Akavalainen 3/2012

Akavalainen 3 | 2012

Koulutusta saatava läpi työuran Toimistorotta: Ylös tuolista!

Aina on oikea ikä

Akavalainen 3| 2012 ”Työpäivän jälkeen istutaan taas autossa ja illalla lysähdetään sohvalle.

Vaikka sitten lähtisikin iltalenkille, se ei kompensoi vahinkoja.”

16

Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelman johtaja Jyrki Komulainen

10

4

Asiantuntijuus ei katso ikää

7

Nuoriakin syrjitään iän vuoksi

8

Lyhyet

10

Osaamista on kehittävä läpi työuran

12

Ammattiliiton jäsenyys tuo turvaa

13

LakiWoman

14

Suomalaisesta työelämästä Euroopan paras

16

Älä jymähdä istuallesi koko päiväksi

18

Akavalaiset arvostavat laadukkaita kuntapalveluja

19

Kolumni: Työelämää kehittämällä parempia työuria

20

Työllisyysaste ylös Tanskan, Ruotsin tai Saksan opein

22

Euroopan unionille yhteinen työllisyyspolitiikka?

23

Kirja-arvio: Nalle pohtii kuin sadan hengen ajatuspaja

24

Ideoita jäsenhankintaan

26

Uusi hakupalvelu alan ja liiton valintaan

27

Henkilökohtaisten koulutustilien selvitystyö etenee

28

Nyt on kesä!

30

Palkaton harjoittelu yleistä

32

Akava mukana ammattikorkeakoulupäivillä Aluetoiminnasta aluevaikuttamista

16

33

Tutkittua

34

Tapahtumat

35

Nytt från Akava

Luku

41

korkeakouluopiskelijoista ei ole saanut harjoittelustaan palkkaa. Palkaton harjoittelu on yleisintä opetus- ja kasvatusaloilla sekä sosiaali-, terveys- ja liikuntasektoreilla.

28 Akavalainen Järjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit.

Painos 11 000 kpl Lehti verkkojulkaisuna: www.digipaper.fi/akavalainen

2

Akavalainen 3 | 2012

Lähde: Akavan opiskelijoiden Harjoittelubarometri 2012.

Lisätietoa tuloksista lehden sivuilla 30–31.

Julkaisija ja kustantaja Akava ry Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 etunimi.sukunimi@akava.fi www.akava.fi

Päätoimittaja Hannamaija Helander Toimituspäällikkö Jaana Parkkola Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen Taitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu) ISSN 2242-0983 (verkkolehti) Ilmestymispäivä: 15.6.2012 Seuraava lehti ilmestyy: 28.9.2012 Kannen kuva: Markku Ojala Kuvassa: Marjo Wallin ja Anneli Leppänen

Puheenjohtajalta

Päätoimittajalta

Iästä viis

Kuntauudistus tarvitaan väistämättä

Äitini täyttää 73 vuotta ensi viikolla. Vähintään kahtena päivänä viikossa hän käy töissä – tai harrastamassa, kuten hän itse sanoo. Hän on kartuttanut tietojaan ja taitojaan erikoisalaltaan lukemalla ja tekemällä jo 50 vuoden ajan.

Se on ylivertaisen paljon verrattuna nuorempiin kollegoihin.

Ikä ei saisi olla este työmarkkinoilla, vaan osaamisen pitäisi ratkaista, oli kyse sitten nuorista tai vanhoista. Koko työuran ajan on joka tapauksessa opittava uutta. Koulutuksen ja osaamisen kehittämisen pitäisi olla työpaikoilla suunnitelmallista ja järjestelmällistä – ja itsestään selvää.

Noin kolmannes akavalaisista jää kuitenkin vuosittain vaille työnantajan maksamaa ja työajalla tapahtuva täydennyskoulutusta. Se on huolestuttavaa, sillä monet akavalaiset asiantuntijat ja esimiehet kouluttavat sekä perehdyttävät itse muita. Korkeasti koulutettujen tulisi olla kehityksen vetureita, mutta vanhoilla tiedoilla varustettu asiantuntija voi joutua pysyvästi varikolle.

Määritelmän mukaan Suomen työikäiseen väestöön kuuluvat 15–74-vuotiaat, mutta todellisuudessa halutuimpia työntekijöitä ovat 35–50-vuotiaat. Tämä ikähaitari on kummallisen kapea, kun kuitenkin vaaditaan pitkiä työuria.

Koska työikäisiä on jatkossa yhä vähemmän, iän merkityksen työmarkkinoilla on pakko hiipua. Muuten väkeä ei riitä kaikkiin tehtäviin.

Jatkuvan kouluttautumisen lisäksi uusi työpaikka pakottaa oppimaan uutta. Olen itsekin astumassa opin tielle, sillä vaihdan työpaikkaa kymmenen antoisan Akava-vuoden jälkeen. Rentouttavaa kesää ja menestystä akavalaiseen edunvalvontaan!

Hannamaija Helander

Kuntauudistus on tarpeellinen huoltosuhteen ja ikärakenteen muutoksen takia. Uudistus on tehtävä niin, että kaikki toimialat, rakenteet ja rahoitus käydään läpi samanaikaisesti. Kuntauudistuksen pitäisi perustua vahvoihin peruskuntiin ja vähentää samalla kuntien määrää.

Kuntauudistuksen onnistuminen edellyttää, että sosiaalija terveyspalvelut järjestetään tasa-arvoisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Toinen tärkeä periaate on, että varhaiskasvatus, opetus ja koulutus turvataan muutoksessa.

Koko kansan kouluttamisen, osaamistason nostamisen ja elinikäisen oppimisen on oltava suurena linjana läpi kuntauudistuksen. Vain siten luodaan edellytykset kasvulle ja hyvinvoinnille.

Kulttuuripalveluiden merkitystä kuntalaisille ei pidä aliarvioida uudistuksessa. Myös kuntien keskeisimmät infrastruktuuripalvelut pitää varmistaa. Kuntien teknisen sektorin toiminnot ovat elintärkeitä yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Kuntauudistus on valtava muutosprosessi, jossa henkilöstön vaikutusmahdollisuudet ja mukanaolo pitää varmistaa. Akavan mielestä hallitusohjelmaan kirjatusta henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuojasta on pidettävä kiinni. Lisäksi Akava vaatii kunnissa työskenteleville muutosturvaa, joka nopeuttaisi ja helpottaisi uuteen työhön pääsyä silloin, kun toimintoja lakkautetaan. Kuntien pitäisi laittaa rahaa erilaisiin tukimuotoihin, jotka auttavat kuntatyöntekijöiden pääsyä tarvittaessa toisen työnantajan palvelukseen. Rakennemuutosta on hankala tehdä, jos henkilöstöä ei oteta mukaan muutoksen tekemiseen.

Sture Fjäder

Akavalainen 3 | 2012

3

Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä eri-ikäisten osaamisen hyödyntämisessä, uskovat Työterveyslaitoksen asiantuntijat.

Asiantuntijuudella ei ole para Teksti: Jaana Parkkola ■ Kuvat: Markku Ojala

uroopassa vietetään tänä vuonna aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden teemavuotta.

Suomessa teemavuoden painopisteeksi on valittu eri-ikäisten asema työelämässä. ”Aina on oikea ikä” on teemavuoden tunnuslause Suomessa.

– Suomella on teemavuoden suhteen paremmat lähtökohdat moniin muihin maihin verrattuna. Esimerkiksi Puolassa ja Tsekeissä vanhusten asema yhteiskunnassa on huomattavasti heikompi kuin meillä, joten siellä on lähdettävä liikkeelle aivan perusasioista, kertoo teemavuoden sihteeri, erikoistutkija Marjo Wallin Työterveyslaitoksesta.

Wallinin mukaan Suomi on edelläkävijä työhyvinvoinnin tutkimuksessa.

E

4

Akavalainen 3 | 2012

Hän pitää työpaikkojen, työmarkkinajärjestöjen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä poikkeuksellisena kansainvälisessä mittakaavassa. Työkyky nähdään meillä yhteisenä etuna.

– Suomessa työhyvinvoinnin tutkimus on hyvällä tasolla ja sitä arvostetaan. Asioita voidaan täällä tutkia ja – mikä tärkeintä – tuloksista voidaan kertoa. Hyvä tutkimus antaa pohjan kehittämistyölle.

Huomio iästä yksilöön Työterveyslaitoksen osaamiskeskuksen johtajan Anneli Leppäsen mielestä eri-ikäisten tarpeisiin on kiinnitettävä työelämässä huomiota. Samalla hän kuitenkin varoittaa liian kapea-alaisesta näkökulmasta.

Vanhemmiten ominaisuutemme kiteytyvät: nuorena tyhmä, vanhana tyhmempi.

Nuorena fiksu, vanhana vielä fiksumpi.

– Kärjistäen voisi kysyä, onko edes olemassa mitään ikäongelmaa? Eliniän pidentymisen myötä ihmisten työkyky paranee. Toki fyysisessä työssä ikä tuo aina omat rajoitteensa, mutta esimerkiksi Akavan jäsenistössä, asiantuntijaammateissa asiantuntijuus kasvaa iän myötä, Leppänen muistuttaa.

Millaista on eri-ikäisten hyvä yhteistyö?

Kirjoita, valokuvaa tai tee video!

Osallistu teemavuoden kilpailuun ja kerro, mitä kokemuksia työpaikallasi on esimerkiksi seuraavista asioista: ■ Miten eri-ikäiset oppivat toisiltaan ja työskentelevät yhdessä?

■ Miten eri-ikäisten innostusta ja ideoita hyödynnetään?

■ Miten päivittäisessä johtamisessa otetaan huomioon eri-ikäiset (esimerkiksi ikävapaat, perehdytys)?

■ Ovatko perinteet rasite vai etu työpaikalla?

Lisätietoa kilpailusta Aina on oikea ikä -teemavuoden sivuilla www.ttl.fi/activeaging Työterveyslaitoksen Marjo Wallinin (vas.) ja Anneli Leppäsen mielestä eri-ikäisten yhteistyöllä voidaan saada aikaan innovaatioita, joita ei muuten syntyisi.

sta ennen -päivää Ikää ei Leppäsen mukaan pidä nähdä yleistävänä tekijänä. Leimojen lyömisen sijaan on mietittävä, mitä tarpeita työntekijällä on kussakin elämänvaiheessa.

– On täysin harhaluulo, että kaikkien iäkkäiden tarpeet olisivat samanlaisia. Pikemminkin päinvastoin.

Vanhemmitenhan ominaisuutemme kiteytyvät: nuorena tyhmä, vanhana tyhmempi. Nuorena fiksu, vanhana vielä fiksumpi, Leppänen karrikoi.

Leppänen kannustaa työpaikkoja hyödyntämään erilaisuutta nykyistä rohkeammin.

– Eri-ikäisiä pitäisi laittaa työskentelemään ennakkoluulottomammin yhdessä erilaisissa tilanteissa. Eri-ikäisten kanssa työskentely kehittää osaamista, ja yhteistyöllä voidaan saada

aikaan innovaatioita, joita ei muuten syntyisi.

Ikäjohtaminen on osaamisen johtamista Väestön ikääntyessä ihmisiä tarvitaan jatkamaan ja jaksamaan työelämässä yhä pidempään. Monet ikääntyvät joutuvat kuitenkin kohtaamaan kielteisiä asenteita. Ne ilmenevät muun muassa syrjintänä rekrytointitilanteissa sekä työpaikalla koulutuksen kieltämisenä ja eläkkeelle painostamisena.

– Niin sanottu ”hyvän ikäisten haarukka” on työelämässä kaventunut.

Tämä on erittäin huolestuttava piirre, Leppänen toteaa.

Nuorena liian kokematon, kolmekymppisenä arvaamattomassa lisään-

tymisiässä ja yli viisikymppisenä kehäraakki. Onko todellakin niin, että olemme haluttua työvoimaa vain 35– 45-vuotiaina?

– Ikää pitäisi pohtia osaamiskysymyksenä. Ikäjohtaminen on osa strategista johtamista: on mietittävä mitä ollaan tekemässä ja millaista osaamista tarvitaan. Iäkkäämmillä työntekijöillä on usein sellaista osaamista, jota nuoremmilla ei ole.

Osaamisen kehittäminen läpi työuran – eläkeiän kynnykselläkin – on Leppäsen mielestä Suomen valttikortti tulevaisuudessa.

– Osaamisen kehittämisestä puhutaan nyt kovasti. Muissa maissa tätä ei ole vielä niin hyvin ymmärretty. Asiasta kannattaisi ottaa meillä ripeästi koppi ja viedä eteenpäin.

Akavalainen 3 | 2012

5

Yli 55-vuotiaat naiset kokevat eniten ikäsyrjintää

merkiksi kaikkien yli 55-vuotiaiden kanssa.

Tutkija Niina Viitasalo Tampereen yliopistosta, miten ikäsyrjintä yleensä ilmenee?

Ikäsyrjintä on epäoikeudenmukaista kohtelua iän vuoksi. Se voi ilmetä kykyjen aliarvioimisena, kehittymismahdollisuuksien rajoittamisena tai haluttomuutena nähdä iän yksilöllisyyttä. Ikäsyrjintä näkyy työelämässä useimmiten siten, että työpaikan saaminen, koulutukseen pääseminen tai uralla eteneminen vaikeutuu. Lisäksi se voi näkyä ikääntymisen arvostuksen puutteena ja ikääntyviin työntekijöihin kohdistuvina irtisanomisina. Työpaikan muutostilanteet ovat tyypillisiä tilanteita ikäsyrjinnälle. Lisäksi tyytymättömyys työpaikan johtoa kohtaan lisää ikäsyrjinnän riskiä.

Kuinka paljon ikäsyrjintää esiintyy?

Keneen se kohdistuu?

Suomalaiset työpaikat ovat keskimäärin melko ikäystävällisiä ja eri-ikäisiä kohdellaan pääpiirteittäin tasa-arvoisesti. Yli neljäsosa palkansaajista kuitenkin katsoo, että eri-ikäisten kykyjä ei hyödynnetä työpaikalla tasapuolisesti. Noin joka kymmenes on havainnut tai kokenut ikäsyrjintää. Ikäsyrjintäkokemuksia on eniten yli 55-vuotiailla naisilla, joista 7,5 prosenttia on kokenut ikäsyrjintää. Syrjintää kokeneet työskentelevät todennäköisimmin ylempinä toimihenkilöinä ja valtiosektorilla. Lisäksi heidän työpaikallaan työskentelee tasaisesti molempia sukupuolia, mikä osoittaa, että naispalkansaajien kokemaan ikäsyrjintään saattaa liittyä jonkin verran sukupuolesta johtuvaa syrjintää.

Miten ikääntyviin kohdistuvaa syrjintää voitaisiin ehkäistä?

Ikääntyneiden tai ainakin työttömyyseläkeputkeen yltävien työntekijöiden irtisanominen on kulttuurinen tapa, jota ei aina edes mielletä syrjiväksi käytännöksi. Tästä ajattelutavasta on päästävä eroon. Työurien pidentäminen edellyttää työpaikoilta ikämyönteistä kulttuuria, jossa eri-ikäisten tarpeet otetaan huomioon. Jokaisella on oltava mahdollisuus hyödyntää työssä omaa osaamistaan ikään katsomatta. Johtamisessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa riittävästi oman työnsä suunnitteluun.

Tutkija Niina Viitasalo valmistelee väitöskirjaa ikääntymiseen liittyvästä ikäsyrjinnästä.

Vastaukset on koottu Viitasalon haastattelusta ja hänen artikkelistaan Työelämän tutkimus -lehdessä 3/2011.

6

Akavalainen 3 | 2012

- Kahvipöytäkeskusteluilla on tärkeä tehtävä, Marjo Wallin muistuttaa.

Hiljainen tieto siirtyy puhumalla Vaikka osaamisesta puhutaan paljon, osaamisen ja hiljaisen tiedon tunnistamisessa on Suomessa Leppäsen mukaan paljon kehitettävää.

– Työpaikoilla ei ymmärretä, mistä kaikesta työntekijän osaaminen muodostuu. Kehnoimmassa tapauksessa kokemuksen tuoma hiljainen tieto, tai pikemminkin sen katoaminen, huomataan vasta asiantuntijan jäätyä eläkkeelle.

Wallin nostaa esiin Aalto-yliopiston ELSA-projektin, jossa selvitettiin osaamisen tunnistamista ja siirtämistä eläköitymisten yhteydessä.

