Linja-raportti 1/17 by Ajatuspaja Linja

JUHO MÄKI-LOHILUOMA (TOIM.)

MISTÄ LÖYTÄISIMME NUORILLE TÖITÄ? AJATUSPAJA LINJA LINJA-RAPORTTI 1/17

Mistä löytäisimme nuorille töitä? on osa (1/17) Ajatuspaja Linjan julkaisusarjaa. Kirjoittajat: Aappo Jutila, Jenny Thuneberg, Juho Mäki-Lohiluoma Vastaava päätoimittaja: Juho Mäki-Lohiluoma Taitto ja ulkoasu: Essi Jäälinna Julkaisija: Ajatuspaja Linja ja Kokoomuksen Nuorten Liitto ry Osoite: Kansakoulukuja 3 A 3. krs, 00100 Helsinki Painos: 2000 kappaletta ISSN 2489-2262 Copyright © Ajatuspaja Linja Linja-raportti on Ajatuspaja Linjan julkaisema erikoisaikakauslehti, joka käsittelee nuoria ja opiskelijoita kiinnostavia teemoja analyyttisen journalismin keinoin. Ajatuspaja Linja on Kokoomuksen Nuorten Liiton kyljessä toimiva ajatuspaja, joka harjoittaa yhteiskunnallista julkaisutoimintaa. ajatuspajalinja.fi facebook.com/ajatuspajalinja twitter.com/ajatuspajalinja Kannen kuva: Hitsaajia Kotkan telakalla lokakuussa 1996. Lauri Sorvoja, JOKA / Museoviraston kuva-arkisto (CC) Muut kuvat: flickr.com/museovirastonkuvakokoelmat

Sisällys Vaarana menetetty sukupolvi

Palkkaamista tuetaan, mutta tieto siitä on monen mutkan takana

Perusasteen varassa 18 Nuorten työ muuttuu 28 Palkkajoustoista apua nuorten työllistymiseen 38 Kuuden euron kokeilu 46 Yrittäjät karsisivat työehtosopimusten yleissitovuutta

Taikatemppuja ei tarvita, sillä lääkkeet on kuultu ennenkin

JOHDANTO

Markku Haverinen / Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

VAARANA MENETETTY SUKUPOLVI

uorten aikuisten on ollut talouskriisin jälkeen entistä vaikeampaa päästä työelämässä ylemmän toimihenkilön asemaan ja työn sekä koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on kasvanut voimakkaasti. Entistä useampi työntekijäammatissa työskentelevä tai epäitsenäistä toimistotyötä tekevä alempi toimihenkilö on nuori aikuinen. Suomalaisnuorten työsuhteet ovat kansainvälisestikin verraten yleensä lyhytkestoisia. Näin arvioidaan työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa tilastoanalyysissä. Tilannekuva nuorten työmarkkinoista on synkkä ja nuorten työnhakijoiden tilanne muuttunut radikaalisti. Nuorten työttömyysasteen kasvu alkoi finanssikriisin jälkeen. Kasvu oli voimakasta aina vuoden 2016 lopulle, jolloin työttömyysaste kääntyi hitaaseen laskuun. Pitkäaikaistyöttömien nuorten määrä on silti edelleen hurja ja nuorten työttömyysaste muuta väestöä korkeampi. Tämä Linja-raportti etsii ratkaisuja nuorisotyöttömyyden ja nuorten työmarkkina-aseman parantamiseen. Raportin artikkeleissa esittelemme erilaisia lähtökohtia, joista ongelmaa voidaan lähestyä. Yhdessä artikkelissa ratkaisuna käsitellään julkista työllistämistukea, eli erilaisia työllisyysseteleitä, ja toisessa palkkajoustoja. Melko yksimielisiä taas ollaan siitä, että nuorten tippumista koulutusjärjestelmästä peruskoulun ja toisen asteen taitekohdassa pitäisi pystyä estämään, samoin kuin koulutusten keskeyttämistä toisella asteella. Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokkaan mukaan avain myös nuorten työllistymiseen löytyy vahvasta työehtosopimusten yleissitovuudesta ja työmarkkinaosapuolten luottamuksesta. Tutkija Mervi Hasu taas toivoo, että nuoria tuettaisiin vahvemmin löytämään omia yksilöllisiä polkujaan työmarkkinoilla. Entä mikä on itsensätyöllistämisen, alustatalouden ja yrittäjyyden rooli tulevaisuuden työmarkkinoilla? Ja mitä se vaatii työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmältä? Muun muassa näihin kysymyksiin asiantuntijat pyrkivät artikkeleissa vastaamaan. Keskustelu aiheesta jatkuu osoitteessa ajatuspajalinja.fi. Juho Mäki-Lohiluoma

Jorma Poutanen / Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

PALKKATUET

PALKKAAMISTA TUETAAN, MUTTA TIETO SIITÄ ON MONEN MUTKAN TAKANA Aappo Jutila

Viranomaisten puolelta nuorten työllistymistä yritetään edistää esimerkiksi tarjoamalla työnantajille palkkatukia, joissa julkinen valta maksaa osan työllistämisen kustannuksista.

ärkein nuorisotyöttömyyden hoitoon luotu tukimuoto on TE-toimistojen tarjoama palkkatuki, mutta monelta kunnalta löytyy myös omia tuen muotoja, joilla pyritään vaikuttamaan oman paikkakunnan nuorten työllistymiseen. Erilaisia verorahoilla kustannettavia palkkatukivaihtoehtoja on melkein yhtä monta kuin on kuntiakin. Lahdessa on käytössä Lahti-lisä nimellä kulkeva työllistämistuki, jota voidaan myöntää yrityksille, yhdistyksille, säätiöille tai kunnille. Lahti-lisää saadakseen yrityksen tulee palkata joko vähintään 300 päivää työmarkkinatukea saanut tai alle 30-vuotias työnhakija. Lahti-lisää maksetaan kuuden kuukauden ajan noin 200-400 euroa kuukaudessa. Helsinkiläiset nuoret taas voivat hakea Helsinki-lisä -seteliä, jonka kohderyhmää ovat kaupungin työttömät nuoret, jotka ovat olleet työttömiä vähintään 6 kuukautta, ja pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat saaneet vähintään 300 päivää työmarkkinatukea. Tukien myöntämisperusteet vaihtelevat kunnittain. Joissakin kunnissa tukea on mahdollista hakea ympäri vuoden, kun taas joissakin kunnissa tukea myönnetään kerran tai kaksi vuodessa. Yleensä nuoreksi määritellään alle 30-vuotias henkilö. Lisäksi monella kunnalla on jaossa erilaisia kesätyöseteleitä, jotka on kohdistettu erityisesti opiskelijoille, jotta he eivät jäisi tyhjän päälle oppilaitosten kesälomien ajaksi. Viime ja toissa vuoden aikana valtion rahoittamaa palkkatukea myönnettiin nuorille vähän, koska suurin osa määrärahoista kohdistettiin pitkäaikaistyöttömille. Sen sijaan kuntien omia palkkatukia tai työseteleitä on usein paljon helpompi saada. NOIN 17 000 asukkaan Janakkalassa nuorten työttömyyteen suhtaudutaan vakavasti ja kunnassa on otettu monet keinot käyttöön, jotta sen Hämeen keskiarvoa korkeampi nuorisotyöttömyys saataisiin laskuun. Korkeimmillaan nuorisotyöttömyys on ollut Janakkalassa viime vuoden aikana 22,6 prosenttia. Kunnan työllisyyskoordinaattori Mervi Anttila kertoo, että Janakkalan kunnassa pyritään mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan vastavalmistuneille nuorille ensimmäinen työpaikka ja työkokemusta, jotta heillä olisi myöhemmin mahdollisuuksia edetä työmarkkinoilla.

“MEILLÄ ON KÄYTÖSSÄMME TYÖLLISYYSSETELI, PALKKATUETTUJA TYÖPAIKKOJA KUNNASSA, ETSIVÄÄ NUORISOTYÖTÄ SEKÄ ESIMERKIKSI TYÖKOKEILUJA.”

“Meillä on käytössämme työllisyysseteli, palkkatuettuja työpaikkoja kunnassa, etsivää nuorisotyötä sekä esimerkiksi työkokeiluja”, hän sanoo. “Kuntamme työttömiä nuoria yhdistää se, että suurin osa heistä on valmistunut jostain ammatillisesta oppilaitoksesta, mutta he eivät ole saaneet vielä ensimmäistä työpaikkaa. Mielestäni on tärkeää, että jos yhteiskunta lupaa, että opiskelu takaa työt, niin tämä lupaus myös pidetään.” Tällä hetkellä tavoitteena on nopeuttaa nuorten matkaa korkeakouluista ja muista oppilaitoksista työelämään. Valmistumisen jälkeen miltei viidennes nuorista jää kuitenkin ilman työpaikkaa. Janakkalan kunnan työllisyysseteli on kunnan tarjoamaa palkkatukea, joka on tarkoitettu alle 25-vuotiaille nuorille tai vaikeasti työllistettäville henkilöille. Koska kyseessä on kunnan maksama tuki, on se hyödynnettävissä vain janakkalalaisilla. Tukea on mahdollista saada kuuden kuukauden ajan 400 euroa kuukautta kohden. Työnantajan täytyy hoitaa työsuhteeseen liittyvät verot, sosiaali- ja eläkemaksut sekä ansaitut lomakorvaukset ja työntekijälle jäävän nettopalkan täytyy olla vähintään 600 euroa kuukaudessa.

“MIELESTÄNI PITÄISI KIINNITTÄÄ HUOMIOTA SIIHEN, MITEN NUORET TODELLISUUDESSA SAAVAT PALVELUJA. NIITÄ ON PALJON TARJOLLA, MUTTA KAIKEN TARVITTAVAN TIEDON ETSIMINEN SAATTAA VIEDÄ TARPEETTOMAN PALJON AIKAA.”

“Tämän vuoden aikana työllisyysseteliä on markkinoitu paljon, ja määrärahoja olisi meillä ollut antaa tukea useammalle nuorelle”, Anttila kertoo. Lokakuussa nuorisotyöttömyys oli Janakkalassa 17,8 prosenttia eli hieman valtakunnallista keskiarvoa korkeampi. “Työllisyyssetelin voi saada esimerkiksi TE-toimistojen myöntämän Sanssi-kortin lisäksi, mutta TE-toimiston myöntämä palkkatukimahdollisuus ei ole edellytys meidän työllisyyssetelille”, Anttila selittää kunnan käytännöistä. Yhtenä ongelmana palkkatukien osalta nousee esiin tuensaannin vaikeus. Palkkatukeen oikeutettu ei aina löydä tukea “Mielestäni pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten nuoret todellisuudessa saavat palveluja. Niitä on paljon tarjolla, mutta kaiken tarvittavan tiedon etsiminen saattaa viedä tarpeettoman paljon aikaa.” Janakkalan yritykset ovat Anttilan mukaan kiinnostuneita työllistämään myös nuoria. “Tietenkään yritys ei voi palkata vain hyväntekeväisyydestä, mutta monilla paikallisilla yrityksillä on vahva kokemus omasta yhteiskuntavastuusta.” Yrityksille myönnettävän palkkatuen lisäksi Janakkalan kuntaa palkkaa itselleen nuoria työntekijöitä kuuden kuukauden määräaikaisiin työsuhteisiin. “Työntekijät pyritään tottakai sijoittamaan heidän koulutustaan vastaavaan työtehtävään, sillä oman alan työkokemuksesta on eniten hyötyä”, Anttila kertoo. “Valitettavaa on se, että kunnalla on tarjota nuorille vain kuuden kuukauden määräaikaisia työsopimuksia. Sen vuoksi työllistyminen yrityksiin olisi varmasti parempi vaihtoehto.” Eläkeikää siirretään yhä kauemmas tulevaisuuteen, joten nuorilla on edessä pitkä työura, jonka vuoksi on tärkeää pitää huolta heidän työkyvystään. TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN työllisyys- ja yrittäjyysosastolla erityisasiantuntijana toimiva Janne Savolainen muistuttaa tutkimuksista käyvän ilmi, että jo 3-4 kuukauden työttömänä olo syö intoa jatkaa työnhakua. “Tästä samasta syystä nuorisotakuussa luvataan kolmen kuukauden sisään nuorelle jokin tulevaisuuden näkymä. Nuorisotakuun tarkoituksena on säilyttää nuoret työkykyisenä ja nopeuttaa

