Issuu on Google+

kuvitella parempaa naispiispaa. Esiintymistaitoa riittaa, kykya kuulla ihmisen hata, mutt a myos uskon iloa ja ihmettelya. Irja on riittavan kokenut hoitamaan jarkevasti virkaansa. Hallintoa on turha murehtia. Koneistossa on sita varten varustus ja perinteet. Kilpakumppani, tuomiorovasti Matti Poutiainen on klassisen teologian edustaja. Tiukka aanestystulos vahvistaa, etta kirkossa on jannite, Ehkii piispa Irja Askola tuo tullessaan Hengen tuulen, joka lievittaa sita. Keskiviikkona

9. kesiikuuta 2010

Lounaalla Arthur Collingsworthin kanssa Millennium-palkinnon merkeissii. Muistelemme palkinnon alkuvaiheita yli kymmenen vuotta sitten. Suo men ystava Arthur esitti idean Millennium-palkinnosta kesalla 1999. Arthur oli pannut merkille Suo men loistavan loikan lamasta uuden teknologian suurvallaksi Nokian ja sen alihankkijoiden johdolla. Hanen mielestaan tiitii pitaisi kayttaa hyvaksi maamme tunnetuksi tekemiseksi. Han oli miettinyt, etta se olisi mahdollista, jos perustettaisiin Nobel-palkinnon tasoinen Millennium-palkinto, joka jaettaisiin uuden teknologian kehittajalle. Kriteerina olisi se, etta oivallus, keksinto, innovaatio - mika se olisikaan palvelisi ihmiskuntaa, luonnon tasapainoa, elamaa. Heinakuussa 1999 Suomen Kuvalehti otsikoi: Millennium-palkinto - Suomenlahja maailmalle? Taustana palkinnon uskottavuudelle on Suomen poikkeuksellinen kohtalo historiassa ja kyky selviytya. Jutun yhteydessa myonteisia lausuntoja ideasta antoivat valtiosihteeri Jukka Valtasaari, metropoliitta Ambrosius, Elcoteqin hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo, tutkimusprofessori Leena Palotie, Sitran yliasiamies Aatto Prihti, -Iyvaskylan yliopiston rehtori Aino Sallinen, Nokian tutkimus- ja kehitysjohtaja Yrjo Neuvo seka Tekesin paajohtaja Martti Maen-

Jo syyskuussa Suomen Kuvalehti saattoi kertoa, etta asia etenee: VihreCiii valoa Millennium-palkinnolle. Paarninisteri Paavo Lipponen lupasi jutussa, etta valtio tekee kaikkensa Suomen Nobeliksi mainitun palkinnon eteen. Torstaina 10. kesiikuuta 2010 'I'anaan olen Virossa. Parnun kupeessa vasta an tulee kummallinen kommunistiajan muistomerkki: Neuvostoliiton korkeimman johdon kayttoon rakennettu huvila-hotelli, joka kantaa nimea Villa Andropoff samannimisen kommunistijohtajan mukaan. Nykyaan paikkaa myydaan loma- ja kokouskeskuksena. Alueella sijaitsi myos salainen pornoelokuvien teatteri, jonne elokuvakoneen kayttajakin nostettiin omaan koppiinsa tarinan mukaan katon lapi - han ei saanut nahda, ketka olivat yleison joukossa. Vanhat virolaiset kylat, joiden lapi tanne ajoimme, ovat saaneet ensi kosketuksensa kapitalismiin. Taloja on korjattu, jotkut on jatetty romahtamaan. Kuinka erilainen maaseutu taalla onkaan Suomeen verrattuna: Rakennustyyli on toinen. Talot tuovat mieleen keskieurooppalaisen maaseudun. Vaikutelmaa vahvistaa myos metsan luonne: korkeita, laiharunkoisia lehtipuita, pohjoisen elajalle tuntemattomia. Tummia varjoja, pehmeita ja rehevia maapohjia, joita villisikojen on hyva tonkia. Tahystystornini on metsatien reunassa. Noin neljan metrin korkeudella paalujen paalla seisova koppi on karu, mutta kaytannollinen. Vanha konttorituoli on loytanyt taalta elakeviran. Ikkunat avautuvat eri suuntiin. Ne ovat samalla ampuma-aukkoja. Ruokintapaikka on suoraan edessa alle sadan metrin paassa keskella tieta. Painan mieleeni edessa olevan nakyrnan, joka alkaa hitaasti hamartya. Kun yksityiskohdat haipyvat, on hyva muistaa missa mikin pens as, kivi ja puu olivat. Hiljaisuudessa tuijottaessa ne saattavat

paa. 293



Hauki Salkusa