– Tiedon jakamisen kulttuuri sekä mahdollisuudet ja keinot jakaa tietoa eri-ikäisten välillä vaikuttavat merkittävästi siihen, miten osaaminen siirtyy. Kahvipöytäkeskusteluilla on tässä tärkeä tehtävä, Wallin muistuttaa.

Wallinin mielestä työntekijöiden eläköitymistä olisi käsiteltävä työpaikoilla osaamisen näkökulmasta. Tässä henkilöstöhallinnolla ja erityisesti esimiehillä on tärkeä asema.

– HR-tasolla on mietittävä, miten osaamista iän myötä siirretään.

Esimiesten huolehdittava, että ikään liittyvät menettelyt ovat läpinäkyviä.

Eläköitymisaikeiden utelu koetaan herkästi painostuksena. Tällöin auttaa, jos kaikille on selvää, että asia käydään järjestelmällisesti läpi esi-

Akava osallistuu eurooppalaiseen teemavuoteen järjestämällä paneelikeskustelun ”Ahneet sukupolvet – toteutuuko oikeudenmukaisuus?”

18.7. Porin SuomiAreenalla. Lisätietoa Akavan SuomiAreenan tapahtumista voi lukea sivulla 9.

Tervetuloa mukaan!

Oman osaamisen oivaltaminen tärkeää Wallin muistuttaa, että asenne on yksi ikääntyvien osaamisen kehittämisen esteistä.

– Monet kokevat epävarmuutta osaamisestaan, eivätkä välttämättä ymmärrä omaa hiljaisen tiedon määrää. Tällaisessa tilanteessa on lähdettävä liikkeelle oivalluttamisesta ja autettava työntekijää huomaamaan, kuinka paljon hän jo osaa ja mitkä ovat kehitettäviä asioita.

– Motivaatio löytyy helpommin, kun asioita tarkastellaan omien vahvuuksien kautta. Kokemukset osoittavat, että osallistavasta oivalluttamisesta on eniten hyötyä niille, jotka sitä myös eniten tarvitsevat. Näin pystytään ehkäisemään tilanteita, joissa iäkkäämmät työntekijät putoavat vauhdista, Leppänen lisää.

Yhteistyölle tilausta Teemavuosi on edennyt puoliväliin ja paljon on jo ehtinyt tapahtua. Tuleviin tapahtumiin voi tutustua teemavuoden sivustolla www.ttl.fi/activeaging. Sivuille on kerätty myös puhujapankki, josta eri tilaisuuksien järjestäjät voivat etsiä sopivia esiintyjiä.

Wallin toivoo, että vuoden aikana hyvin alkanut yhteistyö eri toimijoiden kesken jatkuu tulevaisuudessa.

Muun muassa Jyväskylässä järjestetty Ilolla ei ole ikää -tilaisuus, joka kokosi eri toimijoita yhteen, on tästä hyvä esimerkki.

– Suomesta ei puutu asiantuntemusta tai osaamista. Asioita vain tehdään turhan usein yksin.

Anneli Leppäsen mielestä on huolestuttavaa, että hyvän ikäisten haarukka on työelämässä kaventunut.

Nuoriakin syrjitään työelämässä Valtaosa opiskelijoista uskoo, että he muuttavat työnteon kulttuuria tulevaisuudessa.

Teksti ■ Jaana Parkkola

eemavuosi ”Aina on oikea ikä” puhuttelee myös nuoria. Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn puheenjohtaja Ted Apterin mukaan nuorten ikäsyrjintä työelämässä ilmenee muun muassa rekrytoinneissa, palkkauksessa ja asenteissa.

– Asenteita nuoriin kuvaa hyvin Suomen Yrittäjien esittämä palkka-ale.

Tällaiset esitykset luovat riskin erillisten työmarkkinoiden syntymisestä.

Apter viittaa Vaasan yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan nuorten palkkaleikkauksilla ei ole työllistävää vaikutusta. Lisäksi Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC on todennut, että palkka-alekokeilut ovat esimerkiksi Saksassa synnyttäneet köyhien työssäkäyvien nuorten joukon.

– Vaasan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nuorten palkkaaminen ei ole työnantajille sen riskialttiimpi sijoitus kuin vanhemman työntekijän palkkaaminen. Työnantaja saa sitoutuneeseen nuoreen laittamansa panoksen myöhemmin moninkertaisena takaisin.

– Nuorten ikäsyrjinnällä saattaa olla pitkäkestoisia vaikutuksia: työuran alkuvaiheen ongelmat leimaavat usein koko työuraa, Apter muistuttaa.

en puute on pk-yrityksissä suurin este nuorten työllistämiselle.

– Korkeakouluilla on vastuu, että valmistuneilla on valmiudet pitkiin työuriin ja laadulliseen eli koulutustasoa vastaavaan työllistymiseen.

Korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelujen resursseja on lisättävä, ja tutkintoihin on sisällytettävä nykyistä enemmän harjoittelua ja työelämäopintoja.

– Riskinä on, että työurien pidentämispuuskassa estetään opiskelijoiden työssäkäyntiä opintojen ohessa ja rapautetaan näin entisestään nuorten työelämävalmiuksia, Apter lisää.

Työelämävalmiuksia parannettava Apter on huolissaan siitä, ettei nuorten ääni pääse riittävästi kuuluviin työelämää koskevista asioista päätettäessä.

– Esimerkiksi työehtosopimusneuvotteluissa saadaan harvemmin kohdennettuja etuuksia 25–35-vuotiaille.

Nuorten työelämän alkua on Apterin mielestä helpotettava erilaisilla toimenpiteillä, kuten työajan joustoilla ja mentorointijärjestelmillä. Lisäksi nuorten työelämävalmiuksia on kehitettävä: tämän kevään pk-yritysbarometrin mukaan nuorten työelämävalmiuksi-

Asenteet muuttuvat Apter huomauttaa, että nuoriin kohdistuvat asenteet muuttuvat varmasti tulevaisuudessa jo työvoiman tarjonnan vähenemisen seurauksena.

– Keväällä valmistuneen Dialogiselvityksen mukaan valtaosa opiskelijoista uskoo, että he muuttavat työnteon kulttuuria tulevaisuudessa. Tähän on helppo yhtyä, koska työelämästä siirtyy lähivuosina enemmän ihmisiä pois kuin sinne tulee. Työpaikat kilpailevat nuorista osaajista, jolloin niiden on oltava valmiita kuuntelemaan nuoria aiempaa paremmin.

T

Nuorten naisten asemaa parannettava Nuoret naiset kohtaavat syrjintää sekä sukupuolensa että ikänsä perusteella.

Apter mainitsee Tradenomiliiton vuonna 2009 jäsenilleen tekemän tasa-arvotutkimuksen, jonka mukaan lähes joka toiselta naiselta oli kysytty työhönoton yhteydessä perhesuunnitelmista, mikä on laitonta.

– Vanhempainvapaan tasaisempi jakaminen olisi yksi keino vähentää nuoriin naisiin kohdistuvaa syrjintää.

Toteutuuko sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus Suomessa?

Jarno Lappalainen, puheenjohtaja, Suomen ylioppilaskuntien liitto

Huolestuttavan heikosti. Lasku huoltosuhteen heikentymisestä on menossa lähinnä nuorten piikkiin. Elinaikakerroin ja vitkastelu eläkemaksukorotusten kanssa kohdistuvat nuoriin, eikä meillä ole juuri varauduttu kasvavasta hoivavelvollisuudesta tuleviin kustannuksiin. Samaan aikaan moni nuori syrjäytyy ja voi huonosti, ja silti tarjolla on lähinnä piiskaa. Yhtälö ei ole kestävä.

J P Roos, sosiaalipolitiikan professori, Helsingin yliopisto

Kyllä ja ei. Suuret ikäluokat ovat tuhlanneet resursseja, mutta he ovat myös tehneet suuren työpanoksen. Heidän suurin virheensä on ollut, etteivät he ole tehneet riittävästi lapsia. Näin siirtyvää huoltotaakkaa kannattelee lukumääräisesti paljon pienempi sukupolvi. Suurten ikäluokkien pitäisikin pyrkiä keventämään nuorempien taakkaa antamalla taloudellista ja muuta apua.

Pirkko Karjalainen, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto

Toteutuu, jos niin haluamme ja olemme yksituumaisia oikeudenmukaisuuden sisällöstä.

Oikeudenmukaisuutta on se, että pidetään huolta heikommista, arvostetaan erilaisia mielipiteitä ja pidetään lupaukset. Mikään sukupolvi ei ole oikeutettu elämään yli varojensa, eikä vaatimaan toisilta kohtuuttomia.

Akavalainen 3 | 2012

7

Lyhyet A-lomien avulla irti arjesta A-lomat vuokraa mökkejä akavalaisille.

Laadukkaat mökit sijaitsevat parhailla lomapaikoilla eri puolilla Suomea. Vapaita viikkoja on myös parhaisiin loma-aikoihin tai nopeille lähtijöille, joten katso onko omiin lomasuunnitelmiisi sopiva mökki vapaana.

A-lomat toimii Suomessa kansainvälisen kodinvaihtajien lomajärjestön Intervacin edustajana.

A-lomien kautta voi hakeutua kodinvaihtolomailijoiden jäseneksi ja saada kokemuksia sekä tietoja kodinvaihdosta.

Lisätietoa: www.a-lomat.fi ■

Anna itsellesi ja työyhteisölle rokotus työstressiä vastaan!

Hae perheiden hyvinvointilomalle Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry:n uudet tuotteet ovat saanet nimekseen 1askel-hyvinvointijaksot. Ne korvaavat palkansaajalomajärjestöjen aiemmin järjestämän kuntoremontti- ja perhekuntolomatoiminnan. Parhaillaan on käynnissä haku hyvinvointijaksoille perheiden 1askel-jaksoille, jotka ovat syksyllä.

1askel-hyvinvointijaksot lapsiperheille ovat kodin ulkopuolella järjestettäviä ryhmämuotoisia liikuntapainotteisia ja virikkeellisiä jaksoja. Niiden aikana aikuisilla ja lapsilla on mahdollisuus uusien harrastusten löytämiseen.

Lisätietoa 1askel-hyvinvointijaksoista: www.pht.fi ■

Lainattua ”Opetelkaa puhumaan hyvää toistenne selän takana.”

Claes Andersson, Yhteenveto-lehti 2/2012 ”Ja onhan siellä valtionhallinnossa sellaisiakin käytäntöjä hoitaa asioita, joita ei kyllä kannata hiljaisena tietona viedä eteenpäin.”

Erja Paukkala, Ura-lehti 2/2012 ”Viestinnän perusharha: luulemme kaikkien tietävän sen, minkä itse tiedämme.”

Johanna Hilakarin ja Marja Lainion artikkeli, Työterveyshoitaja-lehti 2/2012

8

Akavalainen 3 | 2012

Stressaavissa tilanteissa sisäinen piiskurimme ottaa vallan ja vaatii lisää parempia suorituksia. Työelämässä tarvitaan kykyä pysähtyä arvioimaan stressaava tilanne uudelleen.

Työterveyslaitoksen uusi julkaisu ”Työstressirokotus” esittelee kaksi työstressin hallintamenetelmää: työstressirokotus ja henkinen kulutuskestävyys. Ne auttavat tunnistamaan omat työstressille altistavat ajattelu- ja toimintatapansa. Kirja tuo esiin lisäksi lukuisia räätälöityjä stressinhallintakeinoja.

Yksilön stressin hallinnan tehostamisen lisäksi organisaatiossa on saatava perusasiat kuntoon. Työstressirokotus tähtää esimiehen, työterveyshuollon ja työntekijän yhteistyöhön stressin aiheuttajien vähentämiseksi.

Kirjan kirjoittaja Kirsi Räisänen on LT, työterveyshuollon erikoislääkäri ja kognitiivinen psykoterapeutti. Hän on kirjoittanut myös suositut teokset Kyllin hyvä ja Hankalat tyypit työelämässä. ■

Linkkivinkki www.etatyopaiva.fi Kansallinen etätyöpäivä 21.9. muistuttaa etätyön hyödyistä.

Etätyöskentely parantaa jaksamista ja motivaatiota sekä pienentää ympäristökuormitusta. Toimivat työkalut ja selkeät pelisäännöt ovat onnistuneen etätyöjärjestelyn kulmakiviä.

Lyhyet Uusi Ytimessä-blogi Karin Smeds/Gorilla

Akavan asiantuntija Jenni Karjalainen kirjoittaa blogissaan kansainvälisen edunvalvonnan ytimistä ja niiden ympäriltä.

Jennin mukana on mahdollista päästä kurkistamaan muun muassa kansainvälisten konferenssien verhojen taakse. Mistä lobbarien käytävillä oikein puhutaan?

Lue lisää blogista: www.akava.fi/ytimessa ■

Suomen parasta kesätyönantajaa etsitään jälleen Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA järjestää Suomen paras kesätyönantaja -kilpailun jälleen tänä kesänä. Nyt viidettä kertaa järjestettävä kilpailu on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta.

Kilpailun avulla halutaan nostaa esiin työpaikkojen hyviä käytäntöjä ja reilulla tavalla toimivia työpaikkoja. Lisäksi kilpailullaan muistutetaan, että kesätyöt ovat opiskelijoille tärkeä työkokemuksen ja toimeentulon lähde.

Sekä kesätyöntekijät että työnantajat voivat ehdottaa Suomen parasta kesätyönantajaa. Ehdotuksen voi antaa sähköisellä lomakkeella, joka on kilpailun verkkosivuilla www.akava.fi/paraskesatyonantaja. Kilpailulomake on auki 1.6.–30.9.2012.

Suomen paras kesätyönantaja 2012 -kilpailun voittaja julkistetaan loppusyksyllä 2012. ■

Ehdota Akavan ammatinharjoittaja- ja yrittäjäpalkinnon saajaa Ammatinharjoittaja- ja yrittäjäpalkinnon saaja voi olla akavalainen yrittäjä, akavalaisen jäsenjärjestön yksi tai useampi jäsen tai muu henkilö tai ryhmä, joka on toiminut merkittävällä tavalla akavalaisen yrittäjyyden hyväksi.

Ehdotuksia palkinnon saajiksi voivat tehdä akavalaiset, Akavan jäsenjärjestöt ja niiden jäsenet sekä Akavan elinkeinopoliittinen toimikunta. Ehdotuksia toivotaan erityisesti jäsenjärjestöjen yrittäjätyöryhmiltä, -valiokunnilta ja -neuvottelukunnilta.

Palkinnon tavoitteena on tuoda esiin yrittäjyyden merkitystä akavalaisille sekä akavalaisen yrittäjyyden merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle.

Akavan ammatinharjoittaja- ja yrittäjäpalkinto jaettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2011, jolloin palkinnon sai DI Pekka Jussila Hermia Yrityskehitys Oy:stä.

Lisätietoja palkinnosta ja ehdotuksen jättämisestä: www.akava.fi/yrittajapalkinto ■

Akava SuomiAreenalla Porissa 18.–20.7.2012 Paneeli: Ahneet sukupolvet – toteutuuko oikeudenmukaisuus?

Tervetuloa seuraamaan Akavan paneelia keskiviikkona 18.7. klo 15.45–17.00 Porin kaupungin talon pihalle.

Keskustelussa ovat mukana eläkeläinen, psykologi Pirkko Lahti, Allianssin puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen, Funny Filmsin toimitusjohtaja Osku Pajamäki ja Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.

Paneelin juontaa toimittaja Tuomas Enbuske.

Opiskelijoiden Varjo-jazz Opiskelijat järjestävät perinteisen Varjo-jazzin torstaina 19.7. klo 17–21 Porin opiskelijatalolla.

Menoa vauhdittaa bändi The Tom O’Finland.

Akava-teltat Kansalaistorilla Piipahda myös kesäisillä Akava-teltoilla Kansalaistorilla 18.–20.7. klo 10–17. Mukana ovat Akavan Erityisalat, Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ, Suomen Työterveyshoitajaliitto ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia.

Lisäksi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:lla on Kansalaistorilla oma teltta.

Akavalainen 3 | 2012

9

Suomesta osaamisen ja oppimisen mallimaa Suunnitelmallisen osaamisen kehittämisen on oltava mahdollista läpi työuran.

Teksti: Jaana Parkkola ■ Kuvitus: Samuli Siirala

uomi tarvitsee osaamista säilyttääkseen kilpailukykynsä ja mahdollisuudet hyvinvoinnin turvaamiseen.

Akava on koonnut toukokuussa julkaisemaansa koulutus- ja työllisyyspoliittiseen ohjelmaan keinoja, joilla Suomesta voi tulla osaamisen ja oppimisen mallimaa.