jo olemassaolevia palveluita, jotta nuoret jaksavat hakea töitä”, Savolainen sanoo “Talouden yleiskuva on tällä hetkellä haastava. Nuorisotakuussa on useita osa-alueita, joista esimerkiksi koulutuslupaus ja etsivä nuorisotyö toimivat paremmin kuin nuorten työllistäminen”, hän jatkaa. Sanssi-kortti on TE-toimiston myöntämä ”takuu” palkkatuesta. Kun nuori on hakenut korttia, hän saa itselleen konkreettisen kortin, jolla hän voi osoittaa työnantajalle, että hän on työllistyessään oikeutettu saamaan palkkatukea. Myös yritykset voivat ottaa yhteyttä TE-palveluihin ja tiedustella, olisiko palveluiden piiriin ilmoittautunut heille sopivia työntekijöitä. Palkkaamalla nuoren jolla on Sanssi-kortti, yritys voi saada tukea esimerkiksi alle vuoden työttömänä olleen nuoren palkkakustannuksiin 30 prosenttia enintään kymmenen kuukauden ajan. Jos nuori on ollut työttömänä yli vuoden, on tukea mahdollista saada jopa 40 tai 50 prosenttia palkkakustannuksista. “Sanssi-kortin pilotin jälkeen tehtiin arviointitutkimus, jossa kävi ilmi, että nuoret suhtautuivat positiivisesti hankkeeseen. Se parantaa nuoren kilpailua työmarkkinoilla, vaikka aiempaa työkokemusta ei löytyisikään. Myös työnantajat kokivat, että ne nuoret, joilla oli Sanssi-kortti, olivat haastatteluissa muita itsevarmempia”, Savolainen summaa. TE-toimiston Sanssi-kortti herättää kiinnostusta nuorten keskuudessa, mutta tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa määrärahat ovat Savolaisen mukaan niin tiukassa, että tukea ei uskalleta kaikille myöntää, koska silloin sitoudutaan myös maksamaan palkkatuki ja rahaa joudutaan sitomaan siihen. Esimerkiksi vuonna 2014 Sanssi-kortti myönnettiin 37 000 nuorelle, joista 9 800 lopulta sai palkkatukea. Vuonna 2015 TE-toimiston määrärahoja sidottiin pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen, mikä tarkoitti vähemmän myönnettyjä Sanssi-kortteja ja palkkatukia nuorille. Vuonna 2015 Sanssi-kortti myönnettiin vain 3 400 henkilölle ja vuoden 2016 aikana kortin on saanut ainoastaan 1 200 nuorta. Savolainen muistuttaa, että on vaikea sanoa, kuinka moni lopulta sai palkkatukea Sanssi-kortin vuoksi, sillä tukea on mahdollista hakea myös ilman korttia.

“MARKKINOITA EI KUITENKAAN SAA SEKOITTAA, VAIKKA OLISIKIN MAHDOLLISTA MYÖNTÄÄ ENEMMÄN PALKKATUKEA.”

JULKISEN TALOUDEN näkökulmasta palkkatuki on hyötysuhteeltaan todella hyvä. Työmarkkinatukea maksetaan keskimäärin 700 euroa kuukaudessa, kun taas palkkatuen kustannukset ovat yleensä pienemmät. “Nuoret saavat töitä ja pääsevät kerryttämään omaa työkokemustaan. Lopultahan myös osa valtion maksamasta palkkatuesta maksetaan takaisin valtiolle verojen muodossa”, Savolainen muistuttaa. “Markkinoita ei kuitenkaan saa sekoittaa, vaikka olisikin mahdollista myöntää enemmän palkkatukea.” Lisäksi nuorille tarjotaan esimerkiksi uudelleenkouluttautumisvaihtoehtoja nuorisotakuun puitteissa. “Noin 10 prosenttia siirtyy koulutukseen kolmen kuukauden sisällä siitä kun on ilmoittautunut TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Ajankohtaisin asia nuorisotakuun tiimoilta on Savolaisen mukaan nyt Ohjaamo-toiminta. Ohjaamo on uusi alle 30-vuotiaille suunnattu matalan kynnyksen palvelupaikka. Toimintaa on lähdetty kehittämään, koska nuorisotyöttömyys on suhteellisen korkeaa. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström totesi tammikuussa 2015 tiedotteessaan, että nuoret joutuvat kärsimään talouden taantumasta ja heikosta työllisyystilanteesta. Ohjaamo-toiminnalla pyritään vastaamaan nuorten haasteisiin. Ohjaamo pyrkii yhdistämään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat samaan palvelupisteeseen, jossa saman katon alla olisivat kaikki palvelut, joita nuori tarvitsee. Kun nuori tulee Ohjaamoon, voidaan tehdä kokonaiskatsaus siitä, millaisia tukia hän tarvitsee. Näin nuoren ei tarvitse kulkea luukulta toiselle hakemassa tarvitsemiaan palveluita. Kyseessä on siis moniammatillinen hanke, jossa eri tahot toimivat tiiminä nuoren hyväksi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Ohjaamoissa järjestetään erilaisia teemakohtaisia rekrytointitilaisuuksia, joissa yksityinen sektori pääsee kohtaamaan nuoren ja voi syntyä uusia työsuhteita. “Ohjaamo-toiminta on vielä melko nuorta, joten sen vaikutuksia talouden kokonaiskuvaan on mahdotonta vielä sanoa. Koen kuitenkin, että nyt eletään taas uutta tulemista yritysyhteistyön parissa”, Savolainen sanoo. Aiemmin, kun nuorisotakuuta lanseerattiin edellisen hallituskauden alussa, myös yritysyhteistyöllä oli suurempi paino toiminnassa.

“Esimerkiksi Keskolla oli oma nuorisotakuukoordinaattori, joka auttoi kauppiaita palkkaamaan myös nuorta työvoimaa”, Savolainen kertoo. Savolainen myöntää, että nuorisotakuun toteutumisen seuranta on vaikeaa, sillä kaikki on kiinni siitä, että nuoret itse viestisivät TE-toimistojen suuntaan. Jos yhteys katkeaa, nuori tippuu pois tilastoinnista ja ehkä myös tuen piiristä. NUORISOTYÖTTÖMYYS ON valtakunnallisesti loivassa laskussa. Savolainen arvioi, että siihen vaikuttaa kuitenkin enemmän talouden laajempi kuva, eikä jokin yksittäinen esimerkiksi nuorisotakuun piirissä tehty asia. Ongelmana nuorille suunnatuissa tukimuodoissa näyttäisi olevan se, että tieto niistä on aika monen mutkan takana ja nuori joutuu näkemään paljon vaivaa selvittääkseen omat velvollisuutensa ja oikeutensa. Kun kunnat lähtevät mukaan nuorisotyöttömyyden vähentämiseen vastaan tulee se, että paikkakunnan työttömät tulevat kunnan tietoon vasta siinä vaiheessa, kun työttömyyspäivärahaa on maksettu yli 300 päivää ja kunnalle lankeaa maksettavaksi puolet siitä. Jos kunnan olisi mahdollista päästä puuttumaan tilanteeseen aiemmin ja antaa työttömille henkilökohtaista ohjausta, pitkäaikaistyöttömyyttä voitaisiin ehkä vähentää. Nuorten työnhakijoiden tulee olla itse aktiivisia ja etsiä tietoa siitä miten itselleen voi rakentaa pienen etulyöntiaseman. Palkkatuen avulla nuori voi kilpailla työmarkkinoilla, vaikka oman alan työkokemusta ei vielä olisikaan. ■

Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

Oppilaita koulurakennuksen 19 edustalla noin vuonna 1965.

KOULUTUS

PERUSASTEEN VARASSA Jenny Thuneberg

Joka vuosi lähes parikymmentä prosenttia ikäluokasta jää tai jättäytyy pelkän peruskoulututkinnon varaan. Asiantuntijoiden mukaan se tietää lähes varmaa elämää köyhyysrajalla ja ongelmia valtiontaloudelle.

”T

ilanne on huolestuttava. Olisi toivottavaa, että mahdollisimman monella olisi edes ammatillinen tutkinto”, sanoo ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Perusasteen jälkeistä tutkintoa vailla olevien lukumäärä ei ole taittunut vuosiin, vaan se näyttää jämähtäneen nykyiselle tasolleen. Kustakin ikäluokasta noin 10 000 nuorta jää peruskoulututkinnon varaan. Henkilökohtaisella tasolla toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäämisestä seuraavat ongelmat voivat olla rankkoja. Irrallisuuden tunteet ja turvattomuus voivat lisääntyä ja sosiaaliset suhteet kärsiä, mikäli nuori putoaa kaikkien verkostojen ulkopuolelle. Vähän koulutettujen nuorten yhteiskunnallinen asema on heikko ja toimeentulo-ongelmat ovat yleisempiä kuin pidemmälle kouluttautuneilla. Mahdollisiin vaikutuksiin voidaan lukea myös eriasteiset mielenterveys- ja päihdeongelmat, joista peruskoulun varaan jääneet tutkimusten mukaan kärsivät pidemmälle kouluttautuneita ikätovereitaan enemmän. Tammilehdon mukaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääminen on huono asia myös työmarkkinoille siirtymisen ja siellä pysymisen kannalta. “Pitkällä aikavälillä asia on yhteiskunnallisesti tarkasteltuna ikävä, sillä kouluttamattoman henkilön osaamispohja on kapeampi kuin koulut käyneellä”, hän toteaa. Huolestuttavaa on myös se, että peruskoulututkinnon varaan jäävillä on huomattava vaara syrjäytyä työelämästä ja yhteiskunnasta. ”Koulutuksen ulkopuolelle jääminen peruskoulun päätyttyä heikentää lähes kymmenellä prosenttiyksiköllä todennäköisyyttä siitä, että nuori suorittaa mitään toisen asteen tutkintoa. Ilman koulutuspaikkaa jääminen kasvattaa myös riskiä jättää opinnot kesken tulevaisuudessa”, viime vuonna Aalto-yliopistosta väitellyt Hanna Virtanen arvioi tutkimuksessaan. Vielä joitakin vuosia sitten toiminnassa ollut Sosiaalikehitys ry taas tutki pelkän peruskoulututkinnon vaikutusta työllistymiseen. Sosiaalikehityksen raportin mukaan pelkän peruskoulun varaan jääminen tietää lähes varmasti elämää köyhyysrajalla jo senkin vuoksi, ettei työllistyminen pelkällä peruskoulupohjalla ole ajan saatossa helppoa, kun työurat eivät ole vakaita. Pelkän peruskoulun suorittaneiden tulotaso jää puoleen korkeakoulututkinnon suorittaneiden tuloista. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien nuorten talous on tulon-

siirtojen varassa, eli tuloista suurin osa muodostuu erilaisista sosiaalituista. Tämä maksaa yhteiskunnalle paljon. Selvityksen mukaan suurempi ongelma on kuitenkin se, mitä jää saamatta, kun nuoret ovat työmarkkinoiden tavoittamattomissa. Valtio menettää verotuloja, kun ihmiset eivät käy töissä. Sen lisäksi työn tarjontaan ylipäänsä vaikuttaa se, jos osa työvoimasta jää pysyvästi työvoiman ulkopuolelle. Nuorten työttömyysjaksot myös vähentävät tuottavuutta, sillä aiemmin töissä tai opinnoissa hankittu osaaminen rapautuu helposti työttömyysaikana. Pahimmassa uhkakuvassa se heijastuu koko yhteiskunnan tuottavuuteen, jos työvoima on vähemmän osaavaa. Kysymys ei ole kuitenkaan yksinomaan valtion talousluvuista tai siitä, millaisiin työsuorituksiin työntekijät pystyvät. Pohjimmiltaan kyse on myös siitä, minkälaiseen sosiaaliturvaan yhteiskunnalla on varaa, jos iso osa työikäisistä ei ole työssä tai koulutuksessa. Työttömyyden kustannukset näkyvät sosiaalimenojen kasvuna. Myös rikollisuus saattaa lisääntyä ja väestön terveys huonontua. Tämä on iso huoli Suomessa, joka muutenkin kamppailee julkisen talouden tasapainottamisen ja väestön ikääntymisestä aiheutuvien rakenneongelmien kanssa. NUORTEN TYÖTTÖMYYDESTÄ on kasvanut yhä suurempi ongelma, sillä edes korkeakoulututkinto ei aina takaa työllistymistä. Lisäksi väestön yleinen koulutustaso kohoaa ja alempien tutkintojen arvot laskevat. Kouluttautumisesta on tullut vähitellen välttämätön, muttei välttämättä enää riittävä ehto työmarkkinoille kiinnittymiselle. Mika Tammilehdon mukaan valtaosa ammatilliseen koulutukseen tähtäävistä hakee ja saa opiskelupaikan, mutta tutkintoja ei aina suoriteta loppuun. Syitä tähän on hankala eritellä, sillä loppujen lopuksi kyse on yksilöllisistä tarinoista.

