Toipumistarina: Marianne

la hän pääsi tutustumaan, ja lopulta kiinnittyi, Helsingin A-killan naistenryhmän vertaistuen piiriin. –Alkoholisoiduin jo 18-vuotiaana. Se oli sellaista aamusta iltaan juomista. –Noin 15-vuotiaasta saakka olen kärsinyt masennuksesta. Nuorisoasemalla kävin juttelemassa. Vasta vuonna 2016 minulla todettiin kaksisuuntainen mielenterveyden häiriö.

A-klinikka Oy:n Päihdesairaalassa Marianne pakotettiin kuollut tarve tehdä käsillä.

Vuonna 2013 Marianne valmistui media-assistentiksi. Korppi-teos syntyi Raittilan taidepajas sa

Marianne

Marianne (28 v.) tutustui A-kiltatoimintaan päihdekuntoutusjaksolla Tervalammella. Kuntoutuslaitosjaksol

tomaan. Tai siltä se hänestä aluksi tuntui. Mariannella on aina

vuonna 2019.

–Kun sain päihteiden käytön hallintaan, ottivat rahapelit vallan. Olin jo aiemmin joutunut vuokrarästejä maksattamaan vanhemmillani. Vertsiryhmässä kuulin Peliklinikasta ja kävin siellä. Alkuun välttelin kaupoissa käyntejä, joissa oli rahapelikoneita. Nyt pystyn jo käymään.

Mariannen kaksisuuntainen mielenterveyden häiriö on ollut nyt oireeton kaksi vuotta.

–Lääkitys nosti painoani, jota olen nyt saanut pudotettua useampia kymmeniä kiloja. Käänteentekevä hetki oli se, kun en jaksanut 10 minuutin matkaa kävellä hengästymättä. Kävelen ja kiinnitän huomiota syömiseeni. Hyvinvointini on selvästi lisääntynyt.

Koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan aikana kutimille on ollut entistä enemmän käyttöä. Osa sukista on lähtenyt jo maailmalle. Nyt Marianne on jo viisi vuotta kutonut.

Kotona Marianne käy vain nukkumassa. –Päivät ja illat vietän päiväkeskuksissa, koska tarvitsen päiviini tekemistä ja sosiaalisuutta. A-killassa käyn yleensä parista kolmeen kertaa viikossa päivisin, iltaisin käyn Raittilassa.

Lapsuuden Marianne vietti omien sanojensa mukaan ihan tavallisessa perheessä. –Isäni aloitti juomisen vasta kun olin vanhempi. Hänen ansiostaan itsekin hakeuduin hoitoon. Isäni raitistui vuotta ennen minua. Raittius on selkeästi yhdistänyt meitä lisää.

Teksti: Tuija Tamsi-Lehtinen Kuvat: Marianne, Tuija Tamsi-Lehtinen

Haastattelin Mariannea ennen poikkeustilaa ja koronapandemiaa. Kysyin häneltä jälkeen päin lyhyesti, että miten poikkeustila on vaikuttanut hänen arkeensa.

– Nyt kun kaikki matalankynnyksen paikat ovat poikkeuksellisesti kiinni, ja aika käy pitkäksi, olen muuttanut väliaikaisesti äitini luo. Etävertaistukea olen saanut 2–3 krt viikossa Raittilasta Zoom-yhteyden kautta sekä torstaisin Vertsitapaamisista. Näillä on merkitystä.