– Akavassa on aina ymmärretty, että osaaminen ratkaisee Suomen menestyksen. Aiemmin huomio on kiinnittynyt nuoruudessa tapahtuvaan muodolliseen, tutkintopohjaiseen koulutukseen. Nyt haluamme korostaa, että osaamista on kehitettävä läpi työuran, kertoo Akavan koulutuspolitiikasta vastaava asiantuntija Ida Mielityinen.

S

Osaamisen kehittämisestä itsestäänselvyys Mielityisen mielestä osaamisen kehittäminen on asennekysymys sekä työnantajalle että työntekijälle itselleen.

10

Akavalainen 3 | 2012

– Kouluttautumisen ja kehittymisen kulttuurista on tultava työpaikoilla itsestäänselvyys. Osaamisen kehittämisen on oltava suunnitelmallista: sen on oltava osa strategista suunnittelua ja liiketoiminnan kehittämistä.

Yhteistoimintalaki velvoittaa jo nyt työnantajan laatimaan yhdessä henkilöstön kanssa henkilöstö- ja koulutus-

Noin kolmannes akavalaisista ei saa vuosittain työnantajan kustantamaa ja työajalla tapahtuvaa täydennyskoulutusta.

suunnitelman työntekijöiden osaamisen ylläpitämisestä ja edistämisestä.

– Laki on tehtävä tunnetummaksi ja sen noudattamista on valvottava nykyistä paremmin, Mielityinen vaatii.

Noin kolmannes akavalaisista ei saa vuosittain työnantajan kustantamaa ja työajalla tapahtuvaa täydennyskoulutusta. Akavan tavoitteena on, että jokaisen korkeasti koulutetun on saatava vähintään kahdeksan täydennyskoulutuspäivää vuodessa. Lisäksi osaamisen kehittämiseen on saatava lisää rahoitusmuotoja, jotka vähentävät yksilön riippuvuutta välittömistä työnantajan tarpeista.

– Työsopimuslaissakin todetaan, että työnantajan on pyrittävä edistämään työntekijän mahdollisuuksia edetä työurallaan, Mielityinen muistuttaa.

Akavan mielestä osaamisen kehittämisen rahoituksesta on sovittava sitovasti työ- ja virkaehtosopimuksissa.

Myös verotuksen on kannustettava työntekijöitä kouluttautumaan.

Ennakointiin tarvitaan poliittista tahtoa Työelämän tarpeet muuttuvat nopealla tahdilla. Akavan mielestä Suomi tarvitsee yhteisen näkemyksen, millaista osaamista maamme tarvitsee tulevaisuudessa.

– Yksi osa koulutuksen ennakointia on koulutusmäärien arviointi. Koulutusmäärien on vastattava mahdollisimman hyvin työvoimatarpeita.

Tämän lisäksi tarvitsemme niin sanottua laadullista ennakointia: on ymmärrettävä, millaisella koulutuksella tarvittavaa osaamista saadaan.

Mielityisen mielestä ennakointijärjestelmämme on monelta osin kansainvälistä huippua, mutta haasteena on ennakointitulosten jalkauttaminen.

– Yhteinen näkemys on vietävä päätöksenteon eri tasoille, eduskunnasta aina yksittäiseen opetusohjelmaan saakka. Tämä vaatii nykyistä parempaa koordinaatiota, josta opetusja kulttuuriministeriön on kannettava kokonaisvastuu. Myös korkeakoulujen on otettava vastuu osaamistarpeiden ennakoinnista ja kehitettävä koulutusta työelämän tarpeiden mukaan.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut vahvuusalueilleen Akavan mielestä työnjakoa korkeakoulujen välillä on tarkasteltava ennakkoluulottomasti koulutusaloittain, jotta päällekkäisyyttä ja tehottomuutta voitaisiin vähentää. Jokaisen yksikön on oltava vahva ja vetovoimainen, mikä edellyttää keskittymistä vahvuusalueelle ja toimintojen karsimista.

– Eri koulutusväylien on tuotettava riittävän erilaista osaamista työmarkkinoiden tarpeisiin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutustehtävien on oltava selkeitä sekä hakijoille, opiskelijalle että työnantajille, Mielityinen korostaa.

Korkeakoulutuksen laatu Pisa-tasolle Korkeakoulutuksen laatu on Akavan koulutus- ja työllisyyspoliittisen ohjelman toinen painopiste osaamisen kehittämisen ohella. Akava muun muassa esittää, että yliopistojen opetustehtävissä toimivien kelpoisuusvaatimuksiin si-

Akavan koulutuspoliittinen visio:

Suomi on osaamisen ja oppimisen mallimaa ■ Peruskoulu tarjoaa laajan sivistyksen sekä oppimisen ilon ja kyvyn kaikille.

Olemme maailman kyvykkäin kansa oppimaan uutta ja oppimaan yhdessä.

■ Toinen aste vahvistaa osaamista ja suuntaa opintoja tulevaan työuraan ja jatko-opintoihin.

■ Korkeakouluopetus ja tutkimus on korkealaatuista. Korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat profiloituneita ja verkostoituneita.

■ Koulutuksen ja tutkimuksen rahoitus on turvattu julkisella rahoituksella, jota yksityinen rahoitus täydentää.

■ Teoria ja käytäntö kulkevat oppimisessa käsi kädessä. Ohjaus on osa hyvää opetusta.

■ Vahvat työelämäyhteydet ovat olennainen osa koulutuksen kehittämistä.

sällytettäisiin vähintään 30 ECTS-pisteen pedagogiset opinnot.

– Esitys on raju, koska tällaista vaatimusta ei tällä hetkellä ole. Se on kuitenkin perusteltu, koska opetusmenetelmien on tuettava tulevaisuuden osaamistarpeita sekä perustuttava uusimpaan tietoon oppimisesta ja asiantuntijuuden kehittymisestä.

– On vähän hassua, että ylintä opetusta antava instituutio on maassamme ainut paikka, jossa opettaminen ei edellytä muodollista koulutusta. Kaikissa muissa koulutusmuodoissa pidämme sitä itsestään selvänä vaatimuksena, Mielityinen lisää.

Opetuksen laadun parantamiselle on hänen mukaansa kova paine, koska tutkintoaikoja halutaan lyhentää.

Kannustimet löytyvät rahoituksesta.

– Rahoitus- ja ohjausjärjestelmien on kannustettava yliopistoja ja ammattikorkeakouluja laadun kehittämiseen.

Rahoitusmalleihin on saatava lisää opetuksen laatua mittaavia kriteerejä.

Tutkinnon taattava työelämävalmiudet Akavan koulutus- ja työllisyyspoliittisessa ohjelmassa painotetaan korkeakoulujen työelämäyhteyksien kehittämistä. Jokaiseen korkeakoulututkintoon on sisällytettävä työnhakua, urasuunnittelua ja työelämätietoutta. Näin varmistetaan, että yleiset työelämävalmiudet saadaan jo opiskelujen aikana.

– Koulutuksen kehittäminen edellyttää hyviä yhteyksiä työelämään kaikilla koulutusasteilla. Korkeakouluilla on oltava riittävästi resursseja ja uudenlaista asennetta työelämäyhteyksien vahvistamiseen. Ammatillisesti kehittävä harjoittelu on sisällytettävä osaksi jokaista tutkintoa, Mielityinen painottaa.

■ Erilaisia lahjakkuuksia tuetaan kaikilla koulutustasoilla.

■ Osaamista päivitetään säännöllisesti koulutuksissa ja työ on järjestetty niin, että oppimiselle on arjessa aikaa.

■ Suomessa on avoin, suvaitsevainen ja kansainvälinen toimintaympäristö, joka tukee uudenlaista ajattelua.

Lisätietoa Akavan koulutus- ja työllisyyspoliittisesta ohjelmasta: www.akava.fi/koulutuspoliittinen_ ohjelma

Akavalainen 3 | 2012

11

Ammattiliitot turvana muuttuvassa maailmassa Suomalaiset pitävät ammattiliiton jäsenyyttä tarpeellisempana kuin aikaisemmin.

Teksti: Jaana Parkkola ■ Kuva: Lehtikuva

altaosa suomalaisista katsoo, että palkansaajien on vähintään melko tarpeellista järjestäytyä ammatillisesti. Näkemys on vahvistunut jonkin verran kahdessa vuodessa. Järjestäytymistä pidetään aiheellisena kaikissa väestöryhmissä, yrittäjät mukaan lukien.

Tiedot ilmenevät SAK:n, STTK:n ja Akavan TNS Gallupilla teettämästä työmarkkinapoliittista mielipideilmastoa selvittäneestä tutkimuksesta.

Akavan johtaja Risto Kauppinen toteaa, että suomalaiset ovat jo kauan pitäneet järjestäytymistä tärkeänä.

– Nyt jäsenyyden tarpeellisuus korostui edelleen, mikä saattaa johtua palkansaajien kokemasta turvattomuuden tunteesta työmarkkinoilla. Raamisopimuksen ja työurasopimuksen neuvottelut ja uutisointi ovat pitäneet palkansaajajärjestöt vahvasti esillä merkittävinä vaikuttajina.

V

12

Akavalainen 3 | 2012

Jäsenyydestä haetaan turvaa Ansiosidonnainen työttömyysturva sekä palkka- ja työsuhdeturva ovat suomalaisille edelleen tärkeimpiä syitä liittyä ammattiliittoon. Lisäksi suuren jäsenmäärän tuoma tehokkuus jäsenten etujen ajamisessa ja yleensä jäsenyyden antama turvallisuus ovat merkittävimpiä motiiveja liittoon liittymiselle.

– Muuttuvassa ja kiihkeätempoisessa maailmassa ammattiliitot nähdään ikään kuin yhteiskunnallisina vakuutusyhtiöinä. Jäsenmaksua vastaan saadaan turvaa, sanoo tutkimuksen tehnyt toimialajohtaja Juhani Pehkonen TNS Gallupista.

Tuloksista käy ilmi, että ansiosidonnainen työttömyysturva on akavalaisille jäsenille hieman tärkeämpi tekijä kuin STTK:n ja SAK:n jäsenille.

Usko yritysten yhteiskuntavastuuseen heikkoa Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten näkemyksiä yritysten yhteiskuntavastuusta. Yritysten taloudellisen vastuun eli kilpailukyvystä huolehtimisen sekä ympäristövastuun arvioidaan toteutuvan kohtalaisen hyvin.

Sen sijaan yritysten sosiaalinen vastuu eli vastuu henkilöstöstä ja lähiympäristöstä toteutuu kansan mielestä melko heikosti.

Enemmistö suomalaisista ei usko yritysten tuntevan aitoa vastuuta työntekijöistään ja heidän työpaikoistaan.

Ylemmät toimihenkilöt ja akavalaiset ovat kriittisimpiä arvioidessaan, miten oikeudenmukaisesti yritykset palkitsevat työntekijöitään. Lisäksi ylemmät toimihenkilöt ja akavalaiset ovat aiempaa vahvemmin sitä mieltä, että yritykset ajavat nykyisin vain omaa etuaan välittämättä yhteisestä hyvästä.

– Yksi syy siihen, että akavalaiset ja ylemmät toimihenkilöt eivät pidä yritysten palkitsemista oikeudenmukaisena, johtunee harmaista ylitöistä eli palkattomasta ylityöstä. Osa saattaa myös kokea, ettei palkka vastaa työn vaativuutta ja vastuuta, Kauppinen arvioi.

Tuki kattaville työmarkkinasopimuksille Kansalaisten mielestä irtisanomissuojasta, sukupuolten tasa-arvosta, luottamushenkilöiden asemasta, muutosturvasta, määräaikaisten työsuhdeasioista ja palkankorotuksista on hyvä sopia keskusjärjestötasolla tai alakohtaisesti. Työpaikkatason sopimista kannatetaan entistä vähemmän etenkin palkankorotuksissa.

– Neljä prosenttia akavalaisista katsoo voivansa itse parhaiten vaikuttaa palkkaansa ja neljännes akavalaisista uskoo, että työpaikka on oikea taso sopia palkoista. Tällöin luotetaan työnantajan reiluuteen. Suurimmalle osalle

Ammattiliitot nähdään yhteiskunnallisina vakuutusyhtiöinä.

tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta, Kauppinen muistuttaa.

– Peräti 37 prosenttia akavalaisista haluaa, että palkoista sovitaan keskusjärjestötasolla. Alakohtaisen sopimisen kannalla on toinen iso osa, 34 prosenttia. Laajemmat sopimukset huomioivat paremmin kaikki palkansaajat.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen solmima raamisopimus saa kansalaisilta melko hyvän arvion. Sopimusta piti hyvänä työnantajan kannalta 43, kil-

pailukyvyn kannalta 40, palkansaajien kannalta 39 ja työllisyyden kannalta 38 prosenttia. Merkillepantavaa on, että kovin moni ei pitänyt sopimusta huonona miltään osin.

– Tuloksista käy ilmi myös se, että ylemmät toimihenkilöt arvostavat Akavaa aiempaa enemmän. Tämä on erittäin myönteinen asia ja osoitus myös toimintamme onnistumisesta, Kauppinen iloitsee.

Työperäisen maahanmuuton kannatus lisääntynyt Joka toinen tutkimukseen vastanneista antaisi kaikkien ulkomaalaisten tulla Suomeen asumaan ja tekemään työtä.

Enemmistö haluaa Suomen kuitenkin olevan varovainen ja asettavan selviä rajoituksia sille, kuinka paljon ulkomaalaisia muuttaa maahamme. Puolet vastaajista uskoo myös, että työvoimapulan ehkäisemiseksi tarvitaan 10–15 vuoden sisällä tuntuvasti ulkomaista työvoimaa.

Akavalainen 3 | 2012

13

Työelämän muutos lähtee työpaikoilta Suomalainen työelämä halutaan nostaa Euroopan parhaimpien joukkoon.

Teksti: Ulla Aitta, asiantuntija ■ Kuva: Bodil Johansson/Gorilla

ansantaloutemme tarvitsee osaavia työntekijöitä, jotka tekevät nykyistä pidempää työuraa. Työntekijät puolestaan tarvitsevat työelämää, joka tukee heidän osaamistaan ja työhyvinvointiaan. Kummankin tahon tarpeet pyrittiin ottamaan huomioon vastikään valmistuneessa Työelämän kehittämisstrategiassa. Kolmikantaisesti laaditun strategian tavoitteena on nostaa työllisyysastetta, parantaa työelämän laatua

K 14

Akavalainen 3 | 2012

ja työhyvinvointia sekä työn tuottavuutta. Kunnianhimoisena päämääränä on, että suomalainen työelämä kuuluu Euroopan parhaimpiin vuoteen 2020 mennessä.

Työelämän laadusta on tullut entistä tärkeämpi kansantalouden kestävyyteen ja kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Hyvä työelämän laatu ja maine auttavat suomalaisia työpaikkoja rekrytoimaan ammattitaitoista ja osaavaa työvoimaa sekä pitämään tämän työ-

voiman Suomessa. Hyvällä työelämän laadulla voidaan nostaa työllisyysastetta ja pidentää työuria. Lisäksi osaavien ja sitoutuneiden työntekijöiden avulla organisaatiot kykenevät kehittämään uusia tuotteita ja palveluita sekä uudistamaan toimintaansa.

Työelämän kehittämiselle määritellään kehittämisstrategiassa neljä painopistettä. Kehittämisen tulee tukea työvoiman osaamista, edistää työntekijöiden työhyvinvointia ja terveyttä,

parantaa työpaikkojen innovointikykyä ja tuottavuutta sekä luottamusta ja yhteistyötä. Nämä painopisteet ovat linjassa Akavan työelämän kehittämisen ja elinkeinopolitiikan tavoitteiden kanssa.

Jokaiselle työpaikalle oma kehittämispolku Kehittämisstrategian kantava ajatus on, että jokaisen työpaikan on hahmoteltava omanlaisensa kehittämispolku. Tuki ja kehittämistoimenpiteet määräytyvät sen mukaan, mille kehittämisen tasolle työpaikka voidaan sijoittaa.

Työpaikat voidaan jakaa karkeasti neljään tasoon: 1) Edelläkävijät. Tässä ryhmässä on työpaikkoja, joissa kehittämistyö on kokonaisvaltaista ja jatkuvaa. Työolosuhteiden ja työsuojelun kehittäminen on vakiintunut luonnolliseksi osaksi toimintastrategiaa. Tämänkaltaisilla työpaikoilla on esimerkiksi käytössä työn organisointitapoja ja työaikojen seurantamalleja, jotka mahdollistavat työajan räätälöinnin työn luonteen ja yksilöllisten tarpeiden mukaan.