”TILANNE ON HUOLESTUTTAVA. OLISI TOIVOTTAVAA, ETTÄ MAHDOLLISIMMAN MONELLA OLISI EDES AMMATILLINEN TUTKINTO.” 22

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneita 20–29-vuotiaita oli 116 589 henkilöä, eli 17 prosenttia ikäluokasta. Miehistä perusasteen varassa oli 19 prosenttia ja naisista 15 prosenttia. OECD:n syyskuisen raportin tulosten mukaan NEET-nuoria, eli koulun, työelämän ja harjoitteluiden ulkopuolella olevia 20-24-vuotiaita suomalaisia, oli vuonna 2015 18,3 prosenttia. Miesten osuus oli tässäkin tilastossa suurempi kuin naisten. TEM:n tilastoanalyysin mukaan NEET-nuorten osuus on kasvanut Suomessa vuoden 2010 jälkeen melko voimakkaasti kaikissa muissa paitsi 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä. Etenkin 20–24-vuotiaiden miesten NEET-osuus on kasvanut. NEETlyhenne tulee sanoista Not in Employment, Education or Training.

Joitakin ennustavia merkkejä on kuitenkin olemassa. Hanna Virtasen havaintojen mukaan muun muassa aikaisempi koulumenestys ja vanhempien tausta vaikuttavat siihen, kuinka korkealle nuori kouluttautuu. Muiden tutkimustulosten mukaan esimerkiksi asuinalueella, sukupuolella ja sosiaalisella taustalla on jonkin verran merkitystä. Pienillä paikkakunnilla läpäistään toisen asteen koulutus yleisemmin kuin suurilla paikkakunnilla ja tytöt suorittavat tutkinnon todennäköisemmin kuin pojat. Eniten koulupudokkuutta selittää kuitenkin vanhempien koulutustaso. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden vanhempien lapsista yli 40 prosenttia pääsee kiinnittymään vakaasti työelämään, kun pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden lapsista vastaavassa onnistuu vain joka neljäs. Suomen opettajien ammattijärjestö OAJ on ilmaissut olevansa huolissaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäävistä nuorista. Järjestö tarjoaa ratkaisuksi koulutukseen pääsemisen helpottamista sekä sitä, että opinto-ohjausta kehitettäisiin. Aiemmin esimerkiksi nuorisotakuuta ja oppivelvollisuuden pidentämistä yhdellä vuodella on tarjottu ratkaisuksi koulupudokkuuteen. Näistä jälkimmäinen ei ole edennyt, sillä sen on koettu vain siirtävän ongelmaa. Nuorisotakuun tarkoitus on puolestaan ollut tarjota jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutustyökokeilu-, työpaja- tai työpaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Sitä on kuitenkin arvosteltu toimimattomuudesta. Nykyisen hallituksen kärkihankkeena on nuorisotakuun kehittäminen siten, että jokaiselle peruskoulunsa päättävälle nuorelle voidaan tarjota koulutuspaikka joko lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta. Nuorisotakuuseen on otettu mukaan myös nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen. Tavoitteena on parantaa erityisesti syrjäytymisvaarassa, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten hyvinvointia. Eri asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että yhteiskunnan rakenteita on muutettava siten, ettei kukaan jäisi pelkän peruskoulututkinnon varaan. ”Erityisesti yläkoulua tulisi kehittää oppimisympäristönä sekä sellaisena sosiaalisena ja kulttuurisena toimintaympäristönä, jossa voidaan ottaa nuorten yksilölliset lähtökohdat ja tarpeet nykyistä

“OPINTOPOLKUJEN HENKILÖKOHTAISTAMINEN VOI TARKOITTAA ESIMERKIKSI SITÄ, ETTÄ OTETAAN OPISKELIJAN YKSILÖLLISET TAVOITTEET HUOMIOON, SAMOIN OPPIMISYMPÄRISTÖT JA OPISKELUN TUKI JA SE, MITEN OPISKELUT ETENEVÄT.”

paremmin huomioon”, toteavat tutkijat Tero Järvinen ja Markku Vanttaja vuonna 2013 ilmestyneessä katsauksessaan koulupudokkaiden työurista. Järvisen ja Vanttajan mukaan tukitoimia tulisi suunnata erityisesti niihin lapsiin ja nuoriin, joilla on oppimisvaikeuksia ja koulunkäyntiongelmia. YKSILÖLLISYYDEN puolesta puhuu myös ministeriön Tammilehto. Hän kertoo, että vuoden 2018 alusta voimaan astuvan ammatillisen koulutuksen uudistuksen tavoitteena tavoitteena on saada opiskelijan koulutuspoluista toimivampia esimerkiksi henkilökohtaistamalla opiskelua. Joustavuutta lisäämällä pyritään siihen, että ammatillisen koulutuksen keskeyttäneitä olisi vähemmän. ”Toimenpiteitä ja mahdollisuuksia on paljon. Opintopolkujen henkilökohtaistaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että otetaan opiskelijan yksilölliset tavoitteet huomioon, samoin oppimisympäristöt ja opiskelun tuki ja se, miten opiskelut etenevät”, Tammilehto sanoo. Jos opiskelija kokee tehneensä väärän valinnan, on hänen jatkossa entistä helpompaa vaihtaa alaa. ”Yksilöllisten polkujen ajatus on se, että jos tekee väärän valinnan, niin jatkossa uusi polku on helpompi rakentaa. Näin opiskelijaa ei päästetä tässä välissä putoamaan pois. Välillä voi käydä esimerkiksi valmentavaa koulutusta ja palata sitten taas tutkintotavoitteiseen koulutukseen”, Tammilehto sanoo. Tutkimusten mukaan koulutuksesta työelämään siirtymisen helpottamiseksi tarvitaan muutoksia työmarkkinoilla ja työelämässä, jottei uutta putoamisen paikkaa syntyisi myöskään siinä vaiheessa. Nyt etsitään ratkaisuja, joilla voitaisiin helpottaa yritysten mahdollisuuksia työllistää nuoria ja madaltaa ensimmäisen työpaikan saamisen kynnystä. Tammilehto kertoo, että ammatillisen koulutuksen kursseilla korostuu tulevaisuudessa entisestään työpaikalla tapahtuva oppiminen, mikä puolestaan tukee myöhempää työllistymistä. Opiskelun työelämäkontaktit voivat myös johtaa joidenkin opiskelijoiden kohdalla esimerkiksi harjoittelupaikkoihin. Myös oppisopimuskoulutukseen siirtyminen on mahdollista ja siihen voidaan nyt kannustaa entistä enemmän.

“ON OLEMASSA PALJON TUTKIMUKSIA SIITÄ, ETTÄ TÖISSÄ OPPIMINEN ON TÄRKEÄ ELEMENTTI OSANA AMMATILLISTA KOULUTUSTA JA SE VÄHENTÄÄ KESKEYTTÄMISIÄ.”

”On olemassa paljon tutkimuksia siitä, että töissä oppiminen on tärkeä elementti osana ammatillista koulutusta ja se vähentää keskeyttämisiä. Sitä on lisätty ja lisätään entistä enemmän. Tällä puolella joustavuutta opiskeluun tuovat koulutus- ja oppisopimus”, Tammilehto sanoo. Opetus- ja kulttuuriministeriön ammatillisen koulutuksen uudistukseen kuuluu myös se, että tutkinnoista tulee osaamisperusteisia. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tavoitteista tehdään opiskelijoille selvempiä: mitä hän voi odottaa osaavansa ja millaisiin töihin soveltuvansa, kun hän on käynyt tutkintonsa loppuun. Oppilaitoksia kannustetaan tehokkuuteen ja pitämään kiinni opiskelijoistaan siten, että ne saavat rahoitusta tulosten perusteella. Tammilehdon mukaan toimenpiteet auttavat tulevaisuudessa siihen, ettei epätoivottua putoamista järjestelmien ulkopuolelle pääse tapahtumaan. Koulutusta siis kehitetään, mutta myös työelämää tulisi vielä kehittää. Talouskasvu ratkaisisi osaltaan joitakin ongelmia, mutta tutkijat ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että koulupudokkuuden kitkeminen vaatii entistä laajempaa yhteistyötä valtiovallan, oppilaitosten, yritysmaailman ja työmarkkinajärjestöjen välillä. ■

Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

DIGITALISAATIO

NUORTEN TYÖ MUUTTUU Juho Mäki-Lohiluoma

1900-lukua voidaan pitää työsuhteiden pituuden osalta poikkeuksena, kun perspektiiviä laajennetaan kauemmas historiaan. Nyt ollaan palaamassa aikaan, jolloin työsuhteet ovat lyhyempiä ja ihmisen oma vastuu suurempi. Tutkija Mervi Hasun mukaan työmarkkinoiden murrosta usein yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä, mutta aliarvioidaan pitkällä.

asun mukaan niin sanottujen normaalityösuhteiden ulkopuolella työskentelee jo yli 800 000 suomalaista. Se on kolmannes työssäkäyvästä väestöstä. “Määräaikaisissa työsuhteissa on yli ja osa-aikaisissa vajaa 300 000 ihmistä. Lisäksi meillä on noin 160 000 itsensätyöllistäjää, joista suurin osa on yksinyrittäjiä, ja se määrä on edelleen kasvussa” hän luettelee. Hasu toimii Työterveyslaitoksella vanhempana tutkijana sekä Lappeenrannan yliopiston ja Aalto-yliopiston dosenttina. Hänen mukaansa suomalainen työelämän on muuttunut, eikä muutosvauhti ole ainakaan hidastumassa. Se näkyy erityisesti nuorten työllistymisessä, josta Hasu on huolissaan. “On aika pelottavaa, että nuorten kiinnittyminen työelämään on vaikeutunut ja vaikeutumassa. Siinä on myös polarisaatiota, joka on lähdössä voimistumaan.” Hasu itse kertoo olevansa lähtöisin duunariperheestä pieneltä paikkakunnalta. Kun koulu sujui ja ovet yliopistoon aukesivat, oli oman alan asiantuntijatöitä tarjolla heti ensimmäisistä kesätöistä lähtien. Hän kertoo muistavansa, kuinka “oikeastaan käytiin vain ilmoittautumassa, että tulisimme kesätöihin”. Tarve osaavalle ja korkeasti koulutetulle työvoimalle oli vielä 1970- ja 80-luvuilla kova. Viime vuosina muutos on ollut nopeaa. Akateeminen työttömyys on noussut ja eikä ammatillinen tutkinto suinkaan aina riitä työllistymiseen. Lähes joka neljäs ammatillisen tutkinnon suorittaneista on työttömänä vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. “Tämä on oikeasti nyt muuttunut. Yli 5000 korkeakoulututkinnon suorittanutta nuorta on työttömänä. Jos tällainen määrä nuoria kyvykkäitä ihmisiä on työttömänä, niin se on ihan järkyttävää tuhlausta”, Hasu sanoo. SYITÄ NUORTEN muuttuneeseen työmarkkina-asemaan on monia. Osaltaan taustalla on Hasun mukaan digitalisaatio ja robotisaatio, joiden myötä osaamista vaaditaan monilla työpaikoilla yhä enemmän ja laaja-alaisemmin. Yksi tekijä on myös heikko taloustilanne. Hasun mielestä uhkana on, että työmarkkinoilla tapahtuu jakautuminen kahden eri kerroksen väkeen: niihin, joilla vakaa on työsuhde ja työehtosopimuksen tarjoamaa suojaa, sekä niihin, jotka etsivät toimeentulonsa useista epätyypillistä työsuhteista.

