alkuperäisteksti Leena Paasio
dramatisointi ja ohjaus Elina Izarra
työryhmä
äänisuunnittelu Riku-Pekka Kellokoski pukusuunnittelu Jenni Räsänen
lavastus- ja videosuunnittelu Alisha Davidow valosuunnittelu Antti Kauppi
esitystekniikka Janne Liukku
videoteknikko Jaani Leinonen
lavasterakennus Antti Kauppi, Mikko Vähäsalo
pukujen toteutus Jenni Räsänen, Hilla Ruuska
graafinen suunnittelu Johanna Häkkilä
valokuvaus Jari Kivelä
markkinointi, myynti ja tiedotus Jonna Nissinen, Veera Perttula
tuotanto Tiina Järvi, Ahaa Teatteri
”Meret ovat tärkein liittolaisemme ilmaston lämpenemisen estämisessä.”
Näytelmässä esitetyt kappaleet
Kuinka ihmeessä nukkuukaan hauki säv. Ali Alikoski, san. Teppo Nuorva Lady Domina säv. Leo Hakanen, Jere Marttila, Erno Laitinen, san. Elli Haloo
rooleissa
Teemu Mäkinen Eetu, kemisti, sairaanhoitaja
Oskar Hartman Rasmus, Eetun isä
Sonja Salminen Hene, Rasmuksen äiti, (käsiohjelmakuvissa uimavalmentaja Enna, Melina Reetta Hyreen)
Essi Särkijärvi Salla, Isla, Eetun äiti, (käsiohjelmakuvissa Matti Vaarala, Roosa Lehtinen) Rasmuksen mummi, opettaja
kiitos
Essi Kytöhonka/WSOY
Teea Pospiech/UiTA
”Sun huoli on ihan yhtä totta kuin mun. Se liittyy siihen pelkoon, että joutuisi elämään ilman toista.”
Hei!
Kiitos, että olet tullut katsomaan Pinnan alla -näytelmää! Se nojaa Leena Paasion Itämeri-aiheisiin romaaneihin Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan.
Ehkä olet lukenut kirjaparin, tai jommankumman niistä. Näytelmä poikkeaa niistä hieman. Olen valtavan kiitollinen kirjailija Leena Paasiolle siitä, että hän on antanut meille luvan temmeltää näytelmän kimpussa parhaaksi katsomallamme tavalla. Olen myös kiitollinen siitä, että hän on kirjoittanut teosparin, jossa nuoret ovat aktiivisia toimijoita ja jossa merten suojelu ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat vahvasti läsnä.
Aihe on pakahduttavan tärkeä, ja se resonoi minuun vahvasti. Asuin yläasteella Nicaraguassa. Näin siellä ihmisten aiheuttaman eroosion köyhdyttämiä vuoria ja rankkasateita seuranneita mutavyöryjä. Hirmumyrskyn jälkeen maisema oli lohduton. Puissa roikkui pakastinta ja pussia; auton ovea ja sukkaa. Se kaikki tuntui epäreilulta ja synnytti halun toimia luonnon puolesta.
Kun keväällä 2023 dramatisoin Pinnan alla -näytelmää, sain lukea ilahduttavan uutisen: YK:n päämajassa New Yorkissa jäsenvaltiot saivat vuosien ponnistelujen jälkeen aikaan mertensuojelusopimuksen. Sen tavoitteena on suojella merten monimuotoista elämää. Vaikka tämä ei yksin pysäytä ilmastonmuutosta, se antaa toivoa.
Onneksi meillä on myös tosielämässä henkilöitä, joita voi bongata Paasion teosparista ja Pinnan alla -näytelmästä. Ihmisiä, joilla on rohkeutta toimia luontoa kunnioittaen ja omaa sydäntänsä kuunnellen.
Toivon, että he inspiroivat myös sinua!
ELINA IZARRA
”Hoidetaan se jotenkin, ei kerrota isälle mitään.”
”Sä oot söpö, kun punastut noin helposti.”
”Kaikki järjestyy, mä hoidan.”
Karpista ruutanaan, suutarista sorvaan, tässä särkikalat, suoraan sun korvaan. Säyne ja seipi, ai niin ja törö, taidat luulla, et oon ihan hörö. Hei, eikä pidä unohtaa särkikaloista lahnaa ja vimpaa.