2) Kehittäjät. Näillä työpaikoilla ymmärretään kehittämisen merkitys ja niissä on mahdollisesti käynnistetty yksittäisiä kehittämishankkeita. Kehittämistyö ei kuitenkaan ole kokonaisvaltaista tai jatkuvaa, eikä sitä ole mielletty osaksi liiketoimintaa ohjaavaa strategiaa.

3) Hyvä perustaso. Tähän ryhmään kuuluvat työpaikat, joissa arjen perusasiat ovat kunnossa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työpaikalla toimitaan lakien ja työ- ja virkaehtosopimusten mukaisesti.

Liiketoiminnan ja työolosuhteiden samanaikainen ja systemaattinen kehittäminen ei ole saanut jalansijaa arjen toiminnassa.

4) Alle perustason. Osa suomalaisista työpaikoista on edelleen luokiteltava joukkoon, joka ei yllä hyvään perustasoon asti. Näillä työpaikoilla työlainsäädäntöä tai työ- ja virkaehtosopimusten määräyksiä ei tunneta tai niitä ei muista syistä noudateta.

Kehittämistyö hukkakäynnillä Strategian tehtävänä on toimia eräänlaisena viitekehyksenä ja osoittaa yleistä työelämän kehittämisen suuntaa.

Sen puitteissa on tarkoitus käynnistää

Tulevaisuuden työpaikat Innovointi ja tuottavuus

Osaava työvoima

Visio: Suomen työelämä Euroopan paras 2020

miseksi käytäntöön tarvitaan laaja kansallinen yhteistyöhanke.

Hankkeeseen on otettava työmarkkinajärjestöjen lisäksi mukaan työministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön halLuottamus linnonaloilla toimivat ja työelämän tutkimusyhteistyö ja kehittämisfoorumit sekä yliopistot ja korkeakoulut.

Koordinaatiota tarvitaan Strategian vieminen käytäntöön edellyttää, että on olemassa erillinen projektiorganisaatio, jonka tehtävänä on kertoa Työelämän kehittämisstrategian tavoitteista, kouluttaa alueellisia toimijoita, koordinoida työelämän kehittämis- ja rahoitushankkeita, etsiä tukea tarvitsevia työpaikkoja, käynnistää erilaisia asiantuntijaverkostoja ja toimia eri tahojen välisenä koordinoijana.

Lisäksi tarvitaan koko maan kattavaa alueellista verkostoitumista.

Alueelliset verkostot olisi mahdollista rakentaa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnoimien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) ja Työterveyslaitoksen aluetoimipisteiden ympärille.

Työelämän strategian suurin haaste on, että se tavoittaisi ja puhuttelisi työpaikkoja, niiden johtoa ja henkilöstöä.

Todellinen kehittämistyö on tehtävä työn arjessa. Tähän tehtävään tarvitaan palkansaaja- ja työnantajajärjestöjä, joilla on jäsenistönsä kautta yhteys työpaikoille.

Työhyvinvointi ja terveys

erilaisia toimenpide-, kehittämis- ja rahoitusohjelmia.

Suomessa on nyt suuri määrä erilaisia tahoja ja instituutioita, jotka tarjoavat koulutus- ja asiantuntijapalveluja työpaikkojen kehittämiseen tai rahoittavat työelämän tutkimus- ja kehittämishankkeita. Ongelmana on toimijoiden yhteistyön ja koordinoinnin puute, mikä johtaa päällekkäisiin ja irrallisiin kehittämishankkeisiin sekä taloudellisten ja asiantuntijaresurssien tuhlaukseen. Monesti myös ne organisaatiot, jotka kipeimmin tarvitsisivat kehittämistukea, eivät ehdi tai osaa hakea sitä.

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat laatineet maan hallitukselle yhteisen kannanoton, jossa vaaditaan, että Työelämän kehittämisstrategian vie-

Työelämän kehittämisstrategia 2020 on laadittu hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti työ- ja elinkeinoministeriön ja työministeri Lauri Ihalaisen johdolla. Johtoryhmään ja sen asettamaan työjaokseen ovat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi osallistuneet sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, valtiovarainministeriö, työmarkkinakeskusjärjestöjen puheenjohtajat ja Tuottavuuden pyöreän pöydän sihteeristö. Lisäksi mukana ovat olleet Tekes, Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto ja Työturvallisuuskeskus. Työelämän kehittämisstrategian johtoryhmässä toimii Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ja johtoryhmän työtä valmistelevassa työjaoksessa Ulla Aitta.

Työelämän kehittämisstrategiaan liittyy myös Työterveyslaitoksella käynnistetty Johtamisen ja esimiestyön kehittämisen verkosto (www.johtamisverkosto.fi) sekä Tekesissä syksyllä käynnistyvä Euroopan paras työelämä 2020 -ohjelma.

Akavalainen 3 | 2012

15

Pysy liikkeessä pitkin päivää Työpäivän mittainen istuminen ja jokailtainen kaukosäädinralli tuhoavat terveytesi.

Liikunnan voi aloittaa rauhallisin askelin, oman jaksamisen mukaan.

Teksti ja kuva ■ Paula Launonen

16

aj Laaksonen, 62, tietää, miltä rapakunto tuntuu. Eläke-Fennian suurasiakkaista vastaava johtaja tietää myös, miten massiivinen läskikerros sulatetaan ja kuinka aivoinfarktiriski nitistetään.

– Havahduin, kun paino lähestyi sataa kiloa ja verenpainetauti osoitti ensi oireensa. Söin ja nukuin huonosti, vaatteet kiristivät, eikä työkään aina maistunut.

Päivät olivat istumista neuvotteluhuoneissa, illat edustamista päivällispöydissä. Työ vei ja söi miestä niin, ettei liikunnalle enää jäänyt tilaa.

Laaksonen päätti tarttua itseään niskasta samalla, kun vaihtoi alaa autokaupasta vakuutuksiin. Fennia tuki jo tuolloin – reilut 20 vuotta sitten – henkilökunnan liikuntaa. Siihen täkyyn Laaksonen tarttui.

– Työkavereiden kanssa kävin lenkillä ja suunnistamassa. Perustin Keravalle tanhuryhmän, jossa tietysti myös itse aloin tanssia.

Liikunta vei mennessään, ja vaakalukema asettui ihanteelliseen 78–80 kiloon.

K

ta pienillä firmoilla ei välttämättä ole minkäänlaisia työterveysresursseja.

Australialaistutkijat havaitsivat yli 45-vuotiaiden tietoja analysoidessaan, että yli 11 tuntia päivässä istuvilla on vähemmän istuviin verrattuna 40 prosenttia suurempi riski kuolla seuraavan kolmen vuoden aikana olivatpa he muuten miten aktiivisia tahansa.

– Ensin istutaan aamiaisella, sitten autossa ja sen jälkeen konttorissa. Työpäivän jälkeen istutaan taas autossa ja illalla lysähdetään sohvalle. Vaikka sitten lähtisikin iltalenkille, se ei kompensoi vahinkoja.

Puolen tunnin hölkkä ei pelasta, jos olet paikoillasi vuorokauden muut 23,5 tuntia, Komulainen tiivistää.

Pitkään jatkuva istuminen jäykistää ja jähmettää, aiheuttaa rankavaivoja ja lihottaa. Se myös lisää diabeteksen sekä verisuoni- ja sydäntautien riskiä.

Komulainen patistaa ihmisiä jalkeille työpäivän aikana. Takapuolen saa irti penkistä luontevasti vaikka-

Torju istumista Kunnossa Kaiken Ikää (KKI) -ohjelman johtaja Jyrki Komulainen on huolissaan liiallisen istumisen aiheuttamista terveysriskeistä. Hän haluaa soittaa hälytyskelloja erityisesti akavalaisten työpöytien vierellä. Suurinta murhetta Komulainen kantaa pienten asiantuntijayritysten väestä.

– Monilla isoilla työpaikoilla on taukojumppia ja kunto-ohjelmia, mut-

80 % liikuntatarjonnasta käyttää se 20 % henkilöstöstä, joka liikkuisi muutenkin.

Akavalainen 3 | 2012

pa sijoittamalla tulostimen riittävän etäälle työpisteestä.

Työnantaja tarjoaa Kaj Laaksonen esittelee kuntosalin vempaimia ja pohtii työnantajan roolia liikuntakipinän sytyttäjänä. Hän harmittelee, että Eläke-Fennian ohjattuun jumppaan osallistuu vain reilut kymmenen prosenttia henkilökunnasta.

Tarjolla on pilatesta, syvävenyttelyä ja kehonhallintaa. Ryhmät kokoontuvat kerran viikossa yrityksen liikuntasaliin. Osallistuja maksaa puolen vuoden jaksosta 25–50 euroa.

– Torstaisin liikunnanohjaaja vetää taukojumpan toimistotiloissa. Se ei maksa mitään, kertoo eläkefennialaisten työhyvinvoinnin kehittämisestä vastaava HR Partner Mikko Järvinen.

Perinteinen toukokuinen hyvinvointikampanja sisältää muun muassa ravinto- ja elämäntapaluentoja, aamulenkkeilyä ja rentoutumisharjoituksia.

– Kampanjaan kuuluu myös kehonkoostumuksen mittaus, johon osallistuu vaihtelevasti 60–120 henkilöä. Kaikkiaan meitä on täällä 250.

Sportti- ja kulttuuripassi on vuotuinen 120 euron tuki, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla. Myös Eläke-Fennian henkilöstökerho järjestää aktiviteetteja ja tukee tapahtumiin osallistumista.

Huolehdi itsestäsi – Miten saisimme liikkeelle ne, jotka eivät vielä liiku? Taitaa tämän kuntosalinkin käyttöaste olla melko alhainen, Laaksonen pohtii.

Kuntoillen jaksat enemmän Työterveyslaitoksen erikoistutkija Riitta Simonen, miten kipinä sytytetään työpaikalla?

Työnantaja voi tulla vastaan myönteisellä asenteella sekä kohtuullisella kulukorvauksella ja tarjota liikuntamahdollisuuksia.

Miksi istuminen on niin haitallista?

Pitkä istuminen hidastuttaa aineenvaihdunnan nukkumisen kaltaiseen tilaan, jolloin energiankulutus vähenee valveillaolon aikaista energiankulutusta pienemmäksi. Lihominen on iso riski, varsinkin, jos myös ilta kuluu sohvannurkassa istuen.

Miksi terveysasiantuntijat suosittelevat työmatkakävelyä tai -pyöräilyä?

Hengästyttävä 40 minuutin liikuntaspurtti nostaa perusaineenvaihduntaa jopa neljäksitoista tunniksi. Tätä kannattaa hyödyntää työmatkoilla. Näin elimistön perusaineenvaihdunta pysyy aktiivisena, ja silloin tällöin voi nauttia herkkujakin.

– Muutama keppijumppaliike vetristää hartioita mukavasti. Näitä voi tehdä pitkin päivää omassa työpisteessä, kannustaa Mikko Järvinen.

Eläkefennialaisten on paha vedota työpaikan olosuhteisiin, sillä kuntosalin, raudannostonurkkauksen ja liikuntasalin yhteydessä on myös pukuhuoneet ja suihkut. Pyöräilijät voivat parkkeerata kulkupelinsä sisätiloihin.

Laaksonen ymmärtää nuorempia kollegoitaan, joiden on perhe- ja työkiireiden keskellä vaikea löytää aikaa kuntoiluun. Hän pohtii, miten he jaksavat 15–20 vuoden kuluttua, jos liikkumattomuudesta johtuvia kremppoja alkaa ilmetä jo nyt.

– Liian moni jatkaa työpäivää illalla kotona. Läppäriä näpytellään olohuoneen sohvalla, vaikka paljon viisaampaa olisi lähteä ulos haukkaamaan happea, Laaksonen lisää.

Peppu ylös penkistä

Tiedämme, että liikunta on terveyden perusta. Miksi osa ihmisistä liikkuu liian vähän?

Pienten lasten vanhemmat eivät ehkä pysty järjestämään liikuntaa päivärytmiinsä. Joillakin työ voi viedä niin, ettei liikunnalle jää sijaa. Harrastus voi keskeytyä tuki- ja liikuntaelinvaivaan.

Jos on kertynyt ylipainoa, sopivat liikuntalajit karsiutuvat. Sopivista lajeista ei ehkä löydy mieluisaa tai harrastukselle voi olla muita esteitä.

1. Kävele portaat alas ja ylös.

2. Nouse tuolilta vähintään kerran tunnissa. Venyttele.

3. Kävele tai pyöräile työmatkasi ainakin osittain.

5. Hae netistä taukojumppaohjeet, mikäli työnantajasi ei sellaisia tarjoa.

6. Taukojumppaile pitkin päivää.

Miten liikunta ujutetaan osaksi mikro- ja pk-yritysten arkea?

Perinteisten keinojen, kuten liikuntasetelien ja liikuntavuorojen lisäksi kannattaisi soveltaa joustavaa työaikaa ja järjestää liikuntaa keskelle työpäivää.

Asiakastilaisuudet ja yrityksen omat tapahtumat voivat sisältää liikunnallisia elementtejä.

Akavalainen 3 | 2012

17

Akavalaiset arvostavat laadukkaita kuntapalveluja Teksti ■ Kristiina Kokko, asiantuntija

Kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvä uudistus on ollut jo vuoden ajan Suomen keskeisimpiä poliittisia hankkeita. Mitä akavalainen jäsenkunta ajattelee uudistuksesta? kavan liittojen jäsenille tehtiin keväällä kysely käynnissä olevasta kuntauudistuksesta ja kunnallisista palveluista.

Tulosten mukaan akavalaiset haluavat kuntien vastuulla oleviin palveluihin selvät laatu- ja tasokriteerit. Tärkeimpinä asioina kunnissa pidetään tasokkaita ja laadukkaita palveluita, eikä niistä olla valmiita tinkimään.

Akavalaiset pitävät erittäin tärkeänä, että kuntalaiset ovat tasa-arvoisessa asemassa palveluiden suhteen asuinkuntaan katsomatta ja että palvelut ovat helposti saatavilla. Naisten keskuudessa palveluiden tärkeys korostuu entisestään. Noin puolet akavalaisista uskoo suurempien kuntien pystyvän tarjoamaan pienemmillä kustannuksilla laadukkaammat palvelut.

A

Tyytyväisyys kuntien palveluihin ja hallintoon Yleinen hallinto ja julkista päätöksentekoa tukeva..

4

44

Liikuntapalvelut Kirjasto- ja kulttuuripalvelut

60 18

Perusopetus

20

52

Erikoissairaanhoito

16

51

10

Muut sosiaalipalvelut

2

30

Vanhustenhoito

2

27

Koululaisten ja nuorten iltapäiväkerhotoiminta

7

0

18

Akavalainen 3 | 2012

5 1 6 1 12 5

24

42

6

22

4

27

10

46 38

13 42

20

40

60

Melko tyytymätön

2

7

2

% 100

80

Erittäin tyytymätön

Tärkeimmät kuntiin ja palveluihin liittyvät asiat

Kunnallisten palveluiden tasossa ja laadussa tingitään

32

Kunta ottaa lisää velkaa

24

Kunnallis- ja kiinteistöveroja korotetaan merkittävästi

21

Kunnallisten palvelujen tarjonnan määrässä tingitään

11

Julkisten palveluiden käyttämisestä peritään korkeampia omavastuumaksuja

Kyllä paremmille palveluille, ei veronkorotuksille Valtaosa akavalaisista ei halua nostaa merkittävästi kunnallisveroa. Etenkin miehet pitävät kunnallisveron nostamista huonoimpana keinona tasapainottaa kuntien taloutta. Maksuttomat palvelut halutaan säilyttää edelleen maksuttomina tai lähes maksuttomina, sen sijaan omavastuuosuuksien korotukseen löytyy halukkuutta. On kuitenkin huomattava, että omavastuuosuuksia kerätään vain osasta kuntapalveluita, eivätkä ne muodosta merkittävää rahoituspohjaa juuri millään sektorilla. Tiettyä ristipainetta onkin havaittavissa ylipäätään sen suhteen, kuinka paljon odotuksia laadukkaille kuntapalveluille asetetaan ja toisaalta millaista rahoituspuolen keinovalikoimaa oltaisiin valmiita käyttämään.