“Jos ajattelee, että meillä on 800 000 ihmistä epätyypillisissä työsuhteissa, niin kuka pitää heidän puoltaan? Toki meillä on erilaisia freelancereiden ammattijärjestöjä, mutta ne ovat kuin piipertävän ääni korvessa verrattuna näihin vahvoihin teollisuusliittoihin”, Hasu lataa. “Ihmiset ovat hirveän eriarvoisessa asemassa sen suhteen, että pystyvätkö he tähän perinteiseen palkkatyöuraan. Jos he eivät pysty, niin he ovat melkein kuin viidakon lakien armoilla.” Hasun mukaan ammattiyhdistysliikkeen rooli on historiallisesti ollut valtava, kun työelämän epätasa-arvoa on tasattu ja työoloja raivattu oikeudenmukaisemmiksi. Nykyroolista hän kuitenkin antaa kritiikkiä. Hasun mukaan työmarkkinajärjestelmä elää historiallisessa juuressa, josta ei ole juuri uudistuttu. “Toki voidaan kysyä, että mikä on näiden työmarkkinakeskusjärjestöjen ja meidän työmarkkinajärjestelmän arvo nykymaailmassa, mutta en kyllä myöskään keksi mikä on se järjestelmän vaihtoehto. En haluaisi myöskään sellaiseen malliin ajautua, jossa työntekijät eivät ole millään tavalla järjestäytyneitä.” “Ennen elettiin suljetussa taloudessa ja devalvoitiin valuuttaa välillä kun oli tarve. Oli helpompaa maksaa duunareille hyvin, kun kilpailu ei ollut globaalia”, hän vertaa. Toisaalta 1900-lukua voidaan pitää työelämän ja työsuhteiden pituuden osalta poikkeuksena, kun perspektiiviä laajennetaan kauemmas historiaan. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan epätyypillisiä työsuhteita analysoineen talous- ja sosiaalihistorian dosentti Aarne Mattilan mukaan epävakaiden ansioiden varassa elävien yhteiskunnallinen asema on heikko, koska työ- ja sosiaalioikeus rakennettiin vakinaisten työsuhteiden olettaman varaan aikana, jolloin tällaisten työsuhteiden osuus oli poikkeuksellisen suuri. Mattila on tutkinut muun muassa suomalaisten työriitojen sopimisen historiaa. “Varsinkin aika s odan päättymisestä 1990-luvun lamaan oli teollisuustyöntekijäin ja valkokauluskeskiluokan kulta-aikaa. Historiallisesti on kuvaavampi raamatullinen työvoimamarkkina, jossa miesjoukko odottelee torin laidalla tarjouksia päivätyöstä”, Mattila arvioi. MILTÄ NUORTEN työelämä sitten näyttää? Ja mihin se on matkalla? Yksi nuorten työelämää leimaava piirre on se, että iso osa nuorista muuttaa kaupunkeihin työpaikkojen perässä. Toinen merkittävä piirre on vuokratyö.

“VARSINKIN AIKA S ODAN PÄÄTTYMISESTÄ 1990-LUVUN LAMAAN OLI TEOLLISUUSTYÖNTEKIJÄIN JA VALKOKAULUSKESKILUOKAN KULTA-AIKAA. HISTORIALLISESTI ON KUVAAVAMPI RAAMATULLINEN TYÖVOIMAMARKKINA, JOSSA MIESJOUKKO ODOTTELEE TORIN LAIDALLA TARJOUKSIA PÄIVÄTYÖSTÄ.”

“Lähes puolet vuokratyöntekijöistä on alle 25-vuotiaita. Ne ovat nuorten ja opiskelijoiden työmarkkinat, ja tosi tärkeät sellaiset”, Hasu sanoo, Hasun mukaan on hyvinkin mahdollista, että vuokratyöstä tulee erityisesti nuorille pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Toisaalta merkitystään ovat viime vuosina kasvattaneet myös erilaiset digivälitteiset työn tekemisen ja teettämisen alustat, eli niin sanottu alustatalous. Alustoista suurinta huomiota ovat Suomessa keränneet yhdysvaltalainen kyydinjakopalvelu Uber sekä kotimainen ruuankuljetukseen keskittyvä Wolt. Palveluiden kautta työskentelevät keskittyvät lähinnä suurimpiin kaupunkeihin. Uberin ja Woltin lisäksi kansainvälisesti merkittäviä työtehtävien välittämisen alustoja ovat esimerkiksi upWork, TaskRabbit ja Amazon Mechanical Turk. Valtavalle Mechanical Turkille työskentelee ihmisiä 200 maasta. Alustan kautta maksettava keskiansio on vain hieman yli euron tunnissa. Kyytipalvelua tai ruuankuljetusta tarjoavat ovat Suomessa juridisesti yrittäjiä, joten he vastaavat omasta työttömyysturvastaan, eivätkä ole esimerkiksi työehtosopimusten piirissä. Työsopimusta ei alustojen kautta yleensä synny, ainoastaan toimeksianto asiakkaalta yrittäjälle. Hasu ei kuitenkaan halua liioitella alustatalouden merkitystä. Tilastoja ja tutkimusta aiheesta on vain vähän, eikä Suomessa esimerkiksi tiedetä, kuinka moni ottaa vastaan toimeksiantoja alustojen kautta. “Alustatalous on niin hirveän alussa Suomessa, että siitä on tosi vaikea sanoa mitään konkreettista.” Ulkomailla tehtyjen selvitysten mukaan alustatalouden merkitys ei kuitenkaan enää olisi aivan marginaalinen. Kansainvälisten Crowd Working Survey -selvitysten mukaan Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Ruotsissa alustataloudeksi luokiteltavaa työtä on tehnyt noin 11-12 prosenttia aikuisväestöstä. Hasun mukaan selvitysten luotettavuus ei ole aivan selvä, mutta joitain johtopäätöksiä niistä voi tehdä. “Ne kertovat, että alustatalous ei ole ihan marginaalinen ilmiö, mutta säännöllisesti alustojen kautta tekee töitä melko harva. Todella harvassa ovat ne, jotka pystyvät koko ansiotulonsa hankkimaan tätä kautta, vaan työ on usein väliaikaista ja sivustoimista. Siinä roolissa se voi toimia erittäin hyvin.” Ruotsin tilastojen pohjalta alustojen kautta tehtävän työn voi laskea vuokratyön tapaan “nuorten työksi”. Alustojen kautta työtä hankkivissa 18-24-vuotiaat ovat huomattavan yliedustettuja, samoin 25-34-vuotiaat.

“TYÖN TEKEMISESTÄ ON TULLUT YRITTÄJÄMÄISEMPÄÄ TOIMINTAA YHÄ USEAMMALLE SUOMALAISELLE.” Hasun mukaan tilastoista ja tutkimuksista voi vetää myös selvän kehityssuunnan: “Johtopäätöksenä voi sanoa, että työn tekemisestä on tullut yrittäjämäisempää toimintaa yhä useammalle suomalaiselle. Tai vähintäänkin siitä on tulossa.” TYÖN MUUTOS yrittäjämäisemmäksi asettaa suomalaiselle yhteiskunnalle uusia haasteita, jotka ulottuvat työmarkkinoilta aina peruskouluun asti. Yrittäjämäiseen työelämään pitäisi yksilötasolla pystyä valmistautumaan ja valmistamaan. Hasun mukaan yrittäjyyteen valmistaminen ei ole esimerkiksi kouluissa vielä riittävän voimissaan, vaikka nuorten yrittäjyysasenteissa on viime vuosina tapahtunut nopeaa kehitystä. Jos ajattelutapaan ei nuorena kasva, voi sen omaksuminen olla myöhemmin vaikeaa. “Meidät, jotka olemme käyneet koulumme 70- ja 80-luvulla, on ihan opetettu palkkatyöläisyyteen. Jos ei ole yrittäjäperheestä, niin se yrittäjyyden malli ei ole ollut mitenkään läsnä”, Hasu pohtii. Hän on huolissaan myös työmarkkinoiden ja yhteiskunnan eriytymisestä. “Näyttää siltä, että osa nuorista lähtee lentoon jo lukioikäisenä ja saa hyvät eväät perheestä: taloudellisen, psykologisen ja sosiaalisen tuen. Sitten osa jotenkin vähän jää ajelehtimaan. Tätä polarisaatiota on nyt tapahtumassa”, Hasu sanoo.

“PITÄISI KIINNITTÄÄ ENEMMÄN HUOMIOITA SIIHEN, MINKÄLAISIA RATKAISUJA IHMISET TEKEVÄT TÄSSÄ TYÖMARKKINATILANTEESSA. MITEN IHMISET RATKAISEVAT ASIOITA TYÖMARKKINOILLA, JOS HE EIVÄT SAA ALLEEN SITÄ PITKÄÄ TYÖURAA? MINKÄLAISIA YKSILÖLLISIÄ POLKU JA HE LUOVAT?”

“Tämä on ehkä enemmän omaa vapaata tulkintaani hiljaisten signaalien pohjalta, mutta kyllä väittäisin, että tässä digitalisaatiossa on nuorissakin voittajia ja häviäjiä. Ne nuoret, joista tulee digitaalisten alustojen luojia, joihin muut sitten tulevat tekemään vaihdantaa, ovat tässä voittajia. He ottavat tavallaan työvälineet haltuunsa, eivätkä tyydy kuluttajan rooliin.” Hieman samaa pohtii myös Jyväskylän yliopistosta alkuvuodesta tohtoriksi väitellyt Outi Kallionpää. Kallionpää tutki väitöskirjassaan nuorten verkkokirjoittamisen taitoja. Väitöstiedotteessaan hän arvioi, että tulevaisuuden syrjäytyjiä voivat olla ne nuoret, jotka eivät kykene aktiiviseen osallistumiseen verkossa, vaan putoavat passiivisiksi, viihteellisten verkkosisältöjen kuluttajiksi. Hän tyrmää niin sanotun ”diginatiivimyytin”. “ Verkossa kirjoittavat nuoret ovat taidoiltaan hyvin eri tasoisia, jolloin kouluopetuksella on myös tärkeä rooli toimia tasa-arvoisten viestintävalmiuksien tarjoajana koko ikäluokalle”, Kallionpää sanoo. Myös Hasun mukaan riskinä on, että nuoret jättäytyvät “passiivisiksi digin kuluttajiksi”. Tällöin he hukkaavat etulyöntiasemansa varttuneimpiin ikäluokkiin verrattuna. “Pitää tietää, miten digitaalisessa ympäristössä tehdään bisnestä ja luodaan osallisuutta. Osa voi syrjäytyä siitä, vaikka olisi kuinka aktiivinen digisisältöjen kuluttaja.” Uuden työelämän haasteisiin on Hasun mukaan vaikea kehitellä ratkaisuita vain yleisten tilastojen pohjalta, sillä työurat ja tarinat ovat yhä yksilöllisempiä. “Pitäisi kiinnittää enemmän huomioita siihen, minkälaisia ratkaisuja ihmiset tekevät tässä työmarkkinatilanteessa. Miten ihmiset ratkaisevat asioita työmarkkinoilla, jos he eivät saa alleen sitä pitkää työuraa? Minkälaisia yksilöllisiä polkuja he luovat? Meillä katsotaan hirveän paljon vain yleisiä tilastoja, jotka eivät kuitenkaan pitkään aikaan kerro mitään olennaista tulevaisuudesta. Meidän pitäisi enemmän seurata, miten ihmiset omalla käyttäytymisellään luovat uutta työmarkkinoilla”, Hasu sanoo. “Myös yksilöllisen vastuun ottamista oman urapolkunsa luomisesta ja omasta oppimisestaan saisi tukea enemmän.” ■

Lihakaupan tiski vuonna 1957.

Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

TYÖMARKKINAJOUSTOT

PALKKAJOUSTOISTA APUA NUORTEN TYÖLLISTYMISEEN Jenny Thuneberg

Juho Mäki-Lohiluoma

Suomessa on eletty jo lähes 10 vuotta matalasuhdanteen aikaa. Yrityksillä ei ole ollut varaa tai uskallusta palkata. Yrittäjien mielestä työllistäminen Suomessa on kallista ja byrokraattista. Ratkaisuksi on esitetty työmarkkinajoustoja. Löytyisikö niistä keinoja nuorisotyöttömyyteen torjuntaan?

eikko taloustilanne koskettaa erityisesti nuoria, sillä nuorten työllisyystilanne ylipäänsä on kovin suhdanneherkkää. Palkansaajien tutkimuslaitos tutki 2000-luvun alussa nuorten lamanaikaista työllistymistä ja havaitsi, että laskusuhdanteen alkaessa yritykset vähentävät ensimmäiseksi rekrytointeja ja jättävät määräaikaiset työsuhteet uusimatta. ”Nämä toimenpiteet koskettavat suhteellisesti eniten nuoria. Jos myös vakituisen henkilökunnan supistaminen katsotaan tarpeelliseksi, se aloitetaan irtisanomalla kaikkein nuorimpia työntekijöitä, joille yrityskohtaista osaamista on kertynyt vähiten”, tutkimuksessa todetaan. Nuorisotyöttömyydessä ei ole kyse siitä, etteivätkö nuoret suostuisi tekemään töitä. Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen keväällä 2016 Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan työttömät nuoret haluavat tehdä töitä, eikä heillä ole kohtuuttomia odotuksia työelämää kohtaan. Puolet haastatelluista nuorista olisi päinvastoin valmiita ottamaan vastaan lähes mitä tahansa työtä. He tyytyvät myös varsin vaatimattomaan palkkaan, nettona keskimäärin 1 363 euroon. ”Nuorilla on realistinen käsitys työelämästä ja uskoa siihen, että heillä on annettavaa yhteiskunnalle. Hallitus kannustaa työttömiä yrittäjyyteen, mutta tukiverkkojen ulkopuolella olevista ei tähän aina ole. Ratkaisevassa roolissa on se, miten nuorille saataisiin avattua ensimmäisiä työpaikkoja. Pitkittynyt työttömyys on myrkkyä sekä nuorten mielille että kansantaloudelle”, sanoo RAY:n Paikka Auki -avustusohjelman Nuorten johtoryhmän vetäjä Jari-Pekka Hietsilta tiedotteessa. Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen mukaan kysymys ei ole myöskään siitä, etteikö työpaikkoja olisi olemassa. He kirjoittivat valtioneuvoston kanslialle vuonna 2013 raportin siitä, miten Suomessa voitaisiin edistää matalapalkkaisten ja vähän koulutettujen työllisyyttä ja nostaa näiden ryhmien työllisyysastetta. Soininvaara on entinen vihreiden puheenjohtaja ja ministeri, Vartiainen taas työskenteli raportin kirjoittamisen aikaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajana. Raportin mukaan työpaikkojen puuttuminen on tieteellisesti kestämätön myytti. ”Se voi pitää paikkansa vain rajattujen toimialojen ja ammattiryhmien suhteen. Työpaikkojen määrää ei ole missään säädetty millekään maksimitasolle. Markkinataloudessa on syviä taantumia lukuun ottamatta aina työtä tarjolla, ja kysymys on siitä, mihin hintaan sitä

halutaan tehdä ja millaista työtä suostutaan tekemään. Suomessakin on kyselyiden perusteella jatkuvasti toimialoja, joissa on mahdollista työllistyä”, Vartiainen ja Soininvaara toteavat. He muistuttavat, että mitä enemmän työmarkkinoilla on työnhakijoita, sitä korkeampi työllisyys saavutetaan. Vastaavasti, mitä enemmän työmarkkinoilla on työnantajia ottamassa palvelukseen, sitä korkeampi työllisyys saavutetaan. Kyse on niin sanotun työn tarjonnan lisäämisestä, jonka on melko kiistatta katsottu lisäävän työllisyyttä. Vartiainen on puhunut asiasta paljon myös noustuaan kokoomuksen kansanedustajaksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta olennaisin on juuri työllisyysaste, joka kertoo, kuinka suuri osa työikäisistä on tuottavassa työssä. Työpaikkoja on siis olemassa ja nuoret suostuisivat tekemään sitä suhteellisen matalallakin palkalla. Siitä huolimatta työllisyysluvut sakkaavat. Mistä siis ratkaisu? RATKAISUKSI työttömyysongelmaan on esitty erilaisia työmarkkinajoustoja ja paikallista sopimista. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät on arvioinut Pk-yritysbarometriin pohjautuvien tietojen perusteella, että työpaikkasopimisen olennaisella laajentamisella saavutettaisiin 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa. Kriitikot taas ovat pitäneet kovaa meteliä siitä, että nämä toimenpiteet tarkoittavat lähes väistämättä heikennyksiä työntekijöiden asemaan, kuten palkanalennuksia ja pidempää työaikaa. Työmarkkinajoustot ovat kuitenkin paljon tätä monipuolisempi kattaus. Työajan ja -palkan lisäksi siihen liittyvät ainakin irtisanomista koskevat käytännöt, vuokratyön käyttäminen, palkanmuodostusjärjestelmä, määräaikaisten työsopimusten tekeminen, koeajan keston pidentäminen, työntekijän takaisinottovelvollisuus, paikallisen sopimisen lisääminen ja ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kesto. Muun muassa näitä elementtejä hallitus ja työmarkkinajärjestöt pyörittelevät pohtiessaan työllisyyttä parantavia toimenpiteitä. Erityisesti työntekijän palkkaamiseen ja palkkatasoon liittyviin kysymyksiin on Suomessa tartuttu. Taustalla on todennäköisesti se, että vaikka suomalaiset työmarkkinat muutoin ovat tutkimusten valossa kohtuullisen joustavat, on palkanmuodostusjärjestelmämme keskittynyt. Tällä tarkoitetaan sitä, että alakohtaisissa työehtosopimuksissa määritellään vähimmäispalkat kullekin alalle erikseen.

Työehtosopimuksista neuvottelevat työmarkkinajärjestöt. Esimerkiksi Maailman talousfoorumin selvityksen mukaan palkanmuodostus on Suomessa maailman jäykintä. “Suomalaisten yritysten on erittäin vaikea menestyä maailmalla, kun meillä on maailman jäykin palkanmuodostus, keskitetyin työmarkkinajärjestelmä sekä ainutlaatuisen yleissitovuuden vuoksi olematon kilpailu työmarkkinoilla”, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoi syksyllä järjestön työllisyysohjelman julkaisun yhteydessä. Nuorten työllistymistä estää monesti se, ettei yrittäjällä yksinkertaisesti ole varaa ylipäänsä palkata työntekijää. Kun yrittäjä työllistää työntekijän, joutuu hän palkan lisäksi maksamaan myös erilaisia sosiaalikustannuksia. Osa asiantuntijoista pitää ongelmana sitä, että työehtosopimusten määrittelemä vähimmäispalkka voi estää työllistymisen. Tilanne tulee eteen, jos henkilö olisi periaatteessa työllistettävissä molempia osapuolia tyydyttävällä palkalla, mutta tarjottu palkka on alle työehtosopimuksen minimitason. Tällöin työsuhde jää solmimatta. Vartiainen ja Soininvaara ehdottavat raportissaan, että esimerkiksi nuorten, ikääntyneiden ja maahanmuuttajien tapauksessa voisi olla perusteltua sallia työehtosopimuksen määrittelemiä alhaisemmat palkat.

“SUOMALAISTEN YRITYSTEN ON ERITTÄIN VAIKEA MENESTYÄ MAAILMALLA, KUN MEILLÄ ON MAAILMAN JÄYKIN PALKANMUODOSTUS, KESKITETYIN TYÖMARKKINAJÄRJESTELMÄ SEKÄ AINUTLAATUISEN YLEISSITOVUUDEN VUOKSI OLEMATON KILPAILU TYÖMARKKINOILLA.”

”Sekä nuoruus, korkea ikä että hiljan syntynyt maahanmuuttajastatus ovat tiloja, jotka ovat työmarkkinoiden näkökulmasta ohimeneviä ja joita on lähes mahdotonta väärentää. Siksi työehtosopimusten alhaisimmat palkat alittava palkka vaikkapa nuorille tai maahanmuuttajille ei uhkaa merkittävästi muiden palkkatasoa, mutta voi silti tasoittaa ikäryhmien välisiä työllisyysasteiden eroja”, he toteavat. Nuorison alempaa palkkaa on myös kokeiltu. 1990-luvun alun laman aikana Suomessa yritettiin alempien palkkojen maksamista alle 25-vuotiaille. Tällä ei kuitenkaan nähty olleen merkittävää vaikutusta nuorten työllisyyteen. Raportin mukaan kyse oli kuitenkin massatyöttömyyden ajasta, josta ei voida vetää varmoja johtopäätöksiä normaalisti toimiviin työmarkkinoihin. Kun palkkojen alennusta ei kompensoitu mitenkään, sillä saattoi myös olla kielteisiä vaikutuksia työn tarjontaan. Käytännössä työn tarjontaan kohdistuneilla vaikutuksilla tarkoitetaan sitä, että kun palkat tippuvat liian alhaisiksi, nuoret jättäytyvät kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle eli lopettavat työn hakemisen. Vartiainen ja Soininvaara esittivätkin taannoisessa raportissaan, että työehtosopimuksiin kirjattaisiin mahdollisuus maksaa alle 25-vuotiaille alempia palkkoja kuin työehtosopimukset määräävät. Tämä taas kompensoitaisiin ikäperusteisella, pieniä palkkoja suosivalla alennetulla verotuksella. Pienimmistä palkoista ei tällöin menisi välttämättä veroa lainkaan. Rakennusalalla kokeillaan seuraavan kahden vuoden ajan matalapalkkaista työkokeilua, jonka tavoitteena on auttaa ilman opiskelupaikkaa tai työpaikkaa olevia työkokeiluun alalle. Yksinkertaistettuna rakennusalan kokeilussa on kyse siitä, että työntekijälle, jolla ei ole tutkintoa tai aiempaa kokemusta alalta, voidaan maksaa kuuden euron minimipalkkaa puolen vuoden ajan. Kokeilu on hieman samankaltainen kuin raportissa ehdotettu, mutta sen piiriin pääseminen edellyttää tutkinnon ja alan kokemuksen puuttumista, ei nuorta ikää. Kokeilu toteutetaan alan sisällä työehtosopimuksella ilman viranomaisten mukanaoloa, joten siitä puuttuu Soininvaaran ja Vartiaisen ehdottama verokompensaatio. Soininvaara arvosteli verokompensaation puuttumista blogissaan kokeilun tultua julkisuuteen. Hän pelkää, että hakijoita matalapalkkatöihin ei löydy. Rakennusliitto ei jaa Soininvaaran huolta, vaan usko hakijoita löytyvän, vaikka kokeilusta maksettava palkka on vain 1000 euroa kuussa.

“YRITYKSET EIVÄT LUOTA SIIHEN, ETTÄ INVESTOINTI NUOREN OPETTAMISEEN ON YRITYKSELLE KANNATTAVA SIJOITUS, SILLÄ MIKÄÄN EI TAKAA TYÖSUHTEEN KESTÄVYYTTÄ, KUN OPETETTAVASTA ON KEHITTYNYT OSAAJA.”

