Tieteestä
Hämähäkkiä matkimalla uutta biomateriaalia Hämähäkki on opettanut tutkijoita tuottamaan synteettistä biomateriaalia, josta voi tulevaisuudessa valmistaa vaatteita, kännykänkuoria ja auton osia. Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvat: Nina Pulkkis ja Aivan TIESITKÖ, ETTÄ hämähäkkinaaras kutoo
seitsemää erilaista seittiä? Ja että hämähäkkiä matkimalla ihminen on oppinut valmistamaan lähes yhtä vahvaa silkkistä materiaalia kuin hämähäkinseitti? Hämähäkinseitin silkki rakentuu proteiinista, jonka ansiosta seitin silkki on sekä kestävää että hyvin venyvää. Seitti on yksi sitkeimmistä materiaaleista maailmassa. Aikamoista ihmeainetta siis. Silkin tuottaminen ihmisen tarpeisiin on erityisen kiinnostavaa materiaalin loistavien ominaisuuksien takia. Tutkijoita kiinnostaa erityisesti seitti, jota hämähäkki käyttää liikkumiseen ja roikkumiseen. Se on yhtä aikaa erityisen vahvaa, jäykkää ja sitkeää kuitua.
Hämähäkin geenit tunnetaan
Hämähäkin matkiminen alkaa tutustumalla sen geeneihin, joista on olemassa paljon tietoa. Tutkijat tietävät, mikä geeneistä tuottaa seitin silkkiä. Bioteknologian kehittyminen viimeisten 20–30 vuoden aikana on puolestaan mahdollistanut sen, että tutkijat pystyvät istuttamaan tietyn geenin mikrobin soluun. Näin mikrobista saadaan hämähäkinseitin kaltaisen silkin tuottaja. Mikrobit ovat yksinkertaisia, yleensä yksisoluisia eliöitä, joita ovat esimerkiksi bakteerit, hiivat, homeet ja virukset. Silkin tuottajamikrobina voi toimia esimerkiksi rihmasieni nimeltään Trichoderma reesei, jota on käytetty pit-
Silkkistä lankaa tai kalvoa valmistetaan suurjännitteen avulla. Raakamateriaalia laitetaan pitkään ohueen putkeen, jonka päästä materiaali suihkuaa alumiinilla päällystetylle pinnalle muodostaen kalvon.
kään teollisten entsyymien tuottamiseen muun muassa biopolttoaineiden valmistuksessa. Luonnossa puuta hajottava sieni ei aiheuta sairauksia. Lisäksi sillä on yksi tärkeä ominaisuus: kun solu on tuottanut sisällään uutta materiaalia, se työntää valmiin aineen ulos itsestään. Kun geeni on paikallaan solussa, se voidaan aktivoida esimerkiksi alkoholilla tai hiilihydraateilla. Geeni on lisättävä vain yhteen soluun, sillä solujen jakautuessa tutkijoilla on yhä useampi solu tuottamassa silkkimateriaalia.
Biologia tapahtuu vedessä
Korvaa-projektin valmistamien kuulokkeiden muovi- ja nahkaosat tuotettiin mikrobien avulla. Projektissa tutkittiin ja kehitettiin erilaisia mikrobiprosesseja pehmeiden, kovien, vaahtomaisten ja nahanomaisten materiaalien luomiseksi. Suunnittelijat hyödynsivät näitä materiaaleja kuulokkeiden eri osissa. Osaa materiaaleista ei ole aiemmin käytetty teollisessa muotoilussa. Hämähäkin seittiä muistuttavaa silkkiä käytettiin kuulokkeissa ääntä välittävänä elementtinä. VTT ja Aalto-yliopisto tuottivat materiaalit, teollisesta muotoilusta vastasi Aivan ja projektivaiheiden dokumentoinnista ja kuvauksesta Fotoni Film. 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25
Mikrobit tuottavat biosynteettisen silkin bioreaktorissa, jossa on veden lisäksi sokeria, aminohappoja ja vitamiineja. Lopputuloksena on vaaleaa höytyvää, josta silkki ja solut on eroteltu toisistaan. Prosessi ei lopu mikrobien työhön, sillä raakamateriaalia pitää vielä työstää. Tutkijat valmistavat silkkistä lankaa tai kalvoa suurjännitteen avulla. He laittavat raakamateriaalia pitkään ja ohueen putkeen, jonka päästä materiaali suihkuaa ilman läpi alumiinilla päällystetylle pinnalle ja muodostaa kalvon. Materiaali ei tuoksu miltään, ja se tuntuu sormien välissä uskomattoman silkkiseltä, pehmeältä ja joustavalta. Kuin silittäisi hyvin pehmeää, lyhytkarvaista eläintä. Tästä kierrätettävästä biomateriaalista voisi valmistaa vaatteiden, kirurgisten ompelulankojen ja haavatyynyjen lisäksi monenlaisia esineitä kännykänkuorista lentokoneen ja auton osiin. • Artikkelia varten on haastateltu Korvaa-projektiin osallistunutta VTT:n tutkijaa Pezhman Mohammadia, joka väitteli Aalto-yliopistossa joulukuussa 2018. Aallossa hämähäkkisilkkiä tutkii professori Markus Linder.