6

32

En osaa sanoa

5

24 21

34

2

25

16

54

12

Lasten päivähoito

9

3 3

2 52

Perusterveydenhuolto

8 7

52

8

Toisen asteen koulutus

Melko tyytyväinen

30

53 43

Infrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen

Erittäin tyytyväinen

14

30

8

Jokin muu keino

2

En osaa sanoa

3 % 0

5

10 15

20 25 30 35 40

Huonoimpina pidetyt keinot kuntien talouden tasapainottamiseksi

Palvelut ovat tasokkaita ja laadukkaita

24

Kansalaiset ovat tasa-arvoisessa asemassa palvelujen suhteen kunnasta riippumatta

22

Palvelut ovat helposti saatavilla

19

Kunnallisverot eivät nouse merkittävästi

18

Kuntien tarjoamat maksuttomat palvelut säilyvät edelleen maksuttomina tai lähes maksuttomina

12

Kuntalaisilla on hyvät vaikuttamismahdollisuudet

3

Asuinkuntani identiteetti

2 0

5

10

15

20

% 25

Kolumni Markku Jalonen

Kuntien palveluiden osalta erityisen tyytyväisiä akavalaiset ovat kirjasto-, kulttuuri-, ja liikuntapalveluihin. Myös koulutuspalveluihin ollaan kautta linjan tyytyväisiä. Akavalaiset näkevät etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kaipaavan parempaa resursointia. Eniten tyytymättömyyttä kuntapalveluiden osalta ilmenikin vanhustenhuoltoa kohtaan.

Kuinka käy kunnallisten työpaikkojen?

Kuntauudistuksen ajatellaan aiheuttavan työpaikkojen häviämistä, työmatkojen pitenemistä sekä töiden ulkoistamista. Kunnallisia työpaikkoja koskevat vastaukset olivat hyvin samankaltaisia huolimatta vastaajien työnantajasektorista. Tämänkin kyselyn valossa on selvää, että uudistuksen onnistumiseen liittyy vahvasti työntekijöiden näkökulman huomioiminen sekä henkilöstön osallistuminen muutoksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Selvityksessä jäsenkunta toteaa seuranneensa kuntauudistuskeskustelua jonkin verran. Kuntauudistuksen ajatellaan koskevan itseä tai omaa perhettä etenkin kunnallisten palveluiden kautta. Kolmasosa akavalaisista kokee kuntauudistuksen vaikutukset oman työn kautta ja kolmasosan mielestä kuntauudistus ei kosketa itseä tai perhettä merkittävästi. Huomion arvoinen seikka on myös, että vain alle puolet akavalaisista kokee oman asuinkunnan identiteetin tärkeänä.

Tiedot perustuvat TNS Gallupin tekemään kyselyyn, joka toteutettiin maaliskuussa 2012. Siihen vastasi 1039 akavalaista. Kyselyssä kartoitettiin näkemyksiä kuntauudistuksesta ja kunnallisista palveluista. Vastaukset painotettiin Akavan jäsenjärjestö-, ikä- ja sukupuolijakaumilla.

Työelämää kehittämällä parempia työuria Kunta-alalla tulevien vuosien keskeisimpiä haasteita ovat julkisen talouden rahoituksen riittävyys ja turvaaminen – erityisesti, kun palvelutarpeet kasvavat väestön ikärakenteen muuttuessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksissa kunnallinen työ ja työpaikat ovat jatkuvassa muutoksessa. Muutokset heijastuvat henkilöstö- ja ammattirakenteisiin sekä tehtäviin ja työjärjestelyihin. Ennusteiden mukaan osaavasta työvoimasta kilpaillaan, ja niukkenevilla henkilöstövoimavaroilla on saatava aikaan laadukasta palvelua ja lisää laatua työvuosiin.

Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla on valmistumassa Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. Siinä muun muassa todetaan, että hyvän työelämän ja koko Suomen kilpailukyvyn edellytyksenä ovat jatkossa hyvin toimivat tulokselliset työpaikat, jotka luovat uutta työtä. Työelämää pitää kehittää joustavin uudistuksin ja vahvistaa samalla mahdollisimman monen ihmisen halua ja kykyä jatkaa työelämässä motivoituneena riittävän kauan.

Kunta-alalle tullaan töihin ammatillisesta koulutuksesta noin 20-vuotiaana, ammattikorkeakoulutuksesta noin 23-vuotiaana ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneena noin 24–25-vuotiaana. Kuntatyönantajat toivovat henkilöstön pysyvän työkykyisenä, osaavana ja tuloksellisena aina vanhuuseläkeikään asti. Kevan tilastojen perusteella eläkkeelle siirtymisikä kunta-alalla onkin tasaisesti noussut. Viime vuonna kunta-alalta jäätiin vanhuuseläkkeelle keskimäärin 63,7-vuotiaana. Työkyvyttömyys- ja muut eläkelajit huomioon ottaen työelämästä poistuttiin keskimäärin 59,8 vuoden iässä. Viime vuosina yhä useampi on lykännyt vanhuseläkkeelle siirtymistään. Työuria on pidennetty keskimäärin muutamilla kuukausilla.

Kunnissa ja kuntayhtymissä työskentelee yli 40 000 henkilöä, jotka ovat täyttäneet 60 vuotta eli lähes kymmenen prosenttia koko henkilöstöstä kuuluu 60–68-vuotiaiden ikäluokkaan. Kunta-alalla ei irtisanota henkilöstöä taloudellisista syistä eikä tilastojen perusteella myöskään ikääntymisen perusteella. Eri-ikäisten muodostamat työyhteisöt ovat sekä rikkaus että haaste muun muassa johtamiselle.

Henkilöstön kehittämisellä tarkoitetaan laaja-alaisesti niitä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on yksilön, työyhteisön tai organisaation tuloksellisuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen. Muuttuvassa työelämässä tarvitaan henkilöstön osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Lähtökohtana on yksilön osaamisen ja työtehtävien yhteensopivuus ja tavoitteena hyvä työsuoritus koko työuran ajan.

Kirjoittaja on kunta-alan työmarkkinajohtaja.

Akavalainen 3 | 2012

19

Joustoturvaa, euron tuntitöitä ja ikääntyneillekin työtä tarjolle

Työllistämiseen etsitään vinkkejä naapureilta Tanskan, Ruotsin ja Saksan työllistämismallit kiinnostavat Suomessa. Kaikissa on opittavaa, myöntävät Akavan asiantuntijat. He huomauttavat, että vertailussa pitää muistaa väestörakenne ja maantiede.

Teksti ■ Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu

yöttömyysturvan kestoon ja ansaintaan tulee muutoksia työurasopimuksen myötä.

Niistä ei tiedetty, kun työja elinkeinoministeriö teetti vertailun Tanskan, Ruotsin, Saksan ja Suomen työllistämismalleista.

Vertailussa löydettiin hyvää kaikista maista. Tanskassa työttömäksi jääneet työllistyvät nopeasti uudelleen.

Ruotsissa on onnistuttu lisäämään varsinkin iäkkäiden työssäkäyntiä. Saksan mallissa pitkäaikaistyöttömien määrä on saatu vähenemään. Lisäksi kaikki maat Suomi mukaan lukien ovat työllisyysasteeltaan Euroopan kärkeä.

T

Työelämäsidonnaista koulutusta Akavan ekonomisti Heikki Taulu sanoo, että Saksa ja Tanska ovat menestyneet etenkin nuorten työllistämisessä.

– Samoin on Itävallassa, joka ei ollut vertailussa mukana, hän lisää.

Erityisesti työelämään yhdistetyt tutkinnot olisivat Taulun mukaan kokeilemisen arvoisia Suomessakin.

– Yhteiskuntatakuun myötä oppisopimuskoulutuksen mahdollisuudet on otettu meillä uudelleen keskusteluun, hän toteaa.

– Mitä paremmat yhteydet opiskelijalla on työelämään, viimeistään opiskelun loppuvaiheessa, sen paremmat mahdollisuudet hänellä on työllistyä.

Taulun mielestä oppilaitosmuotoisen ja muiden opiskelumuotojen suhdetta on syytä miettiä. Oppisopimuksen kaltaisella koulutuksella nuoria voisi saada työllistymään nykyistä paremmin.

Työelämäsidonnaisuutta halutaan lisää myös korkea-asteelle. Valtioneu-

20

Akavalainen 3 | 2012

voston kanslian tuoreessa raportissa Globaalitalouden haasteet Suomelle 2030 todetaan, että maisteritutkintojen osuutta olisi vähennettävä, mutta työelämäsidonnaisten kandidaattitutkintojen määrää pitäisi lisätä.

Tanskan malli vaatii työpaikkoja Saksan ja Tanskan mallit eivät Taulun mukaan sovellu sellaisenaan Suomeen, sillä Suomessa esimerkiksi pitkät etäisyydet haittaavat työn vastaanottamista kotipaikkakunnan ulkopuolelta.

– Tanskassa satsataan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan selvästi enemmän kuin Suomessa. Tulokset ovat olleet hyviä, mutta malli on varsin kallis.

Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen muistuttaa, että Tanskan korkeaa työttömyyskorvaustasoa on alennettu.

– Järjestelmään on lisätty sekä keppiä että porkkanaa. Lama iski Tanskaan suhteellisesti enemmän kuin näihin muihin maihin. Jos Tanska ei toivu, mallin rahoitus voi olla vaikeuksissa. Malli perustuu siihen, että työpaikkoja on tarjolla.

Toisin kuin Tanskassa Ruotsissa ei ole onnistuttu nitistämään nuorisotyöttömyyttä. Se on kaksinkertaistunut nopeasti, kymmenessä vuodessa 20 prosenttiin.

Penttinen muistuttaa, että miltei koko Euroopassa nuorisotyöttömyys on korkea. Jollei uusia keinoja keksitä, nuoret muuttavat muualle. Hän pohtii, että 1960–1970-lukujen kaltainen muuttoaalto Välimeren maista KeskiEurooppaan tai jopa Pohjois-Eurooppaan saattaa olla edessä.

– Jos nuorten muuttoaallon hännistä edes osa tulisi Suomeen, se pa-

rantaisi väestön ikärakennetta ja toisi kasvun eväitä. Ruotsissa työmarkkinoiden toimivuus on osaksi perustunut isoon maahanmuuttoon.

Saksan välityömarkkinoissa on kehitettävää Penttinen suhtautuu pienellä varauksella vertailumaiden malleihin, vaikka kaikissa on hänestä hyviäkin puolia.

Saksassa syrjäytyneitä nuoria on saatu takaisin kouluun, oppisopimuskoulutukseen ja työhön.

Työllistämiskeinoihin kuuluvat muun muassa euron tuntipalkkakokeilu, leikatut palkat ja lievennykset työturvallisuuteen.

– Kevennetyt työmarkkinat eivät luo vakaita ja ennustettavia työsuhteita palkansaajille. Toisaalta ne työllistävät.

Penttinen puhuu välityömarkkinaluokasta. Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC on todennut, että Saksaan on syntynyt työssäkäyvä köyhälistö. Toisaalta ETUCkin puoltaa mallia työllistämisen osalta.

Olisiko Saksan mallista Suomeen?

– Saksan välityömarkkinoiden piti olla silta varsinaiseen työhön, mutta se ei täysin onnistunut. Malli tarvitsisi jatkojalostamista, jotta se toimisi kuten halutaan, Penttinen toteaa.

Saksassakin etuna on väestöntiheys. Omat kotimarkkinat riittävät luomaan kysyntää ja sitä myöten työpaikkoja.

– Suomen kotimarkkinat ovat kuitenkin aika pienet, ja työtön saattaisi joutua hakemaan työpaikkansa kaukaa. Tässä suhteessa Saksan ja Tanskan mallit eivät ole tuotavissa kovin hyvin Suomeen.

Saksassa nuoria on saatu työllistettyä kevennettyjen työmarkkinoiden turvin.

Mallilla on kuitenkin varjopuolensa.

Työntarjonta ja työelämä kuntoon Lähes kaikissa vertailumaissa pitkäaikaistyöttömyys laski finanssikriisiin asti. Sittemmin vain Saksa on saanut vähennettyä pitkäaikaistyöttömien osuutta.

Ikääntyvien työllistämisessä Ruotsi on selvästi muita vertailumaita edellä.

Sitä selittää jossain määrin osa-aikatyö eläkeiän molemmin puolin.

– Ruotsissa työtä tarjotaan aktiivisesti vielä yli 55-vuotiallekin, Penttinen painottaa.

Hän lisää, että kyse on myös työpaikkakulttuurista. Työssäoloasteella ja työssä viihtymisellä on selvä yhteys.

– Ruotsissa iäkkäiden korkea työllisyysaste selittyy osin toisenlaisella

työpaikkakulttuurilla. Siinä meillä olisi opittavaa.

Suomessa työteon kulttuuri on liian kovaa. Meiltä puuttuvat Penttisen mukaan keinot osoittaa työtä myös sellaisille, joiden kyvyt ovat heikentyneet.

– Tarvitsemme pehmeitä keinoja.

Lisäksi ihmisten mielten on muututtava. Kun katsoo ikääntymiskehitystämme, meidän on tarjottava heikommin jaksavillekin oikein sopeutettua työtä.

Lisäksi ikääntyville on tarjottava lisää koulutusta, että he voivat siirtyä työpaikasta toiseen.

Työministeriön selvityksessä todetaan, että Tanskan, Ruotsin, Saksan

ja Suomen työllistämismallit eivät ole täysin vertailukelpoisia. Sosiaaliturvan etuudet ja eläkelainsäädäntö vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi iäkkäiden työllistymiseen.

Lähde: Labour market reforms and performance in Denmark, Germany, Sweden and Finland, työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 19/2012

Työttömyyspäivärahan osuus aiemmasta palkkatulosta % 100

Pitkäaikaistyöttömien osuus työväestöstä 84,0 80 % 7

75,4 69,0

60

64,0 60,0

69,8 66,1 63,8

6 40

5 4

20 3 0

2

2009 6 kk

1

Tanska

Saksa

2009 5 vuotta Suomi

Ruotsi

0 2000

2001

2002

2003

Tanska

2004 Saksa

2005

2006

Suomi

2007 Ruotsi

2008

2009

2010

Työttömyyspäivärahan osuus aiemmasta palkkatulosta kuuden kuukauden ja viiden vuoden jälkeen* *Päiväraha on laskettu verojen jälkeen ja niissä ovat mukana sosiaalituet, mm. asumistuki

Akavalainen 3 | 2012

21

Suuntaako EU kohti yhteistä työllisyyspolitiikkaa?

Talouskriisin ratkaisuksi tarjotaan säästöjen rinnalle eurooppalaista kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa. Työmarkkinaosapuolilla on sen rakentamisessa tärkeä rooli.

Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija ■ Kuva: Patrik Rastenberger/Gorilla

alouskriisi on vienyt Euroopan unionin murrokseen, jossa kansallisen ja EU-tason suhteita määritellään uudestaan. Taloudellisessa koordinaatiossa unionin toimivaltaa on lisätty merkittävästi. Joulukuussa 2011 voimaan tullut lakipaketti antaa komissiolle mahdollisuuden valvoa sekä jäsenmaiden taloustilannetta että työmarkkinapolitiikkaa.

Komissio otti huhtikuussa julkaisemassaan työllisyyspaketissa uuden askeleen kohti yhä laajempaa koordinaatiota. Paketti sisältää muun muassa ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” -tiedonannon, josta näkyy, kuinka Euroopassa huomio on alkanut siirtyä talouskurista kasvuun. Komissio nimeää Euroopan avainaloiksi vihreän talouden, terveysalan sekä tieto- ja viestintäteknologian.

Koordinaatioksi kutsuttua kuria ei ole kuitenkaan unohdettu. Komissio haluaa tiedonannossaan profiloitua myös työllisyyspolitiikassa, joka on perinteisesti kuulunut kansalliseen päätäntävaltaan. Komissio muun muassa esittää, että jäsenmaiden työllisyyspolitiikan kestävyyttä mitattaisiin tulostaululla. Lisäksi se esittää kolmikantaista EU-tason koordinaatioelintä, joka seuraisi palkkakehitystä eri maissa sekä sen suhdetta tuottavuuteen, inf-

T

laatioon, kysyntään, työllisyyteen ja varallisuuseroihin.

Työmarkkinaosapuolille pelipaikka tarjolla Edellä mainitut aloitteet ovat looginen jatke talouskoordinaatiolle. Nyt olisi aika pysähtyä miettimään, mitä me palkansaajina haluamme Euroopan kehitykseltä. Tietojenvaihto ja toimivien ratkaisujen etsiminen palvelee kaikkia.