VARTIAINEN ja Soininvaara muistuttavat raportissaan myös oppisopimuksesta, jonka painoarvoa pyritään tällä hetkellä kasvattamaan. Raportin mukaan nykyinen järjestelmä ei ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Monessa tapauksessa on kohtuutonta, että työnantaja joutuu työehtosopimusten mukaan maksamaan yleensä peräti 70–80 prosenttia alalla noudatettavasta normaalista palkasta opiskelijalle, jolla ei ole mahdollisesti vielä päivääkään alan koulutusta. ”Yritykset eivät luota siihen, että investointi nuoren opettamiseen on yritykselle kannattava sijoitus, sillä mikään ei takaa työsuhteen kestävyyttä, kun opetettavasta on kehittynyt osaaja. Moni myös pelkää, että peruskoulusta ehkä huonoin paperein valmistunut nuori on työntekijänä soveltumaton, eikä hänestä määräaikaisen työsopimuksen vuoksi pääse eroon”, he selventävät. Vartiaisen ja Soininvaaran mielestä yrityksellä pitäisi olla mahdollisuus maksaa oppisopimuskauden alussa matalampaa palkkaa. ”Yritys voi haluta lähteä liikkeelle alhaisemmalla palkalla, joka voi nousta osaamisen karttuessa. Oppisopimuksen osalta työsuhde olisi ainakin suhteen alussa voitava katkaista jommankumman osapuolen ilmoituksella. Muu koulutus toimii valtion ja kuntien budjettivaroin. Yhteiskunnan tulisi tukea vastaavasti myös oppisopimuskoulutusta erikseen arvioitavalla tavalla”, he esittävät. ■

46 Kuva: Jorma Poutanen / Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

TYÖKOKEILU

KUUDEN EURON KOKEILU Juho Mäki-Lohiluoma

Rakennusalalla aloitetaan kokeilu, jossa ilman työtä, toisen asteen tutkintoa tai opiskelupaikkaa olevan voi palkata alalle työkokeiluun kuuden euron tuntipalkalla. Rakennusliiton mukaan kokeilun rajat ovat tiukat ja sen perustana on työehtosopimusten yleissitovuus.

akennusalalla kokeillaan seuraavan kahden vuoden ajan matalapalkkaista työkokeilua, jonka tavoitteena on auttaa ilman opiskelupaikkaa tai työpaikkaa olevia työkokeiluun alalle. Yksinkertaistettuna rakennusalan kokeilussa on kyse siitä, että työntekijälle, jolla ei ole tutkintoa tai aiempaa kokemusta alalta, voidaan maksaa kuuden euron minimipalkkaa puolen vuoden ajan. Koko kuuden kuukauden työjakson ajan hänen työtään ohjaa kokeneempi työntekijä. Alan muihin palkkoihin kokeilu ei vaikuta. Liiton varapuheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan kokeilu on ymmärretty julkisuudessa osin väärin. “Tätä yritetään käyttää keppihevosena. Eivät ihmiset ole tähän tutustuneet. Se on valitettavaa. Tietysti poliitikoillakin on niin paljon kaikennäköisiä asioita joihin he joutuvat keskittymään, että he eivät oikein ehdi keskittyä mihinkään. Tästä kokeilusta he eivät ole lukeneet kuin sen kuusi euroa”, Suokas lataa. Rakennusliitto oli yksi harvoista ammattiliitoista, jotka eivät lähteneet mukaan kilpailukykysopimukseen. “Jos me ei lähdetty kiky-sopimukseen mukaan pidentämään työaikaa 24 tunnilla, niin ei kai me nyt lähdettäisi tiputtamaan meidän minimipalkkaa kuuteen euroon, jos meillä ei olisi jotain järjestelmää minkä takia uskoisimme sen toimivan.” KOKEILUN ULKOPUOLELLA alin rakennusalan työehtosopimuksen mukainen palkka on 9,94 euroa tunnissa, jota maksetaan esimerkiksi oppisopimuskoulutettaville ja alan opiskelijoille. Ammatillisen tutkinnon rakennusalalta suorittaneelle taas tulee maksaa vähintään 11,29 euron palkkaa. Palkkaa lukuun ottamatta kaikki työkokeilijan työsuhteen ehdot, kuten lomat, lisät ja työajat, määräytyvät myös työkokeilussa alan työehtosopimuksen mukaan. Kokeilu ei myöskään ole käytettävissä automaattisesti, vaan sen käyttämisestä yrityksessä sopivat työnantaja ja työntekijöitä edustava luottamusmies. Ikärajaa kokeiluun osallistumiseen ei ole, mutta tähtäimessä ovat erityisesti työelämän ja opiskelujen ulkopuolella olevat nuoret. “Työnantaja ja luottamusmies sopivat raamisopimuksen, että otetaan harjoittelijoita, ja katsovat, kuka heitä opastaa ja miten”, Suokas selostaa.

“KOKO HOMMA PERUSTUU SIIHEN, ETTÄ MEILLÄ ON TERVEET JA ASIALLISET RAKENNUSMARKKINAT SEKÄ TÖITÄ, JOISTA MAKSETAAN KOHTUULLISTA LIKSAA.” Suokkaan mukaan Rakennusliiton tavoitteena on estää järjestelyllä työkokeilijoiden käyttäminen halpatyövoimana ja varmistaa, että heitä kohdellaan asiallisesti. Myös työturvallisuuden ja muiden käytäntöjen tulee olla yrityksessä kunnossa, että työkokeilijoiden ottamiseen suostutaan. Kokeilu on kestoltaan aina kuuden kuukauden mittainen, ei pidempi eikä lyhyempi. Suokkaan mukaan tällä taas suitsitaan työkokeilijoiden käyttämistä “kaapinkantohommissa” tai muissa lyhytaikaisissa avustavissa tehtävissä. Suokas sanoo kuuden kuukauden työpätkän olevan myös riittävän pitkä, että sen aikana ehtii karttua osaamista. Lyhyemmissä työsuhteissa samaan ei välttämättä pystyttäisi. Joustoa taas tarjoaa molemminpuolinen mahdollisuus lopettaa työkokeilu pelkällä ilmoituksella. “Jos ei homma maistu, tai tuntuu että se ei ole oma homma, niin voi kolmen ensimmäisen kuukauden aikana koeajalla vain ilmoituksella lopettaa työt”, Suokas sanoo. “Ajatus on, että työsuhde voidaan ilman suuria seremonioita lopettaa. Jos nuori on ollut esimerkiksi vuosia työttömänä tai ei ole ikinä ollut töissä, niin on suuri mahdollisuus, että vaikka hän yrittää kuinka, hän epäonnistuu. Jos se kaveri ei pysty töihin tulemaan tai mitään tekemään, niin ei työnantajalta voi vaatia, että hänet siellä pidetään.” Liiton toiveena on, että moni kokeilusta hyvin suoriutunut pystyisi myös jatkamaan alalla - työehtosopimuksen mukaisilla palkoilla. “Koko homma perustuu siihen, että meillä on terveet ja asialliset rakennusmarkkinat sekä töitä, joista maksetaan kohtuullista liksaa.”

RAKENNUSLIITON ja Rakennusteollisuus RT:n sopima malli on suomalaisilla työmarkkinoilla poikkeuksellinen. Se toteutetaan täysin alan sisällä, nojaa vahvasti työmarkkinajärjestöjen mahdollisuuteen kontrolloida kokeilun käytäntöjä eikä kokeilun toteutukseen tarvita lainkaan julkista rahoitusta. Sitä ei ole myöskään haettu. “Koulutustilaisuuksien kahvikulutkin maksamme puoliksi työnantajapuolen kanssa”, Suokas sanoo. Malli on kerännyt kehuja poliitikoilta. Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen sanoi mallin tultua julki, että Rakennusalan ratkaisu on hyvä, koska sen kohderyhmä ja aika on tiukasti rajattu. ”Suomessa tarvittaisiin lisää tällaisia joustavia järjestelmiä, jossa palkkatyö ja sosiaaliturva yhdistyvät. Meillä on paljon peruskoulun varaan jääviä nuoria, joiden on nykyisillä työmarkkinoilla hankala työllistyä”, Kauhanen sanoi Kauppalehdelle. Hän myös toivoi, että vastaavia kokeiluita tehtäisiin muillakin aloilla. Rakennusliiton Suokkaan mukaan kokeilu ei olisi mahdollinen, jos työehtosopimukset eivät olisi yleissitovia tai välit työnantajajärjestöön olisivat heikot. “Tämä on meille oikea tapa tehdä. Meillä on alalla ollut parikymmentä vuotta hyvät ja luottamukselliset työmarkkinasuhteet”, Suokas kehuu. “Se mitä sovitaan, pidetään, eikä yritetä puolin tai toisin vetää välistä. Aloilla, joilla luottamus ei ole tällaista, vastaavaan ei pystyttäisi.” Suokas kehuu Suomen rakennusalaa maailman ja Euroopan “hallituimmaksi”. Pimeää työtä teetetään vähän ja työehdot ovat kansainvälisessä vertailussa hyvät. “Jos me tiputetaan pohjat tästä pois, luovutaan yleissitovuudesta ja päästään tähän eurooppalaiseen malliin, niin sen jälkeen katoavat järjestelmän mahdollisuudet tarjota töitä kotimaisille työntekijöille”, Suokas varoittaa. Eurooppalaisella mallilla Suokas viittaa esimerkiksi Saksaan, jossa hän sanoo ison osan rakennusalan työntekijöistä nostavan 8,5 euron tuntipalkkaa ja tulevan maan rajojen ulkopuolelta. Myös paikallisen rakennusalan ammattiliiton jäsenmäärä on romahtanut 700 000 jäsenestä noin 160 000 jäseneen vain muutamissa vuosissa. Lisäksi esimerkiksi palkkojen maksamatta jättäminen yleistynyt, Suokas sanoo.

“Suomessakin monet pitävät sitä pelotteluna, kun puhutaan yleissitovuudesta ja järjestelmän pitävyydestä, mutta sanon, että jos tempaistaan yleissitovuus pois, niin viidessä – viimeistään kymmenessä – vuodessa me ollaan aika lailla banaanivaltio.” SUOKKAAN mukaan rakennusalalla on myös aiemmin suunniteltu täsmätoimia, joilla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria saataisiin tuotua työmarkkinoiden piiriin. Mallissa olisi hyödynnetty julkista palkkatukea. Se kaatui Suokkaan mukaan lopulta säännöksiin, jotka estävät uuden työntekijän palkkaamisen, jos samassa yrityksessä on lähiaikoina lomautettu tai irtisanottu väkeä. Suokas haukkuu palkkatuen “kankeaksi ja byrokraattiseksi”. “Aikaisemmista virheistä oppineina päätimme, että tämä tapahtuu nyt täysin alan sisällä, eikä siihen oteta latin latia ulkopuolista rahaa.” Uhkana Rakennusliiton ja Rakennusteollisuus RT:n sopimassa mallissa onkin sen yhteensopivuus muun sosiaaliturvajärjestelmän kanssa. Jos työkokeiluun matalalla palkalla mukaan lähtenyt nuori irtisanoutuu työstään, voi hän saada työvoimaviranomaisilta jopa kolmen kuukauden karenssin, jonka aikana työttömyysetuuksia ei makseta. Se on kova isku, jos oma toimeentulo on jo muutenkin tiukassa. Työvoimaviranomaisten suhtautuminen alan kokeiluun ei ole vielä selvillä. Suokkaan mukaan Rakennusliitto ei myöskään ole keskustellut asiasta viranomaisten kanssa. “Jos toinen kaveri makaa kotona ja ottaa kaikki tuet ja toinen kuitenkin yrittää, niin onhan se ihan kohtuutonta, jos hänelle lätkäistään kolmen kuukauden karenssi”, Suokas sanoo. “Nämä sosiaaliturvasäännökset elävät ihan omaa elämäänsä ja ovat tällaiselle yrittäjämäiselle ajattelellu täysin vieraita. Karenssijärjestelmä, jota nyt entisestään kiristetään, on aivan karmea. Se estää ihmisiä hakemasta töitä”, hän jatkaa. Jos uhat realisoituvat, koko järjestelmä on katkolla vuoden 2018 alussa, kun alalla neuvotellaan jälleen työehtosopimuksista. “Ei me olla lähtökohtaisesti lähdetty epäonnistumaan, ja jos tämä onnistuu, niin tästä voi tulla yksi alalle tulon väylä.” Kokeilu käynnistyy keväällä, kun Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus RT tekevät koulutuskierroksen, jossa kerrotaan yrityksille ja luottamusmiehille liittojen sopiman kokeilun tarjoamista mahdollisuuksista. Ensitiedot yrityksiltä ovat lupaavia, sillä alan isommat konsernit

“JOS ME TEMPAISTAAN YLEISSITOVUUS POIS, NIIN VIIDESSÄ — VIIMEISTÄÄN KYMMENESSÄ — VUODESSA ME OLLAAN AIKA LAILLA BANAANIVALTIO.”

ovat alustavasti kertoneet kiinnostuksestaan palkata jopa yli sata uutta työntekijää kokeilun kautta. “Nämä olisivat jo sellaisia määriä, joilla on merkitystä”, Suokas pohtii. Nähtäväksi jää, kuinka moni työnhakija lopulta tarttuu tilaisuuteen, kun samaan tulotasoon pääsee sosiaaliturvan varassa elämällä. Toisaalta tutkimusten mukaan ihmiset ovat usein valmiita hyppäämään takaisin työmarkkinoille, vaikka tulotaso ei nousisikaan. Työ ja työelämään kiinnittyminen ovat monelle arvo itsessään. Esimerkiksi vuoden 2013 Nuorisobarometrin mukaan valtaosa nuorista valitsisi mieluummin tilapäisenkin työn kuin eläisi työttömyyskorvauksella. Ainoastaan kolmannes oli sitä mieltä, ettei työttömänä olo ole pahasta, jos toimeentulo on turvattu. Myös Suokas uskoo, että kiinnostuneita löytyy. “Palkka ei ole olennainen, vaan se, että ihmiset pääsevät kokeilemaan työtä ja oppimaan. Jos se puoli vuotta menee hyvin, niin voi olla, että yrityksestä tarjotaan töitä tai he pääsevät esimerkiksi vuokratyöfirman kautta jatkamaan alalla”, Suokas pohtii. “Kokeilu perustuu siihen, että askel on aidosti väliaikainen, ja sen puolen vuoden päätteeksi on mahdollisuus päästä alalle töihin. Jos me tarjoaisimme sitä, että voit tulla alalle töihin, mutta palkkasi on hamaan tappiin kuusi euroa tunnissa, ei meille tulisi yhtään ihmistä.” ■

Tarjoilija ja kokki hotelli Kolin ravintolassa.

