Huivit puhuttavat muuallakin Euroopassa

Tutkimuksessa tulee selvästi esille, miten ymmärryksen puute vaikuttaa musliminaisten huiviin liittyviin asenteisiin. Kommentoijilla tuntuu olevan erilaisia, jopa vastakohtaisia näkemyksiä esimerkiksi laïcité-periaatteen merkityksestä. Huivia vastustaville se tarkoittaa sitä, että kaikkialla paitsi kotona ja uskonnollisissa tiloissa ei uskontojen tulisi näkyä ollenkaan. Huivin käyttöä puoltaville sekä musliminaisille itselleen taas laïcité takaa oikeuden vapaaseen uskonnon harjoittamiseen, johon huivin käyttö myös lukeutuu. Myös vapauden käsite ymmärretään eri tavoin. Huivi näyttäytyy sitä vastustaville naisen vapautta rajoittavana kahleena, kun taas huivia käyttävät pitävät huivin käyttöä heidän vapautenaan ja oikeutenaan.

Tutkimus osoittaa, miten tärkeää huivista puhuttaessa on kuulla musliminaisia, joita huivin käyttö koskee. Myös Suomessa huivista puhuttaessa mainitaan nykyään usein “huivipakko” ja käytetään argumenttien tukena Irania, joka on ainoa maa, joka pakottaa naiset käyttämään huivia ja jossa naiset käyvät huivipakkoa vastaan jatkuvasti vaikeaa taistelua.

Tutkimukseni osoittaa kuitenkin, että kaikki musliminaiset eivät ole pakotettuja käyttämään huivia, joten Irania ei voi käyttää perusteluna esimerkiksi huivin käytön kiellolle. On myös pohdittava, miten Suomi olisi yhtään sen parempi maa, jos Suomeen astuisi voimaan huivikielto. Sekä huivipakossa että huivikiellossa on kyse siitä, että lainsäädännön tasolla puututaan naisen itsemääräämisoikeuteen ja vapauteen pukeutua haluamallaan tavalla.

Demokraattisessa valtiossa on oltava vapaus sekä kuulua haluamaansa uskontoon että ilmaista uskonnollista vakaumustaan. Pukeutuminen on keino ilmaista itseään ja monelle tärkeä osa persoonaa, oli kyse sitten uskonnoista, ideologioista, sosiaalisesta asemasta tai musiikkimausta. Demokratian tulee perustua ilmaisunvapauteen, joka ei toteudu, jos ihminen ei saa vapaasti ilmaista omaa identiteettiään myös vaatetuksella.

Kirjoittaja on tehnyt pro gradu -tutkielman musliminaisten huiviin liittyvistä asenteista Ranskassa Helsingin yliopiston kielten tutkimuksen osastolle. Sitaattien suomennokset ovat kirjoittajan tekemiä.

Linkki pro gradu -tutkielmaan: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/309099

Laura Huuskonen

Ranska ei ole ainoa EU maa, jossa musliminaisten ja -tyttöjen käyttämät huivit herättävät mielipiteitä. Viime vuoden toukokuussa Itävallan oikeistohallitus kielsi huivien käyttämisen kouluissa alle 14-vuotiailta oppilailta. Aikaisempi laki oli kieltänyt huivit alle 10-vuotiailta lapsilta. Hallitus perusteli kieltoa sillä, että laki suojelee muslimityttöjä ikätovereiden syrjinnältä sekä sillä, että tyttöjen tulee itse päättää vaatetuksestaan. Perustelu on vähintäänkin hatara. Esimerkiksi saksalainen islamin tutkija Michael Kiefer sanoi Der Spiegel -lehdelle, että vanhemmat eivät ole aina niitä, jotka määräävät tyttöjä käyttämään huivia. Ulkopuolisen onkin mahdotonta arvioida, käyttääkö joku huivia vapaaehtoisesti. Huivikieltoa vastustavat järjestöt sanovatkin kiellon syrjivän tyttöjä ja asettavan heitä epätasa-arvoiseen asemaan.

Englantilainen toimittaja ja feministi Caitlin Moran toteaa musliminaisten käyttämistä huiveista kolumnissaan ”Burqas: Are The Men Doing It?” vapaasti suomennettuna näin: ”Miehet keksivät burqat – miehet ovat kieltämässä burqat. Burqa tuntuu olevan melko mieskeskeinen ongelma.”

Naisten asema on islaminuskoisissa perheissä joskus erilainen kuin mihin olemme Suomessa kasvaneet. Tasa-arvosta on tärkeää keskustella, samoin kuin syistä, miksi jossain perheessä käytetään huivia ja kenen valinta se on. Kohdataan kotona -hankkeessa kieliharjoittelun aloittanut Makka Musa totesi huivin käytön olevan pukeutumisvapauteen liittyvä asia, jonka pitäisi olla jokaisen henkilökohtainen valinta.

Olemme tutustuneet Kohdataan kotona -hankkeen aikana perheisiin, joissa on hyvin konservatiiviset perheroolit. Mutta olemme myös tutustuneet perheisiin, joissa miehille on luontevaa hoitaa lapsia, jotta äiti voi opiskella ja harrastaa. Olemme tutustuneet perheeseen, jossa äiti ei halua missään nimessä käyttää huivia, mutta tyttärelle on tärkeää kuulua samaan joukkoon kuin huivia käyttävät luokkatoverinsa. Olemme keskustelleet huivin käytöstä perheessä, jonka 9-vuotias tyttö haluaisi käyttää huivia näyttääkseen äidiltään.

Olemme käyttäneet myös huomattavan määrän työaikaa etsiessämme sopivaa uima-asua tytölle, jotta hän voisi osallistua veljiensä kanssa uimakouluun. Kaikissa perheissä on ollut aivan oma, yksilöllinen tapa ratkaista huivin käyttöön liittyviä asioita. Ja kaikissa perheissä olemme pystyneet kasvattamaan omaa ymmärrystämme, ei pakoilla tai säännöillä, vaan kuuntelemalla.

LÄHTEET: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006360841.html https://www.ts.fi/uutiset/maailma/4580597/Itavalta+kieltaa+huivin+- kayton+alaasteen+muslimitytoiltahallitus+perustelee+lakia+syrjinnan+estamisella https://yle.fi/uutiset/3-10787741 Caitlin Moranin kolumni kirjassa Moranthology (2013, Ebury Press).