Mutta onko Euroopan unionilla etenkään nykymuodossaan edellytyksiä yhteiseen työllisyyspolitiikkaan?

Komission mukaan työllisyyspolitiikan vertailujärjestelmä on tarkoitus rakentaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja työmarkkinaosapuolia kuullen. Toivottavasti näin myös tapahtuu.

Aktiiviset saavat yleensä parhaiten äänensä kuuluviin, joten vaikuttamisen aika on nyt.

Palkkaneuvottelut on toistaiseksi käyty lähes poikkeuksetta kansallisella tasolla ilman, että niitä olisi koordinoitu muiden maiden palkkakehityksen kanssa. Tässä ay-liikkeellä voi olla rakentava rooli kestävän palkkakoordinaatiomallin kokoajana.

Työmarkkinaosapuolten itsenäinen neuvotteluoikeus sisältyy Euroopan unionin perustamissopimukseen.

Työmarkkinaosapuolten painoarvo on ollut kuitenkin unionin valmisteluprosesseissa vaihteleva. Toimivat ja kilpailukykyä tukevat palkkaratkaisut löytyvät parhaiten yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja hallitusten kesken.

Unionin laajuista työllisyyttä pohdittaessa on pidettävä huoli siitä, että jäsenmaiden työllisyyspolitiikka pysyy oikeissa käsissä. Suomessa kolmikanta toimii hyvin, mutta monessa muussa jäsenmaassa tehostetusta työllisyyspolitiikan koordinaatiosta voi olla paljonkin hyötyä. Siksi esitykset kolmikannan vahvistamisesta EU-tasolla ovat tervetulleita.

Lisätietoa työllisyyspaketista komission sivuilla: http://ec.europa.eu/news/employment/ 120419_fi.htm

Komissio ohjaa unionia kohti yhteistä työllisyyspolitiikkaa, jotta talouden ristiaallokosta päästään tyveneen.

22

Akavalainen 3 | 2012

Kirja-arvio

Nalle pohtii kuin sadan hengen ajatuspaja Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö ■ Kuva: Otava

jörn ”Nalle” Wahlroos jättää tuskin ketään kylmäksi. Entinen stalinisti, nykyisin menestyksekäs johtaja ja rikas liikemies edustaa aatemaailmaltaan lähinnä Yhdysvaltain republikaanien markkinasiipeä. Tuttuun tyyliinsä hän laukoo mielipiteitä – ketään tai mitään säästämättä – teoksessaan Markkinat ja demokratia – loppu enemmistön tyrannialle. Hän toteaa jo kirjan alkumetreillä havainneensa, että provokaatiot herättävät paremmin keskustelua kuin hillitty argumentointi. Ja kuinka ollakaan, keskustelu velloo!

B

Wahlroosille on annettava pisteitä siitä, että hän saa ihmiset kiinnostumaan vaikeista yhteiskunnallisista aiheista ja väittelemään niistä. Harva yhteiskunnallis-historiallinen tiiliskivi yltää vastaavaan myyntimenestykseen. Nalle saa aikaan yhtä paljon keskustelua kuin kaikki Suomen ajatuspajat yhteensä.

Wahlroos käy teoksessaan läpi historian kehityskulkuja sekä kansallisvaltioiden, markkinoiden ja globalisaation merkitystä, ideologioita ja valtarakenteita. Entisen Hankenin professorin ajatusmaailmaa hallitsee totisesti talous. Yksi teoksen johtavista ajatuksista on, että omistusoikeudella on ratkaiseva merkitys demokratian kehitykselle. Talous ja markkinavoimat ovat kirjassa luut, jotka saavat ympärilleen lihaa monipuolisuudesta. Wahlroos yhdistää monipuolisesti taloutta, historiaa ja politiikkaa.

Järkälemäisestä teoksesta on helppo osoittaa ajatuksellisia sudenkuoppia. Wahlroosilla on esimerkiksi lähes uskonnollinen vakaumus markkinavoimien kaikkivoipaisuudesta. Hän myös uskoo, että julkiset palvelut saataisiin kertaheitolla kuntoon, kunhan ne vain annettaisiin markkinoiden hoidettavaksi. Wahlroosin mukaan palkat ovat kaiken kattava selitys työttömyyteen monimutkaisilla työmarkkinoilla. Tällä ajattelulla esimerkiksi riistopalkkamaa Kongossa vallitsisi täystyöllisyys.

Ylipanostusta julkisiin palveluihin Sudenkuoppaluettelon rinnalle pitää nostaa ajatukselliset ansiot. Kirjan kantava ajatus on muun muassa, että yhteiskunta ylipanostaa julkisiin palveluihin – enemmistön tahdon mukaan. Tämä jos jokin on ajankohtainen kysymys, kun hyvinvointipalveluista vastaavat kunnat painivat syvissä talousvaikeuksissa ja valtio velkaantuu rivakkaa vauhtia. Edes Björn Wahlroos ei aja mitään yövartijavaltiota, vaan pikemminkin ”suu säkkiä myöten” -periaatetta. Suomessakin on ajauduttu tilanteeseen, jossa on aiheellista kysyä, onko enemmistödemokratia luonut taloudellisesti kestämättömän hyvinvointivaltion.

Ammattiyhdistykset Wahlroos näkee lähinnä lobbaavina etujärjestöinä, mutta jotkut hänen analyysinsä Euroopan unionista ovat silti lähellä eurooppalaisen ay-liikkeen ajatuksia. EU on luonut sisämarkkinat ja vapauttanut kilpailun, mikä on johtanut kovaan vero- ja muuhun kilpailuun maiden välillä. Siitä eteenpäin Wahlroosin ja ay-liikkeen ajatukset eroavat. Hän vastustaa EU:n vahvistamista. Sen sijaan ay-liike kaipaa EU-tason pelisääntöjä sekä puuttumista vääristyneeseen kilpailuun tai niin sanottuun sosiaalidumppaukseen.

Kaikkiaan kirja on hyvä, vaikka ajoittain puuduttava. Noin sadan sivun tiivistäminen olisi tehnyt hyvää. Opus tuskin sopii kesä-lukemiseksi, pikemminkin reissulukemiseksi työmatkalle.

Björn Wahlroos, Markkinat ja demokratia – loppu enemmistön tyrannialle, n. 460 s., Otava suom. Matti Kinnunen, alkuteos Markets, Democracy and Hierarchy. Exiting the Tyranny of the Majority Akavalainen 3 | 2012

23

Jäsenhankinta vaatii uusia ideoita ja resursseja Joskus jäsenhankinta sujuu pienen infon vauhdittamana, joskus taas paukkuja tarvittaisiin enemmän.

Teksti ■ Anitta Valtonen

Tutkijoiden vireää klubitoimintaa Tieteentekijöiden liitossa alkoi syksyllä 2011 jäsenrekrytointikampanja Nuorten tutkijoiden klubi. Myös Tekniikan Akateemiset tuli myöhemmin mukaan klubitoimintaan. Tieteentekijöiden liiton asiamies Marketta Honkasen mukaan tavoitteena on herättää nuorten tutkijoiden kiinnostus ammattiyhdistystoimintaan.

– Keräämme tiedot yliopistojen sivuilta tutkijakoulutettavista ja muista nuorista tutkijoista. Lähetämme heille e-kortin, jossa kerromme liitoistamme ja kutsumme heidät Nuorten tutkijoiden klubiin, Honkanen kertoo.

Tilaisuudet on jaettu päivä- ja iltaklubeihin. Päivällä Tuomas Enbusken tähdittämässä paneelissa on ollut mukana päättäjiä ja asiantuntijoita. Iltatilaisuudessa on esitelty lyhyesti liittojen toimintaa, jonka jälkeen puheenvuoro on annettu stand up -koomikolle.

– Tilaisuutemme ovat olleet todella suosittuja. Olemme kiertäneet nyt kuudella paikkakunnalla ja palaute on ollut hienoa, Honkanen iloitsee.

Tilaisuuksien paras anti on Honkasen mukaan ollut se, että ne ovat innostaneet nuoria jäseniä mukaan aktiivitoimintaan. Lisäksi Nuorten

tutkijoiden klubin Facebook-sivut antavat nuorille tutkijoille mahdollisuuden verkostoitua ja keskustella työhön l i it t y v i st ä ongelmista. ■

Kuva :

Veikk o

Som e

rpur

o

Huolehdimme heikommista Asiamies Tiina Laine Diakoniatyöntekijöiden Liitosta kertoo liiton terästäneen jäsenhankintaansa.

– Kiinnitimme huomiota pieneen jäsenkatoon. Moni oli liittynyt opiskeluaikana jäseneksi, mutta siirtynyt valmistuttuaan johonkin toiseen liittoon tai kassaan. Päätimme ottaa jäsenrekrytoinnin toimintamme painopisteeksi.

Jäsenhankinta keskittyy edelleen opiskelijoihin, joille työssäoleva diakoni käy kertomassa diakonin työstä ja liitosta. Opiskelijayhdyshenkilöt saavat pienen palkkion kustakin uudesta jäsenestä.

– Jäsenhankintaamme helpottaa, että Diakoniatyöntekijöiden Liitto omistaa oikeudet diakonien virkamerkkeihin. Virkamerkkien hakijat soittavat meille ja kerromme heille samalla toiminnastamme, Laine kertoo.

Diakoniatyöntekijöiden Liitto on hyödyntänyt TJS Opintokeskuksen

24

Akavalainen 3 | 2012

Kuva: Magi Viljanen

jäsenrekrytointikoulutuksia, jossa se on oppinut ottamaan jäsenten arvomaailman rekrytoinnin punaiseksi langaksi.

– Liiton ja jäsentemme yhteistä arvopohjaamme kuvaa lause ”Haluamme

pitää huolta heikommista”. Vaikkei itsellä ole tarvetta asioidensa ajamiseen, jollakin toisella on.

Jäsenhankinta on esillä Diakoniatyöntekijöiden Liiton kaikissa kokouksissa.

– Poimimme seurakuntien rekistereistä työssäolijat ja vertaamme listaa aika ajoin jäsenrekisteriimme.

Lähetämme potentiaalisille jäsenille kirjeen, infopaketin ja pienen lahjan.

Kerromme, että soitamme viikon kuluttua ja kutsumme lounaalle. Ne, jotka ovat tulleet lounaalle, ovat yleensä liittyneet.

Liittyminen täytyy Laineen mielestä tehdä mahdollisimman helpoksi.

Diakoniatyöntekijöiden Liiton jäsenlomakkeen voi täyttää muun muassa Facebookissa. Aktiivinen jäsenhankinta on tuottanut tulosta ja jäsenmäärä on alkanut kasvaa. Järjestäytymisaste on nyt yli 90 prosenttia. ■

Veikko Somerpuro

Tieteentekijöiden liitto aloitti viime syksynä Nuorten tutkijoiden klubi -jäsenrekrytointitilaisuudet. Viime lokakuussa järjestetyssä Helsingin tilaisuudessa paneelin veti Tuomas Enbuske.

Yhteyshenkilöt jäsenhankinnan runko Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n jäsenmäärä on 119 000 ja järjestäytymisaste noin 95 prosenttia. Kehittämispäällikkö Ulla Siimeksen mukaan jäsenhankinnan ydin ovat paikallisyhdistysten aktiiviset yhteysopettajat ja henkilöt. Paikallisia yhdistyksiä on yli 700.

OAJ:n yhteyshenkilöverkosto on kattava ja monimuotoinen. Oppilai-

toksia on 4000 ja päiväkoteja 3000.

Siimes kertoo, että lähes kaikissa niissä toimii yhteysopettaja, joka keskustelee uusien opettajien kanssa, kertoo heille OAJ:sta ja neuvoo, mihin ongelmatilanteissa voi olla yhteydessä.

– Varsinkin peruskouluissa ja lukioissa tämä käy luontevasti, kun opettajat tapaavat toisiaan säännöllisesti.

Muissa oppilaitoksissa tilanne on vä-

hän vaativampi, koska kollegat eivät välttämättä tapaa toisiaan yhtä usein. ■

Kuva: Le

ena Lo

uhivaa

Nollabudjetilla Tilastokeskuksessa Minna Niininen toimii Tilastokeskuksen pääluottamusmiehenä. Hänen mukaansa akavalaisten rasitteena on 70luvun perinne, jonka mukaan myös korkeasti koulutetut järjestäytyivät muuhun kuin akavalaiseen järjestöön.

– Esimerkiksi STTK:laisen Pardian asema on meillä vahva. Se järjestää muun muassa lauluiltoja ja risteilyjä, mihin Tilastokeskuksen akavalaisella 300 jäsenen TIAKilla ei ole mahdollisuuksia. Emme kerää jäsenmaksua, joten joudumme pyytämään

ra

tilaisuuksien järjestämiseen rahoitusta kummijärjestöiltämme, lähinnä Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuilta ja Ekonomiliitolta.

TIAK esitteli aiemmin toimintaansa uusille työntekijöille järjestetyissä infotilaisuuksissa. Nykyään uusille järjestetään useita puolen päivän tilastokoulutuksia, mutta niissä ei ole järjestöjen esittelyä. Infokansiossa järjestöt mainitaan. ■

Kuva: Juhani Korpi

Yhteydet aktiivisen jäsenistön kautta Rautaruukin Raahen tehtaan ylempien toimihenkilöiden yritysyhdistyksen puheenjohtaja Tanja Hämeenkorpi kertoo, että yhdistykseen kuului vuoden vaihteessa 287 ylempää toimihenkilöä.

Järjestäytymisaste on noin 87 prosenttia.

– Hyvän järjestäytymisasteen ansiosta yhdistyksemme jäseniä on kattavasti ympäri tehdasta. Aktiiviset jäsenemme kertovat yritysyhdistyksestä

uusille työntekijöille. Meillä on kolme luottamushenkilöä, jotka myös huolehtivat jäsenhankinnasta.

Aiempina vuosina yritysyhdistys on järjestänyt satunnaisesti jäsenhankintatempauksia, mutta nykyisin tempauksia järjestetään koko jäsenistölle.

Yhdistyksen tapahtumista tiedotetaan mahdollisimman laajalla jakelulla, koska ne houkuttelevat myös uusia jäseniä.

– Yleensä erikoistilanteet, kuten lakot ja yt-neuvottelut, lisäävät järjestäytymistä.

Näin kävi myös viimesyksyisen lakon aikana. ■ Kuva: T e

ija Salm

ela

Akavalainen 3 | 2012

25

Uusi hakupalvelu auttaa alan ja liiton valinnassa Teksti ■ Ritva Siikamäki

kava jäsenliittoineen on uudistanut Järjestäydy.fi-verkkopalvelun, joka tarjoaa nyt entistä enemmän tietoa akavalaisista liitoista ja ammateista sekä järjestäytymisestä.

Palvelu on tarkoitettu tietolähteeksi muun muassa opiskelijoille, alan valintaa pohtiville ja opinto-ohjaajille. Se on myös käytännöllinen työkalu Akavan toimiston ja akavalaisten liittojen työntekijöille.

Järjestäydy.fi-verkkopalvelu on ollut käytössä useita vuosia. Se rakennettiin alun perin erityisesti opiskelijarekrytoinnin tueksi auttamaan liiton valinnassa. Uudistuksessa palvelun teknistä toteutusta ja ulkoasua muutettiin. Keskeisenä tavoitteena oli helpottaa palvelun ylläpitoa, parantaa käyttäjäystävällisyyttä ja laajentaa tietosisältöä. Lisäksi tietoja voi nyt jakaa kätevästi sosiaalisessa mediassa. Palvelussa on liittotiedot myös ruotsin- ja englanninkielisenä.

Uudistettu hakupalvelu on parhaillaan laajan käyttäjäkunnan testattavana ja tietosisältöjä täydennetään edelleen. Palvelu lanseerataan syksyllä, mutta siihen voi ja kannattaa tutustua jo testivaiheessa!

A

Kokoa oma opas Käyttäjä voi poimia palvelusta kiinnostavien ammattien tiedot ja koota niistä itselleen oppaan tulostettavaksi. Tämä toiminto on tarkoitettu erityisesti opinto-ohjaajille, jotka voivat luoda oppilaille räätälöityjä työmarkkinaoppaita.

Akavalaisia aloja, ammatteja ja koulutusta kuvaileva Akavalaiset työmarkkinat -julkaisu yhdistettiin uudistuksen yhteydessä Järjestäydy.fi-

26

Akavalainen 3 | 2012

Palvelun etusivu on selkeä hakuikkuna, jossa voi hakea tietoja eri tavoin. Tässä alasvetovalikko käytössä. Haku toimii kolmella pääasiallisella kriteerillä: koulutusala, tutkinto ja ammattinimike.

palvelun tietoihin. Julkaisu ilmestyy jatkossakin painotuotteena, mutta ammatteja kuvaavien tietojen julkaisu verkkopalvelussa mahdollistaa niiden laajemman käytön ja paremman hakunäkyvyyden.