Kuva: Volker von Bonin / Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

YRITTÄJYYS

YRITTÄJÄT KARSISIVAT TYÖEHTOSOPIMUSTEN YLEISSITOVUUTTA Juho Mäki-Lohiluoma

Suomalainen työehtosopimusjärjestelmän sulkee nuoria työmarkkinoiden ulkopuolelle, sanoo Suomen Yrittäjien lainopillinen asiamies Atte Rytkönen.

“J

os meidän työmarkkinajärjestelmä joustaa, niin se joustaa työttömyyteen.” Näin arvioi Suomen Yrittäjien lainopillinen asiamies Atte Rytkönen. Hänen mukaansa koko suomalainen työehtosopimusjärjestelmä kaipaisi uudistamista. Rytkönen ja Suomen Yrittäjät haluaisivat esimerkiksi karsia työehtosopimusten yleissitovuutta sekä helpottaa työntekijöiden irtisanomista, eli keventää palkkaamisen riskejä. Rytkösen mukaan toimenpiteillä olisi positiivisia vaikutuksia erityisesti nuorten työnhakijoiden asemaan. “Mitä tiukempia normeja me teemme, sitä vähemmän yrityksillä on liikkumatilaa, ja sen korkeammalle työllistämisen kynnys nousee”, hän sanoo. Yksinkertaistettuna yleissitovuus-keskustelussa on kyse siitä, mitä työsuhteita työehtosopimusten pitäisi koskea. Nykyisessä järjestelmässä työnantajaliitto ja ammattiyhdistysliike neuvottelevat työehtosopimuksia, jotka voivat koskea yleissitovuuden kautta myös työnantajajärjestöihin kuulumattomia yrityksiä. Tilanne on edessä, jos työnantajaliittoon kuuluvat yritykset työllistävät vähintään noin puolet alan työntekijöistä. Tällöin sopimus voidaan vahvistaa yleissitovaksi, jolloin muidenkin alan yritysten pitää noudattaa sen kirjauksia. Puhtaasti työnantajayritysten määrää katsottaessa huomattava vähemmistö yrityksistä on sidottuja työehtosopimuksiin niiden normaalisitovuuden perusteella, eli työnantajaliiton jäsenyytensä kautta. Suomen hieman alle 90 000 työnantajayrityksestä Elinkeinoelämän Keskusliiton jäseniä on vain noin 16 000. Nämä yritykset työllistävät kuitenkin noin 950 000 palkansaajaa. Rytkösen mukaan noin 50 000 yritystä on tällä hetkellä yleissitovuuden piirissä. Yleissitovuus-järjestelmä perustuu lainsäädäntöön, jota Suomen Yrittäjät haluaisi nyt muuttaa. “Yksi vaihtoehto on, että yleissitovuusjärjestelmä rajattaisiin koskemaan vain palkan vähimmäisehtoja”, Rytkönen sanoo. “Toinen vaihtoehto on se, että loisimme lakiin perustuva mahdollisuuden poiketa työehtosopimuksen määräyksistä, kun paikallisesti niin sovitaan. Eli olisi mahdollisuus sopia paikallisesti työehtosopimuksen ehdoista poikkeamisesta, oli sitten yritys yleissitovuuden tai normaalisitovuuden piirissä. Jos sopimukseen ei päästäisi, työehtosopimus toimisi ikään kuin perälautana.”

Ay-liike on vastustanut molempia ajatuksia. Rytkönen pitää todennäköisempänä, että lainsäädäntöön saataisiin keinoja, joilla työehtosopimuksen säännöksistä voidaan poiketa. “Silloin jää edelleen mahdollisuus, että työehtosopimusta noudatetaan niiltä osin kun sopimukseen ei päästä. Se on tavallaan kevyempi versio näistä kahdesta”, Rytkönen pohtii. “Yksi äärimmäisen keskeinen kysymys on se, että sopimisen pitää tapahtua yhdenvertaisesti siten, että niin järjestäytyneissä kuin järjestäytymättömissä yrityksissä on siihen mahdollisuudet.” Tällä hetkellä järjestäytymätön, eli työnantajaliittoon kuulumaton, työnantaja voi paikallisella sopimisella poiketa työehtosopimuksen määräyksistä vain hyvin rajoitetusti

“MITÄ TIUKEMPIA NORMEJA ME TEEMME, SITÄ VÄHEMMÄN YRITYKSILLÄ ON LIIKKUMATILAA, JA SEN KORKEAMMALLE TYÖLLISTÄMISEN KYNNYS NOUSEE.” TODENNÄKÖISTEN posiitivisten työllisyysvaikutusten lisäksi yrittäjien yleissitovuus-vaatimusten taustalla on järjestön näkemys siitä, että yleissitovuusjärjestelmä on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Suomen Yrittäjien julkaisemassa Suomen yleissitovuusjärjestelmä ja perusoikeudet -raportissa todetaan, että työehtosopimusten nykymuotoinen yleissitovuus rajoittaa elinkeino- ja sopimusvapautta sekä loukkaa yhdistymisvapautta ja yhdenvertaisuutta “perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten vastaisesti”. “Tästä ei ole käyty riittävän laajasti keskustelua, että miten meidän yleissitovuus sopii yhteen perusoikeuksien kanssa”, Rytkönen sanoo. “Meidän näkemyksen mukaan on hyvinkin kyseenalaista, että Suomessa on tällainen järjestelmä olemassa.” Rytkösen mukaan sopimusvapauden osalta ongelmana on se, että yleissitovuus asettaa velvoitteita myös niille yrityksille, jotka eivät kuulu työnantajajärjestöön. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa neuvotteluihin, mutta yritykset joutuvat silti noudattamaan sopi-

musta. Toisaalta sopimukset rajoittavat Rytkösen mukaan liikaa elinkeinovapautta. Kritiikin ytimessä on myös yhdistymisvapaus, johon kuuluvat sekä oikeus kuulua yhdistykseen että olla kuulumatta sellaiseen. Jälkimmäisestä puhutaan negatiivisena yhdistymisvapautena. “Nyt mahdollistetaan järjestäytyneille yrityksille mahdollisuus sopia tietyistä joustoista, mutta ne jotka ovat käyttäneet negatiivista yhdistymisvapauttaan jäävät mahdollisuuden ulkopuolelle”, Rytkönen sanoo. “Se asettaa ihmisiä ja yrityksiä suoraan epäyhdenvertaiseen asemaan.” Yleissitovuutta on perusoikeusnäkökulmasta kritisoinut aiemmin myös Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen, mutta kovin laajaa keskustelua asiasta ei ole käyty. Perustuslakivaliokunta arvioi järjestelmän perustuslainmukaisuutta 2000-luvun alussa, jolloin osa järjestelmälle myönteisen lausunnon perusteluista liittyi sen pitkään historiaan. Nykymallinen laaja yleissitovuus syntyi 1970-luvulla eduskuntakäsittelyssä ja ilman perustuslakivaliokunnan tekemää arviointia, eli järjestelmää ei tällöin tarkasteltu perusoikeuksien näkökulmasta. Sittemmin perusoikeuksien merkitys on korostunut ja Suomi on liittynyt myös Euroopan unioniin, jonka oikeus asettaa kotimaiselle lainsäädännölle omia rajojaan. Koskinen sanoi loppukesästä Elinkeinoelämän valtuuskunnan haastattelussa, että aiemmin työvoiman suojelulle on ollut korostunut tarve, mutta nykyisin oikeus olla järjestäytymättä ja kilpailunäkökulma ovat niin merkittäviä, että yleissitovuutta ei pitäisi enää hyväksyä. Koskisen mukaan minimipalkka voisi olla vaihtoehto yleissitovuudelle. Hänen mukaansa työntekijän suojelu toteutuu parhaiten, jos yritykset pystyvät kilpailemaan vapaasti. Työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja taas katsoi helmikuun lopulla Ammattiliitto Pron tilaamassa lausunnossaan, että yleissitovuusjärjestelmän perustuslainmukaisuus arvioitiin perusteellisesti voimassa olevaa työsopimuslakia säädettäessä, eikä järjestelmälle ole esteitä. Yleissitovuuden karsiminen on Suomen Yrittäjien tavoitelistalla verraten korkealla. Rytkönen antaa siten kritiikkiä myös rakennusalalla tehtävälle kokeilulle, vaikka pitääkin sitä ajatukseltaan hyvänä ja tarkoituksenmukaisena. Kokeilussa ilman kokemusta ja tutkintoa olevalle työntekijälle maksetaan alan normaaleja minipalkkoja pienempää

“EI OLE OIKEA TIE, ETTÄ MEILLÄ ON TÄLLAINEN JÄRJESTELMÄ, JA SITTEN ME YRITETÄÄN PUHKOA SINNE YKSITTÄISIÄ REIKIÄ JA RATKAISTA AINA UUSIA YKSITTÄISIÄ ONGELMIA, KUN ME SELLAISIA HAVAITAAN.”

korvausta, mutta se perustuu vahvasti työehtosopimusten yleissitovuuteen. Rytkösen mukaan hyvää kokeilussa on kuitenkin alan herääminen siihen, että nykyiset minimipalkat sulkevat tiettyjä ryhmiä työn ulkopuolelle. Työn tuottavuus ei heillä ole riittävän korkea, jotta työnantajan kannattaisi maksaa nykyisten minimipalkkojen mukaisia korvauksia. Rytkönen pitää rakennusalan kokeilua osoituksena siitä, että myös työmarkkinajärjestelmän sisällä ollaan pikkuhiljaa ymmärtämässä, että järjestelmä nykymuodossaan ei toimi. “Sinänsä tämä on yksittäisenä ajatuksena ihan hyvä, että toimialat itse kehittävät mahdollisia ratkaisuita. Se ei silti poista sitä ongelmaa, että koko järjestelmää pitää kehittää ja yksinkertaistaa”, Rytkönen sanoo. Rytkösen mukaan työehtosopimusjärjestelmän ja sosiaaliturvan uudistamisella saataisiin parempia tuloksia kuin jokaista erityisryhmää varten luotavilla poikkeuksilla. “Ei ole oikea tie, että meillä on tällainen järjestelmä, ja sitten me yritetään puhkoa sinne yksittäisiä reikiä ja ratkaista aina uusia yksittäisiä ongelmia, kun me sellaisia havaitaan.” YLEISSITOVUUDEN karsimisen lisäksi Suomen Yrittäjät haluaisi helpottaa irtisanomista henkilöstä johtuvista syistä. Tällä tarkoitetaan irtisanomisperusteita, joiden taustalla ei ole yrityksen taloudellisia syitä tai työn vähentymistä, vaan työntekijän oma toiminta työsuhteessa. Tällä hetkellä henkilöstä johtuvien irtisanomisperusteiden edellytetään olevan “painavia ja asiallisia”. Rytkönen edellyttäisi irtisanomisperusteilta vain asiallisuutta ja syrjimättömyyttä. “Painavan syyn edellyttäminen on se, joka aiheuttaa ongelmia ja tuo irtisanomiskynnyksen hyvin korkealle.” “Tavoitteena tässä on luoda enemmän kannusteita työllistää, kun työllistämisen riski pienenee. Se parantaisi esimerkiksi niiden nuorten asemaa, joilla ei ole vielä kovinkaan paljoa kokemusta, samoin kuin monen muun ryhmän”, Rytkönen selostaa. Eikö lain muuttaminen samalla heikentäisi merkittävästi työntekijöiden asemaa? “Meillä on pitkään ollut sellainen ajatus, että jos me kiristetään työlainsäädäntöä ja työsuhdeturvaa, niin se turvaa työntekijöiden asemaa. Kyllä, se on ihan totta, että se turvaa niiden asemaa, jotka ovat tällä hetkellä vakituisessa työsuhteessa. Samalla se heikentää niiden asemaa, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella”, Rytkönen sanoo.

