det viktigaste målet för löntagarorganisationerna är att alla universitet skulle följa samma kollektivavtal. Det kommer dock troligen att även förekomma lokala avtal. De universitet som blir stiftelser vill genom bättre anställningsvillkor locka till sig toppspecialister .

Universiteten galjonsbilder för toppkunnande Målet för hela reformen är att för universiteten skapa nya möjligheter att förbättra sin konkurrenskraft och verka effektivare för att trygga kunnandet i samhället. Reformen ger universiteten flexiblare möjligheter att ordna sin verksamhet, men lämnar många frågor öppna. I bästa fall skapar man genom den nya universitetslagen starkare universitet, som kan stärka sin roll som galjonsbilder för landets toppkunnande. Det är dock omöjligt att kunna genomföra reformen utan allokering av resurser. Universitetens grundfinansiering släpar efter, därför att studerandenas antal har ökat och nya uppgifter tillkommit. Utvecklingen av universitetens resurser är central för universitetsreformen. Utan tilläggsresurser hotas målen för reformen.

Löntagarna kräver långsiktiga lösningar för finanskrisen Arbetstagarna drabbas direkt av krisen på finansmarknaden. Arbetsplatser försvinner och inkomsterna minskar för många både i Finland och över hela världen. Nu kan löntagarorganisationerna verkligen höja på rösten och konstatera: vad var det vi sade. Man hötte med fingret åt den vilda framfarten på finansmarknaden, redan innan problemen börjat komma upp till ytan under detta år. ITUC, löntagarnas världsorganisation, gick i bräschen för detta. Den europeiska

centralorganisationen ETUC framförde år 2007 en lista på åtgärder som kunde ha reformerat finansmarknaden. Akava krävde redan år 2004 i sitt globaliseringsprogram ett tätare samarbete inom den globala finans- och valutapolitiken, samt allmänt ett bättre grepp om globaliseringen. Kraven ekade för döva öron. I sanningens namn måste man dock medge att ytterst få kunde förutspå problemens omfattning.

De gemensamma åtgärderna för att komma till rätta med sammanbrottet på finansmarknaden kommer att fortsätta i många år och på dubbla fronter. För det först måste ekonomins grundstrukturer, den så kallade realekonomin fås i skick. För det andra måste man naturligtvis ingripa i finansmarknadens otyglade verksamhet och få den i styr.

Akavalainen 6 | 2008

35


JOz;BuCuDA;>?JJuC?I;D;H?AE?IB;>J?

J ; B C 7 * %& . $ ?B C ; I J O O + $' ( JOz ;Bu CuD A;>

Pukki, talven elämystyöläinen

?JJ uC? I;D ;H?

AE? IB; >J?

t

Karkkia ja kannustusta pelipajassa

Telma on paremman työelämän ja paremman tuottavuuden puolestapuhuja. Se on kohtauspaikka teorialle ja käytännölle, tutkimukselle ja työpaikkojen arjelle sekä työyhteisön eri toimijoille.

Pohjoisen puurtaja Päivikki Palosaari Osatyökykyiset vara – käyttämätön voima

Sosiaalialan työhyvinvointia lisää ennen kaikkea se, että kehitystyötä johtavat työntekijät itse, oman alansa asiantuntijoina.

työssä jaksamiseen Arvostus – paras lääke

Telmaa julkaisevat Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus.

mmm$j[bcW#b[^j_$\_


Akavalainen 6/2008