Ajantasaista tietoa Yhteistyö Akavan ja liittojen välillä jatkuu projektin valmistuttuakin: palvelun ylläpito on hajautettu siten, että pääkäyttäjävastuu on Akavassa järjes-

töyksikössä ja liitot päivittävät tietonsa itse palveluun. Jatkokehitysajatuksia työstetään tuonnempana. Yhteistyökumppanina ja järjestelmätoimittajan on ollut Poutapilvi Webdesign Oy.

Palvelu toimii tutun www.jarjestaydy.fi-osoitteen lisäksi osoittessa www.akavalaisetammatit.fi

Henkilökohtaiset koulutustilit työn alla Henkilökohtaiset koulutustilit voivat palvella yksilön koulutustarpeita ja ohjata koulutuksen järjestäjiä.

Teksti ■ Ida Mielityinen, koulutustilien selvityshenkilö

ulevaisuudessa on mahdollista, että jokaisella kansalaisella on oma koulutustili, jolle kerääntyy rahaa tai koulutusoikeutta. Henkilökohtaisista koulutustileistä on käynnissä hallitusohjelmaan perustuva selvitystyö, jonka väliraportti luovutettiin vastikään opetusministerille.

Selvitystyö kansalaisten koulutustileistä ja aikuiskoulutuksen rahoituksen uudistamisesta on rohkea avaus. Vaikka tavoitteissa on paljon samaa kuin aiemmissa aikuiskoulutusuudistuksissa, painotukset ja keinot ovat uusia.

Yksilöiden koulutukselliset tarpeet painottuvat nyt voimakkaasti.

T

Yksilöiden tarpeet ohjaamaan rahoitusta Väliraportissa esitetään, että julkista rahaa ohjattaisiin yksilöiden kautta koulutuksenjärjestäjille. Kyseessä on uusi keino, sillä aiemmin rahoitus- ja ohjausjärjestelmän kannustimet ovat ohjanneet koulutuksen järjestäjiä. Kysyntälähtöinen painotus nostaa hienosti yksilöt ja heidän erilaiset koulutukselliset tarpeensa keskiöön. Yksilölle tuleva raha korostaisi hänen vastuutaan osaamisestaan ja siihen liittyvästä ammatillisesta hyvinvoinnista. Tilillä oleva raha olisi kuin herätyskello, joka kutsuisi koulutukseen.

Tilillä oleva raha olisi kuin herätyskello, joka kutsuisi koulutukseen.

Tavoitteet tärkeysjärjestykseen ennen mallin valintaa Selvitystyön alkuvaiheen yksi tärkeä havainto kansainvälisistä malleista oli, että erilaiset koulutustileille esitetyt tavoitteet edellyttävät erilaisia koulutustilimalleja. Tavoitteet on asetettava tärkeysjärjestykseen, jotta koulutustilimalli voidaan valita. Pelkkä koulutustili ei näyttäisi riittävän, vaan tulee kehittää muitakin järjestelmiä, muun muassa työelämässä olevien tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja.

Selvitys on tuonut esille muutamia tärkeitä ehtoja aikuiskoulutustilin rakentamiseksi. Tilimallin tulee istua nykyiseen aikuiskoulutuksen rahoituksen kokonaisuuteen. Koko aikuisväestölle perustettavat henkilökohtaiset koulutustilit vaikuttaisivat syvälle rahoituksen perusteisiin. Kaikki olisi helppoa, jos tilille olisi laitettavissa tämänhetkisen budjetin ulkopuolista rahaa. Nykytilanteessa tilit kuitenkin rahoitettaisiin koulutuksen järjestäjille

menevästä rahoituksesta, mikä olisi iso muutos niille.

Hintasääntely pitää kustannukset kurissa Opiskelijalle koituvat kustannukset ovat aikuiskoulutuksessa pääsääntöisesti melko alhaisia, koska hintoja säännellään ja koulutusta tuetaan julkisin varoin. Julkisen rahoituksen ohjaaminen osin koulutustilien kautta koulutuksenjärjestäjälle merkitsisi selvitystyön mukaan perustavia muutoksia aikuiskoulutuksen rahoitukseen. Koulutuksen kustannusten ja opiskelijalle tulevien kustannusten suhde olisi määriteltävä uudelleen. Vaikeutena on, että aikuiskoulutuksen rahoitus ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan aikuiskoulutusta järjestetään ja rahoitetaan osana eri koulutusmuotoja. Aikuisten ja nuorten koulutusta ei ole erotettu kaikissa koulutusmuodoissa ja merkittävä osa aikuiskoulutuksesta on valtionosuusjärjestelmän piirissä.

Koulutustilin toteuttamistapa vaikuttaa paljon siihen, miten oppilaitokset ja koulutuksenjärjestäjät jatkossa kilpailisivat opiskelijoista ja heidän rahoistaan. Selvitystyön loppuvaiheessa tutkitaan tarkemmin, mitä rahoituksen muutokset tarkoittaisivat aikuiskoulutuksen eri toimijoille – eri tavoitteita vasten peilaten.

Akavalainen 3 | 2012

27

Mitä aiot lukea tänä kesänä?

Jukka Ahtela: Luen kesät talvet ahkerasti. Olen kirjallisuuden suhteen varsin kaikkiruokainen: kaunokirjallisuutta, historiaa, taloutta, runoja. Kesäloma on usein alkanut Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä, tuliaisina pari kassillista divarituomisia kesälukemiseksi.

Mitä suosittelisit palkansaajapuolelle?

Tuore lukuelämys on Paavo Rintalan Maatyömies ja kuu. Uskomattoman hieno ihmis- ja luontokuvaus taustanaan suomalaisen yhteiskunnan murrosvaiheen tunnot 60–70-luvuilta. Suomen teollisuushistoriaa työmarkkinanäkökulmasta valaisee hienosti Toivo Pekkasen tuotanto.

Työn ja hyvinvoinnin yhteys avautuu siinä äärimmilleen pelkistettynä.

Maria Löfgren: Kesään osuvat työviikot alkavat rauhoittua juhannuksesta lähtien. Aion käyttää kokouksilta säästyvän ajan erilaisten raporttien ja ammattikirjallisuuden lukemiseen. Kesälomalle olen säästänyt Jo Nesbøn Aaveen ja muutamia muita dekkareita. Eniten niissä viehättää se, olenko arvannut syyllisen oikein.

Mitä suosittelisit työnantajapuolelle?

Kesän työviikkoja silmällä pitäen kannattaisi tutustua tarkoin Akavan julkaisuihin ja tutkimuksiin. Kesäloman osalta toivon työnantajapuolelle ja kaikille muillekin, että he viettävät sen juuri itse haluamallaan tavalla.

Nyt on ke

Keijo Houhala: Luulisin, että luen hyötykirjoja eli päivitän tietojani ammattikirjallisuudella. Toisaalta dokumenttien katselu on myös mukavaa ja hyödyllistä puuhaa.

Ulla Kivilaakso: Ihan aluksi paneudun Avoimen yliopiston tenttikirjoihin, sillä kesä alkaa tentillä. Lomalla aion lukea lähinnä dekkareita, niitä on kerääntynyt kirjahyllyyn jo aika pino odottamaan. Luen mielelläni kirjoja englanniksi ja ruotsiksi kielitaidon ylläpitämiseksi.

Merja Hanhela: Jo Nesbøn uusimman dekkarin ja muutaman muun dekkarin. Lisäksi Khalit Husseinin Leijapoika, jos se löytyy vielä kirjastosta.

Merli Lahtinen: Luen lähinnä tiedekirjallisuutta ja artikkeleita, koska kirjoitan gradua.

Mitä valmistuu grillissäsi?

Jukka Ahtela: En ole grillaaja, enkä edes rillaaja, mutta ulkona syöminen – sekä kuvaannollisesti että kesällä kirjaimellisesti – on aina mukavaa.

Maria Löfgren: Kasvisnyyttejä kotimaisista kasviksista, pekoniin käärittyjä herkkusieniä koskenlaskija-täytteellä ja naudan sisäfileepihvejä. Myös täyslihamakkara kuuluu ehdottomasti kesäruokavalioon.

Keijo Houhala: Kesägrillissä valmistuvat pihvit, makkarat ja uuniperunat.

Ulla Kivilaakso: Kanaa, kasviksia ja halloumia. Kesällä tulee grillattua aina kun on mahdollista.

Merja Hanhela: Paahdettua ruisleipää, pestobroileria ja grillattuja banaaneja.

Merli Lahtinen: Halloumi-juustoa.

28

Akavalainen 3 | 2012

sä!

Kuvitus: Eric Leraillez

Kesäkyselyn vastaajat: •

Johtaja Jukka Ahtela, EK

• •

Johtaja Maria Löfgren, Akava Puheenjohtaja Keijo Houhala, KTK Tekniikan Asiantuntijat

•

Asiakkuuspäällikkö Ulla Kivilaakso, SOK:n ylempien

•

Opintojohtaja Merja Hanhela, TJS Opintokeskus

•

Opiskelija-asiainhoitaja Merli Lahtinen, Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL

toimihenkilöiden luottamusvaltuutettu

Mikä on suosikkikesäharrastuksesi?

Jukka Ahtela: Juoksen ympäri vuoden, mutta kesäisessä luonnossa juoksu on erityisen iloinen asia. Lisäksi pyöräilyä ja tietysti lukemista – ja löhöilyä.

Maria Löfgren: Nautin juoksemisesta aina ja kesällä se on erityisen mukavaa, kun lenkille voi lähteä mihin kellonaikaan tahansa.

Keijo Houhala: Kesällä pitää olla allokoimatonta aikaa. Kalenteri ei saa ohjailla niitä harvoja vapaa-ajan hetkiä, vaan pitää nautiskella vapaa-ajasta ja latautua syksyn kiireisiin.

Ulla Kivilaakso: Arki on sen verran kiireistä, että kesälomalla ehdottomasti paras harrastus on vaan oleilu. Laituri, aurinko ja hyvä kirja, juurikaan muuta en kaipaa!

Merja Hanhela: Patikointi ja tunturimaisemien katselu.

Merli Lahtinen: Mökkeily ja kaikki mitä siinä mukana tulee. Kasvimaan hoito ja uiminen sekä myöhemmin syksyllä sienestys.

Mihin kesätapahtumaan ajattelit osallistua?

Jukka Ahtela: Sastamalan kirjallisuustapahtuma on must.

Muu jää spontaanin harkinnan varaan.

Maria Löfgren: Suomi Areena on ohjelmassa ns. viran puolesta. Kesäloman laatuaika tyttäreni ja poikani kanssa on jo tapahtuma sinänsä. Käymme katsomassa Ryhmäteatterin Peter Pan -esityksen Suomenlinnassa ja joissakin moottoriurheilu-tapahtumissa. Muutoin elän kesälomani carpe diem -periaatteella.

Keijo Houhala: Kesän parhaita tapahtumia ovat olleet juniorijalkapallo-ottelut.

SuomiAreenallakin tulee mitä ilmeisemmin käytyä.

Ulla Kivilaakso: Jokavuotinen perinne on Savonlinnan Oopperajuhlat.

Menemme tänä vuonna ystäväporukalla katsomaan Taikahuilua.

Merja Hanhela: En mihinkään.

Merli Lahtinen: Ainakin roolipelitapahtuma Ropeconiin sekä Turun ja Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille.

Akavalainen 3 | 2012

29

Harjoittelussa usein palkatta Korkeakoulujen erilaiset harjoittelukäytännöt asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Teksti ■ Ville Kauppila, korkeakouluharjoittelija

arjoittelu on usein opiskelijan ensimmäinen kosketus oman alan työpaikkaan ja samalla hyvä keino oman ammatti-identiteetin syventämiseen. Opiskelujen aikana karttunut työkokemus helpottaa koulutusta vastaavan työn löytymistä valmistumisen jälkeen.

Akavan opiskelijoiden teettämän harjoittelubarometrin mukaan opiskelijat ovat keskimäärin melko tyytyväisiä suorittamiinsa harjoitteluihin.

Lähes kolme neljästä vastaajasta on melko tai erittäin tyytyväinen harjoit-

teluunsa. Korkeakoulujen henkilöstön näkemykset harjoittelukäytännöistä ovat aavistuksen kriittisempiä. Heistä yli puolet on vähintään melko tyytyväinen harjoitteluihin.

H

vaa ja vaativaa työtä palkattomissa harjoitteluissa.

Harjoitteluun liittyvissä palkkakäytännöissä on suuria ala- ja tutkintokohtaisia eroja: yliopistoilla vastaajista 70 prosenttia sai harjoittelustaan palkkaa, ammattikorkeakouluissa vastaajista vain 41 prosenttia. Palkaton harjoittelu on yleisintä opetus- ja kasvatusaloilla sekä sosiaali-, terveys- ja liikuntasektoreilla. Tekniikan ja liikenteen aloilla harjoittelu on sen sijaan palkallista yli yhdeksällä kymmenestä.

Harjoittelusta maksettava palkkaa Harjoittelupalkat – ja erityisesti palkattomat harjoittelut – herättävät tunteita sekä opiskelijoissa että henkilökunnassa. Korkeakouluharjoittelijat tekevät usein tuottavaa, koulutustaan vastaa-

Saitko harjoittelusta palkkaa?

Opiskelijoiden ja korkeakoulujen henkilöstön tyytyväisyys harjoitteluun

%

%

80

60

56%

70%

70

49%

50 59%

60

41% 40

50 40

41%

30 22%

30%

30

20

18%

20 10 10

1% 1%

5%

3% 4%

0

0 Kyllä

En

Erittäin tyytymätön

Melko tyytymätön

Ei tyytyväinen eikä tyytymätön

Melko tyytyväinen

AMK-opiskelijat Opiskelijat

Yliopisto-opiskelijat

■

30

Akavalainen 3 | 2012

Henkilöstö

Erittäin tyytyväinen

Opiskelijat vaativat yksimielisesti palkallista harjoittelua. Yli 80 prosentin mielestä harjoittelusta tulisi maksaa aina tai useimmiten palkkaa.

– Palkka on myös arvostuskysymys: opiskelijat kokevat, että heidän työpanostaan harjoittelun aikana arvostetaan työyhteisössä, kun siitä maksetaan palkkaa, toteaa Akavan opiskelija-asiamies Elina Havu.

Havu muistuttaa, että harjoittelun aikana maksettu palkka vaikuttaa opiskelijan toimeentuloon.

– Harjoittelu ajoittuu monilla aloilla kesään, jolloin opiskelijat olisivat muuten kesätöissä. Monet joutuvat vaihtamaan harjoittelun ajaksi paikkakuntaa ja maksamaan esimerkiksi kahden asunnon kulut harjoittelun ajan.

Harjoitteluresurssit riittämättömät Korkeakoulujen henkilöstön päällimmäisenä huolenaiheena on harjoitteluun suunnattujen resurssien riittämättömyys. Useat henkilöstön edustajista katsoivat, ettei heillä ole mahdollisuutta vierailla harjoittelupaikoissa tai pitää yhteyttä harjoittelijaan riittävästi harjoittelun aikana tai sen jälkeen.

Palkka on myös arvostuskysymys.

– Sekä korkeakoulun että harjoittelupaikkojen tarjoaman harjoitteluohjauksen määrä ja laatu vaikuttavat merkittävästi harjoittelun onnistumiseen, Havu painottaa.

Yliopisto-opiskelijat toivat erityisesti esille harjoittelutuen riittämättömyyden. Peräti 60 prosenttia vastaajista kertoi, että heidän yliopistossaan harjoittelutuki ei riitä kaikille hakijoille. Henkilökunnan vastaukset vahvistavat näkemyksen.

– Korkeakouluilla on tällä hetkellä varsin erilaiset harjoittelukäytännöt.

Esimerkiksi erilaiset tuen määrät asettavat opiskelijat rekrytointitilanteessa eriarvoiseen asemaan. Harjoittelukäytänteet olisikin syytä yhtenäistää sekä korkeakoulujen sisällä että niiden välillä.

Akavan opiskelijoiden Harjoittelubarometri 2012 ■

Harjoittelubarometrilla kartoitettiin suomalaisten korkeakoulujen harjoittelukäytänteitä ja -olosuhteita.