“Kukaan yrittäjä ei palkkaa työntekijää sen takia että hän voi antaa työntekijälle potkut.” Painavan syyn vaatimuksesta luopumisen lisäksi Rytkönen ehdottaa kaikkein pienimpien yritysten huomioimista erityisratkaisulla. Hänen mukaansa ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen on yrittäjälle aina suurempi riski kuin esimerkiksi sadannen työntekijän. Iso osa uusista työpaikoista syntyy kuitenkin juuri pienimpiin yrityksiin. Niiden syntymistä Rytkönen haluaisi helpottaa. “Saksassa esimerkiksi alle 10 hengen yrityksissä ei vaadita minkäänlaista perustetta irtisanomiselle. Eli yksi vaihtoehto on, että sinne aivan pienimpiin yrityksiin räätälöidään ratkaisuja ja kynnystä madalletaan erityisesti siellä, minne työpaikkoja tällä hetkellä syntyy ja voisi syntyä lisää.” Rytkönen ei kuitenkaan varauksetta kannata erityisratkaisuja työlainsäädännössä. Hänen mukaansa lainsäädännön uudistamista pitäisi lähestyä kokonaisuutena. “Katsoa, miltä osin tällaiselle täysin pakottavalle lainsäädännölle on vielä nykypäivänä tarvetta, eli miten saadaan turvattua työntekijän vähimmäissuoja joka totta kai pitää olla, ja miten voimme sitten muuten luoda sellaista puitenormistoa, joka jättää tilaa paikalliselle, työpaikkakohtaiselle ja työntekijäkohtaiselle sopimiselle”, hän selostaa. “Nykyinen järjestelmä auttamatta sulkee ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Siihen meillä ei oikein millään olisi varaa, vaan kyllä meidän pitäisi löytää ne ratkaisut, joilla me saamme lisää ihmisiä töihin.” ■

“TAVOITTEENA TÄSSÄ ON LUODA ENEMMÄN KANNUSTEITA TYÖLLISTÄÄ. KUN TYÖLLISTÄMISEN RISKI PIENENEE. SE PARANTAISI ESIMERKIKSI NIIDEN NUORTEN ASEMAA, JOILLA EI OLE VIELÄ KOVINKAAN PALJOA KOKEMUSTA.”

Kuva: Volker von Bonin / Museoviraston kuvakokoelmat (CC)

PÄÄKIRJOITUS

TAIKATEMPPUJA EI TARVITA, SILLÄ LÄÄKKEET ON KUULTU ENNENKIN Juho Mäki-Lohiluoma

Nuorten asema on erityiskysymys, mutta osa työmarkkinoiden laajempaa kuvaa.

aasteet nuorten työmarkkinoilla ovat moninaisia ja paljon syvempiä, kuin julkisuudessa ymmärretään. Nuorista kannetaan huolta kyllä vaalipuheiden tasolla, mutta halu tinkiä muiden ryhmien eduista on vähäistä, vaikka toimenpiteillä pystyttäisiinkin parantamaan nuorten asemaa työmarkkinoilla. Heikosta talouskehityksestä kärsivät ensimmäisenä juuri nuoret työnhakijat, kun yritykset vähentävät rekrytointeja ja jättävät määräaikaiset työsuhteet solmimatta. Nuorten työttömyysprosentti on korkea ja yhä useampi jää ilman ensimmäisiä työelämäkokemuksia. Työn murros ja digitalisaatio näkyvät sellaisten työpaikkojen vähenemisenä, joissa on ennen voinut ottaa ensimmäisiä askeleita työuralla. Erityisen heikossa asemassa ovat ne, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa. Työmarkkinoilla ei yksinkertaisesti synny tehtäviä, joita voisi tehdä ilman osaamista. Myös koulutettujen nuorten urakehitys on hidasta ja yhä useampi jumittuu aiempien sukupolvien varjoon. Puheet diginatiiveista ovat sokaisseet: taito luoda lisäarvoa digitaalisessa ympäristössä ei ole itsestäänselvyys, vaikka olisi tuijottanut ruutua koko elämänsä. Myös digitaaliset taidot ovat asioita, joissa nuorilla on hyvin eritasoisia valmiuksia. Osalla valmiudet voivat olla niin huonot, että työllistyminen on hankalaa. Listaa voisi jatkaa pitkään.

KESKEINEN JAKOLINJA nuorisotyöttömyyden torjunnassa liittyy työehtosopimuksiin. Kun keskustelun toisella laidalla yleissitovuudesta haluttaisiin luopua, paikallista sopimista lisätä ja pienten yritysten kykyä työllistää sitä kautta kasvattaa, pelkää toinen puoli toimenpiteiden johtavan polkupalkkoihin ja työelämän laadun romahtamiseen. Todellisuutta kuitenkin on, että nuoret ovat valmiita työskentelemään lopulta melko pienellä palkalla ja heidän sulkemisensa työmarkkinoiden ulkopuolelle on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätöntä. Viimeaikaisessa nuorisotyöttömyyttä koskevassa keskustelussa mielenkiintoista on ollut rakennusalan matalapalkkakokeilun saama huomio. Kokeilua on kehuttu laajasti erityisesti poliittisen kentän oikealta laidalta. Kehujien on kuitenkin hyvä muistaa, että kokeilun selkärankana on työehtosopimusten yleissitovuus ja Rakennusliiton kyky valvoa kokeilun käytäntöjä. Riskinä on myös, että kokeilu ei sovi yhteen sosiaaliturvajärjestelmän kanssa eikä hakijoita ei heikkopalkkaiseen kokeiluun löydy.

Onnistuessaan kokeilu voi sen sijaan toimia esimerkkinä tavasta, jolla ilman tutkintoa olevien työnhakijoiden kohtaamia vaikeuksia on pystytty työmarkkinaosapuolten taholta ratkomaan yleissitovien työehtosopimusten puitteissa. Laajemmassa mittakaavassa vastaavilla työkokeiluilla voikin olla positiivisia vaikutuksia erityisesti kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien nuorten työllistymiseen. Oma roolinsa tilanteen ratkaisemisessa on varmasti myös ajoittain parjatuilla työllisyysseteleillä ja muulla julkisella palkkatuella, kunhan niitä tarvitsevat nuoret löytävät paremmin palveluiden pariin. Loputtomiin ei julkisesta kassasta kuitenkaan nuorten työllistymistä voida maksaa, vaikka setelin avulla syntynyt lyhytkin työjakso usein maksaa itsensä takaisin erinäisten hyötyjen kautta. Liikaa ei voi korostaa myöskään tavoitetta siitä, että yksikään nuori ei jäisi ilman toisen asteen tutkintoa. Ilman osaamista on hukassa tulevaisuuden työmarkkinoilla. NUORTEN työmarkkina-asemaa tarkasteltaessa on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan ilman toisen asteen tutkintoa olevien tilanne sekä laajempi kuva nuorista työmarkkinoilla. Kun ilman toisen asteen tutkintoa on nykypäivänä erittäin vaikea työllistyä, ei tilanne ole helppo edes korkeakoulutetuilla. Nuorten aikuisten on entistä vaikeampaa kavuta ylemmän toimihenkilön asemaan ja entistä useampi työntekijäammatissa työskentelevä tai epäitsenäistä toimistotyötä tekevä on nuori aikuinen. Lääkkeet tutkinnon suorittaneiden auttamiseen eivät ole samat kuin ilman koulutusta olevien nuorten kohdalla. Ainakin yksi elementti on kuitenkin yhteinen: Kun talouskasvu ja uudet työpaikat syntyvät yhä useammin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, on keskeistä pyrkiä lisäämään kasvun ja palkkaamisen houkuttelevuutta erityisesti näiden yritysten näkökulmasta. Käytännössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi irtisanomisen helpottamista, jos palkattu työntekijä ei ole soveltuva työhönsä. Toimenpide osaltaan madaltaisi kynnystä palkata myös nuorempia ja kokemattomia työnhakijoita. Toisin kuin moni muu toimenpide työmarkkinoilla, irtisanomiskynnyksen sääntely on poliitikkojen ja lainsäätäjän käsissä. Muutos olisi vaikuttava, sillä lähes 70 prosenttia pk-yrityksistä sanoo, että irtisanomiskynnyksen alentaminen helpottaisi työllistämistä. Tärkeää olisi myös valmistaa tulevaisuuden työmarkkinoilla seikkailevia sukupolvia niiden haasteisiin. Kun työn yrittäjämäisyys lisääntyy, pitää yrittäjämäiseen ajattelutapaan ja oman yksilöllisen työuran luomiseen saada välineitä jo peruskoulusta lähtien. Vastuuta

omasta tekemisestä ei voi ottaa ensimmäistä kertaa vasta työelämän porteilla, vaan myös koulutusjärjestelmän tavoitteita ja keinoja pitää pystyä tarkistamaan. Siihen on kiitettävästi myös ryhdytty. Samanlaista – ehkä vielä kovempaa – kriittistä tarkastelua tulisi suunnata myös työttömyysturvajärjestelmän suuntaan. Tarpeellinen toimenpide voisi olla esimerkiksi työttömille opiskelun ajalta maksettavien sosiaalietuuksien kehittäminen. Yksilön oman vastuun lisääntyminen on tulevaisuuden työmarkkinoiden luonnonlaki, jonka asettamiin haasteisiin pitää pystyä valmistautumaan. Monille nuorille työn tekemisen tapojen monipuolistuminen on myös iso mahdollisuus. YKSI elementti nuorisotyöttömyyden ratkaisussa on myös perinteinen yrittäjyys. Sosiaalisia ongelmia ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten asemaa sillä tuskin ratkaistaan, mutta erityisesti akateemiseen työttömyyteen ja nuorten edellisiä sukupolvia hitaampaan urakehitykseen yrittäjyydestä voi löytyä ratkaisuja. Suomen Yrittäjien tilastojen mukaan Suomessa on noin 78 000 yli 55-vuotiasta yrittäjää. 39 prosenttia näistä aikoo myydä yrityksensä ulkopuolisille ja 23 prosentissa toiveena on sukupolvenvaihdos. Jos sukupolvenvaihdokset onnistuvat, näissä vakiintuneissa pk-yrityksissä voi olla siemen uudelle kasvulle. Jos taas yritykset eivät löydä nuoremmasta sukupolvesta uusia omistajia, katoaa firmojen mukana myös tukku työpaikkoja. Toimet yrityskauppojen helpottamiseksi ovat tarpeen ja toimivan yrityksen ostamista pitäisi tarjota vahvemmin uravaihtoehtona erityisesti koulutetuille nuorille. Ostohinnat kun harvoin liikkuvat pilvissä, eikä yrityksen kasvattaminen nollasta ole halpaa sekään. RUMAA OLISI tuomita kaikki yllä listatut toimenpiteet näpertelyksi. Todellisuudessa nuorten työllistyminen on kuitenkin lähtemättömästi yhteydessä koko suomalaisten työmarkkinoiden toimivuuteen. Jos järjestelmässä on riittävästi joustoa ja työnantajilla otolliset edellytykset palkata uusia työntekijöitä, helpottaa nuorisotyöttömyys muun työttömyyden mukana. Samalla on hyvä muistaa, että nuorisotyöttömyyden tuottavat ongelmat ovat kalliita ja moninaisia, joten nuorten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan myös erityistoimenpiteitä. Ilman tarpeellisia työmarkkinauudistuksia niiden teho jää kuitenkin laihaksi. ■

LINJA-RAPORTTI on Ajatuspaja Linjan julkaisema erikoisaikakauslehti, joka käsittelee nuoria ja opiskelijoita kiinnostavia ajankohtaisia teemoja analyyttisen journalismin keinoin. Tavoitteenamme ei ole tarjota valmiita ajatuksia ja ratkaisuja, vaan antaa lukijoillemme rakennuspalikoita oman mielipiteen muodostamiseen.

Mistä löytäisimme nuorille töitä? pureutuu nuorten työmarkkina-asemaan ja sen haasteisiin. Teemaa lähestytään muun muassa koulutuksen, työllisyysseteleiden, yrittäjyyden, työmarkkinajoustojen sekä työn murroksen näkökulmasta.