■

Vastaukset kerättiin huhtikuun lopussa avoimena internet-kyselynä.

■

Kyselyyn vastasi yli 2600 ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opiskelijaa. Lisäksi kyselyyn vastasi lähes 200 korkeakoulujen henkilöstön edustajaa, jotka olivat lähinnä uraja rekrytointipalveluiden työntekijöitä sekä harjoitteluvastaavia.

■

Barometri tehtiin nyt toista kertaa.

Edellinen toteutettiin vuonna 2010.

Tämänkertaiset tulokset vastaavat pitkälti kahden vuoden takaisen tutkimuksen tuloksia.

■

Harjoittelubarometrin tulokset ovat luettavissa Akavan opiskelijoiden sivuilla www.akava.fi/opiskelijat

Tutkitusti * odottamattoman hyvää palvelua: Asiakastyytyväisyys Odotukset

Hinta-laatu

Asiakasuskollisuus

Tuotelaatu

Korvauspalvelu

Imago

*EPSI Rating 2011 Asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan meillä on tyytyväisimmät yksityisasiakkaat. Ainoastaan asiakkaiden odotusarvoissa olimme vain toiseksi parhaita kaikista tutkituista vakuutusyhtiöistä. Harva olisi odottanut, että verrattain pieni ja ketterä vakuutusyhtiö voi selättää markkinajohtajat. Mutta tästä eteenpäin sinäkin tiedät, että meillä ollaan palveluammatissa. Me olemme oivaltaneet sen jo hyvän aikaa sitten. Tervetuloa Turvaan, vanhat ja uudet asiakkaat.

Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja teemme yhteistyötä erityisesti ammattiliittojen kanssa. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi

Akavalainen 3 | 2012

31

Ammattikorkeakoulujen opetuksen laatu turvattava Arcada/Fredrik Gjerde

Akava pitää yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa erittäin tärkeänä.

Arcadan rehtori Henrik Wolff avasi AMK-päivät.

mmattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen perinteiset ammattikorkeakoulupäivät järjestettiin toukokuussa. Akavan keskeisimmät viestit ammattikorkeakoulupäivillä olivat opetuksen laadun tur-

A

vaaminen sekä työelämäyhteyksien ja opiskelijoiden työllistymisen kehittäminen.

Seminaarissa puheen pitänyt Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin mielestä ammattikorkeakoulujen opetustilanne on muuhun korkeakoulusektoriin verrattuna hyvä. Laadukas ammatillinen korkeakoulutus edellyttää, että opiskelijoiden määrä opettajaa kohti pysyy kohtuullisena. Akavan tavoitteena on, että ammattikorkeakouluissa yhtä opettajaa kohden olisi kymmenen opiskelijaa.

Fjäder esitti huolensa ammattikorkeakouluista valmistuneiden työllisyystilanteesta. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan eniten työttömiä korkeakoulutettuja on insinöörien ja tradenomien keskuudessa.

Fjäder korosti myös laadullista työllis-

tymistä, eli että opiskelijoiden on voitava työllistyä koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin.

Akava toimi ammattikorkeakoulupäivien pääyhteistyökumppanina.

Paikalla oli runsaasti liittojohtajia ja toimihenkilöitä Akavan ammattikorkeakoulutettuja edustavista liitoista.

Akava ja liitot esittelivät akavalaista toimintaa seminaarin yhteydessä.

Mielenkiintoa herättivät muun muassa Akavan ja liittojen tarjoama tieto valmistuneiden sijoittumista työmarkkinoille ja miten opintojen aikana tehdyt toimenpiteet ovat edistäneet akavalaisten ammattikorkeakouluista valmistuneiden työllistymistä.

Teksti: Kristiina Kokko, asiantuntija Veikka Kuusisto, kampanjasuunnittelija

Aluetoiminnasta aluevaikuttamista Tavoitteena on, että aluevaikuttamiseen saadaan uutta potkua nykyisiä hyviä käytäntöjä unohtamatta. kavan aluetoiminta uudistuu.

Nykyiset aluetoimikunnat korvataan alueverkostoilla ensi vuoden alussa. Uudistuksella halutaan vahvistaa Akavan aluevaikuttamista.

Akava toimii jatkossakin koko Suomessa jäsentensä parhaaksi.

A

Alueverkostot aloittavat vuoden alussa Akavan aluevaikuttamisuudistusta on valmisteltu kuluvan vuoden ajan. Maaliskuussa asia konkretisoitui, kun Akavan hallitus päätti aluevaikuttamisen uusista päälinjauksista. Aluevaikuttamisen ytimessä ovat vuoden 2013 alusta alueverkostot ja alueelliset yhteistyöhenkilöt. Alueverkostojen tehtävät, rakenne ja lukumäärä ovat vielä avoinna.

Uudeksi näkyväksi toimintamuodoksi tulevat alueelliset Akava-päivät, jolloin tavataan akavalaisia, paikallista

32

Akavalainen 3 | 2012

mediaa ja sidosryhmiä sekä järjestetään keskustelutilaisuuksia mielenkiintoisista teemoista.

Uudistus tehdään yhdessä Aluevaikuttamisen konkreettista sisältöä valmistellaan parhaillaan Akavan työvaliokunnan nimeämässä aluevaikuttamistyöryhmässä. Ryhmässä on liittojen, aluetoimikuntien ja Akavan järjestötoimikunnan edustajia. Tavoitteena on, että työryhmä saa ehdotuksensa valmiiksi syyskuun loppuun mennessä.

Aluevaikuttamisen uudistaminen toteutetaan mahdollisimman hyvässä vuorovaikutuksessa aluetoimikuntien ja muiden aktiivisten akavalaisten kanssa. Käytössä ovat sekä perinteiset menetelmät, kuten kenttäkierros ja kirjalliset lausunnot, että sähköinen keskustelufoorumi.

Teksti: Pekka Piispanen, johtaja

Akava-päivien teemana kuntavaalit Akava ryhtyy järjestämään vuosittaisia Akava-päiviä eri puolilla Suomea.

Päivän aikana Akavan johto käy työpaikka- ja oppilaitosvierailuilla sekä tapaa sidosryhmiä ja mediaa. Ohjelmassa on myös kaikille akavalaisille tarkoitettu iltatilaisuus. Tänä vuonna päivien teemana ovat kuntavaalit.

Akava-päivät 2012 ma ti ti to to

24.9. Oulu 25.9. Helsinki 2.10. Jyväskylä 11.10. Kuopio 25.10. Tampere

Tutkittua Miten kulttuurien välistä viestintää voidaan edistää?

Työntekijöiden taidot viestiä eritaustaisten ihmisten kanssa ovat vajavaisia sellaisissakin työpaikoissa, joissa kulttuurien väliset kohtaamiset ovat arkipäivää. Kulttuurien välinen viestintä sujuu paremmin työyhteisöissä, joissa erilaiset näkemykset nähdään oppimisen mahdollisuuksina, ilmeni Tampereen yliopiston tutkimuksesta, joka selvitti keinoja edistää kulttuurien välistä viestintää erilaisissa työyhteisöissä.

Viestintää edistää, kun työyhteisö sitoutuu oppimaan erilaisista näkemyksistä ja arvostaa monimuotoisuutta. Työkäytäntöjen on hyvä perustua omien näkemysten esittämiseen, muiden kuunteluun ja yhteistyön tekemiseen. Kulttuurien välisen viestinnän koulutus on hyödyksi, jos se perustuu omien ajattelu- ja toimintatapojen kriittiseen tarkasteluun sekä keskustelutaitojen kehittämiseen. Epävirallista viestintää kannattaa tukea viihtyisillä yhteistiloilla ja mahdollisuuksilla viettää aikaa yhdessä.

Lisätietoja Katja Keisalan teoksesta Monikulttuurisen työyhteisön viestintä, tilattavissa osoitteessa www.uta.fi/ kirjasto ■

Työterveyslaitoksen sosiaali- ja terveysministeriölle tekemä selvitys ”Psykososiaaliset tekijät suomalaisessa työyhteisössä” osoittaa, että suuri osa suomalaisista palkansaajista on tyytyväisiä esimiestensä johtamistapaan. Heidän koetaan antavan palautetta ja tukevan alaisiaan useammin kuin keskimäärin EU-maissa. Suomalaiset arvostavat myös työtovereiden antamaa tukea ja apua.

Selvityksessä arvioitiin lisäksi työpaikkojen monimuotoisuutta ja sen vaikutusta psykososiaaliseen kuormitukseen.

Monimuotoisuus liittyy esimerkiksi ikään, sukupuoleen, kielitaustaan ja etniseen taustaan. Työyhteisön monimuotoisuus heijastuu varsinkin johtamiseen ja esimiestyöhön. Sen hallintaan, varsinkin eri-ikäisten johtamiseen, tarvitaan jatkossa koulutusta ja keinoja, joiden vaikuttavuutta voidaan arvioida.

Kiire, nopea työtahti ja tiukat määräajat ovat suurimpia psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Tiukat määräajat ja nopea työtahti kuormittavat Pohjoismaissa selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Selvityksen mukaan vain neljä kymmenestä palkansaajasta pystyy vaikuttamaan työaikoihinsa tarpeidensa mukaan. Työajoissa joustetaan useammin esimiehen tai työtehtävien vaatimuksesta kuin työntekijän aloitteesta. Vaikutusmahdollisuudet taukoihin ja työssä tärkeisiin päätöksiin ovat Suomessa ja muissa Pohjoismaissa varsin hyvät, Suomessa kaikista Pohjoismaista parhaat.

Lisätietoja www.stm.fi/julkaisut ■

Lehtikuva

Suomalaiset tyytyväisempiä esimiestyöhön kuin EU:ssa keskimäärin

Koulutus lisää todennäköisyyttä vaihtaa työpaikkaa Hiljattain suoritettu perustutkinto tai jatkokoulutus kaksinkertaistaa todennäköisyyden vaihtaa työpaikkaa, ammattia tai toimialaa. Äskettäin tutkinnon suorittaneista jopa 80 prosenttia on vaihtanut työpaikkaa ja yli puolet toimialaa vähintään kerran kolmen vuoden aikana. Tämä käy ilmi työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksesta, joka tarkastelee koulutuksen ja työuran katkosten yhteyttä liikkuvuuteen työpaikkojen, toimialojen ja ammattien välillä. Sen ovat tehneet Simo Aho ja Ari Mäkiaho.

Nuoret liikkuvat työmarkkinoilla selvästi enemmän kuin muut työlliset. Alle 25-vuotiaista lähes 90 prosenttia oli vaihtanut työpaikkaa ainakin kerran. Sen sijaan vähintään 55-vuotiaista neljännes on vaihtanut työpaikkaa. ■

Akavalainen 3 | 2012

33

Rodeo

Tapahtumat

Palkansaajajärjestöt mukana Helsinki Pridessa Helsinki Pride -tapahtumaa vietetään jälleen tänä kesänä. Akava on yhdessä muiden palkansaajajärjestöjen kanssa mukana Pride-kulkueen jälkeen pidettävässä puistojuhlassa 30.6.2012. Puistojuhlassa ovat esiintymässä muun muassa Samae Koskinen, Leola ja Jytäjyrsijät. ■

Flooran päivää juhlittiin Helsingissä, Turussa ja Tampereella

Työ, taide, terveys – Kulttuurista hyvinvointia Akavan kulttuuripoliittinen seminaari 2012 käsittelee taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia työhyvinvoinnin edistäjinä. Seminaari järjestetään keskiviikkona 26.9. klo 9.00–12.30 Lääkäriliitossa, os. Mäkelänkatu 2, Helsinki. Seminaarin avaa Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder. Tilaisuuden juontaa Lääkäriliiton yhteiskuntajohtaja Hannu Halila. Tervetuloa hakemaan uusia näkökulmia ja ajatuksia työyhteisön kehittämiseen!

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: www.akava.fi/kulttuuristahyvinvointia ■

Akava juhli perinteisin menoin Flooran päivää toukokuussa.

Tilaisuuksia järjestettiin muun muassa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. ■ Riitta H

aapala

Tampereella (kuva vas.)

Flooran päivää juhlistettiin Pikkupalatsissa. Yksi tilaisuuden keskustelunaiheista oli kuntauudistus.

Ritva

Siika

mäk

i

Helsingissä Flooran päivää vietettiin toukokuun puolivälissä Akavatalolla.

Teema oli saaristolaishenkinen pöytätarjoiluja myöten.

Turussa (kuva oik.) akavalaiset kokoontuivat Manillan Vanhassa viinatehtaassa.

Tilaisuuden teemana oli päättynyt kulttuuripääkaupunkivuosi sekä koulutuksen ja kulttuurin merkitys alueelle.

Hertta Kiiski

34

Akavalainen 3 | 2012

Nytt från Akava

Ordföranden

Expertis har inget ”bäst före”-datum I Europa firas i år temaåret för aktivt åldrande och solidaritet mellan generationerna. I Finland ligger fokus för temaåret på olika åldrars ställning i arbetslivet. ”Alltid rätt ålder!” är temaårets slogan i Finland.

Anneli Leppänen och Marjo Wallin, experter vid Arbetshälsoinstitutet, anser att man inom arbetslivet måste beakta behoven hos människor i olika åldrar. Ålder bör dock inte ses som någon orsak till generaliserande. Istället för att stämpla och kategorisera olika åldersgrupper borde man fundera över vilka individuella behov den anställda har under olika skeden av livet.

Leppänen uppmuntrar arbetsplatserna att i en större utsträckning än nu dra nytta av olikheterna.

– Folk i olika åldrar borde mer fördomsfritt sättas att jobba tillsammans i olika situationer. När människor i olika åldrar arbetar tillsammans utvecklar det kompetensen och genom samarbete kan man få till stånd innovationer som annars inte skulle uppstå.

Experterna anser att ålder borde ses som en kompetensfråga. Åldersledningen är en del av den strategiska ledningen: man måste tänka igenom vad det är man gör och vilket slags kunnande som behövs. Äldre anställda har ofta ett sådant kunnande som de yngre inte har.

Att utveckla kompetensen genom hela yrkeskarriären – också på tröskeln till pensionsåldern – är Finlands framtida trumfkort. Wallin påminner om att attityder är ett av hindren för de äldres kompetensutveckling.

– Många är osäkra på sitt eget kunnande och inser inte nödvändigtvis vilken mängd tyst kunskap de har. I en sådan situation måste man börja med att skapa insikt och hjälpa den anställda att inse hur mycket han eller hon redan kan och vilka aspekter som borde utvecklas. ■

Kommunreformen är nödvändig En kommunreform är nödvändig på grund av förändringen i försörjningsförhållandet och åldersstrukturen. Reformen måste genomföras så att alla verksamhetsfält och strukturer och all finansiering gås igenom samtidigt. Kommunreformen ska bygga på starka primärkommuner och samtidigt minska kommunernas antal.

En lyckad kommunreform förutsätter att social- och hälsovårdstjänsterna anordnas jämlikt och på ett ekonomiskt hållbart sätt. En annan viktig princip är att småbarnsfostran, undervisning och utbildning måste tryggas i reformen. Utbildning för hela befolkningen, höjd kunskapsnivå och livslångt lärande bör löpa som en tydlig tråd genom hela kommunreformen. Det är bara på så sätt vi kan skapa förutsättningarna för tillväxt och välfärd.

I reformen bör man inte underskatta kulturtjänsternas betydelse för kommuninvånarna. Också kommunernas viktigaste infrastrukturtjänster måste garanteras. Funktionerna inom kommunernas tekniska sektor är vitala med tanke på hela samhällets funktion.

Kommunreformen är en väldig förändringsprocess, där personalens påverkningsmöjligheter och engagemang måste säkerställas. Akava anser att man bör hålla fast vid det fem års uppsägningsskydd för personalen som skrevs in i regeringsprogrammet. Akava kräver dessutom ett omställningsskydd för dem som arbetar i kommunerna, vilket skulle snabba upp och underlätta möjligheterna att hitta ett nytt arbete när funktioner läggs ner. Kommunerna bör satsa pengar på olika slags stödformer, som vid behov hjälper de kommunalanställda att övergå till andra arbetsgivare. Strukturreformen är svår att genomföra om inte personalen inkluderas i förändringen.

Sture Fjäder ordförande

Akavalainen 3 | 2012

35

Moni kertoo vakuuttaneensa autonsa, veneensä, kotinsa, koiransa ja kultakalansa.

Mutta miten on oman itsen laita? Kehotamme miettimään asiaa ja tutkimaan samalla vakuuttamisen vaihtoehtoja osoitteessa